puheenjohtaja Urpo H åjrinen, fil.kand. sihteeri Yrji;' Haila, fil.yo. Anna-Riitta Wallin, o.s. Lauri Ruippo, maisemanhoidonvalvoja Teuvo Suot11inen, fil.kand. (14 16) 90-490 961. (16.30 ) 952-16 767. KESKI-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTA ÖSTERBOTTENS NATURVÅRDSFÖRENING, Isokatu 15, 67100 Kokkola 10, puh. SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Uusikoivistontie 77 A 3, 28130 Pori 13, puh. Juha Hät11äläinen, Toiminnanjohtaja puh. 554. PIRKANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Lauri Ruippo, Kuusamakuja 2 E, 33840 Tampere 84, puh. SUUR-SA VON LUONNONSUO JELUYHDISTYS, c/o Niilo Ruuth, Sokkalantie 23, 50600 Mikkeli 60. varapuheenjohtaja Olli Paasivirta, fil.kand. POHJOIS-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDIS TYS, Kasvitieteen laitos, Tori katu 15, 90100 Oulu 10, puh. 482 841 (k.) ja 718 322 (t.). (9 15) 941-10 920. (9-15.30) 971-12 082. Pentti Väisänen, valtiot.yo. POHJOIS-KARJALAN LUONNONYSTÄVÄT, c/o Tapio Koistinen, Poikkikatu 57, 83500 Outokumpu, puh. POHJOIS-SA VON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kuopion museo, luonnontieteen osasto, Kuopio. 914-1 4 182 tai 20 215. 11 956. KYMENLAAKSON LUONNON YSTÄVÄT, Itäkatu 2 B 21, 48100 Kotka 10, puh. KESKI-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Jyväskylän yliopiston biologian laitos, Vapaudenkatu 4, 40100 Jyväskylä 10, puh. 448 439.. LÄNSI-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VÄST-NYLANDS NATURVÅRDSFÖRENING, postilokero 33, 08101 Lohja 10. HELSINGIN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS HELSINGFORSREGIONENS NATURSKYDDSFÖRENING, c/o Hrnnes Ignatius, Hiidenkiukaantie 1 D, 00340 Helsinki 34, puh. Poranen, oik.yo. KOILLISMAAN LUONTO, c/o Reino Rinne, Kitkantie 4, 93600 Kuusamo. 5878. ITÄ-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Satamakatu 5 B 61, 57130 Savonlinna 13, puh. PIEKSÄMÄEN SEUDUN LUONNONYSTÄVÄT, Toikantie 9, 76100 Pieksämäki 10, puh. POHJOIS-U UDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Esko Lindholm, Kirvesmiehenkatu 3, 05800 Hyvinkää, puh. 939-23 316. KANTA-HÄMEEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Pentti Andsten, Armas Launiksentie 5, 13130 Hämeenlinna 13. 23208. 981-22710. 931-62 531. (10 15) 921-335 599/522. LAPIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Varsitie 22, 96100 Rovaniemi 10 LENTUA-SEURA, c/o Markus AlaHeikkilä, 88900 Kuhmo, puh. PORVOON LUONNONHISTORIALLINEN YHDISTYS, Kaivokatu 40, 06100 Porvoo 10. LAHDEN LUONNONYSTÄVÄT, c/o Veli Haikonen, Kaivolankatu 2 B 16, 15240 Lahti 24. LUONTO-LIITTO, Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. VARSINAIS-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS EGENTLIGA FINLANDS NATURSKYDDSFÖRENING, c/o Rauno Tenovuo, Turun Yliopiston Eläintieteen laitos, 20500 Turku 50, puh. 13 860. 5093. KUOPION LUONNON YSTÄVÄIN YHDISTYS, Kuopion Museo, Kauppakatu 23, 70100 Kuopio 10, puh. Suomen luonnonsuojelu liitto VARSINAISET JASENJARJESTÖT ETELÄ-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Terho Poutanen, Liisankatu 6, 53900 Lappeenranta 90. ETELÄ-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Seppo Ojala, Petäjätie 2 A 2, 60550 Nurmo, puh. 964-27 170 (k.) ja 96423 446 (t.). KAINUUN LUONTO, Kauppakatu 28 A 10, 87100 Kajaani 10, puh. Jouni Kitti, kalastusmestari Martti Linkola, fil.kand. VAMMALAN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Helmer Tuittila, Sylväänkatu 4 A 8, 38200 Vammala. ULKO J ASENET Bio-Dy11aaminen Yhdistys Emmmistö Fyysikko kilta Hämäläis-Osak1111ta Koe-eläinte11 moje!u Kokoomuksen Nuorten L iitto Marttaliitto Päijät-Hämeen Maaku11taliitto Suomalais1111de11 Liitto Suomen Arkkitehti! iitto Suomen Ka!amieste11 Keskuliitto Suome11 M ielenterveysseura Suomen Rakennusinsinöörien Liitto Suomen Rom11kauppiaide11 Liitto S11ome11 Voimalaitosyhdistys S11ome11 ylioppilask1111tie11 liitto Symbioosi Synop Vihreä Risti Suomen Lääkäriliitto SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON HALLITUS Olli Ojala, eläinlääket.lis
...... . Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista juhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 2 mk/kpl. .... . . . 192 Linjakeskustelu jatkuu 192 Ulkomaan uutisia . . 164 Ekologinen jätehuolto, Ilkka V iitasalo ...... 1972, Esko Joutsamo ja Kaius Hedenströ·m . . . . ...... 206 TÄMÄN NUMERON KANSI esittää valkoselkätikkaa sen ainoalla tänä vuonna tietoon tulleella pesäpaikalla Kuhmalahdella. . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu postisiirtotilille n:o 608 21-1. . . . .. ..... . . 203 Virallinen luonnonsuojelu ... . . . . .. 1972 Juhani Koivusaari .. . . 498 159. . 195 Kirjallisuutta .. ..... . . . . 186 Turun saariston merikotkat V. . . Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1973 aikana kuutena numerona. . ... . . 188 Koululaisten asenteet ja luonnonsuojelu, Osmo Kontturi .... . . kand., Kalamiesten Keskusliiton toiminnanjohtaja, Helsinki Kaius Hedenströ·m, valokuvaaja, Pressfoto, Helsinki Esko J outsa1110, metsänhoitaja, Metsätiedotustoimisto, Helsinki Kaarle Klemola, metsänhoitaja, Puolustusministeriö, Helsinki Juhani Koivusaari, fil.kand., J yväskylän yliopisto Osmo Kontturi, lehtori, Espoo Martti Lindqvist, pastori, Helsinki H eimo Mikkola, fil.kand., Oulu Mauri Sarkanen, verhoilija, Savio Jaakko Savola, ylilääkäri, Pieksämäki Seppo Sulkava, dosentti, Oulun yliopisto Ilkka Viitasalo, fil.kand., Helsingin kaupungin vesiensuojelulaboratorio TÄMÄN NUMERON VALOKUVAT kansi Hannu Hautala 163 Seppo Hannus 165 Teuvo Suominen 167 Teuvo Suominen, Urpo Huhtanen 168 Teuvo Suominen 169 Pekka Nuorteva, Teuvo Kanerva 171 Teuvo Suominen, P. . . K. 170 Joroisten ihme eli taarnasuon ojat tukittiin, Jaakko Savola ... . Sen artikkelit kattavat suurimman osan suomalaisen luonnonsuojelun kentästä. . . . . ... ...... . vuosikerta Suomen Luonto JULKAISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . . .. . . ...... ... . . . Malaste 173 H :gin kaupunki 174 H :gin kaupunki 175 H:gin kaupunki/ Teuvo Kanerva 176 Jaakko Savola 177 Paavo Mörönen 179 Hannu Hautala 181 Hannu Hautala 183 Teuvo Suominen 184 Teuvo Suominen 185 Teuvo Suominen 186 Juhani Koivusaari 189 Kaius Hedenström 193 Veikko Lahtinen 200 Claire Aho, T euvo Suominen 201 Teuvo Suominen, Jukka Mättö 204 Hannu Arola SISÄLLYS Opeta minua kunnioittamaan lapsenlapsiani, Martti Lindqvist ... . . ... . . ... ... . . . ..... 176 Valkoselkätikka vähenee, Risto Alatalo . . . . Kuva liittyy sivujen 178-182 artikkeleihin. . . Suomen Luonnon vuosikerran tilaushinta on 10 mk. ... . . 161. . . Irtonumerot 2,50 mk Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. . Taitto: Timo Tanttu VUODENVAIHDE L~HESTYY UUDISTA SUOMEN LUONNON TILAUS! Katso tämän numeron viimeistä sivua. TÄMÄN NUMERON KIRJO/TT AJAT Risto Alatalo, biol.yo., Oulun yliopisto Harri Dahlstrijm, maat. . , 199 Huutoja korvesta .. Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 450 mk 1/2 sivu 250 mk 1/4 sivu 150 mk Takakannen 4-väri-ilmoitus 1 000 mk TOIMITUS Teuvo Suominen (vastaava) Toimitusneuvosto: Urpo Häyrinen Harri Dahlström Jouko Mättö Jouni Kitti Hannele Pohjanmies-Nurmi Osasto »Virallinen luonnonsuojelu »: fil.tri Pekka Borg. ........ . . . 196 Uutisia ja tiedotuksia ........ ....... 162 Sinne ja tänne keskitystäkö luonnonsuojeluun, Harri Dahlströ·m .... . Tämän osaston kustantaa Metsäntutkimuslaitos. . . 178 Elämä on runoa: Valkoselkätikka ja minä, Mauri Sarkanen ... . 205 Summaries of the main articles in this issue . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 916, kesäkuukausina klo 913. 31. . Vuoden 1971 numeroita myydään 1 mk/kpl, sitä vanhempia 50 p/kpl. . . Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. . . . . 180 Mitä syö tunturihaukka, Heimo Mikkola ja Seppo Sulkava . .. Valkoselkätikan kuvasi Hannu Hautala. . ... . ..... . . 183 Merenkurkun merikotkat v. . . . . ... . . . . . ja metsät.
