Suomen Luonto 4/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lampi Puutarhaan. 52? m s an u en tsu v a h ku o nt o lu palkittu laatulehti VIITASAMMAKKO on nyt äänessä Kekseliäitä pönttöjä uusille lintulajeille Rakenna lampi puutarhaasi 4 Irtonumero 8,50 ? Kasvien kiehtovat värit, muodot & tuoksut 10.5.2013. pönttöJä uusille lintulajeille. SUOMEN LUONTO 4 | 2013 viitasammakko. räkättirastas. virolaispihan linnut. 57 n a a . karhu. ahvenanmaa. rauhoitin saareni. opi tuntemaan kasveja
Molemmat syöksähtelivät vuoron perään toistensa kimppuun ja lopettivat hetken päästä. Sitten tuli toinen lapintiira ja sama jatkui. kevät Tiirojen rajakahakka Teksti ja kuva Timo Nieminen meloin viime kesänä Selkämeren kansallispuistossa pienen saariryhmän ohi ja seurasin räyskän (alempi) ja lapintiiran kahakointia. Nähtävästi linnut pesivät samalla luodolla.
Helmikuu ei ollut entisensä; täällä etelässä ei aurinkoa näkynyt montakaan tuntia. Pääskyjä, kirjosieppoja, pensastaskuja ja mustavikloja saapui etuajassa. Paradoksaalista kylmässä keväässä on se, että se saattaa johtua ilmaston lämpenemisestä. Pohjoisen napapyörteestä karkasi kylmää ilmaa kauas Pohjois-Eurooppaan, mikä johtui todennäköisesti Jäämeren talvisen jääpeitteen vähyydestä. 14 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 41 Kolumni 51 Vahtikoira. Ota kasvit haltuusi. 26 Intiimi yö Luontokuvaaja oli paikalla karhujen lemmekkäässä kohtaamisessa. marika eerola 11/2012 4 4Suomen Suomenluonto luonto 14/2013 PS. 28 Pihan kunkku 32 Mökkikausi alkaa Perinteiset tavat Räkättirastas huseeraa pihalla kuin kotonaan keväästä syksyyn. Viitasammakko on vähän tunnettu sammakkomme. lisse tarnanen Jorma Laurila päätoimittaja 4/2013 Sisällys Kuukaudet ovat viime aikoina olleet vähän vinksallaan. Pian pellot olivat väärällään västäräkkejä ja metsissä lauloivat riemukkaasti peipot ja punarinnat. Varhaiskevät jäi ainakin täällä etelässä tänä vuonna väliin. Julkaisijamme Suomen luonnonsuojeluliitto täyttää 27. Muuttoryntäys näkyi jopa säätutkissa. Monet lajit, joiden saapumisessa on yleensä väliä, tulivat lähes yhtä aikaa: kiurut, rastaat, hanhet, kurjet sekä monet päiväpetolinnut ja kahlaajat. päivänä olin retkellä Helsingin Viikissä, kevätmuutosta kertoi vain kohti pohjoista lentänyt yksinäinen kiuru, jäätyneeltä lahdelta turhaan sulapaikkaa etsinyt laulujoutsen ja pesäpöntön vieressä kujertanut uuttukyyhky. Muutaman päivän päästä alkoikin sitten tapahtua, oikein rytinällä. Tuntikausien vesisade ja eteläinen ilmavirtaus sulattivat hanget ja muuttolintuja alkoi tulvia. Maaliskuu ja huhtikuun alku taas olivat kuin vanha kunnon helmikuu. jörgen eriksson Pääkirjoitus Erikoinen kevät 14 Salaperäinen pulputtaja On viitasammakoiden kudun aika. Äänimaailmakin oli kovin talvinen: vain tiaiset, viherpeipot, tiklit ja punatulkut lauloivat. Kun huhtikuun 9. Huhtikuun lopulla parin päivän ja yön aikana Suomeen saapui miljoonia lintuja. Suuri osa lintujen muutosta puristui reiluun pariin viikkoon. Kokovartalokuva pikkuloikkijasta. 16 Kasvit tutuiksi jorma.laurila@suomenluonto.fi Mikä pientareella kukkii. toukokuuta 75 vuotta. Lämpimät onnittelut! vakiot ovat mökillä ekoa. 34 Lammikko tuo vilskettä puutarhaan Vedellä on vetovoimaa
Opi lisää kasveista, sivut 16?24. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Saaristolaiselämää 14/2013 Suomen luonto 5. CC-000026/FI kannessa Aikaisin keväällä kukkivan keto-orvokin kuvasi Jari Taivainen. Kukan tunnistaa muun muassa väreistä. Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki, joka asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 4/2013 72. 58 Maalaispihan 52 Ahvenanmaan sekakuoro runsauden äärellä Lintujen kevätkonsertin Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL13_04/2013 Pönttö ruokille. Toimii. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. www.climatecalc.eu Cert. Liekö salaisuus Urpo Koposen innovaatiossa, alareunan kurkistuslovessa? 48 Luontokohde: Nallesaari Metso-ohjelmalla voi Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi loiston takuuna on monimuotoinen virolaismiljöö. no. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 044 333 5036 Juha Kauppinen, 050 452 2996 (hoitovapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Ismo Rautiainen, 046 600 6317 (vs.) Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 52 Valko- ja keltavuokkojen meri pähkinälehdossa Ahvenanmaan Ramsholmenissa. Ryhdy puutarhuriksi. Kokeile suosittua astiaviljelyä. 38 Jään valta murtuu Pallasjärvellä jäiden lähdön aikaan. 42 ?Eläkeukkojen luonnonsuojelu projekti? Pönttöpajassa syntyy luovia ratkaisuja. timo vesterinen istockphoto 66 suojella metsänsä ja tienata rahaa. 42 Saarimaakunnan huikea kevät lehdoissa ja kallioilla
