V A LK O H Ä N TÄ K A U R IS . Päiväja yöperhoset – kukkien kesäkumppanit. IRTONUMERO 10,90 € SUURI KESÄNUMERO! PISAN LUONNONSUOJELUALUE LUONTOKYSYMYKSET 2025 S U O M E N LU O N T O 5 | 2 2 5 S IIL I. Tenon mutka, Tulliniemi ja muut Suomen ääripisteet.. K IV IK O N E L Ä M Ä Ä . T E LK K Ä N A A R A ID E N K O K O O N T U M IN E N . S U O M E N Ä Ä R IP IS T E E T . KOHTI KESÄN TUOKSUJA + Mökkipihan lajit -digiekstra Kesän runsautta: • Lakka • Telkkä • Valkohäntäkauris • Perhoset 5 TUOKSUJA Siili tuli suomalaisille tutuksi vasta 1800-luvulla. P Ä IV Ä N J A Y Ö N P E R H O S E T . E S IT T E LY S S Ä L A K K A E LI H IL L A . P IS A N S U O J E LU A LU E
Viklon korviahuumaava varoitus sähköistää hetkessä koko lähitienoon. Rauhan vartija Rauhan vartija KESÄYÖ ERÄMAISESSA Patvinsuon kansallispuistossa huokuu syvää rauhaa. Jos seesteisyyden sattuisi rikkomaan usvan seasta esiin asteleva peto kuten ihminen, susi tai karhu, se ei jäisi huomaamatta kelon latvassa päivystävältä valkoviklolta. TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA PASI PARKKINEN / VASTAVAL O
Painotalolle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. Seurakseen se saa piskuisen posliinilaikkukääriäisen, joka on samoissa puuhissa. 4 suomenluonto.fi 4041 0820 MONELLA MÖKILLÄ ihmetellään lehtokurpan iltalentoa. Silloin saa kurkistuksen siihen elämän kiihkeyteen, mikä tropiikissa on miltei koko ajan läsnä. Niillä riittää päiväsaikaan kävijöitä: perhosia, kärpäsiä, kovakuoriaisia ja pistiäisiä. HUMALAPERHOSKOIRAIDEN lepattava soidinlento niityn yllä on lumoava näky. Luonnonystävän ykkösmedia 84. Kesäyössä vilahtaakin valkoisia viestejä siellä täällä: valkohäntäkauriin hännässä, ilveksen, ja rusakon korvissa ja hännässä, mäyrän korvissa ja naamassa, ketun hännänpäässä. Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®-sertifikaatti. Viestintä muuttuu, kun lintujen äänet alkavat murtaa yön hiljaisuutta. Valkoinen varoittaa ja houkuttelee lajitovereita tai auttaa poikasia seuraamaan emojaan. Pellonrajassa juhannusruusu, mesiangervo ja tuomi ja pukeutuvat kaikki valkoiseen kesän tullen. Printall käyttää sähkönä sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa.. Hyönteissilmin kasvit näyttävät ihan erilaisilta kuin ihmisen havainnoidessa. Hailakkakin valo heijastuu valkoisesta hyvin, ja paljastaa hyönteiselle halutun mesilähteen. Niiden valkoisten siipien heijastama ultraviolettivalo tehostettuna koiraiden erittämällä feromonipilvellä virkistää heinikossa lymyävän naaraan lentoon valitsemaan parvesta itselleen mieluisan sulhon. KUN AAMU VALKENEE , valkomerkkien teho hiipuu vähitellen. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (arkisin klo 9–15), tilaajapalvelu@sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Kuvankäsittely ja taitto Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Marika Eerola Toimittajat Johanna Mehtola, Mari Pihlajaniemi ja Anna Tuominen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen ja Roosa Roivainen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina.tuulaskoski@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Tutkijoiden kokeessa kurpan pyrstön valkoinen osoittautui kirkkaimmaksi koskaan linnulta mitatuksi: valkoiset kärjet heijastivat jopa 55 % saapuvasta valosta – yli 30 prosenttia enemmän kuin mikään aiemmin mitattu linnun höyhen. HUUMAAVA TUOKSU houkuttelee avomaalta metsän puolelle. Valkoisen värin taika liittyykin sen heijastavuuteen. Metsänpohjan hämärässä kosiskelevat ja kisailevat linnut nostavat välillä pyrstönsä pystyyn, paljastaen näkyville pyrstösulkien alapuolen lumivalkoiset kärjet. Siellä maan kamarallakin sipistään, mutta viestiä välitetään myös äänettömästi. Sirottuva valo houkuttelee, ja korostaa tehovärein kirjailtuja mesiviittoja. Lintu kiertää laajaa kehää kurnuttaen ja sipisten, kunnes putoaa tumman metsän kätköihin. Valkoinen kukka saattaa UV-valossa vaikuttaa vaikka liilalta. Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. MYÖS ESIMERKIKSI männikössä surisevalla kehrääjäkoiraalla on siivillään ja pyrstössään samantapaiset valkomerkit kuin kurpalla, ja huuhkajalla kaulallaan. PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Heikki Vasamies heikki.vasamies@suomenluonto.fi Kesäyössä viestitään valkoisella Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi Tilaa digi: suomenluonto.fi/digi www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto ENERGY G R E E N E R K K I M A K K O N E N / V A S TA V A LO M E R J A PA A K K A N E N Kesäyöt kannattaa käyttää hyvin. Yössä liikennettä on niukemmin: vain yksinäinen kirjoruusumittari laskeutuu juhannusruusun lehdelle munimaan. METSÄAUKIOLLA valkolehdokit tarjoavat pölyttäjäksi mielimälleen kiitäjälle hohtavat kohdennusvalot. Yön valvonut voi tyytyväisenä käydä levolle. Aikakausmedia ry:n jäsen, ISSN 0356-0678 (painettu), ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna
34 Kivikon kesä Luontokuvaaja löysi pienestä kivikosta kokonaisen maailman. 54 Suomen tärkeät pisteet Missä ovat maamme ääret. Perhonen on liikkeellä päiväsaikaan.. H E IK K I V A S A M IE S 14 Siilejä ja ihmisiä Ihmisellä ja siilillä on tuhansien vuosien ajan ollut aivan erityinen suhde. 24 Piippopaksupää on yksi lajeista, jotka kohtasimme kesäisellä perhosretkellämme. Se on huipputerveellistä syötävää. 32 Pitäisikö valkohäntäkauriin olla haitallinen vieraslaji. 42 Hurmaavat hakit Nuoret telkkänaaraat etsivät ja tutkivat pesäpaikkoja jo ennen pariutumista. KANSIKUVA JERE MALINEN Sisällys 5/2025 Vakiot 4 Pääkirjoitus 6 Havaintokirja 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 60 Homo sapiens: Jenna Jokelainen 62 Kysy luonnosta 68 Kotona 70 Luupin alla: Luonto, taide & kulttuuri 72 Kolumni: Emmi Itäranta 73 Lukijoilta 62 K YSY LUONNOSTA Miksi sisiliskon nahka on harvinainen löytö. 48 Nousu Pisalle Suojeltu Pisan mäki Kuopiossa on Savoa parhaimmillaan. Kolme asiantuntijaa vastaa kysymykseen. 38 Suon villi marja Lakka, hilla, muurain – soiden kultainen marja tunnetaan monella nimellä. 24 Yön ja päivän perhoset Kesä kuuluu perhosille, joista moni laji liikkuu lähinnä öisin. Asiaa siilistä sivuilla 14–23. Suomi on ollut siilille tuttu vasta parinsadan vuoden ajan. suomenluonto.fi 5 Aistit herkkinä
Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havaintokirja TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN 6 suomenluonto.fi Tappelupukarit Läheisellä joella pääsin todistamaan piisamien keväistä reviiritaistelua. 6 suomenluonto.fi Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Kuva: Laura Lehtola, Kuusamo 17.5.2025.. Tappelun jälkeen toinen piisameista poistui paikalta
Ahkerasti kumpikin vanhempi toimitti hyönteisiä nälkäisiä suita kohti. Uhanalainen . Liekö tästä hetkestä enää kauaa siihen, kun poikaset lähtevät omilleen. Lauma suokukkokoiraita oli noussut nyppimään valkoisia hahtuvia. Pieniä kangasperhosia liikkeellä oman pihan angervossa Raumalla. Kimalainen työssään ?. Muuttomatkalaisille näyttää maistuvan myös tupasvilla. Korpikuusen kelon alla on huuhkajanpojan koti. Kimalainen pörräsi punaherukan kukilla keräten niistä mettä kielellään. Kuva: Olli Inkinen, Lahti 22.5.2025. suomenluonto.fi 7 Pieni ja kaunis . Näiltä poikasilta onnistui jo kiipeily. Kuva: Milla Rannila, Vantaa 16.5.2025 Suokukot ruokailemassa . Kuva: Päivi Kiiskinen-Mustonen, Joensuu 24.5.2025. Kuva: Maija Mehto, Lappeenranta 24.5.2025. suomenluonto.fi 7 Puukiipijä poikasineen ?. Kuva: Hanna Rönty, Rauma 19.5.2025. Tämä vaihe sen elämässä on vaaroja täynnä, eikä pesällä ole syytä viivytellä, jos sille sattuu retkellään osumaan. Metsähiiren seikkailu . Rohkea metsähiiri seikkailulla. Kuva: Markku Ranta-Eilola, Sydänhäme, 23.5.2025.
Tulosten mukaan 47 prosenttia maailman väestöstä kertoi viettävänsä usein aikaa luonnossa. Indonesiassa ja Vietnamissa (15 %) vastasi viettävänsä usein aikaa luonnossa, Thaimaassakin (23 %). 8 suomenluonto.fi 2084 8 suomenluonto.fi Noin puolet maailman väestöstä viettää usein aikaa luonnossa KYSELYTUTKIMUS kartoitti 39 eri maasta lähes 35 000 ihmisen luontosuhdetta, Taloustutkimus uutisoi. Tämän poismenon jälkeen luonto on tuonut lohtua ikävään. Nämä kaksi lajiryhmää sekä sadepilvet saa näkyviin erillisinä karttatasoina, minkä lisäksi tietoja voi tarkastella myös tutkakohtaisina kuvaajina. AT Taivaalla kulkee muun muassa kirvoja. Ennusteen voi katsoa erikseen 114 runsaimmalle lintulajille tai ryhmiteltynä: palvelusta voi valita kolme lintujen kokoluokkaa sekä päiväyöja arktiset muuttajat. Karttapalvelut löytyvät osoitteesta ilmu.fmi.fi . Kyselyn teetti Maailmanlaajuinen riippumattomien markkinatutkimusja kyselytutkimusten verkosto WIN, jonka osa myös Taloustutkimus on. Erot selittyvät etenkin luonnon saavutettavuudella ja kulttuurisilla tekijöillä. Ilmatieteen laitos julkaisi lintuja hyönteisseurantasivuston SÄÄTUTKAT rekisteröivät vesipisaroiden lisäksi sopivalla korkeudella lentäviä hyönteisiä ja lintuja. Karhukanta on seurannan mukaan vahvistunut melko tasaisesti viimeisen kahden vuosikymmenen ajan. Reaaliaikaisten kuvien lisäksi karttapalvelu ennustaa tulevaa lintumuuttoa. IS TO C K P H O TO Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Luontoon mennään useammin, jos sinne pääsee helposti.. Tämä saattaa joskus näkyä erikoisina häiriöinä sadealueita kuvaavissa reaaliaikaisissa tutkakuvissa. Todennäköisin määrä oli 2084. AT Illalla isossa talossa saatan tuntea itseni yksinäiseksi, mutta luonnossa en koskaan. Kärkeen sijoittui 84 prosenttilla Paraguay. T IM O M EL A N T IE / V A S TA V A LO Kirjailija Kaari Utrio kertoo ET-lehdessä (4/2025) liikkuneensa paljon luonnossa yhdessä puolisonsa kanssa. Myös Suomi oli vastaajien kärkipäätä 65 prosentilla. Luonnossa vähiten aikaa viettävät opiskelijat ja kotiäidit. LUONNON VA R A KESKUKSEN A RV ION MUK A A N Suomessa oli viime syksynä jonkin verran yli tai alle kaksituhatta karhua. Nyt Ilmatieteen laitos on ottanut ominaisuuden hyötykäyttöön ja julkaissut sivuston, jolla voi tarkastella tutkien taltioimaa lintuja hyönteismuuttoa. Uutisen mukaan korkeakoulutetut ovat luonnon kanssa kosketuksissa useammin kuin matalammin koulutetut. Siellä oloni on rauhallinen ja tyytyväinen. Alhaisin luontoyhteyden taso löytyi Aasian ja Tyynenmeren alueen maista
Kulleron ja monien muiden leinikkikasvien kukissa on näyttävät, terälehtiä muistuttavat verholehdet. K A R TA N LÄ H D E: K A S V IA T LA S 2 2 / LU O N N O N T IE T EE LL IN EN K ES K U S M U S EO. suomenluonto.fi 9 LOINEN PÖLY TTÄ JÄNÄ Kulleron pölytys nojaa neljään pieneen kullerokärpäslajiin (Chiastocheta). TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA ANJA RINNE / VASTAVALO Kookkaat ja näyttävän keltaiset kukkapallerot valloittavat kukinnallaan lehtoja lettokorvet, tunturiniityt ja puronvarret. Kullero on runsain Lapissa, ja on kukinta-aikansa vuoksi saanut nimen juhannuskukka. Kullero valittiin Lapin maakuntakukaksi yleisöäänestyksessä 1980-luvulla. Kosteiden, aurinkoisten ja ravinteikkaiden kasvupaikkojen kullero on Lapissa yleinen, mutta menestyy myös etelämpänä. Loiskärpäset ryömivät kukan sisään imemään mettä, parittelemaan ja munimaan. Toukat syövät osan kehittyvistä siemenistä. Varsinaiset terälehdet jäävät niiden sisälle piiloon. Suomen eteläosissa kullero kukkii jo toukokuussa. M suomenluonto.fi 9 Kukkavarsi voi kurkottaa jopa 60 sentin korkeuteen. Kullero TROLLIUS EUROPAEUS Kukka avautuu vasta lakastuessaan, joten pölyttäjien täytyy kaivautua verholehtien lomasta kukan sisään. Muun muassa toukkien keskinäinen kilpailu estää kaikkia siemeniä tuhoutumasta. KUUKAUDEN LAJI T H H T E S L M J KUKINTAKALENTERI K H Maan eteläosissa kullero kukkii jo toukokuussa, mutta arktisimmilla kasvupaikoilla selvästi myöhemmin
tonnia Neste Oyj Porvoon jalostamo 1,9 milj. 10 suomenluonto.fi LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE suomenluonto.fi HELSINGIN energiayhtiö Helen Oy:n voimalat ovat vuosia olleet Suomen pahimpia ilmaston pilaajia. Salmisaaren voimala oli neljäntenä. Kun Salmisaarikin suljettiin nyt huhtikuussa, Helsingistä nousee vastaisuudessa kymmenen kärkeen mahdollisesti enää Vuosaaren kaasuvoimala. SUURIMMAT HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT 2024 (LAITOKSET) SSAB Europe Oy Raahen terästehdas 3,7 milj. Tämä on myönteinen muutos, sillä Hanasaari suljettiin 2023 ja oli siten poistunut kokonaan 2024 listalta. tonnia Tornion Voima Oy Tornion voimalaitos 0,2 milj tonnia Finnsementti Oy Paraisten sementtitehdas 0,2 milj. Espoossa hiilivoiman käyttö päättyi viime vuonna, mistä huolimatta Fortumin Suomenojan voimala ylsi vielä Suomen 8. Siinä Helenin Salmisaari oli noussut kolmoseksi. Yhtiöinä Neste ja SSAB ovat myös kärkikaksikko, ja Helen kolmonen. tonnia Nordkalk Oy Ab Raahen kalkkitehdas 0,2 milj. tonnia Helen Oy Vuosaaren voimalaitokset 0,2 milj. tonnia LÄ H D E: EN ER G IA V IR A S TO LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT ANTTI HALKKA Nyt. TOIMITTANUT ANTTI HALKKA hiilidioksidin päästäjien kärkijoukkoa. 0,2 milj. tonnia Kilpilahden Voimalaitos Oy Kilpilahden voimalaitos 0,5 milj. Suomen kymmenen suurimman ilmaston saastuttajan joukkoa hallitsee kuitenkin tästä eteenpäin teollisuus. Vuonna 2022 Helsingin Hanasaaren hiilivoimalan hiilidioksidipäästöt olivat Energiaviraston päästökaupan tilastoissa Suomen kolmanneksi korkeimmat. Suurimpien kasvihuonekaasujen päästäjien kärkikaksikoksi ovat vakiintuneet SSAB:n Raahen terästehdas ja Nesteen Kilpilahden jalostamo. Vielä viime vuonna Helen tuotti yli puolet kaukolämmöstä fossiilisilla polttoaineilla. tonnia Helen Oy Salmisaaren B-voimalaitos 0,7 milj. Fossiilisten polttoaineiden suosiminen on ollut pääsyy siihen, että asukasta kohden Helsingin kasvihuonekaasupäästöt ovat olleet kaksintai kolminkertaiset Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Osloon verrattuna. Helsinki tuotti vielä 2024 valtaosan kaukolämmöstä fossiilisesti. TEKSTI JA KUVA ANTTI HALKKA . Kaasun ja öljyn polttaminen pitävät Helsingin ja Espoon vielä vuosia varsin korkealla Energiaviraston päästötilastoissa. Helsingin Salmisaaressa siirrytään pelletin polttoon sekä lämmön tuottamiseen sähkökattiloilla ja lämpöpumpulla. Vuoden 2024 tilasto valmistui keväällä. tonnia Finnsementti Oy Lappeenrannan sementtit. Porvoon Kilpilahdessa on peräti kolme laitosta suurimpien päästäjien kärkikymmeniköstä, sillä tehdasKaupungit luopuivat vihdoin kivihiilestä vihdoin kivihiilestä Teollisuus hallitsee jo Suomen hiilidioksidin päästäjien kärkijoukkoa. tonnia Outokumpu Stainless Oy Outokumpu Tornion tehtaat 0,6 milj tonnia Borealis Polymers Oy yhtiön tuotantolaitokset 0,6 milj. tonnia Fortum Power and Heat Oy Suomenojan voimalaitos 0,2 milj. suurimmaksi hiilidioksidin päästäjäksi. Helsinki luopui kivihiilestä hitaammin kuin moni muu kaupunki
Raahe jäi odottamaan, kun SSAB muuntaa terästuotantoa perinteisistä masuuneista romun sulatteluun ja vedyllä tuotettuun raaka-aineeseen. Norjassa hiilidioksidin talteenotto on käynnissä yhdellä sementtitehtaalla. Suomessa aurinkosähkön lisäys jäi viime vuonna alustavien tietojen mukaan 200 megawattiin, mikä nosti kokonaistehon 1100–1200 megawattiin. Niinpä kaksi Finnsementti Oy:n tehdasta (Parainen ja Lappeenranta) yltää suurpäästäjien joukkoon. Viime vuonna kytkettiin verkkoon muun muassa 78 megawatin ja 117 600 paneelin Kirikmäen aurinkovoimala, joka on Baltian suurin. ISMO TUORMAA VIROSSA otettiin 2024 käyttöön huimat 513 megawattia aurinkosähköä. ”Suurin toive on, että näitä ympäristöja luontoasioita saataisiin mukaan seuraavaan hallituksen ohjelmaan puolueesta riippumatta.” Kokoomuksesta SaaraSofia Sirenin lisäksi ryhmän aktiivijäsen on ollut entinen toimittaja, tietokirjailija ja yrittäjä ja nykyinen kansanedustaja Pauli Aalto-Setälä. Ratkaisu on kallis. Ruotsissa asennettiin maan energiaviranomaisen mukaan 2024 yhteensä 847 MW aurinkosähköä. Viime vuoden lisäys nosti aurinkosähkön tehon Virossa 1,3 gigawattiin (1325 megawattiin). Sementin tuotannossa syntyy myös paljon päästöjä. suomenluonto.fi 11 VUONNA 1979 perustettu Eduskunnan ympäristöja luontoryhmä on herännyt hiljaisemman vaiheen jälkeen toimintaan. Tavoitteen saavuttamiseksi ryhmä järjestää seminaareja, tutustumisretkiä, puhtaita luontoretkiä, kirjallisia kysymyksiä ja tapaamisia. Aalto-Setälän mielestä ”sivistysporvari pitää huolta luonnosta sen kaikilla mittareilla mitattuna”. Ruotsissa on aurinkosähkötehoa noin viisi gigawattia, Tanskassa vajaat neljä gigawattia. Se jäi edellisen vuoden 1,6 gigawatin lisäyksestä. Ryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen (vihr.) pitää tärkeänä, että ryhmän toiminnassa olisi mukana kaikkien puolueiden edustajia. Viro näyttää siis ohittaneen aurinkosähkössä Suomen. Ruotsissakin SSAB ja öljynjalostaja (Preem) johtivat 2024 suurimpien päästäjien listaa. TEOLLISUUDEN pyristely pois suurimpien päästäjien joukosta on vaikeampaa kuin kaupunkien voimaloiden. Eduskunnan ympäristöja luontoryhmä aktivoitui suomenluonto.fi 11 IS M O T U O R M A A . Viro ohitti Suomen aurinkosähkössä. AH alueella toimivat myös Kilpilahden Voimalaitos Oy ja muoviyhtiö Borealis Polymers Oy. Torniossakin isoista päästäjistä kaksi toimii samalla tehdasalueella: Outokummun Tornion tehtaat ja Tornion voimalaitos Oy. Suomi on jäänyt jälkeen näistä verrokeista. Kirikmägi on Länsi-Virossa Matsalunlahden eteläpuolella lähellä Saarenmaan kävijöille tuttua Virtsuun johtavaa maantietä. Ryhmän johtokuntaan kuuluvat pj. Ryhmän pääteemat vuodelle 2025 ovat vanhat metsät, pienet sisävedet ja virtavedet sekä ilmastoja luontotoimien yhteensovittaminen. Krista Mikkonen (vihr.) sekä jäsenet Petri Huru (ps.), Helena Marttila (sd.), Hanna Kosonen (kesk.), Mai Kivelä (vas.), Christoffer Ingo (r.) ja Mika Poutala (kd.). Sementtitehtaiden ja Nesteen päästöt saataisiin merkittävästi alas vain ottamalla hiilidioksidi talteen ja laivaamalla se Norjan merenpohjan syviin kerrostumiin tai käyttämällä hiilidioksidi hyödyksi. Tornion voimalaitos käyttää yhä paljon turvetta polttoaineenaan, minkä mahdollistaa turpeen kevyt verotus. Ruotsissa Oxelösundin ja Luulajan terästehtaiden päästöt romahtavat vuoteen 2028 mennessä. Krista Mikkonen. Mikkonen kertoo, että ryhmän tavoitteena olisi nostaa ympäristöja luontokysymyksiä aiempaa enemmän mukaan nykyisen eduskunnan päätöksentekoon ja tietoisuuteen
