L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . K E S Ä N T E K IJ Ä T . S E IL I. R U P IM A N T E R I. R U P IM A N T E R I. P Ä IV Ä N K A K K A R A T . R U P IM A N T E R I. K E S Ä N T E K IJ Ä T . S E IL I. IIL IM A D O T . K IM A L A IS E T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . M A IS E M A N M U U T O S . IIL IM A D O T . K IM A L A IS E T . R U P IM A N T E R I. K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . M A IS E M A N M U U T O S . IIL IM A D O T . K IM A L A IS E T . K E S Ä N T E K IJ Ä T . S E IL I. P Ä IV Ä N K A K K A R A T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . IIL IM A D O T . N U N N A N E K T A R IA . R U P IM A N T E R I. R U P IM A N T E R I. 2 17 K E S Ä Y Ö . K E S Ä N T E K IJ Ä T . M A IS E M A N M U U T O S . 2 17 K E S Ä Y Ö . M A IS E M A N M U U T O S . K E S Ä N T E K IJ Ä T . K E S Ä N T E K IJ Ä T . N U N N A N E K T A R IA . M A IS E M A N M U U T O S . M A IS E M A N M U U T O S . 56. S E IL I. S U O M E N L U O N T O 5 S U O M E N L U O N T O 5 | 2 17 K E S Ä Y Ö . IIL IM A D O T . M A IS E M A N M U U T O S . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . N U N N A N E K T A R IA . K E S Ä N T E K IJ Ä T . K E S Ä N T E K IJ Ä T . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . K E S Ä N T E K IJ Ä T . KESÄYÖN TAIKAA // IILIMATOJA ETSIMÄSSÄ // LUKIJOIDEN LUONTOKYSYMYKSET // SEILIN SAARI KUTSUU MATKAILIJOITA // NÄIN SUOMI MUUTTUI 100 VUODESSA 2 17 K E S Ä Y Ö . IIL IM A D O T . 8.6.2017 S U O M E N L U O N T O 5 | 2 17 K E S Ä Y Ö . N U N N A N E K T A R IA . Opi tunnistamaan Kyselymme paljasti: Opi tunnistamaan TIETOPAKETTI KESÄLUONNOSTA OL ET KO NÄ HN YT KO NT IAI STA . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . N U N N A N E K T A R IA . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . N U N N A N E K T A R IA . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . N U N N A N E K T A R IA . K IM A L A IS E T . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . M A IS E M A N M U U T O S . S E IL I. P Ä IV Ä N K A K K A R A T . 2 17 K E S Ä Y Ö . S E IL I. Irtonumero 9,50 € Irtonumero 9,50 € KESÄYÖN TAIKAA // IILIMATOJA ETSIMÄSSÄ // LUKIJOIDEN SUURI KESÄNUMERO – 92 SIVUA S U O M E N L U O N T O 5 S U O M E N L U O N T O 5 | 2 17 K E S Ä Y Ö . Opi tunnistamaan KIMALAISET Kyselymme paljasti: TÄMÄ TEKEE LUONTOKESÄN Kiehtovat LIHANSYÖJÄKASVIT Opi tunnistamaan KIMALAISET TIETOPAKETTI KESÄLUONNOSTA 5 Rakastaa, ei rakasta, Rakastaa, ei rakasta, Rakastaa, rakastaa ei rakasta, rakastaa ei rakasta, rakastaa Esittelemme suviluonnon hienoimmat ilmiöt päivänkakkaroista pörriäisiin. K IM A L A IS E T . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . KESÄYÖN TAIKAA // IILIMATOJA ETSIMÄSSÄ // LUKIJOIDEN LUONTOKYSYMYKSET // SEILIN SAARI KUTSUU MATKAILIJOITA // NÄIN SUOMI MUUTTUI 100 VUODESSA 8.6.2017 2 17 K E S Ä Y Ö . S E IL I. R U P IM A N T E R I. IIL IM A D O T . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . K IM A L A IS E T . IIL IM A D O T . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . M A IS E M A N M U U T O S . R U P IM A N T E R I. L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . S. M A IS E M A N M U U T O S . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . S E IL I. IIL IM A D O T . IIL IM A D O T . S E IL I. N U N N A N E K T A R IA . L IH A N S Y Ö JÄ K A S V IT . R U P IM A N T E R I. K IM A L A IS E T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . S E IL I. N U N N A N E K T A R IA . Irtonumero 9,50 € SUURI KESÄNUMERO – 92 SIVUA 2 17 K E S Ä Y Ö . P Ä IV Ä N K A K K A R A T . 2 17 K E S Ä Y Ö . K IM A L A IS E T . N U N N A N E K T A R IA . R U P IM A N T E R I. K E S Ä N T E K IJ Ä T . K IM A L A IS E T . K IM A L A IS E T . K R IS T IIN A N K A U P U N G IN N IIT Y T . Opi tunnistamaan KIMALAISET Kyselymme paljasti: TÄMÄ TEKEE LUONTOKESÄN Kiehtovat LIHANSYÖJÄKASVIT TIETOPAKETTI KESÄLUONNOSTA 5 Rakastaa, ei rakasta, rakastaa Esittelemme suviluonnon hienoimmat ilmiöt päivänkakkaroista pörriäisiin
Aamukaste houkuttelee madot esiin ja kattaa lehtokurpan aamiaispöydän. K E S K IK E S Ä Kurpan aamiainen KUVA JARI KOSTET / TEKSTI HEIKKI VASAMIES. Elinpiirin valvonta ja soidinlennot saavat vatsan kurnimaan. KURNUTUS JA SIPINÄ saavat tältä yöltä riittää
