. . . . . . . . . . . Pentti Salanterä, agronomi johan Standertskjöld ja fil.kand . Sisältää: Rauhoitussuunnitelmako joutomaille. . . . . 102 Biologisten museoiden toiminnan sopeuttaminen nykyyhteiskunnan tarpeita vastaavaksi, Pekka Nuortev" 107 Kongressipaikkana Saariselän tunturit . . . E.-P. V"lter Keltik,mgas 97 Kansanedustajat valmistautuvat luonnonsuojeluvuoteen . . . . . . . . . . Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. lrtonumerot 2.50 mk. . . . . kand. . . . . . . . . . Toimitus: dos. . Reino Kalliola. . Teuvo Suominen. . . . Paavolainen, mets.hoir. . Pekka Nuorteva (vastaava), fil.kand. 100 Tapaus Siikalahti, Antti Haap,men, Ismo Holopainen ja Jorma Sorjonen . . . . Vuosijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja koululaiset 5 mk, ai naisjäsen 160 mk. . . . . . . 99 Maatalousministeri luonnonsuojelijana . . . . . . . . . llmoitushinnat 1/1 sivu 280 mk 1/2 sivu 170 mk 1/4 sivu 100 mk Kansikuva: Urpo Huhtanen. . . . . . . . 1969 aikana kuutena numerona. . . Teuvo Suominen (toimi tussihteeri ). 64 37 19. Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenne muutoksesta. . . 148 Julkaisija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys r.y. . . . . . . . Toimisto avoinna arkisin klo 9--13. . . 112 Kirjallisuutta . . . . Puh. . . . . . . Suomen Luonto ilmestyy v. . . . . . . Postisiirto 6882. . . . Toimituskunta: fil. Lapinlahdenkatu 29 B 22, H elsinki 18. . . . . . Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdisryksen jäsenill e jäsenmaksua vastaan. . . . . . . Osasto "'Virallisen luonnonsuojelun alalta··: prof. . . . . . . . 109 Mikkelinsaaret, l\ifatti Latv"la . . . . . . . . . l 10 Uutisia ja tiedoituksia . . . . . . . 1 14 Virallisen luonnonsuojelun alalta . . . . . . . . . Seppo ylflnder, varat. . . . . . 116 Summaries of the main articles in this issue . . . . . . l 13 Saastasivut . . . . . . . . . . .
Luonnollista on, että lohkaistessaan tuon 38 prosentin osuuden suoalastamme pellon raivaaja samoin kuin metsäojurikin on taloudellisen kompassineulansa ohjaamana suunnannut askeleensa ensi sijassa rintamaille ja niiden läheisille viljavammille suoalueille, joiden osuus soistamme on vähäinen. Suunnitelman perusteella ehdotettiin rauhoitettaviksi 44 aluetta yhteispintaalaltaan 33 000 hehtaaria. Valter Keltikangas Alkuperäisten suovarojemme 9,7 miljoonasta hehtaarista on tuoreimman osastopäällikkö Kalevi Raitamon laatiman laskelman mukaan tällä hetkellä metsäojituksia noin 3 miljoonaa ja suoviljelyksiä 0,7 miljoonaa hehtaaria. Tämä oli selvästi havai ttavissa kesällä 1965, kun luonnonsuojelusta kiinnostunut tutkijaryhmä havahtui laatimaan omaa, muutamien prosenttien ja promillien välimailla liikkuvaa soiden säilyttämissuunnitelmaansa asutuksen pirstomille valtionmaille eri puolilla Etelä-Suomea. Näin jäljelle jäänyt alkuperäinen suoluontomme on yleiskuvaltaan muuttunut entistä karummaksi . Metsähallituksen johto puolestaan suhtautui vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen asiaan kiitettävällä suopeudella ja kaukonäköisesti. Lisäksi on vähäinen ala noin 10 000 ha turveteollisuuden käytössä. V U O S I K E R TA Rauhoitussuunnitelmako joutomaille. SUOMEN L U ON T O No4 1969 28. Jäljellä näet oli voittopuolisesti aapaja keidassuokomplekseja, eikä niissäkään yhtään valuma-alueeltaan täysin yhte-· näistä. Täydennerryään ehdotusta omilla suunnitelmillaan metsähallitus viime 97. Parhaiden suotyyppien osalta tuo suunnitelma jäi vajanaiseksi
Rauhoicuksen ulkopuolelle jäi 12 aluecca lähinnä siitä syystä, että ne oli aikaisemmin varaccu voimayhtiölle vastaista polccocurpeen occoa varten tai ne olivat liiallisessa määrin joutuneet metsäojitusten ja hakkuiden vaikutuspiiriin. Jo professori Osara sijoicci mecsäojituksen pohjoisrajan suunnilleen Rovaniemen korkeudelle, ja sen oikeutusta ei mielestäni voi asettaa ekonomisessa suhteessa kysymyksen alaiseksi. Kaiken kaikkiaan Pohjois-Suomen soiden säilyccämissuunnicelma käsittää 90prosentcisesci Lapin soita, jotka ovat voiccopuo)isesci joutomaata tämän sanan mecsäekonomisessa merkityksessä. Siitä on suota 11 000 ha sekä 5 500 ha soita reunustavaa kangasmecsää ja· kangassaarekkeica, joita ilman suo ei maisemallisesti ole aitoa suota. Mucca viime mainittujen soidenkin kohdalla on nimenomaan avosoica carkoiccaen ryhdytty puhumaan »lannoituksen avulla mecsäojituskelpoisisca soista». Tämä menetys kohdistui lähinnä Länsi-Suomen keidassoihin, joukossa mm. Toistaiseksi ei yksityiseen ja yhtiöiden mailla ole kuitenkaan päästy vielä tuloksiin soiden suojelussa, eikä valtio ole osoittanut budjettivaroja tähän tarkoitukseen. Maatalousministeriö on kuitenkin päätöksellään 7.5 .1969 velvoittanut mecsänparannuspiiric occamaan ojitussuunnicelmia laatiessaan huomioon myös luonnonsuojelunäkökohdac. vuoden elokuussa tekemällään päätöksellä rauhoitti aarnialueina 32 suunnitelluista kohteista, yhceispinca-alalcaan noin 16 500 hehtaaria. Sinne missä saamelaisen havaintojen mukaan oucamaidenkaan »puu ei kasua» ja soiden säilyttäminen ei hevin voi joutua ristiriitaan järkevän metsätalouden kanssa. Niistä taasen valtaosa on napapiirin tuntumassa ja sen pohjoispuolella sijaitsevia aapasuokomplekseja. Emmehän mekään ole arvostelleet aikaisempia miespolvia liiallisesta metsäisten luonnonsuojelualueiden perustamisesta. Muut 10 prosenttia suunnitelman pinta-alasta sisältävät kyllä puiseviakin kainuulaisia rämeja korpimecsiä, mucca siitäkin pääosa on tyypillistä joucomaa-suoca: aapasoica ja rimpinevoja. Puhtaasti biologisessa mielessä tällainen tulkinta saattaa osaksolla paikallaan, mucca metsäekonomisca todellisuuspohjaa sillä tuskin on. Tulevat miespolvec ovat tässä suhteessa meitä viisaampia, koska heille lankeaa monin verroin runsaampi osuus sadonkorjuusta. Edellä sanotun perusteella on ymmärrettävää, eccä luonnonsuojeluväen katseet ovat nyt toivorikkaampina suuntautuneet Pohjois-Suomeen ja eritoten Lappiin. Tilanteessa, jossa kangasmecsäc uudisceccavine hakkuualoineen ja mecsänparannuscöineen tarjoavat yllin kyllin sekä monin verroin edullisempia kohteita käyceccävissä olevien Mera-varojen sijoittamiselle, avosuon ojitus merkitsee mecsänviljelyscä sekä lannoituksesca aiheutuvine lisäkustannuksineen kaikkien epäedullisimman vaihtoehdon valitsemista pyriccäessä lisäämään metsiemme tulevaista puusatoa. Näyccääkin sileä kuin keidassoiden kohdalla kaivattaisiin välccämäccä lisäaluecca yksicyismailca. Tieccäväsci pääjohtaja Piha on pitänyt tämän rajan voimassa. Pohjois-Suomen soiden säilyccämissuunnicelma, joka on parhaillaan metsähallituksen cuckiccavana, keskittyykin 90-prosentcisesci Lapin soihin. 98. Toistaiseksi niiden luonnonsuojelullinen sadonkorjuu käyttö kesäisinä porolaicumina, riiscamaina, lakkasoina, yksinäisen reckeilijän reicceinä rajoiccuu kuitenkin nykyisen miespolven tietämykseen. Peuranevan-Sammacinnevan alue Jalas järvellä sekä Puurokeidas Parkanossa. Heille kuuluu myös tuon sadon arviointi, ja sitä laskiessaan he eivät varmaankaan tule moittimaan meitä liian suurista prosenteista tai promilleista. Luonnonsuojelun kannalta kaikki nuo säilytettäviksi ehdocecuc Pohjois-Suomen suot ovat jotakin muuta kuin joutomaata
