paarmat. järvi pinnan alta. ketokasvit. rantakasvit. käenpiika. Eläinpotilaat. suoperhoset. EN TI! D O EH VU SÖL EI YL suuri kesänumero Päivä kedon kukkien parissa Tarvitseeko yksinäinen poikanen apua. skotlanti. kesän sää. kolmen sukupolven lapinretket. järven elämää rannassa ja pinnan alla 5 Irtonumero 8,50 € 6.6.2014 Ilo irti kesäluonnosta! Tietoa ja vinkkejä suven viettoon.. SUOMEN LUONTO 5 | 2014 valkolehdokki
kesä Tupsujen aika kuva mika honkalinna / leuku Teksti jorma laurila Tupasvillojen valkeat tupsut täplittävät rämeitä ja nevoja huomiota herättävästi kesä–heinäkuussa. Valkeiden karvojen ilmaantuminen verhoamaan vaatimattoman näköistä tähkää on merkki siitä, että siemenet ovat kypsymässä. Tupasvillojen kukinta voi alkaa osin jo ennen lumien sulamista.. Kauempaa katsottuna ne ovat kuin viimeisiä lumilaikkuja
24 Muutaman sekunnin onni Tomi Muukkonen seurasi käenpiikojen pariutumista. Suomen Luonto ja Suomen luonnonsuojeluliitto muuttavat uusiin tiloihin mereiseen Lauttasaareen. pekka tuuri Pääkirjoitus Suviluonto kutsuu taas! Suomalaiset jakautuvat mielivuodenaikansa mukaan eri alalajeihin. Muut yhteystietomme säilyvät ennallaan. Nimikkolahtemme tila on ollut paranemaan päin ja nyt suotuisaa kehitystä edistetään Suomen, Viron ja Venäjän yhteistyöllä. Kesä voimistaa ihmistä. 14 Kalan silmällä 26 Sää tekee kesän Luontokuvaaja Kesissä on kuumia ja Pekka Tuuri löytää viileitä. Luonnossa oleilu auttaa rentoutumaan ja monien tutkimusten mukaan se edistää sekä henkistä että fyysistä terveyttä. 68–71). Rusakon ja metsäjäniksen poikaset ovat usein yksin vailla aikuista. Meriluontomme kunniaksi olemme keränneet upeita saariretkikohteita Suomenlahdelta ja myös muualta rannikoltamme (s. Esimerkiksi juhannuksen tienoilla voi nauttia yön kuningattaren, valkolehdokin, huumaavasta tuoksusta ja siihen voi tutustua myös Luonnonkukkien päivänä 15.6. henrik rantanen / PROLK Mikaela Kruskopf, Söderskär Sisällys jorma.laurila@suomenluonto.fi vakiot 12 Kesäyön huumaaja Valkolehdokki on Luonnonkukkien päivän teemalaji. Lämpöennätys kohteensa on yhä vuodelta 1937. sukeltamalla. Uusi osoitteemme on 16.6. Tänä vuonna vietetään Suomenlahti-vuotta. Toivotan Suomen Luonnon lukijoille antoisaa kesää ja riemukkaita retkiä suviluonnossa! 4/2014 Jorma Laurila päätoimittaja 4 Suomen luonto 15/2014 PS. Lomalaisilla on myös aikaa nauttia luonnosta ja sen antimista. Venäjän Laukaanjoen fosforiittitehtaan suurpäästöjen saaminen kuriin osoitti, että tuloksia voidaan saavuttaa. Auttaa vai ei. alkaen Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki. Olemme koonneet tähän numeroon laajan kirjon artikkeleita kiinnostavista luonnon ilmiöistä, tapahtumista ja lajeista sekä hienoista retkikohteista. 12–13). 52 6 Luonto ja ympäristö nyt 37 Nylen 51 Nikkanen 64 Kasvokkain. Itämeren pääaltaalla tilanne on valitettavasti huonompi, etenkin johtuen Puolan haluttomuudesta lopettaa meren kuormitus oman lannoitetehtaansa jättimäisillä ravinnepäästöillä. Monet ovat vannoutuneita kesäihmisiä, sillä kesällä luonto on monimuotoisimmillaan ja säätkin usein ihmislajille mukavia. (s
14 jorma ikonen / vastavalo 38 Ahomansikka on yksi kedoille ja niityille etenevän päiväretken makupaloista. 42 Kahden viikon Luonnonvaraisen lentonäytös eläimen hoitoon Rämekylmänperhonen ottamista on harkittava lentää vain hetken tarkoin. alkaen Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki) Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (16.6. 28 Mennään järven rantaan Rantakasvit kertovat myös järven ominaislaadusta. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL14_05/2014 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Kuva: Jussi Murtosaari / Leuku. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 5/2014 73. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. no. alkaen Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki) sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Sukellus järvisätkimen ja kalojen valtakuntaan – suomalainen järvi pinnan alta. seppo parkkinen 34 Auts, paarma! Tietoa paarmoista ja niiden erikoisista elintavoista. CC-000026/FI kansikuva Kesän kattauksessa on kukkia, perhosia, lintuja... Lähetä meille havaintosi! Toimittajat Alice Karlsson, 044?333?5036 Johanna Mehtola, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 044?278?8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 89 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, www.sll.fi (16.6. 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 76 Havaintokirja 78 Lukijoilta 80 Kysy luonnosta 90 Länsirannikolla 15/2014 Suomen luonto 5. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 52 Avun tarpeessa. Kuvassa ahdekaunokki ja valkotäpläpaksupää. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. 38 Päivä kedolla Kesäpäivä sujuu 44 Perintö Isä vei Heikki Willamon rattoisasti kedon ja niityn kasvien parissa. Lappiin paikoille, joilla retkeilystä tuli suvun perinne. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. ja vain parillisina vuosina. 56 Skotlanti lumoaa vuoden ympäri Jylhät tunturit ja saaret kutsuvat. 87 Kesäkisassamme ritariperhonen. www.climatecalc.eu Cert
Dna-näytteitä on vuodesta 1996 läh-. Nyt Suomen eteläisten karhujen alkuperä varmistui myös perimästä. Valistuneet arvaukset johtavatkin Kuolan niemimaalle. Pohjoinen vai eteläinen karhu. Metsästys sukupuuttoon 1900-luvun alussa näkyy yhä karhujen perimässä. Ikävä kyllä meillä ei ole näytteitä Kuolan alueelta”, Kopatz sanoo. Eteläiset karhut ovat läheistä sukua Pietaria ympäröivän Leningradin alueen karhuille, tai oikeastaan samaa kantaa kuin ne. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt TIESITKÖ. Erkki Pulliainen todisteli asiaa jo 1970-luvulla panemalla rajavartijat laskemaan karhujen rajanylityksiä. Kummankin karhuryhmän perinnöllinen monimuotoisuus on suuri, eikä sisäsiittoisuutta näytä olevan. 6 Suomen luonto 15/2014 Voi olla, että karhut ovat palanneet Suomeen eri lähtöalueilta. Aina alue ei ole sijainnut yhtä ylhäällä. Tästä on jo viitteitä. Kopatzin mukaan Venäjän Karjala on ollut Suomen karhujen kannalta hyvin tärkeä suoja-alue. Aina tilanne ei ole kuitenkaan ollut yhtä hyvä. teksti jouni tikkanen Suomi on kahden karhun maa S jussi murtosaari / leuku uomessa on kaksi perimältään erilaista karhua, eteläinen ja pohjoinen, kertoo hiljattain Oulun yliopistossa julkaistu väitöstutkimus. Siitä kertoo juuri karhujen jakautuminen kahteen ryhmään. Niin sanotun Bergmannin säännön mukaan lähempänä napa-aluetta karhujen painon pitäisi olla suurempi. ”Tämä perinnöllinen rakenne johtuu varmaankin populaation historiasta, mikä tarkoittaa, että karhut metsästettiin käytännössä sukupuuttoon Suomesta 1900-luvun alussa”, kertoo väittelijä A lexander Kopatz. Pohjois-Suomen karhut ovat sen sijaan palanneet jostain muualta. Tämä kontio tallusti Kuhmossa vuonna 2008. ”Sitä emme kuitenkaan vielä tiedä. Norjasta karhu on myös ollut sukupuutossa, joten se suunta ei tule kyseeseen. Pohjoisen ja etelän karhujen ero voi siis yhä ilmentää eri lähtöalueita. ”Niillä on eräänlainen kontaktialue Suomen keskiosassa, suunnilleen Lieksan ja Kuhmon korkeudella”, Kopatz kertoo. Ruot- salaiset karhut taas ovat perinnöllisesti liian erilaisia. Ajanoloon ero häviää, kun karhukannat sekoittuvat keskenään
Todennäköinen selitys on kasvukauden pituudessa ja saatavilla olevan ravinnon määrässä, mutta on muitakin vaihtoehtoja. Lohikalojen vähyyden lisäksi lajia verottavat toimet raakkujokien valuma-alueilla. Raakku on erikoinen eliö. n ”Toukat elävät vuoden lohikalojen kiduksissa.” pekka tuuri Raakkuja Länsi-Lapissa. Raakustus loppui jokihelmisimpukan rauhoittamiseen 1955. 15 vuodessa kummankin karhukannan levinneisyysalue siirtyi 110 kilometriä pohjoiseen. Oulasvirran rakkaus raakkuun on kestänyt 30 vuotta. n alice karlsson Rakas raakku riutuu Elämäni suuri rakkaus on raakku, tunnustaa Metsähallituksen Raakku-hankkeen projektipäällikkö Panu Oulasvirta videolla. Hänen reseptinsä lajin pelastamiseksi on valuma-alueiden kunnostus ja kalatiet. Kiikarissa lenakreetta hakala tien, jolloin Ilpo Kojola aloitti tutkimuksensa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella. Ennen vanhaan Suomessakin oli helmenkalastajia, jotka hankkivat elantonsa raakuilla. 15/2014 Suomen luonto 7. On mahdollista, että eteläinen karhu työntää pohjoista veljeään kohti Jäämerta. Metsien ojitus, auraus ja hakkuut saavat kiinto-aineksen liikkeelle, raakkujoet liettyvät eivätkä pikkuraakut enää selviydy pohjan hötössä aikuisiksi. ”Aiomme tutkia, onko tämä havainto yhteydessä perimään”, Kopatz kertoo. Miehet kuten HuhtiHeikki ja Arviiti Wegelius makasivat lautalla ja tuijottivat silmä kovana joen pohjaa. Tein jutun raakuista 2004, jolloin niitä eli vielä 80 joessa, ja noin joka toisessa laji lisääntyi. Vaikka elinkierron alkuvaihe on monimutkainen, on loppuaika, noin kolmevuotiaasta ennätykselliseen 280 vuoteen, vaatimatonta. Sen toukat elävät vuoden lohikalojen kiduksissa, minkä jälkeen ne kaivautuvat joenpohjaan kasvamaan pariksi vuodeksi. Näillä toimilla henkitoreissaan elävät raakut voisivat vielä jatkaa jo 150 miljoonaa vuotta kestänyttä elämäänsä Suomessakin. Raakkujen ahdingon syyt ovat vaelluskalajokien patoamisissa ja maankäytössä. Nyt raakkuja on Oulasvirran mukaan lajin lisääntymisen kannalta riittävästi enää muutamassa joessa. Kojola on aiemmin havainnut, että eteläisten karhujen urokset ovat syksyllä isompia kuin pohjoisten. Sitten simpukat nakottavat pohjalla kuori raollaan ja suodattavat vedestä eloperäistä ainesta ravinnokseen. Raakun nähdessään he noukkivat sen kahtomaraudalla kuin isolla haarukalla. Raakku on jokihelmisimpukka, taantuva laji, joka saattaa kuolla meiltä sukupuuttoon
Hietasisiliskon itäinen alalaji (Lacerta agilis exigua) kuului Suomen lajistoon vielä ennen sotia, mutta sen esiintymisalueet jäivät rajantakaiseen Karjalaan. Mäntyperhoset lentävät nyt mäntyperhoset lentävät kesä–heinäkuussa, kertoo intendentti Marko Mutanen Oulun yliopistosta. Humuksen hajoaminen voi lisäksi laajentaa pohjan hapettomia alueita, mikä kaventaa ahvenen elintilaa. Hän ei usko, että kukaan levittäisi lajeja tahallaan Turun seudulle, vaikka läheltä on löydetty vastikään myös vihersammakoita, nekin Suomesta puuttuneita lajeja. ”Olin katselemassa vihersammakoita, kun sattumalta löysin ne”, Peltola kertoo. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Helsingin yliopiston tutkimus viittaa siihen, että valon puute pienentää järven perustuotantoa, mikä vähentää pienille ahvenille olennaista eläinplanktonia. Ne antavat myös enemmän pesäpaikkoja kolopesijöille. Puiston rakennetut osat ja leiripaikat suosivat kuitenkin jonkin verran mahdollisia pesärosvoja, varislintuja. Monet perhoslajit ovat erikoistuneet elämään männyllä: mäntykiitäjä, mäntymittari, mäntykehrääjä ja mänty-yökkönen ovat Suomessa yleisiä. heinäkuuta vuonna 2010. Tavallinen sisilisko on saanut Varsinais-Suomessa uuden kaverin. Kulkijoista ei haittaa Pallas–Ylläksen linnuille Retkeily ei nykyisellään haittaa Pallas–Yllästunturin kansallispuiston lintuja. Ne ovat yksi tuntomerkki, jonka perusteella lajin voi erottaa tavallisesta sisiliskosta. Nyt löytyneet yksilöt näyttäisivät tuntomerkkien perusteella kuuluvan läntiseen alalajiin (Lacerta agilis agilis), joten ne ovat ilmeisesti lähtöisin Ruotsista. Kahden hietasisiliskon yhteinen levinneisyysalue ulottuu Mongoliasta Brittein saarille. Heinäkuussa kuoriutuva havununnakin on yleistynyt nopeasti. Tutkimus julkaistiin Boreal Environment Research -tiedelehdessä. ”Se on myös isompi, ja sillä on leveämpi pää ja kerman väriset raidat selän molemmilla sivuilla”, Peltola sanoo. Asia kävi ilmi Esa Huhdan ja Pekka Sulkavan kolmivuotisessa seurantatutkimuksessa, joka julkaistiin äskettäin Environmental Management -tiedelehdessä. Laji elää hiekkapohjaisilla mailla kanervikoissa, ja sen kyljissä on kanervan kukkia muistuttavia palloja. Peltola löysi hietasisiliskoja kuivilta kankailta. Ruotsissa lajin toukat ovat syöneet metsiä paljaiksi satojen hehtaarien alueelta. Uusi sisilisko tekee munat tuomo komulainen Havununna on yleistynyt nopeasti. ”Oma arvioni on se, että se on joskus tul- Humus haittaa pikkuahvenia 20-vuotinen seuranta Evon ValkeaKotisen pikkujärvellä osoittaa, että humuksen lisääntyminen on hidastanut pikkuahventen kasvua. Naaraalla ei ole vatsassa vihreää kuten koiraalla. jouni tikkanen pentti sormunen / vastavalo tuomo komulainen lut kuljetuksien mukana”, Peltola sanoo. Sammakkoharrastaja Esa Peltola löysi koko Suomesta puuttuneen lajin, hietasisiliskon, kahdestakin paikasta. Toisin kuin tavallinen sisilisko, joka synnyttää eläviä poikasia, hietasisilisko munii. Se tulkitaan EU:n luontodirektiivin mukaan suojeltavaksi lajiksi.. Samana päivänä saatiin Kuopiossa vuorokauden keskilämpötilaksi 28,9 astetta. poimintoja arto leppänen Luonto ja ympäristö nyt Hietasisiliskon tunnistaa kyljen palloista. 8 Suomen luonto 15/2014 37,2?c Suomen lämpöennätys mitattiin Joensuussa 29. Kuinka laji on päätynyt Suomeen
Muutamat linnut kertovat nimensä suoraan: Alli laulaa muuttoparvessaan tai tunturijärvellä upean tunnelmallisesti aa-aa-aalli ja hietikolla piipertävä tylli sanoo tyyi-tyyi. On arveltu, että käki olisi siitä saanut tämän kielellisesti omaperäisen nimensä. Kiinnostavaa on, että tiltaltti sanoo nimensä myös saksaksi, Zilpzalp, ja englanniksi, Chiffchaff. Soilla soidintavan kahlaajan identiteetti ei jää epäselväksi: liro-liro-liro... ilmiömäistä Monen linnun laulu tai jokin muu ääni antaa vihjeen sen nimestä. Jorma Laurila 15/2014 11/2014 Suomen luonto 9. Härkälinnun mylvintä on tuttu lintujärviltä. Korpin korp kajahtaa erämaissa, naakan pinkeä njiak taajamissa ja huuhkajan jyhkeä uu-hu kallioseuduilla. Juuri kosteassa, vanhassa kuusikossa linnun ääni pääsee omimmilleen; se saa lisää kellarimaista kaikua. Kehrääjän rukki surisee somasti mäntykankailla ja kuhankeittäjä kertoo, mitä on valmistumassa kattilassa. Koristeellinen tikli kertoo samaan tapaan, kuka on: didl-lit, didl-lit. Taivaanvuohi mäkättää lennossa pyrstösulillaan. Käki on kiinnostava kahdessakin mielessä: kukkuu on äänistä tunnetumpi, mutta välillä sen jälkeen kuuluu kova kähinä: kuka-käki. Hienosti sanottuna kyse on onomatopoeettisesta, ääntä jäljittelevästä nimestä. Kuusikoissa tiputtelee pitkälle kesään tynnyrilintu, jonka nimi on sittemmin muutettu tiltaltiksi: tilttalt-talt-tilt... Monen linnun ääni antaa vihjeen sen nimestä. Kuikka ja kuovi ovat kaikille tuttuja. tomi muukkonen / lintukuva Liro, sanoo liro Liro talvehtii Afrikassa mutta lentää kesäksi Suomen soille lirottelemaan. Sillä on vastineita myös lähisukukielissämme kuten saamessa, virossa, vatjassa ja vepsässä
Kaivoksen konkurssi ei ole katastrofi. Tarkkailemme ympäristöä. Mikä lienee tuo kirveenkoskematon möhkäle, joka työntyy kuvaan oikeasta yläkulmasta. Rukalla kaivosyhtiön nimi on vaihdettu kertaalleen jo ennen kuin toiminta on edes alkanut. Vihreän eri sävyt ovat muita metsiä, joissa puuta on eniten tummimmalla alueella. 11/2014 10 Suomen luonto 15/2014 WRI / Global Forest Watch Robert Churchill / istockphoto isoveli valvoo Luonto ja ympäristö nyt BRASILIAN METSÄT. Myyräkannat jäivät syksyllä ennustettua harvemmiksi todennäköisesti vähälumisen talven vuoksi. Ikävä kyllä etu koskee myös vieraslajeja. Ympäristövaikutukset jäävät paikallisten murheeksi. Lappland Goldminers aloitti 2008 ja meni konkurssiin tämän vuoden toukokuussa. Tämä edistää metsähygieniaa mutta vähentää lahopuun määrää jopa Metso-ohjelman suojelemilla alueilla. Aalto-, vuorovesi- ja tuulivoimaloiden meriluonnolle aiheuttamaa haittaa selvittäneet tutkijat päätyivät jännittävään tulokseen: Voimaloiden jalustat tarjoavat uusia elinympäristöjä. 2 Metsätuholaista entistä tiukempi. 3 Aalto- ja tuulivoimasta myös iloa merilajeille. Rengastajat tapasivat metsä- ja peltomyyristä riippuvaisia helmi- ja lehtopöllöjä vain harvoista pöntöistä, kun taas vesimyyriä, rastaita ja muuta vaihtoehtoravintoa hanakammin pyydystäviä viirupöllöjä pesi varsinkin Keski-Suomessa kohtalaisesti ja paikoin katovuotta 2013 enemmänkin. Kuusamon Juomasuon kaivoksen ympäristöriskit ovat suuret kaivoksen sijainnin vuoksi: Ruka on lähellä ja aivan vieressä kohisee Kitkajoki, joka virtaa maailmanlaajuisesti ainutlaatuiseen Oulankajokeen. touk okuuta. Jos kaivos tulee, eikä kultaa sitten enää kannatakaan kaivaa, mikä estää sitäkin menemästä konkurssiin. 1 pertti koskimies, 2 ja 3 jt Kuvassa intiaani ja valkonaama Juha Kauppinen Oho! ”O n aik a no staa uud ell een ku nniaa n Ra ns ka n va ll ank um ou ks en ih ant ee t: va paus , velj eys ja tas a-arvo. pentti johansson / prolk Konkurssi on alan tapa pinnalla Helmipöllö sai tänä vuonna vähän poikia. Vaaleanpunainen väri kertoo metsäpeitteen pienenemisestä 13 viime vuoden aikana. Slog ania vo isi uud en aik ais ta a sit en , että puhu ttaisiin va pa ud es ta , velj ey d es tä , ta s a-arvos ta ja lu onn on su oj elus ta .” Kirjailija Taavi Ka ssila Helsingin Sanomien mieli pidesivuilla torstaina 15. 1 Pöllövuosi lässähti. Ilmastonmuutos eteni keväällä Suomen metsälainsäädäntöön. Näin ne voivat auttaa etenkin sellaisten simpukan kaltaisten lajien leviämistä, joiden elinkiertoon kuuluu ajelehtivan toukan kiinnittyminen pinnoille. Sodankylän Pahtavaarassa on menty konkurssiin vähän väliä: Terra Mining -yhtiö aloitti siellä 1996 ja meni konkurssiin 2000. World Recources Instituten satelliittikartta näyttää, mitä tapahtuu Brasiliassa Amazonin eteläpuolella. Juomasuolla kulta on kietoutuneena uraaniin, jonka ei soisi lorahtavan Kitkaan ja Oulankaan. Se on Sete de Setembron alkuperäiskansojen alue.. Scan Mining aloitti 2003 ja meni konkurssiin 2007. Polar Miningista tuli Dragon Mining. Lämpimien kesien aikana yleistyneen kirjanpainajakuoriaisen takia metsätuholakiin tehtiin lisäys, että kesällä kaa- maailmankuva dettu mänty- tai kuusipuu on kuljetettava pois jo 30 päivän kuluttua kaatamisesta. Tämä kuuluu kaivosteollisuuden luonteeseen: kun suhdanteet ovat hyvät, homma pyörii, kun huonot, pannaan lappu luukulle
Tapausten kiireellisyyttä voidaan kyllä joutua miettimään. Syyttäjänkin määräämä yhteisösakko edellyttää esitutkintaa, ja sakotettu voi riitauttaa asian tuomioistuimessa. Sillä on merkitystä, ettei valvoja voi harkita ilmoittaako vai ei. Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Iina Sahramäki vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin. luvun mukaiset ympäristörikokset, kuten ympäristön turmeleminen, ja niiden kirjo on hyvin laaja. Ruotsin järjestelmässä on monia eroja. En ole varma kuinka paljon nopeampi se prosessi on. Kaikki ilmoitetaan. Iina Sahramäki Mikko Niskasaari Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Ruotsissa syyttäminen on tehokkaampaa. Poliisillakin pitää olla tarpeeksi resursseja tutkia tapaukset. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. En osaa sanoa, mikä vaikuttaa eniten, mutta väitän etteivät asenteet ole enää tuollaisia. Ympäristörikoksista tuomittiin edellisenä tilastovuonna 2012 vain 77 henkilöä, vaikka tapauksia tulee ilmi noin 500 vuodessa. Nyt pikemminkin harmitellaan sitä, ettei rikoksia ilmoiteta riittävästi. rauli virolainen / vastavalo Mahtuvatko Suomen 500 vuotuiseen ympäristörikokseen kaikki jääkaappien metsään heittämisestä Lokapoikien puuhiin. Onko tutkinta kiinni viranomaisten asenteista, ammattitaidosta vai resursseista, tutkija Iina Sahramäki Poliisiammattikorkeakoulusta. Ympäristörikosten tutkinta on keskitetty yliopistossa koulutetuille ympäristörikostutkijoille, ja valtakunnallinen 20 syyttäjän ryhmä hoitaa ympäristörikosten syyttämisen. On tapahtunut sukupolvenvaihdos, ja suhtautuminen ympäristörikoksiin on poliisin piirissä muuttunut. Iso osa jutuista voitaisiin hoitaa lyhyellä prosessilla. iina sahramäki Pitäisikö lainata Ruotsista malli: valvontaviranomaisen olisi pakko ilmoittaa kaikki ympäristörikokset poliisille, ja tutkinnan jälkeen syyttäjä voisi kirjoittaa yritykselle sakot. 15/2014 Suomen luonto 11. Jasmin Awad / istockphoto Kansalaiset valittavat usein, ettei ympäristörikoksia kannata ilmoittaa, koska poliisi ei tutki edes laittomia kaatopaikkoja. Yleisin ympäristörikos on ympäristön turmeleminen, kuten luvattoman kaatopaikan pitäminen. suora linja Pitäisikö ottaa mallia Ruotsista. Lisäksi tulevat luonnonvararikokset, kuten metsästysrikokset, joista säädetään rikoslain luvussa 48 a. Suomessa on vain viisi ympäristörikosten avainsyyttäjää. Siinä ovat mukana rikoslain 48. Ellei valvontaviranomaisilla ole riittävästi voimavaroja, eivät kaikki rikokset tule ilmi
Muutaman viikon kuluttua kaikki kukat ovat auenneet ja alimmat jo kuihtuneet. ”Tuoksu johtuu kannuksessa olevan meden monista tuoksuvista aldehydi- ja alkoholiyhdisteistä sekä aromaattisista aineista”, sanoo Aulikki Salmia. Ensin kasvista kuitenkin aistii huumaavan, jasmiinimaisen tuoksun. Suomessa niistä kasvaa 37. ”Siemenet vaativat itääkseen tiettyjen sienirihmojen apua. Valkolehdokki rauhoitettiin 1997 Manner-Suomessa. Ne imevät mettä ohuesta, kahdesta neljään senttiä pitkästä mesikannusta, joka on kiinni kukan muita kehälehtiä pitemmässä suipossa huulessa. Valkolehdokki ei ole vaatelias kasvupaikastaan vaan sopeutuu monenlaisiin kasvuoloihin: sitä tavataan ruohostomailla ja avoimissa metsissä Euraasian lauhkeissa osissa aina 2500 metriin saakka. Kuukauden laji: valkolehdokki Kesäyön huumaaja Upeasti tuoksuva valkolehdokki on 15. kesäkuuta vietettävän Luonnonkukkien päivän teemalaji. V teksti johanna mehtola juho rahkonen alkolehdokin valkeat kukat heijastavat valoa ja hohtavat himmeässä kesäyössä. Maapallolla arvioidaan olevan yli 22?000 kämmekkälajia. Valkolehdokki on levinnyt laajalle ja nykyisin se on maassamme melko yleinen Metsä- ja Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Kukinnan jälkeen syntyvissä kotahedelmissä on tuhansia pölymäisiä siemeniä. Kukat aukeavat alhaalta ylöspäin. Kasvi on alu-. Pienen pienissä siemenissä ei ole vararavintoa. timo nieminen Mäntykiitäjä yöllisellä medenhakuvierailulla. Valkolehdokki kuuluu kämmekkäkasvien heimoon (Orchidaceae), joka on yksi maailman suurimmista kasviheimoista. Tätä ei kuitenkaan ole tutkittu tarkemmin Pohjolan lehdokeilla”, Salmia kertoo. Tikankonteilla se on irtonaista pölyä. Valkolehdokilla käy yövieraita parin viikon ajan, jonka kukinta kestää. 11/2011 12 Suomen luonto 15/2014 Öisin tuoksuva valkolehdokki houkuttelee yöpölyttäjiä kuten syreenikiitäjiä ja mäntykiitäjiä sekä gammayökkösiä. Hän on eläkkeellä oleva Helsingin yliopiston kasvitieteen dosentti, joka on koonnut upeaan kirjaan Pohjolan uhanalaiset orkideat (Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys 2013) esittelyt kämmekkäkasvien heimon kaikista Pohjolassa kasvavista lajeista, alalajeista ja variaatioista. Seppo Vuokon ja Mauri Korhosen kirjan Kämmekät, Suomen orkideat (Forssan kustannus 1987) mukaan kasvia kaupiteltiin toreilla vielä 1900-luvun alkupuolella, mutta kerääminen kiellettiin 1952. Laji on kärsinyt myös maankäytöstä ja rakentamisesta. Valkolehdokin kukinnossa on 10–20 kukkaa tiheähkössä tähkässä. Pölyttäjä saa kukasta mukaansa myös painavan siitepölylastin, joka on useimmilla kämmeköillä kahtena kasamaisena pölymyhkynä
Monilla valkolehdokin tuoksuaineilla on tärkeä merkitys pölyttäjille, mutta vielä ei tiedetä, mitkä yhdisteet houkuttavat mitäkin pölyttäjää. Jos valkolehdokki ei koreilekaan suurilla kukilla, sen taika piilee varmasti hienostuneessa aromissa. vietettävän Luonnonkukkien päivän retkitarjontaan: www.sll.fi. lehdet: Varren tyvessä kaksi lähes vastakkaista soikeaa 6–18-senttistä lehteä, varren yläosassa yhdestä kolmeen pientä ylälehteä. Kasvin ruotsinkielinen nimi nattviol (yöorvokki) viittaakin sen yöllä erittyvään tuoksuun. levinneisyys: Lähes koko maassa Metsä- ja Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. eellisesti uhanalainen pohjoisboreaalisen vyöhykkeen Koillismaalla. Kukat aukeavat alhaalta ylöspäin. n Tutustu sunnuntaina 15.6. ”Ruotsalaiset tutkijat ovat tänä vuonna selvittäneet, miten valkolehdokin kannuksen pituus määrää, mikä pölyttäjä vierailee kukissa”, Salmia sanoo. koko: 25–50 senttiä. Alueellisesti uhanalainen pohjoisboreaalisen vyöhykkeen Koillismaalla. latiflora). Manner-Suomessa kasvaa kookkaampi pohjanvalkolehdokki, ja Ahvenanmaan lehdokki muistuttaa enemmän etelänvalkolehdokkia (Retkeilykasvio 1998). Tiesitkö. älä sekoita: Valkolehdokkia muistuttava keltalehdokki on rotevampi ja sen kellanvihertävät kukat ovat tuoksuttomat tai heikkotuoksuiset. valkolehdokki Platanthera bifolia kasvumuoto: Monivuotinen pysty ruoho. Valkolehdokkia tavataan koko maassa aivan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. uhanalaisuus: Rauhoitettu Manner-Suomessa. bifolia) ja pohjanvalkolehdokki (ssp. varsi: Tanakka. 15/2014 11/2011 Suomen luonto 13. elinympäristö: Rehevät metsät, harjulehdot, lehtomaiset metsät, lehdot, niityt sekä letto- ja heinäkorvet. Pohjolassa on kaksi valkolehdokin alalajia: etelänvalkolehdokki (ssp. KUKINTA-aika: Kesä–heinäkuussa. KUKKA: Kukinto on 10–20-kukkainen tiheähkö ja tasapaksu tähkä. Voimakkaan tuoksunsa vuoksi valkolehdokkia on nimitetty kesäyön kuningattareksi
im Melkutt 14 Suomen luonto 15/2014 Jo u ni tikk anen teksti jouni tikkanen / kuvat pekka tuuri se niin helppoa ole, Pekka Tuuri sanoo. Siellä lainehtii Iso-Melkutin, kirkasvetinen, harjujen syliin syntynyt erämaajärvi. Tuuri on käynyt järvellä usein sen jälkeen, kun hän aloitti laitesukelluksen vuonna 1989. Sukellus on Tuurin mukaan helppoa mutta veden alla kuvaaminen ei. Valokuvaaja Pekka Tuuri on kiinnostunut siitä, mitä näkyy pinnan alla. On häikäisevän kirkas kevätpäivä ja ajetaan Porintietä kohti Loppea. Ei uuri Pekka T oIs i ls e suk een. Kalan silmällä Moni tuntee mökkijärvensä laiturin tasalta. Ei käy tuosta vain, että mennään ottamaan kuva lehden kanteen.
Nämä ahvenet uivat Heinolassa, Sonnanen-nimisessä järvessä. 15/2014 Suomen luonto 15
Sentin mittaisia sammaleläinkolonioita. 16 Suomen luonto 15/2014. Hirvensalmen Kissakosken punainen lumme on harvinainen värimuoto, joka on tuotu Ruotsista. Hauki ui Kiteen Valkiajärvessä
Vihreät, ruskeat, harmaat, siniset Tuuri jakaa Suomen vedet karkeasti neljään luokkaan: levänvihreisiin merivesiin sekä humuksenruskeisiin, savenharmaisiin ja sinisiin sisävesiin. Kirkasta eli niin sanottua sinistä vettä Suomessa on hyvin vähän, mutta hienon poikkeuksen tekevät jotkin latvavedet, läh- Mitä tarkoittaa ”tosi lähelle”. Hän vertaa vedenalaista maailmaa autiomaahan. ”Se tarkoittaa, että hyvä kuvausetäisyys on 20 senttiä.” Ei kai nyt sentään. ”Se on ollut 20 sentin päässä mun kamerasta.” Aika uskomatonta. Veden alla on pakko päästä lähelle, veden takia. Se tiedetään. Hän on myös uinut vaellussiikaparvessa, pudottautunut Tenojoen latvoilla lohen asentomonttuun ja katsonut vesiliskoa silmiin. ”Veden alla on paljon vettä ja vähän kaloja. Sikäli homma on helppo, että ahven on petokalana peloton ja parvikalana utelias. Kala näkee meidän maailmaamme veden taitekertoimen takia näin, 97 asteen kulmassa. Tuuri voisi rajata kuvan pystyyn, ja siinä voisi olla hyvä katsekontakti, jotta lukijalle heräisi lämpimiä tunteita Lehtipisteessä. On erittäin vaikeaa ylipäänsä löytää ne kalat, ja sen lisäksi pitää päästä vielä tosi lähelle.” Mitä tarkoittaa ”tosi lähelle”. Onko se vanhempi kuva körmyniskaisesta ahvenesta otettu muka niin läheltä. la, tutulla rupisammakkolammellaan ja napsi kuvia kalansilmäobjektiivilla viiden sentin päästä sammakoiden kuonosta. Tämä kuva on otettu kalansilmällä suoraan ylöspäin. 15/2014 Suomen luonto 17. ”No joo… Se on varmaan kuvattu jopa kahden metrin etäisyydeltä.” Eilisen päivän Tuuri vietti Vantaal- Kuha kuvattiin pumppuaseman virrassa Saimaalla. Mutta Tuuri toppuuttelee. Se tarkoittaa, että hyvä kuvausetäisyys on 20 senttiä. ”Se on otettu just 20 sentin etäisyydeltä.” Entä se kuha, johon osuu kapea valokeila sukeltajan lampusta. Entä se hauki, joka ui veneen yli, sehän ei voi olla niin läheltä. Ahvenia on koko maassa aivan Käsivarren kämmentä lukuun ottamatta, olemattomissa suosilmäkkeissäkin, ja Iso-Melkuttimessa aivan varmasti. On nimittäin tarkoitus hakea Suomen Luonnon suureen kesänumeroon kuva kansalliskalastamme ahvenesta
Järven pohjassa on jopa lähteitä. ”Koko ajan tulee tuoretta kuvaa. Mökkijärvillä yleisin humuksenruskea vesi suodattaa sekin valoa, mutta näkösyvyys voi olla siitä huolimatta suuri. Kuvassa kontrastin pitää olla paikallaan. Humus toimii suodattimena, joka muuttaa tämän lain alaisuuden. Suomalaisetkin tuntevat Jacques Cousteaun ja BBC:n luontoelokuvien kautta paljon paremmin Tyynenmeren koral- lit kuin oman mökkijärvensä. dattuu pois pintavedessä. Hänen tekniikoitaan matkitaan ja neuvojaan kuunnellaan, eikä hän niitä suoranaisesti salaile. Tämä on yksi syy siihen, että Tuuri on keskittynyt kuvaamaan kotimaan pinnanalaista luontoa. Ero oli valtava.”. Suomen vedenalainen luonto on hyvin tuntematonta.” Gurun gurut Tuuria voi pitää kotimaisen vedenalaiskuvauksen pioneerina. ”Kun näin hänen kuviaan, ajattelin, että vau – mä oon noissa samoissa maastoissa liikkunu, ja tuolta tuo maailma näyttää valokuvaajan silmin. Juuri sen takia kohteita on päästävä lähelle. Se on Tuurille tärkeää. Tuuri on suunnitellut peräti Mars-aiheista sarjaa, jolla hän voisi osallistua kansainvälisiin kilpailuihin. Iso-Melkuttimen vesi on juuri tällaista, poikkeuksellisen kirkasta ja sinertävää. Tuurilla on myös omat esikuvansa, joista ensimmäinen on suomalainen Osku Puukila, sukelluskouluttaja, joka kuvaa talvisin Punaisellamerellä Eilatissa. ”Oikeastaan tykkään kuvata humusvesissä, koska niissä tulee punaruskeita kuvia. ”Veden alla on aina puutetta valosta”, Tuuri sanoo. Kuvaajakaveri luonnehtii häntä guruksi, joka on oikeassa silloinkin kun on väärässä. Näin on esimerkiksi Päijänteellä ja Vuoksella, joilla Tuuri mielellään käy. Maisema näyttää siltä kuin se olisi Marsista.” Vedenalaiset kuvat ovat tavallisesti sinisävyisiä, koska punainen valo suo- Vuoksen pohjaa, kuin Marsin pintaa. 18 Suomen luonto 15/2014 Kirkasta eli niin sanottua sinistä vettä Suomessa on hyvin vähän. ”Siksi veden on hyvä olla kirkasta.” Vedessä on paljon enemmän näkyviä hiukkasia kuin ilmassa, mikä sumentaa kuvaa. teet ja harjujen hiekkapohjaiset järvet. Kirkkaat, sinisessä vedessä möllöttävät koralliahvenet hukkuvat kisoissa massaan, koska ne on kuvattu miljoona kertaa. Savisameat vedet ovat ainoita, joissa kuvaaminen on usein kokonaan mahdotonta