Ajoitettu villisian luu vasemmalla.. Askolasta, Joutsasta ja Vantaalta löydetyt luut mullistavat käsityksen villisian historiasta Suomessa. lubomir hlasek Toimittanut antti halkka Luonto ja ympäristö nyt Villisika porsaineen kuvattiin T?ekissä. Etelä-Suomessa elää pieni luonnonkanta. Villisika eli Suomessa jo kivikaudella mV / k. mannermaa Luulöytö Askolasta kertoo, että villisiat ovat Suomessa paluumuuttajia. 6 Suomen luonto 14/2013 Askolaan nousi muinoin Itämeren lahti pitkin Porvoonjokilaaksoa. Siltapellonhaasta on löytynyt myös liuskekeihäänkärki sekä hylkeen, hirven majavan, saukon, jäniksen ja karhun luita
Niitä pyydettiin yleisesti ja niillä on ollut ihmisille monia merkityksiä. Villisian kaltainen harvinainen saalis on varmasti ollut omalla tavallaan merkittävä sitä pyytäneelle Suomen kivikautiselle väestölle. Metsäkurjenpolvi Kotkansiipi 14/2013 Suomen luonto 7. Itse nautin auki kiertyvistä saniaisista, niiden laajasta vihreydestä. Samalla kehittyy tapa käydä katsomassa kasvituttavuuksia vuosi vuoden jälkeen. Ja eikö kasvien ihailijalle muodostukin erityinen suhde paikkoihin, paikan lumo. Silloinhan Suomen etelä- ja keskiosat muistuttivat ilmastoltaan ja kasvillisuudeltaan nykyistä Keski-Eurooppaa. Askolan sika on ajoituksen mukaan peräisin lämpökautta edeltävältä viileämmältä vaiheelta. Kasvien ikävä on osa suomalaisuutta. Toki se edustaa kaikkia sinivuokkoja ja koko kevättä. Jokaisella on kasvien parissa omat suosikkinsa. Villisika on ollut kivikaudella keskeinen riistaeläin kaikkialla, missä se on ollut runsas. Suomessa muinaiselle ihmiselle tärkeitä eläinlajeja olivat sisämaassa hirvi ja majava, pohjoisessa peura ja rannikolla hylje. Niiden ilmaantuminen sysää suomalaiset kevään vauhtiin ja kesän odotukseen. Kurjenpolvia odotan kovasti. Kiikarissa pekka saari S Ajoitettu sika on osa paleontologi Pirkko Ukkosen ja osteoarkeologi Kristiina Mannermaan tutkimusta Suomen nisäkkäiden ja lintujen varhaisesta historiasta. Sinivuokon tuhat tykkäystä ?Mieli aukeaa kevääseen kuin vuokko.? jorma luhta / leuku pirkko ukkonen kristiina mannermaa antti halkka kukat ovat kevään merkki, häkellyttävä luonnon muotojen, värien ja tuoksujen sinfonia. Voikukkien laajat matot ja asvaltin murtava kasvuvoima saa aina ihailuni. Siksi tulevaisuuden radiohiilianalyysien tulokset ovat tärkeässä asemassa. On todennäköistä, ettei villisika ole ollut kovin yleinen Suomessa edes lämpökaudella, sillä tämä näkyisi arkeologisessa luuaineistossamme. Askolan luu ja kaksi muuta radiohiiliajoitusta paljastivat, että Suomessa eli jo yli 8000 vuotta sitten villisikoja. Tähän asti on arveltu, ettei Suomessa ole elänyt tiettyjä eteläisiä lajeja kuten isokaurista (entinen saksanhirvi) ja metsäkaurista edes niin sanotun lämpökauden aikana 8000?4500 vuotta sitten. Suomessa on yli tuhat alkuperäistä kasvilajia, ja niihin voi perehtyä luonnon tahtiin. Rantakukka herättää muistuman tietystä paikasta Tammisaaren saaristossa, missä kallioiden kaikkialta ympäröimä notko on sitä punaisenaan. Tätä kirjoittaessani vasta huomaan, miten paljon jälleennäkemisiä luonto pitkän talven jälleen aina antaa, ehkä kokonaan uusiakin tuttavuuksia. Kun laitoimme Facebook-sivuillemme lukijan lähettämän sinivuokon kuvan, se sai nopeasti yli tuhat tykkäystä. Eipä turkulainen sinivuokko tiedä tästä sosiaalisen median suosiostaan, joka ylittää useimpien ihmisten saavutukset. Saariston keltamaksaruohot, mesiangervon kukkahunnut, paahderinteen mäkitervakot, sinikellojen sirot muodot, kaikki tämä uusiutuu joka vuosi. Se saa miettimään, miksi laji ei ole kyennyt vakiintumaan Suomeen nykyisissä oloissa. Vasta horsmien ja kuismien aikaan luonto alkaa olla kulunutta, vihreys vähitellen tummua ja syksyn ajatukset alkavat askarruttaa luonnonystävää. Nyt juuri mieli saa avautua kevääseen kuin saniainen tai vuokko. Kevätlinnunherneessä iloisen värisine kukkineen on jotain erityistä. Tarjoamme tässä lehdessä hiukan helpotusta kesän nälkään ja kasvien odotukseen. hannu uusitalo / vastavalo uomen Luonto sai nimikkopossun menneisyydestä, kun se osallistui Askolan Siltapellonhaan kivikautiselta asuinpaikalta löytyneen sian jalkapöydän tai kämmenen luun ajoituskustannuksiin. Lähes kaikki on vasta tulossa. Odotettavaa riittää pitkäksi aikaa, sillä kasvien elämän kevät voi olla kesälläkin. On myös taas mahdollisuus oppia uutta. Mesiangervosta mieleeni nousevat Perämeren ja Tornionjoen rantojen seudut. Ajoitettujen löytöjen osuminen noinkin varhaiselle ajalle on jännittävä tieto. Sian luita on löydetty kivikautisilta asuinpaikoilta toistaiseksi vain kourallinen ja vasta kolme on ajoitettu. Näyttävimmät luonnonkukat oppii tuntemaan aika nopeasti
