LUONNONTUOTTEIDEN KÄ YTIÖ EDELL YTI ÄÄ LUONNON TUNTEMUSTA Monet myrkkysienistämme on opittu tuntemaan vasta aivan viime vuosina. Tämän käenkaali-oravanmarja-lehdon kuvasi Jorma Luhta. Korvasieni on oikein käsiteltynä erinomainen ruokasieni, mutia tuoreena tappavan myrkyllinen. Sitäkin yleisempi on pulkkosieni: erityisen runsas se on usein hakkuuaukeilla ja ojitusalueilla. Oikealla ylhäältä alas: Vanhoissa sienikirjoissa myrkkynääpikkä on nimellä kantonääpikkä ja ilmoitetaan syötäväksi! Uu11a on myös eräiden seitikkien myrkyllisyys (kuvassa laakamyrkkyseitikki) . Vasen kuvarivi , ylhäältä alas: Keski-Euroopassa eniten myrkytyksiä aiheuttanut kavala kärpässieni kasvaa meillä vain lounaisimmassa Suomessa harvinaisena. KANSIKUVA Lehdon pääpuuna voi olla vaikka kuusi; metsätyyppi määritetään aluskasvillisuuden mukaan. Myrkkyseitikit ovat aiheu11aneet vakavia munuaisvaurioita useille ihmisille viime vuosina. Kuvat ovat Mauri Korhosen Sienestäjän kirjasta (OTAVA) . Metsätyyppejä esitellään sivuilla 264-269.
ISSN 0356-0678 Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy Forssa SUOMEN LUONTO 6178 37 . työpaikkoja tarjoamalla. Tuulikin kuuluu olevan kallista, aurinkotalot myös. 90-406 262 . Olemme aloittaneet pitkän siirtymäkauden, jota on kaikin keinoin vauhditettava. Ennakkoluulottomuudesta raporttia ei silti voi kiittää. Vieläkin nopeammin voidaan käynnistää nykyistä olennaisesti tehokkaammat säästötoimet. Energia-asiat itsessään säästö, tuotto ja käyttö olisivat mitä oivia innoituksen lähde, kunhan kehittelijöillä olisi toiveita sovellutuksista. 50 mk. Voimayhtiöt ja viranomaiset eivät todellakaan ole kannustaneet keksimään tai yrittämään, saati ottaneet aloitetta käsiinsä. SUOMEN LUONNON TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. 3 7. Jättiläisvoimaloiden aika muuttuu asteittain historiaksi. vuosikerta Uudella tavalla energiasta Pohjoismainen energiaviikko on takana, uusi ajattelutapa oraalla. Lehti voidaan tilata maksamalla tilaushinta postisiirtotilille no 608 21 -1. D 249. Heräilyä todellisuuteen alkaa jo ilmetä, jopa ylimmällä tasolla. Tulevaisuuden energia lähtee uudistuvista luonnonvaroista. TOIMITUS Päätoimittaja (vastaava): Teuvo Suominen Toimitussihteeri: Marjukka Kulmanen Artikkelitoimittaja: Seppo Vuokko Taitto: Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Harri Dahlström (puheenjohtaja) , Camilla von Bonsdorff, Mikko Laakso , Terttu Laurila, Hannu Raittinen ja Veijo Vänskä. Valmiilla tekniikalla päästään pitkälle, valmiin tiedon soveltamisella vielä pitemmälle. Suomalaisten keksijöiden maine on yhtä hyvä kuin hyväksikäyttäjien maine on huono. Lämpöpumpuista raportti ei tiedä mitään, energiansäästön passiivisimpia muotoja se sanoo aktiivisiksi jne. ILMOITUSHINNA T l/ 1 sivu 2 000 mk, 1/ 2 sivu 1500 mk, l/ 4 sivu 1 000 mk, takakansi 3 000 mk, aukeama 3 500 mk , värilisä 700 mk. Yhä useammin voima tullaan ottamaan ja käyttämään pienissä yksiköissä, paikallisesti ja monipuolisesti. Osoitteenmuutokset pyydetään ilmoittamaan kirjallisesti liiton to1m1stoon . 00 , kesäkuukausina 8.3015 .30. ,sk. Niihin ei tarvitse sisältyä rajoituksia eikä mukavuuksista luopumista; esimerkiksi lämpöeristyksen parantaminen ja jätteitä käyttävän teknologian kehittäminen eivät synnytä uusia ongelmia mutta kylläkin ratkaisevat joukon entisiä, mm. Tiennäyttäjäksi Suomen "energiaministeriöstä" tosin ei vielä ole. Vaihtoehtoja entisille on ja uusia löytyy. Tilaushinta on 40 mk, Pohjoismaiden ulkopuolelle 46 mk. On opittava luottamaan kotimaiseen, sekä lähteisiin että tekniikkaan, mutta varsinkin aivoenerg1aan. Sen uudet asenteet ovat enää vain viitisen vuotta ajastaan jäljessä. lrtonumerot 7. 90-642 881 Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8 . 30I 6. Vuonna 1978 Suomen Luonto ilmestyy kahdeksana numerona. Olkiluodon käyttöluvassa nähdään jo lipsahdus, kauppaja teollisuusministeriön tuore satasivuinen "Energiatalouden kehitysnäkymät vuoteen 2000" on jo piirua parempi kuin takavuosien käyrästö, jonka mukaan Suomi eläisi uljaasti öljyllä ja uraanilla vielä sittenkin kun ne muilta olisivat loppuneet. Taimesta tuntee erityisvastuuta ympäristönsuojeluliike, joka ensimmäisenä varoitti fossiilija ydinvoiman vaaroista ja jonka arkipäivän nyt täyttävät taistelut turmiollisia turve-, tekoallasja jättivoimalahankkeita vastaan. Mutta muutosta oikeaan suuntaan on havaittavissa. Polttopuun keräilyn se näkee kalliina, viljelyn mahdolliseksi vain raskain konein. Suomen Luonto N:o 6 1978 SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry , Lönnrotinkatu 17 B 6, 00120 Helsinki 12, puh . Ilman merkittäviä läpimurtoja voidaan Suomessakin ryhtyä valjastamaan tuulta ja aurinkoa, maan, veden ja kasvien varastoimaa voimaa. Muutoksista tärkein on asenteiden muutos. Tilaukset välittää myös Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki 10, puh
Sivuilla 276-278 kerrotaan, miten syntyy kuollut kelo. . Sivuilla 282284 kysellään, mitä metsänjalostaja haluaa tehdä Suomen metsille. Alppimurmelien es1-1sät ja -äidit elelivät aroilla . Pekka Suominen: Energiaturistina Tanskanmaalla Olli Saastamoinen: Marjoista ja sienistä työtä ja tuloja Marja Hiirkönen: Mytkkysienipelko ja tiedottaminen Esteri Ohenoja: Metsien hoito ja sienisato 249 251 255 259 261 264 Kjell Olsson: Alppimurmeli jääkauden jäänne Alpeilla . .... Viimeiset valkoselkätikkamme käyvät sitkeää viivytystaistelua. Arvoista ja ongelmista kerrotaan sivuilla 255258. Kokemuksista kerrotaan sivuilla 270273. Sivuilla 264269 kerrotaan, mitä tarkoittavat salaperäiset kirjainyhdistelmät MT, OMT ja VT. lisäksi ne korvaavat tuontia. . TeJ.JJ,IO Suominen: Mihin pyrkii metsänjalostaja, Haastateltavana Max Hagman. On aika huolehtia siitä, että niiden ulottuvilla säästyy lahoavia lehtipuita, tarjoamaan meheviä toukkia ja kodikkaita pökkelöitä. Metsämiehet ovat nyt itse käynnistäneet moninaiskäyttökoulutuksen. SUOMEN LUONTO 6 1978 Uudella tavalla energiasta . SIE.N\TltTOUT',A sivuilla 259263 Amerikkalainen käpy ja suomalainen tutkija Ruotsinkylässä. . Sauli Sarkanen: Valkoselkätikkamme vähenevät yhä . Mutta kovin vähän niiden arvo vielä vaikuttaa käytännön metsätalouteen. .... ... Summaries of the Main Arcicles "Paradoksi: valkoinen takki päällä ja puhtaat suojatöppöset jalassa hipsuttelimme ydinlaboratoriossa katselemassa pieniä lasikuituisia tuulimyllyn koesiipiä " energiauutisia Tanskanmaalta sivuilla 251254. 250 Marjat ja sienet antavat työtä, virkistystä ja vitamiineja. Harrastajan poluilta .. Käenkaali on tärkeä kasvi kun määritetään metsätyyppiä. Murmelien tarina on sivuilla 279281. Matti Leikola: Kuinka kelo syntyy'. . Kirjallisuutta .. Metsänhoidon ja luonnonsuojelun suunnittelu perustuu metsätyyppeihin ja ne puolestaan aluskasvillisuuteen. ,sk.. . . Luonnonsuojelu ei aina ole elämän suojelua. Sivut 274276. SUOMEN LUONTO 6/ 78 37. ....... 279 282 285 290 292 292 293 296 Suomen luonnonsuojelu liiton toimintakertomus vuodelta 1977 Peitsa Miko/a :Kuinka tunnen metsätyypin . Sitten tuli metsä, joka jakoi niiden asuinalueet ja osa murmeleista hakeutui alppiniityille. Huutoja korvesta Vainö Turpeinen: Moninaiskäyttö kiinnostaa metsäammattimiehiä . 270 274 276 Kysymyksiä tietäville ja päättäville ... Metsuri ja mctsätyönjohtaja ymmärtävät hirvenkin tarpeet, mutta virastojen kaavamaiset ohjeet vaikeuttavat käytännön riistanhoitoa . Kuollut kelo on jopa kiintoisampi suojelun kohde kuin elävä mänty
Tanskalaisia tuuligeneraattoreitakin kuuluu olevan kaupan. SUOMEN LUONTO6 /78 37. 251. Vanha Finlandia vei elokuussa Itämeren yli Kööpenhaminaan asuntovaunuksi sisustetun rättisitikan , kasan kameroita, filmiä , nauhurin ja muistiinpanovälineet käyttäj ineen. TEKNISEN KORKEAKOULUN pysäköintipaikalla kävi vilkas energiakeskustelu . Lämpöeristys on suomalaisittainkin hyvä. Pekka Suominen opettaa Jyväskylän yliopistossa fysiikkaa . Sellaiseen maahan kannattaa suomalaisenkin tutustua. hänen omakotitalonsa Jyväskylässä lämpiää lämpöpumpulla. J\ Korkeakoulun nollaenergiatalo :E havainnoillistaa kestävän energian "" mahdollisuuksia. riin 40 m 2 lämmönkerääjiin ja Dos. Ei kiitos.'' Tvindmylly, maailman suurin tuulimylly. Tanskasta alkoi kuulua kummia. lämmittämään sen maanalaista vesivarastoa, josta lämpöä riittää pilvipäivillekin. Meillä kun kuulemma ei ole omia energiavaroja , joten pitää turvata ydinvoimaan. Meillekin alettiin tuoda sieltä olkea polttavia keskuslämmityslaitteita. Tanskan kauppaministeriö on kunnostanut pääsee paistamaan sen pystysuoGedserin myllyn, joka sai alkunsa sodanaikaisesta kokeilutoiminnasca. Valtiokin on ollut siellä käynnistämässä kriittistä energiakeskustelua, jonka yksi ilmentymä tunnetaan meilläkin: yli kymmenellä kielellä hymyilevä aurinkotarra "Atomivoimaako. Ei kiitos." Mutta ison mersun kukkastarra vastasi to1S1n : "Kyllä , mitapa muutakaan .'' ja tipparellu vastasi e toisella kyljellään: "Kestävää C e energiaa''. Vanhan tippareilun kylki hymyili aurinkoisesti "Atomivoimaako. Pekka Suominen Energia turistina Tanskanmaalla Kun energian hinta nousi, Suomessakin pidettiin kokouksia, puhuttiin, tutkittiin, piirrettiin käyriä, tehtiin taulukoita ja tietokone-ennusteita. Viime keväänä käynnistyi Tanskan ja maailman suurin tuulivoimala Tvindissä. Turistitoimiston kartan avulla löytyi atomivoiman valistusjärjestö OOA (Organisation til Oplysning om Atomkraft) ja sieltä monenlaista kriittistä materiaalia aurinkotarroista mielenosoitusjulisteisiin . vsk . Hänet tunnetaan ydinenergiaan liittyvien vaarojen esilletuojana ja vaihtoehtojen esittäjänä; mm. Ruotsissa ja Suomessa alettiin tehdä lämpöpumppukoneistoja tanskalaisella patentilla. Opastettiin toiseenkin vapaaehtoiseen järjestöön, OVE:hen, kestävien energialähteiden edistämisj ärjestöön, jonka runsas kirjallisuus kertoi uudistuvista energianlähteistä. Tanskanmatkansa hän teki yksityishenkilönä, asianharrascuksesta. Tanska ei ole siirtynyt atomivoimaan. Talviaurinkokin Mielenkiinto tuulimyllyihin lisääntyy taas
Korkeakoulussa mustapartainen insinööri Jacob Bugge kertoi tuulimyllyistä. Kuulosti tutulta. Sen alueelle on rakennettu neljän metrin läpimittainen pystyakselinen Darrieus-tuuliroottori. Lähes 60 % tuli ns. Suksiltahan vaaditaan samantapaista lujuutta kuin tuulipyörän siiviltä. Tärkein lämmönlähde on hyvän eristyksen ansiosta asukkaista, kodinkoneista ym. Tienvarren betonitornia ja huipun häkkyrää ei voi olla huomaamatta. Vieressä on materiaalintutkimuslaboratorio, jossa selvitellään ydinpolttoainesauvojen ja reaktorinrakenteiden materiaalien kestävyyttä. Ris0 on hyvä paikka tuulen tutkimiseen. Toisen maailmansodan aikana mylly antoi energiaa. KÖÖPENHAMINASTA LÄNTEEN kolmisenkymmentä 252 kilometriä Ris0ssä on kuulu ydintutkimuskeskus . Uusienkin koelaitosten on määrä olla valmiina jo 1979. Tuuliolosuhteet vastaavat Tanskan keskimääräisiä. Gedserin vanha mylly on korjattu ja sitä verrataan uusiin amerikkalaisiin. Osattaisiinkohan meilläkin, jos yritettäisiin. Myöhemmin rakennetaan kaksi suurehkoa koemyllyä , joiden kärkiväli on n . Lopettamisen syynä oli vaihteistovian ohella mielenkiinnon sammuminen , kuten ministeriö nyt kertoo . Pitääkö olla kaksi vai kolme lapaa, tuleeko ne tehdä kiinteiksi vai kierrettäviksi ja onko niiden oltava torniin nähden tuulen ylävai alapuolella. lähtevä "hukkalämpö". Tulos siis osoitti , että lämpöeristys säästää enemmän kuin uljas ja kallis säteilynkerääjä. Sota-aikako lie tanskalaisten mieliin syövyttänyt tuuleen turvaamisen. Lasija muut kuidut, muovit ja laminoitu puu lupaavat parempaa. mk. Sijoituspaikkojen etsinnässä kiinnitetään huomiota tuulisuuteen ja ympäristökysymyksiin. Darrieus-tuuliroottorin akseli on pysty. Ns. Teknisen korkeakoulun nollaenergiatalo saa säteilylämmönkerääjillään lähes viidenneksen energiastaan. Se ottaa tuulienergiasta talteen suunnilleen saman kuin vaaka-akselinenkin. Varsinaisen tuulivoimalatuotannon arvellaan alkavan 1980luvun puolivälissä. 40 metriä ja teho viitisensataa kilowattia. Loppuneljännes saatiin sähköllä. Varsinkin niiden potkureissa riittää tutkittavaa. GEDSERISSÄ, Falsterin ja koko maan eteläisimmässä kärjessä on kaksikin mittavaa myllyä. Mustapartainen merkkasi maantie kartalle kymmenkunta tärkeää tuulimyllypaikkaa. Jo 1990-luvulsuoMEN LUONTO 6/78 37. Tutkimuskeskuksen koereakrorin vieressä on jo pari vuosikymmentä ollut 123 m korkea säämasto, jonka avulla voidaan laskea tuulivoiman hyödyntämismahdollisuuksia koko maan kannalta. MIELENKIINTO ON TAAS HERÄNNYT Kauppaministeriö on varannut elvytykseen 8.5 milj . Vanhakin mylly on saanut vierelleen uuden säämaston tuulia mittaamaan. Parempaan ei juuri ole päästy tavanomaisillakaan vaakamyllyillä . Kolmisiipinen tuulimoottori on pudottanut kaksi siipeaan. vsk.. Paradoksi: valkoinen takki päällä ja puhtaat suojatöppöset jalassa hipsuttelimme ydinlaboratoriossa katselemassa pieniä lasikuituisia tuulimyllyn koesiipiä. Silloin alkanut koetoiminta johti Gedserin 200 kilowatin voimalaan , joka valmistui 1957 ja pyöri vuoteen 1967 saakka. Kokeissa hyötysuhde on ollut 60-70 % teoreettisesta. Suunnittelevassa työryhmässä on jäseniä sähköyhtiöistä, teknisestij korkeakoulusta, ympanstomm1steriosta ja kauppaministeriöstä. Teräs kestää mutta painaa, alumiini ei kestä . Lämmityskautena 1976-77 talossa kokeeksi asunut keskivertoperhe sai koko lämmitystarpeestaan (14 000 kWh) säteilylämmönkerääjistä vain 18 % . Nyt siellä tutkitaan myös tuulimyllyjen siipien materiaaleja ja rakenteita. vapaana lämpönä valaistuksesta, kodinkoneista, asukkaista ja auringonvalona ikkunoista
Ongelmana oli kuitenkin vesivirtauksen vaihtelu. Teetä tarjoileva opettaja Erik Eriksen kertoi , että näitä uusia kouluja Tanskassa on puolisen tusinaa. Vamdrupin kokemuksia ja päinvastoin. Se kelpaisi keittämiseenkin, jos lannanhaju suodatettaisiin pois. Ensimmäisen myllyn ostaja oli onneksi lehtimies, joka julkisuuden keinoin puuttui asioihin. Historialla olisi yhä opetettavaa. RIISAGER PERHEINEEN asuu omakotitaloaan Skaerbaekissa, Herningin kaupungin lähellä Keski-Jyllannissa. Yksityisestä yrityksestä kehittyi yleishyödyllinen tutkimuslaitteisto. Kokeita tehtiin sähkölaitoksen ja eri asiantuntijoiden kanssa. Se toimi vasta kovassa tuulessa. Kirvesmies suunnitteli ja teetti pihalleen tuulimyllyn . 253. Maailman suurimman Tvindmyllyn rakentajat käyttivät hyväkseen mm. Kirvesmies alkoi kokeilla sähkögeneraattorilla, joka alkaa toimia jo pienillä tuulennopeuksilla. Kunnon kirvesmies ei saanut rahaa kummaltakaan. Heidän ensimmäinen vastauksensa energiakriisiin oli puinen vesipyörä, joka väänsi generaattoria . Myöhemmin kuulin, että vastaavanlaisia sotamyllyjä oli aikoinaan käytössä useitakin. Riisager alkoi suunnitella teollista valmistusta. kentamiseen. Ja kapasiteetti tulisi olemaan 500-1 000 megawattia. Ensiksi hän yritti lämmittää sillä keskuslämmitysvettä yksinkertaisen vesitynnyriin asennetun ''vispilän'' pyörinnällä. TIMPURIMEST ARI CHR. SUO MEN LUONTO 6178 37 . Edellisen mielestä puuha oli teollista toimintaa , jälkimmäisen mielestä teknologista tutkimusta. Vuodessa tuotettaisiin sähköä muutama terawattitunti eli saman verran kuin kaksi jo toimivaa ydinvoimalaamme keskimäärin tuottaa. Yksinkertaisin laittein (oik. Siihen tarvittaisiin l 0002 000 tuulivoimalaa, joiden siipiläpimitta on 50 m. Siellä opetetaan peruskoulun käyneille nuorille jokapäiväisen elämän asioitten teoriaa ja käytäntöä. Hän anoi tukea sekä teknologista tutkimusta tukevalta rahastolta että teollisuuden edistämisrahastosta. Riisager on pioneeri; nyt hän näyttää saaneen kilpailijan sirorakenteisemmista ja teknisesti pitkälleviedyistä pikkumyllyistä. FYN-SAARELLA Ullerslevissa on kookas kaksisiipinen mylly. Yhteistyöhön tarjoutui toinen konepaja, jonka valmistamia 22-45 kilowatin Riisager-myllyjä oli myyty kymmenkunta vuoden 1977 loppuun mennessä. Nekin mylly maksaa viidessä vuodessa sähkönä takaisin (15 p / kWh). vsk. Ohikulkenut tyttö tiesi kertoa, että sekin rakennettiin sodan aikana ja lopetti toimintansa pari vuosikymmentä sitten . VÄHÄN-BELTIN SILLOILTA kolmisenkymmentä kilometriä lounaaseen on yksi Tanskan uusista kouluista, Vamdrup Efterskole. Mylly ja torni näyttivät samanta~aisilta kuin Gedserin vanha myily. Opettajat ja oppilaat ovat rakentaneet majoitusalueensa pihamaalle pienehkön tuuligeneraattorin . Konepaja, jossa Riisager oli teettänyt pari ensimmäistä myllyään , alkoi markkinoida tuotetta omanaan . Hinta on koosta riippuen 50-80 000 mk. Vähemmän tarvittiin kruunuja raAnders Lassen on eläkeläinen, joka puolisoineen saa kotitarve-energiaa sikansa lannasta. Se tuottaa 2030 000 kilowattituntia sähköä vuodessa. Yhteistyö on kiinteää. alh.) kehitetty metaani käyttää autoa ja moottorivenettä
Totuus paljastuu käytossa, epäonnistunutkin yritys opettaa. Vuoden 1977 sähköntuotto oli 48 000 kWh ja säästö 8 000 kruunua. Mökit olivat vailla asukkaita, myllyt lujasti paikalleen köytettyjä. Lannan tuottaa yksi ainoa sika. Miljö-Centrumissa vuosia työskennelleen Markku Rämön kanssa kävimme katsomassa ruotsalaista koevoimalaa Selkämeren rannalla, satakunta kilometriä Uppsalasta pohjoiseen. D SUOM EN LUONTO 6 /78 37. Luovasta ajattelusta on kysymys. Verottomana tulona. Peräkkäin saman kadun varrella on jokunen vuosi sitten rakennettu peräti yhdeksän matalaenergiataloa. Näytti siltä kuin eksoottisella ulkonäöllä ja hienoilla termeillä olisi koetettu peitellä huonoa suunnittelua. M0llerin saama myyntihinta on puolet ostohinnasta. Oikeakin tie löytyi. Sikolätin nurkassa on lämpöeristetty lasikuitusäiliö , joka tuottaa metaania enemmän kuin eläkeläispariskunta pystyy autossaan ja moottoriveneessään käyttämään. Paluumatka kulki Keski-Jyllannin ja Skiven kaupungin läpi. Puuttuneeko yrittäjiäkään, jos heitä valtio varoineen ja korkeakouluineen kannustaisi. Tvindissä on muuten toinenkin mylly , Vamdrup-myllyn kokoinen ja näköinen . Lisäksi on turvetta, maan ja veden lämpöä ja varsinkin puuta, josta Tanskassa on pula. Vuoden 1976 lopusta lähtien se on tuottanut sähköä perheen talouteen ja lämmitykseen . Siinäkin olisi varmaan kertomista, mutta se on jäänyt isomman varjoon, myös kuvaannollisesti . Pihapensaikossa on kaksi sähkömittaria, toinen mittaa sähkön saapumista tyynillä säillä , toinen tuulella lähtevää ylijäämäsähköä. Tvindmylly oli käyntikohteistani tärkein siitä myöhemmin lisää. Tämä kustannuserä säästyy käytettäessä uusia lasikuitupintaisia s11p1ä. Kaupungissa oli uudempikin omillaan ilman viemäriverkkoa elävä talo, joka otti lämpönsä lämpöpumpulla maanalaisesta lämpövarastosta. Mylly on päätieltä 2-3 km päässä, joten ohi voi ajaa huomaamatta. Sen vuoksi hän on ensimmäisenä vuotena joutunut maksamaan sähkölaskuja, vaikka on tuottanut valtakunnanverkkoon enemmän sähköä kuin on siitä ottanut. Säästöä puolin ja toisin. vsk .. Kun investointi oli 60 000 kr, korkoprosentiksi tulee 13. Anders ja rva Lassenin auto kulkee sianlannasta ja sorvinlas254 tuista kehitetyllä metaanilla. KYMMENEN KILOMETRIÄ POHJANMEREST Ä Ulfborgin ja Stabyn väliselle tielle näkyi puiden latvojen yläpuolelta maailman suurimmasta tuulimyllystä vain kaksi siivenkärkeä. Siksi auton tankkina on nyt nestekaasupullo, jolla pääsee vain kymmenkunta kilometriä kerrallaan. Asukkaita on yhtä paljon . Kaksi asuttavimman näköistä on saatu kaupaksi, muut ovat yhä myymatta. Miksi valtiovaltamme kauppaja teollisuusministeriön, asuntohallituksen ja muiden virastojen muodossa pystyy tarjoamaan vain vanhentuneen ajattelutavan toistelua, byrokratiaa, puolitotuuksia ja ydinvoimaloiden huonosti harkittuja käyttölupia. Varat eivät ole riittäneet kaasukelloon , parempaan kompressoriin eikä painepulloon . Niin moni on sitä käynyt katsomassa, että tietä etsiviin vieraisiin tuskastunut naapuri oli kiinnittänyt oman tiensä varteen lapun: INGEN MÖLLE (ei myllyä). SEURAAVAT MYLLYT olivatkin taas tosipieniä. Tiettävästi siitä sai talonsa energian paikallinen opettajamaisteri. Myös aurinkotalokokeiluja on Tvindissä harrastettu. Ulkoapäin katseltiin vielä Uppsalan kuuluisaa suomalaisesta puusta tehtyä ekotaloa. VAKUUTTAVAMPI NÄYTTÖ energiansaastosta löytyi Voelin kylästä, 10 km Silkeborgista koilliseen. Kaasunkehitin on maksanut pariskunnalle n. Hänen myllynsä vuosihuolto eli öljynvaihto maksoi parisataa. M0ller ihmettelee erään energia-asiantuntijan laskelmaa, että myllyn vuotuiskustannukset olisivat 2 000 kr. Se toivotti tervetulleeksi, kertoi onnistuneista kokeiluista ja kiitti käynnistä . Esimerkkejä on naapurissa, materiaalia runsaasu, avuliaita tanskalaisia samoin. V A]AASSA VUOROKAUDESSA taittui paluumatka Jyllannista Sjellannin kautta Ruotsiin ja Uppsalaan. Sorvinlastuja ja muuta puujätettä tulee isännän puutyöharrastuksista. Tosin hänen on silloin tällöin maalattava pmset myllynsiivet. Energiaa ei puutu, ei myöskään käyttöideoita. Onhan meillä yksistään tuulista alavaa rannikkoaluetta yhtä paljon kuin Tanskanmaalla pintaa kaikkiaan. Kaasu kelpaisi ruoanlaittoonkin , mutta hajusuodatin on heille liian kallis. Jyllannin läntisimmillä rannoilla Kal0-lahden takana Vrinnersissä pyöri tuulimylly. OLISIKOHAN SUOMESSA SITTENKIN omaa energiaa. M0ller kööpenhaminalaisen Information-lehden Jyllannin-toimittaja on kirjoittanut kokemuksistaan kirjasen '' Vinden vender" (Tuuli kääntyy). 2 400 mk . Energialaskelmia ei ollut tarjolla. Myllyalue oli hiljainen, mutta napin painalluksesta käynnistyi automaattivastaaja. Pohjanmeren tuulisella rannalla oli eräiden lomamökkien energianlähteenä lankunpätkästä vuoltu potkuri , joka oli liitetty autonlaturia muistuttavaan generaattoriin. Ne ovatkin rumia kummajaisia, joihin on liitetty energiaa säästäviä yksityiskohtia. Saapuessani illansuussa paikalle mylly ei pyörinyt, mutta asia korjaantui aamulla, kun vielä koekäytössä olevaa myllyä alettiin viritellä. Lämpöeristyksiä parantamalla hän koettaa nyt tehdä sähkölaitoksesta maksajan . Pyörimättä oli isompikin tuuliroottori, joka seisoi Visby-selän rannalla. TORGNY M0LLERILLÄ on ensimmäinen Riisagerin myymä mylly. Isäntäväen ystävällisyyttä riitti niin pitkään , että rättisitikka ehti vasta viimeiseen Kapelskärin pimeydestä lähtevään lauttaan Ja sen mukana Naantaliin. Sen sijaan Boddumissa viljapeltojen keskellä pyöri kolmilapainen mylly, nähtävästi Riisager-mylly. Hänen myllynsä on kytketty valtakunnan verkkoon
vsk. Arviot marjastuksen ja sienestyksen arvosta vaihtelevat melkoisesti. SUOMEN LUONTO 6 178 37. Maatalousja metsätieteiden lisensiaatti Olli Saastamoinen tutkii Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasemalla metsien moninaiskäyttöä selvittäen mm. Olli Saastamoinen Marjoista ja sienistä työtä ja tuloja Marjoista ja sienistä puhutaan "metsiin mätänevinä miljoonina" . Poiminta työllistää kehitysalueiden asukkaita. Siksi metsiä on hoidettava siten että niiden kaikki tuotot turvataan. Kansantaloudellista merkitystä on kuitenkin myös omaan käyuöön poimituilla marjoilla. TALTEENOTTO Rautavaaran (194 7) esittämä sienisadon arviointi ja luokittelu vaMarjojen ja sienten poiminta on useille ihmisille enemmänkin ulkoilua kuin ansiota . Metsässä ne ovat kansantaloudellisesti arvottomia, arvoa niillä on vasta kotona ja myyntipöydillä. Niiden käytön lisääminen ei aiheuta ympäristövaurioita, niillä voidaan säästää valuuttaa ja siten loppujen lopuksi metsävarojamme. Tähän lienevät syynä sekä käsitteelliset epäselvyydet että monet arviointiin liittyvät käytännön vaikeudet. Metsien keräilytuotteet ovat uudistuva luonnonvara. marjastuksen ja sienestyksen merkitystä metsien käytön osana. 255
Maanomistaja ei voi ottaa marjoista tai sienistä maankorkoa kantohintana tai marjaalueiden vuokrana, marjoja ei voi myydä " pystyyn " niinkuin puuta, sillä marjojen ja sienten poiminta on säilytetty maanomistuksesta riippumattomana jokamiehenoikeutena. Arvo muodostuu kuitenkin siitä työstä, jonka poimijat tekevät etsiessään, poimiessaan ja kuljettaessaan ne käyttötai myyntipaikalle. kg Ulottuvilla oleva sato tarkoittaa sitä osaa kokonaissadosta , joka on kohtuullisten liikenneyhteyksien päässä . 1978 mukaan). 5 7. Silti metsien ruoka-ainereservit ovat epäilemättä kansantalouden kannalta tärkeitä, mutta silloin on parempi puhua satojen miljoonien kilojen reserveistä kuin tuhansien miljoonien markkojen matanemisestä metsiin. SIENTEN JA MARJOJEN ''KANTOHINTA'' Metsässä oleville marjoille ja sienille oletetaan usein se arvo, joka niillä on myyntitai käyttöpaikalla. työpaikkoja, joiksi ne luetaan myös kansantalouden tilinpidossa. Lukuihin sisältyvät sekä itse poimitut että ostetut tuotteet. Nämäkin ylimalkaiset arviot osoittavat, miten suuret erot ovat kokonaissadon ja talteenotetun määrän välillä. 1 0.1 MUUT METSÄ MARJAT Etelä-Suomi 0.4 . Taulukossa ovat vuonna 1977 maksetut poimintapalkkiot (Kujalan ym . 1977 milj. 5 Pohjois-Suomi l. SUOMEN LUONTO 6/78 37. Tätä osoittaa myös kerätyn sadon todellinen määrä , joka noina keräilyn huippuvuosinakin oli vain 15 % kerättävissä olevasta määrästä . Joissakin tapauksissa esimerkiksi hyvinä hillavuosina kantohintaa epäilemättä jäisikin , mutta useimmissa tapauksissa tuskin ollenkaan. Voitaisiin tietysti ajatella, että marjoille saadaan laskennallinen ' 'kantohinta'' , kun myyntihinnasta vähennetään työkustannukset. 1966 197 1 1976 1000 1 % 1000 1 % 1000 kg Mustikat 4 565 88 11 318 9 1 15 474 Puolukat , karpalot 19 573 79 25 017 87 18 205 Lakat 1 917 79 432 100 607 Muut metsämartt 2 197 96 1 300 89 1 062 Sienet ( 1000 kg 4 556 95 3 226 9 1 1 669 Marjojen ja sienten kokonaiskulutus kotitalouksissa on pysynyt melko vakaana. Tällä on hyvin suuri merkitys myöskin talteenoton lisääjänä. Työn osuus on ratkaiseva marVasta poimittuina sienillä ja marjoilla on taloudellista merkitystä; metsiin mätänevät sienet ovat arvottomia. kg kerättävissä oleva sato 100 milj . 7 Pohjois-Suomi 0.4 0.2 0.2 Koko maa 1.0 7 0.4 Kotitalouksissa kulutettujen marjojen ja sienten määrät vaihtelevat alueittain . 5 13 . Poimintapalkkiot ovat siis 256 Kokonaiskulutus marjat !/ hen kilö, sienet kg / henkil ö 1966 1971 1976 MUSTIKKA Etelä-Suom i 1.0 l.8 2 9 Väli-Suomi 9 2 9 3. mk Lappi Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Karjala Itä-Savo Pohjois-Savo Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa 12,8 14 ,9 9,5 2,6 4,6 3, l 6,7 5,3 Marjanja sienenpoiminnasta saadut tulot ovat merkittäviä myöskin estäessään maaseudun autioitumista: poimintatulot ovat suurimmat syrjäisimmillä seuduilla. vsk.. 1 6.2 4.8 Pohjois-Suomi 3.9 8 9 11.6 Koko maa 4.2 5 6 4 .2 HI LLA Etelä-Suomi 0.4 0.0 0. 1 0. 1 Väli -Suomi 0.8 0.0 0.0 Pohjois-Suomi l.0 0. laisee tätä ongelmaa: kokonaissato 1200 milj . kg ulottuvilla oleva sato 300 milj . sadon mukaan . Mustikan osuus on koko ajan kasvanut. Eri marjalajien käyttö vaihtelee mm . kg kerätty sato 15 milj. Jälkimmäinen lausuma on vailla merkitystä jo siksikin , että suurillakin ponnistuksilla vain osa sadosta on talteen otettavissa. Koko maa 1.0 2 5 3.6 PUOLU KKA , Etelä-Suom i 3 3 4.6 2.4 KARPALO Väli-Suomi 6. Prosenttiluku osoittaa itse poimittujen marjojen osuuden. 6 0.9 Koko maa 0.4 . 1 Väli-Suomi 0.6 0.8 0.6 Pohjois-Suom i 0.4 .1 Koko maa 0.5 .3 0.2 SIENET Etelä-Suomi 0.8 0.6 0. Todellista kansantaloudellista merkitystä on vain talteenotetulla sadolla. Maassa olevilla marjoilla ei ole kantohintaa. Koska sieniä ei käytännössä voida kerätä kovin tarkkaan eikä kovin usein , kerättävissä oleva sato jää ulottuvilla olevaa satoa pienemmäksi. 3 Väli -Suomi 1
Paras ja tähän saakka myös ainoa koko maan kattava tietolähde on tilastokeskuksen tekemä kotitaloustiedustelu. Marjojen ja sienten kotitarvekäyttö muodostaa merkittävän osan keräilyn arvosta , mutta sen suuruutta on hyvin vaikea luotettavasti selvittää. 6l ll 10.0 Kotimaisten sienten (varjostettu osa) ja marjojen (valkea osa) käyttö teollisuudessa on kasvanut. jojen ja sienten hinnassa. 10 000 en 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 1 000 2 000 l 000 en l 000 LUONNONMARJAT v1enc1 70 71 72 73 74 75 76 77 tuonti SIENET v1enu lI tuonti Luonnonmarjoja viedään enemmän kuin tuodaan; sienissä tilanne on päinvastoin hyvistä vientiedellytyksistä huolimatta. Useimmat keräilyn " aliarviot' ' perustuvat siihen väärinkäsitykseen, että vain markkinoidulla sadolla on arvoa. KOTIT ARVEKÄ YTIÖ Väestön omaan käyttöön poimima sato luetaan kansantuloa laskettaessa keräilytuotannon arvon osaksi. 4~ 1970 71 72 1l 74 ,, l 000 2 000 1 000 , .. vsk. Jos laskelmien yksinkertaistamiseksi käytetään apuvälineenä "laskennallista kantohintaa '', on marjojen ja sienten myyntihinnasta vähennettävä työkustannukset. Tehostunut sienivalistus näkyy sienituonnin kasvuna! SUOMEN LUONTO 6/78 37. Marjojen myyntihintaa ei pidä verrata puun kantohintaarvoon vaan sen hankinta-arvoon, joka muodostuu kantoraha-arvon sekä puutavaran teon ja lähikuljetuksen kustannusten summasta. Sen vuoksi niistä on vaikea saada keskenään vertailukelpoisia lukuja. mk) . Myytävä sadon osa jakaantuu taas vientiin, teollisuuden käyttöön ja ns. Kun verrataan marjasadon arvoa puuntuotannon arvoon , niitä on tarkasteltava samassa tuotantovaiheessa. Alla käytön arvo (milj. Se tehdään 257. KÄYTIÖERÄT Talteenotettu sato jakaantuu kahteen osaan: kotitarvekäyttöön ja myytyyn (markkinoituun) osaan. muuhun käyttöön . Kaikki käyttöerät tilastoidaan eri tavoin . Ja marjojen samoin kuin puunkin osalta määrinä tulee laskea vain talteen otetut määrät
mk ja siitä itse kerättyjen tuotteiden osuus arviolta 140-150 milj . OJITUS Tavallisimmin keräily ja puuntuotanto ovat to1S1aan täydentäviä metsän käyttömuotoja: keräilyn lisääntyminen ei vähennä puun tuotantoa ja normaali metsänhoito hakkuineen käsittääkseni monessa suhteessa kohottaa mariasatoa ylläpitäessään vaihtelua mecsäluonnossa. KIRJALLISUUTI A Kujala , M., Malin , A .. Metsäojitusten edullisuus puun tuotannon kannalta on perusteellisesti selvitetty, mutta ojituksen sivuvaikutukset mm . 1947 . Marsi 1977/78 -projekti . mk. Rovaniemen tutkimusaseman tiedonantoja 16: 1-2 1. Poimintatulojen merkitys on yleensäkin suurin kehitysalueilla. mk. marjaja sienisatoon on jätetty laskelmien ulkopuolelle. Parhaiten se voidaan arvioida vuosilta, joilta on tehty kotitalousciedusceluc. Esimerkiksi hyvällä hillasuolla mahdollinen oiituksesca aiheutuva 10 kg/ha suuruisen vuotuisen calteenotettavan hillasadon nettomenetys merkitsee viiden markan laskennallista hillan "kantohintaa" ja viiden prosentin diskonttokorkoa käyttäen ojitusinvescoinnille 1000 mk:n lisäkustannusta hehtaaria kohti. Marjojen ja sienten kokonaiskulutus on pysynyt vuosina 1966, 1971 ja 1976 kutakuinkin samalla tasolla. Suomen sicnisaco. Kotitalouksien kuluttamista tuoreista marjoista ja sienistä suurin osa (80-95 %) on itse kerättyjä ja vain pieni osa toreilta tai kaupoista hankittuja. Vain yksityiseen ruotsalaisten ja norjalaisten itse poimimat marjat jäävät tilastoista; tämänlaatuinen "vienti" on herättänyt suurta ärtymystä erityisesti Lapissa. Vuonna 1976 poimintatulot olivat vähintäänkin 60 milj . KERÄILYTUOTANNON KOKONAISARVON määrittäminen on siis epävarmalla pohjalla. Pellervo-Seuran Markkinatutkimuslaitos. Keräilytuotteiden käsittelyn, kaupan ja välityksen sekä jalostuksen työllistävä vaikutus on myös varsin huomattava. Havaintoja marjastuksen ja sienestyksen caloudcsta . Yksittäisillä toimenpiteillä, esim . kuitenkin vain joka viides vuosi, joten keräilyn vuotuisia vaihteluja ei sen avulla voi selvittää . 39 s. Keräilyn arvo oli 1971 4 % ja 1976 5 % puunkorjuun ja uiton ·arvosta. sienien sacocnnusceista ja kauppaanculomfiiiriscfi vuonna 1978. Saastamo inen . SUOMEN LUONTO 6/78 37 . HILLA ON SOSIAALINEN MARJA: se antaa suurimmat tulot syrjäisiin kyliin ja suurimmille perheille . Keräilyn kehittymisen kannalta on tärkeätä, että poimijae saavat työstään riittävän korvauksen. Nykyisinkin keräily tuo siis varsin merkittävän lisän metsistä ja soilta saatavaan taloudelliseen hyötyyn. Viime vuonna metsämarjojen vienti oli ennätyksellistä, mutta myös sienten tuonti oli tavanomaista suurempi. mk:aan. 200 mk / ha) . Jälkimmäinen tieto oli hiukan yllättävä, sillä yleensä maaseudun ruokakuntien oman kulutuksen arvo on ollut suurempi kuin kaupunkilaisten. Vuonna 1976 oli vastaava arvo 165 milj. Mustikkaa, puolukkaa ja hillaa käytetään henkeä kohti eniten Pohjois-Suomessa, sieniä ja muita metsämarjoja taas VäliSuomessa. Marjojen ja sienten kulutus henkeä kohti vaihtelee hyvin suuresti eri puolilla maata. Sen aluepoliittinen merkitys kehitysalueiden tukena jo mainittiinkin. & Tuuui , R. Tauriainen , J. Se sisälcaa hotellien ja ravintoloiden , ruokabaarien , cyöpaikkaruokaloiden , koulujen, sairaaloiden ja monien muiden laitosten marjojen ja sienten käytön . vesakkomyrkycyksillä on tietysti päinvastaisiakin vaikutuksia. mk (Saastamoinen 1978). Vuonna 1976 oli keräilyn arvo Lapissa noin 10 % puuntuotannon arvosta. mk ja 1976 noin 200 milj . Kotitaloustiedustelun ennakkotietojen mukaan oli ruokakuntien käyttämien metsämarjojen ja sienten arvo ruokakuntaa kohti laskettuna 109 mk vuonna 1976 koko maassa. Keräily on hyvin cyövalcainen elinkeino. Rautavaara , T. Monet näistä ostavat marjansa ja sienensä suoraan poimijoilca tai pieniltä välitcäjiltä, ja nämä erät eivät tule mukaan kauppacilastoihin. Arvo oli pienin Helsingissä (47 mk) ja suurin PohjoisSuomen kaupungeissa (398 mk) . mk ja kun siihen lisätään muu marjakauppa , poimintatulot kohoavat kaikkiaan 80 milj . Mccsäncuckimuslaicos. 1978. Eri tietolähteiden pohjalta olen arv1010ut metsämarjojen ja sienten keräilytuotannon arvoksi 1971 noih 100 milj . Vuonna 1975 teollisuus käytti kotimaisia metsämarjoja ja sieniä 2 ,8 milj . Marjojen ja. Lisäksi ce258 ollisuus käytti ulkomaisia sieniä ja marJoJa. TEOLLISUUDEN käyttämistä sienija marjamääristä on yksityiskohtaiset tiedot ceollisuustilastossa. 1978. Sen sijaan soitten ojitukset ovat hillaja karpalosatojen kannalta ainakin paikallisesti vakava ongelma. mk. Tässä vertailussa keräily ja puuntuotanto ovat suunnilleen samassa vaiheessa: puunkorjuussa mukana kantorahatulot, puucavaranteon ja lähikuljecuksen (sekä cilastoteknisiscä syistä uiton) kustannukset, keräilyssä tuotteiden arvo ensimmäisen ostajan luona tai käyttöpaikassa kotitalouksissa. . Vuonna 1971 oli kotitalouksien koko marjojen ja sienten käytön arvo 88 miljoonaa mk, josta itse kerättyjen tuotteiden osuus 78 milj . Viime vuonna keskusliikkeiden vastaanottamista marjoista maksettiin keräilijöille 7 3 milj. Tämä on viisi kertaa suurempi kuin varsinaiset ojituskustannukset (n . Forssa . H4 s. METSÄMARJOJEN JA SIENTEN VIENNIN määrä ja arvo on tilastoitu hyvin. Viime vuonna viennin arvo oli 71 miljoonaa markkaa ja tuonnin 10 miljoonaa markkaa. mk:n arvosta. Hillaja karpalosatomenecyscen huomioon ottaminen vähentää huomattavasti suo-ojitusten edullisuutta ainakin keskinkertaisilla ja hyvillä marjasoilla. kg eli 10 milj . vsk.. KERÄILYN HEl]ASTUSV AIKUTUKSET Mariaja sienisadon talteenoton merkitys ei rajoitu pelkästään poimintatuloihin ja kotitarvekäytön arvoon . Väliraportti . MUU KÄYTTÖ on kotitarvekäytön ohella tilastoinnin murheenkryyni
Myrkyllinen suokorte on vaikea erottaa peltokortteesta. Onko virheettömän punaposkisessa omenassa mahdollisesti torjunta-ainejäämiä. Kun Puolasta tuli tieto myrkyllisistä seitikeistä, opettelivat suomalaisetkin sienituntijat nämä myrkylliset lajit, apuna käytettiin mm . Kuitenkin, juuri kun olemme oppineet hankkimaan elintarvikkeemme sievästi muoviin pakattuina valintamyymälän hyllyiltä, onkin mieliimme hiipimässä epäilyksiä. Sieniä, Joista on haukattu nokare kyljestä , olen määrittänyt tänä syksynä useita. TELEVISIOLTA EI VOI KYSYÄ Televisiossa tiedottaminen on erityisen vaikeaa. Kukaan ei osaa neuvoa. Olenpa mikroskopoinut muutaman hyvin tuskaisen henkilön sieniruoan tähteitäkin. Pelkäänpä, että muitakin kuin sienistä johtuvia myrkytyksiä on odotettavissa. vsk.. Seitikit on yleisiä, mutta huonosti tunnettuja. Yleensä sienten tunnistaminen ruoasta on kyllä epätoivoinen yritys . Onneksi niistä löytyi vain rouskuja, jotka tuntee helposti maitiaistiehyistä ja verkkopintaisista itiöistä. PALATKAA LUONTOON Ihmiset ovat vieraantuneet ravinnon alkulähteiltä, niin luonnosta kuin alkutuotannostakin. Sitten muutama puolittainen sana tarttuu korvaan. SÖIN SIENIÄ, SITTEN LUIN KIRJOJA Valitettavan yleistä on, että ihmiset ensin syövät sieniä ja vasta jälkeenpäin alkavat tutkia sienikirjoista, että mitähän tuli syötyä. Joku tuli sittenkin nielaisseeksi ja soittaa myrkytyskeskukseen . VAIN SORMENPÄÄN KOKOINEN PALA Eräissä tapauksissa sienten maistaminen auttaa määritystä. Kukaan sienitieteilijä ei· meillä ole ottanut niitä erikoisalakseen . Mitä, ovatko keltahaarakkaatkin myrkyllisiä. Samoin, jos on vaikeuksia tunnistaa, onko nuori tatti herkkutatti vai sappitatti, selvittää varovainen maistaminen asian heti. Lehden voi lukea uudestaan, kirjaan voi syventyä, televisioohjelmasta jää vain jäytävä epäilys. Sehän on sinänsä suurenmoista. Perimätieto, luontainen varovaisuus ja kasvien tuntemus on kuitenkin rapistunut. Nauhoitettu ohjel260 ma. Siinä arveltiin seitikkien levinneen