E K O L O G IS E T U L K O IL U V A A T T E E T . M Ä Y R Ä . Kukoistava LIMINGANLAHTI MIKSI PUUTIAISET runsastuvat. Hurmaava vihreys. L E N A N S U IS T O . P U U T IA IN E N . HURMAAVA VIHREYS 9.5.2019 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 4 | 2 19 K A S V IH A R R A S T U S . L IM IN G A N L A H D E N L IN T U P A R A T IIS I. F IS K A R S IN M Ä K I. A R K T IN E N M U U T T O . HYÖNTEISMYRKKYJÄ metsissäkin Aikaistunut ARKTINEN MUUTTO Kevät on paras aika ihastua kasveihin. 4 Irtonumero 9,50 € Kevät on paras aika ihastua kasveihin. N E O N IK O T IN O ID IT
Koko kevään jatkuva soidin on kukolle kova urakka. Kiireet helpottavat vasta kesäkuussa.. K E V Ä T Aamuvirkku KUVA OSSI ILVONEN / VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES UKKOMETSO aloittelee aamuhämärissä kulautteluaan ja hiomistaan
24 Kuka tömistelee katollani. 46 Sattuman varassa Puutiaisen elämä on pitkälti odottelua. 28 Kohti koillista Kävimme seuraamassa arktisten lintujen vaikuttavaa muuttoa. JU SS I H EL IM Ä KI Usean isännän puutiainen Uusin tieto puutiaisista ja niiden levittämistä taudeista. H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV A LO V ES AM AT TI VÄ Ä R Ä = kannessa mainittu 14 Tunne laji Kasviharrastus vie mennessään, kun vastapuikeus ja muut termit on selvitetty. Liminganlahden vierailijoihin kuuluu myös itämerennorppa. 40 Myrkkyjä kaikkialla Neonikotinoideja on käytetty myös metsäpuiden taimien myrkkykäsittelyyn. 50 Lintujen Liminka Suomen paras lintulahti on lähellä Oulua. 4 SUOMEN LUONTO 4/2019 4 SUOMEN LUONTO 4/2019 Sisällys 4/2019 24 M IK A H O N K A LI N N A Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta: Venäjän kaatopaikat 57 Kolumni: Mirjami Linkola 66 Homo sapiens: kapellimestari Teemu Honkanen 68 Kotona 70 Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Kysy luonnosta 80 Paras juttu & Lukijoilta 82 Luonnoskirja Maan paras lintulahti Liminganlahti on todellinen lintuparatiisi, jossa moni laji on runsaimmillaan Suomessa. 34 Minne arktika vie. Mäyrä ei hevillä tule esiin maanalaisesta maailmastaan. 58 Vastuullisesti ulkona Ulkoiluvaatteiden teknisyys on luonnolle ongelma. 62 62 Mankinjoki virtaa Fiskarsinmäen suojelualueella Espoossa. 62 Lehdon rauhassa Espoolainen lehto yllättää kauneudellaan. 46 50. Suomalaisretkikunta pääsi tutustumaan Lena-joen suistoon Venäjällä. Mäyrän luolasto voikin olla aivan jalkojesi alla
www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto @SuomenLuonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi TO M II M U U KK O N EN 28 Sepelhanhet ovat osa arktisten lintujen mahtavaa muuttoa Suomenlahdella. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. no. 4/2019 SUOMEN LUONTO 5 Tunnetko kasveja. www.climatecalc.eu Cert. Kannen sanikkaisen kuvasi Taru Rantala (Vastavalo). CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 79 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Anna Tuominen (vs.) 040 565 2635 Jouni Tikkanen (toimivapaalla) Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. 78. Heräävä vihreys jäsentyy sivuilla 14–22
Professori Heikki Henttonen kuitenkin varoittaa vetämästä nopeita johtopäätöksiä. Sellainen tunne jäi, että viime kesän kuivuus olisi verottanut puutiaiskantaa. Polku on heinittynyt, ja siellä täällä näkyy kauriiden jätöksiä. Niinpä olin erityisen tarkkana retkeillessäni taas Kökarissa tänä keväällä. En neljän päivän aikana löytänyt ensimmäistäkään, mikä ei ehkä ollut ihme, sillä retkeen osui pakkasyökin. Houkuttaisi kulkea niiden reittiä, mutta ajatuksissa vilkkuvat varoitusvalot: puutiaisvaara! Viime vuoden heinäkuussa kävin Ahvenanmaalla, Kökarissa kesken kovimpien helteiden. Aikuiset puutiaiset ovat sitkeitä ja säilyvät maan koloissa kuivien kausien yli. – ne olivat kadonneet kuin maan nieleminä. Kesä on pian täällä, eikä puutiaisten kannata antaa pilata lomaa. Varjoisissa tai puolivarjoisissa metsäreunoissa ja poluilla, joissa on kostea maaperä ja kenttäkerroksessa säären korkuista kasvillisuutta. Saari oli rutikuiva, eikä puutiaisia löytynyt viikon aikana kuin yksi nym. Omista niille kuitenkin pieni hetki ja ilmoita oma puutiaishavaintosi kyselyymme osoitteessa www.suomenluonto.. Monella on käsitys, että niitä voi olla missä vain, mutta sekään ei ihan pidä paikkaansa. Eniten niitä on siellä, missä metsäkauriit ja muut eläimet liikkuvat. 