Tehometsätalous tuhometsätaloutta?. Suomen Luonto Maailman kivisin paikka Matelijoille ja sammakoille lain suoja Onko luonto vain ihmistä varten
Melkein puolet maailman sademetsistä on Brasiliassa, Zairessa ja Indonesiassa. Noin 5 7 % niistä kasvaa Eteläja Keski-Amerikassa, 25 % Aasiassa ja 18 % Afrikassa. Kansi : Matti Moisio / LK.A sammakomoukka. Sademetsät hupenevat kuitenkin pelottavan nopeasti. Loppu hävitys tapahtuu hakkaamalla sellu-, rakennusja polttopuuksi sekä raivaamalla asutuksen ja rakentamisen tieltä. Suojelualueiden määrä pitäisi nopeasti moninkertaistaa. Varovaisimpienkin arvioiden mukaan niitä tuhotaan vuodessa 11. Jo puolet maapallon alkuperäisistä sademetsistä on hävitetty. Ja nykyisellä hakkuuvauhdilla sademetsät on vuosituhannen loppuun mennessä tuhottu kokonaan Aasiasta ja Keski-Amerikasta, ja 80 vuodessa koko maapallolta! Sademetsiä hävitetään eniten polttamalla kaskeksi ja raivaamalla laitumiksi. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) ja Maailman Luonnon Säätiö (WWF) yrittävät sademetsäkampanjallaan ennättää apuun. Sademetsille kerätään varoja myös Suomen luonnonsuojeluliiton päivänpalkkakeräyksellä. 5 miljoonaa hehtaaria eli 22 hehtaaria minuutissa. Vain neljä prosenttia sademetsistä on jonkinlaisessa suojeluksessa. Trooppisia sademetsiä on maapallolla noin miljardi hehtaaria
Antimet otettaisiin kerralla pois sen sijaan, että maltillisesti hyödyntämällä saataisiin jatkuva sato. Kuitenkin metsäteollisuus olisi puunhimossaan valmis ahnehtimaan nämäkin "puureservit" kertakäyttömetsinä. 4-väri 9100 mk 5600 mk 4800 mk 6200 mk Ilmoitusmyynti : Jyri Virmalainen ja Tuulikki Kuikka , puh . 90719 963, 90-760 937 TOIMITUS Päätoimittaja: Seppo Vuokko Toimitussihteeri : Kaarina Miettinen Toimittaja: Jorm a Laurila Taitto: Markku Tantru TOIMITUSNEUVOSTO Olli Järvinen, Antti Karlin , Ulla Kokko, Tapio Lindholm , Veikko Neuvonen , Helge Romu, Pirjo Tuusa, Pertti Uotila ja Juha Valste. ILMOITUSHINNA T mv . Sademetsät tuottavat ilmaan myös kosteutta, ja kosteuden vähentyminen saattaisi hyvinkin tuntua esimerkiksi PohjoisAmerikan laajalla vehnänviljelyalueella, jolloin sadot pienentyisivät. Osoitteenmuutokset pyydetään ilmoittamaan kirjallisesti liiton toimistoon. Nykyisellä hakkuuvauhdilla sademetsät häviävät kokonaan 80 vuodessa! Sademetsien mukana kuolee sukupuuttoon tuhansia kasvija eläinlajeja, eikä hävinnyttä sademetsää pystytä enää ihmisvoimin elvyttämään. Sademetsille kertyvä tuotto tilitetään myöhemmin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ja Maailman luonnon säätiön sademetsäkampanjan kohteisiin. SUOMEN LUONNON TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. n L......,,..o Markat metsään! Biologi Thomas E. Sademetsät vaikuttavat laajalti ympäristöönsä, ja niiden hävitessä saattaa koko maapallon suurilmasto huonontua. Tilauksia välittävät m yös Suomen Luonnonsuojelun Tuen m yymälät, lehtiasiamiehet ja posti . Tilaushinta Suomeen ja Pohj oismaihin on 95 mk , Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 70 mk ja muihin maihin 110 mk . s Nro41983 42 . Metsän vuonna Suomen luonnonsuojeluliitto kerää Päivänpalkkakampanjallaan rahaa uhanalaiselle metsäluonnolle. 30-15 .30. Sademetsien hupeneminen nostaa ilman hiilidioksidipitoisuutta, jolloin keskilämpötila ilmeisesti nousee. Saaristometsät ja Lapin lakija suojametsät ovat kotimainen esimerkki ekologisesti arasta metsäluonnosta, jonne kovakourainen talouskäyttö ei sovi. Lovejoy on todennut: " Ei ole ollenkaan hullua väittää, että Kansasin vehnäsadot riippuvat siitä, miten hyvin trooppisten sademetsien suojelussa onnistutaan'' . Näiden kasvuoloiltaan äärevien metsien raju, aukkohakkuisiin perustuva " uudistaminen'' ei ole edes kansantaloudellisesti mielekästä, koska ei ole varmaa, että ne alkaisivat jälleen kasvaa metsää. ,sk. Kehittyneillä mailla, siis myös Suomella, on sademetsistä erityinen vastuu. Maailmanlaajuisesti sademetsien ryöstökäyttö on valtava ongelma. Suomalaisten vastuuta lisää se, että sademetsiä hyödynnetään enenevästi suomalaisella tiedolla ja tekniikalla. lrtonumero 12 mk . Lehden voi tilata maksamalla tilaushinnan postisiirtotilille no 608 21-1. Sademetsät ovat yhteistä omaisuutta samalla tavalla kuin valtameret ja ilmakehä. Luonto on kokonaisuus, jossa ilmiöt ja eliöt kietoutuvat toisiinsa monin sitein. Kotimaisena kohteena ovat saaristometsät ja Lapin metsäluonto, kansainvälisenä kohteena edelleen sademetsät. Ne ovat puuntuotannollisesti vähämerkityksisiä, eivätkä siten mitenkään voi olla metsäteollisuutemme elinehto. 90-642 881 Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.30-16 .00, kesäkuukausina 8. vuosikerta SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki 15, puh . 4200 mk Lisäväri 850 mk netto. 2/ l s4 100mk 1/ 1 s 2400 mk 1/2 s 1500 mk 1/4 s 800 mk takak. Vuonna 1983 Suomen Luonto ilmestyy kahdeksana numerona . Anna tukesi metsälle! 3. ISSN 0356-0678 Värierottelut: Oy Liro-Scan Ab , Espoo Painopaikka : Forssan Kirjapaino Oy , Forssa SUOMEN LUONTO 4183 42
Seppo Vuokko: Onko rihmanaava hävinnyt Suomes3 ta. . . Eija Piispala: Maailman kivisin paikka .. . . . . . . . . . 26 28 34 38 42 46 48 52 58 66 Mustarastaan lastenseimi. . . ,sk.. Veikko Huhta: Luonto-Liiton 40 vuotta harrastuksesta suojeluun ........ . .. .. Kuva: Esko Männikkö 4 SUOMEN LUONTO 4/ 83 42 . . . Uhanalaisee n lajien suojeluarvosta . Tapani Lahti: '' Kerran kadonnut laji ei koskaan palaa takaisin ''. . ... . . . . . . Vai n kyy on yhä henkipatto .... . . . . . . Juha-Pekka Kervinen: Massaretkeily uhkaa Tatran luontoa ....... . . . .. .... . . Professori Juhani Pietarisen haastattelu . . Kaarina Miettinen ja Johan Ulfvens: Onko luonto vain ihmistä varten . . 5 Juhani Terhivuo: Liskoille, käärmeille ja sammakoille lajin suoja. . . . .............. . . ....... . Rauhoitetut kasvit .. 15 Asko Kaikusalo: Tuncuriopas monessa mukana: Kukkien kurkistelusta mutkamäenlaskuun Ernsc Saharanta: Jaakko 16 Raimo Viiyrynen: Strategiset luonnonvarat maail manpolitiikassa ..... . . ... . Kirjallisuutta. . .. .... SUOMEN LUONTO 4 1983 Markat metsään' . 10 Johan Ulfvens: Lokkisotaanko. . . .... 22 Summaries of the Main Anicles .... . . . . .. . 19 Katsauksia, Uutisia . . . . . . ..... . . . Antero Miintylii: Koneellisen metsänkorjuun piilokustannukset . .... . . .. . . . . ... .
