Kuuluvimpia airueita ovat harmaalokit, jotka kattojen yllä kaklattavat kevättuntojaan koko kaupungille. Julkaisemme jutun uudestaan tämän numeron liitteenä. Kaikkea eivät markkinavoimatkaan sentään määrää! Kevät on valon juhlaa. Kevät saa tanssimaan S äännöllisestä toistuvuudestaan huolimatta kevät tuntuu aina yhtä väkevältä kokemukselta. Tai ehkäpä juuri siinä onkin osa sen salaisuutta: nopeasti muuttuvassa maailmassa voi tuntea edes jotain pysyvää. Tilaushinnat Määräaikaistilaus ( 12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. Myös keskiaukeaman piirroksen oikealta puolelta olivat numerot hävinneet. Liitteellä juhlistamme kahden luonnon linnakkeen merkkivuotta: Suomenlinna täyttää 250 vuotta ja Suomen luonnonsuojeluliitto 60 vuotta. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. (09) 228 082 10 ja 228 08224, sähköposti: kaitosaari@sll.fi Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 64. Kevät on hyvä aika aloittaa luontoharrastus. Luonto on täynnä ihmeitä eikä mikään päivä ole samanlainen. Päivien pidetessä aurinko saa sulamisvesipurojen hopealangat kimaltelemaan maisemassa ja komeat jääpuikot ilmaantuvat räystäille. Luonto on jatkuva ilon lähde. z LJ..J 6 SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 I Helsinki puh. 2 Jonna Luhla Räntäsadekaan ei hillitse kurkien tanssiaisia. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Kevät päättyy komeasti arktisten lintujen massamuuttoon toukokuussa. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Öisessä metsässä kiirivät pöllöjen ja kettujen äänet. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. lrtonumero 33 markkaa. Ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy/ Markku Kemppainen puh. (03) 75 11 815 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Pensasaidan varpusten, puiston tiaisten, viherpeippojen ja mustarastaiden rinnasta pulppuaa kev~iinen riemu. Kun kurkiaurat rientävät pohjoiseen ja soiden valtiaiden tanssiaiset alkavat, on kevät jo pitkällä. Näinkin voi käydä, vaikka tarkkoina ollaan joka vaiheessa. Kirkkaampaa kokemusta kuin keväisillä hangilla ja jäillä on vaikea löytää. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suorarnarkkinointitarkoituksiin. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 sähköposti: sukunimi @sll.fi Päätoimi11aja Jorma Laurila, 228 082 17 Toimitussihteeri/ Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimitrajat Antti Halkka, 228 08203 Salla Tynys, 228 082 I 6 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Värierorrelut Offset-Kopio Oy Pain.opaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Varikset katkovat puista oksia ja kiikuttavat ne nokassaan rakennustyömaalleen. Iltaisi n ja aamuisin voi tuntea kevään ainutkertaisen tuoksun. Jorma Laurila Teknisen virheen takia maaliskuun Suomen Luonnon Suomenlinna-artikkelin lopusta oli kadonnut puoli palstaa ja jutun alku oli kaksi kertaa: korjatussa ja vanhassa virheellisessä muodossa. Suuria investointejakaan ei harrastuksen aloittamiseen tarvita: saappaat ja kiikari riittävät. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkan katu 9, 00510 Helsinki puh. Samaan aikaan lehtojen kukkaloisto on kauneimmillaan. Kaupungeissakin voi nähdä paljon kevään merkkejä. SUOMEN LUONTO 4/98. Liitettä jaetaan maksutta myös Suomenlinnan opastuspistei ssä
Vakiot: Pääkirjoitus 2 Ajankohtaista 10 Maailmalta 42 Mielipiteitä, keskustelua 44 Kirjoja 48 Kuukauden ekoneuvo 50 Vastuullinen kuluttaja 50 Multasormet 51 Kysy luonnosta 52 Tosi-ja makuasioita ravinnosta 57 Palvelukortti 64 Kansikuva: Luonnonsuojelun voittoja 67 Pähkinäpensas kukkii Espoon Lippajärvellä (H. Eräopas, toiveammatti. 57. Ketola/Luontokuvat). Tapahtumista lisää sivuilla 16-17. 28 Retkeilijöitä palvelevia monitaitureita koulutetaan yhä enemmän. Viirupöllöpesue varttuu vanhan männyn kolossa. SUOMEN LUONTO 4/98 3. 37 Hannu Niklander vaatii vapautta pysyä paikoillaan. Mika Honkalinna Juha Taskinen Laatokannorpan kurkistus. 16 Vuoden puu nauttii valosta ja lämmöstä 18 Kevät keikkuen tulevi 21 Timo Helle tietää, mitä sanonnalla alunperin tarkoitettiin. Jättiläinen herää 4 Kuinka käy Konikallion. Jouko Alhainen (vas.), Veikko Mero, Harri Hölttäja Matti Liimatainen esittelivät liito-oravan jätöksiä Forssan sahan toimitusjohtaja Heikki Piesalalle. Eteläisen tuulahduksen luontoomme antava pähkinäpensas on Dendrologian seuran niSummaries of the Main Articles 66 meämä vuoden puu. Juha Taskinen todisti norppien kanssa kevään vääjäämätöntä vyörymistä Laatokalle, sivut 4-9. Lue perheen selviytymistarina sivuilta 22-25. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Turkistarhojen ongelmiin on pakko puuttua 36 Tehdäänkö liikkumisesta pakko. vuosikerta 4 1998 Tapio Tuomela Forssan Konikallion hakkuut kuumensivat tunteita. Hongankolon kummajaiset 22 Puron solinasta hiirenkorvaan 26 Kevään huumaama luonnonystävä toivoisi ajan pysähtyvän. Sivut 18-20. Suomies 30 Jorma Luhta kuvaa suon ja metsän elämää. Nousevan auringon maa turvaa tekniikkaan 3 8 Japani paikkailee ympäristönsä haavoja
Iso mies hankasi parransänkeään ja sytytti nuotiota. Kuljin moottori kelkalla. Sen ääni oli syntiä ja jälki haavaa Laatokan ikonissa. Sen katon oli aurinko rytkäyttänyt sisään, mutta hengitysreikää piti sukeltaja vielä auki . Ne olivat kevään etujoukkoja. Pesimäluotoa kirjoivat olkiset ruohotupsut. Tarjosivat tsaijua. Kysyivät, haluanko kalaa. Vahva haju oli sitä yllyttänyt. Jää oli lujaa vain lahtien kainaloissa ja pienillä selkävesillä. Luoja sytytti vielä tähdet, ja pakkanen intoutui paukuttamaan rumpuaan jääkentällä. Lauttojen lonkse kiihtyi päiväksi kunnes yökylmä liimasi palapelin yhteen. " Kuule Jussi, muistako kun ajettiin jäätä myöten 1993 ensimmäistä kertaa Valamoon ja tehtiin elukkaopin historiaa löytämällä ensimmäiset laatokkalaisten suurpesät." Nostin telttaa ja vastasin: "Tavarits, se reissu on lähtemätön!" Petroskoin karhu, toimittaja ja runoilija Paavo Voutilainen silmäili edessä aukeavaan sulaan salmeen ja viittoili kädellään. KiitSUOME LUONTO 4/98. Varoittelivat railoista ja avoimista salmekkeista. Niistä linnut jo nyhtivät pesän pohjaa. Olin poiminut muutaman norpan pesän ki noksista. Teksti ja kuvat: Juha Taskinen Jättiläiner Honkasalon saari ravisteli sormistaan jäitä irti huhtikuun alkupäivinä. Odotimme korvat tyhjinä, milloin susi aloittaisi laulunsa. Jätin Laatokan sissit hymyssä suin . Seuralaisia Orjatsaaren kupeella kohtasin pilkkijöitä. Täällä on reiluja kalamiehiä, oikeita luontoihmisiä! Nukkui vat kuusen persuksiin kasatuilla havumatoilla ja valvoivat kynsitulilla yön yli pyytöjään. Ol