6 SUOMEN LUONTO 4/2019 A N N A RI IK ON EN. Niin ne olivatkin: puutiaiset pakenevat kuivuutta karikkeeseen, mutta se ei tarkoita, etteikö niitä taas olisi tutuilla paikoilla heti kun sade on kostuttanut maaston. Toukat ovat herkempiä pakkasille, myyräkantojen vaihtelulle ja ehkä kuivuudellekin, mutta mahdollinen vaikutus näkyy vasta kahden vuoden päästä, kun viime kesän toukat kehittyvät aikuisvaiheeseen. Olisiko puutiai sia nyt paljon liikkeellä. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Jossakin väitetään, että niitä kuhisee heinikossa, toisen lähteen mukaan niitä on eniten kangasmetsässä. Tämä on selvästi eläinten väylä ranta niitylle, tuoreen heinän äärelle. Ohjeet siitä, mistä puutiaisia saa ja mistä ei, ovat epämääräisiä. SA M PO KI V IN IE M I / VA ST AV A LO PÄÄKIRJOITUS Puutiaisretkellä LEPPIEN VARJOSTAMA polku vie lehdon läpi viehättävään rantapoukamaan. /puutiainen Lisää puutiaisista tässä lehdessä sivuilla 46–49. Ainakin Kökarissa puutiaisia on varsin keskittyneesti tietyillä paikoilla, ja välissä on isoja alueita, joilla niitä ei ole juuri lainkaan
Lierojen ruokaa on lakastunut, mikrobien asuttama kasviaines. T O IM IT TA N U T A N N A T U O M IN E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Hemmottele lieroja TÄHÄN AIKAAN VUODESTA kauriiden vasat ottavat haparoivia ensiaskeleitaan ja tervapääskyt saapuvat. VINKKI Nauti valoisista alkukesän öistä ulkona. Peltoliero sukkuloi pintamaassa, onkiliero karikkeessa ja aivan sen alla. KORVASIENEN VOI YRITTÄÄ HOUKUTELLA ESIIN RIKKOMALLA MAAN PINTAA PAIKASTA, JOSTA SIENTÄ ON AIEMMIN LÖYTYNYT. Puutarhurille liero on korvaamaton apuri, mutta niitä ei kannata jäädä odottelemaan. Päivänpaistetta riittää Utsjoella heinäkuun loppuun saakka. yöttömästä yöstä nautitaan napapiirillä asti, ja etelämpänäkin Auringon reuna jää pilkistämään horisontin yli. Lieron suoliston läpi kulkiessaan lehtikarike ja ruohonleikkuutähteet muuttuvat mainioksi kasvualustaksi, josta kasvien on helppo saada ravinteita käyttöönsä. Käännä rikkakasvit maan sisään matojen ruoaksi, mutta varovasti – kovakourainen maan kääntäminen on lieroille haitaksi. Kesäpäivän seisauksena 21.6. Nappaa kevätversot talteen VILLIVIHANNEKSET kannattaa hyödyntää nuorina versoina, sillä silloin ne ovat pehmeitä ja parhaan makuisia. Maaperäekologi Jari Haimi Jyväskylän yliopistosta kertoo, että etenkin maan läpi tiensä syövät lierot leviävät hyvin hitaasti. Aurinko lakkaa laskemasta Suomen päälaella, ja alkaa keskiyön auringon aika, yötön yö. 16.5. Suomen maaperässä mönkii melkein kaksikymmentä lierolajia, joista tutuimpia ovat kasteliero, peltoliero ja onkiliero. TOUKOJA KESÄKUUSSA ALKAA SIENIKAUSI. VINKKI Jätä keräämäsi kasvin juuret maahan. Kaikkia niitä tarvitaan, sillä lierot kuohkeuttavat maa-ainesta mennessään, ja niiden käytäviä myöten maahan siirtyy happea ja kosteutta. HUHTA SIENET NOUSEVAT LEHTIMETSIIN JA ONNEKKAIMPIEN PUUTARHOIHIN, JA KORVASIENET KANSOITTAVAT HAKKUUAUKKOJA. Silloin se voi kasvattaa uuden verson leikatun tilalle ja satokausi jatkuu.. ”Lieroja voi siirtää kukkapenkkiin kompostin tai muun runsaslieroisen maan mukana”, Haimi neuvoo. Luonto ei käy nukkumaan: iltayöllä kulkiessasi voit kohdata vaikkapa metsänpohjalla rapistelevan siilin. 4/2019 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri L ierot aktivoituvat, kun routa alkaa hellittää otettaan. Kukin laji elää omalla tavallaan maan eri kerroksissa. Kesän korvalla maistuvat tutut vuohenputki, maitohorsma ja nokkonen. Kasteliero kaivaa pystysuoran käytävän, joka voi olla yli metrin syvyinen. Testaa erilaisia reseptejä ennakkoluulottomasti, mutta pidä huolta siitä, että olet tunnistanut herkkusi oikein. VINKKI Tee lieroille lokoisat oltavat puutarhassasi. Huolehdi myös tasaisesta kastelusta, sillä siitä nauttivat niin lierot kuin kasvitkin. Aamuyön tunteina pääset kuuntelemaan lintujen konserttia komeimmillaan, kun äänessä ovat taiturimaiset rastaat, kerttuset, satakieli ja punarinta
LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Metsä suojaa T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Metsien varjostuksen vaikutus onkin luultua suurempi. TIESITKÖ. Metsän siimeksestä poistuvat Suomessa vain harvoin esimerkiksi metso ja pohjantikka. Se auttaa metsälajeja pärjäämään lämpenevässä ilmastossa. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN JA A KK O VÄ H Ä M Ä KI / VA ST AV A LO 8 SUOMEN LUONTO 4/2019 Pikkusieppo on ikimetsien laji.