kohta: Tehkää maailmasta lapsiystävällinen. Kohdelkaa jokaista lasta, äitiä ja isää samanarvoisina tukien eniten niitä, joiden olosuhteet ovat vaikeimmat. On vaara, että luomalla tekniikallaan itselleen keinoympäristön ihminen tekee tulevista sukupolvistaan keinoihmisiä. 8. 4. Eikö tällaisen puheen pitäisi hätkähdyttää. Jos olisi yhdentekevää, miten me tämän pallon päällä taaperramme, tuskin meille koskaan olisi annettu elämän lahjaa. Yhä useammin tapaa ihmisiä, jotka sanovat, etteivät he uskalla synnyttää lapsia tällaiseen maailmaan. kohta: Miettikää joskus! Me tarvitsemme jonkun henkisen perinnön voidaksemme kasvaa ihmisinä. Meidän maamme tarvitsisi uuden puolueen mikäli olen pysynyt laskuissa mukana, yhdennentoista puolueensa. Sota tuhoaa ihmiselämän aineellisia ja henkisiä edellytyksiä ja uskoa huomiseen. Esimerkiksi tähän muotoon on puettu ajatus etujen ja mahdollisuuksien tasaamisen välttämättömyydestä. Antakaa lapsille välineet muovata tulevaisuudesta parempi kuin nykyisyydestä se ei totisesti vielä ole paljon. Vai luuletteko, että me elämme hengittämällä häkää, syömällä DDT:tä ja uimalla öljyssä. Koska me oikein pysähdymme. Me tarvitsemme arvoja, joiden nojalla voimme pitää jotain tärkeänä jotain muuta taas vähemmän tärkeänä. Tänään puhun oikeudesta toivoon, se on: oikeudesta tulevaisuuteen; se on: tulevien sukupolvien oikeudesta. ». » Siellä missä ei ole oikeutta, ei ole myöskään rakkautta. Tehdessään ihmisestä työtoverinsa J umala antoi hänelle myös kiinnekohdan tulevaisuudessa. Siksi ne eivät voi taistella oikeuksistaan, joihin meidän päätöksemme ja elintapamme ratkaisevasti vaikuttavat. En silti aio puhua tänä aamuna työtätekevän ihmisen oikeuksista, vaikka niistä olisi puhuttava joka päivä. kohta: Lopettakaa sota omaa maailmaanne vastaan. En aio puhua kehitysalueiden eläjistä, vaikka tunnustan usein häpeäväni itseäni ja maatani, missä ruuhka-Suomen asujat elävät kurjistuvan kehitys-Suomen loisina. Päinvastoin ainakin jälkimmäinen voi tuhota tulevaisuuden. Me emme ole vain veljiemme vartijoita, vaan me olemme myös moraalisessa vastuussa vielä syntymättömille ihmispolville. 2. Ehkäpä meidän tulisi ryhtyä rukoilemaan myös niiden ihmisten puolesta, jotka syntyvät 2000-luvulla ja joiden tulee selvittää meidän sekoittamamme ihmisyhteisön vyyhdit ja puhdistaa meidän likaamamme maa. Sen nimenä voisi olla vaikkapa »Syntymättömät sukupolvet rp. Meidän esi. Samalla meidän tulee I uoda edellytyksiä heidän työlleen. Juuri tätä korostavat raamatun monet kertomukset suuresta tilinteosta tämän ajan päättyessä. Kumpi näistä joukoista olisi suurempi, se riippuu suurelta osin meistä. 3. Luther kehoitti rukoilemaan jo pienestä pitäen Jumalalta kunnollista aviopuolisoa. 1972 »Ovat vieneet minulta toivon ... Tuhoamalla ympäristönne tuhoatte itsenne tai ainakin meidät, tulevien sukupolvien edustajat. He sanovat tekevänsä väärin lasta kohtaan, mikäli antavat tälle elämän. Ihmisellä ei ole oikeutta tehdä, mitä hän kulloinkin sattuu haluamaan. Ihminen on vastuussa Luojalleen, hän on vastuussa tulevaisuudelle. Jäseninä tuossa puolueessa olisivat meidän lapsenlapsemme; sekä ne, jotka syntyvät, että ne, jotka eivät synny. Martti Lindqvist Opeta minua kunnioittamaan lapsenlapsiani Radion aa11111harta11s 18. 5. Me tiedämme joskaan emme toimi sen mukaisesti että heikollakin ihmisellä tulisi olla oikeus määräosaansa leipää. Se riistää tulevilta sukupolvilta sekä ympäristön että elämän. Me tarvitsemme, mihin uskoa, mitä toivoa. Puolueen yleisteemana on: »Lopettakaa sota meitä (siis tulevaisuutta) vastaan me vaadimme tasausta nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä!» Tarkemmin puolueen tavoitteet on määritelty ns. Antakaa ihmisille mahdollisuudet synnyttää lapset, jotka ovat kehityksensä alkaneet. kohta: Luopukaa ajatuksesta, että tekninen osaaminen ja taloudellinen kasvu olisivat ratkaisuja tulevaisuuden ongelmiin. »viiden kohdan ohjelmassa», mistä seuraavassa muutamia otteita: 1. En myöskään puhu kehitysmaista kaikkihan niistä puhuvat noin lämpimikseen, riistonsa ohella. Itsestään, teoistaan ja jopa osittain tulevaisuudestaan tietoisena ihminen on syvässä moraalisessa vastuussa teoistaan. »Syntymättömät sukupolvet rp :n» jäseniä ei ole vaaliluetteloissamme, jotka parhaillaan ovat nähtävinä. kohta: Jokainen sota riip162 pumatta rintamasta ja osapuolista on sotaa tulevaisuutta vastaan
Haluaisin oppia elämään vähän vähemmällä ja säästämään tätä maailmaa. Opeta minua kirjoittamaan oppikirjat, hallitusohjelmat, talouselämän lait ja käyttäytymissäännöt uudelleen ja kunnioittamaan lapsenlapsiani, että he menestyisivät ja kauan eläisivät maan päällä. Amen . Joskus luulen, että olet tehnyt kaiken, minkä näen, minua varten. Tämä ajatus saa minut tuntemaan syyllisyyttä. Sitten taas hätkähdän ja huomaan, että ilmeisesti olet tarkoittanut tämän maan myös lapsenlapsilleni ja heidän lapsenlapsilleen. 163. RUKOUS: Taivaallinen Isäni. vanhempamme ovat pitäneet huolen tunkioistaan mitä me teemme omillemme. Silloin mietin, miten nopean auton voisin rakentaa tai miten ison kaupungin suunnitella
Perustelujen mukaan sisäasiainministeriön hallinnonalaan kuuluvista tehtävistä on ympäristönsuojelun kannalta merkitystä ilmansuojelulla ja meluntorjunnalla, seutukaavoituksella ja rakentamisen valvonnalla. 1973 lukien ympäristönsuojeluosasto. Harri Dahlströ·111 Sinne ja tänne keskitystäkö luonnonsuojeluun Hallituksen esitys eduskunnalle valtion tuloja 111enoarvioksi vuodelle 1973 sisältää ympäristö·nsuojelrm organisaation osalta pääpiirteissään samat ehdotukset kuin vuodelle 1972 tehty valtion tuloja menoarvioesitys. Neuvoston tulee em. Tälle vuodelle tehdyt esitykset kaatuivat eduskunnassa syksyllä 1971 varsin monivaiheisen käsittelyn jälkeen, kt1ten /11onnons11ojel11väki var/Jlasti muistaa. Tältä osin voi olla hyvin pettynyt esitettyyn ratkaisuun. Näin luonnonsuojeluväen kauan toivoma järjestely ympäristönsuojelutehtävien hoidon järjestämiseksi al uehallinnossa on saatu alulle. Vuoden 1970 lopulla valtioneuvoston kanslian alaisuuteen perustettu Ympäristönsuojelun neuvottelukunta on vuoden 1973 tuloja menoarvioesityksessä esitetty siirrettäväksi sisäasiainministeriön yhteyteen. edelleen paikallishallinnon alalla. Toisaalta on todettava, että vuoden 19 7 3 tuloja menoarviossa on ytJJpäristö·nsuojelu otettu eräissä kohdin mukaan paljon laaje11J111in ktlin koskaan aikaisemmin. Toisaalta valtioneuvoston kanslian yhteyteen esitetään perustettavaksi erityinen yhteiskuntapoliittinen suunnitteluneuvosto, joka valtioneuvoston avuksi antaa lausuntoja mm. 3. Tämä esitys ei noudata niitä linjoja, mitä mm. toiminnassa tapahtuisi keskittymistä. Hajotus ei merkitse entiseen ehdotukseen nähden ministeriötasolla uusia virkoja tai toimia, sillä vuoden 1972 tuloja menoarvioesityksessä esitetyt ympäristönsuojeluosaston virat ja toimet on tässä vuoden 1973 esityksessä jaettu sisäasianministeriön ympäristönsuojeluosaston ja maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimiston kesken. Sisäasiainministeriön hallinnonalan piiristä löytyy vuoden 1973 tuloja menoarvioesityksen miellyttävin esitys. Mutta luonnonsuojelijan kannalta todella suuri MUTTA syntyy, kun toteaa, että vesihallitusta ja etenkin nykyisin metsäntutkimuslaitokseen sijoitet164 tua luonnonsuojelunvalvojaa ja luonnonsuojelutoimistoa ei olekaan ehdotettu siirrettäviksi sisäasiainministeriön piiriin, vaan molemmat jäävät maaja metsätalousministeriöön. Tehokas ja ympäristönsuojelulliset näkökohdat riittävästi huomioon ottava alueiden käytön suunnittelu ja eriasteinen kaavoitus on varmasti oikea keino ympäristönsuojelun edistämiseen. Se ristittäisiin uudelleen ympäristöneuvostoksi. Tulleekohan jäsenistä sitten ympäristöneuvoksia. yt jos koskaan tarvitaan ympäristönja luonnonsuojelun tavoitteet ymmärtäviä henkilöitä. Tämä käsitys saikin vahvistuksen vuoden 19 7 3 tuloja menoarvioesityksen tultua