Tämän numeron kansikuva esittllll kanahaukkaa, jonka yhll jatkuva lainsuojauomuus on kauan kestäneen petovainon perintöä. Lisllll kanahaukasta kerrotaan tämän numeron alkupuolen artikkeleissa. Tämän sivun kuvat esiuävät muita lainsuojattomia lintujamme. H uuhkajakin (alinna) on yhll lainsuojaton, vaikka kaikki tosiasiat puhuvat voimakkaasti sen suojelun tehostamisen puolesta. vas.) on Lapin lllllnissll rauhoittamaton, vaikka asiallisia perusteita tämän myyränsyöjän häviullmiselle ei ole. Luonnonsuojeluliikkeen vllhimmllisvaatimus on ainakin pesimllaikainen rauhoitus. Sitä paitsi sen luonteenomaiset asuinalueet, hämyiset puronvarsikorvet, hupenevat nopeasti. oik.) on kanahaukan "pikkuserkku", joka jo kokonsa vuoksi on riistalle merkityksetön. Varpushaukka (kesk. Pikkulokki (ylinnä) kuuluu niihin lokkilajeihin,jotkajäivät vaille lainsuojaa lakitekstin muotoilussa sattuneen erehdyksen vuoksi. "Riistanhoidon" nimissll Suomessa tapetaan edelleen joka vuosi whansia kanahaukkoja. H uuhkaja voidaan asetuksella rauhoiuaa valtion mailla.. Piekana (kesk
Luonnonsuo_jeluväki puolestaan on tarkistanut kantaansa metsästykseen. Luontoamme on ennennäkemättömästi muutettu, sen monimuotoisuutta ja luontaista tuottavuutta on vähennetty. Metsästystapahtumassakin hän näkee nyt vain erään luonnonvarojen moninaiskäytön muodon. Suomenkieli erottelee kovin tarkasti luonnon eri elementit kasvit _ja eläimet, riistan _ja kalat. sen harrastajien _joukko on vielä paljon suurempi; yksistään ka lastuskortin lunastavia ruokakuntia on lähes puoli miljoonaa. 297. Onnistumisen ehtona on huolenpito .suuremmista kokonaisuuksista. hylkeiden oikeuksia puolustellen. D Hyvä lukija Tämä on vuoden 19 7 6 viimeinen Suomen Luonto. Siinä voi olla avuksi luonnonsuojelija, jonka nä kökulma asioihin on toinen _ja jota yleensä kiinnostavat huomattavasti laajemmat maaja vesialueet kuin eräja kalamiestä. Olethan _jo muistanut uudistaa tilauksesi maksamalla 30 mk tilillepanokortilla, jonka sait marraskuussa. Nykyajan SUOMEN LUONTO 6176 luonnonsuojelija tietää, että riistakannan runsauteen suhteutettu pyynti ei vahingoita lajia. Tämä luonnosta kiinnostuneiden _joukko toimii yhdessä, keskustelee yhdessä ja esittää yhteisiä vaatimuksia. Metsien yksipuolistaminen, soiden kuivaaminen sekä vesien likaaminen, rakentaminen ja säännöstely ovat toki riistan ja kalan kannalta olleet suunnattomasti enemmän kielteisiä kuin myönteisiä ilmiöitä. Lahjaksi voit tilata Suomen Luonnon tämän lehden välissä olevalla kortilla. Aikaisemmin se tuomitsi metsästyksen moraalisinkin perustein ja epäili, että pyynti voisi _jopa hävittää saalislajit. Esimerkiksi englanninkielessä on mainio kaikenkattava sana "wildlife" eli "villielämä". Aika on mennyt riitojen ohi ja molemmin puolin tunnustetaan virheet. Riistaja kalamiesten valistunut enemmistö tietää, että petojen hävittäminen on yleensä vain energian haaskausta. Eroja tärkeämpiä ovat yhteiset t<!,voitteet. Tietenkin heillä on myös omat erikoisalojen yhdistyksensä, mutta yhteistyö muiden kanssa on itsestään selvää silloinkin, kun yksityiskohdista riidellään. Lukumäärä on tärkeä, mutta sitäkään ei pidä unohtaa, että monipuolisessa -_joukossa on myös enemmän oivalluksia, enemmä:-i arvovaltaa ja ehkä myös enemmän suoria yhteyksiä sinne, missä toimenpiteistä päätetään. Kalapuolella o n surtu arvokalan menetystä vesistöstä toisensa jälkeen. Suomessakin on aika kaikkien "villielämästä" kiinnostuneiden yhdistää voimansa yhteisten päämäärien hyväksi·. nko jäänyt oivaltamatta, että erilaisten murheitten takana ovat samanlaiset syyt. Suomen erämiehet _ja luonnonsuojelijat ovat vanhastaan olleet tukkanuottasilla. Kalamiestenkin kanssa luonnonsuojeluväki on nahistellut, sääksen ja . Kalastuk. Esimerkiksi riistapuolella on jo pitkään murehdittu metsäkanalintujen syvää ja kauan kestänyttä katoa. Suomen Luonto N:o 6 1976 35. J os et ole vielä maksanut, toimi pian, _jotta pääset heti ensimmäisestä numerosta mukaan. On itse asiassa outoa, että luonnosta eri tavoin kiinnostuneet suomalaiset eivät jo aikaa sitten ole hakeneet turvaa toisistaan yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi . Luonnonsuojelijan murheita ei tämän lehden lukijoille tarvinne luetella. puhtaisiin, luonnontilaisiin vesistöihin ja jaloin riistamme hanhesta ja metsosta alkaen tarvitsee.juuri sellaista luontoa, mitä maamme on vanhastaan tarjonnut. Konkreettisia kohteita piirien ja yhdistysten tasolla on paljon : huolenpitoa arvokkaista metsäja suoalueista, vesistöjensuojelua, yhteisiä retkiä', kampanjoita, yleisötilaisuuksia, valistustoimintaa ... Arvokkaimmat kalamme ovat sopeutuneet . Näkemysja painotuseroja on tietenkin edelleen. Riidan aiheena ovat useimmiten olleet pedot, etenkin siivekkäät. Riistanhoido n perinteelliset menetelmät ovat raiskatussa metsäja suoluonnossa yhtä turhia kuin siian istuttaminen likaveteen. Siitä kiinnostuneet kansalaiset tuntevat kuuluvansa samaan _joukkoon riippumatta siitä, kuka liikkuu luonnossa pyytäen _ja kuka muuten nauttien. vuosikerta Parempi yhdessä kuin erikseen Neljännesmiljoona suomalaista harrastaa T)'letsästystä. Niin tulee ollakin, sillä luonnonsuojelu ei ole samaa kuin riistanhoito, eikä kala saa olla ainoa, mikä luonnonsuojelijaa vesissä kiinnostaa. Erikoisalat pysyvät erikoisaloina
.. . . . . . .. .. . .. Ki r jallisuutta ........... ...... ..... .. . .. . . . ... . .. .. .. . Kenward: Suomalaisten kanahaukkojen vienti Englantiin . . . Robert E. . .. .. . 90-625 475 Päätoimittaja (vastaava) Teuvo Suominen Toimitus ihteeri Riitta Jokiranta Taitto : Markku Tanttu TOIMIT-USNEUVOSTO Urpo Häyrinen (ko koonkutsuja) Harri Dahlström Seppo Kellomäki J o uko Pettersson Helmi-Irene Saurola Painopaikka : Forssan Kirjapaino Oy Forssa 298 SISALLYS Parempi yhdessä kuin erikseen . ... . . . . Suomen luo nnonsuojeluliiton liikennepoliittinen ohjelma ........ .. . .. . .. Sisäll ysluettelo 1976 . .. . . .... . . . .... . .. . ..... . .......... Dmmann, tri, IUC Pe11lli I Ialeniw, fil. Jukka Airola: Po hjois-Valkealan erämaa, kesämökkialue vai kansallispuisto . .............. ..... .. . . . ..... ........ . .. .. .. Pekka Moilanen: Kanahaukkatapot ja fasaani ... . . ...... . bio!. .. .. ...... .. .. . . . . ........ yo., J yväskylä Pekka Moilanen, toim ittaja, Hausjärvi Mikko Pryl, LuK, Vantaa Per/Ii Saurola, FK, Helsingin Yliopiston rengastustoimisto Seppo Sulkava, apul.prof., Oulun yliopiston eläintieteen laitos Pekka Suominen, FT, J yväskylän yliopiston fysiikan laitos J ouko Tykkyläinen, ped.yo., Parikkala KUVITYS Kansi Hannu Hautala ; sisäkan i Hannu Hautala, Jorma Luhta, Hannu Hautala, Eero Murtomäki ; 299, 303 Heikki Mikkola; 304 Reijo Juurinen; 307 Marcus Wikman ; 3 10 Seppo Keränen ; 3 11 Petri Kapanen ; 3 15 Hannu Ha utala ; 3 19 Pekka Moilanen ; 32 1 Heikki Mikkola; 323 Matti Valta ; 32 7 J ouko Tykkyläinen ; 328 Hannu Hauta la ; 329 Teuvo Suominen ; 330 Markku Tuomista; 33 1 Urpo Pitkänen ; 332 Teuvo Suominen ; 333 Han nu Hautala ; 334 Seppo Lammi, Per Klaesson & Bengt Olsson, J o uni Mäkipelto ; 335 Teuvo Suominen, Asko Kai kusalo; 336-33 7 Asko Kaikusalo; 338 Seppo Mykkänen, Eero Munomäki; 340, 34 1 J armo Kova nen; 344, 346 Esko Juppi ; 34 7 Martti Montonen ; 348, 349 Jukka Airola ; 352-355 Markku Rämö; 35 7 Suomen Kuvapalvelu/Camera Press/Edwin Brooks, Douglas Botting ; 362 Sll :n arkisto; 363 Markku Tanttu ; 367 Esko Lehmusvuori. Suomen Luo nto ilmestyy vuoden 19 7 7 aikana kuutena numerona. . . . . . . . . ja ymp . . . . 90-498 159. .......... . .. .. 35 D 2. ......... ....... ........ .... . suoj. yo., urm1.1arvi Kauko Huhtala, FK, Oulun yliopiston eläintieteen la itos F.1ko j uppi, toimittaja, Kuhmo Paula Kankaala, fil. . . . SUOMEN LUONTOA J ULKAISEE Suomen luo nno nsuojeluliitto ry, Fredrikinkatu 7 7 A 11 , 00100 Helsinki 10, puh. . Pekka Suominen: Ydinvoiman kasvava kansainvälinen kritiikki . .. ....... . ........ Huutoja korvesta . . .. . .. lrtonumerot 4,50 mk. ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1200 mk 1/2 sivu 800 mk 1/4 sivu 500 mk 4-väri-ilmoitus 1/1 sivu 1800 mk, 4-väri-ilmoitus 1/2 sivu 1000 mk, takakansi 3000 mk TOIMITUS Fredrikink. . Daimann: Elämäntavat ja luonnonsuojelu ... Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 30 mk postisiirto tilille no 608 2 11. . Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön valtakunnallinen keskusjärjestö. . . Tilaushinta Pohjoismaiden ulkopuolelle o n 35 mk. .. . KJ RJOITT AJAT Jukka Airola, MM K, Kuusankoski Ri.1/0 Cajander. . 00120 Helsinki 12 puh . . EJko j uppi: Ulvinsaloa c:i o le unohdettu ....... ....... . ... . Maail man Luonnon Säätiö Ajankohtaista asiaa 11 ..... . . .. .... . .. . ...... . . . .... .. . . . . . . . . .. . . . .. . . Siilikysely vauhd issa . . Sl lO ~1 E LUONTO 6/76. Ympäristöenergia 111 Asuntojen lämmönsäästö ........ MarcuJ Wikman: Kanahaukan pesäpoika ten sukupuolijakautuma Per/Ii Saurola: Kanahaukan kuolevuus ja kuolinsyyt .... .... . ...... .. .. . . J ouko Tykkyläinen: Siikalahden epävarma kohtalo ... . Raymond F. ..... . . . . . O soitteenmuutokset pyydetään toimittamaan kirjallisesti Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (osoite yllä) riittävän ~joissa ei:m~n seuraavan numeron 1fmestym1sta. .. Ri.1to Cajander, Penlti HaleniuJ ja Mikko Pryl: Po hjolan nisäkkäiden levin neisyysmuutoksista 111 . .. . krs. . . . .......... . . . .... Kauko Huhtala ja Seppo Sulkava: Kanahaukan pesimisbio logiasta Kauko Huhtala : Kanahaukan ravinnosta ............ .. . . . . . yo., Jyväskylä 297 299 304 30 7 3 10 315 3 19 323 32 7 329 344 348 35 1 356 36 1 364 366 369 369 371 373 374 Robert E. . Kanahaukan asema ja tulevaisuus Suomessa ................. ..... . . ..... Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00. . . .. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimi to. Kenward, fil.tri in 5pe, Edvard Grey Institute of Field Ornithology, Englanti · J armo Kovanen, fil. opiskelija, Vieremä Raymond F. ... Summaries o f the Main Articles in This lssue . . .
1963-72). 10. 319). Kauko Huhtala ja Seppo Sulkava Kanahaukan pesimisbiologiasta Lainsu~jaton kanahaukkamme on toistaiseksi selviytynyt hyvin vainosta ja muista vaaroista, jotka ovat koituneet monen muun petolintul~jin turmioksi. PESÄNRAKENTAMISEN ALKAMISAJASTA Kanahaukka aloittaa keväisen pe299. Kanahaukan pesimisbiologian monet puolet ovat jo yleisesti tunnettuja, ja pääpiirteet on esitetty mm. Jotta tämän l~jin tulevaisuuden turvaamistoimet eivät lykkääntyisi liian pitkälle tulevaisuuteen, Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ja Kanta-Hämeen Lintumiehet kutsuivat Hämeenlinnaan koolle 20. (s. 1976 symposiumin "Kanahaukan asema ja tulevaisuus Suomessa". Lintu-, riistaja luonnonsuojeluväki kartutti tietojaan asiantuntijain alustuksilla (tämä ja seuraavat neljä artikkelia) alkaen sitten keski.tstella kanahaukan tulevaisuudesta. Uudet tulokset ovat vasta alustavia, lähinnä kuvailevia katsauksia. Muualla tapahtuneet kannanromahdukset osoittavat kuitenkin, että kanahaukankaan "venymiskyky" ei ole rajaton. PySUOMEN LUONTO 6/76 rimme seuraavassa esittelemään vähän tunnettuja tai uusia piirteitä kanahaukan pesimistapahtumista, pesimisbiologian alueellisia ja ajallisia vaihteluja sekä j oitakin kanahaukkakannan nykytilaan ja tulevaisuuteen liittyviä ajatuksia. Aineistona on sekä kirjallisuuden tietoja Suomen kanahaukoista (mm. Sulkava 1964, Hakila 1968, Haukioja 1971 ) että osia ennen julkaisemattomasta laa_jasta keskipohjalaisesta aineistosta (Huhtala) ja Suomenselän Lintujen arkistosta. tunnetussa käsikirjassa "Pohjolan linnut värikuvin" (v. Haartman ym
Keski-Pohjanmaalta on säännöllisesti viikoittaisia havaintoja samoilta p~siltä vuosina 1966-76. 1970, olleen voimakkaampi kuin maaliskuun, vaikka rakentaminen alkaisikin vasta maaliskuun lopulla. v. Rakennusmateriaalina on tällöin pääasiassa kuivia männynoksia, joi• den keskipituus on noin 50 cm. Kun huhtikuu on lämmin, kanahaukat alkavat munia varhain .ia lopullinen munamäärä tulee suureksi (KeskiPoh_janmaa; tarkemmin tekstissä). Helmikuun vaikutus 300 76 t96J 64 65 66 67 68 1970 71 72 73 74 7!", 76 näyttää joinakin vuosina, esim. Alkamisaika vaihtelee vuodesta toiseen useimmiten helmi-maaliskuun keskilämpötilojen suuntaisesti. Kaikki nämä esimerkit lienevät hyviltä yhtenäisiltä metsäseuduilta, _joilla ei ole laajoja peltotai asutusalueita. PESÄ r'J RAKENTAMISVAIHEISTA Vanhan pesän korjaamisen kanahaukka aloittaa täyttämällä rungon ja pesän väliin talvella usein muodostuneefi aukon tai kolon, josta rakentaminen etenee sivuja pitkin pesän ulkolaitaan. sänrakentamisen useimmiten uuden kerroksen rakentamisen vanhan pesän päälle täyden talven yhä vallitessa. 1974 täydelliseen pesintään johtaneen rakentamisen vasta 15. 'Keskimääräisesti aikaisen ja myöhäisen rakentamisen vuodet eroavat toisistaan hyvin selvästi (kuvio 1). Pesäkuoppa on tässä vaiheessa halkaisijaltaan 35-40 cm. Muutama muita myöhäisempi naaras on aloittanut vasta huhtikuun alkupäivinä, ja yksi nuori naaras a,loitti v. 4. Ensimmäiset oksat tuodaan helmikuun lopulla tai maaliskuussa pesässä usein vielä olevan lumen päälle. Keski-Pohjanmaalla syksyisessä rakentamisessa on havaittu selviä eroja sekä eri pesien että vuosien välillä. Pesimistiheydet ovat neljällä alueella ' Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla hämmästyttävän lähellä toisiaan : pesivää paria kohti pinta-alaa on 20-24 km 2 . Tiheämpään asutuilla ja enemmän viljellyillä SUOMEN L UO NTO 6/76. Kun helmija maaliskuussa on lämmintä, kanahaukka alkaa rakentaa pesää aikaisin. Näissä tapauksissa pesät ovat olleet asuttuina samanaikaisesti (taulukko 1.). Pesän rakentaminen on eri vuosina todettu Keski-Pohjanmaalla ensi kerran 25. 11-.. Viimeisessä rakennusvaiheessa munintaa edeltävinä päivinä pesäkuoppaan tuodaan erikoismateriaalina kymmenkunta palasta männyn ohutta vaaleanruskeaa kaarnaa ( 1-2 mm paksuja, 24 cm leveitä ja 3-10 cm pitkiä). Kaarnanpalat ovat jollakin tavalla tärkeitä, sillä jos ne poistetaan kesken muninnan, naaras tuo uusia tilalle Kuvio 2. ' ' ' ' 1 ' ' ' helmikuun ~~l~ml)01il1 , ' ' ' Kuvio 1. Allaesitetyistä alueista ainakin Uudellamaalla, Ilmajoella ja KeskiPohjanmaalla alue on rajattu kanahaukan pesiin nähden samalla tavalla (kuten Linden & Wikman 1975). Pesänrakentamisen laukaisevat toisinaan kevään ensimmäiset suojasäät,_ ja tämä voi aiheuttaa poikkeamia suhteesta kevään keskilämpötilaan. Varhaisimmat alkamisajat on yhdistetty viivoin (Keski-Pohjanmaa; tarkemmin tekstissä). Valmiina pesäkuopan halkaisija on 25-30 cm _ja syvyys 5-8 cm. Rakentamisen alkamiseksi on katsottu, paitsi ensimmäisten rakennusainesten tuonti pesään, myös kanahaukkaparin asettuminen pesälle niin, että pesässä olevassa lumessa on kanahaukan _jälkiä ja naaras on pesän lähellä jo syönyt koiraan tuomia saaliita (pesää on tällöin seuraavaan havaintokertaan mennessä rakennettu jo huomattavasti). Pesäkuoppa vuorataan tämän _jälkeen kuivilla ja tuoreilla, etupaassa männyn oksilla, joista varsinkin tuoreet oksat ovat lyhyemp iä kuin ensimmäisen rakennusvaiheen ainekset. suunnilleen saman maaran. Alkamisajaksi on (mm. Aivan erillisenä "vaiheena" kanahaukka rakentaa pesää usein myös syksyisin, jopa tuoreiden havunoksien vaiheeseen saakka (Sulkava 1970). Tämä vaihe on hyvin säännöllinen, joskin tuotujen kaarnanpalasten määrässä näyttää olevan yksilöllisiä eroja kanahaukkojen kesken. 3. kuviossa 1) merkitty rakentamisen toteamispäivä, vaikka pesää olisi jo rakennettu muutaman päivän ajan. KANAHAUKAN PESIMISTIHEYDESTÄ Kana haukkakantaa on jo useilla aluei lla Suomessa seurattu niin tarkkaan, että pesimistiheys voidaan laskea huomattavan suurelta yhtenäiseltä alueelta. Vielä suurempi pesimistiheys on ollut Porin seudulla, jossa kanahaukkakanta todettiinkin tutkimusaikana niin tiheäksi, ettei se voisi enää lisääntyä pesimistuloksen !tärsimättä ( Hakila 1968). 2.-31
Esim. Alue Vuodet KeskiKeski Pesyeitä arvo virhe kpl Keski -Häme 1952-62 3.53 0.09 76 Kristiinanka upunki 1952-62 3.58 0.14 40 Ilma_joki 1952-62 3.8 1 0.18 26 Porin seutu 1965-68 3.35 0. SUOMEN LUONTO 6/76 69 YksJkm1 ,,.---~ / ' ' ' ' --' ~--70 71 72 73 74 75 Kuvio 4. I 97 5) Porin seutu (Hakila 1968) Keski -Häme (Linkola) Ilmajo ki (Sulkava 1964) Keski -Po hjanmaa (Huh tala) 74 75 76 Pesykoko 35 2.5 MUNINTA-AIKA \ 1 \ 1967 1 \ \ \ ' 68 Kanahaukka munii useimmiten huhtikuussa. 1954-58 15. , ja Vuodet Pesiä kpl Km'/pari 1975 23 2 1.1 1965-68 8 16.3 1962-63 16 2 1.9 1956-58 10 23.8 1974 15 20.4 Taulukko 1. Ainakin 1974 nämä yksilöt olivat ensimmäistä kertaa pesiviä ja vielä nuoruuspukuisia (yksivuotiaita). Keskimääräinen munaluku on noin 3.5. 5. Haartman ym. Pesyekoko on näiden alueiden yhteisaineistossa vaihdellut yhdestä viiteen : Munamäärä 2 3 4 5 Yh t. 4. 1 7 23 Suomcnselkä 1965-75 3.38 0.10 64 KC'ski-Pohjanmaa 1962-76 3.5 1 0.06 164 Taulukko 2. 79 3.52 0. Kaikki kanahaukan munat eivät aina kuoriudu ja osa pesäpoikaista tuhoutuu luontaisesti. Yllä mainittujen tutkimusalueiden kanahaukkatiheys on suorastaan yllättävän tasainen: yksi pesivä kanahaukkapari pariakymmentä neliökilometriä kohden. MUNAMÄÄRÄ Kanahaukan pesyekoosta on käytettävissä huomattavat aineistot useilta yhtenäisiltä alueilta: Keski-Häme, Kristiinankaupungin ympäristö ja Ilmajoki (Sulkava 1964), Porin seutu (Hakila 1968), Suomenselän Lintumiesten toiminta-alue (Ahola) ja Keski-Pohjanmaa (Huhtala). Alue (lä hde) Länsi-Uusimaa (Linden ym . Alue Po ikasia Munia Tappiot Hämeen lääni 195362 2.92 3.53 0.61 Vaasan lään i 195362 3. 4.-5. Kanahaukan munaja poikasmäärät seurailevat metsäkanalintujen suhteellisia kannanvaihteluita (kanahaukka-arvot ovat Suomenselältä, kanalintutiheydet perustuvat Riistantutkimusosaston Etelä-Pohjanmaan ja KeskiSuomen läänin elokuisten laskentojen keskiarvoihin; tarkemmin tekstissä). Mainitut esimerkkivuodet ovat lisäksi ainakin Hämeessä, Ilmajoella ja KeskiPohjanmaalla näiden alueiden parhaita kanahaukan pesimisvuosia, _jolloin suurin määrä pesiä on samanaikaisesti ollut asuttuina. 1961 ) (v. Vuosina 1974-75 muninta-aika poikkesi selvästi tästä lämpötilasuhteesta. 4. 50 40 30 vaihtelu on tapahtunut hyvin samansuuntaisesti huhtikuun keskilämpötilan kanssa (kuvio 2). (v. tai muuten niukemmin metsäisillä alueilla sekä pohjoisempana maassamme kanahaukan pesimistiheydet ovat huomattavasti pienemmät. Pesyekoko 3.5 Keski-Pohjanmaa Suomenselkli 1969 70 71 72 73 Kuvio 3. 5., ja VUO· tuiset vaihtelut seurasivat huhtikuun keskilämpötilaa (Sulkava 1964). Muutamana vuonna yksi tai kaksi naarasta on aloittanut muninnan vasta toukokuun alkupäivinä, 10-13 päivää myöhemmin kuin muut naaraat samana vuonna. Eri tutkimusalueiden poikastappiot ovat varsin tasaisesti noin 0.6 poikasta pesää kohden. Ilmajoella muninnan alkamisaika vaihteli v. 72 Taulukko 3. Joskus r:1uninta voi Suomessa alkaa jo maaliskuun lopussa, EteläPohjanmaallakin 2. 13 3.67 0.54 Suomenselkä 19657 5 2. 78 3.38 0.60 Keski-Po hjanmaa 196376 2. Keskimääräinen muninnan alkamisaika on vuosittain vaihdellut 16-28. 4.-8. Kanahaukan pesyekoko voi suurestikin vaihdella vuodesta toiseen, ja vaihtelu on samansuuntaista toisistaan etäälläkin olevilla paikoilla (tarkemm'in tekstissä). Pcsueita kpl 36 124 203 23 393 " Pohjolan linnut värikuvin" mainitsee myös 6-munaisen pe301. Tällöin muninta-aikaan näyttää enemmän vaikuttaneen tarjolla olleen pääravinnon (kanalintujen) runsaus siten, että hyvän ravintotilanteen vallitessa muninta tapahtui suhteellisen aikaisin ja huonossa ravintotilanteessa taas suhteellisen myöhää n. 1963-72). Eri tutkimusalueiden kanahaukat munivat yleisimmin kolmen ja neljän munan pesyeitä. Keski -Pohjanmaalla muninta on vuosina 196376 alkanut 6
Kanahaukan munien mahdollinen kuoriutumattomuus jää helposti toteamatta, sillä kuoriu302 tumattomat munat hautautuvat nopeasti pesämateriaaliin, jota poikasaikanakin tuodaan pesään päivittäin. Harvinaisen jyrkkiä muutoksia tapahtui I 950-luvun puolivälissä, jolloin kanahaukan pesyekoko v. Rajala ym. Tä~sä on k~itenkin varsinkin vuosina 1970 p 1974 selvät poikkeamat, jotka osoittaSUOMEN LUONTO 6/7 6. Kanahaukan pesimi~~iheyden ja pesimistuloksen rnppuvuutta kanalintukannoista on kuitenkin toistaiseksi vain vähän selvitetty. Näiden petolintujen runsaus vaihtelee siten usein jyrkästi ravinnon mukana. Kanahaukan pesyekoossa on myös huomattavia vuosittaisia vaihteluja, jotka voivat olla samansuu.nta1sia laajoilla alueilla. · Mainittujen pesyeiden keskiarvo on 3,53 ·mutta pesyekoko vaihtelee alueellisesti, osaksi huomattavastikin (taulukko 2. Keskiarvot viittaavat pesyekoon kasvuun etelästä pohjoiseen päin, joskin alueellista vertailua häiritsee se, että tiedot ovat osaksi eri ajoilta. ravinnon väheneminen tai myös ympäristömyrkyt, joiden vaikutus kanahaukkaan on kuitenkin epätodennäköinen. se~rannut vuosittain suunn p11rtein kanalintujen tiheyttä (kuvi~ 4). Paitsi "normaalisti" munia voi jäädä kuoriutumatta pesän kallistuessa niin, että hautominen häiriytyy (Sulkava 1963) tai hakattaessa metsää liian lähellä pesää. Kerran untuvikon nähtiin putoavan juuri silloin kun pesää tarkkailtiin piilokojusta. Suomenselällä kanahaukan pesimistulos on v. Siihen vaikuttavat munamaaran ohella munien kuoriutuvuus ja poikastappiot. Näiden lähinnä luontaisten tappioiden pääosa näkyy verrattaessa munaja poikasmääriä (tiedot koskevat useimmiten rengastettuja poikasia; taulukko 3. Uuden esimerkin voimakkaista samansuunta1s1sta vaihteluista antavat Keski-Pohjanmaa ja Suomenselkä v. s. 1974 huippulukemiin ja senjälkeinen jyrkkä lasku ovat lähes samansuuntaiset (kuvio 3). Suomenselän ja Porin seudun aineistoissa on · 20-21 % pesistä tuhoutunut kokonaan, useimmiten ihmisen toimesta. Kanalintujen poikaset taas olivat kesällä niin keskeinen kanahaukkapoikueiden ravinnonlähde, että esim. Kanahaukan ravinnosta vastaavasti metsäkanalinnut muodostavat suurimman osan (ks. Esim. 1974) että kanahaukan pesimisbiologiasta, ja aikaisempaa tarkemmat vertailut ovat mahdollisia . Tämän voisi aiheuttaa esim. Varsinkin kanahaukan po1kasmäärä näyttää useimmiten olevan kesän kanalintutiheydestä riippuvainen. PESIMISTULO KSESTA Pesimistuloksella tarkoitetaan pesältä maailmall~ lähte~ien poikasten määrää. Luontaiset poikastappiot ovat siis keskimäärin 0,6 poikasta pesää kohti ja eri puolilla Suomea suunnilleen samat. Runsaan vuosikymmenen ajalta on nyt käytettävissä monipuolisesti aineistoja sekä kanalintukannoista (esim. ). JOO km) pesyekoon nousu v. Toisaalta kanahaukka voi joskus heikon ravint?tilante_en vallitessa jättää mummatt_akin. Huonoimpina ravintovuosina ne usein eivät muni lainkaan, mutta kasvattavat runsaiden myyräkantojen aikana suuretkin pesyeet täysikasvuisiksi. Esim. · 1956 laski sekä Pohjanmaalla että Hämeessä lähelle kahta (eri alueilla 1,7-2,3) ja nousi lähelle neljää (3,7-4,2) Pohjanmaalla heti seuraavana vuonna ja Hämeessäkin v. Joskus koko poikue on pesän pudotessa joutunut maahan; eräässä Kes.ki-Pohjanmaalla todetussa putoamis.tapauksessa neljästä poikasesta kaksi selvisi hengissä. Poikastap~ioita aiheutuu monesta en syystä. PESIMISTULOKSEN RIIPPUVUUS RAVINNOSTA Myyriä syov1sta petolinnuista, erikoisesti pöllöistä, tiedetään yleisesti, että niiden sek~ mu_~amäärä että poikasten keh1tys rnppuvat kiinteästi myyrien runsaudesta (esim. Näillä vaihteluilla täytyy olla voimakas yhteinen säätely! ~isäksi vai_htelujen samansuuntaisuus osoittaa kummankin aineiston vuosivaihtelujen olevan varsin luotettavia, vaikka yksittäisten vuosien väl_iset erot vain selvimmissä tapauksissa ovat tilastollisesti merkitseviä. Joitakin kertoja · pieni kuollut poikanen on tavattu pesän alle pudonneena. niiden niukkuus lisäsi kanahaukan poikastappioita (Sulkava 1964). Pedoiltakaan poikaset eivät ole aina turvassa: huuhkajan on todettu vieneen ison poikasen kanahaukan pesästä. I 96~-7?. Myös munamäärä on karkeasti ottaen vaihdellut samansuuntaisesti kuin kanalintujen tiheys. Pari kertaa on tavattu kuolleena jo pesästä lähtenyt lentopoikanen. 1971-75. Näiden petolintujen ravin~ost~ myyrät muodostavat yleisesti 7090 %. Varsinkin suurissa pesyei_ssä yksi muna kuoriutuu usein pari pa1vaa muita myöhemmin, ja tämä poikanen häviää pesästä ilmeisesti nälkään kuolleena isommat sisarukset sieppaavat kaikki naaraan tarjoamat lihapalat. syeen. jyrkätkään oravakannan vaihtelut sensijaan eivät heijastuneet kanahaukan munamäärään. Luontaisten tappioiden lisänä ja usein niitä suurempana keskimääräisen pesimistuloksen pienentäjänä on tietenkin ihminen. 304). 1958 (Sulkava 1964). KeskiHämeessä ihminen hävitti vuosina 1951-56 vielä 28 % asutuista pesistä (Linkola I 957 ). ero lähellä toisiaan sijaitsevien Suomenselän ja Ilmajoen välillä viittaa pesyekoon pienenemiseen ajan mukana. Esim. ). Esim. 1969). Linkola ym . Jo I 950-luvulla todettiin kanahaukan munamäärän vaihtelevan Ilmajoella suunnilleen kanalintujen suhteellisen runsauden mukaisesti. Keski-Pohjanmaan aineistossa kuoriutumattomia munia on tavattu usein; sensijaan Porin seudun pienehkö~sä aineistossa kaikki munat kuonutuivat. Näillä alueilla (joiden välimatka on n
& Linden, H. Ilma. 1974: Metsäkanali11!11kan11at 1972 sekä eräitä vertailuja kaulem 196J-7 l. & Myllymäki, A. Bio!. Suomenselän Linnut 5, 2: 23-25. Tiheyden mukana vaihtelee myös kanahaukan mm. 1969 : Der Einflus.< der Kleinsäugerfluktuationen auf das Bnllen einiger kleinsäugerfressender Vögel im .11idlichen Häme, Mittelfinnland 1952-66. Haartman, L. Tiheydet ovat siksi vain suhteellisia, ts. Ihminen aiheuttaakin pesätappioiden lisäksi kanahaukan kuolevuudesta ensimmäisenä elinvuonna 42 % ja toisenakin 27 %. gentilis (l .). Sulkava, P. & Wikman, M. J os taas emolinnutkin poistetaan, reviiri Jää vaille p~o~ lustajia, ja sille voi asettua, pa1ts1 nuoria, . & Haukioja, M . Porin lintutiet. KANAHAUKKAKANNAN SÄÄTELYSTÄ Kun kanahaukan pesimistulos SUOMEN LUONTO 6/76 vaihtelee jaksoittain, vastaavasti myös kan.ahaukkakannan tiheys vaihtelee erityisesti nuorten vielä pesimättömien osalta. Mainituista kanalintutiheyksistä on myös muistettava, että kevään "kanalintutiheytenä" on käytetty edel· lisen elokuun laskentatuloksia. Haartman 1968). Scient. 1970: Uutta /1.anahaukasta. Linden, H. Hyvän lisääntyvyyden ansiosta kaikki riittävän laajat metsäalueet, joilla on erityisesti talvella tarfolla sopivia saaliseläimiä, ovat hyvin säännöllisesti kanahaukan miehittämiä. von 1968 : The nesling habits o( Fi1111i.1/, bird.<. Suomen Luoma 22 : 8490. Comm. 1975 : Metsäka11alinl11jen e.1iinlymine11 ja kanahaukan ra vi1111onkdytlö Länsi-Uudellamaalla 1975. Nuorten kanahaukkojen elllmll on tllynnll vaaroja. Suomen Riista 25: 4578. 1957: Kanahaukkakannan romahdus vuonna 1956. Passeriformes. Alueen kanahaukkatiheys voi siten "tehokkaan" vähentämisen seurauksena jopa ohimenevästi kasvaa, kunnes uusi pari vakiinnuttaa asemansa . Ra_jala, P. Haukioja, E. Lisäksi on merkillepantavaa, että ihmisen saaliiksi jo utuneen kanahaukkakannan osan kuolevuus on keskimääräistä suurempi, ts. ih'?istllk!n <?n pesllp~ikasten kuolevuus varsin suuri. Helsinki. Riistanhoidon merkeissä kanahaukkaa on koetettu varsinkin menneinä vuosikymmeninä vähentää eri tavoin pyydystämällä ja pesiä hävittämällä. Zoo!. 3 : 1103 . Samaan tapaanhan munimisaika vaikuttaa myös useiden varpuslintujen pesyekokoon (v. Fenn. Sen johdosta kanahaukan munamäärät näyttävät näinä vuosina olleen tarjolla o levaan ravintoon nähden liian suuria, mistä näyttää myös aiheutuneen suurempia poikastappioita kuin muina vuosina. Sulkava, S. tämä osa kanahaukoista joutuu muita helpommin ihmisen tappamaksi. runsauden vaihteluja osoittavia. myös jo aikuispukuisia pesimättömiä kan~~auk~oja: jotka vakituinen pan 1lme1sestt olisi ajanut pois. Luontaisen tai ihmisen aiheuttaman kuolevuuden nopean korvautumisen mahdollistaa kanahaukan Suomessa ainakin toistaiseksi huomattavan suuri lisääntymisteho. Hakila, R. 1964: Zur Nahrungsbiologie des 1/abichls, Accipiter g. Jos vain pesä tyhjennetään, kanahaukkakanta pysyy muuttumattomana (vanhojen haukkojen kuolevuus on pie.ni). Sulkava, S. vat, että kanähaukan pesyekokoon vaikuttavat kanalintujen lisäksi muutkin tekijät. von ym. Myös pesien hävtttaminen on tämän tavoitteen kannalta kyseenalaista. yhdistyksen vuosikirja 1968: 52-54. Soc. Linkola, P. Kanahaukan pyynti on siten suureksi osaksi turhaa, jos tavoitteena on kanahaukkakannan harventaminen. 196372: Pohjolan linnut värikuvin . kanalintuihin kohdistama verotus niin, ettei kanahaukkakanta käytä ravintovarojaan liikaa. 32: 1187. 303. Suomen Riista 23: 17-22. Ornis Fennica 46: 4578. 1971: Kanah1111kkakar111an verottaminen ja sen merkitys. Lisäksi voi sekä luontainen että metsästyksen aiheuttama kuolevuus vaihdella vuosittain jonkin verran. 1. 1968: Kanahaukan ( Accipiter grnlili.,) J,esimäbiologiasla Satakunnassa. Riistanhoidon nimissll tapetaan hsäks, vuos111am mhans1a pesäpoikasia ja nuoria kanahaukkoja. 1963 : Kana/,au/1.an tulevaisuudr.<la kullluurimaisemaua. Riistantuckimusosaston tiedonantoja 3, 2: 3-9. Tiheyden muutokset lienevätkin nopeita, sillä varsinkin nuorten kanahaukkojen keskimääräinen kuolevuus · on huomattavan suuri: ensimmäisenä elinvuonna pesäs tälähdön jälkeen 63 % ja toisena elinvuonnakin vielä 33 % (Haukio ja 1971 ). Aquilo, Scr. Munamäärä on hyvin säännöllisesti sitä suurempi, mitä aikaisemmin keväällä muninta on tapahtunut (kuvio 2). Myös Keski-Pohjanmaalla kanalintutiheys on samantapaisesti vaikuttanut kanahaukan sekä pesyekokoon että lentopoikasten määrään. Muista lähinnä munamäärään vaikuttavista tekijöistä näkyy Keski-Pohjanmaan aineistosta selvästi muninnan ajankohdan merkitys. Nämä ovat kanahaukan lisääntyvyyden tuottamaa ylijäämää, ja ne tuhoutuisivat luontaisestikin (Haukioja 1971 ). Luonnon Tutkija 61: 49-58. Linkola, P. Voimakasta lisääntyvyyttä osoittaa selvästi nuorten suuri kuo levuus ylijäämänä. D KIRJALLISUUTTA Haartman, L
655 664 2 101 Taulukko 2. 7 29. 2 5.3 2.9 T('('ri 9.2 20.3 24.9 Ri ,·kkn 15.0 23.6 Pn· 43.2 22.9 2 1. 1 83.2 M11111 li 11n111 10.2 20.0 10.0 Ni<ikkii:it 8.3 3.8 6.8 Ai11ci .;10 \' ks. 4 Ka11a li1111111 "111 . Kauko H uhtala Kanahaukan ravinnosta Kanahaukan rauhoittamattomuuden syynä on käsitys sen vahingollisuudesta riistakannoille, etenkin metsäkanalinnuille. 1 Teeri 35.6 18. Tämä "myönnytys" ei kuitenkaan muuta su~jeluvaatimuksia miksikään. Luonnonsuojelijat ovatjoskus pyrkineet jopa kiistämään sen, että kanahaukka söisi merkittävästi kanalintu_ja. Pohjoiseen mentäessä kanalintujen osuus koko ravinnossa kasvaa .. 1 7. 4 22.3 148 276 17 1 133 136 188 1962 a lkaen. Ka nahaukan ravintoa on tutki ttu maassamme Hämeessä 195 760, Etelä-Po hjanmaalla 1949-59 (Sulkava 1956, 1964a, 19646 ) ja Uudellamaa lla 1975 (Linden ja Wi kman 1976). 7 16.6 29. 7 11. Kanalintujen nykyisen vähyyden syynä ei taatusti ole haukka eikä sen vaino siten voi tilannetta korjata. 7 I 7.5 27.3 2 1.0 25.5 20.6 18. Itä-, 1963 1964 1965 'I, 'I, % Mc1 ,n Knppcln 5.6 5. 2 15.8 I 8.8 19. 1 33.5 Riekko 25.0 33.3 29.2 Pn· 15.7 19.0 I 7.4 K:111ali1111111 vl11 . 108 105 161 Keskija Po hjois-Suomen kanahaukkojen ravinnosta tiedot ovat edelleen hyvin puutteelliset. 2 13.5 25.0 17 .9 143 104 144 106 pesänramaalis19 76 6376 % % 0.1 0.6 2.9 27.5 24.9 23.6 24. 53.6 63.5 72.6 Muut li1111 11 t 3 1. 1 11 .3 14. 1 Koppelo 1. 5 I 2.5 I 7.0 85. 7 72.6 13.3 10.7 14 .0 17 8 2 101 Taulukko 1. 1 29.2 72. Tutkimustulokset puhuvat kuitenkin toista: ainakin suomalaisten kanahaukk~jen ravinnossa on kanalinnuilla keskeinen sija. Saatavilla on silloin monia muuttolintuja ja helposti pyydettäviä poikaslintuja. 8 1.5 76. Keski -Po hjanmaalla, Vaasan ja Oulun läänien raja-alueella, on tutkittu kanahaukkoja vuodesta 1966 1967 1968 1969 1970 197 I % % % % % % 0.7 1. Pääosa aineistosta o n nyt määritetty ja alustavia tulo ksia sii tä on käytettävissä. 34 342 128 faulukko 3. 1 16. 2 14 .5 13.5 N i,iikk;i:i1 15.3 22.0 14 .0 Ai11ci,10 vk..;. 1 14 .4 5. 7 I 7.3 3 1.0 19. 1 8. Kanahaukalla on kiistaton oikeus elää, metsästys on harraste _ja kanahaukan o taksuttu vahingollisuus saaliskannoille on vain toteennäyttämätön otaksuma. 2 74. Kirjoitukseni käsittelee kana haukan pesä nrakentam is-, ja hautomisajan, pesäpoikasajan ja lentopoikasajan ravintoa sekä sen alueellista, vuosien välistä ja pesimiskauden aikaista vaih telua Sulkavan ja o mien keskipohjalaisten aineistojen pohjalta. Saali sjätteitä o n kerä tty pesiltä säännöllisesti 196376. 1 37.2 3 1.8 24.0 15.0 16.2 19. 304 Lam mi Ilmajoki Kcs ki -Po h_janmaa 1954 58 196876 Knp1ll'ln 0.6 0.8 Tt't'ri 5.9 3.5 10.2 f('f.:kko 2.6 3.9 p yy 8.8 4.4 Kana lintu nuori 23.5 43.3 23. 7 2 1. Hä me Ilmajo ki Kes ki -Po h_janmaa 1957 60 194959 1963-76 % % % Ml'['ifl 0. 7 70.2 63.9 70.8 16.3 11. Keski -Pohjanmaan kanahaukko jen pesänrakennus j a hautomisajan ravinnost! on suurin osa (keskimäärin 72.6 96 vuosina 1963-76) metsäkanalintuja. Lammin, Ilmajoen (Sulkava 1964b) j a Keski Po hjanmaan kanahaukko jen poikasajan ravinnonkäyttö on mo nipuolisempaa kuin pesinnän aikaisemmissa vaiheissa. TUTKI MUSMENETELM ISTÄ Kana haukka aloittaa kentam isen yleensä 197 2 1973 1974 197 5 % % % % 2.8 1.9 2. 3 1.1 2.4 4.5 5.9 3. 7 3. 38.2 54.4 38.3 Vari•d i1111111 .1.9 10.5 7.0 R1 .;r;1.11 26.5 8.5 15.6 Muut linnut 23.5 I 1.1 36.0 Ora\·.t 2.9 10.2 0.8 Mu111 ni~iik k;i;it 2.9 2.0 2.3 Miiiirittii111;i 11It 3.2 Ai11ci ~1n ,·k'\. Hämeen, Ilmajoen (Sulkava 1964b) ja KeskiPohjanmaan kanahaukkojen pesänrakennusja hautomisajan ravinnonkäytön erot heijastelevat lähinnä riistalajien saatavuuden eroja. 7 77.5 78.4 64.5 55.9 58.5 6. 1 , ,_ 3.3 26. SUOMEN LUONTO 6/76. 2 Ka11,di1111111 ,·ht. 4 32.7 16.7 18.9 20.2 2 1.2 9.0 21.9 13.3 14 .4 36
Useimmiten niistä löytyy kuitenkin sulkia, höyheniä, karrnja tai nahanpalasia. Suurin osa niistä oli tietysti vanhoja edellisvuosien syönnöksiä. Suurista eläimistä jää ruokailupaikoille yleensä luita ja muita jätteitä. Teeri (24,9 %), riekko (23,6 %), ja pyy (2 1,2 %) ovat olleet tärkeimmät saalislajit. Olen kerännyt vuodesta 1968 alkaen lentopoikasten ruokailujätteitä. Syöntipaikoilta ja istuma puiden alta löytyvistä oksennuspalloista voidaan pienten saaliiden lukumäärät toSUOMEN LUONTO 6/76 deta parhaiten (Sulkava 19646). iitä löytyy keväästä poiketen yleensä harvoilta kiviltä ja kannoilta. Teeri, riekko ja pyy ovat kanahaukan perusruokaa. 1963-76 löydetty 79 kanahaukan pesältä 2 101 saalisyksilöä (taulukko !. Suosituimmat niistä ovat matalahkoja, tasaisia, sammalpeitteisiä kiviä. Kanahaukat ovat syöneet tutkimusaikana pääasiassa kanalintuja (72,6 %). Naaras syö uroksen tuomat saaliit pesänrakentamisja hautomisaikana pesän ympäristössä kivillä, kannoilla, mättäillä tai kestohangella. Ne oleskelevat kuitenkin pesän läheisyydessä vielä noin kuukauden. Luotettavia tuloksia saadaan välittömillä havainnoilla tai häkkimenetelmällä (Sulkava 1964a). Muiden lintujen osuus ravin305. Pienet saaliit voivat hävitä ruokailupaikoilta jälkiä jättämättä. Pienet saaliit ovat osittain tai kokonaan käsittelemättömiä (Sulkava 1964a). Jos keräys suoritetaan 3-4 kertaa kuukauden aikana, aineisto antaa melko luotettavan kuvan tämän pesimisjakson ravinnosta. Syöntipaikat sijaitsevat 20-200 m päässä pesiltä. PESÄNRAKENTAMISJA HAUTOMISAJAN RAVINTO Keski-Pohjanmaalta on v. Uros tuo suuret saaliit naaraalle yleensä höyhennettyinä ja osittain syötyinä. Jos pesien ympäristöt tarkastetaan huolellisesti muutaman kerran pesänrakentamisja hautomisaikana, aineisto antaa melko luotettavan kuvan ravinno n koostumuksesta (Sulkava 1964a). Koppelo sen sijaan on jo hankalan iso saaliiksi, ja ukkometson kanahaukka ottaa vain harvoin. Pesiltä löytyvät ravintojätteet ovat pääasiassa peräisin pesäpoikasajan loppupuolelta, jolloin poikaset paloittelevat itse ruokansa. Naaras ruokailee pesällä poikasten ollessa pieniä. kuussa. Niiden suhteellinen osuus ravinnosta riippuu lähinnä saatavuudesta. Pesii n jää kuitenkin tällöin hyvin vähän saalisjätteitä, koska useimmat naaraat puhdistavat pesän huolellisesti ruokailun jälkeen. Pesäjätehavainnot antavat kyllä tietoja pesäpoikasajan saalislajeista, mutta ne eivät kerro ravinnon todellista koostumusta. Kun ne tuovat samoihin åikoihin pesään vielä uusia rakennusaineksia, viimeisetkin saalisjätteet hautautuvat usein oksien alle. Ketut ja linnut kuijettavat jonkin verran saalisjätteitä pois ruokailupaikoilta. Kanahaukan poikaset kuoriutuvat toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa. Niillä kanahaukat käsittelevät saaliitaan vuodesta toiseen, vaikka pesien sijainti vähän vaihtelisikin. ). Ien löytänyt kerran samalta ruokailupaikalta yli 50 saaliseläimen jätteet. Kanahaukan poikaset lähtevät pesästä yleensä heinäkuun alussa. Tänä aikana emot tuovat niille saaliita pesän läheisyyteen. Kuvassa teerikana
POIKASAJAN RAVINTO Kanahaukan poikasajan ravintoa o n tutkittu häkkimenetelmällä Lammilla ja Ilmajoella 1957-58, välittömillä pesähavainnoilla Ilmajoella 195456 ja saalisjätteistä KeskiPohjanmaalla 196876 (taulukko 3. Se on vaihdellut melko tarkoin kanalintutiheyden (esim. / 9i6. Erikokoisista jäljistä päätellen paikalla oli ruokaillut kaksi kanahaukkaa. Su lkava, S. Urosmetso on joutunut saaliiksi vain kerran. Nisäkkäiden osuudet vähenivät kesällä kaikilla alueilla. Näistä ensimmäinen oli huono myyrävuosi ja kaksi muuta heikkoja kanalintuvuosia. 197 6: Mel.1äka11ali11t11jen e.<iintyminen ja kanahaukan ra11i1111onkiiyttö Länsi-Uudellamaalla 1975. Se koostui varislinnuista, rastaista, pikkulinnuista, sorsista, kahlaajista, kyyhkysistä ja petolinnuista. 1964b: Kanahaukka ja .<en ravinto Eteläja Keski-Suomessa. Orava ja myyrät olivat edelleen yleisimpiä saaliita. Ravinto vaikuttaa lämpötilan o hella suuresti kanahaukan koko pesimisbiologiaan. Ilmajoella kevätravinto oli koostumukseltaan samankaltaista kuin Keski-Pohjanmaalla. Nuorten kuovien suuri osuus KeskiPo hjanmaan ravintoaineistossa johtuu lajin heinäkuun muutosta . Pesäja lentopoikasten osuus kanahaukan poikasajan ravinnossa on huomattavan suuri eli noin 3/4. Kanahaukan ravinto muuttuu poikasaikana kesä-heinäkuussa huomattavasti pesänrakentamisja hautomisaikaan verrattuna: kanalintujen osuus ravinnossa vähenee, saalistajien lukumäärä lisääntyy, nuorten yksilöiden osuus kohoaa voimakkaasti ja keskimääräinen saaliskoko pienenee. Muiden lintujen saalisosuudet ovat kasvaneet huomattavasti. Kanalintujen osuus oli keskimäärin korkein tutkimusjakson alkuvuosina ja alhaisin 19697 1. siten, että se ei yleensä kykene korvaamaan kanalintuja muulla ravinnolla, vaikka sitä olisi kohtalaisesti tarjolla. ). Zoo!. Lammilla kanahaukat söivät eniten rastaita (26,5 %), sepelkyyhkyjä (14,7 %), pikkulintuja (8,8 %) ja varislintuja (5,9 %), Ilmajoella varislintuja ( 10,5 %) ja rastaita (8,5 %) sekä Keski-Pohjanmaalla rastaita ( 15,6 %), kuoveja ( 12,5 %), pikkulintuja (8,6 %), pöllöf ja haukkoja (7 ,8 %), varislintuja ( 7 ,0 %) ja sepelkyyhkyjä (5,5 %). Aquilo, Ser. & Nylander E. Yleisesti voidaan todeta, että kanahaukan tulevaisuus kytkeytyy meillä vahvasti kanalintujen tulevaisuuteen. Kanahaukat ovat syöneet poikasaikana kanalintuja Hämeessä 38,2 %, Ilmajoella 54,4 % ja Keski-Pohjanmaalla 38,3 % eli selvästi vähemmän kuin samoilla alueilla keväällä. Teeri, riekko ja pyy ovat muodostaneet kaikkina vuosina kanahaukan kevätravinnosta yli puolet. Runsaimmin teeriä kanahaukat söivät 1963 (35,6 %), 1965 (33,5 %) ja 1973 (32,7 %) ja vähiten 1974 (16,7 %), 1966 (17,5 %) ja 1964, 7 1 (18, 1 %). ). Muiden lintujen osuudet ovat olleet suurimmillaan 1964, 1969 ja 1971. Sulkava , S. 195 7: Kanahauklwkannan romahr/w u. Niiden keskinäiset saalisosuudet vastaavat suunnilleen lajien esiintymissuhdetta luonnossa. Rajata & Nylander 1974). Luon no n Tutkija 61: 49-58. Riistantutkimusosaston tiedonantoja I ; 2: 16. & Wikman M . Teeri on ollut siten kaikkina vuosina tärkeä saalislaji. Kanahaukan pesänrakentamisja hautomisajan ravinto muuttuu etelästä pohjoiseen yhä kanalintuvoittoisemmaksi. Nisäkäsravinto koostui kaikkina mainittuina vuosina pääasiassa myyristä . 3: 1103. 1964a : Zur Nahrung.,biologie des Habirht.<, Accpiter genlili.1 ( L. Eräitä puolia siitä on käsitelty erikseen edellisessä artikkelissa. Nisäkkäistä (14,0 %) suurin osa oli oravia ja myyriä. Riekkojen saalisosuudet ovat olleet korkeimmillaan jakson alkuvuosina 1966 (3 7,2 %), 306 1964 (33,3 %) ja 1967 (31,8 %) ja alimmillaan 1974 (9,0 %), 1969 (15,0 %) ja 1970 (16,2 %). Suurimmat poikkeamat ovat vuosina 196 7 ja 197 4, jolloin haukat söivät normaalia enemmän myyriä. Kanalintuja siinä oli eniten 1966 (85, 7 %) ja vähiten 1970 (55,9 %). Rajala, P. Suomen Riista 1 7: 22-4 2. Pyyn osuuden vähetessä riekkojen ja teerien osuudet kasvavat. Riistantutkimusosaston tiedo nantoja 3; 2: 3-9. Rajala & Nylander 1974) mukaisesti. Ravinnossa esiintyi lisäksi muutamia jäniksiä, minkkejä, kärppiä, lumikkoja, liito-oravia ja päästäisiä. Li nden, H . Löysin sen jätteet keväällä 19 70 huhtikuun alussa hangelta noin 100 m päässää keskeneräiseltä kanahaukan pesältä. Pyy (22,9 %), teeri (20,3 %) ja riekko ( 15,0 %) olivat sielläkin lähes yhtä tärkeitä saaliskohteita. Nisäkkäitä oli eniten ravinnossa 1970, 1974 ja 1971. KIRJALLISUUTTA Linkola , P. Koppeloita on esiintynyt ravinnossa joka vuosi, eniten 1970 (5,9 %) ja vähiten 1976 (0,6 %). Suomen Riista 10: 4462. 1974: Melsäkanali11t11jm run.,a.<luminen pysähtyi katsaus reiltiarviointien 1974 tulok,iin. Koppeloita on kuitenkin ravinnossa aivan liian vähän, jotta se vasta1s1 niiden osuutta luonnossa (esim. Muita lintuja on syöty eniten Hämeessä ja nisäkkäitä Ilmajoella. Sulkava, S. Kanahaukan ravinto on vaihdellut Keski-Pohjanmaalla vuosittain melkoisesti. Jos kanalintukato sattuu vielä kylmäksi talveksi, kuten 1956 1976, monet kanahaukat kuolevat nälkään (Linkola 195 7, Oulun eläinmuseo). 1956: Kanahaukan pe.1imisaikai.1,.1ta ravinnosta. Kanahaukat ovat syöneet KeskiPohjanmaalla 19637 6 kanalintuja selvästi enemmän kuin Hämeessä 195760 tai Ilmajoella 1949-59 (taulukko 2). Tämä ilmenee mm. Pyitä on ollut saaliissa eniten 19 7 4 (36, 1 %), 1968 (31,0 %) ja 1966 (29, 7 %), vähiten taas 1970 (12,5 %), 19 7 2 (13,3 %) ja 1973 (14,4 %). SUOMEN LUONTO 6/76. Tämä johtunee siitä, että koppelo on yleensä liian suuri saalis kanahaukkaurokselle (Sulkava 1964a). RAVINNON MERKilYKSESTÄ Kanahaukka on meillä Suomessa erikoistunut kanalinturavintoon. nosta oli vähäinen ( 13,3 %). Pyy (43,2 %) on ollut Hämeessä ylivoimaisesti tärkein saalislaji
Nykyisin kuitenkin vallitsee käsitys, j onka mukaan tällainen kokoero on petolintuparille energiataloudellisesti ed ullinen (Mosher & Matray 1974). Sama o minaisuus on pöllöillä, kihuilla j a fregattilinnuilla (Selander 1966) siitäkin huo limatta, etteivät nämä linturyhmät ole toisilleen läheistä sukua. Kun ruokaa on vähän, pienet koiras poikaset tuhoutuvat naaraita helpommin _joutuessaan kilpailemaan ravinnosta sisarustensa kanssa. Eräillä lajeilla ko koero on 307. Tämä sukupuolten välinen ko koero, ko kodimorfi smi , vaihtelee eri lajeilla (Hill 1944). se, että koiraspoikasia syntyy enemmän. Kanahaukkanaaras on koirasta paljon isompi. Tämän seurauksena koiraita ja naaraita on varsin tarkoin yhtä paljon siinä vaiheessa, kun ne pesivät. Linnuilla koiras o n yleensä naarasta kookkaampi . Kanahaukan hyvää sopeutumista tilanteeseen osoittaa mm. Pienin ko koSl lOME Ll lONTO 6/76 ero o n ko rppiko tkilla, eräät ko tkat ja hiirihaukan tyyppiset lajit muodostava t väliasteen ja suurimmat erot tavataan pääasiassa lintuja ravinnokseen käyt~ävillä suurilla j alo haukoilla (Falco) ja lyhytsiipisillä haukoilla ( Accipiln }, j oihin myös kanahaukka kuuluu . On kuitenkin olemassa joitakin linturyhmiä mm. Kokoeron ja elämäntapojenkin vuoksi koiraitten kuolevuus on suurempi. Petolintujen ko kodimorfismin synnystä o n esitetty mo ntakin eri hypo teesia. päiväpetolinnut, joilla ti lanne o n päinvastainen. Marcus Wikman Kanahaukan pesä poikasten suku puo lij aka u tuma Kokeneet rengastajat pystyvät _jo pesäpoikasvaiheessa määri11ämään kanahaukan sukupuolen
miehet pitävät näitä määrityksiä varsin luotettavina. Näistä mainittakoon erityisesti Pentti Linkola, Juhani Koivu ja Jouko Mättö. Kokoeroja on havaittavissa j o pesäpoikasilla. Yhden poikasen poikueiden koirasvoittoisuus lienee näennäinen, sukupuolen määritys on niissä epävannaa. 1 5 1.2 56. Kun naaraat ovat koiraita kookkaampia, o n odotettavissa, että pienemmä t ko iraspoikaset helposti joutuvat alakynteen kilpailussa ravinnosta. Määritysten paikkansapitävyyttä ei kuitenkaan ole millään tavoin osoitettu. Onkin havaittu, että päiväpetolintuj en ja pöllöjen pesäpoikasilla on epätasainen sukupuolijakautuma, siten että naaraita o n poikueissa enemmän (Craighead & Craighead 1956). Kaksinkertainen painoero on kuitenkin jo täysin normaali. PESÄPOIKASTEN SUKUPUOLIMÄÄRITYKSESTÄ Petolintuj en pesäpoikasten sukupuolijakautumasta on olemassa varsin niukasti tietoja. Accipiter-lajit vähentävät lajinsisäistä kilpailua ravinnosta käyttämällä osittain eri saaliseläinryhmiä hyväkseen. Näin o nkin odotettavissa, että laji kehittää mekanismin, joka tasoittaa sukupuolijakautumaa. Valtaosa sukupuolimäärityksistä tulee muutamien rengastajien tiliin. Viisimunaiset pseyeet ovat kuitenkin varsin harvinaisia (5 %, Tiedesueran pesäkorttiaineisto ; N = 259 ), ja niitä esiintyy ainoastaan erittäin hyvän ravintotilanteen vallitessa. lisäksi sopeutuma erilaistuneeseen ravinnonkäyttöön sukupuolten välillä (Storer 1966 ; Reynolds 197 2; van Beusekom 1972). Tässä ei poikasten painoja ole korjattu kuvun sisällön suhteen ja siten o n kuviossa esitetyn siipi/painosuh teen päällekkäisyys todellista suurempi. Kuvio ei tietenkään todista määritysten paikkansapitävyyttä, mutta se osoittaa selvästi sukupuolten välisen kokoeron ja täten se osaltaan tukee sitä käsitystä, että poikasten sukupuolet ovat määritettävissä pelkästään ko koeron perusteella. Koiraitten tätä suhdetta kuvastavat arvot (mustat täplät) asettuvat varsin selvästi erilleen naaraiden vastaavista arvoista (avopyörylät). Suurten poikueitten sukupuolisuhde lienee lähinnä alkuperäistä tilannetta, sillä pienistä poikasista osa on syntynyt siten, että pienimmät ja heikoimmat poikaset, todennäköisimmin siis koiraspuoliset, ovat tuhoutuneet. 7 Taulukko 1. Kanahaukan pesäpoikasten sukupuoli voidaan melko luotettavasti määrittää vertaamalla siiven pituutta painoon. Ravinnonpuute saatSU OMEN LUONTO 6/ 76. Kanahaukalla on koiraan ja naaraan välinen kokoero erittäin suuri. Yhteensä on kerätty tietoja 1 3 10 poikueesta, joista poikasten sukupuolet oli määritetty 429 tapauksessa. PESÄ POIKASTEN SUKUPUOLIJAKAUTUMA Kanahaukan pesyekoko vaihtelee yleensä yhdestä viiteen munaan. Naaras saattaa joskus tosin hyvin harvo in painaa _1opa kolme kertaa enemmän kuin koiras. Kanahaukkakoiraiden paino vai htelee yleensä vuodenajasta riippuen 650-1050 g:n välillä ja naaraiden paino vastaavasti 950-1600 g:n välillä. Sukupuolijakautuma on kanahaukan tapaiselle reviirilinnulle hyvin olennainen seikka, sillä tasapainottoman sukupuolijakautuman myötä syntyisi toisen sukupuolen ylijäämä, joka rasittaisi ravintovarnja talvikaudella. Poikaskuolemia esiintyy eniten kahden ensimmäisen elinviikon aikana (Sulkava 1964) p tärkein kuolleisuustekijä on ilmeisesti ravinnonpuute. Tähän tarkasteluun on koo ttu tietoja Suomessa vuosma 195 7-72 rengastetuista kanahaukoista. o n esi tetty siipimitan ja paino n välinen suhde koirasja naaraspoikasilla. E E >~=• 9 =o n =125 • • ii: ~1001------+~~.,,L~,+~.:L--=--+-l + --l 400 800 PAINO g 1200 Kuvio 1. Pesäpoikasten paino t ovat suuresti riippuvaisia edellisestä ateriasta kuluneesta ajasta. Kuiienkin . Mitä enemmän kanahaukan poikueessa on poikasia, sitä selvempi on koiraitten enemmistö. Näin mm. kokeneet petolintu308 Po ikuekoko 2 3 4 5 N 5 1 120 179 78 1 00 3 1 11 3 275 177 3 99 20 127 262 135 2 0% (60.8) 4 7. Sukupuolenmääritys käy helpoimmin nilkkojen ko koeron perusteella. Useimpien lajien sukupuoliset kokoerot ovat niin pieniä, ettei po ikasten sukupuolta voi määrittää ja silloinkin, kun kokoero on havaittavissa, sukupuolenmääritys vaatii varsin suurta kokemusta. Suomessa eräät rengastajat ovat jo pitkään määrittäneet kanahaukan pesäpoikasten sukupuolet. Kuviossa 1
A. Koiraiden s~urempi kuolevuus aiheuttaa s11s pienemmissä poikueissa lisääntyvää naarasvoittoisuutta. Amer. Hill, N. Mosher, J. Tämän poikuekokoluokan sukupuolijakautuma (56. & M. Haukioja 1970. Aquilo, Ser. Vaikuttaa siis siltä, että raskas verotus ei aiheuttaisi vinoutumaa kanahaukkakannan sukupuolijakautumassa. Pari muodostaakin kannan toiminnallisen yksikön ja näinollen valinta suosii lajilla kaikkia piirteitä, jotka johtavat lisääntymiskykyisen kannanosan tasapainoiseen sukupuolijakautumaan. SUKUPUOLIJAKAUTUMAN MERKITYKSESTÄ Kanahaukka on tyypillinen reviirilintu, jonka tehokas lisääntyminen on tiiviisti kytkeytynyt lujaan parisiteeseen. Mayr 1939). Sto rer, R. 1964. Ensimmäisen dinvL )tensa aikana löydetyistä rengastetuista kanahaukoista on 53. Tämä luku o nkin jo verraten lähellä tasapainoista sukupuolijakautumaa. Schoener, T. 1939. C. On odotettavissa, että pienemmillä koiraspoikasilla on suurempi kuolevuus, kun ne _jo utuvat kilpailemaan ravinnosta kookkaampien naaraiden kanssa. T. 7 % c3'c3') poikkeaa kuitenkin hieman oikeasta primaarijakautumasta, mikä johtuu juuri alunperin viiden munan pesyeiden aiheuttamasta vääristymästä. Ecologica/ i.w/ation with re.</Jecl /o food belween Sparrowhawk anrl Go.<hawk. Taulukko 1. 1964. P. Kanahaukka kykenee harvoin kasvattamaan viittä poikasta. 197 2. H . Am.er. Haukio ja, E. 1944. Der Habichl Accipiter gentili.1 linni in FennoJkandia . Model, oJ optimal ,;,_, /or .wlitary prer/aton. Ravintotilanteen ollessa heikko naaras poistuu pesältä huomattavan usein ja pienenkin häiriön takia, eikä se tällöin suojele poikasia kovinkaan tehokkaasti. 1966. 1 % koiraita (N = 239), mikä hyvin vastaa pesäpoikasten iakautumaa. Vääristymä ilmeisesti alentaa koiraiden osuutta, mutta siitäkin huoliSUOMEN LUO NTO 6/76 matta jakautuma on merkitsevästi koirasvoittoinen. Mahdollisesti ko irailla on vielä elämänsä myöhemmässäkin vaiheessa hieman suurempi kuolevuus kuin naarailla . W. Ardea 60: 7 296. The Jex ralio in wild birdJ. Neljän poikasen poikueet antavat kuitenkin myös varsin oikean kuvan alkuperäisjakautumasta, sillä tähän poikuekokoon ei sisälly kovin monta poikuetta, jotka ovat peräisin viiden munan pesyeistä. J. Käsitykseni mukaan koiraspoikaset ovat yleensä helpompia määrittää kuin naaraspoikaset, ja näin on mahdollista, ettei "ykköspoikueiden" poikkeava sukupuolijakautuma johdu virhemäärityksistä, vaan siitä, että nämä poikueet on useammin jätetty määrittämättä silloin, kun kyseessä on ollut naaras. Zur Nahrung,biologie des Habichl.< Accipiler gentiliJ ( l. ShedimnrphiJm: a /aclor in energy ,avings for Broadwinger/ Hawk<. Sexual dimorphism and foorrl habitJ in lhree North American accipilen. Hawk<, ow/J and wildlife. Harrisburg, Pennsylvania . 103: 277-3 13. & F. 309. Selander, R. Poikkeama saattaa johtua siitä seikasta, että yhden poikasen poikueissa ei ole mahdollista verrata eri sukupuolia toisiinsa. Sexual dimorphiJm in Accipiler Hawk,: a new hypolheJiJ. Kun Suomessa vuosittaiin tapetaan noin 4 500 kanahaukkaa, voitaisiin olettaa, että tämä verotus rasittaisi koiraita raskaammin kuin naaraita. Täten jakautuma tasoittuisi siten, että pesimäikäisinä lintujen sukupuolijakautuma on tasapainoinen. Tällaisen vinoutuneen verotuksen luulisi helposti muuttavan kanahaukkakannan sukupuolikoostumusta epäedulliseen suuntaan. Kuitenkin suomalaiset rengaslöydöt eivät osoita näin raskaita koirastappioita, vaan löytöjen sukupuolijakautuma (53.2 % c3'c3') on varsin tasapauolinen. Nat. Auk 91: 325-34 1. 73: 156179. KIRJALLISUUTTA van Beuseko m, D. & P. Craighead Jr. J 1: JJ-20. W. Jos kannan sukupuolikoostumus poikkeaisi 50 :50-jakautumasta, muodostuisi toista sukupuolta oleva ylijäämä. 