Eräiden suojelualueiden perustamista perustellaan myös mm. Tästä koituisi paikalliselle väestölle ja kunnille monenlaisia hankaluuksia, töiden menetystä ja taloudellisia tappioita. EDUSKUNNAN HERRA PUHEMIEHELLE Lappia varten on laadittu uusia suuria soiden ym. Samoin metsämaiden kasvun kannalta välttämättömät perkaukset jäävät toteuttamatta, koska metsähallitus ei tunne kiinnostusta asiaan luonnonsuojelualueiden perustamisen jälkeen. Monissa kunnissa näin otettaisiin pois käytöstä yli 100 000 hehtaaria. Lisäksi metsätyöntekijät, joita on jokaisessa Lapin kunnassa 100--200, menettäisivät tuntuvasti työtilaisuuksiaan. Rauhoicussuunnitelmissa on lähdetty erittäin yksipuolisesta näkemyksestä, joka suuresti kaventaa Lapin väestön toimeentulomahdollisuuksia. On myös otettava huomioon, että tuleva kehitys voi suoalueille tuoda monenlaisia käyttömahdollisuuksia, kuten turveceollisuutta ja lakan kasvatusta. Näissä suunnitelmissa 66 uutta suojelualuetta on kuitenkin paikallisen väestön tarpeet unohdettu ja siksi niitä on pidettävä monessa suhteessa epäonnistuneina. Monissa yhteyksissä soiden »pakecoimisella» aiheutettaisiin myös varsinaiseen metsämaiden jatkuva soistuminen. Jo nyt on haittaa paikalliselle väestölle näistä rauhoi tussuunnicelmisca. säilytyssyynnicelmia, joiden tarkoituksena on saattaa normaalista käytöstä pois yli 800 000 hehtaaria maata. Suunnitelman ovat laatineet Suoseuran ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen asettama toimikunta. Esimerkiksi professori Toivo Rautavaara, maamme tunnetuimpia marja-asiantuntijoita, on asiasta toista mieltä. Näinhän ei asia ole. Nämä luvut koskevat yksistään avosoica. sillä, että aluei lla on hyviä lakkasoi ta, jotka muutoin ojituksen jälkeen menettäisivät tämän tuotteen. Laajojen uusien suojelualueiden johdosta kunnat tulisivat menettämään verotulojaan, sillä metsähallitus on yleensä suurin veronmaksaja Lapin kunnissa. Hän sanoi eräässä äskettäin julkaisemassaan kirjoituksessa, että »tienceko ja ojitus näyttävät Pohjolan soilla olevan varmoja keinoja lakan kasvun edistämiseen». Kansanedustajat valmistautuvat luonnonsuojeluvuoteen Viimi ym.: Uusien iuonnonrnojeiuaiueiden m110dostumisesta Lappiin. Ilman rajoituksiakin on Lapissa erittäin runsaasti luonnontilassa olevia suoalueita ja yleensä sittenkin kuivatustoiminnan eteneminen on hidasta. Valtion maiden kuivatustoiminnan rajoittaminen ei voisi olla vaikuttamatta haitallisesti myös yksityisten kuivatusja metsänvil jelycöi reen våikeucumiseen . Koko Lapissa on tällä hetkellä paljon avosoita ojitusvaiheessa ja nämä työt kärsivät suuresti, jos nyt ryhdytään näitä rauhoicussuunnicelmia toteuttamaan. Edellä esitetyn ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentin perusteella esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: 99. Kun toiminnan mahdollisuudet näillä pohjoisilla alueilla ovat muutenkin varsin rajoitetut, ei niitä pitäisi enää kielloilla rajoittaa edelleen. ksm. ( Kirj. Eräiden mecsäautoteiden toteuttaminen on tullut kalliimmaksi kun metsähallitus ei ole voinut tulla enää näihin mukaan. n:o 176). Rämeiden ja soistuneiden kankaiden ojitusja mecsänhoitotyöt tulisivat tapahtumaan varsin pitkän ajan kuluessa, mutta sen jälkeen ne olisivatkin suurimmaksi osaksi verottoman joutomaan asemesta kasvullista metsämaata. Esimerkiksi Kemin teollisuuden välittömässä läheisyydessä sijai csevan Simon kunnan alueelta on laskettu, että jos siellä olevat viljelykelpoiset suot saatettaisiin kasvamaan p·uuta, olisi tässä 3 miljoonan markan työkohde ja tästä summasta kunta saisi myös verotulot. Mielestämme hallituksen olisi toimittava siten, että luonnonsuojelualueiden muodostamisessa ei mentäisi suunniteltuihin kohtuuttomuuksiin. Jos lähdemme siitä, että Lapin suot vähitellen ojitettaisiin ja saatettaisiin kasvamaan puuta, merkitsisi se väestölle toimeentulomahdollisuuksien luomista
Toisaalta viime aikoina on eri yhteyksissä korostettu eriasteisten suojelualueiden kansallisja luonnonpuistojen sekä ulkoiluja reckeilyalueiden suurta ja jatkuvasti kasvavaa merkitystä. Nestori Kaasalainen. Erityistä huomiota on tällöin jouduttu kiinnittämään soihin . Aulis Sileäkangas. Martti Linna. Valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa T e, H erra Puhemies, olette kirjeellänne 29 päivältä lokakuuta 1969 n:o 1208 lähettänyt valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Vilmin ym. Eino Sääskilahti. Kysymys kohdistuu tämän suojeluohjelman Lap. Heimo Linna. On selvää, että suurin osa valtakunnan alueesta on ja tulee 100 vastakin olemaan taloudellisen käytön piirissä myös Lapin läänissä. Erkki Haukipuro. Helsingissä 28 päivänä lokakuuta 1969. Mikko Volotinen . Veikko Honkanen. Tilanne on kuitenkin mecsäojicuksen suuren ja nopean laajentumisen vuoksi kokonaan muuttunut. Veikko Hanhirova. T ässä tarkoituksessa on luonnorisuojelunvalvojan ja eräiden luonnontieteellisten elinten yhteistyönä saatu käyntiin koko maata koskeva suojeltaviksi sopivien alueiden inventointi. Akseli Paarman. Jaakko Kemppainen. Suurin osa maamme soista on viime aikoihin asti jäänyt joutomaana taloudellisen käytön ulkopuolelle, joten niiden suojelemisella ei ole näyttänyt olevan kiirettä. Luonnonvarojen taloudellista käyttöä koskevien suunnitelmien rinnalla tarvitaan myös suunnitelmia, jotka tähtäävät luonnonalueiden ja luonnonvarojen säilyttämiseen yhteiskunnan sosiaalisia ja kulttuuritarpeita varten. Paavo Niinikoski. Aleksi Kiviaho. Reino Kangas . Pekka Vilmi. Onko Hallitus tietoinen niistä suurista Lappiin suunnitelluista uusista luonnonsuojelualueista, jotka uhkaavat vaikeuttaa soiden kuivatusja mecsänviljelytoimintaa sekä hei kentää alueen väestön toimeentulomahdollisuuksia, ja jos on, mihin toimenpiteisiin Hallitus aikoo ryhtyä näiden suunni telmien estämiseksi. Hannes Paaso . Artturi j ämsen. Kaikkia suojelusuunnitelmia ei voida toteuttaa, mutta on välttämätöntä, että myös tämän maankäyccömuodon osalta ajoissa sel vi terään erilaiset tarpeet erilaisine vaihtoehtoineen. Matkailun kehityksen huomioon ottaen suojelusuunnicelmilla on myös huomattava taloudellinen merkitys. Maatalousministeri 1 uo nno nsuoj eli jana EDUSKUNNAN HERRA PUHEMIEHELLE. Myös soiden suojeluohjelman laatiminen on käynyt välttämättömäksi. tekemän seuraavan sisältöisen kysymyksen: »Onko Hallitus tietoinen niistä suurista Lappiin suunnitelluista uusista luonnonsuojelualueista, jotka uhkaavat vaikeuttaa soiden kuivatusja mecsänviljelytoimintaa sekä heikentää alueen väestön toimeentulomahdollisuuksia, ja jos on, mihin toimenpiteisiin Hallitus aikoo ryhtyä näiden suunnitelmien estämiseksi?» Vastauksena esitän kunnioittaen seuraavaa: Nykyinen nopea kehitys edellyttää ennakolta laadittuja maan eri osien käyttöä koskevia suunnitelmia