Helmikuussa 2013 ministeriö vastustikin rajoituksia. Timo Niemisen kuvassa isompansa kohtaa puolikiloinen mustakurkku-uikku. Mustakurkku-uikku tutkailee kyhmyjoutsenta. 8 Suomen luonto 14/2013 timo nieminen antti halkka Hanna Nikkanen. Kevään runsas haikaramäärä voi enteillä ensipesinnän lähestymistä. Markku Ranta-Eilola Johanna mehtola Kattohaikara Lempäälässä. Suomen Luonnon kansi ykköseksi vuoden 2012 aikakauslehtikanneksi valittiin huhtikuussa Aikakausmedian kilpailussa Suomen Luonnon viime vuoden kakkosnumeron töyhtötiaiskansi. Se voitti lähes 1500 äänellään yleisöäänestyksen, johon esiraati oli valinnut 20 laatukantta. SE painaa usein jopa 12 kiloa. Huhtikuun kokouksessa sekä kannattajat että vastustajat jäivät vaille määräenemmistöä, jolloin päätäntävalta jäi komissiolle. Komission arvioidaan kieltävän kolmen yhdisteen käytön joulukuun alusta kahden vuoden määräajaksi. Suomen jyhkein lintu on kyhmyjoutsen. Parhailla paikoilla oli näkyvillä neljä tai kuusikin haikaraa. Maaliskuussa ja uudestaan huhtikuussa Suomi äänesti tyhjää asiaa käsitelleissä EU-komiteoissa. Suomen kantaa on selitetty laajalla rypsinviljelyllä. Ensin toukokuussa 2012 maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen ilmoitti Suomen noudattavan EFSA:n suosituksia tiettyjen neonikoti noidien käytön rajoittamisesta. Näin luontokannet viehättivät tänä vuonna suomalaisia eniten. Kattohaikara ei ole vielä koskaan pesinyt Suomessa onnistuneesti. Kannen kuvan otti Heikki Willamo. Toiseksi äänestyksessä tuli Linnutlehti kuikkakannella. kemianteollisuus painosti? euroopan komission yritys rajoittaa pölyttäjien vähenemiseen ja mehiläiskuolemiin liitettyjen hyönteismyrkkyjen käyttöä on synnyttänyt lobbausmyrskyn Brysselissä, sanoo Corporate Europe Observatory -järjestö laajassa raportissaan. Järjestön mukaan neonikotinoidirajoituksia vastustavat yritykset ovat päässeet järjestämään tapahtumia Euroopan parlamentissa tekaistun Bees Biodiversity Network -kansalaisjärjestön nimissä. Ne ovat myös poikkeuksellisen aggressiivisesti painostaneet EU:n elintarviketurvallisuusviranomaista EFSA:a muuttamaan lausuntojaan. ?Ankara lobbaus ei ole rajoittunut komissioon ja EFSA:an, vaan se on kohdistunut myös jäsenmaiden maatalousministereihin?, sanoo CEO:n tutkija David Sánchez. ?Moni jäsenmaa kannatti alkuun rajoituksia ja muutti sitten yhtäkkiä mieltään.? Näihin kuuluu myös Suomi. poimintoja jari nieminen / vastavalo Luonto ja ympäristö nyt Mehiläiset saavat neonikotinoideja kukilla vieraillessaan. Kattohaikaroita pelmahti Suomeen KATTOHAIKAROITA nähtiin huhtikuussa eteläisessä Suomessa hyvin laajasti. Raadin kunniamaininnan nappasi Vihreä Lanka. Mehiläiset eivät saaneetkaan Suomesta ystävää
Ne ovat kuitenkin kadonneet tuhansilta suomalaisilta maatiloilta viime vuosikymmeninä nopeasti sen jälkeen, kun karjanpito loppui. Pääskyjä voi auttaa asentamalla pesien alle tukilautoja ja kaatamalla vettä saviselle ojanpenkalle, jotta linnut saisivat märkää maata pesänmuuraukseen. pertti koskimies 14/2013 Suomen luonto 9. Haarapääskyjä pesii reilut 100?000 paria, räystäs- ja törmäpääskyjä kolmanneksen vähemmän. Räystäspääskyt levittäytyvät Afrikan eteläosiin laajemmalti. Pääskyt lähtevät kohti pohjoista maaliskuussa tai huhtikuun alussa. Sää matkan varrella vaikuttaa paljon perille pääsevien pääskyjen määrään, kuntoon ja seuraavien pesintöjen onnistumiseen. Toisaalta Suomessa tiedetään, että pääskysestä ei kesään ole päivääkään. Haarapääskyillä vanhat koiraat palaavat ennen nuorempia, mutta naarailla ikä ei vaikuta yhtä selvästi aikatauluun. Suomalaisia haarapääskyjä lentää Etelä-Afrikkaan asti, missä suurimmat yöpymisparvet kohoavat miljooniin. Karjan myötä häviävät pääskyjen saalistus- ja pesäpaikat. Ne