7 mm vuodessa, mutta maapallon merien pinnan samanaikaisen nousun vuoksi vedenpinnan aleneminen Vaasassa on 8.01 mm vuodessa. Savikoita on vain rannikolla . Sen suurin syvyys on vain 35 metriä kun Perämerenkin syvimmässä kohdassa on vettä 139 metriä . Söderfjärdenin allas on voinut syntyä ainakin kolmella tavalla: meteorin iskusta kuten Lappajärvi, tuliperäisesti tai vajoamalla . Miten pian kasvit valtaavat syntyvän saaren, riippuu suuresti muun muassa siitä, sijaitseeko saari mantereen läheisyydessä ja suurten saarien suoJassa 5. Valassaaret ja Mikkelinsaaret. Maankohoamisen keskus sijaitsee Perämerellä . lrtomaata on kairauksin todettu olevan noin 75 m ja sen alla noin 550 miljoonaa vuotta vanhoja savija hiekkakiviä ainakin 320 metrin syvyyteen. Saariston vesialueet ovat matalia ja kaikkialla on suuria lohkareita veneilijän uhkana. Merenkurkussa maa on jo jääkauden jälkeen noussut ainakin 2 50 metriä ja Pohjanmaan rannikko kohonnee vielä 180 metriä . Rannikko työntyy yhä kauemmas merelle päin ja merialueet ja väylät mataloituvat. Sekä fladoja, glojärviä että jo makeavetisiä järviä ja lampia on rikkonaisessa Merenkurkun saaristossa runsaasti: esim. Vielä 200 vuotta sitten Söderfjärdenillä kalastettiin ja 1920-luvun lopulla se kuivattiin peltomaaksi. Perääntyvä mannerjään reuna muodosti muutaman metrin korkuisia lounaasta koilliseen suuntautuneita selänteitä muutaman kymmenen parin sadan metrin välein. vsk. fladoja . Valassaarilla, Merenkurkun aataminomenassa, se on yleisin pesimälintu. Merenkurkun suomenpuoleisessa osassa , Itä-Merenkurkussa , on erittäin runsassaarinen saaristo, joka on muodostunut useista matalien selkävesien erottamista saariryhmistä , mm. Uusia kareja ja luotoja syntyy , vanhemmat laajenevat ja kasvavat vähitellen yhteen suuremmiksi saariksi . Saaristossa kohoaminen on nopeampaa. Ikä on määritetty kivissä olevien fossiilien avulla. Merenkurkun tasaisella rannikolla maankohoamisen seuraukset näkyvät jo suhteellisen lyhyessä ajassa . Noin 2 600 vuodessa Merenkurkun matalin kohta kuivuu ja pengertiehankkeet käyvät tarpeettomiksi . Eija Piispala < C v C ·~ v "' a, Maailman kivisin paikka ~----------------------' Riskilä asuu ulkosaariston kivisillä luodoilla. Saaret ovat matalia , erittäin louhikkoisia moreenisaaria . Perämeren rannikolle tyypillisiä laajoja hiekkarantoja ja dyynejä on vain joillakin Merenkurkun pohjoisosan saarilla. "Maailman kivisin paikka" Antti Tuurin samannimisessä novellikokoelmassa on saari Perämerellä Iijoen suussa. MUINAINEN TULIVUORI. Merenkurkku lyönee kivisyydessään kuitenkin Tuurinkin saaren. Merenkurkku on 70-80 kilometriä leveä Perämeren ja Selkämeren välinen salmi. 5 kilometrinen latomeri . Välija sisäsaaristossa aallokon voima on pienempi ja lohkareiden välissä on enemmän hienojakoisia aineksia. Etenkin ulkosaaristossa saaret ovat pääasiassa kookkaita kiviä ja lohkareita, joita ahtojäät ovat kasanneet röykkiöiksi ja joista aallokko on huuhtonut irtaimet ainekset. Eräs savikkotasangoista on noin kahdeksan kilometriä Vaasasta etelään sijaitseva Söderfjärden, pyöreähkö halkaisijaltaan 5. esimerkiksi Raippaluodon , Björkön ja Valassaarten alueella. Kun kehittyvä järvi ei enää ole suorassa yhteydessä mereen , mutta saa korkean veden aikana annoksen suolaista vettä, on nimenä glo. Tutkijat ovat kallistumassa tuliperäisen synnyn kannalle . Nykyisin se on vain hiukan merenpinnan yläpuolella, vaikka sitä reunustavat joka puolelta 20-40 metrin korkuiset kallioja moreenikuk kulat. MAANKOHOAMINEN MUUTTAA LUONTOA Maankohoaminen on suurin Merenkurkun luontoa muuttava ja muokkaava tekijä . Lappörenissä on 36 eri kehitysvaiheessa olevaa lampea' Maankohoaminen synnyttää uutta maata. Saariin ja rannikolle jää vähitellen erillisiksi kuroutuvia vesialueita , ns . Vaasassa maa kohoaa 8. Vaasan seudun kallioperä on 1 900 miljoonan vuoden ikäistä graniittia , mutta Söderfjärdenin kohdalla graniitissa on reikä tai syvä kuoppa . Merenkurkun laakeilla rannikkoalueilla nämä "pyykkilautamoreenit'' näkyvät pitkinä kapeina saarijonoina ja nieminä SUOMEN LUONTO 4 / 83 42 . Maan kohoaminen on pakottanut siirtämään satamia yhä ulommaksi ja onpa itse Vaasan kaupunkiakin kerran siirretty lähemmäs merta . ItäMerenkurkussa kallioluodot Ja -saaret ovat harvinaisia toisin kuin Ruotsin puolella Länsi-Merenkurkussa
Ensimmäisiä tulijoita on Pohjanlahden oma , kotoperäinen heinä , pohjanlahdenlauha Deschampsia bottnica sekä meriluikka ja ruokohelpi . Lepät tukahduttavat tyrnin samoin kuin saariston matalakasvui sen katajana. RA VINTEIKAS LEPPÄ VYÖHYKE Yleensä rantoja reunustaa lepikkovyö . Ahvenanmaan ja Pohjanlahden maankohoamisrannoilla se on pystynyt säilymään nykyaikaan asti . Leppien varjossa kuusen taimet pääsevät kasvun alkuun. Siellä missä ahtojäät ja aallokko eivät pääse vaikuttamaan, kasvien valtaus alkaa jo ennen kuin kari on noussut merenpinnan yläpuolelle. Saattaa kulua pari vuosisataa, ennen kuin ensimmäinen kukkakasvi saa tällaisella lou hikkosaarella juurillensa sijaa. Kallioluodolla tähän kuluu aikaa kaksinkertainen määrä . Välisaaristossa esim. Tyrni on aukeiden , puuttomien kasvupaikkojen laji , eräs ensimmäisistä jääkauden jälkeen Suomeen saapu neista puuvartisista kasveista. Ulapan äärellä olevien vanhojenkin saarten avomerenpuoleiset rannat ovat karuja , lähes kasvittomia louhikoita , vaikka suojanpuoleisilla rannikoilla on rehevä kasvillisuus . Merenkurkun alueella kasvavat molemmatkin leppälajimme . Sitä mukaa kun saaren korkeus kasvaa, saapuu uusia lajeja . Rannan läheisyydessä se on 6 Ari Val kola/ LKA SUOMEN LUONTO 4/ 8l -12 -.k. Sisäsaaristossa saarien keskustaa peittää yhtämittainen , kuusivaltainen metsä. Norra Gloppetin alueella saarten lajiluvun nousu 2 5 lajiin vie moreenisaarilla keskimäärin 73 vuotta, louhikkosaarilla 105 vuotta ja kalliosaarilla 227 vuotta . Tervaleppää on enemmän rannikolla , harmaaleppää saaristossa. Maankohoamisen edetessä rannoille ilmestyy tyrni , piikkinen, oranssimarjainen pensas. Ne kasvavat vain alueilla , missä ei ole lepikoita . Alaville rannoille ne muodostavat laajoja rantaniittyjä . vai avoimella , suojattomalla merenselällä , missä jäät ja aallokko muovailevat saarta jo ennen kuin se on kohonnut edes merenpinnan yläpuolelle
Merenkurkun kasvillisuus muuttuu jatkuvasti . Kaikkein korkeimmalla sijaitsevat louhikkoiset alueet muistuttavat Pohjolan vaarojen lakimetsiä. Kasvillisuudella on osittain varsin pohjoinen leima ja sama näkyy myös eläinmaailmassa . 7. Ulkosaaristossa on metsää vain suurimpien saarten sisäosissa ja saariryhmien sisimmissä suojaisissa saarissa. Maan kohotessa pohjaveden pinta laskee ja kuusikon humushappojen vuoksi happamoitunut sadevesi huuhtoo ravinteita maaperästä: metsätyyppi muuttuu ikääntyessään yhä karummaksi. KARUUNTUV A METSÄMAA Varttuessaan kuusikko tukahduttaa aluksi sille suojaa antaneet lepät ja tyrnit ja samalla päättyy typen sidontakin. Metsät ovat niin nuoria , että ne eivät vielä ole ennättäneet saavuttaa tietylle metsätyypille luonteenomaisia piirteitä , ja vaikka soistuminen on yleistä laajoja yhtenäisiä suoalueita ei ole . SUOME LUONTO 4/ 8.142 , sk rehevää, koska leppä ja tyrni ovat lannoittaneet maaperää typpibakteeriensa avulla. Näin ei kuitenkaan ole Merenkurkussa. POHJOISIA PIIRTEITÄ ON ELÄINKUNNASSAKIN Peltomyyrä on Suomen uloimman saariston ylivoimaisesti yleisin ja runsain nisäkäs . Puuttomien saarten ylimpien osien kasvillisuus muistuttaa tunturikangasta katajapensaineen , ruohikkopälvineen ja variksenmarjan vallitsemine varpumattomeen. Merenkurkun ulkosaarien kosteissa painanteissa ja rantaniityillä asustaa peltomyyrän sijaan Pohjois-Suomen soitten ja kosteiden niittyjen tonkija lapinmyyrä. ferenkurkun ulkosaaristossa ovat saarten huiput usein pienten pyöreiden kivien peitossa. Kuusikko on harvaa, lyhytkasvuista ja puut merituulten muovaamia käkkyröitä. Maan kohotessa rannan vyöhykkeiden rajat siirtyvät. Myös välisaariston kuivissa katajikoissa sitä esiintyy metsämyyrän ohella runsaasti ja sisäsaaristossakin lapinmyyrä viihtyy puuttomilla pikkuluodoilla. Pääpiirteissään Merenkurkun eläimistö on samanlainen kuin maamme saansto1ssa yleensäkin