Metsän viilentävän vaikutuksen havaittiin olevan suurinta tropiikissa. RIIKKA KAARTINEN H A N N U H U O V IL A / VA ST AV A LO 4/2019 SUOMEN LUONTO 9 Suomessa. RIIKKA KAARTINEN H A N N U H U O V IL A / VA ST AV A LO. 850 YÖPERHOSLAJIA esiintyy Suomessa. Siten metsälajit eivät koe ilmaston lämpenemistä ja äärimmäisiä säävaihteluita yhtä voimakkaina kuin avointen elinympäristöjen lajit. Kansainvälisen luontopaneelin 2016 julkaisema raportti paljasti, että maailmanlaajuinen pölyttäjäkato uhkaa sekä luonnonvaraisia että viljelykasveja. Uutiset hyönteisten nopeasta vähenemisestä eri puolilla maailmaa ovat korostaneet tarvetta pölyttäjähyönteisten nykytilan selvittämiselle. Eri paikoilta tutkittiin kahta mittausta kultakin: yhtä metsän sisältä, toista sen ulkopuolelta. Siten myös talousmetsien hoidolla on suuri merkitys sille, kuinka metsälajit selviävät ilmastonmuutoksesta. Niiden seuranta alkoi 1993. Tiedot hyönteiskantojen tilasta ovat Suomessa puutteelliset. n Metsien säilyttäminen auttaa hillitsemään ilmaston lämpenemisen haitallisia vaikutuksia. Arvoja verratessaan tutkijat huomasivat, että ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu on metsässä vähäisempää ja hitaampaa kuin avoimilla paikoilla. Samoin lämpötilan lasku tapahtuu metsän sisällä ympäristöä hitaammin. Yllättävää oli, että metsän tyyppi, eli se, oliko metsä ikivihreää, lehtitai sekametsää, ei vaikuttanut sen kykyyn tasata lämpenemistä. Siksi pölyttäjien seurannan tehostaminen on tarpeen Suomessakin. Vastaavanlaisia seurantoja tehdään monissa muissakin EU-maissa, ja niitä on tarkoitus edelleen laajentaa Itäja Kaakkois-Eurooppaan. 153 MILJARDIA euroa on maailman hyönteispölytyksen arvo. Myöskään maaston muodot, rannikon läheisyys tai puuston korkeus eivät vaikuttaneet metsän lämpöoloihin. Nykyisin Syke osallistuukin kahden perhosseurannan ylläpitoon. SEURAA KIMALAISTA! SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS (Syke) aloittaa pölyttäjähyönteisten seurannan tulevana kesänä. Tavoitteena on muun muassa selvittää pölyttäjähyönteisten kantojen tila, järjestää kansallinen kimalaisseuranta ja arvioida hyönteispölytyksen taloudellinen arvo. 4/2019 SUOMEN LUONTO 9 TIM O M EL A N TIE / VA ST AV A LO METSÄ HILLITSEE lämpötilan suuria ja nopeita muutoksia muodostamalla sisäänsä ympäristöään vähemmän vaihtelevan ilmastotaskun. Tutkimus selvitti myös mitkä tekijät mahdollisesti säätelevät metsän lämpötilaa. Vastaavanmuissakin EU-maissa, edelleen laajentaa Itäja Kaakkois-Eurooppaan. 1999 VAPAAEHTOISET alkoivat laskea maatalousympäristöjen päivä perhosia Suomessa. Seurannassa on paljastunut muun muassa ilmastonmuutoksen aiheuttama pohjoisten lajien vetäytyminen ja eteläisten lajien levittäytyminen. Arvio julkaistiin Ecological Economics -tiedelehdessä vuonna 2008. Tuore Nature Ecology & Evolution -sarjassa julkaistu tutkimus veti yhteen 74 aikaisemman tutkimuksen lämpötilatiedot 98 eri paikalta ympäri maailmaa. Tutkimus osoittaa, että metsien peitteisyyden ja monimuotoisen puulajiston säilyttäminen auttavat hillitsemään ilmaston lämpenemisen haitallisia vaikutuksia metsälajistolle. Professori Miska Luoto Helsingin yliopistosta oli mukana tutkimuksessa
Se julkaistiin Journal of Applied Ecology -tiedesarjassa. Ne koskevat mm. Ne ottavat talteen hukkaja ylijäämälämpöä. Lämpöenergia siirtyy kaukolämpöverkossa hyödynnettäväksi. Lämpöpumpun kaukolämpöteho tulee olemaan noin 13 MW ja se vähentää hiilidioksidipäästöjä noin 30 000 tonnia vuodessa. Tutkimus tehtiin Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden yhteistyönä. (RK) Merivesi-lämpöpumppu Helsinkiin HELSINGIN Vuosaaren voimalaitoksessa otetaan käyttöön uusi lämpöpumppu, joka hyödyntää lämpöenergiaa voimalaitoksen sisäisestä jäähdytysvesikierrosta sekä kesäaikana merivedestä. ”Myös puolen asteen lisävähennys on mahdollinen, jos uusiin aineisiin siirryttäessä parannetaan laitteiden energiatehokkuutta. 20 09 : AT M O SP H ER IC CH EM IS TR Y A N D PH YS IC S 9: 21 13 –2 12 8 Otsonikerroksen simuloitu oheneminen vuosina 1980, 2020 ja 2060, jos otsonia tuhoavien CFC-aineiden käyttöä ei olisi lopetettu. Meriveden lämpöä voidaan hyödyntää noin puolet vuodesta. Ilman sopimusta otsonikerros ja sen elämää suojaava vaikutus olisi menetetty. Suomen ympäristökeskus on valmistellut kriteerit kylmäalan vihreille julkisille hankinnoille. kauppojen ja ravintoloiden kylmälaitteita, jäähalleja, ilmastoinnin jäähdytystä ja ilmalämpöpumppuja. (RK) VUODEN ALUSTA astui voimaan kansainvälinen Montrealin pöytäkirjan muutos, Kigalin sopimus. Talvivaaran/Terrafamen kaivoksen alapuolisella Jormasjärvellä havaittiin kasvaneita suolaja mineraalipitoisuuksia, sekä niiden aikaansaamia muutoksia vesieliöissä, kuten piilevissä, vesikirpuissa ja surviaissääsken toukissa. Pariisin sopimukselle jää kuitenkin suurin osa ilmastonmuutoksen torjunnasta.” Kylmäja ilmastointilaitteita tai lämpöpumppuja on lähes joka talossa. Suomessa lämpöpumppuja on käytössä yli 900 000. Päästöt Jormasjärveen alkoivat vuonna 2008, nyt niistä suurin osa ohittaa järven purkuputken kautta. Uuden lämpöpumpun rakentaminen aloitetaan ensi vuonna. Osa kiellettyjen kylmäaineiden tilalle otetuista F-kaasuista on otsoniystävällisiä mutta jopa tuhansia kertoja hiilidioksidia vahvempia kasvihuonekaasuja, ja niiden käyttö on ollut huikeassa kasvussa. Montrealin sopimus vuodelta 1987 on ensimmäinen kansainvälinen ympäristösopimus, johon sitoutuivat kaikki maailman valtiot. Erilaisia lämpöpumppuja on maailmalla noin 1,6 miljardia, ja niiden määrä kasvaa. (RK) Kaivoksen jätevedet muuttivat järven eliöyhteisön VAIKKA kaivoksen suolaantuneet jätevedet lasketaan useamman laskeutumisaltaan läpi, ne vaikuttavat silti merkittävästi vielä kaukana valuma-alueen alajuoksuillakin. ”Vanhat päästöt pysyvät pitkään yläilmakehässä, mutta nyt otsonikerros on kuitenkin toipumassa. 80 PROSENTIN OTSONIKADOLTA VÄLTYTTIIN OTSONIKERROKSEN PAKSUUS (Dobsonin yksikköä) IS TO CK PH O TO Rypsin siemeniä. Lämpöpumppulaitoksia on ennestään Helsingissä jo kaksi. Se poistaa vahvimmat kasvihuonekaasut kylmäja ilmastointilaitteista ja lämpöpumpuista. Se kielsi CFC-aineet (kuten freonit), jotka tuhosivat otsonikerrosta ja olivat myös vahvoja kasvihuonekaasuja. Voidaan sanoa, että Montrealin sopimus pelasti maapallon”, tiivistää ylitarkastaja Tapio Reinikainen, joka on edustanut Suomea alan neuvotteluissa EU:ssa ja YK:ssa. Muutoksen myötä Montrealin pöytäkirjassa yhdistyvät otsonikerroksen suojelu ja ilmastonmuutoksen torjunta. AULI KILPELÄINEN Uusista kylmäaineista toivoa ilmakehälle 2060 2020 500 400 300 200 100 500 400 300 200 100 1980 AT TE K A RT TU N EN / LÄ H D E: N EW M A N YM . 10 SUOMEN LUONTO 4/2019 500 400 300 200 100 500 400 300 200 100 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Myöhäinen kukinta parantaa rypsin pölytystä TUORE suomalaistutkimus paljasti, että rypsin satoa pystytään parantamaan ilman torjunta-aineiden lisäämistä kylvämällä rypsi myöhemmin niin, että se kukkii silloin kun pölyttäjien määrä on huipussaan. Kigalissa sovittiin, että yleisimmät F-kaasut, korkean ilmastovaikutuksen HFC-aineet, korvataan aineilla, jotka eivät tuhoa otsonikerrosta eivätkä lämmitä ilmastoa kohtuuttomasti. ”Tämän muutoksen toimeenpano vähentää maapallon lämpenemistä jopa 0,4 astetta ja on toistaiseksi merkittävin yksittäinen toimi Pariisin sopimuksen tavoitteen saavuttamiseksi", Reinikainen sanoo. Viime vuonna niitä myytiin 75 000, pääosa omakotija rivitalojen lämmitykseen, osa kerrostaloasuntojen jäähdytykseen. Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät jätevesien vaikutuksia Jormasjärven oloihin ja eliöyhteisöihin. Pölyttäjähyönteisten monimuotoisuutta puolestaan lisäsi ympäröivän maiseman moni puolisuus
Siten sinivuokot ja muurahaiset heräävät lämpötilan määräämässä, yhteisessä tahdissa. Global Change Biology-tiedelehdessä julkaistut tulokset olivat helpotus kaikille sinivuokkojen ystäville: lajit pystyvät sopeutumaan. Näin siemen on päässyt uudelle kasvupaikalle. Muurahaistyöläinen vie siemenen pesäänsä, jossa rasvalisäke annetaan toukalle ruoaksi. Leviämistä edistää sinivuokon siemenessä oleva syötävä rasvainen palkkio, elaiosomi. Sinivuokon siemensato on runsaimmillaan silloin, kun muurahaiset ovat kunnolla heränneet ja etsivät ruokaa kasvavan yhdyskunnan tarpeisiin. Siten onkin mahdollista, että lämpenevät keväät voivat horjuttaa yhteiseloa. RIIKKA KAARTINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Sinivuokko pysyy rytmissä 4/2019 SUOMEN LUONTO 11. Sinivuokkojen ja muurahaisten vuosirytmin määrää lähes yksinomaan lämpötila, ei esimerkiksi kevään myötä lisääntyvä valo. Siementä muurahaiset eivät syö, vaan se unohtuu pesään tai siivotaan ulos. Myös sinivuokon kukat ovat hyönteispölytteiset, mutta pölytyksen lisäksi hyönteiset levittävät myös sen siemenet. Amerikkalaistutkijat selvittivät kuinka joustavasti sinivuokot ja muurahaiset kykenevät ajoittamaan elämänsä ilmastonmuutoksen myötä muuttuvissa oloissa. JY RK I SA H IN O JA / VA ST AV A LO HYÖNTEISTEN tärkeimpiä toimia on kasvien kukkien pölytys
Myös tuotantoeläimille tarkoitettuja lääkeaineita löytyi miltei joka vesistöstä. Peitinsiivet voivat olla täplättömät tai niissä voi olla jopa 21 täplää. Erityinen riski kohdistuu lajeihin, joilla on samanlainen ravinto ja elinympäristöt, sekä heikko kyky puolustautua harlekiinileppäpirkkoa vastaan. Pohjaväri on keltainen, punainen tai musta. Ahma oli täysin rauhoitettu 35 vuoden ajan, kunnes kolme vuotta sitten maaja metsätalousministeriö salli sen tappamisen poikkeusluvalla porovahinkojen vähentämiseksi. Ahmojen tappamiseen tarvitaan Riistakeskuksen myöntämä erikoislupa, sillä ahma on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. 