Toisella cavalla ovat meille hyödyllisiä ne lajit, jocka 1oimiva1 luonnon säätelyjärjestelmien osina. Oheisel kuva! osoittavat, että kirjosieppo torjuu mäntypisliäisen tuhoja. Merikotkasta ja muistakin luontomme indikaattoreista kerrocaan 1llssä numerossa. Se on ollu1 niiden indikaattori, ilmentäjä. Kannattaa muiscaa, ettll juuri merikotka on auttanut pllllsemlllln hllmeren vaarallisimpien myrkkyjen, PCB-aineitten jäljille. TÄMÄN NUMERON KANSIKUVA esittää merikotkaa, saaristomme lintuharvinaisuutta, jota monen muun kiusan lisäksi vaivaavat myrky1. Sisäsivuilla kerrotaan muista biologisen torjunnan mene1elmis1ä.. Ne osoittava!, että mone1 sellaiset eläimel ja kasvit, joica emme osaa pitää "hyödyllisinä", oval itse asiassa meille erittäin tarpeellisia
Valopilkkukin on. Suurin osa varoista kertyy perinteisesti Suomen Luonnon välissä olevan tilauslomakke~n käyttäjiltä. Kriisin tullen on ensin varmistettava, että ruoka säilyy pilaantumatta. Satakertaisella summalla saataisiin vielä nyt merkittävä parannus tulevien sukupolvien elinympäristöön. Ehdotetaanhan esim. 5 mk jäsenmaksun mukana vuodessa vajaan tunnin työtään luonnon hyväksi, keskivertokansalainen parisenkymmentä minuuttia. Kaikkialta jo tosin kuuluu hoku, että ihminen ei elä ilman luontoa, mutta itse ajatus ei näytä menneen perille. Kun on syöty enemmän kuin tienattu, ruvetaan syömään luontoa. Kuitenkin jäsenmaksu kuvastaa sitä työmäärää, jonka jäsen haluaa antaa luonnonsuojelutyön hyväksi. Luonnonsuojelutyölle sitä uskoisi kertyvän, varsinkin jos samalla kerrottaisiin jäsenkunnalle, mitä rahalla aiotaan saada aikaan. Mikä or sinun keinosi varmistaa luoi;monsuojelun jatkuvuus. Lue sivun 307 vetoomus. Kannattaa kokeilla heti, vaikka ensi vuoden kortit olisi ehditty jo painaakin. Nyt aiotaankin vähentää: vesiensuojeluohjelmaa supistaa, ympäristönsuojeluviranomaiset pitää edelleen sivustakatsojina näyttämön nurkassa ja säilyttää vapaaehtoisten luonnonsuojelujärjestöjen tuki markkamääräisesti ennallaan. Muodollinen jäsenmaksu on luonnonsuojelutyön halveksimista. Keinoja on ainakin kaksi. Yhä kasvava osa vapaaehtoisesta luonnonsuojelutyöstä rahoitetaan sillä varainhankinnalla, joka nyt on siirretty liiton toimistolta Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:lle. Tätä rahoituspohjaa voidaan ja täytyykin vahvistaa. Monien aatteellisten järjestöjen jäsenmaksukuiteissa on varattu tilaa vapaaehtoiselle avustukselle. Valtion tuloja menoarvioesitys 1976 ei ollut ilmestynyt Suomen Luonnon edellisen numeron ilmestyessä, mutta pääkirjoituksessa ilmaistu huoli osoittautui aiheelliseksi: kun raha varat ovat lopussa, aiotaan tuhota luonnonvarat. Luonnonsuojeluliikkeen on lisättävä omavaraisuutta. Luonnonvarat ovat kansakunnan elämän perusta siinä kuin ruokavarat ihmisyksilön . Sen merkitys ylittää valtiolta tulevan avustuksen. Keskustelu ei rajoitu kulttuuripalstoille. Kymmenen vuotta sitten o~isi tehty ihmeitä, jos valtio olisi tarjonnut vuosittain kolme miljoonaa markkaa luonnonsuojelualueiden lunastamiseksi (vähennys viime vuodesta 1 milj . Toivottavasti rahapulassa tehty päätös jää pysyväksi. D 249. Vaikeuksien kautta voittoon. Kaikki eivät ehkä voi antaa esim . Budjetin lyhytnäköisiä suunnitelmia on vastustettava yhä pienemmin resurssein. Itseään saavat syyttää luonnonsuojelijatkin, ainakin epäonnistuneen tiedonlevityksen vuoksi. SUOM EN L U ONTO 5/15 Minimipalkkalainen antaa esim. Kilpajuoksu turvesoille, saaristoon ym . Sivistysvaltioiksi lukeutuvat ovat jo aikaa sitten hylänneet jälkijättöisen järjestelmän, mutta Suomi on sinnikkäästi käyttänyt vuosittain satoja tuhansia markkoja pääasiassa kettujen, mutta myös hylkeiden ja sukupuuton uhkaamien suurpetojen hävittämiseen. Suomen Luonto N:o 5 1975 34 . Jos luonnonvarojen merkitys ja rajallisuus todella oivallettaisiin, kriisin uhatessa ponnistelut luonnon ja sen varojen turvaamiseksi moninkertaistettaisiin. vuosikerta Luonnonsuojelu ja valtion taloussuunnitelma ISBN 951-46-1868-8 on kuin skandaaliromaani : arvostelijat haukkuvat yksimielisesti ja monisanaisesti, mutta kirjaa luetaan ja siitä puhutaan. Jäsenmaksujen korottaminen ei ajatuksena miellytä, koska pelätään jäsenkatoa. kymmenen tunnin työpanostaan luonnon suojelemiseen, mutta joku taas haluaisi antaa enemmänkin. Milloin budjettia aletaan käyttää tulevaisuuden luomiseen eikä menneisyyden paikkaamiseen. on nostanut maan hintoja, eikä raha enää riitä juuri mihinkään. mk). Kymmenen vuoden kuluttua ei siihen riitä tuhatkertainenkaan, sillä silloin alueita ei enää ole . D Luonnonsuojeluliikkeen taloussuunnitelma Laihan vuoden valtion budjetti kasvattaa vapaaehtoisen luonnonsuojeluliikkeen tehtäviä vyörynomaisesti. vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön valtionavun reaaliarvoa supistettavaksi, vaikka sen pienuus jo nyt hävettää . Kansallinen häpeätahra, tapporaha järjestelmä, aiotaan vihdoin poistaa
. . 286 Juhani Koivusaari, Ismo Nuuja ja Risto Palokangas : Mistä Merenkurkun kotkat saavat ympäristömyrkkyjä. ..... . .. SUOMEN LUONTOA JULKA ISEE Suome n lu o nnonsu oj eluliitto ry. . , Kasvitieteen perusopetuksen laitos , Helsingin yli opisto Matti Nuorteva, professori, Maatalousja metsäeläintieteen laitos, Hel singin yliopisto Ismo Nuuja, fil.kand ., Biologian laitos, Jyväskylän yli opisto Risto Palokangas, fi l.li s., ympäristönsuojelun tarkastaja, Jyväskylä J ukka Selander, maat.metsät.kand., Maatalousja metsäeläintieteen laitos, Helsingin yliopisto Tuomo Tuovinen, maat.metsät.kand., Maatalousja metsäeläintieteen laitos, Helsingin yliop isto Kari Vepsäläinen, dosentti, Perinnöll isyystieteen laitos, Helsi ngin yliopisto Kai Westman, fil.li s., Ri istaja kalatalouden tutkimuslaitos, Kalantu.tkimusosasto, Helsink i TAMAN NUME R ON KUVITUS kansi Seppo Keränen ; sisäkans i Eero Kemilä; 251 Matti Nuorteva, Jukka Selander; 252 Teuvo Suominen; 253 Matti Nuorteva; 256 Teuvo Suominen; 257 Markku Tanttu, Tuomo Tuovinen; 258 Kemira Oy; 259 Vesa Mikkonen; 26 1 Lauri Peltola ; 263 Oulujoki Oy: n arkisto; 266 Urpo Häyrinen; 26 7 Riitta J okiranta; 268 Markku Tanttu , Teuvo Suom inen; 273 Riitta J okiranta, Urpo Häyrinen , Teuvo Suominen, Mauri Korho nen, Teuvo Suominen, Hannu Westerinen; 275-277 Kari Laaksovirta; 279 Eero Murtomäki , 280-28 1 Seppo Keränen ; 282 Asko Kaikusalo ; 285 Pertti Saurola ; 286-288 J aan Eilan; 296 Kaius Hedenström ; 29 7 J orma Luhta; 302-303 APN. .. .. SUOMEN L UONTO 5/75. . . 278 Asko Kaikusalo: Pöllötutkimuksen vanhat ja uudet urat .... . . .. ... . .. . . .. . .. . 274 Esko J outsamo, J uhani Koivusaari, H åkan Kulves, Ismo Nuu;a ja Risto Palokangas: Suomen merikotkien pesin~ä vuosina 1974 ja 197 5 . .. . .. ...... . . ... . .. .. .. . . . . . . ... . ...... . . . Suo m en Luonnon vuoden 1974 numeroita m yyd ää n 3 mk/ kpl , vu o dt>n 1973 numeroita 2,50 mk/ kpl , vuoden 19 72 numeroita I mk/ kpl , si tä vanhempia 50 p / kp l. . . . . . ..... . . ...... Osoitteenm uutokset Su o men lu o nnonsuojeluliiton toimistoon , os. 26 1 Satu H uttunen: Kasvimaailman suojelusta puhuttiin kansainvälises ti Leningradi ssa .... ...... ..... . . . .. . . ...... . ...... ...... 90-625 4 7 5 TOIMITUSNEUVOSTO Urp o H äyrine n (kokoo nkutsu_ja ) Harri Da hlströ m Jouko Pettersso n H e lm iIre ne Sa u ro la AnnaRii tta Wallin Painopai kka: Forssan Kirjapa ino O y Forssa 25 S ISÄLLYS Luo nnonsuojelu ja valti on talo ussuunnitelma . . . . .. . . . . 308 Summaries of the Main Articles in This Issue . . . .. ... . 303 Uutisia .... . .. . . . . . . 305 Huutoja korvesta ... .. . Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 H elsinki 10, puh . . ..... . . . . . . . . . . . .. .. . . . .. 255 Tuomo Tuovinen: Viljelykasvien tuholaisten biologinen torjunta Suomessa 257 Kai Westman: Oulujoen oma lohi on menetetty .... . . . ... . .. .. . . . ..... . . . .. . .. ...... 90-498 159. . . . . . . tiet.lis., LL.M ., Kansai nvä lisen oi keuden assistentti , Helsingin yliop isto Satu H uttunen, fil. .. .. . 295 Kari H akapää: YK:n III merioikeu sko nferenssi pohtii merten suojelua 299 Gleb Frank : Hiljaisuuden ääniä ... . .. .... .... .. . 265 Ulla Kurimo: Vesikasvit kertovat vesien tilasta . . l rtonumero t 4 mk. .... . . . . Suomen Lu onto ilmes tyy vuoden 1976 ai ka na kuutena numerona . 302 Kirjallisuutta . ...... ..... .. . .. .. . . ..... . . . . . ...... tri, Kasvitieteen laitos, Oulun yliopisto Esko J outsamo, metsänhoitaja, to iminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto, Kerava Olli j ärvinen, fil.kand ., Suomen Akatemian tutkimusassistentti , Perinnöllisyystieteen laitos, Helsingin yli opisto Asko Kaikusalo, työnjohtaja, Metsäntutkimuslaitoksen Ojajoen koeasema, Loppi J uhani Koivusaari, fil.kand ., Eläi ntieteen laitos , Kuopion korkeakoulu Håkan Kulves, fil.lis ., miljövårdsintendent, Ahvenanmaan maakuntahallitus, Maarianhamina Ulla Kurimo, fil.kand ., Kasvitieteen laitos, Helsingin yliopisto Kari Laaksovirta, fil.kand. .. . . .. . .... . .. . Punavuore nkatu '4 :n myymälä o n a voinna maa na ntaista perjanta ihin kl o 917, lauantaisin kl o 9-14. .... . . 25 1 J ukka Selander: Feromonit tuholaistorjunnan uudet apuvälineet . . . . . . . . . . . . .. 249 Luonnonsuojeluhikkeen taloussuunnitelma ..... . . .. ... . ... . . . . . . . .. . . . . 498 159. 268 Kari Laakso virta : Jäkälät ja havupuut kertovat ilman saastumises ta .... .. .. .. . . ... .. ... ..... .. . . .. .. .... Lehti vo idaa n tilata maksama ll a tilausmaksu 2 1 mk postisiirtotilille n o 608 2 11.· Til a ushinta Po hjoismaid en ulko puo lelle on 25 mk . 306 Siuruaa ei saa hukuttaa .... 282 Jaan Eilart: Eestin Lahemaa Neuvostoliiton ensimmäinen kansallis puisto . . . . . . . . . . . . . ... . . .. . ..... . . . . . . . . . .. .. 249 Malli Nuorteva: Me tsätuholaisten torj untaa luonnollisin keino in .. 3 JO TAMAN NU MERO N KIRJOITTAJ AT j aan Eilart, professori , Tarton yliopisto, Eesti Gleb Frank, akateemi kko, Neuvostolii tto Kari H akapää, oik. .. ...... . . Liit o n to imisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9I 6, kesäkuukausi na kl o 915. ...... . . .. ... . . 29 1 Olli j ärvinen ;a Kari Vepsäläinen: Mikä on "uhanalainen", mikä " harvina inen " laji. . . . . .. Il moitushinnat: 1/1 sivu 900 mk 1/2 sivu 500 mk 1/ 4 sivu 300 mk 4-väri-i lm o itus 1 200 mk , ta ka kans i 2 000 mk TO IMITUS Teuvo Suom ine n (vastaava ) Rii tta Jokiranta Tait to: Markku Tanttu puh . .... . . .. . . . .. . . . .. . .... . .. ..... Fredrikinkatu 7 7 A 11 00 100 H elsin ki 10, puh . . . . . . . .