muuttavat päivällä ja saalistavat matkatessaan. Pääskyjen pääjoukot todellakin saapuvat eteläisimpään Suomeen samaan aikaan kuin kesä ilmatieteellisen määritelmänsä mukaan alkaa, yleensä toukokuun jälkipuoliskolla. Pääskyt saalistavat lentäviä hyönteisiä, joita alkaa olla juuri pääskyjen tullessa. Pääskyt viipyvät Suomessa keskimäärin kolmisen kuukautta, talvialueilla liki puoli vuotta, ja muuttomatkaan kuluu kumpaankin suuntaan toista kuukautta. Pääskyt talvehtivat Afrikassa Saharan eteläpuolella, jopa 10?000 kilometrin päässä pesäpaikoiltaan. Naaraat suosivat pitkäpyrstöisimpiä koiraita, sillä pyrstöjouhien pituus ilmentää koiraan kuntoa ja terveyttä sekä loisten vähyyttä pesässä. Pääskyt palaavat samaan paikkaan vuodesta toiseen. Pääskyt ovat kotipaikkauskollisia. ilmiömäistä jorma luhta / leuku Räystäspääskyt keräävät savea pesänrakennukseen. Pääskyt tulevat EI YKSI PÄÄSKY kesää tee, sanoi Aristoteles yli 2300 vuotta sitten. Ennen Saharan ja Välimeren ylitystä pääskyt syövät yli tarpeen kootakseen ihonalaista rasvaa ylilennon energianlähteeksi. Haarapääskyistä on kadonnut kolmannes, räystäspääskyistä kaksi kolmannesta 30 vuodessa. Onneksi kauan odotetut ilma-akrobaatit ilahduttavat meitä vielä koko Suomessa. Pääskyt lentävät 25?35 kilometrin tuntivauhtia ja ainakin 300 kilometriä päivässä, nopeimmillaan yli 70 kilometriä tunnissa ja tuhatkunta kilometriä päivässä. Ensimmäisinä pesäpaikoilleen palaavat hyväkuntoiset pääskyt, joilla on vähiten täitä ja muita loisia ja paras vastustuskyky sairauksia vastaan
nii tä on jä lj ell ä vain 30 0 yksilöä.? Aku Ankka tietä ä tämänkin numerossaan 23 .4.2013 10 Suomen luonto 14/2013 LÄHDE EEA Oho! Jäteveden määrän lisäksi sulfaattipäästöt nousisivat uuteen ennätykseen yhtiön saadessa tahtonsa läpi. Laitoksilla oli vaikeuksia talousveden toimittamisessa. Jälkimmäistä se alkoi laskea maastoon ennen luvan saamista. Laskelmamme mukaan vuodelle 2013 myönnetty ja anottu ylimääräinen jätevesipäästö on noin kuusi miljoonaa kuutiometriä. Ne olisivat jopa 30?000 tonnia, kun ne viime vuonna olivat normaalissa jätevedessä 5500 tonnia ja marraskuun vuodossa 3200 tonnia. Sulfaattivesi on raskasta ja syrjäyttää syvänteistä sinne vuodoissa kertynyttä raskasmetallipitoista vettä. Se herää nokkosperhosen tavoin varhain, ja huhtikuussa isonokkosperhosia on nähty jälleen monin paikoin. Lajin talvehtiminen näyttää siten onnistuneen. Ympäristöluvan 1,3 miljoonan kuution ohella yhtiö sai Kainuun ely-keskukselta luvan 1,8 miljoonan kuution päästöön. Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta (Avi) yhtiö anoo kahta miljoonaa lisäkuutiota ja elyltä vielä ylimääräistä 800?000 kuution lisälupaa (joka evättiin 26.4.) sekä 1,9 miljoonan kuution saastuvan huleveden päästöä. poimintoja Isonokkosperhoset heräsivät kevääseen isonokkosperhonen vaelsi viime kesänä Suomeen sensaatiomaisen runsaana. Marraskuun vuodossa meni luontoon esimerkiksi 3500 kiloa nikkeliä. Anotuissa uusissa päästöissä olisi laskelmamme mukaan yli tuhat kiloa nikkeliä, kun viime vuonna sitä oli normaalijätevedessä 90 kiloa. Suomen Luonto laski eri lupien ja anomusten päästöt yhteen. Antti Koli kuvasi nämä parittelevat isonokkosperhoset huhtikuussa Itä-Helsingissä. antti koli antti halkka Sukua jatketaan. Isonokkosperhonen on nokkosperhosta kookkaampi ja oranssimpi. mikko maliniemi / aviation studio Luonto ja ympäristö nyt Talvivaaran päästöt ovat jo pilanneet Kivijärven. Nähtäväksi jää, suostuvatko viranomaiset jättipäästöihin sen sijaan, että yhtiö rakentaisi varastoaltaita ja puhdistaisi vedet kunnolla. Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. antti halkka Euroopan kuivuus keskittyy etelään EUROOPASSA on kymmenen viime vuoden aikana kärsitty säännöllisesti kuivuudesta. Päästöjen määrä kuusinkertaistuu, jos viranomaiset hyväksyvät toiveet. IlmAkuva ?S aim aa nn orppa o n ma ailm an uh an al aisimp ia hy lj el aj eja. Kuvassa järvi uusimman vuodon aikaan 9.4.2013. Talvivaara anoo 2013 ennätyspäästöjä Talvivaaran kaivos anoo niin paljon lisäpäästölupia, että määrää on jo vaikea hahmottaa. Vettä jouduttiin kuljettamaan haja-asutusalueiden kotitalouksille ja maatiloille. Kartta kertoo kuivuusalueet. Suomessakin oli todella kuivaa 2002 ?2003. Onko uusi perhoslaji vakiintumassa Suomeen. Parhaansa perhoset ainakin yrittävät. Kuivuus lisäsi metsäpaloja ja tappoi puita Etelä-Suomessa.