i ylitettävä mustaa vettä kymmenen meripeninkulmaa ennen kuin merenkulkijoiden suojeluspyhimykselle pyhitetyn Nikolskin skiitan kulta osui silmiin. ·Tuiskut olivat kipsanneet isoimmatkin raot, ja leudot välipäivät olivat vahvistaneet ahtojäät monumenteiksi. Honkasalon Vahtivuoren rinteiltä oli jotostellut alas susi. Suurimmat oli vat melkein talon korkuisia. Välillä maa on murtunut salmeksi ja hukkunut selkä vedeksi kunnes nostaa sormenpäiden ri vistön kaukaisiksi ulkoluodoiksi. Sortavalan saarien vahvat kädet ovat monilukuiset ja erikokoiset. Katse työntyi Valamon maata kohti . Matkaani oli liittynyt päivän aikana seuralainen. Kävin läpi rantamaat. Lakkapäässä valkohammas oli kaivanut norpan onkaloita. Hiljaisuus oli järkyttävä. Löysin niistä ikkunoita, joissa taittui pilvisenäkin päivänä taivaan sini. Meri oli työntänyt jäähilettä ja levyjä luotojen selkiin. Jään valtakunnan rajaneuvotteluja käytiin joka hetki, 4 nyt sen pyrkimys oli mannerta kohti . Huhtikuun alussa Honkasalon saaren eteläkärjen kua jasilla maailma kahtaantui . Olivat tulleet Sortavalasta ja saaneet isoja ahvenia ja siikoja. Ne uskalsivat uhmata pakkasta muutaman munan tähden. Saaremme rannasta löytyi norpan hylätty pesä. Salmea aurasi hetkisen norpan naama. Mutta hiljaisuus otti perillä paikkansa nopeasti. Päiväsaikaan aurinko mursi jään mahtia; öisin pakkanen paikkaili murtumia. Hyvät merkit vedessä! Tyyneen ehtooseen kimposi harvakseltaan myös harmaalokkien kailotusta. Kämmenillä näkyi, miten muinainen vuorijono on pullistellut pois uhmansa ja silti sen rystyset kohoavat korkeiksi riutoiksi. Lumi oli vaatettanut kantelettaren salomaat
Yritin kurkkia, näkyikö kuutteja niiden vierellä. Teeret kutsuivat morsiamiaan. Ehkä se näki minut, mutta ei malttanut sukeltaa. Sydän kauhoi rinnassa. 5. Jähmetyin paikalleni. Poikivat naaraat etsivät aina kiinteää ja turvallista jäätä. Juha Taskinen on ollut kokemassa, kuinka kevään etujoukot rynnivät rannoille ja kuinka talven valta murtuu Euroopan suurimmalla järvellä, laatokannorpan asuinsijoilla. Aamujäällä lepäili ainakin kuusi norppaa. telimme asukkia, sillä saimme huokailureijästä vaivattomasti kahvi vettä. Heti toisen saaren takaa yllätin norpan. Laatokkalaisten · kasaantumisen syynä oli epäilemättä talven heikkous. Sortavalasta saapunut pilkkijä Orjatsalon kupeella Laatokalla. Vasta viikkoa aiemmin olimme venäläisten ja suomalaisten tutkijoiden kanssa seuloneet satoja kilometrejä laatokannorppien pesälaskennoissa näitä rantoja. Se nuuhki ilmaa ja puisteli viiksiään. Aurinko valaisi silloin riutan harjaa. Koukkasin erään "huvilan" kautta seuraavan hylkeen luo. Salmi oli jäätynyt. Minut valtasi sielullinen, sykkivä hyvän olon tunne. Silloin löytyi tämä synnytyssali, johon oli sukkuloinut viisi naarasnorppaa kuuttimaan. Vapisin. Kolme muuta norppaa loikoi kauempana jäällä. Kun hajukuvani oli kijunut perilk, norppa solahti syvyyksiin. Maska ja Sarik Hiihtelin virtojen varsia ja väistelin uhkuavantoja. Aamujumppani jäi kesken, kun huomasin asukkinorppamme köllimässä jäällä ihan lähellä. Synnytysselällä Paavo kuorsasi tukevasti teltassa, kun kömmin ulos. Turkki oli kuivunut ja se nuuhki ilmaa sieraimet törhöllään. Norppa tuijotti herkeämättä
Se värisi puolimärkänä. Juha Taskinen huilasi monumentaaliseksi kasvaneen ahtojään juurella. Selkämys oli kuivunut tuuhean ruskeaksi. Pääsin diplomihiivinnällä perille, ja samalla selvisi, että railosta kömpinyt sukeltaja oli vanhan oloinen naaras. Tuijotteluyrityksistä huolimatta naaras ei keksinyt minua, mutta kumisaappaiden narina ja hajuviestini heittivät sen veteen . Pääni ei ehtinyt kunnolla tuuleentua, kun kuulin norpan hengitysääntä. Paavo Voutilainen Maskan ja Sarikin pesällä, jonka leudot säät olivat romahduttaneet.. Lähestyin pientä luotoa. Vedestä ilmestyivät norppaemo ja kuutti Tämä huvittava asumus oli laudoista kyhäilty kalastajien tuulensuoja. Sen takana piti norpan köllimän. Jääpaanteen alta lähtevä hätäinen puuskutus oli selvästi kuutin. Aurinko hehkutti lumesta kalliolle vettä pieniin noroihin. Paljastin pääni ja pyyhin hikeä
Emä rapsutteli vuorotellen molemmilla eturäpylöillä tikkujäätä auki. Tiesin, mitä oli tulossa. Tämän takia kannatti ottaa monta riskiä ja tehdä joka talvi arvaamattoKalastajien kyhäämä tuulensuoja, järven ainoita "huviloita ". Pesän monet kamarit oli leuto painanut lyttyyn. Se venytteli hetken kaulaansa, kampasi eturäpylällä pitkät viikset ojennukseen ja aloitti torkunnan. Se aloitti avannon karskuttelun. Nimet tarkoittavat suurinpiirtein pyhää äitiä ja palloa. Maska käänsi etumuksen lapselleen. SUOMEN LUONTO 4/98. Tovin päästä emän musta nenä työntyi hengitysavannosta. Järvi nieli ahnaasti jäätä, ja ovi kesään avautui Synnytyspesän tähteet lojuivat kivenheiton päässä pienen saaren kupeella. Muutaman loiskauksen jälkeen emä ja poikanen pääsivät jäälle. Tunnelma tiivistyi. Se nuukahti äidin vierelle tuuliuniin. Perheonnea Kuutti välmyili epäillen ympärilleen. Nyt kuutin oli luurattava Laatokassa ja emon imetettävä jäällä. Sarikilla ei ollut äijyn nälkä. Molemmat kuuntelivat kotivettään. Henget olivat suotuisat! Annoin 8 hätäkasteessa norpille nimiksi Maska ja Sarik. Kohta kaksi päätä kuikuili samasta avannosta. Sisälläni hihkui
Mutta erämaan anti kuului kiistämättä susille. Monen mutkan kautta ja jännityksen vallassa pääsimme Ukulinsaarille. Kun katsoimme ylös, tunsimme huimausta. Hiivin niemen takaa. Kuutti oli kasvanut jo 15Selkälokit ihmettelivät Laatokassa kelluvia jääpatsaita. Päivä läilyi yhä lämpimämmin. Luulenpa, että venäläisten vanhat arviot alle 5000 yksilöstä olivat alakanttiin. kiloiseksi. Norppien unta pätki vain Laatokan jään äänekäs nytkähtely. Suden kaatama hirvenruho lojui vielä salmessa. 9. Laatokan jäille niitä surmattiin armotta. mia matkoja. Laatokka oli merikotkien valtakuntaa. Vesi turskui armotta jokaisesta saumasta ylös, ja iltaan mennessä kaikki talven valta oli sohjona. Hetkessä Laatokka nytkytteli jääkentän lukemattomiksi lautoiksi. Se tuuppi nenällään nisiin, painoi siron räpylän äitinsä vatsalle ja nuputti vaaleaa maitoa. Matkaamme pmst1 lukuisien hylkeiden näkeminen. Kesälaumojen äänekäs räplätys, kärmätys ja naukuna olivat vaihtuneet synnytyksen hiljaisiin viikkoihin. Miten paljon niitä mahtoi olla. Jäiden lähdön aikaan Sarikille olisi karttunut voimia jahtailla syvänteissä "korjuskojen" ja "riapuskojen" viljavia parvia. Joskus oli käännyttävä takaisin tai odotettava, että halkio umpeutui ja päästi yli. Se sanoi muutaman kerran tsi-lyp, ja taikasanalla taivaalta tippui saareen parvi peippoja. Viikkoa aiemmin hirvellä oli kolme päätä. Ruhosta ehtivät nauttia korpit ja ketut. En uskaltanut kertoa Paavolle, miten heikoilla jäillä seikkailimme. Sitten se lopetti. Sudet olivat nyppineet nahanpaloja ja pureskelleet niitä lepopaikoillaan. Merikotka! Virrat uhkuivat mustina. Hirvi lojui virran nuolemana. Jää liikkui allamme! Äsken tasainen kenttä notkui ja kumpuili ulapan pumppauksen voimasta. Sarik vähän tuhahteli, pusersi vienoja mahahuutojaan ja aloitti imemisen. Väistelimme railoja. Poimimme railoista niiden pesiä kuin helmiä nauhasta. Hupenevilla jäillä Jää litisi, sulat suhisivat, sotkat ja koskelot sujakoivat salmissa. Lähdimme Paavon kanssa kevättä pakoon. Puutsaari ui julmana vedessä. Kolme askeen mittaa vielä ja synnytyssali hukkuisi mereen. Supikoiratkin olivat sitä si i vuttaneet. Ja levottomuus lankesi myös minuun. Naarassudesta metsästäjä sai kaksi ja uroksen tappamisesta yhden hirven kaatoluvan. Johonkin salattuun oli piilotettu niiden risulinna. Jätin Paavon rannalle ihastelemaan pulmusparvien välkettä ja kuuntelemaan valkoselkätikan rummutusta. Tuuli yllytti moottoreitaan. Niitä Sarik oli oppinut jo napsimaan. Kiihtyvällä tahdilla mustia säkkejä nousi jäälle lämmittelemään ja ilmakylpyihin. Pitkään ne eivät voineet täälläkään pitoja pitää. Laatokkalaisen katse oli suora, kiehkuraiskuviot hillityt ja viikset ylen mahtavat. SUOMEN LUONTO 4/98 Maska pysyi vaiti. Hän on kokoamassa matkoistaan luontoja elämyskirjaa Laatokan seitsemän merta. Ehkä emon maito oli ehtynyt tai vastaus löytyi jään alta. Yltyvän kevään valo veti ahvenia jo kutuviisteelle matalaan. Laatokkalainen ui avautuneessa salmessa. Jatkuva harjoitus teki siitä selviytyjän. Minä hetkenä hyvänsä syvyys tempaisisi sen sorkista ikuisesti juumaan. Nyt näin vain silhuetit muistoissani ja kuulin ilkkuen ronkkuvat kaarneet. Kiirehdin Paavon luo. Kevään merkkikieli antoi vakavia varoituksia, mutta halusin nähdä merikotkan. Maska venytteli. Ovi kesään oli avattu. Lämpö laajensi valkeaa kantta ja levyt työntyivät verkkaan rantakiville. Virrat piti kiertää maan kautta, mutta Laatokan rannat olivat usein liian jyrkkiä.Vetäydyimme länteen. Niistä kaksi nousi kokkona taivaalle. Salmi mantereen puolella oli vielä jäässä. Nyt se oli totta! Kevään viestintuoja västäräkki räpsähti norppien viereen ja pirskautti siitä keikkulennollaan luotooni. Silloin taivaan halki liiti korkealla merikotka. Pienen aikaa Sarik jaksoi nujuta. D Juha Taskinen on liikkunut kuvausmatkoilla Laatokalla seitsemän vuoden aikana yli 40 kertaa. Nousevatko nekin ilmoille vai sukeltavatko syvyyksiin . Kuului suhinaa ja suuren oven aukaisua muistuttavaa narinaa. Jälkien sanomat olivat levottomia
Oulujoen alakanavallakin oli useita onneaan koettavia. Oulussa ja Lahdessakin oli viitisen astetta kylmempää kuin tavallisesti. Pohjoisen hanki oli enimmillään vielä noin 140-senttinen, mutta etelämpänä lunta oli 2~0 senttiä. Lisäksi tehtiin asuntoja telkille ja lehtopöllöille. D SUOMEN LUONTO 4/98. Punatulkkujen viheltely kuului lähimetsissä, mutta ruokintapaikalle uskaltautui vain yksinäinen naaras. Merja Niva Maaliskuussa paleltiin Perttu Saksa Maaliskuun alkupuolisko oli tavanomaista kylmempi koko maassa. Ivalossa keskilämpötila oli reilu 17 pakkasastetta kun pitkäaikainen keskiarvo on 8,2. Lintulaudalla ruokaili parvi viherpeippoja ja tiaisia. Tunnustusapurahan saivat Jouko Alhainen, Humppila, 1500 markkaa Kangasalan Pohtiolammen sääksikeskuksen yleisötomin suunnittelusta, Harri Salo, Hämeenlinna, 3000 markkaa säätiön erilaisten rakennus-, varainhankintaym. Helmi-maaliskuussa Oulun seudulla vesi lainehti paikoin Limingan pelloilla ja jäälle nousi vettä. Suomen Luonto lahjoitti leirikouluprojektiin lehden vuosikerran. Veikko Tarsa, Lohja, 1500 markkaa Lohjan ja Inkoon alueiden tekopesäverkoston kenttätöihin. Kolmisataapäinen pulmusparvi odotteli Tyrnävän pelloilla kevään edistymistä ja muuttoa Lapin tuntureille. Pilkkijöitä se ei haitannut. helmikuuta! Yleensä nämä virtapaikoissa pesivät linnut saapuvat maahamme aikaisintaan huhtikuun lopulla. Myös kauas vieropalkisille harhautuneita poroja haetaan takaisin omaan tokkaansa. töiden pitkäaikaisesta tukemisesta ja Jussi Karhula, Lammi, 1000 markkaa Lammin ja Asikkalan rajaseudun sääksikannan kartoitustyöstä. Myös haahkat olivat liikkeellä, samoin Iapinpöllöt, joita nähtiin lähinnä Itä-Suomessa. Harvinainen virta västäräkki havaittiin Ahvenanmaalla jo 15. D Apurahoja sääksen suojeluun Sääksisäätiön hallitus on myöntänyt apurahoja sääksen tutkimusja suojelutyöhön: Eino Lohikallio, Pertunmaa, 500 markkaa tekopesän rakentamiseen hartolalaiselle sääksiparille. Korian ala-aste ahkeroi pönttöjä Matti A.Sorsa Korian ala-asteen 4b-luokkalaiset päättivät rahoittaa kahden vuoden päähän sijoittuvan leirikoulunsa Rautavaaran Metsäkartanossa muun muassa nikkaroimalla ja myymällä linnunpönttöjä. Jouni Ruuskanen, Kajaani, 2000 markkaa tekopesäverkoston jatkotöihin Oulu järven ympäristökunnissa. Varsinkin kantavat naaras porot eli vaatimet kuljetetaan mieluummin rekikyydillä kuin kahluutetaan · upottavassa lumessa. Talkoissa tehtiin kaikkiaan noin 230 pönttöä, joista tintit saivat 140 ja kottaraiset 80. Lapin sääksityöryhmä Matti Suopajärvi, Raimo Koskenkorva ja Kari Oittinen, 5000 markkaa pesätarkastuksiin, tekopesien rakentamiseen ja muihin kenttätöihin. 10 Kevättalvella poroja ajetaan metsistä ja tuntureilta piharuokintaan ja vasotusaitauksiin. Kristiinankaupungissa nähtiin maaliskuussa kymmenen eteläiseltä Itämereltä muuttavaa merikotkaa. Se arvotaan kaikkien pönttöjä ostaneiden kesken. Pian pakkassäät palasivat, mutta aurinkoisina. Kuun alussa Lahden sää vaihteli auringonpaisteesta lumipyryihin ja yöpakkaset jäädyttivät kadut liukkaiksi