Linnustossa pohjoisia piirteitä edustaa harvinaisena pesivä vesipääsky . bergöläiset kalastajat ovat löytäneet verkoistaan, sekä pyöriäinen, jota kalabiologi Richard Huddin mukaan nähdään vuosittain . Itäaasialainen supikoirakin on ehtinyt jo asettua saariston asukkaaksi . Monet suolaisen meren eliöt näyttävät viihtyvän vain alueilla , joissa veden pintaosien suolapitoisuus on yli neljä promillea. Valassaarilla on toiminut lintuasema vuodesta 1948 lähtien . Yleisimpiä kahlaajista ovat karikukko , punajalkaviklo, meriharakka , tylli ja rannikolla kuovi , lokkilinnuista kalalokki ja tiirat sekä sorsalinnuista heinäsorsa , tavi, tukkasotka , tukkakoskelo ja uloimmassa saaristossa haahka ja pilkkasiipi. Viime vuosikymmeninä pesimäaluettaan Suomen rannikolla laajentanut kyhm yjoutsen on pesinyt vuodesta 197 3 lähtien Bergön Trutörenissä kunnes toinen emolinnuista joutui muutamia vuosia sitten pyssymiehen saaliiksi. Arktisten lajien massamuutto ei kuitenkaan ole niin näyttävä kuin Suomenlahdella. Perämeren makeanveden lajeista esimerkiksi muikku ei tule etelään Merenkurkun ohitse . Valassaarten ulkosaaristoluonnetta kuvastaa runsain pesimälintu riskilä 2 300 parin voimalla. merimetso , piekana , kuikka , kaakkuri ja mustalintu . sinisimpukka, sydänsimpukka, leväkotilo ja merirokko . Aikaisemmin saaristolle tyypilliset nisäkkäät hylkeet ja saukko ovat lähes kadonneet. Esimerkiksi kookkain ruskolevämme rakkolevä menestyy vain Valassaarilla asti . kilohaili , turska ja piikkikampela. Myös maitovalas näyttäytyy silloin tällöin . MERENKURKKU ON RAJA Merenkurkussa on monen lajin levinneisyyden raja . Kaloista pohjoisrajallaan täällä ovat mm . Kaikkiaan Valassaarilla pesii kuutisenkymmentä lintulajia, ja säännöllisiä läpimuuttajiakin on kuutisenkymmentä lajia, runsaimpina mm. vsk.. Viime vuosina on nähty useita kierteleviä kyhm yjoutsenia ja löydetty pari uuttakin pesäpaikkaa. Monet rakkoleväkasvustoissa viihtyvät eläimet eivät nekään menesty Merenkurkun pohjoispuolella, mm. 8 Seppo Keränen / LKA ----------------------~ Mereisiä Merenkurkussa asti pesiviä lintuja ovat merikihu ja haah ka , joka syö pääasiassa sinisimpukoita. Toinenkin lintuvuorten laji , ruokki , pesii paikoin Merenkurkussa: Valassaarten ruokkiyhdyskunnassa on noin 40 paria . Kahlaajat , lokkilinnut ja sorsalinnut ovat saariston ja rannikon näkyvimpiä eläimiä . Silloin tällöin vaeltaa Merenkurkkuun korvameduusa , jota mm. MERIKOTKA ANTAA USKOA TULEVAISUUTEEN Luokkani kaapin päällä on ollu1 SUOMEN LUONTO 4/83 42 . Sen sijaan amerikkalaistul okkaat piisami ja minkki ovat kotiutuneet tännekin . LINTUTUTKIMUKSILLA ON PITKÄT PERINTEET Merenkurkun ja erityisesti Valassaarten linnusto tunnetaan hyvin . Ehkäpä veden laadun muutosten vuoksi harjus on voimakkaasti harvinaistunut , nykyään suorastaan uhanalainen : enää ei kannata vasiten mennä harjusta pilkkimään kuten vielä kuusikymmenluvulla. Merenkurkun alueen erikoisuus on merikutuinen harjus , joka kutee Mikkelinsaarten ympärillä
Tehokkaiden suojelutoimien ansiosta voimme edelleenkin seurata merikotkan lentoa Merenkurkun taivaalla. Sen tekstiä "In memoriam merikotka" nykyiset oppilaani kummastelevat. Tärkein suojelualuehanke Merenkurkussa on Mikkelinsaarten kansallispuisto, jonka kansallispuistokomitea on esittänyt perustettavaksi vuoteen 1992 mennessä. Kyrönjoen keväiset tulvavedet ajautuvat pohJo1seen suuntautuvan menvHran mukana Mikkelinsaarille asti. Siellä pesi vuonna 1979 41 lintulajia, mm. Monet saariston järvet on laskettu tai kokonaan kuivattu esim . Taulun ovat tehneet 60-70lukujen vaihteessa oppilaani , jotka olivat innolla mukana mm . Niinpä kalat , joiden kutu varsinaisella merialueella ei onnistu liian korkean suolapitoisuuden vuoksi , ovat vähentyneet; esim. Toivottavasti valtiolta löytyvät rahat alueen ostamiseen. Mikkelinsaaret. Maaja metsätalousministeriön lintuvesityöryhmä esittääkin suojeltaviksi rannikolta useita, muuttolintujen levähdyspaikkoja ja näistä Vassorfjärden , Kyrönjoen suualue, on merkittävä myös pesimälinnustoltaan . Taulu on säilyttänyt paikkansa muistutuksena ajasta , jolloin merikotka oli häviämässä Merenkurkun ja koko Suomen taivaalta. Myös saariston puroja uhkaa perkaaminen. vsk. Merenkurkkuun laskevan suurimman joen , Kyrönjoen, suussa kalakuolemat ovat lähes jokakeväisiä. Mukana kulkeutuva liete ja hapan vesi saattaa osaltaan olla syynä mm. Raippaluodossa . Jatkuvasti vilkastuva pienveneily , kaikkialle levittäytyvä lomaasutus ja laajat avohakkuut ovat täälläkin vakavana uhkana alkuperäiselle luonnolle . siihen , että harjus on nyt alueella niin harvinainen. reilut kymmenen vuotta musta valkotekstinen taulu . merikotkien talviruokinnassa. 100 parin pikkulokkiyhdyskunta. Perkausten seurauksena jokien alunamailta tuomat happamat vedet tappavat mädin ja karkoittavat kalat . monien muutosten uhatessa muuta Merenkurkun luontoa. Vaan kuinka kävisi saariston luonnon 1 Merenkurkussa on tällä hetkellä vain ValassaartenBjörkögrundenin yksityismaille perustettu luonnonsuojelualue. Alue edustaa monipuolista saaristoluontoa ja on tärkeä myös lintuja kalakantojen säilymiselle. Nyt merikotka antaa toivoa SUOMEN LUONTO 4183 42 . Sisäsaariston saaret ia avomeren äärelläkin saanen suoiainen puoli on usein rehevän kasvillisuuden peitossa. Rannikon joet ja purot on perattu , ja niiden suuvedet ovat menettäneet merkityksensä kalojen kutuja kalastajien apajapaikkoina. Jos suunnitellut Kyrönjoen rakennustyöt ja vuorokausisäännöstely toteutuvat , tehnee se lopun harjuskannasta. Näin ollaan menettämässä viimeisetkin kalojen kutupaikat , merikotkan , kalasääsken ja saukon saalistusvedet. made on hävinnyt rannikkovesistä. D 9. Se oli tuolloin viidenneksi paras lintulahti maassamme. Se karkoittaa vaelluskalat, silakan ja siian, kutupaikoiltaan . Tunneli rakennettaisiin vain leveimpien ja syvimpien salmien alitse , muuten tie kulkisi penkereitä ja siltoja myöten saarelta toiselle . Sen sijaan suojelualuesuunnitelmia on useitakin . 1970-luvun alkuvuosina mieliä kiihdytti Merenkurkun pengertien rakentamishanke, joka jälleen on kaivettu esiin , tällä kertaa tunnelivaihtoehtona. Sen ilmestyminen saariston ylle on monelle harvinainen juhlahetki
Ihmisen asema luonnossa on joutunut uudelleen arvioitavaksi , ns . >..,~ .. Kaarina Miettinen ja Johan Ulfvens Filosofin pohdintoja ihmisen ja luonnon suhteesta: Onko luonto vain ihmistä varten. .... Liikun paljon luonnossa ja asun maaseudulla. .}f ·i· -\:: :· \i!,t-} ' .... luonnonsuojelijoiden on arkisen aherruksensa lomassa hyvä pohtia syvemminkin ihmisen ja luonnon suhteen ongelmia. Turkulainen filosofi Juhani Pietarinen antaa ammattiajattelijana tähdellistä m1et1ttavaa: mitä ihminen saa luonnolle tehdä. Arvoja ja tosiasioita ei voida kovin yksikäsitteisesti erottaa toisistaan. Nuoret tutkijat ja opiskelijat ovat kiinnostuneita näistä kysymyksistä , mutta kukaan ei ole varsinaisesti erikoistunut ekofilosofiaan . Filosofinen kiinnostukseni on herännyt käydyn keskustelun myötä. ; ·. legitimatiokriisi (oikeuttamisperusteen horjuminen) on todellisuutta. -~~ i. ---_ ·,r . , · ·, • • 1 ..-::: > '4, .. Tänä keväänä hän on luennoinut aiheesta yliopistossa. TOSIASIOIDEN JA ARVOJEN SUHDE HÄMÄRÄ Pohdimme aluksi arvon Ja tos1Perri Kuokka asian eroja. Juhani Pietarinen kertoo oman kiinnostuksensa aiheeseen vmnneen suhteestaan luontoon. Arvot liittyvät emy1sest1 tavoitteiden tai päämäärien asettamiseen, tos1as1at . Pietarinen toteaa kysymyksen kaikkea muuta kuin helpoksi . .;::t.~\ .: ( ... mihin hänellä on oikeus. · ·. Professori Pietarisen erityinen kiinnostus kohdistuu bioetiikkaan. ·:. k.l}.·'.'.·,/ _._ .. Minua kiinnostavat erityisesti luontoon liittyvät asenteet ja arvosuhteiden määrittely: mitä ihmisellä on oikeus tehdä. Saammeko professuurin kuten Norjassa ja Ruotsissa. ,: '· ... vsk.. . . Juhani Pietarinen , Turun yliopiston käytännöllisen filosofian professori on pohtinut ihmisen ja luonnon suhdetta. ':1~: ~iSUOMEN LUONTO 4/83 42 . 10 Emme varmasti saa professuuria! Ekofilosofia on täysin yksittäisen harrastuksen varassa. <.;~. Ekofilosofialla tarkoitetaan filosofian osa-aluetta, joka pohtii ihmisen ja luonnon suhdetta periaatteelliselta kannalta. :· .. Arvojen merkitys tulee ehkä parhaiten esiin silloin kun puhutaan ihmisen toiminnasta tai käyttäytymisestä. Hän sanoo , että vaikka teknisesti onnistuisimme ratkaisemaan ympäristöongelmat , niin jäljellä on kysymys siitä minkälainen luontoa muuttava toiminta on oikeutettua . .:.i:~.' ~·_;;.·{~:·~:; . Mikå' asema ekofilosofialla on suomalaisessa filosofisessa keskustelussa.
