POHJOIS-KARJ ALAN L UONNONYSTÄVÄT, Kalevan katu 1 C, Joensuu. SUU R-SAVON L UONNONSUOJELUYHDISTYS, H anhikankaankatu 13, Mikkeli, puh. 490 961. (9 15) 941-10 920. KESKI-POHJA MAAN LUONNONSUOJELUYHD ISTYS MELLERSTA OSTERBOTTENS NATUR VÅRDSFORENING, Isokatu 15, Kokkola. sihteeri Yrjö. Suomen luonnonsuojeluliitto JASEN J A RJESTÖT LAPIN LUONNONSUOJEL UYHDISTYS, Toripuistikko 8 A, Rovaniemi, puh. PIEKSÄMÄEN SEU DUN L UONNONYSTÄVÄT, Toi kanti e 9, Pieksämäki, puh. KAINUUN LUONTO, Kauppakatu 28 A 10, Kajaan i, puh. 17 001. HELSINGIN SEUD UN L UONNONSUOJELUYHDISTYS IJELSl NG FORSR E GJON E NS NATURSKYDDSFÖRENING, Korkeavuorenkatu 24 A 10 00130 Hki 13. VAMMALAN SEU D UN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Pekka Mustakallio, Kiikka, puh. Teuvo Suominen, fil.kand. 11 956. KYMENLAAKSON LUONNON YSTÄVÄT, ltäkatu 2 B 21, Kotka, puh. KOILLISMAAN L UONTO, c/o Reino Rinne, Kitkantie 4, Kuusamo. 912-30 144. SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Uusikoivistontie 77 A 3, Pori 8, puh. Jouni Kitti, kalastusmestari Bjö'rn Nylund, eläinlääket.kand. SUOMEN L UONNONS UO J ELULJJTON H A LLITUS Olli Ojala, eläinlääket.lis., puheenjohtaja Hannes Ignatius, insinööri, varapuheenjohtaja Pirkko Linnilä, maat.metsät.kand. POHJOISUUD E NMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Esko Lindholm, Kirvesmiehenkatu 3, Hyvinkää, puh. (17-) 931-47 527. 918-24 580. Urpo Häyrinen, fil.kand. KESKI-S UOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Pertti E loranta, Jyväskylän Yliopisto, Biologian laitos, Vapaudenkatu 4, Jyväs kylä, puh. LUONTO-LIITTO, Fredrikinkatu 77 A 11 , Helsinki 10, puh. VARSINAIS-SUOMEN LUO NONSUOJELUYHDISTYS-E G E NTLIGA FINLANDS NATURSKYDDSFÖRENING, c/o Rauno Tenovuo, Eläintieteen laitos, Turun Ylio pisto, Turku 50, puh. puh. POHJOIS-POHJ AN MAA L UO NONSUOJELUYI-TDISTYS, Kasvitieteen laitos, Torikatu 15, Oulu 10. LAHDEN LUONNONYSTÄVÄ ~ c/o Aarre Rauhala, Savonkatu 1 A 50, Lahti, puh. LENTUA-SEURA, c/o Markus AlaHeikkilä, kp 3 Kuhmo, puh. SUOMEN L UONNONSUOJELUYHDISTYS, Fredrikinkatu 77 A 11, Helsinki 10. (16.30 ) 952-16 767. 961-70 194. (17-) 90-601528. yo. ~RKANMAAN L UONNONSU~ J E LUYHDISTYS, Huunalantie 40 D 14, Tampere 56, puh. LÄNSI-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS V ÄST-NYLANDS NATURVÅRDSFÖRENING, postilokero 33, Lohja, puh. 554. KANTA-HÄMEEN L UONNONSUOJELUYHDISTYS, Sibeliuksenkatu 2 B, Hämeenlinna 10, puh. Pentti Väisänen, valtiot.yo.. 23 208. yo. 5093. ITÄ-SAVON LUONNONS UOJELUYHDISTYS, Satama katu 5 B 61, Savonlinna, puh. 914-10 455 ja 20 215. 91726 307. (10 15) 921-335 599/522. ETELÄ-PO H JANMAAN LUONNONS UOJELUYHDISTYS, c/o Matti Ylipoti, Laihia, puh. 93232 365. H aila, fil. ETELÄ-KARJALAN LUONNONSUOJEL UYHDISTYS, c/o Terho Po utanen, Liisankatu 6, Lappeenranta 3. 14 236. POHJOIS-SAV ON L UO NONSUOJ ELU YHDIS TYS, Kuopion museo, luonnontieteen osasto, Kuopio. 939-23 316. Sauvo Henttonen, fil
vuosikerta Suomen Luonto J ULKAISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . . Fredrikinkatu 77 A, Helsinki 10, puh. Toimitus : eläinlääket.lis. . Tämän osaston kustantaa Metsäntutkimuslaitos. . f · 1971, Olli Ojala, Pohjois-Savon luonnonsuojeluyhdistys VALOKUVAAJAT kansi Arno Rautavaara 99 Hannu Lindroos 102 Pentti Salanterä 103 Pentti Salanterä 104 Matti Poutvaara 105 Teuvo Kanerva 107 HBL-kuva-arkisto 109 Teuvo Kanerva 110 Pekka Borg 111 Pekka Borg 112 Jorma Alhopuro 113 Pekka Borg 114 Pekka N isula 114 Pekka Nisula 115 Martti Montonen 118 J orma Alhopuro 118 Arno Rautavaara 118 Arno Rautavaara 119 Arno Rautavaara 119 J orma Alhopuro 119 Arno Rautavaara 120 Arno Rautavaara 122 Arno Rautavaara 126 Unto Järvinen 131 J orma Alhopuro 132 Jorma Alhopuro 97. 100 Saaristo varjeltava massaturismilta, Asko V uorjoki ............... . ... Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu postisiirtotilille n:o 60821-1. . Viime vuoden ja sitä vanhempien vuosikertojen jälj elläolevia numeroita myydään 50 p hinnalla. ..................... . ... Kansallis-Osake-Pankki, Kirjayhtymä O y, Outokumpu O y sekä Werner Söderström Osakeyhtiö ovat kukin lahj oittaneet 100 mk, minkä lisäksi on saatu lukijoitten lahjoittamana yhteensä 505,32 mk. 498 159. . Irtonumerot 2,50 mk. Suomen Luonto vetoaa jälleen lukijoihinsa, joilla on mahdollisuus osallistua seuraavan numeron värikannen painatuskustannuksiin. 130 SLL:n kannanotto ja katsaus, Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen julkilausuma 11. Olli Ojala (vastaava) op. . 110 Koillis kaira kansallispuisto ksi Tasavallan Presidentin tukemana Jorma Alhopuro ... ............... . ... . .. . . korkeakoulu, H :ki Osmo Kivivuori, arkkitehti, T ku Eero Meskus, fil. . . . 30. yo., Oulu Pekka Nuorteva, dos., Helsingin yliopisto Olli Ojala, eläinlääket.lis., SLL :n puheenjohtaja, H :ki Hannu Ormio, luonnont.kand., Valtion luonnonsuojelutmsto, Hki Arno Rautavaara, fil. ..... . .. Takakannen ilmoituksen lisäväri 350 mk. ... T AMAN NUMERON KANSI on jälleen lahjoitusten ansiosta värillinen. yo., Suomen Luonnon toim., Hki Asko Vuorjoki, valt.maist., Uuden Suomen toim., Hki SISA LLYS Miksi saaristonumero, A rno Rautavaara . 125 Saariston luonnonsuojelualueet, Virallinen luonnonsuojelu, Hannu Onnio .. .. . Taitto: J orma Alhopuro, Arno Rautavaara Ilmoitus hinnat: 1 /1 sivu 450 mk, 1/2 sivu 250 mk, 1/4 sivu 150 mk. 128 Tapaus Lievestuore ............ Teuvo Suominen Osasto »Virallisen luonnonsuojelun alalta »: prof. Reino Kalliola. 114 K ohtalokas virhe rannikoittemme käytön suunnittelussa Pekka Nuorteva ... Pekka N isula yo. 116 Pesimärauhan säilyttäminen saaristolinnuston elinehto, Giiran Bergman ..... .... ... Arno Rautavaara fil.kand. .... Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista j uhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 3 mk. . J ulkaisun artikkelit kattavat lähes kokonaan Suomen luonnonsuojelun kentän. Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. . . .... . ...... J orma Alhopuro yo. . ..... Lehden tilausmaksu vuodeksi 1971 on 8 mk, koululaisilta ja opiskelijoilta 5 mk. T AMAN NUMERON KIRJO/TT AJAT Jorma Alhopuro, op., Suomen Luonnon toim., Hki Göran Bergman, kustos, H elsingin yliopisto Pekka Borg, fil.tri., Helsingin yliopisto Heikki Haapala, fil.tri., Oulun yliopisto Kurt Henriksson, eläinlääkäri, E läinlääketiet. . . Toimisto avoinna maanantaista perjantaihin klo 916. 107 Aluesuunnittelun tehtävät saaristossa, Pekka Borg ... . 118 E lohopea ja saaristamme eläimistö, Kurt Henriksson 123 Perämeri, Eero Meskus ja Heikki H aapala .... Aspskärin lintusaarten toukokuisen auringonnousun kuvasi Arno Rautavaara. . .... Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1971 aikana 6 numerona. 98 Lännentiehanke, puhdas järjettömyys, Osmo Kivivuori