metsätalouden, porotalouden ja matkailun intressejä joudutaan vertaamaan toisiinsa. Jo nyt on ilmeistä, että kaikkia rauhoitussuunnitelmia ei voida ehdotetussa laajuudessaan eikä muodossaan toteuttaa. Suojelusuunnitelman esittäneen toimikunnan työhön ovat osallistuneet myös mecsäojicuksen huomattavimmat asiantuntijat, jotka ovat voineet jo varhaisessa vaiheessa torjua sellaiset suojeluhankkeec, jotka olisivat voineet vaikeuttaa mecsänparannuscoimintaa Lapin läänissä. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin muccerivai neulakiinnicyksellä. Suomen Luonnon juhlanumeroa »Totaaliseen suunnitteluun» on edelleen saatavissa coimistostamme. 101. Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 1969. On näet huomattava, että tästä alasta kuuluu noin 5 30 000 hehtaaria Lemmenjoen kansallispuiston laajentamisehdotukseen ja ns. Näiden ehdotusten kokonaispinta-ala on Lapin läänin osalta noin 800 000 hehtaaria, kuten kysymyksessä aivan oikein todetaan. On myös otettava huomioon, että soiden rauhoitus ojicukselca ei merkitse metsätaloudellisen coiminnan loppumista kaikissa kohteissa, vaan lievä metsänhakkuu tulee edelleen kysymykseen tarjoten näilläkin alueilla jatkuvasti työtilaisuuksia. Suoseuran ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen asettama toimikunta on jättänyt mecsähallicukselle muistion niistä suoalueista, jotka voisivat tulla kysymykseen soiden suojelemisesta päätettäessä ja samalla ehdotuksen Pohjois-Suomen nykyiseen kansallispuistojen laajentamisesta ja eräiden uusien puistojen perustamisesta. Muutoinkin tullaan luonnonhoidon ja rajoitetun taloudellisen toiminnan ajatusta soveltamaan myös suojelualueisiin. Nämä suunnitelmat ovat muutoin vasta alkuasteella ja vaativat vielä huolellisia tutkimuksia, joissa mm. Merkin hinta on 4 mk 50 p. Maatalousministeri Martti Miettunen. Itä-Lapin kansallispuistosuunnicelmaan. Nämä alueet ovat kokonaan ilmastollisen ojicuskelpoisuusrajan (Pohjoisja Itä-Suomen mecsänparannuskomicean osamietintö I, Komiteanmietintö 1969: B 13) pohjoispuolella ja käsittävät pääasiassa tunturija suojamecsäalueica, joilla mecsänkäyttöä on rajoitettava metsänrajan alenemisen estämiseksi. Monet avosuoc ovat lisäksi hyviä lakkasoica, joiden ojittamisella aiheutettaisiin paikalliselle väestölle huomattavia taloudellisia menetyksiä. Merkin voi noutaa coimiscostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään posciennakkona. Jäljellä olevasta 270 000 hehtaarin alastakin on vain toinen puoli ilmascollisesci ojicuskelpoisella alueella. Ohessa kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. pia koskevaan osaan. Hinta 5 mk. Näin ollen ei ole odotettavissa, että rauhoicussuunnicelmac toteutettaisiin yksipuolisten näkemysten perusteella ja Lapin väestön toimeentulomahdollisuuksien kustannuksella. Mutta kysyjien käsitys, että tämä ala olisi kokonaisuudessaan normaaliin käyttöön ensi sijassa puun tuotantoon soveltuvaa aluetta perustunee väärinkäsitykseen. Kyselyssä esitetty toteamus, että cietyöt ja ojitus edistävät lakankasvua, tarkoittanee vain tilapäistä ojittamisen jälkeistä vaihetta ennen puuston syntymistä. Paikalliset näkökohdat tulevat esille metsähallituksen hankkiessa rauhoitusesityksiscä hoitoalueiden lausunnot, jotka puolestaan perustuvat maastossa huolellisesti suoritettaviin selvityksiin. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 % : n alennus). Täscäkip alasta on pääosa puuttomia rimpinevoja, jotka eivät ensinkään sisälly mecsäojitusohjelmiin
Siitä huolimatta, että kamppailemme kasvavien voija viljavuorien kanssa, eräiden hankkeiden toteutus saattaa vielä tänäkin päivänä olla hämmästyttävän yksisilmäistä, niinkuin taistelu Siikalahden säilyttämisestä on osoittanut. &kaman suorittamat havainnot osoiccavat, että se on toisena Suomen järvistä Lahden ja Hollolan Vesijärven jälkeen ns. ALUEEN LUONTO Siikalahti on Salpausselkien välissä olevan monisaarisen ja -lahtisen Simpeleenjärven 5 km pitkä lahti Parikkalassa. Parikkala kuuluu luonnonhistoriallisessa maakuntajaossa Laatokan Karjalaan ja on ympäristöalueineen Kymen läänin muihin osiin verraccuna huomattavan rehevää ja maaperältään ravinnerikasta. 102. Simpeleenjärvestä ei ole olemassa perusteellista kasvitieteellistä tutkimusta, muna jo prof. Alueen tärkeimmät kasvustot on kuvattu oheisessa kartassa. Jaloista lehtipuista tavataan mm . Useimmat Simpeleenjärvelle kuuluisuutta tuoneet kasviharvinaisuudet on löydetty sen rehevimmästä lahdesta, Siikalahdesta, joka työntyy järvestä etelään n. 5 km:n pituisena ja 1,5 km levyisenä, avoveden paikoin rikkomana ruoikkolakeutena. pähkinäpensasta ja vaahteraa. Lahden rantoja ja saaria reunustavan pajukkovyön jälkeen seuraavat avonaiKeväinen näkymä tulvivalle Siikalahdelle (tämä ja sivun 105 valokuva /. ]. V. Alue on Sortavalan lehtokeskuksen pohjoisreunaa, jossa monet vaateliaat lehtokasvit saavuttavat erillisen optimialueensa. Holopaisen). Tapaus Siikalahti Antti Haapanen, Ismo Holopainen ja Jorma Sorjonen Eräänä esimerkkinä siitä tavasta, miilä meillä luonnonvaroja ja ympäristöongelmia käsitellään tulkoon esitellyksi tapai;s Siikalahti . vaateliaiccen vesikasvien määrän suhteen ja kilpailee rajan taakse jääneen kuuluisan Äyräpäänjärven kanssa
saraikot ja rantaniityt, 5. Yli kymmeneen yltävät cukkasocka ja telkkä; hiukan sen alle jäävät lapasorsa, jouhisorsa, silkkiuikku ja muscakurkku-uikku. Najas temtissiman. Esim. Prof. Siikalahdella vallitsee yötä päivää luonnonystävän korvia hivelevä konsertti, jossa päivällä kuuluva monisatapäiscen naurulokkikolonioiden sävel vaihtuu öisin yli kahdensadan ruokokerttusen ja n. seuraavat vesikasvilajic: Potamogeton panormitanm ja P. Pitkänomainen Siikalahti on suunniteltu padorravaksi aivan lahden kapeasra suuosasta. Keväiseen cakseerauksien mukaan lahdella pesii noin 45 sinisorsaja 60 caviparia sekä näiden lisäksi kymmenkunta paria heinätavia. rtttitm, Myriophyllttm spicatttm, Callitriche atttttmnalis. Erkamon selvitysten mukaan sieltä on löydetty mm. Siikalahci Karjalan Kannaksen ja Viipurinlahden pohjoispuolella sattuu lintujen kaakkoisten muuttoreircien varrelle, ja niinpä siellä voidaankin syksyisin ja keväisin havaita suuria joutsenten, hanhien ja kurkien muuccoparvia, ja tänne pysähtyvät ruokailemaan myös arktiset kahlaajat. osmankäämi, 2. j. V. 40 satakielen ääniin. Runsaslukuisin on kuitenkin punasocka (70 paria) ja yleinen on myös haapana ( 40 paria). järvikorce, 4. Laajahkot avovesial ueec ovat hyvin matalia ja miltei kokonaan erilaiseen uposkasvien cäyrcämiä. Lis. Tänne rakennettava pumppuasema poistaisi jatkuvasti lahden perukasta tulevat Tiviänlammen vedet sekä samaa ojaa pitkin tulevat Parikkalan keskustan jätevedet. Pohjoiseen matkaavista kahlaajista oli ehkä yleisin kapuscarinta, suurin parvi yli 400 yksilöä, ja rantapelloilta voi löytää ruokailemasta muutamia kymmeniä edellistä muistuttavia tundrakurmicsoja. Näin saataisiin luultavasti tulokseksi »likaviemäri ä ympäröivä sammalta kasvava liejukko», sillä tutki muksen mukaan esim. pajukor, 6. keväällä 1969 muutti lahden kautta ainakin 250 joutsenta ja lähes kolmesataa mecsähanhea, joista useimmat pysähtyivät sinne ruokailemaan. järviruoko, 3. Lahtea kiertävä carkSimpelejärven kasvillisuus: 1. Meriläinen on löytänyt mm . Parhaana muuctopäivänä lensi lahden yli myös toistasataa kurkea. pengerlinjalla on 2-4 m:n savi kerros. 103. Kaikki nämä ovat kasvilajeja, jotka tunnetaan vain muutamasta paikasta Suomessa. uposkasvillisuutta. 0~~ ) 500m set korteja saraikkoluodac raJ01ccuvat jyrkästi tiheisiin osmankäämija järviruokokasvuscoihin. Laajana ja luonnontilaisena ruoikkoalueena Siikalahci luo erircäin hyvät muutonaikaisec levähdyspaikat ja pesimismahdollisuudec runsaalle vesilincukannalle. A ""'"'" ' ,,.":.,; ni:::lon'P,~~{(}~~ .
