6 13. Suomalainen lehdistö on viime vuosina kiitettävästi alkanut kirjoittaa luontoja ympäristöasioista; monissa lehdissä on jopa ympäristötoimittaja. Monet vuosikymmenet lehteä tehtiin talkoovoimin ja vähin varoin. Väriero/lelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aika kauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Toimitus ei vaslaa läheletyistä kuvisla lai kirjoituksista, joisla ei ole etukäteen soviUu. SUOMEN SUOMEN LUONTO Runeberginkatu 15 A 23 00100 Helsinki puh. 08 . 199030. (90) 642 881 telefax: 446 914 Päätoimi11aja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimii/ajat Anlli Ha i k ka Alice Karlsson Markku Tanllu (ulkoasu) Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Anni Ka rlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. Merkittävää on myös se, että lehden julkaisija on vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön kansalaisjärjestö. 07. Tänä vuonna olemme saaneet lisättyä myös numeroiden määrän kymmeneen. 1/mestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen 5 15. Lähivuosina pyrimme pistämään vielä paremmaksi: tekemään Suomen Luonnosta kuukausijulkaisun . Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Vaikka maailma on muuttunut, on lehden kantava ajatus, luonnon puolesta puhuminen, säilynyt samana halki vuosikymmenten. 05. 15 . 7 17. vsk.. Ympäristöongelmat eivät noudata valtioiden raj'oja, ja koko ihmiskunta syö luonnon seisovasta pöydästä. Suomen Luonnon levikki on viime vuosina kasvanut erittäin suotuisasti . 08. Aikakauslehdelle puolen vuosisadan ikä on kunnioitettava. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosik erta 2 10 mk ja säästötilaus 185 mk. 9. Vasta viime vuosina tilanne on muuttunut. ~ ·-··-· ·-----2 SUOMEN LUONTO 4/ 9 1 50. Alkuvaiheessa toimittiin puhtaasti isänmaan luonnon säilyttämiseksi klassisen luonnonsuojelun hengessä. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Irma Kaitosaari PL 169 00151 Helsinki puh . Säästötilaus 223 mk. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 46. Luonnonsuojelussa elettiin 70-luvun taitteessa murrosaikaa, jolloin moderni ympäristönsuojelu kuoriutui esiin. 09. Sittemmin näkökulma on laajentunut koko maapallon kattavaksi. Suomen Luonto perustettiin vaikeissa oloissa keskellä sotaa. Parin viime vuosikymmenen kuluessa suhtautuminen luonnonja ympäristönsuojeluun on muuttunut huomattavasti. Nykyään suuri osa suomalaisista kannattaa luonnonsuoj elua. 654 198 Ilmestyy 20. Tiedotusvälineillä on suuri merkitys ympäristötiedon jakajana ja luonnolle suopeiden asenteiden muokkaamisessa. 06. Ääni elämän koreuden puolesta Luonto juhlii parhaillaan 50-vuotista taivaltaan. Silloinen päätoimittaja Seppo Vuokko sijoittaa Suomen Luonnon kyltin oikeaan paikkaan. SUOMEN LUONTO 1941 50 1991 Tuokiokuva Suomen Luonnon 40-vuotisjuh/ista Suomenlinnan Pirunkirkosta vuodelta 1981. 10. 19. llmoit usmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puhelin (90) 876 9 100 telefax (90) 876 6150 lrtonumero 32 markkaa. Maapallo on ihmiselle paras paikka asua; yhtä mukavia planeettoja ei ole tiedossamme. 1991 Vuosikerta (10 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 248 mk. Tilaushinnat 11 . Sodasta huolimatta tai ehkä juuri sen takia luonnonsuojelun tärkeys nähtiin kirkkaasti jo silloin. Uudenlaista ajattelua kuvastaa myös se, että satakunta kansanedustajaa teki hilj attain esityksen luonnon oikeuksien kirjaamisesta hallitusm uotoomme
. Viisikymmenvuotiaat, Markku Tanttu . . . . . . . Ojituksista pidättyminen on kaksin verroin hyödyllistä, sillä samalla voidaan estää metaanin ja hiilidioksidin karkaaminen soista ilmakehään. . . Elämän koreuden ja rikkauden säilyttämiseksihän Suomen Luonto työtään tekee. Metsänparannusvarat ovat myös mainio säästökohde. . . . . . . Lähiaikoina näemme onko keskustapuolueen luonnonsuojelupuheissa uskottavuutta vai ovatko ne pelkkää pulinaa. . Verrattuna mm. Asiat on kuitenkin nähtävä oikeissa suhteissaan: kansallisvarallisuutemme on taantumasta huolimatta maailman korkeimpia, eikä lievä lama saa antaa aihetta paniikkiin eikä lyhytnäköisiin supistuksiin väärissä paikoissa. . . . . 32 Lakeja säätämällä ei saada kitkettyä ihmisistä vanhoja asenteita. . . . Niiden energiantuotto vastaisi vain pientä osaa energiakulutuksemme vuosikasvusta. . Siperian helmi himmenee, Kaisa Junninen......... Kuva Hannu Hauta/a/ LKA. . . . . . . . . 38 Kirjoituskilpailun tulokset.............................. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 "Jos metsään tulee näätä, niin pakoon täyttä päätä", laulavat Tiku ja Takukin. . . . . . . . . . . . . 39 Mielipiteitä, keskustelua . . . . . . 37 Ulkomailta.................................................. . . 47 Kysy luonnosta . . . . . . . . .. . . . . . . . Myös jäädyttämällä suunnitellut moottoritiehankkeet voidaan säästää satoja miljoonia markkoja. . . . Kotka on yhä henkipatto, Yrjö Karjalainen ja Arto Komulainen . . . . . . . . . . . . . . . 34 Miten käy Baikalin, maailman vanhimman, syvimmän ja suurimman makean veden varaston. . . Jorma Laurila SUOM EN LUONTO 4/ 91 50. . LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Sinivuokoista saasteisiin ja ekoelämäntapaan, Teuvo Suominen . . . . . . . . . . 50 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. . 4 Kuluttajan valinnat..................................... Jos keskustapuolueen johtama hallitus lyö laimin luonnonsuojeluasiat, voi vain toivoa Esko Ahon ykköselle mahdollisimman lyhyttä ikää. . . .. . Kansallisja luonnonpuisto-ohjelmasta on loppusuoralla vasta ensimmäinen vaihe ja myös soidensuojeluohjelman toteuttaminen on pahasti kesken. .. . . 42 Kirjoja ....................................................... . vsk . . Edellisen numeromme kannessa komeilevan riskilän oli kuvannut Seppo Keränen. . . . . . . . . . Työllistäminen ei saa olla peruste luonnon tuhoamiselle. . Kohti Jäämerta, Timo Pusa . . . . . . . Hallituksen teknokraattista linjaa kuvastaa se, että suurimmat supistukset tehdään kehitysapu-, sosiaalija kulttuurimenoissa. moniin köyhiin Afrikan valtioihin Suomi on luonnonsuojelualueittensa määrässä kehitysmaa. . . . 3. . . . Sen on opittava pienestä pitäen sukunsa tavoille, joista enemmän sivuilla 12-13. Maakunnat tutuiksi: Pohjois-Savo Luonnonväärät maisemat, Patrick Hublin ja Seppo Vuokko . . . 59 Kansikuva Pörhäkkä näädänpentu ei aikaile puuhun kiivetessään. . Joillekin ihmisille kotka on yhä vihollinen. Lehti kuitenkin juhlistaa olemassaoloaan toukokuun lopulla; se sopii hyvin luonnonsuojelulehdelle, sillä onhan kevät elämän virkoamisen ja uudelleen syntymisen juhlaa. . . Typpilannoitus taas on paitsi kallista ja turhaa, suorastaan vahingollista, koska metsämme saavat ilmasta yllin kyllin typpeä, eräiden tutkijoiden mukaan jopa pahoinvointiin asti. . . 50. . . . . . 14 Pohjois-Savon järvien, metsien ja peltojen tilkkutäkissä lomittuvat luontomme eteläiset ja pohjoiset piirteet. . . . . . . . Viime vuosina on hyväksytty joukko tärkeitä luonnonsuojeluohjelmia, kuten lehtojen-, lintuvesienja rantojensuojeluohjelmat. . . . . 10 Puheenvuoro metsiemme sairaudesta, sen syistä, ensiavusta ja lääkkeistä. . . . . . Yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta löytyy paljon · tähdellisempiä säästökohteita, kuten maatalouden vientituki. . . . . . . . . Myös luonnonsuojeluvarat ovat vaaravyöhykkeessä, etenkin jo muutenkin alimittaiset luonnonsuojelualueiden ostomäärärahat. . . . . . . . . . .. . . . Suomi roikkuu samassa asiassa myös OECD-maiden hännillä. . . . . . . . . . Lama ja luonnonsuojelu lama pakottaa valtion menojen raJUJhin leikkauksiin. . Kotimaasta . . . Vuosikymmenien kuluessa työn painopisteet ovat vaihtuneet. . 8 Annammeko metsien mennä?, Yrjö Norokorpi .. . . . . . . . . . Näätä oravien kauhu, Jouko Kuosmanen...... . . 58 Kevättä rinnassa........................................... . . vuosikerta 4 • 1991 Suomen Luonnon tarkkaa perustamispäivää ei ole kyetty jäljittämään. 26 Luonnonvalokuvaaja Hannu Hautalalla ja Suomen Luonnolla on muutakin yhteistä kuin ikä. . . 54 Summaries af the Main Articles . . . . . . . . . . . Järkevä paikka pihistää on luopua Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaiden rakentamisesta. . . . . 22 Suomen Luonto -lehti on kirjoittanut luonnon puolesta 50 vuotta. . . . . . Ohjelmilla ei ole merkitystä, ellei niitä toteuta mahdollisimman pian, sillä ilman tehokkaita toimia kohteet tuhoutuvat pala palalta. . . . . . . . . . Pirkka-Hämeen maakuntakukka: Valkolatva tuomi ......................................................... Esimerkiksi soiden uudisja kunnostusojituksista voidaan tykkänään luopua, samoin uusien metsäteiden rakentamisesta ja metsien typpilannoituksesta
Lisäksi on luotava koko maan kattava vaarojensuojeluohjelma, liittokokous korosti. Tuulimyllyt pyörivät vinSSL:n autoton liittokokous: Moottoritiehankkeet jäihin Valkeakosken Sääksmäellä pidetty Suomen luonnonsuojeluliiton liittokokous otti voimakkaasti kantaa moottoriteiden rakentamista vastaan. Samoin puheet Kollajan altaan rakentamisesta on lopetettava ja Iijoen yläjuoksu on kokonaisuudessaan säilytettävä koskiensuojelulaissa. Ab Korsnäs Vindkraftspark-Korsnäsin Tuulivoimapuisto Oy perustettiin viime joulukuussa. kauppapuutarha, joka tarvitse lämpeltoja ja metsiä. Kokous oli autoton ja omalla autolla tulo oli tykkänään kielletty. vsk.. sanopisto, oli valittu teeman mukaisesti: se sijaitsee suunniteltujen moottoritielinjausten keskiössä, kauniissa hämäläisessä maalaismaisemassa. rusteella päivä perhosten taantuma on voimistumassa, joten niiden tarkkailua on tehostettava. Seurantaan voivat osallistua kaikki kohtuullisen ajan samalla alueella havaintoja tehneet henkilöt. . Suomen Luonto -lehden kautta kutsutaan seurannan osanottajiksi nuoria ja kaikkia muita järjestäytymättömiä harrastajia. Muualla maailmassa tuulivoimaloita on jo ollut pitkään. Meillä sähkö on niin halpaa, että on vaikea päästä tuotantokustannuksissa riittävän alas. Seurantalomakkeita saa osoitteesta Etelä-Karjalan allergiaja ympäristöinstituutti, 55330 Tiuruniemi. Koska päiväperhosten vähasti, sillä Korsnäs on tutkimusten mukaan Suomen rannikon tuulisin paikka. Hyvää perhoskesää! Tanskalaisten tuulimyllyjen melu ei saa määräysten mukaan nousta 200 metrin etäisyydellä yli 45 desibelin. Kaliforniassa on noin 15 000 ja Tanskassa 3000 tuulivoimalaa. Osallistu päiväperhosten seurantaan päiväperhoslajisto köyhtyy ja tavallisetkin lajit vähenevät. Näin tuulisähköä voidaan jakaa keskeytyksettä koko vuoden. Suomen luonnonsuojeluliiton liittohallitukseen tulevat erovuoroisten tilalle 1992 alussa Veikko Aalo, Teuvo Niemelä, Markku Nironen, Lasse Porsanger, Taija Sippel ja Pentti Thuneberg. SUOMEN LUONTO 4/ 91 50. Sitä iloisemmin tuuliroottorit kieppuisivat vain tuntureilla. "Paisutettu tierakennusohjelma merkitsee energiantuhlausta, ilman ja maaperän saastumista sekä meluhaittoja. Teiden rakentaminen uhkaa Etelä-Suomen vielä säilyneitä soraharjuja, kallioalueita ja kulttuurimaisemia. 6. Annista saa kiinni puhelimella (961) 641 064 tai (961) 645 242. Suomen suurperhosten lajistosta 12 prosenttia on päiväperhosia, mutta ympäristöministeriön uhanalaisten eläinten luettelon (1985) suurperhosista päiväperhosia on yli kolmannes. Rantojensuojeluohjelma on liittokokouksen mukaan toteutettava vähintään vaitä on luotettavaa tietoa. Normaali puheäänikin pauhaa jo 60 desibelin voimakkuudella! Korsnäsin Tuulivoimapuiston osakeanti kestää 15. Myös eläinten luontaiset kulkureitit katkeavat", liittokokous perusteli jyrkkää kantaansa. Kokouspaikkakin, Päivölän kanhentymistä pidetään yhtenä luonnon muutosten hälytysmerkkinä, on tärkeää, että kaikkien lajien tavallisimpienkin esiintymisespöä talvella sekä kalanrehustamo, joka puolestaan jäähdyttelee kesällä. Liittokokous vaati myös, että valtioneuvoston kielteinen päätös Vuotoksen altaan rakentamisesta vuodelta 1982 on pidettävä voimassa ja Vuotosjoki on liitettävä koskiensuojelulakiin. 1991 asti. Alice Karlsson tioneuvoston viime joulukuussa tekemän periaatepäätöksen laajuisena ja lisäksi on säädettävä rantalaki. On katsottu välttämättömäksi aloittaa päiväperhosten jatkuva seuranta, joka toteutetaan yhteistyössä Etelä-Karjalan allergiaja ympäristöinstituutin ja Suomen Perhostutkijain Seuran kanssa. Tätä osoittavat ympäristöministeriön ja Maailman Luonnon Säätiön Suomen rahaston asettamien työryhmien tulokset. Tuulisähkö on turvallista ja yhä äänettömämpää. Kokouksen antaman julkilausuman mukaan moottoritie ei yhdistä, vaan hajottaa ja hallitsee kyliä, 4 KOTIMAASTA Tummakirjosiiven voit nähdä loppukesällä Etelä-Suomessa. Samoin vaadittiin Kolin kansallispuiston toteuttamista alkuperäisen suunnitelman mukaisena, 2500 hehtaarin laajuisena. Vuonna 1990 julkaistuun Suomen päiväperhoset -kirjaan koottujen tietojen peTuulensieppari Korsnäsin rannoille ensimmamen tuulivoimapuisto tulee Vaasan eteläpuolelle Korsnäsiin. Sinne pystytetään neljä tanskalaista tuulimyllyä, jotka tuottavat sähköä 1530 megawattituntia vuodessa. Liitto vaati Hämeenlinnaa Suomen moottoritierakentamisen päätepisteeksi ja kaikkien moottoritiehankkeiden jäädyttämistä. Uudet energiakokeilut ovat Suomessa harvinaisia. Energiamäärä riittää tyydyttämään noin 80 omakotitalon vuosittaisen sähköntarpeen. Yhtiön perustajajäsenissä ovat mukana mm. Yhtiö kerää nyt pääomaa osakeannilla ja tavoitteena on saada 30 metriä korkeat tuulimyllyt toimintaan ennen vuodenvaihdetta. Yksityishenkilöille ja yhteisöille on varattu 500 markan hintaisia osakkeita 3000 kappaletta
ko viitasammakko Lapissa. Antti Halkka 5. "Laji näyttää levineen melko tasaisesti Napapiirille asti, mutta Lapista on havaintoja edelleen niukasti." Uhanalaisen rupiliskon levinneisyysylue KaakkoisSuomessa näyttää hieman laajemmalta kuin aikaisemman kartoituksen perusteella. "Kyllä tämä aika lamaannuttavalta tuntuu, kun kymmenen vuotta on tehty työtä allasta vastaan ja taas se alkaa", sanoo Vuotostoimikunnan puheenjohtaja Annikki Tolppanen Pelkosenniemellä. Kokonaapa, yksi Euroopan suurimmista säilyneistä aapasoista ja monen uhanalaisen lajin kotipaikka. "Turhauttavalta tämä tuntuu, mutta emme lyö kintaita tiskiin", sanoo Annikki Tolppanen. Kesäkuussa korvat hörölle: pulputtaisivesiliskosta. Luonnosuojeluperusteitakaan altaan vastustajilta ei puutu, sillä altaan alle jäisi "Emme esimerkiksi tiedä, esiintyykö vesiliskoa Pohjanlahden saarilla. Veden alle jäisi 230 neliökilometriä metsäja suoluontoa ja tusina elvytystilaa. ja kokoomuksen voimalaitosmiehet ovat kaivamassa esiin jo moneen kertaan haudatun Vuotoksen allashankeen. Vuorokausisäännöstely olisi joen hiekkaisten rantojen surma. ''Kotiseutuamme hallitsisi allas", sanoo Annikki sanoo Terhivuo. "Ja alueen linnusto on ehdottomasti yksi Lapin arvokkaimmista.'' Altaan vastustajat ovat kokoamassa v01m1aan. "Muuten vesiliskon levinneisyys näyttää ulottuvan Keski-Suomen eteläosiin." Kyselyssä pyydettiin tietoja myös eläinten esiintymisen muutoksista. Runsaslumista osoittavien havaintojen määrä jäi kaikilla lajeilla alle viidennekseen." Terhivuo kiittää kartoitukseen osallistuneita. Kartoitus varmensi monien lajien levinneisyyskuvaa. Muut tekoaltaat ovat vieneet alajuoksultaan talvijäät, joita pitkin on totuttu kulkemaan. Antti Halkka Matelijaja sammakkoeläinhavainnot voi ilmoittaa Eläinmuseoon osoitteella Pohjoinen rautatiekatu 13, 00100 Helsinki. Tolppanen. Museosta saa myös kartoituslomakkeita. Miten lapset saa pysymään jäältä pois?'' Pelkosenniemen kunnanvaltuusto on asettunut vastustamaan allasta äänin 116. Seudun kunnista Pelkosenniemi, Kemijärvi ja Savukoski ovat valtuustojensa enemmistöpäätöksillä Vuotosta vastaan, Salla ainoana puolesta. Yhteensä kyselylomakkeita palautettiin Helsingin yliopiston Eläinmuseoon 1071 kappaletta. Retkeilijän kannattaa pitää korvansa auki kuuluisiko pulputusta. Kartoitusta jatketaan vielä tänä vuonna lajien levinneisyyskuvan täydentämiseksi. "Altaan alapuolella Kemijoki virtaisi Pelkosenniemen kyläkeskuksen ohi voimalaitosyhtiön tahdon mukaan. Veden korkeus sahaisi altaassa kahdeksan metriä ylös alas. vsk. Allas mullistaisi varsinkin pelkosenniemeläisten maisemat. Oulukin vesiliskojen kotiseutua syksynä Suomen Luonto tarjosi lukijoilleen tilaisuuden osallistua sammakkoeläinja matelijakartoitukseen. "Yleisesti voidaan sanoa, että sammakkoeläinten ja matelijoiden kannat ovat taantuneet tai pysyneet ennallaan 70lukuun verrattuna. Sammakkoeläimistä saatiin havaintoja siinä missä matelijoistakin. miiksi saanut amanuenssi Juhani Terhivuo. Viimeksi hallitus luopui altaasta "sitovalla" iltakoulupäätöksellä vuonna 1982. KOTIMAASTA Sammakkoeläinja matelijakartoitus tuotti pohjoisen havainnon Lisää tietoja kaivataan. "Viitasammakon pulputtava ääni on näköjään opittu tuntemaan", sanoo Terhi vuo. "Vaikeinta on paluumuuttajilla, jotka ovat raSUOMEN LUONTO 4/ 91 50. Esimerkiksi Kitisellä jää on täysin arvaamaton, sillä puolitoistametrinenkin jää voi hetkessä hävitä. "Sellaista miehenmittaista uhkeaa saraikkoa kuin Kokonaavalla en muista nähneeni muualla", sanoo Lappia paljon suolintulaskennoissa kolunnut Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelusihteeri Ilpo Kuronen. Ja kuinkahan laajalle Lapissa viitasammakko on levinnyt?" Paras lappilaisten viitasammakoiden havainnointiaika on kesäkuussa sikäläiseen sammakonkudun aikaan. "Lisäksi paljastui vesiliskon erillinen pohjoinen esiintymä Oulun lähellä", kentaneet elämänsä sen varaan, että allasta ei tule." Kemijoen yläjuoksulle suunniteltu allas lisäisi Suomen energiantuotantoa reilut puoli prosenttia. ''Esimerkiksi kangaskäärmeestä saatiin Ahvenanmaalta ilahduttavan monta havaintoa", sanoo alustavat tulokset juuri vaiHukuttaako hallitus Vuotoksen
Metsiä on suojeltu eniten karuilla mailla. Lakiesitystä on moitittu ja kiitetty. Kuivahkoja kankaita on suojeltu suhteessa niiden yleisyyteen noin kymmenkertaisesti lehtoihin, lehtomaisiin ja tuoreisiin kankaisiin verrattuna. Selvitykseen sisältyvät maamme 15 eteläisimmän metsälautakunnan alueilla sijaitsevat lakisääteiset luonnonsuojelualueet sekä metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen omilla päätöksillään rauhoittamat alueet. Tähän päädyttiin selvityksessä, jonka teimme Marja Ruhkasen ja Timo Tannisen kanssa metsähallituksessa. Aarniometsien suojeluohjelmaa tarvitaan Vaikka tiedot metsien suojelutilanteesta ovat tarkentuneet vasta selvityksen myötä, luonnonsuojeluväki on kantanut huolta etenkin vanhojen metsien säilymisestä jo pitkään. Kuivia kankaita on suojeltu jopa kolmikymmenkertaisesti reheviin kasvupaikkatyyppeihin verrattu6 C:=J =< 0.250% ITillD = 0.251 0.500 % fflffll =0.501 -0.750% ' fiiillll = 0.751 1.000 'l(, Suomen vehmaimpien osien metsiä on suojeltu vähiten. Niidenkin suojelulla on jo kiire. Tutkija Pekka Aikio Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksesta Rovaniemeltä on ollut valmistelemassa saamelaislakiesitystä. Kansainvälisen työjärjesSUOMEN LUONTO 4/ 91 50. Sen puolesta Aikio on ponnistellut 1960luvulta lähtien mm. na. Aikio on saamelainen biologi; Saamen lähes 6000-jäsenisen kansan itsenäisyys on hänelle tärkeä asia. Maastokokemuksen perusteella voidaan sanoa, että vain pieni osa eteläisen Suomen suojelumetsistä on lähelläkään luonnontilaa. kansainvälisissä työryhmissä. Vaasa täysi nolla Suojellun alan osuus vaihteli Vaasan metsälautakunnan täydestä nollasta Pohjois-Karjalan yli 60 neliökilometriin eli vajaaseen prosenttiin. Saamelaisalue käsittää Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosassa olevan Lapin paliskunnan. Vanhojen metsien suojelu liittyy läheisesti metsien luonnontilaisuuteen. Suomen vehmaimmassa eteläosassa eli hemiboreaalisessa kavillisuusvyöhykkeessä on suojeltu vain 0, 18 prosenttia ja siitä pohjoiseen seuraavassa eteläboreaalisessa vyöhykkeessä ainoastaan 0, 14 prosenttia metsämaista. Vesija ympäristöhallituksen luonnonsuojelututkimusyksikkö kartoittaa parhaillaan Etelä-Suomen vanhoja luonnonmetsiä. Tämä yleistys antaa kuitenkin täysin väärän kuvan metsien suojelutilanteesta Etelä-Suomessa. Rannikolla ja suuressa osassa Järvi-Suomea suojelutilanne on perin heikko. Voimakkaimmat vastustajat löytyivät alueen kunnista, mutta myös luonnonsuojelijoilla on aihetta pelkoon. Lakiesityksen mukaan metsähallituksen tilalle tulisivat lapinkylien hallitukset, sen sijaan kuntien hallinto jäisi ennalleen. vsk.. Lain tarkoituksena on palauttaa saamelaisille oikeus maahan, jota nyt hallitsee metsähallitus. Edustavimmat jäljellä olevat lehtokohteet on koottu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, joka tulee toteutuessaan osaltaan korjaamaan tilannetta. Monissa osissa maata on vielä tässä suhteessa runsaasti töitä. Uhanalaisten metsälajien suojelun kannalta on tärkeää, että kaikenlaisia metsiä suojellaan maamme kaikissa osissa. Rehevien metsätyyppien määrä on maassamme nykyisin vähäinen, sillä suurin osa lehdoista on jo aikanaan raivattu pelloiksi. Suojeltu metsäala vaihtelee Vaasan nollasta Pohjois-Karjalan vajaaseen yhteen prosenttiin. Ohjelma on otettu yhdeksi itsenäisyytemme juhlavuoden 1992 kohteista. Lakiesityksen mukaan saamelaisalueen kansallisja luonnonpuistot sekä soidensuojeluja erämaa-alueet siirtyisivät yksityisomistukseen ja nykyisistä valtion metsämaista muodostettaisiin lapinkylien yhteismetsiä. Saamenmaasta Suomen Baltia. aarniometsäkartoituksen tavoitteena on laatia suojeluohjelma täydentämään vanhojen metsien suojelua maamme eteläosassa. Tämän ns. Saamelaislaki luonnon uhkana. Juuri rehevien kasvupaikkojen suojelu säilyttäisi kuitenkin eniten luontomme monimuotoisuutta. · Seppo Kallonen Selvitystä "Suojellut metsät Etelä-Suomen va/tionmailla lokakuussa 1989" on saatavissa metsähallituksesta, puh (90) 61631/ luonnonsuojelutoimisto. KOTIMAASTA Etelä-Suomen metsät suojeltu huonosti suomalaisista on sitä mieltä, että luonnonsuojelualueita on maassamme tarpeeksi. Tämä on 0,27 prosenttia eli noin neljässadasosa alueen metsämaan kokonaispinta-alasta. Tällä Suomen vyötärön eteläpuolisella alueella on hakkuilta suojeltu metsämaata noin kolmen peruskarttalehden verran eli 307 neliökilometriä. Suojelijat pelkäävät, että alueen luonnonja kansallispuistot menetetään ja metsät hakataan viimeiseen puuhun. Etelä-Suomessakin suojellut metsät siis keskittyvät alueen pohjoisosiin. Lain viesti on selvä: saamelaisten alueet kuuluvat saamelaisille ja heillä pitää olla oikeus päättää miten maita käytetään. putkahti tietoisuuteen tämän vuoden alussa. Kuten ~arniometsät ja lehdot osoittavat, nyt pystytään säilyttämään enää viimeisiä sirpaleita. Tasapainoisen ja edustavan suojelualuejärjestelmän luominen Etelä-Suomeen on tänä päivänä jo lähes mahdotonta
tarpeen tällainen muodollinen koukero, jos luonnonsuojelualueet säilyvät ennallaan. Liitto pitää myös tärkeänä, että metsähallituksen Ylä-Lapin hoitoalue muutettaisiin luonnonhoitoalueeksi, jonka luottamuselimessä olisivat edustettuina eri väestöryhmät. Hänen mukaansa väite luonnonsuojelualueiden purkamisesta on tahallinen ja väärä. Hakkaisivatko lapinkylät metsänsä. "Kunnat tietenkin pelkäävät vallan kaventumista." Mutta luonnonsuojelijoita Aikio ei ymmärrä. Niiden edellytetään olevan yhteiskunnan omistuksessa ja niiden suojelu on varmistettava lailla. Sopimus on valmistunut 1989. "Teoriassa yksityismetsälain mukaan on mahdollista hakata ankarastikin," myöntää Aikio, "mutta missään tapauksessa pyrkimyksenä ei ole käynnistää sellaista prosessia, joka lisäisi luonnon tehokäyttöä." Luonnonsuojeluliitto pelkää Lapin luonnon puolesta Suomen luonnonsuojeluliitto vastustaa jyrkästi nykyisten suojeluja erämaaalueiden siirtämistä yksityisomistukseen. "Kun suojelualueiden hallintoja valvontaväki tulee suurimmaksi osaksi Helsingistä, voidaan luonnonsuojelualueet kokea siirtomaahallinnon välineiksi." Erämaa-alueet mukaan lukien yli puolet saamelaisalueen maapinta-alasta on suojeltu. Esimerkiksi vuonna 1990 metsähallitus maksoi Inarin kunnalle metsäveroa liki kolme miljoonaa markkaa! Liiton mielestä saamelaiskulttuurin säilyminen on turvattava selkeyttämällä nautintaoikeutta valtion mailla ja osoittamalla saamelaiskulttuurille riittävästi varoja. "Saamelaisalueella olevat luonnonsuojelualueet säilyvät entisessä käytössä", vakuuttaa Aikio. "Ne vain muutetaan yksityismailla oleviksi suojelualueiksi ." Luonnonsuojelulain mukaan yksityisillä mailla olevat luonnonsuojelualueet voidaan purkaa lääninhallituksen suostumuksella. Liiton mukaan kansallisja luonnonpuistot on kansainvälisten määritelmien mukaan tarkoitettu suojelemaan pysyvästi kunkin maan edustavimpia luonnonalueita. tön ILO:n sopimuksen mukaan kansoilla on oltava oikeus itse päättää mahdollisimman laajasti itseään koskevista asioista. Valtion metsämaiden siirtäminen lapinkylien yhteismetsiksi johtaisi liiton mukaan metsävarojen nykyistä voimakkaampaan hyödyntämiseen. Suojelualueiden menettämistä realistisempi pelko on Aikion mukaan metsien kohtalo, mutta "tässä on mentävä yleisen valistuksen ja demokratian tietä eteenpäin. Miksi sitten on lainkaan SUOMEN LUONTO 4/ 91 50. Toistaiseksi sen on ratifioinut vain Norja, mutta myös Suomen kanta on myönteinen. Metsäverotus sekä saamelaiskulttuurin ja -parlamentin ylläpidon osittainen riippuvuus lapinkylistä lisäisi paineita metsien hakkuisiin. vsk. Saamelaislakiesityksessä luonnonsuojelualueet esitetään perustettaviksi uudelleen suoraan lailla, joten Aikion mielestä ne voidaan myös lakkauttaa vain eduskunnan säätämällä lailla. Kylillä ei ole myöskään perinteitä hyödyntää metsiä kaupallisesti, vaan niitä on käytetty lähinnä kotitarpeiksi. Pitäisi luottaa ihmisen omaan vastuuseen jahaluun käyttää luontoa varovaisesti.'' Aikio uskookin, että hakkuut vähenevät, koska metsätyö ei ole saamelaiselinkeino. KOTIMAASTA Vanha ja uusi törmäävät Lapin palkisilla. Aikion mielestä koko saamelaisalue luonnonja kansallispuistoineen pitää saada saamelaisten itsehallintoon. Lapin suojelualueiden yksityistämisestä seuraisi liiton mukaan se, että Lemmenjoen, Pallas-Ounastunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistot sekä Mallan, Kevon ja Sompion luonnonpuistot jouduttaisiin poistamaan kansainvälisistä puistoluetteloista. Alice Karlsson 7. Tätä taustaa vasten Aikio ei voi käsittää saamelaislakiesityksestä annettuja kielteisiä lausuntoja
Kierrätyskin himoitsee ! valkoista, sillä ruskeat kuifr dut tekevät paperiin pilkku"' ja. Pannassa ovat myös kirjekuorien tarrat ja ikkunat sekä itsejäljentävä paperi, mutta nahkeaa faxipaperia siedetään nipin napin. Suurin osa toimistoissa kertyvästä paperista on onneksi sellaisenaan erinomaista uuden paperin raaka-ainetta, joten syytä hermostumiseen ei ole. Samoin ovat tehneet useat mökkiläiset, i jotka haluavat asua vasta·~ kin puhtaan veden ääressä. Esimerkiksi sanomalehtipaperia tekevään Kaipolaan kelpaa vain kotikeräyspaperi. Ongelmat ovat kuitenkin kerääjien ja tehtaiden eivätkä kuluttajien. Talteen saatu määrä on asukasta kohden laskettuna 91 kiloa kasvua edellisestä vuodesta on neljä kiloa. Kaipolasta kehotetaankin kotitalouksia laittamaan keräykseen kaikki se mitä postiluukusta tuMäntysaippua mainettaan pahempi Juuriharjat suihkivat taas Suomen rannoilla. Jos kerran metsäteollisuus tarvitsee keräyspaperia raaka-aineeksi, maksakaan siitä niinkuin muustakin, on paperinkerääjien kanta. Toimistopaperi ja ruskea kuitu tuovat siellä insinööreille harmaita hiuksia. Mökeillä pesuvedet voi imeyttää maahan. Nyt tehtailla tekevät kiusaa muun muassa itseliimautuvat kirjekuoret, joiden tahmainen liima sulaa uusiomassaan. Jotkut kunnat, kuten Laitila ja Vilppula, ovat jo rakennuttaneetkin pumpulla ja viemärillä varustettuja maapesupaikkoja asukkailleen. KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALINNAT Alice Karlsson Ei ole helppoa olla paperinkerääjä Paperia kerätään vuosi vuodelta talteen enemmän, vaikka monilla alueilla ihmiset tuskailevat keräysastioiden puutetta tai jatkuvasti yli pursuavia laatikoita. Kotitaloudet ja muut keräyspaperin ja -pahvin tuottajat haluttaisiin pistää maksamaan siitä, että teollisuus saa käyttöönsä keräyskuitua. Valtaosa matoista pestään laiturilla, mutta vesien suojelemiseksi pesupaikka kannattaisi siirtää maalle. Markkinoille tulee jatkuvasti uusia tuotteita, jotka saattavat helpottaa työtä, mutta jotka samalla hankaloittavat uudelleenkäyttöä. Jotkut kunnat ovat jo rakentaneet pesupaikat asukkailleen maalle ja siellähän ;_;i se pesu ja juttu luistaa kuten ennenkin. Nyt puhutaan jätemaksujen laajentamisesta keräysmateriaa/eihin. D SUOMEN LUONTO 4/ 91 50. On selvää, että monet kerääjät joutuvat vaikeuksiin ja jotkut ovatkin jo lopettaneet pahvinkeräyksen. Pesuvesi pitää vain imeyttää maahan ja sen voi myös kaataa kompostiin. Siellä missä keräys kannattaa se tehostuu, mutta monet harvaan asutut alueet jäävät tuottoisten paikkojen jalkoihin. vsk.. fTulevan kesän vesiensuojeluteko voisikin olla matonpesupaikan rakentaminen riittävän kauaksi rantaviivasta. Paperin uudelleenkäyttö on jonkin verran hankaloitunut, sillä tehtaat ovat erikoistuneet eri materiaaleihin. D kaverina mainostettu mäntysaippua onkin eväkkäille myrkyllistä. Saippuassa olevat hartsihapot kerääntyvät kalojen kiduksiin, joiden toiminta vaikeutuu. Metsäteollisuuden omistama Paperinkeräys Oy närästää paperinkerääjiä: yhtiö mestaroi teollisuuden ja kerääjien välissä, estää alan vapaan kilpailun ja määrää hinnat. Viime vuonna saatiin koko maasta talteen lähes 460 000 tonnia paperia ja kartonkia, mistä kotikeräyspaperin osuus on noin puolet. Ehkä saamme piankin pihoillemme erilliset paperinkeräysastiat kotitalouksille, toimistoille ja pahville. Paperinkerääjille tuli alkuvuodesta kylmä suihku niskaan, kun Paperinkeräys Oy laski neu vottelematta pahvin hintaa 21-26 prosenttia. Mäntysaippua hajoaa luonnossa täysin ja on monia pesuaineita luontoystävällisempi, joten sen käytöstä ei kannata luopua. Erityisesti saippuasta on haittaa pienissä vesistöissä. 8 lee, myös ruskea kartonki eli pahvi, jos erillistä keräilyä ei ole järjestetty
Sähköautoprojektin päällikkö, insinööri Arto Haakana suhtautuu varovaisesti sähköauton vallankumouksellisuuteen, sillä niiden valmistus on hidasta: autot tuodaan Japanista ja muutetaan Vantaalla sähkökäyttöisiksi. Haakanan mukaan liikenne lisääntyy Suomessa jatkuvasti ja sähköautoprojektin vaatimattomana toiveena on, että sähköautot voisivat aluksi olla osa tätä lisääntymistä. Göteborgissa sähköautoilua hoputetaan eteenpäin mm. Sähköauton voi ostaa vaikka heti. ilmaisella pysäköinnillä. Vihkonen keSUOMEN LUONTO 4/ 91 50. Tällöin työnantaja voi vähuu junaa ujostelematta sekä ympäristöystävälliseksi että turvalliseksi. Työntekijää verotetaan autoedusta palkan yhteydessä. Rautahevolla puhtaampaan huomiseen Valtionrautatiet kampanjoi raideliikenteen puolesta Juna säästää huomiseksi -vihkosella, jota jaetaan lipunostajille. Englannissa on 25 000 sähköautoa maidonjakelussa ja Roomassa on ainakin yksi linja-autoreitti, jota hoidetaan ladattavan akun voimalla", tietää Haakana. Esimerkiksi vuonna 1987 junien häkäpäästöt olivat 520 tonnia kun samaan aikaan henkilöautot hönkihentää omassa verotuksessa polkupyörän kulut sekä poistot. Samassa suhteessa ilma puhdistuisi ja melu vähenisi, sillä sähköauto on lähes äänetön!'' "Suomessa on 17 sähköautoa, ensi syyskuussa Elämälle voi ottaa uuden suunnan työsuhdepo/kupyörällä. Postin kolmesta sähköautosta yksi ajelee Suomenlinnassa. Jos pyörä maksaa 2 500 markkaa ja sen käyttöiäksi arvellaan viisi vuotta, lasketaan polkupyörän arvoksi 500 markkaa vuodessa. Kun koko summa, 712 markkaa, jaetaan koko vuodelle, tulee poljettavasta luontoisedusta työntekijälle kustannuksia noin 30 markkaa kuukausittain. Yritykset voivat myös saada sähköauton vuokralle runsaan 3000 markan kuukausivuokralla. vsk. Suomen pankin peruskoron (8,5%) mukaan vuosimaksuun tulisi lisää 212 markkaa. teen suosion kasvattamiseen. Lisäksi tarvitaan latauspistoke, jossa on 16 ampeerin sulake. Rautatieliikenteen paastöjä kelpaakin vertailla muiden liikennemuotojen kanssa. 9. "Myöhemmin sähköauto varmasti korvaa osan polttomoottoriautoista", sanoo Haakana. 200 000 markkaa maksavan auton verotusarvo on kuukaudessa vajaa kolme tuhatta markkaa. ''Teoreettisesti noin 80 prosenttia kaupunkien kesTyö matkat puhtaammiksi Sähköauto työsuhdeautona on mannaa yrityksen ympäristöystävälliselle maineelle. Kun rautateitä käytetään, niiden palvelut monipuolistuvat, vakuutetaan VR:n viestintäyksiköstä. Luonnollisesti se vaatii myös lisää rahaa. On myös täysin mahdollista hankkia työsuhdepolkupyörät työntekijöille. Työnantaja voi omassa verotuksessaan vähentää vuosittain 30 prosenttia auton hinnasta sekä kaikki kulut sähköä ja renkaita myöten. Postilla on 650 jakeluautoa, joista kaupunkiajossa olevat voitaisiin korvata sähköisillä. Se maksaa vielä noin 200 000 markkaa, mutta sarjatuotannossa hinta alenisi alle puoleen. Tämän päälle lisätään korko, joka koostuu siitä, että omat rahat eivät ole kiinni polkupyörässä ja kasvavat korkoa pankissa. Sähköautojen yleistymistä voitaisiin edistää alentamalla autoveroa ensimmäiseksi sähköauton kaltaisilta vaihtoehtoisilta kulkuvälineiltä ja poistamalla käyttövero. Löytyisikö uudesta eduskunnasta rautatieliikenteen puolestapuhujia. kustan liikenteestä voitaisiin hoitaa sähköautoilla. VR pyrkii kampanjallaan matkustajaja tavaraliikenniitä on 30 enemmän. ULUTT AJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALINNAT Sähköä liikenteeseen Voima (IVO), Neste ja Lokari ovat kehitelleet sähköauton, joka toimii ladattavalla akulla. Henkilöautolla matkustavalla on myös 20 kertaa junassa matkustavaa suurempi riski kuolla tai loukkaantua. työsuhdepolkupyörä ole suinkaan tuntematon verotuksessa. Helsingin verotoimistosta kerrottiin, ettei vät häkää ilmaan 211 000 tonnia, noin 400 kertaa enemmän. Sähköauton akku latautuu yösähköllä noin neljällä markalla ja yhdellä akullisella voi ajaa 100 kilometriä
Syynä hiilidioksidin lisääntymiseen ovat mm. Kalkitus ja lääkintälannoitus eivät ratkaise näitä ongelmia. Otsoni kutistaa neulasten ja lehtien viherhiukkasia ja vaurioittaa solurakenteita. Muutamana viime kesänä koivunlehtien kellastumista on ilmennyt jo heinäkuulta alkaen. Paljonkaan paremmassa kunnossa metsät eivät ole Kaakkois-Suomessa, Itä-Uudellamaalla ja karuilla vedenjakaja-alueilla. Mikroskooppi paljastaa vauriot jo ennen harsuuntumisen alkamista. Viherhiukkasten vaurioituminen merkitsee yhteytystehon alenemista ja energian vajausta puulle. Muut saasteet voimistavat otsonin vaikutuksia. Puiden kasvu kääntynyt laskuun Ensi vaiheessa saasteet voivat jopa kiihdyttää puiden kasvua. Tiedossa ei ole keinoja, joilla pitkälle happamoitunutta maata kaikkine fysikaalisine, kemiallisine ja biologisine to1mmtoineen voidaan elvyttää. Luonnonmukaisesti hoidetut metsät näyttävät kestävän ilmansaasteita paremmin kuin talousmetsät. Meillä on kuitenkin vielä aikaa toimia. Myös muu aineenvaihdunta häiriintyy. Silti saasteiden rasittamat puut ovat tavallista alttiimpia niille. Luonnonmukainen metsänhoito on hyvää ensiapua, mutta vasta päästöjen raju ja pikainen supistaminen parantaa potilaan. Happamoitumisen edetessä myrkylliset alumiinija raskasmetalliyhdisteet muuttuvat vähitellen liukoisiksi. Soluvauriot ovat ilmansaasteiden, etenkin otsonin sekä rikkija typpiyhdisteiden aiheuttamia. Lapissa niiden määrä on romahtanut kymmenessä vuodessa alle puoleen. Huonoin tilanne on Itäja Pohjois-Lapissa. Tähänkin ilmiöön ovat keskeisenä syynä ilmansaasteet, etenkin otsoni. Kessin yksityismetsien puuta viimeisellä matkallaan yli Inarijärven maaliskuussa 1991. Nyt nousukausi on ohi. Kuusen pituuskasvu on taantunut selvästi enemmän kuin paksuuskasvu, johon kasvuindeksi perustuu. vsk.. Metsämaa happamoituu Metsämaan alkaneesta happamoitumisesta on merkkejä eri puolilla Suomea. Kestävämpi kynsisammal on jonkin verran vallannut vapautunutta tilaa. fossiilisten polttoaineiden käyttö ja sademetsien hävittäminen. Se on osaltaan kiihdyttänyt puiden kasvua. Maaperässä syntyy ravinteiden puutosta ja epätasapainoa. Yrjö Norokorpi elinvoiman heikentyminen näkyy selvimmin puiden harsuuntumisena koko Suomessa puut menettävät neulasiaan . Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kolmen viime vuosikymmenen kuluessa kohonnut kymmenisen prosenttia. Kasvuindeksin mukaan mäntyjen kasvu on kääntynyt laskuun 19701 uvun puolivälissä ja kuusen 1980-luvun puolivälissä. Erityisesti maamme lounaisosissa, missä liikenteen, teollisuuden ja maatalouden typpipäästöt ovat suurimmat, viherleväkasvusto on alkanut levittäytyä myös neulasten pinnalle. Näytteistä ei ole löytynyt sellaisia vauriotyyppejä, jotka olisivat luontaisten tekijöiden, kuten pakkasen, kuivuuden , tautien tai ravinnehäiriöiden syytä. Etelä-Suomessakin tilanne on vakava, mutta ei aivan yhtä huono. Kuusen latvakasvaimet jäivät viime vuonna huomiota herättävän lyhyiksi, vaikka kesä oli säiltään suotuisa. Kolmen viime vuosikymSuomen metsäluonto on vakavasti sairastumassa, varoittaa Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija, tohtori Yrjö Norokorpi. Suuri osa Suomen metsämaasta on karua ja herkkää happamoitumaan. Puiden kasvun on todettu voimistuneen maassamme 1960-luvun alusta lähtien. Erämaiden hakkuista on luovuttava, vaativat Lapin metsäntutkijat ja luonnonsuojelijat. Typpiyhdisteet ovat osana hapanta sadetta, mutta ne toimivat myös lannoitteina. Edellisvuonna kasvu aleni myös runsaan käpysadon vuoksi. Puolukat ja poronjäkälät häviävät Saasteet ovat karkoittaneet partamaiset jäkälät naavat ja lupot miltei tyystin Etelä-Suomen metsistä. Happamien sateiden ylenmäärin liuottamat ravinteet kulkeutuvat pohjaja pintavesien mukana vesistöihin. Sitä ilmentää erityisesti karujen pikkujärvien huono tila. Etelä-Suomen kuivilla mäntykankailla on esimerkiksi puolukan varvuston peittävyys pienentynyt lähes puolella, poronjäkälien kolmanneksella ja kerrossammalten viidenneksellä. Hapan sade liuot10 Annammeko taa maasta ravinteita puiden ja muun kasvillisuuden käyttöön aiempaa enemmän ja nopeammin. Paremmin saasteita sietävä paisukarvejäkälä on huomiota herättävästi levittäytynyt oksistossa kadonneiden naavojen ja harventuneen neulaston vapauttamaan tilaan. Tilannetta huonontaa samanaikaisesti se, että maaperän ravinnekierrosta huolehtiva pieneliöstö näivettyy. Paisukarve on hyötynyt myös typpilaskeuman lannoittavasta vaikutuksesta, samoin viherlevät. Neulasja lehtikato johtaa vähitellen puiden kunnon heikkenemiseen ja kasvun taantumiseen. menen aikana on myös metsän pintakasvillisuus muuttunut. Lapista otetuista näytteistä ei ole vuoden 1987 jälkeen tavattu yhtään yhteyttävältä solukoltaan täysin tervettä neulasta. Puu pyrkii tällöin supistamaan neulastoaan teholtaan huonoimmasta eli vanhimmasta päästä. Vähiten puiden kunto on laskenut keskisessä Suomessa. SUOMEN LUONTO 4/ 91 50