Suomeen puolalaisten turistien mukana. Suippumyrkkyseitikki on meillä aiheuttanut myrkytyksiä ja toiset sille läheiset lajit on eläinkokein todettu myrkyllisiksi. Seitikki ei ole yksi sieni, vaan suuri sienisuku, Suomessakin niitä on satoja lajeja. Tällaisissa tapauksissa olen neuvonut ihmisiä menemään takaisin metsään hakemaan lisää noita samoja sieniä ja viemään ne sitten lähimmälle asiantuntijalle tunnistettaviksi. Merkillisin lukemani uutinen oli Vaasa-lehdessä (1. Onko keinolannoitetun leipäviljamme kivennäisainesisältö kovinkin köyhtynyt. Suomessa on kolme yleistä myrkyllistä lajia, on aina ollut, mutta niihin ei vain ole kiinnitetty huomiota, ne ovat olleet vain "joku seitikki''. Käännösvirhe. Tiedämmehän me miten televisio-ohjelmia seurataan: toisella korvalla, kädet tiskipaljussa, pää jääkaapissa ... Niitähän me juuri söimme. nukkua, vaan heidän pitää silloinkin vastailla sienimyrkytyksiä epäilevien soittoihin.'' (Myrkytyskeskuksen vastaava lääkäri Jussi Vilska minulle puhelimessa) . '' HAPEROSIENI '' STT:n välittämässä uutisessa kummitteli "Suomessakin esiintyvä haperosieni' ', joka oli Saksassa todettu myrkylliseksi. Uusi innostus luonnonkasvien käyttöön versoo kaikkialla. Totuus on, että kaikki vaarallisimmat myrkkysienemme ovat mietoja , kun taas useimmat suositut rouskut ovat tuoreina suorastaan polttavan kirpeitä. Lopulta päädytään seitikkeihin, joista luetaan , että myrkytysoireet ilmenevät vasta noin viikon kuluttua , kun hoitotoimenpiteet ovat jo myöhäisiä. Mutta minkäs teit, kun ystävä sanoi sitä herkkusieneksi ja yhdessä maisteltiin ja eihän sitä nyt sisällä kehtaa syljeskellä. Siellä sanotaan , että jo pieni, vain pikkusormen pään kokoinen pala myrkkysientä on riittänyt tuhoamaan uhrinsa munuaiset. Kuitenkin, jopa painettuun sanaan on lipsahtanut virheellisiä yleistäviä maistamisneuvoja. SEITIKKI Mikä on tämä seitikki, tämä vaarallinen myrkkysieni, joka hurjana leviää Suomen metsissä' Seitikeistä esiintyy valitettavan paljon väärää tietoa lehdissä. 9. Ja tästä alkaa ongelma. Silloin hätä on suuri. Soitto STT:lle selvitti asian. Siinä kuvia katsellessa alkaa herätä epäilys, että olivatkohan ne jotain myrkyllisiä. Soitetaanpa televisioon . Naistenlehtiin on alkanut ilmestyä moninaisia ohjeita siitä, kuinka itse hankkia vihanneksensa ja yrttiteeaineksensa. Eipä muuta kuin mahahuuhteluun koko porukka ... Pulkkosienen saksalainen nisuoMEN LUONTO 6/78 37 . itävaltalaista seitikkien tuntijaa ja tutkijaa Moseria. Kun ensin olemme tunnistaneet sienen haperoksi, voimme maistamalla todeta, kuuluuko se mietojen vai kirpeiden ryhmään . Ai , eikö kehnäsientä pysty erottamaan myrkkyseitikistä. Kesällä luin lehdestä peltokortteen terveellisyydestä yrttiteen raaka-aineena. Onneksi jokainen näyttäjä on saanut lähteä helpottuneena luotani, sienet olivat herkkusieniä, mesinuppiseitikkejä ja eri Dermocybe -lajeja, siis veriseitikkien sukua. Jokainen tunnollinen sienivalistaia varoittelee turhasta sienten maistelemisesta ja neuvoo , että maJStettu palanen on syljettävä POIS. 19 77). Kun kerran näin on, pitäisi meidän kaikkien sienivalistusta ja muutakin luonnontietämystä jakavien vakavasti miettiä, mikä on mennyt vikaan ja miten jatkossa olisi meneteltävä, jotta ihmiset oppisivat tunnistamaan sienensä luotettavasti ja voisivat nauttia sieniateriansa ilman kuolemanpelkoa
Tilanne on meillä parempi, kuin esim. kuolemaan johtavia myrkytyksiä joka vuosi. Ero selviää kuitenkin helposti. Haperoista ei siis mitään uutta, talvivarastoja ei tarvitse tuhota. Tutkimuksia kuitenkin tehdään, ja saatu tieto täytyisi myös ottaa huomioon metsien käsittelyssä: on suosittava sienija marjasatoa lisääviä hoitomenetelmiä ja vältettävä niitä vähentäviä. Iltasanomissa kirjoitettiin : " Pulkkosieni muistuttaa muodoltaan kantarellia , mutta on väriltään harmaa." Voiko kuvaus mennä täydellisemmin pieleen' Uudessa Suomessa taas sanottiin sen muistuttavan haaparouskua. TODELLISTEN MYRKYTYSTEN MÄÄRÄ Lääkärilehdessä 20/ 1978 on artikkeli sairaaloissa hoidetuista sienimyrkytyksistä Suomessa vuoteen 1975 mennessä . Tutkimus on vielä hajanaista, yksittäisten kiinnostuneiden henkilöiden varassa. Lievempien myrkytysten määrä on lisääntynyt viime vuosina. Mykoritsaeli juurisienet edistävät puiden kasvua, lahottajasienet yhdessä bakteerien kanssa hajottavat kaiken eloperäisen jätteen. Saksassa, jossa tapahtuu kymmeniä . Esteri Ohenoja Metsien hoito • • • Ja s1en1sato Metsänhoitomenetelmien vaikutusta sienisatoon ei ole paljonkaan tutkittu ja keskustelu on heikolla pohjalla. Tavallisesta kangasmetsästäkin voi löytää parisataa suursienilajia, niistä puolet mykoritsasieniä, puolet lahottajia. Eri metsänkäsittelytavat heijastuvat myös metsien sienisatoon. Vuosien 1936195 3 kuolemansyytilastoissa oli kuusi kuolemaan johtanutta sienimyrkytystä. Tuollainen metsähehtaari tuottaa vuosittain satakunta kiloa sieniä, ja suunnilleen puolet tästä on ruokasieniä. Sairaalahoitoon on vuosina 19691975 Suomessa joutunut 94 sienimyrkytyspotilasta. Sienirihmastot ja niiden itiöemät, "sienet", ovat monien eläinten ravintoa. Pulkkosienellä ei ole maitiaisnestettä ja painamalla sormella helttoJa voi todeta kosketuskohdan nopeasu muuttuvan likaisen ruskeaksi. Sen jälkeen ei sienikuolemia ole sattunut (tämä syksy ei siis ole tilastossa mukana) . PULKKOSIENI Pulkkosieni on vakavasti otettava myrkkysieni, joka on nyt Suomessakin aiheuttanut kuolemaan johtaneen myrkytyksen. lannoitus ei, päinvastoin kuin ehkä voisi olettaa, yleisesti lisääkään sienisatoa. Ruokasieniä kasvaa runsaimmin karuhkoissa valoisissa kangasmetsissä, vuosittain noin 100-200 mk:n edestä hehtaarilla. Suursieniä on maassamme parituhatta lajia. Jo nykyisen tietämyksen mukaan sienisato on hyvä varovaisesti käsitellyissä metsissä: puuston muutokset heijastuvat metsän koko eliöstöön. Itä-Suomessa, missä sientenkäyttöperinne on vanhinta ja missä edelleenkin sieniä käytetään eniten, oli myrkytysten määrä pienin . Sienet ovat metsän eloyhteisön tärkeä osa. Jokainen myrkytystapaus on kuitenkin tapaus liikaa. Hyvin vähän tiedetään siitä, mitä sienille tapahtuu kun metsää hoidetaan, hakataan ja uudistetaan. Toivokaamme, että tieto voittaisi luulon, niin että enää ei tarvitsisi toteuttaa pilapiirtäjä Karin nyrkkisääntöä: " Jos epäilette syöneenne sieniä, niin kutsukaa ambulanssi. vsk. mi "Kahler Krempling" oli jostakin syystä käännetty haperosieneksi . Sienilajisto on runsain rehevähköissä, pinnanmuodoltaan vaihtelevissa sekametsissä. Mutta miksi sotkea uutiseen kantarelli. Tässäkin esitetyt ajatukset ovat vain alustava pohja jatkotutkimuksille ja keskustelulle. Mykoritsasienet katoavat hakkuualoilta lähes täysin ja lahottajatkin vähe261. Minä puolestani ehdottaisin mustarouskua, koska muistan joidenkin oppilaitteni joskus ensi vilkaisun jälkeen tunnistaneen pulkkosienen mustarouskuksi. Yksi sienisatotutkijoistamme on Esteri Ohenoja, Oulun yliopiston kasvimuseon amanuenssi. Sienisadolle tämä on epäedullista. AVOHAKKUUT Nykyään hakkuut ovat lähes yksinomaan avohakkuita. '' D SUOMEN LUONTO 6178 37