Vuonna 1945 alkanutta suunnitelmaakaan ei roreutetru. Biologian harrastajia »biologisena kenttäasemana». Se on myös kasviriereellisesti poikkeuksellisen merkittävä, kuren edellä on todettu KUIVA TUSHANKE Matala, erittäin rehevä Siikalahri on houkutellut jo pitkään paikallisia asukkaita tekemään suunnitelmia alueen kuivarramiseksi . Myös ensi kesänä on »asema» miehitettynä ja vieraat ovat terverulleita. Lahden itärannalla oleva entinen Kannaksen Osuusmeijeri on jo kaksi kesää palvellut paikallisia ja vierailevia lintumiehiä ym. käytetään useissa maissa sellaisella ravalla, että ne menettävät merkityksensä tuottavina luonnonalueina, runsaan vesilinnuston, muun eläimistön ja kasvillisuuden elinympäristönä. Tämä merkitsi samalla, että kuivatus tultaisiin suorittamaan täysin valtion varoilla. Mahdolliset halukkaat voivat ottaa yhteyttä kirjoittajista Ismo Holopaiseen rai Jorma Sarjoseen. kakorvainen ääntentuntija voi helposti erottaa öiseltä rannalta myös pari rytikerttusta, muutaman viitaja luhtakerttusen sekä lahdelta liejuja luhtakanan lisäksi »tynnyriin puhaltelevan» kaulushaikaran . Etelärannan luhtanevalla on viime vuosina säännöllisesti tavattu muutama kultasirkku, ja kesällä 1969 löytyi viimein pesäkin. Viimeinen vaihe alkoi v. Etenkin vesiym . Tämän hankkeen rarkoiruksena on inventoida eri maiden kaikkein tärkeimmät alueet. Öisiin ääntelijöihin kuuluu myös muutama ruisrääkkä sekä noin 10 pensassirkkalintua. kasveista ja kaakkoisesta hyönteisfaunasta kiinnostuneille voi olla tarjolla oikea aarreaitta. Sorjonen). 1961, jolloin hanketta alettiin viedä eteenpäin ns . Mar-listaan otetut alueet on kuvattu Finlands Natur'ssa 1968 .) Tärkeimpiin lintuvesiimme kuuluu eirrämättä Parikkalan, Simpeleenjärven Siikalahti. (]. Siikalahden sarakielikanta on Suomen runsain. (Suomen ns. Myös Suomi on osallistunut tähän hankkeeseen. tilusjärjestelylain mukaisesti. Muita ylimuuttavia tai sarunnaislajeja ovat merikotka, muuttohaukka, meriharakka, merikihu, jänkäsirriäinen, räyskä ja lapinkirvinen. Huomarravaahan on, että vesilinnut ovat muuttolintuja, jotka ovat eri maiden yhteistä omaisuutta, eikä millään maalla ole oikeutta käyttää sitä yksipuolisesti vahingollisesti hyväkseen. Joka puolelta liittyy edellisten joukkoon piiskansivallusta muistuttavat luhtahuittien äänet. Project MA R:in, tajutessaan, että vesialueita, erityisesti matalia reheviä vesiä, järviä, merenlahtia, soita, ym. 104 Lukemattomien viitasammakoiden taukoamattoman kutukonserrin yli voi kevätöinä helposti havaita olevansa harvinaisen hyvän lintujärven rannalla. Hyväksi saalistusalueeksi ovat Siikalahden ympäristöineen havainneet nuolihaukka, mehiläishaukka, lehtopöllö, suopöllö ja sarvipöllö, ja kerran on lahdelta tavattu kääpiöhuitti, harmaasorsa ja valkotäpläsinirinta sekä ainakin viitenä kesänä kiljukorka. Tässä tapauksessa voidaan vaatia, että työ on myös kansantaloudellisesti kannattava ja yleisen edun. Päivällä liitää ruohikon yllä ruskosuohaukka ja avoveden tuntumassa pari kalasääskeä nauruja pikkulokkien seuraamana. Asiaa on pohdittu jo 1920ja 1930-luvuilla, mutta mahdollisesti sotien rakia se jäi sikseen. SIIKALAHTI JA LINTINESIEN SUOJELU Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) ja Kansainvälinen vesilintujen tutkimustoimisto (IWRB) ja Kansainvälinen lintujensuojeluneuvosto (ICBP) ovat panneet alulle koko Eurooppaa ja Aasian sekä Afrikan lähialueita koskevan hankkeen, ns
Sen vuoksi ja kun vielä alueen kuivatusja viljelykelpoisena pitäminen rulisi ilmeisesti erittäin kalliiksi, katsomme, että alueen kuivatushankkeesta olisi ehdottomasti luovuttava (vesilain 6 § 2 momentti ja 11 § 3 momentti). Kun alueella v. Jo vuonna 1967 oli ilmeiset merkit siitä, että meillä on peltoa huomattavasti yli tarpeen. 1968 tehtiin tarkempi inventointi, todettiin järvi kuivatetuksi. Valtion varojen käyttämistä tällaisiin hankkeisiin ei sen vuoksi yleensäkään voitane pitää tarkoiruksenmukaisena.» Toimitusinsinööri E. 1966 hyvä lintujärvi. mukainen . Huhtasen laatimassa katselmuskirjassa sivuutetaan täydellisesti vastustavat mielipiteet, eikä kuivatushankkeen haittavaikutuksia pyritäkään arvioimaan. 1967 paikalliset maanviljelijät asetruivat voimakkaasti kannattamaan kuivatusta, joka tuottaisi 435 ha peltoa ja tulisi maksamaan tehdyn suunnitelman mukaisesti 1 319000 mk. Vesioikeuden määräämässä alkukokouksessa 7. Tätä kirjoitettaessa lupa kuivatukseen on paraikaa Itä-Suomen vesioikeudessa ratkaistavana. Suunnitelma todetaan kannattavaksi sillä perusteella, että peltohehtaarin hinta on Parikkalassa jossain määrin pienempi kuin mitä kuivatus tulisi maksamaan edellyttäen, ettei mitään haittoja oteta huomioon! Katselmuskirjassa ins. Tappion määrä on 450 mk/ha eli koko suunnitelman osalta n. Kuten vastaavanlaisissa hankkeissa yleensä, niin tässäkin tapauksessa on pyydettävä vesioikeuden lupa ennen kuivatukseen ryhtymistä. Onhan meillä peltoa eräiden arvioiden mukaan jopa 400 000 ha liikaa. kohdan mukaisesti huomattavaksi verrattuna siitä johttwaan vahinkoon, haittaan tai muuhun edunmenetykseen»! Kun hanketta, joka on selvin numeroin osoitettavissa vahingolliseksi ja yleisiä varoja tuhlaavaksi, toteutetaan .tällä tavoin, mitä silloin voidaan odottaa tapauksissa, jolloin on pakko käyttää pelkkää harkintaa. 12. Tämäkö on Siikalahdenkin kohtalo. Luonnonsuojelutoimiston lausunnossa todettiin mm: »Simpeleen Siikalahden säilyttämistä on pidettävä valtakunnallisesti erittäin tärkeänä sekä tieteellisen ja yleisen luonnonsuojelun kannalta että myös alueen riistanhoidollisen merkityksen vuoksi . Vuotta myöhemmin työt alueella kuitenkin lopetettiin ja järvikuivio jää raiskiona seisomaan. Vesiensuojeluviranomaiset suhtautuivat varovaisesti asiaan. Riistanhoitopiirin ja -yhdistyksen edustajat vasrustivat hanketta, samoin Valtion luonnonsuojelu-'· toimisto ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistys. 20 000 mk vuosittain. Tästä huolimatta lopullisessa toimitusmiesten lausunnossa jälleen toistetaan toteamus yleisen edun tarpeen vaatimuksista ja »rakentamisesta saatava hyöty on katsottava katselmtukirjan 7. K. Huhtanen toteaakin, että hanke on »yleisen edun tarpeen vaatima ja katsottava kannattavaksi » ja ehdottaa lupaa kuivaukseen myönnettäväksi . 1) Katselmuskirjan antama tieto 2) Peltojen paketoimia suunnitelleen maatalouskomitean ilmoittama arvo.. Käytännölliset toimenpiteet peltojen paketoimiseksi olivat jo keväällä 1969 menossa, vaikkei katselmusinsinööri näytä 106 tuntevan asiaa. Luonnonsuojelutoimiston lausunnossa todetaan kuivatus yleiseltä kannalta hyvin arvelluttavaksi, mikä voidaan osoittaa tässä harvinaisessa tapauksessa selvin numeroin: peltohehtaarin arvo Parikkalassa 3 500,1) kuivatuksesta koituvat kustannukset/ha 3 032 ,1) erotus 468,valtiontalouden vuoruinen hehtaari tappio 450,--2) ensimmäisenä vuotena saatu voitto/ha 18,Kuten huomataan, hankkeen näennäinen hyöty menetetään melkein kokonaan jo ensimmäisenä vuonna kaikki seuraavat vuodet ruovat vain tappiota. Varottavana esimerkkinä on Satakunnassa Kiikoisissa oleva Marjajärvi, joka riistanhoitoyhdistyksen ilmoituksen mukaan oli vielä v. Sama kohtalo on ollut Oravilahdella Rääkkylän kunnassa Pohjois-Karjalassa. Jälkimmäinen intressi on lisäksi pahasti ristiriidassa valtakunnallisten tarpeiden kanssa. Käsityksemme mukaan kysymyksessä on asetettava vastakkain valtakunnallinen luonnonsuojeluintressi ja paikallinen lisämaan tarve