”Peipon vähenemisen taustalla on todennäköisesti varttuneempien kuusikoiden väheneminen, pajulinnulla syyt voivat olla talvialueilla tai muuttomatkalla”, sanoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Runsain lintukin vaihtui: kun pajulintu väheni peippoa enemmän, peippo meni siitä ohi. ”Ilmastonmuutos – lapintiaisella myös hakkuut”, toteaa Lehikoinen syyksi. Vaikeuksissa ovat myös vaikkapa kuhankeittäjä, mustatiira ja punasotka. Kylmäävää on jo vähälukuisiksi käyneiden lajien alamäen jatkuminen. Erot edellisiin tietoihin kuuden vuoden takaa ovat hätkähdyttäviä. ”Kannanarvio huomioi ensimmäistä kertaa myös niin sanotut kadoksissa olevat pesät”, sanoo Lehikoinen. Suomessa pesii uuden arvion mukaan 46,7 miljoonaa lintuparia. Uusi pesimälaji on tulipäähippiäinen. 12 suomenluonto.fi SUOMEN LINTUJEN määrä on jälleen arvioitu. Lähde: EU-raportointi, ks. Sinirintojen ja lapintiaisten määrä on pudonnut dramaattisesti. ”Laji katoaa 20 vuoden sisään, jos tämä jatkuu”, kommentoi Lehikoinen. LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT ANTTI HALKKA TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA MARKUS VARESVUO TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA MARKUS VARESVUO Sinipyrstö kuuluu linnustomme voittajiin, sinirinta ja moni muu Lapin lintu häviäjiin LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT ANTTI HALKKA Nyt SUOMEN LINNUSTON VOITTAJIA JA HÄVIÄJIÄ LAJI KESKIKANTA (PARIA) 2013–2018 2019–2024 Peukaloinen 190 000 350 000 Sinipyrstö 1 500 13 000 Valkoselkätikka 230 500 Pähkinänakkeli 120 380 Ruokki 9 800 15 000 Sinirinta 62 000 37 000 Lapintiainen 92 000 49 000 Lapinkirvinen 1 000 650 Peltosirkku 7 300 1 400 Kuhankeittäjä 2 700 970 Punasotka 680 310 nirinta 62 000 37 000 pintiainen 92 000 49 000 000 650 400 700 970 nasotka 680 310 Esimerkkejä parimäärien muutoksista. 12 suomenluonto.fi Sinipyrstöjen määrä on kasvanut nopeasti 1500 parista 13 000 pariin. Arviointi tehdään kaikissa EU-maissa. Runsastujissa omassa luokassaan on itäisen harvinaisuuden sinipyrstön nousu 1500 parista 13 000 pariin. ”Vesilinnuilla menee huonosti, punasotkalla etenkin.” Monet Lapin linnut tuntuvat olevan kurimuksessa. kaikki lajit: Linnut-vuosikirja 2024.. Pohjoisimpien soiden jänkäsirriäisen kannanlasku näyttää niin ikään jatkuvan. Lajeista 64 oli runsastuvia, 80 väheneviä, 94 vakaita tai vaihtelevia ja 17 epävarmoja. Runsastujissa kiinnittää huomioita esimerkiksi merikotka, jonka keskikannaksi arvioidaan nyt 870 paria ja enimmäiskannaksi jopa tuhat paria. Se on lähes kolme miljoonaa paria vähemmän kuin kuusi vuotta sitten. Huonosti menee myös lapinkirvisellä, vesipääskyllä ja keräkurmitsalla. Lajin maailmankannasta hyvin suuri osa pesii Suomessa. Esimerkiksi peltosirkuista on 12 vuoden aikana menetetty 90 prosenttia. Myös haikarat ja vaikkapa peukaloinen kuuluvat menestyjiin
Äänitysten vertailu paljasti, että laulun erillisistä tavuista, joita ovat esimerkiksi kastanjettimaiset näppäilyt ja rätinä, säilyi samoina yli 40 prosenttia, mutta koiraat punoivat niistä 33 vuotta myöhemmin täysin erilaisia koosteita eli laulutyyppejä. Monet isot linnut kuuluvat voittajiin. Harmaapäätikka nousi reilusta 5000 parista yli 8000 pariin. Samalla linnustoomme vakiintuu eteläisiä lajeja. Askin tulokset osoittavat, että arjen tuotteista, kuten pesuja puhdistusaineista, muoveista, kosmetiikasta ja tekstiileistä kulkeutuu pysyviä yhdisteitä vesiympäristöihin, missä eliöt altistuvat niille. Abel Souriaun 21 koiraalta äänittämissä 1529 laulusta paljastui 31 laulutyyppiä ja 122 tavua. AH M A R K U S V A R ES V U O suomenluonto.fi 13 Jalohaikara, kuningaskalastaja ja pähkinänakkeli runsastuivat Haahkojen veressä kemikaalicocktail Satakielien laulu yksipuolistui SATAKIELET lauloivat Parikkalassa kesällä 2019 eri tavoin verrattuna kesään 1986. Lajin kanta on Parikkalassa harventunut, joten koiraat eivät enää kuule yhtä monia naapureitaan kuin ennen, mikä on voinut johtaa laulun yksipuolistumiseen ja pidentymiseen. Telkkänaaraista ei tutkijan yllätykseksi havaittu hyönteismyrkkyinä käytettyjä neonikotinoideja. Laulu piteni 33 vuodessa viidestä kuuteen sekuntiin. Vuonna 1986 kukin koiras lauloi Jorma Sorjosen tallenteissa 7–10 laulutyyppiä 10 minuutin kuluessa mutta vuonna 2019 vain 4–8 tyyppiä. S H U T T ER S TO C K C EL IN E A R Z EL Amalie Ask haahkan pesällä.. Poimintoina kantaansa kasvattaneista lajeista voidaan mainita vaikkapa kangaskiuru, taviokuurna ja merilintu ruokki. Erityisen huolestuttavaa on erittäin uhanalaisen haahkan munien kemikaalikuorma, joka saattaa haitata poikasten herkkää kehitysvaihetta. Tavuja koirailla oli aiemmin 39–61 ja nykyään 28–51. Valkoselkätikan kanta kasvoi 500 pariin. Haahkojen verestä havaittiin 21 ja munista 14 kemikaalia, etenkin muovituotteiden bisfenoli-A:ta sekä aurinkovoiteissakin käytettyjä bentsofenoneja. Jalohaikara pesi uuden raportoinnin mukaan tarkastelujaksolla keskimäärin kymmenen parin voimin, ja kuningaskalastaja ylsi 30 pariin. Tutkimuslajeja olivat haahka ja telkkä. Kyhmyjoutsen, laulujoutsen, kurki ja merimetso runsastuivat, samoin monet hanhet. Satakielet matkivat elinpiireistä ja naaraista kilpailevia naapurikoiraita. suomenluonto.fi 13 Kemikaalit Käytettävissämme on jopa 80 000 kemikaalia, ja maailmanlaajuisesti on kaupallisesti tarjolla yli 350 000 kemikaalia tai kemikaalisekoitusta. Tikoista moni on ollut ilahduttavassa nousussa. PERTTI KOSKIMIES HAAHKANAARAIDEN verestä ja haahkanmunista on löydetty monia kemikaaleja, joista osaa ei ole aiemmin havaittu luonnonvaraisissa linnuissa. Aleksi Lehikoisen mukaan pahin on sen suhteen ohi, joskin ”vanhoja lehtimetsiä on syytä säilyttää silti”. Tikkoihin kuuluvista lajeista Afrikkaan muuttavan käenpiian kannanlasku jatkui. Pähkinänakkeli on jo melko tavallinen pesimälintu Ahvenanmaalla ja vakiintunut Kaakkois-Suomeen. ILMASTON LÄMPENEMINEN koettelee Lapin lintuja. Amalie Ask tutki Turun yliopiston biologian laitoksen väitöskirjatyössään kemikaalien esiintymistä vesilintujen veriplasmassa ja munissa. Lokit kuuluvat miltei kaikki häviäjiin. MIA RÖNKÄ Valkea tulokas: Jalohaikara pesii Suomessa jo vakiintuneesti
V E S A H U T T U N E N. Hajuaisti ja kuulo ovat siilille tärkeitä. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Siili liikkeellä
2020-luvulla siitä on tulossa uhanalainen. Suomeen siili kotiutui 1800-luvulla ihmisen avustuksella. suomenluonto.fi 15 Ihmisillä on jo tuhansia vuosia ollut näppinsä pelissä siilien elämässä. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI Siilejä ja ihmisiä suomenluonto.fi 15 Katso lisätietoa siilistä ja vastaa kyselyyn: suomenluonto.fi/siili
1800-luku Ihmiset toivat siilejä Suomeen Virosta, mikä näkyy nykyisessä perimässä. Gotlannin haudoista löydetyt siilien luut vastaavat geenitestien perusteella Manner-Ruotsissa nykyisin eläviä lajin edustajia. Jääkarhun, apinoiden, kotkien ja muiden jännittävien eläinten seurassa asusti myös pieni piikikäs otus. Ihmisten suhde siileihin on ollut erityislaatuinen kautta historian. Esimerkiksi Tanskassa on ollut siilejä yli kymmenentuhatta vuotta. 2686–2181 eaa. Naista alettiin kutsua siilitytöksi. Eri puolilla Eurooppaa ihmisten tiedetään keittäneen siilisoppaa ja paistaneen siilipihvejä. Siilejä ikuistettiin kantajaansa suojeleviin amuletteihin. Lajia on hyödynnetty myös kulinaarisessa mielessä. Suomen siilit on tuotu ilmeisesti vuosisadan loppupuolella Virosta ja mahdollisesti myös Venäjältä. 60–70 miljoonaa vuotta sitten. Tutkijat arvelevat, että kivikautiset ihmiset kuljettivat siilit saarille. Nykyisten siililajien esivanhemmat olivat olemassa jo aikana ennen mammutteja. Suomen siilit on tuotu ilmeisesti vuosisadan loppupuolella Virosta ja mahdollisesti myös Venäjältä. Korkeasaaren eläintarhan vuonna 1892 julkaistun opaskirjan mukaan siili oli asunut talven samassa huoneessa saukon, kissan ja jäniksen kanssa. B IO D IV E R S IT Y H E R IT A G E LI B R A R Y. Niitä pidettiin viisaina olentoina, jotka esimerkiksi suojelevat edesmenneitä. Siileistä ajateltiin olevan monenlaista maallisempaakin hyötyä. Kun siili Suomeen tuli 1800-luvulla ihmiset kuljettivat siilejä pohjoisee. Eri puolilla Eurooppaa ihmisten tiedetään keittäneen siilisoppaa ja paistaneen siilipihvejä. Vanhan valtakunnan Egyptissä siilejä pidettiin arvossa, koska niillä on verraton taito puolustautua. Lajin suomenkielinen nimikin lienee peräisin viron kielen siil Virosta tuodusta yksilöstä. Vanhan valtakunnan ajan Egyptissä arvostettiin siilien puolustautumiskykyä. Siilityttö ei ollut yksin. Seurakseen uusi tulokas oli saanut kolme erilajista kämppäkaveria. Joidenkin myyttien mukaan niillä oli jopa supervoimana kyky suojautua auringon polttavilta säteiltä. Ihmiset ovat jo vuosituhansien ajan vaikuttaneet siilien elämään ja kuljetelleet niitä mukanaan paikasta toiseen. Siilien kivikauden leukaluita on löydetty myös Viron Hiidenmaan saarelta. Haudassa lepäsi nainen, jonka rinnan päälle oli aseteltu viisi siilin leukaluuta. Siilien jauhetuista nahkoista valmistettiin tuhkaan ja tervaan sekoitettuna voidetta, jonka ajateltiin auttavan karvoituksen kasvussa. Kylmän vuodenajan lähestyessä käy siili talvimajaansa, jonka hän laatii sammalista ja kuivista lehdistä jonkun pensasaidan, puunjuuren taikka kiven alle.” Mystisiä voimia Vuonna 1983 arkeologit löysivät Ruotsista, Gotlannin saarelta, kivikautisen haudan. Kun tutkijat ottivat Helsingissä elävistä siileistä geeninäytteitä, kävi ilmi, että helsinkiläissiilit polveutuvat todennäköisesti vain muutamasta Virosta tuodusta yksilöstä. Siilien kuvilla varustetuilla amuleteilla uskottiin olevan taikavoimia. 16 suomenluonto.fi P ääkaupunkiin perustettiin 1800-luvun lopulla zoologinen puisto, jotta kaupunkilaiset voisivat havainnoida eläinten elämää. Opaskirja esitteli lajin näin: ”Siili elää ainoastaan eteläisimmässä osassa meidän maatamme ja siinäkin hyvin harvalukuisena, mutta on muuten aivan yleinen suurimmassa osassa Eurooppaa. Lajia on hyödynnetty myös kulinaarisessa mielessä. Kun siili Suomeen tuli 1800-luvulla ihmiset kuljettivat siilejä pohjoisee. Siilit kuuluivat oleellisena osana 4000–5000 vuotta sitten eläneiden gotlantilaisten naisten hautauskulttuuriin. Eteläisin Ruotsi ja Tanska ovat kuuluneet siilin luontaiseen levinneisyysalueeseen. 4000–5000 vuotta sitten. Keitettyä siilin lihaa on käytetty spitaalin ja vesipöhön hoidossa. Siilien leukaluita on löydetty kivikautisista haudoista myös Viron Hiidenmaalta. Gotlannin kivikautisista haudoista on sittemmin löytynyt useita 20–30-vuotiaita naisia, joiden pään tai rinnan lähellä on ollut siilien luita. Hän oleskelee mieluimmin tiheissä pensastoissa, pensasaidoissa ja metsänrinteissä, erittäin jos nämät ovat lähellä viljeltyjä vainioita ja puutarhoja. Siili oli tuolloin Suomessa hyvin harvinainen näky. Myös muinaiset eurooppalaiset uskoivat siilien salattuihin kykyihin. Lajin suomenkielinen nimikin lienee peräisin viron kielen siil-sanasta. SIILIN JA IHMISEN HISTORIA B IO D IV E R S IT Y H E R IT A G E LI B R A R Y valmistettiin tuhkaan ja tervaan sekoitettuna voidetta, jonka ajateltiin auttavan karvoituksen kasvussa
Kevään, kesän ja syksyn aikana siili lisääntyy ja kerää rasvavaraston horrosta varten. M IK K O K A R J A LA IN E N / V A S TA V A LO. 1892 Siirtolaiset olivat koettaneet viedä siilejä Englannista UuteenSeelantiin useaan otteeseen 1800-luvulla, mutta siilit olivat aina kuolleet. 2020-luku Siili on kovaa vauhtia matkalla uhanalaiseksi. Vuonna 1892 kaksitoista siiliyksilöä selvisi hengissä perille, karkasi luontoon ja alkoi lisääntyä. 1878 Sanomalehtiarkistosta löytyvä uutinen Jyväskylän seudulta kiinniotetusta siilistä on yksi varhaisista dokumentoiduista siilihavainnoista Suomessa. Myös Suomessa siilit vaikuttavat havaintojen perusteella vähentyneen. Se on vähentynyt nopeasti eri puolilla Eurooppaa. suomenluonto.fi 17 2024 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN määritteli eurooppalaisen siilin (Erinaceus europaeus) maailmanlaajuisesti silmällä pidettäväksi lajiksi
Yhden semmoisen tiedämme karanneen; waan eräältä henkilöltä, joka kummankin on nähnyt, olemme kuulleet tämän olewan kooltaan pienemmän kuin sen karkulaisen.” Siilejä ostettiin ja myytiin, otettiin mukaan matkoilta ja istutettiin pihoihin ja puutarhoihin. Suurelle yleisölle laji oli silti vieras. Iiliskotti käväisi siilin nimenä. Hän oli merkittävä hahmo myös muun muassa kasvitieteessä. Kesällä 1916 eräs palvelustyttö löysi Vladimirinkadun (nykyinen Kalevankatu) talosta rikkalaatikon alta piikkisen eläimen. Tämä kuva siilistä loi lukemattomien ihmisten mielikuvan lajista. . Hupaista olisi tietää, onko se karkulainen joltakulta wai ei. . Näin siili nähtiin 500 vuotta sitten – kuvitusta sveitsiläisen Konrad von Gesnerin Historia animalium -teokseen (1551). . Tampereen Sanomat tiesi vuonna 1891 kertoa, kuinka muuan herra Grönqwist oli ostanut siilin joltakulta maalaisnaiselta ja vienyt sen ravintolan vetonaulaksi Koskensaarelle (Konsulinsaari) siellä pitämiensä hylkeiden lisäksi. Sanomalehti Hämäläinen tiesi, että siilejä tuodaan Virosta (11.7.1878). Gesneriä pidetään yhtenä eläintieteen perustajista. Aleksis Kiven siilikuvausta näytelmässä Olviretki Schleusingenissa, 1866. Varhaisimpia kertomuksia Helsingin siileistä on Korkeasaaren johtajan Rolf Palmgrenin muistiin merkitsemä kohtaaminen. . Palvelustyttö säikähti otusta pahanpäiväisesti ja aiheutti sellaisen hälinän, että pelottavaa eläintä saapui ihmettelemään koko talonväki. Piirtäjää ei tunneta, sillä von Gesner käytti useita kuvittajia 1500-sivuisessa usean niteen kirjassa. 18 suomenluonto.fi Yksi ensimmäisiä historian kirjoihin jääneitä merkintöjä Suomen luontoon kotiutuneista siileistä lienee Jyväskylässä vuonna 1878 tehty havainto: ”Siili eli iiliskotti (Erinaceus europaeus), jota ei näillä seuduin liene ennen tawattu, saatiin wiikolla kiini Jywäskylän läheltä. Onneksi paikalle sattui myös asiantuntija, joka tunnisti eläimen siiliksi, ja piikkipallo toimitettiin hengissä Palmgrenin huostaan. Länsi-Suomen siilieli iiliskottiuutinen (29.6.1878).
Luonnon ystävä -aikakauslehti julkaisi vuonna 1911 hämmästyttävän tiedon: siili oli onnistunut talvehtimaan luonnossa Oulun korkeudella asti. Ihmiset haalivat siilejä etenkin tuholaistorjujiksi puutarhoihin, eläinsuojiin ja ruokavarastoihin. Pikkuhiljaa siilit alkoivat lisääntyä, ja voitiin jo puhua paikallisista luonnonpopulaatioista. Seuraavana kesänä aidantekijät olivat löytäneet läheiseltä pensaikkoiselta niityltä omituisen eläimen, jota aluksi luulivat jäniksenpojaksi. Siili karkasi. Piikit kuitenkin paljastivat että jäniksestä ei ollut kyse, ja siili päätyi takaisin Hellmanin huostaan. Vaikka siili oli onnistunut selviytymään edellisen talven yli hengissä aivan omin voimin, Hellmania huoletti, onnistuisiko se talvehtimaan pohjoisessa toisenkin kerran. suomenluonto.fi 19 Siili päätyi Suomessa ihmisen mukana vähitellen yhä pohjoisemas. Siilin poikasen täytyy kasvaa nopeasti, jotta se olisi valmis talvehtimaan. Näin siilit joutuivat aivan elinalueensa äärirajalle, joten Suomen talvista selviytyminen ei ollut niille itsestäänselvyys. Osa Suomeen tuoduista siileistä myös vapautettiin tarkoituksella elämään omin avuin. Erityisesti se piti perunoista ja jauhoista tehdystä tahnasta, ja lisäksi sille tarjoiltiin kalaa, lihaa ja sammakoita. Yrjö Hellman oli tuonut kesälomareissultaan Ahvenanmaalta siilin Oulun Hietasaaressa sijaitsevalle kesäasunnolleen. H Å K A N S Ö D E R H O LM / V A S TA V A LO. Monin paikoin on hän hyvin haluttu rottien pyytäjä ja hän. Hän laittoi siilin asumaan kanatarhaansa, jossa se nukkui päivät lehtikasan alla. Siilien uskottiin karkottavan rottia etenkin hajullaan. Aina silloin tällöin joku siili jossain päin maata pääsi livahtamaan karkuun ja asettui luontoon. Porin kaupungin rahatoimikamari tilasi vuonna 1926 Turusta kolme siiliä, joiden työnä oli häätää rotat pois pakkahuoneelta. Siilit asettuivat luontoon. Siilin voi hyvin helposti kesyttää, hän kodistuu pian ja kadottaa lyhyessä ajassa kaiken pelkonsa ihmistä kohtaan. Viimeksi mainittu seikka tuskin lienee totta, vaan luultavampi on, että taistelu päättyy siilin eduksi hänen piikkipanssarinsa mainion suojeluksen takia. Korkeasaaren opaskirjanenkin esitteli siilien kykyjä: ”On sanottu, että siili hyökkää kyykäärmeenkin päälle, eikä tämän purema muka vahingoita sitä