Matti Nuorteva Metsätuholaisten • torjuntaa luonnollisin keinoin Oheisessa artikkelissa metsäeläintieteen professori Matti Nuorteva havainnollistaa suomalaisin esimerkein, miten metsätalouden menetelmät saattavat lisätä hyönteistuhoja ja miten nämä tuhot voidaan torjua luonnonmukaisesti, taloudellisesti ja turvallisesti. 251. Alakuvassa näkyy tällaisia pyyntipuita Vllrmlannissa odottamassa kuljetusta pyyntipaikalle. Alkujaan luonnontilaiset eloyhteisöt, metsät, saavat yhä enemmän viljelysten piirteitä. Metsän kasvimaailman saades sa yhä enemmän pellon piirteitä SU OM EN L U O TO 5/75 Kaarnakuoriaiset ovat Suomen pahimpia metslltuholaisia. ytimennllvertlljllt. Siirtyesslllln eläviin puihin ne hidastavat kasvua tuntuvasti. Metsätaloudessa koetetaan eri keinoin lisätä puuntuotantoa ja parantaa toimenpiteiden hyötysuhdetta. Kuorellisena varastoidussa puutavarassa lisllllntyvllt mm. Käsite "puupelto" kuvastaa tämän kehityksen ääriastetta. (Yläkuva) Kuorellisia runkoja voidaan kllyttllll myös torjunnan apuna, jos niihin kerllllntyneet tuholaiset tapetaan ennen parveilua
Tuhoja torjutaan nykyisin myrkyin, mutta parempia keinoja etsitään. Entistä herkemmin voi nyt ajallaan raivaamatta jäänyt myrskyn, kulon, kuivuuden tms. myrkkyjä. Metsätaloudessa on viime vuosikymmeninä koettu suuria muutoksia _ja kehitysnopeus on ollut kova monilla sen toiminta-aloilla. Metsässähän sato kypsyy hitaasti, _ja ylimääräiset toimenpiteet muodostuvat helposti kannattamattomiksi, kun lasketaan korkoa korolle yli puolen vuosisadan päähän. Tämän kllrsäkäskuoriaisen toukka viihtyy aurinkoisten paikkojen tuoreissa kannoissa, mm. Ympärilleen katsomalla voi itsekukin jälleen todeta, missä määrin pystyyn kuolleita kuusia esiintyy puutavaravarastojen ja hakkuualueiden läheisyydessä Mikäli paikkakunnalla elää runsas kaarnakuoriaisjoukko, seuraustuhojen mahdollisuudet suurentuvat entisestään jonkin häiriön kohdatessa metsää. Kuusella elävistä kaarnakuoriaisista kirjanpainajat ovat vaarallisimmat kasvaville metsille. Lisäksi ei ole selvitetty sitä rajaa, kuinka pitkälle eri toimenpiteissä kannattaa mennä, ennen kuin luonnon vastareaktiot tekevät saavutetun hyödyn joko taloudellisesti tai ekologisesti kannattamattomaksi. Metsän tuhohyönteisten torjunnassa on toisinaan yritetty käyttää samoja menetelmiä kuin peltohyönteisten torjunnassa, ts. Vielä samana kesänä eläimet, kuoren alla lisäännyttyään, poistuvat ympäröiviin metsiin vahinkoa aiheuttamaan. hyönteismaailmassa. Metsä on pitkäikäinen ja hitaasti kehittyvä ekosysteemi, jossa väkivaltaisen myrkkykäsittelyn jäljet näkyvät kauan ja usein ennalta arvaamattomilla tavoilla. runtelema metsä olla alkusyynä kaarna-• SUOMEN LUONTO 5/75. Vanhoista puun korjuu_ja myyntitottumuksista _johtuu, että varastot ovat suurimmillaan juuri kaarnakuoriaisten parveiluaikana keväällä! Kaarnakuoriaiset vaurioittavat itse puuainesta kaivamalla käytäviä sekä kuljettamalla mukanaa n sinistäjäsieniä. avohakkuualueilla. Tehometslltalous on tehnyt tukkimiehentllistä tuholaisen. Nykyäänhän on siirrytty kuorimaan puut keskitetysti vasta tehtaalla, joten keväisin metsissä _ja teiden varsilla odottaa edelleen kuljetusta suuret määrät kuorellista puutavaraa. Eräänä tällaisena seurausilmiönä on voitu havaita metsähyönteisten aiheuttamien tuhojen kasvua. Joukoittain lisäännyttyään ne voivat kaydä elävien kuusien kimppuun _ja tappaa ne. Varsinkin töiden koneellistaminen ja sen mukanaan tuoma tehokkuus on oleellisesti muuttanut metsänkäsittelytapoja. Aikuinen vahingoittaa havupuuntaimia. Männyllä ytimennävertäjien uudet yksilöt siirtyvät välittömästi kasvavien mäntyjen latvoihin nakertamaan kasvaimia ontoiksi . Kasvaimet katkeavat ja latvus tulee harsumaiseksi, usein _jopa piikkimäiseksi. Joukko lajeja häviää ja toiset, alkujaan harvinaiset ja huomaamattomatkin, voivat muuttua tuholaisiksi. Toistaiseksi metsissämme on käytetty sangen vähäisessä määrin torjunta-aineita tuholaisia vastaan. Siksi metsätaloudessa on pyritty jo ennakolta estämään tuhojen syntymahdollisuudet. IHMINEN ON TAHATTOMASTI PARANTANUT KAARNAKUORIAISTEN ELINMAHDOLLISUUKSIA Metsätaloutemme suurin tuhohyönteisongelma on tällä hetkellä kuorellisessa havupuutavarassa lisääntyvät kaarnakuoriaiset. Nämä tuhot ovat Suomessa saavuttaneet jo sellaiset mittasuhteet, että jokaisen ympäristöään tarkkailevan on ne helppo havaita, asuupa hän sitten missä päin maatamme tahansa. Monia toimenpiteitä on tällöin otettu suurimittaisesti käyttöön ehtimättä tarkemmin tutkia niiden luonnolle mahdollisesti aiheuttamia seurausvaikutuksia. Mutta metsänkäsittelytapoja nykyisin uudistettaessa on unohdettu tuhonaiheuttajat, myös hyönteiset; kaiketi niitä on pidetty vähäpätöisinä. Tätä tarkoitusta varten suoritetut toimenpiteet on koetettu sijoittaa muiden töiden yhteyteen. Monet luonnonsuojelijat ovat 252 huolestuneina seuranneet tilanteen kehitys tä ja ilmaisseet pelkonsa siitä, että ihmisen omien toimien lisäämät tuholaislaumat taltutettaisiin tehostamalla hyönteismyrkkyjen käyttöä, mikä ei suinkaan olisi suotavaa. Tilanteeseen tuskin tulee suurempia muutoksia ; _jo kustannustekijät pitävät siitä huolen. Luonnontalouden ja siten viime kädessä myös ihmisen kannalta keino on arveluttava. Tämä pienentää oleellisesti mäntyjen lisäkasvua. tapahtuu vastaava muutos myös metsäeläimistössä, mm
Tätä vaaraa lisää vielä se, että hoidetuissa talousmetsissä elää yksipuolinen, nimenomaan kasvaville puille vaarallinen kaarnakuoriaisjoukko. Pyyntipuina voidaan käyttää myös normaalisti valmistettua puutavaraa. Mm. MUUTTUNEET METSÄNKÄSITTELYTAVAT TEKEVÄT TUKKIMIEHENTÄISTÄ PAHAN TUHOLAISEN Metsän uudistamisessa siirrytään yhä enemmän luontaisesta uudistamisesta metsänviljelyyn. Kun tuholaiset ovat tunkeutuneet kuoren alle, ne tuhotaan kuorimalla tai kuljettamalla puut tehtaalle käytettäviksi. Tämä voidaan tehdä kuorimalla, veteen varastoimalla tai poikkeustapauksessa torjunta-aineita käyttäen . monisllrmiövirusta sisllltllvllllll nesteellä. HARVENNUKSET AJALLMN JA TURHAT RUNGOT POIS METSÄSTÄ Nuoren metsan tai taimiston harvennuksissa tai perkauksissa _jätetään kaadetut puut tavallisesti metsään. Tällöin kaadetaan ennen kuoriaisten parveilua puita, _jotka jätetään metsään makaamaan. Mikäli siis yrityksistä huolimatta huo mataan, että _jokin arvokas sahatukkierä jää metsään vaaralliseksi ajaksi, on se suojattava ennen parveilua. paperipuun osalta, on kaksi kuukautta aikaa kuljettaa saastunut erä tehtaalle, ennen kuin kaarnakuoriaiset alkavat poistua ympäristöö n. Viruksen aiheuttama kulkutauti tappaa toukat, mutta se on tllysin vaaraton kaikille muille eliöille. Samasta syystä kannattaisi hakkuissa metsään jääneet latvuksetkin ottaa talteen entistä tarkemmin. Hyönteisten asuttamat puut kaadetaan _ja kuoritaan niin ajoissa, että _jälkeläiset saadaan tuhotuiksi. Suomi on tllllll alalla Euroopan edellllkllvijllmaa. kuoriaistuho_jen leviämiseen ympäristömetsiin. Monilla niiden luontaisilla vihollisilla, kuten loisilla ja pedoilla, ei lisäksi ole kunnollisia elinmahdollisuuksia puhdistetuissa metsissä. Mutta ellei hyönteisten aiheuttamista vaurioista ole sanottavammin haittaa itse puutavaralle, kuten on asianSUOME N L U O NTO 5/75 laita esim . KUOLEMANLOUKKU PYSTYMETSÄN KUORIAISILLE Mikäli kaarnakuoriaiset ovat jo käyneet pystymetsän kimppuun, on ryhdyttävä torjuntahakkuisiin. Ellei tätäkään ehditä tai haluta tehdä, on saastuneet puut eläimineen ajettava veteen tai kuorittava ja kuoret poltettava . Luonnossa ei saisi olla kuorellista puutavaraa sinä lyhyenä aikana, jolloin kaarnakuoriaiset parveilevat. Yleisin kaarnakuoriaisten torjuntakeino on kuitenkin pyyntipuiden käyttö. Muutenkin olisi talousmetsissä huolehdittava nykyistä tarkemmin siitä, että yksittäiset tuulenkaadot _ja pystyyn kuolevat puut korjattaisiin pois ennenkuin kaarnakuoriaiset lentävät niistä naapuripuihin. päätehakkuissa käytetään suuria koneita, jotka ruhjovat armotta 253. Ruskean mllntypistHlisen torjuntaan on jo kllytettllvissll tehokas ja turvallinen keino. Tuhoalueet ruiskutetaan ns. Havupuutkaan eivät muodostu tällöin kaarnakuori aisten pesimäpaikoiksi, jos toimenpide ajoitetaan parveilun jälkeiseksi ajaksi, _jotta puut ehtivät kuivahtaa ennen seuraavaa kevättä . Varsinkin mäntyjen suurentuntuiset noutokustannukset korvautuvat osittain jo sillä, että ympäristöpuiden lisäkasvu ei pienene hyönteistuhojen takia. Yksinkertaista, mutta tähän ei käytännössä ikävä kyllä tulla koskaan täydellisesti pääsemään. Mikäli taimiston harvennus suoritetaan metsänhoidollisesti ajallaan, ovat puut vielä niin ohuita, etteivät ne kelpaa kaarnakuoriaisten lisääntymispaikoiksi. Virusvalmistetta tekee Kemira. KMRNAKUORIAISTEN KEHITYS KIERTO ON KATKAISTAVA Teoriassa kaarnakuoriaisten lisääntyminen kuorellisissa puutavaravarastoissa olisi erittäin helppo estää keinolla, jota ennen noudatettiin