Tällaisesta määrätietoisesti suunnatusta museotyöskentelystä mai nittakoon eräi tä esimerkkejä: On suoritettu usean vuoden ajan jatkuneita rysäpyyntejä eri tunturivyöhykkeissä ja saatu kootuksi kvantitatiivinen loispistiäisaineisto, joka valaisee loispistiäisten osuutta tunturimittarituhojen hillitsijänä ·a antaa viitteitä näiden Lapin koivikoita · laajalti hävittäneiden tuhojen alkusyistä. Biologisten museoiden toiminnan sopeuttaminen nyky-yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi Dosentti Pekka Nuortevan esitelrnä N<1turhistoriskt1 Riksmuseetin 150-vuotisjuhlan merkeissä järjestetyssä kansainvälisessä symposiumissa: »Luonnonhistori<1Uiset mttseot ja yhteiskunta» Tukholmassa 16.10. Järjestelmällisin rysäpyynnein kärpäskokoelmia kartutettaessa on saatu selvitetyksi sairaudenlevittäjäkärpästen esiintymisen suhdetta ihmisasutuksen tiheyteen, kaatopaikkoihin ja erilaisiin lisääntymissubstraatteihin. Museotyöskentelyn ohjaaminen uusille toimintalinjoille tulee epäilemättä kestämään varsin kauan, jos lähdetään liikkeelle korkeakoulujen ylimpien hallintoelinten demokratisoinnista. Tiedemiehet halutaan ravistaa ulos norsunluutorneistaan ja asettaa toimimaan yhteiskuntaa välittömämmin palveleville linjoille. Tämän vuoksi on museo-osastollamme pyritty keräämään käsiteltävät aineistot siten, ettei niiden arvo ole pelkästään museaalinen, vaan antaa samalla valaistusta yhteiskunnan ja luonnonhoidon kannalta tärkeisiin kysymyksiin . Tätä tietämystä voidaan kylläkin täydentää jatkamalla työskentelyä perinteelliseen tapaan, mutta tuloksiin päästään vain suhteettoman suurella työmäärällä, eivätkä tulokset sittenkään perustu yhtä täsmälliseen aineistoon kuin luonnontieteiden tulokset yleensä. 1969. Samaan tulokseen päästään kuitenkin helpommin ja tuloksellisemmin, jos museoiden henkilökunta itse oivaltaa yhteiskunnan odotukset ja yleismaailmalliseen tilanteeseen liitryvät velvoitteet. On käynyt selväksi, ettei tiede voi elää vain itselleen ja antaa maailman mennä menojaan. Tämän vuoksi on Helsingin Yliopiston eläinmuseon hyönteisosastolla pyritry tarkistamaan perinteellisiä käsiryksiä museotoiminnan päämääristä sekä kehittämään sellaisia· työtapoja, joiden avulla tutkimustoiminta saataisiin paremmin kohdistetuksi yhteiskunnan kannalta tärkeisiin ongelmiin. Tällainen aineisto ei suinkaan ole ollut arvotonta, sillä sen avulla on aikanaan voitu muovata peruskäsirys eri eliölajien esiintymisalueista ja esiintymisajoista. Useimmilla luonnontieteiden aloilla katsotaan sattumanvaraisesti kerätyt aineistot arvottomiksi. Miksi siis museoissa olisi kulutettava työaikaa sattumanvaraisesti kerätryjen aineistojen tutkimiseen, kun kuitenkin on täysin mahdollista saada käyttöön myös määrätietoisesti kerättyjä aineistoja. Tåssä tilanteessa haluttaisiin tiedemiesten kohdistavan voimansa näiden koko ihmiskuntaa uhkaavien vaarojen torjumiseen. Se kohdistuu siten myös tieteellisiin museoihin, joissa kokoelmien kasvattaminen on usein päässyt muodostumaan itsetarkoitukseksi, ja tutkimuksen suuntaaminen yhteiskunnan kannalta tärkeisiin kohteisiin on usein unohdettu . Sovellutuksiin tähtäävää tutkimusta pidetään toisarvoisena. Näin sanottaessa ei ole suinkaan haluttu kiistää perustutkimuksen merkirystä uusien urien aukaisemisessa, mutta on valitettu sitä, että teoreettisen perustutkimuksen annetaan liian yksinomaisesti vallita tutkimussektoria. Korkeakoulujen hallintoa koskevissa viimeaikaisissa keskusteluissa on keskeisenä noussut esiin toteamus: Korkeakoulut elävät ja toimivat niin tiiviisti korkeiden tieteellisten tavoitteiden saavuttamiseksi, että niitä ylläpitävän yhteiskunnan päivänpolttavat ongelmat saattavat jäädä vaille riittävää huomiota. Eriryisen huolestuttavana on pidetry tieteen linnoittautumista norsunluutorneihinsa juuri nyt syntyneessä tilanteessa, missä ihmiskunnan liikalisäänryminen, luonnonvarojen riistonomainen käyttö, elinympäristön saastuminen ja biosfäärin tasapainohäiriöt johtavat kehitystä lähitulevaisuudessa uhkaavaa kaaosta ja tuhoa kohti. Yhteiskunnan tai jos niin haluamme, koko ihmiskunnan haaste korkeakouluille ei suinkaan kohdistu vain niiden korkeimpaan hallintoon, vaan kaikkiin korkeakoululaitoksen elimiin. On kuitenkin todettava, että olemme jo saavuttaneet varsin hyvän perustietämyksen. Totesimme, että valtaosa henkilökunnan työstä kului amatöörien tai muiden henkilöiden luonnosta sattumanvaraisesti keräämän ja museolle lahjoittam~n aineiston lajimääriryksiin ja kokoelmiin sijoittamiseen. Lisäksi on selvitetry raatokärpästen 107
Kokemus on myös osoittanut, että tämä voidaan suorittaa ilman, että työskentelyn museaalista perusluonnetta tarvitsisi muuttaa. Saaristossa on myös selvitetty cupajumien esiintymisen riippuvuutta asukkaiden varallisuustasosta sekä mahdollisuuksia cupajumien aiheuttamien sosioekonomisten vaikeuksien torjumiseen. Tällaisiin kysymyksiin voivat vain asianmukaisesti tallennetut museonäycceet antaa vastauksen. Keräämällä järjesrelmällisesri puutiaisia muurtolinnuilta on saatu lisätietoa muutto· lintujen kyvystä kuljettaa aivotulehdusviruksia yli valtakuntien rajojen. Erityisen tärkeänä on viime aikoina noussut biologiseen museoiden roimintakenttään tarve konservoida eläinja kasvinäycteitä myöhemmin suoritettavia kemiallisia alalyysejä varten. seikkojen määrittämisessä. Työn määräciecoiscuessa ovat myös museoon kustakin lajista kertyneet aineistot muodostuneet entistä monin verroin suuremmiksi ja antavat siten erinomaisia mahdollisuuksia esimerkiksi rocubiologisiin tutkimuksiin . Samalla saadaan perusteet odotettavissa olevan kehityksen ennakoimiseen. Samoin voidaan luonnon tilaa kuvaavia kvantitatiivisia näyceaineistoja ottaa saascelähteestä tai muusta luontoa muuttavasta vaikuccajasra ecaantyvana sarjana. Tärkeätä olisi myös näytteiden ottaminen säännölisin väliajoin, jolloin tapahtuvat huolestuttavat muutokset voidaan välittömästi havaita. Pyyntipuica saariston eri vyöhykkeisiin asettelemalla ja niihin kertynyttä hyönceiseläimiscöä analysoiden päästiin selvyyteen havupuutuholaisina esiintyvien kaarnakuoriaiseen kyvystä ylittää vesiesceitä sekä loiseen ja petojen merkityksestä niiden runsauden casapainottajina eri saaristovyöhykkeissä. Oikeuslääkeriereilijöiden kanssa on selvirerry 'mahdollisuuksia käyrrää' vainajista löytyviä kärpästoukkia kuolinajan ym. vuosirrainen, vuodenaikaisen ja sääsuhteittaisen esiintymisen suhdetta niiden levittämien sairauksien esiintymiseen. On myös osoittautunut, että sattumanvaraisesti kerätty museoaineisto on useissa tapauksissa antanut vääristyneen kuvan eliöiden esiintymisestä luonnossa. Esimerkkinä mainictakoot ne kauniit sarjat, joiden avulla ruotsalainen Naturhiscoriska Riksmuseec on voinut kuvata metyylielohopean rikastumista luonnon cerrestrisiin ja akvaattisiin ravinroketjuihin pitkinä ajanjaksoina. Viime vuosina on nimittäin todettu museoihin talletettujen kokoelmanäytteiden olevan erittäin sopivia tutkimuskohteita selvitettäessä erilaiseen miljöömyrkkyjen rikastumista luonnon ravintoketjuihin . Jos tarkastelemme museotoi108 minnan mahdollisuuksia rassa tehtäväkentässä, niin niiden luoncevimmaksi tehtäväksi lankeaa aineistojen kerääminen