Uhanalaisten lajien punaisella listalla siili on nykyisin silmälläpidettävä, koska se on monin paikoin huvennut nopeasti. Kaukaisen Uuden-Seelannin herkkää alkuperäislajistoa siilit ovat sen sijaan haitanneet. Pariskunta kuitenkin menehtyi ennen kuin se ehti tuottaa jälkeläisiä. Belgiassa arvellaan kuolevan vuosittain yli 200 000 siiliä liikenteen uhreina. Samaan aikaan kun siilejä tuotiin Suomeen, niitä matkusti siirtolaisten mukana Uuteen-Seelantiin asti. Ilmastonmuutos vaikuttaa siileihin montaa . Vuonna 1892 Britanniasta vietiin Uuteen-Seelantiin vielä 12 siiliä. Vaikka siilit viihtyvät kaupunkialueilla ja ihmisen läheisyydessä, ne kärsivät urbaanissa ympäristössä liikenteen lisäksi ympäristömyrkyistä, luonnollisen ruuan puutteesta, ihmisten aiheuttamasta häiriöstä, stressistä, taudeista ja lemmikkikoirien hyökkäyksistä. Ensimmäisen kerran britit yrittivät viedä siilejä uudelle kotiseudulleen jo vuonna 1870, kun Canterbury Acclimatisation Society kuljetti siiliparin Hydaspesnimisellä laivalla saarelle. Harvinaisessa asennossa näkyy, miten siilin jalat ovat melko pitkät. Eniten siilejä elää Etelä-Suomessa. Vuonna 1885 toinen yhdistys teki yrityksen peräti 100 siilillä. Niistä 97 kuoli kuljetuksen aikana ja kolme laivamatkasta selvinnyttäkään ei lopulta pärjännyt saarella. Jopa niin paljon, että kun väkeä lähti siirtolaisiksi toiselle puolelle maailmaa, siilejä haluttiin ottaa mukaan. Suojaton hetki. Perille päästyään nämä siilit karkasivat puluhäkistä, jossa niitä säilytettiin, menestyivät luonnossa ja lisääntyivät. Maallikoiden ja harrastajien tekemien havaintojen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että siilit ovat viime aikoina vähentyneet. Maaseudun siilejä taas uhkaavat muun muassa tehomaataloustuotannon levittäytyminen ja hyönteismyrkyt. Laji ei osoittautunut Uudessa-Seelannissa yhtä ongelmattomaksi kuin Suomessa. 20 suomenluonto.fi 20 suomenluonto.fi tä käytetään erittäinkin sellaisissa makasiineissa, joissa ei tahdota kissaa pitää.” Istutuspuuhia Ihmiset siirtelivät siilejä todennäköisesti myös siitä syystä, että he yksinkertaisesti pitivät niistä. Britteinsaarten koko siilipopulaatiosta kuolee liikenteessä vuosittain 10–30 prosenttia. Siilillä ei mene hyvin muuallakaan Euroopassa. Siilien pahimpia vihollisia ovat ihmiset ratissa. Matkalla uhanalaiseksi Siili vakiintui osaksi Suomen lajistoa 1900-luvun kuluessa, ja siitä tuli tavallinen Tornio–Kuhmo-linjan alapuolella. R IS T O K O IV U LA A K S O Liikenne on siilin suurin uhkatekijä.. Suomi oli aivan lajin luontaisen levinneisyysalueen kupeessa, ja siili solahti maamme luontoon aiheuttamatta harmia
G R A F II K K A T E R O J Ä M S Ä LÄ H D E : G A Z Z A R D Y M . G R A F II K K A T E R O J Ä M S Ä LÄ H D E : G A Z Z A R D Y M . G R A F II K K A T E R O J Ä M S Ä LÄ H D E : G A Z Z A R D Y M . MARI PIHLAJANIEMI JA ANTTI HALKKA Siili (Erinaceus europeaeus) on Euroopassa läntinen ja pohjoinen laji. B IO LO G IC A L C O N S E R V A T IO N . B IO LO G IC A L C O N S E R V A T IO N . B IO LO G IC A L C O N S E R V A T IO N . Välimerensiiliä on Euroopassa Baleaareilla ja Espanjan kaakkoisrannikolla. Eniten siilejä on EteläSuomessa. B IO LO G IC A L C O N S E R V A T IO N . Euroopan lisäksi siililajeja elää Aasiassa ja Afrikassa. Sen pohjoispuolelta on vain satunnaisia siilihavaintoja. G R A F II K K A T E R O J Ä M S Ä LÄ H D E : G A Z Z A R D Y M . Suomessa siili elää aivan levinneisyysalueensa pohjoisella äärirajalla. B IO LO G IC A L C O N S E R V A T IO N . Künnapuu pohtii, voisiko roumanicusta voisi olla Suomessakin, sillä venäläistietojen mukaan sitä esiintyy Karjalankannaksella Viipuriin tienoille asti. Erinaceus roumanicus vallitsee Euroopan Itäosissa. B IO LO G IC A L C O N S E R V A T IO N . G R A F II K K A T E R O J Ä M S Ä LÄ H D E : G A Z Z A R D Y M . B IO LO G IC A L C O N S E R V A T IO N . Lähimpänä Suomea sitä tavataan Viron keskiosissa. G R A F II K K A T E R O J Ä M S Ä LÄ H D E : G A Z Z A R D Y M . Roumanicuksen voi määrittää varmasti vain dna-tiedoin esimerkiksi liikenteen uhreiksi joutuneista siileistä, kuten Saksassa on (tuloksetta) tehty. G R A F II K K A T E R O J Ä M S Ä. G R A F II K K A T E R O J Ä M S Ä LÄ H D E : G A Z Z A R D Y M . Erinaceussiilikolmikko on jokseenkin mahdoton erottaa toisistaan maastossa. suomenluonto.fi 21 suomenluonto.fi 21 Siilien piikikäs joukko asuttaa koko Eurooppaa Siilit ovat eläviä fossiileja. Niiden esiisät olivat olemassa jo liitukauden lopulla 60–70 miljoonaa vuotta sitten. Keskisen Aasian korvasillin alue ulottuu Kaakkois– Eurooppaan Pohjois-Afrikan rannikon välimerensiiliä on Espanjan rannikolla ja Baleaareilla. Roumanicuksen lajistatus varmistui dna:n perusteella ja on niin tuoretta tietoa, ettei suomenkielistä nimeä vielä ole. G R A F II K K A T E R O J Ä M S Ä EUROOPAN SIILILAJIT LÄ H D E : G A Z Z A R D Y M . B IO LO G IC A L C O N S E R V A T IO N . G R A F II K K A T E R O J Ä M S Ä LÄ H D E : G A Z Z A R D Y M . Itäsiiliä on Euroopassa varmasti vain Kreikan saarilla Turkin rannikolla. LÄ H D E : G A Z Z A R D Y M . B IO LO G IC A L C O N S E R V A T IO N . Künnapuu tuo kuitenkin esiin, että venäläistutkijoiden mukaan roumanicusta on siellä pohjoisempanakin, mikä voi koskea myös Viroa. G R A F II K K A T E R O J Ä M S Ä LÄ H D E : G A Z Z A R D Y M . Sen toivat maanosaamme ilmeisesti maureihin kuuluneet valloittajat, almohadiberberit 1200-luvulla, sillä tuohon aikaan on ajoitettu vanhimmat luulöydöt Menorcalta. Amerikan mantereellakin on aikoinaan ollut siilejä, mutta sieltä ne katosivat ilmeisesti jo miljoonia vuosia sitten. Siili (Erinaceus europaeus) on Euroopassa kotoperäinen laji, eli sitä ei esiinny luontaisesti muualla. B IO LO G IC A L C O N S E R V A T IO N . Nykyisin siililajeja on 17. Roumanicus peri idänsiilin aseman Euroopassa – idänsiilejä on nykykäsityksen mukaan Euroopassa vain eräillä Kreikan saarilla. Virossa roumanicusta on Reno Ramon Künnapuun tuoreen opinnnäytetyön mukaan rannikolla Pärnusta etelään, Tarton seudulla ja sieltä etelään, ja pohjoisimmillaan Raplasta lounaaseen. Näiden siilien lajimääritys on kuitenkin erittäin epäselvä. B IO LO G IC A L C O N S E R V A T IO N . G R A F II K K A T E R O J Ä M S Ä LÄ H D E : G A Z Z A R D Y M . Euroopassa elää viisi siililajia: siili, idänsiili (Erinaceus concolor), aikaisemmin idänsiilin ja siilin alalajiksi luokiteltu Erinaceus roumanicus, korvasiili (Hemiechinus auritus) sekä välimerensiili (Atelirix algirus). Lajin yhtenäisen levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Tornio–Kuhmo-linjalla. B IO LO G IC A L C O N S E R V A T IO N . Australiassa ja Uudessa-Guineassa on nokkaeläimiin kuuluva nokkasiilien heimo, joka ei ole nimestään huolimatta sukua siileille
Vakavasti loukkaantuneita ja sairaita eläimiä hoiKuinka auttaa siilejä oikein. 22 suomenluonto.fi kautta. T U IJ A K A R H IN E N / V A S TA V A LO Siilien hoito herättää huolta. Asiantuntijat eivät suosittele ruokkimaan siilejä kesällä, sillä silloin ruokinnasta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Myös Korkeasaaren villieläinsairaalan verkkosivuille on kerätty tietoa ja ohjeita ”usein kysyttyä siilistä” -kokonaisuudeksi.. . Isossa-Britanniassa otetaan vuosittain luonnosta hoitoon kymmeniä tuhansia siilejä. Rauhoitettua lajia ei saa noin vain siirtää tai ottaa haltuun. Siilien hoito kiinnostaa ihmisiä muuallakin kuin meillä. Taudit leviävät lämpimässä kelissä ruokinnalle kerääntyvien siiliyksilöiden välillä. Robottiruohonleikkurit ovat siilien tuho. Laji saattaa pohjoisessa hyötyä lämmenneestä ilmastosta, mutta toisaalta ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat leudot ja sateiset talvet tappavat entistä enemmän horrostavia siilejä. Mitään luonnoneläintä ei saa ottaa kiinni, ellei eläin ole loukkaantunut, sairas tai muuten avuttomassa tilassa.” Hyvää tarkoittava ihminen ei aina ole siileille hyväksi. Suojelutarkoituksessa tehtävään siirtoonkin tarvitaan aina Ely-keskuksen lupa. Syksyllä ravintovarastoja keräävät poikasetkin saattavat hyötyä lisäruokinnasta. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta ja Helsingin eläinsuojeluyhdistys julkaisivat äskettäin tutkimuksen villieläinten hoidosta Suomessa. Eläinlääkäri raportoivat säännöllisesti robottileikkureiden silpomista siileistä. Siilien vangitseminen on yksiselitteisesti kiellettyä, paitsi jos ne ovat niin sairaita, että muuta keinoa niiden pelastamiseksi ei ole. Syksyllä 2024 Korkeasaaren eläintarha julisti verkkosivuillaan siilirauhan. Loukkaantunutta eläintä pitää auttaa, mutta tutkimuksen perusteella vaikutti siltä, että vapaaehtoiset hoitajat ottavat siilejä hoitoon liian kevein perustein ja turhan vähäisellä kokemuksella. Enemmän haittaa kuin hyötyä 2000-luvun ihminen jatkaa innokkaasti siilien elämän hämmentämistä. Keväällä siilien herätessä horroksesta ruokinnasta voi olla niille apua. Pesä on siileille tärkeä, sillä ne viettävät pesässä jopa 85 prosenttia elämästään. Se kirjoitti näin: ”Sosiaalisessa mediassa jaetaan syksyisin ohjeita ottaa kiinni ja punnita horrostamaan valmistautuvia siilejä. Parhaiten kotipuutarhuri auttaa siilejä pitämällä pihansa villinä. Siiliä voi ruokkia esimerkiksi kissan ja koiran viljattomalla märkäruualla. Monipuolisimman ravinnon siilit saavat luonnosta. Minkäänlaisia maitotuotteita siili ei kestä, sillä se on laktoosi-intolerantti. Siili tarvitsee suojapaikkoja ja pesänrakennusaineita, joten pensaiden kannattaa antaa kasvaa, nurmikon pysyä rehevänä ja lehtikasojen kertyä. Kaikkien eläinlajien joukosta juuri siilien hoitokäytännöt herättivät eniten huolta. Ruuaksi käy esimerkiksi kissan purkkiruoka tai keitetty kala. Ruuassa ei saa olla mausteita tai suolaa. Ruokintapaikka tulee pitää puhtaana tautien leviämisen välttämiseksi. Yhdellä siilillä on lukuisia pesiä: talvipesän lisäksi kesäisiä päiväpesiä ja myös syyspesiä. Ruokakuppeja kannattaa laittaa esille useampia, ja ne tulee sijoitella etäälle toisistaan, jotta siilit eivät ala tapella keskenään. Puhdasta vettä pitää olla tarjolla. Siili rakentaa itse parhaat pesät, jos ympäristö on sopiva ja hyviä pesämateriaaleja on riittävästi saatavilla. Lisätietoa siilistä löydät kirjasta Siili Suomen luonnossa (Mervi Kunnasranta ja Anni Rautio, Otava 2022)
Syksyllä viihtyy metsissä, kesällä pihoilla. • Yhdet poikaset kesässä, poikuekoko 4–5. • Elinympäristönä lehtipuuvaltaiset metsiköt puutarhat ja joutomaat. Älä koskaan tarjoa eläimille sopimattomia ravintoaineita. Puhumattakaan siitä, että osa siileistä jää ihmisten eläinrakkauden vangeiksi loppuiäkseen. • Asustaa mielellään ihmisasutuksen lähellä. H E N R I K O S K IN E N / V A S TA V A LO -suomalaisten kalojen luonnonmukainen akvaario • Kalojen ruokintaa päivittäin klo 15. • Vuoden 2025 teemana vesistöjen ennallistaminen. Siilien parasta ajatellen Korkeasaaren opaskirjan teksti vuodelta 1892 on edelleen pätevä ohjenuora: ”Älä ärsytä eläimiä äläkä häiritse heitä heidän levätessään. Tervetu loa oppima an ja viihtym ään! Sapokankatu 2, Kotka 040 3110 330 maretarium.fi Pihalla ilmainen paikoitus. • Kaikkiruokainen, syö esimerkiksi kovakuoriaisia, lieroja, toukkia, muita hyönteisiä, etanoita, pikkunisäkkäiden poikasia ja linnunmunia. • Horrostaa talvella, horros kestää noin 220 päivää. Pahassa paikassa siili vetäytyy palloksi. Villieläimet stressaantuvat ihmisen hoivissa. • Kesän erikoisnäyttelynä 3.6.-31.8.2025 Vapaana virtaava Hiitolanjoki • Liput 17 / 9,50 €, verkkokaupasta vähän edullisemmin. Älä pysy väliäpitämättömänä katsojana, jos joku toinen henkilö tekee ilkivaltaisuutta.” Tähän voisi lisätä vielä kaksi kohtaa: kevennä kaasujalkaa, äläkä ota siilejä hoitoon omaksi huviksesi.. • Elinikä luonnossa 2–4 vuotta, mutta voi elää jopa 7-vuotiaaksi. Siiliä suojaa 5000–8000 piikkiä. Siilien vapauttaminen uuteen paikkaan voi vaikuttaa lajin geneettisen monimuotoisuuteen ja levittää tauteja. Koeta olla heitä peljättämättä; älä sentähden ota koiria mukaasi Korkeasaareen. suomenluonto.fi 23 SIILI Erinaceus europaeus • Yksineläjä, yöaktiivinen. . to voi auttaa, mutta siinä on myös riskinsä. Rovastinkatu 1, Lohja 15.5.2025–7.1.2027 L O H J A N M U S E O – TARINOITA LOHJAN ALUEEN JÄRVILTÄ TUTUILLA VESILLÄ Ajankohtaiset pääsymaksut ja aukioloajat www.lohja.fi/museo Näyttelyssä sukelletaan Lohjan alueen järvien maailmaan paikallisten muistojen ja tarinoiden kautta. Koko perheen suosikkikohde Pihalla sähköautojen latauspisteitä
24 suomenluonto.fi perho set 24 suomenluonto.fi Yön ja päivän H EL M U T D IE K M A N N Tiikerisiilikästä tavataan aina Oulun korkeudelle saakka.
Samalla aallot tyyntyvät sileäksi vesimatoksi. Lintuja olisikin helppo havaita ja tunnistaa vielä näin hämärän laskeuduttua, mutta miten mahtaa käydä yöperhosten tunnistamisessa. Tässä rantametsässä niiden läsnäolon on huomannut lähinnä ulkovalolle kertyvistä notkujista ja nuotion hohteessa puikkaavista harmatakkisista piipahtajista. suomenluonto.fi 25 perho set Tutulla rantapolulla lentää erilaisia vastaantulijoita yön hämärässä kuin päivän kirkkaudessa. . Päiväperhosten jäljille on helppo päästä, mutta yöperhoset tuntuvat säilyttävän salaisuutensa. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT HELMUT DIEKMANN, ARI KORJALA OLLI PIHLAJAMAA, EINO YLÖNEN KUVITUKSET JENNA JOKELAINEN Aurinko alkaa laskea rantapolun taakse aukeavan järvenselän syliin. Rantakivellä pyörähtää vielä rantasipi ja jostain kaukaa kiirii kuikan huuto. A J EN N A J O K EL A IN EN. Ritariperhosen toukkia voi nähdä sarjakukkaiskasveilla
Silloin monet näistä öisin lentävistä perhoslajeista lepäävät hiljaa paikoillaan kasvien seassa tai vaikkapa puun rungolla mahdollisimman huomaamattomina. Lasikuistille napsautettu valo saa heti liikettä aikaiseksi ja perhosia lentämään ikkunaa vasten. Toisaalta valosta voi lähteä samanlaista säteilyä kuin kukista, joista perhoset käyvät imemässä mettä. Öisessä metsässä kulkeminen tekee meistä liittolaisia. Sen pää ja ruumiin etuosa ovat valkean karvan peitossa, joka suojaa perhosta yön viileydeltä. Tähän ne käyttävät erilaisia feromoneja eli hajumolekyylejä. Nimensä laji on saanut siitä, että sen toukka elää mataroilla sekä horsmilla. Häivähdys vihreää Kesäinen hämärä huputtaa nopeasti jaloissa kahisevan mustikkavarvikon ja tämän pienen metsän puut tummiksi hahmoiksi. Oletuksia kuitenkin on. Ja tiedoksi: Suomessa lentelee myös huutomerkkiyökkönen. Ikkunalle istahtaa jälleen yksi perhonen, josta saan napattua suttuisen kuvan. Ja sekin nousee varvikosta ja on niin nopea, että lajin tunnistaminen tuntuu mahdottomalta. Selvittelyjen jälkeen laji paljastuu kysymysmerkkiyökköseksi, joka on saanut hauskan nimensä siipien kuvioinnista. Se lentää iltahämärissä ja aamuyöllä – sekä usein päivälläkin. 26 suomenluonto.fi Yöperhosista monet ovatkin väritykseltään harmaita tai rusehtavia. Kesäillan hiljaisuus tuntuu laskeutuvan ympärillemme ja muodostavan tilan, jonka jaamme kuin sanattomasta sopimuksesta: minäkin kuulun tänne. Silloin sitä voi etsiä myös metsätien varren vadelmapensaasta tai sananjalkojen lehdiltä. Sitä ei tarkkaan tiedetä, miksi yöperhoset lentävät keinovaloa kohti. Ne tarvitsevat tehokkaan suojavärinsä juuri kirkasta päivänvaloa varten. Mahtoiko siinä olla häivähdys vihreää. Perhoset käyttävät Aurinkoa ja Kuuta suunnistamiseen, ja yössä loistava valo voi sekoittua näihin taivaalla loistaviin kompasseihin. Koetan olla silmä tarkkana ja huomata jokaisen pienenkin siiven liikkeen, mutta ottaa aikansa ennen kuin huomaan vilahdustakaan perhosesta. Auringossa kimaltelevalta järveltä kantautuu joutsenten huhuilua ja harmaalokin iloittelua. Parhaiten näitä perhosmaailman öisiä kulkijoita pääseekin näkemään valon houkuttelemina. H EL M U T D IE K M A N N O LL I P IH LA JA M A A . Sammutan kuistin valon, jotta perhosetkin pääsevät valon piinasta takaisin hämärän suojaan. Lentoaika ainakin täsmää. Elokuussa lentonsa aloittava Suomen kookkain yökkönen, siniritariyökkönen, sen sijaan on täällä jokasyksyinen vastaantulija. Tunnen kuuluvani hämärän kulkijoihin samalla tavalla kuin hitaasti mutta varmasti etenevä ukkoetana tai nopeasti siivilleen puikkaava perhonen, jonka lajimäärityksellä ei juuri nyt ole niin väliäkään. Huomaan tämän tumman kulkijan onneksi ajoissa ja me molemmat pääsemme jatkamaan matkaa omiin suuntiimme. Mittarien tapaan reunustäplämittarikin luetaan yöperhoseksi, vaikka se saattaa lentää vastaan myös päivällä. Näyttävimpiä yöperhosia ovat kiitäjät, joista moni on saattanut nähdäkin vaikkapa matarakiitäjän. A R I KO R JA LA. Kuten vaikkapa tiikerisiilikkäällä, joka on komea ilmestys muutenkin. Silloin kyseessä voisi olla mustikkalehtomittari, jonka toukat syövät mustikkaa ja juolukkaa. Yökkönen on helppo tunnistaa nimensä mukaisesta, takasiipien poikki kulkevasta tummansinisestä raidasta. Mutta siniritariyökkösen kohtaamistakin pitää vielä malttaa odottaa. Ne ovat muuten aseettomia saalistajia vastaan – ainoastaan paha maku saattaa saada saalistajan sylkäisemään perhosen suustaan. Kaikki yöperhoset eivät kuitenkaan aikuisena edes syö mitään, vaan pääasia on löytää kumppani ja lisääntyä. Mustikkalehtomittari on liikkeellä toukokuusta heinäkuulle, samoin kuin reunustäplämittarikin, jolla tosin toinen sukupolvi voi liihotella aina syyskuulle saakka. Sen siipien kärkiväli on peräti 82– 96 milliä. Korkealentoisia kävijöitä Päivänvalossa sama rantapolku ja metsikkö ovat tulvillaan värejä ja liikettä. Matarajakiitäjä ei ole valon perään, joten sitä on turha odotella nyt vierailulle kuistin ikkunallekaan. Tällaisessa rantametsikössä voisi lennellä ainakin reunustäplämittari, jonka täplikkäitä vaaleita siipiä koristaa tumma reunus. Polulla mittaa vastaantulijasta ottaa valtava ukkoetana. Valo kompassina Yöperhosretken anti jää lopulta melko laihaksi, huomaan vain kaksi varvikosta nopeasti lehahtanutta pientä perhosta – sekä ukkoetanan ja lukuisasti hyttysiä. Niiden vastaanottamiseksi pitää tietenkin olla myös hyvä varustus, siis kunnon tuntosarvet. Matarakiitäjää voi houkutella puutarhaan vaikkapa vuorenkilven kukille. Isosittiäinen porhaltaa neulasten peittämältä polulta tummanvihreään varvikkoon ja kuusen varjossa kasvavassa kekomuurahaispesässä näyttää olevan enemmän kiirettä kuin eilen. Nimi kertookin paljon lajin ulkonäöstä, joka voi tosin vaihdella hyvinkin paljon
EI N O Y LÖ N EN . Yöperhosiin lukeutuva mustikkalehtomittari lentää päivällä, illalla sekä yöllä ja tulee valolle.. . suomenluonto.fi 27 ÖISESSÄ METSÄSSÄ KULKEMINEN TEKEE MEISTÄ LIITTOLAISIA. Kysymysmerkkiyökkönen on saanut nimensä siivessä näkyvästä vaaleasta kuviosta. Heinäkuun lopulta lokakuulle lentävä siniritariyökkönen on maamme kookkain yökköslaji.