Niiden elinvoimaisuus on ehdottomasti myös kalastajien etu. Silti on vaadittu tutkijoiden arvioimien kestävän kalastuksen kiintiöiden ylittämistä vuosi vuoden jälkeen. Mitä muuta haluaisit sanoa? Suomessa on viime aikoina vellonut kiivas keskustelu kalastuksen kestävyydestä. Nykyisin ainuttakaan kalalajia ei ole rauhoitettu ympärivuotisesti. Tällöin kalastetaan myös heikkoihin kantoihin kuuluvia kaloja ja samalla estetään näiden kantojen elpyminen. Hannu Lehtonen Onko suojelusta haittaa vai hyötyä ammattikalastajille? Ammattikalastus perustuu lähes yksinomaan luonnonvaraisiin kalakantoihin. Kysyimme Antti Halkka Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 14/2013 Suomen luonto 11. Voisi sanoa, että viimeinkin! Hallinto on vuosikausia ummistanut silmänsä tutkijoiden varoituksilta, mutta siinäkin on toivottavasti tulossa muutos. Jasmin Awad / istockphoto Miksi uhanalaisten kalojen suojelu on niin vaikeaa? Kaloja ei ole mielletty samalla tavoin suojeltaviksi kuin muita selkärankaisia. Esimerkiksi luonnonsuojelulain säännöksiä ei sovelleta talouskaloihin, joihin kuuluvat myös kaikki äärimmäisen uhanalaisiksi luokitellut lajit ja muodot. Sekakantakalastus on kalastusta, jossa pyydetään samaan aikaan kahden tai useamman joen lohia. Eräät lajit tai muodot, kuten meri- ja järvitaimenen luonnonkannat ja Kuolimon saimaannieriä, tulee rauhoittaa kokonaan. käy kuumana. Tarvitaan asenteiden Helsingin yliopiston hannu lehtosen arkisto Mitä uhanalaisten kalojen suojelussa pitäisi Suomessa tehdä? Tutkijat yliopistoissa sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa ovat pitkään esittäneet toimia kalakantojen elinvoimaisuuden parantamiseksi. Kalataloushallinto on ollut varsin haluton tekemään asialle mitään. Pitäisin riittävien kalastusrajoitusten käyttöön ottoa erityisen kiireellisenä. Tarvitaan riittävän isot alamitat ja pyydysten silmäharvuudet, jotta turvataan lisääntyvän kannan koko ja rakenne. suora linja seppo alatalo / vastavalo Uhanalaisia kaloja auttaisi, jos alamittoja ja pyydysten silmäkokoa säädeltäisiin niin, että emokalat ehtisivät kasvaa kutukokoisiksi. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Moni kalalaji on uhanalainen ja kalastuskeskustelu ?Kalataloushallinto on ummistanut silmänsä tutkijoiden varoituksilta.? kalataloustieteen professori Hannu Lehtoselta, mitä kalojen suojelussa pitäisi tehdä. muutosta. Kaikki maamme meritaimenkannat ja napapiirin eteläpuoliset järvitaimenkannat on arvioitu äärimmäisen uhanalaisiksi. Saimaannieriän ja järvilohen luonnonkanta on jopa pienempi kuin saimaannorpan. Miten luonnonlohen tulevaisuus turvataan? Keskeisintä on merellä tapahtuvan sekakantakalastuksen lopettaminen ja kaiken pyynnin siirtäminen jokiin tutkijoiden arvioimien saaliskiintiöiden mukaisesti. Sitä on onneksi koko ajan tapahtumassa kalojen parhaaksi. Mistä kalalajista tai -kannasta on syytä olla erityisen huolissaan? Tilanne on vakavin vaeltavilla taimenilla, saimaannieriällä, merialueen harjuksella ja järvilohella
Meksikonlahden vuoden 2010 öljytuho ei onneksi tuottanut vahinkoa. Floridan länsirannikon 2800 lamantiinista jopa 550 viihtyy Crystal Riverin kosteikkoalueella. Kuten muual- kuvat erkki siirilä Ivan Vicente Crystal Riverin suojelualueella. 12 Suomen luonto 14/2013 lakin Floridassa myös täällä lamantiineja vahingoittavat yhä veneiden potkurit, kalanpyydykset sekä myrkylliset planktonkukinnat. Toimittanut jorma laurila maailmalta Suuret merinisäkkäät lamantiinit olivat 30 vuotta sitten pahassa pulassa Floridassa. Springsissä koko päivän useita. Se on yksi kolmesta sireenieläimiin kuuluvasta manaattilajista. Noin 30 vuotta sitten lamantiineja eli talvisin Floridassa alle 2500, nykyään luku on noin 5000. Snorklaajia on jatkuvasti vedessä 20?50; viranomaiset miettivät edelleen kantokykyrajoja. Suojelutyön ansiosta niitä on nyt noin 5000. Sen pilkkominen ruuansulatusjärjestelmässä tuottaa kaasuja, jotka myötävaikuttavat otuksen pulleaan ulkomuotoon. Meksikonlahden puoleisella rannikolla lamantiineista on tullut luontoturismin vetoKuvaajan kamera naula. ?Suojelu tuottaa tulosta, ja olemme oppineet elämään näiden eläinten kanssa?, kertoo luontopalvelun asiantuntija Ivan Vicente Yhdysvaltain kala- ja villieläinviraston paikallistoimistosta. Syynä ovat vedenalaiset lähteet, joiden lämpötila on talvista meri- ja jokivettä korkeampi. Asiakkaita on vuodessa 150?000. Retkenjärjestäjien aluksia näkyy suosituimmassa kohteessa Three Sisters. Crystal Riverissä 34 yrityksellä on lukiinnostaa. pa järjestää kanootti- tai snorklailuretkiä suojelualueille. Lisätukea lamantiinit saavat luontomatkailusta. yhdysvallat Utelias lamantiini ei häiriinny kosketuksesta. Suuri ja säyseä mat K olmimetrinen eläin liukuu kosteikkokanavassa. Koska lamantiineilla ei ole paksua ihonalaista rasvakerrosta, ne hakeutuvat marras- ja maaliskuun väliseksi ajaksi paikkoihin, missä ei tarvitse palella. Kasvinsyöjinä ne kuitenkin välillä palaavat lähteistä takaisin murtoveteen imuroimaan huulillaan meriruohoa. Painan naamarin pinnan alle, ja eteen ilmestyy massiivinen, monisatakiloinen harmaa otus. Tuttavuutta tekevää lamantiinia on lupa koskettaa, mutta pohjal-. Sen turpeat huulet painautuvat melkein kiinni vedenalaiseen kameraani ja pienet silmät katsovat objektiivin etulasista heijastuvaa omakuvaa. Pelkoon ei ole syytä, sillä tiedän, että kyseessä on ystävällinen lamantiini eli Länsi-Intian manaatti, Trichechus manatus