biologinen torjunta tulee varmasti saamaan ·useita sovellutuksia metsä tuholaisten torjuntatyössä. Metsänviljelyssä taimien tuhoutumisprosentti on ollut melko korkea. KOIVUN HÄVITTÄMISESTÄ HYÖTYY PUNALATIKKA Varsinkin männyntaimistoissa elää lukuisia eri eläimiä, jotka aiheuttavat puille muotovikoja. Tällaiset metsäthän ovat tunnetusti kaikkein herkimpiä m1ta moninaisimmille luonnontuhoille. Pahimmin saastuneilla alueilla taimet ovat jo ruvenneet kuivumaan. Tämä tulee varmasti myöhemmin näkymään viljelymäntyjen laadussa. Tuholaisten joukkoesiintymisen estämisessä on jälleen ennakkotorjunnalla oma merkityksensä. Imennällään se tyrehdyttää mäntyjen kasvun. . Monelta tulevalta harmilta todennäköisesti vältyttäisiin, kunhan määrätietoisesti pyrittäisiin saamaan taimistoihin vaihtelevuutta sekä käytettäisiin enemmän hyväksi maaston ja maaperän tässä suhteessa tarjoamia mahdollisuuksia . Sen hoidosta ja suojelusta on tähän asti hyvin huolehtinut biologisen pohjakoulutuksen saanut metsäammattiväki. Tuhot torjutaan nykyisin kastamalla taimet hyönteismyrkkyliuokseen ennen istutusta. Toukat elävät aurinkoisilla paikoilla tuoreissa puun kannoissa. Tuhot eivät olleet taloudellisesti kovin suuria, mutta ekologisesti niillä oli todella merkittävä vaikutus näiden puurajaseutujen elämään. massakasvattamalla tai siirtämällä niitä . Mutta mitä tekevätkään metsämiehet parhaillaan koivunvesoille! LAAJAT JA YKSIPUOLISET VILJELYALAT LUOVAT ONGELMIA Metsänviljelyalojen suojelun suurimpana huolenaiheena on toki se, että monin paikoin pyritää n liian laaja-alaisiin, tasaikäisiin ja yhden_ puulajin muodostamiin metsikköihin . Meilläkin on jo käytössä ensimmäinen tällainen keino . Muualla kokeillaan jo muitakin mahdollisuuksia parantaa tuholaisten vihollisten elinympäristöä mm . viljelemällä loispistiäisten ravintolähteiksi sopivia mesikasveja metsässä. Jostain 254 syystä punalatikka ei viihdy taimistoissa, joissa on sekapuuna koivua. Sekametsissä eivät vauriot pääse suuriksi, ja mitä monipuolisempi metsäluonto on, sitä enemmän siellä on toimeentulomahdollisuuksia myös tuholaisten luontaisille vihollisille. Tavallinen mäntypistiäinen sekä mäntymittari ovat myös toisinaan aiheuttaneet paikallista tuhoa joukkoesiintymisillään. Eräitä "hyödyllisiä" eläinryhmiä, kuten lintuja ja muurahaisia kannattaa määrätietoisesti suojella ja samalla parantaa niiden elinmahdollisuuksia metsissä . Jos virheitä metsätalouden murrosvaiheessa on päässytkin syntymään, ne on nyt tiedostettava ja korjattava. Eräänä tähän vaikuttava tekijänä on tukkimiehentäi-niminen kärsäkäs . Tämä ns. Metsissämme on onneksi vähän sellaisia metsätuholaisia, jotka luonnostaan, ihmisten toimenpiteistä riippumatta, voivat aiheuttaa suurtuhoja massalisääntymisellään. Ruskealla mäntypistiäisellä on myös melko usein männiköissämme laaja-alaisia massaesiintymiä, joilla on huomattava, puiden lisäkasvua pienentävä vaikutus . Kuolleet puuthan ovat Lapissa vieläkin nähtävissä. Metsät ovat tärkein uudistuva luonnonvaramme. SUOMEN L U ONTO 5/7 5. Koska istutustaimistot ovat jo perustamisvaiheessa harvoja, muotovikaisia puita ei voida harvennuksissa poistaa. Varsinkin kuiville kankaille on nyt tunkeutumassa uusi tuholainen, punalatikka. Tässä suhteessa olemme edelläkävijämaa koko Euroopassa . Kaikkihan muistamme tunturimittarin toukkien aiheuttaman valtavan tuhon tunturikoivikoissa kymmenkunta vuotta sitten. MONIPUOLINEN METSÄLUONTO ON HYVÄ VAKUUTUS METSÄTUHOJA VASTAAN Edellämainitun kaltaisia äkillisiä massaesiintymisiäkään ei mielellään torjuta myrkyillä, koska metsä eläimineen on pitkäikäisenä eloyhteisönä melko arka laajamittaisten myrkystysten jälkiseurauksille. Ruskean mäntypistiäisen toukat voidaan tuhota levittämällä metsiin momsarm1ov1rustautia. Aikuiset puolestaan nakertavat havupuuntaimien kuorta usein niin pahoin, että taimet kuolevat. Paluu sellaisiin metsänkäsittelytapoihin, joissa tukkimiehentäillä ei olisi mahdollisuuksia muodostua suurtuholaiseksi, ei näytä mahdolliselta, joten tässä tilanteessa on edelleenkin turvauduttava torjunta-aine1sun. Mutta näitäkin toki on. Tällaisilla alueilla metsänviljely on usein ainoa mahdollinen uudistamiskeino. Tätä luon nosta peräisin olevaa preparaattia on Suomessa saatavissa jo kaupoista. BIOLOGINEN TORJUNTA Myös käyttämällä luonnon omia taistelukeinoja hyvä ksi voidaan tuholaisia aktiivisesti torjua loisten, petoj en ja tautien avulla, esim . Mutta hyvä kasvu on näköjään tärkeintä . Näin syntyvä kulkutauti tappaa tehokkaasti män typistiäisen toukat, mutta on täysin vaaratonta kaikille muille eläimille. Siihen kyllä pystymme ja silloin kyetään tulevaisuudessakin metsätuholaiset pitämään aisoissa luonnonmukaisin keinoin. Vaikka kyseessä ovat enttam pienet ainemäärät, tutkijat ponnistelevat kuumeisesti keksiäkseen tähänkin pulmaan myrkyttämän ratkaisun. mahdollista luontaista taimistoa. Nykyisten hakkuutapojen johdosta tämä hyönteinen on tullut erittäin yleiseksi ja samalla pahaksi tuholaiseksi. Se viihtyy nimenomaan aurinkoisilla paikoilla. Kuten sanottu , männyn taimistot kasvatetaan jo alusta lähtien harvoina ja haitalliset koivun vesat poistetaan
IHMINEN VOI OHJATA HYÖNTEISTEN KÄYTTÄYTYMISTÄ FEROMONIEN AVULLA Feromoneilla on keskeinen merki tys hyö nteisten monille elämänvaiheille. Nykyään, yli 350 vuotta SUOME N L UO NTO 5/75 Butlerin jälkeen tästä mehiläisten käyttäytymisilmiöstä tiedetään paljon enemmän. Feromoneja on joskus pidetty vain hyönteismaailmalle ominaisina tiedonvälittäjinä. 1609, että yksikin kotimehiläisen pisto saattoi kiihdyttää kokonaisen m ehiläisparven hyökkäysvalmiuteen, hän tuskin osasi kuvitella havaintonsa selittävän feromoniksi nimitetyn aineen olemassaoloa hyönteismaailmassa. Niitä esiintyy kuitenkin monissa muissakin eläinryhmissä. Ne voivat välittää erilaisia sanomia kuten kutsuja toiselle sukupuolelle, varoituksia, toisten yksilöiden karkoituksia jne. Läheskään kai kkien jo tunnettujen feromonien tehtävistä ei aina ole varmaa tietoa. Muita luonnon signaaliaineita ovat hormonit, jotka säätelevät yksilön sisällä eri elinten ja ruumiinosien keskinäistä toimintaa, sekä isäntäkasvin (tai isäntäeläimen) tuoksu-, makuja väriaineet. Myrkkyjen monet haitat ovat johtaneet siihen, että tuhojen torjuntaan kehitellään nyt monenlaisia, ympäristölle turvallisempia menetelmiä. Eräs viimeaikainen lehtiartikkeli on käsitellyt mahdollisuutta, että feromoneihin perustuisi eräitä ihmistenkin välis1a käyttäytymismuotoja. Jukka Selander Feromonit tuholaistorjunnan uudet apuvälineet Tuholaistorjuntaa on perinteisesti ha~joitettu pääasiassa myrkk:r.jen avulla. Ainetta syntyisi mehiläisen pistäessä. Muuan lupaavantuntuinen biologinen torjuntamenetelmä perustuu siihen, että hyönteiset viestittävät toisilleen mitä erilaisimpia asioita erittämällä kemikaaleja, joita niiden lajitoverit "ymmärtävät". Parhaiten nykyään tunnetaankin eräiden tuhohyönteis255. Hyönteisten feromonit ovat yleensä pitkäketjuisia tai syklisiä (rengasmaisia) alkoholeja, aldehydejä, ketoneja, ketaaleja, estereitä tai laktoneja . FEROMONEJA KÄYTTÄVÄT MUUTKIN KUIN HYÖNTEISET Monet sadat eri eläinten käyttäytymistavat voidaan jo selittää feromonien sääteleminä ilmiöinä. Feromoneilla on luonnossa eräänlai nen sanansaattajan tehtävä. Hyönteisten ja muidenkin eliöryhmien "kaukohormoneja" kutsutaan feromoneiksi. FEROMONIT OVAT KEMIALLISIA SANANSAATTAJIA Feromoneiksi sanotaan kemial lisia aineita, jotka voivat säädellä eläinlajin yksilöiden välistä käyttäytymistä. Niitä käyttämällä ihminen voi harhauttaa hyönteisiä toimimaan siten, että niiden aiheuttamat tuhot vähenevät. omassa elimistössämme hormonien avulla. Monia näistä kutsutaan yhteisnimellä "biologinen torjunta". Parin viime vuosikymmenen kuluessa niitä on pys tytty eristämään puhtaina ja selvittämään niiden kemiallinen rakenne ja ominaisuudet. Kun englantilainen luonnontutkija Charles Butler havaitsi v. Monet eläinlajit erittävät niitä ruumiinsa ulkopuolelle tietyissä elämänvaiheissaan. Hyönteisten erittämät feromonit ovat herkästi haihtuvia aineita.Jo nanogrammojen ( 1 nanogramma = 0,000 000 001 grammaa) suuruisina ai nemäärinä ne voivat houkutella koiraan sato jenkin metrien etäisyydeltä naaraan luo. Näin on luotu edellytyksiä niiden hyötykäytölle. Pari vuosisataa myöhemmin ranskalainen herra Huber esitti otaksuman, että mehiläisparven kiihtyminen niiden rauhanhäiritsijää vastaan johtuisi tuntemattomasta tuoksuaineesta. Kemiallisilta ominaisuuksiltaan feromonit ovat jossain m äärin yhtenäi nen joukko orgaanisia yhdisteitä. Vaaratilanteessa niiden joukkokäyttäytymistä säätelee takaruumiista erittyvä hälytysferomoni, kemial lisesti isopentyyliasetaatti. Ainakin eräillä jyrsijöillä, taskuravuilla, eräillä madoilla ja rhesus-apinallakin on todettu esiintyvän näitä aineita. Tällöin herää kaiketi mieleen ajatus hyväntuoksuisen parfyymin kutsuvasta vaikutuksesta! Aiemman määritelmämme mukaan ei tällainen tekotuoksu voi ku itenkaan olla feromoni, vaikka sen tehtävä ihmismaailmassa olisikin sama. Kysymyksessä on siis samantapainen kemiallinen viestitys, jota tapahtuu mm