julkisuuteen. ympäristönsuojelun koordinointitehtävistä. Samoin kävi lisätalousarviossa tä11Jän vuoden keväällä tehdyille esityksille. Tässä vaiheessa, kun sanojen sisällöstä tai toimien laadusta ei ole muuta tietoa kuin tuloja menoarvioesityksen sanonnat, voi vain toivoa, että todellisuus olisi sanontoja parempi, ts. Lääninhallituksiin ehdotetaan perustettavaksi 11 ympäristönsuojelun tarkastajan ylimääräistä tointa. Jälkimmäinen tosin siirretaan mrn1stenon yleiseen osastoon erityiseksi 1 uonnonvarainhoitotoimistoksi. Luonnonsuojelunvalvojan ja -toimiston tehtäväkentässä alkuperäisluonnon suojelu, kansallispuistokysymykset jne. Perinteinen luonnonsuojelunvalvojan virkanimikekin näyttää häviävän muutosvaiheessa. Tarkastajien toiminnan tehokkuudesta ja aktiivisuudesta tulee varmasti osaltaan riippumaan ympäristönsuojelun tehtävien hoidon jatkokehitys mm. esityksen mukaan antaa lausuntoja ja tehdä aloitteita ympäristönsuojelun kannalta laajakantaisissa ja periaatteellisesti tärkeissä asioissa. Tuloja menoarviossa ehdotetaan perustettavaksi s1saas1arnm1rusteriöön 1. liittyvät läheisesti ennenkaikkea alueiden käytön suunnitteluun, mutta nyt tätä yhteyttä ei luoda kestävälle pohjalle, kun ympäristönsuojelun hallinto hajotetaan tuloja menoarvioesityksessä esitetyllä tavalla. VAPAAEHTOISET LUONNONSUOJELU JÄRJESTÖT Valtakunnallisten luonnonsuojelujärjestöjen valtionavuksi on nytkin esitetty vain 60 000 mk, vaikka tarve on selvästi paljon suu. ympäristönsuojelun organisaatiotoimikunta, aikaisempi luonnonsuojelunvalvoja Reino Kalliola ja Suomen luonnonsuojeluliitto ovat esittäneet. 1Vyt istuvan »Sorsan hallituksen » julkisuuteen saatetun ohjelman J'111päristöns11ojelua koskeva kohta oli jo sellainen, että alkoi epäillä hallitusku111ppaneina toimivien poliittisten puolueiden päässeen sopimukseen ympäristö·nsuojelun jaosta
Bruttokansantuotetta koskevat laskelmat, kehitysnäkymät yms. Metsätalous on muuttunut suurmetsätaloudeksi ja nollaraja! ovat hävinneet traktorien ja caterpillarien jJirätessä jo alueen joka kolkassa. Lapin ihminen osoittaa jo merkkejä alistumisesta kohtaloonsa, jossa vallitsee alemmuudentunne ja pohjaton epävarmuus omasta ja lastensa tulevaisuudesta. Nyt hajanaiseksi luotavan ympäristöhallinnon kokoaminen on tehtävä pian ennen asenteiden jäykistymistä ja eri organisaatioiden välisen kilpailun kiristymistä. on painotettu ilman elämisen laatua koskevia tekijöitä. Tämä avustus on ollut paperilla jo ennen rahaston perustamista, kun taas Suomen luonnonsuojeluliiton avustuksen saaminen vaati »kolmikymmenvuotisen sodan». Jäljelle ovat jäämässä paljaaksi hakatut ja aurauksilla tuhotut metsät, autiot k:Jlät ja ennenaikaisesti työn uuvuttamat eläkeläiset sekä vanhukset. Siihen jo viitattiin nykyisen hallituksen ohjelmassa. Toiflleentulovaikeudet ovat lisääntyneet ja tybHiimyJ'S vuosi vuodelta vain pahentunut, minkä seurauksena alueelta on muuttanut tuhansittain väkeä lähinnä ulkomaille leipää hankkimaan jne. D Kaarle Klemolan esitelmä Sodank:Jlän Kesäerotuksessa 5. Teollisuutta on fuusioitu ja saneerattu, teitä rakennettu, ihtJJisiä asutettu j ne. Kokonaisuutena ottaen entisestäkään eläfllisentasosta ei kohta ole kuin muistot jäljellä. Ja toiseksi ne, jotka eniten hyötyvät luonnonvaroista tänä päivänä ja ennen kaikkea heidän palveluksessaan olevat, käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen tätä tietämättömyyttä, tätä tiedontason yksipuolisuutta voidakseen jatkaa luonnonvarojen käyttöä oman hyvinvointinsa turvaamiseksi ja lisäämiseksi, jopa niiden tukemana, joilta he riistä165. Toivottavasti olen kuitenkin erehtynyt. On sekä hyvää että huonoa. 8. ovat saamassa lisää määrärahoja. Vuoden 1973 tuloja menoarviota selatessa voi todeta ympäristönsuojeluun liittyviin menoihin varattujen määrärahaesitysten nousseen kautta linjan. Tilastokeskuksen ympäristötilastot tuottavat toivottavasti tulevaisuudessa yksilöityjä tietoja tämänlaatuistenkin laskelmien tarpeisiin. », jonka yhteydessä puhutaan paljon Koilliskairan kansallispuistokysymyksestä ja mikäli en arvaa väärin, niin enimmäkseen sitä vastaan. Meillä Suomes savielä tänä päivänä pidetään luonnonsuojelijoita ja melkeinpä luonnonsuojeluakin kuin ihmisen vihollisena. Ovatko Lapin ihmiset ja luonnonvarat mahdollisesti joutuneet tietoisen tai tahattoman riiston kohteeksi. Vakavinta koko tilanteessa on se, että niin Lapin asukas kuin valtaosa meistä suomalaisistakin pitää kehitystä luonnollisena. Ja ihmisen riisto Lapin luonnonvarain kåjttö on vuosi vuodelta tehostunut. Lapissa on siis tehty paljon työ"fä ja tämän kaiken seurauksena olettaisi helposti, että väestiin elintaso olisi korkea ja että ihtJJisten toiflleentulo j a tulevaisuus olisivat turvatut. Tavoitteeksi siis ympäristöministeriö kuten Norjassa ja Tanskassa vuonna 197 4. Samoin ympäristönsuojelun opetukseen ja tutkimustyöhön yleensä on tullut uusia virkoja ja määrärahoja. Myös nyt perustettu Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto on saanut omalle momentilleen 40 000 mk avustuksena päi(sihteerin palkkaukseen ja rahaston muihin hallintomenoihin. ELINTASO NOUSEE, ELÄMISEN TASO UNOHTUU Valtion tuloja menoarvion loppusivujen taloudellisessa katsauksessa ei vielä näy häivettäkään uusista ympäristönsuojeluun liittyvistä näkemyksistä. Tilanne on kuitenkin j uuri päinvastainen. Erityisen ympäristöministeriön aikaansaaminen on varmasti nyt tärkein tavoite. Maan hankkimiseksi luonnonsuojelutarkoituksiin esitetään jopa määrärahat kaksinkertaistettaviksi. Vesiensuojelu, luonnonsuojelu ja ulkoilualueet, öljyntorjunta, riistaja kalatalous jne. 1972 Lapin luonnon . T ätä rataa olisi muissakin ympäristönsuojelun puitteissa edettävä jonkin aikaa. rempi. LUONNONSUOJELU Täällä Kesäerotuksessa keskustellaan luonnonsuojelusta paljon näiden kahden päivän aikana, sillä onhan huomisen päivän teemakin »Unohtaako luonnonsuojelu ihmisen. Meillä on kuitenkin oikeus ja velvollisuus kysyä onko se sitä vain onko se jotakin muuta. Joko ajat ovat muuttuneet tai herrat heiluneet. Voimalaitoksia on rakennettu, säännöstel_yaltaita padottu ja voitJJaa tuotetaan yli oman tarpeen. Tämä johtunee ainakin kahdesta syystä, Ensinnäkin luonnonsuojelusta puhuvat ja sitä vastustavat eivät aina ymmärrä toistensa tarpeita eikä koko luonnonsuojelun perimmäistä tarkoitustakaan. Kaikenkaikkiaan luonnonsuojelija on valtion vuoden 1973 tuloja menoarvioesityksen edessä hiukan ristiriitaisin tuntein
Tämän tilanteen vallitessa luonnonsuojelijain taholta tehtiin ehdotus Koilliskairaan perustettavasta kansallispuistosta, jotta edes jotain pelastuisi. Sen toteuttamisen seurauksena ovat pienviljelijät ja maatyöläiset joutuneet työttömiksi ja kodittomiksi sekä ajautuneet suur. Lapin luonnon ja ihmisen riisto vät toimeentulomahdollisuudet tulevaisuudessa. MITÄ T UKHOLMASSA PUHUTTIIN. M)löhempi kokemus on osoittanut, että kansallispuistolla on siellä ollut aivan keskeinen tehtävä elinkeinon jatkuvuudessa. Maailman kansojen kokoontuminen Tukholmaan YK:n ympäristökokoukseen ja muille foorumeille tämän vuoden kesäkuussa keskustelemaan maapallon luonnonvarain riittävyydestä ja ihmisen elinympäristön tuhoutumisen estämisestä osoittaa, kuinka vakavaan tilanteeseen ihmiskunta on ajautunut. Samoista piireistä tehtiin muutama vuosi sitten myös ehdotus Lapin metsien hakkaamiseksi sileäksi 30 vuodessa ja väestön siirtämiseksi muualle saman ajan kuluessa. T ämän lisäksi ne eivät pyydä teollisuusmailta muuta kuin apua kansojensa tiedontason kohottamisessa. Kehitysmaat ja kolmas maailma katsovat, Intiaa lukuunottamatta, tarvitsevansa etujensa puolustamiseksi teollisuusmaita vastaan riittävän väestön ja toteavat samalla, että yksi syntyvä valkoinen lapsi tarvitsee tällä hetkellä yhtä palj on luonnonvaroja kuin 40 kehitysmaan ja kolmannen maailman lasta yhteensä. J älkimmäinen pohjautuu pelkoon, että kansallispuisto toimisi »petosiittolana », joka tekisi lopun elinkeinosta. Puisto