?Koska osa Floridan voimaloista suljetaan lähivuosina, lämpimän veden johtamista mereen muin keinoin suunnitellaan. Silti potkurien viiltovaurioita näkee monen lamantiinin selässä. Koska emo ja poikanen uivat yhdessä yli vuoden, molemmat ovat vaarassa vahingoittua yhtaikaa. Floridaan hakeutuvat talvisin kaikki Yhdysvaltain Atlantin ja Meksikonlahden puoleisten osavaltioiden lamantiinit. Esivanhempia kun ovat vain muutama Karibialta pohjoiseen harhautunut Länsi-Intian manaatti. Nuori lamantiini hengittää lähteen pinnassa. Näihin paikkoihin hakeutuu 60 prosenttia Yhdysvaltain lamantiineista. Hiekkapohjalla nukkuu lajitovereita. kailuvaltti la nukkuvan eläimen häiritsemisestä saa sakot. Uhkista huolimatta Yhdysvaltain kala- ja villieläinvirasto ennustaa maan lamantiinien kannan kaksinkertaistuvan parissa vuosikymmenessä 10?000 yksilöön. ERkki siirilä 14/2013 Suomen luonto 13. Näin uhanalaisia lamantiineja ei kuolisi kylmään?, Vicente sanoo. Lähteisiin perustuvilla talvehtimispaikoilla on ongelma niilläkin: pohjavesi hupenee runsasväkisessä osavaltiossa. Huolta aiheuttaa Vicenten mukaan myös Floridan lamantiinien geeniperimän kapeus. Kahden merialueen populaatiot eivät silti sekoitu, vaikka yhdessä ne muodostavatkin oman Länsi-Intian manaatin alalajin. Crystal Riverin lisäksi lamantiineja voi talvisin nähdä voimaloiden lauhdevesien purkualueilla. Rangaistus tulee myös, jos ylittää veneellään nopeusrajoituksen
Pulpahduksia kuului toinen ja vielä kolmaskin. Pulputtaja oli viitasammakko, toinen maassamme tavattavista ruskosammakoista. Viitasammakko saattaa tietyillä Keski-Suomen alueilla olla jopa tavallista sammakkoa runsaampi. Lopulta kuulin pulpahduksen lammen kauimmaisesta nurkasta. Sieltä kuului loiskahduksia. jarmo latva Meni jonkin aikaa ennen kuin ensimmäinen pohjaan sukeltanut sammakko uskaltautui takaisin pinnalle. Toisella puolella näkyi pientaloasutusta, toisella laidalla kasvavasta sekametsästä raikasi moninainen linnunlaulu. Aukiolla oli lampia ripotellusti siellä sun täällä. Kanta on myös tiheämpi etelässä kuin pohjoisessa.. kuinka tarjota lisää asuntoja alati kasvavalle väestölle ja samalla turvata pienen ruskean sammakon 14 Suomen luonto 14/2013 elinalue. Vähitellen koiraiden matalasti huriseva kurnutus alkoi kaikua veden pintaa pitkin. Tilanteessa oli konfliktin ainekset, sillä rauhoitettu viitasammakko kuuluu liito-oravan tapaan EU:n luontodirektiivin IV liitteen lajeihin, joiden lisääntymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on automaattisesti kielletty. Järvenpään kaupungilla on nyt ratkaistavanaan visainen ongelma . Kohtalaisen moni luonnossa liikkuja lienee nähnyt viitasammakon, mutta on tuskin osannut erottaa sitä tavallisesta sammakosta. Myöhemmin myös kunnan kutsuma luontokartoittaja vahvisti havainnon. Samaan aikaan joutomaatontin rakennuslupa oli vanhenemassa ja maat omistava grynderi alkoi hioa suunnitelmiaan niiden muuttamisesta asuinalueeksi. Kuukauden laji: viitasammakko Salaperäinen pulputtaja Viitasammakko on arka mutta keväisin äänekäs naapuri. S TEKSTI Joonas Gustafsson eisoin joitakin vuosia sitten pajukkoa, vadelmaa ja muuta matalaa kasvillisuutta puskevalla joutomaa-aukiolla Järvenpäässä. Kauempaa se voi kuulostaa haukkumiselta . Selkeimpiä lajien välisiä tuntomerkkejä ei näe, ellei eläintä nappaa kiinni. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä arat viitasammakot eivät hevin päästä lähelleen vaan sukeltavat herkästi pohjaan. Helpoiten sammakot tunnistaa niiden ääntelystä kevätaikaan. pystykorvan voi kuvitella huutavan kaukana metsän takana. Järvenpään lammelta tekemäni viitasammakkohavainto kiiri paikallisen ympäristökeskuksen korviin. Olen viime vuosina saanut lukuisia puheluita kuntien kaavoittajilta, teollisuuden edustajilta ja muilta tahoilta, jotka ovat törmänneet viitasammakkoon maillaan ja ovat hämmennyksissään tuntemattoman olion kanssa. Lajin levinneisyydestä maassamme ei ole tarkkaa kuvaa, koska kartoituksiin havaintojaan ilmoittavat harrastajat eivät useinkaan erota sammakkolajeja toisistaan. Suurin oli useamman aarin kokoinen, matalahko ja reunoiltaan soistunut. Viitasammakon ääni on pulputusta, kuin kaasun kuplimista veden pintaan. Tiesin, että veden pinnan alta löytyisi lukuisia muitakin hyönteisiä sekä vesiliskoja, mutta kiinnostuin lammen vastakkaisesta laidasta. Lammen pinnalla liikuskeli vesimittareita ja hopeaseppiä