Nyt, lähes 15 vuotta myöhemmin, feromoneilla alkaa olla oma tärkeä tehtävä monien tuholaisongelmien misessa. Enimmäkseen ne ovat hyönteisten sukupuoliferomoneja, _jotka houkuttelevat toista sukupuolta. Toistaiseksi näitä valmisteita on voitu käyttää hyväksi kahdella tavalla. Rachel Carson viittasi tunnetussa kirjassaan "Äänetön kevät" ( 1962) houkuttelevien _ja karkottavien aineiden käyttöön tuholaistorjunnassa. On valmistettu teollisessa mittakaavassa pienikokoisia paperisia putkiloita, joiden sisäpinnalla on tahmea liimapyydys sekä pieni maara koiraita houkuttelevaa ainetta. Hän kirjoitti "uusista, mielikuvituksellisista ja inhimillistä luovuutta osoittavista lähestymisteistä tuholaisongelmiin" . Massatorjunnan sijasta tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota tuholaiskanto_ja jo ennakolta sääteleviin menetelmiin. agregaatioferomoneja, jotka houkuttelevat molempia sukupuolia yhdessä ravintokasvin tuoksun kanssa . Toistaiseksi tätä on kuitenkin kokeiltu hyvin vähän kenttäolosuhteissa. FEROMONIEN HYVÄKSIKÄYTTÖ ON VASTA ALUSSAAN Tutkimus ja koetoiminta feromonivalmisteiden käyttämiseksi tuholaistorjuntaan on vasta varhaisessa vaiheessa. Rachel Carson ei kuitenkaan ollut feromonitutkimuksen asiantuntija _ja hänen sanansa edustivat siten vain mielipidettä. Tuholaislajikin säilyttää osalt{tan eloyhteisössä vallitsevaa lajienvälistä riippuvuutta _ja tasapainotilaa. Toiset ovat ns . Näin on torjuttu esimerkiksi amerikkalaista lehtinunnaperhosta (Porthertia dispar) ns. Kuvan esittllmll perhoslaji on maitiaiskehrlllljll (Lemonia dumi), joka tosin ei ole tuholainen, mutta monien tuholaislajien feromonit vaikuttavat samalla tavalla. Eräiden viljelykasvien ja metsäpuiden tuhohyönteisten feromoneja osataan jo valmistaa synteettisesti Yhdysvalloissa. Eräät ovat jo löytäneet tiensä kaupallisiksi tuotteiksi . dispal uri-feromonilla. Pysyvät feromonipyydykset voivat täl löin mitata tuholaiskantojen runsautta. Feromoneilla voi kuitenkin olla muunkinlaista käyttöä erityisesti kasvinsuojelun ja metsänsuojelun suunnittelun aloilla. ON MUITAKIN KÄYTTÖTAPOJA KUIN TORJUNTA Edellä esitetyt menetelmät koskevat tuholaisten välitöntä torjuntaa feromonivalmisteiden avulla. Sukupuoliferomonit ovat tavallisia perhosilla, kun taas agregaatioferomonit kovakuoriaisilla, varsinkin kaarnakuoriaisilla. Myös kotimehiläisen ja silkkiperhosen fero monit tunnetaan varsin hyvin. Koiraiden osuuden pieneneminen populaatiossa on vähentänyt seuraavan 256 sukupolven tuholaismäärää. Ensimmäinen perustuu seksuaaliferomonin käyttämiseen. Toinen tapa feromonivalmisteiden käyttämiseksi on levittää niitä viljelyalalle niin paljon, että tuholaisten suunnistautuminen ja suvunjatkamistoimet häiriytyvät. Purkissa olevan perhosnaaraan erittllmll tuoksuaine, feromoni, on levinnyt kannen raosta ympäristöön ja houkutellut lähi seudun koiraat paikalle. Feromonien käyttöön perustuvilla ennustusja torjuntamenetelmillä on tässä yhä keskeisempi asema. Kun laaditaan tuholaisennusteita, tarvitaan menetelmiä, joiden avulla voidaan todeta tuholaiskantojen lisääntyminen tai väheneminen vil_jelyaloilla. Tästä _johtuu, että massatorjuntatoimet, kuten hyönteismyrkkyjen laajamittainen levitys, johtavat myöhemmin uusien tuholaisongelmien ilmaantumiseen. Vastaavia pyydyksiä käytetään nykyään ulkomailla monia perhostuholaisia vastaan .. Tuholaisongelmia ei voida poistaa käyttämällä jotakin yhtä ja samaa torjuntamenetelmää ainoana torjuntatapana. Pyydyksiin kertyneiden yksilöiden määrästä voidaan päätellä uhkaava vahinko sekä päättää torjunnan tarpeellisuudesta. TUHOLAISKANTOJA ON SÄÄDELTÄVÄ EI TUHOTTAVA SUKUPUUTTOON Tuholaisten to~junnan filosofian tulisi olla se, että tuho-ongelmia ei myöskään poisteta yrittämällä tappaa tuholainen sukupuuttoon viljelyaloilta. SUOMEN L U ONTO 5/7 5. ratkaise. Myöskään biologinen tuholaistorjunta ei yksinään voi _johtaa tuholaisongelmien ratkaisuun, erityistapauksia lukuunottamatta. TARVITAAN USEITA RINNAKKAISIA TORJUNTAMENETELMIÄ, MONITORJUNTAA Arvioitaessa feromonivalmisteiden tulevaisuutta tuholaistorjunnan palveluksessa on nähtävä eräs tosiasia, joka oivallettiin vasta viime vuosikymmenellä. Suosimalla yksinomaan esimerkiksi kemiallista torjuntaa on usein lisätty torjunnan ongelmia, ympäristöhaitoista puhumattakaan. ten feromoneja . Esimerkiksi lehtinunnan aiheuttamia tuhoja torjutaan jo vllhentllmllllll koiraita feromonipyydyksellll. Tuholaisongelmia ei tulla myöskään ratkaisemaan yksinomaan feromonivalmisteiden avulla, vaan liittämällä ne monitorjuntaan. Näin voitaisiin uhkaavat massatuhot välttää _jo ennakolta
Näin "luonnollinen torjunta" toimii koko ajan pitäen eliöyhteisön tasapainossa. Vaikeimmat tuholai songelmat ilmaantuvatkin ka sSUOMEN L UONTO 5/ 75 Biologinen torjunta on tuholaistorjuntaa " luonnonmenetelmin". Näistä vain murto-osa aiheuttaa satotappioita usein toistuvien joukkolisääntymisten aikana:. Torjunta-aineet ovat tyypillinen kovan teknologian keino: ·niiden vaikutus kohdistuu valikoimatta kaikkiin viljelyksellä esiintyviin eliöihin, niin haitallisiin kuin hyödyllisiinkin. Tuhoeläinten biologinen torjunta merkitsee ekologisesti hellävaraista vaihtoehtoa, jota yhä laajemmin pyritään soveltamaan eri puolilla maail,Jnaa. Myös puutarhaja vihannesviljelyksessll nllitll menetelmill tarvitaan, sillll tuhot ovat usein suuret ja myrkkyjen kllyttö arveluttavaa. Tuhoja voidaan vll hentllll myös ekologisilla viljelymenetelmillll, joilla pidetlllln kasvit ja maaperll terveinä ja luonnon omat slllltelijllt toimintavalmiina. Kemiallisten torjunta-aineiden , viime vuosikymmeninä räjähdysmäisesti kasvanut käyttö ei ole tuonut ratkaisua tähän ongelmaan. KASVIHUONEET Meillä muodostavat kasvihuoneviljelykset oman erikoisryhmänsä niissähän ilmasto-olot ovat us eimmiten optimaaliset myös tuholaisille; toisaalta monet luontaiset vi holliset usein puuttuvat. 257. Kasvihuoneviljelyssll tuhot voivat olla erityisen pahoja ja niiden torjumiseksi Suomessa kllytetlllln jo tehokkaasti biologisia keinoja. loiset, pedot ja taudinaihe'titt~jat. Tuomo Tuo vinen Viljelyskasvien tuholaisten biologinen torjunta Suomessa Tuhoeläimet ja kasvitaudit lohkaisevat joka vuosi noin viidesosan ma~pallon viljelykasvien sadosta. Muiden lajien lis11.äntymistä rajoittavat tehokkaasti luonnon omat säätelymekanismit, mm. Viljelykasveilla voi elää lukuisa joukko mitä erilaisimpia hyönteisiä, punkkeja ja muita pikkueläimiä. "Biologinen torjunta" tarkoittaa menetelmiä, joiden avulla ihminen tukee luonnon omia säätelymerietelmiä ja pitää siten pahatkin tuholaiset kurissa
