JA SEN KUUTIT. L A P IN V IIM E L U M IL L A . E E V A F U R M A N . T U U S U L A N JÄ R V I. L A P IN V IIM E L U M IL L A . H O T E L L I H Y Ö N T E IS IL L E . H O T E L L I H Y Ö N T E IS IL L E . K O T IL O T . L U H T A K A N A . S. L A P IN V IIM E L U M IL L A . N o r pa np oi k a no kosill a Saimaannorppa Juha Taskisen huikea tarina emohylkeen elämästä. A A R N IS A M M A L . T U U S U L A N JÄ R V I. L U H T A K A N A . S A M M A K O T . A A R N IS A M M A L . E E V A F U R M A N . V O IK U K K A . S A M M A K O T . H O T E L L I H Y Ö N T E IS IL L E . V O IK U K K A . A A R N IS A M M A L . V O IK U K K A . T U U S U L A N JÄ R V I. S A M M A K O T . K O T IL O T . 44 4.5.2017 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 4 | 2 17 S A IM A A N N O R P P A E M Ä N T A R IN A . 58 –59 HO TE LLE JA HY ÖN TE ISI LLE VOIKUKKA on hyötykasvi Uutta tietoa SAMMAKOISTA Näin tunnistat KOTILOT TEEMANA PIHALUONTO 2 17 S A IM A A N N O R P P A E M Ä N T A R IN A . L U H T A K A N A . Saimaannorppa Juha Taskisen huikea tarina emohylkeen elämästä. S U O M E N L U O N T O 4 S U O M E N L U O N T O 4 | 2 17 S A IM A A N N O R P P A E M Ä N T A R IN A . K O T IL O T . E E V A F U R M A N
MITTASUHTEET riippuvat katsojasta. Seitit vangitsevat ilta-auringon säteet. Hämähäkin metsässä puiden virkaa toimittavat sammalen itiöpesäkkeet. LO P P U K E V Ä T Hämähäkin metsä KUVA TARU RANTALA /VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES
LA SS E YL IS A A RI 40 40 Voikukka pitää keväisin ravintolaa hyönteisille. 30 Salaperäinen luhtakana Mitään ei näy, mutta kuuluu sitäkin enemmän. Pimeässä hohtava sammal löytyi Turusta. Hyönteishotelleista apu kolopesijöiden asuntopulaan. 60 Hetki ennen kesää Lumi loppui suositulla Hetta–Pallas-reitillä kesken.. Aarnivalkean etsintä onnistui. 34 Sammakon vuosi Vähenevätkö sammakot. Sammakkolammilla käy kuhina. 28 Tuusulanjärvi palautettiin entiseen arvoonsa Uudenmaan helmi tervehtyi. 44 Tutkimusretki autiosaarelle Kasvien levinneisyyskartassa oli aukko. Sisällys 4/2017 24 SU V I EL O Laukkuverhoilijamehiläinen etsii vapaita huoneita. Näin se paikattiin. 24 Peikonkullan jäljillä Sadunhohtoinen aarnisammal on oikeasti olemassa. Keväiset kutupuuhat antavat tilaisuuden kannanarvioon. TA PI O KU JA LA Sammakoil la menee hyvin ainakin Keski-Suom essa. PE KK A TU U RI 34 Vakiot 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 32 Kytömäki 49 Vahtikoira 66 Homo sapiens 68 Kotona, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja 58 Tunnetuimmat kolopesijät ovat lintuja, mutta pönttö kelpaa erakkomehiläisille ja muille pölyttäjille. 58 Onko vapaita huoneita. Juha Taskinen sen tietää. 50 Senkin nilviäinen Opi tuntemaan maamme kotilot ja etanat. 40 Voikukalla on paikka pihallakin Rikkakasvista hyötykasviksi. 14 Saimaalainen Millaista on olla hylkeenä Saimaalla. Tutkija päätti selvittää asian
vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 taittoapuna Nanna Särkkä Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. no. 50 PE KK A M A LIN EN PE KK A M A LIN EN Valkotarhakotilo on yksi maamme 73 maakotilolajista.. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku / SL17_04/2017 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. www.climatecalc.eu Cert. Ismo-kuutin kuvasi Juha Taskinen. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 4/2017, 76. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. 14/2017 SUOMEN LUONTO 5 Kuutti nukkuu veden alla kallionkolossa kuin avaruusmies aluksessaan. Luokkakuvassa maanilviäiset. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. JO RM A LU H TA Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Kotilolla on kuori, etanalla ei
Etelän valoisat metsät ovat sinivalkoisenaan vuokkoja. Eihän pihaa oikeasti edes tarvitsisi siistiä, niin on vain tapana tehdä, ikäänkuin merkiksi siitä että isäntä on vaihtunut. Kukaan ei tule moittimaan, jos välillä jää nojailemaan haravan varteen tutkaillakseen ympäröivää luontoa. 