(09) 409 238. huhtikuuta. Luonnonkuva-arkisto/Luontokuvat, Nervanderinkatu 11, Helsinki. Suurin osa linnuistamme palaa huhti-toukokuussa. Siperian tundralla pesivät arktiset muuttajat pyyhältävät yleensä pysähtymättä Suomen yli, usein rannikkoa seuraillen. Arktisien lintujen massamuutto sen sijaan sijoittuu kokonaan toukokuulle. Etsiydy aitiopaikoille lintuharrastajien Suomen Luonnolle suosittelemiin takuuvarmoihin katsomoihin: Etelä-Pohjanmaan peltoaukeat Hailuoto Halikonlahti Hankoniemi Harboda-Rummelö, Kokkola Kalajoen jokisuu Kanteleenjärvi, Pukkila Kokemäenjoen suisto Laajalahti, Espoo Liminganlahti Mynämäenlahti, Mietoinen Otajärvi, Laitila Paimionlahti seurannoista, JOita on harjoitettu yhtäjaksoisesti vuodesta 1961. Ensimmäiset nokkosperhoset nähdään nyt keskimäärin yli kuukautta aiemmin kuin 1970-luvun lopulla. Nokkosperhosia on viime vuosina nähty jopa helmikuussa. Siksi kurkia, joutsenia ja hanhia voi odottaa vuosi vuoden perään samoille levähdysalueille ja hyvin samaan aikaankin. Kajaanilainen Ruuskanen on niittänyt mainetta lukuisissa kilpailuissa. Muun muassa tällaisia selviää Luonto-Liiton kevätPakko päästä pohjoiseen Kun muuttovietti valtaa lintujen mielen, niiden on pakko päästä pohjoiseen. Loru Kuu kiurusta kesään ... ei tosin kovin hyvin pidä paikkaansa. Juuri nyt elämme kiihkeitä aikoja. Jouni Laaksonen Kevätseurantalomakkeita saa osoitteesta Luonto-Liitto, PL 226, 00151 Helsinki tai puhelimitse (09) 630 300. Joka kevät luonnossa liikkujat kirjaavat ensi havaintojaan 40 eläinja kasvilajista. 11. Leivon mukaan monet linnut oppivat pysähtymään tietyissä paikoissa. Puh. Ruuskanen aloitti kuvauksen 1977 ja kuvaa nykyisin lähes päätoimisesti. Muun muassa 1989 hän voitti arvostetun BBC Wildlife Magazinen valokuvauskilpailun ja sai kansainvälisen "Vuoden luontokuvaaja 1989" -arvonimen. Ensimmäiset sini vuokot puhkeavat tilastojen mukaan kukkaan keskimäärin 29.3. Ja pääskysestähän ei kesään ole päivääkään ... ja koivun lehdet viheriöivät sentin mittaisina 28.4. Kun tuuli on eteläinen tai lounainen, linnut heittäytyvät yhtäkkiä siivilleen. Suosittuja lepäilyja ruokailupaikkoja ovat merenlahdet, jokisuistot ja lintujärvet, monesti kevättulvan valtaamat pellotkin. "Ne eivät luonnollisestikaan voi tietää minkälainen sää meillä täällä pohjoisessa on." Euroopassa ja muualla lähialueilla talvensa viettävien lintujen muuttovietin laukeamisessa ratkaisevia ovat myös valo ja lämpö. Parhaina vuosina havaintolomakkeita on palautettu toistatuhatta, mutta viime vuonna jäätiin vajaaseen 350 lomakkeeseen. Tutkija Mauri Leivon mukaan Afrikan lämmössä talvehtiville linnuille lähtöhetken ilmoittaa sisäinen kello. Porkkalanniemi Preiviikinlahti, Pori Puurijärvi-Isosuo Savijärvi, Nummi-Pusula Siikalahti, Parikkala Sotkajärvi, Enontekiö Suomenoja, Espoo Torankijärvi, Kuusamo V anhankaupunginlahti, Helsinki Virolahti Alice Karlsson Maailmanmestarin luontokuvia Käypä katsomassa lintuja myös näyttelyssä! Luonnonkuva-arkiston/Luontokuvien tiloissa Helsingissä on huhtikuun ajan esillä lintuharrastaja ja luontokuvaaja Jouni Ruuskasen lintuja, nisäkkäitä ja maisemia. Luonto-Liitto kokoaa vuosittain seurannan tulokset taulukoiksi ja kartoiksi, jotka yleensä julkaistaan Nuorten Luonto -lehdessä. Kevätseuranta käynnistyy Ensimmäiset haarapääskyt ovat viime vuosina saapuneet Suomeen keskimäärin 18. SUOMEN LUONTO 4/98 AJANKOHTAISTA Reijo Juurinen/Luontokuvat Viestiikö nokkosperhonen kevään aikaistumisesta. Keskimäärin kiurusta kuluu reilut kuusi, peiposta viisi ja västäräkistä kolme viikkoa ennen kuin ensimmäiset pääskyset tulevat. Näyttelyyn voi tutustua arkisin klo 9.00-16.00. Näyttelyssä on esillä 35 värivalokuvasuurennosta
Sähköposti: tts@tts.fi. Tiiviin roskisverkon sijaan LänsiSuomen kansallispuistoissa kokeillaankin muutamia lajittelupisteitä. Kirjasessa on tietoa myyjille ja ostajille muun muassa pilkkeen hankinnasta, valmistuksesta, varastoinnista ja kuivauksesta. Tällä hetkellä yhtiö on mukana koordinoimassa kymmenkuntaa EU-tutkimushanketta, jotka koskevat muun muassa rannikkoja jokivesien seurantamenetelrnää, ympäristöä vähemmän kuormittavan voimalaitosteknologian kehittämistä sekä energiamarkkinoita Keskija Itä-Euroopassa. Pilkettä tulisijaan Työtehoseura on julkaissut kirjasen Pilkeopas omakotitaloille. Vastaukset sivulla 66 Jari Salonen Seitsemisen huoltomies Jari Lähdekorpi on kuskannut vuosittain parikymmentä tonnia retkeilijöiden roskia kaatopaikalle. 2. Poronjäkälä on a) kasvi b) eläin c) ei kumpikaan näistä. 12 AJANKOHTAISTA 1. Mitkä seuraavista puista kukkivat huhtikuussa a) rauduskoivu, b) halava, c) pähkiKansallispuistojen roskarallille loppu Metsähallitus on lopettelemassa roskien keräilyä LänsiSuomen kansallispuistoissa Seitsemisessä, Helvetinjärvellä, Lauhanvuorella, Kauhanevalla-Pohjankankaalla, Päijänteellä sekä Isojärvellä. 7. Tähän asti esimerkiksi Seitsemisen roskaralli on nielaissut 25 000 markkaa joka vuosi. Opas antaa myös perustiedot puulajin ja puun kosteuden vaikutuksesta pilkkeen energiasisältöön. Päätös tuo säästöä puistojen tiukkaan talouteen. Milloin talvi keskimäärin päättyy (eli keskilämpötila nousee yli nollan) a) Turussa, b) Oulussa c) Ivalossa. Esimerkiksi kannäpensas d) kuusi. Yrityksessä työskentelee jo lähes 20 asiantuntijaa mitä monipuolisimmissa tehtävissä. 6. Jari Salonen SUOMEN LUONTO 4/98. 5. "Nyt laitamme retkeilijät ajattelemaan, että miksi jättäisin roskat metsään, kun voin viedä ne samalla vaivalla kotiin", sanoo Seitsemisen puistonhoitaja Pekka Vesterinen. Väkipyörä painiskelee muun muassa hajautetun energiantuotannon ja uusiutuvien polttoaineiden käyttöönoton parissa, opastaa yrityksiä suojelemaan ympäristöä ja tutkii hajautettuja vedenpuhdistusmenetelmiä. Väkipyörä 10 vuotta Vaasassa yhden miehen ympäristökonsultointia tekevästä yrityksestä Väkipyörästä on JO vuodessa kasvanut merkittävä osaaja ympäristötalouden ja suunnittelun alalla. Onko ketun kiima-aika Etelä-Suomessa yleensä a) syksyllä b) talvella c) keväällä d) kesällä. sallispuistojen esitteisiin tulee maininta jätekeräilyn loppumisesta monilla paikoilla. Roskikset poistuvat hiljaisimmilta tulipaikoilta sekä kaikilta parkkipaikoilta. Sen puuttuminen on saattanut jarrutella klapikaupan kehittymistä. Mitkä seuraavista kaloista kutevat huhtikuussa a) lohi b) särki c) kuore d) made. Nyt jokamiesten odotetaan vievän roskansa mennessään. Pilkeoppaassa on 36 sivua, ja se maksaa 50 markkaa. Seppo Tuomi tai Hanna Luoma, Työtehoseura (09) 2904 /200. Seitsemisen ja Lauhanvuoren kävijät osaavat tutkimusten mukaan lajitella jätteensä varsin mallikkaasti. Tunnetko nämä sulassa sovussa viihtyvät kolme lintulajia. Mikä tai mitkä seuraavista linnuista pesivät Suomessa: a) harmaahaikara b) kattohaikara c) hanhikorppikotka d) haarahaukka e) mustatiira f) viiksitimali g) nokivaris. "Jos maasto alkaa ratkaisun jälkeen roskaantua, olemme valmiit ottamaan takapakkia ja tuomaan roskiksia takaisin", Vesterinen myöntää. 3. Oppaassa on muun muassa ehdotus pilkkeen mittaja laatuluokitukseksi. Muutos vaatii valistusta ja tiedotusta. 4
Lämpeneminen johtuu mitä ilmeisimmin ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntymisestä. Parasta olisi jättää uraani maaperään, viestii ydinvoiman vastainen liike. JotsuoMEN LUONTO 4/98 AJANKOHTAISTA Ydinkysymys aktivoituu Terhi Arell Ydinenergian ongelmat eivät liity vain ydinvoimaloihin. Delegaatio tapasi kaikkien suurten puolueiden edustajat. Järjestöt haluavat tuoda esille vaihtoehtoisten energialähteiden kuten puuhakkeen ja tuulivoiman mahdollisuudet energian lähteinä. Pakolaisongelmat kärjistyisivät, väkivalta lisääntyisi ja voisi levitä rauhallisillekin alueille maapallolla. Ydinjätteen loppusijoituspaikat Suomessa on tarkoitus päättää vuoteen 2000 mennessä. Sateiden runsaus ja jakautuminen muuttms1vat, mistä voisi olla kohtalokkaita seurauksia ravinnontuotannolle. Näitä kaasuja päästävät ilmaan muiden muassa liikenne, teollisuus ja maatalous. Käsitys on väärä. Muun muassa sateiden runsaus ja vuodenaikaisjakautuma muuttuisivat. Samaan aikaan kun kansalaisjärjestöt ja alkuperäiskansat kampanjoivat ydinvoimaa vastaan, teollisuuden edustajat jakavat peruskouluissa Päivänsäde-projektin kautta varsin myönteistä kuvaa ydinenergiasta. Kysymyksen käsittely jatkunee myös eduskunnan energiapoliitisessa työryhmässä. Tuhannesta kilosta uraanimalmia saa vain joitakin kiloja käyttökelpoista uraania. Vihreät ja RKP lupasivat viedä asiaa eteenpäin. Useimmat ilmastotieteilijät Suomessa ja muualla maailmassa ovat kuitenkin vakuuttuneita ilmaston muuttumisesta. Radioaktiivista erotusjätettä syntyy valtaisat määrät. Mukana ovat ainakin Maan Ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Suomen Rauhanpuolustajat ja Naiset rauhan puolesta. He vaativat myös korvauksia vahingoista, joita Suomeen tuodun uraanin louhinta on aiheuttanut. Uraanintuotannon lisäksi kaikki suurvallat ovat tehneet ydinkokeensa alkuperäiskansojen mailla, ja nyt alueille halutaan haudata myös ydinjätteitä. Jos suuri osa maailman väestöstä uhkaa kuolla lyhyessä ajassa nälkään tai kulkutauteihin, tämä vaikuttaisi Suomeenkin. Samaa luvattiin kauppaja teollisuusministeriössä. Jos maapallon keskilämpötila nousee muutamallakin asteella, seuraa suuria muutoksia. Terveytensä ja perinteisten elinkeinojensa lisäksi nämä kansat ovat usein menettäneet KIPERIÄ KYSYMYKSIÄ 1 2 3 4 5 6 Lämpeneekö ilmasto. Alkuperäiskansojen edustajat jättivät kansanedustajille ja hallitukselle vetoomuksen, jossa he vaativat puolueetonta tutkimusta Suomeen luodun uraanin ihmisoikeusja ympäristövaikutuksista, maanomistusloukkauksista sekä yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja henkisen elämän häiriintymisestä kai vostoiminnan seurauksena. Maaja metsätaloutemme joutuisi uudenlaiseen ympäristöön. Tutuimpia ja pahimpia näistä ovat hiilidioksidi, freonit ja metaani. IVO:n uraani Loviisan laitoksiin tulee Venäjältä. Merivirrat ja tuulet muuttuisivat, jolloin maapallolla lämpöä siirtävät järjestelmät eivät säilyisi entisellään. kin alueet lämpenisivät paljon voimakkaammin kuin toiset. Juha Valste 13. Alkuperäiskansojen edustajat maailman suurimmilta uraaninlouhinta-alueilta toivat viime marraskuussa uusia Lehdissä ja television asiaohjelmissa on väitetty, ettei maapallon ilmasto lämpenisi. Se sisältää yhä noin 85 prosenttia alkuperäisestä radioaktiivisuudesta. myös pyhät paikkansa. ILMAKEHÅN HIILIDIOKSIDIPITOISUUS (ppmv) JÄÄKAIRAUKSET Siple station , Antarktis MITTAUKSET Mauna Loa, Havaiji ./ 370 360 350 340 330 320 310 300 • • • ••• ., •••• Lähde: CDIAC, USA 280 1850 1870 1890 1910 1930 1950 1970 1990 Heikki T uomenvirta/llmatieteen lai10s Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus (miljoonasosa tilavuudesta) 1850-1996. Usein arvellaan, että Suomelle ilmaston lämpeneminen olisi melko samantekevä tai jopa hyvä asia. Alkuperäiskansojen edustajat kertoivat suurten kaivosyhtiöiden ja useiden maiden hallitusten polkevan räikeästi ihmisoikeuksia. Kaikki valtiot ovat ainakin jonkin verran muista riippuvaisia. Greenpeacen mukaan jätettä on maailmassa yhteensä kuutisen miljardia tonnia. Terhi Arell Antarktiksen ja Grönlannin jäätiköiden osittainen sulaminen nostaisi merien pintaa melko vähäinenkin nousu altistaisi suuren osan ihmiskunnasta tuhoisille tulville. Hiilidioksidin lisääntyminen johtuu pääasiassa fossiilisten polttoaineiden runsaasta käytöstä ja metsien hävityksestä. näkökulmia Suomen ydinvoimakeskusteluun. Teollisuuden Voima hankkii pääosan Olkiluodon voimaloiden uraanista Kanadasta ja Australiasta. Uraanikiertueen jäsenet Yhdysvalloista, Australiasta, Namibiasta ja Kanadan Saskatchewanista halusivat nostaa tutumpien ongelmien lisäksi esille myös Suomeen luodun uraanin ympäristöja ihmisoikeusvaikutukset siellä, missä uraania kaivetaan. Se ei ole toistaiseksi vakuuttunut kuparisten säilytyskapseleiden valmistustekniikasta eikä ydinjätteiden valvontamenetelmistä. Lämpeneminen on näiden käsitysten mukaan vain yksi monista "vihreistä valheista". Säteilyturvakeskuksen mukaan ydinjätehaudan turvallisuuden varmentaminen vie kuitenkin vielä vuosia. Ei Ydinvoimaa -kansalaisliike kerää syksyyn asti nim1a ydinvoimaa vastaan
Tunnelma oli korkealla, kun nuoret taiteilijat vastaanottivat palkintonsa kunnanjohtaja Arno Miettiseltä ja Vihdin Luonnon edustajilta. Jouko Veikkolainen Kyyttöjä on Suomessa vain satakunta, joista sarvekkaita kymmenkunta. Tueksi saatiin selvityksiä, joita aiemmin ei ollut käytettävissä. Asukkaat ja mökkiläiset eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan päätökselle ryhdyttiin hakemaan purkua. Ilmeisesti korkein hallinto-oikeus ei tuolloin pitänyt Pohjois-Karjalan ympäristökeskusta asianomistajana. Palin Granit sai 1994 korkeimmalta hallinto-oikeudelta luvan louhintaan. Tutkija Juha Kantanen Maatalouden tutkimuskeskuksesta on sitä mieltä, että kyyttö juhlistaa samalla karjanjalostuksen historiaa maassamme. päristökeskus totesivat, että Mustikkavuori on luonnonja maisemansuojelulliselta merkitykseltään arvokas kallioalue. Tutkija Ari Lyytikäinen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta pitää purkupäätösä hienona voittona. AJANKOHTAISTA Mustikkavuori säästyy louhinnalta Useita vuosia vireillä ollut Rautalammin Mustikkavuoren louhoshanke kaatui Suonenjoen-Rautalammin luonnonsuojeluyhdistyksen sekä asukkaiden ja mökkiläisten riemuksi. Alice Karlsson nee jo paremmin. Vuonna 1898 perustettu Itä-Suomen karjanjalostusyhdistys on käyttänyt työssään keskeisesti itäsuomenkarjaa. neo ja intendentti Martti Linkola. Kilpailuun osallistui yhteensä 250 työtä kymmenestä koulusta. "Jäljet kyllä peittyvät vähitellen", Lyytikäinen uskoo. Lyytikäisen mukaan Mustikkavuorella on koelouhittu ja kallio on paljastettu noin puolelta hehtaarilta. Markkanen asuu kunnassa, Hirvosella ja Linkolalla on siellä kesäasunto. Aikoinaan SuonenjoenRautalammin luonnonsuojeluyhdistys yritti estää louhosluvan Lyytikäisen lausunnon perusteella. Suurin osa kilTässä työssä kisailevat sitruunaperhoset näsiöissä, käpytikat puurtavat työssä ja liito-oravakin on liikkeellä. Vuori kun sijaitsee PohjoisSavon ympäristökeskuksen tontilla. Sarvigeenin kantajat voidaan todeta DNAtutkimuksin, ja sarvekkuus periytyy vain, kun sekä emällä että isällä on tämä geeni. pailuun osallistuneista töistä oli maalauksia ja piirroksia: akvarelleja, vahaliiduilla tai puuja peiteväreillä tehtyjä. Aiheena olivat kunnan omat nimikkolajit liito-orava, käpytikka, kuha, sitruunaperhonen ja näsiä. Maa-ainesluvan purkamista hakivat muurari Esko Markkanen, yrittäjä Reijo HirvoJouko Veikkolainen Nimikkolajit innoittivat taiteentekoon Vihdin Luonto haastoi koulut taidekilpailuun. "Halusimme tehdä nimikkolajeista tunnettuja, ettei hyvä asia unohdu ja hautaudu vain johonkin viraston mappiin", Vihdin Luonnon puheenjohtaja Hilkka-Maija Virrankoski sanoo. Korkein hallinto-oikeus kumosi vuodenvaihteessa Pohjois-Savon ympäristökeskuksen ja Rautalammin ympäristölautakunnan Palin Granitille myöntämän päätöksen maa-ainesluvasta ja hylkäsi yhtiön maa-aineslupahakemuksen. Lausunnot vakuuttivat korkeimman hallinto-oikeuden. Kaija Oksa 15. Nyt kyytöllä meJorma Peiponen Rautalammin Mustikkavuori kurkottelee taivaisiin vielä tulevaisuudessakin. Maassamme on säilynyt myös kymmenkunta sarvekasta kyyttöä. Hän tiesi kallioalueen arvon alusta pitä-• en. Takamailta löytyneistä karjoista on pelastunut valtion laitoksiin ja yksityisten hoiviin satakunta nupopäätä. Perinnekarja ehti muodin muuttuessa hävitä lähes olemattomiin. Vaikean valinnan SUOMEN LUONTO 4/98 Kaija Oksa jälkeen parhaat työt palkittiin juhlallisesti kunnantalolla. Muutamat Nummelan lukion oppilaat olivat toteuttaneet työnsä myös keramiikan ja käsityön keinoin. Kilpailussa palkittiin 45 lasta ja nuorta. Selvitysten ja maastokäyntien perusteella sekä ympäristöministeriö että Suomen ymKyytöllä juhlavuosi Maaseutumaiseman kaunistus kyyttö on Vuoden Maatiasieläin. Asukkaiden ja mökkiläisten sitkeyden ansiosta graniitti pysyy vuoressa. Ihastuttavat keltaiset sitruunaperhoset lentelivät painokuvioisessa tyynynpäällisessä ja harmaa villalanka oli saanut uuden muodon liito-oravana taitavan virkkaajan käsissä
Nämä löysivät nopealla käynnillään kaksi liitooravan pesäpuuta. Hakkuu olisi taas saanut jatkua, mutta Forssan Saha ilmoitti, ettei se hakkaa ennen kuin tutkimuspyynnöt on käsitelty. On louhosfirman edun mukaista, että alue pienenee, koska silloin heikentyvät argumentit, joilla voidaan puolustaa luontoarvoja." Esikauppasopimuksin louhosalueen maanomistajat, joukossa Forssan kaupunki, ovat sitoutuneet edistämään louhoksen syntyä. Konikallion tapauksesta haastateltu ympäristöministeri Pekka Haavisto pyysi, ettei puhuttaisi liito-oravasta vaan itse asiasta: louhoksesta. Koko Konikallion 20 hehtaarin vanha metsä korkeinta lakea lukuunottamatta sopi heidän mielestään liito-oravan elinpaikaksi. Ministeriön lausunnossa huomioitiin myös maaliskuun alussa kyläläisten teettämät tutkimukset siitä, että Konikallion läheinen, huonosti hoidettu lietekompostointikenttä on saastuttanut maaperää. Konikallion tapaisia paikallisesti arvokkaita kallioita on ympäristöministeriön ylitarkastajan Markus Alapassin mukaan kohdeltu vaihtelevasti maa-aineslupia myönnettäessä. Hätääntyneet asukkaat keräsivät yli 500 nimeä kallion louhimista vastaan. Iltamyöhällä saatiin aikaan tauko, kun paikalliset asukkaat alkoivat maksaa metsäkoneen kuljettajalle palkkaa seisokista. Myönnetäänkö maa-aineslupa. Kovakuori aistutkij oiden vierailu paljasti, että Konikalliolla viihtyvät monet vanhan metsän kovakuoriaiset, vaikkei vaativimpia ikimetsien lajeja löytynytkään. Alhainen näki myös liitooravan papanoita, mistä hän ilmoitti somerolaisille WWF:n liito-oravatyöryhmän jäsenille Jouni Paakkoselle ja Päivi Eroselle. Salla Tynys Kuinka käy Konikallion. Louhittavaksi kaavaillun kiviaineksen arvo on kymmeniä miljoonia markkoja. Kalliota louhittaessa syntyy ruhjeita, jotka kuljettavat SUOMEN LUONTO 4/98. Alhainen sai virkamiehet miettimään, olisiko Konikalliolla arvoa vanhojen metsien suojelukohteena. Hänen mielestään hakkuut ja louhos ovat kiinteästi kytköksissä. Viime kesänä Forssan Linikkalan kyläläiset kuulivat, että paikallinen sorayritys Stenberg Oy on solminut läheisestä Konikalliosta esikauppasopimuksia. Se noteerattiin paikallisesti arvokkaaksi kallioksi. Ministeriön käsitys on, ettei esitetyllä louhinta-alueella ole maa-aineslain tarkoittamia erityisiä maisemallisia tai geologisia ympäristöarvoja. Lähiasukkaat ja luonnonsuojelijat puolustavat Forssan Konikalliota louhinnalta ja hakkuilta. Konikallion metsän biologiset arvot on ministeriön mukaan otettava huomioon louhinnassa. Jouko Alhaista rajaukset epäilyttivät. Vanhoihin metsiin erikoistunut ympäristöministeriön ylitarkastaja Pertti Rassi vieraili Konikalliolla. "Jokainen hehtaari, joka Konikalliosta menetetään, heikentää alueen kokonaisarvoa. Silti puita kaadettiin koko ajan. Hän otti yhteyttä ympäristöministeriöön. Linnustoa selvittänyt humppilalainen ympäristökonsultti Jouko Alhainen tapasi Konikalliolta yli 40 lintulajia: esimerkiksi harvinaisia vanhan metsän lajeja. Louhoksesta esikauppasopimuk16 Hakkuu tuhosi risupesän, joka saattoi olla liito-oravan käytössä. neen maa-alueen lähellä pidä ottaa maa-ainesta ennen kuin likaantuneet maat on poistettu. Hän ei pitänyt aluetta niin arvokkaana vanhana metsänä, että se olisi voitu lunastaa valtiolle. Ympäristöministeriön pyynnöstä Konikallio arvioitiin kallioalueiden inventoinnissa käytetyllä menetelmällä. Hakkuu Konikalliolla jatkui koko päivän. He ryhtyivät myös teettämään arviointeja pitkään hakkuilta säästyneen Konikallion metsän luontoarvoista. Alhaisen mukaan on ymmärrettävää, etteivät kyläläiset halua 10 vuodeksi naapurikseen pölyävää ja meluavaa kivilouhosta. Liito-oravan pesäpuut alueella on etsittävä, eikä niitä välttämättömine ympäristöineen ja levähdyspaikkoineen saa hävittää tai heikentää. Seuraavana päivänä ympäristöministeriöstä lähti virkamies neuvottelemaan maanomistajan kanssa. Myös lehtipuut sovittiin säästettäviksi. helmikuuta. Ministeriö tavoitteli alueelle vuoden mittaista rauhoitusta, mutta sopimukseen ei päästy. Hämeen ympäristökeskuksen virkamiehet rajasivat hakkuun ulkopuolelle kaksi liitooravan pesäpuuta suojavyöhykkeineen sekä käytävän pesäpuilta muualle talousmetsään. Yöllä 19. Iltapäivällä tilanne kiristyi niin, että ympäristöministeriössä päätettiin pitää seuraavana päivänä kokous liito-oravasta. Sopimusten mukaan viisi hehtaaria kalliota siirtyy yrityksen omistukseen, jos maa-aineslupa saadaan. Tutkimusta tehneet Mirja Salkinoja-Salonen ja Rainer Peltola Helsingin yliopistosta varoittavat, ettei saastu. Hämeen ympäristökeskus uusi rajausta parin virkamiehen käytyä alueella Alhaisen kanssa. Nyt jännitetään, myöntääkö Forssan ympäristölautakunta louhokselle maa-ainesluvan. Rassin muistio oli Forssan Sahalle kuin hakkuulupa. maaliskuuta maanomistaja käynnisti hakkuut, ja lopulta koko leimikko oli nurin. Kallion louhimisesta ei aiheutuisi maa-aineslaissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista eikä huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonoloissa. Koska Konikallion tapaus on erityisen kimurantti, lausuntoa maa-ainesluvasta pyydettiin Hämeen ympäristökeskuksen lisäksi myös ympäristöministeriöltä. Tätä luettaessa se on jo saattanut päättää asiasta. Viisi hehtaaria meni nurin Tämän vuoden uutinen oli, että suunnitellun louhosalueen vierestä aiottiin hakata metsää viiden hehtaarin alalta. Monitoimikone aloitti leimikon hakkuun 22. Jouko Alhaisen mukaan kukaan ei ole väittänytkään, etteikö yksi perimmäinen syy vastustaa Konikallion hakkuita olisi louhosuhka. Säästyykö vanhan metsän sirpaleesta mitään. sen tehnyt maanomistaja oli tehnyt puusta pystykaupat valtionyhtiö Vapo Timberin alaisen Forssan Sahan kanssa. "Jotkut kunnat eivät niitä noteeraa, mutta jotkut ovat evänneet lupia." Seutukaavassa Konikalliota ei ole varattu maa-aineskäyttöön eikä suojeltavaksi
Alhaisen ja Merojen luonnonsuojelurikoksesta tekemät tutkimuspyynnöt ovat Forssan poliisin käsiteltävinä. Jos louhos tulee, se lohkaisee taas yli viisi hehtaaria. Ympäristöministeriössä taas varotaan tekemästä liitooravasta valkoselkätikan veroista kiistakapulaa. Alue rajautuu joka puolelta peltoon, vanhaan avohakkuualueeseen tai maantiehen. Luonto-Liitto on esittänyt, että Etelä-Suomen vanhan metsän rippeet ostettaisiin valtiolle. Pettyneen Jouko Alhaisen mielestä ympäristöviranomaiset eivät pitäneet luonnon puolta. Ohjeina on käytetty WWF:n liito-oravatyöryhmän suosituksia, joiden mukaan on säästettävä vähintään pesäpuiden lähiympäristö (20-50 metriä) ravintoja suojapuineen sekä kulkureitti lähimetsiin. Liito-orava huomioitu kirjavasti Tähän asti liito-oravat on huomioitu hakkuissa vaihtelevasti. Tavoitteena on luoda säännöt, jotta vastaavilta konflikteilta vältyttäisiin. Paakkosen mukaan Hämeen ympäristökeskus olisi voinut jo syksyllä suunnitelmallisesti pohtia, miten ja mitä toimia Konikallion alueelle sovitetaan, jotta liitoorava siellä säilyy. D 17. Alhaisen ja Linikkalan kyläläisten Veikko ja Raija Meron mielestä Konikallion hakkuussa rikottiin luonnonsuojelulain pykälää 49, jonka mukaan liito-oravan "selvästi luonnossa havaittavien lisääntymisja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty". "Jos jälki Konikalliolla täyttää minimivaatimukset liito-oravan kannalta, ympäristöviranomaisia ei tarvita, koska isännät keskimäärin muutenkin hakkaavat paremmin", Alhainen tilittää. Ympäristöministeriön ja Hämeen ympäristökeskuksen mukaan Konikallion leimikko on rajattu näiden minimivaatimusten mukaan. Alhainen arvostelee sitä, että aukko on ensinnäkin liian suuri, ja ruokailupuiksi säästetyt lehtipuut törröttävät ilman suojaavia havupuita. Jos hakkuut ja louhos toteutuvat, liito-oraville jää vain pari metsäkaistaletta, joista ei ole kunnollista yhteyttä ulkopuolisiin metsiin. Sekä ympäristöministeriön Heikkinen että suojelijat ovat yhtä mieltä siitä, että EteläSuomessa on liian vähän vanhaa metsää. Ympäristöministeriön luonnonsuojelujohtaja Ilkka SUOMEN LUONTO 4/98 Konikallion 20 hehtaarin liito-oravametsästä on kaadettu neljännes. "Perustelut antavat sen käsityksen, että tällainen selvästi luonnossa havaittava lisääntymisja levähdyspaikka on suhteellisen suppea. Heikkinen myöntää luonnonsuojelulain kyseisen pykälän niin uudeksi, että tulkintaa vasta haetaan. Suurin virhe Alhaisen ja Paakkosen mukaan on, ettei pientä Konikallion aluetta ja sen liito-oravia ole tarkasteltu kokonaisuutena, eikä oravien esiintymistä ole kunnolla selvitetty. Tällä hetkellä Heikkisen mukaan tukeudutaan vain hallituksen esitykseen luonnonsuojelulaista perusteluineen. Hakkuita 22. Hänen mielestään louhoksen kautta ei pääse likavesiä pohjaveteen, koska kalliota ei aiota louhia pohjaveden tasoon saakka. Alapassin mukaan Salkinoja-Salosen ja Peltolan johtopäätökset ovat "aika rohkeita". Siellä viitataan saimaanhylkeen pesimäluotoihin. Tätä tietoa olisi levitettävä metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten kautta. Ongelmana on, kuinka suppeasti tai laajasti "selvästi luonnossa havaittava lisääntymisja levähdyspaikka" määritellään. Ministeriössä vannotaan neuvonnan nimiin: miten maanomistajia voidaan kouluttaa havaitsemaan liito-oravan pesäpuut. Rikottiinko luonnonsuojelulakia. Paakkosen mielestä luonnonsuojelulakia on tulkittava niin, ettei liito-oravan esiintyminen alueella saa vaarantua. Alhainen ja Paakkonen eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä. Heikkisen mielestä ministeriöllä ei olisi ollut enempää tehtävissä Konikallion tapauksessa, pakkotoimet eivät sovi liito-oravan suojeluun. helmikuuta seurasi huolestuneina mm. Sen tarkempaa määrittelyä ei ole." Määrittelytyö on jo aloitettu laajapohjaisessa työryhmässä. likavedet pohjavesiin. joukko kyläläisiä. Lisäksi hakkuissa menetettiin keskeistä liito-oravan asuinaluetta sekä yksi risupesä ja kolopuu, joka ei tänä talvena ollut liito-oravan käytössä
Unohdetuista kätköistä versovat uudet pähkinäpensaan taimet. Pähkinä on hedelmä, jossa kova siemenkuori suojaa alkiota. Seppo Vuokko Vuoden puu nautti Pähkinäpensas on lounainen laji. Jos sarapuuta ei olisi unohdettu, saattaisimme puhua hasselpähkinän sijasta sarapähkinästä. Luonnossa kasvava pähkinä on samaa lajia kuin hasselpähkinä. Pähkinä on ravinteikas herkku, jolla on monta ottajaa. Pähkinä lienee tarkoittanut hedelmää, ja itse kasvi tunnettiin ainakin lounaisessa Suomessa nimellä sarapuu. Siksi meillä ei ole ollut tarpeen erottaa pähkinäpensasta ja sen hedelmää toi18 sistaan eri sanoilla. Kun pähkinäsadon käyttö ja merkitys vähenivät, tarve sanojen erillään pitämiseenkin pieneni. SUOMEN LUONTO 4/98. Pauli Nieminen Pähkinähakki kerää pähkinöitä ja kätkee ne pahan päivän varalle. Käytäntö vastasi ruotsia: hasse[ on kasvi ja nöt sen hedelmä. Pähkinäpensaan seurassa viihtyvät vuokot ja suomukat. Sen oksilla touhuavat linnut ja oravat, jotka kuljettavat siemeniä uusille kasvupaikoille. Tai ehkä kasvin mm1 on unohtunut. Reijo Juurinen/Luontokuvat Orava on samanlainen unohtelija kuin pähkinähakki pähkiPähkinälehto keväisessä kukkaloistossaan. näpensaan onneksi. Suomessa on vain kaksi kasvia, joiden hedelmä on pähkinä: pähkinäpensas ja tammi. Muinoin se kasvoi Kokkolan korkeudella asti; mitä lämpimämpää Suomessa on ollut, sen pohjoisemmaksi kasvi on kivunnut