TORJUNNAN TARVE Viljelymenetelmien tehostuminen, kuten uudet viljelykasvit ja satoisammat lajikkeet, saattaa aiheuttaa sen, että aikaisemmin merkityksettömät tuholaiset muodostuvat ongelmaksi. Tämän vuoksi on jatkuvasti kehitettävä uusia, paremmin tehoavia myrkkyjä. Yleensä voimaperäisessä viljelyssä joudutaankin suorittamaan torjuntaa toistuvasti kasvukauden kuluessa tai käyttämään hitaasti hajoavia, pitkävaikutteisia tehoaineita. Perusteeksi esitetään tä llöin yleensä torjuntaaineiden terveydelliset haitat, joiAnsarijauhiaista torjutaan biologisesti loispistiäisellä. VIHANNESPUNKKI Suomessa on biologisen torjunnan tutkimus keskittynyt lähinnä kasvihuonetuholaisiin . Biologiseen torjuntaan sisällytetään myös sterilointimenetelmät ja erilaisten hormonien käyttö. luontaisten vihoVisten siirtäminen muista maista vahinkoalueille, niiden massakasvatus laboratorioissa ja levitys viljelykselle sekä toisaalta olosuhteiden muuttaminen loisille ja pedoille sopivaksi. Tuholaiset, joilla on useita sukupolvia vuodessa, lisääntyvät nyt nopeasti, sillä puuttuvathan paikalta aluksi lähes kokonaan loiset ja pedot ja toisaalta myös kilpailu on vähäistä. Sen biologinen torjunta on juuri aloitettu Suomessa. Nykyisin arvioidaan noin 70 % SUOMEN L U O TO 5/75. Menetelminä tulevat kysymykseen mm . vihuoneissa. Kemikaalien avulla onnistutaankin yleensä saavuttamaan torjunnan päämäärä: kasvuston pelastaminen. Keski-Euroopassa menetelmää käytettiin ja puoli vuosisataa sitten, mutta meillä sen käyttöä rajoittaa kylmä ilmasto. Torjunta-aineella käsitellylle alueelle syntyy hetkellisesti "tyhjiö", kun kasvissyöjät ja näitä hyödyntävät pedot ja loiset kuolevat. 1970, jolloin Kemira Oy alkoi markkinoida petopunkkia. Lannoitteiden runsas käyttö, koneel listaminen ja yleensä viljelyn voimaperäistäminen sitovat pääomia, joten kaikki mahdollinen on saatava sadosta talteen; viljelijällä ei yksinkertaisesti ole varaa menettää kymmentä prosenttia sadosta tuholaisten takia. Tuholaisten luontaiset viholliset taas ovat usein paljon herkempiä kemikaalien vaikutukselle kuin itse tuhoeläimet. den esiintyminen tarkasta käytöstä ja lainsäädännöstä huolimatta on aina mahdollista. Torjuntaa joudutaan suorittamaan lyhyin väliajoin ja käyttäen yhä tehokkaampia kasvinsuojeluaineita. Varsin pian tuholaiskanta kuitenkin elpyy, koska osa on välttynyt torjunta-aineelta, osa on kestänyt käsittelyn ja toisaalta hyönteisiä siirtyy kasvustaan lähiympäristöstä. Biologisen torjunnan eduiksi mainitaan valikoiva vaikutus eli spesifisyys, tehokkuus, halpuus ja pitkävaikutteisuus. Kasvihuonekurkkujen pahin tuholainen on vihannespunkki. Näin torjunnan taloudellinen kynnys alenee ja kasvinsuojeluaineiden käyttö lisääntyy. Sitä torjutaan tehokkaasti petopunkilla, joka näkyy kuvassa satakertaisesti suurennettuna. Kasvit kestävät jonkin verran tuholaisia kasvun häiriytymättä niin, että siitä aiheutuisi taloudellista tappiota. KEMIALLISEN TORJUNNAN NOIDANKEHÄ lnsektisidien eli hyönteismyrkkyj en käytön yleistyminen on monessa tapauksessa aiheuttanut tuhohyönteiskantojen kehittymisen resistenteiksi eli vastustuskykyisiksi tiettyjä torjunta-aineita vastaan. Usein on vaikea arvioida, tarvitaanko torjuntaa . Kurkunviljelijät saattoivat ensimmäisen kerran käyttää biologista menetelmää kurkun pahimman tuholaisen, vihannespunkin, torjumiseksi v. Menetelmänä on ollut petojen, loisten ja taudinaiheuttajien massakasvatus ja levitys kasvihuoneisiin . Biologisella torjunnalla tarkoitetaan tuhoeläinten kannan vähentämistä niiden luontaisten vihollisten, loisten, petojen ja taudinaiheuttajien avulla. Viljelijä turvautuu helposti kasvinsuojeluaineisiin heti havaittuaan tuholaisia tai tuhojälkiä, koska se on kaikkein yksinkertaisin tapa selviytyä ongelmasta. 258 Ansarijauhiainen on kurkkujen ja tomaattien paha tuholainen, joka kestää varsin hyvin h yönteismyrkk yjä. Englannissa, jossa sitä on sovellettu kuitenkin eri tavoin kuin meillä. BIOLOGINEN TORJUNTA Usein vaaditaan, että kasvinsuojeluaineet tulisi korvata biologisilla menetelmillä. Vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen ja viimeistään seuraavana kasvukautena joudutaan jälleen käyttämään torjunta-aineita. Aikaisemmin tätä menetelmää on käytetty mm
Viljelijät ovat olleet tyytyväisiä biologiseen torjuntaan ja onnistuminen on yleensä varmaa. Keski-Euroopassa, ja menetelmä tunnettiin jo 1920-luvulla. Lisäämällä viljelystensä monimuotoisuutta ja huolehtimalla myös ympäröivän luonnon terveydestä viljelijä voi auttaa muitakin luonnon omia torjuntamekanismeja pysymään toimintavalmiina. Kuivat ja lämpimät kesät saavat kirvat lisääntymään. maamme kurkunviljelijöistä käyttävän petopunkkia. ANSARIJAUHIAINEN Kemira Oy on kuluvana vuonna ( 19 7 5) aloittanut myös ansarijauhiaisen torjuntaan tarkoitetun loispistiäisen (Encarsia Jormosa) massakasvatuksen ja myynnin . Loispistiäinen vaatii vähintään 18 asteen keskilämpötilaa, jotta torjunta onnistum. Viime aikojen hyvät leppäkerttu vuodet osoittavat, kuinka luonnon torjuntakeinot toimivat. LEHTIKIRVAT Kirvat vioittavat lähes kaikkia viljelykasveja, mutta etenkin kasvihuoneissa ne ovat vaikea ongelma nopean lisääntymisensä 259. Jauhiaisen torjunta on vaikeaa, koska sen eräät kehitysasteet kestävät useimpia hyönteismyrkkyjä ; myös varsinaista torjunta-aineresistenssiä on todettu. Ne ovat leppäkerttujen ruokaa ja siksi nämäkin lisääntyvät ja alkavat hillitä kirvatuhoja. Ansarijauhiainen aiheuttaa pasu o MEN LUONTO 5/75 himmat tuhonsa tomaatille ja kasvihuonekurkulle. Viime kasvukautena on ansarijauhiaisen biologista torjuntaa kokeillut jo lähes 10 % tomaatinviljelijöistä . Tulokset ovat olleet yleensä hyvät. Loispistiäistä on aikaisemmin käytetty ansarijauhiaisen torjuntaan mm. Tämä saattaa jonkin verran rajoittaa sen käyttöä
Tämänkaltaisia viljelyksellisiä tuhoeläinten torjuntakeinoja on pa ljon ja monia niistä käytetäänkin normaaliin viljelytekniikkaan kuuluvina ainakin toistaiseksi. Tarvitsemme tästä tehtävästä suoriutuaksemme toki muutakin. Ann . vuoksi. Biologische Schädlingsbekämpfung. Itse as iassa luonto ja tkuvasti säätelee useimpien, myös viljelykasveja vioittavien eläinten lisääntymistä niin , että tasapaino säilyy. Maa nviljely merkitsee aina etääntymistä alkuperä isestä eliöyhteisöstä , mutta kem iallinen torjunta vain lisää luo nnottomuutta tehden viljelyksestä aneemisen ja tasapainottoma n . & Kri eg, A. Kirvojen biologista torjuntaa onkin meillä tutkittu runsaasti. vuoroviljelyn avulla, voidaan kasv ien vastustuskykyä parantaa . Vielä toistaiseksi olemme suurelta osin sä il yttäneet melko terveen viljelytavan kohtuullisine lanno ituksineen, karjanlannan käyttö ineen, viljelykiertoineen jne. Rev. Tällä alueella riittää paljon tutkittavaa ja uusia menetelmiä voita nee n ennen pitkää kehittää. Usein es itetään, että biologinen torjunta merkitsee yhtä lailla puuttumista luonnon tasapainoon kuin kemikaalien käyttökin. Lep päpirkoista o n ka ksipistepirkko osoittau tunut torjuntakokeissa lupaavimmaksi, mutta lajin massakasvatus o n toistaiseksi ratkaisematon ongelma. Biological cont rol by nalural enemies . Valitsemalla o ikeat kylvöajat ja kasvupaikat voidaan välttää joidenkin tuhola isten iskeytyminen ja kasvattamalla kaistaleittain jotakin pyydyskasvia voidaan tuho laisia houkutella pois varsinaiselta viljelyks eltä. F. & Williams , G. 19 , 455 475, 1974. Paul Parey, 1971. Ihme kyllä 260 j oskus va1tetaan, että biologisen torjunnan mahdollisuudet ovat suurinpiirtein loppuunkäytetyt. Tuh oeläinongelmien edessä meidän on tutkittava tuhojen perussyy j a nähtävä viljelymenetelmien heiko t kohdat. Yleisimmät lajit ovat lisäksi kehittyneet vastustuskykyisiksi monia hyönteismyrkkyjä vas taan . Em . Edistämällä kasv ien kaikinpuolista hyvinvointia oikeilli viljelymenetelmillä, ennen kaikkea huolehtimalla maaperän terveydestä mm . Cambridge University Press, 1974. Kl~ALLIS UUTTA . Menetelmän soveltaminen edellyttää erilaisten viljelyekosysteemien rakenteen tuntemista, tuhoeläinten ja niiden luontaisten vihollisten biologian tuntemista sekä tietoa ympäristön eri tekijöiden vaikutuksesta niihin. Vain näin voidaan para ntaa sairaus eikä tyytyä vain oireiden toistuvaa n ehkäisemiseen. Pl eunum Press, 1971. Tämän tasapainon palauttamiseenhan bio logisella torjunnalla pyritää n silloin, kun ihmisen toiminnan johdos ta jokin eläinlaji o n päässyt liiallisesti li sää ntymään . Suosimalla kukkivia ja mettä tuottavia kasveja viljel ys ten liepeillä voidaan luontaisille vihol lisille tarjota vaihtoehtoisia ravinnonlähteitä ja saada ne näin viihtymään viljelyksellä. BIOLOGINEN TORJUNTA JA LUONNON TASAPAINO Tuhoelä inte n biologisen torjunnan tutkijalle avautuu laaja ja mi elenkiintoinen tutkimuskenttä. USA:ssa ja Neuvostoliitossa. !l!Ject stability and di venity in agrofCosysterm. van Emden , H . EKOLOGINEN VILJELY Riit tää kö tasapainon saavuttamisee n kuitenkaan se, että huolehdimme biologisen torjunnan avulla joidenkin tuholaisten joidenkin luontaisten vihollisten läsnäo losta jollakin viljelyalueella . Tämän jälkeen o lisi tutkimusten painopi stettä suunnattava enemmän avomaan kasvinsuojeluun, koska etenkin puutarhaviljelyssä on useita tuholaisia, joiden hävittäminen toistaiseksi vaati i huo lelli sta kemialli sta torjuntakäsittelyä; ilman torjuntaa satotappiot voivat o lla lähes sataprosenttiset. eri lep päpirkkolajit, kirvasääski ja harsokorento , jotka kaikki ovat kirvap etoja. Huffaker, C. Melko taloudellinen suurtuota ntomenetelmä onkin o nnistuttu toteuttamaan. Harsokorennon massakasvatusmenetelmiä on kehitetty voimakkaasti mm . Tällöin ymmärretään väärin biologisen torjunnan peruso lem us: auttamalla luontai sia viho llisia ja jopa kasvattamalla niitä yritämme