Keväällä tulivat voimaan ruokasieniasetus sekä siihen liittyvä elinkeinohallituksen päätös kauppasienistä. Ruokasieniasetuksella yritetään valvoa kuluttajille myytävien sienten laatua ja myrkyttömyyttä. Siinä maarataan muun muassa, että korvasieniä myytäessä on kerrottava niiden oikeasta käsittelystä.. Myytäviksi kelpaavat päätöksen mukaan vain seuraavat metsäsiener: herkkuratit, kangasratti , punikkitatit, haaparousku, kangasrousku, karvarousku , leppärouskut , isohapero, keltavahvero eli kantarelli , suppilovahvero, mustarorvisieni , lampaankääpä, vaaleaorakas , korvasieni ja huhtasienet. Sienikaupalle uudet säädökset Sienikauppa on saanut uusia säädöksiä . Lisäksi saa kaupata viljeltyjä herkkusieniä , siitakkeja, tryffeleitä, osterivinokkaita sekä talvijuurekkaita
Ymmärtävätkö ministeritkään tätä kaikkea. Se ei katkenne edes silloin, kun Ounasjoen rakentaminen on edessä. vuosikerta SUOMEN LUONTOA JULKA ISEE Suomen luo nnonsuojeluliitro ry Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki 15, puh .90-642 88 1 Liiton toimisto on avoinna m aanantaista perj antaihin klo 8.3016.00 , kesäkuukausina 8. Jos rakentamispäätöstä ei ole vielä tehty, on suomalaisella demokratialla vielä hetki aikaa pelastaa uskottavuutensa. 90406 262 . 2/ l s4500 mk 1/ 1 s 2800 mk 1/2 s 1600 mk 1/4 s 1000 mk 2-väri 4-väri 6300 mk 8400 mk 3600 mk 5000 mk takak. Vai jatketaanko yhä demokratialeikkiä, jossa eniten huijaava voittaa. 30. Ihmiset ymmärtävät kuitenkin, että vesi nousee heidän pelloilleen, metsiin ja porolaitumille, hävittää talot, hillamaat ja maiseman. SUOMEN LUONNON TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojelulii ton toimisto. Tilaushin ta on 90 mk , Suomen luonnonsuojeluliito n jäsenille 65 mk. Vuonna 1982 Suomen Luonto ilmestyy kahdeksana numerona. Ihmiset eivät todellakaan ymmärrä, kuinka tämä voisi olla heidän etujensa mukaista. Millä oikeudella. ISSN 0356-0678 Värierottelut : Oy Lito-Scan Ab , Espoo Painopaikka: Forssan Kirj apaino Oy , Forssa SUOMEN LUONTO ) / 82 41. Silläkö oikeudella, etteivät ihmiset voi päättää niin tärkeästä ja vaikeasta asiasta kuin energiapolitiikka, koska he eivät sitä kuitenkaan ymmärrä. TOJMIWS Päätoimittaja: Seppo Vuokko Toimitussihteeri: Outi Pärnänen (vt.) Toimittaja: Kaarina Miettinen (vt.) Taitto: Markku Tanttu TOIMJWSNEUVOSTO Antti Karlin , Kalevi Keynäs, Marjukka Kulmanen, Tapio Lindholm , Veikko Neuvonen , Helge Rontu , Pirjo Tuusa, Pertti Uotila ja Juha Valste. Päätöksenteon piirileikki Tätä luettaessa on päätös Vuotoksen altaan rakentamisesta ehkä jo tehty, Samalla on sidottu Suomen energiapolitiikka päättymättömään ydinvoimala-tekoallas-kierteeseen. Samalla valtioneuvosto on ottanut selvän kannan ympäristödemokratiaan, ihmisten oikeuteen päättää itse omasta elinympäristöstään ja oikeuteen asua omalla kotiseudullaan . Samoin ihmiset ymmärtävät, että allas on pienimmillään 30 km 2 ja suurimmillaan yli 220 km 2 ja että se laskee liemensä ja metyylielohopeaiset kalansa jo muutenkin rasitettuun Kemijärveen. lrtonumero 12 mk . Osoitteenmuu tokset pyydetään ilmoittamaa n kirjallisesti liiton toimistoon . 3015 . Paikalliset asukkaat, jotka yrittävät puolustaa oikeuttaan harjoittaa elinkeinoaan ja elää Lapissa, ovat joutuneet keräämään adresseja, järjestämään kokouksia, lähettämään kirjelmiä ja anomaan pääsyä ministereiden luokse. 4200 mk 5400 mk 7200 mk Ilmoitusm yynti: Heikki Kultti , puh . Johtavatko maan energiapolitiikkaa eduskunta ja valtioneuvosto vai Imatran Voima ja Kemijoki Osakeyhtiö ja niiden takapiruina olevat teollisuusja teknokraatti piirit. Vuotoksen allashanke on tämän kehityksen symboli. vsk. Tilaukset välittää myös Suomen Luon nonsuojel un Tuki Oy , Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki 10, puh . Lehti voidaan tilata maksamalla tilaushinta postisiirtotilille no 608 21-1 . Poliitikot ovat kuitenkin jättäneet täysin omaan arvoonsa kerätyt adressit, Kemijärven ja Pelkosenniemen kunnanvaltuustojen vastustavat kannat sekä vastustavan yleisen mielipiteen . Nro 5 1982 4 1. ILMOIWSHINNA T mv. Omin varoin, omalla ajalla vastassaan valtionyhtiö Kemijoki Oy:n rahat, helikopterit ja vaikutusvalta. 90-710 184 tai 701 1065. Yhteiskuntaa säätelevän tiedon mutkistuessa valta ja elinympäristöämme koskevat ratkaisut ovat keskittyneet pienille asiantuntijaryhmille, jotka ohjaavat tehokkaasti poliitikkojen toimia. Ismo Tuormaa 3
20 26 29 30 39 39 4 I 42 SUOMEN LUONTO ) / 82 41. . . . Lasten Luonto . . .... Yrjö Haila, Olli Järvinen , Esa Ranta ja Kari Vepsäläinen : Evoluu tio Suomen luonnossa IV : Laj ien syntyminen ja häviäminen ...... . . . Summaries of the Main Articles . .. .. . .. . .... Outi Pärnänen: Piirisihteeri on jokapaikanhöylä . . .... . . .. ... SUOMEN LUONTO 5 1982 Päätöksenteon piirileikki .. Kirjallisuutta .. . Ilmari Hustich maailmankansalainen ... Ilpo Haahtela, Olof Rönnberg ja Juhani Lehto: Miksi rakkolevä katoaa. . . . . ... Suomen luonnonsuojeluliiton toimintakertomus vuodelta 198 1 . Katsauksia , uutisia .. ... . . . ................. . Auli Kilpeläinen : Kaikki koijärveläiset seuraavaan oikeudenkäy ntiin' .... . . vsk.. . Yrjö Haila: Maiseman muutokset näkyvät Ahvenanmaan linnustossa .... .......... . 4 3 5 6 9 14 17 Jorma Laurila : Valistavaa luonnonkuvausta ........ .. Antero Järvinen: Tarkkuutta vai taidetta : Linrumaalarin vaihtoehdot
Sitä toteutti jo kauan ennen nykyisiä iskulauseita Ilmari Hustich , jonka kirjat "Tämän päivän maailma " ja " Yksi maailma , monta maailmaa" luovat selkeät puitteet myös ym päristönsuojelulle. Jatkakaa , nyt sitä tarvitaan enemmän kuin ennen . 19 11 , kolunnut maapalloa ja varsinkin sen pohjoisia seutuja ja vetäytynyt eläkevuosikseen Ilomantsin kehitysalueelle . " Ajattele maailmanlaajuisesti , toimi paikallisesti! " Näin kuuluu nopeasti kansainvälistyneen ympäristöliikkeen ylin ohjenuora. Helsingin yliopiston opettajana, Ruotsalaisen kauppakorkeakoulun rehtorina, kauppaja teollisuusministerinä, tutkijana, monenlaisten toimikuntien ja työryhmien jäsenenä ja asiantuntijana. Alussa mainitussa viestissään Hustich myönsi olevansa apealla mielellä : ''Vaistoni sanoo, että luonnonsuojelu on taas pienehkössä lamassa. _8. Äärimmilleen pelkistettyä asiaproosaa elävöittää niissä sama pureva huumori , joka SUOMEN LUONTO ) / 82 41 vsk. Pahoittelukirjeessään hän kertoi taipuvansa " vähitellen ja epävarmasti ." Keväällä tuli suruviesti: huhtikuun viimeisenä päivänä kuoli viisas talousmaantieteilijä , luonnon ja vähäosaisen ihmisen puolustaja. Itse hän ei tehnyt itsestään numeroa vaan pikemminkin vieroksui julkisuutta ja torjui haastattelijat. Ilmari Hustich maailmankansalainen Kun joukko luonnonystäviä kokoontui keväällä 19 38 Helsingin Säätytaloon perustamaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä , sihteerinä oli Ilmari Hustich . '' Ilmari Hustichin koko elämäntyötä p ystyisi arvioimaan vain henkilö , joka olisi yhtä monipuolinen ja kauasnäkevä , yhtä valpas ja aloitteellinen läpi pitkän elämän . Vastikään 70 vuotta täyttäneen akateemikon oli määrä puhua myös joulukuussa 198 1 Suomen Luonnon 40-vuotisjuhlassa, mutta sen esti sairaus. Sillä akateemikkoradikaali olisi vaivattomasti sulautunut 50 vuotta nuorempien ympäristönsuojelijoiden joukkoon ajatuksineen: "Ympäristönsuojelu ja muu tämäntapainen toiminta on rauhan toimintaa siihen se kuu luu oleellisena osana. Toimintaperiaatteista olkoon pienenä esimerkkinä tunturivaellusreitti PallasHetta; sen suunnitteli nuori Ilmari Hustich siten , että polku väistelee arimman