Pensoittuminen , ' ' rikkapuuston'' ilmaantuminen, tuo muassaan lisää sienilajeja. ' SUOMEN LUO TO6 178 37. Havupuiden vesomisja karsintajätteiden alle nousee usein tavallista runsaammin sieniä, mm. Taimiston ja pensaston kehittyminen tuo varjoa ja mahdollistaa mykoritsasienten kasvun . Kokonaissato on kuitenkin alhainen, 15 kg/ha . Kulotuskin voi lisätä korvasienisatoa joksikin aikaa. Ei vielä tiedetä saavuttaako keinolliscsri uudistetun metsän sienisato luonnonmersän satotason. Hakatulta alueelta voi löytää esim . pulkkosientä, nahikkaita, hiippoja, ryhäkkäitä, malikoita ja erilaisia kantosieniä , kuten mes1S1entä, kuusilahokkaa, koivunkantosientä ja myrkkynääpikkää; jokunen kangasrouskukin voi ilmaantua. Taimistojen sienilajiston ja -sadon kehityksestä ei ole julkaistua tietoa , eikä tiedetä, onko keinollisesti uudistetun metsän sienisato suurempi vai pienempi kuin luonnontilaisen. kangasrouskuja ja korvasieniä. 262 Tähyileekö turhaan. Minkälainen on metsitetyn pellon sienistö. keltavahvero, sat01s1mpia pienissä aukkopaikoissa ja metsänlaiteilla. Tutkimuksia on tehty vähän, pienillä aloilla ja lyhyen aikaa. Satoa saadaan parina kolmena keväänä. Parin vuoden kuluttua voi hakkuuaukealle , etenkin laikutetulle ja auratulle, ilmaantua korvasientä. Metsä uudistetaan tavallisesti yksipuulajiseksi. Suot eivät luonnostaan ole sienimaita, mutta ojitus ja lannoitus lisäävät helposti niiden sienisatoa, lähinnä kangasrouskua. Hakkuualueitten heinittyminen estää sienten kasvun . LANNOITUS Lannoituksen vaikutukset näyttävät vaihtelevan suuresti metsätyypin, lannoitelaadun , lannoitteen määrän ja lannoitusajankohdan mukaan. Ovathan monet sienilajit, mm. Ainakin sienisadon kannalta ne olisivat avohakkuita paljon parempi vaihtoehto. HARVENNUSHAKKUUT OVAT EDULLISEMPIA Harvennushakkuiden puolesta puhutaan taas metsäpiireissäkin. nevät. Omien havaintojeni mukaan sienisato on usein heikko hyvin tiheissä taimistoissa ja metsissä. vsk .. Tällöin se tarjoaa elinmahdollisuuksia vain tietyille sienilajeille
Ann . M . Metsä voisi tuottaa nykyistä vielä enemmän ja se voisi tarjota työtä vielä useammille, jos myös sienet, jäkälät ja marjat hyödynnettäisiin paremmin . Vuosiraportti 1977 . Karuissa kangasmetsissä urealannoitus on lisännyt parina Jane noituksen jälkeisenä vuonna kan] gasrouskun, kangastatin ja etenkin pulkkosienen kasvua . Joe nsuun korkeakoulu . vsk.. Veijalainen , H . EKT-sarja 448 : 19. E. Oulun.§ salpietarija salpietari-fosfaattii lannoitukset vähentävät sienisatoa mahdollisen pienen alkulisäyksen jälkeen . 1978: Mushrooms and mushroom yie/ds in fertilized foresrs. 1978: Commcrcial aspeccs of rhe mushroom yie/d in fercilized forcsrs. Pahimmaltakin hakkuuraiskiolta voi sentään löytää puuta lahottavia sieniä. Ohenoia. Vesakontoriuntaalueiden ekologinen ja å ofysiologinen tutkimus. Veijalaisen tutkimusten mukaan myös typpikalilannoitus vähentää turvemaiden sienten tuotosta. SUOMEN LUO NTO 6178 37 . Suo 26(2) : 3133. VESAKKO MYRKYTYKSET Vesakkomyrkytykset eivät näytä vaikuttavan sienisatoon kovin paljon; enimmäkseen myrkytetään hakkuualueita tai nuoria taimistoja, joiden sienisato on heikko , tai sitten tienvarsia , joissa sienisato on kylläkin runsas , mutta käyttökelvoton lyijysaasteen ja muun lian vuoksi. Koivunkantosieni viihtyy lehtipuiden kannoissa . 1976: Lannoituksen ja navcroinnin vaikutus RiRR-muuttuman sicnisacoon. Mesisienestä on paikoin tullut taimistojen tuholainen, joka iskeytyy eläviinkin puihin. Käsikiri ., Hels.Yliop .kasviriec.laitos. 1974: Mersäojirusalucidcn sicnisado,sra . 1978: Sien,sa ro. Etenkin Pohjois-Suomessa on lyhytnäköistä uhrata metsät pelkälle puuntuotannolle tavalla , jossa muulle metsänkäytölle ei ole sijaa. Takkunen , N . Biologian laitos. 801 . Vesakkomyrkytetyiltä aloilta ei pidä kerätä sieniä, vaikka myrkkyjäämät sienissä ovatkin olleet pieniä Joensuun korkeakoulussa tehtyjen tutkimusten mukaan . D KIRJALLISUUTI A Kirsi. Rämeiden kangastattisatoon et vaikuttanut lannoitus eikä ojitus. Fennici 15 : 38-46. Salo, K
Varpuja on runsaasti ja maanpintaa peittää yhtenäinen sammalja jäkäläkerros. Samaan metsätyyppiin kuuluvat Cajanderin mukaan sekä " normaalitilaiset" että tilapäisten tekijöiden muuttamat metsiköt. Tyyppi-sanan (n asemesta käytetään loppusanoina korpea (K) tai rämettä (R). mustikka kasvaa monenlaisilla paikoilla Etelä-Suomen tuoreista kankaista Perä-Pohjolan kuiviin kankaisiin. Alkuosana voi olla kasvien nimiä tai muita määreitä , esim. Harventaminen, kulo, laidunnus tai muu tilapäinen tekijä voi sitä suurestikin muuttaa. Peitsa Mikola Kuinka tunnen metsätyypin. Nyt sitä käyttävät lähinnä vain suomalaiset, sekä metsäalan ammattilaiset että luonnonsuojeluväki. puut kasvavat siinä nopeammin ja paremmin . Kasvien erilaisten vaatimusten ja keskinäisen kilpailun tuloksena kul1 lekin kasvupaikaHe kehittyy kasviyhdyskunta, joka vastaa kasvupaikan ilmastoa, kosteutta ja ravinteisuutta. Mistä tuntee OMT-metsän. Metsätyyppejä esittelee seuraavassa Helsingin yliopiston metsäbiologian professori Peitsa Mikola, yksi Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen perustajajäsenistä. Ruohoja ja heiniä on runsaasti, varpuja ja sammalta vähän . Jos kahdessa metsikössä on samanlainen kasvillisuus , ne ovat kasvupaikkoina samanlaiset. Korvet ja rämeet muodostavat yhdessä puuttomien soiden kanssa oman suotyyppien järjestelmän. EMT , variksenmarja-mustikkatyyppi (Empetrum-Myrtillus-n. Korpija rå·memetså·t ovat suometsiä, joiden kasvualusta on turvetta. mustikkatyyppi tai variksenmarjamustikkatyyppi. Tuoreet ja kuivat kangasmetså·t muodostavat metsiemme pääosan. Puut ovat usein lehtipuita. isovarpuinen räme (IR) ja puolukkakorpi (PK). Cajander, pääministerinäkin toiminut maineikas suomalainen tutkija, luonnonsuojelumies ja metsähallituksen pääjohtaja. Metsäammattimiehet kuvaavat metsänkasvupaikkoja puhumalla metså·tyypeistii. Vasta vanhoissa ja jokseenkin täystiheissä metsissä kasvipeite on vakiintuneessa normaalitilassa. Millainen on Pyrola-tyypin kangas. Maan pintakerros on mureata multaa. Erilainen kasvillisuus taas osoittaa kasvupaikkojen eroja. Sen nimikin esiintyy useiden metsätyypsuoMEN LUONTO 6/78 37. Niinpä mustikkatyyppi on metsänkasvupaikkana parempi kuin puolukkatyyppi, ts . vsk .. Hänen metsätyyppiteoriastaan on sanottu, että se olisi kansainvälisestikin merkittävä, jos se olisi esitetty jollakin kansainvälisemmällä kielellä . Aluskasvillisuutena ovat sarat, varvut ja muut suokasvit, pohjimmaisina karhunja rahkasammalet. K. Avosoiden nimien loppuosana on vastaavasti neva tai letto. podsolimaannos) . Aukeaksi hakatun, palaneen tai voimakkaasti laidunnetun metsän tyypin määrittäminen voi olla vaikeaa. Lyhenteet muodostetaan nimikkolajien tieteellisten nimien alkukirjaimista ja Tkirjaimesta, esim . Luonnonsuojelualueita koskevassa keskustelussa toistuvat tiheään oudot kirjainsymbolit, tieteelliset nimet ja epäselviksi jäävät käsitteet. K. Korpija rämemetsät nimetään toisin . Maa on huuhtoutunutta: tiiviin huopamaisen humuskerroksen alla on vaalea huuhtoutunut kivennäismaa ja sen alla tumma rikastumiskerros , johon on saostunut pincaosista liuenneita humusja rautayhdisteitä (ns. METSÄ TYYPIN MÄÄRITTÄMINEN Runsaana esiintyvä nimikkolaji ei yksin riitä metsätyypin määrittämiseen; esim. METSÄ TYYPIN NIMI ALUSKASVILLISUUDEN MUKAAN Metsätyypit nimetään yhden tai useamman aluskasvillisuuden runsaan lajin mukaan, esim. Cajander tarkoitti metsätyypeillä kasviyhdyskuntia . Näin siis metsänkasvupaikkoja voidaan kuvata kasviyhdyskunnilla eli juuri metsä tyypeillä. METSÄ TYYPPIEN PÄÄRYHMÄT Lehtometså·t ovat kaikkein rehevimpiä metsiä. A. A. Pääpuina ovat tavallisesti mänty ja kuusi . Myös puulaji vaikuttaa: esimerkiksi pimeän kuusikon aluskasvillisuus poikkeaa valoisan männikön tai koivikon aluskasvillisuudesta, vaikka met264 sät olisivat kasvupaikkoina samanlaiset. Metsäalan ammattimiesten käyttämät metsätyypit määritteli ja luokitti prof. Luonnontilaiset metsiköt on yleensä helppo tuntea, mutta tutkijan ja käytännön metsämiehen on tunnistettava metsä tyypit myös poikkeavassa tilassa