3 : 1103. F. K. Mayr, E. taa, paitsi välittömästi, myös välillisesti lisätä poikaskuolemia. Höglund ( 1964) ilmoittaa Ruotsissa tapetun kanahaukkoja suhteessa 540 c3' c3' /354 9 9. Mor/ality raln of Finni.,h Game ReJ. Craighead, J. Kanahaukkakoiraan pienempi koko ja erilaistunut ravinnonkäyttö edellyttää siltä suurempaa aktiivisuutta kuin naaraalta (Schoener 1969; Reynolds 1972). Kaikkien poikueiden yhdistetty sukupuolijakautuma (52.3 % d'd') edustaa sekundaarista jakautumaa, itsenäistyvien nuorten lintuj en sukupuolijakautumaa. Sexual dimorphiJm all{I rlifferenlial niche uliliwlion in bird,. Pesä poikasten sukupuolijakautuma (52.3 % 00) ei kuitenkaan täysin vastaa odotettua 50: 50-jakautumaa. Sulkava, S. 1956. Kokodimorfismin kehittyessä on koiraiden kuolevuus lisääntynyt. F. Nat. Höglund, N. Viiden poikasen poikueet edustaisivat alkuperäistä sukupuolijakautumaa hedelmöityneiden munien sukupuolijakautumaa (vrt. Mikäli koiraskuolevuus todella on suurempi, lisääntyvää naarasvoittoisuutta on odotettavissa pienemm1ssa poikueissa. Sexual dimorphi,m in lhe Falcnniforme.<. esittää eri poikuekokoluokkien sukupuolijakautumaa. Stackpole Co. ). Zool. Matray 1974. Koirasvoittoinen primaarisukupuolijakautuma on ilmeisesti kehittynyt vastapainoksi lisääntyneelle koiraskuolevuudelle, jotta lisääntymiskykyisen kannan sukupuolijakautuma pysyisi tasapainossa. Siksi on odotettavissa, että koiraiden kuolleisuus on suurempi kuin naaraiden pesäpoikasvaihren jälkeenkin. Ainoastaan 0.5 % poikueista (N= 1 310) käsitti viisi poikasta. Pääasiallinen syy tähän on ilmeisesti koiraiden suurempi aktiivisuus . Condor 68: 11 315 1. Jakautumat osoittavatkin sitä suurempaa naarasvoittoisuutta, mitä pienempiä poikueet ovat, lukuunottamatta yhden poikasen poikueita. 1969. Tällainen ylijäämä rasittaisi ravintovaroja tuottamatta mitään, ja näin alenisi kannan po1kastuottokapasiteetti . Koiraat joutuvat siksi useammin vaaratilanteisiin kuin "laiskat" naaraat. Condor 74: 191 197 . Auk 61 : 228-234. 1966. 197 2. Auk 83: 423-436. Reyno lds, R. Viltrevy 2: 195-270. Ko iraat vaeltavat laajemmin kuin naaraat nuo ruusvaiheen aikana (Haukioja Haukioja 1970)
1963, jolloin tapporahojen maksu lopetettiin. Tämä laiminlyönti on melkoisesti vaikeuttanut luotettavan kuvan saamista kanahaukkakantamme nykytilasta. kaksi vasemmanpuoleista, vatsapuoleltaan vielä pitkittäisjuovaista lintua). 3 10 SllOM EN LUO NTO 6/7 6. Tällöin vainon aiheuttamat luonnonsuojelulliset tappiot olisivat yhtä pienet kuin "riistanhoidollinen hyöty" tämä kaikilta puoliltaan mitä kyseenalaisin tavoite. Syntyvyyden _ja kuolevuuden keskinäinen suhde yleensä määrää eliökannan tiheyden muutokset. On arvioitu mm. Mikäli tällaista aineistoa ei ole voitu hankkia, on tyydyttävä "Riistanhoidon" nimissä tapetut kanahaukat ovat valtaosaltaan nuoria yksilöitä (kuvassa mm. Pertti Saurola Kanahaukan kuolevuus ja kuolinsyyt Kanahaukkojemme jo yli sata vuotta kestänyt vaino jatkuu edelleen. Mutta on myös mahdollista, että vaino on vähentänyt haukkakantaamme ja aiheuttaa sille jo niin ankaran rasitteen, että yhdessä muiden nykyongelmien kanssa Suomen kanahaukat voivat huveta muuttohaukan ja monen Euroopan maan kanahaukkojen tavoin. Eri arvioiden mukaan Suomessa tapetaan yhä ainakin 5 000-6 000 kanahaukkaa joka vuosi eli lähes saman verran kuin tapporaha-aikanakin. Luotettavin aineisto kuolevuuden laskemista varten saadaan seuraamalla rajoitetun osapopulaation rengastettujen ( usein myös värirengastettujen) yksilöiden vaiheita tarkasti riittävän monen vuoden ajan. tämän lehden artikkeleissa että vaino kohdistuu niin täydellisesti kannan ylijäämä.yksilöihin, että haukkakanta ei sen vuoksi muutu lainkaan. Lintututkimuksissa syntyvyys selvitetään pesimäbiologisin tutkimuksin _ja kuolevuus yleensä rengastuksen avulla. Täsmällisten tiet~jen saanti tappoluvuista tyrehtyi kuitenkin v. Lllheskllän kaikkien renkaita ei ole palautettu H :gin yliopiston eläinmuseon rengastustoimistoon. Tappoluvut ovat kiistatta suuret, mutta niiden merkitystä haukkakannalle ei tiedetä
Rauhoittama uomat lajit voidaan vapauttaa vahingoittumattomina, ja jo aikaisemmin rengastettujen lintujen numerot voidaan merkitä muistiin ja ilmoittaa rengastustoimistolle. Elllvlln syötin, tavallisimmin pulun, avulla pyydykseen houkuteltu haukka voiclaan rengastaa tai tappaa. Sl lOMEN Ll/O NTO 6/76 3 1 I. Ha11kkahäkkejll käyttävät sekll rengastajat ettll riistamiehet
mädän3 12 A .. 4 % euvostoliitosta. Kauimmaksi vaeltaneet kanahaukat on tavattu EteläVenäjältä, peräti 1 600 km päässä synnyinseuduiltaan. elinvuosi n. 6 18 120 44 k,u ,Ien, 11sproscn11 i 61.8 % 3 1.4 % 16.8 % 15.0 % B .. 643 124 43 kt1<>lc\'l111 spn>scntt i 64.3 % 34.7 % 18.4 % 15.0% Taulukko 1. Tässä yhteydessä käsitellään pesäpoikasrengastusten tuloksena saaduista löydöistä ainoastaan ne, jotka koskevat kuolleita lintuja ja joista lisäksi löytöaika ja -paikka on ilmoitettu riittävän tarkasti. Jos n·nbisia pa lau1e1aan 60 % 1. Kartta 2. el invuosi n. 7 000 kanahaukkaa, joista on myöhemmin tullut Rengastustoimistoon n. Kanahaukasta saatujen rengaslöytöjen määrä on mainitun tutkimuksen jälkeen lähes nelinkertaistunut. 335 66 27 k11olcc d11. clin\·uosi "'!"'"'" 11 309 58 16 liinlc1;i;i11 kuoli. Ensimmäisen elinvuotensa aikana Suomessa kuolleiden kanahaukkojen rengastusja löytöpaikan välinen yhteys. 433 85 34 k11o l,·,· d11 . elinvuosi 3. Kaksi laskelmaa siitä, kuinka monta prosenttia kanahaukoista kuolee kunakin elinvuotenaan. . käy ilmi ensimmä_isen elinvuotensa aikana kuolleina löydettyjen tai tapettujen kanahaukkojen alueellinen jakautuminen. elinvuosi 2. Todellista palautus prosenttia ei valitettavasti tiedetä (luvut on laskettu alkaen tuhannesta lentoon selviytvnecstä pesäpoikasesta ; tarkemmin tekstissä). Löytöprosentti on siis erittäin korkea päättäväthän monet kanahaukat päivänsä kirjaimellisesti ihmisen käsissä. elinvuosi 3. Elävinä kontrolloidut samoin kuin esim. on Suomi jaettu koordinaattiviivoilla osaalueisiin. Kaikista ensimmäisen clinvuodet löydöistä o n n. Ensimmäisen elinvuotensa aikana kuolleiden kana haukkojen löytöpaikat Euroopassa. elin\·uosi 1ap,·1.i;111 185 35 10 liivdc1;i;i11 kuoli . Selvitys on luonteeltaan alustava "tilaustyö", jossa on puutteita, ehkä virheitäkin, mutta toivottavasti ne eivät kuitenkaan vaikuta yleiskuvaan. Koordinaattiruudun sisään piirretyn neliön sisältämä ylempi luku ilmaisee, kuinka monta ko. Kartassa 2. 2 000 löytöilmoitusta. . Alempi luku puolestaan kertoo, montako prosenttia mainituista löydöistä on tehty SUOMEN LUONTO 6/7 6. tyneinä löydettyjä lintuja koskevat havainnot on myös jätetty tarkastelun ulkopuolelle. • • • • • ~ • A Kartta 1. Kartasta 1. elinvuosi 2. RENGASTETUISTA KANAHAUKOISTA LÖYTYY JOKA KOLMAS Suomessa on vuosien 191 31976 välisenä aikana rengastettu n. 92 % perä isin Etelä-Suomesta, n. Selitys tekstissä. Täysikasvuisina rengastetuista kanahaukoista saatuja löytöjä ei siis tässä vaiheessa ole otettu mukaan. Tätä analyysiä varten Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastustoimiston rengaslöytöjen atk-rekisteristä poimittiin tällä hetkellä olevat kanahaukkalöydöt. Ylemmän perustana on oletus, että kaikista löydetyistä saadaan tiedot ( 100 %), alempi on laskettu 60 % rengaspalautusten mukaan . "tavallisen" rengaslöytöai neiston antamaan huomattavasti epätarkempaan kuvaan. Kun kanahaukasta jälleen keskustellaan, on paikallaan tarkistaa, onko suuremmasta aineistosta saatava kuva kanahaukan kuolevuudesta erilainen kuin vallitseva käsityksemme. alueella rengastettua kanahaukanpoikasta on löytynyt ensimmäisen elinvuotensa aikana Suomesta. 3 % EteläRuotsista ja n. . Jos rcnbisu palau1e1aa n JOO % 1. Suomalaisten kanahaukkojen kuolevuudesta on tehty ansiokas tutkimus (Haukio_ja & Haukioja 1969 ja Haukioja & Haukioja 1971 ). JOISTA VALTAOSA ETELÄ-SUOMESTA ... Tarkemmin tekstissä
aikavälinä tappamat, 2 = kuolleina löydetyt, 3 = eloonjääneet. Toisin sanoen sellaisia tapauksia, joissa kuolemansyy on tai edes saattaa olla ihmisestä täysin riippumaton, on rengaslöytöilmoituksissa erittäin vähän. 50 2 1111111111 30 Kuvio 2. Elinvuosi on katsottu alkavaksi 1. Koordinaattiruudut 60°-61 °N/ 24°-26°E ja 62°-63°N/ 22°-24°E ovat selvästi erikoisasemassa muihin nähden. Yhteensä yli tuhannen rengastetun ja myöhemmin tapetun tai kuolleena löydetyn kanahaukan avulla hahmottuu kuva kanahaukan kuolevuudesta eri ikävuosina ja vuoden eri kuukausina. .. 11:1: 11 ••••• i'• ••i •••••• I, 'i ?'• "'"' i••· ::::::::::::::::::::: :::::: IIJII ·•···· ······ ······ ······ ·•·•··· ••••• ·•"' ·•·•·· ··•·•· 11:10 YKS. Niistä molemmista on ilmoitettu yli 50 % alueen omista kanahaukanpoikasista tulleista löydöistä, sekä huomattava osa naapuriruuduissa syntyneistä haukoista. 8., jolloin lentopoikaset keskimäärin itsenäistyvät. Ylin varjostettu alue kuvastaa ensimmäisenä elinvuotenaan kuolevien haukkojen mllllrllll ja sen alla olevat varjostuma! myöhempiä ikllvuosia. 1 = ihmisen ko. Kuviosta I selviää kuolleina löydetyistä tai tapetuista kanahauko ista tehtyjen löytöilmoitusten jakautuminen eri kuukausien osalle elinvuosien mukaan ryhmiteltyinä. Kolmanteen ryhmään kuuluvissa tapauksissa on usein kuolemansyynä ollut ihmisen tahaton vaikutus, esim. Pystyviivat jakavat kunkin vuoden kuukausiin, elokuusta heinäkuuhun (E-H), sillä elokuu on nuoren kanahaukan ensimmäinen itsenäisen elämän kuukausi. Viimeksi mainituista vain tärSUOMEN LUONTO 6/76 keimmät on merkitty näkyviin. Kuvio osoittaa, miten suuri on nuorten haukkojen kuolevuus myöhempiin ikllvuosiin verrattuna (tarkemmin tekstissä). (rn1i 4.14.ELINVUOSI 100¾ N =78 50'¼ Kuvio 1. Kahtena ensimmäisenä elinvuotena löydöt keskittyvät selvästi syys-lokakuulle, jolloin ihmisen harjoittama pyynti on tehokkaimmillaan. ENSIMMÄISEN SYKSYN AIKANA ... ... 313. Renkaassa oleva luku ja siihen liittyvä nuoli paljastavat, kuinka monta prosenttia ko. {;:{1··:,itf<i ;m~i, .. löydöistä on peräisin nuolen osoittamasta ruudusta. 1. "syntymäruudusta". Tarkemmin tekstissä. ELINVUOSI N=982 : / ,' ,' ,' ,,;,;,:,, ,' ,',·: 1 1 11lBalil 2.ELINVUOSI N=180 , ' , , , , , , ' , , , 1 ~tm~-,rot~4r~(;w~-~ ~-,~L~NVUOSI tt:; .. o 1 2 3 4 5 11 7 8 11 1Q__ 11 12 13 14 IKÄ ······ ······ ······ ······ ······ ••i ······ . Kanahaukan eloonjäämiskäyrä (alkaen tuhannesta lentopoikasesta). Vanhemmista ikäluokista tehdyt löytöilmoitukset taas jakautuvat suhteellisen tasaisesti eri vuodenaikojen osalle, ainoastaan huhtikuulle sattuu muita runsaammin ilmoituksia. TAPETTUINA Ensimmäisenä elinvuotena surmansa saaneiden ja Rengastustoimistoon ilmoitettujen kanahaukkojen kuolinsyyjakautuma on seuraava: tapettu 83 % löydetty kuolleena, syy tuntematon 12 % löydetty kuolleena, syy tiedossa 5 % Toisen ryhmän tapauksista on varmasti osa sellaisia, joissa kuoleman on aiheuttanut ihminen, vaikkakaan sitä ei ole joko pystytty toteamaan tai haluttu ilmoittaa. Koska kuvion I suorakaiteiden pinta-alat ovat verrannollisia havaintojen määriin, voidaan jo silmäilemällä päätellä, että ensimmäisen elinvuoden lokakuun loppuun mennessä on tehty noin puolet kaikista löydöistä. . haukka on törmännyt tai takertunut johonkin ihmisen rakennelmaan tms
Näin saatu, osittain olettamuksiin perustuva tulos jää kuitenkin vaille merkitystä, koska todellista poikastuottoa _jokaista lisääntymiskykyistä naarasta kohti ei tunneta riittävän tarkasti. 34: 690703. 83 %, ihi:ninen ta_ppaa 5 % _ja 12 % kuolee muista syistä: PYSYYKÖ KANAHAUKKAKANTA VAKAANA. ( 1961 ): Mortality rat, calrn latin11.1 011 ring,d bird., witlt ,p,cial ref,renre lo !he D1111/in (Calidris alpina). C. VUOSI KUOLEVUUDEN ARVIOINTI ON HANKALAA Rengastustoimistoon saapuneesta löytöaineistosta v01daan vuosikuolevuus periaatteessa laskea. Ensimmäisen elinvuoden aikana kuolee yhteensä siis 185+433=618 lintua eli 61.8 %. J .. 73 % nnsta, jotka aikanaan tullaan tappamaan ja joita voidaan arvioida olevan 100: 7 3 x 1 85 eli 253 yksilöä. Valitettavasti tähän oleellisimpaan kysymykseen ei käytettävissä olevien tietojen perusteella voida antaa edes tyydyttävää vastausta . 3 1: 1320. Jos kuolevuus taas lasketaan muista löydöistä, jotka ainakin osittain on tehty "luonnollisen kuoleman" kohdanneista linnuista, saadaan vastaaviksi luvuiksi 58 %, 27 % ja 15 %. Näistä edelleen 58: 100 x 7 4 7 = 433 kuolee jo ensimma1sen elinvuoden aikana. Vastaavasti esim. S. M. Enintään voidaan esittää seuraava toteamus. Edellä on puolestaan todettu, että ensimmäisenä elinvuotena tapetaan n. Jos käsillä olevasta aineistosta lasketaan vuosikuolevuus vain ihmisen aktiivisesti tappamista linnuista, saadaan ensimmäisen elinvuoden kuolevuusprosentiksi n. H aukio ja, E. Nyt voidaan edelleen arvioida, että kaikkiaan 1000-253=747 yksilöä (1000:sta lentopoikasesta) kuolee muista syistä kuin ihmisen tappamina. SllOMEN Ll lONTO 6/76. & M. Yleensä tiedetään kyllä, kuinka suuri poikastuotto on onnistunutta pesintää kohti, mutta ei tunneta pesinnässä epäonnistuneiden ja pesinnän kokonaan väliin _jättäneiden naaraiden lukumäärää. Oletetaan, että kaikki naaraat pesivät toisen elinvuotensa keväällä ja että vuosi kuolevuus on edellä laskettua 60 % palautustehokkuutta vastaava. Overton & H . J. H,·1111v. Orn., 454458. lnt. Jos toiseksi oletetaan, että vain 60 % (kuten Haukio_jat p1t1vat todennäköisenä) tapetuista kanahaukoista löydetyistä renkaista lähetetään Rengastustoimistoon, saadaan ensimmäisenä vuonna tapettujen määräksi 100:60 x 185 =308 yksilöä, jota käyttäen muut tarvittavat luvut voidaan laskea edellä kuvatulla tavalla. W . Haukioja & Haukio_ia ( 1969) perustivat ratkaisunsa tietoon siitä, kuinka monta prosenttia lentoon selvinneistä rengastetuista pesäpoikasista ilmoitetaan tapetuiksi ensimmäisen elinvuoden aikana. Koska näin ei kuitenkaan ole, on tarkastelun perustuttava arvioon renkaiden palautusprosentista. 13: 483491 ). on esitetty 100% ja 60 % palautustehokkuutta vastaavat lukusarjat ja _vuosikuolevuusprosentit. 2. 51 % ja tätä myöhempien elinvuosien kuolevuudeksi n. B. 73, toisen vuoden kuolevuudeksi n. Arkiv. Jos palautustehokkuus on 60 %, se ·merkitsee että lentoon lähteneistä poikasista on ensimmäisen elinvuoden jälkeen vielä hengissä kolmasosa, ihminen on tappanut kolmasosan ja muista sy1sta on kuollut kolmasosa. Wri).(d, ( 1970): D,tm11i11i11f!. Zool. Jos lisäksi tiedettäisiin, kuinka monta prosenttia tapetuista haukoista todella ilmoitetaan, voitaisiin ensimmäisenä elinvuotena tapettujen haukkojen tarkka määrä helposti laskea. Vaikeutena on nyt ratkaista, millä tavoin painottaen nämä kahta eri kuolinsyyryhmää edustavat lukusarjat yhdistetään. Koska tätä sinänsä mielenkiintoista ajatusta on tulkittu myös liian kaavamaisesti , on muistutettava, että väitteen ehto eikä seuraus on, että kanahaukkakanta todella pysyy vakaana. para111Pfton for /m/111latio11, hi· 111i11g 1/n,r/11ral 11wd,!,. neljännen elinvuoden jälkeen elossa olevista (158/1000) säilyy viidennen elinvuoden aikana edelleen hengiss~ n. Kanahaukan kohdalla kuolevuusanalyysiä vaikeuttaa se, että niin suuri osa nimenomaan nuorista haukoista kuolee ihmisen tappamina, jolloin renkaiden löytymisja palautusprosentit ovat erilaiset eri ikäluokilla. Haukio ja, E. Taulukossa 1. & M . Laskentamenetelmistä lähemmin kiinnostuneiden tiedoksi: Jos menetellään samoin kuin Haukiojat ja oletetaan ensin, että 3 14 kaikki tapetuista kanahaukoista löydetyt renkaat on palautettu Rengastustoimistoon, saadaan tulokseksi, että keskimäärin 185 yksilöä 1000 :sta lentokykyiseksi varttuneesta kanahaukan poikasesta tapetaan ensimmäisen elinvuoden aikana. Haukio ja ( 1970): Moralit_v raln of Firrni<lt and 5,,;,d;,1, Go.<ltawk, (Accipi1er ge111ilis) Riistalict.Julk ./Finnish Game Res. Acta XI Congr. M).(nlr. Tällöin taulukoidaan eri vuosina rengastetuista linnuista saadut löydöt ikäluokittain ja lasketaan kuolevuus esim. Jälkimmäistä tapausta vastaava eloon_iäämishistogrammi on lisäksi esitetty kuviossa 2. ( 1955): Tlt, calrnlatio11 of 11wrtalit_1• ra/f.< from ri11gi11g data . Haukioja & Haukioja ( 1969) esittivät analyysinsä lopputoteamuksena ajatuksen, että koska kanahaukkakanta ilmeisestikin on pysynyt melko vakaana, ihmisen taholta kanahaukkaan kohdistunut tehokas vaino ei välttämättä ole haitaksi, vaan kenties jopa eduksi kanahaukkakannalle. Tämä aiheuttaa kuolevuuslaskuissa vääristymän: nuoria lintuja esiintyy tilastossa enemmän kuin todellisuudessa. f. S. Wild!. 29 %. Haldanen ( 1955) ja Martin-Löfin ( 1961 ) johtamia lausekkeita käyttäen. ( 1970) populaatiomallia käyttäen tulokseksi, että kanta säilyy vakaana, jos _jokainen lisääntymiskykyinen naaras tuottaa vuosittain keskimäärin 1.5 lentopoikasta. KIRjALLIS UUTIA Haldane, J. Martin Lö f, P. Tällöin saadaan Hennyn ym. Basel . Onko kanahaukkakanta pysynyt vakaana vai ei. Ha ukio_ja ( 1971 ): Kmralta11kkaka1111a11 v,rol/r1111i111•11 JO sen merkit_v.,. Suomen Riista 23: 1722