Suomen Luonto No 5-6 VUOSIKIRJA 1981: TUOTTAVAT VEDET
Osoicceenmuucoksec pyydetään ilmoittamaan kirjallisesti liiton toimistoon . Kuvien yhteydessä olevat kirjainl yhenteen : LKA = Luonno nkuva-arkisro: EKA = Evon kalascuskoeasem a ja kalanviljelylaitos. 90-642 88 1 Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.00 , kesäkuukausina 8.3015 .30. 28 (norppa), 3 1, 34 (alempi) , 35 (3 kpl) , 38, 45.. Mikael Hilden , Hilkka Sarjamo ja A ntti Pesonen: Nykyajan kalanpyycäjä keskusteluja kalastajien kanssa TUOTTAVAT VEDET Perrti Heinonen : Vesistöt muutakin kuin vettä Mikael Hilden: Kalan elämän edell ytykset Maija Pekkarinen: Kala on h yvää ruokaa Pekka Tuunainen: Kalaa riittää kotimaasta Veikko Sjöblom: Suoman kalavarac Teppo Lampia: Muutakin kuin kalaa KALANA VEDESSÄ Lauri Koli: Millainen vesi, sellainen kalasto Jorma Toivonen: Kutuseuduilca väljille vesille Erkki Ikonen: Nahkiainen Kai Westman: Rapu, krapu , jokirapu , jokiäyriäinen Marri Vahonen: Kalojen taudeista Viljo Nylund: Ravun taudit ja loiset VESIYMPÄRISTÖ MUUTTUU Kaarle Kenrriimies: Vesistöjen kuormitus Into Kekkonen: Kirjolohi kuormittaa Kalevi Salonen ja Marcri Rask: Rikkih appoa vesiin Kalervo Salojiirvi ja Jorma Toivonen: Kun vedenpi nnan m äärää ihminen Ahti Mutenia : Tekoallas ei ole järvi Perui Sevola: Perataan , padocaan, kaivetaan Kai Westman: Ravun elinympäristö tuhoutuu Paavo Tulkki: Itämeren uudet vaiheet KALA VESIEN HOITO Pekka Tuunainen: Loppuuko kala vai vesirakennus' Kyösti Mäkinen : Saimaako se uraava ' Jouni Kitti: Alea, saamelaiset ja Suomi Tapani Sormunen: Vesilain teoriaa ja käytäntöä Paavo Seppå·nen: Sairaan järven tehohoito Pekka Tuunainen: Uictoränneiscä takaisin tuottoisiksi kalavesiksi Harri Dahlström: Vesiä suojelemalla Antti Haapanen: Syntyykö suojeluvesiscöjä ' Mikael Hilden : Ettei kalakanta romahtaisi Olli Sumari: Viljelemällä, istuttamalla Jorma Toivonen: Lohen avomeripyynti aiheuttaa ongelmia Kai Westman ja Pekka Tuunainen: Uusia lajeja vierailta vesiltä 3 4 10 13 14 17 20 21 22 27 31 32 36 38 40 41 46 49 50 55 57 60 62 65 71 72 75 76 78 80 83 86 88 89 90 9 1 92 95 97 KALAVAROJEN KÄYTTÖ 103 Hannu Lehtonen, Anneli Rantala ja Olli Tuunainen: Kuka Suomessa kalastaa, mitä ja miten. 104 Lasse Kankkunen : Roskakala onko sitä' 109 Jorma Laurila: Onko kirjolohen kasvatukselle Suomessa sijaa' 111 Marketta Ranta: Tuontikalaa tuhansien järvien maahan 113 Harri Dahlström: Uuteen kalatalouspolitiikkaan 115 Kirjallisuus Summary 11 711 9 120 Kansikuva: Markku Tantun sameccisommicelma H auki ja muut kalat , n . Vuonna 1981 Suomen Luo nto ilmestyy kahdeksana numerona . Tilaukset välittää myös Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki 10 , puh. Valokuvista o n seuraavat otettu akvaariota käyttäen tai muuten järjestetyissä tilanteissa: s. ILMOITUSHINNA T 1 / 1 sivu 2 000 mk, 1 / 2 sivu 1 500 mk, 114 sivu 1 000 mk , takakansi 3 000 mk , aukeama 3 500 mk, värilisä 700 mk . Jrconumero 10 .00 mk. Ilmoitusmyynti : Kyllikki Jokela , puh. 160 X 160 cm, 1979. 90-642 881. TOIMITUS Päätoimittaja : Seppo Vuokko Toimitussihteeri: Auli Kilpeläinen Toimittaja: Jorma Laurila Taittaja: Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Juha Valste (puheenjohtaja), Pekka Borg , Matti Helminen , Kalevi Keynäs , Marjukka Kulmanen , Tapio Lindholm , Veikko Neuvonen ja Helge Rontu . ISSN 0356-0678 Värierocceluc: Foto-Sec Oy Espoo Painopaikka: Forssan Kirjapaino -Oy Forssa Sisällys IHMINEN JA VESIEN VILJA Jukka Pennanen : Anna Antti ahvenia . 90406 262. Sulkumerkeissä olevat sivunumeroc liittävät tämän julkaisun Suomen Luonnon vuosikertaa n. Suomen Luonto No5-6 Vuosikirja 1981 SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry Perämiehenkatu 11 A 8 00150_Helsinki 15 , puh. Lehti voidaan tilata maksamalla cilaushinta postisiirtotilille no 608 21-1. SUOMEN LUONNON TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. Tilaushinta on 70 mk , Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 5 5 mk
SUOMEN LUONTO VUOSIKIRJA 1981 Tuottavat vedet Toimittaneet Teuvo Suominen Ja Kaarina Miettinen, ta1ttanut Markku Taottu Tämä vuosikirja on suunniteltu yhteistyössä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalantu tkim usosaston kanssa. Suomen luonnonsuojeluliitto ry Helsinki 1981
Ainakin tiedetään, millaisia ovat nyt maan vedet , mikä niitä huonontaa ja mikä parantaa. Vesistö taas on monimuotoinen ekosysteemi , luonnontalouden toimiva kokonaisuus. Niistä ainoakaan ei ole enää luonnontilassa. Ranta on luonnontalouden tärkeimpiä paikkoja. Maalla on tiedettävä , mitä vesillä tapahtuu ja päin vastoin. On nähty tuloksia jos on takaiskujakin. jokainen alkuperäinen kalakantamme on korvaamaton luonnonvara, joka on säilytettävä luonnonoloissa. Tämän kirjasen sivuilla kuvatut tapahtumat puhuvat puolestaan. Vesistöjen tila on toinen juttu. maaja metsätaloutta, teollisuutta , voimataloutta ja liikennettä. Vesiekosysteemit tuottavat meille etenkin kalaa . On läh dettävä siitä, että vesistöjemme luontainen kalantuotto on ' ' saavutettu etu'', jota ei ilman painavia perusteita saa ottaa pois luonnolta eikä ihmiseltä. Siksi vesistömuutosten seuraukset on selvitettävä ennakolta . vesilain määräyksillä, vesioikeuksien päätöksillä ja vesihallituksen voimilla. Sen osat vaikuttavat toisiinsa ja ovat monin tavoin yhteydessä ympäristönsä kanssa . osa vesistöistämme valuma-alueineen on säilytettävä mahdollisimman luonnontilaisina . Vedellä on ominaisuuksia , joiden vuoksi se palvelee mm. Suojeluvesityöryhmän paikoilleen kahlittu esitys on saatava uuteen liikkeeseen, m yötävinaan. Vesioikeuksien ja vesihallinnon asiantuntemusta on radikaalisti laajennettava luonnontalouden suuntaan. Suomen luonnonsuojeluliitto ry SUOMEN LUONTO l-6181 40. Terve ja tasapainoinen ekosysteemi on tuottoisa. Vesiä käyttävä ja hoitava järjestelmämme pystyisi jo auttavasti huolehtimaan vesiemme laadusta. ,sk.. 2 (202) Vesistöjemme käyttöja suojelujärjestelmä on rakennettava lähes nollapisteestä alkaen . Muutettuja on kunnostettava luonnonmukaisemmiksi . On syntynyt kokonainen vesi-insinöörien ammattikunta kanavoimaan vesiä ja huolehtimaan veden laadusta. Vesistöjemme tilasta huolehtimaan sen tiedot ja taidot eivät riitä alkuunkaan. Sen kulkua näihin tarkoituksiin voidaan ohjailla ja säännöstellä. Vesiensuojelu ei riitä tarvitaan vesistöjen suojelua Vesiämme on suojeltu mm. maan ja vesien käyttöä ei saa enää suunnitella erikseen. Vesistöjä on muutettu ja pilattu pitkälti vesilain siunauksella , vesioikeuksien päätöksillä ja vesihallituksen toimilla. vesiemme kalat eivät teoriassakaan pysty sopeutumaan niihin muutoksiin, joita nykyinen vesistörakentaminen aiheuttaa. Samalla on suunniteltava kalakantojen hoito muuttuvissa vesissä. Talteenotto allasoloihin on vain viimeinen hätäratkaisu. Vesi on hapen ja vedyn yhdiste, johon on liuennut kaasuja, kivennäisiä, humusta ja muuta