12 SUOMEN LUONTO 4/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT SA M I K A R JA LA IN EN JU H A M ET SO Euroopan puroista löytyi lääkkeitä ja torjunta-aineita TUORE TUTKIMUS paljasti torjuntaaineiden jäämiä eurooppalaispuroista. Yli 60 prosentista puroja löytyi antibiootteja. Se näyttää jo vakiintuneen Tanskaan, Etelä-Ruotsiin ja Etelä-Norjaan. ”Huhtikuun lopussa tikat aloittelivat haudontaa”, kertoo suunnittelija Timo Laine Metsähallituksesta. Sen pää ravintoa ovat kirvat ja kilpikirvat mutta myös muut hyönteiset. Kuvaaja Juha Metso pääsi todistamaan tikkojen parittelun. Vaikka laji on näyttävä, vain pieni osa yksilöistä tulee löydetyksi. Havainnot kannattaa ilmoittaa vieraslajit.. Valkoselkätikka on edelleen uhanalainen. Harlekiinileppäpirkko on alun perin kotoisin Aasiasta, mutta sitä on käytetty kirvojen biologisessa torjunnassa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. SAMI KARJALAINEN Valkoselkien lempeä VALKOSELKÄTIKKOJEN pesintä on hyvässä vauhdissa. Suomi ei ollut mukana tutkimuksessa. Tällaisia lajeja ovat varsinkin kaksipiste-, kymmen pisteja lehtopirkot. Enimmillään tutkijat löysivät jopa 70 eri ainetta samasta vesistöstä. (RK) Harlekiinileppäpirkko matkalla Suomeen HAITALLINEN vieraslaji harlekiinileppäpirkko (Harmonia axyridis) näyttää olevan leviämässä Suomeen. Yksi talvehti Paraisilla helmikuussa 2019. -portaaliin valokuvan kera. Laji lähti voimakkaasti leviämään Etelä-Euroopasta 1999, ja se on nykyisin yleisin ja runsain leppäkerttu monissa Eteläja Keski-Euroopan maissa. Niitä löytyi useita aikuisia Kemiönsaaren Öröstä ja yksi Lohjalta sekä toukkia Oulusta ja Porvoosta. Valkoselkä on elpynyt aktiivisen suojelun ja idästä saapuvien vaellusten ansiosta. Useat havainnot viittaavat siihen, että suuri määrä yksilöitä vaelsi Suomeen. Vaeltaneita yksilöitä tavattiin Etelä-Suomen rannikolla ensi kerran 2014. Tutkijat etsivät jäämiä 275 eri torjunta-aineesta ja 101 lääkkeestä. Harlekiinileppäpirkko vie elintilaa kotoisilta lajeiltamme. EU:n asettamat sallitut pitoisuudet ylittyivät lähes kahdeksassa prosentissa vesistöistä. Mustilla yksilöillä on isot punaiset täplät. Emojen ampumisen takia niiden poikaset kuolivat nälkään pesäluolaansa. ”Emme voi kuitenkaan huokaista helpotuksesta. (RK) 12 SUOMEN LUONTO 4/2019 Harlekiini leppäpirkolla on vaihteleva väritys.. Suurin osa löydetyistä torjunta-aineista oli rikkakasvimyrkkyjä. He löysivät 103 torjunta-ainetta, joista 24 käyttö on nykyään kielletty EU:ssa. Nyt huolena on se, mistä nuoret tikat löytävät reviirinsä, kun paljon niille sopivia metsiä on hakattu”, Laine sanoo. 5–8 millin mittaisen harlekiinileppäpirkon tunnistamista vaikeuttavat sen monet värimuodot (katso kuvat). Kesällä 2018 Suomessa havaittujen harlekiinileppäpirkkojen kokonaismäärä oli noin kymmenen. Kaksi kaadetuista ahmoista oli imettäviä emoja. Lisäksi havaittiin jäämiä 21 lääkkeestä. (RK) Ahmoja kaadetaan poikkeusluvalla SUOJELUJÄRJESTÖ WWF Suomi tiedotti, että tänä vuonna poronhoitoalueella on kaadettu kahdeksan ahmaa. Exeterin yliopiston tutkijat selvittivät luontoon joutuneiden aineiden pitoisuuksia 10 maassa yhteensä 29 pienvesistössä
Arkangelissa osoitetaan mieltä Šiesin alueelle erämaahan rakenteilla olevaa avokaatopaikkaa vastaan. Valtionmonopolin pitäisi rakentaa miljardeilla euroilla 200 uutta jätteenkäsittelylaitosta korvaamaan avokaatopaikkoja. Monopoliyhtiö yrittää selättää Venäjän jätekatastro. SUOMEN LUONTO 13 muovipulloja. Arvostelijat pelkäävät, että luonnonvaraministeriön alaisuudessa olevan jättiyhtiön tuloksellisuutta heikentää Venäjän massiivinen korruptio. Venäjän jätehuolto on muutoinkin lapsenkengissä. Moskovalaisten jätteitä aiotaan viedä junalla satojen kilometrien päähän Šiesin arkaan soiseen luontoon. Niiden perustamisesta päätettiin jo vuosia sitten, mutta esimerkiksi Pietarissa operaattori ei vieläkään toimi. Pahimmin ongelma koskettaa suurkaupunkeja Moskovaa ja Pietaria. SUOMEN LUONTO Lajittelus äiliötä tyhjennet ään.. Nimityksen puolesta puhui muun muassa pääsyyttäjä Igor Tšaikan poika Juri Tšaika – liikemies, joka 2015 sai Moskovan kaupungilta kalliin 15-vuotisen jätehuoltosopimuksen, ja jonka vihannestehtaalle Butsajev junaili rakennusluvan 2018. Laitoksiin jätteitä toimittaisivat alueelliset jäteoperaattorit, joiden vastuulla on oman alueensa jätteiden lajittelu, kerääminen ja jälkikäsittely. 4/2019 SUOMEN LUONTO 13 Korruptio jarruttaa jätteiden kierrätystä Venäjällä. Kaatopaikkojen lähellä asuvat ovat monin paikoin protestoineet jätteiden aiheuttamista haju-, pölyja terveyshaitoista. Niiden jätteet kärrätään valtaville, kapasiteettinsa jo aikaa sitten ylittäneille avokaatopaikoille. Joku kuitenkin hyötyy jätebisneksestä. n Lajiteltuja muovipulloja. TEKSTI OUTI SALOVAARA KUVAT JUHA METSO Maailmalta VENÄJÄ YRITTÄÄ selättää katastrofaaliset jätehuolto-ongelmansa vuoden alussa perustetun valtiollisen monopoliyhtiön avulla. Hatsinalaiset valittavat kaatopaikan aiheuttavan hajuhaittoja ja likaavan vesistöjä. n Pietarilaisten jätteitä viedään läheisessä Hatsinan kaupungissa sijaitsevalle Novyi Svet Eko -kaatopaikalle. Tämän vuoksi esimerkiksi öljyä, pattereita ja muita myrkyllisiä jätteitä päätyy sekajätteeseen ja luontoon. Uuden jätemonopolin johtajaksi nimettiin helmikuussa Moskovan oblastin hallituksen varapuheenjohtaja Denis Butsajev. Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi paljasti, kuinka presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvat liikemiehet ovat saaneet rahakkaita jätehuoltosopimuksia Moskovan kaupungilta. Kaikista jätteistä 90 prosenttia viedään sellaisenaan kaatopaikoille tai hylätään luontoon. Kotitalouksilla on käytännössä olemattomat mahdollisuudet lajitella tai kierrättää jätteitään
