Merkin voi nouta a toimistosta mme tai tilata postitse, jolloin se lä hetetää n postiennakkona. N i i 1 o S ö y r i nki (vastaava). T euvo Suominen SUOJ\I E'.'1 LLO:\INON SUO JELU\" liD ISTYS Helsinki , Unioninkatu 40 a. toh t. Merkin hinta on 250 mk.. R e i n o K a 1 1 i o I a. Erka1no: Suomen kasv isto, syksy 1962 12 1 ,; :iicrvo Eriksson : Vetoom us lukij oill e Lttonnonwojelun työmaalla 122 Valt ion a pulai sluonnonsuojelunvalvoja ni mite tty 122 Uu sia luonnonsuojelualueita ja ra uh oitettuja luonnonmuistomerkkcjä 1. Lähteenm äki : Päiiskysten talkoot Kirjallisuutta 130135 136 Summarv Ka11 sikiwa : H elmipöllö (A egolius fun ereus) Va loh. 1962 500 mk . Sivun ylälaidassa kuva1111 SI.Y :n merkki on saatavissa myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. 9.5. 1962 122 Suomen Luo nno nsuoje luyhdistyksen vuosikertomus v. arvo tai ammaui ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. 196 1 125 Toi,·o \'uorcla: Erä,inlaista luonnon suojelua 126 Heikki Ka ngasperko: P etotorjunta ja luonnonsuoj elu 129 ~'f. Tilattaessa mainitkaa haluatteko merkin mutteri vai neulakiinnityksellä. (j atkoa) Uusin tieto Suomen luonnosta 1::n V. 11. Jäsenmaksu pcritä;in aika ka uslehden liih ct yksen yhteydessä Vuosi jäsenma ksu O piskelijat ja koululai set Ainaisj;isen • SUO1'!E'.\T L UONTO Ilm estyy 4 kertaa vuodessa. 400 mk 300 mk 8.000 111 k T o im iltls: prof. Puh elin 622 978 Postisiino 6882 J äseneksi ilmoi11autuminen (nimi . Jaetaan Suom en Lun1111on.<rwjduyhdistyk sen jäsenille jäsrn111al:sua vastaan T il aushint a v. SISÄLTÄi-\ : 10:i Niilo Söyrinki : T al\'ikaudcn luo nnonsuojelutehtäviä 108 Suomen Luonnonsuojelun Säätiö 112 Jorma T aarna : Rini , saarnikorpi kaakkois-Jaalassa (EH ) 1 Jf, Göran Bergman : