Suomen Luonto 5/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Metsäpeura. kesän retkivinkit. Päiväkiitäjät. 70 a yk sä öt stis y h te palkittu laatulehti Keltamatara tutuksi päiväkiitäjät, perhosmaailmamme kolibrit Konnevedestä pian kansallispuisto? 5 14.6.2013 Irtonumero 8,50 ? 27 retkivinkkiä suvi-Suomeen Opi tuntemaan lokit ja tiirat Kiehtova kesänaapuri Kuikan huuto kiirii monella mökkijärvellä.. talvivaara. Etelä-konnevesi. hyötykasviKuivurit testissä. t ri vu 1 i u ?7 ik sv s. lokkikoulu. Vaskitsa. kuikka. rauhoitetut lajit. SUOMEN LUONTO 5| 2013 keltamatara
SYDÄNkesä Mineraalien perässä kuva Tapani räsänen Teksti jaakko kullberg Viime heinäkuussa luontokuvaaja Tapani Räsänen osui palaneelle nuotiolle, jonne oli kerääntynyt kangassinisiipiä ja ratamoverkkoperhosia. Monet päiväperhoskoiraat antavat parittelun yhteydessä naaraalle ravinnepaketin. Näitä ovat esimerkiksi nuotiopaikat, tienpintojen kuivumassa olevat lätäköt, virtsaamiskohdat ja ulosteet. Monesti eri lajien yksilöt jakaantuvat hauskasti omiksi parvikseen ilmeisesti suosimiensa ravinteiden mukaan.. Sitä varten ne imevät mineraaleja ja kivennäisiä kosteilta ravinteikkailta pinnoilta
tea karvinen Pääkirjoitus Kesän antimet kutsuvat Viime kerralla taivastelin kylmää ja kankeasti edennyttä kevättä. Tähän numeroomme olemme koonneet lukuisan joukon retkivinkkejä tasavuosia täyttäviin kansallispuistoihin sekä maakuntajärville. Lehden takakannen osoitekentän numerotunnuksella pääsette tästä lähin lukemaan maksutta Suomen Luonnon sähköistä versiota internetissä. elokuuta. jorma.laurila@suomenluonto.fi PS. Kaakkoinen lämpövirtaus toi paljon lintuja ja perhosia. Ei olisi uskonut, että alkukesän lämpöennätys, 31,7 astetta, tehtiin Utsjoen Kevolla 1. Esittelemme myös todennäköisesti seuraavan uuden kansallispuistomme, Etelä-Konneveden. Kesän kunniaksi muistamme uskollisia kestotilaajiamme uudella edulla. Siellä oli pari viikkoa harvinaisen lämmintä ja muutama hellepäiväkin. Yölaulajia kuten viitakerttusia, luhtakerttusia ja satakieliä on tullut miltei ennätysmäärin. Nyt on aika nauttia luonto-Suomen iloista niin lähiluonnossa, retkillä kauempana kuin marja- ja sienimaillakin. Lisäksi lehtemme arkisto vuodesta 2008 alkaen on siellä käytössänne (lisää asiasta sivulla 89). Elämyksellistä kesää kaikille Suomen Luonnon lukijoille! Seuraava numeromme ilmestyy 16. Kaikki kuvia napsimaan! 14 Kultaviuhko 30 Metsäpeurat Esittelyssä kesälomalla merenrantojen ja Metsäpeuravaatimet ketojen keltamatara. ja vasat viettävät kesällä rantaelämää. 16 Mökkijärven alkulintu Kuikka ja sen huuto kuuluvat suomalaiselle järvelle. 24 Uiva vaskitsa vei huomion Nuuksiossa Luontokuvaaja todisti liskon harvinaisen uimaretken. annakaisa vänttinen 26 Suojaako rauhoitus? 11/2012 44Suomen Suomenluonto luonto 15/2013 vakiot Kyy ja monet kämmekät halutaan rauhoittaa. 36 Kesäpäivän kolibrit Päiväkiitäjää voi luulla kolibriksi. Keltamatara kukkii keskikesästä alkusyksyyn. mauri leivo Jorma Laurila päätoimittaja Sisällys 5/2013 14 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 41 Kolumni 51 Vahtikoira. Myös alkukesä teki yllätyksen ja kiri selvästi keskimääräisten aikataulujen ohi erityisesti Lapissa. Marjakasvit kukkivat reippaasti etuajassa, ja Lapissa jää nähtäväksi, ehtivätkö pölyttäjähyönteiset piiloistaan ajoissa kukille. Kesäkuun alussa eteläiseen Suomeenkin saapui kunnon kesä. Kesä tuli ja valokuvakisamme avautuu. Aiheena on lähiluonto lähikuvissa. kesäkuuta. Kaikki tämä näkyy myös luonnossa
Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. Keski-Suomi saa Etelä-Konnevedelle kansallispuiston ehkä jo tänä vuonna. Kuikkien parissa ollaan sivuilla 16?23. 66 Kasvokkain 68 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 76 Havaintokirja 80 Lukijoilta 82 Kysy luonnosta 90 Saaristolaiselämää 15/2013 Suomen luonto 5. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. CC-000026/FI kannessa Kesäjärven kuikkien kokoontumisen kuvasi Mauri Leivo. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 044 333 5036 Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Repoveden kansallispuisto on yksi luontokesän retkivinkeistä. Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 50 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 89 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 30 Tämä ranta on metsäpeurojen käytössä. 40 Lokkikoulu Opi tuntemaan tavalliset lokkimme ja tiiramme! Painopaikka Hansaprint Turku/ SL13_05/2013 46 Luonto lähellä Kesäkuvakisamme avautuu. Vinkkeinä myös tasavuosia täyttävät kansallispuistot. Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki, joka asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 5/2013 72. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. www.climatecalc.eu Cert. no. Teemana on lähikuva. 48 Suolaa järveen Talvivaaran jätevesi leviää nyt Laakajärveen. Kalastaja Raimo Tervonen joutuu jättämään järven. 40 arto juvonen /lintukuva antti leinonen Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Pikkulokin tuntee mustasta hupusta ja tummista siivenalusista. 50 Retkivinkit suvi-Suomeen 60 Konneveden Kesälomamatkalla kimmellyksessä kannattaa tutustua maakuntajärviin
Viime kesä oli mustikalle poikkeuksellisen hyvä, vaikkei se sitä ehkä ihmiselle ollutkaan.? Mustikasta saatiin sadekesänä jopa 40 kilon hehtaarisatoja, kun kuivina vuosina jäädään kymmeneen kiloon. Tämän vuoden satonäkymät tarkentuvat juhannuksen aikoihin. Silloin saamme tietää lisää PohjoisSuomen hillasadosta. toukokuuta. Salon mukaan mustikka kukki esimerkiksi Ivalossa 28. Toinen 6 Suomen luonto 15/2013 puute alkoi kesäkuussa vähitellen vaivata maan itäosia. ?Pitäisi tulla vettä?, Salo tähdentää. Kuivuus on marjasatojen suuri köyhdyttäjä. ?Mustikkahan on viileän ja kostean ilmanalan kasvi. Lämpötila määrää pitkälti kasvien kehitysvauhdin. Pölyttäjien puute on siten voinut vaivata myös Lapin mustikoita. Nyt lämpösummaa kertyi ennätysvauhtia. ?Tällaista ei ole koettu koskaan . Toimittanut antti halkka Luonto ja ympäristö nyt Luonnonmarjat tarvitsevat sadetta ja pölyttäjien palveluita. Palsasuon hilla kukkii. Kesä tuli äkkiä Lapissa kesä tuli Savon aikataulussa ja hilla kukki aiemmin kuin ehkä koskaan ennen. jorma luhta / leuku L apin pitkä hellekausi ihmetytti ihmisiä. kesä tuli Lappiin samaan aikaan kuin normaalisti Pirkanmaalle tai Savoon. antti halkka. Hieskoivun lehdet olivat Utsjoen mittauspaikalla täysikasvuiset 3.6., kun normaali aika on lähes kuukautta myöhemmin. Terminen kesä alkaa pohjoisimmassa Lapissa normaalisti kesäkuun viimeisellä viikolla. . toukokuuta?, hän sanoo. ?Nähtäväksi jää, ehtivätkö pölyttäjät kukinnan vauhtiin.? Kimalaisten ja muiden pistiäisten täytyy nimittäin ehtiä maakoloistaan kukille vain viikon parin kukinta-aikana. Toivottavasti helle herätti nekin. Helle pakotti myös Lapin mustikat kiireeseen. Luonnolle se voi olla koetus, joka saa aikatauluja sekaisin. tai ei ainakaan tuntemanani aikana?, sanoo valtakunnan marjasatoennusteista vastaava vanhempi tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitokselta. Puhe on hillan kukinnasta PohjoisSuomessa. ?Utsjoella kukinta alkoi jo 27. Tänä vuonna se alkoi Utsjoella jo 27.5. Se tiedetään jo nyt, että myös puiden kevät oli Lapissa tänä vuonna ihmeellinen
Kiikarissa antti halkka juha kauppinen Nostalgiaa LAPSIPERHEEN luontoretkeily vaatii sitkeyttä: vaippojen, huppareiden, ruokien, lusikoiden, aurinkorasvojen ja hyttysöljyjen pakkaaminen. Tämä on ollut upeaa aikaa. ?Halu säilyttää luontoa syntyy tunteesta.? marja pirilä / leuku Luontosuhde alkaa lapsena retkellä. 15/2013 Suomen luonto 7. Syödään eväitä, Becelpurkin kyljessä on auringonkukan kuvia, pullossa punaista jaffaa. On kevät, muurahaisissa on eloa pitkän ja lumisen talven jälkeen. Tämä on saanut minut pohtimaan, liekö lapsillani luontosuhdetta lainkaan. Tapa reagoida jotenkin siihen, että on kevät tai kesä ja ihanaa ja aurinkoista, ei olla nyt sisällä! Salaa ajattelen, että ehkä omille lapsilleni syntyy sama nostalgian tunne luontoa kohtaan. Se kumpuaa nostalgiasta, ei tiedosta vaan tunteesta. Muistan itseni kyykylläni muurahaispesän vieressä. Yksinkertainen, kestävä side. Tulin Suomen Luontoon töihin 11 vuotta sitten. Kiitän lukijoita, työtovereita ja kaikkia joiden kanssa olen ollut tekemisissä. En toki ole retkeilyä välttänytkään, mutta liian harvoin on tullut mentyä metsään. Nyt on aika koettaa siipiä vapaana kirjoittajana. Kuinka omat arvoni syntyivät? Haluni säilyttää luontoa on yksinkertainen, enkä puhu siitä oikeastaan koskaan. Linnut saavat nimensä, kun alan harrastaa niiden tarkkailua, kasvit vielä sitäkin myöhemmin, yliopiston kasvikurssilla. Luontosuhde syntyi kolmivuotiaana retkellä. Äidilläni on tikkitakki. Siinäpä se. Tieto tulee kuvaan mukaan vasta teininä. Veikkaan, että perheemme meni luontoon samasta syystä kuin me nyt lasten kanssa: se on yksinkertainen ja hyvä tapa olla ulkona. Kaiken pitkäkestoisen tai extremen voi unohtaa. Mutta se ei tarkoita luopumista, vaan vapautumista: saa olla naiivi, lapsellinen, mennä lähimetsään ja kuunnella huminaa. En ole vienyt lapsiani kovin usein luontoon