Tästähän on murheellisena esimerkkinä kuuluisa lännentiehanke, joka toteutuessaan tuhoaisi maailman hienoimman saariston. Jakautuneena enemmän tai vähemmän selväpiirteisesti kolmeen vyöhykkeeseen (sisäsaaristo, välisaaristo ja ulkosaaristo) se on alkuperäisintä ja aidointa suomalaista luontoa siinä kuin metsät, järvet ja suotkin ovat. Asiaa tarkastelee tässä numerossa Osmo Kivivuori artikkelissaan, jonka luettuaan varmasti jokainen tajuaa, että lännentiehanke jo pelkkänä suunnitelmana on suuren luokan rikos ( ellei se sitten kuvasta vakavaa mielenhäiriötilaa). Valistuksen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu veneilyn suuntaaminen enemmän suurisaariseen ja metsäiseen sisäsaaristoon kuin pienialaisille, avomeren partaalla oleville runsaan linnuston asuttamille luodoille. Tämä koskee etenkin karua ulkosaaristoa, ja johtuu siitä, etteivät kekseliäimmätkään talousmiehet ole pystyneet löytämään keinoja, joilla ulkomeren luodoista ja pienistä saarista saataisiin rahallisesti tuottavia alueita. Rauhoitus on valistukseen verrattuna jyrkkä toimenpide, mutta välttämätön ottaen huomioon veneilyharrastuksen paisumisen. Mutta tyrskyt hei/tiiviit nyt eteesi sellaista, jota hiipeiit. Arno Rautavaara Miksi saaristonumero. 98 IHMISPALJOUTTA Jatkuvasti saaristoon tunkeutuvista saasteista pahimpia on holtittomaksi paisunut veneretkeily, joka yhdessä kesämökkihysterian kanssa on jo saavuttanut lähes massaturismin mittasuhteet. KOKONAISSUUNNITTELUA KAIVATAAN Merialueemme ja sen saaristo kaipaavat kokonaissuunnittelua. Koko tuotantoelämän ja energiapolitiikan suunnittelu vaativat tarkistusta ja saman tien arvostusperusteemme uudelleen arvioimista. Teollisuuden sijoittelussa toimitaan lyhytnäköisesti, luonnonsuojelullisia näkökohtia ei oteta huomioon, saati että ajateltaisiin saaristolaisten perinteisen elinkeinon, kalastuksen jatkuvuuden turvaamista (nykyäänhän tungetaan erilaisia myrkkyjä, etenkin elohopeayhdisteitä, sisältäviä jätteitä Suomenja Pohjanlahteen ja jätetään turvarajat määräämättä, jotta kalastajien toimeentulo »turvattaisiin»). VASTUU ITÄMERESTÄ Paljon toimenpiteitä tarvitaan saariston pelastamiseksi. Lähiaikoina tulevat juuri valistus ja rauhoitus olemaan etusijalla, mutta pitemmälle tähdäten on saaristo nähtävä osana kokonaisuutta. Rantalakia ei ole saatu aikaan. Merensaaristomme on etäisimpien tunturiylänköjen ohella ehkä parhaiten kaikista maamme maisematyypeistä saanut säilyttää alkuperäiset kasvonsa. Samoin laivoista heitetään muutakin roskaa mereen sillä seurauksella, että ulkomeren luodot ja karit ovat törkyisen näköisiä jätepuun ja roskan peittäessä silokalliot ja täyttäessä riskilöiden pesäonkalot. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että saaristo olisi turvassa. ( Kirsti Lampinen) Suomen merellinen saaristo on omaleimainen luonnonnähtävyys. iiden puhdistusjärjestelmät ovat alkeelliset tai niitä ei ole ollenkaan, ja jos teollisuus ei puhdista jätevesiään, ei asutuskaan katso velvollisuudekseen hoitaa näitä asioita omalta osaltaan. Meren vielii lbjdiit, sen jylhii olemus ei helpolla tainm1 eikii sen ikivanha humina hiljenny. Jos jotakin suurisuuntaista kaavaillaan, on kyseessä lähinnä suunnitelma, jossa ei ole päätä eikä häntää. Laivoista valuu öljyä mereen joko tahallisten laskujen tai onnettomuuksien myötä. Valistumaton retkeilijä voi saada lintuluodoilla liikkuessaan enemmän tuhoa aikaan kuin öljylaivan haaksirikko, ja metsäisen sisäsaariston rantamaisemia rumentavat toinen toistaan mauttomamman näköiset kesäkodit, joita on nostatettu jokaiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan. Saaristomme suojelussa kaksi tärkeätä menettelytapaa ovat valistus ja rauhoitus. Meri ja saaristo eivät kestä rannikolta tulevia jätteitä loputtomiin. Vaikka rauhoitusalueita on saaristossa tiheämmässä kuin muualla Suomessa, on niistä monin paikoin huutava pula; esimerkiksi arvokkaassa lounaisessa saaristossamme ei ole ainuttakaan luonnontai kansallispuistoa, vaikka niitä tulisi siellä olla useita, onhan tämä saaristo kesämökkiasutuksen leviämisen vuoksi vaarassa. Teollisuuslaitoksia rakennetaan rannikolle. Valistuksen avulla voidaan saaristossa retkeilevät ja asuvat ihmiset opettaa ottamaan huomioon luonnon, erityisesti lintujen, tarpeet. Vielä voi vetäytyä jollekin etäiselle, tysrkyjen syleilystä kohoavalle lir:. N yky-yhteiskunta tyontaa saariston rasitteeksi monenlaista saastetta. Veneitä saa kuljettaa kuka tahansa, tunsi hän saariston olosuhteita ja sen luonnon tarpeita tai ei
Vastuu Itämeren tilasta kuuluu kaikille sen rannoille rajoittuville valtioille ainakaan Suomi ei ole tuntenut vastuutaan. Silloin on turhaa kuvitella Suomen voivan pysyä hyvinvointivaltiona (sanan m1ssaan merkityksessä). Suomen Luonnon tässä numerossa keskitytään enimmäkseen juuri merens;aristomme luonnonsuojeluongelmien tarkasteluun. Esille tulevat monet ajankohtaiset kysymykset, joskin saariston tiimoilta löytyisi lisääkin; öljy ja saaristometsien raiskaus, vain pari mainitakseni. tuasemasaarelle nauttimaan rauhasta, kaikkialla rääkyvien pikaveneiden puutteesta, auringon laskuista ja nousuista, tiirojen ja lokkien huudoista, mutta mikäli Itämeren pinta on öljyn ja selluloosakuitujen peitossa, ei etäisinkään saari ole kyllin kaukana nyky-yhteiskunnasta pystyäkseen turvaamaan lintujen toimeentulon ja luonnonsytävien mielenrauhan säilymisen. D Öljylaivan haaksirikko on pelätyimpiä ja eniten huomiota herättäneitä saaristoa uhkaavia vaaroja. Silloin ei kalastajan kannata lähteä merelle pyyntiin. 99. Suomeffa on nykyään resurssit aiheuttaa koko Itämeren tuhoutuminen, siihen tarvittaisiin vain yhden jättiläistankkialuksen täydellinen haaksirikko yksi inhimillinen erehdys
Viime vuoden kuluessa kävi kuitenkin ilmeiseksi, että Merenkurkuntietä ja Lännentietä puuhattiin tosissaan, niin paljon julkista ja yksityistä rahaa ja työtä käytettiin niiden markkinoimiseen. Täältä Varsinais-Suomesta asti ei ole mahdollista perehtyä yksityiskohtaisesti Merenkurkuntiehankkeeseen, joten rajoitun tässä kirjoituksessa Lännentie-suunnitelmaan. 1966 upealla kolmikeilisellä julkaisulla »Kiinteä tieyhteys Ahvenanmaa-Manner-Suomi » ja on sen jälkeen jatkunut erilaisin painotuottein ja lukemattomin silmäätekeville järjestetyin esittelytilaisuuksin (ruoka ja juomat: V-S:n. Sikäli kun Merenkurkuntien uhka edelleen varjostaa Vaa100 san saaristoa, toivon paikallisen luonnonsuojeluväen tarttuvan siihen jämerin ottein, sillä naula toisen tien arkkuun on samalla poissa toisen tien tukirakennelmista. Kuvaan kuuluu, että tiehankkeen vastustaja leimataan maa(kunna)npetturiksi. Nimittäin juuri nurkkapatrioottisia asenteita ruokkimalla »Jos emme hanki tietä tänne, se rakennetaan sinne » hankittiin tiehankkeille paikallisia kannattajia. »Terveen kilpailun hengessä » menestyvät tunnetusti myös kilpailevat järjettömyydet. Osmo Kivivuori Lännentiehanke, puhdas järjettömyys! Toisinaan heitetään luonnonsuojelijoiden silmille niin järjettömiä ympäristönhävittämishankkeita, että tulee mieleen epäilys, josko ne onkin suunniteltu nimenomaan luonnonsuojelijoiden energian suuntaamiseksi pois häiritsemästä muita ympäristön tuhoamisja saastuttamisoperaatioita. Lännentien mainostaminen alkoi v. Lännetie-hanke on lyhyesti kerrottuna yritys rakentaa meripenkereiden (42 km), siltojen (18 km) ja saarien (110 kpl) avulla maantie Ahvenanmaan ja Manner-Suomen välille yli Saaristomeren siten, että tie Kihdin länsipuolella haarautuisi { i BRÄND (. Tien kustannuksiksi ovat sen puuhamiehet ilmoittaneet 442 miljoonaa markkaa. Nuo puuhamiehet ovat pääasiassa kotoisin Varsinais-Suomen Maakuntaliitosta ja Lounais-Suomen Seutukaavaliitosta, Lännentien etummaisina lipunkantajina ovat toimineet maaherra Esko Kulovaara, seutukaavajohtaja Raimo Narjus ja seutukaavainsinööri Pentti Lehvonen. KustavinTaivassalon suuntaan pohjoiseksi reitiksi ja Korppoonauvon suuntaan eteläiseksi reitiksi