paa tutkia miten eri tavoin luonto voi olla ihmisen toiminnan kohteena ja miten erilaisia luontoon kohdistuvia asenteita voidaan eettisesti perustella. Locken yhteiskuntafilosofiasta versoi liberalismi, johon vapaan kilpailun markkinatalous oleellisesti liittyi . Tieteellis-teknisessä kulttuurissa korostetaan mielellään tosiasioita, silloinkin kun kysymys on arvostuksista . Jokin yleisesti hyväksytty suhtautuminen saattaa vaikuttaa neutraalilta ja tosiasialta , vaikka taustalla on selvä arvoasetelma. Pietarinen määrittelee sen asenteeksi , jonka mukaan luonto on yksinomaan ihmisen hyvinvointia varten , hän on oikeutettu muuttamaan sitä mielinmäärin . Professori Pietarinen ei pidä onnistuneina sellaisia bioeettisiä tarkasteluja joissa biologisten teorioiden pohjalta johdetaan normeja . Ajatellaan että tuollaiset päämäärät ovat itsestään selviä . Kysymys on kilpailusta, siitä että saadaan yhä enemmän välineitä , joilla voidaan saavuttaa nautintoa , mukavuutta ja hyvinvointia. Näin on usein teknisten ratkaisujen kohdalla esimerkiksi kun rakennetaan ydinvoimalaa tai automatisoidaan. Hobbes sanoo mm. Pietarinen haluaa korostaa eräiden uuden ajan alkupuolen yhteiskuntafilosofien merkitystä. Lockelle yksityisomistus on luonnollinen oikeus, sen ei tarvitse perustua mihinkään lakiin tai sopimukseen, Pietarinen toteaa . Pietarinen pitää Hobbesia varsin mielenkiintoisena , koska tämä on ensimmäisenä ilmaissut selkeästi ns. Näitähän perustellaan pelkillä tosiasioilla , vaikka mukana ovat myös arvot: tarvitsemme lisää energiaa, kilpailukykymme vaatii siirtymistä uuteen tekniikkaan jne . Aloitamme asenteiden tarkastelun utilismista. Keskeiset asenteet Pietarinen jakaa neljään ryhmään : utilismi , humanismi , primitivismi ja mystismi . ,sk. Thomas Hobbes ja John Locke rakensivat järjestelmänsä ajatukselle, että ihmisen elämän tarkoituksena on tyydyttää omia yksilöllisiä intressejään ja hankkia siihen tarvittavia välineitä. Edellisen saavuttaminen on vain keino toiseen. "Onni on halujen ja tavoitteiden ainaista edistymistä objektista toiseen . ]os kaikki asiat olisivat kaikilla ihmisillä tasan , ketään ei ylistettäisi. taas siihen mtten päämäärät saavutetaan. Utilistiseen asenteeseen kuuluu Juhani Pietarisen mukaan oleellisesti tekno-optimismi: tekniikan tuottamat ongelmat voidaan myös ratkaista tekniikalla ja vam 11. Näin ollen ihminen, jonka ilo muodostuu siitä, että vertaa itseään muihin, ei voi nauttia mistään muusta kuin paremmuudesta. John Locke esitti ensimmäisenä filosofisen perustelun sille, että ihmisellä on oikeus käyttää luontoa rajoittamattomasti ja että luonnon yksityinen omistaminen on oikeutettua. markkinatalousyhteiskunnan perusidean. Hyödyn aikakaudella 1700-luvulla utilistinen asenne voimistui. "MAAN YKSITYISOMISTUS ON LUONNOLLINEN OIKEUS " Uti!istinen perusasenne löytyy selvästi jo Francis Baconin ja Descartesin kirjoituksista. Hyve yleisesti kaikenlaisten subjektien kohdalla on jotain mitä arvostetaan paremmuuden takia ja perustuu siten vertailuun . On tarkoituksenmukaisemSUOMEN LUONTO 4/BJ 42. Locke ja Hobbes elivät 1500ja 1600-luvuilla ja tuolloin luotiin utilismin perusta. Uuden ajan tiede pohjusti luonnon hyväksikäyttöä: se näki luonnon prosessit kausaalivoimien tuotteena, ja voimaahan tuotantotoiminta ennen kaikkea tarvitsee. Luonto on lähinnä vain raaka-aine varasto ja ihminen saa käyttää näitä varantoja hyväkseen haluamallaan tavalla
Hyvinvointiyhteiskunnassa kuitenkin kaupalliset voimat kannustavat päinvastaiseen, viihteelliseen ja vaivattomaan elämäntapaan. kontrafinaalisuuden ilmiöstä: toiminnalle asetetaan tavoitteita, mutta toiminta itse kääntyy noita tavoitteita vastaan . Älyllinen ja moraalinen kehittyminen ei ole mahdollista alkukantaisissa olosuhteissa, missä SUOMEN LUONTO 4/ 83 42 . Humanistiset pyrkimykset jäävät jalkoihin , sanoo Juhani Pietarinen. M1d humanismi kåsittå'å' ihmisen hyvåilå'. vsk.. Itsenäisyys, itsehallinta ja mielenrauha kuuluvat tuohon ihanteeseen , samoin myönteiset ja kannustavat ihmisten keskinäiset suhteet. Luontoa muuttamalla muutamme samalla jotain itsessämme, huomaamatta mitä tapahtuu. Kuinka radikaaleja muutoksia pystymme kestämään. Puhutaan ns. Tätä on pohdittu antiikin Kreikasta lähtien, kyseessä on Sokrateen käsite . Hyvin harva on valmis siirtymaan takaisin esimerkiksi niihin olosuhteisiin, jotka Suomessa vallitsivat sata vuotta sitten . Humanistit puhuvat luonnon sivistå'misestå·. sillä. Ihminen on rationaalinen ja siten ainoa olento, joka voi selvittää luonnon toimintaperiaatteita. Tässä on tämän hetken utilismin kriisin taustaa: Emme voi loputtomiin asennoitua niin, että luonto on jotain mitä käytetään vain hyväksi . nyt henkisesti aktiivinen ihminen. Jokaisen aikakauden täytyy yrittää löytää oma vastauksensa. Näin syntyy mielenkiintoinen ristiriita: toisaalta ihminen on osa luontoa, toisaalta vapaasti tahtova, luonnosta erillään oleva, Pietarinen selvittää. Ihanteen vaatimukset on yritettävä sopeuttaa kunkin aikakauden luonteeseen . Jälkimmäisiä on käsitelty vielä riittämättömästi; ne tulevat lisääntymään kulttuurin voimakkaasti teknistyessä . Tärkeimpiä ovat hyvä ruoka, kalja, televisio, videoillat ja auto. Mutta tiede joutuu tarkastelemaan ihmistä myös osana luontoa. Vastauksiakin on annettu monenlaisia, Pietarinen kertoo. Eettisen kehittymisen eräs ehto on , että pyritään hillitsemään mielen haluja. Jos tämä olisi sen tyyppinen kysymys että siihen voisi antaa yhden ehdottoman vastauksen , varmasti se olisi jo annettu . Miksi kulccuurimme on vo1tcopuolisesti utilistinen. HYVINVOINTI EI OLE ENÄÄ HYVINVOINTIA Ongelmat alkavat olla niin suuria, että seuraukset kääntyvät ainakin osaksi utilismin omia tavoitteita vastaan, Pietarinen toteaa . Yleisesti humanismissa tarkoitetaan ihmisen hyvällä älyllisesti ja moraalisesti kehittyneen ihmisen ihannetta. M1d silli tarkoitetaan. Hobbes on oikeassa: ihminen haluaa mukavaa elämää ja välttää vaivannäköä ja kärsimyksiä! U tilistinen ihmiskäsitys erottaa jyrkästi ihmisen ja luonnon. Näin on pitkälle käynyt : hyvinvointi ei olekaan enää hyvinvomua. Pietarinen luettelee utilistisen asenteen haitallisia seurauksia: monenlaiset ympäristöhäiriöt sekä vaikeasti hallittavat psykologiset ja sosiaaliset ongelmat. EETTISEN KEHITTYMISEN IHANNE Professori Pietarinen kertoo, että humanismin perinteinen ihanne on älyllisesti ja eettisesti kehitty12 T('ijo Kuokka "Toisaalta ihminen on osa luontoa, toisaalta vapaasti tahtova, luonnosta erillään oleva", sanoo professori Pietarinen. Utilismi palkitsee hyvinvoinnilla
