Ilmo itushinnat 1/1 sivu 1/2 sivu 1/4 sivu 280 mk 170 mk 100 mk Kannen naakkakirkon piirsi Raimo Puustinen.. 128 Sisäll ysluettel o 1968 . 97 Ruotsin luonnonboidon keskusv irasto ainutlaatuinen maailmassa, Kjell lf:Vase . 115 Uutisia ja tiedotuksia . Kari Mustanoja, varat. Toimituskunta: mets.hoit. 64 37 19. Vuosijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja koululaiset 5 mk, ainaisjäsen 160 mk. Paavolainen, mets.hoit. Puh. Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. R eino Kalliola, fil. kand. 130 Julkaisija : Suomen Luonnonsuojeluyhdistys r.y. Suomen Luonto ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa. Anti103 kainen . Tilaushinta vuonna 1969 on myös 8 mk. 126 Summaries of the main articles in this issue . lrtonumerot 2.50 mk. 120 Uusille ja vanhoi lle jäsenille. Naakan suos ittuudesta kirkoissamme, E . Postisiirto 6882. E.-P. Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. T euvo S1101JJi11en (toimitussihteeri). Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenmuutoksesta. 99 50 miljoonaa kruunua ulkoiluun, Kjell ll?aJe 101 Muuttuva nisäkäseläimistömme, Atso A rtimo, Nlatti H elminen, Ilkka Koivisto, Seppo Lahti, M artti Montonen ja Paavo Suomalainen . Toimitus : dos. 124 Kirjallisuutta 126 Tämän numeron kirjoittajat . Pekka Nuorteva (vastaava), prof. . Toimisto avoinna arkisin klo 913. Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Pentti Salan/erä, agronomi Johan Standertskjölrl ja fil.kand.Teuvo S1101JJinen. Sisältää: Kirje Joulupukille (eli luonnonsuojeluviraston perustamisesta), Antti Haapanm
VUO S I K E R TA Kirje Joulupukille ( eli luonnonsuojeluviraston perustamisesta) Antti Haapanen Luonnon suojelun ja hoidon organisaatio on meillä eri aikoina esille tulleiden ja yksittäisten tarpeiden sanelemana syntynyt hajanaisuus, jolla ei ole käytännössä mahdollisuuksia luoda yhtenäistä luonnon käyttöja suojeluohjelmaa eikä valvoa sellaisen toteuttamista. Talouselämään läheisesti liittyvien luonnonvarojen käyttö ei liity viraston tehtäviin muilta kuin luonnonhoidon ja suojelun näkökohtien valvonnan osalta. Ruotsissa tämä tilanteen heikkous on tajuttu, ja aikaisemmin hajanaisina toimineet voimat on koottu >>saman katon alle>>. Metsäntutkimuslaitokseen sijoitettu luonnonsuojelutoimisto on Suomessa lähinnä se elin, jonka tulee huolehtia luonnonsuojelun edistämisestä maassamme. SUOMEN LUONTO No 5 1968 2 7. Luonnonhoitoon sisältyy perinteellisten luonnonsuojelukysymysten lisäksi myös vesienja ilmansuojelu sekä riistanhoito. Ruotsin viraston tehtävänä on erityisesti toimia viraston hallinnonalan jä,jestämiseksi ja kehittämiseksi tarkoituksenmukaisesti, jotta kulttuuriset ja tieteelliset nå'kökohdat sekä virkistysja ulkoilualueiden tarpeet otetaan huomioon; käyttää f?yväksi luonnonhoitotutkimuksen ja muun hallinnonalaa koskevan tutkimustoiminnan tuloksia; valvoa luonnonhoidon näkökohtia kaavoituksessa ja muussa yhcfyskuntasuunnittelussa; vaikuttaa inventoimalla ja suunnittelemalla, että maankamaran ainesten käyttö·paikat sijoitetaan ja muotoillaan maisemaan sopivasti; vaikuttaa, että muissa työhankkeissa otetaan huomioon niiden vaikutus luontoon ja ihmisen terveyteen; seurata kulttuurimaiseman kehitystä ja vaikuttaa niin, ettå' rantqja suqjellaan; suunnitelmallisesti inventoida ja valita alueita, joita pitäisi erityisesti suqiella,· tehdä vesitaloutta koskevia yleissuunnitelmia ja koordinoida vesihuoltoa ja viemärö'intiä koskevat hankkeet; johtaa retkeilyn vaatimien toimenpiteiden suunnittelua; antaa viraston hallinnonalaa koskevissa hankkeissa ohjeita ja neuvqja; avustaa lääninhallituksia luonnonhoito-, ulkoiluja metsästysasioissa. Ruotsin luonnonhoidon keskusvirasto (Statens Naturvårdsverk) on korkein hallintoviranomainen luonnonhoidon, retkeilyn (rörlig friluftsliv) ja metsästyksen alalla. Sen jälkeen kun Ruotsissa saatiin aikaan valtion luonnonhoidon keskusvirasto, siellä on siis olemassa yksi elin, joka käsittelee kaikki luonnon suojeluun ja ympäristön hoitoon, ulkoiluun ja metsästykseen kuuluvat kysymykset. Vastaavaa elintä ei löydy Suomen valtion koneistosta. Viraston tehtävänä on myös johtaa ja edistää varsinkin sovellettua luonnonhoitotutkimusta ja muuta alan tutkimustoimintaa. Asetuksessa (vuodelta 1962) luetellaan luonnonsuojelunvalvojan tehtävinä mm: perehtyä· luonnonsuqjelun tarpeisiin ja edellytyksiin hankkimalla tietqja maan luonnosta sekä seuraamalla luontoa ja maisemakuvaa muuttavaa kehitystä; seurata luonnonsuqjeluun liittyvien asioiden hoitoa eri hallinnonaloilla; tehdä aloitteita ja ehdotuksia luonnonsuqjelun kehittämiseksi sekä antaa luonnonsuqjeluasioissa lausuntqja muille viranomaisille; 97. Entä Suomessa
Kun Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat suunniteltiin ja luvat niiden rakentamiseen myönnettiin, tämä tehtiin pyytämättä minkäänlaista lausuntoa luonnonsuojelunvalvojalta, vaikka 720 km 2 maata tässä yhteydessä hukutetaankin veden alle. Kehitysalueittemme luonnonvarojen käytön lyhytnäköinen suunnittelu ja siitä johtuva laajamittainen hävitys on aiheuttanut huomattavan työttömyyden ja alueitten autioitumisen. Luonto muodostaa kokonaisuuden. Siihen kohdistuvien hankkeiden pitäisi olla sopusoinnussa keskenään. Tässä kysymyksessä meillä ei ole selvää edistymistä edes näköpiirissä. Vakavin este luonnon suojelun ja hoidon järkevälle järjestämiselle on kuitenkin organisaation puutteellisuus ja ennen kaikkea sen hajanaisuus. Vesihallinto tullaan lähiaikoina keskittämään, mutta tässäkin jäädään vielä täysin puolitiehen. Meillä on ilmeisesti päässyt vallalle jostain syystä sellainen käsitys, että vesiasiat muodostavat oman suljetun sektorinsa. Seuraavassa rinnastus Ruotsiin: Ruotsin luonnonhoidon keskusviraston tehtävät luonnonsuojelualuekysymykset vesiensuojelu ulkoilu rantojen suojelu soravarojen käytön suunnittelu ilmansuojelu metsästys ja riistanhoito Suomen elimet, jotka hoitavat samoja tehtäviä luonnonsuojelunvalvoja vesiensuojelutoimisto (maataloushallitus) ei valvontaa ei valvontaa ei valvontaa Työterveyslaitos (ei lainsäädäntöä) kalastus ja metsästystoimisto (maatalousministeriö) Vertailu osoittaa, että luonnon suojelua ja hoitoa koskeva lainsäädäntö on meillä monilta osin vielä puutteellista. Käytännössä ei kuitenkaan ole näin. Suomessa onkin monia muita elimiä, joiden tehtävänä on hoitaa näitä puolia. Mikäli uudet lait (luonnonsuojeluja ulkoilulait sekä rakennuslakiin sisällytettävät rannansuojelumääräykset) saadaan laadituksi, tilanne korjautuu osittain. Vesiluonto on kuitenkin erottamaton osa muusta luonnosta. Monien eri ministeriöiden alaisuudessa toimivat luonnonvarojen käyttöä suunnittelevat elimet eivät laisinkaan tiedä toistensa toiminnasta eikä niillä ole velvoitteita nivoa yhteen suunnitelmiaan. Tosin ne tulevat olemaan todennäköisesti paljon varovaisempia ja samalla myös tehottomampia kuin Ruotsin vastaavat lait. Pohjanmaan jokien huomataan yht'äkkiä tulvivan melkeinpä mihin vuodenaikaan hyvänsä vähänkin suurempien sateiden jälkeen. Tämäkin on eräs esimerkki siitä, etteivät latvavesillä soiden kuivatusta hoitavat ja samojen vesistöjen suupuolien hoidosta vastuussa olevat elimet tiedä toisistaan. Valtion luonnonsuojelutoimiston tehtäväkenttä käytännössä kattaa kuitenkin vain pienen osan nykyaikaisesta luonnonsuojelun ja ympäristönhoidon laajasta tehtäväkentästä. huolehtia yhteis(yiisså" niiden viranomaisten kanssa, joille luonnonsuojelualueiden vå"Jitö·n valvonta kuuluu, alueiden tarkoituksenmukaisesta ja yhtenäisestä" hoidosta ja kdytö"std; edistää" luonnonsuojelualueisiin kohdistuvaa tutkimusta; hmjoittaa luon11ons11ojefua edistå"vå"å" tiedotus-ja julkaisutoimintaa; seurata luonnonsuojelun kehitystä" muissa maissa. Jo olemassa olevat hoidon ja suojelun kehittämisestä ja valvonnasta vastuussa olevat elimet olisi saatava keskitetyksi yhdeksi keskusvirastoksi 98