saattaa ekosys teemiä lähemmäksi sitä luonnollista olotilaa, jota voimaperäinen viljely on horjuttanut. . On varmaa, että jokaisella tuhoeläimellä o n joukko luontaisia vihollisia, joista vasta osa on edes määritetty, puhumattakaan niiden biologian tuntemisesta. Fra nz, J. Maatalo ud en kehittäminen pitäen näennäistä ja· lyhytjänteistä ratio nali so inti a tärkeimpänä peri aa tteena sisältää :piirteitä, jotka saattavat merkitä tuhojen luontaisen to rjunnan kannalta taantumista. B. lisikin aiheellista harkita tarkoin, mihin suuntaan maatalouttamme halutaa n kehittää : kohti runsaas ti energiaa vaativaa, kovaan teki:iologiaan perustuvaa koneellis"tettua ja eriko istunutta suuquotantoa vai pienimuotoisempaa, ekologisesti toimivaa pienviljelytaloutta. (Ed .) Biological control. SUOMEN L U ONTO 5175. Pitämällä• peltokuviot pienehköinä ja vaihtelevina sekä viljelemällä monia eri kasvilajeja lähekkäin voidaan parantaa viljelya lueiden monimuotoisuutta ja luoda mahdollisuuksia luontaisten vihollisten esiintymiselle. Kohteina ovat olleet mm. M . Sama koskee myös kirvasääskeä. F. Varsinaisen biologisen torjunnan tehtäväksi tulisikin jäädä vain niistä tuhola isista huolehtiminen, j o ita ei erilaisin viljelytekni sin keino in voida pitää kurissa; tällä hetkellä tähän tarvitaan torjunta-aineita. De Bach, Pa ul. Meidän oloissamme tällainen menetelmä saattaa kuitenkin o lla ylimitoitettu ja siten epätaloudelline n ; tarvitaankin vielä torjuntakokeita eri kasveilla ja m yös avomaalla, ennen kuin voidaan arvioida tarvittavien massakasvatusten laajuus. On luultavaa, että kasvihuoneissa voidaan lähivuosina entistä laaj emm in soveltaa biologista torjuntaa
Palj oa vähäisempiä eivät ilmeisesti o lleet muidenkaan suurten lohijo kien saaliit. Suotta ei !ohesta käytetty nimitystä "punainen kulta". Lohen pyyntiä on harjoittanut Pohjanlahden rannikkoalueen väestö jo tuhansien vuosien ajan. Kun koskia on rakennettu, on tiedetty sen johtavan lohituoton ehtymiseen. Perämeren suurten lohijoki en, Tornionjoen, Kemijoen, Iijoen ja Oulujoen jokia lueen lohisaaliit olivatkin varhaisimpina aikoina niin suuna, että lohen keskeisestä merkityksestä on helppo vakuuttua . Mutta vastatoimenpiteisiin ei silti ole ryhdytty ajoissa eikä riittävässä määrin. osoittaa ruotsinvallan ai kainen hakemakin "Hjälmarin hauki, Siljan made, Oulujoen lohi, mainiot kalat, siinäpä vesisSU OM EN L U O NT O 5175 Oulujoen Pyhllkoski ennen voimalaitoksen rakentamista. Tätä mm . 261. Lohenkalastuksen taloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys on ollut erittäin suuri ; onhan lohi o llut peuran ja hylkeen ohella se luonnonanti, joka ylipäänsä teki mahdolliseksi ihmisen vakituisen asettumisen Perämereen laskevien jokien varteen , kuten Vilkuna (1974 ) on huomauttanut. Esimerkkinä mainittakoon, että tuotto1S1mman lohijokemme, Kemijoen, lohisaaliit olivat 1800luvun alkupuolelle asti kolmetuhatta tynnyriä eli noin 35 7 000 kg vuodessa (Vilkuna 1974). Oulujoen lohi oli erityisen arvokas, mutta sen kanta on jo tuhottu. Kai Westman Oulujoen oma lohi on menetetty "Oulupa vanhastaan lohirunsaudestaan on kuulu, nllllt sinetistll jo sen, lohi linnan alla on siinä". Oulujoen lohi saavutti Sarasmon ( 1954) kokoamien tietojen mukaan lohikaupassa aivan erityisen maineen ja menekin . Lohi on kalastamme arvostetuin laji . Joen kosket ovat ilmeisesti olleet erityisen edullisia lohien lisllllntymispaikkoja, sillll koskien yhteinen poikastuotto yli 600 000 poikasta vuodessa oli suurempi kuin muiden vesistöjen samansuuruiset koskialueet
Brofeldt 1954) "saataneen 100 000 kpl vaellusvalmista lohenpoikasta vuosittain". Sopimuksessa on eräitä varsin erikoisia piirteitä; mm. Määrä oli jo sinänsä riittämätön joen lohikannan turvaamiseksi, johon esim . 1950) oli arvioitu tarvittavan vuosittain 2 800 kutulohen ylisiirtoa. Pyynti oli v. Määrä oli 57 728 poikasta. Myöskään Merikosken padon alapuolella harjoitettavan kalastuksen lupaehdoissa edellytetty lohien ( 1/3 saaliista) toimittaminen padon yli ei riittänyt pitämään lohikantaa yllä . Ensimmäiset Montan kalanviljelylaitoksessa kasvatetut lohen vaelluspoikaset istutettiin Oulujokeen v. Vuosien 1921 1940 välisenä ajanjaksona Oulujoen lohisaalis vaihteli 3 830-16 040 kg (Järvi 1948 ). Todellisuudessa saalis oli esitettyjä lukuja suurempi, sillä yksityisen pyynnin ja varsin runsaan salakalastuksen pyyntiluvut eivät sisälly "viralliseen" lohisaaliiseen (lähemmin Hurme 1961). Brofeldt 1948, 1949 ). 95 600 lohenpoikasta (lähemmin Westman et al. Kalatalousviranomaiset elättelivät toiveita lohikannan ylläpitämisestä luonnonvaraisen lisääntymisen avulla auttamalla nousulohet kalateiden, kalahissien ja kalaportaiden avulla voimalaitospatojen yli (esim. Sopimuksessa todetaan edelleen, että "sen täyttämisellä Oulujoki Osakeyhtiö vapautuu kaikista muista velvoituksista, joita sille jo on asetettu tai vastaisuudessa ehkä asetetaan po . Hurme 1961). Enempien kalateiden rakentamisesta jouduttiin kuitenkin luopumaan, kun havaittiin, että ne olivat täysin kelvottomia tarkoitukseensa. Laitoksen lohen istuttamisvelvoite perustuu maatalousministeriön ja Oulujoki Osakeyhtiön väliseen 22 . Vuosina 1941-1950 siirrettiin padon yli vuosittain 807 84 kutulohta (Suomen Kalastuslehti 1951 ). Kalojen runsaastakin siirrosta pyynnin yhteydessä tai kalateiden avulla patojen yli ei olisi kuitenkaan pidemmän päälle ollut lohikannan säilyttämiselle hyötyä, koska Oulujokeen rakennettujen lukuisien voimalaitosten väliset joenosat muuttuivat poikasille elinkelvottomiksi, koskettomiksi suvantovesiksi. Kalahissikalaporrasyhdistelmän muodostavat laitteet ehdittiinkin jo rakentaa Merikosken ja Pyhäkosken voimaiaitosten yhteyteen. Tilastot osoittavat pyynnin olleen varsin runsasta ja tuottoisaa vielä 1800luvun puolivälin jälkeenkin, vaikka sellaiset tekijät kuin maankohoamisen aiheuttama jokisuun madaltuminen ja kaltevuuden vähentyminen, uitto ja lisääntyvä meripyynti olivatkin vähentäneet lohisaaliita. Vuosisadan vaihteessa väheni Oulujoen, samoin kuin muidenkin Perämeren jokien lohisaalis jyrkästi. Yhteensä on laitokselta v. 1975). Kannan säilyttäminen "puhtaana" olisi SU OME N LU O NTO 5/75. 39 000-168 000 kpl. Oulujoella harjoitetusta lohenpyynnistä on tietoja säilynyt vanhoissa asiakirjoissa jo 1500luvulta lähtien, vaikkakin varsinaisia saalistilastoja on vasta 1800-luvun puolivälistä. 12. MONTAN KALANVILJELYLAITOS Kun Oulujoen lohikannan ylläpitäminen luonnonvaraisen lisääntymisen avulla ei onnistunut rakennetussa joessa, ainoaksi keinoksi jäi lohen poikastuotannon turvaaminen kalanviljelytoimenpitein. Pyyntiä jatkettiin padon alapuolella, mutta sen merkitys väheni vuosi vuodelta lo262 hisaaliiden pienentyessä (esim. Esimerkiksi vuosina 1869-1900 oli pelkästään kahden suurpadon, Raatin ja Muhoksen, yhteinen vuotuinen keskiarvosaalis 5 285 lohta, mikä vastasi yli 44 000 kiloa (Järvi 1948 ). HISSIT JA PORTAAT OLIVAT KÄYTTÖKELVOTTOMIA Oulujoen vesivoimavarojen rakentamisen alkaessa 1940-luvun alussa käytiin lehdissä ajoittain kiivastakin polemiikkia lohen tulevasta kohtalosta ja kannan säilyttämiskeinoista. al. Laitos, jota ruvettiin nimittämään "Montan kalanviljelylaitokseksi", on Oulujoki Osakeyhtiön omistuksessa ja käytössä. 1954 allekirjoitettuun sopimuskirjaan. 1 529 900 lohen 2-3vuotiasta vaelluspoikasta. Vähenemisen syitä on Lindroth ( 1950) lähimmin selvitellyt. 1919 jälkeen lähinnä kullepyyntiä, sillä sanotun vuoden jälkeen ei suuria poikkipatoja uiton vuoksi enää "lyöty" jokeen (Sarasmo 1954) . OULUJOEN OMA LOHIROTU ON MENETETTY Oulujoen alkuperäistä lohikantaa ei harjoitetusta kalanviljelyja istutustoiminnasta huolimatta pystytty pelastamaan. Vuotuiset istutusmäärät ovat vaihdelleet n. 1974 mennessä istutettu Oulujokeen tai sen edustan merialueelle n . 1953 päätös "Oulujoen keskuskalanviljelyslai toksen'' rakentamise<ta Montan voimalaitoksen yhteyteen voimalaitosrakentamisen Oulujoen kalakannoille aiheuttamien vahinkojen kompensoimiseksi. VOIMALAITOS SULKI NOUSUTIEN Viimeinen vaihe Oulujoen lohen monivaiheisessa historiassa alkoi heinäkuussa 1941, kun Merikosken voimalaitospato sulki lohen nousutien . siinä ei suoraan sanota istutusvelvoitteen määrää, vaan todetaan, että esitetyllä kalanviljelylaitossuunnitelmalla (esim. vesistön kalakannan hyväksi" (ks . Keskimääräinen vuotuinen istutusmäärä on ollut n . 1959. töjemme makeimmat palat." Lohella oli Oulujoen paikalliselle asujamistolle niin suuri merkitys, että se liitettiin Oulun kaupungin sinettiin ja vaakunaan eli kuten herra Taneli Bonge jo v. Valtion ja Oulujoki Osakeyhtiön kesken tehtiin v. 1730 riimitteli "Oulupa vanhastaan lohirunsaudesta on kuulu, näät sinetistä jo sen, lohi linnan alla on siinä" (Sarasmo 1954). Pohjois-Suomen lohikomitean mietinnössä (Ervamaa et. Brofeldt 1954)
Erityisen valitettavaa Oulujoen lohen tuhoutuminen on siksi, että näin menetettiin ilmeisesti nopeakasvuisin lohikantamme. Oulujoen lohi tunnettiin, paitsi merialueilla, myös Pietarin kalamarkkinoilla paksun ja typllklln ulkomuotonsa perusteella, ja sitll pidettiin erityisen korkealaatuisena. Tällaisten, tiettyyn ympäristöön ja olosuhteisiin pitkien ajanjaksojen kuluessa erikoistuneiden, ainutlaatuisten lohikantojen häviäminen merkitsee korvaamatonta menetystä (lähemmin Tuunainen 1969, Westman 1974). Eikö lohikantojen SUOMEN L U O NTO 5/75 hoitoon riitä lohi kuin lohi, kunhan vain toimenpiteet ovat tehokkaita ja tuloksellisia . 1975). Tä tä ei kuitenkaan tehty, ja Oulujoen lohi hävisi lisääntymismahdollisuuksien loppuessa ja kannan sekoittuessa Oulujo keen istutettujen, muista lohijoista peräisin olevien lohikantojen kanssa. Tällä tavalla on vuosituhansien aikana kuhunkin jokeen valikoitunut nimenomaan sen olosuhteisiin parhaiten soveltuva lohikanta . Järven (1938 , 1948 ) erittäin laaja aineisto (yhteensä 6 7 696 suomunäytettä, joista Oulujoen !ohesta 12 810 näytettä) osoittaa selvästi, että verrattuna muihin jokiin Oulujoen lohet olivat eri ikäryhmissä yleensä aina painavimpia (lähemmin Westman et al. LIIAN PIENI ISTUTUSVELVOITE Mitä tulee maatalousministeriön ja Oulujoki Osakeyhtiön välisessä sopimuskirjassa mainittuun 100 000 lohen vaelluspoikasen vuotuiseen istuttamiseen, on todettava, että tämä poikasmäärä kompensoi vain vähäiseltä osalta Oulujoen vaelluspoikastuotannolle aiheutettua vahinkoa. edellyttänyt emokalojen valitsemista ehdottomasti alkuperältaan tunnetuista, Oulujoen suulta pyydetyistä lohista ja istutustoiminnan tehokasta kontrollia . OULUJOEN LOHET OLIVAT NOPEAKASVUISIMPIA Voidaan tietysti kysyä, mikä merkitys on eri jokien lohikantojen säilyttämisellä. Siksi on vahinko, ettll Oulujoen lohta ei aikanaan pelastettu kalanviljelylaitoksiin. Sanotaan, että eri joki en lohikannat erosivat jo ulkonäöltäänkin niin paljon, että mm . 1975) on Oulujoen luonnontilainen vaelluspoikastuotanto ollut todennäköisesti huomattavasti yli 600 000 vaelluspoikasta vuodessa. Perämeren kalastajat ja Pietarin lohenostajat pystyivät tunnistamaan lohen syntymäjoen. Estämällä lajin perimän köyhtyminen taataan lajin säilyminen myös elinolosuhteiden muutoksissa. Onkin pidettävä ehdottoman välttämättömänä, että kaikki vielä olemassaolevat, uhanalaiset lohikannat säilytetään. Kuva menneitten lohisaaliitten ajoilta. Oulujoen lohipadoista käytettävissä oleviin pitkäaikaisiin saalistilastoihin perustuvan arvion mukaan (lähemmin Westman et al. Myöhemmin on voitu todeta, että se on ilmeisesti ollut myös nopeakasvuisin lohemme. JOKAINEN ROTU ON ARVOKAS Lajin monimuotoisuuden vähentyessä menetetään mahdollisuudet parempien , runsastuottoisempien ja taloudellisesti arvokkaampien kalakantojen löytämiseen ja jalostamiseen. Eri jokiin on syntynyt omat lohikantansa lohien palatessa hyvin uskollisesti syntymäjokeensa kudulle. Tämä saalistilaston perusteella saatava lohenpoikasten tuotantoarvio on tuntuvasti suurempi kuin Mäkisen (1972) kos263. Menetys korostuu kun kyseessä on taloudellisesti tärkeä ja tuottoisa kanta, kuten Oulujoen lohi
, Simola, 0. Westma n, K. Suomen Ka lastusl e hti 76 :32, 868 7. 82 pp. 188 pp . 264 NAAPURIJOISTA APUA . ln: Suomen Vesivoimayhdistys XXV:7071. Verb . SUOME N L UO N TO 5/75. Suome n Kalastusl e hti 1951 : Oulujoen M nikosken kalastus. perm. pubi. Mainittakoon , että lohenpoikasten merkintäkokeet aloitettiin Montan kalanviljelylaitoksessa samanaikaisesti kuin vaelluspoikasten istutukset v. Kokeet saivat alkunsa kansainvälisen merentutkim_usneuvoston (I CES ) v. 1961: Poh1anmaanjoet vaelluskalavesinä. & Salojärvi, K. Alkuperäinen Oulujoen lohikanta ei enää ole palautettavissa. Tiedonantoja 2 :22-5 2. Riistaja kal a ta louden tutkimuslaitos, kalantutkimusosasto. 1969: Rotujen merkityksestä kalakanto1en hoidossa. ON ISTUTETTAVA YLIMÄÄRIN Voimalaitosrakentamisen aiheuttamien lohikantojen tuhoutumisen kompensoinnissa kalanviljelytoimenpitein on otettava huomioon kasvatettujen ja luonnon vaelluspoikasten erot. Käsikirjoitus , 98 pp. Oulujoen lohen vael luspoikastappioiden täysimääräinen kompensointi, joka periaate on vesilain ja myös Itämeren kalastuksen yleissopimuksen mukainen (Sjöblom et al. Explor. (Sarasmo, E. H elsingin Yliopisto , eläintie teen laitos. Sen tilalle olisi hoitotoi menpiteitä varten valittava uusi kanta, jonka tulisi olla jonkin sellaisen lähijoen vielä alkuperäinen kanta, jossa olosuhteet ovat mahdollisimman samanlaiset kuin Oulujoessa. 197 2 :Jokien rakentamisen vaikutus vaeltavien lohilaJien poikastuotantoon Suomessa. 1974 : Uhanalaiset kalalaJimme ja kalakantamme sekä niiden suojelu ja säilyttäminen . 197 5 : Montan kalanviljelylaitokselta moritettuJen merkittyJen Lohen vaelluspoikasten tutkimusohjelma. 1974: Kemijoen vaelluskalojen istutustarpeen laskentaperusteista. , Kesti, Y. Suom e n Kalata lo us Finlands Fiskeri e r 13: 1170. Sve nska vattenkraftfören . Lohenpoikasten merkintäkokeiden avulla pyritään selvittelemään mm. Oulujoen poikastuotanto on Kemijoen jälkeen ollut ilmeisestikin toiseksi suurin maamme lohijoista. Merkinnöistä on huolehtinut kalataloudellinen tutkimustoimisto ( 1. 1950: l axbeståndersjluktuationer i de norrländska älvama. Järvi , T . Tiedonantoja (pain o ssa ). 197 I jälkeen riistaja kalatalouden tutkimuslaitos) Oulujoki Osakeyhtiön avustuksella . 1948 : Kalatcistäja kalojen nousumahdo:lisuudesta vesivoimalaitospatojen ohi . , I-!0lmberg, K.-E ., Toivone n, J. , Saarivirta, N. Järvi 1932). Sjöblom , V. Lohikantojen säilyttämiselle Suomessa osoitettua vähäistä huomiota kuvaa se, että pahasti alijäämäisenäkin ovat Montan kalanviljelylaitokselta suoritetut istutukset olleet aivan viime vuosiin asti lähes ainoat lohi-istutukset Suomessa (lähemmin Sjöblom et al. Porvoo . Toivonen 1974, Sjöblom et al. & Alhava , A. Entä Oulujoen lohen tulevaisuus . 19 7 4: Loh{ 423 pp. Poikastuotannon on täytynyt olla myös jatkuvasti korkea, sillä vuosittaiset vaihtelut lohipatojen saaliissa ovat keskimäärin varsin vähäiset (ks. , Westman, K., Sumari , 0. 1950: Pohjois-Suomen Lohikomitean mietintö. Maataloushallitukse n kalataloudellinen tutkimustoimisto . Moniste, 68 PP · Hurme, S. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos , kalantutkimusosasto . Vuosina 1959-1974 istutettiin yhteensä 62 848 kpl Carlin-merkillä merkittyä 2-3 vuotiasta lohenpoikasta eli 4, I % kokonaisistutusmäärästä . 1974), edellyttää siten 1 200 000 vaelluskokoisen lohen poikasen istuttamista . Tuunaine n, P. Jotta lohen poikastuotannolle aiheutetut vahingot tulisivat kompensoiduiksi, olisi kasvatettuja poikasia istutettava ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin luonnonpoikasia (ks . Helsinki. Riistaja kal a taloude n tutkimuslaitos, kalantutkimusosasto. Suomen Kalastuslehti 55:28-3 4, 48-50. 1949: Selostus vesivoimalaitoksien j a uiton kalastukselle tuottamasta vahingosta Ja tämän torjumisesta. Tiedonantoja 2 : 1-21. Suome n Kalastuslehti 58: 17 3174. Lindroth , A. Suomen Vesivoimayhdistys. 1948: On the periodicity of salmon reproduction in the northern Baltic area and its causes. , Toivo nen , J. 1974). Tähän seikkaan on mm.Järvi (1938 ) kiinnittänyt huomiota. 3. H. D KIRJALLIS UUS Brofeldt, P. int. Kysymykseen tulisi lähinnä Iijoen lohi , jonka luonnonvarainen lisääntyminen on tosin loppunut voimalaitosten takia, mutta jota on tallennettuna muutamissa kalanviljelylaitoksissa. Toivonen 1974). 1958 antamasta suosituksesta . H elsinki . Helsinki. 1954: Oulu1oen keskuskalanviljelyslaitos. Helsinki . Myös Simojoen ja Kiiminkijo en lohikantojen soveltuvuutta Oulujokeen on syytä tutkia istuttamalla merkittyjä lohenpoikasia. 1975 ). 119:1 131. Westma n , K. Riistaja kalatalo ude n tutkimuslaitos , kalantutkimusosa sto . Mäkine n , K. Monistettuja julkaisuja 13:1 85. Proc. 1938 : Vaihtelut It ämeren Lohikannassa ( 192 1-1 9) 5 ). Vilkuna, K. & Mielonen, M . Tiedonantoja 3: 1_.:_2 4. !n: Oulujoki Osakeyhtiö, Entinen Oulujoki: 45 110. lohi-istutusten kannattavuutta, istutuspaikan ja poikasten koon vaikutusta lohisaaliisiin , lohien kasvua ja vaelluksia sekä muita lohen biologiaan liittyviä seikkoja (lähemmin Westman et al. 1959 . 1974). 1932 : Suomen merikalastus ja jokipyynti. Mer. Cons . Ervam aa, 1. vuosittain. Ero viittaa siihen, että Oulujoen kosket ovat soveltuneet erityisen hyvin lohenpoikasten kasvuun, ja poikastiheydet ovat ilmeisesti olleet suurempia kuin niissä Perämeren joissa, joiden poikastiheyksistä on tietoja viimeaikaisten tutkimusten perusteella (vrt. Toivo ne n , J. 19 7 4 : / tämeren ja Belttien kalastusta ja elollisten Luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen perusteella Suomen osalle tuleva Lohenistutusvelvollisuus. Poikastuotannon tasaisuus johtui ilmeisestikin Oulujoen runsaasta järvisyydestä (11,4 %) , joka aiheutti sen, että vedenkorkeudenvaihtelut ovat Oulujoessa olleet vähäisempiä kuin muissa Pohjanmaan joissa. ) 1954: Kalastus. , Tuunaine n , P. , Rapp. 41 5 ( 1950 :5):98224. kien pinta-alojen perusteella tekemä arvio , joka on 45{) 000 kpl/v