Luonnon kauneusarvoista huolehtiminen asettaa rajoituksia luonnon muuttamiselle. Luontoon liittyy voimakkaita esteettisiä arvoja ja luonnon avulla ihminen voi kehittää esteetttstä elämyksiään. Luonnon sivistäminen tekee siitä tuottavan ja samalla esteettisesti tyydyttävän. Romantiikan ajan filosofit, joista tunnetuin on ehkä Hegel, puhuivat sivistyskehityksestä. Esimerkiksi rakentamiseen voitaisiin sivistämisen ajatusta soveltaa niin että rakentaminen palvelisi myös esteettisiä ja eettisiä päämääriä eikä pelkkiä hyötylaskelmta. Fichte, Hegelin aikalainen , sanoo : ' 'Kultivointi elvyttää ja parantaa aarniometsien ja soiden jähmeää ja uhkaavaa atmosfääriä. Professori Pietarinen esittää , että humanismin vaatimukset ympäristön suhteen ovat edelleen monella tavalla perusteltuja. Alkuperäinen luonto on julmaa, rumaa ja epäinhimillistä. Aristoteles totesi , että filosofian harrastami13. Kysymys on kuitenkin vain luonnon muistomerkkien, luonnonsuojelualueiden säilyttämisestä. SUOMEN LUONTO 4/83 42. Jotta ihminen voisi sivistyä, myös luonnon on sivistyttävä. Hyväksyykö humanismi luonnon luontona. Humanististen ihanteiden toteuttaminen edellyttää tietysti pitkälle kehittynyttä tekniikkaa , joka vapauttaa ihmisen välttämättömästä tuotannosta. Säännöllinen ja vaihteleva kultivointi levittää kaikkialle uusia elämän ja hedelmällisyyden kiihokkeita. Humanismin kriitikot, esim. Olosuhteita on kehitettävä. vsk. Ja aurinko valaa kaikkein elähdyttävimmät säteensä ilmaan, jota terveet, ahkerat ja sivistyneet kansat hengittävät.'' Humanismin suhtautuminen luontoon eroaa ratkaisevasti utilismista siinä, että luonto käsitetään muuksikin kuin pelkäksi raakaainevarastoksi. Perinteisesti ei , sillä ihmisen eettinen tehtävä on auttaa luontoa kehittymään. Johan Ulfvcns joudutaan raatamaan välittömän toimeentulon turvaamiseksi. HUMANISMIN DILEMMA Nykyisin , kun meillä on vähemmän alkuperäistä luontoa kuin kulttuuriluontoa , humanistitkin näkevät tarpeelliseksi säilyttää alkuperäistä luontoa ihmistä varten. Pentti Linkola ja amerikkalainen David Ehrenfeld, joka on kirjoittanut kirjan nimeltä The Arrogance of Humanism , syyttävät humanismia liiasta ihmiskeskeisyydestä ja siitä että ihmisen eteen uhrataan kaikki muu
Kasvatus ja koulutus ovat Pietarisen mielestä kaikkein ratkaisevimpia , nimenomaan varhaiskasvatus . Pietarinen toteaa , että primitivismi Linkolan edustaman asenteen nimenä saattaa herättää arvostelua , koska siihen liittyy voimakkaasti kielteisiä painotuksia. Ensimmäinen askel olisi sen huomaaminen, mihin äärimmäinen utilistinen asenne johtaa. Primitivismi on ristiriidassa kaikkien ihmiskeskeisten ajattelutapojen kanssa ja siksi, kuten Linkola itsekin toteaa , sen ihanteiden toteutuminen on mahdotonta . Pietarisen mukaan keskustelua on syytä jatkaa, vaikeudet ovat suuria. Tekniikan kehityksen ja humanististen ihanteiden välillä näyttää olevan ristiriita . D SUOMEN LUONTO 4/ 8; 42. Arvoista ja päämääristä keskusteleminen auttaa näk<;mään, mistä on kysymys , ja asettamaan uusia tavoitteita. Yksi mystiikan muoto on luontoon eläytyminen, uskonnollistyyppinen luonnon ja ihmisen ykseyden kokemus . Mikä on yhteiskunnan päämäärä. Mikään mainituista perusasenteista ei pysty yksin ongelmia ratkaisemaan , niiden kesken pitäisi käydä keskustelua, Juhani Pietarinen toteaa . Tähän on yritetty löytää ratkaisua mm. Se tuskin kuitenkaan olisi luonnon säilymisen kannalta edullista, päinvastoin. Pahimmillaan se johtaa tilanteeseen, jossa humanistit puhuvat kauniisti ihanteistaan ja teknologit kehittävät tekniikkaa omien periaatteidensa mukaan. 14 Linkola haluaa mahdollisimman selvästi osoittaa, kuinka tämän johdonmukainen seuraus on, että ihmisen täytyy vähentää omaa merkitystään, tinkiä omista tavoitteistaa , luopua hyvinvoinnistaan. Primitivismi on toivoton asenne: vain vapaaehtoisesti valittuna se voisi johtaa tavoitteittensa toteutumiseen. PAKO SISÄISEEN MAAILMAAN Pietarinen sanoo puhuneensa mystismistä yhtenä bioetiikan suuntana, koska myös meidän yhteiskunnassamme pyritään löytämään ratkaisuja ajan ongelmiin tavanomaisesta rationaalisesta ajattelusta poikkeavalla tavalla. Linkolan perustelut ovat johdonmukaisia, vapaaehtoista tietä ei primmv1smiin paasta. Tekniikasta ja tuotannosta tuleekin humanismin keskeisin ongelma : miten tuotanto pitäisi järjestää ettei vaarannettaisi humanismin omia ihanteita. Mutta vapaaehtoisesti sen hyväksyvät vain harvat poikkeukselliset yksilöt. Edes ilmiselvien ja mittavien ympäristöongelmien edessä ei tulla luopumaan hyvinvoinnin tavoittelusta eikä kulttuurin saavutuksista. Ratkaisuja ongelmiin etsitään ihmisen sisäisestä maailmasta. Primitivismin ihanteet voidaan saavuttaa vain suuren katastrofin kautta , ja näin Linkolan mukaan tuleekin tapahtumaan . Tyypillistä tällaiselle tilanteelle , josta sosiologia käyttää nimitystä anomia , normittomuuden tila, on etsiä sisäistä pelastusta. Primitivismin tarkoitus on säilyttää luonto mahdollisimman alkuperäisenä ja monimuotoisena . Suurin vaara mielestäni on uuden ajanvieteja viestintätekniikan voimakas tunkeutuminen koteihin . Saatta a olla , että viimeistään silloin huomataan um pikujan olevan edessä valittiinpa mikä vaihtoehto hyvänsä . Perinteiset normit eivät ole voimassa eikä uusia ole löytynyt. Pietarisen mukaan ympäristöongelmia ratkottaessa on erityisen tärkeää ettei synny vastakkainasettelua humanistien ja teknologien tai humanistien ja luonnontieteilijöiden välille. Jos kaikille maapallon ihmisille suotaisiin yhtälaiset mahdollisuudet , se merkitsisi suunnatonta luonnonvarojen käyttöä. Seuraava askel on keinojen pohtiminen . Tähän ei nykyisessä humanimis-keskusteluissa ole riittävästi kiinnitetty huomiota. Ulkopuoliset , utilistiset voimat pystyvät näin vaikuttamaan suuresti kasvatukseen. Tämä jo veisi asioita eteenpäin. M ystis-uskonnolliset virtaukset hylkäävät rationaalisen ajattelun ja torjuvat kaikki tieteelliset ja tekniset ratkaisut ja siksi ne johtavat sosiaalisten ongelmien kärjistyessä umpikujaan. Voiko ydinsodan jälkeen olla luonnon monimuotoisuudelle tilaa . On ajatusharha kuvitella että ihmistä kohtaava katastrofi säästäisi luonnon . Järkevää yhteisten as101den ratkaisua ei synny. Tällä hetkellä humanistisen asenteen pyrkimykset ovat tärkeitä . Ne voivat tietysti henkilökohtaisina ratkaisuina toimia hyvin, mutta laajakantoiseen ihmisen ja luonnon keskinäisen suhteen merkittävään käsittelyyn ei mystismin keinoin päästä , Pietarinen toteaa. vsk.. Vaikea poliittinen tai taloudellinen kriisi saattaa siihen kyllä pakottaa, jolloin seurauksena olisi lähinnä kaikkien sota kaikkia vastaan. M1kå' asenteista johtaa parhaaseen ympå'ristöongelmien ratkaisuun. MITÄ ME HALUAMME. nen on mahdollista vain vapaalle miehelle . Toinen ongelma on, kuinka suurelle ihmismäärälle voimme ylipäätään ajatella taattavaksi humanismin perusihanteet. Se korostaa eettisen valveutuneisuuden merkitystä . Mitä me haluamme. Vastaus riippuu pitkälle siitä, ~itä me haluamme. Sellaiseen pyrkivä ihminen ei tietysti halua luontoa radikaalisti muutettavan . Tarkoitan mystismillä suuntausta, joka korostaa kokonaisvaltaista elämänasennetta, mietiskelyä ja erilaisia tietoisuuden laajentamisen menetelmiä . Humanistit , jotka arvostelevat utilismia , eivät tarjoa kunnon vaihtoehtoa ennen kuin voivat osoittaa, että humanistiset ihanteet pystytään toteuttamaan ilman luonnon kohtuutonta köyhdyttämistä . On kiinnostavaa, että näitä pyrkimyksiä esiintyy nimenomaan kulttuurin kriisiaikoina. KAIKKIEN SOTA KAIKKIA VASTAAN Professori Pietarisen tärkeimpiä virikkeenantajia on ollut Pentti Linkola. Linkolan bioetiikka on jyrkästi luontokeskeinen ja tarkastelee luontoa itseisarvona, ihmiselle ei anneta mitään erityisasemaa. pehmeästä teknologiasta ja vaihtoehtoisista tuotantomenetelmistä
Olen vain yksi monista , joille luonto on entinen harrastus ja nykyinen työ . Luonnonsuojeluaiheisia kirjoituksia esiintyi Molekyylissä säännöllisesti 50-luvun loppupuolelta alkaen. Toimintaa oli paljon ja se tuotti myös tulosta jos ei heti niin myöhemmin , kuten UKK-puisto monumentaalisesti todistaa. Vuosilukuja tarkistaakseni selailin Molekyylin (nykyään Nuorten Luonto) vanhoja vuosikertoja. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on palattu mielestäni sopivan verran taaksepäin: luonnon tuntemus on noussut takaisin kunniaan, harrastusmerkkijärjestelmää on jälleenrakennettu ja harrastusleirejä järjestetään kuin entisinä hyvinä aikoina. Vähitellen tutkimuksellinen ote alkoi saada vankempaa jalansijaa. Luonto-Liiton merkitys sekä kokemuksen että kokemusten antajana on ollut meille valtava. Luonnonsuojelua ei LL:n säännöissä edes mainittu. saastamonistetta opiskeltiin. Tätä kuvastaa esimerkiksi , että kerhoja oli paljon, mutta niissä oli keskimäärin hyvin vähän jäseniä. Monipuolinen luonnontuntemus oli toiminnassa keskeistä. Luonnonsuojelukeskustelu oli kuitenkin varsin vaimeaa , jopa laantuvaa, aina 60-luvun loppupuolelle , kunnes ympäristönsuojelu löi läpi lähes vallankumouksellisesti. Myös harrastusmerkkijärjestelmä niitä muuten suoritettiin satoja vuosittain painottui vahvasti lajituntemukseen, vaikkakin kultamerkki edellytti jo tutkimusluontoista työskentelyä. Monenlaista sekä tietoettä asennepohjaista materiaalia tuotettiin ; ympäristönsuojelun ydintä ja SUOMEN LUONTO 4/RJ 42 . Hämeenlinnasta oli valittu maaseudun ( 1) edustajana LuontoLiiton hallitukseen, Teini, tosiaan! Kaikki lukiolaiset olivat silloin teinejä, mutta harvat luonto-liittolaisia. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että luonnonharrastus sinänsä olisi vähentynyt. 15. Luonto-Liitto kesti ja kestää , sillä sen liitoksissa on aivan erikoisen luja saumaus: luonto-liitos. Alkuaikoina toiminta oli yksinomaan luonnon harrastusta , joka sitä paitsi käsitti myös kemian ja fy siikan. toivottavasti se on sitä myös tämän päivän jäsenille. Teiniliitto kuoli Luonto-Liitto on tänään vahvempi kuin koskaan . 1958. Viittaus eiliseen päivään on muuten sattuman oikusta epätavallisen konkreettinen: Juuri eilispäivän lehdissä oli uutinen Suomen teiniliiton lopullisesta hautaamisesta. vsk. 4. Näin on hyvä . Jyväskylässä 28 . Tämän jälkeen useamman vuoden ajan toiminta keskitettiin lähes kokonaan luonnonja ympäristönsuojeluun erilaisin tempauksin , teemoin ja kampanjoin . Talvipäivillä palkittiin parhaita kasvi, hyönteisja kivikokoelmia sekä lintuhavaintokirjoja. Samanaikaisesti kuitenkin jatketaan voimakkaasti toimintaa aktiivisena vaikuttajajärjestönä. Oli vaikea laskea niitä käsistään , sillä tutut nimet ja tuhannet muistot pelmahtivat vastaan elävinä kuin eilinen päivä. Kuva amatöörikaudelta v. Näitä "isoja asioita" hoidettaessa luonnon harrastus pyrki ajoittain unohtumaan . Nykyisin hän työskentelee Jyväskylän yliopistossa ekologian ja luonnonhoidon apulaisprofessorina . Sen rinnalla eli myös luonnonsuojeluaate, joka oli toki liittynyt harrastukseen silloinkin kun sitä ei nimenomaisesti julistettu. Molekyylin numerossa 111958 kerrottiin , että teini V.H. Poliittiset tuulet puhalsivat kyllä Luonto-Liitossakin varsin voimakkaina samoihin aikoihin kuin ne Teiniliitossa yltyivät myrskyksi , joka lopulta upotti koko laivan . Luonto-Liiton 40 vuotta harrastuksesta suojeluun Liityin Luonto-Liiton jäseneksi vuonna 1952 ja päätin "aktiiviuran" jättäessäni lopulta hallituksen 197 3. 1983 Veikko Huhta Veikko Huhdalle kuten monelle muullekin luontoliittolaisaktivistille luontoharrastus muuttui myöhemmin työksi. Päin vastoin , sillä samoihin aikoihin nousivat lintuharrastajien sankat joukot ja pystyttivät oman valtakunnallisen organisaationsa
Metsänraja on myös sembramännyn luontaista esiintymisaluetta, mutta mänty on nykyään jokseenkin harvinainen . EUROOPAN ENSIMMÄINEN Tatran kansallispuistoon (TANAP) kuuluu Tshekkoslovakian ja Puolan rajalla kohoava Korkea Tatra, joka on 1 200 kilometriä pitkän Karpaattien selänteen korkein vuoristo . Keväisin kukkivat aukkopaikoissa mm. Terveellinen vuoristoilma ja majesteettiset maisemat houkuttelevat slovakianpuoleiselle Tatralle joka vuosi miljoonia patikkaretkeläisiä. HA VUMETSÄST Ä LUMIHUIPPUIHIN Tatran kansallispuiston alavimmat reunaosat (800-1 5 50 m) ovat kuusimetsävyöhykettä. Esimerkiksi metsäpäästäisen tai nokkosperhosen pyydystäjää ojennetaan 380 markan sakolla, suokukan turmelijaa 940 markalla ja kangasvuokon taittamisesta räväytetään 1 200 markan sakko. Aluskasvillisuuden valtalajeina ovat tutut puolukka ja mustikka. Jokainen kajoaminen luonnon koskemattomuuteen on törkeä ta16 paus, ja siitä rangaistaan. "sk.. .2. Tästä ylärinteeseen kasvillisuus jatkuu matalana vuorimäntyeli "Krummholtz" -kasvustona. c.. Kasvien tai eläinten vahingoittamisesta on säädetty tuntuvat sakot, Jolta puistohenkilökunta tinkimättä jakaa. Opastusta saa slovakiksi, saksaksi ja venäjäksi. Itse kansallispuisto työllistää 150 toimihenkilöä, joista metsänhoitajia on kymmenkunta. " .c Juha-Pekka Kervinen Massaretkeily uhkaa Tatran luontoa Tatran kansallispuisto on Tshekkoslovakian arvokkain luonnonalue ja ylivoimaisen suosittu retkeilykohde. C: V C: t "' -" -" ... Kuusen joukossa kasvaa siellä täällä mäntyjä ja lehtikuusia , sekä ylempänä koivuja , pihlajia ja pajuja. Yhtenäinen kuusimetsä loppuu puolentoista kilometrin korkeudessa, jossa alkaa ns. Suojelumääräyksistä tiedotetaan tehokkaasti, joten kukaan kävijöistä ei voi olla niistä tietämätön. subalpiininen vyöhyke. Luonnon suojeleminen kulutukselta on vakava ongelma kansallispuistossa, jossa käy vuosittain viisi ja puoli miljoonaa lomailijaa. SUOMEN LUONTO 4 /83 42 . Useimmat heistä työskentelevät puiston alueella erilaisissa palveluammateissa hotelleissa, lomakodeissa sekä virastoissa ja terveydenhuollossa. Puiston slovakianpuoleisessa osassa asuu vakituisesti noin 7 000 ihmistä. TANAPin slovakianpuoleinen osa perustettiin vuonna 1948 , ja Puolan alue viittä vuotta myöhemmin. Kansallispuiston tutkimusasemalla työskentelevän biologin mukaan alueen luonto sietäisi kestävän käytön periaatteen mukaan vain neljäsosan siitä kulutuksesta, minkä lomailijavirrat nykyään aiheuttavat. Puistosta tuli Euroopan ensimmäinen kahden valtion alueelle ulottuva kansallispuisto. ___ ...,...,, ~:::::__ ____ ~ C:Ji.~ä!:li~~~~~ Tatran kylät toimivat matkailijoiden palvelukeskuksina. Osapuilleen Ahvenanmaan pääsaaren kokoisella alueella risteilee 3 50 kilometriä merkittyjä polkuja, joilta poikkeaminen on ankarasti kielletty. krookukset ja esikot, ja loppukesällä sormustinkukka, varjolilja, tikankontti sekä kolme kämmekkälajia. .:::.. Kansallispuistosta suurin osa (510 ktn 2) kuuluu Slovakiaan ja pienempi osa (220 km 2) Puolaan. Syyllisiä ovat turistioppaan mukaan taannoiset paimenet, jotka keräsivät puut loppuun siitä saatavan terveellisen öljyn vuoksi
