. . Ilmoitushinnat : 1/ 1 sivu 900 mk 1/2 sivu 500 mk 1/ 4 sivu 300 mk Takakannen 4-väri -ilmoitus 1 200 mk TOIMITUS Teuvo Suominen (vastaava) Taitto: Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Urpo Häyrinen Pekka Borg Juha Hämäläinen Pekka Nuorteva Anna -Riitta Wallin TÄMÄN NUMERON KIRJOITTAJAT Thor Heyerdahl, tutkimusmatkailija, Norja Esko Joutsamo, toiminnanjohtaja, Suomen lu onnonsuojel ulii tto, Kerava Lasse K osonen , proj ektisihteeri, Luonto-Liitto, Hel sinki Seppo Kuusela, fil.yo., Hel si nki Matti L einonen, FL, lehtori, Tampere Esa Niemelä, FK, Hebnki Magnar Norderhaug, Ympäristönsuojeluministeriö, Norja Eljas Pohtila, metsänhoitaja, Metsäntutkimuslaitoksen koe asema, Ro vaniemi Pekka Salminen, LuK, Helsinki Juhani Santanen, agronom i, lehtori, Mikkeli Jaakko Savola, ylilääk ä ri, Pieksämäki Sakari Tuhkanen, fil. . 255 H an nu Hautal a; 257 Pressens Bild/Leif E ngberg; 262 Arno R autavaara; 263 Sakari Tuhkanen. . . Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 Helsinki 10 , puh . . 265 Uusi a rauhoituksia . SISÄLLYS Uuteen orga ni saa tioon 229 Tuleeko Sei tsem isest ä kansallispu isto, Matti Leinonen . . . . . 247 Laiv a lla y li saastuvan meren, Th or Hey erdahl . . . . . . . . . . . . 238 H allin as iat ov at huonosti, Esa Nie melä . . . . . . . . 270 Huutoja korvesta . . . . . . . . . . . . 256 Välimeri saas tuu . . . . . 269 Järjes tösih teerin palsta . . . . . SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . . . . Seitsemisest ä kertoo lisää Matt.i Lein onen s. . . . . Ensi vuoden vuosikerran tilaushinta on 17 mk. . . . . yo., Helsinki TÄM ÄN NUME RO N KUVITUS kansi Urpo Hä yri nen si v u 231, 233 Matti Leinonen ; 235 Kalle Kultala; 241-243 , 245 Christer Wastesson; 250 Urpo Huhtanen ; . . 234 Ydin voi malat saastuttavat vesistöt jäteläm mö llä än, Ja akko Savola . . . 230-233. . . . . . 241 ULP jatkuu, Lasse Kosonen, Seppo Kuusela, Esko Joutsamo ja Pekka Salminen . . 262 Norjan Hardangervidda kansallispuisto vai voi malaitos, Sakari Tuhkanen . . 259 Koillis-At!a ntti saas tuu . . . . . . . . 27 4 Muista uudistaa tilauksesi tämän lehden välissä olevalla tp-kortilla!. . lrtonumerot 3 mk Suomen Luonnon vuoden 1973 numeroita myydään 2,50 mk / kpl , vuoden 1972 numeroita 1 mk / kpl , sitä vanhempia 50 p/ kpl. . Lehti voidaan tilata maksamalla ti lausmaksu 12 mk postisiirtotilille no: 608 21-1. . . . . . . 498 159 . . . . Suomen Luonto · ilmestyy vuoden 197 4 aikana kuutena numerona . . . . . . . 264 Y dinv oimaoptimistit ja -pess imi stit . . KANSI on Pirkanmaalle suunnitellun Seitsemisen kansallispuiston alueelta. . . . 260 Huippuvuorilla suojellaan lintu ja, Ma gnar Norderhaug . . . . . . . . . . . . . . 270 Summaries of the Main Articles in Th is Issue . . . . . . . . . . . . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-'--16 , kesäkuukausina klo 9-13 . . . . . . . . . . . . 230 Siurua n p ää tön allashanke, Juhani Santanen . 263 Ilm asto ja Lap in metsät, Eljas Pohtila . . . . . . . . Maiseman ikuisti Urpo Häyrinen. .
Organisaatiota on kehitettävä edelleen, kohti pienempiä yksikköjä . Silloisen uudistuksen tarkoituksena oli keskittää luonnonsuojelutyö aina sinne, missä ongelmat kipeimmin tunneta an. Suomi on niin laaja maa, että sen jakaminen noin kolmeenkymmeneen alueeseen ei aina tuo voimia ja asiantuntemusta kaikkialle, missä sitä tarvi ttaisiin. Kuluneet vuodet ova t osoittaneet, että muutos o li oi kea. Toimiessaan kuntatasolla tällainen yhdistys pys t yy parhaiten keräämään piiriinsä luonnonsuojelutyös tä kiinnostuneet henkilöt ja samalla se pystyy pitämään tehokkaasti y hteyksiä kuntatason virkamiehiin ja lu o ttamushenkilöihin . Kenttätyöhön perehtyneet ja siitä kiinnostuneet voiv at taas kuntatason yhdistyk sissä keskittyä omaan ty ökenttaansä. Tavoitteena on edelleen, että kuntatasoiset luonnonsuojeluyhdistykset muodostavat alueellisia luonnonsuojelupiirejä, jotka edelleen yhdessä muodostavat Suomen luonnonsuojeluliiton. Käytännössä tilanne on monin paikoin jo johtanutkin kuntatasoisiin luonnonsuojelu y hdi st yksiin, erityisesti maan pohjoisosissa, m1SSa etäisyydet ovat aivan liian pitkät, jotta yksi maakunnallinen järjestö voisi hoitaa koko toimialuettaan . Kuluneet vuodet ovat myös osoittaneet, että organisaatiouudistus oli h yvä, mutta ei vielä riittävä. maakunnalliset yhdistykset, joita Suomen luonnonsuojeluliittoon kuuluu n yky isin lähes kolmekymmentä. D. Toimintaalueitten uudelleen määrittelyssä tuskin voidaan aina välttyä ristiriidoilta . Näin organisaatio muuttum kolmiportaiseksi nykyisen kaksiportaisen asemesta. Entisen y hdistyksen keskuspaikka oli Helsinki ja se saattoi ottaa kantaa lähinnä vai n val takunn allisiin kysymyksiin. Tämä johtuu siitä, että on pystytty paremmin käyttämään hyväksi paikallisia asiantuntijoita, oman alueen tuntemusta, paikallislehdistöä ja on saatu oman alueen väki liikkeelle heitä läheisesti koskettavien asioitten merkeissä. Liitto-organisaation maakunnalliset yh dist ykset ova t voineet keski ttyä om iin toimialueisiinsa. Luonnonsuojelupiirit tulisivat siten vastaamaan n ykyis iä maakunnallisia luonn onsuojeluyhdistyksiä, liiton jäseniä. Maakunnallisissa yhdistyksissä saatu järjestökokemus puolestaan helpottaa koordinointiongelmissa. Suomen luo nnon suojeluliiton n ykyisille jäsenjä rj es t ö ille, maakunnallisille luonnonsuojelujärjestöille, organisaatiouudistus merkitsee monenlaisia muutoksia ja runsaasti ongelmia. Käytännössä asia usein järjestyneekin niin, että nykyisten yhdistysten toimintaan ja toimialueeseen perehtyneet henkilöt tulevat ainakin aluksi ohjaamaan piirien toimintaa ja hoitamaan yhteydet liittoon . Suomen luonn onsuojeluliiton viime kevään liittokokouksessa h yväksyttiin periaate, että jokaiseen elinvoimaiseen kuntaan tai kuntaryhmään on perustettava paikallinen luonnonsuojeluyhdistys sitä mukaa kuin tarvetta ilmenee . Suomen Luonnonsuojeluyhdistys luovutti tehtävänsä Suomen luonnonsuojeluliitolle. Onhan muuan nyk ytilanteen suurimmista vaikeuksista se, että samat henkilöt "pakotetaan" sekä paikalliseen kenttätyö hön että alueelliseen järjestöt0imintaan. Täm ä puolestaan on monissa kysymyksissä vä lttämätöntä eteenpäin pääsem iseksi . Oleellisinta muutoksessa oli se, että entiseen yhdistykseen kuului pääasiassa henkilöjäseniä, kun taas liittomuotoisen järjestön jäseniä ovat itsenäiset luonnonsuojeluyhdistykset, pääasiassa ns. Lukuisat maakunnallise t yhdistykset ovat saaneet aikaan paljon sellaista, mikä entisen yhdistyksen aikana ei olisi ollut mahdollista. Silloin nähtiin myös, että muut.os tulee o lem aa n va ikea. Kuntatasoisten järjestöjen työstä saadut kokemukset ovat olleet yksinomaan m yönteisiä, ja ne rohkaisevat pyrkimään siihen myös maan muissa osissa. Myös Ruotsin Luonnonsuojeluyhdistyksen työ on jo pitkään perustunut kuntatasoisten yhdistysten aktiivisuuteen. Suomen Luonto No 5 1974 Uuteen organisaatioon Vuonna 1969 tapahtui vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön organisaatiossa muutos. Toiminnan painopisteen siirtyminen sen sijaan tuskin on nykyisille yhdistyksille menetys; pikemminkin on helpotus, että aktiivisten henkilöiden vastuulla olevat alueet supistuvat ja ongelmat rajautuvat tarkemmin. N y t, kun k o nk reettiset muut0ks et tule vat ajankohtaisiksi, tarvitaan samaa päämäärästä tietoista näkemystä, jonka avulia voitetaan käytännön vaikeudet . Liittoko k o uksen päätös siirtyä kolmiportaiseen orga nisaatioon perustui vakaumukseen, että juuri tällä tavoin v oitaisiin parhaiten toteuttaa va paaehtoisen luon nonsuojelutyön ta vo itteita
Rantoja reunusta va t useimmiten nevat ja rämeet. Ikaalisiin kertyy matkaa jo 60, Tampereelle 70 ja Poriin 120 km. Sen avulla pyritään säilyttämään edustava näyte eteläisen Suomenselän metsä-, suoja järviluonnosta. PIRKANMAAN ENSIMMAINEN KANSALLISPUISTO Selvityksen tehneessä työryhmässä olivat edustettuina taloustiede, metsätalous ja biologia-e kologia. Pienet järvet ovat vai taosal taa n ruskea vetistä oligotrofista tyyppiä . Samalla sillä olisi monipuolista opetusja virkistyskäyttöä. Tätä 180 sivun mittaista selvitystä kannattan ee siksi esitellä ja ruotia tämän lehden palstoilla.''