14 SUOMEN LUONTO 4/2019 TUNNE LAJI Kalliokielolla on nuokkuva varsi, josta lehdet kurottavat yläviistoon. M AU RI LE IV O 14 SUOMEN LUONTO 4/2019
4/2019 SUOMEN LUONTO 15. Harrastus vie uteliaan helposti mennessään, jopa valtakunnallisiin lajistokartoituksiin asti. 4/2019 SUOMEN LUONTO 15 TEKSTI ANNA TUOMINEN / KUVAT MAURI LEIVO JA ARIMO EKLUND / PIIRROKSET JUHA ILKKA TUNNE LAJI Kasviharrastuksen voi aloittaa tunnistamalla mökkipihan lajeja
PI IR R O K SE T: JU H A IL KK A Sukulaislajit hämeenkylmänkukka (vas.) ja kangasvuokko kukkivat heti lumen sulamisen jälkeen. Tampereella on harrastustoimintaa järjestävä kasvitieteellinen yhdistys. Mukaan on helpompi tulla, jos tuntee lajeja jo jonkin verran. Jyväskyläläistä kasvikerhoa vetää biologi Johanna Hallman. On piparkakkureunaa ja karvapintaa, yksi hontelo varsi on jo avannut vaatimattomat valkoiset kukkansa. Kevään yöpakkasilta niitä suojaa paksu karvapeite. Etsimme vanhan kasvikirjan, mutta nuorista versoista pystymme sen perusteella tekemään vain arvauksia. Yleinen metsäorvokki (vas.) menee helposti sekaisin harvinaisen pyökkiorvokin kanssa.. Hypistelen ja kääntelen kasveja. ”Tutustumme kasveihin yhdessä, samalla voimme jakaa tietoa ja kokemuksia toisillemme. Hän kertoo, että kerhossa on monentasoisia kasviharrastajia ja ammattilaisiakin. Kerho vaikuttaa houkuttelevalta, mutta ihan läheltä ei löydy mitään vastaavaa. Haen siskon seuraksi ja innostumme nopeasti yhä enemmän. Monimuotoisuus häkellyttää – mitä nämä kaikki oikein ovat. Kysyn neuvoa alkutaipaleelle Suomen ympäMETSÄORVOKKI VAI PYÖKKIORVOKKI. Luonto heräilee, ja puolivillistä piha maasta puskee esiin jos jonkinlaista vartta ja lehteä. Toivomme myös, että kerholaiset osallistuvat kasvilajien kartoitukseen ja uhanalaisten la jien hoitotöihin”, Hallman kuvailee. 16 SUOMEN LUONTO 4/2019 A urinkoinen talonpääty houkuttelee istahtamaan tauol le kesämökin kevättalkoiden lomassa. Lopulta päätämme siskon kanssa perustaa oman kasvikerhon. Lajintunnistusta olisi hauska opetella jonkun kokeneemman avulla. Lisäksi Hämeenlinnasta löytyy yksi kasvikerho, Jyväskylästä toinen. HÄMEENKYLMÄNKUKKA VAI KANGASVUOKKO. Nopea googlailu osoittaa, ettei kasviharrastusryhmiä ole liiaksi asti, vaikka erilaisia retkiä järjestetäänkin kesän mittaan
Jos Retkeilykasviosta puuttuu kuva, niin toisesta se löytyy.” M AU RI LE IV O 4/2019 SUOMEN LUONTO 17 KASVIOPPAITA KAIKKIIN TARPEISIIN ALOITTELIJALLE: Risto Ihamuotila: 300 kasvia Suomen Luonnossa (Metsäkustannus 2017) PERUSLAJISTON TUNTIJALLE: Bo Mossberg ja Lennart Stenberg: Suuri Pohjolan kasvio (Tammi 2012) HARRASTUKSEEN UPPOUTUNEELLE: Leena Hämet-Ahti, Juha Suominen, Tauno Ulvinen ja Pertti Uotila (toim.): Retkeilykasvio (Luonnontieteellinen keskusmuseo 1998) sekä Maakuntakasviot ERIKOISTUVALLE: Terhi Ryttäri, Mika Kalliovirta ja Raino Lampinen (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit (Tammi 2012), sekä Henry Väre ja Rauni Partanen: Suomen tunturikasvio (Metsäkustannus 2017) KASVUKAUDEN ULKOPUOLELLA: Ari-Pekka Huhta: Talventörröttäjät (Vastapaino 2015) NETTIOPPAITA: laji.fi, luontoportti.com, luopioistenkasvisto.fi MUUTA LUETTAVAA: Lutukka-lehti, Suomen ainut valtakunnallinen kasviharrastajien lehti (Luonnontieteellinen keskusmuseo) Vanamon kukassa on vaaleanpunainen, kellomainen teriö. Jään ihmettelemään orvokkeja, joita löytyy monta aukeamallista. ”Tuosta hahmottaa jo eri vaihtoehtojen määrän, mutta pelkästään kuvia katsomalla voi päätyä harhateille. Opukseen ei kuitenkaan kannata jämähtää kovin pitkäksi aikaa, sillä pieneen kirjaan mahtuu vain pintaraapaisu lajistosta. Siinä kuvat ovat mustavalkoisia piirroksia, monesti vain pienestä yksityiskohdasta. Määrityksen alkuun Lajiopas on kasviharrastajalle tärkeä työväline. ”Minulla on rinnakkain tämä ja Suuri Pohjolan kasvio, kun maastopäivän jälkeen määritän epävarmoiksi jääneitä näytteitä. Ne kulkeutuvat ihmisten mukana ja voivat näyttää vaikkapa muinaisen asujaimiston paikan”, Ryttäri kuvailee harrastuksen monipuolisuutta. Kartan mukaan pyökkiorvokki kasvaa Suomessa vain Ahvenanmaalla, joten mantereen puolella siihen ei törmää. Jos aloittaa ihan alusta, on hyvä valita kirja, jossa on vähemmän lajeja ja selkeät kuvat. Hänen mukaansa suppeammastakin oppaasta pääsee jyvälle siitä, millaisia lajeja on ja mihin tuntomerkkeihin kannattaa kiinnittää huomiota. Terhi Ryttäri levittää pöydälle kirjoja. 