99. Virastoon tuleekin tasaisena virtana vierailijoita ja kyselyjä; Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Länsi-Saksa, Jugoslavia, Persia, Kanada, Japani, Australia, Ranska, Hollanti ja Belgia ovat Pohjoismaiden ohella maita jotka ovat erityisesti olleet kiinnostuneita järjestelmästä. Viraston hallituksen iasenet asettaa maan hallitus. Suunnittelusihteeristö jolle kuuluu kirjasto vastaa suunnittelusta, koordinaatiosta ja tiedotuksesta, ja luonnonhoitovirasto vastaa luonnonhoitoon, ulkoiluun, maisemanhoitoon, metsästykseen ja riistanhoitoon liittyvistä seikoista. J o se, että meillä olisi yhtenäinen luonnon ja luonnonvarojen hoidon politiikka, säästäisi vuosittain huomattavat summat. 140 henRuotsin esimerkin mukaan. Hallituksen antaman ohjeen mukaan viraston tulee toimia maatalousministeriön alaisena luonnonhoidon sekä vesienja ilmansuojelun keskusvirastona. Neuvostojen jäsenet ovat pääasiassa asianomaisten alojen asiantuntijoita. Jäsenet edustavat siis useita eri aloja, ja lisäksi virastoon liittyy luonnonhoitoneuvosto, vesiensuojeluneuvosto ja ilmansuojeluneuvosto. Ilmeisestikään aikaa, tahtoa ja rahaa ei ole riittänyt pitkän tähtäimen suunnitteluun. Keskittämistä ei voitane vastustaa sillä, että se olisi kallis järjestelmä. Viraston tehtävä ilmeneekin sulautettujen yksiköiden luettelosta; ennen kaikkea kysymys ei ole yksinomaan perinteellisestä luonnonhoidosta luonnonsuojelusta , vaan ympäristönhoidosta. päivästä v. Neuvostojen jäsenet eivät kuulu viraston henkilöstöön, vaan heidät kutsutaan kokoon tärkeistä asioista päätettäessä. Ruotsin luonnonhoidon keskusvirasto ainutlaatuinen maailmassa Kjell Wase Ruotsi on luultavasti maailman ainoa maa, jossa luonnonhoidon eri alat on keskitetty yhteen virastoon. Sitä paitsi käytettävissä on maa-asioiden neuvottelukunta sekä tutkimuslautakunta. Monissa muissa maissa on virallisia luonnonja vesiensuojeluelimiä, mutta Ruotsin luonnonhoidon keskusvirastolla ei tiettävästi ole muualla vastinetta. 1968 lähtien virasto huolehtii myös maan luonnonhoitoon liittyvästä tutkimuksesta. Viraston palveluksessa työskentelee n. Kun Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on lähtenyt ajamaan luonnonhoidon keskusviraston perustamista maahamme, se ei suinkaan halua esittää sitä yksinomaan kauniina toivomuksena joulupukin konttiin, vaan katsoo, että kyseessä on kansallinen kysymys, joka tärkeydessään ylittää voivuoriongelmat. Kädestä suuhun eläminen ei kauan elätä. Vesiensuojelutoimisto jakaantuu mm. Nyt on kulunut puolitoista vuotta siitä, kun luonnonhoidon keskusvirasto perustettiin liittämällä yhteen luonnonhoidon, vesienvalvonnan, ilmansuojelun ja ulkoilun lautakunnat sekä tielaitoksen vesija jätevesitoimisto. Puheenjohtajana on pääjohtaja Valjrid Paulsson ja muita jäseniä ovat valtiosihteeri Ingvar Carlsson, johtaja Ingmar Eidem, maanviljelijä Thorl?}iirn Fälldin, kunnallisneuvos Torsten Henrikson, asiamies Nils Ramsten ja laamanni Ingemar Ulveson. Hänen käytettävissään on suunnittelusihteeristö (toimiston johtaja Kjell Wase) ja muuten laitokseen kuuluu hallinnollinen toimisto (toimistopäällikkö Carl Werner Rhedin), luonnonhoitotoimisto (toimistopäällikkö LarsErik Esping), vesiensuojelutoimisto (toimistopäällikkö Bertil Hawerman), ilmansuojelutoimisto (toimistopäällikkö Göran Persson), tutkimussihteeristö sekä laboratorio (laboratoriopäällikkö Erik Vasseur). Päin vastoin. Luonnonvarojen hoidossa ehkä paremmin kuin missään muussa ennakolta ehkäisevä pitkän tähtäimen politiikka kuitenkin maksaisi takaisin siihen uhratut varat. Heinäkuun 1. Viraston esimies on pääjohtaja Valfrid Paulsson, entinen valtiosihteeri. teollisuusjaostoon ja kunnallisjaostoon, ja laboratorio biologiseen, mikrobiologiseen ja radioekologiseen jaostoon. Meillä luonnonvarojen käytön politiikka on ollut melkein yksinomaan tämän hetken ongelmien ratkaisuyrityksiä
Ringhals'iin rakennettavan kokoinen atomivoimala 3 000 megawattia vaatii suuret määrät lauhdevettä sekä paikan, mihin lämmennyt vesimäärä voidaan laskea. Suurin otsikoin, ehkä liiankin suurin syytettiin esimerkiksi Uumajan kaupunkia ja kehotettiin ASEA :aa luopumaan Pite-joen turmelemisesta. Toinen selväpiirteinen ja paljon huomiota herättänyt luonnonhoitoasia oli se, että virasto vastusti Sturup'iin Skooneen suunnitellun lentokentän rakentamista. 84 milj. Samoin avustuksia voidaan antaa muunlaiseen vesiensuojelutoimintaan, mm. kr. mk niistä 200 miljoonasta kr :sta, jonka laitokset maksavat. Luonnonhoidon keskusvirasto ehdotti vesilakiin täsmennyksiä ja täydennyksiä, joiden on määrä tulla voimaan uuden lain kanssa samanaikaisesti. kr. Tarkoituksena on jouduttaa siirtymistä tehokkaisiin puhdistuslaitteisiin. Muuan luonnonhoidon suurista kiistakapuloista oli viimesyksyinen kysymys Vindeljoesta. 69 milj. Ruotsin aloitteesta luonnonhoidosta on myös tehty YK:n asia. Ensimmäisenä tilivuotenaan virasto käytti lähes 17 milj. Muuan tärkeistä kysymyksistä on, kenen on annettava teollisuuslaitoksille rakennustai laajennuslupa, t.s. Osoituksena muiden maiden mielenkiinnosta luonnonhoidon keskusvirastoa kohtaan mainittakoon lopuksi, että Ruotsilla on yhteyksiä muiden maiden ja luonnonhoitoon liittyvien järjestöjen kanssa. Luonnonhoidon keskusvirasto ei asettunut vastustamaan atomivoimalan rakentamista Värön kunnassa Hallandissa olevaan Ringhals'iin. Valtio maksaa vuosittain n. immissiolaki. eli n. (n. Kunta, joka ei ole toistaiseksi ryhtynyt toimenpiteisiin puhdistuslaitoksen hankkimiseksi, saa avustusta vain 30 % puhdistuslaitoksen kokonaiskustannuksista, mutta entisten laitteiden uusimiseen tai parannuksiin annetaan 100 50 %Muutkin kuin kuntien esimerkiksi lomanviettopaikkojen puhdistuslaitokset voivat saada avustusta. Tässä katsauksessa varsinainen luonnonhoito on ehkä jäänyt syrjään. Luonnonhoidon alalla on siis tapahtunut paljon, ja lisää on odotettavissa. 14 milj. kr:lla (n. Ensimmäinen vuosi on siis kahdessakin mielessä luonut perustaa tulevaisuudelle. 100 milj. Osa viraston perustamisvuoden tärkeistä tehtävistä koski luonnonhoidon tulevaa organisointia ja alaan liittyvää lainsäädäntöä. Laitoksen päätökseen yhtyivät myös maan hallitus sekä vesioikeus. Sen mukaan myös ilmaa likaavien laitosten täytyy hakea toimilupa ja alistua lain määräyksiin ja tarkkailuun samaan tapaan kuin vesiäkin saastuttavien. 1969 astuu voimaan uusi ns. (n. yhteistyössä Euroopanneuvoston kanssa virasto käy vesiensuojelukampanjaa ja suunnittelee vuoden 1970 Euroopan luonnonhoitovuotta. mk:lla), ja että muuan toimintatapa on se, että virasto ostaa maata tai korvaa omistusoikeuden rajoituksia samalla kun alueet julistetaan suojelualueiksi. Tämä asenne herätti laajaa kiistelyä. kuuluuko luvan antaminen vesioikeuksille vai keskusjärjestölle. Mainittakoon, että valtio tukee ulkoilua vuosittain n. keä ja lääninhallitusten luonnonhoitojaostoissa n. mk) laitoksen vuosibudjetti on yhteensä n. 40 rnilj. Virasto käsitteli asiaa useissa hallituksensa kokouksissa ja perusteli asennoitumistaan myös luonnonhoidon, vesiensuojelun ja ilmansuojelun neuvostojen näkökohdilla. Kenttä kuitenkin rakennettiin, sillä hallituksella oli siihen muita, painavia syitä. On ehdotettu, että tehtävä jätettäisiin erityiselle toimilupalautakunnalle. 2.5 milj. Samoin kunnat huolehtivat käyttöveden hankinnasta. mk:n) edestä. ykyinen periaate on, että kunnat maksavat itse ne laitokset, jotka puhdistavat vesilain minimivaatimusten mukaan, t.s. erottavat lietteen. Heinäkuun 1 :nä päivänä v. 160 henkeä. Tämän vuoden heinäkuun alusta lähtien on ollut voimassa viraston ehdotuksen mukaiset säädökset valtion avusta kunnallisille vedenpuhdistuslaitoksille. Ruotsin lehdistö on viime vuosina osoittanut suurta kiinnostusta luonnonhoidon ongelmiin Vietnamin sotaa lukuunottamatta se on saanut ehkä eniten palstatilaa. että asumataajamien viemärivesien laskemiseen on saatava lupa samaan tapaan kuin eräiden teollisuusyritysten jätevesien laskemiseen. Lainvalmistelukunta on syksyn aikana käsitellyt tätä ehdotusta. 120 milj. mk) tähän tarkoitukseen, ja viime kesänä tehtiin joukko ostoja lähes kolmen miljoonan kr:n (n. Tämän vuoksi on huolehdittava siitä, että ainakin toistaiseksi Ruotsin monet uudet atomivoimalat sijoitetaan merenrannalle. Luonto, vesi ja ilmahan eivät tunne rajoja.. 50 :llä milj. äiden mukaan ehdotetaan mm. kr. Mm. pilaantuneiden vesien ennalleen saattamiseen. Samanaikaisesti torjuttiin ehdotus sulfaattitehtaan rakentamisesta Lahall'iin. Asian taustalla on nähtävä ydinvoima