museoihin siten, että tut· kijoiden on mahdollista vielä vuosikymmenien rai vuosisacojenkin kuluttua saada täsmällinen kuva luonnon tilasta eri ajankohtina. Suuremmista eläimistä tarvitaan arkistoicuja tai julkaistuja laskentatietoja tietyiltä koealueilta jne. On kuitenkin selvää, että museoaineistojen käyttökelpoisuutta tällaisiin tarkoituksiin voidaan lisätä moninkertaiseksi, jos aineistot. Helsingin yliopiston eläinmuseon kokeilujen osoitettua mahdollisuudet käyttää museoita tutkimuslaitoksina, herää kysymys sopivimman tutkimuskentän löytämisestä niille. On nimittäin huolehdittava siitä, ettei tarpeetonta päällekkäisyyttä synny muiden tutkimuslaitosten roiminnan kanssa. Tarvitaan tarkkoja kvantitatiivisia näytteitä maaperästä, kasvillisuudesta, vesien pohjaeliöscöstä ja keijustosca. Kauniisiin tuloksiin on päästy myös Lundin kasvicieteellisellä laitoksella seurattaessa sammalnäyrteicä analysoiden luonnon lyijysaastuneisuuden kehittymistä Linnen ajoista meidän 'päiviimme. Museoesineec ovat siis osoittautuneet soveliaiksi tämänlaatuisiin kemiallisiin selvittelyihin. Tietämystä on syvennetty selvittämällä yhreistyössä Eläinlääkeriereellisen korkeakoulun kanssa suolistobakreerien esiintymisrä eri kärpäslajeissa. Tällöin saadaan muuttavan tekijän vaikucustapa, muuttamisteho ja haitta-alue määritetyksi. Edellä esimerkkeinä mainitut tutkimukset osoiccavac, että luonnonhistoriallisilla museoilla on potentiaalisia mahdollisuuksia hyvinkin erilaiseen, yhteiskunnan kannalta tärkeiden ongelmien selvittämiseen. Kuten jo johdannossa totesin, toivoraan tiedemiesten nyt aivan erityisesti kohdistavan tutkimuksiaan ihmiskunnan liikalisääntymisongelmaan sekä sen liitännäisongelmiin, kuten luonnonvarojen riistoon, ravinnekierron vinoutumiin, elinympäristön myrkyttymiseen, eloyhteisöjen casapainohäiriöihin ja aineiden kiertokulun häiriintymiseen biosfåärissä. Tutkimuksia on kohdistettu myös pikkunisäkkäiden ja lintujen pesissä esiintyvän nidicolifaunan selvittelyyn ja siten luotu pohjaa zoonoosicuckimuksille. Luonnon tilan kuvaamiseen eivät riitä mitkään sattumanvaraisesti kerätyt kokoelmayksilöc. Käytännössä ei tietenkään voida saada tallennecuksi täydellistä kuvaa museon koko toimialueen luonnosta, vaan on keskityttävä keräämään cietyiscä tarkkaan harkituista havaintopaikoista tietyt edustaviksi katsottavat tiedot ja näytteet. Luonnon muuttumisilmiöiden tutkijoille on nimittäin ensiarvoisen tärkeätä tuntea tilanne, mistä muutokset ovat lähteneet liikkeelle sekä ajankohta milloin tämä on tapahtunut
Moottoriajoneuvoilla liikkuminen on sallittava vain porotalouden harjoittajille ja alueen huollosta vastaaville. Ne on vain asetettava näytteille siten, että luonnonsuojelunäkökohdat esitellään sen sijaan, että nykyään useimmiten pyritään esittelemään eläinjoka lähetetään kaikille niille, jotka tekevät ratkaisuja alueesta ja jotka käyttävät aluetta tavalla tai toisella. päivinä. Hakkuita ei tehdä. Toivottavasti näemme pian monien museoiden toiminta-asetuksissa velvoitteen suorittaa tutkimusja valistustoimintaa luon°nonsuojelusta ja ihmisen biologiasta. On ilahduttavaa todeta, että Ruotsin Naturhistoriska Riksmuseet ei 150-vuoden iästään huolimatta ole kangistunut vanhoihin toimintakaavoihin, vaan on nyt tehnyt kansainvälisellä pohjalla aloitteen biologisten museoiden toiminnan suuntaamisesta uusille yhteiskuntaa entistä välittömämmin hyödyttäville urille. JULKILAUSUMA Päivillä läsnä olleet biologisen tutkimuksen, retkeilyn, luonnonsuojelun, porotalouden ja paikallisten kuntien edustajat päätyivät yhteiseen julkilausumaan: Erityisesti luonnonsuojelun edistämiseksi, ja eräretkeilyn, matkailun, porotalottden ja tieteellisen tutkimttksen tarpeisiin on varattava mttri lttonnonaltte, joka ttlottutt Suomen L1,onnonsuojelttyhdistyksen uusitun esityksen mukaisesti valtatie neljän ja valtakunnan itärajan välissä Saariselän tunturialueelta Lokan altaaseen ja Savttkosken ja Sallan kuntien pohjoisosiin. Alueella saa ihmisen vaikutus näkyä mahdollisimman vähän. Eräretkeilyalueen autiomajaverkkoa ei enää tihennetä. 109. porotalouden asemaa, suurpetoja, lähikutien taloudellista asemaa, retkeilyä, luonnonsuojelua, kalastusta, metsästystä, biologista tutkimusta ja metsänhakkuita. Sen vuoksi on no1,datettava seuraavia rajoituksia. Altteen varaamisesta aiheutuvt1t vt1hingot j<1 ht1itt1t on korvt1tt<1vt1 paikt1lliselle väestölle jt1 kunnille siten, että väestön toimeentulon jt1tk1w<1 kehittyminen turvt1tt1cm st1mt1nltlisena kuin yleensä mm,allakin maassa. Kaikki esitetyt alustukset ja käytetyt puheenvuorot nauhoitettiin ja Nuorison Retkeilyn Tuki ry. Päivällä olivat edustettuina Lapi n lääninhallitus, Metsähallitus, Inarin, Sallan ja Savukosken kunnat, Paliskuntain yhdisrys, Lapin paliskunta, Helsingi n yliopiston Värriön tutkimusasema, Biologiliitto, Suomen Latu, Suomen Parriotyttöjärjestö, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Valtion luonnonsuojelunvalvojan toimisto, sekä päivien isäntänä toimi nut Nuorison Retkeilyn Tuki ry. Altte on jaettava eri käyttötapojen kannalta tarkoituksenmukaisiin osa-altteisiin. Osanottajat pohtivat laajan tunturija erämaa-alueen kohtaloa. Kongressipaikkana Saariselän tunturit ERÄMAAN KOHTALOSTA KESKUSTELTIIN Saaris~län tunturialueen ja Itäkairan koskemattoman erämaan kohtaloa ja käyttöä pohdittiin Tahvon Tuvan autiomajalla Jaurijoen maastossa Itä-Saariselällä elokuun 19.-20. Tutkimustyön ohella tulee luonnonsuojelullisiin päämääriin pyrkivän biologisen museon tehtäviin kuulua myös valistuksen levittäminen luontoa uhkaavasta vaarasta ja ihmisten herättäminen toimenpiteisiin tämän vaaran torjumiseksi. Osanottajat yöp yivät päivien aikana Tahvon Tuvassa, teltoissa ja louteissa rakotulilla, ja heidät muonitettiin jo talvella pai kalle tuotujen ruokatarvikkeiden avulla. kokoaa ne kirjalliseksi yhteenvedoksi, kerätään maarat1etoisest1 Ja konservoidaan menetelmillä, jotka helpottavat analysointia. Tähän päämäärään biologinen museo voi pyrkiä tutkimustuloksiaan julkistaen sekä järjestämällä yleisökokoelmansa luonnonja ihmisen suojelun tärkeyttä korostavaksi näyttelyksi . Pedoista t1ihetttttvat porovahingot on korvatt,wa täysimäärfiisinä todellisten vahinkojen mttkaan. Stmrpetoja saavat tappaa vain poromiehet poroja suojatakseen. Monien alustusten jälkeen käydyissä keskusteluissa käsiteltiin mm. Ruotsissa tällainen tärkeän periaatteen ilmaiseva asetusmai ninta on ollut voimassa jo vuodesta 1965 . ten ja kasvien systemaattista jakoa ryhmiin tai maantieteellistä esiintymistä. Näyttelyn runkona voivat tietenkin edelleenkin olla eläinja kasvinäytteet. N elikymmenpäinen osanottajajoukko oli saapunut paikalle useita eri suunnalta: osa Raja-Joosepista kahden päivän kävelyn jälkeen, osa Kemihaaran vartiosta ja Vuotsosta päivätaipaleen takaa, ja osa veneellä Lokan allasta pitkin Hammaskuruun ja sieltä kävellen Jaurille. Eläinkannan säilymiseksi metsästystä ja kalastttsta rajoitetaan siellä missä rajoittaminen on tarkoituksenmukaista