Laji on kuitenkin helppo tunnistaa keltaisesta väristä ja isosta koosta. Ritariperhonen onkin yksi maamme suurimmista päiväperhoslajeista. Sen visiitti oli niin korkealentoinen ja kestoltaan lyhyt, ettei siitä saanut edes napattua kuvaa. Metsänreunassa kasvavalla siankärsämöllä näkyy pieni tumma perhonen, joka on kuin onkin metsä nokiperhonen. Eikä mikään ihme, sillä se on varsin yleinen laji koko maassa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Päiväperhosiakin on sentään helpompi huomata ja tunnistaa kuin niiden öisiä veljiä ja siskoja. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi reunustäplämittari ja matarakiitäjä. Siitä erittyy naaraita houkuttelevia hajumolekyylejä. Sekin on helppo tunnistaa siipien ulkoreunoilla kulkevasta tiilenpunaisesta vyöstä ja mustista pilkuista. Sen johdosta perhosta esiintyy Etelä-Suomessa runsaammin parittomina vuosina ja pohjoisempana paikoin runsaammin parillisina vuosina. sukupolvi M Perhosissa riittää seurattavaa koko kesäksi, sillä monet lajit lähtevät liikkeelle vasta keskikesän sykkeessä. Kärsivällisyys palkitaan Perhosissa riittää seurattavaa koko kesäksi, sillä monet lajit lähtevät liikkeelle vasta keskikesän sykkeessä. Yksi tällainen laji on metsänokiperhonen, joka on lennossa heinäkuun alusta elokuu puoliväliin saakka. Sitruunaperhonen liihottaa pihan poikki heti aamutuimaan ja nokkosperhonen seuraa pian perässä, pihan laidoilla kukkasilla pysähdellen. Yksi tällainen laji on metsänokiperhonen, joka on lennossa heinäkuun alusta elokuu puoliväliin saaklä näkyy pieni tumma perhonen, joka on kuin onkin E T TIESITKÖ. Lähiluonnon elämää kannattaa siis kumartua ja vaikka polvistua katsomaan tarkemmin niin päivänvalossa kuin illan hämärässäkin. Nyt tummasiipi tuntuu pysyttelevän omissa oloissaan. Koiraat pitävät reviiriään korkeissa maastonkohdissa tai puiden latvoissa, joissa ne odottavat naaraita saapuvaksi. Runsas laji on myös hauskalla nimellä varustettu piippopaksupää. 28 suomenluonto.fi T H H T S L M J REUNUSTÄPLÄMITTARI K H Lentoaikakalenteri M Kirkkaassa päivänvalossa on siis eri kulkijat kuin hämärän varjoissa. S L M J M J M J. Tämä ruskehtavan oranssi pieni perhonen on nimensä mukaisesti tanakampaa tekoa ja ruumiiltaan karvainen kaveri. Yöperhosia on liikkeellä keväästä syksyyn, ja niitä voi nähdä aina marraskuun alkuun saakka. Monet yöperhoslajeista ovat aktiivisia myös päivällä. Pienikin retki paljastaa, miten väki vaihtuu valon mukaan yön jä päivän kulkijoiksi. Siispä hellin mielessäni sitä yhtä kesäpäivää, jolloin ritari liikkui liki pihamaan. Naaraat ovat koiraita kookkaampia, mutta kokoakin helpompi tapa erottaa sukupuolet toisistaan on koiraan etusiiven keskellä kulkeva koirasjuova. Minä saan puolestani turhaan odotella näkeväni edes vilausta tästä päiväperhosten kuningasja kuningatarlajista. Kevään ensimmäinen perhonen pihassa oli suruvaippa ja se teki ensilentonsa jo maaliskuun lopun lämpiminä päivinä. Vain yhtenä kesänä tähän rantaan on lepatellut upea ritariperhonen. Sen esiintyvyydessä on kuitenkin vuosittaista vaihtelua, sillä sen kehitysvaihe on kaksivuotinen: ensimmäisenä talvena talvehtii muna ja toisena talvena toukka. T H H E S L M J TÄPLÄSIRPPISIIPI K H Lentoaikakalenteri M T H H T E S L M J K H Lentoaikakalenteri, 2. Ne ovat varuillaan ja säntäävät lentoon, jos niitä kyykistyy tarkkailemaan ja koettaa kuvata lajin tunnistamista varten. Perhosten seuraaminen vaatii kärsivällisyyttä
Elinympäristö: Niityt ja kedot. Liikkeellä: Yöllä, tulee valolle. Elinympäristö: Lehtija sekametsät, pensaikot, puistot ja rämeet. TÄPLÄSIRPPISIIPI Drepana falcataria Tuntomerkit: Siipien pohjaväri vaaleankellertävä, etusiipien yläosassa sirppimäinen muoto, siipiväli 29–38 milliä. YÖN JA PÄIVÄN LIITÄJIÄ Lue lisää kuvittaj a Jenna Jokelaise sta s. ISOSIILIKÄS Arctia caja Tuntomerkit: Pää ja keskiruumis tummanruskeat, takaruumis sinooperinpunainen, etusiivet kahvinruskeat ja vaaleakuvioiset, takasiivet sinooperinpunaiset, joissa kuusi suurta täplää, siipiväli 46-71 milliä. 60! Lentoaikakalenteri. Liikkeellä: Illalla ja yöllä, usein myös päivällä. Lue lisää kuvittaj a Jenna Jokelaise sta s. T H H T E S L M J MATARAKIITÄJÄ K Lentoaikakalenteri M H KUVITUKSET JENNA JOKELAINEN Perhospiirrokset ovat suuntaaantavassa koossa toisiinsa nähden, mutta eivät luonnollisessa koossa. Elinympäristö: Metsänreunat, rannat, lehdot, soiden reunat ja puistot. MATARAKIITÄJÄ Perhospiirrokset ovat suuntaaantavassa koossa toisiinsa nähden, mutta eivät luonnollisessa koossa. suomenluonto.fi 29 REUNUSTÄPLÄMITTARI Lomaspilis marginata Tuntomerkit: Pää, keskiruumis ja takaruumis mustanruskeat, etusiipien pohjaväri valkea, kuviot mustanruskeita, siipiväli 22–26 milliä, muunteleva laji. Liikkeellä: Yöllä, tulee valolle. MATARAKIITÄJÄ Hyles gallii Tuntomerkit: Ruumis tumman oliivinvihreä, etusiivissä vaaleankeltainen vyö, takasiivet roosat, osittain valkeapeitteiset, siipiväli 60–81 milliä. Liikkeellä: Illalla ja yöllä, lähtee lentoon päivälläkin. Käy kukilla. Elinympäristö: Niityt, hakamaat, viljelymaat ja puistot. 60! T H H T E S L M J ISOSIILIKÄS K H Lentoaikakalenteri M Opi tunnistamaan näyttäviä yöperhosia ja päiväperhosia
Elinympäristö: Kosteat ja kuivahkot rantaja suoniityt. Elinympäristö: Niityt ja metsäaukiot. Liikkeellä: Aamusta iltapäivään. PIIPPOPAKSUPÄÄ Ochlodes sylvanus Tuntomerkit: Siivet päältä ruskeankeltaiset tai oranssisävyiset, kulmikkaita vaaleamman keltaisia täpliä, keskiruumis karvainen, siipiväli 23–33 milliä. T H H T E S L M J RITARIPERHONEN K Lentoaikakalenteri M T H H T E S L M J SURUVAIPPA K H Lentoaikakalenteri M Testaa tietosi Perhosvisassa: suomenluonto.fi/ perhosvisa H Suurikokoinen, siivet vaalean rikinkeltaiset, mustat suonet ja ulkoreunat, takasiipien kannus musta, siipiväli 64–94 Kosteat ja kuivahkot rantaja Aamusta iltapäivään. SURUVAIPPA Nymphalis antiopa Tuntomerkit: Siivet tumman punaruskeat, vaaleankeltaiset ulkoreunat, etusiipien etureunassa kaksi kellanvalkeaa täplää, siipiväli 50-75 milliä. Liikkeellä: Aamusta iltapäivään. METSÄNOKIPERHONEN Erebia ligea Tuntomerkit: Siivet päältä mustanruskeat, etusiivissä leveä ruskehtavanoranssi poikkivyö, jossa 3–4 silmätäplää, siipiväli 36–49 milliä. Elinympäristö: Metsäaukiot ja metsänreunat. Nymphalis antiopa suomenluonto.fi/. Liikkeellä: Aamusta iltapäivään. Liikkeellä: Aamusta iltapäivään. 30 suomenluonto.fi RITARIPERHONEN Papilio machaon Tuntomerkit: Suurikokoinen, siivet vaalean rikinkeltaiset, mustat suonet ja ulkoreunat, takasiipien kannus musta, siipiväli 64–94 milliä. Elinympäristö: Metsäaukiot ja metsänreunat
Hyönteistarvike Tibiale Oy. Yökköset, mittarit, kiitäjät ja karvakehrääjät kuuluvat yöperhosiin. Kirja kokoaa samojen kansien sisään viimeisimmän tiedon maamme lajistosta, lajien biologiasta ja uhanalaisuudesta, pohjautuen tekijöidensä vuosikymmenten pituiseen harrastusja vapaaehtoistyöhön kaksisiipisten parissa. Isokimalaiskärpänen (Bombylius major) Marko Kelo. Ihmettelitkö, mikä oli tuo iso ja kovaääninen otus, joka nappasi paarman lakiltasi. Helsinki, 2023. Entä pohditko, miksi jotain pieniä hyönteisiä ylipäätään pitäisi suojella. Opas lajien kehitysvaiheiden tunnistamiseen, elintapoihin ja kasvatukseen. Suomen suurin kärpänen, sympaattisen pörröisiä sekä tyylikkään kirjailtuja lajeja, kodin sisätiloissakin asustavia otuksia ja kansainvälinen harvinaisuus, joka toistaiseksi tunnetaan Euroopassa vain Suomesta. SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN -kirja tarjoaa silmät avaavan tutkimusmatkan eräiden maailman monimuotoisimpien ja näyttävien kärpäsheimojen kotoisten edustajien pariin. ISBN 978-952-67544-0-6 JAAKKO POHJOISMÄKI ANTTI HAARTO IIRO KAKKO P O H JO IS M Ä K I • H A A R TO • K A K K O Epäiletkö, että kärpäset voisivat olla kiinnostavia. Suomen petokärpäset sukulaisineen tuleekin kulumaan hyvin monenlaisten luonnonystävien, biologien ja ympäristöviranomaisten käsissä. ETUKANNEN KUVA: Hurmepalokärpänen (Andrenosoma cyrtoxys) Kuva Tuomo Vainio. Aitosurukärpänen (Hemipenthes maurum) Antti Haarto. Päiväperhosia taas ovat ritariperhoset, kaaliperhoset, sinisiivet, täpläperhoset, heinäperhoset ja paksupäät. TAKAKANNEN KUVAT: Kyrmypetokärpänen (Laphria gibbosa) Antti Haarto. Helsinki, 2023. KUVAT ALLA: Kastepetokärpänen (Rhadiurgus variabilis) Antti Haarto. Korsipetokärpänen (Leptogaster guttiventris) Jaakko Pohjoismäki. SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN -kirja tarjoaa silmät avaavan tutkimusmatkan eräiden maailman monimuotoisimpien ja näyttävien kärpäsheimojen kotoisten edustajien pariin. Vai oletko jo edistyneempi lajilukutaidossasi ja haluaisit selvittää rantakedolla näkemäsi kauniin kimalaiskärpäsen nimen. K I M M O S I LV O N E N O P A S T U N N I S T A M I S E E N , E L I N T A P O I H I N J A K A S VA T U K S E E N SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT SU O M EN PE RH O SE T JA TO U K A T K IM M O S IL V O N E N SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT THE EARLY STAGES OF BUTTERFLIES AND MOTHS OF FINLAND PÄIVÄPERHOSET KIITÄJÄT KEHRÄÄJÄT SIRPPISIIVET VILLASELÄT NIRKOT VILLAKKAAT SIILIKKÄÄT VENHOKKAAT Suomen petokärpäset lähisukulaisineen S U O M EN PE TO K Ä RP Ä SE T SU K U LA IS IN EE N SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN on ensimmäinen suomenkielinen peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäsiä käsittelevä kirja, edustaen samalla myös ensimmäistä näiden kärpäsryhmien Koillis-Euroopan lajiston kattavaa opasta. Metsäikkunakärpänen (Scenopinus jerei ) Jaakko Pohjoismäki. Työ on vaatinut lukemattomia maastoretkiä Suomessa ja ulkomailla, hajanaisen kirjallisen aineiston kokoamista ja kriittistä analyysiä sekä museoja tietokanta-aineistojen läpikäymistä, ja jonka tulokset summautuvat tässä 288-sivuisessa Suomen petokärpäset sukulaisineen -teoksessa. (s is . Korsipetokärpänen (Leptogaster guttiventris) Jaakko Pohjoismäki. Aitosurukärpänen (Hemipenthes maurum) Antti Haarto. Havainnoi kesän hyönteisiä Yli 90% perhoslajeista on yöaktiivisia. Dyynivillakärpänen (Villa modesta) Jaakko Pohjoismäki. J A A K K O P O H J O I S M Ä K I , A N T T I H A A R T O & I I R O K A K K O 87 € Tibiale_2025.indd 1 Tibiale_2025.indd 1 23.5.2025 13.00 23.5.2025 13.00. Työ on vaatinut lukemattomia maastoretkiä Suomessa ja ulkomailla, hajanaisen kirjallisen aineiston kokoamista ja kriittistä analyysiä sekä museoja tietokanta-aineistojen läpikäymistä, ja jonka tulokset summautuvat tässä 288-sivuisessa Suomen petokärpäset sukulaisineen -teoksessa. Ihmettelitkö, mikä oli tuo iso ja kovaääninen otus, joka nappasi paarman lakiltasi. Hopeatikarikärpänen (Acrosathe annulata) Antti Haarto. Hopeatikarikärpänen (Acrosathe annulata) Antti Haarto. Metsäikkunakärpänen (Scenopinus jerei ) Jaakko Pohjoismäki. Helppokäyttöiset määrityskaavat sekä seikkaperäiset kuvaukset, lukuisin piirrosja valokuvin, helpottavat lajien tunnistamista ja kannustavat näiden oppimiseen. A LV ) Suomen SU O M EN PE RH O SE T JA TO U K A T K IM M O S IL V O N E N SUOMEN PERHOSET JA TOUKAT THE EARLY STAGES OF BUTTERFLIES AND MOTHS OF FINLAND SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN S U O M EN PE TO K Ä RP Ä SE T SU K U LA IS IN EE N O P A S K I R J A L A J I E N M Ä Ä R I T T Ä M I S E E N , B I O L O G I A A N J A U H A N A L A I S U U T E E N SUOMEN PETOKÄRPÄSET SUKULAISINEEN on ensimmäinen suomenkielinen peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäsiä käsittelevä kirja, edustaen samalla myös ensimmäistä näiden kärpäsryhmien Koillis-Euroopan lajiston kattavaa opasta. ISBN 978-952-67544-0-6 Asiloidea of Finland JAAKKO POHJOISMÄKI ANTTI HAARTO IIRO KAKKO P O H JO IS M Ä K I • H A A R TO • K A K K O Epäiletkö, että kärpäset voisivat olla kiinnostavia. Yksityiskohtaiset lajikuvaukset valottavat lajien käyttäytymistä, ekologiaa, levinneisyyttä ja elinympäristövaatimuksia, auttaen lajien etsimisessä sekä havainnoinnissa. Kirjassa esitellään yhteensä 133 Suomesta ja lähialueilta tavattua peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäslajia, joukossaan mm. Suomen petokärpäset sukulaisineen tuleekin kulumaan hyvin monenlaisten luonnonystävien, biologien ja ympäristöviranomaisten käsissä. Isokimalaiskärpänen (Bombylius major) Marko Kelo. Suomen suurin kärpänen, sympaattisen pörröisiä sekä tyylikkään kirjailtuja lajeja, kodin sisätiloissakin asustavia otuksia ja kansainvälinen harvinaisuus, joka toistaiseksi tunnetaan Euroopassa vain Suomesta. Kaupastamme löydät niiden houkutteluun soveltuvat UV-lamput. Hyönteistarvike Tibiale Oy. Kirja kokoaa samojen kansien sisään viimeisimmän tiedon maamme lajistosta, lajien biologiasta ja uhanalaisuudesta, pohjautuen tekijöidensä vuosikymmenten pituiseen harrastusja vapaaehtoistyöhön kaksisiipisten parissa. Vai oletko jo edistyneempi lajilukutaidossasi ja haluaisit selvittää rantakedolla näkemäsi kauniin kimalaiskärpäsen nimen. ETUKANNEN KUVA: Hurmepalokärpänen (Andrenosoma cyrtoxys) Kuva Tuomo Vainio. Dyynivillakärpänen (Villa modesta) Jaakko Pohjoismäki. Kirja soveltuu erinomaisesti myös aikuisten perhosten tunnistamiseen. KUVAT ALLA: Kastepetokärpänen (Rhadiurgus variabilis) Antti Haarto. Yksityiskohtaiset lajikuvaukset valottavat lajien käyttäytymistä, ekologiaa, levinneisyyttä ja elinympäristövaatimuksia, auttaen lajien etsimisessä sekä havainnoinnissa. Kirjassa esitellään yhteensä 133 Suomesta ja lähialueilta tavattua peto-, tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäslajia, joukossaan mm. Entä pohditko, miksi jotain pieniä hyönteisiä ylipäätään pitäisi suojella. suomenluonto.fi 31 T H H T E S L M J METSÄNOKIPERHONEN K H Lentoaikakalenteri M T H H T E S L M J PIIPPOPAKSUPÄÄ K H Lentoaikakalenteri M TIESITKÖ. TAKAKANNEN KUVAT: Kyrmypetokärpänen (Laphria gibbosa) Antti Haarto. 84 € Uudistunut hyönteiskirjojen ja havainnointivälineiden aarreaitta löytyy osoitteesta: www.tibiale.fi H in na t vo im as sa to is ta is ek si . Lajiesittelyiden lisäksi kirja sisältää myös tuhdin tietopaketin eliöiden luokittelusta, nykyaikaisista DNA-menetelmistä, ympäristönmuutoksen historiasta, lajien suojelusta ja elinympäristöjen hoidosta. Helppokäyttöiset määrityskaavat sekä seikkaperäiset kuvaukset, lukuisin piirrosja valokuvin, helpottavat lajien tunnistamista ja kannustavat näiden oppimiseen. Lajiesittelyiden lisäksi kirja sisältää myös tuhdin tietopaketin eliöiden luokittelusta, nykyaikaisista DNA-menetelmistä, ympäristönmuutoksen historiasta, lajien suojelusta ja elinympäristöjen hoidosta
Neljä eloon jäänyttä eläintä karkasi pian tarhastaan, ja niiden annettiin jäädä luontoon. 32 suomenluonto.fi Pitäisikö valkohäntäkauriin olla haitallinen vieraslaji. Haitalliseksi vieraslaji voidaan luokitella, jos se uhkaa luonnon monimuotoisuutta tai siihen linkittyviä ekosysteemipalveluja. Tiedotteessa mainittiin myös hirvieläinten levittämät puutiaisten kantamat taudit. Olisiko valkohäntäkauris syytä luokitella kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Valkohäntäkauris on nimistötoimikunnan suosittelema nimi valkohäntäpeurana tunnetulle lajille.. Perusteluina olivat liikenneonnettomuudet sekä vahingot ammattiviljelyksille, kotipuutarhoille ja luonnonkasvillisuudelle. Näiden sekä muutaman myöhemmin tuodun kauriin perimästä on muodostunut koko Suomen nykyinen lähes sadantuhannen eläimen kanta. Suomen luonnonsuojeluliitto esitti vuonna 2022 valkohäntäkaurista lisättäväksi haitallisten vieraslajien luetteloon vuoteen 2030 mennessä. Suomen Luontoa kustantaa Suomen luonnonsuojeluliitto. Tä st ä p u h u ta a n TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA TUOMAS HEINONEN ENSIMMÄISET VALKOHÄNTÄKAURIIT tuotiin Suomeen Amerikasta 1930-luvulla. Kolme asiantuntijaa kertoo näkemyksensä. Vieraslajeihin luetaan lajit, jotka ihminen on tarkoituksella tai tahattomasti siirtänyt luontaisen leviämisalueensa ulkopuolelle
1. Toinen näkökulma tilanteen parantamiseksi olisi se, että ilvesten ja susien niin sanottu kannanhoito pitäisi lopettaa. On kuitenkin ihan hyviä esimerkkejä siitä, miten paikallisesti on voitu päättää, että kantaa leikataan maatalousvahinkojen vuoksi. Liian korkealla kannalla tiedetään myös olevan vaikutuksia viljelyksille. Mietin kuitenkin, mikä hyöty siitä olisi, että se luettaisiin haitalliseksi vieraslajiksi. Valkohäntäkauriin hyödyt virkistysarvona ja lihana ovat siis huomattavan suuria. Parantaisiko se tilannetta, ja millä tavalla. Minusta ongelma on siinä, että meillä ei ole tarpeeksi tietoa siitä, mitkä sen vaikutukset ovat vaikkapa metsäekosysteemeihin tai miten vaikutukset riippuvat kannan tiheydestä. Nykyinen lainsäädäntö sallii esimerkiksi haitalliseksi luokitellun imettävän supikoiranaaraan tappamisen. En tunne metsästysnäkökulmaa riittävän hyvin. meidän luonnonkasveillemme, erityisesti kukkiville kasveille. Se muuttaa kasviyhteisöjen rakennetta ja voi vaikuttaa sitä kautta muuhunkin eliöstöön. Ne käyttävät hyväkseen sekä ylitiheää metsäkaurisettä valkohäntäpopulaatiota. Haittojen torjunnan päämenetelmä on kannan hallinta metsästämällä. Nykyinen lainsäädäntö sallii esimerkiksi haitalliseksi luokitellun imettävän supikoiranaaraan tappamisen. Ekologisesta näkökulmasta kyllä, koska siitä on selkeästi haittaa Valkohäntäkaurista ei tule luokitella haitalliseksi vieraslajiksi. Ekologisesta näkökulmasta kyllä, koska siitä on selkeästi haittaa Valkohäntäkaurista ei tule luokitella haitalliseksi vieraslajiksi. Se muuttaa kasviyhteisöjen rakennetta ja voi vaikuttaa sitä kautta muuhunkin eliöstöön. Nykyinen eläinsuojelu heikentyisi. Laji aiheuttaa tunnetusti vahinkoja, mutta samalla se on Suomen toiseksi tärkein riistalaji. Metsästäjät eivät suostuisi lajin hävittämiseen. Kovemmat inventoinnit vaikutuksista aluskasvillisuuteen tai metsään ovat pitkälti tekemättä. Silloin metsästyksen ohjattavuus ja tehokkuus laskisivat ja eläinsuojelu heikentyisi. suomenluonto.fi 33 Se on kinkkinen kysymys. Markus Melin Tutkimuspäällikkö, Luonnonvarakeskus 2. Mikäli laji luokiteltaisiin haitalliseksi vieraslajiksi, pyyntilupajärjestelmä lakkautettaisiin, ja metsästys olisi todennäköisesti sallittua vuoden ympäri. Haittojen torjunnan päämenetelmä on kannan hallinta metsästämällä. riistapäällikkö (Varsinais-Suomi), Riistakeskus 3. Järjestäytyneen metsästyksen ansiosta kanta on kääntynyt selkeään laskuun. Ne käyttävät hyväkseen sekä ylitiheää metsäkaurisettä valkohäntäpopulaatiota. Se on kyllä haaveena monella. En tunne metsästysnäkökulmaa riittävän hyvin. Metsästäjät eivät suostuisi lajin hävittämiseen. Toinen näkökulma tilanteen parantamiseksi olisi se, että ilvesten ja susien niin sanottu kannanhoito pitäisi lopettaa. Se on kinkkinen kysymys. Valkohäntäkauriin hyödyt virkistysarvona ja lihana ovat siis huomattavan suuria. Se on kinkkinen kysymys. Järjestäytyneen metsästyksen ansiosta kanta on kääntynyt selkeään laskuun. Laji aiheuttaa tunnetusti vahinkoja, mutta samalla se on Suomen toiseksi tärkein riistalaji. Terhi Ryttäri Vanhempi tutkija, Suomen ympäristökeskus. Mikäli laji luokiteltaisiin haitalliseksi vieraslajiksi, pyyntilupajärjestelmä lakkautettaisiin, ja metsästys olisi todennäköisesti sallittua vuoden ympäri. Nykyään tietty kannan koko on jossain määrin turvattu: jos uudelle alueelle leviää valkohäntiä, ja joku haluaisi metsästää ne vieraslajistatuksen takia, metsästyslupaa ei käytännössä myönnetä, sillä kanta alueella ei ole niin korkea, että se kestää metsästyksen. Jörgen Hermansson Vs. Ekologisesta näkökulmasta kyllä, koska siitä on selkeästi haittaa meidän luonnonkasveillemme, erityisesti kukkiville kasveille. Parantaisiko se tilannetta, ja millä tavalla. Silloin metsästyksen ohjattavuus ja tehokkuus laskisivat ja eläinsuojelu heikentyisi. Mietin kuitenkin, mikä hyöty siitä olisi, että se luettaisiin haitalliseksi vieraslajiksi. Se on dilemma
34 suomenluonto.fi Kivikon kesä . Helmihopeatäplä munii pitkin poikin.. Sisilisko tutkii kulkureittiään kielellä, jolla se vie hajuviestit erityiseen elimeen. 34 suomenluonto.fi TEKSTI JA KUVAT HANNU HUOVILA Terassia reunustava paahteinen kivikko tarjoaa tarkkailijalleen paljon nähtävää.
suomenluonto.fi 35
Pari kiveä vielä reiän naamioin. Ollaan rennosti kesäsäässä. Kantavia ja synnyttäneitä naaraita, pieniä poikasia ja koiraita totta kai. Vaanivat saalista paikallaan ja tekevät saalistusretkiä lähimaastoon. Mitkä kaikki ovatkaan uhkana pienille vilistelijöille kanervikossa. Sisilisko on sopivan kokoinen pihan asukki, jota tuskin huomaa. Yhdellä on kainalossa punkki, toisella käynnissä palttoon vaihto. On Suomen tämän kesän ties kuinka moneskymmenes hellepäivä. Vaivihkaa se hiipii kiville lämmittelemään. Painan kameran laukaisijaa. Liskot käyttävät kivikkoa lämmittelyja saalistuspaikkana, ja elikoiden seurantaa on saanut harrastaa pitkin kesää. Tänne jaksaa raahautua laiskempikin ihminen ihmettelemään muinaista nykyistä elämää. Viereen saattaa tulla toinen lämmönjanoinen. Kiviä ja hiekkaa tulee tiuhaan tahtiin kohta jo valmiista reiästä. Kivikko on kuuma ja liskot ovat häipyneet otollisemmille metsästysmaille. Varikset, kissat, pienpedot. Viitisen metriä ulko-ovelta kivikon reunustamalle terassille. Näkö näillä otuksilla on hyvä. Silmä on kirkas, ja kun eläin katsoo, tuntuu kuin silmän takanakin tapahtuisi asioita. 36 suomenluonto.fi M akaan vatsallani ja katselen kivikkoon. Kosketetaan kuonoilla, nojataan leukaa toiseen. Hietapistiäinen ahertaa saaliinsa kanssa.. Häntään täytyy saada kerättyä talvenvaraa ja mielellään pidettyä se itsellään. . Ruutukärpänen päätyi korennon ruokapöytään. L iskolajeja on maapallolla tuhansittain. Muutaman senttimetrin mittaisesta nanokameleontista toistasataa kiloa painavaan komodonvaraaniin. Tuntuu kuin yhä useammalta yksilöltä olisi häntä viety. Myöhässä, totta kai. Kohta silmä kääntyy alaviistoon, lisko hyökkää, kieli vilahtaa ja jotain hävisi parempiin suihin. Kiven päällä vastaan tuijottaa sisilisko parinsadan kehitysvuosimiljoonan viisaudella kuin ajatellen, mitä tuokin ukko elämästä tietää. H ietapistiäinen, armoton ahertaja, jaksaa kaivaa kuoppia kivikon hiekkaisiin kohtiin ja raahata toukkia jälkeläisten ravinnoksi. Kuvauspaikka on mitä otollisin. Värikirjoa kivikon paistattelijoilla on nuorison vihreästä ja mustasta aikuisten vaalean oliivinvihreään ja ruskeaan. Ja tuossa viilettää taas yksi häntänsä hävittänyt. Enimmäkseen sisiliskot ovat kuitenkin itsekseen
Haitalliset aineet, mikromuovit ja raskasmetallit kertyvät merieliöihin ja ravintoketjuun, vaarantaen niin luonnon kuin ihmisten terveyden. Kohta kärpänen on syöty. Itselleni ensimmäinen luontoherätys oli seurata Saaristomeren rehevöitymistä lapsuudessani 1980-luvulla suvun kesämökin rantavesissä. Orpon hallituskin puhuu Itämeren suojelusta kauniita, mutta silti leikkaa vesiensuojelun kokonaisrahoitusta ja hidastaa tarvittavia ennallistamistoimia. Asettuu sopivasti ja ryhtyy silppuamaan saalistaan. . Monia tarvittavia päätöksiä on tehtävä myös EU-tasolla, kuten maataloustukien uudistaminen, ekologisesti kestävät kalastuskiintiöt sekä mikromuovien käytön ja ravinnekuormituksen rajoittaminen. Muutama tunti kuluu ja pistiäinen palaa lihava toukka leuois saan, siirtää kivet sivuun ja kiskoo toukan maan uumeniin. Sademäärien lisääntyminen, talviaikaiset tulvat ja leudot talvet lisäävät ravinnekuormitusta ja siten Itämeren rehevöitymistä. Ympäristöministerinä se oli tärkeimpiä painopistealueitani. Itämeri on haavoittuva ekosysteemi, joka järkkyy helposti. Esimerkiksi Itäisen Suomenlahden tilaa onnistuttiin parantamaan kansainvälisillä suojelutoimilla 2000-luvun alussa vuoteen 2015 mennessä vähentämällä ulkoista fosforikuormitusta jopa yli 60%. Hämmästyttävän suunnitelmalliselta näyttävää tekemistä. Pohjoisessa sijaitsevan Itämeren eliöt eivät ole sopeutuneet lämpimämpään ilmastoon. Meille Itämeren tilaa jo vuosikymmeniä läheltä seuranneille ja suojelupäätöksiä edistäneille asia on selvä ja tarvittavat toimetkin ovat tiedossa. Kivikko on sisiliskon mieleen; siellä on aina turva lähellä. Tukkii kolon hiekalla, parilla kivellä ja lisää vielä neulasia naamioinniksi. Sen jälkeen on kuitenkin edistys ravinnnekuormituksen vähentämisessä pysähtynyt. Rehevöityminen, saastuminen, liikakalastus, sekä ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutukset uhkaavat Itämeren ainutlaatuista luontoa. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ITÄMEREN TILAN PARANTAMINEN VAATII PÄÄTTÄVÄISTÄ TOIMINTAA MAINOS. Vaikka ravinnekuormituksen, muoviroskan ja muiden saasteiden historiallinen taakka on iso ja ilmaston kuumeneminen lisää näitä haasteita entisestään, toimillamme on merkitystä ja hyviä tuloksia Itämeren suojelussa on jo saatu. Itämeren tilan parantaminen vaatii päättäväistä toimintaa ja yhteistyötä kaikilta Itämeren rantavaltioilta. Merisinikorento pärähtää kivelle ruutukärpänen leuoissaan. Silti ongelmana on poliittisten päätösten katkonaisuus ja epäjohdonmukaisuus suojelun kattavuuden varmistamisessa. Suomen rannikkovesien tilaan vaikuttaa kuitenkin eniten rannikkomme valuma-alueilla tehtävät toimenpiteet: niistä vastuu on meillä suomalaisilla. Kalakannat, kuten turska ja silakka, ovat vähentyneet dramaattisesti – lajit, joita aiemmin oli runsaasti, ovat nyt vähentyneet, jopa romahtaneet. Tarvitsemme sitovia tavoitteita, konkreettisia toimenpiteitä ja riittävää rahoitusta Itämeren luonnon suojelemiseksi ja ennallistamiseksi. Korento lähtee, kivelle jää muutama aterian murunen. tiin ja sopivaa toukkaa etsimään. Itämeren arvo mitataan poliittisilla päätöksillä, ei juhlapuheilla
38 suomenluonto.fi Lakka on pohjoinen kultainen herkku, jossa on monia terveysvaikutteisia yhdisteitä. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT VASTAVALO JA TAPIO KUJALA VILLI MARJA. 38 suomenluonto.fi A N N E TA LV EN S A A R I / V A S TA V A LO SUON VILLI MARJA 38 suomenluonto.fi A N N E TA LV EN S A A R I / V A S TA V A LO Heinä–elokuussa kypsyvä lakan marja on kasvitieteellisesti katsottuna kerrannaisluumarja
Siemenissä on kuitenkin runsaasti E-vitamiinia sekä öljyä, joka sisältää muun muassa linolihappoa. Lakka ja hilla ovat kuitenkin kasvin vaihtoehtoiset nimet. Muuraimeksi en marjaa yleensä kutsu”, Jaakola sanoo ja teemme siis lakankaupat – putkilokasvien nimistötoimikunnan suosituksen vastaisesti, sillä se suosittaa käyttämään nimeä muurain. Kasvi kestää jopa 40 asteen pakkasta, joten se menestyy erityisen hyvin myös pohjoisessa. Laboratoriossa on kontrolloidut kasvihuoneet, joissa voidaan tutkia esimerkiksi puolukan, mustikan ja lakan marjojen tuottamia antosyaaneja erilaisissa valoja lämpöoloissa. Pölyttäjien rooli on siis lakkasadon onnistumisessa erityisen tärkeä”, Jaakola painottaa. Kullankeltaisen värinsä marja saa A-vitamiinin sisältämistä karotenoideista ja punertavan sävyn antosyaaneista. Marjat maistuvat paitsi ihmiselle myös ainakin karhulle, kanalinnuille ja rastaille, jotka levittävät siemeniä ulosteidensa mukana uusille kasvupaikoille. Sille kelpaavat niin lakan lehdet, kukat kuin marjatkin. C-vitamiinia siinä onkin enemmän kuin appelsiinissa, mutta vähemmän kuin tyrnissä. Siitepöly syntyy hedekukan keskellä näkyvissä heteissä. Hän myöntää, että lakka on jäänyt marjatutkimuksessa yleisempien marjojen, mustikan ja puolukan, varjoon. ”Se tiedetään, että lämpötila vaikuttaa marjan sokerija happopitoisuuteen ja siten myös marjojen terveysvaikutteisiin yhdisteisiin – ja tietenkin makuun”, Jaakola sanoo. ”Olemme investoineet nyt kuvantamislaitteisiin, kuten hyperspektrikameraan ja multispektriskanneriin, joilla voidaan tutkia kasvien fenotyyppejä. ”Lakka on kaksikotinen, joten sen heteet ja emit ovat eri kasviyksilöiden kukissa. Nämä kullankeltaiset mehevät herkut kypsyvät heinä–elokuussa. . . Lakka säilyy siten hyvin survottuna omassa mehussaan. Marja muistuttaa muodoltaan kumpupilveä ja englanniksi se onkin nimeltään cloudberry. Komeasti valkoisena kukkiva lakkasuo voi kuitenkin osoittautua huonoksi marjasadoltaan, sillä kaikki kukat voivat ollakin peräisin samasta juurakosta ja siten pelkästään hedekukkia. Lakan marja kehittyy ainoastaan emikukasta, jonka keskellä näkyvät keltaiset emirakenteet. Kuvantaminen on nyt iso trendi kasvitieteessä”, Jaakola sanoo. ”Lakka on kuitenkin kolmen tärkeimmän pohjoismaisen marjan joukossa. Myös pieni kovakuoriainen, hillanälvikäs voi ehtiä marja-apajille ennen marjastajaa. Jaakolan työpaikka on Norjan arktinen yliopisto Tromssassa. Lakan marja on kasvitieteellisesti katsottuna kerrannaisluumarja ja sen siemenet ovat isokokoisia ja luunkovia. Esimerkiksi monet ulkomaalaiset ihmettelevät usein juuri marjan suuria siemeniä”, Jaakola sanoo. ”Lakan maku ja koostumus jakavat mielipiteitä. ”Minä olen kotoisin Varsinais-Suomesta ja siellä sanotaan lakka, mutta olen opiskellut ja elänyt pitkään Oulussa ja siellä taas sanotaan hilla. Touko–kesäkuussa lakka puhkeaa valkohelmaisiin kukkiin, jotka tarjoavat tärkeää ravintoa pölyttäjille. Siellä hän luotsaa myös ilmastolaboratoriota, jossa tehdään maailman johtavaa luonnonmarjatutkimusta. Tämä rasvahappo estää ihmisellä ihon kuivumista, joten öljy on tuttu myös monista kometiikkatuotteista. Niistä ei synny marjoja, vaan ainoastaan emikukista kehittyy marjoja. Antimikrobista tehoa ”Lakkahan on tosi hyvä C-vitamiinin ja kuidun lähde”, Jaakola sanoo, kun puheeksi tulevat marjan terveysvaikutteiset yhdisteet. Ensin tulee puolukka, sitten mustikka ja kolmantena lakka, joka on erityisen arvostettu pohjoisessa.” Viime vuosina on tutkittu etenkin luonnonmarjojen terveysvaikutteisia yhdisteitä ja sitä, onko kasvupaikalla vaikutusta niiden tuottoon. Säilyvä lakka Luonnonmarjojen sisältämä bentsoehappo suojaa marjoja kasvitaudeilta ja parantaa marjojen säilyvyyttä. Kotipaikka sammaleessa Lakka viihtyy karussa turvemaassa, ja sitä löytää niin soilta, rämeiltä, korvista kuin nevoiltakin. Lakan silmut uinuvat talven sammaleen suojassa, jonne pakkanen ei yllä. Happoa on eniten puolukassa, karpalossa sekä lakassa. Soiden keltaisella kullalla kun on monta nimeä riippuen siitä, mistä päin Suomea puhuja on kotoisin. SUON VILLI MARJA H H A N N U H U O V IL A / V A S TA V A LO M A R K K U A LA -K O R P EL A / V A S TA V A LO. suomenluonto.fi 39 Heti aluksi täytyy tehdä kasvibiologian professori Laura Jaakolan kanssa selväksi, mistä nyt puhutaan: lakka, hilla vai suomuurain. Lakan emija hedekukat ovat eri yksilöissä
Aikuisena talvehtiva hillanälvikäs syö sekä toukkana että aikuisena lakan lehtiä, kukkia ja marjoja. Sitä on erityisesti lakan siemenen kuoresta eristetyissä yhdisteissä. Jos esimerkiksi korkeat heinät ja varvut alkavat menestyä soilla, niin lakka pärjää matalakasvuisena kasvina niiden kanssa kilpailussa huonosti”, Jaakola kertoo. Ellagitanniinilla todettiin olevan huomattava antimikrobinen teho sairaalabakteerina tunnettua MRSA-kantaa vastaan. Jaakola on käynyt lakkasuolla viimeksi elokuussa. Kukintaan puolestaan tarvitaan tarpeeksi valoa ja lämpöä, mutta nekään eivät takaa paikalle pölyttäjiä. 40 suomenluonto.fi Lakassa on runsaasti myös fenoliyhdisteisiin kuuluvaa ellagitanniinia. Lakka on myös monen hyönteisen ravintokasvi. ”Syön joka aamu marjoja. Silloin se tuottaa proantosyaaneja, jotka aiheuttavat marjan kitkerän maun.” Maukas valokas Kypsäksi marjaksi ehtinyt lakka on ohittanut jo monta vaaran paikkaa. Viime vuonna myyntiin päätyi lakkaa 22 000 kiloa, kun vuonna 2023 määrä oli 81 000 kiloa ja vuonna 2022 peräti 270 000 kiloa. Tänä aamuna meni mustikoita. ”Esimerkiksi erilaisilla väriyhdisteillä marjat houkuttevat paikalle siementen levittäjiä. Muurainaamukoi munii lakan lehdille, joilla sen toukat elävät. . Tykkään napsia niitä sellaisenaan pakasteesta.” . Käynnistyvän kesän lakkasadosta ei vielä ole tietoa, ja lakan sato vaihteleekin paljon kasvin aikaisen kukinnan vuoksi. ”Olin reissussa ja keräsin lakkoja vähän syötäväksi.” Marjat ovat paitsi osa Jaakolan työtä, myös osa arkea. Marja ei kuitenkaan halua tulla syödyksi liian aikaisin raakana. . Ja kasvualustankin pitäisi olla tarpeeksi hapan, arvoltaan 3,5–4 pH. ”Ellagitaanniineja on muissakin lakan tapaan ruusukasvien heimoon kuuluvissa marjoissa, kuten vadelmassa ja mansikassa.” Ei uskoisi, että tässä suon sylissä kaikessa rauhassa kasvavassa upeassa marjassa piilee suorastaan supervoimia. Muurainaamukoin lentoaika on kesäkuun loppupuolelta heinäkuun loppuun. S IV U N K U V A T TA P IO K U JA LA. Niitä se tarvitsee tietysti oman elämänsä ylläpitoon ja turvaamiseen. Suomalais–espanjalaisessa tutkimushankkeessa selvitettiin vuonna 2022 marjoista eristettyjen yhdisteiden tehoa haavainfektioita aiheuttavia mikrobeja vastaan. Hillan kukat altistuvat esimerkiksi kylmälle enemmän kuin myöhemmin kukkivat lajit. Avoin suo on altis takatalven potkaisulle tai hallan puraisulle. ”Tulevaisuuden uhkia lakalle voi olla esimerkiksi suon lajiston muuttuminen
suomenluonto.fi 41 ja punertava sävy J U K K A K A N G A S / V A S TA V A LO. Palataanpa vielä lopuksi tämän Rubus chamaemorus -kasvin moniin nimiin. LAKAN VANHOJA NIMIÄ OVAT HILLUKKA, HÖLLÖ JA MAAMAARAIN. Myös kasvin eri kasvuvaiheille on ollut eri puolilla Suomea omia nimityksiä. suomenluonto.fi 41 Moneen makuun Happamanmakeita ja aromikkaita lakan marjoja voi käyttää vaikkapa hilloissa, jälkiruuissa, leivonnassa ja erilaisissa juomissa. Lakan marjan kullankeltainen väri on peräisin A-vitamiinin sisältämistä karotenoideista ja punertava sävy antosyaaneista. Rakkaalla marjalla kun on monta nimeä. Marjaraakile on ollut kartti, puolikypsä marja on ollut röhkä ja kypsä marja valokki, valakka, valakko ja valokas. Lakan lehtiä ja marjojen kantoja voi kuivattaa yrttiteeksi tai viherjauheeksi. Pentti Suhosen kokoamasta kirjasta Suomalaiset kasvin nimet (1936) selviää, että lakan, hillan ja muuraimen lisäksi sitä on kutsuttu hillukaksi, höllöksi, maamaaraimeksi ja nevamarjaksi
Nuoret telkkänaaraat eli hakit pyrkivät löytämään tulevan pesäkolonsa jo edellisenä keväänä. 42 suomenluonto.fi Hurmaavat hakit Juuri kun keväisten sulavesien härkäpäisten mekastajien eli telkkäkoiraiden kiihko on alkanut laantua, aloittavat lajin nuoren sukupolven naaraat omat villit viikkonsa. TEKSTI TIMO-HEIKKI VARIS
suomenluonto.fi 43 T IM O -H E IK K I V A R IS
”Minulle tuli kiire ruveta rakentamaan lisää uuttuja, mutta kun Samu pääsi touhuistani selville ja koetin saada hänetkin niitä hankkimaan, hän sanoi, että nämä sotkat olivat ”hakkeja”, jotka eivät pesi, vaan ovat vain hautovien sotkanaaraitten kiusana. Maaninkalainen Janne Taskinen rengasti Viitasaarella Kolima–Keitele-koskireitillä telkkäpoikueen. Se alkoi vierailla synnyinsijansa viereisessä pöntössä, jossa sen rengas kontrolloitiin. Omaa pesäkoloa etsimässä Hakkikäyttäytyminen tähtää tulevan pesäpöntön tai luonnonkolon löytämiseen. Seuraavana keväänä telkkänaaras ja sen pitkäikäinen emo hautoivat vain parinkymmenen metrin päässä toisistaan. Seuraavana keväänä yksi poikasista palasi hakkina. Kaikilla kolmella koloissa pesivällä vesilinnuillamme on tuo samainen tapa. 44 suomenluonto.fi Y rjö Kokko kuvailee Ungelon torppa -kirjassaan nuorten, pesimättömien naarastelkkien keväisiä edesottamuksia. ” Samu oli osittain oikeassa, sillä nuoret telkkänaaraat ovat todellakin kiusa hautoville. Kokko tarkkaili telkkien lisäksi uivelonaaraiden istuskelua pönttöjen katoilla. Esimerkkejä onnistumisista on saatu selville rengastuksen avulla. H E IK K I K E T O LA / V A S TA V A LO. Kiusanteko on kuitenkin vain seurausta siitä, että hakit etsivät tulevaa pesäpaikkaa. Kokko ei aluksi tiennyt mistä oli kysymys. Saaristomökkien savupiiput ovat puolestaan isokoskeloneitokaisten suosimia kokoontumispaikkoja
Telkkäemo kerää vuosien saatossa uuttuun pehmeän untuvapatjan suojaksi kylmältä. Jos onni on suopea, naaras pesii koko elinikänsä samassa pöntössä. Meno on suorastaan huimaa ja hurmaavaa. Kuten ihmislajin nuoret, hakitkin pörräävät energiaa säästelemättä ja näennäisen päämäärättömästi. suomenluonto.fi 45 Nuoret telkkänaaraat ilmestyvät sisämaahan touko– kesäkuun vaihteessa samaan aikaan, kun aikuisten koiraiden suunta on takaisin Itämerelle. Istuin piilokojussa rannalla, kun kamera löi minua nenään. Telkän pöntöt, uutut, ovat valitettavan huonolla hoidolla Ahvenanmaalta Enontekiölle. Tuulettomuus parantaa niiden osumatarkkuutta laskeutua pöntön katolle. Kun työstin 1990-luvulla telkkäaiheista kirjaa, koin hauskan ja säikäyttävän hetken. Jos pöntössä on hautova naaras, hakille tulee äkkilähtö. Ennemmin kuin pönttöjen määrään, tulisi panostaa niiden laatuun. Mustat aukot kiinnostavat Kaikenlaiset mustat aukot: pönttöjen lentoaukot, savupiiput, musta jäkälälaikku koivun kyljessä tai ison työkoneen pakoputki vetävät hakkeja puoleensa. Samassa tajusin, että telkkä räpytteli objektiivin vastavalosuojan edessä ja pyrki sisään. Joskus ne kerääntyvät jopa kymmenpäiseksi parveksi. Heinäkuun alkuun tultaessa pöhinä pöntöillä rauhoittuu. On siis tärkeää, että pönttö säilyy pesimiskelpoisena. Siellä ne pujottelevat puiden lomassa ja näyttävät joskus joutuvan ymmälleen puuston tihetessä. Säätila vaikuttaa lentoaktiivisuuteen. suomenluonto.fi 45 . Arimmat naaraat hermostuvat hakkien hulinoinnista ja poistuvat pesältään. Hakit ovat sosiaalisia ja sopuisia. Kiivain hakkikausi Keski-Suomessa osuu touko– kesäkuun vaihteeseen. Linnut tekevät kaarroksia järven yllä, ottavat korkeutta ja sukeltavat rantametsään. Pöntöllä on tungosta, kun puolenkymmentäkin nuorta yrittää sovittautua sen katolle. Kun pesinnässä kaikki menee hyvin, lopputulos on hellyyttävä. Jostain syystä kesäkuinen hempeä iltäpäiväsade toimii kuin taikaisku saaden aikaan kiivaan lentorallin. O S S I IL V O N E N / V A S TA V A LO. . Naaraalla on iso vastuu Telkkänaaraan vastuulla on löytää pesäkolo, munia, hautoa, suojata poikasia ja ohjata ne ravintokohteisiin. Hakkien käytös on riehakasta. Tyyni ja aurinkoinen varhaisaamu inspiroi hakkeja. Linnut kurkistelevat lentoaukkoon ja yrittävät sisällekin
46 suomenluonto.fi Palokärjen luomukolo on pöntön malli Suomessa vesilintujen taantuma koskee myös telkkää. T IM O -H E IK K I V A R IS. Telkänpöntön ei aina tarvitse sijaita rantapuussa. Pönttö koverretaan siten, että sisähalkaisijaksi tulee vähintään 20 ja seinämävahvuudeksi viisi senttiä. Ei nauloja, ei rautalankaa! Aina ei löydy sopivaa oksaa, jolloin on keksittävä jokin muu puuta vahingoittamaton ripustustapa. Lentoaukko sijoitetaan kämmenen leveyden verran katon alapuolelle, jolloin telkänpesä on kyllin syvällä ja varislintujen ulottumattomissa. . Ikivanha lappilainen tapa on ripustaa pönttö sen takaseinään tehdystä reiästä sopivan pituiseen kuivaan oksatappiin puussa. Lähtökohdaksi sopii halkaisijaltaan 30-senttinen ja korkeudeltaan puolimetrinen puupölkky. Edellisen pesinnän untuvien annetaan jäädä pesään. Esteettisestikin tuollainen pönttö sopii suomalaiseen järvimaisemaan paremmin kuin kantikas lautalaatikko. Tätä isommasta aukosta voi isokoskelo päästä sisälle. On tärkeää, etteivät munat pääse kosketuksiin pöntön pohjan kanssa. Pöntön pohja tulee ehdottomasti pehmustaa vähintään viiden sentin vahvuisella puuaineksella; purulla tai maastosta löytyvällä lahopuulla. Jotta pönttö jäljittelisi mahdollisimman paljon luonnonkoloa, suositeltavaa on valmistaa uuttu ontoksi koverretusta puusta, esimerkiksi haavasta. Pöntön mitat voivat vaihdella, mutta palokärjen luomukolo kelpaa ohjenuoraksi. Lentoaukon muoto voi vaihdella, kunhan sen le veys ei ylitä 10 senttiä. Pesäpaikkavaatimuksensa takia laji on kenties eniten ihmisen armoilla. Pöntön huollossa untuvien annetaan jäädä pesään. Pehmusteita ei vaihdeta, vaan niitä lisätään tarvittaessa. Meillä talkoillaan suuret määrät telkänpönttöjä, mutta niiden laatu, sijoittelu ja ylläpito kaipaavat tekijöiltään ryhtiliikettä. Valtaosa Suomen telkistä tuottaa poikasia ihmisen tekemissä pöntöissä. Kuoriutumattomat munat poistetaan. Paksuhko seinämä takaa tasaisen lämpötilan pöntön sisällä. Telkkä pesii luontaisesti palokärjen tekemässä kolossa. Nuori telkkänaaras – hakki – kyllä löytää harvapuustoiseen rantametsään tai avomaaston reunametsään sijoitetun pöntön. Kun telkkänaaras löytää laadukkaan pesäkolon, se voi pesiä siinä koko ikänsä
Jos kukkiin ei ole muodostunut siemeniä, voit laittaa ne biojätteeseen tai kompostiin. Ota kuva kimpusta ja jaa se somessa. Mikäli kukat ovat alkaneet siementää, pistä kimppu tuplamuovipussissa poltettaviin roskiin. 2. Lue lisää: sll.fi/vieraslajikimppu 3. MAINOS. Tägää kuvaan @luonnonsuojeluliitto ja käytä hashtagia #vieraslajikimppu. Hävitä kimppu, kun se on lakastunut. Jos et ole somessa, voit joka tapauksessa kerätä kimpun ja antaa sen ystävälle vieraslajitiedon kera. suomenluonto.fi 47 liiton ILMO Kerää vieraslajikimppu Näin osallistut kesän ihanimpaan luontohaasteeseen: 1. Kerää kesäkuussa vieraslajikimppu
48 suomenluonto.fi. 48 suomenluonto.fi NOUSU PISALLE TEKSTI JA KUVAT MERJA PAAKKANEN PISALLE TEKSTI JA KUVAT MERJA PAAKKANEN Retki Pisan luonnonsuojelualueelle vei luontovalokuvaaja Merja Paakkasen tutkimusmatkalle vanhan metsän, mielenkiintoisen geologian ja historian äärelle
Katso videoita Pisan maisemista: suomenluonto.fi. suomenluonto.fi 49 suomenluonto.fi 49 suomenluonto.fi 49 Pisavaaran jylhiltä kallioilta avautuvat maisemat kauas horisonttiin. DIGITILA AJILLE
Tarkoitus on kiertää 8,5 kilometrin mittainen Pisan kierto -luontopolku. Pohjois-Savossa sijaitseva luonnonsuojelualue on hieman tuntemattomampi helmi, vaikka aikoinaan myös suomalaisen valokuvauksen edelläkävijä I.K. Kierrän puun ja ihailen sen paksua kilpikaarnaista runkoa ja korkealle kurottuvaa latvaa. Pisan upeat jylhät maisemat, kallionperän kiinnostavat muodot ja lähes luonnontilaiset metsät luovat kiehtovan retkikohteen. Kuvittelen sitäkin, miltä ympäröivä metsä näyttäisi, jos ihminen ei olisi siihen koskenut. Laitan käteni runkoa vasten, ja tunnustelen kaarnan karheaa pintaa. Lammen pohjoispäästä lähtee pieni soma puro kohti Pisanmäen toisella puolella sijaitsevaa lampea. Pääsemme jälleen sukeltamaan metsän sisään, missä polku johdattaa meidät takaisin lammen rannalle. Hetken kuvittelen sitäkin, miltä ympäröivä metsä näyttäisi, jos ihminen ei olisi siihen koskenut. Kun puun paksuuskasvua on suhteessa sen kokoon enää vain vähän, ulompi kuorikerros ei enää joudu venymään. Kävelen veljeni kanssa metsäautotiellä kohti Pisan luonnonsuojelualuetta, ja korkealta paistava aurinko tuntuu iholla. . Emme ole vielä luonnonsuojelualueen puolella, mutta opasviitta johdattaa meidät reitiltä sivuun vanhan rauhoitetun männyn luokse. 50 suomenluonto.fi O n keskikesä, ja taivas on miltei pilvetön. . Pian polku yhtyy jälleen metsäautotiehen, ja reitti jatkuu sitä pitkin. Paahteisen alkumatkan jälkeen reitti vie metsän varjoon, ja ilmakin tuntuu helpommalta hengittää. Kuusimetsän hämyssä Palaamme takaisin polulle, joka vie meidät luonnonsuojelualueelle ja Ison Pisanlammen rantaan. Vuosisatoja elänyt vanha suojeltu mänty on vaikuttava näky.. Tiheään kuusimetsään valonsäteet eivät kuitenkaan yllä, ja metsän aluskasvillisuuskin on niukkaa. Olisiko puuvanhuksen vierellä useita toisia ikihonkia, jotka olisivat eläneet yhdessä läpi vuosisatojen ja nyt samaan aikaan huokailisivat muuttuvia aikoja. Puron matalassa vedessä kukkivat näyttävät lumpeet. Luonnonsuojelualue on ympärillä, mutta metsäautotien reunamilla tiiviisti vierekkäin kasvavat pienet kuuset estävät näkymän sinne. Niiden valkoiset kukat luovat sävähdyttävän kontrastin tummaa pohjaa vasten. Kilpikaarnaa alkaa muodostua vanhoihin mäntyihin, joiden paksuuskasvu on jo hidastunut. Aurinko paistaa aukosta ruohottuneelle kääntöpaikalle, jonka useat perhoset ovat löytäneet. Reitit Pisan laelle lähtevät pysäköintialueilta. Näin vanhoihin mäntyihin syntyy paksu, hyvin metsäpaloilta suojaava syvien uurteiden halkoma kilpikaarnainen kuori. Siniseltä taivaalta paistava aurinko välkehtii kirkkaasti lammen pinnasta. Ylväänä kohoava mänty on vaikuttava, sen juuristolla tunnen itseni hyvin pieneksi. Alkumatkan paahteen sijaan iholla alkaa tuntua seuraamme liittyneiden hyttysten runsaus. Mietin, miten monenlaisia aikoja tämä vanha mänty on elänyt. Saavumme metsäautotien päähän. Lammen rannalla ei tee mieli viivähtää. Pysähdymme hetkeksi valokuvaamaan lumpeita, mutta hyttysparvi ajaa meidät taas liikkeelle. Inha on näitä maisemia käynyt kuvaamassa
Minulle linnunlaulujen tunnistaminen on ihan tuore harrastus ja joudun siksi usein turvautumaan sovellukseen, kuten tälläkin kertaa. . Emäksisten kivilajien ansiosta metsätyyppi on kuusivaltaista lehtometsää ja kasvillisuus monipuolista. Jyväskylän yliopiston Muuttolintujen kevät -kännykkäsovellus tunnistaa linnun peukaloiseksi. Aivan polun vieressä vanha käppyräinen kelo makaa viimeisellä leposijallaan. Pisanmäen pohjoisreunalla sijaitseva pieni luola on syntynyt hydrotermisen toiminnan ja rapautumisen seurauksena. Mietin milloin kelo antoi periksi ja kaatui leposijalleen. Haapojen pitkät, oksattomat rungot kurottavat korkealle kuusten latvuksiin. Ylhäälläkin metsä on niin tiheää, että auringon säteet osuvat maahan saakka vain pienistä koloista. Yritän painaa mieleen tunnistettavia kohtia laulusta, mutta tiedän että tulen tarvit. Eipä ole ihme että siihen liittyy myös kansantarinoita ja uskomuksia. Kävelemme eteenpäin, ja ihailen metsän monimuotoisuutta, en pelkästään lahopuiden määrää vaan kaikkea ympäröivää. . Nauhoitan laulua hetken. Polku sukeltaa upean metsän siimekseen.. Aita ohjaa kulkemaan polulla ja auttaa tiukimmissa paikoissa. Aikaisemmin luolan seinillä oli myös kvartsikiteitä, mutta kävijät ovat vieneet ne mennessään. Lajiston kannalta on myös tärkeää, että metsästä löytyy eri lajien eri lahoamisvaiheessa olevia kuolleita puita, osa pystyyn kuolleina, osa maahan rojahtaneina. Oksien käppyräisistä muodoista voi päätellä, että jo kelottuessaan tällä männyllä oli paljon ikää. Silmäillessäni metsää näen kelottuvia mäntyjä, vielä tukevasti paikallaan seisovia keloja ja toisiin puihin nojaavia konkeloita. suomenluonto.fi 51 Pirunkellarista huipulle Maasto alkaa nousta, ja polku kulkee hetkittäin kallion päällä. Latvuksen alla varvikossa pienet pihlajantaimet ovat elämänsä alkutaipaleella. Löytyisikö tämä puuyksilö I.K. Elikö puu jo silloin, kun Venäjä ja Ruotsi kirjoittivat 1595 Täyssinän rauhansopimuksen ja päättivät että raja kulkee juuri tämän mäen päältä. Metsälajeistamme jopa neljännes on riippuvainen lahopuusta. Saavumme Pirunkellariksi nimettyyn luolaan. Vaikka juuri nyt ei tuule, voin kuvitella miten sadoille jäkälille, hyönteisille ja sienille elinympäristön tarjoavan haavan lehdet havisevat tuulessa. . Nämä puuyksilöt luovat valtavasti elämää ympärilleen kuolemansa jälkeenkin, ja ovat elintärkeä osa metsän monimutkaista ekosysteemiä. Pohjois-Savossa vastaavia luolia on tämän lisäksi vain toinen. Vanhaa mäntyä suojaa paksu kilpikaarnainen kuori. Maassa makaa myös runsaasti lahopuuta. Palaan ajatuksissani reitin alussa kohtaamamme vanhan suojellun männyn luokse. Pirunkellarin jälkeen polku alkaa nousta jyrkemmin kohti Pisan huippua. Siellä korkealla tuuheat haavanoksat loistavat auringossa kauniin vihreinä. Ylempänä mäen reunojen mäntykankaat jäävät taakse ja metsän lajisto rikastuu. Metsä on täynnä eri kasvuvaiheessa olevia puita. Katselen metsänpohjaa, jossa sammalpeitteen puunrungon muotoiset kohoumat paljastavat sammalen sisään kätketyt puuvanhukset. Pirunkellarin luolaan liittyy kansantarinoita ja uskomuksia. Inhan ikuistamista valokuvista. Mietin miten taianomaiselta luola näyttäisi, jos kiteet edelleen koristaisivat sen seiniä. Sykkeen nousulta ei voi välttyä. Vanhin Suomesta löydetty mänty on 800-vuotias, ja pohjoisen metsistä löydetyistä keloista osa on vielä vanhempia. Vaaleat lumpeet luovat mielenkiintoisen kontrastin tummaa pohjaa vasten. Ihailen luolan muotoja. Horisontissa siintävä maisema Kulkiessamme eteenpäin havahdun pikkulinnun riemukkaaseen lauluun
Merja Paakkanen on luontovalokuvaaja ja vapaa kirjoittaja Utsjoelta. Pysähdymme kalliolle evästauolle hiukan ennen saapumista näkötornille. Rajakiveltä maasto muuttuu jyrkäksi, mutta rappuset ja kaiteet helpottavat kulkemista. Pisa kohoaa noin 175 metriä viereisen lammen pinnasta. Alueella on paljon lahopuuta, mikä on elintärkeä osa metsän ekosysteemiä. . . 52 suomenluonto.fi semaan paljon kertausta ennen kuin säe tarttuu tiedoksi muistiini. Pisalta laskeuduttuamme luonnonsuojelualue päättyy, ja palaamme takaisin autolle. Pisan korkeimmalla kohdalla kallioiden pintaan muodostuu varjoista mielenkiintoisia kuvioita, jotka sekoittuvat Täyssinän rauhan rajakiven merkintöihin. Alueen kaikki kolme mäkeä, Pisa, Kypäräinen ja Mustikkamäki, löytyvät valtakunnallisesti arvokkaiden kallioiden joukosta. Varjot sulautuvat kallioon hakattuihin rajamerkkeihin. Kaikki tärkeinä osina tätä ajatonta metsän kudelmaa. Korkeanpaikankammoisena jätän tornin väliin, ja tyydyn katselemaan näkymiä luonnon tarjoamalta tasanteelta. Valo siivilöityy kauniisti kuusiston läpi. Polku jatkuu kohti Pisan huippua. Ilahdun siitä, että saan somasta peukaloisesta myös näköhavainnon. Mietin yhä kohtaamiani puita. Reitin vieressä kallio kohoaa vaikuttavan näköisesti pystysuoraan ylöspäin. ?. Varjot muodostavat kallioiden pintaan kuvioita, jotka sulautuvat Täyssinän rauhan rajakiven merkintöihin.. Tämä luonnonsuojelualue on osa Pisa-Kypäräisen Natura 2000 -aluetta, ja ympärillä on vielä useita pienempiä luonnonsuojelualueita. Matkaa jatkaessamme huomaan pienen punaruskean linnun keikkuvan katkenneen kelon päässä, pyrstö taivasta kohden sojottaen. Vuosisatojen läpi eläneita puuvanhuksia, vasta muutaman vuoden maasta ylös kurkottaneita taimia sekä elämää synnyttäviä lahopuita. Pienenä yksityiskohtina laajassa maisemassa, elin ehtona monelle metsän lajeista. Kuljettuamme vielä vähän eteenpäin mäntyjen lomasta alkaa pilkottaa horisonttiin asti siintävä maisema. Jopa kymmenien metrien jyrkänteet, louhikot ja avokalliot muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden
Pisan lähes luonnontilaisissa ja vaihtelevissa metsissä on runsaasti kuollutta pystyja maapuustoa. Kaikilla reiteillä on paljon korkeuseroja. Alueella vaihtelevat paikoin lehtomaiset sekametsät ja mäntyvaltaiset kuivahkot kankaat ja kalliomänniköt. Ratamoverkkoperhonen oli löytänyt metsäautotien heinittyneen kääntöpaikan. Reittivaihtoehdot huipulle ovat 8,5 kilometrin mittainen Pisankierto, jolle voi lähteä alueen kummalta tahansa pysäköintialueelta. Alueella on myös kallioon hakattuna Täyssinän rauhan rajamerkki vuodelta 1595. suomenluonto.fi 53 Pisan luonnonsuojelualue Sijainti: Itä-Suomi, Pohjois-Savo, Kuopio Pinta-ala: 306 ha Perustettu: 1993 Pisan vaaran korkein kohta kohoaa 270,6 metriä merenpinnan korkeudesta. Laen näkötornista voi ihailla upeita järvija vaaramaisemia. 09-386 7856 Lintuharrastajan erikoisliike linnunpöntöt kaukoputket lintukirjat jalustat kiikarit tule tutustumaan!. Pisa sopii hyvin päiväretkikohteeksi. Lyhin reitti näkötornille tulee Sammenpellon pysäköintialueelta, jolloin edestakainen matka on yhteensä 4 km. Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh
54 suomenluonto.fi A N T T I H A LK K A Suomen tärkeät pisteet 59° 30´10´´ ETELÄISIN SAARELLA BOGSKÄR 54 54 54 suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi A N T T I H A LK K A Bogskärin majakka on Suomen eteläisin ääripiste.. Millaisia ovat nämä maamme ulkopisteet. 54 suomenluonto.fi suomenluonto.fi TEKSTI ANTTI HALKKA KUVAT MARKUS SIRKKA, ANTTI HALKKA JA KATRI NISKANEN Suomen ääripisteet ilmestyivät Tilastolliseen vuosikirjaan vuonna 1920
suomenluonto.fi 55 70° 5´30´´ suomenluonto.fi 55 POHJOISIN – TENOJOKI, NUORGAM Teno luo Suomelle ääripisteen kääntymällä Nuorgamin jälkeen hetkeksi kaakkoon. M A R K U S S IR K K A
Itämeren ja pohjoisen tunturiluonnon ankaruus pitävät maiseman avarana Hangon Tulliniemessä, Nuorgamissa ja Kilpisjärven suurtunturien seudulla. Läntinen mannerpiste oli aluksi kerrottu virheellisesti (vasen kuva). Saarien Märket ja Bogskär ovat myös merenkulullisesti äärimmäisiä. 56 suomenluonto.fi . A N T T I H A LK K A. Suomi on asettunut yhteensä kuuden pisteen väliin, jotka rajaavat yli viiden miljoonan ihmisen ja yli 40 000 eliölajin maata. Idän Ilomantsissa ääripiste on Virmajärven saarella. Pinta-alasta eniten on metsää (57%), maata on yhteensä 78 prosenttia ja vesistöjä 22 prosenttia; Suomesta on 13 prosenttia merta ja yhdeksän prosenttia makeaa vettä. Ääripisteet otettiin ensi kertaa mukaan vuoden 1920 Suomen tilastolliseen vuosikirjaan. Tenon rannan Suomen äären rajakivessä on kuninkaiden merkinnät. V altakunnanrajalla ovat kaikki muut ääripisteet paitsi Hangon Tulliniemi. Aluksi vuosikirja väitti, että läntisin mannerpiste olisi ”Hermanören niemellä Korsnääsin pitäjässä”, siis eteläisessä Merenkurkussa. Suomen ja EU:n pohjoisimman paikan muistomerkki on lähellä tarkkaa pistettä, joka on Tenon keskivirrassa. Tilastollisessa vuosikirjassa ääripisteet ovat nykyisin vaeltaneet huomaamattomaan paikkaan kirjan loppupuolelle. Ääripisteitä perustamaan ja liikuttamaan tarvitaan todella suuria voimia, jollaisia ovat sotien ohella olleet esimerkiksi jääkausi ja kuninkaalliset. Kärkeensä Salpausselän valli on napannut pari kalliosaarta, joista yhdellä tarkka Suomen mantereen eteläinen ääripiste on. M A R K U S S IR K K A S U O M EN T IL A S TO LL IN EN V U O S IK IR JA , FI N N A .F I E i ole samantekevää, mihin Suomen maaalue kurkottaa. Virmajärven rannalla on kuitenkin katselulava, ja Tulliniemessä luontopolku johtaa viereiseen niemeen, joka sekin on osa Suomen eteläisintä niemeä. Tilastonikkarit ilmoittivat alusta alkaen maamme etelän ja lännen ääret niin saarilla kuin mantereella. Märketin majakka on Suomen äärimmäisin länsipiste. On siirrytty aakkosjärjestykseen, ja avaustauluksi on siirretty asuntojen määrä. Silloin Suomen maantieteellinen ulottuvaisuus venähti ja valtiomme pinta-ala kasvoi, kun aluevedet sovittiin entistä laajemmiksi. Mannerjään sulamisen pysähdys yli 10 000 vuotta sitten loi Salpausselät, joista ensimmäinen yhtyy mereen Tulliniemessä Suomen mantereen eteläisenä ääripisteenä. Ehkäpä ääripisteet ja muut maantieteelliset tiedot voisi palauttaa vuosikirjan avauksen kunniapaikalle – ilman maantiedettä ja valtakunnan ääripisteitä Suomessa ei olisi muutakaan tilastoitavaa. . . Ulottuvuuteen tuli vielä tämänkin jälkeen muutos, sillä Suomen eteläisen ääripisteen Bogskärin ja muun Suomen väli saatiin osaksi Suomea vasta vuonna 1995. Vuonna 1922 tieto korjattiin Kolttapahtaniemeksi Enontekiön pitäjässä, sillä Kilpisjärven kolmen valtakunnan rajapyykki on selvästi Merenkurkun rannikkoa lännempänä. Lännessä kolmen valtakunnan rajapyykille pääsee vaeltamalla tai kesäisin Kilpisjärveä pitkin laivakyydillä ja muutaman kilometrin kävelyllä. On siis kaksi etelän ja lännen ääripistettä. Käynti kaikissa Suomen ääripisteissä ei olekaan metrilleen mahdollinen, sillä rajavyöhykkeen Virmajärvellä ei saa liikkua, ja Hangon Tulliniemen luotsiaseman alue on suljettu ulkopuolisilta. T uon muutoksen jälkeen Suomen ääripisteet ovat olleet järkkymättömät – lukuun ottamatta toista maailmansotaa, jossa meni myös itäisin piste Laatokan Karjalan Suojärven Urusjärvellä. Paljon siihen väliin mahtuu: meri, järvet, joet, metsät, suot, tunturit, viljelykset, tiet, kaupungit. Se huomattiin pian itsenäistymisen jälkeen. Itää lukuun ottamatta Suomi on äärillään avoin. Tällöin Suomen tilastollisen vuosikirjan aloittavaan tauluun numero yksi ilmaantuivat tiedot Suomen ”maantieteellisistä ulottuvaisuuksista”
Niemi on lintujen muuton reitti, ja siellä on Suomen tärkein lintuasema. Se on yllättävän pitkä, jos haluaa edetä kärkeen asti, eikä maasto ole kärjessä kovin tasaistakaan. Kaksi puroa johtaa vettä Kuohkimajärveen, ja näin syntyy yhteys Tornionjoen vesistöön. . Norjassa rajapyykki kuuluu Storfjordin eli Omasvuotnan tai kveeniksi Omasvuonon kuntaan, Ruotsissa Kiirunaan. Goldajärven (Golddajávri) vedet virtaavat pääosin Norjanmeren Isovuonoon. Hankoniemen kärki on myös Suomenlahden länsiraja. Manner-Suomen eteläisin piste sijaitsee korkean luotsiasemarakennuksen eteläpuolella rannassa, eikä siis ole yleisölle avoin. Mutta ei hätää, sillä viereiseen niemeen pääsee. LÄNTISIN MANTEREELLA – KOLMEN VALTAKUNNAN RAJAPYYKKI (KOLTAPAHTANIEMI) 20° 33´17´´ Kolmen valtakunnan rajapyykillä Goldajärvellä on kahden maan ääripisteen asema. Uddskatan muodostaa läntisen haaran Tulliniemen kaksoiskärjestä, jolla Suomi aistii etelän tuulia. Nykyinen betonirakennelma on valettu 1926. suomenluonto.fi 57 ETELÄISIN MANTEREELLA – TULLINIEMI 59° 48´30´´ Hangon Tulliniemi on ikivanha satamapaikka, ja autojen tärkein tuontisatama nykyisinkin. Pyykiltä alkaa Norjan ja Suomen välinen 736 kilometrin raja, joka päättyy toiseen kolmen valtakunnan rajapyykkiin Inarin Muotkavaarassa. Pohjoissaameksi kolmoispyykin nimi on Golmma riikka urna. Enontekiön rajapyykki on kuitenkin sitä pohjoisempana ja siten maailman pohjoisin kolmen valtakunnan rajapyykki. Suomen ääripisteet P ET R I P IE T IK Ä IN EN / V A S TA V A LO K A T R I N IS K A N EN 20° 33´17´´ LÄNTISIN MANTEREELLA – KOLMEN VALTAKUNNAN RAJAPYYKKI. Luontopolku kulkee hienosti hiekka-, kallioja metsämaastossa. suomenluonto.fi 57 59° 48´30´´ ETELÄISIN MANTEREELLA – TULLINIEMI . Taustalla Norjan puolella näkyy hainevää muistuttava vuori Paras, norjaksi Bárrás. Se on Suomen läntisin piste ja Ruotsin pohjoisin. Yhteys on mietityttänyt kalatautien tutkijoita. Vapaasatamana koko alue oli pitkään suljettuna, mutta nykyään luontopolku vie Uddskatanin niemen kärkeen. Mantereen eteläisin piste on rannassa Hangon luotsiasemalla. Kolmen valtakunnan rajapyykki Goldajärvellä. Rajan määrää vedenjakaja
Saaret ovat harmaahylkeiden suosiossa. Myrskyllä aallot lyövät pienen saaren yli. 31° 35´20´´ ITÄISIN – VIRMAJÄRVI . . Talkoolaiset pitävät päiväkirjaa, joka on luettavissa netissä. Täällä ollaan niin kaukana vakituisesta asutuksesta kuin Suomessa pääsee. Raja kulkee saaren läpi mutkitellen niin, että majakka jää Suomen puolelle – majakka valmistui 1885. Suomen pohjoisin rajapyykki siirrettiin vuonna 1925 nykyiselle paikalleen. Suomen ja Norjan raja kulkee pitkään Tenojoessa. Bogskär on myös eteläisin säähavaintoasemamme, ja siellä mitattiin tammikuussa 2019 silloinen suomenennätystuuli 32,5 metriä sekunnissa. LÄNTISIN SAARELLA MÄRKET 19° 8´10´´ Märketin majakka on Suomen läntisin maapiste, mutta ei Ruotsin itäisin – se on Haaparannalla. Majakkaa kunnostaa Suomen majakkaseura talkooperiaatteella. Majakkasaari ja läheinen Pikku-Bogskär pilkistävät Itämerestä erillisenä ja maamme mereisimpänä ympäristönä. Pohjoisin kohta on vasemmalla joessa. Raja joessa oli Tanska–Norjan ja Ruotsin välinen vuodesta 1751, jolloin saamelaisalueet jaettiin täällä kahden valtion kesken. Ruotsin rannikko näkyy Märketiltä hyvin. POHJOISIN – TENOJOKI, NUORGAM 70° 5´30´´ Suomi on pohjoisella ääripisteellään Tenojoen mutkassa lähellä merta, jonne on matkaa alle 25 kilometriä. 58 suomenluonto.fi ITÄISIN – VIRMAJÄRVI 31° 35´20´´ Virmajärvi sijaitsee rajavyöhykkeellä, mutta itäistä pistettä varten järven rannalle on rakennettu katselupaikka ja sen äärelle luvallinen kulkutie rajavyöhykkeen läpi. . ETELÄISIN SAARELLA BOGSKÄR 59° 30´10´´ Bogskärille ei pääse kuin omalla veneellä, ja silloinkin maihinnousu edellyttää täysin tyyntä keliä. Nykyinen majakkatorni valmistui 1922 ja on siis sekin yli satavuotias. Virmajärven saaressa näkyvät Suomen ja Venäjän rajatolpat ja tarkkaa rajaa osoittava valkoinen tolppa. Molemmin puolin Tenojokea vallinnut Utsjoen siida repäistiin samalla kahtia. Nuorgamin kylän jälkeen on pian vastassa Norjan raja, jota ennen on oikealla Suomen ja Euroopan unionin pohjoisimman pisteen muistomerkki. . Rajallakin on tolpalla kääntöpaikkansa, sillä Stolbovan rauhassa (1617) sovittu pitkä rajalinja käännettiin Moskovan rauhassa (1940) juuri täällä etenemään suoraan kohti Virolahtea. Majakka valmistui 1882. Sitä runteli myrsky 1889, mutta pahin tuho oli edessä 1914, jolloin saksalaiset hävittivät sen ensimmäisen maailmansodan yhtenä alkupaukkuna pohjoisella Itämerellä. Se kohoaa yksinäisenä syvimmillään yli 300-metrisen (Suomen syvimmän) merenalaisen rotkon pohjoislaidalla. Lähellä on harmaahyljekareja, ja itse saarella pesii lapintiiroja, riskilöitä ja räystäspääskyjä. Virmajärven saaren itäpistettä (kuvan punainen piste) varten on rakennettu katselulava. Tien päässä odottaa kääntöpaikka ja lyhyt kävely katselulavalle. M A R K U S S IR K K A M A R K U S S IR K K A A N T T I H A LK K A. Bogskärin majakan satamalahti on yleensä vain hylkeiden ja lintujen käytössä. Suomen itäkolkassa kävijän kannattaa ottaa kohteeksi myös Koitajoen luonnonsuojelualue, joka tarjoaa erämaista metsä-, suoja jokiluontoa. Rantatöyrään rajapyykin sydänkivessä on rajankäyntiä tehneiden valtioiden kahden kuninkaan merkinnät
Lue lisää Suomen ääristä osoitteessa suomenluonto.fi/ aaripisteet. LUE LISÄ Ä. suomenluonto.fi 59 suomenluonto.fi 59 19° 8´10´´ LÄNTISIN SAARELLA MÄRKET PÄ IV I N IE M I / V A S TA V A LO Aurinko laskee Suomen läntisimmässä pisteessä Märketin majakalla
TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVA SOFIA KORKALA. HOMO SAPIENS 60 suomenluonto.fi Luontokuvittaja Jenna Jokelainen tekee upeita lajikuvituksia käsityönä. Piirros vie lähelle lajia Luontokuvittaja Jenna Jokelainen tekee upeita lajikuvituksia käsityönä. 60 suomenluonto.fi Piirros vie lähelle lajia Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
Väitöskirjoja ja tieteellisiä tutkimuksiakin voisi elävoittää enemmän kuvituksilla.” Kuvitusten tekeminen ei tunnu Jokelaisesta työltä, sillä se on niin ihanaa. ”Kuuluin kirjakerhoon ja kotona oli kirjahyllyssä tietokirjasarja, jossa oli hienot akvarelli kuvitukset. Myös lääketieteellisiä kuvituksia olisi mukava tehdä. Päätin tehdä lopputyönä kirjan ja esitellä siinä kaikki suurperhosten yläheimot.” Jälkikäteen ajateltuna se oli oikea ruuhkavuosien ajankäytön taidonnäyte, sillä arki täyttyi opinnoista, lastenhoidosta, toimeksiannoista ja perhospiirroksista. Vantaa, kotoisin Kajaanista. Hän työstää teoksiaan akvarelleilla ja guasseilla sekä puukynillä ja tusseilla. Innostuin tekemään sen kaikista elämänvaiheista, munasta, toukasta, kotelosta sekä naaraasta ja koiraasta julisteen. Hän sanoi aina, että katsotaanpa tietosanakirjasta”, Jokelainen muistelee. Kotipaikka. Perhosbongarin käsikirja olikin varsinaista siedätyshoitoa tuohon vanhaan kammooni”, Jokelainen naurahtaa. Samalla voi syventää omaa luontosuhdettaan.” Katso Jenna Jokelaisen kuvituksia sivuilta 28–31. Kerään myös villiyrttejä, marjoja ja sieniä. ”Perehdyin perhoslajeihin perusteellisesti, jotta kuvituksista tulisi biologisesti oikeanlaisia.” Yhteen kuvitukseen meni aikaa viisi tuntia ja toiseen 40 tuntia, sillä joistakin lajeista oli vähemmän tietoa ja materiaalia saatavilla. Kirjani lajeista mielenkiintoisin on pikkuriikinkukkokehrääjä. ”Liikun paljon luonnossa nenä kiinni ötököissä ja kasveissa. Kun Suomessa esiintyvät lajit oli ikuistettu paperille, hanke ei suinkaan päättynyt siihen – vaan se laajeni. Niistä yksi on ylitse muiden. Mitä. Tieteelliset kuvitukset kiehtovat häntä siinä määrin, että vanhoja kuvitettuja tietokirjoja on kertynyt hyllyihin jo melkoinen kokoelma. ”Idea kirjasta syntyi pari vuotta sitten keskustelusta appiukkoni kanssa. Sillä on niin kaihoisa lauluääni ja se kuulostaa joka paikassa hieman erilaiselta.” ”Käsityönä syntyneissä kuvituksissa on enemmän sielua.” B IO D IV E R S IT Y H E R IT A G E LI B R A R Y. Siedätyshoitoa perhoskammoon Mutta mistä Jokelaisen, lapsesta saakka innokkaan luontoharrastajan perhoskammo johtui. ”Opiskelen parhaillaan muotoilijaksi ja tuolloin opinnäytetyön teko tuli ajankohtaiseksi. Luonnon jatkuvuus, säilyminen ja uusiutumiskyky. Motto. Nyt suhde perhosiin on normalisoitunut – tai muuttunut pikemminkin ihailevaksi. suomenluonto.fi 61 N uorena Jenna Jokelainen oli perhoskammoinen, mutta viime vuoden lopulla häneltä ilmestyi Perhosbongarin käsikirja. Se ei tunnu kuuluvan maltillisten väristen lintujemme joukkoon.” Jos Jokelainen saisi valita, hän olisi kaiken liikenevän ajan ulkona. ”Se on kuningaskalastaja, joka on ihan kreisin näköinen upeine väreineen. ”Valokuvista, videoista ja museonäytteistä tutkin siipien ja tuntosarvien liikkeitä, tekstuureita sekä muotoja ja sitä, miten perhoset ovat lepoasennossa”, Jokelainen kuvailee. Olen tutkinut sen kuvituksia ja käyttänyt niitä referenssinä myös omissa töissäni.” Hätähuuto käsillä tekemisen puolesta Kuvittajana Jokelainen kuvailee itseään käsityöläiseksi. Se on kaunis ja kiehtova laji.” Se, että Jokelainen on erikoistunut kuvituksissaan luontoaiheisiin, juontaa myös lapsuuteen. Hänen töitä voi nähdä myös Turun biologisessa museossa ja instagramissa @siilinsivellin-tilillä. Se esittelee yli 40 suurperhoslajiamme. Tartu hetkeen. ”WSOY:n Suuri eläinkirja on kulkenut mukanani läpi elämän. Hän kertoi nähneensä pihallaan kiitäjäperhosen, ja kiinnostavasta keskustelusta innostuneena aloin tutkia ja piirtää kiitäjien heimon lajeja”, Jokelainen valottaa. ”Yleensä ihmiset tunnistavat lajeja aika huonosti. MINUN LAJINI ”Mustarastas. Olen myös huomannut, että esimerkiksi lapsille opetetaan usein lajitietoutta vain ylätasolta.” Pelkokin saattaa vaikuttaa haluun oppia tuntemaan ja tunnistamaan lajeja. Tulevaisuuden haaveitakin on. Tärkeintä luonnossa. Se oli minusta kammottavaa ja pelottavaa. Katselin luupista pyydystämääni sinisiipeä, kun se pisti imukärsänsä rullalle. ”Sain lapsena lahjaksi ötökkäkirjan sekä luuppiämpärin. ”Kuvituksia rauhassa katsomalla voi huomata, että tämähän onkin oikeastaan aika nätti laji. Olin utelias ja kyselin äidiltä vaikka mitä luontoon liittyviä asioita. Luontokuvittaja. ”Perhosbongarin käsikirja on hätähuuto käsillä tekemisen puolesta – vaikka se tekeekin elämästä joskus hankalaa”, Jokelainen naurahtaa. ”Olisi ihanaa kuvittaa lintukirja – tai kirja puista, siinä olisi haastetta. Yhden lempilajinsa pariin kuvittaja palaa aina uudelleen. ”Käsityönä syntyneissä kuvituksissa on enemmän sielua.” Jokelainen on tehnyt jo julisteita muun muassa matelijoista ja sammakkoeläimistä sekä kovakuoriaisista. Perhosten suhteen Jokelainen kehottaa pitämään silmät auki, tutkimaan ja tunnistamaan lajeja. ”Sinne tulee koko hoito”, hän naurahtaa. ”Enää ne eivät pelota, vaan kiehtovat. Eväsretket perheen kanssa ovat parhaita.” Uuden kodin pihaan on suunnitteilla niin perhosbaari, hyönteishotelli kuin linnunpönttöjäkin
Julkaisemme vielä kaksi vastausta osoitteessa suomenluonto.fi/ digitilaajalle 62 suomenluonto.fi TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi: Kysy luonnosta TA R U R A N TA LA / V A S TA V A LO Metsätähden uniikki muoto Metsätähdellä on tavallisesti alle kymmenen terälehteä. Liekö tavallinen. Jotkin mutaatiot tapahtuvat vain kerran eivätkä periydy jälkeläisille – näin saattaa olla tämänkin metsätähden tapauksessa, jos se oli esiintymässä ainoa laatuaan. Eliöiden geeniperimässä tapahtuu jatkuvasti muutoksia, mutta vain harvat niistä ovat näin näkyviä. Liekö Onpa upea kerrottukukkainen metsätähti – eipä ole koskaan omalle polulle osunut tällaista! Kerrottukukkaisia kasveja on paljon koristekasveissa, joissa arvostetaan erikoisuuksia ja näyttävyyttä. Luonnonkasveissakin erikoisia muotoja joskus tavataan. Mutaatioita aiheuttavat myös ulkoiset tekijät, kuten virukset, säteilylle altistuminen ja jotkin kemikaalit. Mutaatio voi tapahtua itsestään solun DNA:n jakautumisessa tapahtuneen virheen vuoksi. Ylimääräiset terälehdet ovat syntyneet mutaation tuloksena. Onpa upea kerrottukukkainen metsätähti – eipä ole koskaan omalle polulle osunut tällaista! Kerrottukukkaisia kasveja on paljon koristekasveissa, joissa arvostetaan erikoisuuksia ja näyttävyyttä. A N N E V II TA LA A K S O DIGITILA AJILLE. Metsätähden ylimääräiset terälehdet ovat syntyneet mutaation eli kasvin perimässä tapahtuneen muutoksen tuloksena. Toiset mutaatiot periytyvät, mikä on erityisen hyödyllistä ja toivottavaa kasvien jalostuksessa. Mutaatio voi tapahtua itsestään solun DNA:n jakautumisessa tapahtuneen virKävelylenkillä etsin metsäojan ylityspaikkaa, kun huomasin erikoisen kukan ojan lähellä. Se olikin metsätähti, vaikkakin uniikki! En ole ennen nähnyt metsätähdellä tällaista muunnosta. Se olikin metsätähti, vaikkakin uniikki! En ole ennen nähnyt metsätähdellä tällaista muunnosta. kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Luonnonkasveissakin erikoisia muotoja joskus tavataan. TERHI RYTTÄRI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/ kysy-luonnosta Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Kävelylenkillä etsin metsäojan ylityspaikkaa, kun huomasin erikoisen kukan ojan lähellä. Metsätähden ylimääräiset terälehdet ovat syntyneet mutaation eli kasvin perimässä tapahtuneen muutoksen tuloksena
Rusokukkajäärien koirasyksilöt ovat kellanruskeita ja naaraat punertavia. Se oli oranssi ja noin 3–4 senttiä pitkä. MAIJA KARALA Sisiliskon nahka on harvinainen löytö Terhi Ryttäri Kimmo Saarinen Heli Vainio Juho Paukkunen Maija Karala Kasvit Perhoset Kovakuoriaiset Pistiäiset Matelijat Anneli Viherä-Aarnio Puut Tarmo Muuri Seppo Vuolanto Kalat Linnut Heidi Kinnunen Nisäkkäät . Erona on kuitenkin se, että liskojen nahka irtoaa yleensä paloina eikä yhtenä kappaleena, kuten käärmeillä. Leo 6 v. Rusokukkajäärien toukille kelpaavat niin kannot kuin kaatuneet rungot, minkä vuoksi näitä isoja kukkajääriä voi tavata myös kaupunkiympäristöistä. Sisilisko luo nahkansa, kun se kasvaa siihen liian isoksi. HELI VAINIO LAPSEN KYSYMY S Luoko sisilisko nahkansa käärmeen tapaan. mesiangervolta ja koiranputkilta. Hieno löytö! Sisilisko ja muut liskot tosiaankin luovat nahkansa samaan tapaan kuin käärmeet. Nämä pitävät melkoista pörinää lentäessään näyttävästi tuntosarvet pystyssä ja etujalat kohollaan. Olikohan urheilukentän lähellä esimerkiksi kaadettuja puita tai hakkuita. Melkoinen pörisijä Mikä kovakuoriainen löytyi Valkealan urheilukentältä Kouvolasta. IN K E R I R A U T IA IN E N K Y S Y M Y K S E N LÄ H E T TÄ J Ä A N A S TA S IA B U LA N O V A / S H U T T E R S T O C K. Lisko irrottaa ahtaaksi käyneen vanhan nahan hankaamalla itseään kiviin tai muihin karkeisiin pintoihin ja syö palaset sitä mukaa kun niitä irtoaa. Lajin toukat elävät lahoavissa havupuissa ja syövät lahoavaa puuainesta useamman vuoden, kunnes ne koteloituvat alkukesästä. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Rusokukkajäärä pitää paahteesta ja lämmöstä. Rusokukkajäärä on yksi suurimmista kukkajäärälajeistamme, ja tätä pienempiä kukkajäärälajeja, kuten hoikkakukkajääriä, voi tavata alkukesästä mm. A SI A N T U N T IJ A T suomenluonto.fi 63 Vanhan nahkan syöminen lienee jäänyt kesken. Tapasin pihallani sisiliskon, jonka takajalassa oli jotakin isoa, rapisevaa. Suomessa lajia esiintyy Rovaniemellä asti, ja kaikkiaan lajia esiintyy Euroopassa ja siitä itään aina Kazakstaniin asti. Tässä tapauksessa vanhan nahkan syöminen lienee jäänyt liskolta jostain syystä kesken. Aikuiset rusokukkajäärät kuoriutuvat heinä–elokuun aikoihin, ja erityisesti lajin koiraat pörräävät aktiivisesti kukilla, kuten karhunputkilla, syömässä siitepölyä ja mettä. En ehtinyt nähdä, mikä se oli, mutta seuraavana päivänä löysin tämän läheltä samaa paikkaa. Tämä yksilö on siis värityksen perusteella naaras. Kyseessä on sarvijäärien heimoon kuuluva suurikokoinen laji nimeltään rusokukkajäärä. Siksi liskojen nahkoja ei useinkaan löydy maastosta. Jos vieressä ei ole lahopuuta, niin toinen syy jäärän haahuiluun urheilukentällä on voinut olla kentän reunan kukkaset
Keski-Euroopassa herhiläisiä pidetään hyötyeläiminä, koska ne saalistavat tuholaisia viljelyksiltä ja puutarhoista. Mietin, onko joku mato ollut asialla, mutta siinä lenteli erilaisia kauniita perhosia, ja huomasin niiden imevän mansikan pintaa. Omenan tai mansikan sokerivarastojen hyödyntäminen onnistuu paremmin, mikäli kova pinta on vioittunut ja pehmeä hedelmämalto paremmin perhosen imutorven ulottuvilla. Ruskeat viirut mansikassa voisivat olla esimerkiksi hedelmäkärpästen toukkien tekosia. Mansikoiden mehu maistuu muun muassa kuvan tesmaperhosille. Se on melko iso, voisiko kyseessä olla herhiläinen. JUHO PAUKKUNEN Mansikka maistui perhosille Viime kesänä mansikoissa oli pieniä hentoja ruskeita viiruja. Herhiläisten pesä hiljenee syksyllä, joten pöntön voi siivota muiden linnunpönttöjen tavoin.. 64 suomenluonto.fi Herhiläinen valtasi pöntön Mikä hyönteinen on vallannut linnunpöntön pihapiirissä. Joillekin päiväperhosille, kuten amiraalille ja suruvaipalle, erilaiset hedelmät maistuvat oikein hyvin. Sellaisetkin saattavat avata hedelmän energiavarastot paremmin perhosen saataville. Se muistuttaa kooltaan telkänpönttöä, mutta pesäaukkona on 15 milliä leveä ja 60 milliä korkea reikä. Saksassa herhiläiselle on kehitetty oma pesäpönttötyyppikin. Näyttää tosiaan siltä, että herhiläinen on tullut pesimään linnunpönttöön. Saksassa herhiläiselle on kehitetty oma pesäpönttötyyppikin. 64 suomenluonto.fi Kysy luonnosta . Herkuttelevatko perhoset mansikoilla. Pesän suuaukolla on herhiläistyöläinen menossa sisään, ja pesän pintarakenne ja vaaleanruskea väri ovat myös herhiläiselle tyypillisiä. Luonnossa herhiläinen pesii tavallisesti ontoissa puissa tai vanhoissa tikankoloissa, mutta linnunpöntöt kelpaavat sille myös hyvin. KIMMO SAARINEN S H U T T E R S T O C K E LV I T U R T IA IN E N
Haudonta saattaa päättyä muistakin syistä tai häiriöistä kuin mahdollisista pesimään yrittävistä ylimääräisistä telkistä. Tällöin puhutaan loispesinnästä kuten käellä, vaikkakin kyseessä on oman lajin hyödyntäminen poikasten hoitoon. Nyt puuhun oli ilmaantunut pähkylöitä isoissa tertuissa. Seurauksena voi olla ylisuuria telkän munalukuja taikka sekapesintöjä isokoskelon kanssa. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Telkkä muni naapuripönttöön Minulla on saaressa haavasta sekä koivusta koverretut pöntöt. Telkkä on tunnettu siitä, että osa naaraista ei ole halukkaita hautomaan, vaan munii mieluummin naapurinsa pesään. SEPPO VUOLANTO . Telkkä on kolopesijä, jolle ihmisen rakentamat asumukset kelpaavat hyvin. Suomessa kasvatetaan neljää eri jalopähkinälajia, jotka ovat Pohjois-Amerikasta tai Aasiasta kotoisin olevia, näyttäviä puistotai pihapuita. H A N N U R Ä M Ä / V A S TA V A LO A N S A A U T IO Telkillä osa naaraista ei ole halukkaita hautomaan.. Edellisenä syksynä haapapöntössä oli 18 munaa, koskelon ja telkän munia päällekkäin. Kuvan laji on todennäköisesti idänjalopähkinä (Juglans mandshurica) päätellen hedelmien suuresta määrästä tertussa. Se on epäsymmetrinen, noin 30-senttinen. Syksyllä puhdistaessani pönttöjä haapapöntössä oli 10 koskelon ja neljä telkän munaa. Lautapönttöjä on samalla alueella neljä, ja niistä kaksi on ollut käytössä. suomenluonto.fi 65 Samaa näköä kuin saarnella Luulin tätä puuta saarneksi, koska sen lehdet ovat samantyyppiset. Voiko pöntön sisus olla liian pieni. Lehtiruodit olivat kuitenkin noin puoli metriä pitkät, eli lehdet olivat isommat kuin saarnella. Tertussa oli 10–20 pähkylää. Miksi linnut munivat samaan pönttöön, eikä kumpikaan hoida hommaa loppuun. Pähkylä oli kuin luumu, noin kolme senttiä pitkä, samettisen tuntuinen ja tahmea. . Jalopähkinöille ovat ominaisia juuri tuollaiset parilehdykkäiset, saarnen lehtiä muistuttavat, mutta niitä selvästi suuremmat lehdet. Parilehdykkäiset lehdet saavat jalopähkinän muistuttamaan saarnea. Koivupöntössä oli 8 koskelon ja kaksi telkän munaa. Kuvissa näkyvät vesat kuuluvat jalopähkinälle (Juglans sp.). Tarkempia lajituntomerkkejä ovat hedelmän sisällä olevan pähkinän kuoren pintarakenne sekä lehden irrotessa paljastuvan lehtiarven muoto, joiden avulla määrityksen voisi varmistaa paikan päällä
Sain kalan pilkillä maaliskuun lopulla. Välillä ne ääntelivätkin, mutta eivät hirveästi. Kalaristeymät saattavat aiheuttaa helposti harmaita hiuksia lajintunnistuksessa. Suomuja näyttäisi olevan noin 51, mikä osuu karkeasti särjen (41– 45) ja lahnan (48–61) kylkiviivasuomujen määrän välimaastoon. Minusta se näytti hartaalta saatolta, kuin joku olisi kuollut. Mieheni oli sitä mieltä, että kyseessä oli parittomiksi jääneiden kokoontuminen. Ne viipyivät yli tunnin. Kuvasta on havaittavissa muitakin särjen ja lahnan tyypillisiä piirteitä, kuten silmän väritys ja evien muoto. Yleensä lajiristeymät eivät pysty lisääntymään, mutta särkilahnan lisäksi muun muassa siian ja muikun risteymät pystyvät tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. J O R M A R IN N E. Joutsenet alkavat pesiä vasta usean vuoden iässä, vaikka höyhenpuku olisi jo vaihtunut täysvalkoiseen. Nuoret joutsenet eivät vielä pesi vaan kokoontuvat parviksi. Nämä kihlaparitkin voivat joutua odottamaan vielä seuraavaan kesään sopivaa pesäpaikkaa. Ainakin kaakonkulmalla nähdään säännöllisesti touko–kesäkuun vaihteessa jopa sadan nuoren joutsenen muuttoparvia matkalla itään. Samasta avannosta tuli myös neljäkymmentä särkeä. 66 suomenluonto.fi Särki vai lahna – vai jotain siltä väliltä. Samaan aikaan pesivät joutsenet saavat jo perheenlisäystä. Kalan ruumiinrakenne muistuttaa särjen ja lahnan välimuotoa. Peräevän ruotojen määrää kuvasta ei pysty laskemaan, mutta kyseessä lienee melko suurella todennäköisyydellä särjen ja lahnan risteymä (tai takaisinristeymä) eli särkilahna. . Kuvan perusteella pystyy kuitenkin hyvin laskemaan kalan kylkiviivalla olevien suomujen lukumäärän. Sillä on tanakan särjen muoto ja lahnan evät. SEPPO VUOLANTO TA R J A P A LK O LA H T I S H U T T E R S T O C K . 66 suomenluonto.fi Kysy luonnosta Särkilahna lienee Suomen yleisin kalahybridi. Mikä kala tämä on. Tätähän tapahtuu syksyllä pois muuttaessa, mutta miten on kevätaikaan. Nuoret linnut kokoontuvat isoiksi parviksi, jotka oleskelevat sellaisilla paikoilla, joilla ei ole pesivää kantaa. Särkilahna lienee suomen yleisin kalahybridi, ja se pystyy lisääntymään kummankin kantalajinsa kanssa, jolloin puhutaan takaisinristeymästä. Parvissa syntyy sitten kihlapareja, jotka ryhtyvät etsimään sopivaa pesimäpaikkaa. Kuinka yleinen kala on, ja millaisissa vesistöissä sitä esiintyy. Muita Suomessa havaittuja hybridejä moninaisten särkikalaristeymien lisäksi ovat lohen ja taimenen, ahvenen ja kuhan sekä taimenen ja puronieriän risteymät. Särjellä on 41–45 kylkiviivalla olevaa suomua. TARMO MUURI Nuoret joutsenet kokoontuvat Emme päässeet nostelemaan verkkoja, kun lahdella kokoontui 50 joutsenta