C V C E V " -" -" V c.. Tatralla vuosittain käyvät viisi ja puoli miljoonaa matkailijaa kuluttavat maastoa pahoin . " ..c 2. C V C E V " -" -" V c.. " ..c 2. vsk . Joitain alueita on jouduttu sulkemaan kokonaan. Tämän takia arimmat alueet pidetään suljettuina herkimpänä aikana kevättalvesta heinäkuun puoliväliin. SUOMEN LUONTO 4/83 42 . 17
Marcek kertoo tutkivansa maaston kulumista , ja toteaa että luonnonsuojeluosaston näkökulmasta Tarra on aivan liian suosittu . Tohtori Marcek kertoo, että pääasiallisia tutkimuskohteita puistossa on kolme: Metsänrajapuiden, siis vuorimännyn ja sembramännyn ekologia, metsäpuiden siemenjalostus korkeita alueita varten , sekä ihmisen vaikutukset eräiden harvalukuisten lintujen ja nisäkkäiden ekologiaan ja biologiaan . Lähes jokasyksyiset myrskyt kaatavat huomattavia metsäaloja , lumivyöryt jyräävät alleen kuruje"n puita, ja kuumina kesinä kaarnakuoriaiset parveilevat myrskynkaadoista laajoille alueille. Kuusimetsissä elelevät metso, pyy ja pähkinähakki. Nykyisellä vauhdilla maaston kulutus ylittää selvästi sen luontaisen uusiutumiskyvyn. EI RINKKARETKEIL Y Ä Tyypillinen retkeilijä ei Tatralla kuljeta leirivarusteita mukanaan. Alpiiniselle vyöhykkeelle (1 800-2 300 m) luovat ilmettä alkukesästä vehmailla niittylaikuilla kukkivat sadat kukkakasvit. Jyrkkärinteisessä vuoristossa liikkumiseen sisältyy aina onnettomuuden vaara. Sen yhteydessä toimii myös puiston tutkimusasema . Tatran puustosta 70 prosenttia on kuusia , jotka kestävät kaikkein heikoimmin luonnon rasituksia . Alueen luonto ei yksinkertaisesti kestä minkäänlaisia laajennuksia, Aladar Marcek painottaa . Vuorimänty selviää täällä enää ykstttä1smä pensaina. Kulumista pyritään torjumaan pitämällä arimmat alueet suljettuina kevättalvesta heinäkuun puoliväliin. Korkeimmilla huipuilla , yli 2 300 metrin korkeudella merenpinnasta, subnivaalija nivaalivyöhykkeillä kasvaa enää yksittäisiä kukkakasveja. Tatralla on runsaasti metsäkauriita, villisikoja, saksanhirviä sekä gemssejä . LUONTOON JÄÄMÄSSÄ JALKOIHIN TANAPin hallintoja tutkimuskeskus sijaitsee Tarranska Lomnicassa, idyllisessä pikku kylässä joka omistautuu lähes täydellisesti matkailulle. Tohtori Aladar Marcekin pääasiallisena tehtävänä on seurata ihmisen vaikutuksia kansallispuiston luontoon. Metsäkissoja laskettiin viime vuonna 16 ja saukkoja vajaa kymmenen. karhu , murmeli , gemssi , kalasääski ja maakotka. Yöpyminen on sallittua ainoastaab näillä vartioiduilla alueilla, joille kaikille pääsee autolla . Karhuja asustaa kansallispuiston alueella noin 15 ja ilveksiä nelisenkymmentä . Pienemmistä nisäkkäistä murmeli, lumikko ja kärppä ovat vahvoilla. Tavallisimpien lajien, kuten pikkulintujen tai -nisäkkäiden määriä ei seurata säännöllisesti. Subalpiinisella vyöhykkeellä tavataan muurikiipijöitä (Tichodroma muraria), siellä pesii myös yksi tai kaksi maakotkaparia. Varotoimista huolimatta eräät alueet on jouduttu sulkemaan toistaiseksi kokonaan. Luonto kestäisi pitkällä tähtäimellä ehkä 1,5 miljoonaa kävijää vuodessa. Puisto työllistää myrskypuiden korjaustöissä parhaimmillaan jopa 600 metsuria, näistä noin puolet on vakituisia. Tapana on asettua jollekin monista leirintäalueista ja tehdä siltä päiväretkiä viitoitettuihin kohteisiin. Tarra tarjoaa sopivia maastoja kaiken tasoisille retkeilijöille. Elintasoihminen on kadottanut luonnon vaarojen terveen kunnioituksen. Autojen määrää kansallispuistossa rajoitetaan päästämällä niitä alueelle vain pysäköintipaikkojen määrän verran . Parin vuosisadan takaisten matkakertomusten kirjoittajat eivät ylistä sanallakaan Sveitsin Alppien kauneutta , vaan kuvailevat laveasti niiden äärimmäistä vaikeakulkuisuutta ja vaarallisuutta. MYRSKYTUHOT TYÖLLISTÄVÄT METSUREITA Ihmisen lisäksi myös muun luonnon voimat tekevät tuhojaan Tatralla. Kiviä peittävistä jäkälistä eräs yleisimpiä on karttajäkälä (Rhizocarpon geographicum). Mahdollisesti uhanalaisia lajeja ovat mm. Vaeltavia susia on vuosittain muutamia. Slovakianpuoleisella Tatralla kuolee vuosittain noin 15 ihmistä ja loukkaantuu vakavasti kymmenkertainen määrä. Osastoilla työskentelee yhteensä 20 henkeä. Olemme myös esittäneet keskushallinnolle , ettei hotelleja tai muitakaan rakennuksia enää lisättäisi . Täysin arvaamattomia vaaratekijöitä ovat pelastuspalvelun johdon mukaan ainoastaan kivivyöryt sekä jotkut harvat lumivyöryt. D SUOME LUONTO~ 18J4 2 , sk. Hirsirakenteisen toimistotalon vieressä seisoo maisemaan yllättävän hyvin sopiva funktionalistinen kansallispuiston museo. 18 Onnettomuuksia analysoitaessa on todettu, että lähes kaikki turmat olisi voitu estää varovaisuudella ja järkevällä liikkumisella. Vuoriston korkein huippu on Gerlachovsky st"it , 2 655 metriä. Nyt ihaillaan alppija tunturimaiseman kauneutta , ja vuoristosta lähdetään usein vartavasten hakemaan seikkailua ja jännitystä elämään. Asemalla on neljä osastoa : biologian, luonnonsuojelun, yhteiskuntatieteiden ja dokumentoinnin osasto , jonka yhteyteen museo kuuluu. Suhtautuminen vaikeakulkuiseen vuonstoon on muuttunut sadan viime vuoden aikana täydellisesti . Saksanhirviä ja villisikoja vähennetään tarpeen mukaan valikoivalla metsästyksellä . Havupuuvyöhykkeen selkeästi merkityt polut ovat omiaan huolettomia koko perheen sunnuntaikävelyjä varten , ja huippujen tuntumasta löytyy sopivia reittejä vaativimmallekin vuorikiipeilijälle. Kansallispuiston metsänhoidon yhtenä päämääränä onkin muuttaa puuston lajijakaumaa lehtipuuvaltaisemmaksi, ja näin parantaa puuston kestävyyttä luonnon omia tuhoja vastaan. Tyypillisiä tapauksia ovat esimerkiksi merkityltä ladulta poikenneen hiihtäjän joutuminen lumivyöryyn , tai valokuvaa varten poseeraavan perheenpään luiskahtaminen rotkoon
Auratuilla uudistusalueilla tulee ajouran minimileveys olemaan vähintään viisi metriä , jolloin ajourat vievät vähintään viidenneksen metsikön pinta-alasta. HAITOISTA PUHUTTAVA Harvennushakkuissa korjataan puustosta kerralla noin kolmannes, mikä asettaa puunkorjuulle niissä ja avohakkuissa toisistaan poikkeavat vaatimukset. Harvennushakkuiden tarve olisi tällä hetkellä kaksinkertainen ja 1990-luvun alussa kolminkertainen nykyiseen verrattuna. Käytännössä puut eivät ole ajouran kohdalla juuri viiden metrin etäisyydellä , mikä lisää entisestään ajourien avaamisesta aiheutuvaa kasvutapp10ta . Nykykäytännön mukaan harvennetaan suhteellisen voimakkaasti , mutta harvoin . Pehmeällä korjuutekniikalla piilokustannukset voitaisiin suurelta osin välttää. vsk. Kasvutappioksi on saatu 5-10 vuoden tutkimusperiodeilla keskimäärin 5 m J/ha käytettäessä 4 m leveitä ajouria ja lähinnä väljennysharvennuksessa sovellettavaa ajouravälin ohjeleveyttä. Hehtaarille tulee ohjeiden mukaan noin 400 metriä ajouria ja ne ovat vähintään 16 prosenttia kasvupaikan pinta-alasta. EteläSuomen tuoreille kangasmetsille suositetaan kolmea harvennuskertaa , lehtomaisille neljää , mutta Lapin karuilla mailla saattaa yksi harvennus riittää. Harvennuskertojen määrä riippuu kasvupaikan laadusta. Kasvutappiota voidaan vähentää ennakkotoimenpiteilläkin merkittävästi , jos katsotaan valmiiksi ajouran paikat maaston helppokul19. Vahingot saattavat tulevaisuudessa vielä kasvaa, sillä monitoimikoneita ollaan työntämässä myös harvennushakkuisiin. Jos ajouran molemmilla puolilla on esteitä, tarvitaan yli viiden