tunturikasvillisuuden. Ne kertovat luonnonvaroista, kehitysongelmista , kriisinaiheista ja yhteistyöstä tavalla, johon pystyy vain oivaltava ja vastuullinen maailmankansalainen . uuden ajan henkeen .'' Teuvo Suominen 5. Se on kansallista ja kansainvälistä , edistää ihmisten suojelua ja kaiken elämän kunnioittamista, eräänlaista panteismia. Sellainen rauhan suuntaus on tällä hetkellä taas jyrän alla , se on 'pehmeätä ', ihmisystävällistä, eikä oikein sovi ns. Se on osa ihmisyyden puolesta taistelemista. Kirjeessään Ilmari Hustich luonnosteli sanomaansa luonnonsuojelun nuoremmille voimille : " Vanhat ovat nähneet yhteiskunnallisten aaltojen tulevan ja menevän . teki hänestä suositun puhuJan Ja luennoitsijan . Kun Suomen luonnonsuojeluliitto keväällä 1978 juhli vapaaehtoisen luonnonsuojelun neljää vuosikymmentä , juhlaesitelmän piti Ilmari Hustich . Muut suuret yhteiskunnalliset pulmat ajautuvat sumaksi kylmä sota, lama ja työttömyys." Varmaan hänen mieltään olisi virkistänyt ja ehkä ennakkotiedot ehtivätkin virkistää Suomussalmella heinäkuussa pidetty kansainvälinen Maan puolustus -leiri , jonka teemoja olivat rauha , ympäristö ja elämäntapa. Hän oli syntynyt Helsingin Sörkässä 11. Voimme siis vain arvailla , mitä kaikkea on merkinnyt, että luonnonsuojelumies, internationalisti ja syrjäseutujen ymmärtäjä toimi mm . Mutta juuri siksi ja juuri nyt luonnonsuojelutyönne ei saisi lamaantua
Laji on strategia. Risto A. Ekosysteemeissä on tuottajia (vihreitä kasveja) , kasveja syöviä 1. Yksilöiden koko vaihtelee tasalämpöisissä selkärankaisissakin kolibreista sinivalaaseen , ja mikrobeihin verrattuna kaikki selkärankaiset ovat luonnollisesti suunnattomia jättejä. minne liikutaan ja koska. Voidaan puhua ekologisista rooleista, tehtävistä ekosysteemeissä taikka strategioista : tavoista elää , tavoista vastata yllä lueteltuihin ja niiden kaltaisiin peruskysymyksiin . asteen kuluttajia eli petoja , kuolleiden eliöiden kudoksia käyttäviä hajottajia , jne. Tunnetuin näistä on teerikukon ja koppelon hedelmänä syntynyt korpimetso, ja kaunokirjal lisuudesta on tuttu HavukkaAhon ajattelijan pyymetso. montako jälkeläistä. että alunperin samaan lajiin kuuluvat populaatiot eristyvät toisistaan . Laji on joukko yksilöitä , joilla on sama strategia , sama paikka luonnon järjestelmässä , ekosysteemeissä. Strategian valinta muistuttaa osakesii:ästämistä osingot ja kurssimuutokset kertovat , onko DNA-valinta kohdentunut tuottavasti vai ei; markkojen asemasta onnistumisen mittana ovat yksilömäärät , tai ehkä paremminkin osuus ekosysteemien energiavirrasta. Jos tutkija näkee parhaaksi kutsua saman lajin kahta populaatiota eri nimin , hän voi sen tehdä, kunhan enin osa yksilöistä voidaan määrittää annettujen tuntomerkkien perusteella oikeaan alalajiin. Esimerkiksi kanalintulajiemme risteymiä tunnetaan useita . Miten ne syntyvät ja miksi ne häviävät. Alalajien kohdatessa syntyy risteymävyöhykkeitä. Elollisen luonnon hätkähdyttävimpiä piirteitä on lajien runsaus ja monimuotoisuus. Monet eliöiden peruspiirteet vaihtelevat paljon: mistä energiaa. Risteytymisen on oltava niin vapaata, että populaatioiden geenistöt sekoittuvat sukupolvesta toiseen. Tyllin eteläisiä ja pohjoisia populaatioita on pidetty eri alalajeina: Lapin " pohjantylli " on eteläistä serkkuaan pienempi ja munii pienempiä munia . Väisänen on kuitenkin todennut erojen tasoittuneen munamittojen perusteella viimeisen vuosisadan aikana , joten "pohjantylli " ei enää erotukaan kovin selvästi eteläisemmistä lai itovereistaan . Yrjö Haila, Olli]årvinen, Esa Ranta ja Kari Vepså'lå'inen Evoluutio Suomen luonnossa IV Lajien syntyminen ja häviäminen Lajien synty (1859) oli sata vuotta sitten edesmenneen Charles Darwinin pääteos, joka mullisti maailman. LAJIEN RISTEYTYMINEN Laji voidaan biologiassa määritellä täsmällisemminkin , kun on kyse suvullisesti lisääntyvistä eliöistä : kaksi populaatiota eivät ole samaa lajia , mikäli ne eivät risteydy. Jos eläin syö suuria kasvinsyöjänisäkkäitä, kuten hirviä, peuroja tai poroja, sen on oltava kohtuullisen kookas, jne. Biologiset välttämättömyydet 6 kytkevät eri piirteet kokonaisuudeksi. v< k .. Vähemmän erilaistuneet alalajit muodostavat leveän risteymävyöhykkeen , kuten Suomen keltavästäräkit: Oulujärvestä etelään keltavästäräkkimme ovat risteymäpopulaatiota , jossa yksilöiden välinen muuntelu on erittäin suurta. MAANTIETEELLINEN ERISTYNEISYYS Alalajien ja lajien synty edellyttää ainakin useimmissa tapauksissa. Paras strategia kanavoi eniten energiaa. Luonnossa on lukemattomia tapoja elää , koska myös ympäristötilanteita on loputtomiin . kuinka suureksi kasvetaan . Lajin käsittäminen ekologiseksi strategiaksi helpottaa pohdintaa , joskin strategioita on vaikea määritellä yksikäsitteisesti. Mitä lajit ovat. Esimerkiksi hyönteislahkojen lajimäärät ovat typerryttäviä mihin maailmassa tarvitaan satoja tuhansia kovakuoriaislajeja. Geenien vaihto tapahtuu yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta kuitenkin pyystä pyyhyn , teerestä tee reen ja metsosta metsoon, joten näitä on pidettävä aitoina laJema . Alalaji n ("rodun") käsite sen sijaan riippuu harkinnasta. Elinikä vaihtelee bakteerien kymmenminuuttisesta punapuiden vuosituhansiin , jälkeläismäärä ihmisen tai norsun muutamasta turskan miljooniin . koska lisäännytään. Mikäli alalajit ovat erilaistuneet melkein eri lajeiksi , kohtaamisvyöhyke jää kapeaksi. Jotkin eliöt , esimerkiksi kasvit ja monet merenpohjan eläimet , pysyvät johonkin paikkaan asetuttuaan aloillaan koko loppuelämänsä, mutta esimerkiksi valaat, monarkkiperhoset ja muuttolinnut siirtyvät vuodenaikojen mukaan tuhansia kilometrejä ja jotkin saaristamme pikkumalluaiset vaihtavat asuinlammikkoaan kesän mittaan useaan kertaan sateiden ja kuivuusjaksojen vaikutusten mukaan . Satunnaiset risteymät eivät kuitenkaan merkme iajien samuutta. Yleensä riittävän leviämisesteen muodostaa jokin maantieteellinen tekijä kuten meri , vuoristo tai muu ympäristö, jonka ylittäminen on vaikeaa. Jos yksilö kasvaa suureksi , se ei voi olla kovin lyhytikäinen . kauanko eletään ja missä. Eristyksissä elävät populaatiot sopeutuvat kukin oman elinalueensa erityisosuo MEN LUONTO ) / 82 41. asteen kuluttajia, eläimiä syöviä 2. Eläin tai kasvi tai sieni ei voi tällaisiin kysymyksiin vastata oman mielensä mukaan, vaan peruskuviot säätelee perimä (DNA-molekyylien sisältämä tieto)
Kaunokirjallisuudesta on tuttu Havukka-ahon ajattelijan pyymetso, josta Konsta Pylkkänen kuitenkin aja11eli: " Kahdesta sekasikiöstä noin pauhataan, vaikka yleinen tilanne maailmassa on sietämä11ömän kireä ... Sama kehityshistoria lienee myös kotoperäisellä perämerenmarunalla (A rtemisia borealis), Jota 7. Montako lajia, montako yksilöä' Voikukka, kasviluokiuelijan päämaiva, sisältää useita vaikeasti eroteltavia alalajeja. saimaanlohi ja saimaanhylje , jotka molemmat ovat hyvin uhanalaisia . Näin ovat joidenkin lajien kannat ehtineet eriytyä alalajicasolle: esim. Jääkauden jälkeiset merija järvivaiheiden vuorotteluc loivat mahdollisuuksia monille vesieliöille asuttaa Suomen järviä, joihin ne siteen jäivät eristyksiin. Oletetaan , että " pohjan-" ja '' etelänkeltavästäräkit '' olisivat erilaistuneet alalajeiksi tänä aikana , edellinen jäätikön kaakkois, jälkimmäinen lounaispuolella. Kotoperäinen pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica) lienee jäänyt eristyksiin Jäämeren lauhoista jääkauden jälkeen . Tunnetuin metsäkanalintujen risteymä on teerikukon ja koppelon hedelmänä syntynyt korpimetso . Taksonomin , eliökunnan luokittelijan , harminkappaleita ovat siikapopulaatiot, Jotsta ei tarkkaan tiedetä , mitä ne ovat: eri lajeja , alalajeja vai jotakin muuta. Suvuttoman lisääntymisen johdosta tietyn alueen voikukat voivat olla kaikki samaakin alkuperää . SUOMEN LUO TO ) 1824 1 » l Geologisessa lähihistoriassam me varmaankin jääkaudet ovat tehokkaimmin eristäneet aiemmin yhtenäisiä Euroopan eliökancoja . Samoin ovat voineet lajiucua kirjoja sepelsieppo , jocka yhä edel leen kapealla yhteisellä esiincymisalueellaan risteytyvät keskenään , vaikka ovatkin eri lajeja . " loihin . Jälleen kohdatessaan populaatiot voivat olla riittävästi erilaistuneita, jolloin ne eivät enää risteyd y vaan säilyvät erillisinä , tai sitten ne risteytyvät