Muuten ruoholajisto on samanlainen kuin mustikkatyypillä. Liekosammal on tunnusomainen , vaikka sammalkerroksen päälajeina ovatkin seinäja kerrossammal. kiinnitettävä ns . Valtapuuna on useimmiten mänty . erotuslajeihin eli opaskasveihin , jotka esiintyvät melko vakituisesti joskaan eivät erityisen runsaina tai näkyvinä tietyn tyypin kasvillisuudessa , mutta puuttuvat karummista. Puusto kehittyy vähitellen puhtaaksi kuusikoksi, mutta kaskiviljeiyn, metsäpalojen ja hakkuiden seurauksena OMT:llä on yleisesti erilaisia sekametsiä, jopa puhtaita lehtimetsiäkin. = OMD on viljavien tuoreiden kankaiden lehtomainen tyyppi . pien nimityksissä. Sen aluskasvillisuudessa viihtyvät nimikkolajien ohella opaslajit linnunherne , sormisara, nuokkuhelmikkä ja sinivuokko, jotka puuttuvat jo karummalta mustikkatyypiltä. Tällaiseksi lehto yleensä kuvitellaankin . Linnansaaren kansallispuiston lehmusja haapalehtoa. Enemmän huomiota on. Seuraavassa keskityn kangasmetsiin . Puolukka on päävarpu, mutta sekä mustikkaa että kanervaa on myöskin. Savimaiden melko harvinaista talvikkityyppiä (Pyrola-T = PyD luonnehtivat talvikkilajit ja niityn purcojuuri. Puolukka on yleensä mustikkaa runsaampi . SUOMEN LUONTO 6178 37. vsk. Kevätpiippo , kurjenpolvi , metsäimarre , oravanmarja ja metsämaitikka ovat yleisiä. Yleisimmän metsätyypin, mustikkatyypin (Myrtillus-T. Kuusi on luontainen valtapuu . = MD , aluskasvillisuus muistuttaa paljon käenkaali-mustikkatyypin kasvillisuutta, mutta aikaisemmin luetellut OMT:n opaskasvit puuttuvat . ETELÄ-SUOMEN KANGASMETSÄ TYYPIT Metsätyypit kuvattiin ensinnä eteläisessä Suomessa. Lehmus ja muutkin jalot lehtipuut ovat parhaiten säilyneet kivikkoisissa rinnelehdoissa, joita ei voi raivata pelloiksi. = VD ovat jo selvästi edellisiä kuivempia. Ruohoja ja heiniä on niukasti ja pohjakerroksessa on sammalten ohella jo jäkäliäkin. Tällä alueella ilmasto on jokseenkin yhtenäinen, joten kasvillisuus kuvastaa lähinnä maan kosteusja ravinteisuuseroJa. Soistumistaipumusta osoittaa usein runsas metsäkorte. Lehdot ovat tosin tutkijalle ja harrastajalle kiintoisia, mutta niiden käytännöllinen merkitys on vähäinen. Puolukkatyypin metsät (VacciniumT. Maamme pinta-alasta on lehtoja alle yksi prosentti . Alikasvoskuuset voivat joskus varttua vallitsevaksikin puustoksi, mutta ne 265. Käenkaali-mustikkatyyppi (Oxalis-Myrtillus-T
mustikka ja seinäsammal, jolloin metsän helposti ereh· tyy maarittämaan mustikkatyypiksi. Nimivarpujen ohella tyypin tunnuksia on jäkälien runsaus, erityisen tunnusomainen on pohjankorvajäkälä (Nephroma arcticum). Eteläsuomalainen metsätyyppisarja ei siis sovellu pohjoisessa käytettäväksi, vaan siellä tavataan aivan uusia metsätyyppejä. Pohjanmaan vyöhykkeessä puolukkatyyppiä vastaa variksenmarja-puolukkatyyppi (EmpecrumVaccinium-T. Tästä käytetään nimeä varpu-jäkälätyyppi (EricaceaeCladina-T. = EVT) ja kanervatyyppiä variksenmarja-kanervatyyppi (ECT). Niinpä Etelä-Suomessa käenkaalimustikkatyyppi tuottaa puuta keskimäärin 7. Ne vaikuttavat miltei kaikilla metsätalouden aloilla toiminnan suunnitteluun. Karkeilla, kuivilla hiekkakankailla on kanervatyypin (Calluna-T. Näitä vyöhykkeitä on erotettu v11s1: Saaristo-Suomen, Etelä-Suomen, Pohjanmaan-Kainuun, Perä-Pohjolan ja MetsäLapin metsävyöhykkeet. Välialueella Pohjanmaalla ja Kainuussa metsäkasvillisuudessa on sekä eteläisiä että pohjoisia piirteitä. = ErClT). 5 m3 hehtaaria kohti vuodessa, mustikkatyyppi 6-6.5 m3, puolukkatyyppi noin 5 m3 ja kanervatyyppi 2.5-3 m3. tilakaupoissa ja pakkolunastuksissa. Kanerva ja jäkälät ovat runsaita, heiniä ja ruohoja on hyvin niukasti. Puusto on hidaskasvuista, naavaista kuusikkoa, mutta metsiä uudistettaessa se on laajalti vaihdettu mäntyyn. POHJOIS-SUOMEN OMAT METSÄ TYYPIT Ilmaston muuttuminen etelästä pohjoiseen vaikuttaa myös metsän kasvuedellytyksiin. Mustikkatyyppiä vastaavilla kasvupaikoilla puolukan ja variksenmarjan osuus kasvaa pohjoiseen. Variksenmarja kuuluu pohjoisempana vakiolajistoon. Käytännössä tullaan toimeen kolmella. Vaikka ilmaston Ja kasvillisuuden muuttuminen on vähittäistä, tarvitaan vyöhykerajoja, joiden eri puolilla käytetään omia tyyppinimityksiä. Lajistomuutokset ovat vähäisiä, mutta ilmaston kosteuden osoittajina mukaan tulevat suopursu ja juolukka. Eri metsätyypit ovat metsänkasvupaikkoina sangen eriarvo1s1a. Suurin osa talousmetsistä on Etelä-Suomen, Pohjanmaan ja Perä-Pohjolan metsävyöhykkeiden alueella, ja käytännön metsänhoidossa selvitään näillä kolmella tyyppisarjalla. Näin voidaan erottaa etelästä pohjoiseen metsätyyppisarjoja, joissa maaperätekijät pysyvät samoina, mutta ilmasto muuttuu. vsk .. = CT) metsiä. Niiden kosteassa ja varjoisassa pienilmastossa viihtyvät hyvin mm. Pohjanmaan-Kainuun vyöhykkeessä nimenä on puolukkamustikkatyyppi (VMT). Vieläkin pohjoisempana sammalikko yhä voimistuu muodostaen paksun patjan. Runsaan sammalen mukaan sen nimenä on seinäsammal-mustikkatyyppi (Hylocomium-Myrtillus-T. Varpu-, ruohoja heinäkasvillisuus heikkenee . Saaristo-Suomi Suomi on jaettu vyöhykkeisiin, joissa käytetään samaa tyyppisarjaa. Tämä metsätyyppi on kuitenkin hyvin harvmamen. Puusto on miltei aina männikköä. Eteläiset lajit harvinaistuvat ja lopulta loppuvat samalla kun kasvillisuuteen ilmaantuu pohjoisia lajeja. Metsäverotus perussu o MEN LUONTO 6/78 37. Tämän mukaisesti maaraytyy myös eri metsätyyppien maan arvo esim. Metsäkasvillisuuden silmiinpistävin muutos on variksenmarjan runsaus pohjoisessa. = GOMT) ja Peräpohjolan kurjenpolvi-mustikkatyyppi (GMT); josta on käytetty myös nimeä pohjoinen mustikkatyyppi (pMT) . METSÄ TYYPIT KÄYTÖSSÄ Metsätyypit ovat suomalaisen metsätalouden perusta. Taulukon pystyrivit edustavat samaa viljavuutta, vaakarivit samaa ilmastoa. = HMT); on käytetty myös kuvaavaa paksusammaltyyppinimeä. Kanerva on Peräpohjolassakin kuivien kankaiden yleisin varpu, mutta yhtä runsaita saattavat olla mustikka, puolukka, sianpuolukka ja variksenmarja. Miltei yhtenäisestä jäkäläpeitteestä pistaa vain harvakseltaan yksittäisiä varpuja tai heinänkorsia. Kaikkein kuivimmat ja karuimmat kankaat ovat jäkälätyyppiä ( Cladina-T. ovat silloin hidaskasvuisia ja naavaisia. 266 POHJOISET METSÄ TYYPIT Käenkaali käy jo Kainuussa harvinaiseksi, ja Perä-Pohjolasta se puuttuu . Kaikkein karuimmilla paikoilla on samanlaista jäkälätyypin kangasta kuin etelässäkin. Peräpohjolassa mustikka on jopa puolukkaa runsaampi kuivillakin kankailla, ja variksenmarjapuolukkatyypin vastine onkin variksenmarja-mustikkatyyppi (EMT) . Varvusto on kuitenkin harva ja aukkoinen, jäkäläpeite puolestaan on miltei yhtenäinen. Etelä-Suomi Pohjanmaa ja Kainuu Peräpohjola Viljava OMT GOMT GMT MT VMT HMT VT EVT EMT Karu CT ECT ErClT Metsätyypit vaihtuvat toisiksi sekä maan viljavuuden että ilmaston muutosten mukaan. = CIT). Luonteenomaisia lehtomaisten kankaiden lajeja täällä ovat sen sijaan kurjenpolvi, jonka mukaan on nimetty PohjanmaanKainuun vyöhykkeen kurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyyppi (Geranium-Oxalis-Myrtillus-T