kruunua (n. Näin on asian laita silloin, kun käytännöllisistä syistä ei voida periä pääsymaksua, kun aluetta voidaan käyttää vain lyhyenä aikana vuodesta tai kun rakennuskustannukset ovat suuret. Viisikymmentä miljoonaa kruunua ulkoilun hyväksi Iyell Wase Luonto kuuluu meille kaikille, ja ulkoiluun on kaikilla oikeus. Jo viraston ensimmäisenä toimivuotena monen arvokkaan luonnonalueen olemassaolo varmistettiin oston, avustuksen tai omistusoikeuden rajoittamisesta maksettavan korvauksen avulla. Näissä tapauksissa asia kuuluu sosiaaliministeriölle. 1967-30. Omasta aloitteestaan metsähallitus aloitti jo v. mk). 12 milj. Suojelualueiden perustaminen on toinen tapa tukea ulkoilua, ja tämän vuoden elokuussa luonnonhoidon keskusvirasto pyysi hallitukselta lupaa saada maksaa korvauksia ja valtionapua 2.8 miljoonaa kr. Muista avustuksista mainittakoon valtion tuki venesatamille. Valtio ja kunnat ovat siis käyttäneet tilivuotena 1967 /68 27 miljoonaa kruunua (n. viidellä miljoonalla kruunulla (n. Luonnonhoidon keskusviraston ehdotuksesta valtio avustaa ulkoilua tukevien rahastojen kautta ulkoilualueiden ja ulkoilujärjestöjen toimintaa vuosittain n. Mainittakoon myös, että julkisista rahastoista voidaan avustaa ulkoilua. 6. mk:lla). Sillä on myös ollut ratkaiseva merkitys Ruotsin valtion ulkoilupolitiikkaan, jonka hyväksi on käytetty runsaasti varoja ja luvattu lisää. Luonnonhoidon keskusviraston toimeksiannosta metsähallitus hallitsee kansallispuistoja ja monia suojelualueita. On siis yleisen edun mukaista edistää ulkoilua. mk) uusille suojelualueille. mk:lla). Tämä oli eräs ulkoiluselvityksen lähtökohdista. Valtion tuen avulla huolehditaan ensisijaisesti viemäröinnistä ja muusta yleisön mukavuuteen ja ympäristöhygieniaan liittyvästä toiminnasta. Urheilusäätiöiden jakamista varoista osa voidaan käyttää urheilutilojen ja -kenttien avustamiseen. Aikana 1. 2.3 milj. 14 milj. Kuntien ja maakäräjien lisääntyvä kiinnostus yhteistyöhön antaa aihetta uskoa, että vastainenkin toiminta tulee jatkumaan suotuisana. Nämä määrärahat ovat runsaat, ja tilivuotena 19671968 ulkoilua tuettiin pyörein luvuin viidellätoista miljoonalla kr :lla (n. Esimerkkeinä tällaisista ovat kansanpuistot, autioja tunturimajat sekä uimarannat. 22 milj. mk) suojelualueiden muodostamiseen. 7. 1961 uuden vapaa101. (n. Näistä kysymyksistä samoin kuin uimaopetuksen avustuksesta huolehtii valtakunnallisen urheiluliiton urheilukomitea. Jotta maan parhaita virkistysalueita voitaisiin käyttää, on näet sijoitettava varoja paikkoihin, joiden tulot eivät kata pääomaja ylläpitokustannuksia. Hallitus voi myöntää näitä varoja merenkulkuhallituksen ehdotuksesta. 40 milj . Varat otetaan polttoaineverosta. 1968 oli täten varattu yhteensä 12 470 ha 16.8 miljoonalla kr:lla (n. mk:lla). Ulkoilurahastojen varat on periaatteessa varattu kuntien hoitamille ulkoilualueille, mutta niitä voidaan myös antaa järjestöille, joiden luonne on valtakunnallinen, jotka ovat alallaan päteviä ja jotka kykenevät pitkällä tähtäyksellä huolehtimaan alueen käyttämisestä. Metsänhoitohallitus tai lääninhallitus voivat avustaa myös metsäteiden tai yksityisten teiden ylläpitoa, mikäli niillä on merkitystä ulkoilun kannalta. Voidaan arvioida, että valtio antaa vuosittain taloudellista tukea rahastoitse ja muita teitä ulkoilun hyväksi noin 50 milj. mk:lla), mihin määrään ei ole laskettu mukaan valtion tukea. 4 milj. Tilivuoden 1967 /68 aikana kunnat ja maakäräjät tai erityiset kunnalliset säätiöt ostivat alueita valtion avustuksen tukemina peräti kymmenellä miljoonalla kr:lla (8 milj. Myös työmarkkinahallitus antaa tukea matkailuja urheilualueille ja -laitoksille. Uusi luonnonhoidon keskusvirasto on ulkoilua koskevien asioiden keskus, ja se on valtion maiden hallitsijana tehnyt koko joukon ulkoilevan väestön hyväksi
Ulkoilun hyväksi tilivuotena 1967 /1968 käytetyt valtion varat: Suojelualueiden ostot ja korvaukset Hoito ja hallinto Ulkoilurahastot Venesatamien avustukset Ulkoilua palvelevat tiet AMS-avustukset ulkoilualueille Hirviampumaradat 16.8 milj. 1.8 )) 4.5 )) 4.3 )) 0.3 )) 15.4 )) 0.2 )) Yhteensä 43.3 milj. >>Aloitimme v. Ensisijaisesti on pyritty järjestämään levähdysja pysäköintipaikkoja, merkitsemään kauniille näköalapaikoille, suojelualueille ja mielenkiintoisille metsäluonnon kohteille johtavia polkuja, sekä järjestämään leiripaikkoja, autiomajoja sekä vaellusreittejä. eräiden suurten jokien osia pohjoisessa Muonionjoesta Angermanjokeen etelässä. Sinne on istutettu lohikaloja, kuten kirjolohta, puronieriää ja taimenta. Norrbottenissa ja Västerbottenissa valtiolla on suurimmat ja lukuisimmat kalavetensä. Maksa jäsenmaksusi tammikuussa sillä kaikkien tällöin jäsenmaksunsa suorittaneiden kesken arvotaan seuraavat kustantajien lahjoittamat kirjapalkinnot. Teokset ovat kaikki uusia luontoa käsitteleviä kirjoja : 102 Kansallispuistojensa ohella Pohjois-Norrlanti tunnetaan ehkä parhaiten urheilukalastuksen maana matkailijan näkökulmasta katsottuna. kr. Mukaan ei ole otettu partiojärjestöille eikä muille vastaaville annettuja avustuksia eikä myöskään palkkakuluja. vedenjakajaseuduilla tai muuten viljelykseen huonosti soveltuvilla alueilla. Näihin voidaan lukea mm. Uusimpia ovat Älvdal'ia ja Hamraa esittelevät, samoin eräs Skoonen suojeluja retkeilyalueita esittelevä sekä Hallannin Fjärås Bräckaa kertoo Bertil Gustafson edelleen. (n. 35 milj. Schuhmacher: Viimeiset paratiisit, 2 kpl (WSOY) Hautala & Kellomäki: Erämetsän elämää, 3 kpl (Weilin & Göös) Croltel & Mendez: Lappi, 1 kpl (Weilin & Göös) Bogen: Biologia, 3 kpl (Kirjayhtymä) Lifen sarja •>Maailman eläimeto, 2 sarjaa, a 5 osaa (Otava). Muitakin varoja myönnetään tähän toimintaan, mm. mk) Luvut ovat likimääräisiä. Tästä johtuen monet valtion omistamista järvistä ovat melko ravinneköyhiä, mutta kalastoa hoitamalla koetetaan lisätä tuotantoa. Ne sijaitsevat pääasiassa läänien sisäosissa ja tavallisesti karuimmilla seuduilla, t.s. Myös leirintäalueita on saatu aikaan. >>Sitä mukaa kuin valtionmetsissä on ryhdytty toimenpiteisiin, on myös julkaistu esitteitä lisääntyvän matkailun ohjaamiseksi>>, kertoo toimistonjohtaja Bertil Gustafson metsähallituksesta. aikaohjelman, ja siitä lähtien se on ryhtynyt toimiin lomanviettäjien hyväksi yli 200 paikassa ja julkaissut parisenkymmentä esitettä tästä toiminnasta maan eri osissa. Melkoinen osa järvistä ja vesistöistä on käsitelty rotenolilla, ja niihin on istutettu virtaavassa vedessä kutevia kaloja. Tähän mennessä julkaistut esitteet kuvaavat kävijöiden suosimia kruununpuistoja (valtionmetsiä) ja niiden lisäksi yhtätoista kansallispuistoa. Urheilukalastus on niin laajamittaista, että on ryhdyttävä kalakannan keinotekoiseen lisäämiseen. Ensimmäinen oli kuuttatoista kansallispuistoa käsittelevä kokoomajulkaisu, ja sitä ovat seuranneet erityisjulkaisut. Myös metsähallituksen valvontaan kuuluu paljon hyviä kalavesiä kaikkein pohjoisimmassa Norrlannissa. julkisista rahastoista. 1962 Halleberg'iä, Hunneberg'iä ja Hornslandet'ia koskevilla, ja jatkoimme Oölannin pohjoisosan Bödalla, jonne on rakennettu täysin nykyaikainen leirintäkaupunki 3000 :lle retkeilijälle, sekä Taalainmaan Kroppefjäll'illä Kuvauksia on näiden lisäksi Svartedal'ista, Tiveden'istä ja Bergslagen'inMalingsbo-Kloten'ista, josta on 3000 :n järvihehtaarinsa ansiosta tullut Keski-Ruotsin urheilukalastajien paratiisi. kr. Kalat lasketaan vesiin sopivina annoksina, ja niiden annetaan sopeutua sinne parin kolmen viikon ajan ennen kuin pyynti voi alkaa