on '""'· keväällä porojen rauhallinen vaso111isalue ( kuva oikealla) . Metsien hävityshakkuut ja niiden hoidon laiminlyönti ovat meille kaikille tunnettu tosiasia. Edellisen perusteena on ollut pelko h)lvien laidunmaiden tuhoutumisesta hakkuissa. Niistä on puhuttu paljon ja vielä puhutaan eikä turhaan ainakaan Lapin tulevia aikoja ajatellen. H änen sanoistaan käy jo osittain ilmi luonnonvarojen riittävyyteen tojen suojelu. Me kaikki tiedämme, että Lokan altaaseen hukutettiin valtavat määrät puuta muka menekin puutteessa kun samanaikaisesti kuitenkin muualla Lapissa suoritettiin liikahakkuita. Tämä ehdotus on kuitenkin johtanut siihen, että ne jotka eniten hyötyvät K oilliskairan puista kaadettuina, paperina ja lankkuina, pitävät huolen siitä, että väestölle ei yritetäkään tarjota muita vaihtoehtoja toimeentulon hankkimiseksi kuin hävityshakkuut. T eollisuusmaat taas katsovat, että kehitysmaissa suoritettava syntyvyyden säännöstely ja »vihreä vallankumous » ovat niitä keinoja, joilla maapallon väestölle voidaan turvata toimeentulo eli joilla maapallon luonnonvarat saadaan riittämään ja ihmisen elinympäristön tuhoutuminen estetyksi. Luonnonsuojelun vastakohtana on ihmisen ja hänen elinympäristönsä tuhoutuminen. Nyt muutaman vuoden kuluttua samat piirit, jotka ovat vastuussa tästä törkeydestä, esittävät, että puusta on sellainen puute, että koko Lapin elämää suojaamaan perustetut suojametsätkin on saatettava kauttaaltaan teollisuuspuun hakkuutoiminnan piiriin samoin kuin yli 300 m korkeudella merenpinnasta olevat lakimetsätkin. Eräät Lapin lehdet ovat voimakkaasti lietsoneet tällaista petoh)'steriaa, vaikka puistos111111nitelmiin ei ainakaan tällä hetkellä kuulu pevaikeuksissa ja työttömyyden pelossa tai työttömänä olevat ihmiset tuntevat luonnonsuojelijat ja luonnonsuojelunkin vihollisinaan. Lapin metsät ja Koilliskairan kansallispuisto ovat oivallinen esimerkki tästä. Tämä osoittaa, että Lapin väestö on heräämässä taistelemaan toimeentulonsa puolesta, taistelemaan kaikkinaista riistoa vastaan, mutta tajuaako se, että se on samaa kuin luonnonsuojelu sanan laajemmassa merkityksessä. Kansainvälisellä tasolla ovat kehitysmaat nousemassa vaatimaan oikeuksiaan omiin luo nnonvaroihinsa ja oikeutta päättää omista asioistaan. liittyvä perusongelma, joka on niiden riisto niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Intian laajasti arvostetun pääministerin Indira Gandhin puheenvuorosta kävi selvästi ilmi, että itseasiassa kysymys on kansallisella tasolla samasta asiasta, kun hän mainitsi, että useimmat maailman kehittyneet valtiot ovat saavuttaneet hyvinvointinsa hallitsemalla muita rotuja ja valtioita sekä riistämällä omia kansanosiaan ja omia luonnonvarojaan. Vastaava ristiriitatilanne vallitsi aikoinaan myös PallasOunastunturin kansallispuistoa perustettaessa. Luonnonsuojelu nimittäin määritellään (Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto) maapallon luonnonvarain järkeväksi käytöksi päämääränä korkein mahdollinen elämisen taso koko ihmiskunnalle. äitä kysymyksiä käsiteltiin siellä pääasiallisesti kansainvälisinä, mutta mm. Kehitysmaat katsovat, että teollistunut maailma ei osaa eikä saa enää järjestellä heidän asioitaan eivätkä omien kansojensa osalta näe näissä mitään ratkaisua vaan päinvastoin. T ällä on saatu aikaan se, että toimeentulo166 Poromiehet ovat vuoroin olleet Koilliskairan metsien ( alakuva) rauhoittamisen puolella, väliin sitä vastaan. VIHREÄN V ALLA KUMOUKSE PETTYMYS Kehitysmaat vastustavat myös »vihreätä vallankumousta» : tehostettua suurmaatalo utta nälän ja puutteen poistamiseksi heidänmaistaan
167
168 Toivottavaa olisi pohdittaessa Lappia ja muita kehitysalueita koskevia ongelmia, että näissä kysymyksissä katsottaisiin asioita myös tätä kansainvälistä taustaa vasten, sillä loppujen lopuksi kaikki elämänmuodot ovat riippuvaisia toisistaan ihmisen puuttuessa planeetallamme elämää säilyttäviin prosesseihin. Lapin luonnon ja ihmisten riisto kaupunkien kaduille. Lapin maaperän auraukset on usein ulotettu myo·s kuiville kangasmaille, jotka ovat olleet tärkeitä porojen talvilaitumia. Kun lisäksi hehtaarisadot ovat alussa tapahtuneen nousun jälkeen alkaneet laskea, kehitysmaat ovatkin todenneet, että »vihreästä vallankumouksesta» hyötyvät heidän kustannuksellaan ne piirit, jotka hyvinvointivaltiossa omistavat maatalouskoneita, lannoitteita, kasvinsuojeluaineita ja muita kemikaleja sekä kastelujärjestelmiä valmistavia tuotantolaitoksia. Siirtotyömaiden sijasta monet. Lapin kaikinpuolisen kehittämisen laiminlyönneistä ja luonnonvarojen riistosta ovat ensimmäiseksi joutuneet kärsimään alueen väestö ja heistä työtä vaille jääneet. Alueen malmivarat pyritään viemään jalostettavaksi muualle jne. RIISTETÄÄNKÖ LAPIN LUONNONVAROJA. vaikka on puutetta työstä ja vaikka ne turmelevat luontoa ja vaikeuttavat metsän uudistumista. Luetteloa olisi helppo jatkaa, mutta kun otetaan jo esitetyn lisäksi vielä huomioon alueen luonnon pohjoisesta sijainnista johtuva hidas uusiutuminen ja helppo haavoittuvuus, ei ole vaikeaa päätellä, riistetäänkö Lapin luonnonvaroja. Metsiin on tuotu raskaat ja kalliit koneet korvaamaan ihmistä, Lapin metsien paljaaksihakkuut vain jatkuvat, vaikka on todettu metsänviljelyn tuhoutuneen 70-prosenttisesti ja vaikka paljaaksihakattuja alueita virallisen selvityksen mukaan on viljelemättä 2 400 neliö.kilometriä. Lapin perinteellisiä ravintoa tuottavia elinkeinoja: porotaloutta, kalastusta ja metsästystä ei ole kehitetty eikä mitenkään edes suojattu, vaan ne ovat saaneet väistyä muualla olevien raakapuuja sähköenergiasekä virkistystarpeiden tieltä. Lapin metsien paljaaksihakkuut vain jatkuvat, vaikka on todettu metsänviljelyn tuhoutuneen 70 prosenttisesti ja vaikka paljaaksihakattuja alueita virallisen selvityksen mukaan on viljelemättä 2 400 km 2. Heidäthän molemmat lähetetään perheistään eroon siirtotyömaiksi kutsuttuihin parakkikyliin. Muutenkin luonnon käsittelyssä on usein sivuutettu paikallinen ja yleinen etu sekä luontaisten elinkeinojen tarpeet. yritykset saamelaisalueella kiistää väestön oikeudet vesiin ja vapaaseen kalastukseen, samoin kuin yritykset ottaa Lapin väestöltä pois oikeudet vapaaseen metsästykseen katteettomilla verukkeilla. Tarkoituksena tässä ei ole ollut antaa täydellistä raporttia; näillä esimerkeillä on vain haluttu saattaa itse kullekin ajateltavaksi, mistä tämän hetken maailmassa on kysymys, kun puhutaan luonnonja ympäristönsuojelusta. Työttömiksi joutuneet ovat saaneet osakseen melkein samanlaisen kohtelun kuin kanssakärsijänsä mustat työmiehet rotusyrjintää harjoittavassa Etelä-Afrikassa. Tällä hetkellähän pyrkimykset ovat päinvastaiset, jota osoittavat mm. Tällöin olisi helpompi tajuta, mikä merkitys näiden alueiden ongelmien ratkaisemisessa on väestön tiedontasoa kohottamisella ja oikeuksilla itse päättää alueensa asioista ja luonnonvarain käytöstä. Tukholmassa puhuttiin toki paljosta muustakin, kuten taloudellisen kasvun turmiollisuudesta, sodan mielettömyydestä, Vietnamin ympäristömurhasta, Amazon-virran alueen metsien paljaaksihakkuista ja sen vesien säännöstelystä, Afrikkaan rakennetuista säännöstelyaltaista, alkuperäisen luonnon säilyttämisestä, reunaeli suojametsien suojelusta, vähemmistökansojen, kuten saamelaisten ja intiaanien oikeuksista jne. Esimerkkinä tästä mainittiin Kalkutta Intiasta, jonka kaduilla tällaisia toivottomia ihmisiä on jo 500 000 ilman työtä ja asuntoa. Lapin metsia on hakattu enemmän kuin ne tuottavat ja kuitenkin niiden hoito on samalla laiminlyöty. Jotta todella käsitettäisiin, kuinka syvä kuilu luonnonvarojen käytöstä saatavan hyödyn jakaantumisessa teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä todella on, on totuuden salaamista, jos tässä yhteydessä jättää mainitsematta, että Afrikan kansojen ja Arabien vapautusliikkeitten edustajat esittävät yksimielisesti, että niitä ei voida enää poistaa muutoin kuin sodalla. Lapin väestön tiedontasoa on määrätyissä peruskysymyksissä pidetty alhaisena, samalla kun sen luonnonolosuhteisiin ja -varoihin perustuvien elinkeinojen kehittäminen ja monipuolistaminen on lyöty laimin. RIISTETÄÄNKÖ LAPIN IHMISTÄ. Lapin alueelle soveltuvan maatilatalouden kehittäminen on lyöty laimin. Tällä on turvattu muualla niin kotikuin ulkomaillakin olevien pääomapiirien halpoja työvoima-, raaka-aineja energiatarpeita ja hankittu poliittista valtaa
Kauppa toisensa jälkeen sulkee ovensa, lääkärit ovat lähtemässä tai ovat jo menneet jne. • t -~ . On aika kysyä, mikä on suomalaisen yhteiskunnan moraalinen taso ja paljon puhuttu halu olla oikeudenmukainen. RIISTETÄÄNKÖ SUOMEN SAAMELAISTA KA SAA. Lokan allasta tehtäessä haaskattiin suuri määrä puutavaraa, turmeltiin tuhansien porojen laitumet, vaikeutettiin liikennö'intiä ja pakkosiirrettiin asHkkaita. Virkamiehet, luottamushenkilöt, loma-asukkaat, muualla lomakohteita tarvitsevat ja teollisuuslaitokset, vieläpä valtiokin ovat muuttuneet tilakeinottelijoiksi ostaessaan pilkkahintaan velkaantuneil ta, työttömiltä ja vanhuksilta heidän maansa, metsänsä ja kotinsa. Koko saamelainen kulttuuri on vaarassa tuhoutua. . . 169. Porotaloutta vaikeutetaan metsien hakkuilla ja metsänhoidon nimissä suoritettavalla ravintokasvillisuuden hävittämisellä. Urheiluja virkistyskalastajien ja valvovien virkamiesten annetaan kaventaa köyhän saamelaisväestön leipää sallimalla heidän lisääntyvässä määrin viedä kalat näiden kotivesistä. '.(?/ 1:! · / • ' <· ,,, l • 1 Oikein ohjattu ja kanavoitu retkeily voisi tarjota työ"tä ja tuloa paikallisille amkkaille. MahdollisuHdet retkeilyn järkevään järjestämiseen vähenevät luonnon tuhoHtumisen mukana. Tämä lisää voittoja, joilla voidaan ostaa aina vain lisää tiloja jne. ovat valinneet maastamuuton, jossa heitä odottavat suurten monopolien jo kauan kirotut liukuhihnat sekä vieras kieli ja ympäristö. . ,. "·. TuottopHolelle voidaan lukea lähinnä sähkö', joka johdetaan etelään. Koltat eivät ole saaneet vuokrata maata kotiseudultaan, vaikka samanaikaisesti sitä on vuokrattu suomalaisille ja käytetty niiden viranomaisten virkistysja lomailutarkoituksiin, joiden hallintaan ja hoitoon valtiovalta . on omistamansa maan uskonut. Suomen koululaitos on historiansa aikana oma-aloitteisesti saanut aikaan kaksi saamenkielistä koulukirjaa. seuraavaa: saamelainen lapsi ei voi aloittaa koulunkäyntiään omalla äidinkielellään. Mutta maamme saamelaisten riisto on vielä tehokkaampaa, sillä tähän saakka esiintuodun lisäksi voidaan mainita mm. Suomen kansan olisi tämä myös tiedostettava ajoissa, sillä tämä koskee meitä kaikkia. Tämä kaikki voi tapahtua, vaikka maamme on allekirjoittanut YK:n sopimuskirjan kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamiseksi maailmasta, joka käsittää myös sen estämisen omassa maassa. Lapin väestön on vihdoinkin käsitettävä, että täällä on käynnissä vertaansa vailla oleva ihmisen riisto kansainvälisenkin mittapuun mukaan katsoen. /1 • '· -~ r ,ii;_-f / . Kaikki edellä esitetty koskee niin lapissa eläviä suomalaisia kuin saamelaisiakin. Koulut ovat jääneet tai ovat jäämässä kylmilleen. Puutteella ja alhaisella puunhinnalla pidetään huoli siitä, että raha ei liiku, jotta tiloja olisi kaupan ja hinnat halvat. N y kyisessä muodossaan se tuottaa enemmän haittoja kuin hyötyä
Kuluttajien lähinnä eläinten kyky irrottaa energiaa käyttöönsä on yleensä rajoitettu, ja käyttämänsä aineksen, johon on vielä jäänyt energiaa, ne jättävätkin asteittain alempien kuluttajien tai hajoittajien käyttöön. Ympäristöstä otetaan suuria määriä elotonta ainetta, ja fossiilisia hiilivarastoja vapautetaan. Tämä vei siihen, että tuottajien biomassaa kasautui, hautautui ja varastoitui käyttökelvottomaan muotoon. Joskaan niiden seuraukset eivät niin voimakkaasti heijastu jätehuollossa, mainittakoon ne lyhyesti: a) Ympäristöstä rikastetaan aineita, joita ei aiemmin ole päässyt biosysteemiin. kuvaa). Karkeasti yleistäen voisi väittää, että vajavuus ekosysteemissä, ja nimenomaan sen jätehuollossa teki aikoinaan happeen perustuvan elämän niin yleiseksi maapallolla. elohopea, muut raskaat metallit 1ne. Muuttuneessa ekosysteemissä vallitsee määrällisten häiriöiden lisäksi myös laadullisia. Ihmisen toiminta on tuonut ekosysteemiin viime aikoina lisäpiirteitä(ks. alta ovat esim. Hiilitasapainon häiriöiden lisäksi esiintyy määrällisiä häiriöitä muidenkin alkuaineiden kierrossa. Biosysteemi ottaa ympäristöstä, siis ilmasta, maasta ja vedestä epäorgaanisia aineita, joihin se tuottajien kasvien välityksellä sitoo tarvitsemansa energian. 25 milj. Hajottajat, jotka aiemmin huolehtivat jätteistä, eivät ehdi käsitellä kaikkea suoraan tuotantoprosesseista tai kuluttajaportaasta tulevaa Jatettä, vaan sitä on alkanut keräytyä. Prosessi eroaa ekosysteemin hajotuskeinoista ainoastaan rajuudessa. vuoden aikana saanut vakiintua, ei ole pystynyt mukautumaan uuteen tilanteeseen, vaan on rajoitetulla alueilla maapallolla joutunut häiriytyneeseen tilaan. kivihiilikauden jälkeen. Tuottajaportaan sitoma energia ja materia siirtyy nyt kuluttajille, jotka ainoastaan tätä tietä kykenevät vastaanottamaan toimintoihinsa tarvittavaa energiaa. Tunnetuimpia näistä lienevät typen ja fosforin nykyinen kerääntyminen erityisesti veden ekosysteemiin, mistä on seurauksena vesistön luontaisen kantokyvyn ylittävä tuottajaportaan toiminta eli rehevo1tyminen. Tasapainossa olevassa ekosysteemissä kuluttajien ja hajottajien ketju pystyy ja ehtii käyttää kaiken sen materian, jonka maapallolla tuottajat yhdessä tuottavat, mutta yleensä vain koko ketjun yhteisvoimin. Ekosysteemin karkea malli on esitetty viereisen sivun kuvassa. Tässä ketjussa kulutetaan lisäksi se ylimäärä tuottajien massaansa sitomasta energiasta, jota ensimmäiset kuluttajat eivät käytä. Tämä energia on ylivoimaiselta osaltaan tunnetusti peräisin auringonvalosta. yhdisteitä, lentotuhkaa ym. Rehevöityminen voidaan suurelta osalta osoittaa jätehuoltovirheeksi; tähän palataan esityksen lopussa. imenomaan kivihiileen sitoutui silloisen ilmakehän hiilestä (hiilidioksidista) valtaosa, jolloin happi jäi vapaana jäljelle. likka Viitasalo Ekologinen jätehuolto EKOSYSTEEMI TARKASTELUA Ekologisen ajattelutavan mukaan käsitetään elollinen luonto, biosysteemi, ympäristöineen kiinteäksi järjestelmäksi, ekosysteemiksi. a) Jäljitellään kemiallisesti hajottajien toimintaa b) Tehostetaan hajottajien biologista toimintaa c) Jälleenkäytetään jäte d) Varastoidaan jäte Hajottajien toimintaa jaljitelläån ennen kaikkea kiinteän jätteen poltossa. Ihmisen ylläpitämä tuotanto on lisännyt kuluttajiin kohdistuvan ainevirran määrää. Koko maapalloa ajatellen on ekosysteemin tasapaino nykyisin hyvä, mutta pienimmillä alueilla nähdään ilmiöitä, jotka johtuvat ekosysteemin takaisinkytkevistä taipumuksista: Jätteen kasautuminen rajoittaa tuotannon määrää ja tuotantotapoja. Hajottajien työtapa, mineralisointi, sallii tuottajien ottaa tarvitsemansa aineet heti uuteen kiertoon niiden vapauduttua. Ekosysteemi, jonka rakenne on n. Paikallisesti palttoon kuitenkin liittyy suuria ongelmia: hajottajaporras ohitetaan, jolloin maan bakteeristo vähitellen heikkenee, ilmakehään joutuu hiilidioksidin lisäksi myös rikki-, typpiym. JÄTEHUOLLON ASEMA EKOSYSTEEMISSÄ Ekosysteemi on järjestelmänä takaisinkytkevä, ja sillä on siten taipumus tasapainottaa itse itsensä, kuten tapahtui esim. EKOSYSTEEMIN HÄIRIÖT Maapallon geologisessa historiassa on tunnetusti ollut aikoja, jolloin kuvatun ekosysteemin tasapaino on häiriytynyt. 300, 150 ja 40 mil170 joonaa vuotta sitten tuottajien kyky muodostaa orgaanista materiaa on ollut poikkeuksellisen korkea, ja toisaalta kuluttajien toiminta on ollut suhteellisen heikkoa. Jos jätetään ihmisen tuotantoon ja kulutukseen liittyvät parannukset tarkastelun ulkopuolelle, on jätehuollon osalta nähtävissä lähinnä neljä tapaa selvitä tilanteesta. Maapallon kivihiilija öljyvarastot synty1vat. Tältä kannalta katsoen jätteen poltto ei ole ekosysteemin suuria linjoja haittaava menetelmä. Viime aikoina. b) Tuotantoprosessissa valmistetaan aineita, jotka tosin sisältävät energiaa, mutta ovat ekosysteemissä käyttökelvottomia (muovit, biosidit)