Yritys nimeltään »Vastine Lännentien puolesta », kirjoittanut seutukaavainsinööri Pentti Lehvonen ei 17 sivustaan huolimatta pysty kumoamaan ainuttakaan kohtaa Lännentie-hankkeeseen ja sen ajamiseen kohdistetusta arvostelusta, ja se todistaa siten lopullisesti Lännentie-hankkeen romuttamisen aiheellisuuden. Tosiasiassa tuollainen luku tietenkin kertoo suunnitelman toteutuksen v a i k u t u ks i s ta. Mainonnan psykologiana on ollut iskostaa yleisön tajuntaan: 1. Vaara vaaniikin saaristoa vallan toisessa suunnassa Näkeekö raha Lännentiessä tien tehdä rahaa. Mutta jotta suunnitelma olisi onnistunut pitäisi vaikutuksina olla t a v o i t t e e t. Ensimmäistä väitettä tuskin Lännentien suunnittelijat itsekään tiukan paikan tullen uskaltaisivat tunnustaa omaksi näkemyksekseen sehän kertoo esittäjänsä kieltävän suunnittelulta jopa tekniset vaihtoehdot, puhumattakaan todellisista kokonaisvaihtoehdoista. LIIKENNE-ENNUSTEET TAAS KERRAN YMPÄRISTÖMME TUHOAJIEN KÄSIENPESU-AINEENA Lännentie-suunnitelman liikenneennusteessa ja siihen liittyvässä loma-asuntoennusteessa ennustettu luku ilmoittaa sen mitä suunnittelijat odottavat, jos toteutetaan ennustetun luvun toteuttamisen edellyttämä suunnitelma! Suunnittelijoiden mielestä näin ennustettu luku osoittaa suunnitelman vältt~mättömyyden. Lännentie-su unnitelmassa er'.ii nä päätavoitteina onkin 80 000 huvilaa ja 101. Edellä esitetty kumoaa tietysti myös toisen väitteen. Sitä paitsi ne kunnat (Nauvo, Korppoo, Houtskari), joille Lännentiestä puuhamiesten mielestä olisi eniten hyötyä, ovat itse jatkuvasti korostaneet, että Lännentiehankkeella ei ole tekemistä saariston realististen yhteystavoitteiden kanssa. LÄ E TIE LÄHTÖKOHTANA AUTO EIVÄT YHTEYDET Lännentie-julkaisun kappaleessa »Lounais-Suomen saariston yhteyskysymyksistä » ei vesiliikenteestä puhuta mitään. Kolmas väite, Lännentie-mainonnan maalailema kuva kaikkien lämpimästi kannattamasta Lännentiestä on kevään kuluessa julkisuuteen tulleiden yksityisten ja yhteisöjen mielipiteiden valossa osoittautunut lähinnä pilapiirrokseksi. Lännentie on yhtä kuin saariston yhteydet, jolloin Lännentie vastustajat ovat saariston yhteyksien vastustajia. 2. Kieltäydyttyään useiden vuosien ajan ottamasta huomioon Lännentie-hankkeeseen kohdistettua arvostelua, ovat tien puolustajat keväällä, eri yhteisöjen, puolueiden ja arvovaltaisten yksityishenkilöiden Lännentien vastaisten lausuntojen pakottamana, vihdoin yrittäneet vastata esitettyyn kritiikkiin. Lännetie on itsestäänselvyys, joka lankeaa valtakunnan yleisistä päämääristä, kehitysaluepolitiikasta ja seutukaavamääräyksistä suoraan puhtaaksipiirrettäväksi. 3. Läpi koko Seutukaavaliiton julkaisutoiminnan hoetaan jaottelua: normaali eli kiinteä yhteys on maantie ja autoilu muut liikennemuodot ovat epänormaaleja. Maakuntaliitto). Sikäli kuin »kiinteä » yhteys viittaa sen väliaineen laatuun, jota pitkin ajoneuvot kulkevat, se on tietysti paikallaan ja vesiliikennettä siten voitaisiin kutsua nestemäiseksi ja lentoliikennettä kaasumaiseksi yhteydeksi! Sikäli kuin autoilun ja maantien »kiinteys» pyytää ilmaista yhteyden luotettavuutta, osoittavat Saaristomeren olosuhteet Seutukaavaliiton jaottelun kestämättömäksi. Lännentietä kannattavat kaikki. Mainostamisesta on todella kysymys, sillä tien puuhamiehet ovat noudattaneet tyypillistä jakoa: Selitetään : Mahdolliset ja mahdottomat hyvät puolet Salataan: Kaikki negatiiviset puolet. Tien kannatus on edellisessä kappaleessa mainittujen piirien lisäksi rajoittunut lähinnä muutamiin pohjoisen tielinjan varrella oleviin kuntiin
Pääosa tiehen tarvittavista kuutioista suunnittelijoiden kertoman mukaan 12 559 000 k-m 3: olisi tuotava muilta alueilta. Pääosa meripengerosuudesta olisi alttiina ahtojäille. Näitä kohtia on meripengerja siltaosuuksilla ollut sadan-parinkolmensadan metrin välein, joten esitetyt pengerkuutioarviot ja sitä myöten myös kustannusarviot kelluvat hyvin pehmeällä pohjalla. On jälleen toistettava: Mitä suurempi määrä yksiköitä on menossa mitä pitempää yhteistä reittiä, sitä järkevämpää on niiden kokoaminen suuryksiköiksi, olipa kysymys tavarasta tai ihmisistä. SUUNNITELMAN RAKE NERATKAISUT JA KUSTA USLASKELMA T KESTÄMÄ TTÖMIÄ Lännentien suunnittelun pohjaksi ilmoitetaan maaperätutkimuksia tehdyn »tarkoituksenmukaisista kohdista» ja »teettäjän osoittamissa kohdin». Lounais-Suomessa tienrakennus syö jo nyt niin suuria soraja hiekkamääriä, että ristiriidat muiden etujen kanssa ovat jokapäiväistä luettavaa. Suunnitelman toteutumisen vaikutuspiirissä olevia ilmiöitä on tarkasteltava tavoitteenasettelun kannalta. Ennuste-otsakkeen valepuvussa ne saadaan yleisön silmissä näyttämään Lännentietä vaativilta perusteluilta. Toisaalta on huvittavaa, että Lännentien mainostajien mielestä suururakointi on taloudelli. Onneksi vihdoinkin on alettu yleisesti ymmärtää, ettei tien täyttyminen ennusteen mukaisesti autoilla osoita tiesuunnitelman erinomaisuutta. Alkellineenkin kustannusarvio vaatisi meriosuuksilla pohjatutkimuksia ainakin parinkymmenen metrin välein sekä tielinjan sunnassa että myös tien poikittaissuunnassa sadan-kahdensadan metrin matkalla. Suomen ja Ruotsin välisen kuljetustarpeen mielekäs hoitaminen ei kaipaa Lännentietä, vaan siirtymistä taloudellisesti entistä edullisempiin erikois-lauttoihin ja -laivoihin, niin suuriin kuin luonnon olosuhteet ja laivareittien varrella huomioon otettavat muut intressit sallivat. K yllä kai sisältyvätkin, samoin kuin muutkin laskematta jääneet kustannukset, jos virhemarginaaliksi lasketaan esim. suururakointia, joilla on tarkoitus laskea yksikköhintoja » muuksi muutu. Liikenne-ennusteiden näennäisyys ja todellinen luonne paljastuu, kun huomaamme niistä puuttuvan lukemattoman määrän muuttujia, joilla olisi vähintään yhtä olennainen oikeus vaikuttaa muuttujina ennusteeseen ja siten myös suunnitelmaan kuin esimerkiksi Lännentien ennusteissa käytetyillä reaalitulon kehityksellä, matkailujen ja autojen määrällä. 200 %! Meripenkereen kohottaminen pärskeiden yläpuoelle korottaisi rajusti rakennuskustannuksia. Tällaisessa jättiläishankkeessa huipentuvat ristiriidat merkitsisivät myös kasvavia kustannuksia. Lännentiehankkeessa ilmenevät näkemykset suunnittelusta, ennustamisesta, vaikutuksista, päämääristä ja tavoitteista johtaisivat toteutettuina predestinoituun yhteiskuntaan, jossa demokratia merkitsisi valintaa yhdestä vaihtoehdosta ja jossa suunnitteleminen olisi tapahtuneen kehityksen rekisteröintiä ja pelkkää teknisten rakenteiden konstruointia rekisteröityjen kehityskäyrien suunnan säilyttämiseksi. ämä jäähaitat on Lännentien puolustus-vastine yrittänyt rajoittaa 10 km :n matkalle pelkällä sanomisella, ja nämäkin jäät Lännentien puuhamiehet aikovat suvereenisti sulattaa tiepäällysteeseen sijoitettavalla lämmityslaitteistolla »mahdolliset lisäkustannukset sisältyvät kustannuslaskelmien sisäiseen virhemarginaaliin » . vuosittain satojen tuhansien autojen ajaminen läpi saariston. N. 25 km :n matkalla meripenger olisi sellaisessa paikassa ja niin matalaa, että jo 6 bf:n tuuli heittäisi pärskeet sen yli. T yyninä pakkaspäivinä puolestaan »merisavu » tiivistyisi jääksi korkeisiinkin siltarakenteisiin. Lännentiehankkeen soveltamassa ideologiassa nämä pari muuttujaa määräävät suunnitelman toteuttamisen kautta muiden muuttujien tulevaisuuden, esimerkiksi liikennepolitiikan, matkustustapa-arvostukset, ölj ytuotteiden hintakehityksen ja liikennevälineiden kehityksen. Lännentien puuhamiehet vain jaksavat luetella lukuja liikenteen 102 lisääntymisestä ja luulla niiden todistavan Lännentien tarpeellisuutta ja taloudellisuutta. Tien puhdistaminen paannejäästä toisi tolkuttomia ylläpitomenoja ja sittenkin Lännentie olisi poikki muutaman viikon vuodessa. Tämä merkitsisi sitä, että pakkasten alkamisen jälkeen kuukauden tai parin aikana ennen meren jäätymistä jokainen myrsky kattaisi tuon tieosuuden paannejääkuorella. Tilanne ei Lännentien puuhamiesten vastineesta »Lännentie-projektin toteuttaminen merkitsee ns