PE TR I KE TO -T O KO I 64 64 Luonnontilain en korpi Orivedellä – ojitusvimmalt a kuin ihmeen kaupalla säästynyt. 58 Iilimadot tulevat takaisin Verijuotikas on mainettaan parempi. 60 Saariston helmassa Matkaamme Seilin saarelle. 64 Enemmän puuta, vähemmän luontoa Miten Suomi muuttui sadassa vuodessa Suureksi Puskaksi. 56 Kuka täällä kaivelee. Kontiaisia kartoittamaan. PE KK A M A LI N EN Sisällys 5/2017 36 Kontiainen valmiina kaivuupuuhiin. 42 Syömme lihaa! Kotoisat lihansyöjäkasvimme. 36 Valkotäpläpaksupää saa maitiaisen siitepölyä karvoihinsa. Kontiainen. JU H O R A H KO N EN 42 Vakiot 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 34 Pirkka-Pekka Petelius 48 Vahtikoira 74 Homo sapiens 76 Kotona, Virikkeitä 80 Havaintokirja 82 Lukijoilta 84 Kysy luonnosta 90 Luonnoskirja 56 Kontiaisesta tiedetään vähän Tänä kesänä otamme selvää, kuinka yleinen laji on ja missä se elää. 30 Rakastaa – ei rakasta – rakastaa Tutustu kukkiin, jotka pistävät nyppimään. Mitä Suomen pölyttäjistä tiedetään. 28 Paluu 1950-luvulle Kristiinankaupungissa vaalitaan niittyjä ja laitumia. 50 Jo joutui armas aika Kesän tekijät on nyt listattu. A N N E ST O LT Lähikuva kihokista paljastaa sen tahmean pyyntitavan . 24 Metsälammen lohikäärme Salamantereita etsimässä. Kavalaa kauneutta Suomessakin on kasveja, jotka houkuttelevat hyönteisiä puoleensa – ja syövät ne! Osa vaanii vedessä. 36 Kukasta kukkaan Mesipistiäiset ovat korvaamattomia. 14 Kesäyön kulkijat Yö vapauttaa ihmisenkin luontovaistot
Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 14 Kuoville kesäyö on ominta aikaa.. Kannen kuvasi Pentti Sormunen / Vastavalo. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku / SL17_05/2017 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 5/2017, 76. no. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 89 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 taittoapuna Nanna Särkkä Toimittajat Riikka Kaartinen (vs.) 040 480 9236 Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Meeri Kataja (toimitusharjoittelija) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. www.climatecalc.eu Cert. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. 15/2017 SUOMEN LUONTO 5 Tutustumme päivänkakkaraan ja sen sukulaisiin. M AU RI LE IV O Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Kesäyötä ei kannata tuhlata nukkumiseen
6 SUOMEN LUONTO 12/2017 TÄNÄ VUONNA kesää on kaivattu enemmän kuin vuosiin. Olen kuitenkin aina havaitsevinani sen laulussa kesän riemua... Voi olla että kesäkuu onkin helteinen, tai sitten paistamme juhannuksena makkaroita sisällä takassa räntäsateen piiskatessa ikkunaa. Levätkää, kerätkää voimia ja tuulettakaa ajatuksianne. Sään vaihtelu on arvaamatonta. Pyysimme myös lukijoita kertomaan meille omia kesän tunnusmerkkejään, ja se kirvoitti monen kuvailemaan kesää niin kekseliäästi ja osuvasti että koko toimitus alkoi haikailla kesää. Se viettää miltei koko elämänsä auringon lämmössä. Teksteistä huokui läpi se miten tärkeä kesä on suomalaisille. Metsissä ja rannoilla voi siis olla tavallista hiljaisempaa. Kolea kevät takatalvineen oli kyllä mielenkiintoista kokea, mutta monelle luonnon asukille viileä kevät oli haastava. M A RI K A EE R O LA KIM M O R A M PA N EN / VA ST AV A LO Kesän valo paljastaa kielon lehden toisella puolella lepäilevän perhosen. 6 SUOMEN LUONTO 15/2017 Valon ja varjon maa. Täällä valon ja varjon maassa, päivänsäteen ja menninkäisen maassa, on juuri nyt käsillä se hetki, jolloin on aika avata aistit ja heittäytyä mukaan kesäisen luonnon kiihkeään elämänrytmiin. PÄÄKIRJOITUS HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Kevään säistä ei oikein voi vetää mitään johtopäätöksiä kesää ajatellen. Ja liikkukaa luonnossa, kesällä tutkittavaa riittää vedessä, rannoilla, metsissä niityillä, luodoilla ja kallioilla – ja kerrankin on aikaa syventyä siihen. Hyönteissyöjälinnut, kevätperhoset, matelijat ja sammakot ovat olleet koetuksella, ja esimerkiksi monien kesäisten laululintujemme lukumäärät voivat jäädä alhaisiksi. Nauttikaa kesäöistä, kasteisista aamuista, raukean lämpimistä päivistä. Kesä taitaa olla sille kaikkein kiireisintä ja stressaavinta aikaa, kun pesintä on käynnissä ja reviiriä pitäisi puolustaa menestyksekkäästi. Kesäyön rauha ja valoisuus elvyttävät sielua talven koettelemuksien ja arkisen ahertamisen jälkeen. Siitä puhe mistä puute: syvennymme kesänumerossamme perusteellisesti suveen. Itse tarkkailen pihalla laulavaa kirjosieppoa. Lämpötilat voivat vaihdella, mutta valoa meiltä ei vie mikään, ei edes pilvipeite. Lähdemme kesäyöhön Mauri Leivon matkassa, tutkimme päivänkakkaroita, pölyttäjiä, lihansyöjäkasveja ja iilimatoja sekä esittelemme kesäyön laulajat