veli-matti väänänen Luonto ja ympäristö nyt poimintoja Kaakkuri keinolautalla. Utsjoella tuomio ahman salakaadosta nuori mies oli ajattanut moottorikelkalla ahmaa keväällä 2011 useita kilometrejä. Se ei tuntenut törkeän metsästysrikoksen määritelmää. Naapurikunta Inarissa tuli 2012 ilmi viisi suurpetoihin kohdistunutta metsästysrikosta. antti leinonen / prlk vesa luhta Ahma on äärimmäisen uhanalainen. Ahma tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnot jaettiin toukokuussa. kaakkuriparien määrä kasvoi nollasta kymmeneen. ?Samaan aikaan Nuuksion kävijämäärä kolminkertaistui. Vahvin näyttö perustui siihen, että mies oli filmannut kamerallaan ahmaa ennen laukausta. Hän jatkaa lehden avustajana. antti halkka 8 Suomen luonto 15/2013 Nuuksion kansallispuiston suosio oli koitua kohtalokkaaksi alueen kaakkureille. Tämä on rohkaiseva tulos siitä, miten kansallispuistoissa riittää tilaa sekä ihmisille että eläimille?, Nummi sanoo. antti kivimäki minuutin välein mustarastas käy ruokkimassa poikasiaan. Eläin oli edennyt vielä sata metriä, minkä jälkeen toinen laukaus lopetti sen. Mies sai Lapin käräjäoikeudessa viiden kuukauden ehdollisen vankeustuomion. Munat jäävät yksin ja altistuvat säälle ja pedoille. Hän joutuu maksamaan korvauksia 18?000 euroa. Nuuksion lammissa pesivien kaakkuriparien määrä kasvoi 17 vuoden aikana yhdestä kymmeneen. Tämän jälkeen mies oli ampunut ahmaa päähän siten, että sen alaleuka irtosi. Toisen kahdesta palkinnosta sai Suomen Luonnon toimittaja Juha Kauppinen Talvivaara-uutisoinnistaan. Toinen Lumilapio matkasi Susanna Kuparisen vetämälle Eduskunta-näytelmien työryhmälle. Juha Kauppinen jää lehtemme tästä numerosta alkaen vapaaksi toimittajaksi. Jos on kylmää, alkio munan sisällä paleltuu, helteellä ultraviolettisäteily voi vaurioittaa alkion kehitystä. ?Nuuksio on pääkaupunkiseutua, ja siellä elää paljon varislintuja ja muita petoja, jotka eivät säiky ihmistä?, riistaeläintieteen yliopistonlehtori Petri Nummi toteaa. Ratkaisuksi ongelmaan Helsingin yliopiston riistaeläintutkijat kokeilivat pesimälauttoja. Vuosina 1994?2011 yliopistonlehtori Veli-Matti Väänänen kumppaneineen lohkoi Nuuksion soistuneiden 15 lampien turvereunuksesta parin neliömetrin kokoisia, sarakasveja ja rahkasammalta versovia turvelauttoja, asetti niiden alle ponttooneiksi kymmenen litran mehukanistereita, kuljetti lautat uimalla rauhaisaan paikkaan lammessa ja ankkuroi kivellä pohjaan. Turvelauttakokeilu osoittautui menestykseksi. eli poikasen teini-ikään saattaneiden . Haittamekanismi on seuraava: Retkeilijä kävelee polkua lammen rannassa, jolloin munia hautova kaakkuri säikähtää ja pakenee rantatöyräällä olevasta pesästään. Teko tapahtui vanhan lain aikana. Pesinnässään onnistuneiden . tässä harvinaisessa kuvassa mustarastas ruokkii räkätTirastaan poikasta. Nokallisessa on yleensä useita matoja tai hyönteisiä. tomi muukkonen Lumilapio-palkinto Juha Kauppiselle Nuuksion kaakkurit hyväksyivät pesälautat
Jo touko?kesäkuun vaihteessa oli lennossa paljon päiväperhosia kuten auroraperhosia, sitruunaperhosia, kangasperhosia sekä muun muassa paatsamasinisiipiä?, Kullberg sanoo. ?Vaellusvirtauksetkin ovat olleet suotuisia. Keskikesän päiväperhosia ovat isot hopeatäplät sekä haapa- ja häiveperhoset. Tuomien kukkiessa elimme pientä väliaikaa, jolloin päiväperhosia oli jo paljon muttei juurikaan yöperhosia. ?Nyt perhosia tulee aina vain lisää?, museomestari Jaakko Kullberg Luonnontieteellisestä keskusmuseosta kertoo. Kesä?heinäkuun vaihteessa alkaa lentää lajeja, jotka ovat viettäneet talven keskenkasvuisena toukkana. Toukokuussa Suomessa havaittiin ensimmäiset joukot ohdakeperhosia ja amiraaleja sekä etelänpäiväkiitäjiä. Karttaperhosella sukupuolet ovat lähes samanlaiset, sukupolvet sen sijaan poikkeavat kovasti toisistaan. Keväällä ja alkukesällä kotelosta kuoriutuvat perhoset ovat punakeltaisia ja mustapilkkuisia, kun taas kesä? heinäkuussa kuoriutuvan toisen sukupolven yleisväritys on hyvin tumma, joskus lähes musta ja siivissä on valkoiset poikkivyöt. Myös useat isonokkosperhoset ovat talvehtineet onnistuneesti.? Perhoset rytmittävät elonsa ravintokasvien mukaan. Ei siis ihme, että Carl von Linné erehtyi ja nimesi aikanaan eri sukupolvien perhoset eri lajeiksi. alice karlsson, hannu aarnio 15/2013 Suomen luonto 9. Kaakkois-Suomessa oli viime vuonna enemmän kuusamaperhosia kuin koskaan aiemmin. ?Odotettavissa on hyvä perhoskesä. Silloin ensimmäiset merkit uudesta lajistosta alkavat näkyä vaeltajalajien syysKarttaperhosen toisen sukupolven ilmestymisenä, talvehtisukupolven yksilö. vien päiväperhosten kuoriutumisena hannu aarnio pentti johansson / prolk Haapaperhonen lentää keskikesällä. ja varsinkin yöperhosten väreissä, joihin tulee enemmän keltaisia ja punaisia syksyn sävyjä ilmentäviä lajeja. JOILLAKIN PERHOSILLA koiras ja naaras ovat erinäköiset ja joskus myös erikokoiset. ilmiömäistä Perhoskesä on parhaimmillaan KESÄKUUSSA syreenien kukkiessa alkoi paras perhosaika. Esimerkiksi neilikkayökkösten pitää olla lennossa silloin, kun kohokit ja neilikat kukkivat. Kullbergin mukaan perhossyksy alkaa jo heinä?elokuun vaihteessa. Suomessa karttaperhonen on ilmiön ainoa edustaja
Kesäkuun lopulta lähtien näkee elokorentoja ja heinäkuun puolivälistä punasyyskorentoja. ?Molemmat ovat hyvin yleisiä EteläSuomessa?, sanoo korentoharrastaja Petro Pynnönen. antti halkka petro pynnönen Kesäkuisia havaintoja voi lähettää osoitteeseen petropynnönen@hotmail.com. Kulkusyyskorennon silmien alaosa on sinertävä. Pegasoksen mahassa oleva matkustamo on muutettu laboratorioksi, jonka mittalaiteet ovat alansa huippua. Viime vuonna tämä ilmojen paksukainen lenteli saastuneen Keski-Euroopan taivaalla. Laji nähtiin Suomessa vastikään vasta toisen kerran. Ilmalaivan avulla kerätään näytteitä lähinnä ilmakehän pienhiukkasista ja kaasuista eri korkeuksilta. Näytteitä käytetään arvioitaessa miten pienhiukkaset ja kaasut vaikuttavat ilmanlaatuun ja ilmastonmuutokseen. Se on lentokonetta hitaampi ja voi liikkua tuulen nopeudella samassa ilmamassassa. Nyt kerätään vertailuaineistoa Suomesta, jossa ilma on melko puhdasta. Pegasos poistuu Suomesta kesäkuun puolivälissä. IlmAkuva Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. rainer rajakallio Hellepäivät ovat yleisiä vain etelässä Hellepäivien lukumäärät keskimäärin vertailukaudella 1981?2010 ?P elkk ä lu on no nvar ain en alue ke skell ä ka up un kia ei näytä hy vä ltä ja sa a kaup un gin rä hj äis en oloi sek si.? Mikko Brigatjev Helsingin Sanomien mielipi desivuilla 4.6.2013. 10 Suomen luonto 15/2013 ilmatieteen laitos Oho! toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu Viime kuun viisi hellepäivää Lapissa olivat poikkeus, sillä Pohjois-Lapissa ei ole toukokuussa keskimäärin juuri ollenkaan hellepäiviä.. rainer rajakallio Luonto ja ympäristö nyt poimintoja Pienhiukkasten tutkimusalus. Punainen sudenkorento kiinnostaa JOS NÄET kesäkuussa punaisen sudenkorennon, se voi olla huippuharvinainen kulkusyyskorento. Kuvattu Espanjassa. Puhdas ilma toi zeppeliinin Suomeen usvaiseen taivaanRantaan lipuu paksun sikarin muotoinen, lentävä esine ääneti. Aerosolien on todettu viilentävän ilmastoa. Kun niistä yritetään monista hyvistä syistä päästä eroon, viedään samalla yksi tär- keimmistä ilmaston lämpenemisen jarruista. Miksi ilmalaiva. Se on Pegasos-projektin tutkimusväline, ilmalaiva. Pegasos eli Pan European Gas AeroSOls climate interaction Study on hanke, johon tavalla tai toisella liittyy 12 EU-maata ja 26 instituutiota, Suomesta lähinnä Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen ilmakehätieteiden osasto. Lisäksi se on yllättäen helikopteriakin ketterämpi. Suhteessa omaan painoonsa se kantaa lentokonetta suuremman kuorman. Kulkusyyskorento on ainoa syyskorento, jonka voi nähdä touko?kesäkuussa
Kysyimme Aronia-tutkimuslaitoksen Mikael Kilveltä haahkan ahdingon syitä ja ehdotuksia toimiksi, joilla haahkaa voi auttaa. kymmenestä naaraasta selviää seuraavaan vuoteen. Miten haahkat puolustautuvat merikotkan saalistusta vastaan? Haahkat ovat kasvattaneet poikashoitoryhmien kokoa. Sata vuotta sitten majakanvartijat pelastivat haahkan ihmiseltä, kun haahkaa vainottiin laajasti muualla saaristossa. Jasmin Awad / istockphoto Ilmeisesti merikotka on paljastunut Hankoniemen tutkimuksissanne haahkan vähenemisen pääsyyksi? On ehdottomasti. Ensin pitäisi tunnustaa ongelma, ja lähteä pikaisesti hakemaan ratkaisuja ihan Mikael Kilpi oikeasti. Ainoa toimiva tapa on turvata haahkan onnistunut pesintä ja poikaskasvatus! Ehkä meilläkin voisi vanhan islantilaisperinteen pohjalta alkaa turvata pesintää pesäkojujen avulla, joskin ajatus tuntuu ehkä vieraalta. Voisiko merikotkien oleskelua estää joillakin alueilla? Tähän on vaikea vastata. Haahkat hakeutuvat kasvillisuuden ja ihmisen turvaan. Antti Halkka Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 15/2013 Suomen luonto 11. Kanta pysyy ennallaan tai kasvaa vain, jos yhdeksän Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. mikael kilpi Suomen haahkojen määrä on vähentynyt puoleen parissakymmenessä vuodessa. Mikä tähän on syynä, dosentti Mikael Kilpi Åbo Akademin ja Novian Aronia-tutkimuslaitokselta? Suurin syy on naaraiden kasvanut kuolleisuus. Täällä naaraista jää vuosittain henkiin noin 70 prosenttia, siis melkein kolmannes kuolee. Merikotka, minkki ja supikoira saalistavat naaraita haahkan keskeisillä alueilla lounaissaaristossa, ja merikotkan voi sanoa tyhjentäneen ulkosaariston haahkoista Hanko? Utö-välillä. Haahka ei tule olemaan ainoa laji, johon kotkien saalistus vaikuttaa. Joka tapauksessa koko homma etenee nyt ulkosaaristosta kohti mannerta. Onko haahkasta jotain positiivista kerrottavaa? Pesintä sujuu yhä joissain paikoissa. Hankoniemen edustalla Bengtskärin melko pienessä majakkasaaressa pesii tänä vuonna yli 200 haahkaa. Turistirysä on haahkojen suosiossa, vaikka lähiluodot ovat tyhjentyneet. Haahkat ovat siis hakeutuneet ihmisen suojiin. ?Haahkat hakevat ihmisestä suojaa.? Haahkakannat ovat romahtaneet. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Kun haahkat siirtyvät pois ulkosaaristosta, supikoira ja minkki ovat sisäsaaristossa uusi ongelma. suora linja mikael kilpi Kun haahkanaaras hautoo, vaara joutua merikotkan kynsiin on suuri. Tämä toimii ihan hyvin isoja lokkeja vastaan, mutta ei tepsi merikotkaan. Samalla ne naaraat, jotka pesivät metsäsaarilla ovat olleet hienoisessa etulyöntiasemassa. Saalistus näkyy yhä koirasvoittoisempana kantana. Nykyään koiraita eli kalkkaita on useampi kuin kaksi yhtä naarasta kohden. Pesimistapa tuntuu nyt yleistyvän. Miten haahkakannan romahdus pysäytetään? Suomessa ongelma on kytköksissä saalistukseen
Suomalaisilla on ollut merkittävä rooli puiston synnyssä. Äänisniemelle Arkangeliin suuri erämaa U usi kansallispuisto on ykjälkeen?, arvioi Luonnonsuojeluliiton Venä100 km si Euroopan luonnontilaijä-koordinaattori Olli Turunen. Vienanmeri simpia ja laajimpia metsäerämaita. Aivan viime vuosiin saakka erämaata ovat uhan- luontopolun. Runsaan 2000 neliökilometrin puistosta 1800 neliökilometriä on itse niemessä, loput 200 neliökilometriä Vienanmerellä. Puisto tukee myös paikallisen pomorien merenrantakansan elinkeinojen säilymistä. Seudun vesistöt ovat laiset metsäyhtiöt sitoutumaan siihen, etteilohikalojen merkittäviä kutupaikkoja, ja vät ne osta puuta Venäjän suojelun arvoisilta niissä elää harvinaisia jokihelmisimpukoita, toteavat asias- alueilta. Sen nimi onkin Pomorien kansallispuisto (Onezhkoje Pomorje). ?Äänisen niemimaata on kaavailtu suojeluun yli 15 vuo- lisen WWF:n asiantuntijoiden avustuksella yli 15 kilometrin den ajan. Toimittanut jorma laurila maailmalta Nuoret luonnonsuojelijat tekivät Äänisniemelle 15 kilometrin luontopolun vuonna 2010. venäjä Venäjä perusti Vienanmerelle työntyvälle Äänisen niemimaalle yli 2000 neliökilometrin kansallispuiston. Venäjän hallituksen päätös osoit- kus ja EU:n nuoriso-ohjelma rahoittivat hanketta. Myös metsiä hakannut venäläisyhtiö oli valmis kompsa aktiivisesti vaikuttaneet Suomen luonnonsuojeluliitto ja romissin kautta tukemaan suojelua. Vuonna 2010 Luonto-Liiton ja paikallisen Aetes-järjestön nuorisojärjestö Luonto-Liitto tiedotteessaan. Alle 300 kilometrin päässä Suomen rajalta sijaitseva suo- leirillä nuoret tekivät Suomen luonnonsuojeluliiton ja paikaljelualue (kartassa vihreällä) on lähes Lemmenjoen kansallispuiston kokoinen. Polku totaa, että luonnonsuojelu etenee Venäjällä taas vuosien tauon teutettiin palvelemaan erityisesti matkailijoita. kuvat luonto-liitto ?Päätös osoittaa, että suojelu etenee Venäjällä taas.? 12 Suomen luonto 15/2013. Suomen ulkoministeriö, Suomen ympäristökesneet avohakkuut ja tienteko. Äänisen nieMerkittävä sysäys suojelulle saatiin, mimaan kansallispuisto kun suomalaiset ja venäläiset luonnonsuojeKarjalan tuo merkittävän lisän tailujärjestöt saivat 2000-luvun alussa suomaArkangel tasavalta gametsien suojeluun
uutisia Kansallispuisto suojelee myös rannikolla asuvien pomorien kulttuuria. Uhatut hautausurakoitsijat Melkein kaikki ihmiset pitävät pikkulinnuista ja haluavat suojella niitä. Newcastlen yliopiston tutkijat havaitsivat aivan sattumalta, että merisiilit käyttävät tuossa prosessissa apunaan nikkeliä. Löydön innoittamina tutkijat tekivät yksinkertaisen kokeen, jossa he lisäsivät pikkuruisia nikkelihippuja hiilidioksidipitoiseen veteen. Tiedemiesten suureksi yllätykseksi nikkeli imaisi vedestä kaiken hiilidioksidin, jonka jälkeen se oli helppo muuntaa kalsiumkarbonaatiksi. Tutkijat uskovat, että samaa menetelmää voidaan hyödyntää myös teollisuudessa. Kun yhteys lääkkeen ja lintukuolemien välillä selvisi, diklofenakin käyttö kiellettiin. Suomesta tutkimusretkelle osallistui muun muassa arvostettu luonnonsuojeluasiantuntija, emeritusprofessori Rauno Ruuhijärvi, joka toimi tuolloin myös suomalais?venäläisen luonnonsuojelutyöryhmän puheenjohtajana. ?Tutkimusretken jälkeen käynnistettiin Suomen ja Arkangelin alueen kahdenvälisenä yhteistyönä Äänisen niemimaan luonnonsuojeluarvojen inventointihanke. Retki toteutettiin Venäjän, Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteistyönä. Korppikotkilla on hätä. Sen pohjalta valmisteltiin kansallispuiston perustamisasiakirjat sekä alkuperäinen yli 3000 neliökilometrin laajuinen suojeluesitys?, toteaa johtava asiantuntija Tapio Lindholm Suomen ympäristökeskuksesta. Alkuperäisen suojeluesityksen laatimisen jälkeen kansallispuiston perustamiseen osallistuivat myös useat venäläiset tutkimuslaitokset, ympäristöhallinto ja luonnonsuojelujärjestöt. Jorma Laurila Nikkelistä apua ilmastolle? tutkimus Monet merieläimet muuntavat veden hiilidioksidia kalsiumkarbonaatiksi, josta ne rakentavat itselleen kuoria ja tukirakenteita. Se olisi varmempi ja huomattavasti halvempi tapa kuin valtaosa nykyisistä, joissa hiilidioksidi imuroidaan talteen ja pumpataan varastoon syvälle maan alle kalkkikivimuodostumiin tai entisiin öljylähteisiin. Erkki Makkonen 15/2013 Suomen luonto 13. Ani harva suhtautuu samalla tavalla korppikotkiin: ne ovat rumia ja saastaisia raadonsyöjiä. Ne huomaavat erilaisiin sairauksiin ja loisiin kuolleet eläimet ensimmäisinä ja saapuvat nopeasti petojen tappamien eläinten haaskoille. Sitä käytetään kuitenkin yhä laittomasti, vaikka linnuille vaarattomia valmisteita on saatavilla. korppikotkat Olli Turunen tuntee Äänisniemen luontoarvot. Jokihelmisimpukat viihtyvät seudun joissa. Juha Valste Jorma Laurila Huppukorppikotka laskeutumassa haaskalle. kansallispuisto ?Yhdessä tehty luontopolku kulkee juuri perustetun kansallispuiston sisällä ja tarjoaa erinomaisen näyteikkunan alueen upeaan luontoon?, sanoo Luonto-Liiton Venäjä-koordinaattori Birthe Weijola. kansallispuiston valmistelu käynnistyi vuonna 1997 toteutetun kansainvälisen tutkimusretken suositusten perusteella. Näin ne estävät esimerkiksi monien taudinaiheuttajien leviämistä. Korppikotkien tuho johtuu diklofenakista, karjan hoitamiseen käytetystä kipulääkkeestä. Etelä-Aasian korppikotkista on jäljellä enää kolme prosenttia 15 vuoden takaisesta (RSPB Birds Magazine, Spring 2013). Korppikotkat ovat tärkeä osa luonnon jätehuoltoa. Suurikokoisen eläimen raadolle saattaa Afrikassa kerääntyä tunnissa yli sata korppikotkaa, jotka huolehtivat eloperäisen jätteen poistamisesta
Kuukauden laji: keltamatara S uomessa tavataan 18 mataroiden suvun yli 400 lajista. Niistä valkokukkaiset ahomatara ja luhtamatara lienevät tutuimmat ja yleisimmät. Mataroiden joukossa keltamatara onkin poikkeus juuri värinsä vuoksi; muut matarat kun ovat valkokukkaisia. Keltamatara viihtyy kuivilla kasvupaikoilla: kedoilla, katajikoissa, kallioilla, pientareilla ja merenrannoilla. Keltamataran historia on siis pitkä verrattuna paimenmataraan, joka tuli Suomeen 1800-luvulla idästä tuodun heinänsiemenen kylkiäisenä. Keltamataran ja paimenmataran risteytymät ovat piennarmataroita, joiden kukat ovat kellanvaaleita. Sillä on myös pienet, neulasmaiset lehdet, joista haihtuminen on vähäistä. Keltamatara on uhanalaisuuden luokitukseltaan vaarantunut. Risteytyminen on selvästi vähentänyt keltamataroita. Keltamatara on ollut yleinen ketojen, niittyjen ja piennarten väriläiskä, mutta perinneympäristöjen väheneminen on myös vaikuttanut kasvin vaarantumiseen. Keltamatara kasvaa Suomessa harvinaisena Etelä-Lapissa, mutta yleisempi se on lin- Kulta- viuhko Keltamatara on matarakasveistamme värikkäin. Kullankeltaisia viuhkoja etsitään myös kesäkuussa Luonnonkukkien päivänä, jonka teemalajina ovat matarat. teksti johanna mehtola / kuva esa ervasti 11/2011 14 Suomen luonto 15/2013. Piennarmatara alkaakin paikka paikoin olla yleisempi kuin keltamatara. Kasvi on sopeutunut kuiviin oloihin hyvin, sillä pääjuuri kurkottaa syvälle maahan ja on runsaasti haarova. Sitä uhkaa risteytyminen lähisukuisen paimenmataran kanssa. Keltamatara on alkuperäinen luonnonkasvi maamme merenrannoilla; vanhoilla kedoilla se on muinaistulokas
Kasvin kukista on saatu keltaista ja juurista korallinpunaista väriä. runo). Keltamataraa on käytetty maidon juoksuttamiseen juustonvalmistuksessa ja sen kukilla on värjätty juustoja esimerkiksi Välimeren maissa. Viehättävässä kirjassa Pääskynhattu, päivänkämmen . Katso retket ja lisätietoja www.sll.fi/ luonnonkukat. keltamatara Galium verum kasvumuoto: Monivuotinen pysty ruoho. koko: 20?60 senttiä. varsi: Vankka, pysty, hienokarvainen ja liereä, tyvestä nelisärmäinen. lehdet: Neulasmaiset, päältä kiiltävät, alta hienokarvaiset, säteittäiset, 8 lehteä kiehkurassa. KUKKA: Kukinto on laaja, kapean kartiomainen ja tiheäkukkainen kerrannaisviuhko, teriö tummankeltainen, halkaisijaltaan 3 milliä, miedosti hunajantuoksuinen. KUKINTA: Heinä?syyskuussa. elinympäristö: Paisteiset kedot, paahteiset kalliot, ulkosaariston nummet, laitumet, pientareet, katajikot, merenrannat ja tienvarret. levinneisyys: Etelä-Suomessa yleinen, sisämaassa harvinaistunut. uhanalaisuus: Vaarantunut. älä sekoita: Keltamatara risteytyy lähisukuisen paimenmataran kanssa. Koska pidoissa jo tuolloin tarjottiin usein väkijuomia, syntyi niissä monesti tappeluita. Keltamatara on vanha rohdoskasvi, jota on käytetty muun muassa ihotautien hoitoon. Risteymäyksilöt ovat piennarmataroita, joiden varsi on nelisärmäinen ja kukat kellanvaaleita. kasviatlas / kasvitieteellinen keskusmuseo Tiesitkö. Carl von Linné oli nähnyt Öölannin matkallaan, että pitotaloja koristeltiin keltamataralla niin kukkien kuin niiden tuoksunkin vuoksi. Kasvi on englanniksi Lady´s Bedstraw (Rouvan vuodeolki) ja sil- lä onkin täytetty patjoja, koska se tuoksuu hyvältä myös kuivattuna. Mataroiden suvun nimi Galium on peräisin kreikan sanasta gala, joka tarkoittaa maitoa. Ne kun eivät kelvanneet aaseille ruuaksi. Kasvikertomuksia (Aapala & Aapala, Otava 2007) kerrotaan, että Tanskassa ja Ruotsissa keltamataraa pidettiin eripuran tuojana. n Luonnonkukkien päivää vietetään sunnuntaina 16.6. jan Kristiinankaupunki?Lappeenranta eteläpuolella. Kalevalassakin viitataan keltamataraan ja sen käyttöön värjäyskasvina: neiti oli mataramaalla, keikkui keltakankahilla, paineli punapaitoja, keitti keltakattiloita (19. Vuoden 1683 julkaistussa Elias Tillandzin kokoamassa kasviluettelossa keltamataran nimi on Neitzen Marian sängynruoho. Se on myös perinteinen värikasvi, jonka kukista saa keltaista väriä ja juurista punaista. Keltamatara on yleinen etelässä, sisämaassa harvinaistunut. 15/2013 11/2011 Suomen luonto 15. Linné päätteli tästä, että riidan ja tappelun aiheuttaja onkin keltamatara. Myös Tanskassa oli päädytty samaan olettamukseen jo 1600-luvulla. Vanhastaan sitä on käytetty myös rohdoskasvina turvotukseen, munuaisvaivoihin ja haavojen hoitoon. Keltamataraa on sanottu myös ruumiinkukaksi, sillä kukkien tuoksun vuoksi sitä laitettiin vainajan alle arkkuun peittämään kalman hajua. Nimitys Neitsyt Marian sänkyheinä on taas peräisin vanhasta pyhimystarusta, jonka mukaan Maria nukkui jouluyönsä tallissa keltamataran oljilla
Aikuisilla kuikilla on vähän vihollisia. 16 Suomen luonto 15/2013
Mökkijärven alkulintu teksti ja kuvat Mauri Leivo Kuikka on oppinut elämään kesämökillään hääräävän ihmisen naapurina. 15/2013 Suomen luonto 17
Sen jälkeen ne ovat silminnähden tottuneet ihmiseen?, kertoo Pekka Lehtonen kokemuksistaan Suonteella Etelä-Savossa, missä hän on jatkanut isänsä Leo Lehtosen kuikkatutkimuksia. ?Kuikat ovat pakon edessä hyväksyneet ihmi- Usein ihmisen toiminta aiheuttaa kuikille myös harmaita höyheniä. 18 Suomen luonto 15/2013 sen järvilleen. Kuikat ja kesämökkiläiset ovat myös oppineet tulemaan toimeen keskenään. ?Vielä 1960?70-luvuilla kuikat olivat mökkijärvellämme todella arkoja. Kuikat ovat rohkaistuneet luottamaan ihmiseen. uikan huuto tyynellä järvellä illan kajossa tai aamun usvassa sykähdyttää. Kun telttailu saarissa on vähentynyt, ihminen ja kuikka voivat usein elää sopuisaa yhteiselämää lähekkäin.? Näin on käynyt myös Lehtosen omalla mökkisaarella: ?Kuikka on pesinyt monena vuonna vain 50?80 metrin etäisyydellä mökistämme ja saanut myös poikasia.? Helsinkiläinen lintuharrastaja Lea Heikkinen kertoo samanlaisista kokemuksista mökillään Mikkelissä: ?Kuikkapari pesii järvenlahdella 40 metrin päässä saunarakennuksestamme.
Kuuna päivänä en olisi uskonut kuikkien sietävän niin taajaa ihmisen läsnäoloa, mutta niin vain jokaisena vuonna, kun olen järvellä kulkenut, pariskunta on saanut yhden tai kaksi poikasta lentoon. Suomalaiset kuikat ovat pitäneet pintansa muuttuvassa järvimaisemassa. Saamme saunoa ja uida aivan normaalisti.? Kuikkia kauan tutkinut Raimo Pakarinen kertoo kirjolohilammella pesivästä kuikasta, joka antoi silittää selkäänsä onkivavalla. Hänen laajat tieteelliset artikkelinsa ovat olleet maailmanlaajuisen kuikkatutkimuksen kivijalka jo vuosikymmeniä. Viime aikoina tutkimus on painottunut kannanseurantaan, kun taas lajin pesimäbiologiaa on tutkittu melko vähän. Lintuatlasten ja lajiseurantojen avulla kuikkakannan kehitystä on voitu seurata säännöllisesti koko maassa. Joillakin järvillä yksittäiset lintuharrastajat ovat tehneet tarkempia laskentoja ja kannanarvioita. Leo Lehtosen jalanjäljillä suomalaisten kuikkien vanavedessä ovat kulkeneet muiden muassa Pekka Lehtonen, Jukka Kauppinen, Jukka Virtanen, Raimo Pakarinen sekä Pentti Linkola. Sen sijaan munat ja pienet poikaset päätyvät usein varisten, korppien, minkkien, supikoirien, haukien ja muiden petojen ateriaksi. Kuikalla on kuitenkin yksi erittäin hankala Kuikkaa on tutkittu ennen muuta Suomessa ja Ruotsissa, maissa jotka kuuluvat kuikan levinneisyyden ydinalueeseen ja joissa lintutieteellinen tutkimus on tasokasta ja laajaa. Yksi merkittävimmistä kuikkatutkijoista oli Leo Lehtonen (1916?2002), joka 1970-luvulla väitteli kuikan biologiasta ja tutki lajia usean vuosikymmenen ajan. Kolmen ensiksi mainitun pääasiallista työskentelyaluetta on ollut Järvi-Suomi, missä osapuilleen puolet meikäläisistä kuikista asustaakin. Kuikilla on työnjako kunnossa: molemmat hautovat vuorotellen. 15/2013 Suomen luonto 19. Rantakaavoitus- ja mökkirakentamisinnostus, lisääntynyt veneily, happosateet, järvien vedenlaadun heikkeneminen ja muut ikävät muutokset tuntuivat liian suurilta ikivanhalle vesilinnulle. Kuikka on niin iso roikale ja taitava uimari, etteivät kuikkajärvien liepeillä norkoilevat tavalliset lintu- ja nisäkäspedot havittele sitä ruokalistalleen. Retkeilijöitä, koirantaluttajia, uimareita ja muita kaksijalkaisia kuljeskelee rannoilla keväästä syksyyn. Suomalaista kuikkatutkimusta Se sietää pesimisaikaankin perheemme mökkitouhuja. Alkulinnun sopeutumiskyky on yllättänyt. Vuosikymmeniä sitten moni ornitologi ennusti kuikalle pitkiä, pahenevia nälkävuosia. ?Pesivien kuikkien keskimääräinen pakoetäisyys on lyhentynyt, mikä parantaa haudonnan onnistumismahdollisuuksia.? Myös omassa seurannassani oleva kuikkajärvi tarjoaa oivan esimerkin nimikkolintunsa sopeutumisesta. Mutta synkät madonluvut eivät ole toteutuneet. Aikuisilla kuikilla on vähän luontaisia vihollisia
vastustaja, joka uhkaa sitä kaikkialla ja kaikissa elämänvaiheissa . lasketaan yhteen, ei ihme että jopa kaksi kolmasosaa pareista epäonnistuu joka kesä vuoden tärkeimmässä tehtävässään. Kuikan lisääntymisstrategia perustuu aikuisten pitkään ikään ja vähäiseen kuolevuuteen sekä pieneen jälkeläisten määrään. ihminen. Ihminen muuttaa monin tavoin kuikkien elinympäristöä. Alkulinnun ikiaikaisia asuinrantoja kaavoitetaan ja mökitetään, pesimäjärviä säännöstellään, kuikkien kalastusvesiä samennetaan ravinteilla, öljyä päästetään mereen talvehtimisalueilla. Kuikille aiheutuu harmaita höyheniä myös piittaamattomuudesta ja ajattelemattomuudesta: Kalaverkot niiden kala-apajilla, juhannuskokko pesimäsaarella, liian pitkä evästelytauko tai ongintarupeama pesän vieressä, moottoriveneen ajattelematon ryntäys järvellä kelluvan kuikkaperheen sekaan, lintuharrastajien sekä valokuvaajien taitamaton toiminta pesän lähettyvillä. Kuikkapari saa yhden poikasen lentoikäiseksi joka toinen tai kolmas vuosi. 20 Suomen luonto 15/2013 Kaksi kuolee, kaksi syntyy Kun kaikki kuikan elämän vastukset . Suomalaiset kuikat saavat paria kohti lentoon keskimäärin 0,3?0,5 poikasta; toisin sanoen yhden poikasen joka toinen tai kolmas vuosi. Se on siis aivan päinvastainen kuin esimerkiksi samankokoisilla sorsilla, joiden aikuiskuolleisuus on suuri muun muassa metsästyksen takia. Munia kuikalle ilmaantuu lähes aina kaksi. luonnolliset ja ihmisen aiheuttamat . Parien ja alueiden välillä on tässä huomattavia eroja.