4) Entinen Kemijoki antoi vuodessa 3 5 7 000 kiloa lohta (s. SUOMEN LUONTO ~-618 1 40. Ihminen ja vesien vilja Järvi ei anna miehen kuolla (s. 7) Luonto ja kulttuuri muodostavat yhteisen systeemin (s. ,sk_ (203) 3. 5) Nykyaika iski Puruvedenkin muikunpyyntiperinteeseen (s. 10) . 9) Paasivedestä muikkua, Merenkurkusta lohta, siikaa ja silakkaa, Lapin järvistä pikkusiikaa (s
Kalastus on kautta aikojen ollut suomalaisen kulttuurin oleellinen osa. Tuulastamisesta oli kysymys , kun kyseistä kalastusta harrastettiin pimeällä. Itä-Suomen tärkeimmän kalaveden, Puruveden , äärellä pidettiin täydellisenä katovuotena vuotta, jolloin ei saatu kalaa talon vuotuisiksi tarpeiksi . Veneen keulassa oli valon lähde, jonka avulla paikallistettiin pohjassa " nukkuvat " kalat , jotka sen jälkeen pistettiin atraimella. kolkalla käynnin 1. Se ja myöhemmät löydökset osoittavat, että ihminen oli jo varhain selvittänyt itselleen eräiden tärkeiden pyydysten perusideat. perä, saarretaan kalaparvi , seinämän päät vedetään yhteen ja perään ajautuneet kalat nostetaan veneeseen tai rannalle . Pistokalastukseen on laskettu kuuluvaksi useita muotoja . hamarakalastuksen , jossa syystalvella ohuen jään aikaan kuljeskeltiin rantajäillä tavoittelemassa jään alapintaan nousseita kaloja. Toisissa menetelmissä pyytäjä oli läsnä koko kalastustapahtuman ajan, toisissa taas kalastajan jatkuva osallistuminen ei ollut tarpeen. Kun perheet olivat viettäneet talven synkimmät kaamoskuukaudet toistensa naapureina talvikylässään, ne lähtivät monikuukautiselle vaellusmatkalleen perinteisille kevät, kesäja syyspaikoilleen, vanhojen tuttujen vesien ääreen . Patoon on saatettu kytkeä joko kiinteitä pyydyksiä , menoja , rysiä , verkkoja jne . Yksinkertaisin näistä oli atrainkalastus, jossa rautainen atrain nopeasti pistetään kalan selkään. Kalastus on kokenut katkeran tappion kamppaillessaan arvostuksesta uusien , 4 (204) teollisten ja "rahakkaiden" elinkeinojen kanssa, kuten kohta huomataan. Pitkävarrista haavia vedetään pohjaa pitkin paikassa , mihin kalat ovat kerääntyneet esimerkiksi lepäämään taistellessaan voimakasta virtaa vasten. Oleskelupaikan ja -ajan määräsivät ensisijaisesti kalaston liikkeet , kutupaikat ja -ajat niin , että kalansaalis siis perusravinto oli aina turvattu . aktiivisiin pyyntimenetelmiin kuuluu seuraavia kalastusmuotoja: Iskukalastus sisälsi mm. Jokainen Suomenniemellä asuva on joutunut tavalla tai toisella kalastuksen kanssa tekemisiin joko itse pyydystelemällä kaloja tai nauttimalla kalaa ravinnokseen . Passiivisiin kalastusmenetelmiin kuuluu ennen kaikkea verkkokalastus ja sulkukalastus. Yksinkertaisinta saarto kalastusta edustaa lippoaminen . tai sen äärestä voidaan kalat pyydystää nuoralla . Ennen kuin kehittynyt peltoviljely kiinteytti asutuksen, kalastus määritti paljolti ihmisten elämänrytmiä ja -muotoa . Edellisiin, ns. ,sk.. KALASTUKSEN MUOTOJA JA MENETELMIÄ Varhaisin kalastusmenetelmien kansatieteellinen jako perustui pyytäjän läsnäoloon . Pistokalastukseen lukeutuu myös koukkukalastus, jonka tunnetuin muoto on melkeinpä joka pojan harjoittama onkiminen . Tärkein aktiivisen kalastuksen muoto on saartopyynti nuotalla: Pitkällä verkkoseinämällä , jonka keskellä on useinkin pussimainen , ns. Leipää ei nimittäin osattu ajatella ilman kalaa: "Kalaleipä ( = kalakukko), se on kansan jokapäiväinen ravinto ." Näitä ja muita satunnaisia esimerkkejä lukuunottamatta kalastuksen merkitys suomalaisen perusravinnon tärkeänä lähteenä ja suomalaisen kulttuurin rikastuttajana on useimmiten jäänyt huomiota vaille, eräänlaiseksi itsestäänselväksi taustatekijäksi. Edellinen tarkoittaa sitä, että suora verkkoseinämä lasketaan veteen ja annetaan sen itsensä pyytää kaloja. Tähän rytmiin oli sovellutettu muut elinkeinot , kuten metsästys ja poronhoito. Kuvaava on kolttamiehen lausahdus: ''Ei metsän varaan kannata jättäytyä, mutta järvi ei anna miehen kuolla .'' Kalastus oli kansan todellinen tuki ja turva myös etelämpänä aina viljavia rintamaita myöten vielä tälle vuosisadalle tultaessa . Harvemmin ajatellaan kalastuskulttuurimme historiallista ulottuvuutta, kuinka esimerkiksi useat nykyiset pyyntitavat ovat periytyneet satojen, peräti tuhansien vuosien takaa , tai kuinka kalastuskulttuurimme on vuosisatojen saatossa muovautunut ja hioutunut mitä oivallisimmaksi näytteeksi kansankulttuurimme kehityskelpoisuudesta ja taidokkuudesta. Näihin menetelmiin on luettu ne, joilla kalat piiritetään liikkuvalla pyyntiv~lineellä. Sulkukalastus, jonka eri sovellutukset edustavat huippuunsa vietyä kalastustekniikkaa , merkitsee puolestaan sitä, että tiettyyn paikkaan pystytetyllä seinälaitteella, padolla, estetään ja pysäytetään kalan liikkuminen. Kalastuksemme muinaismuisto , Antrean verkkolöytö, ulottuu lähes 10 000 vuoden taakse . Tietyn ajan kuluttua verkko käydään kokemassa. Ne lyötiin tainnuksiin kirveenhamaralla tai puunuijalla. Mainion esimerkin tästä on tarjonnut Petsamon Suonikylän kolttasaamelaisten vuotuinen elämänmeno vielä ennen viime sotia. Kalastuksen' kulttuurinen tarkastelu voidaan suorittaa myös laaja-alaisemmin esimerkiksi ekologisesta tai ekonomisesta näkökulmasta, jolloin SUOMEN LUONTO ~-6 / HI 40 . Anna Antti ahvenia ... Aktiivisista pyyntimenerelmistä merkittävin on saarcokalastus
Ekonomista tarkastelu tapaa käyttäen kalastus on jaettavissa kotitarvekalastukseksi ja ammattikalastukseksi, jolloin kalastuskulttuurin yhdeksi perustaksi on laskettu kalastajatalouksien talousjärjestelmä. Valtaosan merisaaliista on kautta aikojen muodostanut silakka. Roihun avulla paikallistetaan kalat ja pistetään atraimella. Kalastusmenetelmät , pyydykset ja sosiaalinen toiminta olivat Kemijoella huippuunsa hiottuja. Lohen käyttäytyminen vuoden eri aikoina määräsi sen, mitä pyysuoMEN LUONTO ) 6181 40. Saman kohtalon ovat kokeneet melkeinpä kaikki lohijokemme, ja jolleivät voimalat ole estäneet lohien nousua perinnäisiin kutujokiinsa, sen on ehkäissyt tehokkaasti jokisuitten ja rannikkovesien saastuminen. Rakennettiin kymmenmetrisiä rantapatoja, joihin kytkettiin menoja , rysiä ja lyhyitä potkuverkkoja. Heinäkuun lopulla , jaakonpäivän tienoissa, lopetti lohi nousunsa , uiskenteli jokea vain edes takaisin erehtymättä karsinaan tai lanaan . Ja lopulta vesien alkaessa saada jääpeitettään laihaksi uupunut lohi lähti ajautumaan virran viemänä kohti merta , jonka vain ne saavuttivat, jotka eivät virran painamina sotkeutuneet koskiin viritettyihin pitkiin ja säkkimäisiin ruoniin . Hiljaisissa virtapaikoissa näitä patojå kutsuttiin karsinapadoiksi ja niissä pyytäminen suoritettiin kullenuotalla. kulkuusverkolla. Tuulastus on aktiivinen menetelmä, koska kalastajan jatkuva läsnäolo on välttämätön. Kalastuksen vuotuinen aikataulu oli tarkoituksenmukaisuudessaan aukoton . Kun tulva katosi, lohen nousu siirtyi keskelle virtaa , jonne ulotettiin väyläpadot. Samoille paikoille ilmestyivät m yös kalastajat veneineen ja aloittivat lohien piston arinalla 1. Koskipaikoille oli rakennettu puolestaan lanapadot, joissa ottajina olivat rysät ja merrat. Padoilla seisten nostettiin lisäksi lipoilla " kalahaudoissa" !epäileviä lohia. Lohen alkaessa keväällä lähestyä jokisuita kalastajat virittelivät verkkonsa ja rysänsä meren niemenneniin ja karien kupeisiin . Laiskat 1. Arvostusta osoittaa sekin, että viranomaiset olivat jo 1200ja 1300luvuilla Pohjois-Pohjanmaan jokisuitten verottaJ1a Ja omistajia. Perinteiset kalastusmenetelmät jaetaan aktiivisiin ja passiivisiin. edellä oleva jako on sovellutettu asianomaista tarkoitusperää varten . Tulvaaikana lohi lähti nousemaan jokea ylös pitkin rantoja. Lohenkalasruksen satoja vuosia kestänyt perinne, kalastajien elämänmuoto ja kalastuksesta saatava toimeentulo saivat Kemijoella traagisen ja äkillisen kuolonisku n 3 5 vuotta sitten, kun kaivinkoneet aloittivat jokisuulla voimalan rakennustyöt. Kun illat alkoivat käydä yhä hämärämmiksi ja lohi tuli entistä aremmaksi, ei kulteellakaan enää tavoitettu kaloja . Ekologisesta näkökulmasta käsin Suomessa harjoitettu kalastus voidaan perusjaoittaa vesialueitten mukaan meri-, jokija järvikalastukseksi. 80 vuotta myöhemmin oli rannikkokalastus tehostu(205) 5. JOESTA LOHTA Jokialueiden lohenkalastus on vanhastaan ollut rahataloudellisesti merkittävintä lohta saatiin runsaasti lähes koko sulan veden ajan ja sen lihaa arvostettiin niin , että lohikauppa kannatti pitkistä kuljetusmatkoista huolimatta. Kun ruska koitti , katosi lohi kokonaan ilmestyäkseen sitten äkkiä matalille sorapohj aisille virtapaikoille kutemaan . Otettiin esiin kullenuotta, jolla sopivissa suvannoissa saarrettiin lohet. vsk. Saaliin runsautta osoittaa, että Kemijoen , tärkeimmän lohijokemme , kesäisen lohisaaliin on arveltu olleen jo 1600-luvulla 3 5 7 000 kiloa . Jo 1500-luvulta on tietoja merikalastuksen voimaperäisyydestä muussakin kuin omavaraisuusmielessä, sillä kuivattu kala oli rannikon tärkeä veroparseli. 1880-luvun loppupuolella rannikkopyynti tuotti vuosittain 15 000 tonnia kalaa , josta silakan osuus oli peräti 80 % . tavalliset verkot otettiin käyttöön syyskuussa , jolloin lohi alkoi makailla tyvenpaikoilla. atraimella. dystä ja mitä menetelmää oli kulloinkin käytettävä, ja tämä toistui vuodesta toiseen luonnon rytmin mukaisesti . Oli siirryttävä hiljaiseen pyyntiin ajo1. MERESTÄ SILAKKAA Suomen laajin ja merkittävin kalastusalue on meri
Kalastajat omaksuivat runsaasti uusia, entistä tehokkaampia pyydyksiä ja menetelmiä , mitä edisti tehdasverkkojen ja -verkkolankojen ilmaantuminen kauppoihin 1880-luvulta lähtien . 4) Itä-Suomesta ja Lapista valaisivat kalastuksen merkitystä järvialueen kansan toimeentulolle . Tilalliset saattoivat harrastaa nyt viljelystoimiensa ohella melko tehokasta kalastusta , ja maattomat puolestaan kykenivät entistä voimaperäisempään kalastukseen uusilla menetelmillä ja kauempana olevilla merialueilla, joilla eivät vallinneet manttaalivesien rajoitukset. Koko järvikalastuksemme kehityslinjasta 1900luvulla tarjoaa sopivan esimerkin merkittävimmän kalastusalueemme, Saimaan vesisröalueeseen kuuluvan Puruveden (407 km 2) nuottakalastus . Kalaparven on nähtävä pysytellä jään alla hämärässä nuoran siipien välissä, jorra se ajautuisi rauhallisesti peräpussiin . Uusien, ottavampien ja entistä suurempien pyydysten ansiosta merikalastuksesta alkoi yhä enemmän muodostua rahataloudellisesti ammattimainen elinkeino, jollaiseksi kulkuvälineistön motorisoituminen sen lopullisesti risti. Ehkä ensimmäinen ammattimainen kalastusmuoto nykyaikaisessa mielessä oli silakan talvinuottaus , mitä osoittaa se, että esimerkiksi Rymättylässä siirryttiin ensimmäisenä talvinuottaosakkaiden väliseen rahanjakoon 1880-luvulla. Tiedot tämän järven kalastuksesta ulottuvat vuosisatojen taakse . Vuonna 1543 tiedetään järvellä kalastetun 15 suurnuotalla ja 404 piennuotalla. jataverkko. Pyyntitapa levisi Suomen rannikolle Pohjois-Pohjanmaalta. Saalista saatiin talviapajilla valtavasti yli oman tarpeen ja se kesti talvisäällä kuljetukset kaupunkien markkinapaikoille. Uudet tuulet alkoivat puhallella merikalastuksessa viime vuosisadan jälkipuoliskolla . Talvinuottakuntien vähälukuisuus johtuu osittain siitä, että muikun ralvipyynti edellyttää kirkasta vettä. Kun Puruvedelle ulottuva laivaliikenne tehostui vuosisadan viimeiselle kymmenelle tultaessa, elpyi kesänuottaus ja muuttui ammattimaiseksi , sillä SUOME LUO TO 1-6/ 8140 vsk. luukalan ahvenen, hauen , tahnan jne. nut jo siinä määrin, että sen tuotto oli lähes nelinkertaistunut: 54 900 tn . Kesänuottakalastus säilyi tärkeimpänä muikun kalastusmuotona 1880-luvulle, jolloin sen hegemonian mursi kymmeneksi vuodeksi muikun uusi pyyntimenetelmä , verkkokalastus. Isorysät oli kehitetty jo 1800-luvun alussa Perämeren jokisuilla pidetyistä lohen koukkuverkoista. harjoitettiin aktiivisesti vielä ennen sotia (ainakin 1920-luvulla) lähes kaikkialla sisävesialueella. Aamun koittaessa tapettiin verkot ylös. Saaliit suurenivat valtavasti , mutta niin suurenivat myös kalastuskustannukset. Ennen 1800-luvun puoliväliä oli ulkomerellä käytetty yleisin pyydys ns . M umama verkko laskettiin peräkkäin matalikon reunasta lähtien niin , että viimeinen verkko muodosti koukun , johon kalat viimeistään takertuivat. Merikalastuksen viimeinen suuri mullistus tapahtui 1950-luvulla, jolloin alettiin kokeilla troolausta eli laahusnuotan vetoa . Sitä pyydetään verkolla ja nuoralla . Nuottausta , lähinnä tosin ns. Tämä tehosti edelleen kalastajien ammatillista erikoistumista. teollis-urbaanisesta kulttuurimuodosta ja sitä yhdisti perinteiseen kalastukseen vain lopputulos, saalis. JÄRVESTÄ MUIKKUA Alun esimerkit (s . Sieltä levisi etelään myös isorysäpyynti. Nuottausta on pidettävä verkkopyyntiä merkityksellisempänä, vaikka sitä harjoittaa kalastajista alle 40 % . Tämä kesäisin harrastettu kotitatvekalastus on nyt jo kokonaan hävinnyt useimmilta seuduilta. Motorisoitumisen vaikutukset heijastuivat myös kalasrajakylien organisaatioon ja yksittäisten kalastajien maatilatalouksiin . Vaikka talvinuottia oli tuosta määrästä vain vajaa kymmenesosa (n. Muikku on ollut siellä yhtä tärkeä kuin silakka merialueella. Kalasrajakohtainen saalis nuottamiestä kohden on näet kolminkertainen verrattuna verkolla pyytäjän saaliiseen . Kolmas uusi pyyntimenetelmä oli ajoverkko1. Sen lähtökohdista suurin osa juontui ns. Merikalastuksesta tuli troolauksen ansiosta " teollinen " , täysin rahatalouteen sidottu elinkeino. 100), talvella harjoitetun nuotanvedon merkitys on suhteelli sesti paljon suurempi kuin kesänuottauksen , sillä se on tehokkaampaa ja puhtaammin ammattimaista . rääkkipyynti. Saaristossa käytettiin verkkojen ohella myös nuottaa ja sitä lähes yksinomaan talvella . Aikaisemmin nuortaa oli vedetty "käsityönä" käsipelein, mutta 6 (206) tuolloin alettiin vetää uudenmallisia, pussimaisia troolinuottia tarkoitukseen erityisesti kehitetyillä kalastusaluksilla. Ensimmäinen menetelmäuutuuksista oli koukku verkkopyynti. Koko toiminnalle oli edellytyksenä tietysti maaseudun vähittäinen siirtyminen omavaraistaloudesta vaihdantatalouteen. Siellä missä ral vinuottausta voidaan harjoittaa , saaliit ovat useimmiten myös hyviä noin 20 % muikun kokonaissaaliista saadaan neljän talvikuukauden aikana. Kalasrajaveneiden motorisoituminen yleistyi 1920-luvulla ja mahdollisti tuoreen kalan kuljetukset ja myynnin. Avomerellä oltaessa kiinnitettiin pitkä verkkojata köydellä veneeseen ja yönseutu ajelehdittiin tuulten ja merivirtojen kuljettamana. 1970-luvun alussa arvioitiin kesänuottien määräksi noin 1 200
Talvinuottauksen rauhallinen ja vakaa kehityslinja säilyi 1960-luvun alkuun saakka. Muikun ammattimainen talvinuottaus syntyi vasta 1910-luvulla ja tehostui täyteen vauhtiinsa seuraavalla vuosikymmenellä. Maatilataloudet olivat näet jo osaksi siirtyneet rahatalouteen, vaikka ne edelleen perustuivatkin monimuotoiseen omavaraistalouteen . Kulttuurista rikkautta osoittaa se , että Puruveden savonpuoleiseen osaan ja karjalanpuoleiseen osaan olivat kehittyneet omaleimaiset, paikallisesta perinteestä juontuneet yhteisölliset systeeminsä, kalastustekniikkansa, kalanmarkkinointinsa jne. Silloin pyörähti käyntiin mullistava muutosprosessi. Tähän , voitaisiin sanoa uuden kalastusmuodon syntyyn , vaikuttivat useat tekijät, jotka heijastelivat myös yleistä yhteiskunnallista ja kulttuurista kehitystä. Sillä ei pyydetty muikkua, vaan luukalaa, koska vetopaikkoina olivat matalat kesäapajapaikat , joista muikku olipaennut talvipakkasten ajaksi järven syvänteisiin. Pohjana olivat tietysti Puruveden poikkeuksellisen kirkas vesi ja muikun lisääntymiselle ja kasvulle mitä otollisimmat olosuhteet. Puruveden talvinuottaus kypsyi nopeasti voimaperäiseksi elinkeinoksi. SUOMEN LUONTO l -6/8 1 40. Näkyvimmin tähän johti kalanvälittäjärintaman yhdentyminen ja välityskilpailun laantuminen. Sen vastakohtana on rahatalouteen sidottu ja teollisuudesta mallinsa ottava nykyaikainen tehokalastus "kovine" menetelmineen. Toinen tekijä oli se tekninen valmius, jonka tarjosivat kotitarvetalvinuottauksen perinne ja kesänuottauksen aktiivisuus. Kolmas tekijä oli taloudellinen. Jo 1920-luvun alkupuolella nuottakuntia oli 43 ja kalastajia 172. Taustalla oli kuitenkin se , että 1960luvun nopeassa teollisessa nousussa ja noususuhdanteissa ei enää arvostettu kalastusta elinkeinona (207) 7. Talvinuottausta harjoitettiin vielä tuolloin satunnaisesti ja kotitarpeiksi . Oli tarpeen kehittää uusi (muikun) talvinuottapyydys, jolla voitiin ansaita rahaa myös talven " työttömyysaikana". Tehokkaan talvinuottauksen mahdollistivat myös selvät kalastusalueet , sillä kalavedet oli juuri jaettu. Luontoon mukautuva elämänrytmi ja sen apuvälineistö olivat sitä, mitä nykyajan kielellä sanotaan " pehmeäksi" teknologiaksi. näin olivat auenneet tuoreen kalan myyntikanavat. Motorisoituminen ja uudet materiaalit syrjäyttivät entiset pyydykset ja välineet: puuvillanuotta vaihtui nailoniseksi, puuvälineistön korvasi metallivälineistö, traktori ja moottorikelkka lähettivät hevoset makkaratehtaalle, nuotanvedon käsi pelit korvattiin moottorilaitteilla jne. Kustannukset nousivat tietysti huimasti ja niitä lisäsivät 1970-luvun alun öljykriisit. Saaliin taloudellinen tuotto pysyi kuitenkin entisellään ja sen reaaliarvo peräti pieneni . Jerisjärven kalakämpät Muoniossa ovat kulttuurihistoriallinen muistomerkki lähimenneisyydestä, jolloin luonnon tapahtumien rytmi vielä sääteli ihmisen toimia. ,sk
eikä kalaa ravmtona. Ensimmäinen hälyttävä osoitus uuden kehityssuunnan ontoista lähtökohdista saatiin, kun talvinuottaus alkoi nopeasti taantua 1960-luvun lopussa. Ne siirtyivät entistä yksipuolisempaan rahatalouteen, joukkokulutuskauteen. Kalastuksen kannattavuuden laskua korosti vielä se, että kalastajien maatila taloudet luopuivat omavaraistaloudesta. Tulevaisuus osoittaa myös , ovatko hintatukiaiset sisävesikalastukselle se viisastenkivi kuten aikaisemmin merikalastukselle jonka ansiosta kalastus, suomalainen peruselinkeino, alkaa saavuttaa uutta arvostusta ja sen myötä merkitystä. Kalastuksen vähenemisen tyrehdyttämiseksi oli jouduttu muutosprosessiin, joka oli perinnäisen kulttuurin kannalta arveluttava. ,sk.. Runsaassa kymmenessä vuodessa perinnäiset alueelliset ominaispiirteet olivat hävinneet. SUOMEN LUONTO l 6181 40. 8 (208) Siirtyminen perinteisestä nuottausmenetelmästä moderniin moottorivenehinaukseen on saattanut usein tapahtua välivaiheen kautta, jossa aluksi toinen nuottavene vain korvattiin moottoriveneellä. Mutta kalastuskulttuurille eivät riitä pelkät luontoon kohdistetut toimenpiteet. Tulevaisuus näyttää, riittävätkö nämä lähtökohdat onhan kysymyksessä kaikesta huolimatta uudistuvia luonnonvaroja hyödyntävä luontaiselinkeino. Talvinuottauksen näkymät 80-luvulle tultaessa eivät ole Suomessa kovinkaan paljon valoisammat kuin kymmenen vuotta sitten . Mutta koska elinkeinon juuret eivät olleet teollis-urbaanisessa kulnuurimuodossa, se oli tullut herkäksi ulkopuolisten paineitten aiheuttamille häiriöille. Uusi talvinuottaus on lähtenyt liikkeelle suureksi osaksi suoraan "modernin" kulttuurin ehdoista. Viidessä vuodessa kalastajien määrä romahti: 51 nuottakuntaa (204 kalastajaa) väheni 36: ksi (144 kalastajaa). peltojen paketointi. Nuottakuntien määrä on edelleen lähes sata, mutta se ei johdu tilanteen vakiintumisesta vaan mielenkiintoisesta ilmiöstä: nuottaus on vähentynyt sitä vanhastaan harjoittavilta seuduilta, mutta se on alkanut aivan tuoreena ilmiönä uusilla seuduilla. Kalastuelinkeinolle on ensiarvoista, että vesistöjä halutaan suojella ja säilyttää luonnon omista ehdoista lähtien. Syynä oli mm. Puruveden eri alueiden ominaismuodot ja -piirteet olivat standardisoituneet, kun malli oli omaksuttu teollisista elinkeinoista. Kuvassa on meneillään nuoran lasku, potketus. Se on joutunut jatkuvasti kamppailemaan jatkuvuudestaan saadaanko niin moni nuori kiinnostumaan · monimuotoisesta kalastuksesta, että se ei vähitellen häviä vanhempien nuottamiesten lopettamisen myötä
Talvinuoccakuma lähdössä nostinavannoha seuraavalle apajalle. Kalastaja saattaa joutua lopettamaan ammattinsa aivan vähäpätöiseltä näyttävästä syystä esimerkiksi kutukalan tuhoutumisen myötä, kuten kävisi Saimaan säännöstelyn toteutuessa. vsk. Nykyisen kireän talouden aikana tämä rytmi on joustamaton. ; siten , että se ei estä tervettä kehitystä , sellaista jo----....l-mll"'-' ta ohjaa perinteiden jatkuminen. Luonto ja kulttuuri muodostavat yhteisen systeemin , eräänlaisen kulttuuri-ekosysteemin , jonka osat riippuvat toisistaan . Jukka Pennanen (209) 9. Luonnonsuojelu olisikin enE tistä tehokkaammin yhdistettävä kulttuurinsuoje:; luun. SUOME LUO, TO l -6181 40. luontaiselinkeinojen kehitystä ei saa sanella teollis-urbaaninen yleiskulttuuri. Esimerkiksi Sisävesien lohen sukuinen herkku, muikku , löytää talvisin usein tiensä jopa rannikkokaupunkien toreille, kuten Helsingin kauppatoriha 01e11u kuva osoiuaa. Motorisoirnnuua calvinuouausca. Säännöstely voi aiheuttaa vakavan häiriön myös kalastuksen vuosikienorytmille. Esimerkiksi vesistön säännöstely haittaa kalastusta muutenkin kuin kalakantaa huonontamalla. Jälkimmäinen on kuitenkin ymmärrettävä • • -ffl!r.-..
Sisävesienkin nuottamiehillä on nyt koneet. KALASTUS KONEISTUU Voimakkaimmin on kehittynyt troolikalastus , pyydysten lisäksi myös kalojen etsintään tarkoitetut laitteet. Pikkusiika on tärkein saalis, mutta lisänä on ahventa, haukea ja harria. AMMATTI JA ELÄMÄNTAPA Kalastus on ammatti siinä kuin muutkin . Perhe elää nyt kalastuksella . lohiloukuilla (laxfälla) . Se ottaa talteen luonnonvaroja ja torjuu työttömyyttä, varsinkin syrjäseuduilla. lisko ja SUOMEN LUONTO l 6181 40. Silloin nuotanveto loppui kerralla , kun muikku meni selälle; nyt muikku parvia seurataan moottorilla.'' Pohjoisessa nuotat on vaihdettu verkoiksi , mutta verkkojen pyyntiteho on parantunut. Sitten hän palasi kotiseudulleen Bergöhön Vaasan eteläpuolelle . Aluksi hän pyyti vuoroin lohta, vuoroin silakkaa, viime aikoina pelkästään silakkaa. Muuta kalaa he pyytävät lähinnä kotitarpeiksi . Ennen nuotattiinkin yleisesti, mutta kalan huono menekki ja markkinointivaikeudet rajoittavat nuotan käyttömahdollisuuksia. Mikon " nahkaan kalastus tarttui jo ennen syntymää''. Tärkein kalavesi on Pöyrisjärvi ja lisänä Näkkälän lähivedet. He kalastavat avoperänuotalla pääasiassa yleisveden puolella. Mikko ja Hilkka Naukkarinen asuvat Kerimäen Paasniemellä. " Lohenpyynnin tulo antoi vauhtia kalastuselinkeinolle", kertoo Ingmar Stark. Saamelaisalueella kalastus on aina ollut luontoistalouden tärkeä osa. Kalastusoikeuksien epäselvyydet ovat myös lykänneet tuonnemmaksi suunnitelmia uuden nuotan hankkimisesta. Syksymmällä he käyttävät m yös muikkuverkkoja . Suuaukon kohdallakin silmänharvuus oli 60 mm, mutta nykyään jopa 3 m ja silti kalat menevät perään. Naukkarisen perhe Saimaalla saa kalastuksesta tärkeän lisätulon. Nuotta nostetaan keskellä selkää kehteen moottoriveneeseen , joista se on helppo laskea heti uudelleen . Vilho ja lisko Vanhapiha kalastavat verkoilla Enontekiön Näkkälässä. samanlaiset, lähes samat jotka ovat täällä pyörineet jo viisitoista vuotta .'' Bergössä on viime aikojen suurin muutos ollut lohiavorysien tulo 1960-luvun alkupuolella. Kulkuvälineenä on talvella moottorikelkka , kesällä mopedi. ,sk.. Jäiden lähdöstä heinäkuun loppuun pyydetään kutuvaelluksella olevia lohia isoilla avorysyillä, ns. Nykyajan kalanpyytäjä keskusteluja kalastajien kanssa Kalle Fagerström on kalastanut Helsingin vesillä vuodesta 196 5 lähtien. Syksyllä ja talvella Ingmar Stark kalastaa siikaa ja meri taimenta verkolla. Troolitkin ovat m_uuttuneet silloin luultiin että kala menee herkästi läpi ja tehtiin tiuhoja trooleja. Ingmar Stark oli merillä vuoteen 195 7 saakka . Ingmar Stark oli mukana kalassa siitä pitäen kun osasi kävellä. Mikko Naukkarisen nahkaan "kalastus kai tarttui jo ennen syntymistä". Kalle Fagerströmin isä ja isoisä olivat Luvian kalastajia . Kalle Fagerström lähti Luvialta , kun kala loppui eikä muutakaan työtä ollut kotiseudulla. Pari vuotta sitten hän hankki oman troolarin , Daisyn . Paatit vain ovat 10(210) Yli kolmen vuosikymmenen takainen valokuva Paasvedeltä: Mikko Naukkarinen isänsä Eemilin ja tämän serkun Kusti Naukkarisen kanssa vetämässä siimaa kuhalle. Lohi, siika ja silakka ovat tärkeimmät , viime aikoina varsinkin lohi ja siika. Markkinoimivaikeudet ja kesän varastointivaikeudet olisi vielä voitettava. ''Ennen löydettiin rantaan vaikka millaisessa sumussa, mutta nyt on ikävää , jos laitteisiin tulee vikaa . "Ennen tehtiin kaikki käsipelillä. Helsingissä hänestä taas tuli kalastaja . Parisenkymmentä perhettä Bergössä saa koko elantonsa kalastuksesta . He saavat toimeentulonsa kuudesta peltohehtaarista ja yhtä monesta lehmästä sekä Vuoksen vesistöön kuuluvan Paasiveden muikkukannasta . Kalastaminen periytyy usein suvussa
"Lohijoet on tutkittu eikä istutuksia ole hoidettu . Ensiksi pitäisikin estää uusien yrittäjien tulo lohenkalascukseen. "Meinasin jo lopettaa kesken, niin_va.ikeaa se oli.'' KALAT KATOAVAT Kalastaja huomaa ensimmäisenä kalakantojen muutokset. Sitten on saalismäärille asetettava kiintiöt. On omituista, että valtio tukee poronhoitajaa bensiinikuluissa, mutta ei naapurin kalastajaa. Tällä hetkellä on järven siikakanta heikko . Vielä 1960-luvulla suolattiin Saimaan lohta , mutta siteen se väheni. Ne on hoidettava rivakasti." Vilho Vanhapiha oppivat kalastamisen isältään ja palasivat siihen käytyään välillä töissä Ruotsin tehtaissa ja etelämpänä Suomessa. ' ' LOHENISTUTUS ON LAIMINLYÖTY Merikalastuksen suurin huoli on , että kala loppuu . Ja sitten valitetaan kalan vähyyttä .' ' Lapissa ovat luontoiselinkeinoc toistensa täydentäjiä. Hänestä tuli kalastaja Helsinkiin. Kuitenkin kalamatkat ovat pitkiä ja tavallisesti on pari yötä nukuttava kämpällä . Nyt hänellä on oma trooli, Daisy, mutta sitä ennen oli paljon byrokratiaa. '' Aikaisemmin pystyi vetämään mistä vain ja melkein aina tuli kalaa , nyt tarvitaan enemmän tuuria." Paasivedellä ovat muikkukadot tavallisesti kestäneet 3-5 vuotta , mutta viimeinen kesti lähes 10 vuotta. Kalastaminen on myös elämäntapa, kaikki kertoivat viihcyneensä työssään . Kalle Fagerström sai taistella pitkään byrokratiaa vastaan ennen kuin sai lainalleen valtion takauksen. BYROKRATIAN RATTAISSA Valtio pyrkii tukemaan kalastusta mutta aiheuttaa ongelmiakin . 1950-luvun lopussa heikkeni Bergön siikakanca. Se pakottaa rehukalastukseen ja kalojen turhaan tappamiseen . Ingmar Starkin kuusihenkinen perhe saa kaksi kolmannesta tuloistaan !ohesta eikä tulojen vähentämiseen olisi varaa. ''Ihminenhän viettää melkein puolet elämästään työssään , pitää sen olla sellainen että siinä viihtyy. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto on suositellut Itämeren lohenpyynnin vähentämistä 25 % . " Siitä se ihmisenkin elämä lähtee keväällä liikkeelle, kun pääsee merelle lohta kalastamaan " arvelee Ingmar Stark, Merenkurkun kalastaja (vas.). Kun troolari maksaa viisi miljoonaa markkaa , sen käyttökustannusten peittämiseen tarvitaan kalamäärä , joka riittäisi viidelle pienemmälle troolarille. " Toissa kesänä ei hirvinnyc laskea siikaverkkoja, kun verkot räppäs täyteen lohenpoikasia. lstutuk(211) 11. Troolikalascajat ovat huomanneet, kuinka kilohailikanta on heikentynyt ja silakkaparviakin on nyt harvemmassa. Nyt sitä taas on istutusten ansiosta . " Bensa on niin kallista, ettei aina kehtaa kotoa saakka kulkea.'' SUOMEN LUONTO ) 6/ 8140, vsk. " Lohijoet on tutkittu eikä istutuksia ole hoidettu . ''Siikaa ja haukea vielä on , mutta enää ei haukikanta ole häävi" , sanoo Ingmar Scark. Kalle Fagerström lähti Luvialta, kun kala loppui. 1970-luvulla katosivat ahvenet , lahnat , maceec ja säyneec. "Meinasin jo lopettaa kesken, niin vaikeaa se oli." Hän ihmettelee , miksi valtio tukee uusia tehdasmaisia troolareita . ' 'Ne ovat aivan turhia . " Vapautta pitivät kaikki ammatin parhaina puolina. Mutta kenen saalista pitää vähentää ja miten paljon
Ne repivät muikkuverkot.'' TULEVAISUUDEN TOIVEET Kaikki kalastajat haluaisivat jatkaa ammattiaan . Elinkeinoa ei saisi rasittaa rajoituksilla, jotka vaikeuttavat kalastusta turvaamatta kalakantojen säilymistä. " Bergön vesillä ei ole tilaa useammalle kalastajalle. Enemmän pitäisi pyytää, jotta kalakanta jatkuisi." Enontekiölläkin riittää kala . Verkkoja rysäkalastuksenkin edellytykset Helsingin seudulla ovat parantuneet, "kun järki on tullut mukaan ihmisten toimintaan ja vesien puhdistukseen.'' Mutta pyydykset likaantuvat vielä nopeasti. Toistaiseksi luontoiselinkeinot ovat saaneet jatkua. Pyydysja kalavarkaat ovat toinen ongelma. Enontekiöllä pitää soittaa kauppoihin ja kulkea ovelta ovelle . Pitää olla tietoa ja tuuria.'' Troolikalastus ei toistaiseksi ole kärsinyt ympäristönmuutoksista. "Hylkeetkin ovat lisääntyneet, keväällä niitä näkyi kuin tukinpäitä. " Kyyrönvirran syväväylän ruoppaus ja 1970luvun kalakato sattuivat melkein "päivälleen" samaan aikaan. ''Ne kiertävät veroja ja myyvät kalaa halvemmalla kauppoihin. Se haittaa kalastajien toimeentuloa.' ' ' Saimaalla kalastus jatkuu , " elleivät turhat rajoitukset sitä jarruta.'' Perheessä on ammatin jatkaja. Jos toimeentulomahdollisuudet näistä kapenevat, on kalastuskin vaarassa. Viime vuonna oli taas pientä silakkaa tosi runsaasti. Siiankalastukseen on tullut sala-ammattilaisia. vsk.. Suurin murhe oli ylikalastus , kun suureen troolarien on pysyttävä hengissä. " Mutta ei silakka lopu. "Kanta on kohtalainen. ' 'Vaikka Näkkäläjoen rakentaminen ei paljon vaikuttaisikaan kalastukseen, se vaikuttaa ratkaisevasti sivuelinkeinoihin, hillan poimintaan ja poronhoitoon. "Siitä se ihmisenkin elämä lähtee keväällä liikkeelle, kun pääsee merelle lohta kalastamaan " totesi Ingmar Stark . Sääli! " Apua ei ole silakastakaan . Naukkarisen perhe toivoo, että "kalakanta saisi lisääntyä, niin ei järvi olisi tyhjillään. Vaasan lääniin sellainen saatiinkin , mutta se olisi pitänyt saada koko Pohjanlahteen. " Silakkasaaliit näyttävät huonontuneen, niiden varaan en uskaltaisi nyt jättäytyä.'' SILAKKAA , MUIKKUA JA SIIKAA RIITTÄÄ Kalle Fagerströmkin on huomannut silakkaparvien harvenneen . Enemmän on kuitenkin haitannut rakentaminen. '' Pyyntiä voisi vielä kolmanneksella lisätäkin , jos vain olisi markkinoita. Nyt siikaa pyydetään Kokkolan pohjoispuolella minkinrehuksi. Näissä hankkeissa pitäisi kuunnella, mitä paikalliset ihmiset ajattelevat.' ' Paasivesi on Saimaan puhtaimpia vesiä. ''Ei luulisi pojan uutta nuottaa ja lainaa tarvitsevan , jos ei olisi kiinnostunut.'' Enontekiölläkin jatkuu kalastus, jos vain olosuhteet säilyvät. ' ' Mikael Hilden Hilkka Sarjamo Antti Pesonen SUOMEN LUONTO ) -6/8 1 40 . Niitä kun tulee lisää niin pienten on lopetettava.' ' Paasiveden muikku oli kauan poissa mutta on nyt palannut. Nehän ajoivat proomulla ruoppausmassaa keskelle selkää ja humpsauttivat pohjat auki koko selkä oli saviliejua. set on hoidettava rivakasti, ei riitä että suunnitelmia tehdään ja herrojen palkka juoksee. Jatkumisen ehtona on, että toimeentulomahdollisuuksia ei kavenneta vesistötöillä, jätevesillä tai muilla ympäristömuutoksilla. Puhoksen puunjalostusja liimateollisuus likaavat Orivettä. Ei ole helppoa ryhtyä kalastajaksi. "Pitää olla muutakin kuin vene ja trooli . Suomessa on ihmisiä, jotka elävät lohenkalastuksesta.' ' Siianpyynnillä ei tilannetta korjata. Syynä ovat ilmeisesti purojen per12 (212) kaukset ja ruoppaukset ne pilaavat kutupaikat. Jos perinteisiä oikeuksia rajoitetaan , ammattikalastajan olot vaikeutuvat. Nykyisellään ei täällä turistikalastuskaan haittaa ammattilaista.'' MARKKINOINTIONGELMIA Merikala käy kaupaksi , kun Kalatukku ostaa kalastajilta ja myy edelleen . Lahna ja muikku katosivat , muut vähenivät. Nykyisille ei näy jatkajia eikä uusia yrittäjiä ole tulossa. Päin vastoin, siialle pitäisi saada kunnon kuturauhoitus. Nyt on huolena vesipiirirajankäynti. Heikkoja vuosia on ollut ennenkin . Joskus verkot limottuvat Paasivedellä saakka. Ennen täältä myytiin kalaa Ouluun saakka, mutta nyt sen hinta on huono ja kuljetukset kalliita." JATKUVUUS Helsingissä kalastajat vähenevät. Kalakato tuntui Savonlinnassa asti . Nyt pitäisi kieltää Puhokseen menevän syväväylän teko .'' Paasiveden kalastajien muita haittoja ovat uppotukit , joihin nuotta tarttuu pohja vedossa. Usein kalastaja markkinoi itse, " että edes jotakin jäisi käteen ". Bergöstä ovat monet kalakannat huvenneet olemattomiin . Sivävesillä on tilanne toinen. " Vapaa kalastusoikeus on ammattikalastuksen elinehto.'' Enontekiön pienvoimalahanke on toinen huolenaihe. " Talvella täällä käy kauppiaita Rovaniemeltä hakemassa kuorman kaikilta kalastajilta, mutta kesällä kala ei säily
14) Ruokaa, kutupaikkoja ja vuodenaikojen luontaista rytmiä (s . SUOMEN LUONTO ~6/ 81 40. 21) Kalakantojen tutkimus antaa perustan kalastuksen jatkumiselle (s. (s. 20) Sata grammaa kotimaista kalaa jokaiselle suomalaiselle vuoden jokaisena päivänä (s . 22) Miljoona vesilintua vuodessa (s. vsk. 17) Hyvää ruokaa terveelle, vielä parempaa sairaalle ihmiselle (s. Tuottavat vedet Laimeaa suolavettä, kirkasta reittivettä , ruskeaa humusvettä, ravinteista jokivettä ... 27) . (213) 13
Suolaisinta vesi on etelässä Tanskan lähellä; Suomen rannikon suolaisimmat alueet ovat Hangon lähivesillä. Sen luonnontilaiset osat ovat karuj a, vähäravinteisia. Vesiemme eloyhteisöt ovat kuitenkin sopeutuneet hyvin näihin olosuhteisiin , ku ten todistavat varsin hyvät kalansaaliit. Silti sen rehevyys on kaukana keskieurooppalaisesta rehevyydestä. Reitti on si is luonnontilaisenakin rehevä , mikä on mei llä harvinaista. 14 (2 14) Suomenlahti ja Pohjanlahti poikkeavat toisistaan huomattavasti . Vettä on kuitenkin vähän, sillä järviemme keskisyvyys on vain noin 7 metriä . Maaja kallioperän ravinteisuus heijastuu vesiin , joiden rantakasvillisuus on rehevää ja perustuotanto runsasta. Ravinteista on fosforia yleensä riittävästi, mutta tuotantoa rajoittaa typen niukkuus. Niiden välii n jää Keski-Suomen maisemia elävöittävä Kymijoen vesistöalue. Pituus näkyy luontomme kuvassa: etelän lehtomaisemat vaihtuvat Keski-Suomen metsäisten maisemien kautta Lapin mataliksi metsiksi ja viimein puuttomiksi tuntureiksi. JÄRVI-SUOMEN SUURET REITTIVESISTÖT Sisä-Suomen monimuotoinen reittij ärvi on tyypillistä suomalaista vesimaisemaa. Myös Päijänteen pohjoispuoliset vesireitit ovat luonnostaan karuja , ja joitakin niistä värjää humus. Itäisin on Vuoksen vesistöalue , läntisi n Kokemäenjoen vesistöalue. Vuoksen vesistön eteläinen osa Savonlinnan eteläpuolella on jälleen karua . Pohjanmerellä sitä on 3,5 % , siis pyöreästi kymmenen kertaa enemmän . Vesistöt muutakin kuin vettä Suomessa on ves1p1ntaa kaikkiaan noin 32 000 neliökilometriä lähes 10 % koko maan pintaalasta . Vesiemme tuotantomahdollisuuksia rajoittavat pitkä talvi, lyhyt ja viileä kasvukausi sekä ravinteiden niukkuus . Kokem fienjoen vesisrön latvareitit ovat vähätuottoisia . Tässä katsauksessa sivuutetaan likaantumistapaukset ja keskitytään vesistötyyppeihin sellaisina kuin luonnon olosuhteet niitä säätelevät. Vesien karu us näkyy vesikasvillisuuden niukkuutena, veden kirkkautena ja kalaston koostumuksena . Ankarat olosuhteet merkitsevät kuitenkin , että luontom me on herkkää muutoksille. Koko maan alueelta jokina purkautuva vesimäärä on keskimäärin noin 3 000 kuutiometriä sekunnissa eli likimain Nevan keskivirtaaman verran . Perustuotanto on fosforin niukkuuden vuoksi vähäistä. Vähäisintä on meren vaikutus jokisuistoissa, varsinkin saaristoalueella. Varsinkin talvella jään alla on kylmää ja pimeää. Niiden tuotanto tosin vaihtelee vähemmän kuin muun luontomme , sillä lämpöti lan lisäksi niiden tuotantoa säätelevät voimakkaasti m yös valaistus ja kivennäisten , varsinkin fosforin ja typen : pitoisuudet. ITÄMERI Itämeren murtoveden tärkein suolanlähde on Pohjanmeri . Vesi on kirkasta ja siinä on vain vähän humusta. siksi , että lajeja on vähän . KuulostaSUOMEN LUONTO ) 6181 40 . Vesiluontomme säilyttäminen tuottavana edellyttää, että sen erityispiirteet otetaan huomioon kaikissa vesistöihin liittyvissä hankkeissa. Järvi-Suomen vedet kuulu vat kolmeen vesistöalueeseen . Vesiemme talvilämpötilat ovat maan eri osissa varsin tasaisesti 1 3 astetta. Vuoksen vesistöalueella on Pielisen reitti karua , vähäravinteista aluetta. Joki vedet laimentavat sitä niin , että se on vähäsuolaisinta Perämeren pohjukassa. Kymijoen vesistön keskusjärvi on Päijänne . Salpausselkään nojaava Vesijärvi on kirkasvetinen , luonnontilaltaan niukkaravinteinen järvi. Murroveden eloyhteisöt ovat herkkiä muutoksille , mm . Lämpötila ja valo säätelevät osaltaan järviemme tuotantoa. Samalla tavoin vaihtelevat m yös Suomen vesistöt. vsk.. MONENLAISIA VESISTÖJÄ Maamme on pitkä, yli tuhat kilometriä pohjoisesta etelään . Lähinnä vain lämpötila riippuu maantieteellisestä sijainnista kun taas maaperän laatu määrää vesien luonnontil aisen ravinnepitoisuuden . Suomen vesistöt voidaan jakaa niiden ulkoisen muodon ja maantieteellisen sijainnin mukaan kuudeksi ryhmäksi: Itämeri lahtineen , Järvi-Suomen suuret reittivedet , suuret joet, pienet joet, pohjoiset järvet ja pienvesistöt (lammet ja allikot) . Perustuotanto on vähäistä ; sitä rajoittaa fosforin niukkuus. Vedet ovat tyypillisesti varsin humuspitoisia ja siis ruskeita. Monilla alueilla humus värjää vesiä luonnostaankin ; viime aikojen laajat metsäoj itukset ovat antaneet oman lisänsä siellä ja muualla Suomessa. Kallaveden reitti ja varsinkin se n pohjoisin osa , Iisalmen reitti, on rehevää , runsasravinteista alu etta. Merilajit eivät murrovedessä menesty , mutta eivät menesty puhtaan makean veden laji tkaan . Suomenlahti on niistä merellisempi muutenkin kuin suolapitoisuudeltaan ; siellä on suolaa ,4 0, 7 % kun taas Perämerellä sitä on 0,2 0,4 % . Perustuotanto on siten harvojen lajien varassa
Niiden poikascuotto hyödyttää kaukaistenkin vesialueiden kalancuotancoa. Kuvat o,·at Puulavedeltä ja Inarin Jurmuskoskelta. SUOMEN LUO 'TO ~6181 40. vsk. Kirkkaimmat ja puhdasvetisimmät järvet eivät luonnonlakien pakosta voi olla kalaisimpia, mutta niiden kalat ovat arvokkaimpia: muikkua, siikaa ja muita lohensukuisia. (215) 15. Vapaat kosket lisäävät vesistöön happea ja tarjoavat vinakucuisille lajeille lisääncymispaikkoja
Niinpä Kemijoen vedenlaatu vaihtelee enemmän kuin esimerkiksi Oulujoen. SUURET JOET Todella suuria jokia ei Suomessa ole lainkaan . Syystulvan aikana sama coistuu , joskin lievempänä. Kirkkainta jokivesi on kevättalvella , jolloin huuhcoutuminen on vähäistä. • Pohjoiset järvet ovat kirkkaita ja puhdasvetisiä . Keväällä valaistus lisääntyy jään alla jo ennen jäidenlähtöä ja tuotantokin käynnistyy. Jokiveden laatu vaihtelee vuodenaikojen mukaan sitä enemmän, mitä vähemmän järviä vesis. Kaikki "suurjokemme " ovat karuja. Varsinkin kevättulva kuljettaa maaperästä huuhcoutuneita aineksia mereen , ja silloin ovat aineiden picoisuu16 (216) Parhaat lintuvedet ovat reheviä, sillä vesilinnut tarvitsevat rehevän kasvillisuuden tarjoamia suojapaikkoja ja ruokavaroja . Olosuhteet ovat kuitenkin oivalliset arvokalojen viihtymiselle. Meikäläisinä suurjokina voidaan kuitenkin pitää Vuoksea, Kymijokea , Kokemäenjokea, Oulujokea, Kemijokea ja Tornionjokea , sillä niiden kaikkien keskivirtaama on yli 200 kuutiometriä sekunnissa, Vuoksen ja Kemijoen yli 500 m 3 /s. Kuva on Keuruun Pihlajavedelcä. Runsaat kesäsateet voivat aiheuttaa epäsäännöllisiä picoisuuksien vaihteluita suurimpiin kin jokivesistöihin . Niiden vesi on kylmää ja kasvukausi lyhyt. Suomen suurin virtaama, 4 800 m 3 /s, on mitattu Kemijoen Isohaarassa. Sensijaan Eteläja Keski-Suomen järvissä syksyn täyskierto jatkuu pitkään ja jäähdyttää veden tehokkaasti. Humus värjää Kemijoen ja Tornionjoen vedet jokseenkin ruskeiksi . Kesällä tuottavaa kerrosta on vain järven päällysvesi, jonka paksuus on 4 10 metriä. nee ihmeelliseltä, että lämpimimpiä ovat silloin Lapin järvet, koska ne jäätyvät syksyllä nopeasti . Ennen jäätymistä lämpötilat laskevat 1 2 asteeseen . Kuva on Mouhijärven S:iikkalanjoelta. Saviseutujen vedet ovat luontaisestikin runsasravintelSla, ja niitä rehevöittävät edelleen asutuksen päästöt ja maaja metsätalouden hajakuormitus. det yleensä korkeimmillaan. tössä on . Kuva on Inarin lijärveltä. SUOME, LUONTO 16/ HI ao vsk
Suomen yleisimpiä p_ikkuvesiä ovat suocantaiset lammet, joiden veden humus vär1ää ruskeaksi . Tämä merkitsee , että orgaanista ainetta syntyy ja hajoaa vesiekosysteemissä nopeammin kuin maaekosysteemissä. Kasvukauden keskilämpötilakin on etelässä korkeampi; sen sijaan valaistuksessa ei juuri ole eroja. Karun järven perustuotanto on huomattavasti . Kasviplankton on mikroskooppisten eläinten ravintoa , mutta eläinplankton syö vain pienen osan kasviplanktonista. vsk. Pertti Heinonen SUOMEN LUONTO ) 6/ 81 40 . suuosien rakenteessa. Harjualueilla on kirkkaita ja ravinteettornia järviä. Tämä näkyy mm . Vesikasvien merkitystä kuvastaa paremmin tieto, että niiden tuotanto on noin neljännes maailman kaikkien kasvien tuotannosta . · Monet pikkujoet ovat luonnostaankin reheviä; maaperän rehevöittämiä jokia on etenkin Uudenmaan ja Lounais-Suomen savialueilla. . Pienempiä järviä ja lampia on laskijasta riippuen 55 000 70 000. Pienet vedet heijastavat yleensä varsin selvästi maaperää. · Kalat käyttävät monipuolisesti hyväkseen vesien ravintoverkkoja ja syövät planktonia, pohjaeläimiä ja toisia kaloja . Niiden vedenlaatu vaihtelee luontaisestikin paljon . Suomen kalat voidaan ravinnon perusteella jakaa karkeasti kolmeen ryhmään. Savialueen lammet ovat sameita ja reheviä. PIENET JOET Pienet , vähäjärviset joki vesistöt ovat tyypillisiä eteläiselle rannikkoseudulle ja varsinkin Pohjanmaalle. POHJOISET JÄRVET Inarin ja Kemijärven ohella voidaan suuriin pohjoisiin järviin lukea myös eräät Kuusamon järvet, melko korkealla vedenpinnasta olevat Yli-Kitka ja Muojärvi . Rehevä merenlahti voi vuodessa tuottaa orgaanista ainetta yhtä paljon kuin kuiva kangasmetsä eli 5 000-8 000 kiloa kuiva-ainetta hehtaaria kohti . Kun kesäkin on lyhyt, niiden perustuotanto on alhainen. Kalan elämän edellytykset Maapallo on ainakin pinnaltaan lähinnä vesipallo. Paino ei kuitenkaan ratkaise eliöiden merkitystä ekosysteemeissä. Lammin Pääjärven tutkijat ovat arvioineet, että (217) 17. LAMMET JA ALLIKOT Suomessa on kolmisensataa järveä, joiden pintaala on yli 10 neliökilometriä. Tämä taas johtuu siitä, että mikroskooppiset levät voivat kiihkeimmän kasvunsa aikana jakautua muutaman päivän välein. KALOJEN RUOKA Kehityksensä 400 miljoonan vuoden aikana kalat ovat sopeutuneet syömään erilaista ravintoa . Pienten vesien omfa ravintovaroja täydentävät ympäristöstä pudonneet hyönteiset. Koska vesimäärät vaihtelevat suuresti, ovat vedenlaadunkin vaihtelut suuria. Vihreät kasvit välittävät auringon energian koko muulle luonnolle. Petokaloja ovat mm. Yleensä vain pieni osa vesiekosysteemin perustuotannosta päätyy kaloihin . Osoittavathan tutkimukset mm ., että siikaistutukset onnistuvat huonosti järvessä, jossa on runsaasti särkeä. Suuri osa järven perustuotannosta painuu lopulta pohjalle ravitsemaan pohjaeläinten monimuotoista eliöyhteisöä. Kemijärveä lukuunottamatta ne ovat kirkkaita, vähähumuksisia, ja kaikissa on ravinteita vähän . Niidenkin vedenlaatu riippuu varsin selvästi joen kulloisestakin virtaamasta. Silti vedessä on vain tuhannesosa maapallon kasvillisuudessa . kuha ja hauki . Kuva on Nuuksiosta. p1enemp1. Inarin kasvukaudeksi arvioidaan noin 150 vrk, kun Etelä-Suomen järvissä se voi olla jopa 200 vrk . Planktoninsyöjiä' ovat esimerkiksi silakka, muikku ja salakka, pohjaelå'inten syöjiä' lahna , särki ja useimmat siikamuodot sekä kiiski . Monet petokalat syövät elämänsä jossakin vaiheessa pohjaeläimiä, ja pohjaeläinten syöjät voivat syödä myös eläinplanktonia tai kalanpoikasia . Rajat eivät tietenkään ole ehdottomia. Yleisimpiä ovat kuitenkin suoalueiden ja soistuvan maaperän humuksen värjäämät vedet, joiden kasvillisuus on niukkaa . Siksi on toiveajattelua kuvitella, että vesien rehevöitymisongelma voitaisiin torjua vain kalastusta tehostamalla
Mädin ja poikasvaiheen kuolevuus määräävät pitkälti kalakannan vuosiluokan. Syöjään siirtyy vain kymmenesosa ravinnon energiasta. kalan kasvu . Esimerkiksi viidentoista sentin mittaisessa naarasahvenessa voi olla yli 6 000 mätijyvää, ja mädintuotanto voi olla 40 % kalan vuotuisesta kokonaistuotannosta , johon sisältyy mm . Karu järvi tuottaa tästä vain murto-osan . Mätivaiheessa on tärkeää, että vesi vaihtuu ja siinä riittää happea . Jos siis järven kasvit tuottavat vuodessa 2 000 kiloa kuiva-ainetta hehtaarilta, se tuottaa korkeintaan 20 kalakiloa hehtaarilta. Aallokko estää ravintotihentymien syntymisen ; voivatpa aallot heittää poikasia maihinkin . Ei siis ole ihme , että kalat käyttävät suuren osan vuotuisesta tuotannostaan suvun jatkamiseen . Mädinsyöjät , sairaudet, liian korkea lämpötila tai muuten sopimaton vesi voivat tuhota suuren osan mädistä . Kalastajalle tämä "häiriötekijä" on kuitenkin elinehto. Suhteellisen pienestä särkikannasta on syntynyt erittäin vahvoja vuosiluokkia , kun ravintotilanne on ollut hyvä ja sopivia lisääntymisalueita on ollut runsaasti tarjolla . Tarkkoja arvoja näiden osuuksista on vähän , sillä niiden tutkiminen on erittäin työlästä. Niinpä särjen voimakas vuosiluokka voi saada alkunsa pienestä emokalakannasta, kuten on nähty täytettäessä uusia tekoaltaita. taimenen kutujoki; 5. Kuvio 2. vsk.. Yli 90 % kuoriutuneista poikasista voi kuolla ensimmäisen elinvuoden, jopa ensimmäisten kuukausien aikana. Nilssonin mukaan). ...'tinsä soralla, kolmipiikki ja eräät muut rakentavat pesän mädin suojaksi. Järven ravincoverkko havainnollistaa vesikasvien, planktoneläinten ja pohjaeläimen " jalostumista" erilaisiksi kaloiksi (0. siian kutukari. Lajista riippuu, onko mäti kelluvaa , kasveihin takertuvaa tai irtonaista. Tämä vastaa sataa kiloa tuoretta kalaa, ja tätä luokkaa voi ollakin rehevän suomalaisen järven kalantuotanto . tää tietyn vähimmäismäärän. toisen asteen kuluttaja eli lihansyöjä. Yleensä kala onkin vesiekosysteemissä vähintään ns. Tehokas viljely saa vesiekosysteemin tuottamaan enemmän. Kun energia siirtyy tuotantotasolta toiselle, osa siitä poistuu ravintoketjusta , ekologisen nyrkkisäännön mukaan yhdeksän kymmenettäosaa. Kalat eivät siis käytä suoraan kasvien sitomaa aurinkoenergiaa, vaan välissä on yksi tai useampi kuluttaja. säyneen kutupuro; 2. Järven kutualueita: 1. Siksi kalat luokitellaan yksinkertaisimmissa ekologisissa malleissa usein vain häiriötekijöiksi; ekosysteemin valtavirrat kulkevat muita teitä . Lohen mäti ei kehity seisovassa vedessä , koska siinä happipitoisuus mätimunien ympärillä laskee liian alhaiseksi . Suomen kaloista ei yksikään ole puhdas kasvinsyöjä. Sopivan veden lisäksi poikaset tarvitsevat ruokaa ja suojapaikkoja. Menetelmät ovat lähes samat kuin maanviljelyksessä lannoitus, pohjan muokkaus, kalkitus ja sairauksien torjunta. Emokalakannan koko ei useinkaan ole yhtä tärkeä, kunhan se ylit18 (218) Kuvio 1. KALOJEN LASTENKAMARIT Ei ole yhdentekevää , mihin kala mätinsä laskee. särkikalojen, ahvenen ja hauen kutulahti; 3. kuoreen kutupohjat; 4. Toisaalta suuri emokalakanta ei takaa voimakasta vuosiluokkaa; esimerkiksi muikkukato voi ilmetä silloinkin, kun emokalakanta on vahva . kalantuotanto on vain noin puolitoista prosenttia järven kasviplanktontuotannosta. Poikasenkaan elinmahdollisuudet eivät ole samanlaiset kaikkialla vesistössä . Kalanpoikaset ovat sopeutuneet hyödyntäsuoMEN LUO TO ~-6181 40. Kasviton ja kivinen kallioranta on kalanpoikasille kolkko paikka. Sen kehitysmahdollisuudet ovat jossakin paikassa kohtuulliset, toisaalla taas olemattomat. Lohi peittää _ . Vain osa kalantuotannosta on ihmisen hyödynnettävissä , sillä suuri osa tuotannosta kuluu lisääntymiseen tai kuolee " luonnollisesti " sairauksien, petojen tai loisien takia . W. EteläEuroopan lannoitetuista kalanviljelylammikoista voidaan vuodessa saada jopa 1 600 kiloa kalaa hehtaarilta. KALAKANTA UUDISTUU Kalat laskevat mätinsä yleensä suoraan veteen , jossa se myös hedelmöityy ja alkaa kehittyä