Darwinin käsitys , että täydellinen sarja kytkisi eri lajit yhteen, on epäilyksettä virheellinen nykyhetken kuvaus peippo ja järripeippo ovat samaa juurta, mutta niiden väliltä ei löydy välimuotojen ketjua . Joka tapauksessa enin osa kaikkina aikoina eläneistä lajeista on sammunut. Lajien muodostumisesta vallitsee kaksi vastakkaista näkemystä, joiden edustajat kiistelevät keskenään ankarastikin . Yksittäisiin kromosomeihin liittyvät muutokset saattavat olla tärkeämpiä lajien syntyvaiheissa. Darwin ja useimmat nykyaikaisen evoluutioteorian kehittäjät ovat pitäneet lajiutumista vähittäisenä tapahtumana: ''luonto ei tee hyppäyksiä''. Kasvien luokittelijoiden kiusankappaleisiin kuuluvat eräät pajut, jotka ilmeisesti ehtivät Jääkauden maantieteellisen eristyksen aikana eriytyä varsin pitkälle (niitä pidetään yleensä lajeina) , mutta jotka nyt kohdatessaan risteytyvät vapaasti ja synnyttävät runsaasti muuntelevia pajukkoja. Sukupuutossa ei ole mitään lajin "vanhenemiseen " liittyvää mysteeriä . Kromosomiston kaksinkertaistamisen periaatetta (alloploidia) sovelletaan myös kasvinjalostuksessa (esim. pubescens ja G. uhkaa sukupuutto. Kambrikaudelta nykypäiviin on kulunut noi.n 500 miljoonaa vuotta, ja tämän ajanjakson kuluessa arvellaan eläneen noin 500 mil joonaa lajia , joskaan arvio ei ole kovin täsmällinen. ÄKKIHYPPÄYKSIÄ. Varsin harvinainen tilanne evoluution ollessa kyseessä. ruisvehnä) . Koska strategia liittyy lajin yksilöiden eri piirteiden ja ominaisuuksien kokonaisuuteen , huonoa strateigaa e1 vaihdeta kuin likaista paitaa. Vaihtoehtoisen käsityksen mukaan muutokset olisivat yleensä mitättömiä , mutta joskus, lähinnä otollisissa tilanteissa pienissä ääreispopulaatioissa , muutokset saattavat olla evolutiivisesti katsoen rajuja ja johtaa verraten lyhyessä ajassa uuden lajin syntyyn. pikkulajien muodostamia ryhmiä, joiden erottaminen vaatii usein melkoista asiantuntemusta (esim. Erityisen pahaa jälkeä on aiheutettu valtamerten saareen omalaatuiselle kasvija eläinlajistolle . Sukupuutto kuuluu siis ennen pitkää kaikkien kehityslinjojen päätteeksi. campesuis) "syö" risteytymällä perämerenmarunaa tieltään; tällä hetkellä puhtaita perämerenmarunapopulaatioita on vain ulkosaariston saarilla. Monia muitakin syitä voi luetella , mutta ytimenä on laJln strategian jääminen ympäristön muuttumisen takia riittämättömäksi . apomiksi): kunkin kasviyksilön jälkeläiset ovat lisääntymismielessä erillään muista yksilöistä. Monien lähilajien kromosomiluvut ovat kuitenkin samoja , joten yleissäännöstä ei ole kysymys. speciosa) risteymänä . Kasvien pikkulajeihin verrattavia ovat lisääntymistavaltaan ja muuntelultaan eräät kärsäkkäät , jotka hyönteistieteilijä kuitenkin yleensä nimeää roduiksi pikkulaJm siiasta. Kun ympäristö muuttuu siten, että lajin strategia ei tuota riittävästi keskimäärin yhtä lisääntyvää jälkeläistä yhtä vanhempaisyksilöä kohden on laji tuomittu häviämään . Kulttuurin seuralaisena levinnyt ketomaruna (A. Lajiutuminen olisi siis luonteeltaan hyppäyksellistä ja erilaatuista kuin tavanomaisen luonnonvalinnan aiheuttama ominaisuuksien vähittäinen muuttuminen . Kotoperäisten lajien strategian on määrännyt elämä eristyneellä saarella, jolla yleensä ei ole elänyt esimerkiksi nisäkäsperoja . Etäisten saanen lajista on yleensä kotoperäistä . Esim. Toisilta alueilta saattaa levitä ekologisesti samankaltainen , mutta tehokkaampi kilpailija . vsk.. Ilmastonmuutokset esimerkiksi vuortenpoimuttumisien tai jääkausien aikana merkitsevät monasti joidenkin kehityslinjojen sammumista. Tämä on aivan luonnollista, koska yhteinen kantamuoto on elänyt menneisyydessä. Lajiutuminen on tapahtunut luonnossa itsenäisesti eri alueilla , ja se voidaan myös kokeellisesti toistaa. SUKUPUUTTO Lajiutumisen kääntöpuoli on lajien sammuminen, sukupuutto. Lajinmuodostusta koskeva kiista muistuttaa siitä, että evoluutioteoria ei ole valmis, vaan kehittyy tiedon määrän kasvaessa. Luonnon loputonta monimuotoisuutta ajatellen tuntuukin pöyhkeilyltä kuvitella , että saavuttamamme tieto olisi täydellistä ja virheetöntä. Mannerliikuntojen yhteydessä tapahtuu syvällisiä muutoksia . D SUOMEN LUONTO ) 1824 1. kevätleinikeissä, poimulehdissä, voikukissa ja keltanoissa). Pienet muutokset kasautu8 vat luonnonvalinnassa aikojen kuluessa , ja lopulta voidaan todeta uuden lajin syntyneen. Ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset ovat nykyisin kuitenkin niin rajuja , että pääteasemalle saapujia on , luontaiseen vauhtiin verrattuna paljon enemmän . Kahden kasvilajin yksilöiden risteytyminen voi tuottaa uuden lajin , mikäli kromosomiluku sattuu samalla kaksinkertaistumaan. Monenlaiset muutokset voivat aiheuttaa lajin sammumisen . Valtameren saanen kasvien ei ole tarvinnut välittää laiduntavista nisäkkäistä , ja tästä syystä onkin syntynyt suuria tuhoja , kun vuohet ja muut laiduntajat ovat kerran päässeet valloilleen. Joissakin tapauksissa (harvemmin eläinkunnassa) lajiutumisen tiedetään voivan tapahtua äkillisestikin. Tämä myös helpottaa ja nopeuttaa maantieteellistä eriytymistä. Kasvikunnassa suvuton lisääntyminen on tavallista (ns. Karhea pillike (Galeopsis tetrahit) on syntynyt karvapillikkeen ja kirjavan pillikkeen (G. Erityisesti sellaisissa kasviryhmissä , joissa siemen kehittyy ilman hedelmöitystä, on syntynyt ns. Yksittäiset geenimuutokset ja kromosomiston uudelleenjärjestäytymiset vo1s1vat tarjota perustan nopeaan lajiutumiseen myös eläinkunnassa. Darwin piti lajien välisiä eroja mielivaltaisina: tutkija piirtää rajan muunnosten liukuvaan sarjaan. Strategiaan ei ole siis kuulunut paeta vihollisia , eikä levitä kauas mutta mikäpä olisi helpompi saalis ihmisen tai ihmisen mukanaan kuljettamien seuralaislajien (kissat, koirat , rotat , siat jne.) pyydystää kuin lentokyvytön ja kesy valtameren saaren lintu
metsälaidunnus on lopl?unut. SUOMEN LUONTO ) / 82 41 v,k Hyvät vertailuaineistot ovat nykyaikana kullan arvoisia , onhan yhä tärkeämmäksi ongelmaksi nousemassa luonnon muutosten täsmällinen havainnointi. Tavoitteena oli vertaaminen Palmgrenin aineistoon sekä päästä näin pohtimaan linnustomuutoksia kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana . Föglö, Ulversö. Pontus Palmgrenin lintulaskennat Ahvenanmaalla 1920-luvun lopulla kuuluvat perusteellisuudessaan kansainvälisen kirjallisuuden klassikoihin . karian talvirehun keruu sekä hakamaiden käyttö ovat varhemmtn muullaneet suuresu maaseutu maisemaa ja siten vaiku11aneet myös linnustoon . Ainoa poikkeus tähän on hiiripöllö , Ahvenanmaalla luulta9. Saaristossa tapaa paikoin vieläkin metsälaidunnusta, joka pääsaarelta on loppunut jo kokonaan. LAJISTON MUUTOKSET Sekä 20-luvun lopulla että 70luvun puolivälissä Ahvenanmaalla on retkeilty niin paljon , että saaren pesimälinnusto on molemmilta ajoilta sangen tarkoin tiedossa . mahdollisimman monella Palmgrenin kartalle merkitsemistä 20-luvun laskenta-alueista sekä käveltiin runsaat 170 km laskentalinjaa. Linnusto muuttuu niin hitaasti, ettei sitä valpaskaan lintuharrastaja hevin huomaa, saattaapa vain muistella, että ennen oli muuttohaukkoja joka toisella suolla ja valkoselkätikkoja useammassa haavikossa kuin tänä päivänä. Tutkija Yrjö Haita on kollegojensa kanssa selvittänyt Ahvenanmaan linnuston tilaa 1970-luvun puolivälissä ja verrannut tuloksiaan Palmgrenin aineistoon. Tuntemukset ja vaikutelmat ovat liian epämääräisiä arviointiperusteita . Linjan pääsaralle eli 25 m havainnoitsijan sivuille ulottuvalle vyöhykkeelle osuneet biotoopit kuvattiin , ja koottiin näin aineistoa biotooppikohtaiseen vertailuun. Professori Pontus Palmgren suoritti Ahvenanmaalla vuosina 1926 ja 1927 laajoja lintulaskentoja . Mielenkiintoista on, että Ahvenanmaan tulokaslajien tiedetään runsastuneen viime vuosikymmeninä myös Manner-Suomen eteläosissa. Täsmällisemmän näkymän linnuston muuttumiseen tarjoavat vuosikymmenten mittaan samoilla alueilla toistetut lintulaskennat. Laskennat kattavat kaikki tärkeimmät elinympäristöt (biotoopit) , aineisto on suun, Ja laskentamenetelmät on harkittu ja kuvattu tarkoin . Tässä kuitenkin ilmeni eräs Pontus Palmgrenin täsmällisen havainnoinnin etu : hän kuvasi käyttämänsä laskentamenetelmän tarkoin , joten vertailu nykypäivän laskentojen tuloksiin käy päinsä. Laskentamenetelmät ovat 20-luvun jälkeen muuttuneet. YrjöHaila Maiseman muutokset näkyvät Ahvenanmaan linnustossa Vaikka luonnon muuttaminen on yleensä voimaperäistynyt, se on sam_aan aikaan joillakin alueilla myös keventynyt ; mm . Uusien tulokkaiden ilmaantuminen on kehityksen hallitseva piirre : Palmgrenin aineistosta puuttuvia maalintulajeja havaittiin 70-luvulla 18 , näistä 8 kaikesta päättäen asemansa vakiinnuttaneina pesimälintuina. Vain kaksi muuttoja tuulihaukka sen sijaan oli hävinnyt. Laskentojen aikana käytiin mm . Kesällä 1975 Ahvenanmaalla laskettiin maalinnustoa laajasti . Metsäla,dunnus_
Näidenkin kannat ovat vahvistuneet eteläisessä Manner-Suomessa, mutta m yös maankohoaminen tihentää koko ajan saariketjua mantereen ja Ahvenanmaan välillä: esimerkiksi röyhtötiaisen tiedetään levinneen Ahvenanmaalle saari saarelra idästä käsin . Laskentamenetelmien erojen perusteella pääreltiin , että 20-luvun arviot ovat nykyisiin verrartuna todennäköisesti alhaisempia mm . Palmgren suormi 20luvulla tutkimuksensa biotoopeittain. Lintujen uudisasutus Ahvenanmaalla on siis selvästi yhteydessä samojen lajien kannanvaihteluihin laajemmalla alueella. 10 vam täysin tilapäinen pesijä voimakkaan hiiripöllövaelluksen jälkeen kesällä 1977 löytyi poikue Föglön saaristokunnasta. Siksi myös vertailuun on käytettävä biotooppilaskentoja . v,k .. Jokaisessa yhteisössähän on runsaasti harvinaisia lajeja , jotka tulevat mukaan aineistoon sitä todennäsuo MEN LUONTO ) / 82 41. Siinä näkyvät selvästi sekä laidunnuksen enä talvirehun niiton jälje1. Finnström, Ottböle. Alla on umpeutunut tiheikkö muutaman kymmenen vuoden ikäistä saarni-kuusi -taimikkoa. Suurempi ongelm a on arvioida vakinaisen lajiston kannanmuutoksia. osa 20-luvun laskennoista suoritettiin iltapäivällä ja laskennat ulottuivat heinäkuulle saakka . Keskellä on nykyinen "lehtoniitty ". LINTUKANTOJEN MUUTOKSET Uusien lajien saapuminen tai entisten häviäminen on helppo havaita. Jotta ero ei vääristäisi päätelmiä, korotettiin Palmgrenin tiheysarvioira 50 % tällainen " konservam vmen '' varovaisuus on usein ekologisissa vertailuissa tarpeen , jotta ei kuvitelraisi todellisiksi laskentamenetelmien erilaisuudesta johtuvia eroja. Metsäbiotooppien lajimääräeroista ei voi tehdä suoraan johtopäätöksiä, koska näytteen koko vaikuttaa siihen ratkaisevasti . Sama pätee kadonneisiin lajeihin : sekä tuulihaukka että etenkin muuttohaukka ovar harvinaistuneet kaikkialla Suomessa. Siinä laidunnus jatkuu, muna niitto on loppunut , ja pensasto tihenee. Nykyisin lasketaan vain aamuisin ja vain parhaana pesimäaikana. Muutamat Ahvenanmaan tulokaslajeista ylittävät vain harvoin laajoja vesialueita lehtopöllö, harmaapäätikka ja töyhtöriainen. Sama paikka, kolme kehitysvaihena. Ylinnä on lehtoniiny 1920-luvulla
Finnström , Emkarby. 11. Tiheysarvioissa on huomattavia eroja. Ennen laidunnettiin jokseenkin kaikissa maakunnan metsissä. SUOMENLUO TOl / 8241 vsk. BIOTOOPIT MUUTTUNEET Uudesssa laskennassa pyrittiin luonnollisesti tarkoin samaan biotooppijaotteluun kuin vanhassa aineistossa. köisemmin mitä suurempi näyte tutkitaan . Pensaikkoja suosivat lajit ovat enentyneet etenkin kuusikkoisissa metsissä ja lehtoniityillä. Ahvenanmaan metsissä on runsaasti luhistuvia ja lahoavia aitoja, karuja mäntymetsiä myöten . Kuusta suosivat lajit ovat runsastuneet huomattavasti lehtometsässä, mutta pysyneet entisellään kuusivaltaisissa metsissä. pajulintu, mustarastas, punakylkirastas , mustapääkerttu ja lehtokerttu . Etenkin kangasmetsien ja lehtoniityn lajiston rikastuminen on kuitenkin todellista. Kuusimetsien lajeja ovat mm . Eri biotooppien väliset erot ovat vertailun luotettavuuden kannalta rohkaisevia, sillä pelkästään laskentamenetelmien erilaisuudesta johtuvat erot ilmenisivät toki kaikkialla biotoopeilla suunnilleen yhtä suurina. Vähäisempiä muutokset ovat niillä metsätyypeillä, joilla 20-luvullakin kasvoi runsas pensaskasvillisuus. Lemland, Herrö . Tämä oli mahdollista , koska jo 20-luvulla oli käytössä Lehtojen kultruuritaustasta kertovat latvusten keruun haaroittamat vanhat lehtipuut. Lukuunottamatta lehtomaista sekametsää 70-luvun lintumäärät ovat korkeampia , joissakin tapauksissa yli kaksinkertaisia. Punarinnan tiheys on lehdoissa kaksinkertaistunut ja tiltaltti , joka ennen puuttui lehdoista täysin , on nykyisin miltei yhtä runsas kuin punarinta . punarinta, laulurastas , tiltaltti ja hippiäinen , tiheän pensaskerroksen asukkeja mm . Lajikohtainen vertailu selventää yhä eroja. Pesimäympäristönsä perusteella lajistosta muodostettiin kuusta suosivien lajien sekä pensoittumista suos1v1en lajien ryhmät. Kuvaavia esimerkkejä ovat punarinta ja tiltaltti . Kuusimetsissä sen sijaan molempien lajien tiheys on sama kuin 20-luvulla
Oikeanpuoleinen sarake osoittaa tiheyden suhteellisen muu toksen . Luonnon muuttaminen on selvästi voimaperäistynyt tätähän merkitsevät avohakkuut ja peltojen raivaukset. neet. Yleiset varpuslinnut ovat nykyisin suhteellisesti suurempi osa Ahvenanmaan pesimälinnustoa kuin 50 vuotta sitten. Koska biotoopit ovat siis samoja, on tutkittava , onko biotoopeille itselleen tapahtunut jotakin . Petolinnut ovat huvenneet myrkkyihin ja vainoon , rikkoja on vähentänyt lahopuiden perkaaminen metsistä jne . Alvar Palmgrenin kasvitieteellisistä tutkimuksista vuosisadan alussa . sekamersä 35 45 653 652 1.0 Lehto 38 43 516 827 1.6 Lehtoniitty 27 37 285 798 2.8 Haka 32 32 519 633 1.2 Taulukossa vasemmalla on yhdeksän ympäristön pesimälinnuston lajimäärä Ahvenanmaalla vuosina 192627 ia 1975. Ahvenanmaan laskenta-ai neistossa verrattiin erikseen muiden kuin varpuslintujen kantojen kehitystä . Vaikuttaa siltä , että linnuston kannalta metsäluonnon muokkaus kokonaisuudessaan on keventynyt , mistä ilmentymänä on pensaikkojen ja metsänreunojen , siis reunavaikutusten , lisääntyminen . Vertailu osoitti , että ei-varpuslintujen tiheys on useimmilla biotoopeilla alentunut. Tiedot Ahvenanmaan metsien muutoksista siis tukevat laskentatulosten synnyttämää käsitystä , että nimenomaan metsien pensaskerroksen tuuhettuminen on aiheuttanut useiden varpuslintujen runsastumisen . Kehityssuunta voi siis muuttua . LUONNON MUOKKAAMISEN VAIHE Palatkaamme vielä hetkeksi biotooppimuutoksiin . Linnustoa eniten muuttanut tekijä on kaikesta päättäen karjan metsälaidunnuksen loppuminen, joka on eheyttänyt havumetsien pensaskerroksen sekä metsittänyt kyliä ympäröivät hakamaat ja leh tonmyt. Jos metsätalous vallitsevan kehityksen mukaisesti yhä voimaperäistyy , se varmasti yksipuolistaa ympäristöä . valokuvien avulla . Metsälaidunnus, karjan talvirehun keruu lehdoista ja lehtoniityiltä sekä hakamaiden käyttö ovat toki ennen muuttaneet maaseutumaisemaa erittäin voimakkaasti ja tuntuneet myös linnustossa. Tämä on tärkeä havainto. On vaikea kuvitella virheellisempää johtopäätöstä. Biotooppeja muuttaneilla tekijöillä on yksi yleispiirre: Ne ovat lisääntyvästi pirstoneet alkuperäi siä luonnonbiotooppeja hävittäen laajoja yhtenäisiä alueita . Tekijät , jotka kasvattavat linnuston keskitiheyksiä, voivat samanaikaisesti vaarantaa joidenkin toisten lajien elinmahdollisuuksia. Ahvenanmaan metsiä ovat muuttaneet etenkin karjan metsälaidunnuksen loppuminen , metsätalouden tehostuminen sekä peltojen raivaaminen . , sk. Muutoksia on tapahtunut samanaikaisesti kaikkien biotooppien rakenteessa . Indeksistä näemme, että esim . Mutta tämä ei selitä alueellisia kannanmuutoksia. Lehtomainen sekametsä on ainoa , jolla lintutiheyden ei havaittu kasvaneen , mutta se on myös raketeel taan muuttunut vähiten. kalliomänniköillä pesivien lintujen parimäärä on lähes kaksinkertaistunut puolessa vuosisadassa. Keskimmäinen sarake ilmaisee pesivien lintujen parimäärän neliökilometrillä. Kyse on itse asiassa sangen ristiriitaisista kehityssuunmsta . Luonnonsuojelun kannalta tähän johtopäätökseen saattaa kuitenkin jälleen liittyä harha . Muutoksia on jäljitetty eri lähteistä , mm. Erityisen selvästi kehityssuunta ilmenee verrattaessa lajiryhmän osuutta koko linnustosta . Voi odottaa, että tästä seuraisi yhtenäisiä biotooppeja vaativien laj ien väheneminen. Tätä yleisnäkemystä tukevat myös biotooppikohtaiset tiheysmuutokset . nykyinen metsätyyppiluokittelu , ja erityisesti koska Palmgren määritteli tarkoin biotoopit mm . Mutta kokonaiskuva on se lvä: Useiden lajien väheneminen on tosiasia , johon on kiinnitettävä suurta huomiota . Esimerkiksi useissa KeskiEuroopan maissa lintutieteilijät ovat päätelleet, että ihminen on SUOMEN LUONTO \ / 82 4 1. Nämä lajit ovat biotooppivaatimuksiltaan erikoistuneem pia kuin varpuslinnut ja siten myös joustamattomampia ympäristön muuttumiseen ainakin keskimäärin . Yksittäisten lajien kohdalla on tietenkin tarkoin eriteltävä juuri ne tekijät, jotka ovat kannan alenemisen taustana . Tietyn paikan kasvipeitteen muuttaminen tyystin ku ten metsän hakkaaminen aukeaksi johtaa linnustonkin täydelli seen vaihtumiseen sillä paikalla . Juuri tästä on Ahvenanmaalla kyse . Lehtomaisissa sekametsissä pesivien lintu jen parimäärä on puolestaan pysynyt ennallaan. Mutta saman aikaisesti metsälaidunnus on loppunut , mikä puolestaan vähentää metsäluonnon kulutusta. Luonnonsuojelussa ei olla kiinnostuneita keskimääräisistä vaan uhanalaisista linnuista. Äärimmäisenä tämä asetelma ilmenee kaupungeissa: pulujen, varpusten ja tervapääskyjen run saus tuskin korvaa luonnonbiotooppeja vaativien lajien häviämistä . Jo käynnit Palmgrenin vanhoille tutkimusalueille osoittivat , että Ahvenanmaan biotoopit ovat todella muuttuneet 20-luvun jälkeen huomattavasti: tutkituista 22 :sta 20-luvun näytealueesta vain kaksi oli säilynyt suunnilleen ennallaan . Toisin on laita, jos metsien rakenne on muuttunut järjestelmällisesti. VÄHENTYNEET LAJIT Onko puhe luonnonsuojelusta lopetettava, kun Ahvenanmaan linnuston keskitiheydet ovat kasva12 Lajimäärä Tiheys Tiheyden 192627 1975 1926-27 1975 muutos Kalliomännikkö 23 22 51 124 2.4 Hakattu metsä 29 29 132 267 2.0 Havusekamecsä 18 39 164 333 2.0 Kuusimetsä (OMT) 24 39 225 390 1.7 Lehtokorpi 26 28 238 552 2.3 Lehtom
Tämä on varmasti yhteydessä viljelymenetelmien muutoksiin , jotka ovat suurentaneet yhtenäisiä peltoaukioita, hävittäneet pientareet ja yksipuolistaneet peltoyhteisön rakennetta . Fennica 17, 159. Töyhtötiainen on levinnyt Ahvenanmaalle saari saarelta idästä päin . 1979. 1936. Järvinen j, R. Väisänen . Ornis Scandinavica 10, 4855 . A. A . 13. Ann. . 1980. Zoo/. Zoo/. Effects of chwging forest s1ruc1ure on longterm trends in bird popul,tions in SW Fin1,nd . Sama piirre ilmenee itse asiassa Ahvenanmaan viljelymailla. Väisänen . Väisänen . Töyhtötiainen on runsastunut Ahvenanmaan lisäksi myös muualla Etelä-Suomessa. Sama koskee varmasti koko eteläistä Suomea. Effect of mainland popul,1ion chwges on thc cerresuial bird fauna of a nonhcrn is1,nd. frnnici 16 , 23-27 . 1979. Järvinen ja R. H,il, , Y., . Väisänen. Acta Zoo/. aiemmin lisännyt ympäristön monipuolisuutta ja linnuston elinmahdollisuuksia , mutta nykyisin kehityksen pääsuunta on selvästi metsäluonnon köyhtyminen ja myös linnuston yksipuolistuminen . H.il,, Y., . D ARTIKKELIN LÄHTEET 1920-luvun laskennat Palmgren , P,_ 1930. A. Habitat disuibution and specics associations of 1,nd bird popul,tions on the Aland ls1,nds, SW Finl,nd . Fennica 7, 1-2 18. 1970-luvun laskennat H,ila , Yl. P, lmgren P. samansuuntaisena. hävinneet lajit: muuttohaukka tuulihaukka Samat lajit ovat hävinneet myös MannerSuomesta. Uber die Vogelfauna der Bmnengewässer Al,nds. Uber die Vogelfaun• des Kulturgeländes Abnds. Ann. Mutta tähänhän myös luonnonsuojelijoilla on sanansa sanottavanaan toivottavasti. Järvinen j, R. H,ila, Y., . Petolinnut ovat huvenneet myrkkyihin ja vainoon; Ahvenanmaalta tuulihaukka on kadonnut kokonaan. Vertailu 20-luvun aineistoon osoittaa, että viljelymaiden valtalaji kiuru on nykyisin vielä vallitsevampi kuin aikaisemmin , kun taas pensaikkokumpareiden ja pellonreunojen hakamaiden linnut kuten kivitasku ovat harvinaistuneet. Järvinen ja R. Long-ccrm changes in ihc bird community of farmland in Al,nd , SW Finl,nd . A. Ornis Scandinavica 11 , 1222 . Voimme siis päätellä , että Ahvenanmaan metsälinnuston runsastuminen on väliaikaista mikäli metsätalouden kehitys jatkuu SUOMEN LUONTO ~/ 82 41 vsk Tulokaslajit Ahvenanmaalla vakinaiset: harmaapäätikka kuhan keittäjä töyhtötiainen satakieli luhtakerctunen idänuunilimu pikkusieppo puna varpunen satunnaisesti havaitut: harmaahaikara kaulushaikara ruskosuohaukka mustapyrstökuiri suosirri lehtopöllö hiiripöllö pensassirkkalintu viitakerctunen tikli Lajit ovat hiiripöllöä lukuunottamatta lisääntyneet myös Manner-Suomessa. frnnici 17, 87-106. Acra Zoo/. 1935. 1980. P,Jmg_ren, P. Ornis Fennica 12, 4-22 . Quanciia1ive Uncersuchungen uber die Vogelfauna m den Wäldern Siidfmnlands m1t besonderer Berilcksichtigung Alands