4/2019 SUOMEN LUONTO 17 ristökeskuksen vanhemmalta tutkijalta Terhi Ryttäriltä. Avaamme ammattilaisten käyttämän Retkeilykasvion. ”Kasviharrastaja erottaa hyötykasvin myrkyllisestä. Nostan ohuen oppaan viereen tuhatsivuisen Suuren Pohjolan kasvion. Aloittelijalle hyvä valokuva kertoo enemmän kuin piirros”, Ryttäri kertoo ja lehteilee ohutta valokuvakasviota, 300 kasvia Suomen luonnossa. ”Harrastus on helppo aloittaa, koska kasveja voi harrastaa missä vain ja kaikkina vuodenaikoina, talvellakin. Kasvit myös kertovat paljon. Kukan tyvellä näkyy vihreä verhiö, joka on suojannut kukkaa nuppuvaiheessa.. Yhdessä niistä sivut ovat täynnä valokuvia, toisessa taas on vain pieniä mustavalkoisia piirroksia. ”Sopiva kirja riippuu lähtötasosta. Uutta voi oppia loputtomiin”, hän kannustaa. Sen upeat piirroskuvat houkuttavat kääntämään sivun toisensa jälkeen. Aloittelevan harrastajan silmiin uhanalainen pyökkiorvokki on aika samannäköinen kun metsäorvokki”, Ryttäri varoittaa ja neuvoo tutkimaan lajikuvauksen lisäksi myös levinneisyyskarttaa
Löydän peurankellon myös 300 lajin kasviosta. Uhanalaiset ja rauhoitetut Kasviharrastukseen kuuluu usein kasvien kerääminen ja prässääminen kasvioihin. Maallikko saattaa hyvinkin sekoittaa ne”, Ryttäri vertailee. ”Pelkkä nimi on hankala. Monet lajit ovat kuitenkin rauhoitettuja tai uhanalaisia. Hän näyttää netistä rauhoitettujen kasvien listan. Orvokkien kohdalla jumiudun jo alkuun. ”Kukkien muotoon ja rakenteeseen liittyvillä termeillä pääsee määrityksessä jo heimotai sukutasolle”, hän vinkkaa. Useimmat näiden ryhmien lajeista ovat niin harvinaisia, ettei niihin törmää sattumalta. Ilman vertailukohtaa tuntuu vaikealta arvioida, kuinka kapea on kapea terälehti. Vastausvaihtoehtoja on kaksi, ja ne ohjaavat seuraavaan kysymykseen ja lopulta lajiin. Kaava aloitetaan ensimmäisestä kysymyksestä. ”Tuossa kuvaillaan, että peurankello on korkea, komea ja karheakarvainen, mutta hirvenkellokin on kaikkea sitä. ”Jos kasvilla on hennot, pienet juuret ja se irtoaa maasta helposti, se on luultavasti yksivuotinen. Terälehdet leveitä, sinisiä – vaalean sinipunaisia; kannus paksu, muuta teriötä vaaleampi (metsäorvokki). Mutta löytyy täältä tutumpiakin, kuten hämeenkylmänkukka ja kangasvuokko.” Huippuharvinaiset lajit voi kerätä kasvioonsa valokuvaamalla, mutta silloinkin täytyy muistaa kunnioittaa kasvia ja sen lähiympäristöä. Kasviheimon perusteella oikean lajin haarukoiminen vaikkapa Suuresta Pohjolan kasviosta on jo paljon mielekkäämpää kuin summittainen pläräily. ”Joillain paikoilla valokuvaamisesta18 SUOMEN LUONTO 4/2019. Pitäisi tietää, onko kasvi yksitai kaksivuotinen vai monivuotinen. 18 SUOMEN LUONTO 4/2019 Retkeilykasviossa tunnistamista tukevat määrityskaavat. Kirjan takaa löytyy onneksi sanaselityksiä ja piirroskuvia määrittämisen tueksi. Miten sen saa selville. Suuren Pohjolan kasvion piirroksessa laji näyttää erehdyttävän paljon mökkipihallamme kukkivalta peurankellolta. Ryttäri suosittelee ottamaan termistöä haltuun jo aloittelijana. ”Määrityskaavojen käyttö ei aina ole yksinkertaista, vaan vaatii totuttelua.” Pyökkija metsäorvokki eroavat toisistaan vasta viimeisessä kysymyksessä: Terälehdet kapeita, sinipunaisia; kannus ohut, muun teriön värinen (pyökkiorvokki). Mutta jos sitä joutuu vähän nykimään, niin voi päätellä, että se on monivuotinen”, Ryttäri neuvoo. Lajeja on yli 140. Lisäksi kysymykset ovat täynnä hassuja sanoja, joita en tunnista. Kaikkea vastaan tulevaa ei silti kannata nyhtäistä kotiinviemisiksi, sillä uhanalaisiin kuuluu myös yleisempiä lajeja, kuten hirvenkello. Pitää vielä opetella, miltä vaikkapa hajuheinä näyttää, eikä se ole helpoimmasta päästä
Silloin tienpientareita täplittävät kissankellot, pukinjuuret ja ketoneilikat; harvinaisemmista lajeista katkerot ja hirvenkello. Piirainen kertoo, että harrastajat ovat korvaamaton apu Suomen kasvi atlaskartoituksissa, joita Luomus koordinoi. SYYSKUUSSA on hyvä hetki tutkia, millaisia siemenkotia eri kasvit ovat tehneet ja miten monenlaisia siemeniä niillä on. Se on myös paras aika etsiä kukkivia tunturikasveja. Tuttu kasvi voi talvella näyttää hyvin erilaiselta kuin kasvukaudella.. 4/2019 SUOMEN LUONTO 19 M AU RI LE IV O Kalliohatikalla haaroittuneen kukinnon alla oleva varren nivelväli on pidempi kuin sitä alemmat. TALVELLA keskitytään talventörröttäjiin. HUHTI–TOUKOKUU on kevätkukkien aikaa. 