Saaristo on entinen kalastajien tukikohta, ainakin 1500-luvulta lähtien, mutta nyt on kalastuselinkeinon harjoittaminen väistymässä täältä kuten muualtakin ulkosaaristosta. Kauniiden huvilapaikkojen harvinaistuminen ja liikkumiskeinojen parantuminen osiltaan ovat vaikuttamassa huvila-asutuksen sijoittumiseen yhä kauemmaksi saaristossa, myös tänne. Muistona kalastajakulttuurin kukoistuksesta Mikkelinsaarilla on lukuisia kalakämppiä ja yksi kylän tapainen kokonaisuus, jossa on ollut kiinteää asutusta kesät talvet vielä joitakin vuosia sitten kun eräs yksinäinen kalastaja asui täällä vuodet ympäriinsä. Suuressa mitassa lomaasutus ei saisi kuitenkaan levitä Mikkelinsaarille, sillä jo nyt Vaasan ympäristössä tällaisen lomanviettomuodon haittavaikutukset ovat liian hyvin näkyvissä laajakin saaristo on melkein täyteen rakennettu, ja veneretkeilyn kohteiksi sopivia vapaita saaria löytää enää vain uloimmilta vesiltä; huvilattomien virkisräytymistarpeet tulevat yhä vaikeimmin ryydytettäviksi . Sönnercskärin kalakämppä oli eräs Mikkelinsaarten parhaiten säilyneitä ja hoidettuja vaasalaisen johtajan Väinö Erkkilän omistamana. Kesäisin kalastajat kuitenkin vielä tulevat entisille paikoilleen. Suotta ei saariryhmää ole joskus alettu kutsua Onnellisten saariksi . Tänään kuitenkin tämäkin valokuva vuodelta 1962 on jo historiaa sillä uudella omistajalla kämppä paloi 60-luvun alkupuolella ja nyttemmin on aictarakennuksetkin purettu; paikalla on uudenaikainen huvilakompleksi, jäljellä entisestä vain fantastinen sacamapoukama. Kuva Sönnertskäristä. Sanotaan, että täällä on saaria ja luotoja yhtä monta kuin vuodessa on päiviä. 110. Saarten väliin muodostuvat salmet ja maan nousun kasvattamat lahdelmat rakentavat ennen näkemättömän kauniita maisemia. Mikkelinsaaret Matti Latvala Valokuvat kirjoittajan Noin 40 km Vaasasta pohjoiseen s11a1tsee muun saariston ulkopuolella jokseenkin yksinäinen saariryhmä, Mickelsörar 'öuran' kuten kalastajat sanovat suomeksi Mikkelinsaaret. Näillä sivuilla haiuan erityisesti tuoda esiin tuon harvinaisen kauniin saariston merkitystä vapaana alueena edustajana kalastajakulttuurista ja Merenkurkun saaristosta
Syviä salmia, sisäjärviksi umpeuruneita lahtia, maan kohoamisen synnyttämiä kannaksia. Kuvassa Källskär ja Berdskär. Kalliot ovat Merenkurkun saaristossa harvinaisia, tämäkin on erään suojaisen lahden perukoilla ... Veneretkeilyn kohteena saaristo on eräs parhaimpia. Siinä tyypillistä Mikkelinsaarten maisemaa. 111
Econ. Tutkimusryhmä ei selvittänyt myrkytyksen vaikutusta muihin maaperän eläimiin. 11. Uutisia ja tiedoituksia Järvitaimenistutukset eivät menesty Kemijoen patoaltaissa Maisteri i.Auri Peippo on Suomen Kalastuslehdessä 76:5 julkaissut merkincäkokeisiin perustuvia tietoja järvicaimenten menescymisescä ja istutustoiminnan kannattavuudesta Kemijoen alueella. Tehokasta turilaantorjuntaa suoritettujen istutusten olevan kannattavuuden raAmerikkalai nen tutkimusryhmä Gmnbrell, Tt1shiro & joilla. Maaperä saadaan säilymään curilaancoukkia tappavana peräti 8 vuoden ajan käyttämällä klordaania, heptaklooria tai aldri inia. Ent. Tutkimukset osoittavat vakuuttavasti, että patoalcaac eivät sovellu järvicaimenten kasvuympäriscöksi . (]ourn . Ravinnon niukkuudesta johtuen ahventen kasvu pysähtyy ja lampeen muodostuu runsas pikkuahvenkanta. Pilkkikalastus lisää metsälampien ahvenkantaa Maisteri /. Tänä aikana ei myrkkyjen teho vielä ollut edes alkanut laskea vaan oli jatkuvasti n. Täten ahventen nuorimmat ikäpolvet pääsevät kehittymään hyvin ilman ravinnon puutteen aiheuttamaa hacvennusta. Tuckimusculoksena hän ilmoircaa, että Kemijoen ed ustan merialueella cyminen estyi. Luonnonsuojelijat yhtyvät toivomukseen, eccä puunjalostusteollisuuden invencoinnit vastaisuudessa suunnattaisiin selluloosan edelleenjalostuksen kehittämiseen. Pilkkionginta kun kohdistuu massavuosiluokkiin, joiden keskuudessa ravintokilpailu on kasvua rajoittava tekijä. Johtopäätöksenä tutkimuksestaan maisteri Kettunen toteaa pilkkimisen olevan mecsälammille pelkästään kalakantaa p arantavan toimenpiteen. Kun ahvenet saavuttavat 5-10 cm:n pituuden, niiden ruokailu kohdistuu hyönteisiin ja muihin hieman suurikokoisempiin eläimiin, joita ei kuitenkaan metsälammissa ole riittävästi koko ahvenkannan tarpeisiin. Kun pyynti siellä nyt lopetettiin, muodostui nuoreen ikäluokkien ahvencen välille jälleen niin ankaca kilpailu ravinnosta, eccä suureen ahventen kehic112 Mt1ck on todennut, että Amphimr1llon mt1jalis -turi laan tou kat kuolevat maaperästä 4 vuoden aikana, jos maaperä käsitellään runsaall a (2.5-10 kg/ha) lindaani annoksella. Seurauksena oli, että jäljelle jääneille ahvenille oli riittämiin hyönceisravintoa ja vähitellen suurimmat yksilöt alkoivat käyttää ravinnokseen myös pikkuahvenia. 1969 Suomen Luonnonsuojeluyhdiscyksen hallitus ja neuvosto päättivät esittää myös seuraavan julkilausuman: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on ·pannut cyydycyksellä merkille pääjohtaja Reino Rossin ilmoituksen, että Suomen Pankki suhtautuu kielteisesti selluloosateollisuuden uusiin lisälaajennuksiin. Lacvajoilla on saatu jonkin verran rohkaisevampia tuloksia, mutta taloudelliseen kannattavuuteen ei sielläkään päästä. Kettunen on Suomen Kalascuslehdessä 76:5 julkaissut tutkimustuloksia, jotka osoittavat kalastuksen lisäävän mecsälampien ahvenkantaa. 61:6, 1508-1511, 1968) Suomen Pankki saa kiitosta l uonnonsuojeli joilta Kokouksessaan 4. Luon nonsuojeluyhdistys lausuu kiitoksensa ~iicä, että Suomen Pankin pääjohtaja on määrätietoisella tavalla huolehtinut metsävarojen tuottavuuden turvaamisesta.. Maisteri Kettttsen käyttämässä koelammessa oli tällainen ahvenkanca, jota harvennettiin voimakkaalla kalastuksella. Metsälammen ahvenkanca oli muodostunut pyyntimielessä arvokkaaksi. N äi n siksi, eccä vastakuoriutuneille ahvenille riittää runsaasti ravintoa veden mikroskooppisesca eliöstöstä. Patoaltaissa ja Kemijärvessä istutustoiminta on sitävastoin taloudellisesti kannaccamtonta. 89 %. Puunjalostusteollisuus on 1960-luvun aikana laajentanut ensiasteista tuotantoaan siinä määrin, että hakkuiden edelleen lisääminen vaarantaisi kohtalokkaalla tavalla metsien ja siten suomalaisen maisemakuvan jatkuvuuden
Kun vielä kerrotaan 1800-luvulla Pacagoniassa eläneen jätciläislaiskiaisia ja mahtavia vyötiäisiä, joiden kilpiä Patagonian varhaiset asukkaat käyttivät talojensa katoiksi, ei ole ihme, jos lukija tuntee romanttista ihastusta siitä, että eräät tutkijat ovat arvelleet mahdolliseksi tämän omalaatuisen eläimistön jäljellä olevien jäsenten vecäycyneen pohjoiseen ja elävän vieläkin jollain koskemactomalla seudulla. A.K. Mi elikuvitusta kiehtovia ovat myös Galapagossaarilla elävät nykyajan lohikäärmeet, 120 an pitkät Jevää syövät merileguaanic, ainoat meressä elävät liskoeläimet ja niiden sisämaassa elävät, kakcuksia piikkeineen ahmivat serkut, maaleguaanit. Riemukkaana poikkeuksena on kuitenkin Eeva Joenpellon ja Pikku Korpraalin tuon »harvinaisen ruman koiran » (mäyräkoira) ihan tavallinen päivä, päivä, joka iloineen ja suruineen ilmentää koko sen molemminpuolisen ymmärtämyksen, kärsivällisyyden ja kiintymyksen, mikä ihmisen ja koiran välillä parhaimmillaan vallitsee. Kirjallisuutta Maailman luonto Jean Dorst: Maailman luonto, osa V, Keskija EteläAmerikka. Täällä elävät mm. Pakostakin tulee verranneeksi nyt ilmestyneen teoksen kertomuksia edellisiin, ja pettymys on melkoinen. Hänen avullansa pystymme muodostamaan kokonaisuuden tästä niin monien vascakohcien kirjavoimasca maanosasta. Tämä novellikokoelma tuskin antaa kumpaakaan herätettä. Kerronta on suurimmalta