Muut esikuvat ovat ulkomaisia. Tuuri väittää, että kuvaajan on helpompi tulla veden valtakuntaan kuin sukeltajan valokuvaajaksi, koska olennaisinta on kyky nähdä kuvia. Kolmas on eteläafrikkalainen Thomas Peschak. Hän itsekin oli ensin tavallinen luontokuvaaja, sitten sukeltaja ja lopulta vedenalaiskuvaaja. 15/2014 Suomen luonto 19. Skerry työskentelee National Geographicille ja menestyy kerrasta toiseen kilpailuissa. ”Myös mun kuvista ainakin yks kolmasosa on otettu ilman laitteita”, Tuuri kertoo. Englantilainen Alexander Mustard, jonka Tuuri on pariin kertaan tavannutkin. Hän on jakanut auliisti vinkkejään. Tavallisesti sukeltaja on kuivapu- Vesiliskokoiras on saanut kutupuvun. Vapaasukeltaen voi päästä vähän lähemmäksi vesieläinten liikkeen sulavuutta. Amerikkalaista Brian Skerryä Tuuri ei tunne, mutta hänen kuvistaan voi ottaa oppia. Hän sukeltaa usein pelkän maskin, räpylöiden ja painovyön kanssa
Särkikalat ovat tyypillisiä saaliskaloja ja niin neuroottisia, ettei Tuuri ole vieläkään saanut kunnon kuvaa lahnasta. He yrittävät kuvailla, miltä veden alla tuntuu. Tuuri ottaa testikuvan usein pohjakivestä. Ei voi katsoa niin kuin pinnalla kirkkaassa päivänvalossa, että jaa, tuolla sadan metrin päässä on puu. Jos valotus on hyvä, hän alkaa liukua varovasti lähelle kohdetta. Siihen vaikuttamisen mahdollisuudet oikeastaan rajoittuvatkin. Karkea hiekka purskahtaa lähteensilmästä Janakkalassa. Silloin Tuuri pysähtyy ja alkaa kohdistaa salamoita. kuun sonnustautunut Michelin-ukko, jonka työ on täynnä rajoitteita. Olemattoman hetken Tuuri sai nähdä sen etsimen läpi, sitten hauki oli mennyt yhtä suvereeniin vedenelävän tapaansa kuin oli tullutkin. Kun antaa sattumalle aikaa, voi käydä, että huomaa kaukana kahden metrin päässä ahvenen. 20 Suomen luonto 15/2014 Läheltä lähemmäs Kuva kuhasta syntyi pimeällä. Aivan tavallisia lajeja puuttuu, mikä kertoo homman vaikeudesta. Zen ja sukeltamisen taito Iso-Melkuttimen rannalla Tuuri ja hänen ystävänsä, biologi Olli Mustonen vetävät niskaan kuivapuvut. Hauenpuikkari ja läheltä kuvattu körmyniska: järvien asukkaita kuten Valkea Mustajärven järvisienikin. Silloin kalat ovat unen ja valveen välitilassa ja helpommin lähestyttävissä. Se on matka toiseen maailmaan, niin kuin avaruuteen, ei siitä ongella. Veden alla tarvitaan melkein aina lisävaloa. Ja kiiski. Lähilajienkin välillä on silti yllättäviä eroja. Pohjakalat ovat helpoimpia: härkäsimput ja kampelat luottavat suojaväriinsä niin, että niitä voi jopa koskea. Kummallista kyllä, kalat eivät välitä salamoiden välähtelystä. Taimen on paljon arempi kuin lohi. Kun kuvaaja liikkuu veden alla, hän näkee vuorokaudenajasta riippumatta vain hyvin lähelle. Se päästi lähelle mutta oli sittenkin vieras, omassa elementissään. Sellainenkin ihme Tuuria on kohdannut. Objektiivi on valittava rannalla ja yöllä myös sen tarkennus, koska automatiikka ei toimi. Hauki luulee olevansa ravintoketjun huipulla. Muuten kuvissa on vähintään täytesalamaa. Valotusta säätäessä voi pystyä muuttamaan kameran suljinaukkoa, koska rulla on peukalon kohdalla. Kankeus ei ole ainoa ongelma: vesi sinänsä on paha rajoite, koska se tekee kaluston vaihtamisesta mahdotonta. Pinnalle kuvaajan tuovat usein kolme koota: kylmä, kusihätä tai kaasun loppuminen. Silti se, että sukeltaja saa uida hiljaa hauen rinnalla, on harvinaista, ja vielä harvinaisempaa on, että hauki jostain käsittämättömästä syystä tekee kuvaajan kasvojen edessä u-käännöksen. Hauki luulee olevansa ravintoketjun huipulla ja on siksi melko peloton. Se pitää saada. Ei ole myöskään piilokojuja tai ruokintapaikkoja, joiden luo kuvattavat kerääntyisivät; on vain harhailtava ja toivottava ihmettä. Vain harvat kuvat, ehkä jotkin kalansilmällä otetut vesimaisemat, on otettu luonnonvalossa. Se oli äärettömän kaunis pieni puikkari, jonka kylki hohti kuin hologrammi