4/2019 SUOMEN LUONTO 19 kin voi olla haittaa. Tieteen apuna Ryttäri ohjaa minut Luonnontieteelliseen keskusmuseoon, Luomukseen, intendentti Mikko Piiraisen juttusille. Tunnetuilla hämeenkylmänkukan ja tikankontin kasvupaikoilla kuvataan niin paljon, että ne tallautuvat”, Ryttäri huomauttaa. LOKA–MARRASKUUSSA voi tarkkailla kasvien jälkikukintaa. Samannäköisellä peltohatikalla nivelvälit ovat yhtä pitkiä. HEINÄ–ELOKUUSSA niityt kukoistavat. KESÄKUUSSA tutkaile perinteisten juhannuskukkien nousemista: kurjenpolvet, koiranputket, niittyleinikit ja maariankämmekät ovat silloin parhaimmillaan. Hän kertoo mantereita kiertäneestä merikapteenista, joka harrasti trooppiMIKÄ KUKKII NYT. ”Havainnointiin vaaditaan enemmän kuin mihin ammattilaisten aika ja voimat riittävät”, Piirainen toteaa. Aurinkoisilla kallioilla lumien sulamisvesiä hyödyntävät keto-orvokit, kevätkynsimöt, mäkilemmikit ja monet muut. Atlaksessa kartoitetaan kasvien levinneisyys listaamalla kaikki lajit neliökilometrin kokoisilta tutkimusruuduilta eri puolilla Suomea. Tapaan hänet kasvimuseossa, jyhkeässä kivirakennuksessa Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan keskellä. Monet lajit saattavat loppusyksyn lämpiminä jaksoina ryhtyä kukkimaan uudestaan. Suuntaa lehtoihin ihastelemaan vuokkoja, sudenmarjaa ja kiurunkannuksia
Kartoituksien ja yksittäisten havaintojen avulla saadaan tarpeellista tietoa lajiston ja levinneisyyksien muutoksesta. Vanhoja koulukasvioita tarjotaan myös museolle, mutta Piirainen kertoo, ettei niitä juurikaan voida ottaa vastaan. Pelkät koordinaatit eivät riitä, vaan mukana täytyy olla kuvaus kasvin sijainnista ja kasvupaikan tyypistä. -verkkosivulle voi perustaa oman havaintovihkon ja kirjata sinne kasvien lisäksi muitakin lajiryhmiä. Luomus tarjoaa myös aloittelijoille mahdollisuuden ilmoittaa havaintojaan. ”Hyvä näyte on kuivattu tarpeeksi nopeasti ja levitetty prässättäessä niin, että mahdollisimman paljon tuntomerkkejä on näkyvissä, kukat ja lehdet sekä päältä että alta. Etiketistä löytyy kasvin kerääjä ja keruupäivämäärä sekä keruupaikka. PI IR R O K SE T: JU H A IL KK A. On aika ahdasta”, Piirainen naurahtaa. HIRVENKELLO VAI PEURANKELLO. 20 SUOMEN LUONTO 4/2019 sia kasveja. Luomus tarjoaa myös aloittelijoille mahdollisuuden ilmoittaa havaintojaan. Pelkät koordinaatit eivät riitä, vaan mukana täytyy olla kuvaus kasvin sijainnista ja kasvupaikan tyypistä. Nettisivuista Piirainen mainitsee myös LuontoPortin, josta löytyy lajikuvauksia valokuvineen ja apua lajinmääritykseen. Muistelen kasvioni myttyyn kuivuneita kissankelloja ja homehtuneita voikukkia. Nettisivuista Piirainen mainitsee myös LuontoPortin, josta löytyy lajikuvauksia valokuvineen ja apua lajinmääritykseen. Pitäisi olla edes metsätyypin luonnehdinta, kuiva kangasmetsä tai mustikkatyypin metsä”, hän selittää. riä, ja niin edelleen”, Piirainen kertoo. Muistelen kasvioni myttyyn kuivuneita kissankelloja ja homehtuneita voikukkia. ”Koululaiskasvion ”metsä” on niukka. ”Hyvä näyte on kuivattu tarpeeksi nopeasti ja levitetty prässättäessä niin, että mahdollisimman paljon tuntomerkkejä on näkyvissä, kukat ja lehdet sekä päältä että alta. Piirainen johdattaa minut yhteen peltikaappien täyttämistä kokoelmahuoneista. Atlakseen havaintoja ei kuitenkaan käytetä, sillä määrityksiä ei tarkisteta. Kaappien hyllyihin on pinottu näytenippuja, jotka tuovat mieleeni koulussa keräämäni kasvion. Eläkepäivillään kapteeni syventyi etenkin villibanaaneihin ja lopulta kuvasi niistä tieteelle uusia lajeja. ”Meillä on 3,4 miljoonaa näytettä kasvimuseolla täällä Helsingissä. Laji.. Pitäisi olla edes metsätyypin luonnehdinta, kuiva kangasmetsä tai mustikkatyypin metsä”, hän selittää. ”Meillä on 3,4 miljoonaa näytettä kasvimuseolla täällä Helsingissä. ”Koululaiskasvion ”metsä” on niukka. Täältä sellaisia ei löydy. Kuivattua kasvia ei voi enää käännellä”, Piirainen kertoo. Facebookistakin löytyy Suomen luonnonkasvit -ryhmä. Facebookistakin löytyy Suomen luonnonkasvit -ryhmä. On aika ahdasta”, Piirainen naurahtaa. Siksi täytyy seurata, mitä kasveja tulee tai menee, miten lajiyhteisö muuttuu kun lupiini valtaa tienvieriä, ja niin edelleen”, Piirainen kertoo. Etiketistä löytyy kasvin kerääjä ja keruupäivämäärä sekä keruupaikka. Hän painottaa näytteeseen liitetyn etiketin tärkeyttä. Laji.. Kuivattua kasvia ei voi enää käännellä”, Piirainen kertoo. Vanhoja koulukasvioita tarjotaan myös museolle, mutta Piirainen kertoo, ettei niitä juurikaan voida ottaa vastaan. Perustietojen lisäksi etikettiin voi kirM AU RI LE IV O Punakukkaisista apiloista vain punaapilan lehdissä on vaaleat laikut. -verkkosivulle voi perustaa oman havaintovihkon ja kirjata sinne kasvien lisäksi muitakin lajiryhmiä. Piirainen johdattaa minut yhteen peltikaappien täyttämistä kokoelmahuoneista. Hän painottaa näytteeseen liitetyn etiketin tärkeyttä. Perustietojen lisäksi etikettiin voi kirHirvenkello (vas.) ja peurankello ovat kumpikin perinnemaisemien kasveja, joista lyhytikäisempi hirvenkello on joutunut ahtaalle niittyjen kasvaessa umpeen. Täältä sellaisia ei löydy. ”Harrastaja voi päästä aika pitkällekin, kun on riittävä motivaatio, palo ja halu siihen hommaan”, Piirainen sanoo. Atlakseen havaintoja ei kuitenkaan käytetä, sillä määrityksiä ei tarkisteta. Kaappien hyllyihin on pinottu näytenippuja, jotka tuovat mieleeni koulussa keräämäni kasvion. ”Kasvit ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta, johon taas kytkeytyvät kaikki ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos