M uuttohaukan paluuta odotan. Ammattitaitoisten ihmisten arviot muuttokyyhkyjen määristä ylittivät 1800-1 uvun alku puolella miljardin rajan, mutta vuosisadan loppuun mennessä luonnonvarai'nen kanta o li hävinnyt, pian sen jälkeen eläintarha! inn utkin. Filosofian ylioppilas Linkola on perinjuurin tiedemies ja tekee selkoa asioista pedanttisen tarkasti, kuten nuoreen tieteellisyyteen kuuluu. S uomen luonnonsuojeluliike on kirjannut monta voittoa. Ehkä tämä ihmisen maa ilma vihaa vapaita kulkijoita: lähes yhtä synkästi oli käydä muuttohaukalle, tieteeksi Falco peregrinus, jossa peregrinus tarkoittaa "ulkomainen, vieras, muukalainen". Paras esimerk ki tällaisesta on muuttokyyhkyn, Pohjois-Amerikan runsaimman linnun, häviäminen 1800-luvulla. Juuri tällaiset lajit yleensä säilyvät hyvin . jalohaukka biotooppivaatimuksiltaan rajoitettuna, äärimmäisen kotipaikkauskollisena, pitkäikäisenä ja ennen kaikkea aukeilla pesimäpaikoillaan näkyvänä, kuuluvana ja ilman muuta kävijän huomion herättävänä lintulajina on ainutlaatuisen kiitollinen kuvantunlaisen "valtakunnallisen inventaarin" kohde". On kuin näissä ilmameren turboissa olisi sama paha taika kuin vaeltavassa juutalaisessa, Jerusalemin suutarissa, jonka ilmestyminen on tiennyt ruttoa ja nälänhätää, ja juutalaisten onnettomat vaiheethan ovat valitettavan hyvin tiedossa. Hitaasti kasvavat parimäärät antavat toivoa . Muuttohaukka on todellinen kosmopoliitti: niitä on pitkin Euraasiaa, mutta myös Pohjois-Amerikassa, Afrikassa ja Australiassa. Loistavia voittoja on, että muuttohaukan palu_u näyttää katastrofista huolimatta mahdolliselta. Pentti Linkola kirjoitti 1964, kun oli käynyt selväksi, että muuttohaukan romahduksen olivat aiheuttaneet ympäristömyrkyt: "Hirvittäviä tosiasioita hirvittäviä myös siksi , että muutenkin vähävoimainen luonnonsuojeluväki näin joutuu hajoittamaan toimintaansa yhä uusille, aikaisemmin aavistamattomille katastrofialueille!" Kävi niin kuin Linkola toivoi: yleinen ja lakiasäätävä mielipide heräsivät, kun DDT ja sen sukulaiset tekivät tuhojaan Suomenkin luonnossa. sellainen Haukka on monin kerroin tuhoisimpi tappamaan metsän riistaa kun Kanahaukka sen lento on monin verroin nopeampi kun Kanahaukan se ottaa ilmassa saaliinsa armotta kiinni ja silloin on sen Linnun tuho Metsot ja teeret ja Sorsat ovat sen jokapäiväistä ruokaa." A. "Joskus kuulee puolileikillisesti mainitta van, että luonnonsuojeluväki suorastaan pyrkii maalaamaan asioita synkemmäksi kuin ne ovat ja että käsillä olevan tapaiseen tutkimukseenkin liittyy jo ennakolta tietty väSUOME LUONTO 4/ 88 47. Osittain tekstien imu syntyy karun totuuden vähittäisestä paljastumisesta, mutta osa tulee silti alku peräisai neistosta . Yhtä odottaa ja toista tapahtuu, kun ei huomaa niitä piema muutosten mahdollisuuksia, jotka vuosien saatossa vyöryvät vuolaiksi virroiksi . Pentti Linkola Suomen Luonnossa 1959: " ... Se on usein pesinyt vaikeapääsyisillä kalliojyrkänteillä ja on ollut verraten runsas. Paul Hermann Mi.iller keksi, että DDT on tappavan tehokas hyönteismyrkky mikä siunaus malariasta ja muista hyönteisten levittämistä taudeista kärsivälle maailmalle! Turvallisuuden tunne piilottaa katastrofin idut. Katastrofi n keskelläkin voi toivon siemen itää. Valoa: "Erikois Haukkoja on eräs laji jota näillä paikkakunnilla nimitetään Falkki Haukka ... T od istel lessaan että muuttohaukan vaino olisi perikadon ensimmäinen syy, Linkola siteeraa maanviljelijä A. Näen keskipohjalaisen entisen muuttohaukkasuon maisemat silmieni edessä. Tällaista arjen dialektiikkaa näkee. Muuttokyyhky ei ollut liikkuvainen vain suomeksi, vaan myös amerikaksi (Passenger Pigeon); samaa todistaa tieteellinen nimikin, Ectopistes migratorius. L ääketieteen Nobel vuonna 1948 annettiin Paul Hermann Mi.illerille, sveitsiläiselle kemistille ; jonka vuonna 1939 tekemä keksintö kuitenkin heitti muuttohaukan veitsenterälle ja sai aikaan puheet äänettömästä keväästä: myrk yttyneestä maailmasta, 2 jota ei enää elävöitä lintujen konsertti. Varsinkin pitkäikäisiin eläimiin ehtii kertyä myrkkymääriä, jotka ensin häiritsevät lisääntymistä ja sitten yksilön omaakin elämää. Kiinnostavia kirjoitukset ovat monestakin syystä. DDT:n käyttö on vauraissa maissa kielletty, koska se hajoaa luonnossa tolkuttoman hitaasti. Valon oikeinkirjoituksesta en välitä, mutta huvittavuuden ja liioittelujen läpi havaitsee, että A. Kaikille on tuttua se, että DDT:n tuho oli sen teho, ainakin rikkaassa maailmassa, jossa ihmishengellekin annetaan arvo. Kirjoitukset 1950luvun lopulta ja 1960-luvun alusta ovat edelleen täysipainoisia. Toissa kesänä muuttohaukka kävi jo tunnustelemassa paluuta, toivon. Ei muuttohaukka. Valo oli todella nähnyt muuttohaukan ja todennut, että jonkinlainen primus inter pares on kysymyksessä. S uomen Luonnonsuojeluyhdistyksen historiassa Pentti Linkolan muuttohaukkaselvitykset ovat ulj as ja opettavainen luku. LUONNONSUOJELUN VOITTOJA Teksti: Olli Järvinen Kuvitus: Inari Krohn Turvallisuuden tunne piilottaa katastrofin; toivo hukkuu katastrofiin J oka itsensä alentaa, hänet ylennetään ja päinvastoin; näin muistelen sanotun Raamatussa. vsk .
4. Mielestäni koko selvityksen synkin tulos on juuri havainto tuhoutumisen nopeudesta ja keskittymisestä viimeisille vuosille, koska se epäilemättä symbolisoi koko luontomme kohtaloa: samalla kun luonnonsuojelu on sinänsä sekin nopeasti alkanut kantaa suurta hedelmää, ovat kuitenkin luonnon kärsimät tappiot aineellisen kulttuurin tehokkaiden uusien tuulien puhaltaessa kymmenkertaisesti nopeammat." "Sen jälkeen kun ylläolevan tutkimuksen käsikirjoitus valmistui ja sen antama, kaikille luonnonystäville masentava tulos muuttoeli jalohaukkamme kannan suorastaan romahdusmaisesta heikkenemisestä tähän saakka oletettuja tai laskettuja arvoja tavattomasti pienemmäksi, tuli tunnetuksi, laati valtion luonnonsuojeluvalvoja kirjoittajan aloitteesta ja yhdistyksemme johtokunnan kannattamana maatalousministeriölle ehdotuksen tämän linnun täydellisestä rauhoittamisesta. Varustautuessani keväällä kertyneen runsaan ja houkuttelevan pesäpaikka-aineiston mukaan kesän tarkastuskäynneille varasin jalohaukanpoikasia varten viitisenkymmentä rengasta; niistä saatoin käyttää 2. ri, koska se on tehty Luonnonsuojeluyhdistyksen eikä tieteellisen laitoksen aloitteesta: pyritään nimenomaan osoittamaan, että huuhkaja tahi jalohaukka ovat katastrofaalisesti vähentyneet." "Erityisesti jalohaukan osalta on kuitenkin sanottava, että inventaarin murheellinen lopputulos on yllättänyt sekä luonnonsuojeluväen että ornitologit, tämän kirjoittajan niiden muassa. 1959." 3. " SUOM EN LUONTO 4/ 88 47. Valtioneuvosto hyväksyikin jalohaukan rauhoitusasetuksen ja tasavallan presidentti allekirjoitti sen 30. vsk. " Pääsyynä siihen, että jalohaukkamme ovat päässeet tuhoutumaan lähelle sukupuuton rajaa melkein huomaamatta, on kuitenkin vähenemisen tavaton nopeus
. . .......... . 28. ... . 68 Luontoillan asiantuntijat vastaavat Summaries of the Main Articles....................... Seppo Vuokko: Laaksojemme lilja................... ... . .. . . 44 Lasten luontoleireillä on hauskaa. .......... ........................... Martin Forsius ym.: Järvien happamoituminen etenee........................... . . . SUOMEN LUONTO Päätoimittaja Tapio Lindholm Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimiuajac Jorma Laurila Anlli Halkka Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. . Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. 70 Liikettä lakin alla: Alkovuokko.................. 9. 8. vuosikerta 4 • 1988 Olli Järvinen: Turvallisuuden tunne piilottaa katastrofin; toivo hukkuu katastrofiin.................. . . 4 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-UITTO ry. Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 190/ 170 mk (kestotil.), muualle 210 mk. 28. . .... (953) 17 358 Pertti Siilahci Lappi Rovakatu 26 96200 Rovaniemi puh. ...................... ... . 9. . Jyrki Heimonen: Viikko paratiisisaarella........... Miten tästä eteenpäin. ... 198730. . ....... . Teuvo Suominen: Suomen luonnonsuojeluliitto eilen, huomenna... ........... . . .. . . ........ (90) 642 881 / säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. Uusimaa Perämiehenk. . . 26 Joutsen on kansallislintumme. ............................... . . . 56 Mielipiteitä, keskustelua......... . . .... . . .... 9. ..... . (931) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh . . . .... ..... (960) 311 550 Riiua Laakso, vs. . . ..... . . (90) 642 881 Maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.15 , kesäkuukausina klo 8.30-15.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joucsamo, pääsihteeri Atso Juote, järjestösihteeri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. . Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. . . . . Tilaushinnat 1. ... ... . 67 Kysy luonnosta.......... 11 A 17 00150 Helsinki puh . ..... . . . ......... 23. . . . Osoitteenmuutokset kirjallisesti. Juhlanumeron 4/ 88 hinta 35 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. 11 Niilo Söyrinki: Kaarlo Linkolan satavuotismuisto ..... . ... . 46 Lappikaan ei ole turvassa happosateilta. . 30 Kielo on kansalliskukkamme. (90) 171 250 SUOMEN LUONTO 4/ 88 47. Aulikki Alanen: Lehtojen suojeluun vauhtia....... 6 Rauno Ruuhijärvi: 50 luonnonsuojeluvuotta...... . . . Nyt on suojelutyön käynnistämisen aika. 38 Maamme lehdot on tutkittu. . . . . Suomen luOIJnonsuojeluliiton jäsenille 160 mk/ 140 mk (kestotil.). 2 Kotimaasta . Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. (921) 301 141 Veijo Peltola, vs. . . . . . Perämiehen katu II A 17, 00 150 Helsinki puh . 10. 21 Aktiivinen suojelu tehoaa. 16 Miten luonnonsuojeluliitto vastasi ajan haasteisiin 1960ja 70-luvuilla. ... . . Antti Haapanen: Laulujoutsen pelastui sukupuutolta . . . 32 Karhu on kansalliseläimemme. . . . 71 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. Herkästä kansalliskukastamme enemmän sivuilla 30-31. . . . Tero Sipilä ja Heikki Hyvärinen: Saimaannorpilla on toivoa................................. 7 15. . . 52 Benjam Pöntinen: Punajalkojen häät................ 6 16. . . . . 55 Ulkomailta.................................................. ... 8. .. . ..... . vsk.. . 1988 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksisla, joista ei ole etukäteen sovittu. ... ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen llmestymisaikacaulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 5 1i: 7. . ... ..... .... .......... . . . . 12 Henkilökuva luonnonsuojelutyön käynnistäjästä ja kuvaus Luonnonsuojeluyhdistyksen alkuajoista 50 vuoden takaa. . ... . . ....... . . (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (puheenjohtaja), 90-191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuortti, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Hannu Rautanen, Esko Saari, Jari Ylänne ALUESI HTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-51 20100 Turku puh. Antti Halkka: Kuninkaan paluu.......... . JO. (90) 655 377 Ilpo Kuronen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. . . .. .. . . . . Matti Nummelin: Jukka Salo, suomalainen Amazon-tutkija....... 47. . Kansikuva: Kesäisen kielon on kuvannut Pauli Nieminen. (90) 642 881 Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. . (981) 15 828 Maui Tynjälä Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4 33200 Tampere puh . ..
Ympäristöstä vastuunsa tunteva kansa on paras takuu luonnonsuojelun jatkuvasta etenemisestä. Luonnonsuojeluliitto on saanut voittoja, mutta luonnon kokemat kokonaistappiot ovat ikävä kyllä olleet voittoja suuremmat. Asiat ovat tulleet monitahoisemmiksi ja kohtalokkaammiksi. Suomen luonto on sinä aikana myllätty ylös alaisin. Vaikka Suomen luonnonsuojeluliiton toiminta on ollut voittojen ohella myös tuulimyllyjä vastaan taistelemista, on liitto suoriutunut tehtävästään kunnialla. Suomen luonnonsuojeluliitto jatkaa suoraan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toimintaa, vaikkei vuonna 1969 tapahtunut muutos ollutkaan pelkkä nimenmuutos, vaan myöskin todiste järjestön aatteellisesta uudistumisesta ja toiminnan valtakunnallistumisesta. Saastunutta on koko Suomi. Luonnonsuojelu ei ole enää pelkästään akateeminen tai moraalinen kysymys, vaan tiedollinen ja poliittinen kysymys. Liiton näkökulmia olisi kuunneltava yhä enemmän niin talouselämän kuin sisäja ulkopolitiikan päättävissä elimissä. Koskiensuojelulaki suojelee vain viimeiset jäljellejääneet kosket ja valtaosa vaelluskalakannoistamme on tuhottu. Oli ehkä onni yhdistyksen alkutaipaleelle, että ensimmäisenä puheenjohtajana oli kasvitieteen professori ja yliopiston rehtori Kaarlo Linkola. Kulunut puoli vuosisataa on ollut ennennäkemättömän muutoksen aikaa. Luonnonsuojeluongelmat eivät ole pelkästään yksittäisten lajien ja luontokohteiden suojeluun liittyviä erillisratkaisuja, vaan kyse on koko luontomme terveydestä. Luonnonsuojeluliittokaan ei voi antaa ratkaisuja, vaan se voi etupäässä osoittaa ongelmia. Ja liitolla kyllä riittää tekemistä. Kuolan niemimaalta Neuvostoliitosta tulevien saasteiden vaikutusten tultua ilmi on myöskin myytti etelän saastuneisuudesta ja Lapin puhtaasta luonnosta murentunut. Luonnonsuojelutyö on muuttunut vaikeammaksi. Eräs merkittävimpiä luonnonsuojelun voittoja on kuitenkin ollut käännös asenteissa suhteessa luonnonja ympäristönsuojeluun. Tätä ei olisi varmastikaan tapahtunut ilman luonnonsuojeluliiton ja sen lukuisten aktiivien toimintaa. Asiat ovat myös vaikeutuneet. SUOMEN SUOM EN LUONTO 4/ 88 47. Haasteet kasvavat ja toiminnan on ulotuttava yhä laajempiin yhteyksiin. Luonnonsuojelun voitoilla on kuitenkin synkkä kääntöpuolensa. 5. Soidensuojelun voittoon sisältyy tosiasia, että suojelualueet ovat vain näytteitä entisestä uhkeasta suoluonnostamme. Ei ihme, että moni tosi luonnonystävä haikailee vuosikymmenten takaiseen 11.!ontoon. Hänen asemansa ja henkilökohtaiset ominaisuutensa olivat todella tarpeen, ettei Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminta olisi lakastunut alkuunsa. Juuri luonnonsuojeluliitto on ollut se katalyytti, joka on vauhdittanut ja suunnannut suomalaista ympäristömieli pidettä. 1988, sillä samaisena päivänä vuonna 1938 perustettiin Suomen Luonnonsuojeluyhdistys. Yhä selvemmin näemme, että ilman tietoa ongelmiin ei myöskään ole ratkaisuja. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys aloitti akateemisena ja kulttuuriyhdistyksenä. Nyt voimme ylpeillä monien eläinlajien kantojen elpymisestä, monien luonnonsuojelualueiden perustamisesta, koskien suojelusta, saastenormien ja lainsäädännön kehittymisestä kuin kasvavasta ympäristövirkamiesten ja naisten armeijasta. Vakuuttava esimerkki tämän hetken vaikeista luonnonsuojeluongelmista on ilmansaasteiden aiheuttama ekosysteemien happamoituminen. Tapio Lindholm 5. Onko meidän alistuttava siihen, että omat saasteemme ja rajojen ulkopuolelta tulevat saasteet syövyttävät kaiken senkin mitä luonnonsuojelutyössä on saatu aikaiseksi. Kun käyskentelemme metsäisellä suojelualueella, olemme vain pienen metsänsirpaleen sisällä. vsk. Luonnonsuojelutyön tarve kasvaa Suomen luonnonsuojeluliitto täyttää 50 vuotta 27. Suomen luonnonsuojeluliitto on varoituksissaan ja huolissaan Suomen luonnon tulevaisuudesta ollut valitettavasti usein muita edellä ja oikeassa. Ei ehkä ole sattumaa, että hän kykeni sytyttämään .aidon luonnonsuojelun kipinän niin yhdistykseen kuin omiin poikiinsa. Niinpä Suomen Luonto -lehti haluaa onnitella julkaisijaansa sen puolivuosisataisjuhlavuonna ja toivottaa vielä nuorelle järjestölle vireätä ja tuloksekasta tulevaisuutta
Ruotsissa polton osuus on 50 ja Tanskassa 70 prosenttia. syöpää sekä immuunijärjestelmän ja lisääntymiskyvyn häiriöitä. Selvitystyön tuloksien odotetaan valmistuvan vuoden lopussa. Aika näyttää, toiko vastuuviikon teema mitään näkyvää luterilaisen kirkon toimintaan. Koostumukseltaan hyvin sekalaisesta yhdyskuntajätteestä voidaan ottaa talteen ainakin paperia ja pahvia, jätepuuta , metalliromua ja lasia. Niiden terveysja ympäristövaikutuksista ei tiedetä vielä kaikkea, mutta niiden epäillään aiheuttavan mm. Meillä pahamaineisten Kyläsaaren ja Mukkulan polttolaitoksien hävittämisen jälkeen tupruttelee enää Turun polttolaitos savukaasujaan ilmoille. Pääkaupunkiseudun esimerkin mukainen hyötykäyttö-kompostointi -ratkaisu tuottaisi vähemmän kaatopaika:lle menevää jätettä kuin polttolaitosratkaisu, johon vielä lisättäisiin rakennusjätteen ja paperin hyötykäyttöä. Keskusteluissa kävi ilmi, että kirkoilla on suuria tehtäviä luontoa puolustettaessa. Alan huippua edustaa LänsiSaksassa kehitetty, kallis jätetehdas (Abfall fabrik), jonka tavoitteena on muuttaa kaikki poltettava jäte epäorgaaniseksi aineeksi . Uusien polttolaitosten sijoittamista pääkaupunkiseudulle ja ainakin Jyväskylän seudulle selvitetään ympäristöministeriön ja Ekono Oy:n yhteistyönä . Myrkylliset klooriyhdisteet Haitallisimmat yhdisteet, Joita syntyy poltettaessa jätteitä alle 900 asteen kuumuudessa, ovat kloorattuja orgaanisia yhdisteitä, kuten polyklooratut dibentso-para-dioksiinit (PCDD) ja dibentsofuraanit (PCDF). vsk.. Pääkaupunkiseudulla on selvitetty myös kompostointi-biokaasulaitoksen rakentamismahdollisuuksia. Vaikka jätteen käsittely jätetehtaassa maksaa noin 1 000 D-markkaa tonnilta, on Länsi-Saksassa päätetty tehdä kaikki polttolaitokset tulevaisuudessa tällä periaatteella. Kaikelle laitoksen tuottamalle kompostille löytyisi käyttöä pääkaupunkiseudun viherrakentamisessa. Jätehuollossamme tehdään kauaskantoisia ratkaisuja lähivuosina. Näin kallis investointi vähentäisi Taisto Rantalan arvion mukaan vääjäämättä muuhun jätehuollon kehittämiseen sijoitettavia varoja. Savonlinnassa järjestetyssä tilaisuudessa kannettiin julisteita luonnon puolesta, joista kaksi sairaalapastori Simo Reinikaisen toteuttamaa jäi mieleen: "Katso uudeksi minä teen kaikki, ilm.21.5, paperinkin." "Uusi virsikirja, miksi ei uusiopaperivirsikirja." Juha Taskinen SUOM EN LUO TO 4/ 88 47. KOTIMAASTA Polttolaitokset tulevat. Hyödyntämisvaihtoehtoja Yhdyskuntajätteestä hyödynnetään vain 15 prosenttia. Naispappeus, kirkon ja valtion suhde, ulkopoliittiset kysymykset ja luonto ovat kirkon uudistumisen ja uskottavuuden koetinkiviä. Haitalliset klooriyhdisteet hajoavat vain yli 900 asteen lämmössä, mihin tavallisten polttolaitosten uunit eivät kuumene. Etenkin nuoret odottavat Salkinoja-Salonen Helsingin yliopiston mikrobiologian laitokselta on tutustunut polttolaitosten ongelmiin useassa maassa. Jätteenpolton seurauksena leviää myös raskasmetalleja ilmaan ja palamisjäännösten mukana kaatopaikoille. Pääkaupunkiseudulle rakennettavan polttolaitoksen hinnaksi on arvioitu 400 miljoonaa markkaa. Ritva Kupari julistaa kaikkien luotujen elämisen oikeutusta ja romuttaa myytin ihmisestä luomakunnan herrana. On selvästi nähtävissä, että kirkko elää muutosten aikaa. Ympäri maata erilaisissa tilaisuuksissa kävi ilmi, ettei kirkko ole tarpeeksi ponnekkaasti toiminut ympäristön muuttumista ja 6 eläinlajien tuhoutumista vastaan. Yhdyskuntajätteen käsittelemiseksi tarvitaan erilaisia laitoksia, kompostointia, biokaasun talteenottoa sekä erotteluja lajittelujärjestelmiä, mutta myös polttolaitoksia, sanoi osastopäällikkö Matti Vehkalahti ympäristöministeriöstä kertoessaan jätehuollon tavoitteista jätteenpolttoseminaarissa, jonka Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Tiedekauppa järjestivät Helsingissä huhtikuun puolivälissä. Kierrätysliikkeen edustajana jätteenpolttoseminaarissa puhuneen insinööri Taisto Rantalan mukaan nykyisin kaatopaikoille menevästä jätteestä vo1ta1s11n hyödyntää kaksi kolmannesta. Se voisi käyttää kaikin mahdollisin keinoin uusiopaperia, sekä mennessä noin 60 000 tonnilla eli lähes kaksinkertaiseksi nykyisestä. Polttolaitoksetkin tuottavat jätettä, kuonaa ja tuhkaa, jonka sijoittaminen kaatopaikoille on vaikeaa. Laitos voisi vähentää kaatopaikoille menevän jätteen määrää noin 190 000 tonnilla vuodessa. Tehdas puhdistaa myös yli tuhannen asteen kuumuudessa poltetusta jätteestä syntyvän sulan kuonan, lentotuhkan ja savukaasut. Suomen noin 800 virallisesta kaatopaikasta on tavoitteena hävittää puolet. Apulaisprofessori Mirja Kirkko pohtii vastuutaan luonnosta Kirkon vastuuviikolla maaliskuussa Keskityttiin pohdiskelemaan kirkon ja seurakuntalaisten asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia luonnonsuojelussa. Vastuuviikon hedelmänä voisi kirkko muuttaa omaa toimintaansa esimerkiksi jättämällä ojittamatta omistamansa metsämaat ja voisi vähentää näin vesistökuormitusta. Laitos lajittelisi vuodessa 150 000 tonnia rakennusjätettä, josta ohjautuisi hyötykäyttöön 85 000 tonnia. Suomen yhdyskuntajätteestä poltetaan kaksi-kolme prosenttia. sanomalehtipaperin valmistuksessa, ja esimerkiksi Paperinkeräys Oy on kertonut lisäävänsä paperin keräysmaana pääkaupunkiseudulla vuoden 1995 loppuun kirkon taistelevan sanomansa rinnalla voimakkaammin ihmisoikeuksien ja kaikkien sorrettujen puolesta. Nämä dioksiinit leviävät ilmaan savukaasujen mukana. Vantaan Seutulan kaatopaikan yhteyteen ollaan perustamassa rakennusjätteen käsittelylaitosta. Ympäristönsuojelijat näkevät tilanteessa ristiriidan: jätteenpoltossa ympäristöriskit ja kustannukset ovat suuret ja toisaalta hyödynnettäväksi kelpaavaa materiaalia tuhotaan. Jäte alkaa sulaa 900 asteessa, eivätkä monet polttolaitokset pysty käsittelemään sulaa poltto jätettä. Hyötykäytön edistäminen on kirjattu v_altakunnan viralliseen jätehuoltopolitiikkaan, mutta samanaikaisesti suunnitellaan jätteenpolton lisäämistä. Keräyspaperin käyttö on lisääntymässä mm
Tiedustelut ja ilmoittautumiset 981-429 637 Helena Hirviniemi tai 960-311 550 Riitta Laakso. esillä mm. Kirstun etuseinään on maalattu puu juurineen ja maaperä maannoksineen. Talkoilla on tehty myös punamultamaalausta ja pensaikkojen raivausta. Iltaohjelmana on mm. Iiris Lappalainen Päreitä naputellaan Suvannon kylällä taas heinäkuussa. saunomista, musiikki-ilta, tarinaa perinteisestä ra.kentamisesta, veneretki ja viikon päätteeksi ohjelmalliset iltamat. Kirstun kannessa on kuva pihasta lintuperspektiivissä . vsk. Yöpymiseen suositellaan omaa telttaa, mutta muutamia sisämajoituspaikkoja järjestetään myös. Alunperin hänen suunnitelmissaan oli toteuttaa kirstun tapaan varhaiskasvatuksen käyttöön metsän kesä ja talvi. Eira Ormio on valmistanut omien lastensa Ollin ja Iiron kanssa kirstun, joka kätkee sisälleen osia kotipihan luonnosta. jeluliiton 50-vuotisjuhlavuoden valokuvanäyttely Valokuva luonnon puolesta. tettu kuivattuja pihapuiden lehtiä ja villejä nurmikon kasveja: voikukka, piharatamo, nurmikka ja pihatatar. Ennen portin sulkemista voi vielä kurkistaa peiliin ja tunnustautua itsekin nisäkkääksi. Kylässä on tarkoitus kattaa pienet, tulisijattomat rakennukset päreiUä. Perinteiset talkoot järjestetään 4.-8. Kannen sisäosaan on kiinnitetty prässättyjä marjapensaiden lehtiä. Suomen luonnonvalokuvaajien Vuoden luontokuvat -koostenäyttely vuosilta 198187 ja Suomen luonnonsuoSUOMEN LUONTO 4/ 88 47 . Humuksen joukkoon on taiteiltu pihasta poikien kanssa kaiveltuja maaperäeläimiä. Luonto kuva taide on tämänvuotisen Kuusamo-Natura -tapahtuman teema. Kovin vähän on tarjolla hyviä esimerkkejä, joita toteuttaa käytännön työssä. Olosuhteiden vuoksi osallistujamäärä on raJ01tettu: 40 henkilöä ilmoittautumisjärjestyksessä. 1988. Tänä kesänä tehdään talkoilla pärekattojen lisäksi jälleen punamultamaalausta ja puuston raivausta. Portin sisäpuolella ovat kuvat siilistä ja oravasta. Ohjelmassa on myös norjalaisten luonnonvalokuvaajien multivisioesityksiä, Kitkan maa ja Karhu -valokuvateosten esittely ja paneelikeskustelu seminaarin teemasta. Puraisiko rotta. Majoitus ja ruokailu ovat osallistujille ilmaiset, samoin yhteiskuljetus Kemijärveltä kylään. Koska rahaa myönnettiin vain puolet anotusta, hän jätti varsinaisen suunnitelmansa odottamaan tulevaisuutta ja toteutti kotipihakirstun. Kirstun toisen pään oven avaamalla löytää kolme laatikkoa, joihin on talleKOTIMAASTA Jännittävän monilokeroinen luontokirstu auttaa p1enimpia kotipihan nuuskijoita löytämään erilaisia luonnon elementtejä. Ei suinkaan, koloista löytyi neulasia, hiekkaa, käpyjä ja kiviä. Tutustumme pihan nisäkkäisiin. 7. Oheismateriaalina on moniste, josta lukutaitoiset lapset ja aikuiset löytävät tietoja eläimistä, kasveista ja pihan luonnosta. Pärekattotalkoita onkin järjestetty 1980-luvulla viitenä kesänä. Mitä kotipihalta löytyy. Alimmaisessa laatikossa ovat poikien pihalta löytämät harakan variksen fasaanin, pulun, käpytikan ja talitiaisen sulat. D 7. Suvannossa talkoot Suvannon kylä Pelkosenniemellä on ainutlaatuinen ja kulttuurihistoriallisesti arvokas peräpohjalainen kylä. 7. Kun kannen avaa, pääsee Ollin lempipaikkaan puumajaan, josta voi tirkistellä tiaisen pönttöön. Perustana on kirjoituspöydän laatikosto, joka on keikautettu selälleen. Mustaksi maalatussa seinässä preparoidun rotan nahan alapuolella on pyöreitä reikiä, joihin uskaliaimmat voivat työntää sormensa. Luontokuvia Kuusamossa Kirstun rakennustarpeet ovat löytyneet kirpputorilta. Avataan ensin kirstun päästä portti. Moni varhaiskasvatuksen parissa työskentelevä pohtii, miten opettaa alle kouluikäisiä havainnoimaan luontoa. Laatikoiden paikat on muutettu ja päädyt varustettu saranoiduin ovin. Luontoja kulttuuritapahtumassa on I .6. Talkoilla on tähän mennessä tehty kolmattakymmentä pärekattoa ja koulutettu kymmeniä pärekaton tekijöitä. Teknisen käsityön ja käsityön opettaja, käsityöläinen Eira Ormio on saant:· luonto kirstun laatimista varten apurahan Suomen luonnonsuojelun säätiöltä. Talkoot järjestää Kylätoimikunta ympäristöministeriön tuella
Mutta nyt seuraa todellinen silmänkääntötemppu: puisto esitetään muodostettavaksi 13:lla eri nimikkeellä kulkevasta, käytännössä 17:sta erillisestä alueesta, jotka sijaitsevat hajallaan ympan Kuhmon rajoja. Reseptinä on siis ollut, että otetaan valmiita suojelualueita, sekoitetaan ja simsalabim, on syntynyt jotakin uutta: Ystävyyden puisto, 22 000 ha! Ystävyyden puisto koostuisi Ulvinsalon luonnonpuistosta perustettu 1956, Sotkamon Hiidenportin kansallispuistosta perustettu 1981, seitsemästä jo perustetusta soidensuojelualueesta, kolmesta kahden eri nimikkeen alla olevasta metsähallituksen luonnonhoitometsästä. Kuinka esimerkiksi metsäpeuran käyttäytymistutkimus onnistu1s1 syksyn parhaana kiima-aikana, kun linnustajien koirat ajelisivat tutkimuskohteita, kuten itselleni Oulun yliopiston peuraprojektin töissä on sattunut. Kostamuksen luonnonsuojelualueen pinta-alahan on 47 000 ha ja sen suojeluaste vastaa lähinnä Suomen luonnonpuistoja. Raporttia tutkiessa ei voi olla pettymättä vanhojen metsien suojeluun, joka on luonnonsuojelun ydinkysymys Kainuussakin; työryhmän ehdotus maistuu suorastaan huijaukselta. Talojen lähiympäristö, kuten Saari-Kiekki -järvi, kuuluu olennaisena osana niiden asumisja eränkäyntielämänmuodon historiaan ja siten suojelun piiriin. Metsästyssäädöksiltään olisi Elimyssalo myös saatava arvoiselleen tasolle. Ja huomattava on, että sekä soidensuojelualueet että luonnonhoitometsät säilyi8 sivät suojeluasteeltaan ennallaan eli niissä olisi metsätalous sallittua kivennäismailla! Eli mitä Ystävyyden puistosta jää I uonnonsuojelun plus-tilille. Sekä Neuvostoliiton Ystävyyden puisto-alueen, 1983 perustetun Kostamuksen luonnonsuojelualueen johtaja Nikolai Feofanov että Venäjän federaation suojeluasioista vastaava osastopäällikkö Anatolij Shalybkov ilmoittivat pitävänsä Suomen puolen Ystävyyden puisto -suunnitelmia tasoltaan täysin riittämättöminä. Se ei tarjoa mitään uutta ja kestävää ratkaisua asiaan. Salon kohtalainen metsokanta olkoon siemenenä muun Kainuun metsokannan kohentamiselle. Ympäristöministeriön työryhmä jätti maaliskuun lopulla väliraportin Ystävyyden puiston Suomen puoleisesta alueesta. Eipä juuri mitään, sillä hintana Y stävyyden puisto -nimityksestä ja 22 000 hehtaarista Elimyssalon alue on typistetty 5 400 hehtaarin. Työryhmä esittää väliraportissaan paikallisille asukkaille metsästysoikeutta elimyssalolle 700 ha:n ydinosaa lukuunottamatta, jossa metsästys on ollut jo ennestään kielletty. Tosin koko jäljellä oleva hakkaamaton ja ojittamaton metsäalue on enää alaltaan reilut 7 000 ha . vsk.. Ja varmaa on, että puiston perustamisen jälkeen Elimyssalo houkuttelisi metsästäjiä entistä enemmän. Itse asiassa koko suojeluasiassa ollaan liikkeellä 30 vuotta liian myöhään ja se onkin johtanut Suomen puolen Ystävyyden puiston suunnitelmien hätäratkaisuihin; on hamuttu hehtaareja laadun kustannuksella. Tuolloin kainuulaisia vanhoja mersiä oli vielä paljon nykyisiä enemmän; on 1ullu1 viimeinen herki säilyrtää jäljellä olevat salot peurojen e/inalueiksi. Luonnonsuojelualueella pitää pystyä hyväksymään myös metsän omien metsästäjien kuten näätien oikeutetut vaateet. rauhoittaa metsäpeuran asuma-alueita sekä Suomessa että Neuvostoliitossa ja muodostaa yhtenamen suojelualue rajan molemmin puolin. Elimyssalon rajoina tulisi lännessä olla tiet, joiden takana enemmän tai vähemmän välittömästi alkavat avohakkuualueet ja etelässä ja pohjoisessa avohakkuut. Levävaaraa asutti aikoinaan Levän Tuomas, kuulu peuran mehtääjä, jota Samuli Paulaharju kävi jututtamassa ja häneltä arvokasta tietoa hakemassa. Luoteessa Juntti -Viiksimo -tien takana on vielä suojelun kannalta arvokasta aluetta. Työryhmäkin on niiden arvon noteerannut, mutta ei ole ottanut huomioon aluerajauksissa. Ystävyyden puisto jää kuplaksi. Elimyssalon rauhoitus on taattava Elimyssalon alue on suojeltava mahdollisimman edustavana, sekä rajauksiltaan että suojeluasteeltaan. esittämällä, että Neuvostoliitto tutkisi mahdollisuuksia ulottaa Kostamuksen suojelualue etelään Elimyssalon kohdalle, jolloin puistoille saataisiin yhteistä rajaa. Kostamuksen suojelualueen kohdalla PohjoisKuhmossa ovat kuitenkin metsät niin hakattuja ja teiden pirstomia, ettei riittävän tasoista ja laajaa aluetta sieltä löydy. Silmänlume jatkuu: viittä aluetta lukuunottamatta alueet ovat jo perustettuja eriasteisia suojelualueita ja noista viidestäkin on jo olemassa suojelupäätökset. Puiston tarkoituksenahan on mm. Työryhmän ajatuksena on ollutkin vierittää vastuuta naapurin kontolle Mersäpeuran paluusra Suomeen Kuhm on Elimyssalolle on kulunur 30 vuona. Elimyssalon arvoiselle alueelle metsäpeuroineen ja uhanalaisine suurpetoineen ei kuitenkaan kuulu metsästys missään muodossa. SUOMEN LUONTO 4/ 88 47. Kaksi aluetta on lisäksi Kuhmon ulkopuolella. Teihin asti lännessä ulottuva rajaus sulkisi sisäänsä myös Levävaaran ja Latvavaaran metsähallituksen omistamat autiot erämaatalot, jotka toisivat Y stävyyden puistoon myös kulttuurihistoriallista arvoa. Työryhmä pitää suomalais-neuvostoliittolaista tutkimustoimintaa yhtenä puiston perustamisen tärkeimpänä motiivina. Ainoastaan Jonkerinsalon alueen metsät Etelä-Kuhmossa saisivat Elimyssalon lisäksi luonnonsuojelualueen suojeluasteen eli metsätalous ei olisi niissä sallittu. Hätäratkaisuihin ei saa tyytyä Maaliskuussa 1988 Kuhmossa vieraili neuvostoliittolainen tutkijoiden ja luonnonsuojeluviranomaisten korkean tason valtuuskunta tutustull)assa Suomen puolen Ystävyyden puisto -suunnitelmiin. Ystävyyden puisto koostuisi kaikkiaan 22 000 hehtaarista, komean kokoinen alue sinänsä hehtaareina, kun muistaa mitä Kainuun metsistä enää on jäljellä. He edellyttivät, että suojelualueet molempien valtakuntien puolella vastaisivat toisiaan suojeluasteeltaan ja että niillä olisi myös yhteistä rajaa
Puiston pohjoisreunalla rajavyöhykkeellä on ojia vedetty kohtisuoraan puiston rajaa vasten, niin että tulvavedet ovat levittäneet irtohiekkakerroksia puiston metsiin. Laskennalliset siinä mielessä, että monitoimikoneet ovat käytössä Kuhmossakin. Puisto on ympäröity avohakkuilla ilman minkäänlaista suojavyöhykettä. Syynä ovat tietysti olleet muutamat menetettävät laskennalliset ja marginaaliset metsätyöpaikat. Se paikallisten metsästäjien luonnonsuojeluhengestä. Matkailuvihjeenä Kuhmolle vo1s1 kertoa, että matkailijoita taatusti kiinnosta1s1 tutustua Suomen rohkeimpien ihmisten, erämaatalojen asukkaiden elämänmuotoon. 986-518 17, 986-517 75 (i1t.), osoite Kou1ukatu 17, 88900 KUHMO. Kyseenalaista luonnonsuojeluhenkeä Työryhmän lepsu asenne onkin seurausta paikallisten metsästäjien j unttaporukan toiminnasta. Latvavaaran vanha sa una. Ystävyyden puisto uhkaa Suomen puolella jäädä ko vin vaivaiseksi; puisto koostuisi eri puolilla m aakuntaa hajallaan olevista metsäsirpaleisca. myssalolla, saa sen hakata viimeiseen kantoon. Tuulet ovat sitten kaataneet reunapuita puistossa läjiin. Jos tuollainen toiminta ei olisikaan suorastaan laitonta, niin on se ainakin lain hengen vastaista-, kuin lapsellista piruuden tekoa. Kun se tuodaan esille alkuperäisellä · paikalla, mielenkiinto tulee olemaan suuri. vsk. Erämaakaupunkina itseään markkinoiva Kuhmo ei katso nokkaansa pitemmälle, jos se ei hyväksy Elimyssalon täysi alaista suojelua. Se on outoa menettelyä taholta, jonka tulisi huolehtia puiston hoidosta. Antti Leinonen Elimyssalon suojelun edistämisestä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä kirjoittajaan: puh. Työryhmässä ei kuulemma ole edes keskusteltu aiheesta sen koommin, kun Kuhmon kaupungin edustaja oli vaatinut metsästyksen sallimista Elimyssalolla. m etsäscyscä esitecään sallicta vaksi. Elimyssalon täysialaisen rauhoituksen vastustus on tullut paikallisen aluemetsähallinnon ja yllättävää kyllä myös Kuhmon kaupungin taholta. Kuhmon metsähallinto on vastikään tiettävästi palkannut 10 uutta metsuria pitkän tauon jälkeen ja aluemetsänhoitaja on kertonut lehdissä, että Y stävyyden puisto -päätös aiheuttaa välittömästi irtisanomisia. Ystävyyden puisto tulee lisäämään matkailua, mutta olisi oltava jotain katetta lupauksille, sitä ei anna avohakkuun takaa siintävä metsänriekale. Hämmästy{{ävää on se, etcei seudun suurima suojelematonta salomaata, 7 000 hehtaarin laajuisca Elimyssaloa, aioca ouaa kokonaan mukaan rajaukseen. Myös Elimyssalon suojeluas/e{{a ollaan vesi{{ämässä, mm. Metsähalliwksen omiscuksessa olevat vanhac Levävaaran ja Lacvavaaran autiot erämaacaloc culisi sisällyttää rajaukseen ne coisivac puiscoon kul{{uurihistoriallisia arvoja. On vielä helppoa saada tietoa miten jossain Levävaarassa asuttiin arkea, mitä tehtiin elämiseksi ja mihin elämä perustui. Samainen porukka oli esittänyt julkisesti erään nokkamiehensä suulla, että jos metsästys kielletään EliSUOMEN LUO TO 4/ 88 47. 9. Onko nuo uudet metsurit palkattu näyttävien irtisanomisten välikappaleiksi?! Aluemetsähallinnon luonnonsuojeluhengen laatu tulee ilmi myös Ulvinsalon luonnonpuiston kohtelussa
Koloveden maisemissa. Jo perustettuja luonnonsuojelualueita ei saa supistaa. Neuvostoliiton puolella retkeläiset pääsevät tutusvuoden 1990 loppuun luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. Ritva Kupari Pertti Sulkava Keuruun Haapamäeltä. Kamenogorskin ja Svetogorskin teollisuuteen ja Laatokalla Priozerskin nyttemmin suljetun paperitehtaan vaikutuksiin. Perustamatta ovat vielä monet valtioneuvoston periaatepäätöksessä 1978 ja ympäristöpoliittisessa selonteossa 1984 nimetyt puistot ja suojelualueet sekä useat ohjelmissa mainitsemattomat, mutta luonnonsuojelun kannalta tärkeät kohteet. Lappi: Kansallispuistot on perustettava Saana-Haltiatunturin ja Ylläs-Aakenustunturin alueille; Koitelaiskairan luonnonsuojelualue on perustettava ja PallasOunastunturin kansallispuistoa on laajennettava. Valtakunnan raja on tarkoitus ylittää Vuoksea pitkin_ veneissä. pa1vana Helsingistä lähtevään retkueeseen kuuluu kummastakin maasta noin 15 hen10 keä. Luonnonsuojeluliiton 50vuotisjuhlavuoden vaatimukset: Etelä-Suomi: Kansallispuistot on perustettava Kananiemensuon, Kolin, Koloveden, Kurjenrahkan, Nuuksion, Pernunnummen-Kerityn, PuurijärviIsosuon, Tammisaaren ja Torronsuon alueille; luonnonsuojelualueet on perustettava Kelveneen, Punkaharjun, Ruunaan, Rutajärvi-Haapasuon, Seilin ja Telkkämäen alueille ja nykyisen Saaristomeren kansallispuiston maa-alaa on laajennettava. Suojelualueita tulee päinvastoin laajentaa, jotta ne muodostaisivat tarkoituksenmukaisen ekologisen kokonaisuuden. Olli J ärvisestä tutkijaprofessori Suomen Luonnon toimitusneuvo_ston pitkäaikainen jäsen, Helsingin yliopiston eläintieteen professori Olli Järvinen on nimitetty tutkijaprofessoriksi v11s1vuotiskaudeksi 1988-1992. 4. Luonnonsuojeluliiton liittohallitukseen valittiin kaksivuotiskaudeksi 19891990 kuusi uutta jäsentä: Seija Marjamäki Tampereelta, Timo J. Siellä sulatellaan retkellä nähtyä ja koettua. Pohjanmaa-Kainuu: Perämeren kansallispuisto, Ystävyyden puisto ja Martinselkosen luonnonsuojelualue on perustettava. D SUOMEN LUONTO 4/ 88 47 . Suomen puolella matkalaiset pistäytyvät Loviisan ydinvoimalassa ja tutkivat KaakkoisSuomen puunjalostusteollisuuden viakutuksia ympäristöön. Saimaalla vieraillaan mm. Hokkanen Joensuusta, Tapio Lahti nuorisojärjestö Luonto-Liitosta, Ahti Pyörnilä Oulunsalosta, Pekka Peura Vaasasta ja Jari Ylänne Helsingistä. Liittokokouksessa Ruuhijärvelle ei löytynyt ainuttakaan vastaehdokasta. Erikseen on ratkaistava viimeisten erämaiden säilyttäminen ja niiden käyttömuodot luonnonsuojelun näkökulmasta tyydyttävällä tavalla, toteaa liittokokous Espoon Hanasaaressa 24. Neuvostoliiton Rauhankomitean suojissa toimiva uusi _ rauhan ja luonnon retkeilyn kerho esitti suomalaisille rauhantyön ja luonnonsuojelun aktiiveille yhteisen, noin kuukauden kestävän retken järjestämistä Helsingistä Petros. Tutkijaprofessorina Järvinen kertoo keskittyvänsä ympäristönsuojeluun liittyvään tutkimukseen, aluksi etenkin lajien kannanarvioinnin tieteellisen pohjan lujittamiseen. Neuvostoliitosta on mukaan tulossa mm. tutkijoita, lääkäri, tulkki, toimittaja ja television kuvausryhmä. Luonnonsuojelun ja rauhantyön kiinnostuksen kohteet ja päämääräthän ovat lähellä toisiaan. koihin. Ruuhijärvi jatkaa Apulaisprofessori Rauno Ruuhijärvi jatkaa ainakin Luontoretki yli itärajan Suomalais-neuvostoliittolainen luonnon ja ympäristön tutkimusretki tuo tänä kesänä uusia ulottuvuuksia yli itärajan suuntautuvaan kanssakäymiseen. Luonnonsuojeluliiton uusiksi ulkojäseniksi liittokokous hyväksyi kolme metsäalan järjestöä, Suomen Metsä yhdistyksen, Suomen Metsänhoitajaliiton ja Metsäalan Toimihenkilöliiton Meton. Monia nykyisiä suojelualueita uhkaavat erilaiset supistamishankkeet. Liiton mielestä erityisesti Etelä-Suomesta puuttuu suojelualueita. Retki on luonut uutta yhteistyötä paitsi naapurimaiden kesken, myös Suomen Rauhanpuolustajien ja luonnonsuojeluliiton sekä Luonto-Liiton kesken . vsk.. Ansioituneet Suomen luonnonsuojeluliiton kultaisen ansiomerkin saivat liittokokouksessa graafikko Erik Bruun Helsingistä, professori Heikki Hyvärinen Joensuusta, professori Mikko Raatikainen Jyväskylästä, koulunjohtaja Pentti Rauhala Kemistä ja biologian lehtori tumaan mm . KOTIMAASTA Luonnonsuojeluliitto vaatii lisää suojelualueita Suomen luonnonsuoje: luliiton 50-vuotisjuhlaliittokokous vetoaa päätöksentekijöihin, jotta tänä vuonna, joka on myös kansallispuistojemme 50-vuotisjuhlavuosi, vauhditettaisiin puuttuvien kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelualueiden perustamista. heinäkuuta. hyväksymässään julkilausumassa. Matka tehdään paitsi busseilla, osittain myös jalan ja veneillä. Petroskoihin ryhmän on määrä saapua 5. Kesäkuun 9. Hopeinen ansiomerkki myönnettiin seuraaville henkilöille: Arvo Ahonen Janakkalasta, Anja Eerikäinen Turusta, Kaj Granberg Jyväskylän mlk:sta, Terttu Haapanen J anakkalasta, Sauvo Henttonen Janakkalasta, Juhani Hirvelä Limingasta, Niilo Huru Inarista, Tapani Hyytinen Kokkolasta, Helmi Kanerva Punkaharjulta, Jukka Kankaanpää Vaasasta, Pirkko Kara Vantaalta, Jaakko Kaukko Pudasjärveltä, Antti Karlin Uudestakaupungista, Auli Kilpeläinen Espoosta, Lauri Kolu Laukaasta, Jorma Kuusinen Lahdesta, Matti Kääntö n en Tampereelta, Hilkka Manninen Saarijärveltä, Eero Mikkola Orivedeltä, Juhani Mäki Jyväskylästä, Veikko Peltonen Keravalta, Timo Permanto Helsingistä, Jouko Pihlainen Kirkkonummelta, Hannu Raittinen Hämeenlinnasta, Jouko Siira Limingasta, Paavo Suvanto Orivedeltä, Pentti Thuneberg Keuruulta, Lasse Tuominen Ylitorniosta, Jussi Viitala Jyväskylästä ja Matti Ylipoti Laihialta
Toisaalta myös kulttuuri, ihmisen pitäymykset, suhde luontoon, kotiseuturakkaus ja isänmaallisuus ovat tärkeitä ympäristökysymyksissä. Aloitteentekijöinä, perustelujen kerääjinä, mielipiteiden muokkaajina ja päätöksentekoon vaikuttajina vapaaehtoinen luonnonsuojeluväki '.)n tehnyt arvokkaan työn. Tätä näkemystä on Suomen luonnonsuojeluliitto kautta aikojen edustanut valistus-ja tiedotustoiminnassaan. Ympäristönsuojelu on nykymaailmassa tärkein tieteen tulosten sovellutusala. Metsähallitus toteutti kiitettävästi ehdotuksia omilla päätöksillään jo 1970-luvun alussa. Eduskunnan käsittelyssä parhaillaan olevan 320 000 hehtaarin laajuisen soidensuojelualue-esityksen kohteista pääosa valittiin ja jopa rajat piirrettiin tämän toimikunnan aikana. 22 kansallispuistoa ja 20 luonnonpuistoa eivät ole syntyneet pelkästään virkamiestyönä. Jos on tarpeen nimetä 50-vuotisen luonnonsuojelutyömme suurin saavutus, on siihen luonnollisesti vaihtoehtoja, sitäpaitsi eri ihmisten pitäymykset ovat erilaisia. Vain harva järjestö voi nykyaikana ylpeillä ohjelmiensa ja tavoitteittensa yhtä hyvällä toteutumisella. 50 luonnonsuojeluvuotta runsaasti tehtävää. Kansalaisten valmius monissa ympäristöasioissa näyttää mm. Tärkeä tavoite on lisäksi ollut asioiden asettaminen laajoihin yhteyksiin ja niiden esittäminen ymmärrettävällä tavalla. Kun ottaa huomioon lukuisat erilaiset yhteisöt, kirjastot ja koulut, voi arvioida lehdellämme olevan ainakin neljännesmiljoona lukijaa. Perustellusti voidaan tärkeimpana saavutuksenamme pitää myös ympäristövalistuksen perillemenoa. Vain hyvää tuotetta voidaan näin tuloksellisesti markkinoida. Luontoväki on huomannut, että tämän vuoden luonnonkalenterikin kirjaa kaksitoista voittoa. 50vuotisjuhlien aikana myös puheenjohtaja joutuu katsomaan taaksepäin ja pohtimaan sitä, miten tavoitteet ovat toteutuneet. SoidensuojeluY.in käynnistettiin 1960, luvun puolivälissä Suomen Luononsuojeluyhdistyksen ja Suoseuran yhteisessä toimikunnassa. Viimeisten vielä perustamatta olevien kansallispuistojen ja eri.tyisesti Etelä-Suomen ikimetsäsirpaleiden rauhoittamisessa luonnonsuojeluliikkeellä on edelleen SUOMEN LUO TO 4/ 88 47. Viimeisten voittojen joukkoon voi lukea Suomen Luonto -lehden levikin nousun 55 000 kappaleeseen. vsk. Sen arvo vain kasvaa, kun muistamme ajoittain ja alueittain vallinneen luonnonsuojeluvastaisen ilmapiirin. Toisaalla tässä lehdessä tutkija, professori Olli Järvinen kirjoittaa sarjaa luonnonsuojelun voitoista. Helppoa ei tule olemaan myöskään viimeisten erämaiden puolustaminen. Työ ei siis lopu, Suomen luonnonsuojeluliittoa tarvitaan ja se on voimakkaampi kuin koskaan aikaisemmin. Me tiedämme myös, että tavoitteet on asetettava paljon pitemmälle kuin mihin yhteiskunnalla näyttää olevan valmiuksia. Tämän ovat esimerkiksi Liisa Uusitalon tutkimukset ja lukuisat eri tahojen tekemät gallupit osoittaneet. Vaikka muu toimisi, ei tiedon perillemeno ole nykyisen tietotulvan ja sähköisten viestimien ylivoiman aikana itsestäänselvyys. On selvää, että myönteiset asenteet tulevaisuudessa mahdollistavat myös taloudellisesti kipeiden päätösten teon. Syystä voidaan pitää luonnonsuojelualueverkon, kansallisja luonnonpuistojen ja soidensuojelualueiden aikaansaamista mittavana luonnonsuojeluja kulttuuritekona. kunnissa jo nyt ohittavan monien poliittisten päättäjien valmiuden. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 11. Me tiedämme mihin nykyiset kehityssuunnat ympäristössämme johtavat. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että me vetäytyisimme lepoon. Se muutos, joka kansalaisten suhtautumisessa luontoon on pitkähkön ajan kuluessa tapahtunut, ei ole merkinnyt vain ihmisten ympäristötiedon lisääntymistä, vaan myös asenteiden muutosta, valmiutta toimia tai ainakin hyväksyä toiminta luonnon puolesta. Luonnonja ympäristönsuojelu ei siis ole pelkästään tiedettä tai politiikkaa, vaan se on osa maailmankatsomustamme, elämäntapaamme ja tuntojamme. Tämä merkitsee sitä, että meillä kaikilla on oikeus ja velvollisuus ottaa kantaa ympäristöasioissa omista lähtökohdistamme
vsk.. Toisinaan jokin asia, jota on ajatellut, toteutuu kuin itsestään, ilman toimintaa sen hyväksi. Linkola-nimen Kaarlo otti seitsemännellä luokalla ollessaan Snellmanin 100-vuotispäivänä isänisänsä aikoinaan sulkavalla omistaneen Linkolan kartanon mukaan. Nopea käsityskyky ja selkeä järjestelmällisyys antoivat edellytykset vaativaankin tieteelliseen toimintaan. Esitin kyllä, kuinka vähäiset edellytykset minulla oli itsenäiseen kasvitieteelliseen tutkimukseen, mutta päätökseksi tuli, että matkustin Petsamoon, ja samoin Tahvo Kontuniemi, koska tutkimusohjelmia oli kaksi. Kulttuurin suhde kasvilajistoon kiinnosti Linkolaa myöhemminkin ja hän julkaisi useita tutkimuksia rikkakasveista ja muista ihmisen seuralaiskasveista. Lönnbohm runoilija Eino Leinon veli-, joka vaikutti innostavasti nuoriin luonnonharrastajiin. vesi kasvillisuudesta, niittykasvillisuudesta sekä Viron ja Sveitsin metsäkasvillisuudesta ja maanviljelyyn liittyvistä aiheista. Hänen isänsä Karl Julius Collan oli Liperin kihlakunnan kruununvouti, sittemmin Turun ja Porin läänin lääninrahastonhoitaja. Tämän saatoin omakohtaisesti todeta asuessamme hänen majapaikassaan sortavalaisessa pienviljelijäperheessä. Nämä ominaisuudet auttoivat häntä ymmärtämään myös tavallisia kansanihmisiä ja tulemaan toimeen niukoissa oloissa elävien maaseudun asukkaiden kanssa, jotka eivät vieroksuneet häntä niinkuin siihen aikaan yleensä säätyläisiä. Niinpä en tiedä opintomenestykseni voineen millään tavoin vaikuttaa hänen työtarjoukseensa, ellei ehkä se, että olin kerran lajinmääritykseni varmistaakseni näyttänyt hänelle Vesilahdelta löytämääni harvinaista jalkasaraa (Carex pediformis). Kaarlo Linkola kuului niihin sanoisinko onnettaren suosimiin -, joille harrastus ja rakkaus luontoon on annettu syntymälahjaksi. presidentinrouva, kirjailija Ester Ståhlberg. Suuren virkamiesperheen lapsena hän oli saanut tottua elämään säästäväisesti, ja nousukasmainen prameilu ja oman henkilönsä korostaminen olivat hänelle vieraita. Linkolan elämäntyötä muistelee ja arvioi professori Niilo Söyrinki, Linkolan oppilas ja luonnonsuojelutyön veteraani, joka toimi pitkään Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana ja Suomen Luonnon päätoimittajana 50ja 60-luvuilla. opettajana Helsingin maanviljelyslyseossa ja Helsingin yliopiston kasvitieteen peusopetuksen laitoksen ja maanviljelysopin professorin sekä Tammiston kasvinviljelyaseman assistenttina. Tiheällä käsialalla kirjoitetuilla postikorteillaan hän piti heihin yhteyttä jakaen neuvoja ja valaen rohkeutta. Myös puiden kaarnalla elävät jäkälät kuuluivat hänen harrastuspiiriinsä. Tämän runsaan ja monipuolisen aineiston Linkola eritteli ja jaoitteli hänelle luontaisella ripeydellä ja johdonmukaisuudella tieteellisesti hallituksi monumentaaliteokseksi, ja jo 1916 hän väitteli filosofian tohtoriksi väitöskirjalla "Studien iiber den Einfluss der Kultur auf die Flora in den Gegenden nördlich vom Ladogasee I". Linkola oli suomalaisen luonnonsuojelutyön uranuurtaja ja Suomen Luonnon&uojeluyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Kulttuurisukujen perintö Kaarlo Linkola polveutui vanhasta pappisja virkamiessuvusta. Hän kirjoitti myös mm. Asia jäi kuitenkin silleen, kunnes Linkola kerran kevätlukukaudella 1929 kasviorganologian kurssinsa jälkeen kutsui minut huoneeseensa ja kysyi, olisinko halukas lähtemään kesällä tutkimaan tunturikasvillisuutta Petsamoon, jonne oli saatavissa matka-apurahoja. En silloin tiennyt, että Linkola itse oli ottanut sen kolmannelta siihenastiselta löytöpaikal12 taan maastamme, Soanlahdelta Laatokan Karjalasta, joten se ilmeisesti kiinnosti häntä tavallista enemmän. Niilo Söyrinki Kaarlo Linkolan satavuotisllluisto Kesäkuun kuudentena päivänä tulee kuluneeksi sata vuotta professori Kaarlo Linkolan syntymästä. Tutkimuksen toinen osa ilmestyi 1921. Kaarlo Linkola oli olemukseltaan rauhallinen, ystävällinen, miltei vaatimaton, mutta toimissaan ripeä ja tehokas. Hän ei hemmotellut oppilaitaan, mutta osasi sopivilla eleillä antaa heille innostusta ja rohkaisua. Näin syntyi muutamia tohtorinväitöskirjojakin. Oppilaidensa lisäksi Linkola tartutti innostuksen kasvitieteelliseen tutkimukseen myös moniin jo opintonsa päättäneisiin biologeihin eri puolilla maata. Hän ulotti tutkimusretkensä aina Kolatselkään saakka Itä-Karjalassa, mutta sieltä hän joutui nopeasti vetäytymään takaisin rajan tälle puolelle, kun poliisi huomasi hänet epäilyttävästi Petroskoista sotavankeudesta karanneen itävaltalaisen upseerin näköiseksi ei niinkään huono rinnastus Linkolan sotilaallisen ryhdikkään olemuksen huomioonottaen, kun elettiin ensimmaisen maailmansodan aikaa. Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Mutta tutkijan oli myös elätettävä itsensä ja perheensä. Meidän tapauksemme on esimerkki Kaarlo Linkolan henkilökohtaisesta vetovoimasta ja kyvystä innostaa oppilaitaan kasvitieteeseen, milteipä uhkarohkeasti . Kuopiossa toimi silloin myös monipuolisena luonnonharrastajana ja humanistina tunnettu kansakouluntarkastaja O.A.F. Tällä laajalti kansainvälistä arvonantoa saavuttaneella teoksella on ollut perustava merkitys kasvitieteelliselle tutkimuksellemme selvitettäessä ihmisen vaikutusta kasvilajiston elinehtoihin ja muutoksiin . Pian kuitenkin kasvitiede, jossa Linkola oli professorina, alkoi tuntua antoisammalta, ja sanoinkin opintotoverilleni Tahvo Kontuniemelle, että meidän pitäisi ehkä hakeutua Linkolan oppilaiksi. Tutkimusta ja opetusta Kahtena kesänä, 1914 ja 1915, Linkola kerästi laajalta alueelta sekä määrällisesti että laadullisesti vaikuttavan aineiston niin luonnonvaraisten kasvien kuin ihmisen seuralaislajistonkin esiintymisestä erilaisissa kasviyhdsyskunnissa ja niiden suhteesta luontaisiin kasvupaikkatekijöihin sekä ihmisen vaikutuksesta kestävyyteen ja voimakkuuteen. Hän oli laajalti perehtynyt maamme luonnonsuhteisiin ylioppilasaikanaan hän retkeili mm. Kaarlo Linkola oli tottunut ja fyysisesti kestävä retkeilijä, ja hänen monipuolinen kasvintuntemuksensa ulottui sammaliin ja jäkäliin saakka. Olin kouluaikanani keräillyt perhosia ja muita hyönteisiä ja ajattelin eläintiedettä pääaineekseni kirjoittautuessani syksyllä 1927 Helsingin yliopistoon. Jo koulupoikana, jolloin perhe asui Kuopiossa, hän retkeili aina Sotkamossa ja Säkkijärvellä saakka ja vietti monet iltakaudet Kuopion Luonnon Ystävien kasvikokoelmissa ja kirjastossa. Hänen äitinsä Naema Elfving oli Vaasan pormestarin Karl Oskar Elfvingin tytär, jonka sisaruksiin kuului mm. Kaarlo Linkola kunnostautui jo varhain harvinaisten kasvien löytäjänä, ja hän palasi tutkimaan Kuopion ympäristön flooraa vielä 1907 suorittamansa ylioppilastutkinnon jälkeenkin, jolloin perhe asui Turussa, ja julkaisi 1914 huolellisen työn tuloksena Kuopion pitäjän putkilokasviston. Niin tapahtui joutumiseni professori Kaarlo Linkolan oppilaaksi. Nämä avut tulivat käyttöön, kun hän kandidaatin tutkinnon jälkeen lähti selvittämään ihmisen toiminnan vaikutuksia kasvimaailmaan Laatokan Karjalassa. Niinpä Linkola toimi mm . Useana kesänä hän SUOMEN LUONTO 4/88 47
päivästä elokuun 25. Miltei kauttaaltaan saa Pohjois-Suomessa huomata väestön kannan kielteiseksi maan pohjoisosissa yleensä ja erittäinkin asukkaiden omalla paikkakunnalla suunniteltuun luonnonrauhoitukseen. Verraton nautinto, aivan unohtumaton elämys jokaiselle, joka osaa antautua kauniiden maisemien ja erämaatunnelman lumoihin. 1888-26. Helsingissä hän toimi myös matemaattis-luonnontieteellisen osaston dekaanina, ja yliopistollinen ura huipentui valintaan Helsingin yliopiston rehtoriksi 1938. Tarkasta asiallisuudesta huolimatta Linkolan lausunto ei suinkaan ole kuiva, yksitoikkoinen komiteamietintö, vaan siitä ilmenee hänen syvä luonnonrakkautensa ja koskemattoman erämaaluonnon ihailunsa. sen toimesta, samoin maaherran päätöksellä Mallatunturi Enontekiöllä, mutta vata Eduskunnan 1923 säätämä luonnonsuojelulaki antoi edellytykset valtiolliselle luonnonsuojelulle. Nordenskiöldin 1880 julkaistun herätyskirjoituksen jälkeen oli metsänhoitajien ja luonnontutkijoiden piirissä kehitelty ajatusta kansallispuistojen perustamisesta ja joitakin pienehköjä alueita oli rauhoitettukin yksityisten asianharrastajien ja metsähallitukSUOMEN LUONTO 4/ 88 47. Siinä, että täällä paikka paikoin mitä suurenmoisin, erikoislaatuinen luonnon jylhyys ja miltei eteläisen pehmeä viehättyvyys sopusuhtaisesti yhdistyvät tunnelmallisiksi maisemakuviksi. Kaikki tämä seudulla jossa ei ole ainoatakaan asuttua majaa ja jossa voi päiväkausia kuljeskella toista ihmistä tapaamatta. päivään Linkola tutki nämä kahdeksan laajan Pohjois-Suomen eri puolilla sijaitsevaa aluetta: Oulankajoen, Kutsajoen, Pyhätunturin, Pisavaaran, Pallas-ja Ounastunturin, Mallatunturin sekä Petsamon Pääskyspahdan ja Heinäsaaret. Kunkin alueen rajat on tarkkaan määritelty ja arvioitu vartioinnin mahdollisesti vaatimat kustannukset. Kuka olisikaan ollut tähän tehtävään pätevämpi ja sopivampi kuin Kaarlo Linkola. vsk. 1926, on painettu Suomen Metsätieteellisen Seuran Silva Fennica -sarjassa sen ensimmäisenä numerona. Isänsä jäljillä ovat luonnonsuojelutyötä jatkaneet pojat Martti Linkola ja Pentti Linkola. Linkola toteaa, että ihmisen vaikutus tuntuu jo niin voimakkaana Pohjois-Suomessakin, ettei se enää säily luonnontilaisena ilman suojelutoimenpiteitä: "Jos mieli jälkipolville varata ainoasta Suomen osasta, missä laajemmilla alueilla on verraten koskematonta luontoa vielä olemassa, 13. Julkisia varoja ei ollut lupa tuhlata. Ja näin luonnonihanassa erämaassa tempaavat luonnonlumot helposti valtoihinsa jäykänkin mielen.'' Linkola ymmärsi kunnioittaa myös paikallisen väestön perinteisiä oikeuksia luonnonsuojelua toteutettaessa. 5. Tämä nuori yliopisto ei kuitenkaan saanut pitkään nauttia hänen kyvyistään, sillä jo 1926 Helsingin yliopisto puolestaan tarjosi hänelle vapaaksi tullutta kasvitieteen oppituolia. Kunpa tämä muistettaisiin myös nykyisenä paperin haaskauksen aikana! Ajan mukana luottamustehtävät lisääntyivät ja Linkola joutui toimimaan mm. Hänellä oli myös kiinteät yhteydet ulkomaille. 1942. Valokuvista leikattiin pois tarpeettomat taivasnäkymät ja luetteloma1S1ssa teksteissä toistuvat sanat lyhennettiin tilan säästämiseksi. Tieteellisen keskuslautakunnan puheenjohtajana ja valtion luonnonsuojelukomitean ja muiden toimikuntien ja komiteoiden jäsenenä ja asiantuntijana. 6. vielä oli Yliopiston kasvimuseon amanuenssina ja ennätti luennoida Jyväskylän kesäyliopistossa harjoittaen kaiken aikaa tiivistä tutkimusja julkaisutyötä, kunes hänet 1923 kutsuttiin kasvitieteen professoriksi edellisenä vuonna perustettuun Turun yliopistoon. Jos niteen loppuun uhkasi jäädä tyhjiä sivuja, hankittiin siihen täytteeksi sopiva tieteellinen tiedonanto. Vuoden 1925 kesäkuun 24. Näissä tehtävissä samoin kuin koko elämässään hän toteutti jo lapsuudenkodistaan penmaanså tiukkaa säästäväisyyslinjaa. 4. Kaarlo Linkola eli 6. Näin alkoi Kaarlo Linkolan kausi kasvitieteen opetuksen ja tutkimuksen johtavalla paikalla maassamme. Samoin on selostettu mahdolliset ihmistoiminnan jäljet ja paikallisten asukkaiden perinteiset oikeudet mm. Hän kirjoittaa: "On mitä luonnollisinta, että erämaan asujain suhtautuu enemmän tai vähemmän karsaasti kaikkiin suunnitelmiin, jotka jollain tavoin rajoittavat hänen ikimuistoista oikeuttaan salojen ja niiden antimien käyttäjänä. Kaarlo Linkola oli keskeisiä henkilöitä luonnontieteellisissä seuroissa, erityisesti Vanamossa, jonka johtokuntaan hän kuului vuodesta 1919 lähtien. Niinpä hän kirjoittaa Oulankajoen alueesta: "Kaikista niistä tienoista, joita on ajateltu suojelualueiksi maamme pohjoisosiin, on Oulankajokialue eräässä suhteessa ehdottomasti ensimmäisellä sijalla. Tutkimusmatka ensimmäisille suojelualueille Luonnonsuojelu paasi maassamme virallisesti alkuun vasta itsenäistymisen jälken. Linkolan metsähallitukselle antama selonteko "Suunnitelma luonnonsuojelualueiden erottamiseksi Pohjois-Suomen valtionmailla" joka on päivätty 15. Suojelualueiden perustamista Pohjois-Suomeen pidetään sekä turhana että väestön taloudellisia etuja loukaavana." Todellisuudentajuisena Linkola osasi kuitenkin nähdä, etteivät asukkaiden esittämät haitat aina olleet elintärkeitä: "Taloudelliset edut, JOita väestö otaksuu suojelutoimenpiteiden kautta menettävänsä, ovat osittain todella huomattavia, osittain vähäpätöisiä pikku etuja, osittain myös luuloteltuja; osaksi on näitä etuja varta vasten rauhoituksen torjumiseksi keksitty". Tarvittiin varmaan avuksi runsaasti Lapin valoisien kesäöitten tunteja, kun tuollainen tutkimusmatka osaksi tiettömillä erämaaseuduilla toteutettiin kahdessa kuukaudessa. Kansallispuistojen perustaminen oli edelleen keskeisenä tavoitteena, ja maatalousministeriö ja metsähallitus laativat suunnitelman kahdeksan alueen rauhoittamiseksi Pohjois-Suomen valtionmailla. Tosin jo tutkimusmatkailija A.E. kalastukseen, laiduntamiseen ja heinäntekoon sekä rauhoituksen heille aiheuttavan taloudellisen menetyksen korvaustarve. Näin on ollut asianlaita kaikkialla maailmassa ja niin on meillä Suomessakin. Korkeita ja jyrkkiä metsäja kalliorantoja, pauhaavia putouksia, paljaina paistavia hiekkatöyränteitä, viehkeän kukkarikkaita rantaniittyjä ja ruohoja pensaikkorehevyyttä uhkuvia puronsuita vaihtelee matkaajan silmissä, veneen soluessa eteenpäin syvän laakson jokiuomaa pitkin. Nyt tarvittiin miestä ehdotettujen alueiden tutkimiseen. Hän teki erittäin merkittävän työn kasvitieteellisten julkaisujen tarkastajana ja Luonnon Ystävän kasvi tieteellisenä toimittajana. Se sisältää kuvauksen kunkin alueen sijainnista, maisemista, metsätyypeistä ja muusta kasvillisuudesta, kasvilajiston ja eläimistön merkittävimmistä edustajista, kuten suurpedoista
Näin neuvoteltiin mm. Elän toivossa, että saatu suuri haava elinaikanani korjataan." Luonnonsuojelu oli nyt käynyt entistäkin ajankohtaisemmaksi. Johtavienkin poliitikkojen tietämättömyyttä kuvastaa, että vielä Kuusamon koskisodan aikana 1950-luvulla silloinen maatalousministeri totesi, kun yhdistyksen lähetystö selosti koskien rauhoituksen tärkeyttä: "Tältä kannalta en ole asiaa tullut ajatelleeksikaan." Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisen aikoihin ei siis voitu vedota ihmisen itsesäilytysvaistoon luonnonsuojeluvalistuksessa, elettiin vielä tietämättöminä lähellä uhkaavista teollistuneen maailman katastrofeista. Näin tämä hänelle rakkaassa RajaKarjalassa karujen erämaiden keskellä s1Jaitseva, rehevien letto-ja lehtokorpiensa sekä harvinaisten kasvilajiensa vuoksi arvokas luonnonkeidas tuli mukaan rauhoitussuunnitelmaan. Niinpä vesistöjen saastumisesta puhuttiin yleisölle julkisuudessa vasta 1954 ilmestyneessä luonnonsuojelukirjassani, eikä ilman saastuminen ollut meillä silloinkaan ajankohtainen. Oli siis yritettävä hankkia uusia suojelualueita menetettyjen tilalle niin kauan kuin se vielä oli mahdollista. Rauhanteossa oli menetetty osa vaivalla saaduista kansallispuistoistakin, ja isänmaan jäljelle jääneen osan luonnonarvojen tuhoutumisen vaara oli lisääntynyt, kun maa oli karjalaisten asuttamiseksi otettava entistä tarkemmin käyttöön. Poliittisella kentällä luonnonsuojelu oli tietysti täysin tuntematon tekijä . 1940 ilmenee hänen syvä järkytyksensä: "Voit arvata, että minä puoli-karjalainen olen elänyt viime aikoina kenties synkempiä päiviä kuin moni muu pääkaupunkilainen. Juhlapuheiden suosittuihin aiheisiin kuului edelleen ihmisen sankarillisen taistelun ylistys luonnonvoimia vastaan. Nyt, kun kansalfispuistokysymys ei enää ollut sitomassa voimia, voitiin toteuttaa vireillä ollut ajatus yleisen kansalaisyhdistyksen perustamisesta. Jos joku olisi erehtynyt pyrkimään eduskuntaan luonnonsuojelullisilla ansioillaan, olisi hänet pikemminkin katsottu kypsäksi sijoitettavaksi johonkin muuhun laitokseen. Luonnonsuojelu oli lähinnä aatteellista toimintaa, pyrkimyksenä alkuperäisen luonnon ja sen eliöiden varjeleminen tieteellistä tutkimusta ja kansalaisten luonnonnautintoa varten sekä viihtyisän ja esteettisesti täysipainoisen kulttuurimaiseman kehittäminen ihmisen asuinympäristöksi. Ehdotus valtakunnallisten luonnonsuojelualueiden perustamiseksi oli siis valmiina jo 1926, mutta sen käsittely hallintoelimissä törmäsi moniin esteisiin, ja vasta 1938 eduskunta sääti lain neljän kansallispuiston ja kuuden luonnonpuiston perustamisesta. Luonnonsuojeluyhdistys perustetaan Asian hidas eteneminen johtui osittain siitä, että luonnonsuojelua ei vielä osattu arvostaa valtion päättävissä elimissä eikä kansan tietoisuudessa. . Ihmisen omaakin toimeentuloa ja olemassaoloa uhkaavia saasteongelmia, jotka ovat tulleet jokapäiväisiksi uutisaiheiksi, ei vielä oltu tiedostettu . . Sota vaatii veronsa Suomen Luonnonsuojeluyhdistys oli päässyt ensimmäisen ikävuotensa aikana melko reippaasti alkuun ja voitiin toiveikkaasti katsoa tulevaisuuteen. Yhdistykselle oli suunniteltu tukielimeksi myös neuvottelukunta, johon johtokunta kutsui maan eri puolilta 22 luonnonsuojeluaatteelle myötämieliseksi tunnettua miestä, jotka edustivat eri ammattialoja maanviljelijöistä metsänhoitajiin ja vuorineuvoksiin. 