Hirven varhaisemmasta historiasta meidän maassamme on varsin niukasti tietoja. Ensimmäiset metsästysluvat myönnettiin 1930-luvun alussa ja tämän jälkeenkin lupien myöntämisessä oltiin varsin tarkkoja. Ennen ensimmäistä maailmansotaa oli hirvien määrä kasvanut 1800-luvun puolivälin aallonpohjasta jo melko suureksi, mutta sodan aikainen ja etenkin vapaussotaa seurannut pula-aika aiheuttivat hillittömän hirvien salametsästyksen. <;-,! " 103. Kuten jo mainittiin, 1800-luvun puolivälissä oli hirvikannan kehityksessä jonkinlainen aallonpohja. Luonnollisesti myös idästä päin hirvet levittivät aluettaan länteen. Ilmeistä on, että jääkauden jälkeen hirvet tulivat Suomeen kaakosta aivan samoin kuin suurin osa muusta nisäkäseläimistöstämme. Tämänkään syistä ei ole mitään käsitystä. V uoden ensimmäisessä numerossa oli tämän k ir:/oitussa,jan alkuosa, joka käsitteli p etoeläimistiissämme tapahtuneita viimeaikaisia muutoksia. Seuraavat kaatomäärät antavat jonkinlaisen kuvan kasvuvauhdista: ~.JI, i,. Juttujen juurena olivat hänen erikoinen ulkonäkönsä ja olemuksensa, loistava huumorintajunsa ja kansanomainen esiintymisensä. En tiennyt silloin vielä, että tällä mainiolla miehellä oli suuret ansiot myös luonnonsuojelijana. Luultavaa kuitenkin on, että villipeuroilla oli metsästyskohteena ja paistien antajina huomattavasti suurempi merkitys kuin hirvillä. HIRVI Ilkka Koivisto Pikkupoikana kuulin epälukuisen määrän tarinoita naapuripitäjässä asuvasta >>Parkanon Paroonista>>, metsänhoitaja Gustav von Wredestä. Nyt julkaistaan sarjan j älkiosa,joka käsittelee 1JJuiden nisäkäskant~;en ,mmtoksia. Hirvet ammuttiin aivan viimeistä myöten muualta paitsi Pohjois-Karjalan suurimmista erämaista ja Parkanon valtiometsistä, missä Parkanon Parooni oli järjestänyt ajoissa hirvien tarkan vartioinnin säästämättä omia tai alaistensa vaivoja. Kalevala kertoo hirven tosin jonkin verran nykyisistä poikkeavan Hiien hirven hiihtämisestä. Metsästyskohteena hirvi on ollut merkittävä suomalaisille heimoille niiden siirtyessä Suomenniemelle. Nykyisin hirviä on yli koko maan, mutta niiden esiintymismäärissä on suuria paikallisia eroja. Parkanon hirvet olivat siemenenä uudelle hirvikannalle. Parkanon ja Pohjois-Karjalan hirvistä viimeisen aallonpohjan jälkeen >>startannut>> hirvikanta oli rauhoitettu aika kauan. Varsinaisesti hirvien määrä näyttää lähteneen huiman nopeaan kasvuun 1950-luvun alusta. Muuttuva nisäkäseläimistömme II Piirrokset: hirvi, vaikohäntåpeura, k uusipeura, metsäpeura, norppa, mqjavaja piisami : Urpo Huhtanen (metsäpeuraa lukuunottamatta teoksesta >>Metsästys>>, WSO Y) ; siili: Ilkka Koivisto. Korkeaan ikään ehtineet kirjat, ennen muuta kirkonkirjat ovat voineet kertoa, että 1600-luvun loppupuolella oli hirviä erittäin vähän, mutta sen aikainen biologinen tutkimus ei kyennyt tämän ilmiön syitä selvittämään mahtoikohan yrittääkään
Vuoden 1962 hirvilaskennan tuloksista voitiin arvioida maan hirvikannan suuruudeksi noin 30 000 yksilöä. Syksyisissä laskennoissa on ilmennyt, että tällöin vasojen määrä on 30-35 % eläinten kokonaismäärästä. Luonnonsuojelullisessa mielessä on pidettävä vahinkona, että eräs syy hirvien määrän nopeaan kasvuun on ollut suurten petojen häviäminen ihmisen toiminnan tuloksena. 104 Tällä hetkellä peuroja on suunnilleen neljätuhatta yksilöä. Tähän tulokseen on tultu ainakin Ruotsissa, eikä sikäläisissä oloissa ole ollut paljon eroa meihin verrattuna. Kuluneen kahden vuoden aikana peurojen määrä on edelleenkin noussut, sillä niiden metsästys, jota on harjoitettu vuodesta 1961 lähtien, on ollut huomattavan varovaista. Täällä peurat olivat aluksi tarhassa. Merkittävä syy on myös se, että ihmisen >>petona riehumineru> hirvien keskuudessa on saatu rajoitetuksi. Hirvikannan suuruus voidaan vain arvailla tämän tilastorivin alkuja puolivälissä, sillä ensimmäinen koko maan käsittänyt hirvilaskenta tapahtui 1962. Kokemusten perusteella voidaan arvioida, etteivät kaatomäärät missään tapauksessa olleet enempää kuin 15 % hirvien kokonaismäärästä. Vuonna 1966 suoritetun laskennan mukaan peura-alue on oheisen kartan mukainen. Uusi laskenta tehtiin v. Myös hirvien elinympäristöt ovat parantuneet viime vuosikymmeninä merkittävästi. Jos seuraava talvi ei ole poikkeuksellisen ankara, talvikuolleisuutta ei esiinny ollenkaan, ja kannan >>nettovoitoksi>> jää mainitun prosenttiluvun osoittama määrä. VALKOHÄNTÄPEURA Ilkka Koivisto Yli kolmekymmentä vuotta sitten juohtui muutamille Minnesotaan muuttaneille suomalaisille eräissä illanistujaisissa mieleen, että vanhan kotimaan hirvieläimistöä voisi lisätä lähettämällä sinne pohjoisamerikkalaisia valkohäntäpeuroja. Hirvi ja saksanhirvi ovat eurooppalaisia rotuja huomattavasti kookkaampia (nimi saksanhirvi on muuten eräs monista suomenkielen >>hölmöistä>> eläinnimistä). Kolmen vuoden kuluttua ne laskettiin pois tarhasta ja vähitellen peurat sitten levisivät yhä laajemmalle, ja samalla tietysti niiden lukumäärä kasvoi. 1945-1051, 1950-724, 1955-3219, 19606980, 19669092. Hirvikannan nopeaan kasvuun ovat olleet vaikuttamassa useat edulliset tekijät yht'aikaa. Peuroja tuotaessa eivät nämä puhtaasti luonnonsuojelulliset näkökannat olleet esillä, vaan tarkoituksena oli tuottaa kaunis eläin riistamaitamme elävöittämään ja mahdollisesti tarjoamaan metsästystilaisuuksia monille erän--, ·#,-, i i _ ' -L~ ,., 1 / ;1 ~ ~1,<J l "' , , i %()' Y /'•-~.G , I I ' ~ ..... Puhtaasti luonnonsuojelullisesta näkökulmasta voidaan valkohäntäpeuran tuomista meille pitää varsin turhana, etten sanoisi typeränä temppuna. Metsänhoidon toimeksisaamat paljaaksihakkuut ovat parantaneet hirvilaitumia. Valkohäntäpeuraa vastaava eläin on Euraasiassa metsäkauris, joka niinkuin tiedämme, on eri laji kuin valkohäntäpeura. Maisemien ulkonäkö on taas asia erikseen. Paljon aiheellisempaa olisi ollut tuottaa meille Ruotsista metsäkauriita, jotka ovat kuuluneet ja muutamien satunnaisten harhailijoiden voimalla kuuluvat edelleenkin suomalaiseen eläimistöön. Uuden kotimaan tyylillä nämä suomalaiset ryhtyivät heti toimiin, ja niin tänne saapui kesällä 1934 muutamia valkohäntäpeuroja, jotka sijoitettiin Laukon kartanoon Vesilahdelle. ., ~f " y· .. Tosin hirven metsästyksessä on vieläkin paljon parantamista, mutta suuntaus on ollut koko ajan parempaan päin. Toisaalta peurojen lisääntyminen on ollut varsin nopeata. Metsälaidunnuksen loppuminen on vienyt pois näyttämöltä lehmälaumat, jotka kuluttivat hirvilaitumia luultavasti vähintään yhtä tehokkaasti kuin nykyinen ennätyksellisen suuri hirvikarja. 1966 ja silloin päädyttiin arviolukuun 40 000. Pohjois-Amerikassa tavataan, kuten tunnettua, meikäläisistä hirvieläimistä hirvi, villipeura (karibu) ja saksanhirvi (vapiti)
former corrals; 4. Voidaan ilman muuta ennustaa, että valkohäntäpeura tulee leviämään koko E teläSuomeen ja suurimpaan osaa Keski-Suomea. observatio11s before 1960. 1. The origiMI place of introduclion h indicated by a crou, lhe main area of diJtribution in 1968 by Iines, and occa,ional ob,ervation, in 1968 by dol,. The distribution of fa/10111 deer in Finland. 111ild population ( a11d a corral in I11koo i11 southernmos/ Fi11/a11d); 2. Kuten jo on mainittu, peurakannan vuotuinen kasvuvauhti on suuri, ja tämän vuoksi niitä voidaan metsästää vielä paljon nykyistä runsaammin, ellei peurojen määrää haluta enää nykyisestään kasvattaa. Floridassa ja eräissä muissa etelävaltioissa tavattavat peurat ovat paljon pohjoisia peuroja pienempiä, suunnilleen vain metsäkauriin kokoisia. prcse11I corrals; 3. 1. Minnesotan talvi on ankaruudeltaan samanveroinen kuin meidänkin. Istutuseläimen menestymistä ja merkitystä metsästyskohteena ajatellen on valkohäntäpeuran istuttaminen ollut parempi vaihtoehto kuin metsäkauriin tuominen tänne ihmisen voimin. Metsäkauriiden tuominen mannerSuomeen (Ahvenanmaallehan niitä on istutettu) ei tässä vaiheessa olisi varmastikaan onnistunut toimenpide, sillä valkohäntäpeura ja metsäkauris tulisivat aivan ilmeisesti olemaan ravintokilpailijoita. aikaisempi tarha; 4. 105. Valkohäntäpeuran levinneisyys. Tämä päämäärä on nyt toteutumassa. Kovan talven 1965/66 aikana kuoli meillä valkohäntäpeuroista arviolta 1215 %, kun taas Ruotsissa metsäkauriskannasta kuoli arvion mukaan vähintään 30 °/4. Kuusipeuran levinneisyys. aikaisempi erillishavainto. Kaiken lisäksi se ei karta asuttuja seutuja, vaan päinvastoin juuri viljelysmailta ja niiden lähistöltä sen useimmiten tapaa, ja peuroja pääsevät näkemään myös >>tavalliset>> ihmiset eivätkä yksistään metsien samoilijat. observatio11s in 1960's; 5. Risti osoittaa Laukon istutuspaikan, vaakaviivoitus yhtenäisen levinneisyysalueen v. luonnonvarainen kanta (ja tarha Inkoossa); 2. Peurojen menestymisen olennaisimpana syynä on se, että peurat tuotettiin sellaisilta alueilta, joiden peurarotu kestää huomattavan kovia ilmasto-oloja. T ämän vuoksi on meidän parasta vain olla valkohäntäpeuroihimme tyytyväisiä, onhan eläin oikea >>silmänilo>>. erilli havainto 1960-luvulla; 5. nykyinen tarha; 3. 1968 riistantutkimuslaitoksen talvitiedustelun mukaan ja pisteet vuoden 1968 erillishavainnot. l D J . 5 kävijöille. The di,tributio11 ~( white-lailed deer i11 Finland. Tälläisella seikalla on epäilemättä huomattava merkitys luonnonsuojelullisten asenteiden »ujuttamisessa>> koko kansan keskuuteen. Minnesotan peurat edustavat kookkainta rotua lajin esiintymisalueella. Tarkoituksena kuitenkin on, että peurojen määrän annetaan vielä kasvaa ja peurojen levitä nykyisiä asuinalueita laajemmalle