6 SUOMEN LUONTO 12/2017 KESÄMÖKILLÄ on kaksi isäntää. Metsäkauriit ovat myllänneet kukkapenkkiä, kivikkoreunusten mehevät mesikasvit ovat niiden herkkua. Mikä tuo sen tunteen, että kesä on alkanut, tai luo parhaiten kesän tunnelmaa. Kaivon pohja pitää tähystää huolella. Telkkä säpsähtää lentoon rantapöntöstä, sekään ei vielä ole tottunut ihmisten läsnäoloon. Nyt, kevään ensikäynnillä, kuivuneiden lepänlehtien vaippa peittää mökin pihamaan. Haravoiminen on parasta meditointia, ei ole kiirettä mihinkään eikä tiukkoja tavoitteita. Kärppä kierteli taloa hiirijahdissa, metsäjänis ja orava etsivät ruokaa pihapiiristä, ja kettukin partioi rantaviivassa. Pihapiiriin laskeutuva rauha houkuttelee eläimet esiin piiloistaan. Syksyllä kun asumus on laitettu talvikuntoon ja auton perävalot loittonevat pihatiellä, luonto ottaa mökin huomaansa. Mikä tekee kesän. Että oltaisiin lähellä luontoa, jopa osa sitä. Haravoin lehtiä pieniin kasoihin, jotka joskus unohtuvat niille sijoilleen koko kesäksi tuulen riepoteltaviksi. PÄÄKIRJOITUS HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Ihmisten asuttaessa taas mökin, luonto joutuu väistymään, mutta ei kauas. Ja hyvä niin, sillä siksi kai mökille mennään. Sinija valkovuokot nostavat hennosti päätään lehtien alta, näsiän kukinta on jo pitkällä, ja tuometkin alkavat herätä kesään. Sanotaan että puutarhanhoitoa voi käyttää meditoimiseen. PS. Metsämyyrä kulki kuin marketissa sisään ja ulos talosta keittiön vanhan viemäriputken kautta. Vastaa kyselyyn verkkosivuillamme: www.suomenluonto.. Hiiret ovat kaikonneet metsän puolelle. / kesanmerkit M A RI K A EE R O LA JA RI KU RV IN EN / VA ST AV A LO JA RI KU RV IN EN / VA ST AV A LO Sinivuokot aloittivat kukintansa tänä vuonna myöhään. Metsähiiret olivat asettuneet taloksi. 6 SUOMEN LUONTO 14/2017 Harava ja zen. Vaikka kaivonkansi on tiivis, sammakonraatoja löytyy aina silloin tällöin. Talvella mökin pihamaalla oli hiirenhiljaista, sananmukaisesti. Hauet ovat lokotelleet kaikessa rauhassa rantavedessä, mutta ihmishahmon piirtyminen rantakivikon ylle saa ne ampaisemaan molskahtaen kasvillisuuden suojiin. Siivoan kauriiden sotkut haravalla
(AK) Rauduskoivun hiirenkorvat. K A IS A ER KK IL Ä / IK KU N A SU O M EN LU O N TO O N Koivut täynnä hiirenkorvia JOS EI JUURI NYT, niin ihan kohta koivut vihertyvät. Rauduskoivu saa lehtensä hieman hieskoivua aikaisemmin ja pudottaa ne myöhemmin. (AK) LUMIKKO VAIHTAA PUKUA NÄIHIN AIKOIHIN. (AK) Paijarit tulivat PAJULINNUT ovat palanneet Afrikasta. Talvella lumikko liikkuu lumen alla ja tulee hangelle vain pakosta. Pajulinnun laulu on kuin vienon peipon, tiltaltti puolestaan tilkuttaa rytmikkäästi lyhyitä tavuja, ja sirittäjä on pistänyt hopeakolikon pyörimään. Kohta niiden kaihoisaa laulua kuulee kaikkialta, onhan lintu Suomen runsaimpia pesimälajeja. 14/2017 SUOMEN LUONTO 7 Lumikon kevät jäi kesken T O IM IT TA N U T A L IC E K A R L S S O N MYÖHÄISKEVÄT Luonnossa livertää, vikisee ja kahisee. Hieskoivun lehdet ovat pehmeät ja karvaiset, rauduskoivulla ”rautaiset”. Lumikkoa, somaa hoikkeliinia, ei juuri näe, sillä se viettää piilottelevaa elämää. Hiirenkorvat ovat molemmilla kuin samettia. Haukat, pöllöt, korppi, kettu ja näätä nappaavat suit sait sen, mutta ilmeisesti kissa on niitäkin vaarallisempi – ja turhauttavampi. Luonnonkalenteri Luonnonkalenteri Luonnonkalenteri. Kesäkuussa pesässä vikisee kolmesta yhdeksään sokeaa ja ryppyistä peukalonpäänpituista poikasta. Kun lunta ei ole, eläin pysyy kasvillisuuden suojissa ja myyrien, tärkeimpien saaliseläintensä, käytävissä. Lumikko pesii usein myyrältä valtaamaansa koloon. Pajulintu tekee pesänsä maahan. Lumikollakin on ottajansa. JU H A IL KK A K A IS A ER KK IL Ä / IK KU N A SU O M EN LU O N TO O N JO RM A TE N O V U O P ienin näätäeläimemme, lumikko, vaihtaa parhaillaan vitivalkoista pukuaan kesään sopivammaksi. Mukana saattaa olla vielä sukupuolihormonejakin, sillä kesäkarvan vaihtoviikkoihin sattuu myös lisääntyminen. Sehän ei yleensä edes syö saalistaan. Kissa on iskenyt lumikon kurkkuun. Laukaisijana on valon lisääntyminen, joka vähentää melatoniinin ja lisää prolaktiinin eritystä. Pareja on vähintään saman verran kuin suomalaisia. Pajulinnun sekoittaa helposti tiltalttiin ja sirittäjään, mutta lauluistaan lintuset tunnetaan