Joskus pähkinät ovat olteet syyskauden pääruokaa, toisinaan harvinaista herkkua tai ruoan lisä. Vainajan matkaan laitettiin muuta19. Uudelleen pähkinä ilmaantui muinaislöytöihin rautakaudella, 50-1150 jKr, mutta silloin se edusti magiaa. Arkeologiset pähkinälöydöt loppuvat myös äkillisesti noin 1000 eKr. Siemen sisältää öljyä 60-70 prosenttia painostaan. Mutta miksi pähkinää ei olisi syöty lämpökaudella vai onko kyseessä vain puutteellisista löydöistä syntynyt harha. Tuolloin pähkinäpensas oli jo harvinaistumassa. Energiasisältö on suuri ja pähkinät täyttä ruokaa. Sen voisi selittää viljelyn ja kotieläinten hoidon alku. ;alasta ja lämmöstä Ihmisen ruokana Tuore pähkinä painaa kuorineen noin gramman. Yllättävästi pähkinän runsaasta käytöstä on merkkejä Suomessa vasta noin 3000 eKr lähtien. Käyttötavat ovat vaihdelleet suuresti eri aikoina
Oliko kasvin nopeaan ja oikulliseen leviämiseen syynä ihminen. Suomukka tunkeutuu isäntäkasvin juuristoon imujuurillaan. Molempien levinneisyysalueetkin ovat kutakuinkin samat. Vaikka metsähiiret ja myyrät tuhoavat osan varastoista, osa selviää talven yli, itää ja on alkuna uudelle pensastolle. Ehkä sattuman tuloksena asuinpaikalle on voinut syntyä erillinen pähkinäkasvusto aivan napapiirin tuntumaan! Mahdotonta se ei ole, sillä Kemijoen laakso oli tuolloin pitkälle sisämaahan pistävä vuonomainen merenlahti. Metsähiiri ja metsämyyrä syövät ja varastoivatkin pähkinöitä, mutta silti niillä tuskin on merkitystä pähkinän levittäjinä. Ruotsinvallan aikana Lounais-Suomesta toimitettiin pähkinöitä Tukholmaan. Noin 5000 vuotta sitten alkoi alamäki. Vain tältä varsin lyhyeltä kaudelta on säilynyt melko runsaasti pähkinäfossiileja, sillä ainoastaanturpeeseen ja järviliejuun hautautuneet pähkinät säilyvät. Ne varastoivat ylimäärän maahan, karikkeen ja sammalen joukkoon pähkinän itämisen kannalta mitä parhaimpaan paikkaan. Yrjö Vasari löysi muutamalta Koillismaan suolta lämpökautisista kerrostumista pähkinän siitepölyä. Kun ilmasto lämpeni, se levittäytyi kohti pohjoista. Kymenlaakson rannikolta pensas puuttuu, mutta kannakselainen kanta yltää niukkana Suomen puolelle Lappeenrannan ja Imatran tienoilla. Kuusi karkotti pähkinän parhailta paikoilta Lämpökausi oli pensaan kulta-aikaa. Orava varastoi lähimaastoon, mutta närhi ja pähkinähakki voivat kantaa siemeniä jopa parinkymmenen kilometrin päähän. Lounais-Suomeen pähkinäpensas on ilmeisesti tullut yli meren, ehkä Ruotsista. D SUOMEN LUONTO 4/98. Viljelty hasselpähkinä on osaksi samaa lajia kuin pähkinäpensaan hedelmä; lisäksi viljellään turkinja isopähkinää sekä lajien risteymiä. Samanaikaisesti ilmasto muuttui mantereisemmaksi: kesät olivat yhä lämpimiä mutta kuivia. tanmeren ja Välimeren tuntumassa. Keruulla oli kaupallista merkitystä 1700-luvun lopulle, ja 1950-luvulle asti pähkinöitä kerättiin yleisesti kotikäyttöön. Laiduntaminen, tarvepuun otto ja maanviljelys pitivät kurissa metsäpuut, erityisesti kuusen, mutta hyvin vesova pähkinä menestyi. Outoja kasvupaikkoja Jääkauden kylmimmän ajan pähkinäpensas sinnitteli Mus20 Paavo Hamuncn/Luontokuvat Lehtivihreätön suomukka loisii pähkinäpensaassa. Pensas saapui yllättävän nopeasti Karjalan Kannakselle, Pohjois-Saksaan, Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin sekä Brittein saarten länsiosiin, mutta ehti selvästi myöhemmin Baltian maihin, Pohjois-Ranskaan ja Itä-Englantiin. Kaupan pähkinät ovat peräisin Välimeren ja Mustanmeren seudun viljelmiltä. Kun ilmasto viileni, suot muuttuivat märemmiksi, rahkasammalet levittäytyivät ja pähkinäpensaat kuolivat. Pähkinöitä on löydetty Saa·rijärveltä, Vimpelistä, Lappajärveltä ja Pielavedeltä asti, mutta siitepölyanalyysien perusteella pensasta olisi kasvanut vieläkin pohjoisempana, ainakin Kokkolan Haapajärven tasalle asti. Pähkinäpensas tarvitsee eläimiä levitäkseen. Yleisesti jopa kuvitellaan, etteivät meikäläiset pensaat edes tee pähkinöitä. Sen sijaan orava, närhi ja pähkinähakki kuljettavat siemeniä pitemmälle. Levinneisyysalue supistui nykyiseksi . Viljeltäviksi on valittu runsassatoisia ja suuripähkinäisiä yksi löitä, joten viljellyt hasselpähkinät ovat noin kaksi kertaa suurempia kuin meikäläiset luonnonpähkinät. ma pähkinä tai tammenterho ehkä uuden, tuonpuoleisen pähkinästön tai tammiston siemeniksi. Pohjoisin esiintymä on Korpilahden Vaarunvuorella. Kannaksen pähkinästön leviäminen näyttää pysähtyneen jo varhain. Ilmeisesti pähkinä puuttui kuitenkin tyystin Saimaan vesistöalueelta. Ehkä ei ole ollut kyse suoranaisesta viljelystä, mutta eväinä, kauppatavarana ja tuliaisina tuodut pähkinät ovat saattaneet olla hyvinkin erillisen esiintymän pohjana. Kuivien lehtorin teiden kasvi Nykyisin pähkinäpensas on yleinen Ahvenanmaalla ja lounaisessa Suomessa EteläHämettä myöten. Hellekesät kuivattivat korpien pintaturpeen, jolloin pähkinäpensas levittäytyi parhaille soillekin. Pähkinälehtojen eksoottisin kasvi lienee toukokuulla kukkiva suomukka, lehtivihreätön loiskasvi, jonka punertavat, suomulehtiset versot nousevat pähkinäpensaan juurelta. Siemenen rasvat härskiintyvät vuodessa ja siemen menettää itävyytensä. Hyvänä siemenvuonna linnut kiikuttavat varastoihin kahdesta neljään kertaa enemmän siemeniä kuin ehtivät syödä. Useimmat lehtokasvit voi tavoittaa sen seurasta, mutta sinivuokon ja pähkinän välillä tuntuu olevan tavanomaistakin läheisempi yhteys, ikään kuin ne olisivat vuosimiljoonien myötä sopeutuneet toisiinsa ja kehittyneet yhdessä. Sitten pähkinät unohtuivat. Ehdoton pähkinän loinen se ei ole: joskus se kelpuuttaa ravinnon antajaksi lepänkin. Se ei tee kätköjä, joten se on vain siementen kuluttaja. Hän itse piti niitä kaukolennon tuloksena, mutta Kemijärven Haverin muinaiselta asuinpaikalta löytyneet pähkinänkuoret antavat toisenkin mahdollisuuden. Tällöin nopean leviämisen suunnat osoittaisivat aktiivisia kulttuurija kauppayhteyksiä. Pähkinä levisi Balkanilta Kannakselle parissa tuhannessa vuodessa, noin kilometrin vuodessa. Myös käpytikka syö pähkinöitä. Pähkinäpensas on kuivien, usein kivikkoistenkin lehtorinteiden kasvi . Yhtä omalaatuinen on pähkinän muinainen levinneisyys Suomessa. Etelä-Hämeessä ja Satakunnassa pähkinäpensas lienee säilyttänyt nykyisen yleisyytensä ainakin osaksi ihmisen ansiosta. Idästä levisi kuusi, joka syrjäytti pähkinän parhailta paikoilta. Se vastaa pikemminkin kulttuurin kuin luonnonkasvin leviämisnopeutta; Lähi-Idässä keksitty maanviljely levisi samalla nopeudella hiukan myöhemmin. Linnut levittävät Pensaasta karisseilla pähkinöillä ei ole mahdollisuuksia elämiseen emonsa varjossa