Kolin peurat kärsivät pakkasista ja tarhaus lopetettiin 1941, ja Tammelan silloin 9-päinen lauma katosi tarhasta talvella 1940. Meillä kuusipeuraa levitettiin erityisesti 1930-luvulla, jolloin Korkeasaaren eläintarhasta siirrettiin ylimääräisiä eläimiä Saaren kartanoon Tammelaan, Kankaisten kartanoon Vanajan ja Pielisjärven Kolille. Sarvettomien yksilöiden tunnistaminen ei olekaan aina helppoa, ja esimerkiksi jälkien perusteella lajien erottaminen on käytännössä lähes mahdotonta. Näistä peuratarhoista saattavat olla peräisin 106 Kymenlaaksossa syksyllä 1955 tavatut pari peura yksilöä. METSÄPEURA Martti Montonen Fennoskandiassa on historiallisena aikana elänyt kaksi peurarotua: Norjan ja Ruotsin suurtuntureilla ja tunturiylängöillä pienehkö tunturipeura (Rangifer tarandus tarandus Linne 1758) ja Suomessa, Itä-Karjalassa ja Ruotsin pohjoisimmissa metsäseuduissa suuri, pitkäraajainen ja pitkäkalloinen metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus Lönnberg 1909). Ensimmäiset kuusipeurat lienee meille tuotu vasta vuosisadan vaihteen tienoilla tarhaeläimiksi Aulangolle, mutta Ruotsissa niitä tiedetään olleen jo ainakin Juhana III:n metsästys puistoissa 1500-luvulla, ja varhaisimmat tiedot Tanskasta ovat 1200-luvulta. Mutta kuusipeuran istutushistoria alkaa jo paljon varhaisemmalta ajalta. tyyppiä oli esiintynyt. Lisäksi on Suomen. Sama pitänee paikkansa koko eteläisimmässä Suomessa on oletettavissa, että monet kuusipeurahavainnot menevät yleisemmän peuralajin tiliin. Ranskaan ja Brittein saarille. Inkoossa on tarhapeurojen lisäksi arviolta 30 luonnonvaraista yksilöä eri saarilla ja kesän ajaksi myös tarhayksilöt lasketaan vapauteen. Suurin pysyvästi luonnonvarainen kanta meillä on tällä hetkellä Hyvinkään Kytäjällä, jossa peurojen määrä ylittää 40. Professori T. 1930-luvulla tuotiin peuroja myös Kymenlaaksoon, Karhulaan ja juuri ennen talvisotaa myös Haminan Rakilaan, jossa peuroja hoidettiin aitauksessa aina vuoteen 1954 saakka. KUUSIPEURA Matti Helminen Kuusipeuraa ei ole tähän mennessä varsinaisesti tunnustettu Suomen luonnonvaraiseen eläimistöön kuuluvaksi, koska lajia on täällä pidetty lähinnä tarhaeläimenä. Branderin ilmoituksen mukaan Tammelassa jäi kuusipeurauros auton alle marraskuussa 1964, ja Urjalan Kivijärven luonnonsuojelualueella asusti kesän 1965 ajan uros ja 2 sarvetonta yksilöä, joista uros nähtiin seudulla seuraavanakin vuonna. Porvoon Tolkkisissa joulukuussa 1965 maantiekuoleman kokenut peura ei sen sijaan sarvista päätellen ollut Pernajan tarhalta lähtöisin. Kysymys oli lähinnä tarhauksesta, mutta ainakin Kankaisten peurat karkasivat ja elivät sotavuosiin saakka ympäristössä. Pernajasta lienee peräisin se peurauros, joka keväällä 1968 ilmaantui astolan Metsäkylään, ja joka syksyllä jäi auton alle Uudessakylässä. Tällä hetkellä meillä on kuusipeuroja tarhattuna Pernajassa (11 yksilöä) ja Inkoon Hättöössä (23 yksilöä). Todennäköisesti K ytäjältä peräisin olevia yksilöitä on vaeltanut eri tahoille. Jo toisella vuosituhannella ennen Kristuksen syntymää foinikialaiset toivat tämän siron peuralajin sen alkuperäisiltä esiintymisalueilta Vähästä-Aasiasta Välimeren länsiosiin, ja roomalaisten mukana se levisi mm. Inkooseen ilmaantui joitakin vuosia sitten tummaa värityyppiä oleva >>pukki>>, jonka täytynee olla peräisin juuri Kytäjältä, jossa ko. Ne ovat peräisin 1950-luvulla aluksi suureen tarhaan istutetuista yksilöistä. Professori Branderin otaksuman mukaan kuusipeuroja on Lounais-Hämeen alueella enemmänkin, mutta niistä saadaan vähän tietoja, koska niitä ei eroteta valkohäntäpeuroista
Noin v. Ensimmäiseksi peura katosi Sisä-Suomen järvialueelta ja Suomenselän keskiosista, sitten vähitellen myös Pohjanmaalta. On tuskin mikään sattuma, että vajaat sata vuotta myöhemmin myös läntisen Suomen viimeiset hirvet kertyivät samoille tienoille ja että pohjoisesta ja kaakosta tulevat susien vaellusreitit leikkaavat täällä toisensa läntisen Suomen viimeisten metsälappalaisten asuinsijoilla. Ylä-Satakunnassa ja Pohjanmaalla oli vielä vahva peurakanta, ja jostakin Rautavaaran ja Sotkamon rajoilta vaelsi yhä satapäisiä peuralaumoja talven syvälumisimmaksi ajaksi Pohjois-Savon suurille järville Kuopion ympäristöön. \ _,,_ ................ Toinen vahva talvivaellus suuntautui rajan takaiselta Pieningänsalolta Laatokan rannoille ja saariin, kun taas Metsä-Lapin peurat nousivat hankien kasvaessa tunturipaljakoille. Metsäpeuran, suden, karhun ja ilveksen suuret kuolonvuodet sattuvat 1800-luvun jälkipuoliskolle, samoin majavan sukupuuttoon tappaminen. Metsäpeuran levinneisyys käsitti vielä 1800luvun alussa ehkä puolet Suomen kokonaispinta-alasta, mutta jo viidessäkymmenessä vuodessa tämäkin alue ehti supistua puoleen. The distrib11tio11 of 1vild reindeer in Finland in the 11Jid-1 700's ( horizontal Iines; the vertical Iines indicate areas of Ttlore dense pop11latio11). Kahdeksannentoista vuosisadan puoliväliin mennessä ei peuran levinneisyys suurestikaan supistunut, joskin kaskiviljelyn ja tervanpolton siirtyminen yhä kaukaisempiin erämaihin ja metsästyksen tehostuminen aseistuksen parantumisen ansiosta lieneekin vähentänyt jo tuntuvasti eläinten lukumäärää. Ensimmäiset merkittävät historialliset tiedot metsäpeuran esiintymisestä Suomessa ovat peräisin niinkin myöhäiseltä ajalta kuin 1600-luvun alkupuolelta, jolloin peura oli ilmeisesti jo kaikonnut Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikoilta, Varsinais-Suomesta ja ehkä myös Hämeen lounaisista ja eteläisistä osista. ,, ..._,) \ '-..... 1870 peura oli tungettu 107. Ne jäljet, jotka metsäpeura on painanut Suomen paikannimistöön ja kansanperinteeseen, osoittavat, että ainakin aika ajoin sen levinneisyys on kattanut koko maan. Vuonna 1900 metsäpeuroja oli renkaalla merkityllä alueella Raututunturien ja Saariselän ympäristössä (Tegengren'i11 mukaan). Kun nämä tiedot perustuvat enimmäkseen käräjäjuttuihin, joita eri seurueihin kuuluneet metsämiehet nostivat toisiaan vastaan kiistellessään kaadettujen peurojen omistusoikeudesta, on vaikea päätellä, merkitseekö niiden puuttuminen jollakin taholla peurojen puuttumista vai ainoastaan metsästäjien haluttomuutta käräjänkäyntiin. Kaikkein sitkeimmin eteläiset metsäpeurat puolustivat asemiaan Ylä-Satakunnassa, missä vähäinen populaatio lienee säilynyt Parkanon sydänmailla aina vuoteen 1830. _ , ) ., ·, 1 1 ,, \ :, 1 / 1 \ 1 f i.-,1. Lapissa, Kuolassa ja mahdollisesti myös Ruijassa asustanut näiden kahden rodun välimuoto, joka kuitenkin ekologialtaan ja kooltaan muistuttaa niin suuresti metsäpeuraa, että sitä pidetään tässä metsäpeurana, vaikka sen rodullinen luokitus onkin vielä suorittamatta. Metsäpeuran levinneisyys 1700-luvun puolivälissä (vaakaviivoitus; pystyviivo itus merkitsee tiheämpää kantaa) ja nykyisin (tumma alue). Kun peuran kesälaitumet ovat olleet laajoilla suoalueilla ja talvilaitumet jyrkkäpiirteisissä harjumaastoissa ja suurien järvien saarissa ja niemissä, sen esiintyminen on aina ollut epätasaista ja vuodenaikoihin sitoutunutta lähes kaikkialla paitsi Suomenselän ja Maanselän tapaisilla vedenjakajaseuduilla, jotka vähäisiltä osiltaan vielä tänäkin päivänä ovat Fennoskandian viimeisten metsäpeurojen turvapaikkoja. The open circle in the north indicates the distribution in 1900, and the dark area the presen/ situation
vasten ltaraiaa Laatokasta nykyiseen Sallaan saakka. Sikäli kuin Vienan poronhoitoalueella oli enää aitoja peuroja, nekin joutuivat pakenemaan taistelujen tieltä itää kohti, sekaantumaan heitteillä oleviin poroihin ja luomaan poropeuroja, joita jo vuosina 1942 -1944 havaittiin Solovetskin saarilla saakka. Suomenpeuran lopullinen kohtalo ei ollut onneksi suomalaisten käsissä. 1949. Norjan, Kuolan ja Pohjois-Vienan peurat ovat lähes kokonaan villiintyneitä poroja, ja aitoja peuroja on vain Uhtuan ja Vienan Kemin linjan eteläpuolella. Maa, joka oli antanut tappaa nimikkopeuransa sukupuuttoon omilta saloiltaan, sai sen sattuman kaupalla takaisin. Osa niistä alkoi vaeltaa pitkin Maanselän vedenjakajaa luodetta kohti, ja tämän muuttoliikkeen kärkijoukot ylittivät Suomen 108 rajan v. Ei ole tiedossa, millä valtuuksilla vallesmanni luvan myönsi. Se kuva, jonka hakuteosten kartakkeet antavat peuran levinneisyydestä Fennoskandiassa, vaikuttaa lohdulliselta, mutta ei vastaa todellisuutta. Lapin peurakannan rippeet vetäytyivät Kuolaan ja saivat turvapaikan Imandrajärven länsipuolelle v. 1921 muuan peurahirvas saapui jostakin Kuolan tuntureista kosioretkelle savuskoskelaiseen porotokkaan, se tapettiin muitta mutkitta ja ampumislupa hankittiin nimismieheltä vasta jälkikäteen. Jollei niiden suojelemiseksi ryhdytä kiireisiin toimenpiteisiin, karaistunut ja muhkea metsäpeura, joka on Euroopan suurimpia eläinharvinaisuuksia ja kuuluu Suomen luontoon tieteellistä nimeään myöten, tulee jälleen katoamaan ja tällä kertaa lopullisesti. Täälläkään ei ole enää yhtenäistä kantaa, vaan ainoastaan pieniä. Pieningän peurat selvisivät sodasta pelkällä säikähdyksellä, sillä laajamittaiset taistelut eivät yltäneet salon sydänosiin. Toinen maailmansota koetteli kovin Kuolan peuroja, sillä osa niistä ammuttiin ja loput ajettiin Muurmannin radan itäpuolelle, missä ne auttamattomasti sekaantuivat hoidotta jääneisiin poroihin. Kuvaavaa tämän rauhoitusasetuksen kirjaimelle ja hengelle oli, että kun v. Metsäpeuroja on ollut nyt Suomen puolella parin vuosikymmenen ajan. Itä-Karjalan peurojen pelastukseksi koitui taas avara ja lähes asumaton Pieningänsalo sekä Tsirkkakemin ja Kuittijärvien väliset erämaat. Rauhan tulo olikin niille ankarampi koettelemus kuin sota konsanaan, sillä jo nelikymmenluvun lopulla alkoivat niiden laitumilla laajat hakkuut, ja rautatie rakennettiin salon halki Suojärveltä Jyskyjärvelle. 1929 p:rustetusta Lapin luonnonsuojelualueesta. Niiden talvilaitumet ja vasomispaikat ovat ainoastaan muutaman neliökilometrin laajuisia harjuja ja vaaramaita, joita paljaaksihakkuut ja kulotukset välittömästi uhkaavat. Majava rauhoitettiin samana vuonna kun se tapettiin sukupuuttoon, mutta metsäpeura, jonka ruotsalainen eläintieteilijä Einar Lönnberg määritti v. 1913, ainakin kolmetoista vuotta katoamisensa jälkeen. Se pirstoi yhtenäisen populaation ja pakotti arat eläimet etsimään rauhallisempia ruokamaita. Kymmenen vuoden kuluttua sitä oli enää vain Laatokan pohjanpuoleisissa rajapitäjissä ja Sodankylän ja Inarin rajoilla. 1909 omaksi rodukseen antaen sille nimen Rangijer tarandus fennicus 'suomenpeura', rauhoitettiin Suomessa vasta v. Ne ovat tällä välin hiukan runsastuneet, mutta eivät ole oleellisesti laajentaneet levinneisyysaluettaan, joka käsittää vain kapean kaistan rajan tuntumassa. Vuosisadan vaihteessa harhaili muutama yksilö vielä Saariselän tuntureissa sekä Suistamossa ja Suojärvellä, mutta tosiasiallisesti peura oli kadonnut jo sukupuuttoon Suomen rajojen sisältä
Toinen norppia uhkaava vaara on jäljellä, nimittäin selluloosatehtaiden kuitujätteiden aiheuttama vesien saastuminen. Suur-Saimaa on tästä hyvä esimerkki ja pohjoinen osa Haukivedestä toinen. Paitsi eläinlajeja, on luettelossa jo ennestään monien suhteellisen tavallisten eläinten harvinaisiksi käyneitä rotuja, mm. Missä kala ei viihdy, siellä ei myöskään voi norppa elää. Norppa ei elä nykyisin läheskään koko Saimaan vesistöalueella. erillisiä populaatioita, jotka neuvostoliittolaisten asiantuntijoiden mukaan häviävät pian totaalisten metsänuudistusten tieltä, ellei niitä ryhdytä pikaisesti suojelemaan. Merkillistä on, ettei norppia ole kirkkaassa Puruvedessä, jossa on runsaasti ravintoakin, mm. Näistä reliktieläimistä saimaannorppa on ylivoimaisesti suurikokoisin ja ilmeisesti myös harvalukuisin. SAIMAANNORPPA Ilkka Koivisto Jääkausi on järjestänyt luontomme täyteen erilaisia muistoja itsestään luonnonharrastajien ja -tutkijoiden iloksi. Pesä on jyrkän rantakallion tuntumassa, jossa ranta syvenee jyrkästi. Muuan tälläinen >>muistomerkkiryhmä>> on eräissä sisävesissämme elävä reliktieläimistö, satimeen jääneet merieläimet. Saimaan norppa rauhoitettiin v. Saimaannorpasta on puhuttu viime aikoina melko runsaasti elohopeakeskustelujen yhteydessä, koska muutamista norpista tavattiin tähän mennessä korkeimmat elohopeapitoisuudet, mitä missään eläimessä on meillä tavattu. Etelässä norppia on Savonlinnasta aina Suur-Saimaalle asti. Vaikka rauhoituksen jälkeen on jonkin verran myönnetty kalastajille erikoislupia norppien ampumiseen, ei ihmisen taholta tule enää olemaan välitöntä uhkaa norppien olemassaololle. Vuonna 1967 saimaannorppa merkittiin kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön I.U.N.C:n harvinaisten ja erityisen suojelun tarpeessa olevien eläinten luetteloon. Toistaiseksi ei tiedetä, kuinka norppa selviytyy juuri tästä vaiheesta, joka arvattavasti on koko talven vaikein. Idässä norppia on nähty Joensuussa asti; onpa muuan norppa yrittänyt nousta Pielisjokea ylöspäin muutaman kilometrin verran. Kun järvenselkä jäätyy nopeasti, siihen syntyy kutakuinkin aukoton katto. Tämän paikan pitää lisäksi olla sellaisten selkien tuntumassa, joissa kalaa on runsaasti talviseen aikaan. Saimaan nykyinen norppakanta on n. Joskus luolassa on melko pitkiä onkaloitakin. Ilmeistä on, että elohopeavaara on norppien osalta nyt kuitenkin väistymässä, mutta voidaan epäilemättä sanoa, että huomattava osa norpista oli vakavasti vaaravyöhykkeessä. Kallavedessä ja Puruvedessä norppia ei ole tiettävästi ollut koskaan. Elämä sisämaan olosuhteissa tuottaa norpille epäilemättä suurempia vaikeuksia kuin elämä merellä, jossa esimerkiksi jääpeitteen aiheuttamat hankaluudet kestävät lyhyemmän kauden. Merellä eivät norppien pesät ole koskaan rantaviivan tuntumassa kuten Saimaalla. 1955, jolloin sen määrässä oli havaittu vähenemistä ja alettiin pelätä eläimen kuolevan sukupuuttoon. Amurin tiikeri. Mistään suojelutoimenpiteistä ei ainakaan toistaiseksi ole tietoa. Rauhoituksen innokkain ajaja oli dos. Gö·ran Bergman. Lopullisesti talviteloilleen asettuneella norpalla on ilmeisesti aina tukikohtana pesä. Koillisessa norppia tavataan Haukivedessä, mutta ei aivan Varkauteen asti. Suur-Saimaan eteläosien saastaisina vellovien laineiden tuntumassa norpat eivät kuitenkaan viihdy. Pesään johtaa avanto jään läpi, ja itse pesä on lumen alla oleva luola. 100-200 yksilöä (luultavasti lähempänä 100:aa), ja sen vahvuus nyttää nyt pysyvän muuttumattomana. Kallavesi olisikin muuten tällä hetkellä saastaisuutensa vuoksi sopimaton hylkeille. kuuluisia Puruveden muikkuja. Kun ammattimainen kalastus vähitellen loppuu ainakin verkkopyynnin osalta, loppu109. Merellä norpalla on tällaisia pesiä yleensä ahtojäissä, mutta usein myös aivan kiintojäässä. Tästä itään norppia on Heinävedellä aina Pilpan kanavaan asti. Ilmeisesti sillä on aina tiedossaan virtapaikkoja, joissa se pääsee nostamaan kuononsa ilmakehän puolelle, tai sitten se pitää jäätymisvaiheessa joitakin avantoja auki jatkuvasti
Nämä eläimet eivät tiettävästi koskaan lisääntyneet, ja toinen niistä kuoli todennäköisesti vasta v. 17 eurooppalaiseen eli vanhamajavalajiin (Castor fiber L.) kuuluvaa majavaa. 1955 450-500 kpl, joista 75 % kanadalaista alkuperää. Ainoakaan kalastaja ei ole ollut >>käärmeissään» siitä, että norppa on kilpaileva yrittäjä kalavesillä. 110 javakannasta kuten Majavalampi, Majavalantto, Majavalehto, Majajärvi ja Majavan kylä. Vuonna 1960 hän arvioi kannan suuruudeksi 500600 majavaa. Majavakantamme kehitys 1960-luvulla näyttää edelleen jatkuneen suotuisana. Tiettävästi viimeinen majava ammuttiin Sallan Eniönjoesta v . Tämän perusteella majavakantamme suuruus on tällä hetkellä 1800-3000 eläintä. 1966. Historiallisena aikana majava oli tärkeä riistaeläin, ja majavannahkoja käytettiin maksuvälineenä. , 'f:1 .' 1-''1 / -~ ;/ . 1937 7 kanadanmajavaa (Castor canadensis Kuhl), jotka vietiin Säämingin valtionpuistoon, Huhkojärvelle ja Pohjan valtionpuistoon. Nykyistä levinneisyyttä osoittava kartake on piirretty Valtion riistantutkimuslaitoksen v. Todellisia majava-alueita ovat Saimaan ympäristöt (700-1100 eläintä) sekä Pohjois-Karjala (700-1300 majavaa). Vuonna 1936 tuotiin Norjasta vielä kaksi majavaa Hyvinkään Pienviljelysneuvojaopistolle, josta ne myöhemmin karkasivat lähiympäristöön. Istutetut eläimet sopeutuivat mainiosti ja alkoivat lisääntyä. 1868 eli samana vuonna, jolloin majavan rauhoittamista koskeva säännös lisättiin metsästyslakiin. Nämä laskettiin vapaaksi seuraaviin paikkoihin: Evon valtionpuistoon Lammille, Pohjan valtionpuistoon Ruovedelle, Huhkojärvelle Keuruun ja Koskenpään rajamaille, Noormarkun Kortejärveen sekä Kittilän Pallasjärveen (kartta). 1965 suorittaman koko maan käsittäneen majavatiedustelun pohjalta. rotujen) väliset eroavuudet ovat suhteellisen vähäiset. Vihanninjoen lietekerroksesta löydetty majavan leukaluu, joka on ajoitettu Litorinakaudelle. Metsäneuvos Olavi Linnamiehen mukaan majavakantamme suuruus oli v. Tästä on totodisteena mm. 1945 majavia Ilomantsiin ja myöhemmin useita eläimiä Lappiin. Ruotsissa v. Viimeksi mainittuihin paikkoihin istutettiin siis alunperin kahta majavalajia. Monet vielä nykyisin käytössä olevat paikannimet kertovat maamme alkuperäisestä ma-.~ j~ .,~ ~ J ) ' . Näiden lajien (t. Asutuksen tunkeutuessa yhä kauemmaksi majavat vähenivät vähitellen. MAJAVA Seppo Lahti Jääkauden jälkeen majavan (Castor fiber L.) yleistyminen ja leviäminen lienee Suomessa kuten Ruotsissakin tapahtunut pääasiassa lämpimän kostealla Litorinakaudella. Erikoisesti Säämingin kanadanmajavat lisääntyivät voimakkaasti ja levisivät lähiympäristöön. Vastaajia pyydettiin arvioimaan alueensa majavien enimmäisja vähimmäismäärä. Monet ·kalastajat, joiden toimeentuloa vesien likaantuminen on kaventanut, pitävät norppaa >>kärsijätoverina>>. Näiden lisäksi saatiin Pohjois-Amerikasta v. Evon vanhamajavakanta lienee 1950-luvun loppupuolella ollut yhden eläimen varassa, ja myös sinne tuotiin Saimaan alueelta kanadanmajavia. Siellä on myös havaittu vaelteluja itärajan yli.. vat norppien aiheuttamat suoranaiset vahingot. 1935 myös Suomeen tuotiin Norjasta. 1922 onnistuneesti suoritettu majavien uudelleenistutus ilmeisesti vaikutti siihen, että v. Niinpä sieltä siirrettiin jo v. Kaikki kalastajat ovat sanoneet, että kalaa on kummallekin osapuolelle riittämiin, ja he pitäisivät suurena vahinkona, jos tuota >>viiksikästä rehvaketta>> ei olisi enää kurkistelemassa heitä, kun he vetävät muikkunuottaa syysillan hämärtyessä kallioisen saaren rantaan
Evo; 4. Majavan istutuspaikat ja nykylevinneisyys. 1000 majavaa. 1961-67 n. Tutkimus kannan rakenteesta on parhaillaan käynnissä. Suurimmilla majava-alueilla on ollut myös parin viikon avoimia metsästysaikoja. IlomantsiPielisjärvi; 8. Ruovesi-Keuruu; 3. T he p rese11t distributio11 of bcaver i11 Fi11/a11d. Turkiseläimenä piisami on ollut tunnettu jo vuodesta 1638, ja nykyisin se on tämän mantereen tärkein turkiseläin. Suon halki virtaavan Nälämänjoen majavamaisemissa on todellisen erämaan tuntua. Risti viittaa Kauhajoella asuvaan yksinäiseen vanhamajavaan. Toisaalta pitäisi valita seutuja, missä majavat saisivat suhteellisen vapaasti tehdä rakennelmiaan. Sääminki-Saimaa; 7. Vanhamajavan istutuspaikat on merkitty pistein, kanadanmajavan istutuspaikat renkain, ja puoliavoimet renkaat osoittavat paikkoja, joille on istutettu molempia kantoja. Pallasjärvi; 5. Numerot viittaavat seuraaviin istutuspaikkoihin : 1. Tällä valtavalla alueella se esiintyy 16 roduksi pirstoutuneena. Kanadanmajavaa on todennäköisesti valtaosa, mutta eräät tiedot viittaavat myös lajien risteytymiseen mm. Samasta syystä piisameja 111. Lapin osalta kartake on summittainen, koska tarkat tiedot puuttuvat. Eräillä alueilla kantaa ei enää saisikaan päästää kasvamaan. Myös Noormarkun istutusalueella on edelleen pienehkö majavakanta. Kokonaisuutena katsoen majavan uudelleenistutus on onnistunut hyvin, ja lajiköyhä nisäkäsfaunamme on karttunut arvokkaalla jäsenellä luonnonystävien iloksi. Tällaiseksi sopisi mainiosti Patvinsuon rauhoitusalue Ilomantsin ja Pielisjärven rajamailla. Noormarkku; 2. The horizonta/ Iines refer to beavers of Ca11adia11 origin, and the vertica/ Iines to those of Nonvegian origin. Majavankaadosten keskimääräinen läpimitta on tavallisesti vain 3-4 cm. PIISAMI A tso A rtimo Piisamin luontainen levinneisyysalue käsittää suurimman osan Pohjois-Amerikan mantereesta. Virallisen tilaston mukaan vuosina 1956-60 ammuttiin 255 majavaa (Linnamies) sekä vv. H ämeessä ja Keski-Suomessa arvioidaan olevan 100-150 majavaa ja Lapissa 150-350. Pystyviivoitus osoittaa vanhamajavan ja vaakaviivoitus kanadanmajavan nykyiset levinneisyysalueet. Majavat suosivat pieniä lampia ja rauhallisia puroja, joiden rannoilla on riittävä lehtipuukasvusto. Tästä syystä piisamikantoja on pyritty siellä lisäämään istuttamalla sitä uusille alueille tai sellaisiin vesistöihin, joista ne syystä tai toisesta ovat hävinneet. Toisaalta Utsjoelle saattaa lähivuosina tulla vanhamajavaa Norjan puolelta. Hyvinkää ; 6. Koivu ja haapa ovat tärkeitä, mutta erittäin runsaasti majavat syövät myös pieniä pihlajia, leppiä ja pajuja. T he circ/es, dots and intermediate symbols refer to places of introduction of beavers of Canadia11 or Nor,vegian origin, or both, respectively. Pohjois-Hämeessä. Ruotsalaiset tuntuvat olevan hieman huolissaan suomalaisten majavien mahdollisesta siirtymisestä Tornionjoen yli, koska Ruotsin majavat ovat eurooppalaista lajia, kun taas Suomen Lapin eläimet lienevät valtaosaltaan kanadalaista perua. Patoamisista johtuneiden tulvavahinkojen vuoksi majavien ampumiseen on viime vuosina myönnetty kaatolupia. Kesällä majavat syövät paljon vesikasvien juurakoita. Koska eläinten lukumäärä kuitenkin on edelleen lisääntynyt, on todettava majavakantamme kestävän verotusta. Lappi. Maamme majavakannan tämän hetkinen koostumus ei ole tarkoin tiedossa
Piisami on maassamme rauhoitettu, mutta keväällä ja alkukesästä pyynti yleensä sallitaan kunakin vuonna erikseen määrättävänä aikana. Nämä olivat Ohiosta peräisin olevien piisamien jälkeläisiä. Virginian piisameja, tummempaa ja turkisarvoltaan arvokkaampaa rotua. 1955 (603 000), V. 1950 (262 000), V. Tehokkaalla pyynnillä näitä vahinkoja voidaan kuitenkin vähentää. Ensimmäiset piisamit istutettiin maahamme vv. SIILI Paavo S1,omalainen Siili kuuluu monessa suhteessa alkeellisten hyönteissyöjien nisäkäslahkoon. Suurimmat saaliit saatiin vuosina 1937 (240 000), v. 1967 (219 000). 1963 (195 000) ja V. Viipurin ja Sortavalan alueilla ne ovat viihtyneet hyvin, ja neuvostoliittolaisten tutkijoiden mukaan noin 10-20 % vuotuisesta saaliista on Virginian piisamia. Marylandista hankittiin lisäksi nk. Voimakas piisamikanta saattaa aiheuttaa melkoisia vahinkoja kalojen verkkopyydyksille ja kalanviljelyslaitosten pengerryksille. Faunassamme on tässä suhteessa ollut tyhjiö, jonka piisamit ovat täyttäneet. ajanjaksona ollut noin 136 000 kpl. Pyyntikauden pituus säädetään piisamikantojen vahvuuden mukaan. Ensimmäiset piisamit tuotettiin meille Tsekkoslovakiasta. Pohjois-Norjasta on myös tietoja piisamien esiintymisestä siellä, ja ennen pitkää orjakin ilmeisesti saa lukea piisamin faunaansa kuuluvaksi. Siili on hämäräeläin, joka nukkuu vuorokautista unta noin 16-18 tuntia vuorokaudessa. Nykyisin levinneisyysalue ulottuu Ahvenanmaalta ja Etelä-Suomen rannikoilta Tornion-Muonion joen vesistön keskivaiheille ja Kemijoen vesistössä miltei latvavesiin saakka. Piisamin nopea leviäminen ja akklimatisoituminen maahamme johtuu ilmeisesti paitsi sopivista olosuhteista myös siitä, että vesistöjemme rannoilla ei luontaisesti ole ollut sellaista kuluttajaa, joka käyttäisi hyväkseen tarjona olevan vesikasvillisuuden ja eläinravinnon simpukat. Meillä piisamisaaliit ovat vv. Vuosina 1945 ja 1954 pyyntiä ei laisinkaan sallittu. Etenkin lummeja järvikaislakasvustot ovat joutuneet huomattavasti kärsimään. Keskimääräinen saalis on po. Etelä-Saimaan alueelta niitä saadaan eniten, noin 10 % saaliista. Itse siilin suku on vanhin maapallolla nykyisin elävä nisäkässuku, todellinen >>elävä fossiili>>. Virginian piisamit, jotka ovat kotoisin eteläisemmiltä alueilta kuin nimirotu, eivät ole maas-· 112 samme viihtyneet yhtä hyvin. Hyvin nopeasti, noin 35 vuodessa (vv. on istutettu ja tarhattu myös Pohjois-Amerikan mantereen ulkopuolelle Euraasiaan Brittein saarilta lännessä, Mongoliaan, Kiinaan ja Japaniin saakka idässä. Kun luonnonvaraiset kannat lisääntyivät, tarha toisensa jälkeen lopetti toimintansa kannattamattomana. Monissa vesistöissä piisamit ovat, varsinkin leviämisen alkuaikoina, harventaneet vesikasvillisuutta. 193367 vaihdelleet 25 000-600 000. Myös talvipyyntiä on kokeiltu. Piisamien tarhausja istutustoimenpiteet olivat Euroopassa 30-40 vuotta sitten kiihkeimmillään, ja innostus levisi myös meille. Useimmat istutukset tehtiin kuitenkin kotimaisissa tarhoissa kasvatetuista tai niistä karanneista, luonnossa lisääntyneistä kannoista. Pohjois-Amerikan piisamikannoissa esiintyy selvä 10-vuotisjaksoisuus. Tämän lisäksi se talvisin vaipuu unta paljon syvempään talvihorrokseen, jonka aikana eläimen lämpötalous täysin muuttuu: eläin, joka kesällä on tasa. Tornionjoen vesistöstä piisamit ovat aivan odotetusti laajentaneet asuinaluettaan myös Ruotsin puoleisiin vesistöihin, jonne suoritettiin jokin istutuskin. Myös Kanadasta tuotettiin meille nimirotuun kuuluvia yksilöitä. Osittain ne lienevät sulautuneet nimirotuun. 1919-20 Kajaanin seutuun, ja sen jälkeen piisamitarhoja perustettiin maahamme eri puolille ja niitä istutettiin sopiviin vesistöihin kaikkiaan lähes 300 paikkakunnalle Hankoniemestä Inariin. 1920 -55) piisamit miehittivät käytännöllisesti katsoen miltei kaikki niille sopivat vesistöt
M. Vanhimmat selkärankaiskäsikirjamme (Malmberg 1872, Mela 1882) kertovat, että siili oli 1800-luvun jälkipuoliskolla vielä harvinainen etelä-Suomessakin, mutta Melan ja Kivirikon >>Suomen luurankoiseb> v:lta 1909 mainitsee, että laji on jokseenkin yleinen Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen saaristoissa ja harvinaisempi Suomenlahden rannikkoseuduissa. 1929 sen puuttuvan kuitenkin tammivyöhykkeemme itäosista, Lopuksi K. Kivirikko käsikirjassaan >>Suomen selkärankaiseb> v :lta 1940 ilmoittaa, että siilikantamme on >>Suomen luurankoisten» ilmestymisen (1909) jälkeen kolmessa vuosikymmenessä suuresti Siilin levinneisyys v. The circ/e indicates a11 area of 1111st1cce{/iil i11troductio11. -' ... lämpöinen, muuttuu tietyissä rai01ssa vaihtolämpöiseksi, jonka ruumiinlämpö on vain muutaman asteen nolla-astetta korkeampi. ,' • • \ ' -I · / \ \ ' 1 ' \ . The diitrib11tio11 of 11111skral i11 Fi11/a11d i11 192 7 ( dark areas), i11 193 7 ( vertical Iines), a11d i11 1962 ( horizo11tal Iines). The distrib11tio11 of hed,gehog i11 Fi11/a11d i11 1952 ( vertica li11es) a11d i11 1964/65 (horizo11ta/ /i11es) . 1 , ... Rengas osoittaa Inarinjärveen tehtyä istutusta, joka ei onnistunut. The open circ/es i11dicate areas wbere hedgehogs have been bro11ght from tbe Soviet U11ion, a11d the dots i11 the 11orth indicate places ,vhere i11divid11al specimens, once introd11ced, are k1101v11 to bave 1vi11fered succesf11lly. E. L,...,,.f'.._,) -, \ ) \• ,, ; \ J 1 ' 1 ' .. Levander huomauttaa v. ,_ ..._,, \ ', \ "-. • \ ,. Pohjoisen pisteet osoittavat paikkoja, joissa istutettujen siilien on todettu talvehtineen. Hausjärveltä, Tuusulasta ja Mäntsälästä. Etelän avoympyrät osoittavat paikkoja, joille on tuotu euvostoliitosta siilejä. 1962 (vaakaviivotus), jolloin levinneisyys oli laajimmillaan. Palmen lukee v. ' ,, r Piisamin levinneisyys v. 1911 siilin tammivyöhykkeemme lajistoon kuuluvaksi ja K. \ I I \ '. A . 113. ,, /" ........ Kun siilin talvihorroskausi Helsingin seudussa kestää noin 7 kuukautta, niin eläin on enintään noin kaksi kuukautta vuodesta hereillä ja aktiivinen, noin kymmenen kuukautta se taas viettää talvihorrosja unitilassa. J. 1927 (tummat alueet), v. As the mai11 reaso11 for the spread has been lra11spla11tations l?J ma11, the distribution may 1101 he as 1111ifor111 as i11dicated by tbis map. Se tunnettiin myös Laatokan saaristosta ja Sortavalasta. Se asustaa myös vuoristoissa yli 1000 m :n korkeudessa saakka. 1952 (pystyviivotus) ja vv. Sisämaasta se mainitaan mm. Siiliä tavataan miltei kaikkialla Euroopassa ja suuressa osassa Etuja länsi-Aasiaa, jopa Ison valtameren rannikolla saakka. 1937 (pystyviivotus) ja v. 1964/65 (vaakaviivotus). Koska siilin leviäminen johtuu suureksi osaksi istutuksista, on tässä yhtenäiseksi merkityn levinneisyysalueen sisälle jäänyt aukkoja, jotka kuitenkin täyttynevät nopeasti. , ,: • J
1956 L. Sen asuinalueen pohjoisraja kulki Kalajokilaakson pohjoisrantaa pitkin Pyhäntään, missä se yhtyi Oulun läänin rajaan. lisääntynyt ja levittänyt aluettaan sisämaahan päin. oheista karttaa). Fysiologisen eläintieteen osaston saama aineisto siilin levinneisyydestä v. Yhtenä syynä siihen nopeaan leviämiseen on epäilemättä ollut 1930-luvun lämpökausi. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl :n tilauksesta 20 % :n alennus).. Keski-Euroopassa siilien moottorikuolema on vieläkin suurempi. Saapuneet vastaukset osoittavat myös sen suosion, joka siilillä on maassamme. Vastauksista kävi myös ilmi, kuinka ihminen on levittänyt siiliä (ks. Paitsi Pohjanmaata siili on asuttanut osan Pohjois-Savoa, ja varsinkin osan Pohjois-Karjalaa. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Merkin hinta on 4 mk 50 p. 1964-65 on myös esitetty oheisessa kartakkeessa (Kristoffersson, Soivio ja Suomalainen, Suomalaisen Tiedeakatemian T oimituksia A IV: 102, 1966). Ilmeistä myös on, että yhä enentyvä biosidien käyttö koituu siilien tuhoksi. Kun Helsingin yliopiston fysiologisen eläintieteen osasto vuosina 1964-65 tiedusteli kiertokirjeitse siilin levinneisyyttä maassamme, kyselylomakkeita palautettiin runsaat 1700 kpl. Siivonen ilmoitti siilin asuttaneen jopa Kajaanin ja Oulun. Pohjoisimmat löytöpaikat olivat ilmeisesti kuitenkin hajanaisia >>sillanpääasemia>>. Ohessa kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Mutta kun on liikkunut moottorija maanteillämme, on nähnyt myös sen tuhon, joka moottoriliikenteen kasvaessa on kohdannut siilikantaamme. Meillä Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla elävä siili on sidottu ihmisasutukseen ja asumataajamiin. Pohjoisimpina löytöpaikkoina Kivirikko mainitsee Alavuden ja Kauhajoen. 114 Tämän linjan pohjoispuoleltakin on tietoja satunnaisesiintymistä. Ja v. Biosidit eivät uhkaa siiliä välittömästi, mutta niitä kertyy siilien saaliseläimiin. Kun siilejä on >>istutettm> monin paikoin sisäSuomeen, niin on monesti vaikea päätellä, ovatko ne levinneet uusille alueille omin päin. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Tähän saakka siili on hyötynyt ihmisestä. Tämän v uoksi tietomme siilin nykylevinneisyydestä on melko hyvä. Kylmät sotatalvet 1940-luvulla verottivat monin paikoin kovasti siilikantaamme, mutta kun Riistantutkimuslaitos ja tämän kirjoittaja 1950-luvun alussa suorittivat tiedustelun siilin levinneisyydestä maassamme, tulos oli oheisen kartakkeen mukainen. Siili oli jälleen yleistynyt ja levittänyt aluettaan pohjoiseen