Vaikka autolauttaliikenteen on todettu voimakkaasti muuttavan rantojen levävyöhykettä, ei rakko levä ole Turun välisaaristossa näistä muutoksista kärsinyt. Rakkoleväkasvustot näkyvät kuvissa erinomaisesti . Onko syykin sama. 200 metrin korkeudesta. Ilpo Haahtela , Olof Rönnberg ja Juhani Lehto Miksi rakkolevä katoaa. Juhani Lehto. Niinpä rakkolevävyöhykkeenkin on todettu kaventuneen alareunastaan eli rakkolevä kasvaa nyt usein vain kahden metrin syvyyteen saakka. Mikä on vienyt rakkolevän ja palaako se vielä joskus takaisin entisille rannoilleen, pohtivat Turun yliopiston ja Åbo Akademin tutkijat lisensiaatti Ilpo Haahtela, fil.tri Olof Rönnberg ja luonnontiet.kand. Sinisimpukka, merirokko ja levärupi ovatkin nyt runsaampia kuin vuosikymmen sitten. Nämä ja useat myös runsastuneet rihmamaiset' levät elävät mm . Tuekimukseen liittyy sekä kenttätutkimuksia että laboratoriokokeita. Hyvin rehevä rihmalesuo MEN LUONTO ) / 82 41. Muutamia yksittäisiä havaintoja kyllä on. Kasvitieteen professori Ernst Häyren totesi jo 1920-luvulla rakkolevän häviämisen Helsingin likaantuneilta satama-alueilta. Koska vielä vuosikymmen pari sitten rakkolevä oli yleinen kaikkialla Saaristomerellä, ei täällä sen paremmin kuin muillakaan merialueilla merkitty muistiin, missä sitä kasvoi ja millaiselta se silloin näytti. Rakkolevä itse on hidaskasvuinen ja saavuttaa Saaristomerellä 45 vuoden iän . Ravinnelisäys parantaa myös vedestä ravintonsa suodattavien eläinten elinoloja. Yhtenäinen rakkolevävyöh yke 14 on nyt vain ulkosaaristossa; täälläkin rakkolevä use in puuttuu suojaisilta rannoilta. Välisaaristossa on enää vain hajanaisia rakkoleväesiintymiä ja niitäkin usein vain alueilla, joilla veden vaihtuminen on hyvin tehokasta, kuten laivareittien läheisillä kallioja kivirannoilla. Turun yliopisto ja Abo Akademi ovat käynnistäneet yhteisen tut'kimushankkeen rakkoleväongelman ratkaisemiseksi. vsk.. Rakkolevän pinnalla elävät eläimet ja kasvit estävät rakkolevää saamasta tarpeeksi valoa yhteyttämiseen. Viime kerralla kerroimme lapintiiran runsastumisesta Saaristomerellä, nyt kerromme rakkolevän, suurimman levälajimme, katoamisesta samalta alueelta . Kun ravinteisuus lisää ntyy , nopeasti kasvavat yksivuotiset rihmamaiset levät kuten vihreä ahdinparta (C/adophora glomerata) ja ruskolevä (Pilaye//a fittoralis) käyttävät rakkolevää paremmin hyväkseen lisääntyneet ravinnevarat. rakkolevää n kiinnittyneinä ja saattavat painaa rakkolevän pohjaan . He kysyvät , miksi näin on käynyt , tuleeko rakkolevä joskus takaisin , ja mitä seurauksia rakkolevän katoamisesta on muulle meriluonnolle . Turun Ruissalon länsiosissa oli selvä rakkolevävyöhyke vielä 1950-luvun alussa, mutta rakkolevä väheni nopeasti tuon vuosikymmenen aikana. Seuraavien kahden kolmen vuoden aikana rakkolevä väheni romahdusma1sest1. Mutta kuinka se vaikuttaa rakkolevän viihtymiseen, onkin jo monimutkaisempi juttu. Lentohavaintoja täydennettiin sekä pintahavainnoin että sukelluksin ja vedenalaisin valokuvin . Rakkolevän katoaminen näyttää johtuvan varsin monesta samanaikaisesti vaikuttavasta seikasta , ja paljon on vielä olettamusten varassa. HÄVIÄMISEEN MONTA SYYTÄ Tutkijaa sen paremmin kuin rannan asukastakaan ei tyydytä tieto , että rakkolevä on hävinnyt. Kalastajat kiinnittivät huomiota rakkolevän vähenemiseen jo 1950-luvulla. Rakkolevän katoamisen perussyystä ollaan yksimielisiä: se on Itämeren rehevöityminen . Veden ravinteiden määrän kasvu johtaa keijuston voim istumiseen ja veden kuultavuuden vähenemiseen: valo ei tunkeudu yhtä syvälle kuin ennen. Vielä 1970-7 3 rakkolevä muodosti selviä ja hyvin kehittyneitä vyöhykkeitä välisaaristossa. Rakkolevän li sääntymiskyky näyttää rehevöityneissäkin vesissä olevan hyvä , mutta kun alkiot eivät löydä kiinnittymisalustaa tai rehevät rihmalevät tukahduttavat ne , rakkoleväkasvusto häviää muutamassa vuodessa. Nyt rakkoleväesiintymien kartoitusta jatketaan Saaristomeren Ahvenanmaan puoleisella osalla ja Selkämerellä, mistä ei ole tietoja rakkolevän taantumisesta . Kesällä 1981 kuvattiin laajat alueet saaristomerta lentokoneesta väridiapositiivifilmille n. Vasta kun väheneminen oli silmiinpistävää, alkoi vat muutkin huolestua: tutkijoille saapui ilmoituksia eri puolilta saanstoa. Itämeri muuttuu koko ajan
SUOMF.N LUONH> \ / 82 41 " k Tässä jutun pikkukonna leväkilkki, joka popsii suihinsa rakkolevää hurjemmin kuin levä ehtii uutta kasvaa. Tässä parin metrin syvyydessä olevassa rinteessä oli ennen runsaasti rakkolevää. Nyt se on kuitenkin hävinnyt kilpailussa, ja kalliota pei11ävät rihmalevät ja sinisimpukat. Myös runkopolyypit , sinisimpukka , merirokko ja levärupi elelevät rakkolevällä . 15. Kuva on Sälskäristä Ahvenanmereltä. yksivuotiset rihmalevät. Kuva on Nauvon Hjonronharusta . Rakkolevän sisällä elää monenmoista pikkuvipeltäjää. Sitä on käytel!y myös puutarhoissa lannoi11eena. Useat rihmamaiset levät , kuten kuvan punalevä , kiinni11yvät rakkolevän pintaan. Tutkijat arvelevat, e11ä Itämeren rehevöityessä rakkolevä on ravinteiden hurmassa vain kasvanut eikä ole lainkaan käyttänyt voimavarojaan leväkilkiltä puolustautumiseen. Kuvan vihreä ahdinparta kilpailee elintilasta monivuotisen rakkolevän kanssa . Rannalle ajautunut rakkolevä on runsasravinteinen kasvualusta monille vaativille merentantakasveille. Kuva on Dragsfjärdin Biskopsöltä . ' ' ' a ' "" g 111..i,c,._,CJ:llll.:,j< Rakkolevän tyypillisintä kasvualustaa on peruskallio. Itämeren rehevöitymisestä hyötyvät mm
rakkolevää. västo voi tukahduttaa isonkin rakkolevän. Leväkilkit välttivät siis ravintoa valitessaan korkeaa fenolipitoisuutta . Rakkolevän on kyllä todettu palanneen joillekin alueille , mutta koska Itämeren puhdistumisesta ei ole merkkejä , ei rakkoleväkannankaan elpymistä voi ainakaan lähitulevaisuudessa luvata . Viime vuosina on leväkilkkejä ollut niin runsaasti, että ne riittäisivät syömään rakkolevää enemmän kuin mitä se kasvaa. Piikkikalat , tokot , simput ja eräät harvinaisemmat pohjakalat saalistavat rakkolevän joukossa. Alkukesällä myös aikuiset leväkilkit syövät mieluummin rihmaleviä kuin rakkolevää. Tai se on vain osatekijänä pitkässä , monivaiheisessa tapahtumasarjassa, jossa rakkolevän häviäminen on monien tekijöiden summa. Entä palaako rakkolevä) Tähän kysymykseen ei toistaiseksi kukaan pysty vastaamaan. Mitä tapahtuu , kun rakkolevä häviää. kartan peitepiirros) , pohjan laam , rakkolevän esiintyminen tai puuccuminen , viime vuosina tapahmneet selvät muucokset (kuten rakkolevän väheneminen, häviäminen tai paluu), onko rihmaleviä huomaccavan mnsaasti , onko hauen ja ahvenen runsaus muutmnuc. Rakkoleväkasvustoissa elää merenrantojemme runsaslukuisin ja monimuotoisin eliöyhteisö . Koivusta on todettu korkea typpipitoisuus silloin kun fenoleita on vähän ja päinvastoin. Seuraavana vuonna tuho oli levinnyt läntiselle Suomenlahdelle. Rakkolevän väheneminen on vain yksi ja melko pieni, joskin omalta kannaltamme hyvi n tuntuva muutos Itämeren monivaiheisessa historiassa. Näidenkin vähenemisen syyksi on Saaristo merellä epäilty rakkolevän katoamista. Monet muut tekijät voivat jouduttaa rakkolevät häviämistä rehevöityneistä vesistä . Jos meri jäätyy veden ollessa alhaalla , jäät repivät rakkolevän Ja keväällä on vain tyngät jäljellä . Leväkilkki elää myös inonaisella rakkolevällä, mutta verraten harvalukuisena. Kasvit käyttävät tuholaisia vastaan kemiallisia torjuntakeinoja, mm. Useiden kasvilajien ja kymmenien selkärangattomien eläinlajien lisäksi monet kalat kuuluvat rakkoleväkasvustojen asu1a1mistoon. LEV ÄKILKKI HYÖKKÄÄ Uusi yllätys rakkoleväongelmassa koettiin Saaristomerellä 1979: leväkilkkejä oli hyvin runsaasti ja ne olivat syöneet hyvin paljon rakkolevää. Kun kilkkejä on vähän, ne syövät selvästi vähemmän kuin mitä rakkolevä samanaikaisesti kasvaa. lrtolevien fenolipitoisuudet olivatkin selvästi korkeampia kuin pohjaan kiinnittyneiden . (921) 356 491. Onneksi kaikki rakkolevä ei ole tuhoutunut . Selitys pätee ehkä vain osaan rakkolevän katoamisista . Leväkilkki (Jdotea balchica) on siirojen lahkoon kuuluva äyriäinen, joka syö aikuisena mm. Sama on hilJattatn todettu Yhdysvalloissa eräästä toisesra rakkolevää syövästä eläimestä! OLETTAMUKSIA Tämä päättelyketju perustu u paljolti olettamuksiin, mutta vo1s1 toisaalta