· MITA SEITSEMISESSA ON. Tunnetuin suojelun koh de o n Multiharjun aarnialue mahta vine ikipetäjineen ja keloineen. Tulos on heti alkuun todettava turhan laaja ja epätasaisesti painottunut syystä, että työ palveli tekijöitään myös opinnäytt ee nä. Vesist ö llisesti ansallispuisro. Tämä puistosuunnitelma täydentäisi toteutuessaan olennaisella tavalla maan eteläosan harvaa luonnonsuojelualueverkostoa. MISSA SEITSEMINEN ON. Ympäristö nsuojelun neuvottelukunnan toimesta valmistuneessa suunnitelmassa kansallispuistoverkostomme kehittämisestä on Pirkanma alle ehdotettu kolme puistoa: Seitsem inen Kurun-Ikaalist en rajamailla, Hel ve tinjärvi-Kovero Ru ovedellä ja Siikaneva Orivedellä. Lähimmät kuntakeskukset ovat Parkano (20 km) ja Kuru (30 km) . Hallinnollisesti suurin osa Seitsemisestä sijoittuu Kurun alueelle, noin kolmannes jää Ikaalisten puolelle. Ylei svaihekaava n pohjalta. Sitä kauniimpia ovat tasai selta alustalta n o usevat harjujakso t, Seitseminen ja Multiharju, joilta avautuvat juhlavat näkymät ympanstoon. Samantapaista luontoa o n myös Pitkäjärven luonnonhoitometsässä. Tiivistelmä on kuitenkin luvassa. Valtaosa Seitsemisestä on pi eni piirteistä kankaremaata. Alueen suot ovat suurimmaksi osaksi pieniä rämeitä, korpi a ja nevoja. Erämaiselle lajistolle se tarjoaisi suhteellisen laajan ehdotuksen mukaan 4 500 hehtaarin suuruisen turvapaikan . Sitä kuten itse selvitystäkin on saatavana Tampereen seutukaavaliitosta, Satakunnankatu 11 A, Tampere 10. Matti Leinonen Tuleeko Sei tsernisestä kansallispuisto Ikaalisten ja Kurun kuntien alueelle suunniteltu Seitsemisen kansallispuisto on yksi Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan uuden puistosuunnitelman osa. Seutukaavaliitto on vaihekaavan pohjalta julkistanut tutkimuksensa ja suunnitelmansa Seitsemisen puistosta. Seutukaavaliiton selvityksessä ehdotetaan kunnanrajojen muuttamista siten, että puisto jäisi kokonaan Kurun ja samalla Hämeen lään in puolelle. Ensimmäisen 230 kerran tässä maassa esitetään yksit yis kohtainen puistosuunnitelma ennen kuin on edes varmuutta puiston perustamisesta. Pääosa Seitsemisen metsistä on kuitenkin 40-100 vuoden ikäisiä. B ,,. Selvitys kartoittaa alkusivuillaan kansallispuistojen merkitystä ja päämääriä yleensä, hakeutuu Suomen tilanteeseen ja päätyy alueelliselle taso lle: Pirkanmaalla ei kansallispuistoa ole, toisaalta siellä on rauhoittamisen arvoisia ko hteita, muistakin sy istä kuin turistien houkuttimek si.. Seitsemisen suunnite lma Tampereen 57 1974. Erityisesti Seitseminen on vanhastaan tunnettu näk öa lapaikka. Keskustelu Seitsemisen kohtalosta jatkuu kiivaana. Luonnonmaantieteellisesti Seitseminen on eteläistä Suomenselkää, sen ja Lounaismaan murrosaluetta. Tämänkin puiston yhteydessä ilmenevät rauhoitustoimintaan liittyvät kysymykset, kuten työllisyys, puuntuoton menetys , monenlaiset paikallisille asukkaille koituvat seurausvaikutukset jne. Viljavimpia tyyppejä lukuunottamatta edustettuina ova t kutakuinkin kaikki Suomenselän ete läosien suotyypit. merkittävin on Seitsemisjoki, jonka koko valuma-alue jää puiston alueelle. Tärkein ohikulkutie on kantatie 332 Parkano-Kuru . Joukossa on kuitenkin par i kirkasvetistä oligotrofista 1am pea ja yksi eutrofinen umpeutuva järvi, Seitsemisjärvi. Näistä erityisesti Seitseminen on saa nut taakseen vahvoja paikallisia hankkeen ajajia, seutukaavaja maakuntaliiton, jotka yhteistoimin Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa ovat jo pitkälle kehitelleet ajatusta uudesta kansallispuistosta . Valtakunnallisessa ohjelmassa Seitseminen saa erityismaininnan kiir ee llisesti rauhoi tetta vana EteläSuome n metsäluontoa edustavana alueena. seurukaavaliiron julk
Suurimpana puutteena puiston perustamisen jälkeen on ollut hoidon, tiedottamisen ja opastuksen laiminlyönti. 1300 ha. HOITOMETSAN JA AARNIMETSAN RISTEYTYS Työryhmä es ittää puiston jakamista kolmeen vyöhykkeeseen. Aarnivyöhykkeen ympärille on tarkoitus jättää 20 m:n suojavyöhyke. 3300 ha. Jälkimmäisen yhteydessä korostetaan puiston merkitystä mm. 231. Muita perusteluja ovat alueen virkistysarvo ja taloudellisen merkityksen kasvu lisaantyvän kävijämäärän myota. Ainoat rakenteet olisivat kävelytiet. Edellisen pohjana ovat Seitsemisen luonnon ainutlaatuisuus, vaihtelevuus, kauneus, ikimetsät sekä maantieteellinen ja ekologinen edustavuus. Pirkanmaasta yhtenäisenä matkailualueena on laaja kuvaus; sen yhteyteen kytketään sitten uusi houkuttel eva kohde, Seitseminen. Kansallispuistopolitiikan työryhmä toteaa Suomessa olleen "varsin passiivista, jopa suljettua". Suunniteltuun Seitsemisen kansallispuistoon sisältyy myös kuuluisa Multiharjun aarnialue yksi Etelä-Suomen viimeistä ikimetsistä. Ne olisivat kokonaan taloudellisen toiminnan ulkopuolella. Puiston aikaansaamista perustellaan ensisijaisesti luonnonsuojelullisilla ja kulttuurillisilla tarpeilla. Kaikkien järvien ympärille jäisi 30 m:n lev yinen koskematon rantavyöhyke. Aarnimetsät käs ittäi sivät n. Lähes kolmannes puiston alueesta tulisi olemaan vanhaa metsää liito-oravan, varpuspöllön ja vaeltajan iloksi. Niitä hoidettaisiin mittatilaustyönä tehdyn suunnitelman mukaan. Näin saadaan yhä la aje mmat p11nt mukaan luonnon suojelu t yö hön ." Oman t yöns ä pohjak si r yhmä on pyrkiny t ottamaan "kansainväliset kansa llispuistosuosi tuk se t se kä ekosysteemipohjaisen kokonaisvaltaisen ajattelutavan". Työryhmä itse on "aktiivisen toimenpidepolitiikan" kannalla . koululaisten retkeilyalueena ja osana poliittisten päätöksentekijöiden ympanstonsuojelukoulutusta. Muilla alueilla näkyy ihmistekojen jälki. Eräänä kantavana ajatuksena on kunkin puiston käsittelemin en nim enomaa n sitä va rten tehdyn suunn itelman mukaan. Sillä se ymmärtää "uusien potentiaalisten kävijäryhmien saamista kiinnostuneiksi kansallispuistoista kas va tus, opetusja virikstysmielessä. Tarkoituksena on antaa nykyisen istutetun puusukupolven k y psyä korjuuikään. Toisena vyöhykkeenä olisivat luonnonhoitometsät, alaltaan n
Luonnonhoitometsien nettotulo olisi arvioiden mukaan noin 60 °/o talou smetsinä hoidetun alueen tu losta . Seitsemisen alueella on pidetty paljon porua kuntien ja seurakuntien menettämistä verotuloista, jos puisto syntyy. Nykyinen maankäyttö selvitetään. Tässä vai heessa ei kannata h aikailla muutaman roskiksen sijaintia. Tavoitteena on kaikkien muiden paitsi puiston käyttöä palvelevien ra~enteiden ja ihmisjälkien poistaminen . TALOUDELLISET TEKIJAT Laaja osa työryhmän selvityksestä käsittelee puiston taloudellista ja kansantaloudellista merkitystä. Tämä on tietenkin näppärä tapa osoittaa puiston arvo populaarikielellä, rahalla, mutta peru st elu on sittenkin vähintään kyseenalainen . Sen mukaan vanhoja sähkölinjoja revitään, laitureita puretaan, veneitä poistetaan, aurausja raivausjälkiä siistitään, ojia tuki taa n jne. Työryhmä itse valittelee joidenkin yksityiskohtaisten suunnitelmien puuttumista, esimerkiksi luonnonhoitometsän kuviokohtainen suunnittelu, tieja liikennesuunnittelu, majoitusalueet. Pitkällä tähtäimel lä koko Seitseminen muuttuu aarnialueeksi: alkuvuosikymmeninä luonnonh o itomets ät ovat kan sa llisp ui stoks i "kunnostetta vaa" aluetta. Ihmisen askareet keskittyvät puiston kolmanteen vyöhykkeeseen, joka käsittää tarpeelliset kulkuväylät, hallintoja huoltotilat sekä palvelupisteet. Kustannuksia pohdittaessa on työ ryhmän perusajatus oikea: kustannus-tuotto-ajattelusta on siirryttava "kustannushyötyanaly ys iin , jolloin perustamisen ratkaisevimmaksi tekijäksi muodostuu kansantaloudellinen kokonaish yö t y, jossa aineettom at opetus-, kasvatusja v irkistyshyödyt saava t niille kuuluvan keskeisen osuutensa". Seitsemisen suunnitelmassa on yksityiskohtaiset kuvaukset alueen luonnosta aina geologiaa ja paikallisilmastoa myöten. Hienot yö n aika on vasta, kun on saatu varmuus puiston perustamisesta. Paikallisen väestön suhtautuminen puistoon jää työryhmän selvityksestä pois. Puiston rajaukseksi on piirretty kolme vai htoehtoa, joista seutukaa val iiton hallitus on päätynyt 4 600 ha:n kompromissiin. Puiston perustamisen aiheuttamat metsä taloudellise t kustannukset ovat selvämarkkaisella pohjalla. Hakkuun jälkeen alueet sa1S1vat metsittyä luonnonvaraisesti. Kunnat ja lääninhallitukset ovat kantansa ilmaisseet: rauhoitus saa koskea vain valtion maita, yksityisillä tiloilla on voitava jatkaa maataloutta, työllisyysongelmat on selvitettävä, suunniteltuja liikennerajoituksia ei pidä toteuttaa jne. Ensimmäisen 20-vuotiskauden aikana hakkuutulojen menetyksiksi arvioidaan vuosittain pystyhin toina 400 000-500 000 mk. Mitä tehdä ojitetuille soille. Kuinka kaukaa, millaisia ja miten liikkuvia ihmisiä puisto mahdollisesti kävijöikseen houkuttelee, paljonko puiston perustaminen maksaa, korvaako turismi erityisesti metsätaloudessa menetettävät ansiot jne. T yö ry hmän ehdotus aarnialueiden ja lu o nn on hoito mets1en yhdistämisestä saman puist on al ueelle eriasteisina vyöhykk ei nä noudattaa kansainväl istä käytäntöä ja tarj oaa sellai sena mallin muillekin su unnitelluille puistoillemme. Nämä summat eivät kuitenkaan häikäise: vuosittain parisataa tuhatta markkaa . Maksajakin on tiedossa: valtion tehtävänä on tietenkin korvata tällaiset . Työryhmä päätyy ratkaisuun, jonka luonnonmukainen tulos näkynee vasta sukupolvien päästä: osa ojista luodaan umpeen, osa jätetään silleen ja soiden lannoitus lopetetaan. T yöry hmä taulukoi puistos ta aiheutuvat rahalliset menot ja siitä tulok si laskettavat markat rinnakkain. Työryhmä on laatinut käyttösuunnitelman kullekin osa-alueelle. puiston sija inti ja koko, etäisyydet asutuskeskuksista, niiden väestörak enne, liikenneyhteydet ja kilpailevat puistot. Lopputulos on se! vää voittoa miltei 600 000 mk! Hetken pällistelyn jälkeen löytyy selityskin: alueen vi rkist ysa r vo on laskettu "nk. Luku on perin optimi stinen (?), sen perustelut yh232 tä aikaa epämääräiset ja sinisilmäiset. Lopputulos monenmoisten turhan laajoilta va ikuttavien ja vähän vakuuttavien laskelmien jälkeen on yli 40 000 kävijää vuosittain! 6 500 koululaista, 30 000 muuta pirkanmaalaista ja 7 500 kauempaa tullutta kulkijaa. Siihen vaikuttavat mm . Puiston perustamiskustannuksissa (palkat, materiaali , tiedotus) pääd ytään arvioon 678 000 mk. SEITSEMISEN SUUNNITELMA MALLIKSI MUILLE Jo rauhoitettujen alueiden h aja llisuus on o n ge lma Seitsemistä perustettaessa. Käyttökustannuksiksi lasketaan v uosittain yli 200 000 mk. Menetelmällä voitaisiin äkkiä katsoen muuttaa koko Suomenniemi rauhoitusJa virkistysalueeksi ja osoittaa se vielä voittoa tuottavaksi! En millään tavalla vastusta puiston perustami sta tai koko suunnitellun kansalli spuisto-ohjelman toteuttamista, mutta väkisin tehdyt rahalliset perustelut rahalla mittaamattomista asioista antavat pikemmin aseen vastustajan käsiin kuin edistävät itse hanketta. T yö ryhmä käyttää tämän asian tiimoilta runsaasti sivuja puiston "takamaan", sen taloudellisesti merkityksellisen alueen kartoittamiseen. minimimallia käyttäen, jossa katsotaan, että alueen virkistysarvo on vä hintään perustamisja käyttökustannusten suuruinen". Minusta tällaiset ripsee t eivät tähän suunnitelmaan kuulukaan, nytkin niit ä on liikaa . Reino Kalliola aikoinaan totesi. Jos luonnonhoitometsissä harjoitetaan metsätaloutta nykyisen puusukupolven ajan, on menetys enää parikymmentä tuhatta markkaa. Myös niiden sijainnista, laajuudesta ja laadusta on melko yksityiskohtainen esitys. menetykset. Seitsemise n suunnitelma on virike kansallispuistoverkoston kehitt ämi se ll e: kustakin aiotusta puistosta kunnollinen tutkimus ja suunnitelma, jonka po hjalta asia lopullisesti päät etään