Muodonvaihdoksen läpikäyneet aikuiset ovat petoja, jotka syövät kaikenlaisia pieniä selkärangattomia. Pienen ruskean sammakon tulevaisuus on maanomistajien, päättäjien ja tutkijoiden mutta myös tavallisten luonnossa liikkuvien ihmisten varassa. Toukat ovat pisimmillään 3?4 sentin mittaisia. Viitasammakon selkäpuolen väritys vaihtelee ruskeasta harmahtavaan ja kellertävään. Poikaset kasvavat muutaman kuukauden ja muuttuvat sen jälkeen muodonvaihdoksen kautta maaelämää viettäviksi aikuisiksi. ERITYISTÄ: Viitasammakko on tavallisen sammakon tavoin rauhoitettu, ja Suomella on EU:n määräämä vastuu lajin suojelusta. Viitasammakoita on eniten Metsä-Lapin eteläpuolella. 14/2013 Suomen luonto 15. Se on usein tummien laikkujen kirjailema. Kosteat niityt, metsät, suot ja jopa puutarhat kelpaavat. LEVINNEISYYS: Lähes koko maassa, pohjoisin havainto on Ivalosta. Varmin tuntomerkki sammakosta erottamiseen ovat takajalkojen sisimmän varpaan juuressa olevat metatarsaalikyhmyt, jotka ovat pituudeltaan vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta. Sammakolla kyhmyn pituus on noin kolmannes varpaan pituudesta. Lajien toukkien erottaminen toisistaan ei onnistu ilman mikroskooppia. ELINYMPÄRISTÖ: Laji pitää kosteammista paikoista kuin tavallinen sammakko. Mitä useampi viitasammakon tunnistaa ja siitä havaintojaan tutkijoille lähettää, sitä useampi lisääntymispaikka saadaan suojeltua ja tietomme lajista kasvaa. Lisse Tarnanen Viitasammakon kuturykelmä on ulkoisesti samannäköinen kuin sammakon, mutta viitasammakon kutu ei nouse pinnalle kellumaan vaan jää pohjalle. VIITASAMMAKKO Rana arvalis ULKONÄKÖ: Suomalaiset viitasammakot ovat täysikasvuisina 6?7 sentin mittaisia ja noin 40 gramman painoisia. Maailmanlaajuinen levinneisyys kattaa Itämeren ympäristön, Itä-Euroopan sekä Venäjän Keski-Aasiaan saakka. RAVINTO: Toukat raastavat suuhunsa leviä, kasvimateriaalia ja planktonia. Hän on harrastanut sammakkoeläimiä 24 vuotta. V U O DENAJAT Kuuntele viitasammakkoa: www.suomenluonto.fi LISÄÄNTYMINEN: Kutu talvehtimisen jälkeen, etelässä huhti?toukokuun taitteessa. Kutevat koiraat voivat olla sinertäviä. Vatsapuoli on tasaisen vaalea, lanteiden seudulla usein kellertävä. Naaraat ovat koirasta hieman kookkaampia. n Kirjoittaja on Suomen herpetologisen yhdistyksen tiedottaja ja jäsenlehti Herpetomanian toimittaja
mauri leivo Kasvit teksti johanna mehtola Kasviharrastajan sesonki on nyt kesän korvalla parhaimmillaan. Maasta ponnistavat versot voi oppia tunnistamaan vertaamalla samannäköisiä lajeja toisiinsa. tutuiksi 16 Suomen luonto 14/2013
Harakankellon kukka on violetinsininen. 14/2013 Suomen luonto 17
Toiset ovat heinämäisiä ja kovia, toiset meheviä ja pehmeitä. ?Esimerkiksi yleiset pihatähtimö ja heinätähtimö on helppo erottaa kokeilemalla kasvia: pihatähtimö on mehevä ja pehmeä, heinätähtimö taas kova ja heinämäinen.? Harmaalepän lehti on teräväkärkinen.. Minun suosikkitermini on lanttokärkinen.? Jos suikeaa ja puikeaa ei heti erotakaan, pihat ovat täynnä tuttuja kasveja. Myös esimerkiksi asterikasveihin kuuluvissa pietaryrtissä ja pihasauniossa koko verso tuoksuu?, Tuovila opastaa. Vaikka kasviossa olisikin kuvailtu tarkat tuntomerkit tietylle lajille, ne voivat kenttäoloissa kasvaa erinäköisiksi. soili jussila / Cartina anna hämäläinen K asviharrastus on nousussa, mutta monelle harrastuksen aloittaminen voi olla visaista. Ihan ensimmäiseksi ei välttämättä tarvitse tietää, mitä eroa on huiskilolla ja viuhkolla kukintotyyppinä?, sanoo tutkija Hanna Tuovila Helsingin yliopiston Biotieteen laitokselta. Onneksi tieteellinen sanastomme on suomeksi, sillä monissa maissa sanat on johdettu latinasta, ja se hankaloittaa termien ymmärtämistä vielä enemmän. ?Termistömme on myös hyvin kuvailevaa. Laajan termistön haltuun otto ei käy ihan käden käänteessä. ?Riittää, jos aluksi opettelee perustermit lehden muodoista ja kukan perusrakenteen: mitä ja missä ovat verholehdet, terälehdet, heteet ja emit. JORMA PEIPONEN 18 Suomen luonto 14/2013 mauri leivo Pihatähtimön verso on mehevä ja pehmeä. Pihasaunion koko verso tuoksuu. Kasvin tärkeä tuntomerkki voi olla myös tuoksu tai tuntuma. timo nieminen Suomen kasvilajit tunnetaan tarkasti Maassamme on yli 2000 putkilokasvilajia tai alalajia, jotka voidaan jakaa viiteen ryhmään: liekomaiset, kortemaiset, saniaiset, havupuut ja koppisiemeniset. Ne molemmat kuvaavat lehtilavan muotoa. Vaikka ei olisi koskaan kuulHanna Tuovila lutkaan vaikkapa sanaa suikea, tulee siitä heti mielikuva kapeasta muodosta. Nämä ryhmät jakautuvat edelleen heimoihin ja heimot sukuihin. Lajikirjo on suuri ja niin on tuntomerkkienkin valikoima; kasvin voi tunnistaa ainakin kukasta, terälehdistä, verholehdistä, lehdistä, versosta, hedelmistä, tuoksusta, tuntumasta tai koosta. ?Jotkut pihtalajit tunnistaa tuoksusta: toinen tuoksuu sitruunalle ja toinen greipille. Niistä tunnistamisen harjoittelukin on syytä aloittaa. Kasvin ulkoasun, habituksen, lisäksi tärkeä tuntomerkki voi olla myös tuoksu ja se, miltä kasvi tuntuu. Ja suikea taas on kapeampi kuin puikea
Pieni Kukan osat ovat aina samassa järjestyksessä: verholehti, terälehti, hede ja emi. kasvisanasto timo nieminen Heinätähtimö on varreltaan heinämäisen kova. Tervalepän lehti on lanttokärkinen. piirrokset Marja Koistinen / retkeilykasvio Emi Kasvin kukan osa, joka sisältää siemenaiheet. Hede Kukan siitepölyä tuottava elin. Kale Heinäkasvin tähkylän uloimman kerroksen muodostava suojussuomu. Kehälehti Kukan lisääntymislehtien ulkopuolella olevat lehdet, joka on usein erilaistunut verhiöksi ja teriöksi. Kerrannaislehti Lehti, jonka lapa on liuskoittunut erillisiksi lehdyköiksi. Kukinto Monen kukan muodostama kasvin osa. Kukkalehti Kukan lisääntymisrakenteita: emilehdet ja heteet. Kukkaperä Varren osa, jonka kärjessä on kukka. Kärhi Rihmamainen, kiertyvä lehden osa, jonka avulla kasvi tarttuu tukeen. Lamoava Maata pitkin kasvava. Lanttokärkinen Kärjestä hieman kovera lehti. Lehdykkä Kerrannaislehden lehtimäinen osa. Lehtilapa Lehden yhteyttävä, yleensä vihreä osa. Puikea Suippokärkinen ja pyöreätyvinen lehti. Pullakko Sarojen emien ympärillä oleva pullomainen suojuslehti. Siipipalteinen Varren tai ruodin sivulla oleva ohut, lehtimäinen laajentuma. Siirottava Suoraan ulospäin suuntautuva. Suikea Sukkulamaisen soikea lehti. Suojuslehdet Kukinnon tyveä ympäröivät lehdet. Teriö Kukan terälehtien muodostama kokonaisuus. Tähkylä Kukinnon perusosa heinäkasveilla. Tähkä Erityisesti sara- ja heinäkasveilla tavattava pitkärankainen kukinto. Vastapuikea Pyöreäkärkinen ja suippotyvinen lehti. Verhiö Verholehtien muodostama kokonaisuus, joka suojaa kukkalehtiä. Verso Kasvin varsi lehtineen. Lehtien muotojen opettelussa on hyvä käyttää kasviota avuksi. 14/2013 Suomen luonto 19
Kaikilla lajeilla ei ole välttämättä edes nimeä. Keto-orvokin kukan väri vaihtelee. Myös kasvuympäristö on tuntomerkki Kasvin fyysisten tuntomerkkien lisäksi tunnistamisessa apuna voi käyttää myös kasvin ekologiaa eli millaisessa ympäristössä se kasvaa sekä levinneisyyttä. 20 Suomen luonto 14/2013 ?Esimerkiksi peltovalvatti on pelloilla ja pihoilla kasvava rikkaruoho. jorma peiponen kurt kokko / cartina Hiirenvirnan tertussa on paljon kukkia. ?Kasvien yksilönkehitys on joustavampaa ja vapaampaa kuin eläinten. Vain kukan ja lisääntymiselinten syntyminen on tarkasti säädeltyä. Jos sen tyyppisen kasvin tapaa keskellä metsää, kyseessä on joku muu laji. Esimerkiksi jo varhain keväällä kedoilla, kallioilla ja tienvarsilla kukintansa aloittavan keto-orvokin kukka on usein sini?kelta?valkoinen, mutta se voi olla myös kelta?valkoinen tai sinipunainen. Se harmittaa Tuovilaa, sillä kasvi saattaa kukkia vain joitakin päiviä tai viikon. Tällaiset esimerkit välillä turhauttavat opiskelijoita?, Tuovila naurahtaa. Vaikka meikäläinen lajimäärä tuntuukin aika isolta, se on päiväntasaajan ja subtrooppisten seutujen lajistoihin verrattuna vähäinen. Siellä opiskellaankin vain kasviheimoja tai korkeintaan kasvisukuja. paitsi silloin kun sillä on viisi lehteä. Tätä voisi seurata esimerkiksi valokuvaamalla yhtä lajia, miten kasvi muuttuu kasvukauden aikana?, Tuovila vinkkaa. Kamerasta voi muutenkin olla hyötyä kasviretkellä, samoin luupista ja kasvioppaasta.. Jos taas näkee täällä etelässä saran, jossa on tummat pullakot tai tähkäsuomut, voi olla varma, ettei se ole nokisara eikä mustasara, jotka ovat pohjoisen pahtojen ja paljakoitten lajeja.? Vaikeimpia tunnistettavia aloittelevalle kasvitieteilijälle ovatkin heinät, sarat ja vihvilät. ?Niistä voi olla vaikea aluksi hahmottaa, mikä on kukka ja miten sen rakennetta pitää katsoa. Jos pellolla kasvaa esimerkiksi pelto-ohdaketta, melko varmasti siellä on myös karhunputkea, nokkosta ja pujoa. Kukka tuntomerkkinä voi kestää vain hetken Kasvien tuntomerkeistä esitellään perinteisesti kukka tai kukinto. Sen takia on hyvä opetella muitakin tuntomerkkejä. Myös kukkien väri saattaa vaihdella. Kukilla on nerokas logiikka siinä, että kukan osat ovat aina samassa järjestyksessä: verholehti, terälehti, hede ja emi.? Kasvin ulkonäkö riippuu paljon siitä, missä se on kasvanut: jos varjokasvi kasvaakin auringossa, tai päinvastoin, se vaikuttaa muun muassa kasvin kokoon, haarovuuteen sekä lehtien ja kukkien määrään. Tuovila opettaa kasvintuntemusta yliopistossa, eikä opetuksessa aina pysty antamaan yksiselitteisiä tuntomerkkejä. ?Hyvä esimerkki on sudenmarja, jolla on yleensä neljä lehteä . Keto-orvokin kukinta saattaa jatkua lokakuuhun. ?Kasvit ovat erinäköisiä keväällä, kesällä ja syksyllä. Tunnistaminen alkaa sujua, kun tuntomerkkejä oppii katsomaan oikein.? Yksi tunnistamisen apuväline on se, että samanlaisilla kasvupaikoilla viihtyvät kasvit muodostavat niin sanottuja kasviyhteisöjä