27. Arvokas Oulankajoen alue jäi vielä rauhoittamatta, kun isojako oli Kuusamossa kesken; siitä saatiin päätös vasta 1956. Rauhan ehtoihin kuului vielä hänelle niin rakkaan Karjalan luovuttaminen. Keskeisenä kokoavana voimana oli tietysti Kaarlo Linkola. Oli tehostettava jäsenhankintaa ja valistustoimintaa ja suunniteltava vuosikirjan julkaisemista. ja ymmärsin erinäisten tosiasiain valossa sen syyt. Niin syttyi Talvisota, joka nosti Suomen kansan yksimielisenä taisteluun olemassaolonsa puolesta. Vaikeuksista huolimatta onnistuttiin valtionavun saannissa painatusta varten, ja keväällä 1941 valmistuivat lopultakin Suomen Luonnon ja Finlands Naturin ensimmäiset numerot, jotka kumpikin sisälsivät Linkolan artikkelin "LuonnonSUOMEN LUONTO 4/ 88 47. Haluamme levittää tietoisuutta luonnon suojelemisen aatteellisesta ja käytännöllisestä merkityksestä kaikkiin kansalaispiireihin." Neljän tieteellisen perustajaseuran edustajat tulivat itseoikeutettuina johtokuntaan, lisäksi perustava kokous valitsi kahdeksan muuta jäsentä. Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunnan jäsen Martti Tertti ja kasvitieteen laitoksen assistentti Osmo H. kansalliseksi velvollisuudeksi.'' alkuperäisen luonnon mahtavia näytteitä, on suojelualueita Pohois-Suomeen viipymättä perustettava.'' Linkola liitti metsähallitukselle jättämäänsä selostukseen myös ehdotuksen suojelualueen perustamisesta Hiisjärvelle Salmin pitäjässä. vsk.. viikkoa ennen 13. 3. Näin siitä huolimatta, että tiesin rauhanteon jo n. Kirjeestä 29. " Ei ollut ylioppilasnuorisokaan sen paremmin herännyt ymmärtämään luonnonsuojelua: Ylioppilaslehden haastattelussa rehtori Linkolasta mainitaan vain sivumennen parissa lauseessa. Oli korvaamaton etu, että Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana oli Kaarlo Linkolan kaltainen arvovaltainen, yleistä luottamusta nauttiva henkilö, jolla huolimatta yliopiston rehtorintoimestaan ja monista muista velvollisuuksistaan aina riitti aikaa ja tartuttavaa innostusta luonnonsuojeluun . Luonnonsuojelu käsitettiin vielä pitkään lähinnä luonnonvarojen järkevää käyttöä jarruttavaksi todellisuustajua vailla olevien idealistien ja esteetikkojen harrastukseksi . Porkka kaatuivat monien nuorukaisten lisäksi. luonnon ja maiseman arvojen vaalimisesta teiden rakentamisen ja puhelinlinjojen vetämisen yhteydessä, missä oli tapahtunut paljon pahennusta herättänyttä välinpitämättömyyttä, sekä sovittiin luonnonsuojelutoimenpiteistä ja yleisön käyttäytymisen ohjaamisesta Helsingin kaupungin omistamissa metsissä. Sota vaati uhrinsa myös Kaarlo Linkolan läheisistä työtovereista. Avauspuheessaan Linkola totesi, että yhdistyksen perustaminen tapahtuu samassa aatteellisessa, isänmaallisessa hengessä, jossa luonnonsuojelun esitaistelijat ovat toimineet: "Haluamme tehdä luonnon varjelemisen vaurioilta, jotka eivät ole välttämättö14 mia, kotiseutuja isänmaanrakkauteen vetoavaksi kansalliseksi velvollisuudeksi . Luonnonsuojelua ei vielä myöskään julistettu saarnatuolista, vaan muistan, kuinka muuan teologituttavani kerran sanoi: " Kyllä sinun kelpaa, kun sinulla on niin hyvä puheenaihe siinä luonnonsuojelussa .. Hän johti puhetta myös Helsingin Säätytalossa toukokuun . Tarvittiin siis järjestettyä luorinonsuojeluvalistusta. Kuvaavaa on, että kun yhdistyksen neuvottelukunnan kokouksessa esillä olleesta Turun Ruissalon tammimetsäluonnon turmeltumisesta puhuttiin näkyvin otsikoin sanomalehtien kokousselostuksissa, turkulaiselta taholta järjestettiin Yleisradioon pakinoitsija, joka räikeäsanaisesti osoitti koko uutisen perättömäksi. Mutta syksyllä 1939 alkoivat toteutua ne pahaenteiset silloin niin uskomattomilta tuntuneet aavistukset Suomen mahdollisuudesta joutua sotanäyttämöksi, joita jotkut saksalaiset tuttavani olivat esittäneet paria vuotta aikaisemmin ja joista olin kertonut Linkolallekin. Hänen johdollaan oli turvallista mennä niin pääjohtajien kuin muidenkin valtionhallinnon korkeiden virkamiesten ja Helsingin kaupungin ylimpien päättäjien puheille esittämään luonnonsuojelun toivomuksia; vastaanotto oli aina positiivinen ja ehdotukset otettiin huomioon. Linkolan arvovalta ja monipuoliset yhteydet olivat suureksi avuksi tätä elintä valittaessa. Valmistelu tapahtui neljän tieteellisen seuran, Societas pro Fauna et Flora Fennican, Suomalaisen Eläinja Kasvitieteellisen Seuran Vanamon, Suomen Maantieteellisen Seuran ja Suomen Metsätieteellisen Seuran sekä eräiden asianharrastajien välisissä neuvotteluissa. päivänä 1938 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen perustavassa kokouksessa. 3. Vanamoa edustava Linkola tuli kokoonkutsujaksi sekä sittemmin johtokunnan puheenjohtajaksi. ''Haluamme tehdä luonnon varjelemisen
11. Taistelujen vaimentuminen sodan jähmettyessä asemasodaksi näytti suovan tilaisuuden Itä-Karjalan tieteelliseen tutkimiseen, jossa suomalaisilla oli vankat perinteet viime vuosisadalta. Nyt tiedän edes Sinun olinpaikkasi. Rahoja saatanee arpajaisvaroista. Hänessä yhtyivät pystyvä hallintomies, lahjakas tutkija ja syvällinen kotimaan luonnon ja sen kauneuden ymmärtäjä. tutkimuksista Karjalassa ja Kuolan Lapissa. Erityinen valtiontoimikunta koettaa saada sopivan työnjaon aikaan . " Ryhdymme näinä päivinä organisoimaan Itä-Karjalan tutkimistöitä. kirjoitellut Saksaa varten valistusertikkel., paraikaa selontekoa suomalaisten botaan . D 15. 8. Kuukausia kestänyt sairaus mursi lopulta hänen vastustuskykynsä, ja hänen elämänsä niin kirkkaana palanut liekki sammui kesken parhaan miehuuden . Tärkeä rauhoitus." Kohde oli tilanomistaja Valter Printzin maalla sijaitseva vuorijalavalehto, jossa kasvaa mm . ,, ; ,.. vsk. Toivottavasti saat jotain prässiisi, edes matkamuistoja, vaikkapa vain tav. Kaarlo Linkola jätti meille velvoittavan muiston suoraselkäisestä suomalaisesta miehestä, joka tinkimättömästi toteutti kutsumustaan. Vanhimman pojan menettämisen aiheuttaman surun lääkkeenä on työ. Hän kirjoittaa 2. 1941 päivätty postikorttinsa kuvastaa tilannetta: " H. Lieneekö ketään ystävistä siellä jäljellä. jäkäliä ja sammalia." Työn on jatkuttava Pian Kaarlo Linkolan perhe joutui kokemaan sodan säälimättömän ankaruuden samoin kuin niin monet muutkin suomalaiset: Anssi-poika kaatui taistelussa. Se rauhoitettiin lääninhallituksen päätöksellä 17. Kuvassa hän on veljensä Yrjö Linkolan (toinen vasemmalta) kanssa matkalla tutkimaan Kilpisjärven seudun luontoa samana kesänä. Hän teki mm. Niin oli taas päästy alkuun rauhan askareissa, mutta jo kesäkuussa 1941 alkoivat sotatorvet jälleen soida . , , .. Linkola kirjoittaa 18. SUOMEN LUONTO 4/ 88 47. Linkola piti mahdollisuuksien mukaan yhteyttä eri rintamanosilla taisteleviin kasvitieteilijöihin ja avusti ulkomaisessa kulttuuri propagandassa. Hänen 20. Kaarlo Linkola tutki kesällä 1925 Pohjois-Suomen luontoa. Kaarlo Linkolan mieli palaa päästä tutkimaan Itä-Karjalan kasviaarteistoja, joihin hän jo nuorena miehenä oli yrittänyt tutustua. "';(.>";, C ..,. Myös luonnonsuojelusta Linkola tuntee huolta. Kpk 1, 4141) olleen Sortavalaa valtaamassa. Hyvin tuntuvat asiat sujuvan, vaikkakin hitaasti. 1941 : " Luonnonsuojeluasiat valitettavasti taas lepäävät. Itse olen mm . 8. Anssi-poikani on Viteleen suunnalla. metsähallitukselle selvitykset ensimmäisten luonnonsuojelualueiden perustamiseksi valtionmail/e. 1945. . Hän sai tyytyä vain antamaan sairasvuoteeltaan ohjeita tutkimusmatkaa valmisteltaessa, hän, Karjalan luonnon paras tuntija. Kotilainen ja Mölder lähettivät yhteisen kortin jostain Suistamon seuduilta . Muista tiedän Pankakosken (os. Virolaisten kohtalo huolestuttaa. . Kaarlo Linkola lukee oppilaidensa väitöskirjojen luonnoksia. Mutta "ars longa, vita brevis ." Tätä toivematkaa ei kohtalo Kaarlo Linkolalle suonut. Hän kyselee tietoja isosorsimon lisäksi myös litteänurmikasta (Poa compressa) sekä pakkastalven puiden ja pensaiden silmuille aiheuttamista vauroista, joista hän kirjoittaa tutkimuksia, ja hän toimittaa Luonnon Ystävää. V. Yhden Ulmuslehtorauhoituksen sain kuitenkin lupaan Vihdissä. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys menetti hänen mukanaan kunnioitetun ja arvovaltaisen johtajan, joka kaukonäköisesti tajusi luonnon suojelemisen tieteellisen ja yhteiskunnallisen merkityksen yhä teknillisemmäksi kehittyvässä maailmasm. suojelumme kehityksestä". 1941. 12. Hustich on Hangon puolessa, Kalela Taavetissa. Kunpa Sinäkin vapautuisit töihin mukaan." Tie luvattuun maahan näytti siis olevan vapaa. Matkantekoa avittavat paikalliset veneensauvojat. Yhteydenpito jäi taas kenttäpostin varaan . Lämpimät kiitokset kirjeestäsi. Tieteellisen työn on jatkuttava sodasta huolimatta. nurmilaukkaa, sm1Juurta ja vuohenkaalia
Aika oli senkin näyttävä. .. Näitä pohtii Teuvo Suominen artikkelissaan, joka pohjautuu pitkälti kirjoittajan omakohtaisiin mui~toihin ja näkemyksiin luonnonsuojeluliiton historiassa merkittävästä ajanluyhdistys oli kaapattu professoreilta nuorempiin käsiin, uudessa hallituksessa oli monia minunkin tuttujani. Keulakuva tosin kummastutti: Mitä yhteistä voi olla luonnonsuojelulla ja hyönteistutkija Pekka Nuortevalla. Milloin osoitettiin mieltä Vietnamin sotaa vastaan, milloin taas kannettiin pilakuvia Ronald Reaganista, yliopiston ylimmästä esimiehestä. Kansa oli herännyt vaatimaan tietoa ja toimintaa, sillä koneet ja myrkyt jylläsivät kenenkään estämättä metsissä, soilla, vesistöissä, pelloilla ja tehtaissa. Kummastelin sikäläisen yliopiston reipasta meininkiä, jolla avoimesti pyrittiin muuttamaan maailmaa. Katuvieren toisinajatteleva täti, joka käsilaukkuaan heilutellen huuteli mielenosoittajille, lensi monen käden heittämänä lähimpään uima-altaaseen ja nousi sieltä kuiville yhtä monen käden auttamana, litimärkänä, muta nauravana! Hippikansalle luonnonsuojelu oli yhtä itsestäänselvä tavoite kuin rauha, rakkaus, mustan rodun tasa-arvo tai hamppupiipullisen luoma keinotekoinen mielenrauha. Ja ympäristökonferenssi sai seuraajia elintarvikekokouksia, väestökokouksia, energiakokouksia, merikokouksia .. Vielä vihaisempia olivat ihmiset, jotka kyselivät vastuullisten viranomaisten nimiä ja puhelinnumeroita. "Ai että vesiensuojeluosastolle, kuulkaa minä olen täällä melkein yksin ja minunkin pitäisi olla jo kotona, minähän olen vain osaaikainen" . Soittajat olivat vihaisia, kun eivät saaneet apua ongelmiinsa, kuka likaiseen mökinrantaansa, kuka älyttömän tiehankkeen torjuntaan, kuka liian myöhäisten pääskysten muutto-ongelmiin. Monet kerrat mietin, miksi Suomen luonnonsuojelu piileskeli Säätytalon hämärissä saleissa arvovaltaisten professorien kumppanina, eikä hiukkaakaan koskettanut nuorisoa. Mallia näytti myös sikäläinen kansalaisjärjestö, Svenska Naturskyddsföreningen, jonka mahtavana voimannäyttönä oli aloite järjestää Tukholmaan maailman ensimmäinen kansainvälinen ympäristönsuojelukokous. Sitten sain kirjeen Urpo Häyriseltä. Ympäristönsuojelu on, jos mahdollista, vielä ikävämpää. Soittajien päähän ei näet millään mahtunut, että Suomessa ei todellakaan ollut minkäänmoisia viranoma1s1a, joiden puoleen olisi voinut kääntyä ympäristöpulmissa. Luonto on iloinen asia, luonnonsuojelu taas raskasta ja ikävää. vesihallitus esiasteineen sekä metsähallitus aivan yksioikoisesti luonnonja ympäristönsuojelun periaatteita vastaan . Mallin paremmasta osoitti Ruotsi, jonka luonnonhoitovirasto jo toimi täydellä vauhdilla. Sellaisen viraston alkiokin, ympäristönsuojelun neuvottelukunta, perustettiin vasta 1970. Suomen luonnonsuojelun vallankumous Reilut kaksikymmentä vuotta sitten opiskelin ympäristömyrkkyjä Kaliforniassa. Kunnianarvoisa Suomen Luonnonsuoje16 Millainen oli luonnonsuojeluliikkeen tienraivaajan osa 70ja 80-luvulla, millainen sen tulisi olla tästä eteenpäin. Sinne hakeutuneet kehitysmaiden edustajat toivat julkisuuteen kehitysmaiden ongelmat, joista teollisuusmaissa ei silloin tiedetty vielä mitään. Se pidettiinkin kesällä 1972. Tilanne saneli nuoren ja hyvin vähäväkisen Suomen luonnonsuojeluliiton tavoitteet. hallinnonalakseen 1983. Puhuttiin punapuiden puolesta, vastustettiin Kolorado-joen patohankkeita, pohdittiin, miten saataisiin kaupunkien ilma taas hengityskelpoiseksi. Vanhastaan tosin toimi omalla ahtaasti rajatulla alallaan valtion luonnonsuojelunvalvoja. Suomalaiset kokousedustajat palasivat TukholmassuoMEN LUONTO 4/ 88 47. Y mpäristönsuojeluosasto perustettiin 1973 sisäasiainministeriön yhteyteen ja ympäristöministeriö omaksi Luonnonsuojeluliikkeen painostusvoimaa on tarvittu, jotta suojelualueverkkomme on saatu kehittymään. Kuva kansallispuistomielenosoituksesta vuodelta 1978. Teuvo Suominen SuoIDen luonnonsuoje Takavuosina joku liikkeemme veteraaneista taisi olla jompi kumpi Linkolan veljeksistä muistutti siitä, että luonnon ystävänä oleminen on vallan muuta kuin luonnonsuojelun ystävänä oleminen. vsk.. Kuumeista ja kiireistä, ihmisiä lappaa sisään enemmän kuin mahtuu, puhelin soi ja soi ja soi ... Muilla tahoilla taas tekivät ratkaisujaan mm. Kaikkeen yrittää vastata Eini Nordman, nyt jo manalle mennyt luonnonsuojelutyön peruspuurtaja. mutta molempiin on nykymaailmassa pakko. ''Vesiensuojeluosastolle" Eurooppalainen luonnonsuojeluvuosi 1970, Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto Fredrikinkadulla. Tukholman kokous oli käännekohta monessa mielessä
Osa vesistöistä on puhdistunut, jokunen koskikin on säästynyt. Pekka Nuorteva kävi elohopean merkeissä sinnikästä yhdenmiehen sotaansa, vastassaan rintama, johon kuului yhteiskunnan vaikutusvaltaisinta eliittiä lääkäreitä, liikemiehiä ja byrokraatteja. On jo vaikea kuvitella Suomesta paikkaa, tilannetta tai asiaa, jolla ei jo olisi omaa valvojaa tai tarkastajaa. Luonnonsuojeluliiton nimi oli esillä päivittäin, enimmäkseen myönteisessä hengessä. Liiton jäsenkunta, työn arvostus, oma ministeriö ja muu virkakunta, budjettivarat, kirjallisuus, julkisuus kaikki ovat varmasti runsaammat kuin kukaan uskalsi tuolloin toivoa. Poliittisesti aktivoituva jäsenkunta näet velloi jo myrskyä enteillen. Luonnonsuojelukin on päässyt kabinettipolitiikan osaksi. Aika on nyt toteuttanut, jopa ylittänyt ne tavoitteet, jotka liitto asetti syntyaikoinaan 1960ja 1970-lukujen taitteessa. Luonnonsuojelun edustaja SUOMEN LUONTO 4/ 88 47. Innostus, yliopistojen ja Vanhankin valtaus, opetuksen uudistus, sukupolvien ja -puoltenkin välinen tasa-arvo, pyrkimys oikeudenmukaisempaan ja elinkelpoisempaan maailmaan. Miten tähän tultiin. Toimintamalleja tärkeämpää taisi olla itseluottamuksen koheneminen: Me huolestuneet emme olekaan höyrähtäneitä hulluja, jollaisiksi luonnonsuojelijat silloin Suomessa herkästi katsottiin. Harri Dahlström oli kuten edeltäjänsäkin merkillisesti selvillä siitä, mitä konnuuksia oli kulloinkin tekeillä virastoissa, yhtiöissä ja yhteisöissä. Niiden aikana koko muukin Suomi on siirtynyt kilttiin konsensukseen. Matti Lähdeoja joutui syyhyttä saunaan; pahaaaavistamaton ja sopuisa mies sai niskoilleen koko riitelevän herhiläislauman. Suojelupäätös, -laki ja -asetus toisensa jälkeen on nuijittu pöytään. Kansallispuistoja on perustettu. Ja kas, linjariitoja ei ollutkaan, kun jätettiin kaunat oven ulkopuolelle ja puhuttiin asioista. Merkillisesti näyttää siltä, että luonnonsuojelun piiriin tuolloin hakeutuneet ihmiset yhäkin ovat kuviossa mukana, mutta nyt työpaikoiltaan käsin, kukin yhteiskunnalliseen lokeroonsa juuttuneena. Myrkky toisensa jälkeen on torjuttu. Sama railakas meno, johon minä sain ensikosketuksen ulkomailla, oli todellisuutta myös Euroopassa. liitto eilen, huoinenna jaksosta. Liiton kaunosielut palautettiin kerran toisensa jälkeen maanpinnalle kuvitelmista, että kaikki tahot olisivat aina luonnon ja uhanalaisten puolella. Mutta monen kansainvälisen työryhmän koulima puheenjohtaja osasi ottaa tilanteesta sen kaiketi ainoan hyödyn, minkä siitä oli saatavissa: Hän istutti riitapukarit yhteisiin työryhmiin laatimaan liitolle ohjelmia. Helppo vastaus otsikon kysymykseen olisi: ajan henki. uskaltaa jo aukaista suunsa melkein seurassa kuin seurassa. vsk . Eero Paloheimon hirtehisesti haikailemia vapaa-ajan tarkastajia17. ta palavin silmin. Suomeen se saapui myöhemmin kuin Amerikkaan tai Pariisiin, mutta saapui kuitenkin. Lisäksi liitto sai juuri oikeåan aikaan käyttöönsä Dahlströmin suvereenin taidon paimentaa joukkoja. Kuka purjeena, kuka kiviriippana tai peräti tulppana, mutta mukana kumminkin. Jako kahteen oli jyrkkä: toisella puolella sana "edistys", toisella joku muu, jonka olemusta kukaan ei vaivautunut määrittelemään. Hämmästyttävää on sekin, että liiton johtoon on aina iöytynyt henkilö, joka on hyvin suurella henkilökohtaisella panoksellaan vastannut johonkin ajankohtaiseen haasteeseen. Lisättiin yhteyksiä viranomaisiin, vaikka muisteltiinkin aina korostaa itsenäisen kansalaisjärjestön vapautta. Tämän puheenjohtajan kuuluva ääni havaittiin hyödylliseksi vielä myöhemminkin, kun vuosikokousten linjariidat kuumensivat tunnelmia Säätytalon kaikuvissa saleissa. Hän työskenteli Suomen Luonnon toimitussihteerinä ja 1972-1981 lehden päätoimittajana. Mutta myrkkyvoittoakin tärkeämmäksi taisi muodostua yhteistyö tiedotusvälineiden kanssa ne oppivat edes muutaman vuoden ajaksi, että totuuden ääni ympäristöasioissa ei välttämättä kuulukaan yhteiskunnan huipulta. Vuorossa oli Rauno Ruuhijärven virkamieshallitus, useampikin . Soita ja kosteikkoja on saatu turvaan. Ohjelmillakin on yhä arvonsa. Uhanalaisia lajeja on suojeltu. Alan hallinto on paisunut ohi kaikkien odotusten eikä luonnonsuojelujärjestön ääntä juurikaan voi erottaa virkamiehen äänestä. Teuvo Suominen on vapaa toimittaja, joka vaikutti 70-luvulla merkittävästi luonnonsuojeluliitossa. Erilaisia yhteiskuntanäkemyksiä edustavat ihmiset oppivat sietämään toisiaan, jopa toimimaan yhdessä. Totuttiin ajatukseen, että ympäristöstä ymmärtävät muutkin kuin biologit. Olli Ojalan puheenjohtajuus kouli liittoa sisältä päin. Monen muun järjestön tavoin liitto oli 70-luvulla ajautunut tilanteeseen, jossa sääntöjenmukainen toiminta oli toisarvoista; ensisijaisesti oli "väärän linjan" nujertaminen keinoihin katsomatta
Heille liiton tulisi avata mahdollisuudet tukea luonnonsuojelutyötäesimerkiksi lahjoituksin. Joka kysymyksen ympärille löytyisi käden käänteessä kokonainen liuta asiantuntijoita. Puuttuu lähimmänkin tulevaisuuden visio elinkelpoisesta Suomesta ja maailmasta. Meillä on mahtava ympäristöministeriö, mutta korkeakouluissa vain 1-5 henkeä kussakin . Korkeakoulut eivät pysty tuottamaan _esimerkiksi niin paljon ympäristönsuojelun asiantuntijoita kuin tässä maassa eri tehtäviin tarvittaisiin. Luonnonsuojeluliikkeestä löytyy tietoa ja siksi sen tulisi edistää tärkeitä ympäristötutkimuskohteita. Hän on luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja. tönsä purkamista. Yhdistykset on muokattava mahdollisimman monipuolisiksi. D SUOMEN LUONTO 4/ 88 47. Tavoitteet löytää kun ottaa todesta lähimmän päivälehden uutiset. Yhtä vain puuttuu. Jokainen tietää taustan noille ennusteille, joiden nimet kalskahtavat komeasti Metsä 2000, Maatalous 2000, Energia, Tie... Happamoituminen, ilmansaasteiden kaukokulkeutuminen ja kasvihuoneilmiön uhka ovat vakavia ongelmia, jotka on pystyttävä torjumaan kansallisia suojelukohteita unohtamatta. Nyt kehitys tuntuu jopa päinvastaiselta: on yhä kapeammin toimivia yhdistyksiä. Uusi kierros edessä. Jos historia toista1s1 itseään, nyt olisi uuden vallankumouksen aika. vsk.. Niiden mukaanhan energiankulutuksemme kasvaa loputtomiin, vaikka väki vähenee. Paikalliset ongelmat vetävät ihmisiä mukaan toimintaan. Tietenkin ne kaikki ovat jo nyt mukana Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnassa, samoin ympäristöministeriön listoilla. Jos maailma olisi sama kuin liiton perustamisen ai• koihin parikymmentä vuotKatse eteenpäin: ta sitten, luonnonsuojeluväki voisi jo hengähtää, kenties jopa harkita järjesMinkä puolesta, mitä vastaan ja miten. Hajakuormitus, freonit, kloorifenolit, jätteet, raaka-aineet... Hiilidoksidikysymys sanelee suhteet fossiilipolttoaineisiin, Tshernobyl ydinvoimaan. Luonnonsuojelujärjestöjen tulisi kehittää ennenmuuta toimintatapojaan paikallisten ongelmien ratkaisemi•seksi. Suurella yleisöllä ei ole kuvaa luonnossa tapahtuvista muutoksista ja jopa totaalisesta tuhosta, mitä aiheutetaan. Meiltä puuttuu realistinen vaihtoehto niille katteettomille ja elinkelvottomille visioille, joita eri viranomaisemme nyt solkenaan suoltavat. D HARRI DAHLSTRÖM työskentelee ylitarkastajana maaja metsätalousministeriössä. Hyvin erilaisille ihmisille on kyettävä tarjoamaan toimintamahdollisuuksia. Luonnonsuojelutyön muotoja kehitettäessä ovat paikallisyhdistykset avainasemassa. Hän on luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja. Geeniteknologian lupaukset antavat lisäpuhtia vaatimuksille kaikkien lajien suojelemiseksi, geneettisten luonnonvarojen varjelemiseksi. On valvottava, ettei tyyppilannoitteita levitetä metsiin, koska typpipäästöt vaikuttavat jo ilmansaasteiden kautta. Yliopistoissa tehtävät tärkeätkin tutkimukset tahtovat hautautua ihmisten ulottumattomiin. Metsiin kohdistuu useita paineita: oma teollisuutemme saastuttaa ja tehometsänhoidon toimenpiteet vaikeuttavat metsien tilaa. Vanha kaarti ulos, nuoret voimat sisään, uusi vauhti päälle uusien tavoitteiden merkeissä. Sitä pitäisi pohtia laajemminkin. Sen jälkeen kielteisetkin ilmiöt vähitellen tulevat esiin ja voidaan herättää ihmiset kysymään: miksi. Happosadekysymys edellyttää uudenlaista energia-, metsä-ja liikennepolitiikkaa. Kaikki luonnonystävät eivät halua tai voi osallistua aktiiviseen toimintaan. Se taas f--------------.--------------r--------------. Vasta laaja tiedotus ja yleinen mielipide saa usein aikaan parannuksia. Luonnonsuojeluliikkeen tulisi myös vaatia ·korkeakoulujen ympäristönsuojeluopetuksen tilan kohottamista. Luonnonsuojelijoiden on tartuttava yleismaailmallisiin ongelmiin, joista päällimmäiseksi nousevat ilmansaasteet. edellyttäisi, että luonto olisi taatusti turvassa, ympäristö elinkelpoinen hamaan tulevaisuuteen. Yleinen informaatio ja aloitteellisuus ovat tärkeitä, ·koska luonnonsuojeluliikkeen tehtävät lisääntyvät kaiken aikaa. D PEKKA NUORTEV A on professorina Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitoksella. Tämä on tietenkin haaste liiton koulutukselle: on pystyttävä kouluttamaan erilaisten toimintojen vetäjiä yhdistyksiin. Tarvitaan luontoon kohdistuvaa myönteistä toimintaa. Omilla nurkilla havaittu luonnon uhka herättää ihmiset. Eikö luonnonsuojeluliike voisi esimerkiksi mennä paikallisradioihin, jotka tavoittavat laajan yleisön. Ne ovat perässä roikkumisen seurausta, yksioikoisia jat18 ANNIKKI TOLPPANEN on Vuotos-liikkeen johtohahmo ja Pelkosenniemen luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. kin on jo liikkeellä. Luonnonsuojeluliikkeen tärkein tehtävä on metsien pelastaminen metsäkuolemalta. Metsäkysymys on myös maailmanlaajuinen kysymys: sademetsät vähenevät, mutta ovat erittäin tärkeitä koko maapallon elämälle. Ravintoa tuotetaan yhä enemmän yhä pienemmillä pinta-aloilla, metsät muuttuvat immuuneiksi hapoille ja otsonille. Toimintatavoista aktiivinen tiedottaminen korostuu tulevaisuudessa. Happamoituminen muuttaa luontoa, maaperaa, metsiä, vesiä kaikkea vääjäämättömästi. Yhteinen yhteiskunnallinen ongelma on se, ettei nucrta polvea kiinnosta minkäänlainen järjestötoiminta. Toisaalta ihmiset pitäisi saada itse tekemään jotain, vaikka retkeilemään tai talkootöihin
Luontovalistusta tiedotusvälineiden kautta tulee tehostaa. Hän on luonnonsuojeluliiton ruotsinkielisen sisarjärjestön, Natur och Miljön, puheenjohtaja. Myönteistä luontoharrastusta voidaan edistää mm . Toiminta on pakostakin entistä kansainvälisempää mm. elämyksellinen toiminta, kuten retket ja kuluttajavalistus jokapäiväisissä asioissa Kierrätysliikkeen tapaan . Kysyimme muutamilta luonnonsuojelijoilta, mitkä ovat luonnonsuojeluliikkeen tärkeimmät tehtävät tulevina vuosina ja millaisia toimintamuotoja ja -tapoja luonnonsuojelujärjestön tulisi kehittää ihmisten innostamiseksi mukaan työhön. Pekka Kuusi on etsinyt Suomelle paikkaa ihmisten maailmasta, Kyösti 19. D AN AMARI MARKKOLA on tutkimustehtävissä työskentelevä biologi, joka on toiminut aktiivisesti luonnonsuojelun puolesta Oulussa. HENRIK ÖSTERHOL!\f työskentelee Vaasassa Abo Akademin lehtorina. On tärkeää järjestää esimerkiksi retkiä ja esiintyä siellä missä ihmiset liikkuvat. Alkuperäisestä luonnosta meidän tulisi saada säästymaan arvokkaimmat alueet tuleville sukupolville. Kehitysmaiden ympäristöongelmat ovat myös entistä enemmän esillä. Meidän tulee esittää filosofia ja kohteet, joiden pohjalle poliitikot voivat rakentaa valtakunnallisen luonnonja ympäristöpoliittisen ohjelman. D SUOMEN LUONTO 4/ 88 47 . Tärkeitä to1mmtamuotoja ovat mm. Ympäristötietokeskukseen ja ympäristöntutkimusrekistereihin. Paikallisyhdistyksillä on oltava valmiudet tarttua kaikenlaisiin asioihin. Taustapapereitakin on kertynyt, Pentti Linkola on useammin kuin kerran hyvin konkreettisesti unelmoinut paremmasta maailmasta, Georg von Wright on pohdiskellut sitä teoreettisemmin. Katsaus lähitulevaisuuteen olisi vähintä, mitä voisimme tehdä kuljettaaksemme eteenpäin sitä viestikapulaa, jonka jo Tukholman ympäristökonferenssi meille luovutti. Luon: nonvaroja säästävien elintapojen ja tekniikan vaihtoehtojen esittely, kierrätyksen edistäminen ja jätehuollon mahdollisuuksien hyväksikäyttö niitä luonnonsuojeluväen tulee vaatia. Luonnonsuojeluliikkeen tulisi tarttua paremmin ainakin metsäpolitiikkaan ja entistä monipuolisemmin myös energiapolitiikkaan, jossa muutaman vuoden sisällä ratkaistaan viidennen ydi nvoimalan kohtalo. Muussakin mielessä aika on kypsä. Myönteisen luont_oharrastuksen kehittely ja kansainvälisen toiminnan tehostaminen ovat lähitulevaisuudessa haasteita. Motivoiduimpia t01m1maan lienevät ne, jotka ovat törmänneet ympäristöongelmaan omassa elämässään. D keita sille kaikelle, joka on saattanut meidät nykytilanteeseen. liitto on tietyllä tavalla jo tähyillyt tulevaisuuteen. Aktiivista yhteistyötä pitää lisätä myös rajojen yli naapurimaitten kanssa. Vihreän liikkeen puoluesekoilut ovat horjuttaneet sen arvovaltaa; Suomen luonnonsuojeluliitolla vielä lienee luottoa. Kansainvälistä toimintaa voitaisiin kehittää paikallisyhdistysten ja kehitysmaiden pienten ympäristöjärjestöjen välillä. Niiden nieleminen vastaan panematta tarkoittaa, että hyväksymme ilmaston ja ilmakehän arvaamattomat muutokset, alistumme elämään plutoniumtaloudessa, kasvavien kemikaalimäärien keskellä, siunaamme luonnonalueiden jatkuvan supistumisen ja lajiston köyhtymisen siitäkin huolimatta, että väkilukumme väitetään jopa supistuvan! Näyttää selvältä, että tämän päivän leväperäisyys na1ssa as101ssa kostautuu jo huomispäivänä poliisivaltiona, jossa on pakko säännöstellä kaikkea. Luonnonsuojeluliiton aluekeskuksiin tulisi perustaa ympäristötietopankit, joilla olisi yhteydet mm. perheja talkootoimintaa kehittämällä. Metsäpolitiikan ohjenuorana pitäisi olla luontoa säästävät metsänhoitotoimet. Yhdistysten on kehitettävä yhteistyötä mahdollisimman monien oman paikkakunnan järjestöjen kanssa laajan kansalaistoiminnan käynnistämiseksi . On tärkeätä vaikuttaa luonnonsuojelulakeihin, jotta ilmansaasteja vesiensaastepäästöt alenevat. vsk. Meidän tulee saada viranomaiset ja teollisuus ymmärtämään, että kehittynyt ympäristötekniikka on huomenna ulkomaankaupan valtti eikä jarru. Miksi ihmeessä juuri luonnonsuojeluliitto moiseen suururakkaan. Pysyviä muutoksia voidaan saada vain lakeihin vaikuttamalla. MARJAANA NÄRHI on peruskoulun opettaja Lappeenrannasta ja luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen. Luonnonsuojeluliikkeen tulee saada yhteiskunta oivaltamaan, että 997 sukupolvea ennen meitä ovat osoittaneet ihmiskunnan tulevaisuuden edellytyksiksi raikkaan ilman, puhtaat vedet ja myrkyttömät maat eikä suurta energiaja tavaratuotantoa. Mehän olemme köyhiä, me olemme syrjässä ... Tiedotus on tärkeää hankittaessa ihmisiä toimintaan. Vuosikymmenen ikäiset ohjelmat yhdistettynä tuoreempiin katsauksiin olisivat hyvä pohja. Ottamalla kantaa energiapolitiikkaan, liikennepolitiikkaan, jätehuoltoon jne. Hapanta laskeumaa tulee torjua myös liikennepolitiikkaan vaikuttamalla. Ei tietenkään yksin, mutta kukapa muukaan, suomalaisesta luonnostahan on kysymys, suomalaisten oman ympäristön suojelusta. Myöhemmät kokoukset, Itämeri-sopimukset ja asiakirjat kuten Maailman Luonnonsuojelun Strategia ja Brundtlandin raportti, edellyttävät samaa. Toimintatavoissamme tulee korostaa enemmän luonnonsuojelun "iloisia puolia" tuoda esiin tavoitteitamme ja saavutuksiam me. ilmansaasteiden kaukokulkeutumisen vuoksi
Kysym ys kansalaistotteAika toi vaihtoehtoliik lemattomuudesta, jopa sen keen toisensa jälkeen. ka on uudistanut koko yhMutta nykyaikaisempi teiskuntaa. viranomaisten arvostelua. Jos he josvoimakkaammaksi kuin sain vaiheessa loukkaantuimitä se todellisuudessa on vatkin, he nielivät arvokollut. Tai tuore tutkimus, jonka mukaan suomalaiset koululaiset ovat kansainvälisessä vertailussa aivan hännillä, kun on mitattu lasten tietoja fysiikasta, kemiasta ja biologiasta. Se voisi olla omiin uudistuviin luonnonvaroihinsa turvaava, pitkälle teollistunut sivistysvaltio. Suomellahan olisi kaikki edellytykset ympäristönsuojelun mallimaaksi. Eiliene koskaan kokenut. taja sätti tuoreeltaan SuoJa jos joku määrä rahaa meen perustetun Sateennyt virtaakin köyhempien kaari-ryhmän johdon. Ja olisi voinut yhteiskuntanäkemys lienee liiton tuella yltää enemjo näilläkin tahoilla saanut päänkin. Itsekritiikin aika Miten paljon syitä löytyy liiton sisältä. Suomussalmi. Siksikö puhe luonnon ja ihmisen suhteista on kärpäsen surinaa kasinotaloudessa elävän juppikansan korvissa. Toki kuultiin vielä vuosia myöniillä on ollut ahtaasti rajahemminkin, jopa ympäristut puolensa, mutta sama!tönsuojeluviranomaisten la sellaista ulottuvuutta, josuusta. Muiden tekemä työ tämän lehden toimituksesoli päivänselvästi pelkkää ta. kaunat myrkyttivät yhteisJostakin tällaisesta saattyötä vielä vuosia myöhemtoi olla kysymys, kun kermin. Kuitenkin esimerkiksuusta, että nuoren luonsi EVY:n näkökulma joisnonsuojeluliiton ei pidä kusakin kysymyksissä on ollut vitellakaan saavansa valtioavarampi kuin SLL:n, onnapua, jos sen puheenjohhan energia yhteiskunnan taja jatkaa julkisuudessa keskeinen hyödyke. Yhlievimmistä muodosta, voi den asian liikkeiksi niitä olla vaikea. kö liitto pikemminkin Pluspuolelle voitaisiin jotaosoittaisi vahvuuttaan olekin kirjata, jos ympäristömaila valmis yhteistyöhön tieto olisi tuolloin löytänyt jokaisella rintamalla, myös tiensä puolueohjelmiin, ennakkoluulottomin keimutta onko se. Ulkoiset edellytykset olisivat hyvät nekin. Vai ottaako hän yhä todesta Maamme-laulun sanat "on maamme köyhä, siksi jää" ja kuvittelee ettei meillä, maailman rikkaimpiin kuuluvalla kansalla, ole muka varaa edes kokeilla tiennäyttäjän osaa oloissa, joita suotuisampia ei maapallolla ole. vs k.. Aloittaisinko siitä veteraanipolven pettymyksestä, minkä uudenlaisen ympäristönsuojelun esiinmarssi aiheutti yli kaksikymmentä vuotta sitten. Näihin kun tietäisi vastaukset, voisi ehkä myös ymmärtää Suomen roolittomuuden kansainvälisessä ym päristöyh teistyössä. kaista työtä. Jäseniä romää pidetään esimerkiksi pisi, aivan turhaan. Kaikki vanhan polven luonnonsuojelijat eivät olleet yhtä vireitä, joustavia ja avarakatseisia, kuin esimerkiksi Reino Kalliola, iilo Söyrinki, Valter Keltaas sillä tavoin yksipuolistikangas, Torild Brander, ta , että liitolta on odotettu Ilmari Hustich ja monet kohtuutonta mukaantuloa muut todella pitkän päivärahavaroin ja henkilöretyön tehneet Suomen luonsurssein. Yksityisajattelijoista ei Suomessa koskaan ole ollut puutetta, ja nykyisten tietoyhteyksien aikana nuo ajatukset eivät ole edes kovin yksityisiä. Tai Koijärvi. Pullainen muiden mukana luonnostellut meille kestävää energiatulevaisuutta. Aika vaati uusia aatteita, mutta vallansi irto olisi voinut tapahtua ''verettömämmin'' . LappajärSamanlaisia äänenpainoja vi. Liiton piimaan omaa salonkikelpoirissä sen tuloon suhtaudutsuuttaan, tiettyyn karanteetiin erittäin penseästi, ja niin on perusteet. Oman kokemukseni valossa uskon, että liitolla on vakavaa aihetta kriittiseen itsetutkiskeluun. Vastapainoksi voi sitten kummastella, miksi juuri Suomi on heittäytynyt kulutushysterian kurimukseen vieläkin estottomammin kuin muut pohjoismaat. Tilaa on, ravintoa, raaka-ainetta, tietoa, koulutusta, kielitaitoa, kansainvälisiä suhteita, energiaa, kekseliäisyyttä, luovuutta, pitkäjänteisyyttä, vakavuutta. Ainokainen Nobel-tiedemiehemmekin to1m1 kuin sattumoisin alueella, joka on nykymaailmassa mitä ajankohtaisin: A.I. Liittoa on luultu non suojelijat. D SUOME LUO NTO -1/ 88 -17. ei ole merkkejä sellaisesta. Antaneeko osavastauksen taannoinen OECD:n raportti, jonka mukaan Suomen viranomaiset levittävät huonosti tietoa ympäristöasioista. ulkonäkönsä, vaatteidensa Muutamaa vuotta myötai keinojensa vuoksi sahemmin Suomi sai oman lonkikelvottomana ja liitto Maailman Luonnon Sääjuuri valmistautuu testaatiön rahastonsa. tää olevan huonossa huuPoliittispohjaista kähidossa liiton edustajien punää 1970-luvulla jo esitteheenvuoroissa, vaikka salinkin mitään yhtä haimat ihmiset toimivat samovaannuttavaa vaihetta Suojen paamaanen hyväksi men luonnonsuojeluliike ei molemmissa liikkeissä. .. On myös lä himenneisyydessä saatua kokemusta pulakauden ongelmista ja niiden si nnikäästä selvittämisestä. jalansijaa. Vieläkö nykypolvenkin suomalainen häpeilee maatiaisen sukujuuriaan. Jo Eurooppahelposti sanottiin, mutta laisena luonnonsuojeluvuosamaahan on sanottu myös tena 1970 kuulin kansliaSuomen luonnonsuojeluliipäällikön arvoisen juristin tosta. kaasti harminsa ja jatkoiJonkinasteisella varovaivat vakaum uksensa musuudella on joskus syynsä. Ja ellei olekaan, Niiltä osin kuin olen itse niin liitolle kai sopisi tietty ollut mukana seuraamassa, tienraivaajan rooli myös olen aina saanut todistaa tällä rintamalla, nyrkkien liiton linjan penseyttä, kyheiluttelu sellaiseen tyyliin, vyttömyyttä yhteistoi minettä elintila pysyy ja kastaan. Taaskin turhaan, sill ä ran oli muka salattava seliitolla ei ollut meneillään kin tosiasia, että Ville eikä edes suunnitteilla minKomsi soitti Koijärven käänlaisia kilpai levia projoukkonsa kokoon juuri jekteja. Tähän kysymykseen vastatkoon joku, joka tietää nykytilanteen minua paremmin. Miksi juuri meillä on isänmaallista tuhlata öljyä, lämmittää sähköllä, syödä ulkomaista kalaa tuhansien järvien maassa. Silloin olisi luonnollamolemminpuolista, joskus kin enemmän toivoa. Tiedossani noin. Miksi viranomaisemme suhtautuvat sen vaihtoehtoihin niin pilkallisesti, että yhtä ylim ielistä asennetta ei löydä Yhdysvalloista eikä Burkina Fasosta. Virtasen mallin mukaisessa maataloudessa nähdään lupauksia ratkaista eroosion, energian ja elintarvikkeiden ongelmia. Miksi Suomi ainoana pohjoismaana vielä puhuu vakavissaan ydinvoimasta tulevaisuuden energianlähteenä. Toki se on usein ollut vaa. Voisiko jumi Suomesta nousta se nykyhetken nobelisti, joka jatkaisi AIV:n työtä, vaikkapa kasvattamalla aavikoille typpiomavaraisia ruokaja energiametsiä geenitekniikan avulla. Maataloudesta, metsätaloudesta, rakentamisesta, liikenteestä, yhdyskuntasuunnittelusta, työllisyydestä ja kaikesta muusta on nähty suunnitelmia, joihin sisältyy monin verroin enemmän terveitä oivalluksia kuin nykyiseen mestarointiin, jonka tavoitteet ovat yhtä hämärät kuin nimikin: rakennemuutos. Mutta miksi liiton edusplussaa Suomen luonnolle. maiden luontoa pelastaMiksi poliittiseksi voimaksi maan, niin sehän on aivan noussut vihreys yhä näytoikein. Miksi meillä on varaa kääriä rullalle rautateitä, vaikka kukaan ei ole 20 vielä ehdottanut niiden tilalle yhtä tehokasta , ympäristölle ystävällistä ja Suomen oloihin sopivaa kuljetusmuotoa. Kaikki eivät Jos jotakin radikaaliryhsiihen yltäneet