Hoitomenetelmiä on kiireellisesti muutettava luonnonmukaisiksi ja siten metsien kestävyyttä vahvistaviksi. Tällaisiin tuhonaiheuttajiin kuuluvat mm. Ennustemalli perustuu pelkästään kasvihuoneilmiön vo1m1stumiseen. Vielä voimme pelastaa metsät! Metsien hoidolla ei voida estää saastevaurioita, mutta sillä voidaan niitä hidastaa tai voimistaa. Siksi tilanteen korjaamiseksi on tehtävissä vielä paljon. Sen Suomi on jo saavuttanut. Kasvihuoneilmiön voimistuminen, joka aiheutuu ilmakehään lisääntyvästi vapautuvasta hiilidioksidista, metaanista, otsonista, typpioksiduulista ja freoneista, nostaa vuotuista keskilämpötilaa liian nopeasti. Paras tulos on saavutettu rikin vähentämiseksi. D 11. Tarkastelun aikajänne on siis ainoastaan 40 vuotta. Tätä kierrettä on vaikea pysäyttää saati korjata. männynversosyöpä ja monet kaarnakuoriaislajit. YleensäSUOMEN LUONTO 4/ 91 50. vsk. Havumetsien korvautuminen lehtimetsillä vaatisi huomattavasti pitemmän ajan. Tuhokierteen synty estettävä Yleensä tuhokierre on kiihtyvä. Typenoksidipäästöjen rajoittaminen yhdessä hiilivetyjen kanssa on olennaisen tärkeää myös niistä syntyvän otsonin saamiseksi kriittisen rajan alapuolelle. Puuston käsittely on mukautettava edistämään metsien monimuotoisuutta ja luonnonmukaista kehitystä. Ylemmän ilmakehän otsonikerroksen ohentuminen lisää ja raaistaa maahan tulevaa ultraviolettisäteilyä. Tällainen kokonaisuus pystyy tiettyyn rajaan asti torjumaan ja korjaamaan häiriötekijät. Ilmaston lämpeneminen voimistaa myös säiden vaihtelua. Poikkeavat sääolot ja myrskyt koettelevat luonnon kestokykyä entistä rajummin etenkin äärialueilla, kuten Lapissa. Valtioneuvosto on antanut tehtäväksi selvittää, kuinka päästään 80 prosentin vähennykseen vuosikymmenen loppuun mennessä. PUHEENVUORO Ratkaisevaa on saastepäästöjen tiukka rajoittaminen. Kun puiden yleiskunto on olennaisesti heikentynyt, epäedullinen kasvukausi tai poikkeavat sääolot voivat laukaista tuhoprosessin laajoillakin alueilla. Puiden vuotuinen rytmi häiriytyy ja ne altistuvat erilaisille tuholaisille. hän jokin sienitai hyönteistuho viimeistelee puiden kuoleman. Koivua ja muita lehtipuita on voimakkaasti suosittava, kulotusta lisättävä ja voimaperäisestä maanmuokkauksesta sekä typpilannoituksesta on luovuttava. Se edellyttää niiden pudottamista alle puoleen nykyisestä. Jotta luonnon sietokykyä ei ylitettäisi, päästöjä on leikattava yli 70 prosenttia vuoden 1980 tasosta. Kansainvälinen sopimus tähtää kuitenkin vain 30 prosentin vähennykseen, mutta puolet pienempikin tavoite on maamme typpitoimikunnan mietinnön mukaan melko kalliisti saavutettavissa. Havumetsävyöhykkeellä lämpenemisen on laskettu olevan useita asteita sadassa vuodessa, kun puut ovat sopeutuneet vain yhden asteen muutosvauhtiin. Tällä tiellä on lähdettävä etenemään määrätietoisen tehokkaasti ja hallitusti koko yhteiskunnan voimin kaikkien kansalaisten tukemana. Suomessa kasvaisi mäntyja kuusimetsiä vain 2000 neliökilometriä, mikä vastaa viidennestä Uudenmaan läänistä. Metsäluonto on elävä kokonaisuus, joka koostuu fyysisten puitteiden lisäksi moninaisesta määrästä eliöitä erilaisine toimintoineen. Muutoksia koko maapallon metsäluonnossa Koko maapallon elinympäristö on muuttumassa ilmaston lämmetessä ja ylemmän ilmakehän otsonikerroksen ohetessa. YK:n ympäristötutkijoiden laatiman ennusteen mukaan nykyisellä lämpenemisvauhdilla maapallolla olisi vuoden 2030 tienoilla havumetsiä enää yksi prosentti havumetsävyöhykkeen nykyisestä pinta-alasta. Monia kansainvälisiä sopimuksia on allekirjoitettu saastuttamisen rajoittamiseksi. Mutta kun kesto kyky on ylitetty, häiriö lähtee etenemään vaihe vaiheelta kiihtyen, mikä alkaa ilmetä erilaisina tuhoina. Kansainvälisessä sopimuksessa on asetettu 50 prosentin vähennystavoite vuoteen 1995 mennessä. Sillä on haitallisia vaikutuksia myös kasvien solukoihin, etenkin elämälle välttämättömiin viherhiukkasiin. On selvää, että metsäluonto muuttuu voimakkaasti jo tällä vuosikymmenellä. Ongelmallisinta on kuitenkin se, että kaksi kolmasosaa maamme rikkilaskeumasta on tullitonta tuontitavaraa. Synkistä ennusteista huolimatta Suomen kannalta on lohdullista se, että metsiemme terveyden horjuminen johtuu tässä vaiheessa pääosin saasteiden suorasta vaikutuksesta puustoon. Kaikki ne vaikuttavat jollakin tavoin toisiinsa. Keskilämpötilan nousu suosii jo sinänsä tuhohyönteisten lisääntymistä. Typpipäästöjä olisi vähennettävä yli 50 prosentilla. letsien mennä. Valtioneuvosto asetti viime syksynä Suomen tavoitteeksi ekologisesti kestävän kehityksen. Vaikeimmalta näyttää maapallon hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen siedettävälle tasolle ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi
Pitkät loikat puusta puuhun kasvattavat takajalkojen vahvoihin reisilihaksiin sähäkkää kimmovoimaa. Tummanruskea 12 Näätä • oravie1 pörröturkis on näädän arvon lopullinen mitta. Oli kesäkuun viimeinen viikko. Tuntokarvoja on myös silmien ympärillä ja poskissa. Solakka ruumis ja häntien häntä "Tummia pitkiä ne ovat. Se oli jo saamassa tilaisuutensa, kun se vaistosi ylimääräisen katselijan alempaa maankamaralta. Jouko Kuosmanen metsänkulkijalta on tapaaminen näädän kanssa saattanut jäädä väliin. Talvella sen jälkivana kiertelee mitä erilaisimmissa maastotyypeissä. Tutkiva kuono on näädän tärkein kapistus, johon sen hermopäätteet ovat keskittyneet. Viiksikarvojen värähtelevät viestit pistävät näätään vipinää ja liikettä aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Jälkimmäiset maastotyypit ovat myös näädän saaliseläinten mieluisia asumisympäristöjä. Sen sijaan kokemuksia näädästä voi kertyä haitaksi asti syrjäisen eräkämpän omistajalle, jonka ruokavarastot näätä on poikueensa keralla turmellut. Huomionarvoinen näädän tuntomerkki on myös sen vaaleankellertävä rintalaikku. Eläimen pää on silmiinpistävän kiilamainen ja sen korkeimpina ulokkeina ovat kookkaat lehtikorvat. Käkkyräisiä mäntyjä värittivät ruskeat vivahteet ja tuulessa heiluvat lupot. sikoissa on oraville pelon paikka. Mutta silti näky yllätti, kun huomasin tikkojen hädän syyn: näätä uhkasi niiden pesäpoikuetta. Harjuilla näädän vauhti on sähäkkää, kun taas ryteiköissä ikään kuin enemmän ajatuksellista vaeltelua. Sen jäntevät jalat eivät jättäneet minkäänlaisia jälkiä sulaan maankamaraan. Valkeita karvahaituvia voi ulottua jopa eläimen jalkoihin. Talvella tärkeää saalista ovat oravat, kanalinnut, jänikset, myySUOMEN LUONTO 4/ 91 50. Kiivetessään puuhun näätä ei yleensä turhia puikkelehdi, vaan säntää suoraan ylöspäin. Ruskeamykiöisten silmien katse on vastakatsetta vangitseva. Näätä keskeytti tikkojen hätistelyn ja katosi sitten puiden oksia puittaen metsän varjoihin . Se on tavoiteltu saalis turkiksenpyytäjälle. Kuonon kärki on pitkähkö ja sieraimia ympäröi lukuisa maara eripituisia viiksikarvoja. Yllättäen kiinnittyi huomioni likimmäisen petäjän oksistoihin, missä havaitsin näätämäistä liikettä. Mietteeni katkaisi edempää metsästä kuuluva tikkaseurueen hätäisä kikatus. Liikkuvat hyppien selkä köyryssä niin ripeästi, ettei osaa varmaa lukua pitää." Tämän tyylinen kansan suusta kuultu lajikuvaus kesämökkiin pesiytyneestä näätäpoikueesta kertoo yllättävän paljon tästä mielenkiintoisesta eläimestä. Kerran pääsin tällaisen uhkatilanteen silminnäkijäksi. Noihin maisemiin toivottavat näädän varmasti mielellään myös tikat ja muut puiden koloissa pesivät linnut ja nisäkkäät, joita ketterästi puissa liikkuva näätä verottaa. Näätä ahdistelee koloasujia ja pesii itsekin mieluusti koloissa . Valtaosin näätä vaeltelee kuitenkin maata pitkin. Ja näätähän siellä olikin tutkimassa jotain ruokakätköään. Vahvemman oikeudella ihminen tarttuu helposti kättä pitempään ja laittaa kultakurkkuiset vipeltäjät autuaammille metsästysmaille samoamaan . Sanonta "luonne on sitä mitä olet pimeässä" pätee ainakin näädän kohdalla. Aavistelin ettei kaikki metsässä ollut nyt aivan tavallisella mallilla, kiirehdin äänen suuntaan ja toivoin jotain myös näkeväni. Viikset ovat verraton apu yöaikaan. Ympäröivä metsä palasi taas kesäillan uneliaaseen tunnelmaan. Näädän solakka ruumis on 42-59 senttiä pitkä, jatkeena on vielä tuuhean karvapeitteen kyllästämä häntien häntä. Mestari pyytäjä liikkeellä Satunnaisesti näätä liikkuu myös päivännäöllä. Näädän hiippailu kuutamoöinä kuuKaukaa katsottuna näätä saattaa näyttää ylisuurelta orava/ta; häntä on komea ja eläin viihtyy puussa. Se ei kuitenkaan jäänyt tarkkailtavakseni, vaan pudottautui maahan ja lähti puikkelehtimaan seuraavalle kätkölleen. Siitä on minulla omakin havainto: Lokakuinen iltapäivä kultasi Lapin vaaramaisemaa. vsk.
Tuontapainen porukka on näädälle pelottava vastus, josta se ei niin vaan selviäkään. Viivästyvästä sikiönkehi< tyksestä johtuen emonäädän seuraava onnentuokio ajoittuu vasta huhti-touko·~ :§ kuulle, jolloin se synnyttää kolmesta viiteen alastonta, l sokeata ja kerta kaikkiaan ... 13. Jo viidennentoista talven lumet jäävät lähes kaikilta näädiltä näkemättä. PoiPennut syntyvät sokeina ja leikkivät vartuttuaan pesän lähimaastossa. heiveröistä poikasta. Tämän jälkeen se äkkiä törmää toiseen paikkaan odottamaan. Perinne on syvällä. Naaras huolehtii pesueesta yksin ja se onkin poikasille turvallista kaitsentaa, sillä pesue on useimmiten koossa vielä syksylläkin. kasten syntymäpaino on noin 30 grammaa. Näädän kesäravinto on selvästi talviravintoa vaihtelevampaa. Tosin joskus se voi majoittua pitemmäksikin aikaa saman ruokapaikan äärelle. Tyytyväinen urahtelu ja marinaviestit kertovat päämäärästä, johon ollaan matkalla. Vuorokautinen ravinnontarve tällä kilon kahta puolen painavalla nisäkkäällä on noin 150-200 grammaa. vat lintujen munat ja poikaset, hyönteisistä ampiaiset, mehiläiset ja niiden munat ja toukkakennostot. Yleensähän lirosnäätä ei siedä edes naarasta reviiriltään. Ja se on yleensä pienelle eläimelle viimeinen siirto, sillä samassa näätä on sen kimpussa. Ero emosta koittaa syksyllä. Kaunis ja kestävä turkki yhdessä näädän häijyn luonteenlaadun kanssa on saanut metsästäjät liikkeelle. Nyt toukokuussa näätä on juuri saanut pennut, jotka syntyivät sokeina. Ruokalistaa täydentävät sammakot, matelijat, kalat ja marjoista mustikat. Peräkkäin juoksentelevat poikaset vaeltelevat ruskalehtien kirjavoimilla metsäharjuilla ja koleatuulisten syysrantojen äärillä. Vielä tänäänkin sen tuoreet hyppyjäljet saavat erämiesten veren virtaamaan. Ahma se vähä, mitä niitä enää on kettu, kotka ja muut kookkaat petolinnut saalistavat näätiä. Sisäisinä vihollisina ovat monet taudit. Kaula pitkänä, korvat terhakkaasti höröllään ja eturuumis kohotettuna se odottaa vastapuolen seuraavaa siirtoa. D Jouko Kuosmanen on luonnontuntija ja -kuvaaja Pohjois-Karjalan Suhmurasta. Syksyllä näätä syö myös seleenipitoisia sieniä. Joskus se saattaa turvautua myös maastosta löytämiinsä ruoantähteisiin, kuten hirvenmetsästäjien haaskoihin tai saukon tähdekaloihin. Oravakannan kasvu on varma tae myös näädälle kasvattaa kantaa; kun nyt huonon käpytalven jälkeen oravakanta on laskussa, samaa tietä menee näätäkin. Pariskunta jakaa saman oleiluaukion. Nyt kuitenkin tilanne muuttuu ja näädät viestittävät yhteenkuuluvuutta hankaamalla kaulalappujaan puihin. Poikueen kehittyminen on näätäeläimille tyypillisen nopeata: silmät avautuvat kuukauden kuluttua ja imetys päättyy, kun poikasilla on ikää puolitoista kuukautta. Eläimen potretti on silloin kuin suora lainaus näköispatsaasta. Metsästys oli koitua jopa Suomen näätien tuhoksi. kauhu Näädän olemuksessa on ripaus häijyyttä, tuulahdus kultaista koreutta, ketteryyttä ja myös uteliaisuutta. Pesäsijana on yleensä jokin puunkolo tai jopa oravan pesä, joskus myös linnunpönttö tai rakennuksen ullakko. Tällä hetkellä vaaraa ei ole näköpiirissä. Uhkaajasta uhri Vaikka näätä onkin useimmille eläimille pelottava ilmestys, se on monelle eläimelle myös tervetullut näky ruokavara. rät ja myös vaellukselleen lähteneet piisamit. Elämän karttuminen vie kaikilta vaaroilta välttyvän näädänkin lopulta manan maille. Eläinravinnon lisäksi kuvaan mukaan tuleSUOMEN LUONTO 4/ 91 50. Näätäpariskunnan yhteiselo kosiokauden alla heinäelokuussa on eläimen totutuista tavoista poikkeavaa. Tähteeksi jäävät saaliseläimet näätä jättää useimmiten metsään. Villavat pystykorvat usutetaan näädän kintereille ihmisen hiihdellessä puolen virstaa taempana kuulakasta talviluontoa tutkailleen ja helähtävää haukkua odottaen. Pikkunisäkkäitä näätä pyytää mestarillisesti: se sohii mätästä, mistä on vainunnut saaliinsa. vsk. Perhesiteet höltyvät vasta talven kynnyksellä, jolloin poikue hajaantuu ja _ kukin yksilö etsiytyy omalle vaellusreviirilleen. Joskus luontokin kurittaa näätää: kastuessaan sen laiha ja suippo ruumis on arka kylmettymään ja vaikka eläin käpertyy kerälle lämpöä hakeakseen, se saattaa paleltua kuoliaaksi
Kymenlaaksolaisten ei tarvitse säikähtää, sillä tuo 40 km on maan kuoren keskimääräinen vahvuus mantereilla; valtamerten pohjassa kuoren paksuus on vain 5-7 kilometriä. Juovainen maisema Jääkausi on viimeistellyt Suomi-neidon kasvonpiirteet. Siilinjärven karbonatiittikivi löytyi jo 1950, mutta kaivos aloitti toimintansa vasta vuoden 1979 lopulla. Suomen Luonnon maakuntasarjan aluejako on likimain sama, jota ympäristöministeriö on käyttänyt useiden suunnitelmiensa pohjana. MAAKUNNAT TUTUIKSI 4 POHJOIS-SAVO Patrick Hublin ja Seppo Vuokko Luonnonväärät maiseIDat Pohjois-Savo on juuri sellainen Jarvien ja metsien kumpareinen mosaiikki kuin yleensä kuvitellaankin. Läänijako, joka on puhtaasti hallinnollinen, on niistä merkittävin nykyajan ihmisille. Tuollainen 30 vuotta on aivan tavanomainen viive malmin löytymisen ja kaivoksen perustamisen välillä; se kuvaa geologisten tutkimusten tarkkuutta ja verkkaisuutta. vsk.. Maakunnan pohjoisosat ovat ikivanhan Jatulimantereen reunaa, jonka eteen ja reunoille kerrostui hiekkaa jo kaksi ja puoli miljardia vuotta sitten vielä vanhempien vuoristojen rapautuessa. Läänijako ja muut hallinnollisin tai taloudellisin perustein tehdyt aluejaot eivät ota huomioon luonnonoloja. Kuoren vankkuus on perua Karelidien vuoristosta, jonka juuret aikanaan painuivat syvälle vaippaan. Nykyisin savolaiset kävelevät epätavallisen vankalla perustalla: Kuopion tienoilla maan kuori on 60 kilometriä paksu, kun se paikoin Kymenlaaksossa ja Inarissa on 20 kilometriä ohuempi. Vaikka vuoret ovat jo ammoin kuluneet pois, juuret 14 Maakuntien uusi tuleminen on eri tarkoituksiin jaettu hyvin monenlaisiin alueisiin. Maakunnan lähes 20 000 neliökilometrin pintaalasta on vettä lähes 3500 neliökilometriä eli 17 prosenttia vetisempi maakunnista on vain Etelä-Savo. Ilmeisesti tuolloin oli myös alkalista laavaa tuottavia tulivuoria , mutta ne ovat jo kuluneet pois. Se pohjautuu valtaosin vanhaan maakuntajakoon. Valtaosaltaan jako noudattelee perinteistä maakuntajakoa ja yhtyy myös läänin rajoihin . Se ottaa huomioon hallinnollisina rajoina tärkeät lääninrajat, mutta pilkkoo suuret läänit pienemmiksi ja luonnoltaan yhtäläisemmiksi alueiksi . Vedet ovat hyvin rikkonaisia: rantaviivaa kertyy 16 600 kilometriä ja saaria on yhdellä neliöpeninkulmalla parhaimmillaan 60-80. Syvemmälle maan uumeniin jähmettynyt karbonatiittikivi säilyi , ja sitä Kemira nyt louhii ja kasaa tehtaan viereen kipsivuorta . Noin kaksi milj ardia vuotta sitten nämä hiekkaja savikivet ruttaantuivat mannerliikuntojen jyrätessä ne Jatulimannerta reunaavaksi Karelidien vuoristoksi. Puhtaasti luonnon perusteella tehdyissä aluejaoissa koko laaja JärviSuomi (Keski-Suomen, Hämeen, Mikkelin , Kuopion ja PohjoisKarjalan läänit) voidaan perustellusti pitää yhtenä kokonaisuutena, siksi yhtenäistä ja maisemallisesti samankaltaista luonto on koko alueella. 2600 miljoonaa vuotta sitten lirahti suuri määrä alkalista, siis keveiden maametallien silikaateista ja karbonaateista syntynyttä kivisulaa, kall ioperässä olleeseen rakoon nykyiselle Siilinjärvelle. Silti vain puolet läänien rajoista jäisi koskemattomiksi. Tässä jaossa pääpaino on ollut talouselämällä: aluekeskukset takamaineen on pyritty yhdistämään samaan kokonaisuuteen. Pohjois-Savossa jäiSUOMEN LUONTO 4/ 91 50. Seppo Vuokko eivät ole vielä nousseet tämän korkeammalle. Maakuntasarjassamme kuitenkin luontonsa puolesta kovin poikkeavat Varsinais-Suomi ja Satakunta sekä Kymenlaakso ja Etelä-Karjala esitellään erillisinä. Toisaalta on pidetty silmällä riittävää väestöpohjaa ja siksi tavattoman laajaa Lapinmaata kolmannes Suomesta ei ole pilkottu useammaksi maakunnaksi. Aluejakoa tutkaillut valtion neuvottelukunta esittää Suomen jakamista 19 toiminnallis-taloudelliseen maakuntaan