T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N SA M I K A R JA LA IN EN. (AK) Eteläsuomalaista väriä. Isää ei näy enää mailla halmeilla, kun emo synnyttää pupusensa paljaalle maalle. Täydellistä kauneutta METSÄKURJENPOLVI koristaa Suomen suvea komeilemalla pientareilla ja metsänreunoilla lähes koko maassa. Aikuinen sudenkorento syntyy suoraan toukasta. (AK) RUSAKONPOIKANEN OSAA HETI PIILOUTUA. Älä ota sitä mukaasi, sillä silloin emo ei löydä sitä. Sen sijaan Tornio ja Kajaani ovat valinneet sen nimikkolajikseen. Vaskikorennon takaruumis on nuijamainen. Luonnonkalenteri 21.6. JU H A IL KK A M AT TIA S TO LV A N EN R usakot vaikuttavat rennoilta vanhemmilta. ON KESÄPÄIVÄNSEISAUS – VUODEN PISIN PÄIVÄ. Vaasalaiset eivät kasvia ehkä tunne, sillä se näyttää karttavan maannousemarannikkoa ja sen tuntumaa. Pienokaiset maistelevat kasveja jo noin viikon ikäisinä. Yksinään kyyristelevä pikkupupu ei siis ole hylätty eikä eksynyt vaan piilossa. Levätessään nämä korennot pitävät siipensä auki. 15/2017 SUOMEN LUONTO 7 Kärsivällinen odottaja KESÄ Poikasia ja pentuja syntyy. (AK) Kesäkuun korento VESIEN ÄÄRELLÄ välkehtii, kun metallinvihreät vaskikorennot lentävät. Nuoltuaan poikaset puhtaaksi äitikin häipyy ja jättää jälkikasvunsa päivisin oman onnensa varaan. Rusakonpoikaset ovat heti synnyttyään näkeviä, karvapeitteisiä ja toimintakykyisiä. Kukkien väri vaihtelee sinipunaisesta punaiseen ja valkoiseen. SEN JÄLKEEN VALO ALKAA PIENIN ASKELIN VÄHENTYÄ. Kasvitieteilijöiden mukaan voimakkaammat sävyt keskittyvät maan eteläosiin, vaaleammat Kainuuseen ja siitä pohjoiseen. Niiden tärkein tehtävä on pysytellä hengissä – välttää saaliiksi joutuminen – ja siksi ne alkavatkin pian vaihdella kätköpaikkaansa. Emo tulee viimein imettämään pienokaisiaan. Kukat kukkivat ja ilma on täynnä surinaa. Kun ilta hämärtyy, kuuluu poikasen korviin tuttu rauhoittava töminä. Jäljelle jääneen nahan voi nähdä vesikasviin kiinnittyneenä. Ne ovat aitoja alkukesän sudenkorentoja, muut kiiltokorennot kuoriutuvat myöhemmin. Rusakon imetysaika kestää pari viikkoa, jonka jälkeen kukin pitkäkorva loikkii omille teilleen. Vaskikorennot lentävät lähellä veden pintaa rannan tuntumassa ja voivat pysytellä ilmassa paikallaan
LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Selkälokki vaarassa Erittäin uhanalainen selkälokki on vaarassa kaatopaikkojen ja turkistarhojen lokkiammunnoissa. 8 SUOMEN LUONTO 15/2017 TIESITKÖ. Selkälokki on runsaimmillaan rannikolla ja JärviSuomessa. Selkälokilla on viisi alalajia. TEKSTI PERTTI KOSKIMIES Selkälokki on merilokkia pienempi ja sirompi. Sillä on mustat siivenkärjet ja keltaiset jalat. Fennoskandialaisen nimialalajin fuscus vahvin kanta on Suomessa. TO M I M U U KK O N EN
Selkälokit ovat huvenneet jo vuosikymmeniä ympäristömyrkkyjen kerryttyä emolintujen elimistöön Itä-Afrikan talvialueilla, sekä harmaaja merilokkien vallattua parhaat pesäpaikat. Selkälokin ahdinko syvenee myös siksi, että kaatopaikoilta ei enää löydy syötävää biojätehuollon tehostumisen vuoksi. ANTTI HALKKA SÄÄ tekee kesän ihmisen mielessä ja monille eläimille se on herkässä lisääntymisvaiheessa jopa kohtalonkysymys. Harmaaja merilokkien pesimäaikaisiin joukkoampumisiin turkistarhoille ja kaatopaikoille myönnetyt poikkeusluvat ovat käyneet kohtalokkaiksi myös selkälokeille. Ruoanhakuun kuluu 6–17 tuntia päivästä. Lämpimässä ilmassa on paljon kosteutta, joten vuodenajoista varsinkin loppukesällä sataa eniten. Lähelle on päästy vuosina 1972 (16 astetta), 2002 (15,8) ja 2011 (15,7). Tutustumme muutamaan suviseen sääennätykseen. Helposti saatava ja runsas ihmisperäinen ravinto on osaltaan vahvistanut länsisuomalaisten selkälokkien pesimämenestystä viime vuosiin saakka, mutta erittäin uhanalaisen lajin tilanne on nyt huonontumassa. A N N ALII SA PIR H O N EN / VA ST AV A LO SA M I KIU RU / VA ST AV A LO 16,2 ASTETTA / Vuonna 1937 mitattiin näin korkea kesän keskilämpötila Suomessa, ja se on Ilmatieteen laitoksen mukaan edelleen ennätys. Se on yli 40 prosenttia nimialalajin fuscus maailmankannasta. Monet niistä on ammuttu lajinmääritysvirheen tai piittaamattomuuden takia. Selkälokkien ruokailua satelliittilähettimin selvittänyt tutkimus julkaistiin Global Ecology and Conservation -tiedelehdessä. Pohjanmaalla lokkien suosiossa ovat turkistarhat, Pirkanmaalla kaatopaikat ja Pohjois-Karjalassa pellot ja järvet. 40000 SALAMAA / Ilmatieteen laitoksen mukaan eniten salamia välähteli 29.6.1988, mikä on vieläkin mittaushistorian salamaennätys. Kuolleisuudesta 25–40 prosenttia johtuu luultavasti ihmisestä. 302 MILLIÄ / Laukaassa saatiin ennätyksellisen rankat sateet heinäkuussa 1934. Se on myös koko vuoden kuukausiennätys. SA SS A ST EN R O O S / VA ST AV A LO Salamat lyövät mantereelle.. n Selkälokit ammutaan määritysvirheen tai piittaamattomuuden takia. Ketunpoika läähättää helteessä. 15/2017 SUOMEN LUONTO 9 S elkälokit hakevat ruokaa monenlaisista paikoista eri puolilla Suomea, suuri osa jopa 30–50 kilometrin päästä pesältä. Uuden ennätyksen syntyminen on ajan kysymys, sillä kesät lämpenevät ilmastonmuutoksen mukana, joskin hitaammin kuin talvet ja keväät. Selkälokkeja ammutaan pesimäajan jälkeenkin, kun rauhoittamattomia harmaaja merilokkeja saa tappaa vapaasti. Pisin hellejakso ainakin yli 50 vuoteen koettiin puolestaan Helsingissä, Kouvolassa ja Utissa vuonna 2014. Suomessa pesii noin 7000 paria selkälokkeja. SÄÄ TEKEE KESÄN Kesäsade viilentää. Paikallisesti esimerkiksi Helsingissä oli lämpimin kesä vuonna 2011
PIIA AHONEN Meripihka säilöi jäkäläaarteen M A R JA -S TI N E SU IH KO Erämainen Jonkerinjärvi säästyi mökeiltä. Maltillinen kalastuspaine ja isojen kalojen suojelu auttavat kalakantoja palautumaan kalastuksen jälkeen. Kyläyhdistyksen ja luonnonsuojelujärjestöjen valituksissa oli muitakin perusteita, kuten kaavan yhteensopimattomuus valtakunnallisiin aluei denkäyttötavoitteisiin, joiden mukaan ekologisesti tai virkistyskäytölle merkittävät ja yhtenäiset luonnon alueet on sellaisina säilytettävä. KHO totesi laskelmat kyseenalaisiksi ja kaatoi koko kaavan siihen. Ne palautuvat hitaasti. Meripihkaksi muuntuminen kestää miljoonia vuosia ja vaatii sopivan kosteat ja hapettomat olosuhteet. Jäkälien rakenne viittaa siihen, että Euroopan metsissä vallitsi tällä aikakaudella lauhkea ja melko kostea ilmasto. Tämän kevään pesälaskennoissa paljastui, että Hangon häädetyt linnut olivat muuttaneet naapuriyhdyskuntiin. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT M A R JA -S TI N E SU IH KO EUROOPPALAISTEN museoiden ja yksityisten keräilijöiden meripihkakokoelmista on löytynyt varsinainen jäkäläaarre. Kuhmon kaupunki ja Tornator sopivat valtion maksavan niistä yhtiölle korvauksen. Helsingin yliopiston ja saksalaisen Göttingenin yliopiston tutkijat löysivät 47– 24 miljoonaa vuotta vanhasta meripihkasta yli 150 uutta jäkäläfossiilia. Koska KHO hylkäsi kaavan jo aiheettomilla korvauksilla, se ei ottanut kantaa muihin epäkohtiin. Kaavan kummajaisia olivat laskennalliset 22 korvattavaa mökkipaikkaa, jotka yhtiö rannoille merkittyjen luonnonsuojelualueiden vuoksi ikään kuin menetti. Korvattavia tontteja oli kuitenkin laskettu myös rakennuskelvottomille suo rannoille. Tämä tarkoittaa, että tunnettujen jäkäläfossiilien määrä kymmenkertaistui. RI IK K A K A A RT IN EN MERIMETSOJEN pesäluotoja tarkastettiin toukokuussa Raaseporissa. Geenien ilmentymisellä tarkoitetaan perinnöllisen tiedon lukemista dna:sta ja tiedon käyttämistä esimerkiksi proteiinien valmistukseen. Ne saattavat olla periytyviä. MIKKO NISKASAARI Jonkerinjärvi pelastui. Viime vuonna Hangosta lähdöt sai liian lähelle mökkejä asettunut 400 linnun yhdyskunta. Meripihka on muinoin eläneiden puiden erittämää, polymerisoitunutta pihkaa tai mahlaa. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että kalastus voi aiheuttaa muutoksia kalojen geenien ilmentymisessä. Turun yliopistossa tehty tutkimus paljasti, että suurten yksilöiden häviäminen aiheuttaa myös perinnöllisiä muutoksia kaloissa. Löytyneiden fossiilien joukossa on pensasjäkäliä, lehtijäkäliä ja rupijäkäliä. (RK) Merimetsojen pesälaskennat käynnissä 10 SUOMEN LUONTO 15/2017 TORNATOR OY :n Kuhmon Jonkerinjärvelle havittelema ranta-asemakaava kaatui korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Syy kasvuun ei kuitenkaan ole kannan kasvu, vaan muualta saapuneet linnut. Tornator, jonka suurin omistaja on Stora Enso, halusi asumattoman erämaajärven rannoille kaavan isolle hotellille ja 72 kesämökille. Pesien kokonaismäärä oli puolitoistakertaistunut. (RK) Kalastus muuttaa geenien ilmentymistä kaloissa KALASTUKSEN tiedetään poistavan suurimmat yksilöt kalakannasta
Parhailla kasvupaikoilla maa täplittyy kukkien paljoudesta. Rehevillä mailla keltainen orvokki voi jäädä suurempikokoisten kasvien jalkoihin. Tämän arvellaan liittyvän puolustautumiseen kasvinsyöjiä vastaan. SUOMEN LUONTO 11 JA A KK O VÄ H Ä M Ä KI / VA ST AV A LO Matalalta paistava aurinko saa kukat hehkumaan.. Tundraja tunturihopeatäpläperhosten toukat syövät lapinorvokkia. Niiden on havaittu lisäävän kohdun supistelua käynnistäen synnytyksen, aiheuttavan ane miaa ja jopa vähentävän HI-virusten aktiivisuutta. Laiduntaessaan porot syövät myös orvokkia ja sen siemenkotia. Pieniä kukkia ei huomaa helposti. KUKKIEN VÄRIT latistuvat korkealta paistavan keskipäivän auringon kirkkaassa valossa. Orvokkien sukunimi Viola viittaa kukkien violettiin väriin. Kaikkiin kasvinsyöjiin myrkyt eivät tietenkään tepsi. Orvokkien syklotideillä on myös lääketieteellistä käyttöä. Lapinorvokki on pohjoisen pallonpuoliskon laajimmalle levinnyt orvokki. Niiden on havaittu levittävän kasvin siemeniä uusille kasvupaikoille papanoiden mukana. Lapinorvokki on herkkä hallalle, mutta puronotkelmissa ja painanteissa se on suojassa lumipeitteen alla pitkälle kevääseen. Tunturi-Lapin kosteista painanteista, paljakkaniityiltä, lumimailta ja lehdoista voi löytää kullankeltaisena loistavan lapinorvokin. Yhdisteiden pitoisuudet vaihtelevat kesän kuluessa, ja eri kasvinosista niitä löytyy eri määriä. Matalalta paistava auringon valo saa kukat hehkumaan ja värit syvenemään. Se pärjääkin paremmin siellä, missä porot tai lampaat laiduntamalla hillitsevät suurten kasvien kasvua. Lapin kesän valoisassa yössä tunnelma sen sijaan on lempeä, ja vähän salaperäinenkin. RIIKKA KAARTINEN Lapinorvokin hehku IL M IÖ M ÄI ST Ä 15/2017 SUOMEN LUONTO 11 alla pitkälle kevääseen. Lapinorvokki on sukunsa ainut keltakukkainen edustaja. Lapinorvokista ja muista orvokeista on löydetty erikoisia myrkyllisiä yhdisteitä, syklotidejä. Kenties tulevaisuudessa keltaisena loistava orvokki tarjoaa parannuksen johonkin sairauteen