päivänä kahdestoista kansainvälinen kasvitieteellinen kongressi, johon osallistui tuhansia kasvitieteilijöitä lähes kaikista maailman maista (Etelä-Afrikan tiedemiehille ei myönnetty viisumia). Ko ngress i painotti , että luonnon köyhtyminen jatkuu, mikäli maapallon väestön kasvuvauhti j a elämänmuoto jatkuvat nykyisellään . Kongressi huomautti erityisesti, että maankäytön tulee perustua ekologisiin näkökohtiin ja alueen kasviston riittävään tuntemukseen . Satu Huttunen Kasvimaailman suojelusta puhuttiin kansainvälisesti Leningradissa Leningradissa pidettiin viime heinäkuun 3.-10. Leningradin kongressin yleiskokouksen ja 18. Kongressin osanottajat painottivat, että kaikki ruokavarat ovat joko suoraan tai välillisesti peräisin kasvimaailmasta SUOMEN LUONTO 5/75 ja että nykyiset varat e1vat rnta ruokkimaa n no peasti kasvavaa väestöä. Lajien tuhoutuessa on menetetty uusiutumattomia kasvivaroja, kasviyksilöiden määrä on vähentynyt ja ihminen on luonut uusia autiomaita. perustamalla ekosysteemien suojelualueita, kuten luonnonja kansallispuistoja, kehittämällä kasvitieteellisiä puutarhoja ja muita kasvivaroja säilyttäviä keskuksia jne. Siitä kertoo kongressin suomalainen osanottaja. Siksi kongress i suositteli tutkimuksen tehostamista seuraavilla aloilla : luonnonekosys teemit ja ihmisen vaikutus niihin , uudet menetelmät ja ratkaisut ekosysteemien suojelemiseksi sekä vaurioituneiden ekosysteemien saattaminen ennalleen. Suojelualueita tarvitaan yhdenkin lajin säilyttämiseksi useita, koska moniin laj eihin, es imerkiksi metsäpuihin, sisältyy lukuisia perinnöllisesti erilaisia muotoja, kuten muunnoksia, alalajeja ja ekotyyppejä. Koska ihminen on täysin riip puvainen kasvimaailmasta, luonnonvaraisia kasveja tulee suojella kaikin tavoin, mm . Näiden suojeluun on ryhdyttävä pikimmiten. Suojelutyössä on muistettava, että puutarhaviljelyyn otetun pienen populaation perintöaines köyhtyy nopeasti . Maaja metsätalouden kehittyessä ja maankäytön tullessa yhä intensiivisemmäksi luonnonpopulaatioiden perinnöllinen monipuolisuus joutuu yhä suurempaan vaaraan. Luonnon populaatioita on suojeltava ensi sijassa suojelemalla kasvupaikkoja. Kongressin ajatukset ja suojelun yleisperiaatteet on seuraavaan poimittu kongressin päättyessä annetusta julkilausumasta. Kongressin näkyvimmäksi aiheeksi muodostui kasvimaailman suojelu. Kasvien säilyttäminen puutarhoissa on lisäksi varsin kallis keino. Erittäin kiireellinen tehtävä on sademetsien suojelu, koska niitä raivataan nopeasti . Maailmassa on luokiteltu uhanalaisiksi kaikkiaan noin 20 000 kasvilajia . Suojelualueiden hoidon ekologisia perusteita tulee myös tutkia. sektio omistettiin 265. Kasvien suojelulla on turvattava riittävän monipuolisen perintöaineksen säilyminen . Ko ngressi kiinnitti huomiota siihen, että eri puolilla maailmaa ihmisen toiminnat ovat olen naisesti vä hentäneet luonnon ekosys teemien tuotantoa . Puheenvuoroissaa n kasvitieteilijät ilmaisivat vakavan huolensa nykyti lanteesta . Ravinnon tuotannon on nojauduttava kasvimaailman suojeluperiaatteisiin ja siinä on turvattava kasvien ja eläinten perintöaineksen säilyminen monipuolisena. Tätä edellyttävät myös tulevaisuuden taloudelliset, esteettiset ja kulttuuriset näkökohdat. JULKILAUSUMAN SISÄLTÖÄ : Kaikki en kansojen ens1s1Jatsena tehtävänä on ravinnon tuotannon edistäminen sekä ravinnon tehokas jakaminen ja varastoi;1ti, jotta maapallon kaikilla ihmisillä olisi riittävästi ruokaa nyt ja tulevaisuudessa. Kaikkia kasvupaikkoja ei missään tapauksessa voida ylläpitää keinotekoisesti eikä rakentaa puutarhoihin. Viljelymetsistä tämä monipuolisuus puuttuu . sektion aiheena oli kasvimaailman suojelu. Suomesta kokoukseen osallistui kolmisenkymmentä kasvitieteilijää, joista osa edusti "puhdasta" perustutkimusta, J osa metsätiedettä ja muita kasvitieteen sovellutuksia. Ekologisten perustietojen tulee olla kaikkien ihmisten ulottuvilla, jotta ekologian yleiset lainalaisuudet otettaisiin tuleva_ isuudessa yhä paremmin huom10on. Vääjäämättömänä seurauksena on kasvipeitteen asteittainen väheneminen. SUOJELUSEKTION NÄKEMYKSIÄ Kongressin 18
vesipähkinä on käynyt kovin harvinaiseksi. Niitä uhkaa mm . Muuallakin maailmassa nimenomaan lehtimetsien suojelu on erittäin vaikeaa ja suojelualueet ovat liian pieniä. Toisaalta niiden jatkuva hyväksikäyttö on vaikeaa ja niiden kasvilajien suojeleminen puutarhoissa tai muilla hätäkeinoilla ei juuri onnistu. heenvuoroissa korostettiin ekologisen tiedon merkitystä . mammuttipetäjän, ekologiassa tuli on tarpeellinen tekijä, ja se puuttuu monilta suojelualueilta. Ainoa mahdollisuus on kasvupaikkojen riittävä ja tehokas suojelu . ihmiskunnan nopea lisääntyminen. Norja on rauhoittanut 43 % Huippuvuorten pinta-alasta, mutta silti alueiden tulevaisuus on epävarma, koska sieltä on nyt lö ydetty öljyä. puolikulttuurialueetkin ovat viime aikoina vähentyneet viljelymenetelmien tehostumisen seurauksena. Kuivatusten aiheuttamista haitoista kasvimaailmalle kertoi myös neuvostoliittolainen puheenvuoro. Muissa neuvostoliittolaisten esityksissä käsiteltiin mm. Tekojärvet uhkaavat Norjan ja koko maailman pohjoisimpia lehtoja. Monissa esitelmissä ja keskusteluissa todettiin, että käyttökelvottomien tai niukkatuottoisten alueiden suojelu on yleensä helppoa, mutta tuottavan kasviyhdyskunnan suojelu on vaikeaa . Havaijilla havaittiin, että vuohi ei syö yhtä paljon saarien alkuperäisiä kasveja kuin tulokaslajeja. Kanadan ja Yhdysvaltain pu266 Maailman kasveista arvellaan noin 20 000 lajin olevan vaarassa. Myös preerioiden ja muiSUOM EN L UONTO 5/75. Tällä tehtävällä on kiire, ja sen edellytyksenä on teollistuneiden maiden rahallinen tuki kehitysmaille. erittäin viljavaa suotyyppiä, joka on meiltä suureksi osaksi jo kadonnut. Bulgarialainen tiedemies kertoi Tonavan varsien kosteikkojen vähentyneen huolestuttavasti niin että mm . Niitä raivataan yhä nopeammin viljelysmaan saamiseksi. Viimeksimainittuun seikkaan kiinnitti huomiota myös puolalainen esitelmöitsijä. Esim. Monissa puheenvuoroissa käsiteltiin trooppisten sademetsien uhanalaista tilaa . Koska tulokaslajit tukahduttavat helposti alkuperäiset lajit, vuohi saattaa tavallaan suojella alkuperäisiä lajeja. Tsekkoslovakialaisessa puheenvuorossa ehdotettiin keinotekoisten kasvupaikkojen luomista sekä harvinaisuuksien määrätietoista istuttamista ja levittämistä. Pelloksi raivataan ensin viljavimmat maat, joten näiden alueiden luontainen kasvillisuus on erityisen uhanalaista. kasvimaailman suojelulle. Vieraat eläinja kasvilajit ovat usein tuhoisia, mutta esim. Katsaus esitelmien aiheisiin kuvastaa kasviensuojelun ongelmien moninaisuutta: Sekä itäettä länsisaksalaisessa puheenvuorossa todettiin, että luonnontilaisia metsiä ja muita kasviyhdyskuntia on Keski-Euroopassa kovin vähän jäljellä; myös alkuperäinen eläimistö on suureksi osaksi hävitetty. Monien lajien, mm. Kµvassa näkyy suomalaista lettoa, ts. lääkekasvien keräilyn mahdollisia vaaroja, todettiin että maan alueelta on kadonnut 33 putkilokasvilajia (näistä noin puolet Kaukasukselta ja Keski-Aasiasta, korostettiin aluerauhoitusten merkitystä kasvien suojelussa ja tähdennettiin, että pelkkä metsänviljely ei takaa puulajien perintöaineksen riittävää monipuolisuutta, vaan tarvitaan myös luonnontilaisten metsien suojelualueita. Suojelualueet ovat kovin pieniä ja niiden puolustaminen " kehitystä" vastaan yhä vaikeampaa. Sektion yleisesitelmät käsittelivät kehittyneiden maiden luonnonsuojelun ja aluesuunnittelun ongelmia, kuten kaupunkimaista maankäyttöä, maaja metsätaloutta, ulkoiluja virkistystoiminnan vaikutuksia ja näiden säätelyä, kasvipeitettä maiseman rakenteen ilmaisijana, luonnonkasvillisuuden suojelutarvetta teollistuneessa ympäristössä jne. Ns