osaltaan väkinäistä ja jollakin tavoin mitään sanomatoma, ajan ja unohduksen haalistamaa. Kirjoittaja kertoo häntä hämmäscynäneen, kuinka rajoittuneita tietomme Etelä-Amerikan luonnosta ovat, ja sanoo pelkäävänsä kirjansakin heijastavan cäcä ciecämäccömyyccä. Apteekkineuvos Wiljo Saaristo Kauppatorin apteekki Kotka 11 3. Toisaalta juuri siinä, että liikutaan niin vähän tunnetuissa seuduissa, piilee eräs tämän kirjan monista viehäcyksiscä. Tosi hyvä koirakerronta on toisaalta virikkeenä laajempaankin kirjallisuudenharrastukseen koiraihmisten keskuudessa, joiden kirjallisuuden tuntemus saattaa keskittyä vain koiria käsitteleviin kirjoihin, toisaalta taas sen soisi lisäävän koiraystävyyccä ja -ymmärtämystä kirjallisuuden harrastajien parissa. Suomennos: Irmeli ja Seppo Vuolanto. Näin ollen tämä teos innostaa lukijaa sekä pelkkänä ajanvietteenä, mielikuvituksen seikkailureckenä, eccä tavallisena tietoja hakuteoksena, jonka mielellään, sen kertaalleen läpi luettuaan, pitää hyllyssään jatkuvaa käyttöä varten. Hyvän matkaa toistakymmentä vuotta sitten ilmestyi novellikokoelma, johon sen toimittaja oli erinomaisen onnistuneesti valinnut joukon maailmankirjallisuuden parhaita ja kauneimpia koirakuvauksia. Nykyään kun ihmiselle alkaa kaikki, kohta kuuta myöten olla tutkittua, tuntuu tietoisuus vähän, jopa täysin tuntemattomien alueiden olemassaolosta omalla pl;rneecallamme erikoisen kiintoisalta. laiskiaiset. Koirat Sitä koiraa en unohda koskaan Toimittanut Aili Palmen Otava 1969 E. Haluaisin saada tietoja niistä avopesistä, joista silloin oli puhe ja joita hän sanoi käyttävänsä jossain Heinolan lähistöllä huvila-alueellaan. Matkan varrella saamme tutustua maaperään, ilmastoon, eläimistöön ja kasvillisuuteen. Vaikka esimerkiksi Amazonin alue on nimeltään Etelä-Amerikan tutuimpi a, on sen eläimistössä runsaasti mitä mielikuvituksellisimpia ja meille outoja lajeja. Kirja kertoo, että Amazonin metsä on ollut olemassa jo tertiäärikaudelta saakka ja on todellinen »elävien fossiilien » turvapaikka. S. Mantereen keskiosissa onkin alueita, joilla ei ollenkaan ole tehty tieteellistä cuckimuscyöcä. Pelkästään kirjan korkeatasoiseen kuvien tutkiminen antaa melko selvän mielikuvan tästä meille vieraasta maanosasta, mutta ne herättävät myös halun hakea lisää tietoa tekstistä. HALUTAAN •• YHTEYTTA Pyytäisin sitä opettajaa ottamaan yhteyttä, joka vuonna -61 Ilomantsin apteekin pihassa otti nauhalle viitakerttusen laulun ja löysi pesän. Kirjoittaja johtaa meidät Keski-Amerikasta, välillä pitkin rannikkoa, milloin sademetsissä, milloin korkeilla vuorilla, aina Etelä-Amerikan antarkcisille aluei lle. Luonnollisesti kirja kertoo myös niistä lukemattomista »aivan tavallisista» eläinja kasvilajeista, joita tavataan maanosassa. Kirjayhtymä 1969
Nurkkapatriootille ja fakkiutuneelle suomalaiselle Tukholman saastaseminaari korosti paria seikkaa: ongelmat ovat tulleet ehdottoman globaalisiksi. Mitään olennaista uutta ei kui114 tenkaan tullut esille: nykyinen elämäntapa on muutettava sitä varten yleisen mielipiteen on muututtava se paranee ainoastaan perusteellisella asenteiden muutoksella se saadaan aikaan kasvatuksella, opetuksella, tiedon levittämisellä on tiedettävä, mitä todella tapahtuu eri saastumisilmiöissä ts. 1969 Se joka vaikenee. Kyseinen seminaari pidettiin Hässelbyn linnassa, joka romanttisuudessaan ja ylellisyydessään oli omituisen irvokas vastakohta pilaantumisja kolmannen maailman ongelmille. 1969 Myös Alkon päätös peltisten oluttölkkien käyttöönottamisesta on arvokas ja kansaamme eheyttävä. Hän valehtelee. saastumiseen ·oli päästy, mutta toisenlainen jaottelu edellyttää kaikilta ryhmän jäseniltä tiettyjä perustietoja, jotta edes jonkinlaiseen tyydyttävään tulokseen päästäisiin. Hän hyväksyy. Saastumisongelmat ovat ehdottomasti sellaisia, että niiden tyydyttävä ratkaisu vaatii joustavia eri alojen todellisia asiantuntijoita. Klassisesta jaosta ilman, veden etc. »Origo» Helsingin Sanomissa 17. Tietysti ne purkit jäävät luontoon, mutta tämä haitta on pieni ja väliaikainen. Uutinen Helsingin Sanomissa 13. Toisistaan poikkeavia mielipiteitä oli paljon, mutta kaikki olivat yksimielisiä siitä, että jotain on tehtävä ja nopeasti. Tämän takia vetoamme Suomen kansaan,. Ei auta enää palata itsetyytyvä1senä takaisin parhaaseen maahan maailmassa ja ajatella, ettei meidän vielä tarvitse tehdä mitään. 10. Päätöksen asiasta on tehnyt Alkon johtokunta. Se joka huutaa. Samojen virheiden toistamisesta kaikissa maissa on päästävä. Yleisenä, ehkä yllättävänä piirteenä kaikkien ryhmien työskentelyssä oli se, että kolmannen maailman vastaavia ongelmia korostettiin. 11. 1969 Öljy Supertankkerimme Enskeri ehti olla vesillä pari päivää ennenkuin sattui ensimmäinen haaveri. on opittava työskentelemään ja tekemään ratkaisuja ryhmissä. Kuinka onkaan kansalaisia riiponut se, kun olisi pitänyt tyhjiä pulloja kauppaan kantaa ikäänkuin ihmisellä ei olisi parempaakin tekemistä. Viimeisen päivän seminaari kiisteli järjestäjien kanssa siitä, annetaanko Vietnamissa tapahtuvasta biologisesta sodankäynnistä julkilausuma vai ei. Sven Lindqvist, Myytti W Tao-Tw sta Tukholman yliopiston ylioppilaskunnan kutsusta yhdeksän maan ylioppil'aita oli kokoontunut keskustelemaan viikoksi saatumisesta. tieteellisten tutkimustöiden tavoitteita ja mielekkyyttä on syytä tarkistaa. Tarkoituksena on maisemien siistiminen pullonsirpaleilta. Saastasivut SAASTUMISSEMINAARI TUKHOLMASSA 12.-18. 10. Ryhmätöiden teemoina oli : Kasvatus ja sen merkitys, Ihminen ympäristössään, Valtakunnansuunnittelu, Kansainvälinen yhteistyö ja Kenen on maksettava. Onhan niin, että sitten kun luonto on purkkeja täynnä, ihmiset eivät sinne enää mene, jolloin sinne ei joudu enempää purkkejakaan. Ohjelmallisesti seminaari oli jaettu kahteen osaan: päiviin, jolloin kuunneltiin esitelmiä ja päiviin, jolloin oli tekeminen ryhmätyötä. Tilaisuus oli selvästi poliittinen, mitä muuta olisi oikeastaan voinut odottaakaan, kun politiikka on yleisten asioitten hoitoa ja saastumiskysymykset ovat yleisiä ongelmia jos mitkä. Ilman puoluepolitiikkaa seminaari olisi jäänyt varsin värittömäksi isäntämaan vieraanvaraisuuden ja Elintason sumentaessa mieltä, mahaa ja aivoja. Vaikka meillä tällä hetkellä olisikin tilaa liikkua ja saastumatontakin luontoa elää, niin kohta ei enää ole, ellei jotain tehdä. Se joka kuiskaa. Typerintä oli, ettei organisaation joustamattomuuden vuoksi kaikkien ryhmien tuloksia ehditty kunnolla käsitellä loppuyhteenvedosta puhumattakaan. Tmda Hämäläinen Alko Alkon tyhjästä pullosta maksetaan ensi vuoden alusta lähtien palautettaessa 15 penniä nykyisen 5 pennin sijasta. Häntä ei kuulla. Kumpikin osapuoli puolusti jääräpäisesti kantaansa, mutta lopulta osanottajien enemmistö saattoi poistua tyytyväisenä paikalta julkilausuma taskµssaan. Järjestäjät puolestaan pitivät huolen siitä, ettei Ruotsin lehdistö sitä ainakaan tavoittanut. Onnettomuuden aiheutti myrsky ja Bremenin sataman ahtaat tilat. Nyt säästyy moni jalkajuoni, ja samalla metalliteollisuutemme saa tilaisuuden suurenmoiseen laajentumiseen. Nyt on kuitenkin ilmennyt että Suomenkin vesillä on ahdasta ja tuulista, joten haaksirikko on mahdollinen. Niin osanottajat kuin luennoitsijat olivat hyvin erilaisilta aloilta, mikä varsin positiivisena piirteenä mainittakoon