Toiseksi se todisti, että kasvinsyöjähyönteiset joutuvat useammin syödyksi lähellä päiväntasaajaa kuin napa-alueita. Elokuva pohjautuu Miikkan kuvaamaan videoarkistomateriaaliin 20 vuoden ajalta. Hyönteistoukkien pahimpia vihollisia ovat ilmeisesti muurahaiset, joita ei löydy Koillis Grönlannista lainkaan. Fossilit löytyivät varhaisproterotsooisen ajan basalttikerrostumista, joilla on ikää noin 2,4 miljardia vuotta. (RK) Hyönteistoukkien pahimpia vihollisia ovat ilmeisesti muurahaiset, joita ei löydy Koillis Grönlannista lainkaan. Sen sijaan sitä, miten lajirikkaus vaikuttaa lajien väliseen kanssakäymiseen, kuten saalistukseen, ei ole tiedetty. ”Yhdelle tutkimusryhmälle koe olisi maksanut miljoonia”, tutkimusta ideoinut professori Tomas Roslin Helsingin yliopistosta sanoo. PIIA AHONEN Hyönteistoukat petojen suuhun tropiikissa napaalueita useammin HYÖNTEISTOUKAN riski tulla syödyksi on napa-alueilla vain murtoosa uhasta trooppisilla alueilla. TO M A S R O SL IN. f i Kesani sudenkorentona Sielunmetsa Sienet luultua vanhempia ETELÄAFRIKASTA on löytynyt mikrofossiileja, jotka saattavat kuulua muinaiselle sienieliölle. Lisää elokuvia ja muu ohjelmisto w w w . Kesani sudenkorentona Sydäntä lämmittävä kasvutarina 25-vuotiaasta Miikka Frimanista, joka on kuvannut ja tutkinut koko elämänsä sudenkorentoja. 2 1 7 ELOKUVIA KESKUSTELUJA TAIDETTA MUSIIKKIA Sielunmetsa Palkitun dokumenttiohjaaja Anu Kuivalaisen elokuva kokoaa yhteen kymmenen tarinaa ihmisistä metsäsuhteineen. Mukana oli 40 tutkijaa 21 eri maasta. s i n f f . Rakenteet ovat hyvin samanlaisia kuin sieniksi aiemmin tunnistetut, nuorempien vulkaanisten kerrostumien fossililöydöt. Hämmästyttävää on myös, että sama ilmiö toistui noustessa alavilta mailta ylös vuoristoon – saalistuspaine aleni. 8 . Vaikka päähenkilöiden näkemykset eroavat toisistaan, kaikkia yhdistää rakkaus suomalaiseen metsään. Tutkimus myös näytti, että hyönteisten pahimpia vihollisia ovat toiset hyönteiset ja niveljalkaiset. Tutkimus haastaa nykyisen käsityksen siitä, milloin ja millaisissa oloissa sienet ovat alunperin kehittyneet. 12 SUOMEN LUONTO 15/2017 S a v o n l i n n a I n t e r n a t i o n a l N a t u r e F i l m F e s t i v a l L u o n t o e l o k u v a f e s t i v a a l i 1 8 . – 2 . Ne voivat olla jopa kaksi miljardia vuotta vanhempi eliöryhmä kuin on luultu, eikä niiden alkuperä välttämättä olekaan maalla. Ensinnäkin se osoitti kuinka merkittäviin ponnistuksiin suuri tutkijajoukko pystyy. Kansainvälinen tutkimusryhmä raportoi löydöksestään Nature Ecology and Evolution -tiedelehdessä huhtikuussa. Ekologit ovat tienneet jo kaksisataa vuotta, että tropiikissa lajirikkaus on suurempi kuin lähellä napoja. Tutkijat tunnistivat basaltin sisällä olevista rakkuloista ja murroksista säikeisiä, sienirihmaston kaltaisesti haaroittuvia rakenteita. Hyönteissaalistuksen voimakkuutta tutkittiin 31 paikalla Grönlannista Australiaan. Tutkimus julkaistiin Science-tiedelehdessä. Kansainvälisenä yhteistyönä syntynyt tutkimus on tärkeä kolmesta syystä. ”Oletin, että lintujen saalistus hyönteisiin olisi ollut voimakkaampaa”, Roslin kertoo
Noin 7000 hehtaarin laajuinen Kurgalski on muun muassa huomattava muuttolintujen levähdyspaikka sekä itämerennorpan ja harmaahylkeen ruokailuja lepäilyalue, jolla elää lukuisia uhanalaisia eläimiä ja kasveja. Ympäristöjärjestöt ovat myös ihmetelleet, miksi putkea ei rakenneta olemassa olevan Nord Stream 1 -putken viereen, joka laskee Suomenlahteen Viipurin liepeillä. SE PP O KE R Ä N EN EV GE N Y U SO V / GR EE N PE AC E Kaasup utken ennakk o EV GE N Y U SO V / GR EE N PE AC E YMPÄRISTÖJÄRJESTÖT arvostelevat uutta Nord Stream 2 -maakaasuputkea, joka toteutuessaan jakaisi Kurgalskin niemimaan luonnonsuojelualueen kahtia Venäjän Viron-vastaisella rajalla. n. Itämeren luonnonsuojelujärjestöjen yhteenliittymä Coalition Clean Baltic (CCB) on yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa arvostellut hanketta, jonka ympäristövaikutusten arviointi on parhaillaan menossa. Venäläiset tutkijat, ekologit ja alueen asukkaat keräävät parhaillaan nettiadressilla nimiä putkea vastaan. CCB sanoo, että putkilinjaus perustuu joko vääriin tai vääristeltyihin tietoihin tai täydelliseen välinpitämättömyyteen tieteellisistä faktoista. Nyt lisäuhaksi on noussut uusi kaasuputki, toteaa CCB tuoreessa kannanotossaan. CCB:n mukaan yhtä aikaa uuden kaasuputken rakentamishankkeen