metrin ajoura runkovaurioiden välttämiseksi. Kuorman heilunta ja sivutolppien korkeus aiheuttavat esimerkiksi 40 cm:n esteen kohdalla ajouraan 60 cm :n lisälevennyksen tarpeen . Puuntuotoksen kannalta harvoin toistuvat harvennukset ovat epäedullisia, mutta korjuuvaurioiden vähentämiseksi perusteltua. Tässä menetetään ajourilta 100 kpl metsikön päätehakkuun teoreettisista päävaltapuista, jotka korvautuvat huonompikasvuisilla puilla. Kasvatusmetsien harvennushakkuilla on ohjattu metsikön kasvua parhaisiin valtapuihin ja samalla korjattu valtapuiden kasvua hidastavat huonompikasvuiset puut teollisuuden tarpeisiin. Harvennushakkuut romahtivat samaan aikaan kuin raskaat metsätraktorit yleistyivät metsäkuljetuksissa. Metsässä myllertäessään raskaat koneet nimittäin vaurioittavat jäljelle jätettävien puiden runkoja ja juuristoa, ja vauriokohdista laho pääsee helposti työntymään runkoon. Tappiot kärsii maanomistaja. tyismetsälain tulkintaerimielisyydestä tulee haaste käräjille . Kahdessa ensimmäisessä harvennuksessa on ajouraväliksi vakiintunut 30 metriä , väljennysharvennuksessa noin 20 metriä. Metsänomistaja ei juurikaan saa korvauksia puustovaurioista , mutta jo vähämerkityksellisestä yksisuoMEN LUONTO 4/ RJ 42. Metsiemme hyödyntäminen on jo suurempaa kuin missään muussa varsinaisessa metsätalousmaassa. Ensiharvennuksessa saadaan puolet puusta ajourilta ja toinen puoli ajourien välistä alaharvennuksena . Kirjoittajan mielestä usein osuvampi nimitys tehometsätaloudelle olisi tuhometsätalous. Ensi harvennuksen jälkeen puut ovat keskimäärin noin 2,8 metrin etäisyydellä toisistaan . Johtavista metsätalousmaista Suomi on kaikkein riippuvaisin kasvatusmetsistä korjattavasta puusta. Mitä epätasaisempaa maasto on sitä leveämmät ajourat tarvitaan. Käsittelyllä on siis osittain harsinnan luonne. Tässä yhteydessä kuten niin monessa muussakin tehometsätalouden ratkaisussa haittavaikutuksista vaietaan . Tärkeissä kilpailijamaissa , kuten USA :ssa , Kanadassa Ja Neuvostoliitossa , teollisuus saa tarvitsemansa puun avohakkuista , jolloin puun korjuukustannukset ovat alhaiset eikä puunkorjuun rationalisointi aiheuta piilokustannuksia . 1950ja 60-luku olivat harvennushakkuiden aikaa metsiemme käsittelyssä, 1970-luvulle tultaessa niiden vuotuinen ala putosi kolmannekseen , ja samalla l 00 000 ha / v tasolla se on vieläkin . Ajouran mutkittelulla voidaan osa päävaltapuista säästää, mutta samalla lisääntyy runkovaurioiden määrä , jos kuljetukseen käytetään pitkää metsärraktoriyhdistelmää . Kun juurenniskat ovat vielä vähissä , mahtuu kevyellä maataloustraktorilla ajamaan ilman , että tarvitaan erityisiä ohjeiden mukaisia neljän metrin ajouria . Antero Må"ntylå" Koneellisen metsänkorjuun piilokustannukset Koneellinen puunkorjuu ei välttämättä olekaan niin edullista kuin väitetään
Valtakunnan metsien 7. Kaikkina kolmena talvena ajoittamalla kuljetukset sopivimpaan aikaan on kevyellä kuljetuskalustolla saanut ajettua harvennuspuun ilman juuristovaurioita. Hiesu-, savija turvemailla koneet vajoavat ja voivat jopa juuttua kiinni sateiden pehmitettyä maaperän. Todennäköisemmältä vaikuttaa, että osa kasvatusmetsien harvennuksista jää lopullisesti tekemättä . Eikä taidakaan runkopuun lahottajasienillä ollakaan n11n huonot ajat edessään kuin on arveltu. rin neljässä, viidessä vuodessa . Kasvatusvaiheessa metsästä poistetaan suurin piirtein yhtä paljon puuta kuin päätehakkuussa , joten kasvutappiota on odotettavissa kasvacusmetsienkin kokopuun korjuusta . Siinä vasta todellista konetyön rationalisointia' Harvennushakkuiden rationalisoimiseksi on esitetty myös kalliin karsinnan jättämistä pois ja siirtymistä puiden hakecukseen oksineen ja neulasineen. Kahtena edellisenä talvena (80-81 ja 8182) maa ei routaantunut paksun lumikerroksen alla eikä talvellakaan kantanut raskaita koneita . Kuinka keveys ja sääolosuhteiden joustava hyväksikäyttö olisivat muuttuneet vaurioita aiheuttaviksi tekijöiksi! HYVÄT AJAT KAARNAKUORIAISILLE JA LAHOTT AJASIENILLE Juuristovauriot saattavat muodostua erittäin tuhoisiksi kuusimetsissä. Mitä rehevämpi kasvupaikka on sitä nopeammin laho etenee juuressa ja rungossa . Seuraavaan harvennukseen mennessä laho on ehtinyt jopa 3-4 metrin korkeuteen ja osa tyvestä voi olla jo onttoa . Kehitystä sanotaan tehometsätaloudeksi vaikka tuhometsätalous olisi usein oikeampi nimitys. Viime talvikin oli Etelä-Suomessa samanlainen ja maa pysyi tammikuuhun asti kelirikkokunnossa . Näin varsinkin SUOM EN LUONTO 418 l -12 , sk.. Tukkipuun mitat täyttävistä kuusipuun rungoista joutuu Eteläja Länsi-Suomessa erityisesti maannouseman saastuttamalla alueella tahon vuoksi 10-20 prosenttia kuitupuuksi . Puun biomassan tarkemmasta talteenotosta on kuitenkin kiistämättömän kielteisiä vaikutuksia . Juurten katkeaminen vähentää myös kasvua jopa 2,5 m J/ha ja lisää tuulenkaatojen määrää . Ajon jälkeen maasto voi muistuttaa enemmän panssarijoukkojen harjoitusaluetta kuin kasvatusmetsää . Juuristovaurioiden välttäminen on yhä vaikeampaa kun ajoneuvot ovat yhä raskaampia ja ajot ympärivuotisia. Katkenneisiin juuriin iskeytynyt laho etenee lähes poikkeuksetta runkoon, johon se ehtii esimerkiksi metrin päästä keskimää20 Vuoden 1975 myrskytuhojen korjuussa tämän kuusen kahden pääiuuren kuori vaurioitui. RASKAAT KONEET TUHOAVAT JUURET Runkoja juurenniskavauriot voidaan välttää avaamalla ajoneuvoyhdistelmän vaatimukset täyttävät ajourat , mutta juuristovaurioihin tällä ei ole juuri mitään vaikutusta. KONEILLE TÖITÄ HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ Monitoimikoneiden käyttö lisää entisestään ajourien leveyttä ja puustovauno1ta sekä vähentää ajourien välin ehkä 20 metriin. Ainoastaan soraja soramoreenimaat kantavat kaikissa sääoloissa lähes 20 tonnista metsätraktoria, joka on yleisin konetyyppi kasvatusmetsien metsäkuljetuksissa. Tehometsätalous on tullut jo niin tehokkaaksi , ettei näitä puita kannata korjata , vaan ne jäävät kaarnakuoriaisten lastenkammareiksi . Antavatko metsänomistajat parhaassa kasvukunnossa olevat metsänsä järeiden koneiden temmellyskentäksi . Teollisuuden puunkorjuun tutki musosasto (Metsäteho) suosittelee 10 moniroimikoneiden käyttöä kasvatusmetsien harvennuksissa: jos koneen vuotuinen korjuutavoite ei muuten täyty , saa koneen lisäkäyttö maksaa 715 mk / m J enemmän kuin työvaltainen korjuumenetelmä . kuisimpaan osaan ja uudistusvaiheessa jätetään ne istuttamatta. Tuuli kaataa viidesosan metrin etäisyydellä ajourasta kasvavista puista. Kasvu tappio on sitä suurempi, mitä pohjoisemmaksi mennään . 20 vuotta kokopuukorjuun jälkeen on vuotuinen kasvu saavuttanut Etelä-S uomen olosuhteissa tavanomaisen tason , mutta Keskija Pohjois-Suomen olosuhteissa näin ei ole vielä käynyt. Eteläiselläkin alueella on kuitenkin syntynyt tappiota puuntuotoksessa. inventoinnissa on todettu lahovikaisten kuusten osuuden lisääntyneen . Seitsemässä vuodessa on laho noussut juurista korkealle runkoon . Aivan uskomaton on metsäntutkimuslaitoksen runsaan vuoden takaisen tutkimuksen tulos , jonka mukaan maataloustraktorit aiheuttaisivat enemmän puustovaurioita kasvatusmetsissä kuin varsinaiset metsätraktorit