Erityisen selvää juovaisuus on maakunnan länsiosasssa Keiteleen-Yesannon-TervonKarttulan ja Rautalammin alueella. Silti maakunta on saanut osansa Suomen pisimmästä harjusta, joka alkaa Pohjois-Karjalan Jaamankankaalta ja kulkee Outokummun kautta Siilinjärvelle; sieltä harju haaraantuu Iisalmen ja Maaningan suuntiin ja jatkuu edelleen Pohjanlahden rannalle saakka. Tosin tietyömaat ja soranotto ovat pahoin turmelleet harjua. Siilinjärvellä tämä harju levenee komeaksi deltaksi. nen harava raapi maaston juovaiseksi: juovaisuus kulkee luoteesta kaakkoon ja vastaa tietenkin jään etenemissuuntaa. Luonteenomaisia ovat drumliinit, virtaviivaiset moreeniselänteet, joiden Maakunnan pinta-alasta on vajaa viidennes veden peitossa. ;;:; 'ö. Komeilta kukkuloilta, joista korkein ja levein kohta on niiden luoteispäässä. 15. Kalla vettä Puijo/ta länteen. Pohjoissavolaista maisemaa tyypillisimmillään: vesien, metsien, kumpareiden ja viljelysten mosaiikkia. Juovaisuus näkyy niin vesien ääriviivoissa kuin soiden ja maaston kohoumienkin muodoissa. korkeimmat ovat miltei vuoHarjuja on verraten niukasti. Riistavesi. Siellä on kallioydin, usein näkyvissäkin, joka on aiheuttanut jään virtaukseen häiriön ja kasannut hännäkseen jään alla kulkeutunutta moreenia. ria, avautuvat mykistävät maisemat. vsk. SUOM EN LUO TO 4/ 91 50
Maakunnan itäosan vedet kuuluvat Vuoksen vesistöön ja keskusjärvenä on Kaila vesi. Kallaveden lasku-uomat ovat osaksi kuitenkin kapean jokimaisia, ja Kallaveden ja Haukiveden korkeuserokin on kuusi metriä. Reitin vedet ovat karumpia ja kirkkaampia. Rannatkin ovat luonnontilaisempia kuin Kailan puolessa. Sitä rajaavat Kallavesi, Suvasvesi, Kermajärvi, Unnukka ja Haukivesi. Sicä arvoscavac luonnonystävien ohella mm. Järvet ovat yhdistyneet mutkaisten salmien, kapeikkojen tai lyhyiden virtojen välityksellä pitkiksi reiteiksi ja nämä taas isoine keskusjärvineen ja laskujokineen kookkaiksi vesistöiksi. karhuc, liito-oravac ja pohjancikac. Rautalammin reitti on kokonaisuudessaan hienoimpia suurreittivesiämme; se on myös kalataloudellisesti merkittävä. SUOMEN LUONTO 4/ 91 50. Kaukomaisema on suurta maan ja veden vaihtelua, vuoroin metsäisiä mäkiä, vuoroin sokkeloisia vesiä, jotka ovat mitä erilaisimmin tavoin saarten ja niemien rikkomia. Rautalammin reitillä järvisyys on vielä muutakin maakuntaa suurempi: viidennes pinta-alasta on veden peitossa. Niinpä nykyisten järvien rannoilla on laajoja Muinais-Saimaaseen kerrostuneita savikoita ja silttikerrostumia, jotka ovat erinomaista peltomaata kaikki Savon pellot eivät suinkaan ole kiviraunioiden reunaamia! Suomen suurimpana saarena pidetään Soisaloa, joka on pinta-alaltaan 1635 neliökilometriä. Iso-Kaila, joka käsittää itse Kallaveden lisäksi muut samalla korkeustasolla olevat Iisalmen ja Nilsiän reittien vedet aina Konnukseen ja Karvioon saakka, sijoittuisi 890 neliökilometrin pinta-alallaan maamme järvistä viidenneksi suurimmaksi . vsk.. tensä Äänekosken kautta Päijänteeseen ja edelleen Kymijokea pitkin mereen. Pohjois-Savo kuuluu sus1ra1an paremmalle puolelle. Komein koski on Konnekoski Hankaveden alapuolella. Susien päivämakuupaikka Ta/askankaalla. Rautalammin kansallisvedeksikin nimetty järvialue poikkeaa maakunnan itäosan Vuokseen kuuluvista vesistä. Edustavimmillaan Rautalammin reitti on Pohjois-Savon ja Keski-Suomen rajakohdalla, Konnevedellä. Muinainen Suur-Saimaa kattoi lähes koko Järvi-Suomen ja sen vedenpinta oli täällä jopa 20 metriä nykyisten Jarvien vedenpintaa ylempänä. POHJOIS-SAVO Kallavesj ja Suomen suurin saari Pohjois-Savon maisema on tyypillisintä Järvi-Suomea. Rautalammin kirkonkylän luoteispuolella maisema on yllättävä ja muusta Savosta poikkeava: on kuin oltaisi tultu Pohjanmaan JaTalaskangas, jonka suojelusca on kiistelty pitkään, on Pohjois-Savon viimeisiä salomaica. 16 Karu ja kirkas Rautalammin reitti Maakunnan länsiosan suuret järvet Pielavesi, Nilakka, Virmasvesi, Niinivesi ja Konnevesi juoksuttavat ve-. Professori Mikko Raatikaisen johdolla tehdyissä järvilaskelmissa kapeiden salmien to1s1staan erottamat vedet laskettiin eri järviksi ja silloin Kallaveden kooksi tulee 513 neliökilometriä ja järvitilaston kahdeksas sija. Reitillä on vielä monia rakentamattomia koskia, joissa elelee alkuperäistä taimenkantaa edustavia rasvaeva1sia. Soisalon saariluonne ei siis ole kiistattoman selvä
Ne ovat kestäneet hyvin mm. Valkovuokko on verrattain kestävä kasvi, joka olisi kyllä säilynyt paljon useammassa paikassa, mikäli sitä yleisesti olisi kasvanut näin pohjoisessa. Nilsiässä kvartsiittia louhitaan Kinahmista ja Hiekkamäestä yhteensä parisataatuhatta tonnia vuodessa. Tiilikkajärvi maakunnan koilliskulmalla on Pohjois-Savon ainut kansallispuisto. Suurilla selkävesillä sukelteleva kuikka on maakunnan tunnuslintu. Pikemminkin esiintymä on suotuisan sattuman tulosta: siemeniä on tullut etelämpää tuodun rehun tai kauppatavaran mukana ja karissut sopivalle paikalle. Iisalmen Pörsänmäessä on laaja valkovuokon esiintymä, yksi Suomen pohjoisimmista. Etelä ja pohjoinen kohtaavat Pohjois-Savo sijoittuu laajan Järvi-Suomen pohjoisosaan. Saukko viihtyy puhtaissa, virtaavissa, kalaisissa vesissä. järripeippo ja punamyyrä. Näitä jylhempiä, jyrkemmin ja korkeammalle ympäristöstään kohoavia ovat Nilsiän Tahkomäki (313 m) ja Kinahmi (314 m), jotka kohoavat yli 200 metriä lähijärvien yläpuolelle. Tällä vedenjakajaseudulla on jo selvästi havaittavissa karun kainuulaisen luonnon piirteitä. keuksille. Pohjoista Lajistoa edustavat mm. Esiintymän laajuus, useita neliökilometrejä, kertoo sen tapahtuneen jo hyvin kauan, useita satoja vuosia sitten. Liito-orava lymyää vanhoissa metsissä, jotka ovat kuitenkin käyneet vähiin. Puhdas kvartsiitti on arvokas lasiteollisuuden raaka-aine. pöllö ja sinisuokkahaukka, joiden esiintymisen painopiste on pohjoisessa, liihottelevat pohjoissavolaisissa maisemissa. Maakunnan itäosassa savolaiseen maisemaan sekoittuu ripaus Vaara-Karjalan piirteitä, ja maakunnan pohjoisimmassa osassa on jo selvä kainuulainen leima. viime jääkauden mullistukset. Maakunnan tunnuslintu on suurissa kirkkaissa järv1ssa kalastava kuikka. Valtaosa maastosta on 100 ja 200 metrin korkeuskäyrien välissä. Joskus on ajateltu, että tällaiset valkovuokon erillisesiintymät olisivat jäänteitä tuhansien vuosien takaiselta lämpökaudelta, mutta valkovuokkoon selitys ei oikein sovi. Pohjois-Savon vesissä viihtyy toinenkin kiehtova ammattikalastaja: saukko. Puut pitkät Pisan mäellä Enimmältään Pohjois-Savo on varsin vaihtelevaa ja mäkistä maastoa. Talaskankaan tulevaisuus on kuitenkin vielä turvaamatta. Maakunnan tunnetuimpien näköalapaikkojen Puijon (232 m) ja Pisan (271 m) suhteelliset korkeudet jäävät alle kahdensadan metrin. Maakunnan korkeimmat paikat Rautavaaran Nurmimäki (341 metriä merenpinnasta), Tiitilänmäki (320 m) ja Maaselänmäki (318 m) kohoavat verraten loivina ylävästä, jo liki kahdensadan metrin tasolla olevasta Maaselän vedenjakajamaastosta. vsk. Etelän ja pohjoisen vaihettuminen näkyy selvästi sekä eläimistössä että kasvistossa. Täällä avautuvat laajat alat muinaista järvenpohjaa, jossa korkeusvaihtelut ovat vain kymmenkunta metriä. Korkeimmat kohoumat ovat jo suorastaan vuoria. Myös pohjantikat ovat mieltyneet sen maisemiin. Nykyiset vuoret eivät suinkaan osoita tuon muinaisen vuoriston korkeimpien huippujen paikkoja, vaan ne ovat muuta kallioperää kovempien kivilajien, ennen muuta kvartsiitin muodostamia jäännösvuoria. Kuopion seudulla kukkeat lehdot Ylimmän rehevyytensä Järvi-Suomen luonto saavut17. Talaskangasta, joka on viimeisiä säästyneitä pohjoissavolaisia salomaita, arvostavat liito-oravien ohella karhut, joita siellä tallustelee useita. Myös suoSUOMEN LUONTO 4/ 91 50
Kuopion lehtokeskuksen lisäksi sellaisia ovat Etelä-Hämeen, Keski-Karjalan, Kainuun vaarajakson, Kuusamon, Lapin kolmion ja Kittilän lehtokeskukset pohjoisimpia luonnehtii myös lettosoiden runsaus. Kirjolohen tehotarhaus ja maatalouden hajakuormitus ovat kuitenkin paikoin alentaneet sen luonnontilaa. Kosken rannalla kukkimassa maakunnan tunnuskasvi pihlaja. Lehtipuuston runsaus muisto kaskikulttuurista Kaskeaminen toi savolaiset Savoon. vsk .. 1700-luku oli kaskeamisen kulta-aiMaaningan Korkeakoski on nimensä mukaisesti korkea, joskin vähävetinen. Kun Suomen kallioperä on valtaosin karuja graniitteja ja gneissejä, näkyvät alueet, joilla on runsaasti kalkkikiviä ja kalkkipitoisia liuskeita, jo maisemassakin muita rehevämpinä. taa Kuopion ympäristössä. Lisäksi alueella on lukuisia kalkkikiviesiintymiä. Lehtojen runsautta selittää osittain runsas huuhtoutumaton moreeni, joka on syntynyt runsaasti kalkkia sisältävistä liuskeista. Onnekseen ne ovat niin pieniä, ettei niitä enää louhita; aikaisemmin niistä on käsityönä louhittu ja poltettu kalkkia paikalliseen käyttöön. 18 SUOMEN LUONTO 4/ 91 50. Äyskoski, Tervo. POHJOIS-SAVO Rautalammin reitti on vielä kalaisa ja varsin puhdas. Perinteisesti tällaisia laajoja reheviä alueita on kutsuttu lehtokeskuksiksi. Vielä 1500-luvulla Pohjois-Savo oli vailla vakituista asutusta. Lehtojen runsautta ja keskittymistä Kuopion ympäristöön osoittaa sekin, että lehtojensuojeluohjelmaan kuuluu Kuopion kaupungista 12 kohdetta enemmän kuin miltään muulta paikkakunnalta! Maakunnan edustavin ja monipuolisin lehtokokonaisuus kukoistaa Puijon itärinteillä Antikkalassa ja Satulanotkossa
Metsät ovat enimmäkseen entisiä talousmetsiä, mutta vanhojakin, lähes luonnontilaisia metsiä on . Maaningan Korkeakoski on 46 metrin putouskorkeudellaan maamme koskista korkein, mutta sen vesimäärä on varsin vähäinen . Pisalta näkyy Ala-Siikajärvi ja sen takaa komea, pyöreälakinen Kypäräinen. Näitä huuhtakaskia viljeltiin vain kaksi tai kolme vuotta ja sitten ne jäsuoMEN LUONTO 4/ 91 50. Jo 1800-luvulla kaskeaminen alkoi vähetä ja isojako teki lopun varsinaisesta kaskitaloudesta: enää ei ollut aina vain uusia maita kaskettaviksi, vaan talonpoika oli sidottu omistamaansa maahan. Puijon rinteillä ovat maakunnan komeimmat lehdot, joissa voi tutustua itäiseen myyränportaaseen tai eteläiseen keltakukkaiseen jänönsalaattiin. Enimmäkseen kaskettiin havumetsiä. Näyttävimmillään koski onkin tulva-aikana. Molemmat ovat puhdasvetisiä ja säilyneet vielä melko rakentamattomina. Monista hyvistä lintuvesistä parhaiten saavutettavissa ovat Kuopion ja Tuusniemen rajalla oleva Keskimmäinen sekä Maaningan Lapinjärvi ja Patalahti. 1 ,.J r 1 < I I SOITA METSÄMAITA VILJELYSMAITA tettiin taas metsittymään. Näyttävimpiä ja luonnontilaisimpia suurista vesistökokonaisuuksista ovat Suvasvesi maakunnan itäosassa ja Rautalammin reitti lännessä. Kaavin Telkkämäkeen on perusteilla kaskitaloutta esittelevä suojelualue. Tuusniemen jylhään Seinävuoren rotkoon tutustumista helpottavat opasteet. Metsää päästiin kaskeamaan vasta usean vuosikymmenen kuluttua. Erämaisia, vanhoja metsiä näkee tietenkin läänin pohjoisrajalla Talaskankaalla. Puisto sulkee sisäänsä kokonaisen hiekkarantaisen järven, jota halkoo kapea harjuniemi . Vesistöt luovat savolaisen maiseman. Järven ympärillä on runsaasti karuja soita. Tunnetuimmat näköalapaikat ovat Puijo ja Pisa. vsk . Patrick Hublin kaa, jolloin Savon kasket tuottivat ruista vientiinkin. Ne molemmat ovat varsin erämaisia ja aikoinaan uittoa varten peratut kosket on kunnostettu luonnonmukaisiksi ja paremmin lohikaloille sopiviksi. Kaskeamisen jäljet näky19. Puijolla avautuu esteetön näkymä Kallaveden saaristosokkeloon. Näissä on myös tornit lintujen tarkkailua helpottamassa. Melontareiteiksi sopivat Tiilikkajärvestä laskeva Tiilikkajoki tai Pohjois-Karjalan puolelta alkava Vaikkojoki. Kaskisavut hiipuivat lopullisesti 1940-luvulla. Tämän jälkeen TIIUKKAJÅRVEN KANSAWSPUISTO KAIVOKSIA -RAUTATIET kaskettiinkin lähinnä vain hyvien laidunmaiden luomiseksi alati lisääntyvälle karjalle. Luontomatkaajan toivekohteet ainoa kansallispuisto Tiilikkajärvi edustaa pikemminkin jo kainuulaista kuin savolaista luontoa
Tiilikkajärven ja ylipäätään koko maakunnan pohjoisimman laidan luonto on kaikkinensa hyvin karua se on monessa mielessä täydellinen vastakohta Kuopion lähiympäristön lehtokeskuksen rehevyydelle. __....a Savon saloja kaskeltiin muinoin karjan laitumiksi ja viljelyksiksi. Matinvesi uskoo, että maatalouden ympäristönsuojelu saadaan ohjeiden avulla vähitellen kuntoon. Seppo Vuokko on vapaa luontotoimittaja, ja hän vastaa keskeiseltä osalta maakuntasarjamme suunnittelusta ja toteutuksesta. Tätä maisemaa edustaa hyvin maakunnan ainut kansallispuisto Tiilikkajärvi Rautavaaralla. Heinäkuussa järvessä ei enää voinut kalastaa eikä uida." Iisalmen reitin yläosalle on tehty vesistösuunnitelma ja kuormittajat on kartoitettu. Tervossa oleva Nilakkalohi Oy tU<;>ttaa kirjolohta 200 tonnia ja Rautalammilla Savon Taimen Oy 300 tonnia vuodessa. = u C ·,; POHJOIS-SAVO vät yhä metsien runsaana lehtipuustona. Iisalmen reitti on luontaisestikin rehevä ja tehomaatalous kuormittaa sitä raskaasti. Rautalammin reitti samenee Rautalammin reitti on kuulu puhtaudestaan ja vapaudestaan. Pohjois-Savon ympäristöongelmat: Likaantuvat vedet ja pirstotut metsät näkyvimmät vesistöjen pilaajat ovat maatalouden kuormitus Iisalmen ja kalankasvatus Rautalammin reitillä. "Vaikka Onkivedessä on aina ollut leväkukintoja, oli viime kesä poikkeuksellinen. 20 käytettiin karjan laitumena. Maatalouskeskukset ovat antaneet ohjeita maatiloille mm. Nälkämaan laitaa Maakunnan pohjoislaita Kiuruveden, Vieremän ja Sonkajärven kuntien pohjoisosat ja miltei koko Rautavaaran kunta on jo toista maata: maisema on hyvin loivapiirteisten luoteesta kaakkoon kulkevien moreeniselänteiden ja niiden välisten, nykyisin valitettavasti ojitettujen, suojuottien kirjomaa tilkkutäkkiä. "Se on ainutlaatuinen reittivesistö koko Euroopassa", kehuu Matinvesi. ~-.. Suotuisissa oloissa, jos ahoa ei liikaa laidunnettu , kaskimaalle kasvoi rauduskoivikko . Kasken ja koivun riippuvuutta kuvaavat viron ja suomen kielen kaskisanat: viron kask tarkoittaa koivua! Kaskimaat ovat kuusettumisen myötä kuitenkin katoamassa. Patrick Hublin työskentelee rutkijana Kuopion kaupungin ympäristönsuojelutoimistossa. Tiilikkajärvi on hieno suojelualue, mutta on paha puute, ettei koko Pohjois-Savossa ole lainkaan tyypillistä savolaista luontoa kuvastavaa kansallispuistoa. Lepän suojissa pääsivät muutkin puut kasvamaan. Kummankin laitoksen jälki näkyy karussa SUOMEN LUONTO 4/ 91 50. Viljelyn jälkeen kaski jäi ahoksi, jota Muikkukukon tykötarpeita nuotataan Melavedellä. Maatalouden kuormitus on selvästi suurin, vaikka reitin varrella riittää metsätaloutta, turvetuotantoalueita, yhdyskuntia ja kaatopaikkoja. vesiensuojelusta. vsk.. Runsas humus värjää puroja jokivedet ruskeiksi, eikä vesi ehdi pikkujärvissä kirkastua. Jo nyt voivat maanviljelijät hakea aikaisempaa suurempia avustuksia lietelantaloiden laajentamiseen ja rantapeltojen viherkesannointiin. "Valitettavasti vain sekään ei enää ole turvassa." Kirjolohen kasvatus on vesioikeudessa määritelty hyödyllisemmäksi kuin Rautalammin reitin puhtaus. Vasta päätyessään suuriin Jarviin humus laskeutuu pohjalle ja hajoaa ja vedet kirkastuvat. Nyt karja vähenee vuosi vuodelta ja entiset laitumet puskevat lehtipuuta. Vähitellen sinne kasvoi puita: ensimmäiset pihlajat ilmaantuivat kaskesta raivattuihin kivija kantokasoihin ja vähitellen harmaaleppä valtasi tasamaatkin. Mesimarja on harvinaisrunut herkku, mutta Pohjois-Savossa sitä pääsee maistamaan; riittääpä sitä jopa likööritehtaan tarpeisiin. Soita on muusta maakunnasta selvästi poiketen jopa puolet pinta-alasta. Esimerkiksi viime kesänä reitillä oleva Onkivesi oli Kuopion vesija ympäristöpiirin vanhemman insinöörin Jukka Matinveden mukaan "ihan puuroa"