kustannukset, heilahtaa vaaka perusteellisesti. Tarkkaan ottaen Lännentietä pääsisi Ahvenanmaan ja toisaalta R ymättylän, toisaalta Paraisten välillä n. Toisinaan puhutaan jopa Suomen ja Ruotsin välisestä kiinteästä yhteydestä! Vaikka näiden etujen kustannuksia arvioitaisiin Lännentien mainostajien käyttämien suodattimien läpi, kohoaisi summa moninkertaiseksi. Lännentie ei vähennä veneiden välttämättömyyttä saaristossa, eikä ole tarpeellinen loma-asuntojen kannalta. sesti pienurakointia edullisempaa tienrakennuksessa, mutta pienurakointi (henkilöautot ja kiitolinjat) taloudellisesti suururakointia (laivat ja autolautat) edullisempaa kuljetuksessa! Lännentie-mainonnan taloudellinen vertailu tieyhteyden ja autolauttaliikenteen välillä on jo lähtökohdissaan virheellinen. Viimekeväisessä »Lännentien puolustuksessaan » he kuitenkin ilmoittavat, että nyt olisi suoritettu vertaileva tutkimus, jonka tulos » ... Puhuessaan kustannuksista Lännentien puuhamiehet ilmoittavat luvut: pohjoinen reitti 232 000 000 mk, eteläinen reitti 323 000 000 mk. Lännentietä ei pääsisi tierenkaan sisällä n. Puhuessaan Lännentien eduista puuhamiehet kertovat eduista, jotka saavutetaan vasta, kun: Teilin lauttaväli on korvattu sillalla, runkokaavassa loma-asutukseen merkittyyn saaristoon on rakennettu täydellinen tieverkosto, tien varteen on rakennettu täydellinen palveluverkosto, Ahvenanmaan yli on rakennettu uusi tie, Eckeröön on rakennettu lauttasatama. Niidenkin, jotka haluavat tuhlata osan viikonloppulomastaan autolla ajamiseen päästäkseen muutamaa minuuttia nopeammin loma-asunnolle, on paras ohjata autonsa Rymättylän länsirannalle ajamatta metriäkään Lännentietä. Koko kustannusvertailulta pudottaa pohjan se, että Lännentien kustannuksiin on sisällytetty pelkkä tieyhteys, mutta toiseen vaakakuppiin on pantu lauttojen koko hankintahinta, josta hyvin merkittävä osa kohdistuu pelkän liikkumisen ulkopuolelle. Sen sijaan on jätetty huomioon ottamatta, että laivojen ja lauttojen lukumäärän kasvu tekee mahdolliseksi erikoistuneet alukset, mikä tietenkin alentaa kustannuksia. Veneet ovat saaristossa välttämättö103. Lännentie ei myöskään nopeuta lomalle lähtemistä. Kaavailuissaan Lännentien puuhamiehet ovat kokonaan unohtaneet mainita mahdollisuudesta käyttää Virosta Keski-Eurooppaan rakenteilla olevaa tietä. Siinä vuoden 1990 kustannuksia vertaillaan rinnastamalla jo 1960-luvun alussa käytännössä ollutta autolauttatyyppiä myöhempää tekniikan kehitystä hyväksi käyttävään tiehen. Sitä paitsi paljon tärkeämpää kuin laskea minuutteja, on tiedostaa kaksi tosiasiaa: 1. havaittu kannattavuusrajan sijoittuvan Itäja Länsi-Saksan rajalle » poliittisessa tarkoituksenmukaisuudessaan on ihailtava. Lännentietä pääsisi siis vain murto-osaan loma-asutukseen osoitetuista saarista, valtaosa niistä jäisi edelleen veneliikenteen varaan, keskimäärin 510 km :n merimatkan taakse. Paitsi saariston läpikulkuliikennettä Lännentien piti ratkaista myös Saaristomeren loma-asutuksen yhteystarpeet. Tämä ei kuitenkaan käytännössä ole mahdollista, yksistään jo turvallisuussyistä, puhumattakaan siitä, että Ruotsilla on huomattavasti helpompiakin teitä hankkia maakaasua. Kun Lännentien vaakakuppiin lisätään vastaavat hotellien, ravintoloiden, saunojen, uima-altaiden, elokuvateatterien, baarien oleskelutilojen, liikehuoneistojen, henkilökunnan asuntojen jne. tutkimuksesta ei esitetä tarkempia tietoja, ne olisivat varmaan julkaisemisen arvoisia! Lännentien puuhamiehet ovat vihjailleet, että Lännentietä voitaisiin johtaa maakaasua Ruotsiin. 1500 saareen, joista valtaosa on suunnitelmassa varattu loma-asunnoille. Valitettavasti ko. Jos matkatavaroiden lastausajaksi otetaan 15 min, veneen nopeudeksi 12 solmua ja auton nopeudeksi 70 km/t, kestää matka Turusta loma-asutusalueen keskellä sijaitsevaan Pakinaisten saareen veneellä tänään täsmälleen yhtä kauan kuin se kestäisi valtavan rakennusoperaation jälkeen vuonna 1990 Lännentietä, autoa ja venettä käyttäen. LÄNNENTIE LIIKENTEEN HOITAJANA Lounaisen ulkomaanliikenteen nopeuteen kohdistuvien vaatimusten kannalta on huomionarvoista, että tämän valtavan projektin tuloksena olisi Lännentie, jonka avulla tosin ehkä pääsisi Turusta Tukholmaan tunnin pari nykyistä nopeammin, mutta joka itse asiassa olisi hitaampi kuin laivamatka, koska autoilija joutuisi yöpymään Turussa, Tukholmassa tai matkan varrella laivamatkustajan yöpyessä tai levätessä laivan liikkuessa. 110 :een saareen, joista valtaosa on L-S :n Seutukaavaliiton suunnitelmassa varattu matkailulle, ei loma-asunnoille
Onko jollakin tosiaan otsaa Jirittåa työntää maailman kaunein saaristo yksityisautojen pakkovallan alle . Kalmarsundin erittäin matalan salmen yli Öölantiin rakenteilla oleva Euroopan pisin silta (6 km) on rakennushankkeena suurinpiirtein samaa kokoluokkaa kuin Nauvon ja Paraisten yhdistäminen siiloilla, joten varsinaista Lännentietä voidaan todella pitää mammuttitautisena. Useimmille ihmisille loma alkaa siitä hetkestä kun hän astuu veneeseen. On käsittämätöntä, että samaan aikaan, kun maantieja rautatieliikenteen välillä pyritään järkevään työnjakoon, suunnitellaan kalliille kuljetusjärjestelmälle vielä kalliimpaa kilpailevaa järjestelmää, joka kaiken lisäksi on kuljetusmahdollisuuksiltaan rajoitetumpi. 104 mistä sen ulapoita halkovan tien kanssa, jonka rakentamista niiden avulla yritetään vaatia. Liinnentiehanke puhdas j ärjetto·myys ! miä, oli Lännentietä tai ei. 2. Jättiläisprojektin mainostajat vetoavat herkästi siihen, että rakennettiin. Lännentien puuhamiesten puheet E nglannin Kanaalin, Tanskan ja Ruotsin salmien tunneleista ja silloista osoittavat hyvin Lännentien suuruudenhulluutta : Kanaalin, Vähä-Beltin, Iso-Beltin ja Juutinrauman ylittäminen merkitsisi yhteensä 55 km :n meren ylitystä Lännentie kulkisi meren päällä ainakin 60 km. Näillä siltahankkeilla ei olekaan mitään tekeVoiko joku tosiaan suunnitella lounaisen saaristo111me kahlitsemista penkerein ja silloin . Veneliikenteen poikkisuuntaisista kulkumahdollisuuksista se katkaisee 2/3. Parantamisen asemasta Lännentie rajoittaisi saariston kulkumahdollisuuksia. Lännentien mainostajat käyttävät Kustavin ja T aivassalon välille ja Nauvon ja Paraisten välille muutenkin suunniteltuja siltayhteyksiä ponnahduslautana hankkeensa ajamisessa, vaikka ne Lännentien kokonaiskustannuksissa edustaisivat vain vähäistä osaa. Mainituista salmista vain runsaan kilometrin levyinen Vähä-Belt on saanut siltansa
Vuodesta 1898 on matkustajalaivaja autolauttaliikenteen onnettomuuksisa Suomen ja Ruotsin välillä kuollut yhteensä 6 henkeä. Mahdolliset turismitulot Lännentie ohjaisi saaristolaisten ulottumattomiin. Sitä paitsi kansainvälisesti huomattavimmat matkailukohteet ovat nimenomaan muiden kuin tavanomaisten autoyhteyksien varassa (kaupunkikohteita lukuunottamatta, mainittakoon esimerkiksi Mallorca, Capri, Bermuda, Bahama-saaret, Rhodos, Hawaiji, Kreeta, Kanarian saaret, Gotlanti, Ahvenanmaa jne.) Lisäksi 1990-luvulla saastumaton ja turmeltumaton luonto tulee epäilemättä olemaan vahvin matkailuvaltti. Irvokas on Lännentien mainostajien väite, että Lännentie lisäisi matkustajien turvallisuutta. Kalakannan heikentymisen, sisäsaariston saastumisen ja kalastusliikenteen vaikeutumisen seuraukset olisivat kalastuselinkeinon kannalta tuhoisat. han Saimaan kanavakin, mutta eivät halua huomata, että he tekevät itse tietä pitkin valmista Saimaan kanavaa. LÄNNENTIE LUONNON TUHO Väitteet Lännentien vaikutuksesta ohjata liikenne ja kulutus rajoitetulle alueelle, ja siten saariston 105. Ehkä Lännentien puuhamiehet voisivat esittää tilaston siitä, kuinka monta kuolee maanteillämme vastaavaa henkilömatkamäärää kohti! Myös saariston elinkeinojen kannalta Lännentiellä olisi negatiivinen vaikutus. Povattuaan autolauttojen yhteentörmäyksiä ja karilleajoja he tyrkyttävät tilalle 7 m:n levyistä tietä, joka käytännössä tulisi olemaan pahimmanlaatuinen onnettomuustie j yrkkine vaihteluineen saarien ja meripengerten välillä tyynestä tuuleen, lumikinoksista ja pakkasesta veteen, jäähän ja sumuun
Edelleen tien puuhamiehet yrittävät esittää, että Lännentien melu ja vesiliikenteen melu olisivat vaihtoehtoja. M yös Pohjanlahden lämpötilan ja jäätymisen muutosten vaikutukset esimerkiksi rannikon rakentamisja lämmityskustannuksiin, talvimerenkulkuun ja kalastukseen olisivat tuhoisia. Melullaan Lännentie tuhoaisi sen luonnonrauhan, joka Lännentien mainostajien mukaan on juuri se saaristomatkailun erikoisvaltti, joka Lännentien avulla piti saada ihmisten ulottuville. Mutta nämäkin aseet ovat riittämättömiä, jos luonnonsuojelijat eivät tiedosta sitä kokonaisuutta, jonka osa Lännentiehanke on. arvot on laskettu suoraan SAF AN asemakaavaja standardisoimislaitoksen R T-kortin 997.12 (UDK 711.7) mukaan nimenomaan tien tasossa eikä pilvissä.) On myös otettava huo106 mioon, että tie kulkisi ainakin 60 km vetten päällä ja vesi tunnetusti kantaa äänen todella kauas. Lännentien mainostajat jaksavat jatkuvasti jankuttaa, että »saaristorenkaan ja kiinteän tieyhteyden turvin saaristosta on muodostettavissa matkailualue, jolla ei ole lajissaan vertai~ta kansainvälistä kilpailijaa ». 10 senttiä sekunnissa. Tien rakentamisen tuottamista vahingoista ja sen myötä uhkaavista suoranaisista ympäristökatastrofeista Lännentien puuhamiehet ovat tyystin vaienneet, eivätkä he ole hankkineet lausuntoja merentutkimuslaitoksilta, vaikka niitä olisi luonnollisesti pitänyt p yytää jo suunnittelun alkuvaiheissa. Kun venemäärä kasvaa tiestä riippumatta, ja tie toisi mukanaan tukikohtaverkoston, tulisi veneilyn painopiste vain siirtymään pitemmälle ulkosaaristoon. On kuitenkin moneen kertaan todettu, ettei tie vähentäisi saariston venemäärää. (Lännentien puuhamiesten vastineen »melu nousee melulähteestä yläviistoon » johdosta on todettava, että em. Saariston suojelemiseksi tarvittava keskittäminen ei toteudu Lännentien rakentamisella vaan ohjauksella ja säädöksillä. Melkoista kylmäverisyyttä osoittavat Lännentien mainostajien väitteet, että 1015 miljoonan kuutiometrin maansiirroilla ja kaiken maiseman ylle kohoavilla siltarakenteilla yleismaailmallisesti ainutlaatuinen saaristomme vain kaunistuisi! Kun suuri osa tarvittavasta aineksesta on suunniteltu otettavan tien kalliokeikkausista, tulisi Lännentie olemaan maaosuuksiltaankin arpeutumaton avohaava maisemassa. Lännentien meripenkereet katkaisisivat kalojen, ennen kaikkea silakan vaellusreitit ja romahduttaisivat siten kalastuselinkeinon. 2100 km 2 :n saaristoon. Taustavoimat voidaan osoittaa ja kumota vain, jos tässäkin tapauksessa selvitämme itsellemme, kenelle Lännentie tuottaisi ja mistä tuo tuotto tulisi. Ahvenanmaan ja Turun välisessä saaristossa vesimassat liikkuvat etelästä ja kaakosta Pohjanlahdelle n. Suurelta osalta tämän erittäin happipitoisen virtauksen ansiosta on Selkämeri pysynyt suhteellisen puhtaana huolimatta siihen saatumisen kautta kohdistuvasta valtavasta happirasituksesta (lähes puolet koko Itämeren happirasituksesta). Todellisuudessa tietenkin saaristo sinänsä on vertaansa vailla oleva matkailualue, jonka ainutlaatuisuuden tie tuhoaisi. LÄN ENTIE E I OLE AI OA Vastustaessaan Lännentie-hanketta luonnonsuojelijoilla on puolellaan tosiasiat, terve järki ja yleinen mielipide. 280 km 2 saaristosta, 10 db :n taustaääneksi liikenne saapuisi Lännentien mukana n. Veneet ovat loma-asukkaille ja saaristolaisille aina yhtä välttämättömiä, oli Lännentietä tai ei. Ja ennen kaikkea: Lännen tie jakaisi läpikulkuliikenteen autot pysyväksi meluvyöhykkeeksi saaristoon sen sijaan, että ne olisivat koottuina pariinkymmeneen autolauttaan, jotka yleensä kulkevat niin väljillä vesillä, ettei niiden ääni edes kuulu rantaan saakka ja jotka kapeissakin salmissa häiritsisivät ranta-asukkaita korkeintaan tunnin vuorokaudessa. Lännen tie hanke puhdas järj ettiimyJ1s ! luontoa suojelevasta merkityksestä eivät pidä paikkaansa. J os Paraisten ja Nauvon välisestä virtauksesta katkaistaisiin Lännentiesuunnitelman mukaisesti 2/3, alkaisi Turun kaupunkiseudulle tärkeä Airiston allas nopeasti saastua, koska sen saasterasite saa vastapainonsa huomattavalta osalta juuri tämän vesitien kautta. Kaikki ne pikkusaaret, joiden kautta tie kulkisi, jäisivät 35 db :n melualueelle, jonka piiriin tulisi kuulumaan n. seuraavista seikoista: Lännentie sulkisi ratkaisevan osan Saaristomereltä Pohjanlahdelle kulkevasta virtauksesta. Lännentien kustannuksiin olisi siis laskettava Saaristomeren vaikutusta vastaavien Selkämeren hapettamislaitosten rakentamisja kä yttökustannukset. Suunnitellun tierenkaan sisällä olisivat vaikutukset tuhoisia. D. Mainostajien asenteen ymmärtää, sillä nuo laus unnot olisivat kertoneet mm
Niiden arvo ja asema tunnettiin. Suomalainen saaristo on maailmankalleus. Samalla on huolehdittava siitä, että kaikilla halukkailla turisteilla on mahdollisuus retkeillä siellä.» Tällaisen huolestuneen lausunnon saattoi jo 1960-luvun puolivälissä, jolloi n julkinen keskustelu maamme ainoalaatuisista vapaista luonnonolosuhteista vasta otti ensiaskeliaan, kuulla Keski-Euroopassa, Saksanmaalla Suomeen lähdössä olevan tai sieltä palaavan turistin suusta. Suomalainen saaristo, erityisesti keskija ulkosaaristo on niitä viimeisiä paikkoja maailmassa, missä n ykyajan ihminen voi vielä aidosti kokea alkuperäisen luonnon, sen kauneuden, sen voiman ja sen rauhan. Matkailuportaassa olisi muistettava, että sen edun mukaista olisi toimia todella tehokkaasti suomalaisen luonnon suojelemiseksi ja sen säilyttämiseksi. Eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä olisi Juuri sitä, mitä nvkyajan ihminen hakee päästäkseen eroon kaupunki,·mpäristöstään ja stresseistään. Tiedettiin, että Suomen saaristot poikkeavat kaikista maailman saaristoista siinä, että missaan muualla ei ole vastaavaa määrää saaria näin pienellä alueella, että merensaaristomme vesilabyrintti on ainutlaatuinen maailmassa, että maassamme on asukasta kohti enemmän rantaviivaa kuin missään muussa maassa, että Turun saaristoon, maailman suurimpaan saaristoon kuuluu runsaat 17 000 saarta ja luotoa. Ensiksi olisi muistettava, että luonnonsuojelulliset, maisemanhoidolliset ja virkistykselliset näkökohdat tulevat eturivissä. Tämä on myös se alue, johon massaturismin paine tulee lähivuosina voimakkaasti suuntautumaan. massaturismin alttarille. Suomen merien saaristosta on muodostunut ja siitä on muodostumassa hyvää vauhtia kansainvälinen matkailukäsite. Saksanvuosieni aikoina paljastui varsin selvästi, kuinka Keski-Euroopassa oltiin kateellisia, jopa himokkaita vielä puhtaiden vesien ympäröimiä saaristoalueitamme kohtaan. Mutta ennen muuta se on suomalainen kalleus, jota ei ole syytä rahalla ja rahasta pilata, myydä v ieraille ja esim. Pelkään kuitenkin tässäkin yhteydessä tuota jo aiemmin manaamaani t~~siä massaturismin peikosta. Tämän päivän realistiset laskelmat liikkuvat 4 miljoonassa turistissa parinkymmenen vuoden kuluttua. Vielä pari vuotta sitten eräs suuri matkailujohtaja väitti minulle, että massaturismipuheet ovat Suomen kohdalta utopiaa, matkailijoiden määrät eivät tule koskaan nousemaan yli 23 miljoonan. Matkailun oman edun 107. Kun kuvaan liitetään mukaan meidän tunnettu valmiutemme panna kaikki matalaksi rahan alttarille, se että turistille Suomen arvo, sen saariston arvo, on ensi sijassa luonnonläheisyydessä, se, että saaristomme aiotaan »nykyaikaistaa » tieverkostolla, on todella syytä huoleen. Puolen vuosikymmenen ulkomaisten kokemusten ja keskustelujen sekä viime v uosien kotimaisten kokemusten perusteella minulla ei ole mitään illuusiota siitä, että tämä maailmanharvinaisuus pystyttäisiin säilyttämään. Saaristohan palvelee ihmistä vain oikein suojeltuna, mutta olisi kiinnitettävä huomiota niin moniin seikkoihin. Asko Vuorjoki Saaristo varjeltava massa turismi! ta »Suomalainen saaristo, erityisesti Lounais-Suomen rannikkoalueen saaristo, on maailmankalleus, joka ehdottomasti on säilytettävä
jolloin rakentaminen olisi kiellettyä. Virkistyskäyttöongelma ja luonnonsuojeluongelma edellyttävät viranomaisilta melkoista aktiivisuutta. Huomattava osa tästä ulkoilmaelämään ja virkistykseen tarkoitetusta alueesta on ja tulee olemaan yksityisten kesämökkien hallussa. Mitä on tapahtunut, on kuitenkin tapahtunut, eikä sille voi mitään. Ranta-alueita olisi julistettava luonnonsuojeluja ulkoilualueiksi. Tähän voi vain lisätä: toivottavasti tästä kaikesta jotain säilyy meille suomalaisillekin ja tuleville sukupolville. Huomattava osa saaristomme kauneimpia ja luonnon puolesta helppopääsyisimpiä alueita on jo nyt kiellettyä aluetta. Mutta jos se käsitetään niin kuten esim. Saaristo varjeltava 111assaturis111ilta mukaista olisi, että luonnonsuojelu ja maisemanhoito huomattavasti suuremmassa määrin sisällytettäisiin yhteiskuntaja yhdyskuntasuunnitteluun. N yt kun Suomen saaristo alkaa olla eurooppalainen turismikohde, olisi mielestäni kiinnitettävä vakavaa huomiota ainakin kahteen peruskohtaan: siihen, että ulkosaaristo pidettäisiin kaikkialla lomaasutukselta vapaana ja varjeltaisiin sen korvaamatonta luonnonläheisyyttä kaikkinaiselta keskitetyltä, suunnitellulta turismiliikenteeltä sekä siihen, että kun massaturismi ryntää Suomen saaristoon, se keskitettäisiin muutamiin harvoihin keskuksiin. Rannoille ei ole kohta enää pääsyä ja saarilla on kylttejä, 101ssa kielletään maihinnousu. 130 000 ja lasketaan että viidentoista vuoden kuluttua määrä on kaksinkertaistunut. Monet vaarat uhkaavat jatkuvasti tätä erikoislaatuista saaristoaluetta. Vastustan voimakkaasti sitä, mitä yleensäkin vastustan koko Suomen luonnon kohdalta, että koko asiaa, koko saaristoa olisi myytävä koko maailman turistilaumoille. Kuinka moni Suomen suurimmista matkailujohtajista on tähän päivään mennessä esiintynyt julkisuudessa dynaamisena ja tunnettuna luonnonsuojelun, suomalaisen elämänmuodon arvojen puolestapuhujana ja lyönyt veljen kättä luonnonsuojelumme eturivin miehien kanssa. Mikäli esim. Lainlaatijoiden olisi syytä ryhtyä toimenpiteisiin keinojen luomiseksi, joilla rannat ja saaristo voitaisiin entistä tehokkaammin suojella. maamme sisävesien rantaviiva myyty lähes loppuun parinkymmenen vuoden sisällä. rantojen rakentaminen jatkuu nykyisellään huviloille ja turisteille, on esim. Vesien virkistyskäytön järjestely on eräs vaativimpia ja kiireellisimpiä tehtäviä. Ja kun sitten joskus on päästy perisuomalaisesta tyhmyydestä, joustamattomuudesta ja jäykkyydestä, ja oikein opitaan tajuamaan saaristomme rahakirstun arvo ja lyömään siitä mainosrumpujen säestyksellä valuuttaa, niin mitä sitten seuraa. Se merkitsisi hyvin lyhyen ajan kuluessa kansallisomaisuutemme loppuunmyyntiä. Saaristo on ainutlaatuista virkistysaluetta. Ei olisi oikein, eikä kukaan sitä haluaisikaan, että kesämökkiasutus olisi hävitettävä. D. Vesihallitu ksessa näytetään käsitetyn, että asumattomina säilyneet luonnonrannat rakennetaan teitä täyteen huviloiden rakentamisen edistämiseksi, ollaan pelottavalla tiellä. Kys ymys puhunee puolestaan. Merialueella tapahtuva huvilavyöry on jo samaa luokkaa, ja mikä peloittavinta, tämä huvila-asutus on monin paikoin ehtinyt tunkeutua jopa ulkosaaristoon saakka. On koko valtakunnan edun mukaista, että saariston rauhaa ja luonnonkauneutta ei loppuunmyydä sen enempää huvila-asutukselle kuin massaturisteillekaan tai tuhota sitä hyvinvointivaltion jätevirroilla ja ulkomerelle ulottuvilla jäteputkilla viemäreidenkin kun olisi kuljettava oikeaan suuntaan eli puhdistuslaitosten kautta pelloille ja metsiin. 108 Kansainvälisen matkailun taloudellinen asiantuntija, sveitsiläinen tohtori Oscar Michel sanoi tässä taannoin tutkittuaan Matkailunkehitysrahaston toimesta maamme matkailuoloja, että matkailun kannalta suomalaisen maiseman mahdollisuudet kätkeytyvät seuraavaan: sen surumielisyyteen, suuriin metsiin, järviin, saariin, koskemattomaan luontoon, joka on ainoalaatuista tarjottavaa kansainvälisillä matkailumarkkinoilla. Kolmisen vuotta sitten loma-asuntojen määrä sisävesillä ja merialueilla oli n. Mutta sen sijaan olisi aiheellista estää viimeistenkin vapaiden rantojen hävittäminen, viimeisten rakentamattomien ranta-alueiden myyminen kesämökkipalstoiksi. Kokonaisia saaria pitäisi rauhoittaa ja asettaa täydelliseen asumisja rakentamiskieltoon. Massaturismin tuomien kultamiljoonien p yonessä silmien edessä tätä kaikkea on kuitenkin niin vaikea muistaa
Toisaalta huvila-asutuksen ohjaaminen yhä kauemmaksi 110 merkitsee vain sitä, että nykyisen tuhlailevan maankäytön sallitaan jatkua muualla. Kunnat p ystyisivät nykyistä te. Samalla voidaan nykyistä laajemmassa mitassa käyttää rakennusoikeuden ohjaamismenettelyä, jossa perusrakennusoi keus keskitetään tiettyyn osaan kiinteistön aluetta suuriin saariin ja rannikolle pienempien saarten jäädessä yleiseen kä yttöön. Sen avulla on mahdollista saada tämäntyyppinen maankäytön muoto tehostetun suunnittelun, detaljikaavoituksen, piiriin. Siksi kaavoittajien tulisi pyrkiä ohjaamaan loma-asutus lomakyläalueille siitäkin huolimatta, että tämä on uusi ja meillä aluksi vieras loma-asumisen muoto. Pekka Borg Aluesuunnittelun tehtävät saaristossa Saaristo ja meren rannikko muodostavat huomattavan kansallisomaisuuden. Maan asukkaiden perusoikeuksiin kuuluu saada liikkua vapaasti sellaisilla saaristoja rannikkoalueilla, jotka eivät ole suojelun, tehokkaan kulttuurin tai kotirauhan piirissä. Saariston lomaasutuksen kohdalla kehitetyt normit, joissa rakennusoikeus on sidottu kiinteistön rantaviivan kokonaispituuteen ja pinta-alaan, tukevat sellaista lomakylätyyppistä asutusta, joka käyttää vai n vähän rantaviivaa ja jättää pienet saaret vapaiksi. Kaupunkien lähivaikutusalueiden saaristossa ja rannikolla loma-asutuksen leviäminen on jo huomattavasti vähentänyt liikkuvalle ulkoilulle sopivien alueiden määrää. Edellytyksiä ja siten todellista tarvetta kesähuvilan omistamiseen on vain pienellä osalla ihmisiä. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että ulkoilu-, virkistysja suojeluintressit katsotaan yleiseksi eduksi. RAKENTAMINEN JA YLEISET VIRKISTYSALUEET Yhteiskunnalla ei ole nykyisin mahdollisuuksia turvata riittävien ranta-alueiden säilymistä yleisessä käytössä. Kansalaisten valtaenemmistöllä on tarve saada riittävän laajoja vapaa-alueita ulkoilua varten. Rantakaavalainsäädäntö ei ole tässä avuksi, sillä se tähtää vain rannan aktiivisen käytön hoitamiseen
K unnallisten lautakuntien asiantuntemus rajoittuu tavallisesti rakentamisen teknisiin kysymyksiin ja varsin tavallista lienee, että lautakuntien luottamusmiehet myöntävät liian herkästi rakennuslupia henkilökohtaisten suhteittensa ja subjektiivisten näkökohtien perusteella. Tärkeiden alueiden ollessa kysymyksessä siihen pitäisi kuitenkin nykyistä useammin turvautua. Vaikka rakennuslaki tuntee myös pakkolunastusmenettelyn, sen hitaus ja korvausperusteiden sattumanvaraisuus ovat vaikeuttaneet sen käyttöä. Virkistyskäyttii kuluttaa s1111resti tällaisia yksityisomistuksessa olevia scaria, joissa ei ole järjestettyä käytiin kanavointia. Mainittakoon, että Ruotsissa tällaisen säätiön tehtävänä on mm. sillä tavoin kuin lounaisessa saaristossa on parin vuoden aikana kokeiltu : biologien johtamat pikkuryhmät kuljetetaan merikelpoisilla veneillä saariston tukikohtiin, joissa majoitutaan teltoissa tai mökeissä; kalastajat kuljettavat ryhmiä päivisin lähisaaristoon ja takaisin sekä antavat huoltoapua. Paikallinen väestö antaa saaristolle omaleimaisuutta ja vanhan kulttuurin tuntua. Suosij ttn saaren ostaminen j ulkisien omistukseen helpottaisi tällaisia järjtstel:)tä ja olisi yksityistä 111aanomistajaa ajatellen asiallistakin. hokkaam min ~äätelemään lomaasuntojen rakennuspaikan minimikokoa, rakennusten sij oittamista ia ulkonäköä jos kunnallisia rakennusjärj estyksiä osattaisiin ja haluttaisiin korjata rakennuslain ja kaavoitusalueiden jakolain suomilla tavoilla. Tämä tuo mu kanaan lunastamisvelvollisuuden, minkä takia kunnat eivät ole olleet halukkaita sanottuun menettelyyn. T ämä voisi olla nykyisestään huomattavasti voimistettu seutukaavaliitto tai Ruotsin mallin mukainen saaristosaat10, jonka muodostaisivat alueen kunnat, kulttuuriorganisaatiot, kotiseutu-, luonnonsuojelu-, kalastusja metsästysyhdistykset, venekerhot, ym. nuskiellot estavat yleisja detaljikaavoitettavilla alueilla kaavoitusta haittaavan rakentamisen määräajaksi. T arvitaan näiden vaikeuksien poistamista lainsäädännöllä tai vahvan seudullisen organisaation perustamista asiaa hoitamaan. Saaristolaiset saisivat itse päättää kuinka monta lomailijaa otetaan ja miten heidät sijoitetaan. Samalla olisi mahdollista turvata vielä vapaita ja tulevaisuudessa yhteiskunnalle ehkä hankittavia virkistysalueita muulta käytöltä. V eneiden tungosta hy vässä luonnonsatamassa Kirkkonummen Or111ho/111enilla. Kaikkiahan ei ymmärrettävästi voida toivoa julkiseen hallintaan heti. J ulkisivujaokset toimisivat rakennuslautakuntien apu na rakennusten maastoon sijoittamista sekä materiaaleja, värejä ja muuta ul konäköä koskevissa kysymyksissä. VIRKISTYSKÄYTÖN KAN AVOIN TI Paikallisen saaristoväestön m1ssa sitä vielä on jälj ellä, elinm; hdollisuuksien parantaminen on olennainen osa saariston kaavoitustoiminnassa; samalla se palvelee välillisesti virkistyskäytön kanavointia. Varakas kunta voi suurella rahalla ostaa virkistysalueita, mutta laajaa yleistä etua tällä tavoin ei pystytä turvaamaan. Riittävän voimakas säätiö pystyisi suunnittelemaan, kanavoimaan ja hoitamaan saariston käyttöä eri tarkoituksiin, jolloin ranta-alueiden suunnittelu saata1s11n huomattavasti laajempiin puitteisiin kuin nykyisin. Tällaisen oaste111. hankkia käyttöoikeuksia saaristoalueisiin haja-asutusoikeuden hinnalla. Saaristolaiset voisivat myös antaa vuokralle kalavesiä ja valvoa virkistyskalastusta ja sillä tavoin välttää ristiriitatilanteiden syntymistä ammattikalastuksen kanssa. V apaaehtoisia kauppoja taasen rasittavat vaikeat rahoituskysymykset, ostajaorganisaation puuttuminen ja yleinen myyntihaluttomuus. Rakennuslain mukaiset rakenPorkkalan saaristossa on alkanut (y ksityisten rahoittama j a toimeenpaneJ//a) kokeilu, j ossa kehoitustaulujen avulla py ritään ohjaamaan ihmiset vaapaehtoisesti pois lintusaarilta pesimäaikana. K oska rahoitus muodostaisi tällaisen säätiön toimintaa vaikeuttavan epävarmuustekijän, valtion tulisi osallistua virkistysja suojelualueiden ostamiseen. Lautakuntia pitäisi erityisesti rannikkok unnissa täydentää riipriippu mattomilla julkisivujaoksilla, joissa olisivat edustettuina paitsi rakennustarkastuksen ja rakentamisen teknisten alojen, myös arkkitehtuurin ja ympäristönsuojelun asiantuntemus. Matkailu ja lomailu toisi heille siten jatkuvaa tuloa vuokrien ja erilaisten palvelumaks ujen muodossa. Yhdessä asianmukaisen rakennusjärjestyksen kanssa sekä rakentamisen visuaalista ja ekologista kapasiteettia saaristossa selvittelevään 0-rajatutkimukseen nojautuen tällainen elin pystyisi varsin tehok kaasti ohjaamaan saariston ja rannikon rakentamista kunnan puitteissa. Vahvistetulla yleiskaavalla tai sen osalla ~ekä detaljikaavalla voi lisäksi olla pysyvä, tietyntyyppistä rakentamista ja muita toimenpiteitä raj oittava vaikutus. Maankäytön suunnittelussa on pyrittävä siihen, että heitä autettaisiin pitämään saaristoalueet omistu ksessaan sekä rakentamaan ja vuokraamaan sopivilla paikoilla heidän omaan omistukseensa jääviä lomakyliä ja -mökkejä. Asia on ennen muuta kunnallisten rakennusja kaavoituslautakuntien sekä viime kädessä valtuustojen päätettävissä. Yhteiskunnan tehtävii on varustaa k11lut11kselle alttiit saaret jätehuollolla, käymäliiillä j a muilla tarvittavilla laitteilla. Saariston väestön myötävaikutuksella olisi mahdollista järjestää johdettua retkeilytoimintaa esim
Saariston käyttöä koskeva ohj ekirjanen levittäisi hyödyllistä tietoa ja ka navoisi lomailijat hakeutumaan haluamiinsa kalastus-, leirimäja satamapaikkoihin sekä välttämään ekologisesti arkoja alueita. yhteistyö seutukaavaliittojen, valtion eri eli nten ja keskusvirastojen (julkisten maanomistajien) sekä paikallisten intressipiirien kesken, yhteydenpito maanomistajiin, kunnallisten voimien ohjaaminen suunnitelmien toteuttamiseksi, valvonta ja tiedotus. sekä pyritään tarjonnan ja kysynnän määrittämisen avulla selvittämään virkistyskäytön laatua ja toimenpidevyöhykkeitä. Ne eivät saa jäädä kartan äärellä laadituiksi suunnitelmiksi, vaan kaikki toimenpide-ehdotukset on tarkistettava itse paikalla. Aluesuunnittelun tehtävät saaristossa tun toiminnan avulla lomailijat saavat monipuolisen kuvan saariston luonnosta ja elämästä. On myös välttämätöntä, että suunnittelutyöhön osallistuu kiinteästi ekologisen ympäristönsuojelun asiantuntijoita, sillä muuten on vaara lähellä, että suunnittelu jää olennaisimmilta kohdiltaan vajavaiseksi asiantuntemuksen puutteen takia. O hj ekirjasen tulisi antaa tietoja paitsi palvelupisteistä, satamista ja ka. kalastuspaikat, satamat, jätehuolto, keittokatokset, käymälät ja kehoitustaulut roskaamisen välttämiseksi. Saariston virkistyskäytön kanavoinnissa tärkeinä yksityiskoh11 2 tina mainittakoon esim. Samalla se on hyvä vaihtoehto mökeillä vietettävälle lomailulle sekä omalla veneellä liikkumiselle; myös saariston käyttö on kanavoitua ja monipuolista. Kiireisiä käytännön tehtäviä saariston moninaiskäytön varmistamiseksi ja virkistyskäytön kanavoimiseksi ovat mm. Eräät seutukaavaliitot ovat teettäneet tai ovat teettämässä saariston maankäyttöön liittyviä suunnitelmia, joissa monipuolisesti käsitellään jo tehtyjä erillisselvityksiä, luontosuhteita, maanomistusoloja, palveluja, ym. Tällaiset saaristoa koskevat suunnitelmat tulisi saada mahdollisimman tarkoiksi käytännön toimenpiteitä ja aivan erityisesti virkistyskäytön kanavointia ajatellen