En usko, että orava siirtäisi kuollutta poikasta. Luppopesässä näytti olevan aivan kuin aukaistava luukku. Oravan pallopesässä on ovi, jonka emo sulkee. suomenluonto.fi 67 Minkä ikäisiä nämä oravanpoikaset ovat. Poikaset syntyvät kaljuina, sokeina ja kuuroina. Tiedetäänpä oravien ryöstäneen pyykkinaruilta alusvaatteita ja rakennustyömailta villojakin pesiinsä. Oravan turkki kehittyy ensimmäisten elinviikkojen aikana. Ne siis voivat näyttää elottomilta. Kuljetuksessa oravan poikaset pysyvät täysin liikkumattomina. Kun tarkastimme telkänpönttöä Muonionjoen runsaslumisessa kevätmaisemassa, sen sisältä pyörähti mustaluposta ja risuista rakennettu oravanpesä, josta tipahti neljä hyvin pientä poikasta. E IL A H E IK K IN E N / V A S TA V A LO M A R I K O S K E N H E LY. Emo oli todennäköisesti onnistunut poikueensa siirtämisessä läheiseen varapesään, koska telkänpöntön katolle jätetty pesä oli tyhjä tunti tapahtuman jälkeen. Etelässä orava käyttää pesän tiivisteenä yleensä sammalta. Oravien ensimmäinen pesue syntyy tavallisesti huhtikuussa. Koska kuvan poikaset ovat vielä täysin karvattomia, arvioisin, että ne ovat alle viikon ikäisiä. Luppojen käyttäminen ajaa saman asian. Vatsaan karvoitus kasvaa viimeisenä. Karvaa alkaa kasvaa vasta ensimmäisen viikon jälkeen, ja kahden viikon iässä selässä ja kyljissä on hento karvapeite. Poistuimme välittömästi, jotta emo uskaltaisi palata paikalle. Se huomaisi kyllä, että poikanen ei ole lämmin. Kun pesä on hyvin tiivistetty, poikaset saavat kasvaa jopa 20 asteen lämpötilassa, vaikka ulkona paukkuisivat pakkaset. Silmät aukeavat noin kuukauden iässä. Siirsimme poikaset takaisin pesään, ja nostimme pyöreähkön pesän luukku suljettuna telkänpöntön katolle. Siirtääkö emo vain elossa olevan poikasensa varapesään vai kiireessä kaikki. HEIDI KINNUNEN Vastasyntyneet oravat . Hätätilanteessa emo voi siirtää poikaset poikaspesästä varapesään. Oven sulkeminen on tärkeää lämmön säilymiseksi. Jopa vastasyntyneitä. Oravan pallopesissä on todellakin ovi, jonka emo sulkee
Puut humisevat, pörriäiset surisevat ja laineet liplattavat. Idyllillä on kuitenkin myös kääntöpuolensa: mökkeily vaikuttaa ympäristöön ja aiheuttaa ilmastopäästöjä. Syken selvitys osoittaa, että mökkeilyn hiilijalanjäljestä yli puolet, 58 prosenttia, muodostuu mökkeilyyn liittyvästä liikkumisesta, siis matkoista kodin ja mökin välillä sekä mökkioleskelun aikana tehtävistä asiointireissuista. Kotona TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS NIINA BEHM. Kestävän elämäntavan ohjenuorat pätevät mökilläkin. Mökkeily tuo suomalaiset lähelle luontoa, mutta samalla silläkin on Kestävää mökkielämää Paljon on onneksi tehtävissä. On selvää, että kasvihuonekaasupäästöt asettuvat aivan eri tasoille. Kannattaa esimerkiksi miettiä, voisiko varustetasosta tinkiä ja onko mökin talvilämpö välttämättömyys. Mökit ja mökkeilijät ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia. Innokas mökkeilijä voi lohduttautua silläkin, että vaikka mökkilomailu aiheuttaa päästöjä, se voi kuitenkin olla parempi vaihtoehto kuin ahkera lentomatkailu. Mökkeily tuo suomalaiset lähelle luontoa, mutta samalla silläkin on ympäristövaikutuksia. Mökille saattaa houkutella esimerkiksi halu olla lähellä luontoa. 68 suomenluonto.fi 68 suomenluonto.fi Mökkeily kuuluu kiinteästi suomalaiseen elämäntapaan. Energiankulutuksen osuus päästöpotista on vähän alle viidennes, samoin tavaroiden ja palveluiden kulutuksen. Suomen ympäristökeskus Syken vuonna 2024 julkistetun tutkimuksen mukaan suomalaisen mökkeilyn kokonaishiilijalanjälki on vuodessa noin 1,2 miljoonaa hiilidioksidisekvivalenttitonnia. Omien toimien vaikutuksista saa osviittaa mökkeilyn hiilijalanjäljen laskurista, joka löytyy osoitteesta laskurit.hiilineutraalisuomi.fi /mokki/. Rannoilla ja metsissä seisoo kesämökkejä reilut puoli miljoonaa, ja arviolta yli puolet suomalaisista viettää niillä aikaansa. Yhden mökin osuus tästä on keskimäärin 2,3 hiilidioksidi ekvivalenttitonttia. Yksi ajaa Etelä-Suomesta satojen kilometrien päähän täysin varustellulle, talviasuttavalle vapaa-ajan asunnolle, toinen hurauttaa vartissa vain kesäkäytössä olevalle, sähköttömälle lähimökille. Pia Alapeteri laskee kirjassaan Kohti kestävää mökkielämää (Avain 2024), että nelihenkisen perheen lomalento Thaimaahan vastaa sitä, että 300 kilometrin päässä olevalle mökille ajettaisiin muutaman vuoden ikäisellä bensa-autolla 250 kertaa
Korjaa ja huolla vanhaa, suosi käytettyä ja yhteiskäyttöä. Retiisin kirpeä maku on peräisin sinappiöljystä. Vältä turhaa kulutusta Mökkeilyn perusmotiiveja ovat luonnonläheisyys, arjesta irtautuminen ja ajanvietto läheisten kanssa. heinäkuuta kurkistamaan upeisiin vihreisiin keitaisiin ympäri Suomea. Keskity niiden vaalimiseen ja vältä turhaa kuluttamista. suomenluonto.fi 69 Vihreämpää mökkeilyä 1. Teemana on Ilmastoviisas ja monipuolinen puutarha. Se sopii hyvin myös säilöttäväksi etikkaliemeen. S H U T TE R S TO C K KAUSIMAKUJA! Kiinasta kotoisin oleva retiisi on monen kesäherkku, jota on helppo kasvattaa ja popsia vaikka sellaisenaan. Visuaalisen kauneuden lisäksi puutarhaharrastus edistää henkistä hyvinvointia, rauhoittaa mieltä ja tuo iloa arkeen. J O H A N N A M EH TO LA . Vinkit antoi erikoistutkija Kati Pitkänen Suomen ympäristökeskuksesta. avoimetpuutarhat.fi TIESITKÖ. 3. kirpeä kirpeä sinappisinappisinappisinappisinappiöljystä.. Päästöt pienenevät, kun suosit vähäpäästöisiä kulkutapoja, viivyt kerralla pitempään ja vältät turhaa autoilua. . Etsi energiatehokkaita ratkaisuja Talvikauden lämmitysenergian kulutusta voi hillitä siirtymällä kuivanapitolämmitykseen ja hankkimalla lämpöpumpun. Huomio liikkumiseen Suurin osa mökkeilyn ilmastopäästöistä aiheutuu liikkumisesta, sillä mökille matkataan useimmiten henkilöautolla. 2. kasvikset.fi PORTTI PUUTARHAAN Puutarhatapahtuma Avoimet Puutarhat kutsuu taas sunnuntaina 6. Tämä sinappiöljystä kirpakan makunsa saava juures on yksi vanhimmista viljelykasveista. Valitse uusiutuvaan energiaan perustuvia ratkaisuja ja paranna myös mökin energiatehokkuutta. Se tuotiin Eurooppaan jo 1500-luvulla. Mökkeilyn hiilijalanjäljestä yli puolet muodostuu liikkumisesta
VISAKOIVUN LUJUUTTA Suomen Metsämuseo Luston tämän vuoden pääerikoisnäyttely Pirun puristama puu kertoo suomalaisen visakoivun moniulotteisen ja kiehtovan tarinan harvinaisesta geenistä arvokkaaksi resurssiksi asti. 70 suomenluonto.fi N yt nä yt te ly yn ! KOONNUT JOHANNA MEHTOLA KOONNUT JOHANNA MEHTOLA Luupin alla Luupin alla LUONTO, TAIDE & KULTTUURI Katso lisää kirjavinkkejä: suomenluonto.fi/ luontokirjasuosikkini Taidetta ja luonnontiedettä Taiteilija Agnes Meyer-Brandis kutsuu yleisön moniaistiseen vuorovaikutukseen puiden kanssa Mänttä-Vilppulassa Serlachius Kartanon näyttelyssä Kun puut vaeltavat. Hildan hämähäkit Luonnontieteellisen keskusmuseon kätköissä on piilotellut harvinainen taidehistoriallinen aarre – kokoelma taiteilija Hilda Olsonin (1832–1916) hämähäkkiakvarelleja. Luupin alla LU ST O M ET SÄ N TU TK IM U SL AI TO KS EN KO KO EL M A SA AR N IJ O KI . Visakoivu on kansallispuumme rauduskoivun perinnöllinen muunnos. saakka, luomus.fi. Pirun puristama puu 15.3.2026 saakka Suomen Metsämuseo Luostossa, lusto.fi. Meyer-Brandis on tarkkaillut pitkään puita, metsiä ja ilmakehää. Hildan hämähäkit -näyttely Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Helsingissä 17.8. Visakoivu on rauduskoivun perinnöllinen muunnos, jonka puuaineessa on poikkeuksellisen koristeellista, ruskeaa kuviointia. Näyttely inspiroi tarkastelemaan metsää uudella tavalla: seuraamaan puiden liikehdintää ja niiden välistä viestintää sekä luonnon värejä ja tuoksuja. Hilda Olson oli tiettävästi Suomen ensimmäinen ammattimainen naispuolinen luonnontieteellinen kuvittaja. . H IL DA O LS O N LU O N N O N TI ET EE LL IN EN KE SK U SM U SE O LU O M U S. Hilda Olsonin piirros kultanopsakista (Philodromus aureolus) on esillä Luomuksen näyttelyssä. Yli 160 vuotta valmistumisensa jälkeen nämä ainutlaatuiset kuvitukset pääsevät vihdoin kattavasti esille näyttelyssä Hildan hämähäkit, jossa esillä on 33 kuvitusoriginaalia. Vaeltavat puut, metsien väri ja puiden erittämät tuoksut ovat esimerkkejä aiheista, joita hän on tutkinut taiteellisesti ja dialogissa tutkijoiden kanssa. Kun puut vaeltavat -näyttely Serlachiuksessa MänttäVilppulassa 19.4.2026 saakka, serlachius.fi
Talvella lämpö ei karkaa ja kesäkuumalla viilennystarve on vähäisempää. suomenluonto.fi 71 Kirjat TEUVO SUOMISEN toimittama Lintujemme katoava aateli (WSOY 1967) on synkkä kuvaus 1960-luvulla vallinneesta petolintujen ahdingosta vainon ja ympäristömyrkkyjen takia. Suojelutyö muutti kehityksen suunnan – sukupuuton partaalla häily neet Suomen merikotka-ja muuttohaukkakannat elpyivät. Luontoa kunnioittaen: kupilka.fi e do is always open.. Eräs WWF:n merikotkatyöryhmän jäsen lausahti minulle kerran: ”Kaikki on ihmisen kärees.” Tällä hetkellä lintuja uhkaavat uudet vaarat. Kirjan tekijät näkivät Suomen merikotkien ja muuttohaukkojen tilanteen täysin toivottomana. LUONTOKIRJASUOSIKKINI ADELA PAJUSEN JA MARKO LEPPÄSEN kirja Luonnon rytmissä yli vaikeiden aikojen – vuodenajoista ja vuorokaudenajoista (Gummerus 2025) on paljon enemmän kuin tutkittua tietoa luonnon terveysvaikutuksista. Termex-Selluvilla eristää energiatehokkaasti kaikissa olosuhteissa www.termex.fi Puh. Se on kirja siitä, miten elät, kärsit ja kukoistat luonnon rytmissä. 0207 809 880 Rakennat uutta tai peruskorjaat vanhaa, puupohjaisena lämmöneristeenä Termex-Selluvilla mahdollistaa kosteusja lämpöteknisesti oikein toimivan hengittävän rakenteen. Kirjan kieli on ylevöittävän kaunista. Luontokuvaajana koen olevani tähän velvoitettu. Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. On oltava hereillä, kuten aatelin aiemmat suojelijat. Vuodenaikojen ja vuorokauden, valon ja lämmön rytmi on hyvinvoinnin perusta. KUUKAUDEN KIRJA POIMINNAT ilmoja Ekologisen eristämisen edelläkävijä Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Nekin tulivat takaisin Timo-Heikki Varis on luontokuvaaja ja kirjailija Viitasaarelta. Syntyneet pohjoisen metsistä omiaan Suomen ääriolosuhteissa. Metsäkylpy taas lisää luottamusta elämään, puiden rytmi antaa kokemuksen hyväksynnästä. MATKA METSÄN SYVYYKSIIN Reetta Rannan kirjoittama ja Riikka Haron kuvittama kiehtova kirja Pyhät puut (SKS 2025) valottaa luonnonvaraisten puulajiemme merkityksiä mytologiassa ja kansanperinteessä. Ihmisen ja luonnon ykseys on yksityiskohdissa: männyn pihkan tuotanto noudattaa samaa vuorokausirytmiä kuin ihmisen haavoja korjaavien fi bro blastien tuotanto. Luonto auttaa tunteiden säätelyssä, rauhoittaa ja tasapainottaa. SATU RÄSÄNEN Luonto antaa meille tahdin POHJOIS-LAPPI KUTSUU Jos suunnitelmissa on kesäretki jalan tai pyöräillen pohjoiseen, voi hyviä reittivinkkejä hakea Harri Ahosen oppaasta PohjoisLapin retkeilyreitit (Docendo 2025), jossa valinnanvaraa on peräti 128 reitin verran. SOPIVA PÄIVÄ RETKELLE Kesälomalla voi lähteä luontoon vaikka joka päivä! Peräti 200 retkikohdetta saaristosta tuntureille esittelee Mika Markkasen ja Olli Järvenkylän Suomen parhaat päiväretkikohteet (Readme.fi 2025)
ELÄMME KIIREEN ja nopeiden palkintojen ajassa. MITÄ SITTEN tapahtui puutarhaan haudatulle käsikirjoitukselle. Joskus kirpat syövät nauriit (joiden kasvattamista kokeilin primitiivisen ”kyllä on aina tässä maassa omat kaskinauriit viljelty” -kohtauksen vallassa) tai kylmä kevät vie kukat (mikä pettymys, kun iso tyrni kantoi noin neljän marjan verran satoa). Käsikirjoitus kukkapenkissä. Häiritsevät rikkaruohot voi kitkeä, taimia kastella, koulia ja suojata. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa usein kirjoittamista, joka on päätyöni. Kun lopulta kaivoin sen ylös, näin selvemmin, mitä se vielä tarvitsi. Voisimme paremmin, jos meillä olisi aikaa pysähtyä, antaa asioiden kasvaa vailla pakkoa. Kaikki omasta sometilistä metsiin pitäisi pystyä muuttamaan tuottavaksi, mieluiten mahdollisimman ripeästi. Siitä tuli kirja. Luonnossa ei kuitenkaan ole pikavoittoja, oli sitten kyse kaupunkipuistosta, puutarhasta, metsästä tai planeetasta. H autasin kerran keskeneräisen romaanikäsikirjoituksen puutarhaan kuukaudeksi. JOS HALUAA kasvattaa marjapensaan tai metsän, tärkeän päätöksen tai luovan projektin, on maltettava hoitaa sitä, mutta myös jättää se välillä rauhaan. Oli vain tarpeen muistuttaa itselleni, että joitain asioita ei voi keinotekoisesti vauhdittaa. Sama pätee kuitenkin mihin tahansa luovaan prosessiin – ja monenlaiseen ajatusja tunnetyöhön. En odottanut, että mullasta versoisi puu, joka kantaa kirjallisia hedelmiä. ” Mitä tapahtui puutarhaan haudatulle käsikirjoitukselle?” 72 suomenluonto.fi M A R J A A N A M A LK A M Ä K I EMMI ITÄRANTA EMMI ITÄRANTA Emmi Itäranta on kirjailija Tampereelta. Biojäte ei kuitenkaan muutu mullaksi yhdessä yössä, eikä kukkia tai satoa välttämättä synny ensimmäisenä kesänä. Teko oli tietenkin symbolinen. Aivomme janoavat älylaitteiden ja internetin tarjoamaa pikamielihyvää. En vilkaissutkaan sitä kuukauteen. Kasvun ja kuihtumisen vaihtelu heijastaa rytmiä, joka olisi kehoillemme ja hermojärjestelmillemme luontaisempi kuin työstressiin ja tuottavuuspaineeseen kahlittu nykytahti. KASVULLE VOI toki luoda mahdollisimman otolliset olosuhteet: kompostiin voi heittää ravinteikkaita aineksia maatumaan, maata voi muokata ja lannoittaa. Se on tässä maailmassa joskus kaikkein vaikeinta. Kuuntele kolumni Itärannan lukemana: suomenluonto.fi
– Anna Rohiola, Rovaniemi KEVÄT KEIKKUU AAPASUOLLA Todella pysähdyin tunnelmoimaan ja nautiskelemaan tämän jutun äärelle. – Liisa Lehto, Oulu NIIN KAUAS KASVIT KARKAAVAT Luettuani jutun, tajusin että saunaan vievällä polulla kasvaa haitallinen kasvi! – Laura Lehtola, Kuusamo LEMPIPUUN LUONA Meillä jokaisella pitäisi olla oma lempipuu. Suomen Luonnon toimittaja Mari Pihlajaniemi valittiin Vuoden aikakausmediatoimittajaksi. Halata, istua varjossa, nauttia tuoksusta tai miten vaan.! – Jarmo Mäkinen, Hollola Tack för denna fi na artikel – välskriven, lyckade bilder. Arvonnassa Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan voitti Annikki Kärkkäinen Ilomantsista. Anna palautetta: palaute@suomenluonto.fi TOIMITTANUT HEIKKI VASAMIES Ed e ll in e n n u m e ro . ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa). Se julkaistaan piakkoin sovelluskaupoissa kuten Playssa. Lukijoiden mielestä numeron 4/2025 paras juttu oli Lähiluonnon villivihanneksista makua ruokaan. Menestystä saatiin myös Vuoden aikakauslehtikansi -sarjassa, jossa viime vuoden numeron 2-2024 vauhdikas kärppäkansi nappasi ykkössijan.. – Camilla Torsell-Heinonen, Parainen VIIRUSELKÄISET HIIREMME Paljon uutta tietoa hiirulaisista. – Heidi Mehtonen, Helsinki Lukijoilta Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. 043 826 9208 www.espoo.fi/villaelfvik Lataa suosittu Suomen Luonto -sovellus! Lataa maksuton sovellus Lataa maksuton sovellus App Storesta tai Play Kaupasta. Ilmoita Suomen Luonnossa! Tavoitat 220 400 luonnonystävää. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 14.7.2025. Onko sovellukseen mahdollisesti tulossa uutta versiota. Suomen Luonto sai palkintoja aikakauslehtigaalassa Aikakausmedian järjestämä Edit 2024 -kilpailu huipentui gaalaan Helsingissä. Osallistujien kesken arvotaan Mauri Leivon upea kirja Mökkijärven linnut sekä Ranta& vesilintuja -pelikortit. Playkaupasta saatava versio ei kuitenkaan toimi uudemmassa käyttöjärjestelmässä. Nyt koitan kurkkia, kuka asustaa lapsuudenkodin kukkapenkissä. Mitä mieltä olet lehdestä. – Pirkko Hautamäki, Alajärvi Kiinnostava ja informatiivinen juttu, joka inspiroi kokeilemaan uutta. Vastaus: Kyllä on, tekeillä on päivitetty versio Androidpuhelimiin. Villa Elfvikin luontotalo Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Ruukinranta, Espoo puh. suomenluonto.fi/ mediatiedot Kauppakuja 10 • 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 www.welhonpesa.fi info@welhonpesa.fi Welhonpesä oy 50 vuoden kokemuksella oma tuotanto Suomessa oma tuotanto Suomessa oma maahantuonti oma maahantuonti Kanootit ja kajakit Kanootit ja kajakit Lukijan palaute Viimeisimmässä lehdessä oli mainos Villivihannes -sovelluksesta. suomenluonto.fi 73 LÄHILUONNON VILLIVIHANNEKSISTA MAKUA RUOKAAN Villivihanneksia en ole käyttänyt, mutta tämä juttu voi innostaa aloittamaan niiden käyttöä
Pitkiä lukujuttuja riippumattoon, esimerkiksi: • Salaperäinen mäyrä on hämärän kulkija. Lisäksi voit lukea vinkkejä ekologiseen mökkeilyyn ja vaikkapa katsoa ohjeet linnunpöntön rakentamiseen. 74 suomenluonto.fi 74 suomenluonto.fi KI M M O RA M PA N EN VA ST AV AL O Kirjosieppo urkkii tietoa valitsemansa alueen ruokatilanteesta kurkkimalla tiaisten pesiin. Jos niiden pesimämenestys on hyvä, sieppo valitsee oman kotikolonsa tinttien naapurustosta. Kiehtovia linnunääniä kuunneltavaksi, kuten: • Kaulushaikaran ääni on kuin puhaltaisi pulloon. Kesän digiekstrassa mukana muun muassa: Tunnistusoppia lajikouluista, esimerkiksi: • Opi tuntemaan siniset kellokukat ja leppäpirkot. Mökkipihan lajit -digiekstrassa opit tunnistamaan lähinaapurisi, oli sitten kyse heinäsirkoista, sukeltajasorsista tai vaikka vesikasveista. 74 suomenluonto.fi KI M M O RA M PA N EN VA ST AV AL O Vihdoinkin aikaa oleilla mökillä! Siellä sinua jo odottavat pihan vakioasukkaat. suomenluonto.fi/ mokkilajiekstra KOODI: Mokkilajit2025 TUTUSTU MÖKKIPIH AN LAJIT -DIGIEKS TRAAN VERKOSS A! Luonnonystävän ykkösmedia Vihdoinkin aikaa oleilla mökillä! Siellä sinua jo odottavat pihan Mokkilajit2025 MÖKKIPIHAN LAJIT -DIGIEKSTRA tilaajille ja irtonumeron ostajille! Mökkipihan lajit
suomenluonto.. /podcast Retkivinkkejä ympäri maan Pohjoiseen, saaristoon, metsiin vai soille. Harjuluonnon paahdekasvit tarvitsevat apua. Tilaa digi! Lisää lehtitilaukseesi digi: suomenluonto.fi/lisaa-digi facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto Luonnon uusimmat kuulumiset: Ensi numerossa: 6/2025 ilmestyy 22. Lähtisitkö tänä kesänä retkelle Rapolan muinaislinnaan, Lauhavuoren rinteille Etelä-Pohjanmaalle vai ehkä Ahvenanmaan luontoja kuttuuripoluille. elokuuta Luonnonystävän ykkösmedia Luonnonystävien kohtauspaikka. /kategoria/retkeily/ Rentoudu luurit korvilla Löydät Suomen Luonnon Luonnon ääni -podcastin 17 julkaistua jaksoa sekä luonnon terveysvaikutuksiin pureutuvan Luonto korjaa -podcastin kaikki jaksot sivuiltamme. suomenluonto.fi Mehiläishaukka osaa kaivaa maa-ampiaisten pesät esiin. Lisäksi sovelluksessa on keittiömestari Sami Tallbergin 90 herkullista reseptiä. /sovellus A N N A K A IS A V Ä N T T IN E N LEHDESSÄ VERKOSSA S H U T T E R S TO C K. Löydät jokaisesta kasvista tuntomerkit, kasvupaikan sekä vinkkejä villivihannesten hyödyntämiseen keittiössä. LAAJENNA SIENIKORIN SISÄLTÖÄ Moni poimii vain tiettyjä sieniä, vaikka metsän kattaus on laaja. H E N R II K K A R E IN M A N 17 jaksoa Luonnon ääni -podcastia! suomenluonto.. suomenluonto.. /kategoria/kuuntele/ Villi sovellus puhelimeen Villivihannekset -mobiilisovellus esittelee 30 ravinnoksi hyödynnettävää villivihannesta maamme luonnosta. Meripihka säilöö muinaista luontoa. Digitilaajalle näköislehdet vuodesta 1941, vain verkossa julkaistavia juttuja ja artikkelit lisämateriaaleineen. Luontotieto ulottuvillasi missä vain: lajikouluja ja -kyselyitä, blogeja, vinkkejä, testejä, luontokuvia, nisäkkäiden ja lintujen ääniä. Sivuiltamme löydät retkivinkkejä ympäri Suomen. suomenluonto.
ERÄLUVAT.FI Elämyksiä luvassa Lue, mihin kalastonhoitomaksu käytetään osoitteessa: KALASTONHOITOMAKSU.FI Palautusviikko –. Kalastonhoitomaksu on sijoitus luontoon Maksuilla istutetaan kalanpoikasia ja kunnostetaan luonnonvesiä, jotta kalastaminen onnistuu myös tulevaisuudessa