Pääosa havainnoista on keskittynyt harjujen lämpimille rinteille muun muassa Janakkalan, Riihimäen ja Asikkalan seudulle. Isotoukohärkiä tavataan taas Suomessa Isotoukohärkiä tavataan taas Suomessa Toukohärät palaavat parin vuosikymmenen tauon jälkeen. T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N 8 SUOMEN LUONTO 14/2017. Ehkä ilmasto-olot ovat niille nyt erityisen suotuisat”, Mannerkoski pohtii. ”En ole vielä keksinyt syytä, miksi näin on tapahtunut”, hän sanoo. Toukohärät ovat sidoksissa mehiläisiin, joiden pesissä niiden toukat elävät. TIESITKÖ. Parhaimmat esiintymät ovat satojen yksilöiden vahvuisia, ja isotoukohärkiä juoksentelee pihanurmikoillakin. ”Tämä on aivan uskomatonta.” Laji oli kateissa parin vuosikymmenen ajan. Isotoukohärkiä tavataan ympäri Etelä-Suomea. Häirittynä isotoukohärkä erittää nivelistään ihoa ärsyttävää myrkkyä, kantadriinia. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT V iiden viime kevään aikana Suomesta on löydetty ainakin 30 uutta isotoukohärän esiintymää. ”Ainoa järjellinen selitys isotoukohärän uuteen tuloon on leviäminen mesipistiäisten mukana. Suomesta tunnetaan neljä toukohärkälajia, joista ainoastaan sinitoukohärän kannat ovat olleet elinvoimaisia. Isotoukohärkiä tavataan taas Suomessa parin vuosikymmenen tauon jälkeen. Miten lentokyvytön kovakuoriainen, jolla on olemattomat leviämismahdollisuudet, on palannut takaisin lajistoomme. Kovakuoriaistutkija Ilpo Mannerkoski on ymmällään. TEKSTI JA KUVA MIKA ROKKA Parhaimmat esiintymät ovat satojen yksilöiden vahvuisia
Laji oli tavattu viimeksi vuonna 1957, jonka jälkeen se todettiin hävinneeksi. Tutkijat ovat arvioineet, että kaksi identtistä yksilöä, jotka kasvavat 12 metrin etäisyydellä toisistaan, voivat alunperin olla osa samaa jopa 320-vuotiasta kasvustoa. 320 VUOTTA / Valkovuokot kasvavat jatkuvasti maavartensa avulla, keskimäärin kaksi kolme senttiä vuodessa. Tätä suuremmat yksilöt hajoavat useammiksi geneettisesti identtisiksi yksilöiksi. Tämä ikihonka on paksu ja lyhyt. Myös pohjoisen lyhyet kesät ja hidas kasvu voivat olla pitkän iän takana. Vanhojen haapojen iän lukeminen vuosilustoista on vaikeaa, sillä ne lahoavat usein ontoiksi. ”Tämä herättää toivoa myös neljännen lajin, huhtitoukohärän löytymisestä uudelleen. VUOSIRENKAITA Haavikko voi elää tuhansia vuosia. 14/2017 SUOMEN LUONTO 9. TIM O N IE M IN EN Isotoukohärkä on kooltaan yleensä 1–4 senttiä. Mannerkosken hämmästykseksi myös kolmannesta lajista, typytoukohärästä on tehty kolme uutta havaintoa. RIIKKA KAARTINEN JUURIVESOJEN ja maavarsien avulla leviävät kasvit voivat elää hämmästyttävän vanhoiksi. Sen latvusto näyttää sateenvarjolta, joka onkin hyvä vanhan puun tuntomerkki. Yksi kasvusto on halkaisijaltaan yleensä pari metriä. RE IJO N EN O N EN / VA ST AV A LO Valkovuokkokasvusto voi yllättää korkealla iällään. ”Mutta nyt typytoukohärällä on kanta pääkaupunkiseudulla!”, Mannerkoski riemuitsee. Pitkän iän salaisuus on pohjoiset viileät kasvuolot. 790 VUOTTA / Suomen vanhin mänty löytyi kymmenen vuotta sitten Urho Kekkosen kansallispuistosta. Onnea siihen tarvitaan, sillä edellisestä havainnosta tulee kuluneeksi 91 vuotta.” 200 VUOTTA / Haapaa pidetään lyhytikäisenä puuna. Puu sai alkunsa keskiajan loppupuolella vuonna 1244. Yksittäinen puu voi elää yli 200-vuotiaaksi, mutta juurivesojen avulla uudistuva haavikko voi periaatteessa olla itänyt siemenestä heti jääkauden jälkeen, jolloin se olisi jopa 10 000 vuotta vanha. Jatkuva kasvu estää kasvustoa vanhenemasta ja takaa pitkän iän
Äänestys on kerännyt mukavasti osallistujia. Huhtikuun puoleenväliin mennessä kansallisperhosta oli äänestänyt jo 23 500 henkeä. Pyöriäisille ja hylkeille äänet ovat tarpeellisia esimerkiksi suunnistamisessa, saalistamisessa, lajitoverien kanssa kommunikoimisessa ja pariutumisessa. Esimerkiksi turska ja made ääntelevät varsinkin kutuaikana, ja ylimääräinen melu on silloin erityisen haitallista”, Peltonen selittää. Lisäksi melulle luotiin seurantajärjestelmä. ”Mahdolliset ihmisen aiheuttaman melun haitat riippuvat altistuksen voimakkuudesta ja kestosta. www.suomenluonto.. Suomesta on tehty neljä havaintoa kaakkoisja lounaiskulmilta. Sillä on jo vakiintunut kanta Virossa ja eteläisessä Skandinaviassa, ja Euroopassa laji on yksi runsaimmista luteista. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT HYÖNTEINEN näyttää afrikkalaiselta naamiolta, ja punamusta väri hätkähdyttää. Tietoa melusta Itämeren eri osissa eri vuodenaikoina tarvitaan, kun halutaan esimerkiksi varjella hiljaisina säilyneitä alueita tai ottaa rakennushankkeissa huomioon eliölajit ja -yhteisöt. ”Tulilude on ryhmäsielu, joten usein niitä löytyy paljon kerralla”, kertoo Petri Ahlroth Suomen ympäristökeskuksesta. ”Suomessa olosuhteet ovat täydelliset, joten on vain ajan kysymys, koska laji saa jalansijan”, Ahlroth ennustaa. (RK) A N N ALI IS A PI RH O N EN SA M U LI H A A PA SA LO K A RI N IE M EL Ä IN EN / VA ST AV A LO 10 SUOMEN LUONTO 14/2017 LUONTOHARRASTAJA Samuli Haapasalo kirjoittaa retkistään ja havainnoistaan 100 päivää luonnossa -blogissaan Suomen Luonnon verkkosivuilla koko vuoden ajan. Harmiton tulilude on leviämässä Suomeen. ”Ääni ei siellä kulje aina suoraviivaisesti, koska vesipatsaassa on suolapitoisuudeltaan ja lämpötilaltaan erilaisia kerroksia. (RK) Äänestä kansallis perhosta Värikäs tulilude on lentokyvytön. Valittavan kansallisperhosen tulee kuitenkin esiintyä Suomessa vakinaisena ja laajalla alueella. RE IN O ST YR M A N. ”Itämeri on omaleimaisuudessaan haasteellinen ympäristö melun vaikutusten arvioinnille”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Heikki Peltonen. Esimerkiksi saalistus voi häiriintyä tai pariutuminen epäonnistua”, sanoo tutkija Eeva Sairanen Sykestä. Myös merinisäkkäille vedenalainen äänimaailma on tärkeä. ”Useat kalalajit käyttävät ääntä kommunikointiin. Tulilude on lentokyvytön, joten se leviää ihmisen avustamana. Harmaahylje käyttää ääniä kommunikointiin. kesäkuuta asti. /100-paivaa-luonnossa/ Sata retkeä satavuotiaalle Suomelle Vedenalainen melu riski Itämeren eläimille Tuliluteet hämmästyttävät IHMISEN AIHEUTTAMA vedenalainen melu Itämeressä lisääntyy, mutta melun vaikutukset meren eliöstöön tunnetaan vielä heikosti. Äänestämään pääset osoitteessa: www.kansallisperhonen.fi Äänestykseen on valittu 20 ehdokasta, mutta myös omaa ehdokasta voi äänestää. Kirjoverkkoperhonen on yksi kansallisperhos ehdokkaista. Luonnolliset äänet ylittävä melu voi haitata eläimiä vakavasti. Lisäksi jään alla äänimaailma on erilainen kuin avovedessä.” Viime vuodenvaihteessa päättyi kansainvälinen hanke, jossa Itämeren vedenalainen melu kartoitettiin ensimmäistä kertaa. Lisäksi perhosen tulisi olla helposti tunnistettava ja näkyvästi esillä luonnossa. PIIA AHONEN SUOMEN KANSALLISPERHOSTA voi äänestää vielä 4. Tuliluteen voi löytää puistoista ja puutarhoista lehmuksesta tai malvakasveista
Onko tässä järkeä. Aika ajoin käärme tikuttaa eli nostaa päätään pari senttiä veden pinnasta ja tarkkailee tilannetta ympäristössä. Sitten kala vähitellen katoaa nielun syövereihin. Käärmeen purressa saalista rauhasen erite valuu hampaiden juurelle ja samalla sekoittuu saaliin verenkiertoon. LIS SE TA RN A N EN RANTAKÄÄRMEELLÄ on omat kala-apajansa matalilla kivikkoisilla rannoilla. Käärme pullauttaa kertaalleen niellyn kalan kalliolle ja aloittaa homman alusta. Yläleuan reunimmaiset hampaat ovat hieman muita pidemmät. Sen kannattaakin rikkoa saaliin nahka monesta kohtaa. Joko tilanne on ohi. Sillä on pelkät rauhaset, jotka erittävät saaliin lamauttavaa ja ruoansulatusta edistävää nestettä. Rantakäärmeellä ei nimittäin ole myrkkyhampaita. Mutta järkeä tässä nimenomaan on. Rantakäärmeen suosimat saaliskalat ovat kivisimppu (kuvassa) ja kivinilkka. Kaukaa katsottuna se näyttää pieneltä vedestä törröttävältä tikulta. Ei, ainoastaan ensimmäinen näytös. Käärme ui kala suussa vauhdilla kohti rantaa. Välillä kalastajaa onnistaa. Käärme sukeltelee levien seassa, kiertelee rantakiviä ja hakee piilottelevia pikkukaloja. Nyt levien seasta on löytynyt kivisimppu. Maalla, turvallisen matkan päässä vesirajasta se pysähtyy, sitten puree ja puree saaliistaan. Kala oli jo lähes vatsassa. LISSE TARNANEN Simpun viimeinen kurkistus IL M IÖ M ÄI ST Ä 14/2017 SUOMEN LUONTO 11. Se etenee määrätietoisesti rantaviivaa myöten. Rantakäärmeelle ei riitä, että nälkä lähtee nyt, sillä kesän ravinnolla on myös sinniteltävä läpi pitkän talven. Miten leveiksi kalastajan leuat aukeavatkaan! Välillä kala putoaa käärmeen suusta ja se noukkii sen uudelleen kitaansa. Käärmeet kalastavat ahkerasti kasvattaakseen rasvakerrosta talven varalle
PIKKULEPINKÄINEN lensi keväällä vähän yli 10 vuorokaudessa Afrikan lounaisosista pesimäalueille Tanskaan. Tutkimuksessa havaittiin, että nykyisessä ilmastossa vuosikymmeniä jatkunut laidunnus ei vähennä tunturipaljakoiden hiilivarastoja, vaikka laidunnus on muuttanut kasvillisuutta. Vähiten lepinkäinen lepäili palattuaan Tanskaan, sillä päivät kuluivat saaliiden kyttäämiseen ja poikasten ruokintaan. ”Pesäsuojien testaaminen kestää useamman vuoden, sillä haahka pesii vuodesta toiseen samassa kallionkolossa”, Högmander kertoo. Pesälaatikoita on jo kauan käytetty Islannissa ja Norjassa, missä niitä hyödynnetään myös untuvien keruussa pesimäajan