Suojeluauleista tulisi olla myös kartat, joista käyvät selville rajat ja säännökset. Virkistykseen ja ympäristönsuojeluun tarvittavat toimenpiteet ovat niin moninaiset, ettei kunnallinen organisaatio edes konsulttivoimia apuna käyttäen niihin kunnolla pysty. ympäristönsuojelun asiamies voisi saada paljon aikaan tässä!<in asiassa. Monet ihmiset eivät tiedä eivätkä tule ajatelleeksi, että linnut häiriytyvät heidän käynneistään. Hankalissa tapauksissa lääninhallituksella tulisi olla oikeus kieltää ulkopuolisilta pesimäaikainen maihinnousu ja oleskelu Ii n tusaarilla; toistaiseksi lääninhallituksilla ei ole tähän valtuuksia eikä asiantuntemustakaan. V ilkkaasti liikenniiid)'n väylän varrella Porkkalannie111en kärjen idttstalla avoimella kclliolla ~yykiittiiii parakkimaisia kesämiikk ejä h)lvin näkyvällä paikalla. Seutukaavaliittojen ja ku ntien teettämät hyvätkin suunnitelmat jäävät usein vain suunnitelmiksi pelkästään siitä syystä, ettei ole virkamiehiä, joilla on aikaa ja asiantuntemusta hoitaa asioita eteenpäin. Valtion myöntämät määrärahat eivät riitä luonnonja kansallispuistojen lunastamiseen. Tällaisissa tapauksissa on kuitenkin kä ytettävä tarkkaa harkintaa ja asiantuntemusta, ettei päädytä esim. M itä on 111ahtan11t kttnnallisen rakennusla11takunnan mielessä liikkua sen Vl)'Ö.ntäessä näille rakennuslttvan . Kunnilla e1 ole virkakoneistossaan tilaa saariston moninaiskäytölle. Seutukaavaliittojen asema on heikko sekä juridisesti että taloudellisesti. Valvomattomat ja kovin runsaat kieltoalueet voivat lisäksi turruttaa ihmisiä. sellaisiin kohtuuttomuuksiin, joita metsästyslain hyväksikäyttö maanomistajan yksityisten intressien palvelemiseksi on ainakin eräissä suojelualuetapau ksissa aiheuttanut. SUOJELUN TEHOSTAMINEN VÄLTTÄMÄTÖNTÄ Yleisesti ottaen suojelunäkökohdat on saaristossa asetettava virkistyskäytön edelle siellä missä ristiriitatilanteita voi syntyä. Korppoonauvon alueelta, valtion tulisi hankkia, niin kauan kuin se vielä on mahdollista, merikotkan pesimäalueiksi ja lehtoniittyjen säilyttämiseen sopivia luonnonpuistoja, joissa kulku olisi sallittua vain tutkijoille ja alueiden hoitajille, sekä niiden ympärille suojavyöhykkeiksi kansallispuistoja, jotka säilytettaJSJrn rakentamiselta valvotun liikkuvan ulkoilun tarpeisiin ja luonnonsuojelua varten. Vielä suurempi hyöty olisi ulkoilijoiden käyttöön toimitettavasta saariston ohjekirjasesta, jossa riittävän selvästi osoitetaan pesimäaikaista rauhaa tarvitsevat alueet sekä esitetään ohj eita käyttäytymisestä saaristossa Valtakunnallisesti erittäin suurena puutteena on pidettävä sitä, että meillä ei ole riittävän suuria ja monipuolisia kansallisja luonnonpuistoja saaristossa. Muuten metsästyslain nojalla suoritettava rauhoittaminen on hyvin paikallaan siihen on sitä paitsi usein helpompi saada maanomistajan suostumus kuin luonnonsuojelulain käyttöön. aiemmin esitettyä johdettua retkeil yä sekä toisaalta vapaata purjehdusoikeutta ja oikeutta ankkuroida ja leiriytyä tietyissä paikoissa, joissa on huoltomahdollisuuksia. Suuret kunnat ja kuntaryhmät, seutukaavaliitoista puhumattakaan, tarvitsevat selvästi palvelukseensa virkistysalueja ympäristönsuojeluasiamiehiä. lastuspaikoista, myös suojelualueista ja niiden säännöksistä, historiallisista kohteista, käyttäytymisestä saaristossa, roskaamisesta, koirien kiinnipitovelvollisuudesta, ym. Yksi seutukaavaliitoistamme toimii jopa saariston moninaiskä yttöä vastaan suunnitellessaan ilmeisesti aivan vakavissaan autotien rakentamista lounaisen saariston poikki! Saaristosäätiön perustamista on yritetty turhaan. Se, että linnustonja kasvillisuuden suojelualueita sekä rauhoitettuja hylkeiden oleskeluluotoja on vielä luvattoman harvassa, johtunee suurelta osin maanomistajien tietämättömyydestä ja sopivien elinten ja virkamiesten puuttumisesta. Toisaalta jyrkät kiellot herättävät ärtymystä ellei samalla selitetä kiellon syytä. Esimerkkinä tästä tarvitsee vain mainita Etelä-Suomen virkistyskäyttöön suunniteltuja rannikoita uhkaava teollisuusrakentaminen, jossa seutukaavaliitoilla ei tunnu olevan paljoa sanottavaa, vaan ratkaisut ovat korkeammassa kädessä. Lounaisesta saaristosta, esim. D 113. Valvottu ulkoilu tarkoittaisi esim. Käytännössä asia on toisin. Lääninhallituksista puuttuu ympäristönsuojelun asiantuntemus. On lisäksi pyrittävä siihen, että merikarttoihin saataisiin merkityiksi suojelualueet ja niiden rajoitukset. Kaikki edellä esitetty tuntuu hyvältä: juuri näin asiat tulisi hoitaa saaristossa. Ne ovat vmodoltaan j a sijainniltaan )'!7/päristöön sopimattomia ja väreiltään räikeitä; kiiltävä p eltikatto tä)'dentää kok o komeutta. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Porkkalan saaristossa on alkanut (yksityisten rahoittama ja toimeenpanema) kokeilu, jossa kehoitustaulujen avulla pyritään ohjaamaan ihmiset vapaaehtoisesti pois lintusaarilta pesimäaikana. Pienemmissä puitteissa suojelua edistää se, että pystytetään maanomistajan luvalla kehoitustauluja sellaisille saarille, joilla on merkitystä linnuston pesimispaikkoina, mutta joita ei saada lailla suojatuiksi
Kansalaisadressi luovutetaan loppusyksyllä Valtioneuvostolle. KOILLISKAIRA-PROJEKTI Rau hoitushankkeen edistämiseksi valitsi Luonto-Liiton vuosikokous tammikuussa 1971 liiton pääprojektiksi juuri Koilliskairan. . Samalla on hävitetty taas osa Läntisen E uroopan arvokkaimpia metsäerämaaseutuja. Rauhoitusta ei kuitenkaan ole tähän päivään mennessä saatu aikaan, ja vuosi vuodelta tu nkeutuvat Metsähallituksen rakentamat tiet yhä syvemmälle ja svvemmälle Itä-Lapin erämaihin, ja lähemmäksi rauhoitettavaksi suunniteltua aluetta, silppoen ne kortteleiksi, joista puuttuvat enää talot; ihmisiä alkaa olla turistiaikana melkein kuin Erottajalla vastaantulijoita °k':8~-.:,. . Jorma A Iho puro Koilliskaira kansallispuistoksi Tasavallan presidentin tukemana Itä-Lapin kansallispuiston eli Koilliskairan perustamisesta on nyt puhuttu jo toistakymmentä v uotta. 1971 pidetyllä leirillä. , >l'-·;. Lähellä Kttkkapäätä on J'ksi S110111en hienoiJJ11J1ista putottksista 114 autoteitä pitkin kun pääsee. Vetoan jokaiseen luonnonsuojelumieliseen Suomen Luonnon lukijaan: kerää oheiseen kaavakkeeseen nimiä tuttavapiiristäsi, miksei muualtakin. Rauhoitusehdotuksia on tullut niin aluemetsänhoitajalta,Luonnonsuojeluyhdistykseltä, Suomen Latu ry :Itä, Suomen matkailija yhdistykseltä kuin rajavartiostoltakin. -~~ .' /"'·-. Tuskinpa Metsähallitus huvin v uoksi teitä rakentaa. 7. Puunjal ostusteollisuuden ja Metsähallituksen tähtäimessä on myös Koilliskairan alueen hakkaaminen. Tähän mennessä merkittävimmät toimenpiteet ja aikaansaannokset liiton taholta ovat olleet: Tasavallan Presidentin Urho Kekkosen saaminen projektin suojelijaksi, »Koilliskaira kansallispuistoksi » -juliste, jota on levitetty ympäri Suomea, pääasiallisesti PohjoisSuomeen, (Suomen luonnonsuojeluliitto avusti rahallisesti julisteen .. Koilliskairan kansallispuiston aikaansaaminen ei ole mikään utopistinen hanke, tuskin nimittäin Tasavallan Presidentti. Tukkikuorma toisensa jälkeen matkaa kohti Lapin kannattamattomia puunjalostustehtaita. , :t~,:L\.. Lähiajan tärkeimmät toimenpiteet tulevat olemaan: kansalaisadressikaavakkeiden levitys kerääjille ja asian tunnetuksi tekeminen lehdistön, radion ja television välityksellä. ' Tulentekoon nä.,den ez Koilliskairan kansallispuistossa saisi asettaa esteitä painattamisessa), kansalaisadressikaavakkeen painatus, kirjoituksia Koilliskairasta liiton äänenkannattajassa Molek yylissä sekä alueen esittely liiton jäsenille sekä muille ilmoittautuneille paikan päällä 5.20