selittää rakkolevän katoamista. Näillä kasveilla täytyi siis olla eroja. Tältä pohjalta lähdimme selvittämään myös rakkolevän puolustustautumiskeinoja. Jos suoja-aineiden määrä jostakin syystä vähenee , kasvia syödään innokkaammin ja päinvastom. Kokeisiin tarvitaan vertailumateriaaliksi levää paikoista , missä se säilyy rehevänä vuodesta toiseen. Havainnot pyydämme coimiccamaan osoicceella FT Olof Rönnberg, Institutionen för biologi, Abo Akademi, 20500 Åbo 50, puh. Sen puolustuskyky on heikentynyt ja samanaikainen leväkilkin runsastuminen on käynyt sille kohtalokkaaksi. Leväkilkin nuoruusvaiheet elävät ahdinparralla ja muilla rihmamaisilla levillä , ja kun ahdinpartaa on ollut runsaasti, ovat leväkilkitkirr runsastuneet . Rakkolevälle on saattanut käydä näin Itämeren ravinteisuuden kasvaessa. Kun rakkolevä katoaa, ei merenpohja suinkaan jää autioksi. RAKKOLEVÄ PUOLUSTAUTUU Maakasvien osalta tunnetaan jo melko hyvin niitä syövien selkärangattomien aiheuttamat tuhot ja kasvien puolustautumismahdollisuudet. (921) 335 133 1356 tai FL Ilpo Haahtela, Biologinen museo, Neitsytpolku, 20810 Turku 81, puh. Se muistuttaa su uresti Perämeren rantavyöhykettä , missä ei ainakaan vuosituhansiin ole kasvanut rakkolevää alhaisen suolapitoisuuden vuoksi . Kokeissa leväkilkit söivät selvästi mieluummin aallokkoisilla paikoilla pohjaan kiinnittyneenä kasvanutta rakkolevää kuin lahdenpohjien irtorakkolevää . Kun tiedetään, paljonko leväkilkki syö ja paljonko kilkkejä on, voidaan laskea ravinnonkulutus . Rihmalevät valtaavat pohjan kauttaaltaan, mutta joukkoon mahtuu isompiakin kasveja kuten jouhilevää (Chorda filum) ja irtokivipohjalla myös vitoja. Rakkolevän ei tiedetä koskaan puuttuneen niin laajalta alueelta kuin nyt. Ilmoiccakaa myös nimenne, osoicceenne ja puhelinnumeronne. Muutos ei siten voine olla kannan luontaista vaihtelua. Merkitkää muistiin päivämäärä, havaintopaikan tarkka sijainti (esim . Tällainen ranta näyttää paitsi rehevöityneeltä, m yös enemmän järven kuin meren rannalta. Paljon on tutkittu esim. Saaristomeren pehmeäpohjaisissa lahdissa on hyvin voivaa pohjasta irronnutta rakkolevää. tunturikoivun ja sitä syövän tunrurimittarin toukan välisiä suhteita. Loppukesällä ja syksyllä leväkilkit siirtyvät syvemmälle rakkolevävyöhykkeeseen ja syövät silloin mieluiten rakkolevää. Kun ravinteita on runsaasti saatavilla, kasvi käyttää voimavaransa kasvuun ja laiminlyö puolustuksen. fenoleita, jotka tekevät kasvista pahanmakuista syö16 tavaa. PALAAKO RAKKOLEV Ä JOSKUS. Vesirajan tuntumassa kasvavassa rihmaleväkasvustossa laiduntavat nuoret leväkilkit ja syovat ahdinparran ohella myös piileviä. SUOMEN LUONTO ~/ 82 41 vsk.. D Tiedustelu Kerrokaa meille rakkolevähavainnoistanne! Erityisen tervetulleita ovat tiedot Saaristomeren pohjoisosista, Selkämerelcä ja Ahvenanmaalca. Lauhkeat talvet, joita oli kolme 1970-luvun puolivälissä, ovat edullisia rihmalevien nopealle kasvulle keväällä. Ahven ja hauki ovat kuitenkin rakkolevävyöhykkeen näkyvimmät kalat
Niissä linnut kököttävät oksalla kuvan etualalla, taustana on salomaisema , jossa näkyy ihmiskäden lempeä kosketus ; heinälato , aita rai venevaja. Heidän töistään lintuprofessorimme Lars von Haartman onkin sanonut : "Juhla-asuisen heinäsorsakoiraan niskan kiiltävä vihreys v. Luultavasti tämän vuoksi Karppasen töistä puuttuu omaperäisyys, vaikka ne ovatkin oppi-isän töitä heleämpiä. Puhtaimmillaan Ferdinandin vaikutus Karppasen taiteeseen näkyy urpiaisia, taviokuurnia, tilhiä tai punatulkkuja esittävissä maalauksissa. Aidolla metsästäjällä ja luonnonharrastajalla on yhteistä tosi eläinrakkaus. SUOMEN LUONTO ) /82 4 1. Rohkeasti, taidesuunnista piittaamatta nämä taiteilijanalut erikoistuivat kuvaamaan lintuja. Sillä aikaa kun historian tunnilla Caesar tunkeutui Galliaan, Liljefors lähti valloituksilleen kotikaupunkinsa ympäristöön. Olemuksen tajuaminen on ratkaisevaa: hämärässä ja vilaukselta kokenut lintuharrastaja tunnistaa lajin , joka on aloittelijalle haaste parhaissakin olosuhteissa. Monille muille tämä rakkaus on jatkuvasti vaikea käsittää ; he saattavat sen myöntää mutta harvoin siili ymmärtävät. Luonnonmukaisuuteen pyrkiessäänkin hänellä oli kyky ilmentää lintujen "runollista" kauneutta, mikä on aivan muuta kuin pelkän höyhenpuvun jäljentäminen. , sk. Elleniuksen kirjasta saa sen käsityksen , että koulunkäynti ei enty1sesti kiehtonut Liljeforsia. Laadun merkki lienee kuitenkin sisältö , rakenteen ohella lintujen olemuksen vangitseminen , jonka yksityiskohdat helposti sumentavat näkyvistä. Niin tarkkoja kuin ne ovatkin, niissä ei ole Liljeforsin viehkeyttä ja ilmavuutta, valon ja liikkeiden leikkiä. Wrightin taiteellinen perillinen ja hän maalasi wrightiläisyyden hengessä kotipaikkakunnallaan Haminanlahdessa yhtäjaksoisesti yli 60 vuotta. TARKKUUS EI RIITÄ TAITEEKSI Eteväksi lintumaalariksi tullaan omakohtaisten luonnonelämysten avulla . LINTUKUVIA TIETEEN TARPEISIIN Yleisön mieleen iskostunut 01kea'' lintukuva on palvellut ensisijassa tieteellisiä (usein taksonomisia) eikä taiteellisia päämääriä. Antero Järvinen Tarkkuutta vai taidetta: Lin tumaalarin vaihtoehdot Viime vuonna ilmestyi kahden tunnetun lintumaalarin elämäntyötä esittelevät kirjat, toinen suomalaisesta Matti Karppasesta (18731953), toinen ruotsalaisesta Bruno liljeforsista (1860-1939). Tässä piilee nähdäkseni esimerkiksi Karppasen ja Liljeforsin ero. Ostajat antavat anteeksi kuvien räikeätkin puutteet, kunhan niissä vain on lintu kuvattuna , ja tämä laskee kirjojen tasoa ja ruokkii huonoa taidetta . Karppanen oli Ferdinand v. Uusia lintukirjoja tulvii markkinoille . Kohteen pienimmätkin yksityiskohdat jäljentävä maalaus ei välttämättä ole kehno . Liljeforsin maalaukset ovat eläviä luonnonnäytelmiä. Elämä ei tauluissa syki : punatulkut , talven ruusut , ovat pakkasen paikoilleen jähmettämiä . Tässä artikkelissa tarjoilee harvinaisen kulttuuritapahtuman synnyttämiä ajatuksia Kilpisjärven biologisen aseman hoitaja, lisensiaatti Antero Järvinen, lintujen tutkija. Samaa ikäpolvea olevien Karppasen ja Liljeforsin tyyleissä on huomattavia eroja. TAITEEN IHMISKESKEISYYS Länsimainen taide on ollut hyvin ihmiskeskeistä, ja siinä villieläinten esiintymistä kohtaan on ollut suuria ennakkoluuloja (poikkeuksena esim . Wrightin taulussa on yhtä hurmaava kuin hollantilaisen 1600luvun mestarin Ter Borchin maalaama nuoren tytön silkkipuku.'' Ruotsissa pääosan elämästään viettänyt Magnus v. Henri Rousseaun eksoomset mielikuvitusnäkymät luonnosta) . Hän kaipasi Upplannin metsii n , soille. Eläimet ja ihmiset; julkaistu 1977 Maailman Luonnon Säätiön toiminnan tukemiseksi) taidehistorioitsija Sir Kenneth Clark ei tarkastele villieläimiä niiden itsensä vuoksi, ih17. Wrightit olivat eläinja maisemamaalareita , joiden tarkka ja yksityiskohtainen tyyli sopi mainiosti kuvaamaan eläinten rakennetta. Karppanen eli pitkään Kuopion Haminanlahdessa hoviaan pitäneen Ferdinandin (1822-1906) , "Taistelevien metsojen" tekijän oppilaana. Mielenkiintoista kyllä , tämä samankaltaisuus ei ole aivan niin selvää Euroopassa kuin Amerikassa. v. Samoin Matti Karppanen samosi taajaan Savon sydänmaiden rikkaissa riistametsissä. Wright (1805-1868) suositteli nuorelle Liljeforsille taideopintoja. Karppasen maalaukset ovat riekkoja peltopyytauluja lukuunottamatta pieni taiteellinen pettymys . Esimerkiksi hiljan ilmestyneessä laajassa kirjassaan '' Animals and men" (suom. Kummankin taiteilijan elämänuran valintaan vaikuttivat suomalaiset von Wrightin veljekset. Ehkä tästä johtuu , että monien nykyisten etevien lintumaalareiden tyylit ovat alkaneet muistuttaa toisiaan hämmennykseen asti
Lintumaalarit ovat säännön mukaan toimineet kuvittajina , mitä ammattia samoin kuin lintumaalausta ylipäätään on pidetty jostain syystä vähemmän kunniakkaana , vaikkei aiheenvalinnan pitäisi mitenkään vaikuttaa arvostukseen . 1395-1456) linnut olivat oikeampia ja täsmällisempiä kuin useimmat myöhemmät , hän erehtyy. Erityisellä hartaudella hän paneutui "suojaavaan yhdennäköisyyteen " , eläinten ja niiden elinympär tön värien ja muotojen harmoniaan. misjärjen kunnioituksen ja myötätunnon arvoisina, vaan "hyödyllisinä" , "suloisina" tai " pelottavina" otuksina. Liljefors tavoitteli ekologista näkemystä. Monet meistä muistanevat koulun luonnonhistorian tunnilta Valistuksen opetustaulut, joita Matti Karppanen ahkeraan maalasi pysyäkseen leivän syrjässä kiinni. SUOMEN LUONTO \ / 82-ll. vsk.. Tai sitten eri ihmiset näkevät ja kokevat linnut täysin eri tavalla. Satojen tätä aihetta käsitelleiden taiteilijoiden joukosta hän mainitsee vain kaksi: Thomas Bewickin (1753-1828) puupiirrostekniikkansa ansiosta ja John James Audubonin (17851851) osoittaakseen kuinka vähän luonnon tarkassa kuvaamisessa oli 18 edistytty 400 vuodessa! Jos Clark tarkoittaa luonnonvaraisia lintuja sanoessaan, että Antonio Pisanellon (n. Esimerkkinä on maalaus taivaanvuohesta vuodelta 1906
sille , että siellä on tällä hetkelläkin esimerkiksi Suomeen verrattuBRUNO LILJEFORS na paljon korkeatasoisia lintuEEPPINEN LUONTOMAALARI maalareita: Dag Peterson , Gunnar Pettersson, Jonas Lundin , Lars Jansson , Gunnar Brusewitz , Harald Wiberg, Sten Regnell , Dan Zetterström , Staffan Ullström , SUOMEN LUONTO \ / 82 41 . Sikäläinen orniennakkoluulottomasti luontoon tologinen Anser-lehti esittelee taiteessa , mikä lienee selityksenä heitä säännöllisesti. Ruotsissa on suhtauduttu hyvin Håkan Delin jne. Liikkeen, valon ja eläimen ympäristön elementtien hallinta saavat sekä taiteilijat että luonnonihailijat haltioihinsa.'' Liljeforsin pitkälle pelkistetyt, jopa abstraktit vesilintumaalaukset ovat ylivertaisia. Bruno Liljefors on monien mielestä omassa sarjassaan, "kaikkien aikojen suurin eeppinen luontomaalari" (David Lanks 1975). "Kun on nähnyt hänen maalauksensa , sitä tuskin unohtaa. Yhtä hienoja, joskin erilaisia, ovat hänen maalauksensa kotkista tai lokeista, jotka vaikuttavat hyvin yksityiskohtaisilta sitä kuitenkaan 19. kuvan taulussa. Ferdinand von Wrightin vaikutus Karppaseen näkyy puhtaimmillaan esim. Taviokuurnat kököttävät oksalla etualalla, ja taustalla näkyy salomaisema Haminanlahdesta. vsk. Taulu on vuodelta 1946
Reijo Juurinen on ympäristövalistajalle ilopilleri, sillä haneltä löytää teknisesti ja esteettisesti hallittuja kuvia hyvin monilta alueilta. Vieraspaikkakuntalaisella kuvaajalla voi olla kokonaan toinen näkemys kuin paikkakuntalaisilla kuvaajilla. A.T .K. Olen kiinnostunut hyvin monista aiheisra : kasveista , eläimistä , maisemista , myös ihmisestä luonnossa . Hän osoittautuu vaatimattomaksi ja maanläheiseksi ihmiseksi , jolla on jalat tukevasti maassa. Liljefors arvosti kameran suomia mahdollisuuksia, mutta osoitti töillään , että hän oli tietoinen sen rajoituksista. Kamera ei ollut oikotie todellisuuteen , pikemminkin naturalistin keino ylläpitää totuudenmukaisuutta . Bruno Liljefors osoitti maalauksillaan sen minkä Charles Darwin ja Alfred Russell Wallace kirjoituksillaan : villieläimet eivät vetoa kauneudentajuumme sattuman tai jumalallisen suunnitelman ansiosta , vaan syynä on hyöty ja tarkoituksenmukaisuus , herkkä yhteispeli yksilön ja sen ympäristön välillä alati muuttuvassa maailmassa . Ja kun Reijo ei nyrpistele nenäänsä arkipäiväisillekään aiheille, ei ole ihme että hänen kuvansa ovat esimerkiksi Luonnonkuva-arkistossa kysyttyä tavaraa. Jos siinä samalla syntyy kuvia johonkin sopivaan käyttöön , aatteelliseenkin , 0110 sen parempi. Sinne tulee lähdetyksi useamman kerran vuodessa . Liljefors siirtyi jo sata vuotta sitten pelkistä lintumuotokuvista ekologisesti toimiviin kuviin. Mutta tässäkin on omat vaikeutensa , sillä lähiympäristön jokapäiväisyys sokeuttaa helposti, ja hyvätkin tilanteet ja kohteet saattavat jäädä huomaamatta. Kun kysyn, mihin hän pyrkii kuvillaan, kuuluu koruton vastaus: Olisi helppo luetella jaloja päämääriä , mutta karu totuus lienee rahan saaminen itseä miellyttävällä tavalla. Carmrna , Uppsala. Kesti kauan irtautua siitä. Taivaanvuohi oli tässä suhteessa hänen suuri suosikkinsa, ja syntyneet kuvasarjat ovat taidehistoriassa ainutlaatuisia. Siellä viheliäinenkin tyyppi SUOMEN LUONTO ~/ 82 41 . Kaupungistuvassa, keinotekoisessa ympäristössä ahdistuneelle mielelle on terapiaa kokea tärvelemätöntä luontoa. vsk.. 198 l : Bruno Liljefors, 21 6 s. Liljefors eli ajan hermolla, kun taas Karppanen oli enemmän erakko: edellinen loi uutta, jälkimmäinen pitäytyi vanhaan. Olen koettanut sopeuttaa kuvaustapani rajallisiin mahdollisuuksiini. Minulla ei ole tiedottajaverkostoa, joka ilmoittaisi minulle erikoisista kohteista ja tapahtumista , enkä ilman autoa sitäpaitsi kuitenkaan ehtisi ajoissa paikalle. olematta. LAPPIA JA LÄHIYMPÄRISTÖÄ Kirkkonummen Veikkolassa asuva Reijo kertoo kuvaavansa eniten lähiympäristöä, mutta suuri rakkaus on myös Lappi ja Kuusamo . Lähikohteita kuvatessani liikun yleensä polkupyörällä , kävellen tai hiihtäen. Tammi , Helsinki . Lappiakin on kuvattu enemmän kuin muuta maata mutta vielä en ole kuullut saamelaisesta luonnonkuvaajasta. Sama muutos näyttää hiljan tapahtuneen lintuvalokuvauksessa. Erityisellä hartaudella Liljefors paneutui suojaavaan yhdennäköisyyteen" , eläinten ja niiden elinympäristön värien ja muotojen harmoniaan , minkä parissa ekologit painiskelevat vielä 1980-luvulla. Maalauksissa vanha metsätai viljelymaisema hengittää kiihkeän olemassaolon taistelun näyttämönä. A. 20 Jorma Laurila Valistavaa luonnonkuvausta Y mpäristövalistuksessa tarvitaan kipeästi hyviä kuvia mitä moninaisim~~sta aiheista. Autoa en ole hankkinut, sillä se söisi liian monta luonnonkuvaa vuodessa, kertoilee Reijo. Tämän takia on hyvä käydä välillä uusissakin maisemissa. Lähikohteet tuntee parhaiten, ja ne ovat siten helpoimmin kuvattavissa. On jopa mustavalkoisia, mikä näinä värikylläisyyden aikoina on tuiki harvinaista. Jokaisen kuvaajan tulisikin kuvata ensisijaisesti kotiseudullaan . Petojen saalistus oli Liljeforsin lempiaiheita. Ellenius. Hän tavoitteli ekologista näkemystä. Kotkien leijumisen tuulessa miltei tuntee. Miten innostuit luonnonkuvaukseen. Vuodesta 1965 olen tehnyt joka vuosi 1-3 vaellusretkeä Lappiin ja Kuusamoon. Kameraseurasta kävin hakemassa tietoa ja vertailupohjaa, mutta oli tässä seuratouhuilussa huonojakin puolia: kuvien arvomaailma oli todellisuudelle vierasta ja kieroutunutta. Kameratekniikan kehittyminen 1880-luvulla teki liikkeen ilmaisemisen ajankohtaiseksi. D Lahtinen . Luonto oli alusta saakka mukana, mutta tulokset pysyivät kehnoina monta vuotta . Liljeforsin taide huipentui vuosisadan vaihteessa , aikana jolloin tapahtui eläinja kasviekologian läpimurto. Aikaisemmin ei yksinkertaisesti tiedetty , miten esimerkiksi linnun siivet toimivat lennossa . 198 1: Matti Karppinen lin tumaalari , 11 7 s. Tiedon puuttuessa olen paljolti hapuillut ja etsinyt kohteita sattumanvaraisesti. Läpikäyvänä ideana hänen taiteessaan on käsitys luonnon kokonaisuudesta ja yhteispelistä. Kaikki alkoi siitä, kun parikymmentä vuotta sitten ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani ja siihen 50 ja 400 mm objektiivit