jälkeen. Lämpenevissä oloissa laidunnus ei sen sijaan säätele hiilen sitoutumista maaperään. Keskinopeus syksyllä oli 51 kilometriä tunnissa, mikä oli hieman suurempi kuin keväällä, ilmeisesti suotuisampien tuulien ansiosta. Keväällä Arabian aavikot vaativat viiden peräkkäisen yön 10-tuntiset lennot, joiden välillä lintu lepäili, mutta söi vain vähän. Merikotkakannan ollessa pohjalukemissa haahkat oppivat pesimään avoimilla paikoilla, missä niistä tuli myöhemmin runsastuneille kotkille helppoa saalista. Kevätmuuttoon lepinkäiseltä kului 37 yötä, syysmuuttoon 29 yötä. PERTTI KOSKIMIES. Haahkoille vietiin pesäsuojia MERIKOTKIEN saalistus on heikentänyt haahkakantaa 2000-luvulla. Pikkulepinkäiset muuttavat yöllä ja lepäilevät päivällä. Syysmuutto oli kolmanneksen nopeampi, mutta matkakin oli lyhyempi. Vaativin etappi, eli Välimeren ja Saharan ylitys, vei syksyllä yhteensä 63 tuntia. ”On kuitenkin muistettava, että merikotka ja haahka ovat eläneet saaristossa rinnakkain jääkaudelta asti, joten ne varmasti oppivat tulemaan toimeen tulevaisuudessakin”, sanoo Jouko Högmander Metsähallituksesta. Mukana projektissa ovat myös Arkipelagia-seura ja WWF Suomi. IS TO CK PH O TO Pikkulepinkäisen kevätreitti on merkitty katkoviivalla ja syysreitti mustalla viivalla. Ilmaston lämmetessä tunturikasvillisuus tulee voimakkaasti muuttumaan, ja kasvillisuuden muutoksiin vaikuttaa keskeisesti myös laidunnus. Nyt pesiviä haahkoja autetaan pesäsuojien avulla, joita on viety nelisenkymmentä sekä Saaristomerelle että Hangon ulkosaaristoon. Laite oli yhdistelmä sijainnin kertovasta valopaikantimesta ja linnun aktiivisuutta mittaavasta laitteesta. Hiljattain tanskalais-ruotsalainen tutkijaryhmä seurasi koiraslepinkäisen lentoa ja lepäilyä ympäri vuoden gramman painoisen seurantalaitteen avulla. Tutkimus julkaistiin Journal of Avian Biology -lehdessä. Vaikka suojaisessa sisäsaaristossa haahkat ovat jopa runsastumassa, ulkosaariston avoimessa maisemassa laji on romahtanut. Sen jälkeen pikkulepinkäinen vietti Sahelin alueella 1,5 kuukautta ensin syöden ahkerasti kolme viikkoa ja sitten leväten seuraavat kolme viikkoa. (RK) JO U KO H Ö GM A N D ER JU SS I M U RT O SA A RI / LE U KU Pikkulepinkäisen muutosta saatiin entistä tarkempaa tietoa uusien seurantalaitteiden avulla. Yötä kohti se lensi lyhimmillään reilu 10 minuuttia ja pisimmillään 16 tuntia. 12 SUOMEN LUONTO 14/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Laidunnustutkimus auttaa ennustamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia OULUN YLIOPISTOSSA tarkastettiin hiljattain Henni Ylänteen väitöskirja, jossa tutkittiin ilmaston lämpenemisen ja porolaidunnuksen vaikutusta hiilen sitoutumiseen maaperään arktisilla alueilla. Pesälaatikko sijoitetaan joko vanhan pesän suojaksi tai uudelle paikalle nuoria emoja varten. Laiskotella se sentään sai talvella Afrikan lämmössä. Lepinkäisten kevätreitti Välimeren itäpuolta ja paluu syksyllä Välimeren ja Saharan itäosien yli tiedetään rengaslöydöistäkin. (RK) Kiire pesimään Aluemeribiologi Heidi Arponen kokoaa haahkan pesälaatikkoa Saaristomerellä
Tutkijat yllättyivät huomatessaan järven pohjan olevan täynnä palloja, jotka osoittautuivat makeassa vedessä elävien syanobaktee rien eli sinilevien muodostamiksi yhdyskunniksi. Tutkijat varoittavatkin nyt juomasta järvien vettä. Yhdysvaltalaiset vesitutkijat pääasiassa Dartmouthista New Hampshirestä saapuivat viisi vuotta sitten alueelle tutkimaan sinilevien ja niiden myrkkyjen esiintymistä arktisissa vesissä. Grönlannin sinileväpallot osoittautuivat myrkyllisiksi. Rantaa kävellessä tuntuu kuin astuisi mätien omenien päälle. ”Aikaisemmin arktisissa ravinneköyhissä järvissä ei uskottu olevan tarpeeksi syanobakteereja runsaaseen myrkyn tuottamiseen”, kertoo aiheesta väitellyt Jessica Trout-Haney. Tavallisesti niiden koko on yhden sentin vaiheilla, mutta suurin Oregonista 1980-luvulla löydetty painoi 2,6 kiloa ja oli halkaisijaltaan 22 senttiä. Grönlantilaiset kutsuvat palloja järviluumuiksi tai meritomaateiksi. Nostoc pruniforme-pallojen väri vaihtelee paljon. Samanlaisia on löydetty useasta seudun pienestä järvestä tai lammesta. Suurimmat ovat pesäpallon kokoisia. Arktinen järvi on lähellä mannerjään reunaa Kangerlussuaqin alueella, vähän napapiirin pohjoispuolella. n. GRÖNLANTILAISMIES ottaa kirkasvetisestä pikkujärvestä käteensä kellanruskean viisisenttisen pallon. TEKSTI JA KUVAT RIITTA ANGERVUO JA AARRE LESKINEN Maailmalta Maailmalta Sinileväp allot pärjäävät ravinnekö yhissä järvissä. Tutkimukset paljastivat, että pallot tuottavat myrkyllistä, maksavaurioita aiheuttavaa mikrokystiiniä. Salaperäiset sinilevät ihmetyttävät Grönlannissa Pallomainen kasvusto on sinilevien yhdyskunta. Suurimmat pallot ovat jopa pesäpallon kokoisia. Sen iäksi arveltiin 10– 14 vuotta. Palloja on pohjassa sadoittain. Vihreissä pallosissa on runsaasti lehtivihreää ja oransseissa karotenoideja. Sinileväpalloja on tavattu harvinaisina järvistä ympäri maailmaa, Suomestakin. Osa lajeista on myrkyttömiä, ja niitä myydään ruokana. Ne kuuluvat yleiseen Nostoc-sukuun, tavallisin laji on iso pyöreä Nostoc pruniforme. Suvun syanobakteereja tavataan koko maapallolla Antarktista myöten. Niiden pinta on kiinteä ja pehmeä
Tämä on Selänpesijän tarina. TEKSTI JA KUVAT JUHA TASKINEN 14 SUOMEN LUONTO 14/2017. 14 SUOMEN LUONTO 14/2017 SAIMAA LAINEN SAIMAA LAINEN Juha Taskinen on seurannut samaa emähyljettä Saimaalla 1990-luvun alusta
14/2017 SUOMEN LUONTO 15 SAIMAA LAINEN 14/2017 SUOMEN LUONTO 15 Markku oli yksi Selänpesijän kuuteista. Se tukehtui kalaverkkoon monien muiden Saimaalla syntyneiden tavoin.
Marraksena ensijäähän ilmestyi Selänpesijän huokailu– avantoja, ja pohjantuuli muurasi kallioniemeen tanakat kinokset. Juha Taskinen pitelee kuuttia tutkimustilanteen lomassa. Saari sisarusluotoineen ovat nimistössäni Selänpesijät. Toinen kuutti sai nimekseen Naks. Sitten tuttavaksi tullut nukkui kolme kilometriä kauempana huvilasaaren sivukivellä ja kolmannen kerran se löytyi ruovikon keskeltä salakiveltään. Näistä toinen, Ruusuksi nimetty, sai selkäkarvoihinsa tutkimusaikojen ensimmäisen seurantalähettimen. Nämä loikopaikat muodostivat seitsemäntoistasaarisen altaan, keskelle jäi selkävesi, jonka norppa ylitti eli pesi helposti neljällä kilometrin pituisella matkasukelluksella. Pohjalta löytyneet karvaköntit ja jäätyneet avannot kertoivat kuutin kuolemasta. Yhdeksänkymmentäluku oli voimallista aikaa, kun Haukivedellä alkoi Itä-Suomen yliopiston norppatutkimus ja sen myötä hylkeiden lähetinseuranta. Signaali sammui, ja kuutti katosi kesäkuun alussa samaan aikaan kun kalaverkot ilmestyivät syntymäsaaren vierelle. 16 SUOMEN LUONTO 14/2017 L umipesä löytyi kapean metsäluodon kupeelta kaksikymmentäkuusi vuotta sitten. Taskinen on toiminut pitkään ItäSuomen yliopiston norppatutkimuksen apuna. Saimaannorppa voi elää yli kolmekymmentävuotiaaksi, ja hyväkuntoinen synnyttää kuusivuotiaasta lähtien joka toinen vuosi. Haukiverkkojen poistattaminen nostatti hupikalastajassa huutoa ja raivonpuuskia. Osin siksi, että sen sukellusten reuna ulottui valkamalahteen josta olen lähtenyt sadat kerrat norppaeloa tallentamaan. Ruusu Selänpesijä otti kalaveden haltuunsa Unelma-norpan kuoltua vuonna 1990. Kesemmällä mäntylatvoja koristivat nuolihaukan poikaslennot. Niihin aikoihin Selänpesijä alkoi vaihdella kuuttimispaikkaa kahden saaren välillä. Sitten 1995 Selänpesijältä jysähti täysi potti, kun kaikkien aikojen ensimmäiset kuuttikaksoset nähtiin sen imetysavannolla. Nimettömien pikkusaarten omistaja luopui niistä pyyntöni mukaisesti, ja saarista tehtiin yksityinen luonnonsuojelualue. Norppavuosien jatkumossa Selänpesijästä kehkeytyi läheisin ja seuratuin hylje. Naaraan synnytyssaari sijoittui osakaskuntamme vesille, ja ollessani valvojana törmäsin saaren vierellä kohorivistöihin norppien suojaksi asetettuna verkkorajoitusaikana. Näin ynnäten Selänpesijä olisi synnyttänyt kymmenkunta kuuttia. A N N I R AU TI O JA JU H A TA SK IN EN / U EF A RI KI R JA VA IN EN / U EF. Sen karut kiveliöt ottivat kevään soitossa vastaan selkäveden jäämurskeet, toukokuussa karvanvaihtoon kylpeytyvän emän tai uroksen. Joskus pesä pysyi vaiti. Havaintojeni mukaan niitä on ollut kahdeksan. Muistan silloin nähneeni Selänpesijän ensimmäistä kertaa muikuilemassa pesimäsaaren rantakiveltä ohi lipuvaa venettäni. Se käväisi Linnansaaren kansallispuiston vesillä Ella-naaraan reviirin laitamilla, mutta näiden kahden naaraan synnytyspesäpaikat pysyivät selkäveden eri laidoilla. Naks Norppien jäänalainen videoseurantani oli tullut tutkimuksen kautta luvalliseksi Selänpesijä kurkistaa kuvaajaansa, taustalla sen kuutti Naks
14/2017 SUOMEN LUONTO 17 14/2017 SUOMEN LUONTO 17 Selänpesijä kevätjäisellä kotijärvellään, jolla se on elänyt jo kolmisenkymmentä talvea.
Ne eivät pelänneet tarkkailuamme. Huhtikuun kuudentenatoista Selänpesijä nähtiin imettämässä kuuttiaan paljaalla jäällä, ja viisi päivää myöhemmin pääsin veneellä saareen. Se oli valtava kevät täynnä riemua ja odotusta! Viipyilin saaressa ja näin kuinka Selänpesijä houkutteli Markun selkävesille ja veti peräänsä neljän minuutin sukelluksiin. Se puhalteli taskujään alla, käväisi hengitysavannolla. Saimme tallennettua emän ja poikasen yhteiseloa ja yritimme hydrofonin avulla nauhoittaa norppien ääntelyä. 18 SUOMEN LUONTO 14/2017 2002, ja asensimme kameroita Selänpesijän hengitysavannoille. Haukivesi ei ollut irronnut jääpeitteestään koskaan näin aikaisin. Kuulokkeista kantautui naksahduksia, jään volahtelua ja syväväylää runttaavan laivan jumputusta. huhtikuuta Selänpesijä solahti kuutin viereltä syönnöksilleen. Maaliskuussa 2007 norppien paritteluaikaan Joensuun tutkimusporukka kuunteli yöllä jäänalaisia ääniä teltassa Selänpesijän saarten välissä. Markku Talvettomat talvet seurasivat toisiaan uudella tuhatluvulla. Lupa oli ottaa myös tämä. Naks varttui, ja emä imetti siitä valmiin sukeltajan nietoksen onkalossa. Naks-tyttö laajensi ahvenien perässä saalistuslenkkejään verkkorajoitusalueen yli ja tukehtui kuhaverkkoon kilometrin päässä syntymäpaikastaan. Kuutin kuolema oli hyytävää alkua monien seurantakuuttien ja tuttavanorppien verkkokuolemien todistamiselle. Hydrofonin kautta nauhurille tallentui ensi kertaa urosnorpan nopeasti koputtavaa lemmenkutsua. Hämärän saapuessa emä saatteli kuuttinsa rantaan. Se jäi unisuSelänpesijä imettää Markkua, jonka selässä näkyy paikannin.. Varhain seuraavana aamuna peippojen visertäessä aamun avausta Selänpesijä imetti kuuttiaan. Lähetin ei näyttänyt haittaavan kummankaan elämää. Emä maidotti pienokaistaan matalan kiven päällä, ja tämä oli myös aikaisen kevään tuomaa ja uutta. Imetyksen jälkeen Markun päivänä 25. Kevät luuti jäät Haukivedestä, ja Selänpesijä lopetti imettämisen. Monitorin näyttöön ilmestyi Naks-kuutti, ja Selänpesijä-emä pörhisteli viiksillään kameraan. Kahta päivää aiemmin olin haavinut Ella-emän Erna-kuutin jäältä lähetinseurantaan. Ettosille nukahtanut Markku-kuutti joutui silloin hetkeksi haaviin ja norppatutkijat liimasivat pojan selkäkarvoihin pienen seurantalähettimen. Kuutti oli hyvin vaalea
Huvilan omistaja oli saanut verkosta kuusi ahventa ja nyt kuutin. Verkkojen omatoiminen poistaminen ilman omistajan oikeutusta on lain mukaan rikos. 14/2017 SUOMEN LUONTO 19. Seuraavana aamuna 26.5.2007 Markku löytyi kuhaverkkoon tukehtuneena samalta paikalta ja saman vapaa-ajankalastajan verkosta kuin Naks kuusi vuotta aiemmin. Markku oli uinut kauemmas kuin ennen, suojelualueen ulkopuolelle venevalkamalahteen kalaverkkojen sekaan. Markku venyttelee. Haukivesi Savonlinnasta luoteeseen on yksi tärkeimmistä norppaalueista. Signaalin ja näköhavaintojen mukaan se pylkkäsi yhä enemmän yksin ahvenjahdissa syntymäsaarensa kahta puolta pinnanalaisilla matalikoilla. Yöksi se palasi louhionkoloon. Markun liikkumista seurattiin päivittäin. Kevät on saapunut Saimaalle. 14/2017 SUOMEN LUONTO 19 ”Seuraavana aamuna Markku löytyi tukehtuneena vapaa-ajankalastajan kuhaverkosta.” kelluksiin kivien onkaloon; sinne ei iso hylje mahtunut. Yritin selvittää osakaskunnan sihteeriltä, kenen verkot olivat ja miten ne saataisiin pois kuutin läheltä. Myöhemmin keväinen, puolentoista kuukauden verkkorajoitus laajeni korvauksineen myös tuolle surmasärkälSelänpesijä ja Markku Haukiveden maisemissa. Olin muutaman päivän poissa Etelämanner-retkikunnan harjoitusleirillä, kun sain vakavan viestin. Verkon pitäjä lupautui kalastamaan sinä keväänä vain norppaturvallisella katiskalla
Raskausaika, synnyttäminen ja imetys näkyivät. Mutta siellä Tatu varmasti luurasi, ruttunaamainen uros joka kerran tammipakkasilla nousi virransilmästä ylös, ja avanto jäätyi. Auringon kuumin hetki sai ne veteen ja uusi päivä alkoi. Jäkälä oli sen mieluisin leikkikalu.” Kimmo ja toinen kuutti piehtaroivat rantavedessä. Kimmo imee rasvaista norpanmaitoa.. Selänpesijä rantautui iltapäivän lopulla. Sen täytyi olla varhain vieroitettu kuutti, joka oli lähtenyt pitkälle päiväuinnilleen. Utu-kuuttityttö oli hävinnyt yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. ”Kimmo pureskeli ruokoja ja nosti pohjasta lehtiä. Kimmo kuuli emän saapumisen muutamaa hetkeä ennen kuin se näkyi. Kimmo ja Selänpesijä jäivät tuhisemaan kiville sarastukseen asti. Emä ylempänä, kuutti alempana kallionhyllyllä veden rajassa. Auringon taivuttua alas laulurastas aloitti tähtilaulunsa, ja Selänpesijä saatteli kuuttinsa täsmälleen samaan kivenonkaloon kuin Markun aikoinaan. Ohi ryntäävä moottorivene tai yli viuh tova lintu herätti ne, muuten torkkuivat sikiunta. Lähinaaraan Ellan kuuttien villoissa oli enemmän ruovikonruskeaa. Vinguin ilosta, mutta ajatukset haroivat tyhjää, mistä ihmeestä tuo kuutti oli tullut. Selänpesijä varmisti nuuhkimalla rannan ihmisvapaaksi, silmäili vielä metsään kunnes ryntäsi kivelle. Norppien päivä oli monesti samanlainen: Iltapäivällä Kimmo nujusi rantavedessä, pureskeli järviruokoja, nosti pohjasta lepän urpuja tai haavanlehtiä ja pyöritteli niitä pinnalla. Selänpesijä nuuhki molempia ja suhtautui niihin tyynesti ja samalla tavalla. Välillä nälkäinen parahti, ja silloin emä antoi tilaa ja kääntyi tarjoamaan reilummin nisiään. Emä oli laihtunut kuutin verran ja painoi 40 kiloa. Kimmo nujusi pintaan toisen kuutin kanssa! Kuuttipari kierteli ympäri Selänpesijän makuukiveä, ne turksuttelivat, kieppuivat toisissaan, nenuttelivat ja suikkeloivat rinnan ja peräkkäin saaden ruovikon värisemään. Kuutti tökki emän mahaa veden alla, otti kyytiä halausotteella selässä ja näykki takaräpylöitä. Tutkimusporukka hakkasi sille yön pimeydessä avannon ja pelasti uroksen. Kimmo, kuten kaikki Selänpesijän kuutit olivat väritykseltään lähes hopeisia. Selänpesijä-emä otettiin lähetinseurantaan samana keväänä ja sille annettiin tutkimusnimeksi Terhi ja räpylämerkin numeroksi 470. Ne puljasivat tovin ja nousivat laakealle näkökivelle nukkumaan. Imemisestä lähti rytmikäs mutskutusääni. Selänpesijä-Terhin seuranta antoi tärkeää tietoa synnyttävien naaraiden elinpiirin laajuudesta ja myös sen suhteesta toiseen synnyttävään naaraaseen. Utuisena toukoyönä ranta lahjoitti yllätyksen. 20 SUOMEN LUONTO 14/2017 le, mutta heti rajoituksen päätyttyä heinäkuun alussa särkälle laskettiin verkkojatoja, monen verkon ketjuja. Tämän ikiliikkujan nimesin Kimmoksi, sillä se oli innokas uimari. Kesän aikana Selänpesijä liikkui kymmenen kertaa kahdeksan kilometrin alueella, ja lähinaaraan Ellan synnyttämispaikkaan oli matkaa kolme kilometriä. Kimmo kelluu rantojaan peilaavalla Saimaalla. Kiveltä karissut jäkälä näytti olevan mieluisin leikkikalu, sen kanssa Kimmo vehtasi pitkät tovit, painoi pohjaan ja palleron noustua pinnalle veti eturäpylällä pelivehkeen taas mukaansa. Väsyksiin puuhattuaan kuutti kiipusti suojakivelle ja nukahti. Se heräsi ronklattavien koskeloiden ohiuintiin, joskus itikan yninään viiksissä. Kimmo Ja Utu Huhtikuussa 2011 talviverkonpitäjän koira kaivoi rantakinosta ja sieltä löytyi Selänpesijän synnytyskuollut kuutti, mutta 2013 juhlittiin taas räpyläjäisiä, kun terheneltä kurkisteli kuuttipoika. Kimmo nappaili suullaan itikoita taitavasti ilmasta. Se solahti alas, ja kivikossa kaikuivat vaativat maitohuudot, emän puhallukset sekä molempien vesipörinät. Seurannoissa selvisi, että vaikka naaraiden sukelluspiirit menivät päällekkäin, synnytyskinosta ei koskaan kaivettu toisen lähelle. Norppa saattoi levätä suojakivellään viisitoistakin tuntia. Markun kevään jälkeen urosnorppaa ei näkynyt vahtimassa rouvaansa. Oliko tällä sukelluspiirillä sittenkin toinen naaras jota ei vain ollut huomattu. Kolmen jälkeen aamuyöstä emä palasi maha täynnä ahvenia ja haki kolosta kuuttinsa. Vartin päästä Kimmon maha oli täynnä ja molemmat nukahtivat. Kuutiton välivuosi teki Selänpesijälle nannaa, välivuoden talven jälkeen sen turkin kiehkurat säihkyivät kuparisina