kanssa Venäjällä alkoi lobbaus Kurgalskin laillisen suojelustatuksen heikentämiseksi ja alueen pienentämiseksi. Ympäristöjärjestöt pitävät putkihanketta Venäjän Kurgalskin suojelualueella laittomana ja vääriin tietoihin perustuvana. Sataman ohella painetta luovat hallitsematon turismi, kalastus sekä salametsästys. Nord Stream haluaa kaasuputken luonnonsuojelualueen läpi Kurgalskin rannikkoalue on tärkeä itämerennorppien ruokailu ja lepäilyalue. ”Vastustamme valittua putkilinjausta jyrkästi”, sanoo CCB:n pääsihteeri Mihail Durkin. Adressi luovutetaan Venäjän ympäristöministeriölle. Merikotkan kotimetsä. Linjaus rikkoisi CCB:n mukaan myös Venäjän nykyistä suojelulainsäädäntöä. Kurgalski on suojeltu sekä Venäjän lainsäädännön, Itämeren suojelukomission Helcomin suojelusopimuksen että maailmanlaajuisen Ramsar-kosteikkojensuojeluohjelman nojalla. TEKSTI OUTI SALOVAARA Maailmalta Kaasup utken ennakk o valmist elua Kurgals kissa. Siitä lähtien, kun Ust-Lugan satama 2000-luvun alussa aloitti toimintansa, Kurgalski on CCB:n mukaan ollut jatkuvan paineen alla. Lisäksi yhtiö haluaa yhdistää uuden putken Kingiseppissä kehitteillä olevaan teollisuuskeskittymään. Nord Streamin mukaan vaihtoehto olisi teknisesti mahdoton, sillä runkoputkien ja asutuksen välille vaadittava minimiturvaetäisyys ei täyttyisi
TEKSTI JA KUVAT MAURI LEIVO 14 SUOMEN LUONTO 15/2017 Peltoaukeaa vartioi lato, jonka seinässä olevaan pönttöön tuulihaukka on laskeutumassa.. 14 SUOMEN LUONTO 15/2017 Kesäyön kulkijat Kesäyön valossa Mauri Leivo näki uteliaan ketunpojan, pääsi mukaan humalaperhosen häihin ja kuunteli ruisrääkän karkeuksia
Parhaat kuvausvalot olivat vielä edessä, mutta halusin olla paikalla ajoissa. Iltavalo oli kuitenkin niin satumaisen kaunis, että päätin kokeilla onneani. Kun aurinko ja kuu vaihtoivat paikkaa, olin valmis. Lintujen aikataulut ja kulkureitit ovat usein aika säännöllisiä. 15/2017 SUOMEN LUONTO 15 Kesäyön kulkijat 15/2017 SUOMEN LUONTO 15 Kesäyön kulkijat E htoo jo enteili, kun köröttelin kylälle. Näin ehtisin kierrellä rauhassa pelloilla, raaputella vähän korvantaustaa ja puntaroida, missä lopulta aloittaisin kuutamokeikkani. Jospa pöllö sittenkin tulisi tänään vähän. Ajelin eräälle peltoaukealle, jossa tiesin suopöllön pitävän majaansa. Sieltä aloittaisin tämän kesäyön valokuvaamiset. Kamerat odottivat kuvausvalmiina pelkääjän penkillä, eväitä ja lisävaatteita pullisteleva reppu lattialla. Ketunpoika Odottelin pöllöä. Aiempina iltoina se oli ilmaantunut vasta sydänyöllä, joten ounastelin, että saisin odottaa vielä kotvan aikaa. Elettiin juhannuksen aikoja, eikä yö ollut Etelä-Suomessakaan täysin pimeä, vaan valonkajo jäi kelmehtimään Pohjantähden suunnille aamunsarastukseen asti
Aina välillä joku lentäjistä laskeutui hetkeksi kasvinvarrelle lepäämään, kunnes taas jatkoi häätanssiaan. Häätanssit Keskiyön jälkeen, kun olin turhaan odottanut pari tuntia suopöllöä saapuvaksi vakioladolleen, päätin kääntää hetkeksi selkäni linnuille. Puhaltaisi vain. Otetaanpa esimerkiksi linnut. Tai kuovin haikea varoitus, joka kantautuu ladon katolla juuri ja juuri erottuvan hahmon suunnasta. Ketunpoika! Pikkurepolainen kipitteli tietä pitkin pysähtyen tuon tuosta nuuhkimaan yöilman kuljettamia hajuja ja kuulostelemaan pientareelta kuuluvia rapinoita. Valo väheni. Elää täysillä tässä ja nyt ja olla miettimättä mitään niin turhanpäiväistä kuin seuraavaa hetkeä. Näytti kuin se olisi ankarasti pohtinut näkemäänsä, eikä osannut päättää, oliko tuota uutta asiaa syytä visusti varoa vai tutkia hieman tarkemmin. Mikäs tuo on. Uteliaisuus kuljetti ketunpoikaa yhä lähemmäksi, mutta parinkymmenen metrin päässä se luikahti pientareen puolelle ja jatkoi tutkimusmatkaansa pellonreunaa pitkin. Se vie huomaamatta miljoonia vuosia kohti erkaantumista apinaihmisten sukulinjasta. Valkeat koiraat lepattelivat piennarkasvillisuuden yllä kuin pienet keijukaiset ja koettivat houkutella naaraita luokseen. Peltotiellä liikkui pieni hahmo. Ilman päivällä musertavan ylivoimaista näköaistia ja valon kahleita ne pääsevät vapaasti ahmimaan ärsykkeitä ympärillä levittäytyvästä hämärästä. Se on tarkoituksenikin. Olin jo auton ikkunasta pannut merkille, että tien varrella vietettiin juhlia: humalaperhosen häitä. Yöllä tuntee hyvin, miten köydet irtoavat päiväsaikaan taustalle sysättyjen aistien ympäriltä. Yksikään kasvinlehti ei liikkunut. Loput se lennätti pesälle. Eläimenä olen valppaampi, valmiimpi, avoimempi, herkempi. Välillä se katsoi tarkasti minuun päin, mutta ei tuntunut oikein ymmärtävän mistä oli kyse. Olemme ajatuksiemme ja ajattelumme vankeja. 16 SUOMEN LUONTO 15/2017 aikaisemmin tavalliselle tähystyspaikalleen. Kiikareilla tunnistin sen tuulihaukaksi. Mutta kun sama liverrys nousee yön sylistä kirpeänkuulaana, paikantamattomana, jotenkin yllättävänä, kokemus on aivan muuta. Yökulkija alkaa aistia aivan uudella tavalla. Palauttaa eläimeksi. Sillä oli kynsissään myyrä, jolta se nappasi pään irti. Paluu eläimeksi Kesäyö henkii häkellyttävää voimaa. Auringon kajo taivaalla painui yhä alemmaksi. Ainakin se muuttaa oman mieleni ja kokemusmaailmani. Humalaperhosetkin juhlivat öisin.. Auringon väistyttyä yö ottaa maiseman itselleen, kietoo sen tummaan samettiin ja muuttaa miltei kaiken. Se ei ole nykyihmiselle helppoa. Kykenemme hyvin harvoin siihen, että korviemme välissä puhaltaisi alituisen ajatusmyrskyn sijasta vain tyhjä tuuli, vailla mitään esteitä ja merkityksiä. Onnekseni täysikuu oli kuitenkin noussut Maitohorsman komeat purppura kukat värittävät kesäyötä. Kauempana olevan ladon katolle laskeutui lintu. Kiurun laulussa ei ole mitään ihmeellistä, kun sen kuulee aurinkoisena kesäpäivänä virheettömältä sinitaivaalta. Humalaperhosten kuvaus oli hankalaa, koska valoa oli hyvin vähän. Toisen koiraan ajautuessa liian lähelle syntyi pientä kahnausta. Sekin tuntuu yöllä erilaiselta. Ilma oli täydellisesti asettunut aloilleen. Kuulla, haistaa, tuntea ihollaan, kokea mielikuvituksellaan. Eläimenä olemiseen kuuluu myös kyky olla läsnä hetkessä, aistit valppaina mutta takertumattomina. Kostea maa hönki yöllistä tuoksuaan. Yölintuja Olen kuvannut parina viime kesänä paljon juuri yöaikaan
Ruokokerttuset rätisivät jokivarren pensaikossa, rastaiden konsertti kantautui kauempaa metsänlaidasta, pensastasku sävelsi karhunputken nupissa ja kiurukin lurautti säkeen ladon katolta. Utelias pikkurepolainen ihmetteli vastaantulijaa.. Kävelin peltotietä harmaakylkisen ladon luokse ja aloin kuvata sitä, kuten niin monta kertaa aiemminkin. 15/2017 SUOMEN LUONTO 17 etelätaivaalle. Hatarine seinineen ja monesti vinoine Kesäyö palauttaa ihmisen valppaaksi, avoimeksi ja herkäksi eläimeksi. Se antoi lisävaloa, ja sitä vasten sain kuvattua useammankin yötanssijan siluetin. Ne piirtyivät upeasti yötaivasta vasten, joten kuvaajanmieleni alkoi tuota pikaa sommitella kuvia myös niistä. Ladot kiehtovat minua. Ne kohoavat kesäyön hämärän ja usvan keskeltä jyhkeinä, tummina ja salaperäisinä kuin muinaiset puulinnat. Puulinnat Olin jo unohtanut suopöllön. Nautin kesäyön hämäryydestä, viileydestä ja hiljaisuudesta. Huomaan usein itsekin puhuvani hiljaisuudesta, vaikka tarkoitan ainoastaan ihmisäänien puuttumista. Tai eihän kesäyö mikään hiljainen ollut. Jos kaikki luonnonäänetkin puuttuisivat, olisi se jo aika pelottavaa hiljaisuutta, kuolemanhiljaisuutta. Se vaati muun muassa asettumista rähmälleen kasteen kostuttamaan heinikkoon, sillä halusin kuvata kasveja alaviistosta. Vähän helpompi kuvauskohde olivat tienvierustan karhunputket ja horsmat. Maanviljelyn modernisoituessa ajan patinoimat ladot edustavat mennyttä – jotain joka on ollut ja jota ei enää ole
Maaseutuluonnon monimuotoisuus alkoi köyhtyä ja peltomaisema muuttui peltolinnuille epäsuotuisaksi, steriiliksi, hoidetuksi ja yksipuoliseksi. Nyt tuli kiire! Rusakoiden yöjuoksulla ei oteta aikaa. Vuosisadan lopulla maanviljelyksessä tapahtui voimakas tehostuminen. Peräti kaksi kolmasosaa peltoalasta oli laitumina, heinällä tai nurmella. Ne ovat nähneet yksien lajien nousun ja toisten laskun, nähneet, miten sotien jälkeen peltolinnusto eli kukoistuskauttaan ja sen jälkeen alkoi kuihtua. Nuo ladot ovat tunteneet monen lintusukupolven jalanpainon katollaan, tarjonneet monelle pääskyparille paikan pesiä ja suojanneet monia peltopyyparvia lumituiskulta. Erityisesti karjatalouden voimakas hiipuminen on ollut monelle lintulajille isku vasten nokkaa. Kylän linnuille eniten hyvää on koitunut kesannoinnin ja peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääntymisestä. Enää ei maaseutuluontomme ole pelkästään hyvävelikerhoissa tehtyjen lehmänkauppojen armoilla, vaan tekemisiämme valvotaan yleiseurooppalaisella tasolla, rajojen yli ulottuvien luonnonsuojelutavoitteiden mukaisesti. EU:n kädenojennus Onneksemme maaseudun linnut ovat saaneet tukea sieltä, mistä sitä ei ehkä ensimmäisenä olisi arvannut odottaa – EU:lta. Maaseutuluonto köyhtyi Viime vuosisadan puolivälissä meillä vallitsi satojen tuhansien pientilojen sekamaatalous, jossa yhtä aikaa pidettiin muutamaa lehmänkantturaa ja viljeltiin monensorttisia kasveja. Kuunte le kesäyön ääniä www.suo menluon to.fi.. Yhdessä maatalouden rakennemuutoksen kanssa se alkoi muuttaa ympäristöä peltolinnuille epäedullisempaan suuntaan. Suomi yhdessä muiden jäsenvaltioiden kanssa on esimerkiksi ollut velvoitettu laatimaan maatalouden ympäristöohjelmia, joissa on kiinnitetty erityistä huomiota luonnon monimuotoisuuden kohentamiseen. Oli kärrypolkuja, riukuaitoja ja heiniä pursuavia latoja. Peltolinnuille nuo kaksi kirjainta ovat vääntäytyneet pääsääntöisesti hevosenkengän muotoon. Niittyjä, lehmilaitumia ja lammasketoja oli silmänkantamattomiin. Viljelemättä jääneet pellot voivat Karjatalouden hiipuminen on ollut monelle linnulle isku nokkaan. 18 SUOMEN LUONTO 15/2017 ryhteineen tai notkollaan olevine kattoineen ne ilkkuvat kaikelle uudelle, tehokkaalle ja muoviselle. Avo-oja oli vallitseva pellonkuivatustapa ja kukat rönsyilivät runsaina ojanpientareilla. Muiden muassa keltavästäräkin, kottaraisen, haaraja räys täspääskyn sekä varpusen voimakas alamäki on liitetty pitkälti lehmien ja niiden laidunten huomattavaan vähentymiseen. Monta hyvää asiaa on tapahtunut parinkymmenen EU-vuoden aikana
EU-Suomessa useampi peltojen siivekäslaji on runsastunut kuin vähentynyt. Heinävarastoista kulissiladoiksi Entä ladot. Jotkin pahasti alamaissa rypeneet lajit ovat viime vuosina tehneet vahvaa paluuta kylämaisemiin. Päinvastoin, niillä pesii lintuja moninkertaisesti viljeltyihin verrattuna. Luonnonvarakeskuksen peltolintututkija Juha Tiaisen ja hänen työryhmänsä laskennoissa on ilmennyt, että unionin aikakaudella peltolintujemme pitkäaikainen alamäki on loiventunut ja jopa kääntynyt lievästi ylöspäin. Se ehdittiin 1990-luvulla luokitella maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi linnuksi. Latojen katoaminen on surullista ja maisemaa köyhdyttävää. Konjakkia pahvimukista Kuvattuani latoa tein pienen kierroksen kylän muilla peltoaukeilla. Niinpä kuulee, totesin omin korvin kesäyössä. Hehtaareista on pystyttävä saamaan riittävästi riihikuivaa, muuten joutuu myymään tai vuokraamaan pellot ja kalppimaan kortistoon tai liukuhihnalle. Yhdistän kehrääjän mielessäni karuille, Hiljainen kylänraitti on naakkojen mieleen. Ruisrääkän eli ruislinnun laulu soi taas vahvemmin.. Kukaan ei varastoi heiniä enää latoihin vaan ne paalataan pienpaaleiksi tai muovin sisään säilörehuksi. 15/2017 SUOMEN LUONTO 19 olla viljelijän mielestä surkea näky, mutta lintujen näkökulmasta eivät. Äkkiä auton edestä tieltä heilahti lentoon pitkäsiipinen, hoikka lintu. Hyvä ei aina näytä hyvältä, eikä hyvältä näyttävä ole aina hyvää, kuten amerikkalainen maisema-arkkitehtuurin professori Joan Nassauer on viisaasti sanonut. Eri puolilla suopöllöpeltoa karkeuksiaan toisteli ainakin kolme ruisrääkkää. Niitä ei taida kohta enää olla, sitä vauhtia ne romahtelevat joka puolella maata. Harvalla viljelijällä on varaa ajatella muuta kuin maatilansa elinkelpoisuutta. Ladon seinään naputellussa pöntössä saattaa pesiä tuulihaukka, mutta siinä ei liene riittävää syytä kymppitonnin kattoremonttiin. Mutta se taitaa kuulua maailman menoon ja muuttumiseen – ”kehitykseen”. Maanviljelijät eivät elä kylämaiseman historiallisista tai kauneusarvoista vaan mahdollisimman tehokkaasti käyttöön valjastetuista peltohehtaareista. Koillistaivas antoi jo vihiä tulevasta aamunkoista, mutta silti oli vielä sangen hämärää. Edellisellä viikolla olin kuullut eräällä toisella kylällä yhden yön aikana peräti viisitoista rääkkää. Mikäs… Ai niin, kehrääjä tietysti. Enää ei riitä omavaraisuus, nyt tarvitaan kilpailukykyä ja oikeaoppisesti täytettyjä maataloustukihakemuksia, jos mielii pysyä leivänsyrjässä kiinni. Nyt sen yksitoikkoista, kovaäänistä raksutusta kuulee taas monilla suomalaiskylillä. Hyvä esimerkki tästä on ruisrääkkä, Eino Leinon ruislintu
Se tarjosi monelle metsän linnulle aivan uudenlaisen ruokamaan, jonka antimia ne oitis alkoivat käyttää hyväkseen. Meillä 20 SUOMEN LUONTO 15/2017 Sarvipöllö hakee ruokaa poikasilleen, joiden kesäöinen kerjuuääni muistuttaa ruosteista veräjää.. Pohjoinen sijaintimme asettaa näet omat tiukat rajoituksensa maataloudelle. Maalaisjuuremme Kehrääjän näkemisessä oli jotain symbolista. Sitten tulivat kuokka ja jussi. Samalla kun syntyi aivan uusi elinympäristö, syntyi myös aivan uusi linturyhmä – peltolinnut. Maanviljelyn pitäminen kannattavana ja kilpailukykyisenä näillä leveysasteilla on kuitenkin melkoinen haaste. Alkoi syntyä peltoa. Joku kehrääjäkin lienee liihotellut pellolle ja huomannut sen kuhisevan yöperhosia. Ei tarvitse mennä montaa sataa vuotta taaksepäin, kun näillä kulmilla oli pelkkää metsää ja suota. 20 SUOMEN LUONTO 15/2017 usein ympäristöään korkeammille mäntykankaille, josta sen unettavan tasainen laulunsurina, kuin entisajan rukin poljento, kantautuu yön pimeimpinä hetkinä. Oikeastaan, aprikoin kehrääjän poistuttua, meidän pitäisi olla kiitollisia maanviljelijöille heidän tekemästään suurtyöstä, joka on rikastuttanut paitsi kulttuuriamme ja maisemaamme myös kasvija eläinmaailmaamme. Kylän pelloille laji tuntui jotenkin sopimattomalta: kuin olisi siemaillut konjakkia pahvimukista tai lusikoinut hernekeittoa kristallimaljasta. Hetken istuttuaan kehrääjä ponnahti ohilentävän yökkösen perään ja nappasi iso suu ammollaan perhosen ilmasta. Seurasin yölinnun lentoa, ja kohta se laskeutuikin uudelleen hiekkatielle