Vasen kaavio esittää tasapainossa olevaa ekosysteemiä, jossa jokseenkin koko ainemäärä kiertää. , Muovit ja eräå't muut luonnossa vaikeasti hajoavat tekoaineet aiheuttavat roskaantumista ja saastumista. 1:ULUT TAJAT eliii111et yo ! : ,----''--~' : HAJOTTAJAT bal:teerit )'III -& VARASTO jäte 171. Teollisuusja asutusjätteiden kasaantuminen aiheuttaa ympäristö·haittoja. myös muovi on lisännyt jätteenpolton haittoja. Kaavion pisteviivat osoittavat kohdat, joissa jätehuolto voi tasapainottaa häiriijitä jäljittelemällä tai tehostamalla hajotusta, käyttämällä jätteen hyväksi tai varastoimalla sen. Meidän maassamme kompostointi on toistaiseksi kohdannut vaikeuksia, jotka johtunevat pääasiassa kylmästä ilmastosta, tuotteen menekkivaienergi1i /1\ Suo,nen järvien rehevöityminen on näkyvä osoitus siitä, että ainetta on joutunut väärään paikkaan. Savukaasujen puhdistus saattaa helposti muodostua ilman suojelutoimenpiteestä vesien pilaamistoimenpiteeksi, mikäli palokaasut pestään veteen. Oikea kaavio kuvaa ihmisen häiritsemää ekosysteemiä, jossa huomattava osa aineesta virtaa ihmisen tuotantojärjestelmän läpi. Levien ja muun kasvillisuuden runsasluminen johtuu kasviravinteista, etenkin fosforista ja typestä. Tällaisten aineiden jätteet on joko käytettävä uudelleen tai varastoitava vaarattomalla tavalla. Hajottajien toiminnan tehostaminen voidaan suorittaa parhaiten kompostoimalla jäte
Oikeanpuoleisessa p11rkissa kasvaa rairuoho tavallisessa mullassa. Myös käytetty puhdistusmenetelmä vaikuttaa tuotettavan lietteen ominaisuuksiin.. kuvaa vier. Voidaan ajatella, että niin kauan kuin fossiilisia polttoaineita käytetään, olisi jätteenä jopa pakko varastoida sama määrä orgaanista hiiltä mikä poltossa vapautetaan. Ravinteista, esimerkiksi fosforista taasen 75 ¾ päätyy viemäriin (ks. Nestemäisistä jätteistä erityisesti jätevedenpuhdistamoiden liete olisi saatava maanviljelyn käyttöön. Jätteen varastointi (esim. 172 Liete antaa kasv11voimaa. Syy tähän on ilmeinen : mitä ravinnepitoisempi jokin yhdyskuntaan tuotu aine on, sen varmemmin ja täydellisemmin se päätyy ihmisravinnoksi ja edelleen aikanaan viemäriin. Kun valtaosa ravinteista siis päätyy jäteveteen, on siitä erotettavalla lietteellä keskeinen asema näitä häiriöitä korjattaessa. Kaaviosta nähdään, että jätteiden kuiva-ainemäärien tai hiilen osalta jäteaineksen valtavirta kulkee tuottajilta kuluttajien kautta kiinteiden jätteiden kaatopaikoille. Jätteen varastointi on kontrolloidussa muodossa vielä pitkään vaihtoehto jätteen kasautumiselle, ts. Kompostoinnissa pannaan alulle jätteen hajotus ilman polton mukanaan tuomia epäkohtia. Keski-Euroopassa kompostointi on jälleen nousemassa suosituksi käsittelymenetelmäksi erityisesti varastointiin yhdistettynä. saastumiselle. Kiinteitä jätteitä voidaan kompostoinnin jälkeen käyttää koristenurmikoiden pohjana, puutarhamultana jne. J ätevesilietteen kemiallisia ominaisuuksia kahdessa helsinkiläisessä vedenpuhdistamossa. Ekologinen jäteh110/to keuksista ja niiden liioittelusta, kommunikointivaikeuksista asiantuntijain ja toteuttajien välillä jne. Teollisuuden jälleenkäyttö vähentää tuotannon tarvitsemia raaka-ainemääriä, mutta myös hajottajiin kohdistuvaa jätekuormaa. meluvalleja, maisemamäkiä jne. Rajasaaressa menetelmä on tavallinen biologinen, Talissa siihen on yhdistetty fosforin kemiallinen poisto ns. Suuri osa nk. Alla oleva kaavio esittää p11hdistamolietteen lisäävää vaikutusta kasvin k11iva-ainemå'å'rå'å'n. Varsinkin »teollisuuspitoisemmilla» paikkakunnilla saattavat eri aineiden suhteet vaihdella voimakkaasti. Toistaiseksi ei maassamme ole saatu suoritetuksi lietteiden ominaisuuksien inventointia kuten Ruotsissa, joten yllä esitettyjä analyysiarvoja ei tule yleistää muita kaupunkeja koskeviksi. Lietteen tuotantoprosessista riippuen puhutaan mekaanisesta, hautumo-, raakatai kemiallisista lietteistä. Kompostin ravinnetasapainoa voidaan säädellä jätevesilietteellä. kaatopaikoille) antaa myös aikaa kehittää uusia jälleenkäyttömenetelmiä. Maatalous voi jo nykyisin jälleenkäyttää suuria määriä jätteitä. Lietettä tuotetaan nykyisin jätevedenpuhdistamoissa n. Jätteen jälleenkåjttöä tapahtuu sekä teollisen että maataloustuotannon toimesta. sivulla. T eollisuuden jätteen jälleenkäyttötavat ovat vasta kehittymässä, mutta ilmeistä on, että jäteongelma suurelta osalta tullaan ratkaisemaan tätä tietä. 85-110 g kuiva-ainetta asukasta kohden vuorokaudessa. Jätteestä voidaan näiden työvaiheiden jälkeen rakentaa esim. 1 Rajasaari 1 Tali (Biol. puhd.) Kuiva-ainetta (k.a.) 27 % 20 pH 6,7 6,9 typpeä % k.a :sta 2,20 2,87 fosforia )) 0,36 1,26 rautaa )) 0,3 3,0 kuparia )) 0,012 0,025 sinkkiä )) 0,053 0,053 hiili-typpisuhde 12 11 Ta11l11kko 1. simultaanisaostuksella ( rautasulfaatilla) . Näin voitaisiin turvata ilmakehän happitasapaino, kunnes fossiilisten polttoaineiden käytöstä luovutaan. Keskimmäiseen purkkiin on lisätty 20 % biologisen puhdistamon tuottamaa tavallista hautumolietettä ( R ajasaaren puhdistamo) ja vasemmanp11oleiseen 20 % biologis-kemiallisen puhdistamon tuottamaa ravinne-hautumolietettä (Talin puhdistamo). 4-8 % k.a.) mutta prosessin edistyessä se joko kuivataan ulkoilmassa lietelavoilla (14-28 ¾ k.a.) tai koneellisesti puristus-, painetai imusuotimilla, sentrifugeilla tai haihdutusrummuilla. rehevöitymisestä on välillisesti tai välittömästi yhteydessä ravinteiden kierron häiriöihin ekosysteemissä. puhd.) (Biol.-kem. Paikallisena ongelmana varastointi edellyttää esikäsittelyä, homogenisointia, tiivistämistä ja kuljetuksia. JÄTEVESILIETE: RA VINNEHÄIRIÖ POISTAJA Yhdyskuntaan perustuotantoalueilta, siis maaseudulta, suuntautuva ainevirta voidaan jätettä muodostavilta osiltaan kuvata eri aineiden jätetasekaaviolla. Liete on aluksi hyvin vesipitoista (n
Tällaiseen puhdistamoon voidaan pienin muutoksin yhdistää fosforin saostus, jolloin jäteveden rehevb'ittävä vaikutus häviää. Lietettä on saatavissa yhdyskuntien lähistöllä, jossa yleensä on vallalla karjaton maatalous ja maaperän humuseroosion vaara. 1.011 · TALOU· Ot.STA7 a90 tn, V , ilT\l,~ ! IW 'OOtn./v 173. ämä ravinteet ovat lisäksi liittyneet orgaaniseen ainekseen maaperän humuksen muodostumiselle otollisessa suhteessa. Lietteen käyttö tuo sen käytBiologinen puhdistamo erottaa jätevedestä' jokseenkin kaiken orgaanisen aineen ja osan kasviravinteista. IT~1 Helsingin läpi vuosittain virtaavasta 890 fosforitonnista valtaosa eli 700 tonnia päätyy viemäriveteen. A rvokas kasviravinne voitaisiin melko helposti ottaa tästä talteen. LIETTEEN ARVO LANNOITTEENA ON SUURI Lietteen käytön periaatteellinen arvo perustuu siis siihen, että se sisältää valtaosan yhdyskuntien ravinnejätteistä
kieltäminen polttoja voiteluaineissa. Tärkeimmät näistä toimenpiteistä ovat: lyijyn ym. Joskaan näiden aineiden kulkeutumista esim. korroosiosta, osittain alueella mahdollisesti sijaitsevasta teollisuudesta. Liete joutuu suoraan maan sisään, jolloin epämiellyttävää hajua ei synny (yläkuva). runsasrikkisten polttoaineiden käytön rajoittaminen, jolloin kuparisten ja galvanoitujen kattojen korroosio vähenee. On toisaalta huomattava, että p.o. Yhdyskunnassa kiertävien ravinteiden ja orgaanisen aineen jälleenkäyttö tarjoaa niin suuria etuja ekosysteemille että em. On nähtävä selvästi jätteen jälleenkäytrjn ekologinen perusarvo ja tämän jälkeen poistettava tätä arvoa uhkaavat vaarat, eikä päinvastoin.. Entä kannattaako nähdä mokomaa vaivaa. S aio nousee lietteen avulla n. Eräälle alueelle perustettiin v. Ensiksi on huomattava, että kaikki em. MIKSI. pintakäsittelyja maaliteollisuus saattoi tuoda prosessijätteensä. Kohtalaisen edustavan yleiskuvan alan koetoiminnasta voi saada esim. Buckin (1954) bibliografiasta. viljakasvien syötäviin osiin ei ole lyhytaikaisissa kokeissa havaittu (Viitasalo 1972), lienee ehdottomasti syytä varovaisuuteen pitkällä tähtäimellä. kuvaa Astiakokeessa saatua sadonnousua ei kuitenkaan voi suoraan yleistää kenttäolos uh teisiin. Tällaisena se voidaan levittää pelloille kylvökonetta muistuttavalla lietteensijoittajaffa. Ne ovat osittain peräisin vesijohtoverkoston, galvanoitujen peltikattojen tms. Tämän seurauksena alueella toimivan jätevedenpuhdistamon tuottaman lietteen metallipitoisuudet alenivat n. Ekologinen jätehuolto täjälle myös käytännön hyötyä. hivenmetallit eivät tulleet lietteeseen ihmisen biologisen toiminnan tuloksena, vaan lähinnä erilaisten ekologisteknisten virheiden seurauksena. Vastaavanlaisia kokeita on suoritettu runsaasti. 1968 kemiallisten jätteiden vastaanottoasema, jonne esim. LIETTEEN VAARAT LANNOITTEENA VOIDAAN TORJUA Taulukko 1. Eikö olisi helpompaa luopua koko hyväksikäytön ajatuksesta. Väkilanta-annoksia voidaan vähentää, maan ravinteiden pidätyskyky suurenee ja sadot nousevat. kolmanneksella (Bucksteeg 1970). toimenpiteet ovat tarpeen jo muidenkin ympäristönsuojelun osa-alojen takia. 10--40 % ja maaperän humuspitoisuus säilyy Jryvänä. raskaita metalleja. Liete voidaan myös kuivata ja levittää tavallisella karjanlannan levittimellä ( alakuva). Tämän kirjoittaja on arvioinut, että peräti neljä viidennestä ras174 Puhdistamon tuottama liete on hyvin vesipitoista. muoviputkien) käyttö, tiilikattojen suosiminen, alan tarkkailuja tutkimustoimen lisääminen jne. kaista metalleista on peräisin sellaisista lähteistä, joihin voidaan vaikuttaa suhteellisen yksinkertaisin toimenpitein. Esimerkkinä saavutetuista sadonlisäyksistä esitettäköön Helsingissä suoritettu astiakoe, jossa rairuohon (Lolium italic111n) sato nousi huomattavasti ks. osoittaa, että jätevesiliete voi sisältää merkittäviä määriä vieraita aineita, esim. Saksasta on raportoitu lupaava esimerkki siitä, mitä jo yhden torjuntakeinon soveltamisella voidaan aikaansaada. teollisuusjätteiden vastaanoton järjestäminen, jolloin niitä ei päästetä viemäriin. vaivannäkö on varsin perusteltua. Tämän kirjoittajalla on tiedossaan kolmatta sataa raporttia kaikkialta maailmassa, ja lähes yksimielisesti näissä on päädytty samansuuntaisiin tuloksiin. Pitkän tähtäimen lisätoimenpiteitä olisivat inerttien vesijohtojen ja räystäskourujen (esim
Vastausten käsittely on vielä kesken, mutta muutamia lukuja on jo voitu laskea. niiden laitteistojen ja prosessien valintaan, joilla jätevesi ja jätevesiliete Helsingissä käsitellään. Keväällä 1972 julkaistu Helsingin kaupungin yleisten töiden lautakunnan lietejaoston mietintö on asettunut myös kannattamaan jälleenkäytölle suosiollista lietteen sijoitusta. 175. Landwirtschaftlichen Hochschule Hohenheim-Stuttgart. Vesiyhdistys 1971. 80 % tuotetusta lietteestä(ks.kuvaa). tl[l~I .... Viitasalo, I., 1970: Kemiallisen puhdistamon lietteen sijoitus. Attonde nordiska symposiet om vattenforskning, Skokloster 2527. 4. Vuosittain maassamme tuotetusta jätelietteestä (20 000 tonnia kuiva-ainetta) noin 45 % jälleenkäytetään joko pelloilla tai puistonurmikoilla. Tabergs Boktryckeri 1970. Viitasalo, I., 1972: Skillnades mellan olika slam som gödselmedel. Helsinki on maan suurin yhdyskuntalietteen käyttäjä: nykyisin saadaan jälleenkäytetyksi n. I l !M1-1 , n Seiskari, P., 1970: Ekosysteemin malli luonnonhoidon perustana. 1970. 1972. 4. Oikeaalla oleva kaavio osoittaa, että viime vuosina lietteen hyväksikäyttö· on kasvanut nopeasti, toisin sanoen lietteen arvo lannoitteena on oivallettu. Världen, Vattnet och Vi, J önköping 1970. Bucksteeg, W., 1970: Vattendragens skydd i samband med ytbehandlingsindustrin inom Förbundsrepubliken Tyskland kraven och deras uppfyllande. Yhdyskuntasuunnittelu 2-3, 1970. Helsingin puhdistamojen tuottama liete käytetään maanparannukseen; mm. JÄTEVESILIETTEEN JÄLLEENKÄ YTTÖ SUOMESSA ON LISÄÄNTYMÄSSÄ Vesiensuojelulaboratorio on keväällä 1972 suorittanut haastattelukyselyn siitä, miten maamme kaupungit ja kauppalat ovat järjestäneet jätevesilietteensä sijoituksen. Diss. 1954. Tällä päätöksellä tulee olemaan sangen kauaskantoinen seuraus, sillä se vaikuttaa esim. Ekolo, ll•UI iljoltettu lotte, tJI k~Jvt•t lnttlt/VLJO\i , , .. Nordforsk 1972. Inst.f.Pflanzenernährungslehre und Bodenbiologie d. Vesipäivät 2223. Finlandiatalon puistot ja puutarhat hoidetaan näin Helsingin jätevesien tuottamilla lannoitteilla. Helsingin veden puhdistamojen lietteestä käytetään ,rykyisin noin 80 %KIRJALLISUUTTA Buck, K., 1954: Untersuchungen uber <lie Beurteilung, Aufbereitung und Anwendung von Klärschlamm als Dungemittel
4. Maanviljelijd Antti Multanen suhtautui suopeasti taarnaan ja ojiensa tukkimiseen allekirj oittaen rauhoitushakemuksen. yo. Ehkä moni botanisti hankki matkaa taarnan luo ja kävikin paikalla. Löytyi myös sulia hetepuroja, joissa suohorsma oli jo aloittanut kasvukautensa, löytyipä myös keväthangen läpi työntyviä talventörröttäjiä: 23 taarnan vartta edelliskesältä osoitti, että oikealla paikalla olimme. 4. Siitä tiesi kertoa PohjoisSavon luonnonsuojelun perusselvitys ja alustava suunnitelma (Erkki Kellomäki 1971 ). 5. Ne ovat ikäviä kokemuksia kasapäässä. Jaakko Savola Joroisten ihme eli taarnasuon ojat tukittiin Vuodelta 1949 muistanevat jotkut lukeneensa savolaissanomalehdistä pikku-uutisen, jonka mukaan Joroisista kerrottiin löydetyn harvinaisen kasvilajin. Harrastelijalle Suuren Kasvikirjan (I, II, ) ilmestyminen valotti asiaa uudestaan ja laajemmin: saatiin kuvaus taarnan kasvupaikasta ja seuralaislajeista. valtion luonnonsuojelunvalvojan kanssa sovittiin, että hänen vieraillessaan Pieksämäellä olisi Saarilampi eräs retkeilykohteista. y:n hallituksessa. -72 asia oli ensi kerran esillä Pieksämäen seudun luonnonystävät r. 176 Taarna (Cladium mariscus) on sarakasvien heimon edustaja, joka kasvaa märillä, runsaskalkkisilla paikoilla. 28. Tiitisen löytämä järvitaarnan ainoa mannersuomalainen kasvupaikka. 9. 1970. Tämä syksyllä 1971 julkistettu tieto sai mielen apeaksi. Lammen pohjalta kuultaa vaalea kalkkiliete. Sydäntalvella kehkeytyi kuitenkin toimintamalli: ennen kuin suo sulaa, niin vedet seisoo. Haavekuva oli valmis: erämaalampi Savon sydämessä ja lähteinen harjunvierusletto, jolta vedet valuvat taarnan reunustamaan lampeen. 28. Tämd kasvupaikka ojitettiin v. Kone oli kaivanut ojat suoriksi, metriä syviksi, toista leveiksi, levittäen maat laajalle. Suomessa sitä kasvaa A hvenanmaata lukuunottamatta vain Jorozszssa Pohjois-Savossa muutaman hehtaarin alueella. Ojia oli. Saarilammella kävi omituinen hiihtojoukkue, joka kierteli ja kaarteli paikalla, ihaili hyvin kaivettuja suo-ojia, jotka paikoin olivat jo alkaneet sulaa. 17. Kyseessä oli fil. Kun rämpii peratun kotkansiipimetsäpuron kiviryteikössä, saa nähdäkseen puron päässä lasketun metsälammen pajukkoa kasvamaan alkaneet vesijättörannat, joilta ei enää onkimaan pääse. Sinne oli huhtikuun jälkeen ilmestynyt harmaahirtinen siirretty riihi, jonka kiiltävä alu. Entisellä punakämmekkää punaisenaan kasvaneella letonlämpäreellä näkee kolmivuotiset ojat. Into käydä paikan päällä alkoi palaa uudestaan olihan paikalta löydetty myös suoneidonvaippa sekä hetesara ja lettorikko. Mitä kaikkea saattaisi paikalta löytyäkään, kun parhaiden lajien luettelo oli jo näinkin edustava. 4. 0. Jäljelle jääneessä metsässä oli paikoin tukiksi varttuvaa, paikoin käsivarren paksuista mäntyä, harvakseltaan yksipuisena törröttelivät petäjät. Lammen maisema oli vain kokenut muodonmuutoksen. Taarnan tiedettiin säilyneen ainakin ojituksen välittömiltä vaikutuksilta. Monelle, kuten allekirjoittanelle, käynti jäi odottamaan sopivaa hetkeä. hetesaran sieltä. HAAVEKUVAT HAIHTUVAT Pienestä eivät botanistin haavekuvat enää järky, siitä on valtakunnallinen ojankaivuu pitänyt huolen. 5. Rantaletoilta oli kaikki koivunkäkkärä hakattu pois, runkokatajat rähmöttivät kaadettuina maassa, kasvavat kuuset oli kirves kaatanut. Saarilampi ei ollut hänelle mitenkään vieras kohde, olihan hän vuosina 195758 tutkinut Saarilammen rantaleton kasvistoa ja tallettanut mm. Juvan Moisiosta riihen vierustalta löytyi maanviljelijä Antti Multanen, jonka kanssa pääsi helposti puheisiin, vaikka aihe olikin ojitetun suon palauttaminen entiselleen. Ei botanisti siitä siis enää paljoa järkähtänyt, kun sai kuulla Joroisten Saarilammen rantaleton ojituksesta. Saarilammessa on luonnollisesti myös saari. Kesdkuussa 1972 ojat tukittiin ja taarnan tulevaisuus turvattiin. oli valtion luonnonsuojelunvalvoja, tri Pekka Borg, Pieksämäen yhdistyksen vieraana. Toimintamalli varmistui. yhdistyksen hallitus kävi puheenjohtajan ja sihteerin voimin tapaamassa maanomistajaa Juvan pitäjässä. Kapealehtisen kämmekän kasvupaikka saa saman kohtalon. TAPAHTUMIEN P ÄIV ÄKIR JA 5
13. ja 7. 8. Molemmat osapuolet totesivat, että rauhoitussopimus oli hyvä. 1970 ojitetun ja v. 177. Lettorikkoa ei näkynyt, sen lienee ojakauha kaivanut pois; myöskin hetesara oli ilmeisesti ojituksesta huvennut vähiin. tämän kirjoittaja suoritti ensimmäiset tarkastukset: veden meno oli pysähtynyt, vesi seisoi patojen takana. Kesäkuun alku oli talkoiden aikaa, kuutisenkymmentä patoa rakennettiin, tuhat metriä suo-ojaa tukittiin. kävi ikkarilan metsäopiston oppilaskunta tekemässä pääosan padoista luonnonhoitopäivän merkeissä ja metsänhoitajan johdolla. Lähellä rauhoitettavaa aluetta oli runsaasti häränsilmää ja korven alvejuurta. 1972 jälleen padotun suoalueen rauhoittamista J oroisten Savuniemen kylässä. Nyttemmin on Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen Rahasto kiinnostunut rauhoituksen taloudellisen puolen hoitamisesta. oli sitouduttu maksamaan ojituskustannuksia vastaava valtion lainan osuus takaisin sekä hyvittämään maanomistajalle menetetty metsän tuotto. 7. 9. miinipeltinen kattoaines peilasi keväisen auringon säteet suomalaisen raiskiomaiseman pintaan. Suomen suokuivatuksista on nyt seitsemän hehtaaria vesitetty. 6. 7. soikkokaksikko, herttakaksikko, punakämmeköitä punaja valkokukkaisina, kirkiruoho, maariankämmekkä, lehdokki, yövilkka, saroista hetesara, röyhyja liereä sara, nuijasara, keltasara ja jokin »parempikin» /lava-ryhmän sara sekä »herrasmies » eli lettovilla. 12. Se koski noin seitsemän hehtaarin suuruisen, v. Kasviston tutkimus antoi paljon: yhdeksän kukkivaa taarnaa, 31 kukkivaa suoneidonvaippaa, suovalkkuja kuusi yksilöä, muita kämmekkäisiä mm. Yksissä tuumin todettiin, että ojat on saatava tukkoon. Joroisten Saarilammen rauhoitushanke onnistui suurelta osin siksi, että maanomistaja tajusi asian välttämättömyyden ja rauhoituskohteen valtakunnallisen ja kasvitieteellisen merkityksen. Jo alusta alkaen oli maanomistajan kanssa sovittu kohtuullisesta korvauksesta, mm. Maanomistaja tuli vakuuttuneeksi toimenpiteen välttämättömyydestä. maanviljelijä Antti Multanen allekirjoitti Mikkelin lääninhallitukselle osoitetun rauhoitushakemuksen
Haartman ym. Pesäkolon korkeus maasta on keskimäärin noin 5 m (16 pesää). Suurin osa valkoselkiitikkahvainnoista on saatt1 lomakkeilla, joilla on pyydetty kaikkia havaintoja harmaapiiii-, valkoselkii-, pikkuja pohjantikasta. Pohjaslahdella kolopuita on varustettu pienillä pahvitai vanerilapuilla, joissa puita kehotetaan jättämään pystyyn (Ahola 1971). Haartman (1968) esittää, että paikkalintujen mahdollisuus valita aikaisin reviiri ja pesäpaikka, sekä parinmuodostuksen varmistuminen suosivat paikkalintuelintapaa. Pesä voi olla lähellä asutustakin, kunhan lähistöllä on riittävän laajasti sopivia ravintopuita. Reviirin koko on huomattavasti suurempi kuin käpytikalla (Pynnönen 1939). Viitteellisenä arviona tuntuu uskottavalta, että Suomessa pesisi 2030 paria valkoselkätikkoja. 1970-luv ulta on tiedossa seuraavat valkoselkätikkapesinnät: Kuhmalahdella 1970 (Sarkanen & Sarkanen 1971 ), 1971 ja 1972 (S. Aineiston 27 pesästä 10 on ollut haavassa, 10 koivussa, 6 tervalepässä ja 1 männyssä. SUOJELUN MAHDOLLISUUDET Talvella valkoselkätikat ruokailevat myös lintulaudoilla. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana pohjoisimmat pesätiedot ovat länsirannikolta (kartta). Ferm). 1963). Esim. Laskemani havaintojen painopisteet osoittavat valkoselkätikan harmaapäätikkaa pohjoisemmaksi ja valkoselkätikan painopiste on tutkimistani lajeista itäisin (Alatalo 1972). Lintu1 autaruokailun yleistyminen voisi siten hyödyttää valkoselkätikkaa mahdollistamalla tai vehtimisen paikkalintuna. Metsissä liikkuessa voi nostella kaatuneita lahopökkelöitä nojalleen puun runkoa vasten, jolloin ne jäävät lumipeitteen yläpuolelle tikkojen ulottuville. Vuoden 1969 jälkeen valkoselkätikkahavaintojen määrä on pienentynyt alle puoleen samalla kun harmaapäätikkahavaintojen määrä on kaksinkertaistunut. Sarkanen) ja Lahdessa 1971 (A. Haartman Kirjoittaja on vuodesta 1967 liihtien keriinnyt ornitologeilta valkoselkiitikkatietoja. Pesimäpiirikseen laji vaatii rehevän lehtitai sekametsän, jossa on runsaasti yliikäisiä koivuja (v. Näyttää siltä, että valkoselkätikka on katoamassa myös Uudenmaan pesimälinnustosta: viimeinen pesä on löydetty v. Tällaisia suojelutoimia kannattaisi harrastaa laajemminkin. Uusimmat tilastot tukevat tätä arviota kiistattomasti. 1930-luvun jälkeen ei kuitenkaan ole ilmennyt yhtään pesintään viittaavaa havaintoa sisämaasta Jyväskylän pohjoispuolelta. Haartman ym. tammikuussa 1972 lasketun tilaston mukaan valkoselkätikasta ilmoitettiin vuodelta 1971 yhtä paljon havaintoja kuin 1962, mutta harmaapääja pikkutikkahavaintojen määrä kasvoi samassa kymmenessä vuodessa yli kuusinkertaiseksi ja pohjantikan reilusti yli kymmenkertaiseksi. Kohtalaisen hyvin tunnetuista alueista voidaan todeta (kartta ja Alatalo 1971), ettei valkoselkätikka pesine lainkaan Suomenselällä, Satakunnassa eikä Varsinais-Suomessa. Neljää mainittua tikkalajia vertailtaessa valkoselkätikka osoittautuu selvästi muita itäisemmäksi (Alatalo 1971 ). Sisämaan pesintä näyttää painottuvan Hämeeseen, jossa tosin myös havainnointi on keskimääräistä tehokkaampaa. 178 Pesintäalueen supistumisesta huolimatta ilmoitettujen pesien lukumäärä on pysynyt suunnilleen samana. Piilevää valkoselkätikkapesintää voi olla eniten Etelä-Savon heikosti tunnetulla alueella. Vertaamalla valkoselkätikan elinvaatimuksia metsäinventaarituloksiin selviää syy lajin itäisyyteen: koivuvaltaisten metsien osuus on Etelä-Savossa 16 %, Itä-Savossa 15 % (Kuusela & Salovaara 1968) ja Itä-Hämeessä 12 % (Kuusela 1967). 1963). Risto Alatalo Valkoselkätikka vähenee ESIINTYMINEN JA PESINTÄ Valkoselkätikka on arvioitu pesivistä tikoistamme harvinaisimmaksi ja se on luettu linnustomme suuriin harvinaisuuksiin (Hilden & Linkola 1962). Poikasten ravinnon valkoselkätikka etsii valtaosaltaan lahopuista, lähinnä koivuista. 1963). ym. Valitettavasti asiaatuntemattomat lintujen ruokkijat hätistävät tikat pois pikkulintuja häiritsemästä. Muiden eteläisten piirimetsälautakuntien alueella koivuvaltaisia metsiä on huomattavasti vähemmän. Lahopuissa elävien hyönteisten ja niiden toukkien merkitys on suuri myös talviravintona (v. Keskimäärin tulee tietoon 1,5 pesää vuodessa. 1966 Kirkkonummella (K-o Mikkola). Ilkka Virkkunen sai lupaavia tuloksia tikkaruokinnallaan: taliruokinnan lisäksi hän pystytti kotinurkilleen lahopökkelöryhmän ja sai valkoselkätikan jäämään talveksi ruokintapaikalle.. Talviruokinnalla voidaan pienentää kuolleisuutta ja estää vaeltamista. Tikkahavainnointi ja havaintojen keruu on voimistunut jatkuvasti, joten valkoselkätikan on täytynyt harvinaistua nopeasti vuoden 1967 jälkeen. Tavanomaisia lintulehdissii julkaistuja vetoomuksia on tehostettu kirjeellisillii tiedusteluilla, monistetuilla tiedotteilla sekii esitelmillii. Lajin sanotaan pesivän erittäin harvalukuisena Eteläja Keski-Suomessa Kainuuta myöten (v