Kun perustamispäätös syntyy optimisti on oltava on edessä seuraava ongelma: miten järjestää Seitsemisestä puisto, joka lunastaa lupaukse t suuresta kävijämäärästä samalla kun luonnonrauha ja -koskemattomuus säilyvät. _/) .. ' i ' ,1( '), ..... / J/11. kansallispuiston olevan paradoksin: sen luontoa olisi suojeltava, toisaalta saatava sinne mahdollisimman paljon ihmisiä. Seitsemisen suunnitelmassa korostuu voimakkaasti ja pelottavastikin usko kymmeniin tuhan siin kävijöihin, ympärivuotiseen toimintaan, hyvin järjestettyihin palveluihin, joita tarvitseva t suuret ja pienet, irralli se t ja ohjatut retkeilyryhmät, joukossa pari sataa koululuokkaa vuosittain. Toivon mukaan se sai vesiperän. Liittohallitus esittää jo n y t lievennyksiä suunnitelmissa oleviin liikennejärjestel yi hin ja luonnonhoitometsien käsittelyyn . V APO tutki suot, myö s jo rauhoitetun Kivinevan. Mitä ne täsmällisesti ottaen tarkoittavat, jää sanomatta. ... Mutta vastustuskin on kova . Tähän toivottavasti maltetaan pitäytyä, kun päätös puiston peru sta misesta aikanaan saadaa n aikaan. . Vasen alakuva es1ttaa siltaa, Joka kuuluu alueen hyvään polkupyöräverkostoon. 233. Todettakoon kuitenkin, että esitetyssä suunnitelmassa korostetaan "Seitsemisen kansallispuiston merkitystä erämaaluonteisena luonnonnähtävy y tenä ja opetuskohteena, jonne matkailua pal velevista toiminnoista ovat suotavia vai n sellaiset, jotka edellyttävät tällaista luontoa läheisyyteen". Lieve nnykset ovat joka tapauksessa myönnytyksiä mm. Tätä nykyä Seitseminen on Metsähallituksen taholta toimenpidekiellossa, kunnes päätös puistosta sy nty y. Sitä mukaa kun suunnitelmat Seitsemisen rauhoittamisesta ovat edistynyt, ovat kiihtyneet myös aavistushakkuut ja auraukset, jotta valtion metsäta_lo1_1den runt~lema _alue_ ei enää kelpaisi kansallispuis~o~~i. Säilyykö Satakunnan Lappi. Hankkeella on pystyvät ajajat, jatka UKK:a m yöten ovat käyttäneet alueella ajatukselle myönteisiä isokenkäisiä. Yielä <;>n ehjääkin luontoa jäljellä, ja valtionmaaat on nyt Julistettu to1menp1dek1eltoon. Onko Seitsemisestä tulossa kaiken kansan markkinapaikka luonnonsuojelun siivellä. kuntien painostuksen alla. Tuleeko Seitsemiseen kansallispuisto, Pirkanmaan ensimmäinen
Tästä innostuneena tai yhteistä taktiikkaa toteuttaen teki Pohjolan Voima välittömästi aloitteen altaan rakentamisedellytysten tarkistamisesta. 1969 hyllylle, kun valtio ei suostunut sitä riittävästi rahoittamaan. Tämän johdosta Vesihallitus asetti 27. UUSI YRITYS TANA VUONNA Tuli ns. Miten herra pääjohtaja lienee tähän käsitykseen tullut?. . Sitä ennen oli Pohjolan Voima kärsinyt toisenkin takaiskun, kun sille ei myönnetty lupaa johtaa Kitkajärvien vesiä Livojärven kautta Livojokea myöten Iijokeen, vaikka toiminnanjohtaja P. Mutta joki jauhoi kultaa yhdeksälle puunjalostusyhtiölle, jotka omistavat Pohjolan Voiman , antamatta enää mitään muuta kuin haittatekijöitä Iin ja Yli-Iin kunnille sekä i,iiden asukkaille. Jaatinen, kun häntä kuljetettiin viime kesäkuun alussa suunnitellun allasalueen halki, toteaa puheessaan, että "tämähän on ihana altaan paikka, eikä väestö sanotta vas ti nä ytä vastustavan altaan rakentamista". Allashanketta kannatti innokkaasti Pudasjärven silloinen kunnanjohtaja Veikko Honkanen muutamien luottamusmiesten tukemana, mutta suunnitelma joutui v. Savisarvi Vesihallituksesta apunaan lähinnä Pohjois-Pohjanmaan Ves1p11nn ja Pohjolan Voiman asiantuntijoita, tulee laatimaan Ja laadituttamaan tarpeelliseksi katsomansa selvitykset Siuruan allashankkeen osalta sekä luovuttaa työn tuloksen Vesihallitukselle ja Pohjolan Voimalle. 2. Tutkimusten moninaisuutta ja laajuutta ajatellen käytettävä aika on hämmästyttävän lyhyt, mutta toimintaohje "tarpeelliseksi katsomansa selvitykset" selvittänee täysin taktiikan . Vanhat suunnitelmat kaivetaan esiin arkistopölyistä ja niitä yritetään kiireesti toteuttaa ennen kuin seurausvaikutuksia ehdi. Tätä ei tarvitse ihmetelläkään, sillä liiton varapuheenjohtajana toimi vielä silloin entinen kunnanjohtaja V. Hintikan mukaan se olisi ollut kannattavuuden ehdoton perusedellytys . Edelleen toimikunnan työohjeessa sanotaan, että sen tulee olla aktiivisesti yhteistyössä alueen asukkaiden valitseman "Paikallisen Siuruatoimikunnan" sekä kunnan elimien kanssa. . Myös aloitettiin tutkia Yli-Iin kirkonkylän kohdalla Iijokeen laskevan Siuruanjoen yläjuoksun allastumista ja samalla viritettiin alueen asukkaisiin, n. 800 henkeä', pitkä painajaisuni, joka on nyt saavuttamassa kulminaatiopisteensä. Sen myötä ratkaistaan myös tuhansien ihmisten tulevaisuus. Asiantuntijoina toimikunta käyttää myös Oulun yliopiston voimia ja tutkimukset tulisi saada valmiiksi jo tämän vuoden lokakuun loppuun mennessa. Vesivoima tuli kenkättyä, raha menetti arvonsa, voimayhtiö aloitti raennustyöt joen alajuoksulla, vaelluskala hävisi, uimavesi tärveltyi ja maisemat röykkiöityi vät. ENSIN IIJOKI Kuusamon ylängöltä alkava ja Iin kirkonkylän kohdalla Pohjanlahteen laskeva, n. Toimikunta, jonka puheenjohtajana toimii vesihallintoneuvos R. On valitettavaa, että vaikka luvataan suorittaa täydellinen hyötyja vahinkovertailu ennen päätöksen tekoa, niin niinkin korkean tason henkilö kuin Vesihallituksen pääjohtaja S. Eikä kukaan vielä aavistanut todellista vaaraa, kun Pohjolan Voima alkoi vähin äänin ostella vesiosuuksia 1940-luvun alussa. 234 SITTEN HALUTAAN MUKAAN KITKAN JA SIURUAN VEDET Kun Iijoen rakennustyöt alkoivat 1960-luvun alussa, niin suunnitelmana oli koko vesistöalueen kahlitseminen, jonka toteuttamiseksi laadittiin selvä taktiikka. Aina 1960-luvulle saakka Iijoki sai säilyttää luonnonkasvonsa lähes koskemattomana sekä tarjota sen varrella asuville monipuolista puuhaa ja vaivannäköä, mutt~ myös jatkuvasti hienoja palkintoja puhtaan vetensä ja vaelluskalojensa ansiosta. Se vähäinen ja yksipuolinen informaatio, jota on saatu suunnittelijoiden taholta, osoittaakin selvästi, että Pohjolan Voiman, Vesihallituksen ja Pohjois-Pohjanmaan Vesipiirin toiminta on täysin yhteneväistä. 310 km:n pituinen Iijoki elää historiansa kohtalon hetkeä. Tuttu tunne, kuten pikku pojalla, jolta pissa meni pakkasella housuihin; ensin lämmitti, sitten itketti. tään selvittää. 197 4 toimikunnan selvittämään kiireellisesti tekoaltaan rakentamiseen liittyviä seikkoja. Honkanen. Jo kerran kuopattu Siuruankin allashanke on kaivettu haudastaan. Juhani Santanen Siuruan päätön allashanke Suomen sitkeähenkinen vesivoimakeskustelu sai tekohengitystä energian hinnan taannoin kohotessa. energiakriisi ja sen myötä Siuruan tekoallassuunnitelma vedettiin uudelleen esille. Virolaiselle ottamatta sitä ennen lainkaan yhteyttä Pudasjärve n kuntaan. Virallisesti aloitteen tekijänä toimi nyt Pohjois-Pohjanmaan Maakuntaliitto, joka esitti asian vuoden 1973 lopulla valtiovarainministeri J
Edelleen Pudasjärvestä ruopattaisiin Härmänja Livonjoen sekä Aittojärven kautta, jonka ympärillä on vanha kyläyhteisö, 100 200 m leveä täyttöväylä altaaseen. 450. Marjastuksen, kalastuksen ja metsästyksen suhteen menetykset olisivat myös huomattavat. Tulvan vaikutus ulottuisi Pudasjärven keskustaan Kurenalle saakka, jossa osa vesija viemäriverkostoa joutuisi veden alle. 650 ha ja asukkaita tällä hetkellä on n. Alue on myös poronhoidon kannalta tärkeä. Tiloja on alueella n. Altaan toteutus kuivaisi myös pitkälti jokiuomia: Iijoen pääuoma Livonjoen suulta Kipinän alapuolelle n. 2 0/o. Se jauhaantuisi hienoksi ja huonontaisi veden laadun aina Iijoen alajuoksulle ja jopa merialueelle Iin edustalle saakka. Tekoaltaan vedenpinnan maksimikorkeuden tulisi näet järvijakso Kivarin-, Pudas-, Tuuli-, Kaakkuri-, Ontamoja Taipaleenjärvi, joiden ympäristöä joutuisi veden ;;:lie tuhansia hehtaareja . kauneusvettä, mikä on sinänsä silkkaa hämäystä, sillä vähäinen virtaus, Pohjolan Voiman ilmoituksen mukaan n . Metsää on n . Alueen elinkeinonharjoittajat eivät ole samaa mieltä. Suunnitellun allasalueen pintaalasta, n. 30 km :n pituudelta, ja Siuruanjoen alajuoksu altaasta lähtien, lähes 50 km, kuivuisi kokonaan. Tosin on luvattu pohjapatojen avulla ns. 2,5 m l sek., 100 200 m leveässä joessa ei tuntuisi missään, vaan aiheuttaisi nopeasti veden rehevöitymisen ja siten vähitellen täydellisen 235. 250 km 2, omistaa valtio n. "Tämähän on ihana altaan paikka" totesi vesihallituksen pääjohtaja Jaatinen nähdessään Siuruan suunnitellun altaan paikan. 130, joilla on peltoa n. 52 °/oja kunta n. Vesi hukuttaisi noin 130 tilaa ja kokonaisen poropaliskunnan. MAATALOUS, POROTALOUS, KALASTUS, VIRKISTYS ... 42 °/ o, yhtiöt n. Rakentaminen tuhoaisi täydellisesti Ikosen paliskunnan (sallittu poroluku 400) ja KollajanKiimingin paliskunnan (sallittu poroluku 1 700) kesäja syyslaitumet jokseenkin kokonaan sekä osia vielä kahdesta paliskunnasta. LAAJA HAITTA-ALUE Altaan rakentamisesta koituva vahinkoalue muodostuisi todella yllättävän suureksi. Esiintyisi myös happikatoa, jota tutkimuksissa on todettu säännöllisesti esiintyvän kaikissa altaissa. Vedenpinnan edestakainen vaihtelu turveperäisessä maastossa, kuten Siurualla, aiheuttaisi turpeen vuorottaisen pohjaan laskeutumisen ja taas ylös nousemisen. Varsinaisella allasalueella veden korkeuden vaihtelu olisi peräti 10 m, ja rantaviiva siirtyisi monin paikoin jopa 10 km . 12 600 ha ja hyvää ojituskelpoista suota 2 000 3 000 ha. 4 °/o, yksityiset n . Seurausvaikutukset ulottuisivat vielä laajemmalle
Kansantaloudellisesti voidaan suorittaa esim. NÄENNÄISDEMOKRATIAA Kun Pohjolan Voima lähti Vesihallituksen kanssa toteuttamaan allassuunnitelmaa, niin päätettiin toimia ainakin näennäisesti demokraattisessa hengessä. Merkitys olisi mitätön ja pienenisi nopeasti pitkällä aikavälillä, jolta kannalta asiaa olisi tarkasteltava. Pohjolan Voima perustelee rakentamista sillä, että se olisi varavoimaa ja käytett äisiin samalla kulutushuippujen tasaamiseen. Jokialueiden arvon menetykset rantatonttien, talousveden saannin vaikeutumisen, kalastuksen ym. 1974. Siinä kokouksessa perustettiin ns. mk (100 mk 30 000 k-m 3), mikä jalostettuna olisi ehkä nelinkertainen eli 12 milj. Jo aikaisemmin ol i perustettu Siuruanjoen alajuoksulla Siuruanjoen Suojelutoimikunta, jonka puheenjohtajana toimii Olli Suorsa sekä Pudasjärven Kollajalla Iijoen Suoje!utoimikunta, jonka puheenjohtaja on tämän kirjoittaja. mk ylitettäisiin varmasti moninkertaisesti, ja kun lähdetään laskemaan myös reuna-alueiden vahink oja, summa nousee kuin pullataikin a. Toistaiseksi Pudasjärven kunta, jonka alueella allas sijaitsisi, ei ole halunnut tutkimuksiin vedoten ottaa vielä virallista kantaa, mutta kylläkin on tu onut esille epävirallisesti selvin sanoin vastustavansa allashanketta . Pääomitettuna 20 vuodelle se tekee 240 milj. Ainakin h e tuntevat nyt Tantaloksen tuskia, kun vettä virtaa "hukkaan". Mutta sitähän on kokonaisuudessaan ves1vo1ma. Pohjolan Voiman ilmoituksen mukaan se olisi 365 milj. kWh/v, mikä tällä hetkellä merkitsisi ehkä 3 0/o :n lisäystä vesivoimaenergian kokonaistuotannossamme. Uhkana o li, että muuten Pohjolan Voima katkaisee neuvottelut. pilaantumisen. Kokous antoi valtuudet neuvotella markoista, mikä vai he on nyt Hintasuositustoimikunnassa meneillään. 6. 3 penniä/ kWh) eli 3 365 milj. 1 500. mk. seuraava laskelma: Kilowattituntien tuottama puhdastuotto (n. Tämä vauhditti altaan vastustajien toimintaa, kun näytti siltä, että Hintasuositustoimikunta olisi valmis myymään "selkänahkansa". Vastaava laskelm a porotalouden kohdalla olisi 2100 x 1000 mk (elävän täysikasvuisen poron hinta 1000 mk) eli 2, 1 milj mk, mikä pääomitettuna tekee 42 milj. Pääomitettuna 20 vuodelle se tekee 219 milj. Sitä varten organiso1t11n suunnitellulla all asa lueel la väestön kokous 16. Samassa kokouksessa päätettiin pyytää Sisäasiainministeriöltä lausunto allashankkeesta sekä lähettää kannanottopyyntö myös Pudasjärven, Yli-Iin, Iin, Taivalkosken ja Kuusamon kunnanva!tuustoille. 1974, jossa Hintasuositustoimikunta pyysi valtuuksia neuvotella markkalinjalla korvausperusteista. 3. Iijoen Suojelutoimikuntaa laajennettiin Pudasjärven jakokunnan alueella ja paatettiin aloittaa välittömästi nimien keruu adressiin, joka oli jo kesällä suoritettu Siuruanjoen Suojelutoimikunnan alueell a. 1974, jossa perustettiin Paikallinen Siuruatoimikunta. Kuvaavaa Pohjolan Voiman taktiikalle on sekin, että jo rakennetuissa viidessä voimalaitoksessa ovat valmiina aukot kolmansia turbiineja varten. 3 milj. Tähän tuli edustajia etupäässä suunnitellulta allasalueelta sekä lisäksi kaksi kunnan edustajaa. mk. 350 tilaa ja asukkaita n. Päätettiin nimenomaan, ettei markoista missään nimessä puhuta, vaan nämä toimenpiteet olisivat varotoimenpiteitä. Näin o li kolmikantaperiaate valmis neuvotteluja varten, jossa PohjoisPohjanmaan Vesipiirin p1ta1s1 edustaa puolueetonta kantaa. jo yli 1 000 ja keruu päätettiin ulottaa Pudasjärveltä aina Iihin saakka. Seuraava yleisökokous Siurualla pidettiin 8. Kaiketi voimayhtiön taholta väitetään, ettei ilman Siuruan tekoallasta Iijokea olisi kannattanut rakentaakaan. Sitäpaitsi vaara ulottuisi koko jokialueelle siten, että Iijoen koko rakennussuunnitelma pyrittäisiin sitten toteuttamaan vähitellen pala palalta. mk. Kun kokouksessa tehtiin kannatettu esitys vetoomuksen lähettämiseksi Metsähallitukselle, maaherralle ja läänin kansanedustajille altaan rakentamisen estämiseksi, niin kokouksen puheenjohtajat (samalla Hintasuositustoimikunnan jäsenet) Yrjö Ahonen ja Arvo Mertala, ilmeisen tahallisesti pitkittävät omia puheenvuorojaan niin, että aika loppui eikä asiaa ehditty käsitellä lainkaan. mk. KOKOUSTAKTIIKALLA V ASTUST AJAT VOIMATTOMIKSI Toinen yhteiskokous, johon osallistui jo jonkin ver ran lievealueiden väestöä, pidettiin 15. Kesäaikana asukasmäärä nousee moninkertaiseksi. Suojelutoimikuntien yhteistyöelimen kokouksessa 5.10.1974 todettiin nimiä kerätyn yht. SUURI HAITTA, PIENI HYOTY Mikä olisi altaasta saatava hyöty. Hin tasuosi tustoimik unta, jonka tehtäväksi tuli selvittää vastapuolen edustajien kanssa kaikki mahdolliset vahinkokohteet Ja -alueet sekä määritellä niiden korvausperusteet. Samassa kokouksessa tuli selvästi myös ilmi, että suurin osa Hintasuositustoimikuntaa ajaa sismmässään sitä kantaa, että allas tulisi rakentaa, koska he täten saisivat maistaan erikoishinnan niin he ainakin luulevat. 30 000 k-m 3• Kanto 236 hintaa kertyisi vuodessa n. 9. Allasalueen puuntuotto kahden kiintokuutiometrin (2 k-m 3) vuosikasv un mukaan olisi n. Jos todella halutaan suorittaa täydellinen hyötyja vahinkovertailu kaikilla vaikutusalueilla, olisi kyseessä huippukallis allas. Voidaan tietenkin esittää monenlaisia laskuperusteita, mutta uusiutuvan raakaaineen arvo muodostuu tulevaisuudessa epäilemättä ennalta arvioitua korkeammaksi. kWh = 10, 95 milj. osalta ovat suuret, sillä kuivuvien joenuomien rannalla on yht. Pelkkä altaan rakentamisen kustannusarvio 360 milj. Samassa yhteydessä lähetettiin myös Valtioneuvostolle vetoomus, ettei allasta rakennett aisi. Puolu eista Pudasjärvellä va in SKDL on ilmoittanut virallisesti jyrkin. mk vuodessa
eivät o nnistupirulaiset yrit1.37. 9 000 ha kangasta 8 500 ha Energianlisäys 365 milj.kWh/v. Suomen luonnonsuojeluliitto, tulee antamaan lausuntonsa. Virallisista asiantuntijoista on avainasemassa Vesihallitus, jolle Iija Kiiminkijokien sekä Kuusamon vesistöjen vesien käytön kokonaissuunnittelun neuvottelukunta, jossa on virkamiehiä ja eri intressipiirien edustajia mm. sanoin vastustavan kannan ja on esittänyt puolueensa Oulun läänin kansanedustajien välityksellä allashankkeesta kyselyn paaministeri Sorsalle. Ratkaisun avain on Valtioneuvostolla, sillä Pohjolan Voiman ei kannata lähteä omin varoin, vaikka puunjalostusteollisuuden konjunktuurit ovatkin viime vuosina olleet hyvät, tällaiseen mammuttiyritykseen (Pohjois-Suomen Vesioikeudelta on tietenkin saatava rakennuslupa). 13 km, suurin korkeus 29 m Tyhjenny sväylä, pit. Kaikille asianosaisille sopii hyvin erään siurualaisen sotaveteraanin terveiset: "Kahdessa soda ssa ne yrittivät tapattaa, ja kun neet, niin nyt ne tävät hukuttaa". Myös Suomen luonnonsuojeluliitto on huolella seurannut tilannetta ja päättänyt jättää julkilausuman maatalousministeri Linnalle, jotta allashanke lopullisesti romutettaisiin ja samalla väestölle korvattaisiin ne menetykset, jotka suunnitellun allasalueen väestölle kymmenen vuoden apn "Allaspeikko" on aiheuttanut. Toiminta altaan rakentamisen estämiseksi voimistuu päivä päivältä. Voidaan myös täydellä syyllä kysyä, olisiko tällainen investointi valtion edun mukainen tai muodostuisiko kokonaisetu suuremmaksi kuin alueen tuhansille ihmisille koituvat vahin got. 11 km, pohjalevey s 20 m Kollajan voimalaitos (17 000 m 3 betonia) Lautta sen maapato Aittojärven säännö stelypato 1 300 Mm 3 /27 °/o 50 000 m 3 4 700 000 m 3 6 900 000 m 3 225 000 m 3 Täy ttöväylä, pit. 1 2 3 4 5 6 7 8 10 11 12 13 14 15 16 VOIMALAITOI valmi Vesistöalue 12 600 km 2 , vuosivalunta 4 700 Mm 3 , josta keväällä 2 000 Mm 3 Säännöstelyn yläraja/ pinta-ala (Pudasjärvi mukaanlukien) ,, alaraja-pinta-ala N43 + 109,00 m/250 km• + 99 ,00 ml 60 ,, Sään nöstel y tila vu us/ -aste Työkohteet: Litosuon maapato Tulvatunneli Siuruan maapato, pit. Pallo alkaa hiljalleen Siuruan allassuunnitelman osalta siirty ä päätöksen tekijöille, ellei Pohjolan Voima järkiinny ja luovu lopullisesti tasta järjettömästä suunnitelmastaan, joka eräille sen suunnittelijoille on muodostunut pakkomielteeksi. VASTUU PAATOKSESTA SIIRTYY VALTIONEUVOSTOLLE Mitä enemmän Siuruan allassuunnitelmaan kokonaisuudessaan perehtyy, sitä mielettömämmältä se vaikuttaa. 7 km, pohjaleveys 50 m, vesi syvyy s 8,5 m 3 500 000 m 3 Li von suun säännöstelypato Livon saaren maap ato 150 000 m 3 Siikahaaran säännöstelypato Alasiurua-Vengas-Kipinä maantien rakentaminen Kipinänkosken-Aittojärven-Alalivon maantien rakentaminen Pudasjärven-Rovaniemen kantatien parantaminen 20 km 21 km 43 km Pohjapadot Siuruanjoessa (8) ja Iijoessa (2 kpl) Työ voimantarv e 3600 miestyö vuotta Vahingot: talouskeskuksia 130 kpl suota 12 320 ha peltoa 470 ha hukkuva alue yhteen sä 21 640 ha niittyä 350 ha josta valtion omistuk sessa n. Kolmella koneistolla varustettav ien alapuolisten voimalaitosten rakenn ettu koneteho on yhteen sä 275 MW, joka parantaa Iijoen vesivoim an hyv äk sikä yttöä valtakunnallisessa voimantuotannossa ja li sää varavoiman toimitusmahdollisuuksia
Veden saanti on välttämätöntä ydinvoimalaitoksen to1mmnalle. Ydinvoimalat ovat höyryvoimalaitoksia, joissa tuotetaan sähköenergiaa vesihöyryn käyttäessä turbiineja. Lämpösaastuminen riippuu pienemmässä määrin muista tekijöistä, kuten tuulista, ilman kosteudesta, veden ja ilman lämpötilojen välisestä erosta, vuodenajoista, vesistön virtaamasta, ottoja purkuputken sijoituksesta toisiinsa ja vesistön syvyyssuhteisiin nähden ja muistakin putkiston teknisistä yksityiskohdista . Vastaanottavan vesistön koko on kuitenkin ainakin yhtä tärkeä tekijä. Voimalat tarvitsevat suunnattomia määriä vettä. Vaikka onkin todettava, että ehdottomasti vakavin ydinvoimatuotannon aiheuttama vaara on 238 radioaktiivisten poltto jätteiden synnyttämä ihmiskuntaa pysyvästi uhkaava säteily (1), ovat myös jätelämmön vesistöille aiheuttamat haitat vakavasti varteenotettavia kysymyksiä. Sitä tarvitaan, paitsi vesihöyryn synnyttämiseksi, ennenkaikkea jäähdytysvedeksi ja yleensä vesikierron ylläpitämiseksi . Lämpövoima loi ll e on ominaista heikko hyötysuhde, ja suurin osa lämmöstä vapautuu ympäristöön "lämpösaasteena". Tällä vo i kuitenkin olla arvaamattomia seurauksia vesien biologialle, sillä vesieliöt ovat hyv in herkkiä lämpötilan muutoksille. Tämä fysikaalinen tapahtuma on tietysti sama Suomessakin. litraa, Kallaveden vuorokautinen keskivirtaama 0:1 11 miljardia litraa. Energianlähteenä voimaloiden ydinreaktoreissa käytetään uraanin radioaktiivisia isotooppeja. Vesistöstä, olkoon se sitten merenlahti , joki tai järvi, otettu vesi palautetaan jäähdystehtävänsä täytettyään keskimäärin 10,8 ° C lämmenneenä tavallisesti samaan ves1stoon siten, ettei samaa vettä käytetä toiseen kertaan. Tunnettua on, että tuotettaessa sähköä ydinvoiman avulla ei päästä yhtä hyvään hyötysuhteeseen kuin fossiilisilla polttoaineilla käyvissä höyryvoimaloissa. MITEN JATELAMPOA SYNTYY. 1000 megawatin voimala tarvitsee 4,5 miljardia litraa vettä vuorokaudessa (4). Ydinvoimaloiden tnottaman jätelämmön aiheuttamat vahingolliset seuraamukset purkuvesistöissä ovat toistaiseksi jääneet melko vähälle huomiolle. Y dinvoiman lisääminen katsotaan välttämättömäksi siitä syystä, että sähkön kulutuksen arvioidaan lähes kaksinkertaistuvan kymmenvuotiskausittain (mikä puolestaan selittyy kontrolloimattomasta ja vapaasta sähköenergian tuhlauksesta). Yhden kWh:n tuottaminen ydinvoimaloissa merkitsee kahden kWh :n suuruista energiahukkaa, mikä tavallisesti johdetaan käytetyn lauhdeveden mukana jätelämpönä purkuvesistöön. 1985 yltää 5000 megawattiin, tulevat siirtämään huomattavia lämpömääriä jätelämpönä niihin vesistöihin, joihin lauhdevedet tullaan johtamaan. VASTAANOTTAVA VESISTO LAMPENEE Vastaanottavan vesistön läm penem1sen maara riippuu paljon voimalan tehosta. Mitä suurempi voimala on , sitä enemmän lauhdevettä on käytettävä. Lauhdevesi otetaan tavallisesti lähimmästä vesistöstä johtamalla s1ta voimalan jäähdytyssysteemiin. Ydinvoimatuotannon aiheuttamia haittavaikutuksia on alettu laajasti ja yksityiskohdittain tarkastella. Yleisin voimalatekniikka perustuu lauhdeveden kertakäyttöön. Jokien lämpösaastuminen voidaan ennustaa melko luotettavas. Suomessa on muita teollistuneita maita jäljitellen päätetty lisätä ydinvoiman osuutta sähkön tuotannossa. Näin ollen maahamme rakennettavat laitokset, joiden teho v. Tavallisimmin voima lan hukkalämpö johdetaan veteen laudevesien mukana. Yhdysvaltojen ydinvoimaloissa lauhdevesi lämpenee keskimäärin 10,8° C (4) . Jaakko Savola Y dinvoi01alat saastuttavat • •• ves1stot j ätelä0101öllään Vaikka ydinvoima lat edustavatkin "tekniikan huippua", ne ovat samalla melko vanhanaikaisia lämpövoimalaitoksia, jotka eivät kovinkaan paljon ole kehittyneet sitten höyrykoneitten päivien. Helsingin kaupungin vuorokautinen veden tarve on 250 milj. Muiden ympäristöonge lmien ohella tämäkin saastemuoto on otettava huom ioon yd invoimaloita suunniteltaessa. Maamme hallitus päätti äskettäin ydinvoimatuotannon nostamisesta 5000 me gawattiin vuoteen 1985 mennessä. 1000 megawatin voimalan kondensoreissa tarvitaan tuumanva h vuis t a kupariput kea toistatuhatt a kilometriä. Lämpösaastuminen on sitä vähäisempi, mitä suurempi vesistö on
Veden läm pöti la vaikuttaa ratkaisevasti myös kal oje n lisäänty miskyk yy n . Vastaanottava vesistö lämpenee enemmän -tai vähemmän, ulkomaisten esimerkkien muka an sekoitusalueen ulkopuolellakin on sallittava vesistön lämpötilan nou suja . Asiasta on saatavissa varsin vä hän tarkkoja tietoja. Vesielementissä lämpö tilan merkitys erit yisest i korostuu. Kolmaskin tekijä vaikuttaa huo nontavas ti eli öi den hapen saa ntiin veden lämpö tilan noustessa. HAPENSAANTI VAIKEUTUU Lämpötilan noustessa eliöiden aineenvaihdunnan aste nousee tiettyyn rajaan saakka. Läm minn y t vesi leviää edelleen virtaamien mukana alajuoksulle päin jossa edelleen tapahtuu haihtumista ilmatilaan tai merenrannassa merivirtaamien mukana laajemmalle alueelle. Lauhdeveden mukana vesistöön johdettu jätelämpö jää aluksi kokonaan ves1stoon. Tämä merkitsee sitä, että lämpötilan noustessa kudokset saavat huonommin happea. Asioita omalta kannaltaan tarkastelevat voimayhtiöt mä ärittelevät sekoitusalueen mielellään mahdollisimman suureksi, koska sekoitusalueella sallitaan enemmässä tai vähemmässä maann tapahtuva vesistön lämpeneminen ja lämpenemisen aiheuttamat haitat. Silti Savon seutukaavaliitot ehdottavat sisäjärviämme ydinvoimaloiden jätelämmön purkupaikoiksi. Karkeasti arvioiden aineenvaihdunnan nopeus kaksinkertaistuu lämpötilan noustessa 10° C (2). ti, mutta järvien tai merenlahtten lämpösaastumisen ennalta arv101mmen onnistuu huonosti (3). P y rkiihän Suom i ydinvoima tuotannossaa n asukaslukuunsa nähden maailman tilastoissa kärkipaikoille . Ennen sitä on hapen kulutus jo nelinkertaistunut ; lämpötilan nousu lisää siis hapen tarvetta. Kalojen hemoglobiinin fysikokemialliset ominaisuudet aiheutta va t sen, että lämpötilan noustessa veripunan, hemoglobiinin, kyky sitoa happea vähenee. Järvitaimenelle on 25 ° C jo tappava lämpötila. Happea haihtuu ilmaan . Onge lma tulee Suomessa kin olemaan vakava. T alvisissa oloissamme on myös eräs toinen merkittävä seikka otettava huomioon. Tällaista vo imaloiden rakenta mistamallia on varmasti Suomessak in haa veksi ttu eräiden luon no narvoja vä heks yvie n tal o uselämän edustajien tah o ll a, kos ka yhä kuulee puheita Saimaan ka navan ja Saimaa n ves ist ö n syväväy lie n aukipitämisestä tal vikauden yli ydinvo iman avulla. Näin menetellen vesi reitti pysyisi talvikauden sulana vesiliikennettä va rten. Vedet tuleva t sill o in siellä varmasti lämpenemään hai tallisesti. Yhdysvaltain ves1v1ranomaiset pitävät 2.8 ° C suuruista vesistön lämpötilan nousua sekoitusalueen ulkopuolella rajana, jonka yläpuolelle ei veden lämpenemistä suositeta tapahtuvaksi (2). Suomessa ei asiasta ole mitään ennakkosäädöksiä. Tämän jälkeen lämpösaastuminen vähenee ainoastaan ilm aan haihtumisen avulla. Miten paljon ves1stoJen lämpötilat sitten ovat muualla maailmassa t01m1v1en ydinvoimaloiden ansiosta nousseet. Lohikalojen hapentarve nelinkertaistuu, jos veden lämpö tila nostetaan siihen määrään, missä ne pystyvät vielä elämään. Vast aa notta va t ve det siis t odella ha lutaan lu o nn ontilaa lämpim ämmiksi. Tal visin vesistöjemme jäätyessä pohjaveden lämpötila on neliasteista ; pintaan noustaessa lämpötila laskee nollaa kohti . Biologit ekologit ja luonnonsuojelijat, mikäli he yleensäkään hyväksyvät yhteiskunnan päättäm än ydinvoimaloiden rak entamis en, haluaisivat sekoitusalueiden kooksi muutamien satojen metrien läpimittaise t vesial ueet, joiden ulkopuolella ei saisi esiintyä jätelämmön aiheuttamaa veden lämpenemistä. Lämpösaastuminen on suurinta ns. Valitetta vas ti tällainen toivomus on mahdo ttomuus, mikäli kä yttöön otetaan ydinvoimaloita, jotka perustuvat lauhdeveden kertakäyttötekn iikkaan . Kevä tkutuisil la kalalajeilla läm pö til an tietynsuu ruin en nous u lau kaisee kudun 239. Tämä puolestaan lisää ja nopeuttaa hen gitystä. Ennusteiden mukaan Yhd ysva lloissa kaikki käy tettäv issä olevat luonnonve det joudutaan jo vuo nna 2000 käyttämään kert aa lleen voima loiden jäähdytysvedeksi (2). Aineenvaihdunnan kiihtyminen lisää hapen tarvetta. Joidenkin ulk omaisten ydinvoimaloiden y hteydessä voi m ay htiöt ovat esittäneet jopa 10-15 km läpimittaisia sekoitusalueita. Koska vesi kevenee lämmetessään (jos se on yli 4° C), nousee lämmin lauhdevesi ves ist ö n pintaan riippumatta purkupaikan syvyydestä. Voimalarakenta jien tarkoituk set käy vät h yv in ilmi siitä, että "The Economic Commission for Europe" on ehdottanut, että voimalat olisi rakennetta va sopivin vä lein pieninä yksikköinä ves ist öjen va rrelle (3). Sekoitusalueen ulkopuolella ei tietenkään saisi esiintyä minkäänlaisia jätelämmön aiheuttamia haittoja. Näin ollen talvisissa oloissamme ydinvoimaloiden jätelämpö saattaa aiheuttaa arvaamattomia muutoksia ves1emme jääpeitteeseen, koska lämmin lauhdevesi nousee jääpeitteen alle sitä sulattamaan . Ilmiö noudattaa van't Hoffin prinsiippiä; kemiallisen reaktion nopeus kasvaa lämpötilan noustessa. Lämpötilan nousu vähentää nimittäin veteen liuenneen hapen määr ää. sekoitusalueilla. Kylmi en seu tu jen vesieliöst ö on erityisen herkk ää lämpö tilan vaihteluille . Sekoitu sa lueen koosta syntyy tietysti erimielisyyksiä. Tiedämme, että + 4° C lämpötilassa oleva vesi on painavi nta. Kylmien maid en vesissä elävien kalojen lämm önsietorajat ovat pal jon ahtaammat kuin trooppi sten lajien. JATELAMMON AIHEUTTAMAT HAITAT LUONNON VESIT ALOUDESSA Lämpö til a on elämää säätelevistä tekij öis tä tärkeimpiä. Luonnontilaista lämpötilaa korkeampi lämpö tila aiheuttaa kaloille vaikean stressitilan, koska hapen tarve kasvaa aineenvaihdunnan kiihtyessä, mutta silti ve ren kyky kuljettaa happea kudoksiin huononee (2)
Suomen oloissa ja myös Itämeren haavoittuvuuden vuoksi, mikä johtuu sen vaikeasta likavesikuormituksesta, on lauhdeveden kertakäyttöön ja jätelämmön suoraan vesistöön purkavas ta voimalatekniikasta luovuttava. S. Tästä syystä ydinvoima loiden jätelämpö on erityisen vaarallista pohjoisiJla vesillä. Ydinvoimaloiden ra kentaminen on r adioaktiivisten jätteiden ratkaisemattomien ongelmien vuoksi estettava . Luonnonsuojeluliikkeen on paneuduttava koko ydinvoimatuotannon vastus tamis een. Kasviplanktonin fotosynteesi saattaa estyä, jos veden lämpö nousee liiaksi. 220, 19-27, 1969. Liiallinen veden lämpötilan nousu saattaa estää kudun tai estää hedelmöityneen mädin normaalin kypsymisen . Jätevesien fosforikuorma yhdessä jätelämmön kanssa lisää rehevöitymistä lisääntyvän levä-, ym. Tappava lämpöti la on keskimäärin vain 7,2 astetta korkeampi kuin se lämpötila, missä kala vielä viihtyy. Kutupaikkojen tulisi olla lämpötilaltaan mahdol lisimman luonnontilaisia, eikä niissä sen vuoksi saisi esiintyä voimaloiden aiheuttamia lämpöhaittoja. On huomattava, että kalat edustavat korkealle kehittynyttä vesielämää. Siitä on kyllä se hyöty, 240 että urheilukalastajat saavat helpon saaliin. Vaihtoehtoisia keinoja hukkalämmön käsittelemiseksi ovat haihdutustornimenetelmät, haihdutuslammikkoja haihdutusjärvimenetelmät. Makean veden lämpösaastuminen on hyvin paljon pahempaa kuin merien ja v alt amerien lämpösaastuminen. alkamisen, kun taas syysku tuisilla kaloilla veden lämpötilan tietty madaltuminen on kudun laukaisija. MITEN JATELAMMON VESISTOIHIN P AASY ON ESTETTAVA. S. Jos maksat tämän vuoden puolella, osallistut kirja-arvontaan, jossa jaetaan kaksitoista arvokasta palkintoa.. U. Näistä syistä likavesien kuormittamat vesistöt eivät missään tapauksessa sovellu ydinvoimaloiden jätelämmön purkupaikoiksi (3). Kalojen kasaantuminen ydinvoimaloiden purkuputkien suulle ei merkitse sitä, että ne hyö tyisivät veden lämpenemisestä. Kuitenkin sekä Kuopion vesipiirin vesitoimisto sekä Etelä-Savon seutukaavaliitto ehdottavat Varkauden teollisuuden pahoin kuormittamaa Haukivettä sinne rakennettavan ydinvoimalan jätevesien purkupaikaksi. R. On osoitettu, että lämpötilan noustessa luonnontilasta yli 3° C pohjaeliöstössä tapahtuu merkittäviä muutoksia (4) . Myös monien myrkkyjen toksisuus lisääntyy veden lämpötilan noustessa (3). Biskajan lahdella vuonna 1969 tuhoutui pohjaeliöstö laajalta alueelta lämpösaastumisen seurauksena. LIKAVEDET JA U\MPOSAASTUMINEN Likavesien vaikutus on erityisen vahingollista jätelämmön kuormittamille vesistöille. Lopullinen seuraus tällaisesta kehityksestä (räjähtävä kasvu orgaanisen massan tuotanto hapen kulutus kasvukauden päättyessä tai hapen puutteesta johtuva hajoaminen lisääntyvä hapen kulutus) on hapeton, kuollut vesistö. Kalat sietävät melko huonosti lämpö tilan muutoksia. Jätelämmön määrää tulisi erityi ses ti kontrolloida, kun kyseessä ovat järvet ja joet jätelämmön purkupaikkoina (3). Nuclear Power Stations. Ruotsissa Oskarshamnin voimalan toiminta on aiheuttanut vakavia biologisia haittoja kyseiselle merenlahdelle. Järvi t aimen viih t yy vain alle 20-asteisessa vedessä. Nuclear Power Proj. mikroorganismien ja myös bakteerikasvun muodossa ja siten aiheuttaa veden happipitoisuuden madaltumisen alle kriittisen rajan, 5 mg/1. Useita kalojen joukkokuolemia on tapahtunut ydinvoimaloiden lämmittämissä vesissä. El Mahgary: Thermal Pollution, its Estimation, Control and Conversion into Thermal Enrichment. Esimerkkikalamme, järvitaimen, ei kude kuin alle kahdeksanasteisessa vedessä (2). Nuorien kalojen marginaali on vain 6° C (2). Jos kuitenkin yhteiskuntamme päättaa rakentaa ydinvoimaloita, huolimatta kiistattomasti osoitetuista vakavista haitallisista vaikutuksista, jotka korostuvat kauas tulevaisuuteen, on biologien ja ekologien ja myös luonnonsuojeluliikkeen vaadit t ava sellaista voimalatekniikkaa, joka estää lämpösaastumise n syntymisen . Se, että luonnonsuojelijat vaativat parempaa tekniikkaa, ei merkitse sitä, että luonnonsuojeluliike on hyväksymä~sä ydinvoimatuotannon periaatteen. Kaikilla kalalajeilla on omat tark at lämpörajat, joiden ylätai alapuolella lisääntyminen ei onnistu. Y. Biologien ja ekologien vaatimus on selvä. Kalojen ravinnon saanti riippuu suuresti siitä, miten plankton, pohjaeliöstö tai vesikasvit voivat. Clark: Thermal Pollution and Aquatic Life, Scientific American Voi. Yleensäkin pohjoiset kalalajit kestävät huonosti korkeita lämpötiloja trooppisiin ja subtroopp1s11n lajeihin verra ttun a. Tämän numeron välissä on tilillepanokortti. Teknisesti parhaana, vähiten ympäristöä rasittavana ratkaisuna on pidettävä haihdutustornimenetelmää, jossa vesihöyry ei joudu lainkaan ympäristöön, jolloin kysymyksessä on "kuivatornimenetelmä". Atomic Energy Commission , August 1971. Lämpötila saattaa olla vieläkin tärkeämpi tekijä planktonin tai pohjaeliöstön ekologiassa. Group, Imatran Voima Oy, 1971. Suomen Luonto, 122-128, 3/ 1974. D KIRJALLISUUTTA: Pekka Suominen: Ydinvoiman jäteonongelmia ei ole ratkaistu . S. Uudista lehtitilauksesi sitä käyttämällä, niin vältät sekaannukset. N äyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, että voimayhtiöt suostuisivat rakentamaan kustannuksiltaan kalleinta voimalaratkaisua, vaikka se olisikin ympäristölle vähiten haitallinen. Thermal Effects and V
Esa Niemelä Hallin asiat ovat huonosti Itämeren hallikanta on tuhon partaalla. Brittiläiset tutkijat ovat puolestaan seikkaperäisesti selvittäneet nimenomaan hallien eli harmaahylkeiden elintapoja. Hylkeistä tiedetään vähän. Nimenomaan naapurimaassa tai hylkeistä puhuttaessa paremminkin saman merialueen toisella rannalla tehtyjä selvityksiä voidaan useimmissa tapauksissa käyttää hyväksi myös meidän maassamme. Jokseenkin kaikki Suomen rannikon hallikalliot ovat autioituneet. Ja Suomen valtio maksaa yhä hallistakin tapporahaa. Itämeren hylkeiden kudoksista löytyy suuria myrkkymääriä. Onneksi eräissä muissa Itämerenmaissa, ennen kaikkea Ruotsissa, on ajankohtainen hyljetutkimus ollut aktiivisempaa ja tuloksia on jo käytettävissä. Vaikka sikäläisten hallien elintavat ovat monilta osin erilaiset kuin Itämeressä elävien, eräät siellä selvitetyt yksityiskohdat (mm. Tämä johtunee lähinn ä kahdesta seikasta: 1) eläi nti eteilijät (ennen kaikkea ruotsalaiset tutkijat) ova t todenneet toisen maamme merialueel!a esiintyvän hyljelajin, harm aanh ylkeen eli hallin, kannan vähentyneen siinä määrin, että lajia on pidettävä Itämeressä tällä hetkellä häviämisuhanalaisena. Viime aikoina hyljekysymys on saanut yleisissä tiedotusvälineissä lisääntyvää huomiota. Yhtään tieteellistä selontekoa hylkeiden ekologiasta ei Suomessa ole toistaiseksi julkaistu. 241. Voidaan jopa perustellusti puhua "yhteisistä hylkeistä", jotka helposti vaihtavat valtiollista ja kansainvälistä vesialuetta jääolosuhteista ym. Kevätjäiden hallinkuutteja tapetaan joukoittain. Itämeressä elää ehkä kymmenesosa koko maailman kannasta. Suomalaisten harjoittama pyynti ja poikastappo uhkaavat sitä vakavasti. Halli eli harmaahylje on maap:illon harvinaisimpia hyljelajeja. tekijöistä johtuen. iänmääritys) päte vät lajiin kaikkialla sen esii ntymisa lueilla. Laivoista ammuskellaan kaikkia vastaan sattuvia hylkeitä ilman syytä
Haglundin (1961) mukaan Itämeren hallien määräksi on arvioitu 10 000 yksilöä. Yleensä koiraat ovat tummempia kuin naaraat. Myös näillä lumettomalle ja tummalle alustalle syntyvillä hallinkuuteilla on valkea syntymäkarva. Brittein saarilla hai. LEVINNEISYYS MAAILMASSA Harmaahylkeen yleismaailmallinen levinneisyys on kolmijakoinen, ts. laji on alkujaan sopeutunut poikimaan jäälle, mitä tapaa edustavat edelleen Itämeren ja Luoteis-Atlantin hallit. Itämeren hallit synnyttävät poikasensa kevättalvella, tavallisesti maaliskuun aikana, ajojäille. Toisen maamme merialueilla esiintyvän hyljelajin, hallia tuntuvasti pienikokoisemman norpan eli kiehkuraishylkeen pyöreän pään muotoa luonnehtii sen sijaan lyhyehkö kuono ja selvä otsapenger. Naaraat ovat keskimäärin selvästi pienempiä, joskin eräät ennätysyksilöt ovat tulleet aina 250 kg painoisiksi . 1) Luoteis-Atlantti itärannikko), St. Koillis-Atlantin hallit poikivat sen sijaan alueesta riippuen syys-joulukuussa niin, että poikiminen siirtyy myöhäisempään ajankohtaan pohjoista kohti mentäessä. Pohjanlahti ja Suomenlahti sulan veden aikana. Paras lajituntomerkki on kuitenkin pään muoto . Päävärinä on tavallisesti harmaanruskean ja kellertävän sekoitus, jossa voi olla tummia tai vaaleita säännöttömiä laikkuja. 3) Itämeri. Koillis-Atlantin hallien syksyistä poikimista on pidettävä myöhemmin syntyneenä sopeutumana. lahden eteläosa Scotian pohjois(5000 yksilöä). Kannasta valtaosa elää Brittein saarten rannikoilla ja Islannin alueella, pienehköt koloniat Ruotsin länsirannikolla, Norjassa ja Kuollassa ( 42 500 yksilöä) . Lisääntymisaikainen esiintyminen vaihtelee jäätilanteen mukaan (5 000 yksilöä). Valkea kuuttikarva osoittanee, että. (Kanadan Lawrenceja Nova ja itäpuoli 2) Koillis-Atlantti. Vahvinta esiintymisaluetta ovat Keski-Itämeri . Etelä-Itämerellä halli on nykyisin satunnainen. Pitkä kiilamainen kuono muodostaa päälaelta suoran, vanhoilla koirailla jopa hieman ylöspäin kaartuvan viivan kuonon kärkeen. 2) tapporahaja rauhoituskysym yksistä keskusteltaessa merialueen ammattikalastajat ovat esittäneet harjoittamansa elinkeinon ansiomahdollisuuksien heikentyvän, mikäli hylkeenpyyntiä, myös hallinpyyntiä ryhdytään rajoittamaan. Vanhat koiraat voivat saavuttaa lähes 300 kg painon ja yli 300 cm pituuden . Mainittakoon lisäksi, että halli on eräs maailman harvalukuisimpia hyljelajeja. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on aluksi kuvata eräitä piirteitä harmaahylkeen elintavoista ja sen jälkeen tarkastella lajin nykytilannetta ja mahdollista suojelutarvetta Itämeressä. Huomionarvoista tämä on sikäli, että viimemainitun alueen hallit edustavat 4/5 koko maailman tämänhetkisestä hallikannasta. 242 Hallin turkin väri vaihtelee huomattavasti. LISAANTYMISEEN LIITTYVAT ELINTAVAT VAIHTELEVAT Hallin elintavat ovat sen levinneisyysalueen eri osissa varsm erilaiset. Esitetyt yksilömäärät perustuvat englantilaisen tutkijan arviointeihin vuodelta 1966 (Smith, 1966). TUNTOMERKIT Täysikasvuinen halli on luonnonvaraisen eläimistömme mahtavimpia edustajia. se käsittää kolme erillistä kantaa, jotka eivät ole kosketuksissa keskenään
SEURALLISET HALLIT Elintavoiltaan hallit ovat seurallisia. Tätä on kuitenkin pidettävä hätäratkaisuna ja on ilmeistä, että poikasten kuolleisuus on tällöin hyvin suuri, koska mm. lit ovatkin olleet lisääntymisaikana rauhoitettuja v. Otaksuma, että kyseessä on ollut nimenomaan lisääntymistoimintaan liittyvä vaellus saa vahvistusta alueella huhtikuussa 1973 tapettujen hallien iänmäärityksestä. Eräs kokenut hylkeenpyytäjä arveli näiden olevan vanhoja koiraita. Esimerkiksi keväällä 1973 ja 1974 vastasyntyne1ta hallinkuutteja tavattiin luodoilla Gotlannin pohjoispuolella. 160 yksilöä ja toisaalta yli 5-vuotiaita (lisääntymiskykyisiä emoyksilöitä) toistakymmentä, mutta 1-4-vuotiaita, nuoria ei-sukukypsiä yksilöitä koko saaliissa oli vain yksi 2-vuotias. Jos talvella kunnon jäitä ei ole muodostunut Itämerellekään, poikiminen voi täälläkin tapahtua kallioluodoille ja hiekkasärkille, kuten poikkeuksellisina talvina on todettu tapahtuneen. Kuutteja (saman kevään poikasia) tapettiin n . 1914 alkaen, millä seikalla on epäilemättä merkityksensä vallitsevaan tilanteeseen. 200 suurikokoista yksilöä käsittävästä hallilaumasta. Tyy243. Lisäksi tehtiin samalla alueella näköhavainto n. Ruotsin itärannikon Harstenan kerääntyi aikoinaan kymmeniä tuhansia halleja kesää viettämään. (Koivisto ja Niemelä, julkaisematon aineisto). Alueilla, missä niitä tavataan runsaimmin, ne elävät säännöllisesti yhdyskunnittain. myrskyt voivat huuhtoa lähellä vesirajaa makaavat v ielä uimataidottomat kuutit mereen. Neuvostoliittolainen 2eglov on aivan hiljattain julkaisemassaan artikkelissa todennut hallien Eestin rannikolla muodostavan kesällä ja syksyllä samaa ikäluokkaa käsittäviä laumoja (2eglov, 1973). Nyt ne ovat kadonneet lähes jäljettömiin. Parhaillakin paikoilla tavataan vain muutaman kymmenen yksilön laumoja. On olemassa havaintoja siitä, että hallinaaraat voivat pitkittää synnytyksen tapahtumista jonkin aikaa sopivaa jäätyyppiä hakiessaan. Suomen hallikalliot ovat tyhjillään. Ammuttujen yksi!öiden iänmääritys on suoritettu tekemällä hampaan juuresta ohut leike, josta mikroskooppisesti tarkasteltaessa on luettavissa hammassementtiin muodostuneet vuosirenkaat. On mahdollista, että näin tapahtui myös keväällä 1973 ja tuolloin Keski-Itämeren hallikannasta huomattava osa hakeutui Suomenlahdelle aina Suursaaren itäpuolelle, missä jäänreuna kulki kuuttien syntymän aikoihin
Häneltä olen saanut tietoja läntisen Suomenlahden vanhoista tunnetuista hal liluodoista ja vastaavia ti etoja idästä olen kerännyt useilta saariston vanhoilta hylkee npyytäj iltä. Yhden laskentakerran perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä hylkeiden kokonaismäärästä tutkitulla alueella. Mielenkiintoinen oli havainto siitä, että kaikki tavatut hylkeet olivat aivan uloimpien luotojen tuntumassa, ts. Suomessa tapettiin 1930-39 yli 26 000 hallia, joista kuuttien osu us oli 65 prosenttia (Curry-L indahl, 1965). Kesällä 1974 suoritettiin Maailman Luonnon S:iätiön Rahaston myöntämillä 244 Suomen varoilla lentolaskenta erityisesti mainittuja paikkoja tähystäen . Näin saatii n al.ustavasti luetteloiduiksi alueet, jotka vielä muutama vuosikymmen sitten olivat hallien suosimia oleskelupa ikkoja. alueilla jossa häiriötä on mahdollisimman vähän. Hitaasti lisääntyvälle lajille ankara poikasverotus oli tuhoisaa. Itäisellä Suomenlahdella kuutteja tapettiin 15 8 yks ilöä ja Pohjanlahden puolella, lähinnä Merenkurkun alueella 150 yksilöä. Tuloksia tästä tutkimukses ta on esitetty ai kaisemmin Suomen Luonnossa (Niemelä, 1973). Sosiaalinen, lisääntymisajan ulkopuolinen käyttäytyminen on sen sijaan lajille tyypillistä myös Itämeressä. pillisimmillään yhteiskuntamuotoista elintapaa edustavat Skotlannin rannikon hallikoloniat. Saalismääriin o n tuolloin vaikuttanu t nimenomaan hallikuuttien osu us. Aivan hiljattain on kalamiespiirien ja riistantutkijoiden välillä keskusteltu hyljevahinkojen selvittämisen tarpeellisuudesta. esim. Hallien määrä norppiin verrattuna on nyk yisin kuitenkin niin vähäinen, että hyljeva hinkojen tämänhetkisestä valtaosasta vastannevat norpat. Kuinka paljon tata esiintyy ja mikä on sen taloudellinen merkitys on vielä selvittämättä maassamme. KUUTTITAPON JALJET NAKYVAT KAUAN Keväällä 1964 tapettiin Gotlannin itäpuolella 170 hallinkuuttia (Söderberg, 1973). Myös Suomenlahden rannikolla on tunnettu van hastaan runsaasti paikkoja, jonne hallit ovat kesäisin kokoontuneet. Tutkimus todellisten hyljevahinkojen suuruudesta ja taloudellisesta merkityksestä saataneen piakkoin käyntiin. Göran Bergman (ks. Suurimm alla osalla näistä luodoista hallit elävät nykyisin ainoastaan vanhoissa jutuissa, sil lä itse otuksista ei ole havaintoja vuosikausii n . Ottaen huomioon hylkeiden korkealle kehittyneen oppimiskyvyn (vrt. kesällä 1974) oleskellut 100-150 yksilön hallilauma . Tällöin luod o t olivat aivan täpötä ynnä makuupaikoista kilpailevia mahtavia o tuksia ja tyynellä ilmalla kauaskantava mylvintä, "hallinlaulu" kuului selvästi vielä kilometrien päähän. Suom en rannikolla suurimmat esiintymät ovat olleet 100200 yksilön su uruusluokkaa, ta vallisin yks il ömää rä lienee ollut 10-30 eläintä. Tulokseksi saatiin yhteensä 8 hyljettä, joista 3 norppaa, 1 halli, 3 todennäköistä hallia ja 1 todennäköinen norppa (varma lajimääritys vain ylhäällä luodolla makaavista yksilöistä). Tiettävästi viimeiset yli sadan yksilön käyttämät oleskelupaikat Suomenlahdella sijaitsevat Virolahden edustalla heti valtakunnan rajan takana. On todetta va, että tiet yt yksilöt saattavat erikoistua esimerkiksi lohikaloihin, minkä seikan verkkoja siimakalastajat joutuvat silloin täll öi n harmikseen toteam aa n . lukuisat halli-sa naan liittyvä t luotojen ja karikoiden nimet. PYYNTI TUHOSI HALLIT 1930-luvun leutoina talvina hallikantaa verotettiin varsin ankarasti . Tilastot osoittavat selvän riippuvuuden hylkeenpyynnin ja talven jääolosuhteidenn välillä, niin että saalismäärät ovat olleet suurimmat leutoina vähäjäisinä talvina. Vuonna 1973 tapetti in Suomessa ainakin 350 hallia, jo ista kuuttej a oli 308. Kaikki vanhastaan tunnetut halliluodot todettiin tyhjiksi. Vuoden 1974 keväällä tapettuja halleja oli ainakin parisataa yks ilöä, joista kuutteja oli yli puo let. Näillä Huovarin kalastusvuokra-alueeseen kuuluvilla luodoilla on opettaja Heimo Rautavan ja merivartija Pekka Lassilan havaintojen mukaan vielä viime vuosina (mm. Nimenomaan useina talvina toistuneita laajamittaisia kuuttien tappamisi a on pidettävä suurimpana syynä kannan romahtamiseen. 1956, 1958). HALLI SYO MONENLAISTA KALAA Ruotsalainen hyljetutkija Staffan Söderberg on tehn yt toistaiseksi ainoan Itämeren hallien ravintoselvityksen (Söderberg, 1972). Koska halli on varsin pitkäikäinen eläin, kesti jonkin aikaa enne n kuin vaikutukset näkyivät kannassa. Itämeren samoin kuin muidenkin alueiden jäälle lisääntymään sopeutuneita halleja pidetään sitä vastoin yksiavioisina. Tästä on osoituksena mm. Erikoisen tunnetuiksi ovat tulleet Harstenan kuulut halliluodot Ruotsin itärannikolla, jonne kesäöisin saattoi kokoontua jopa 20-30 000 eläintä. Pari vuotta myö. sirkushylkeet) ei ole mitään syytä epäillä kalamiesten väittämää siitä, että hy lje oppii "putsaamaan" pyydykse t tehokkaasti. Erikoistuminen tä ssä lienee pikemminkin seuraus helpommin tavoitettavista pyydyksiin tarttuneista kal oista kuin tietoinen va linta. Saalisvalikoiman laajuus tukee käsitystä siitä, että halli ei erityisemmin valikoi saaliskalojaan, vaan pikemminkin syö mitä onnistuu tavoittamaan. PYYDYKSETSARKYVAT Paitsi syömällä arvokaloja saattavat hylkeet ja voimakkaampana lajina nimenomaan hallit aiheuttaa pahaa jälkeä verkkopyydyksissä. HALLIT OVAT HAVINNEET SUOMESTA Suom essa hallien selvää n taantumiseen kiinnitti ensimma1senä hu omio ta dos. Täällä hallikoiraat ovat myös moniavioisia, jolloin vanhalla koiraalla saattaa olla 5-15 naarasta. Halleja tavattiin tällä alueella runsaati vielä 1930lu vu lla; nyt ne ova t lähes ty ystin kadonneet näiltä rauhattomiksi käyneiltä luodoilta. Tämä esiintymä on eräiden Eestin rannikon hallipaikkojen ohella viimeisiä tunnettuja hallien kesäaikaisia kokoontumispaikkoja koko Itämeressä
pidentynyt sikiönkehitys (delayed implantation), jossa blastocysta-asteelle kehittynyt munasolu jää n . Tutkijoiden mukaan Itämeren hylkeiden myrkkypitoisuudet ovat saavuttamassa rajan, jolloin on odotettavissa häiriöitä mm. Tämä steroidihormonien säätelemä mekanismi on ilmeisesti hyvin herkkä erilaisille häiriötekijöille. Toisin sanoen 170 kuutin tappo on vaikuttanut tuntuvasti koko laajan merialueen hallikannan ikärakenteeseen. Näytteitä on saatu myös suhteellisen runsaasti ammutuista ja kuolleina löydetyistä halleista (Olsson et al., 1974). Tänä vuonna on kuutteja Suomen rannikoilla tapettu yli sata, viime vuonna yli kolmesataa. Hylkeillä on nk. Joka vuonna (vielä 1973, lähes 10 vuotta jälkeenpäin) on ko. kuuttitappo näkyvissä kannan ikärakenteessa: v. lisääntymisessä. Lisäksi on huomattava, että 10 vuotta sitten Itämeren hallikanta arv101tiin vielä nykyistä paljon elinvoimaisemmaksi. Hallit synnyttävät poikasensa kevätjäille. Itämeren hylkeiden pitoisuudet ovat keskimäärin n. KUDOKSISSA ON PALJON MYRKKYJÄ Ruotsalaiset tutkijat ovat viime aikoina kiinnittäneet runsaasti huomiota Itämeren eliöissä tavattuihin ympäristömyrkkyihin. Lajien välillä ei ole todettu olevan merkitseviä eroja myrkkyjen kertymisessä hylkeiden kudoksiin . 1964 syntyneiden osuus on ollut selvästi pienempi muihin ikäluokkiin verrattuna. Suoritetuissa analyyseissä on todettu huomattavan korkeita DDT-, PCBja elohopeapitoisuuksia. kymmenenkertaiset verrattuna Ruotsin länsirannikon hylkeisiin . Näillä naarailla olivat PCBja DDTpitoisuudet 6-8 -kertaiset verrattuna 245. Kalifornian merileijonilla on tavattu osalla naaraista selvä ennenaikainen synnytys ja mta johtuva sikiökuolleisuus (Lon g et al., 1973). Valkean kuuttikarvan peittämä jälkeläinen ei vielä voi mennä veteen, ja tätä vaihetta käyttävät hylkeenpyytäjät hyväkseen. hemmin käynnistettiin Ruotsissa tutkimus, jossa kerättiin hallin hammasnäytteitä kannan ikärakenteen selvittämiseksi koko Ruotsin itäiseltä rannikkoalueelta. 100 vrk :n ajaksi inaktiiviseen tilaan ennen kiinnittymistä kohdun seinämään ja normaalin alkionkehityksen alkua
I. 1973: Sälobservationer våren 1973. normaaliaikana elinkykyisiä poikasia synnyttäneisiin merileijonanaara1s11n. G. & A. ,, 1958: Suomen hyljekannoista. Vaz, 1974: DDToch PCBsubstanser i sälar utef ter svenska väst och ostkusten. Kokoukseen jäivät valitettavasti saapumatta neuvostoliittolaiset, puolalaiset ja itäsaksalaiset tutkijat. Svenska Ostkustfiskarenas Centralförbund. 2) Vähenemisen syyt johtuvat pääosin ihmisen vaikutuksesta (ympäristön saastuminen, häirintä ja metsästys). Johnel s & R. Kokouksen antamassa julkilausumassa tuotiin esille mm. Science 181 :1168-1170 . Ensimmäinen askel olisi vanhentuneesta tapporahasysteemistä luopuminen . Trudy, vypusk LI, Kalinin grad.. 1) Todettu Itämeren hylkeiden voimakas väheneminen. Niemelä, E., 1973 : M erialueittemme hylkeet. J. TAMANHETKINEN TILANNE Yllä käsitellyistä seikoista on käynyt ilmi, että Itämeren hallikanta on tällä hetkellä useille eri haittavaikutuksille altis. välisinä aikoina. G. G . T APPORAHAT POIS Uskoisi asiassa vastaisuudessa jonkinlaisen kompromissin löytyvän, niin että myös pyyntimahdollisuus on olemassa silloin kuin se voidaan toteuttaa kantaa vaarantamatta. , 1965 : The plight of grey seal in the Baltic. Eri asia on sitten metsästyssäännösten yhtenäistäminen naapurimaiden kesken. A., 1966 : A re view of world's grey seal population. Haglund, B., 1961 : Säl. Fauna och flora 5:182 -192. 3) Hyljekysymys on ratkaistavissa ainoastaan kansainvälisellä yhteistyöllä. . Simpson, 1973: Premature births in California sea lions: association with high organochlorine pollutant residue levels. Prom ys lovaja okeanologija, 150-160. 1.-30. De Long, R. nassa on momnverrom antoisampi kuin nimismiehen kaksikymppiä alaleuasta. Metsäs tykselli ses ti ajatellen asialla on kuitenkin toinenkin puolensa. Suomessa kevätjäillä harj o itettu p yy nti on useimpien h ylj em iesten mielestä "a inoaa oikeaa hy lkeenpy yntiä", jonka virkist ysa r vo taitoa ja hyvää kunto a vaa tivana onkin epäilemättä korkea. Zool. Statens naturvå rd sve rk PM 420, 28 pp. Stockholm . Ruotsi ssa ke vä tpy ynnillä ei ole ko skaan ollut sitä mer kitystä kuin Suomessa eikä Neuvostoliiton metsästysoloja voi liioin verrata maamme hylkeenpyyntiperintei siin. Zeglov, V . Voidaan perustaa erity1S1a hylkeen suojelualueita, tehostaa tieteellistä tutkimusta ja tiukentaa metsästyssäännöksiä. Metsästys on vain yksi tekijöistä. & W . Luonnon tutkija 3: 81-90. Ruotsissa on kaikki hylkeet nyttemmin rauhoitettu 1. Kukin tekijöistä vaikuttaa osaltaan lajin elinmahdollisuuksia heikentävästi ja tekijöiden yhteisvaikutuksesta 246 hallikantaan kohdistuva stressi on korkea. Lond. 4) Todettu tyydytyksellä, että hiljattain allekirjoitetut sopimukset: Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus (Helsinki 1974) ja Itämeren ja Balttian kalastusta ja elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskeva yleissopimus (Gdansk 1973) luovat paremman perustan Itämeren merinisäkkäiden suojelulle. On selvää, ettei naapurimaiden täysin poikkeava asennoituminen hyljekysymyksessä vo i olla jatkuva. Suomen Riista 12:110-124 .. Lisäksi esitettiin suositus Itämeren seitsemän valtion hallituksille näkyvän ja elinkelpoisen harmaahylje-, norppa-, kirjohyljeja pyöriäiskannan säilymisen turvaamiseksi. Sitä vastoin eräiden muiden hallikantaan kohdistuvien haittatekijöiden korjaaminen (myrkyt, häirintä) on huomattavasti hitaammin ja hankalammin toteutettavissa ja eräät tekijöistä ovat vieläpä sen laatuisia, esimerkiksi halleille epäedulliset jääsuhteet, että niihin ihmisellä ei ole mahdollisuuttakaan vaikuttaa. Tällä hetkellä tärkeintä on kuitenkin viipymättä ryhtyä toimenpiteisiin hallikannan säilymisen turvaamiseksi. YHTEISIA PERIAATTEITA TARVITAAN ITAMEREN ALUEELLA Lopuksi on syytä korostaa, että puhuttaessa hylkeiden suojelusta on kyseessä ennen kaikkea hallien suojelu. Oryx 8 :38-44. . KIRJALLISUUTTA: Bergman, G., 1956 : R annikoittemme hyljekannasta. Neuvostoliiton päätöksillä lienee hyvinkin suuri merkitys Suomenlahden ja Kesk i-Itämeren hyljekantoihin. Hylkeenpyynti on nykyi sin muuttanut voimakkaasti luonnetta: aikaisemmin p yy ntiä harj o itti va t lähes yksinomaan ulkosaaristolaiset, n y kyisin tapaa pyyntijäillä ainakin yhä usein kaupungista lähteneen optimistin, jolle viikko lumen ja jään valtakun. välisenä aikana ja Neuvostoliitossa r ajo itukset ovat vielä voimakkaammat: pyynti sallitaan va in 20. 6. Norppakanta kestänee hyvin nykyisen verotuksen. 11.-31. Smith, E. Söderberg, S., 1972 : Sälens /ödoval och skadegörelse på laxf isket i Ostersjön. Suomen Luonto 6:249-253. 150 :436-489. A., 1973: Gråsälens /ördelnin g under årstiderna och dess beteende i Ostersjön (ruotsinnos venäjästä) . TUKHOLMAN HYLJEKONFERENSSI Viime kesäkuussa pidettiin Tukholmassa ruotsalaisten luonnonsuojeluviranomaisten koollekutsumana kokous, johon osallistui eläintieteilijöitä Itämeren maista sekä tunnettuja hyljetutkijoita Englannista, Hollannista ja Kanadasta. 12. 5) Lisätoimenpiteet hylkeiden suojelemiseksi ovat välttämättömiä . On kuitenkin muistettava, että silloin kun lajin selvä ja nopea taantuminen on havaittu tosiseikka, metsästyssäännöksin voidaan suhteellisen nopeasti vaikuttaa tilanteeseen. L. Gilmartin & J. Olsson , M. 4.-30. 6. ja 1. Curry-Lindahl, K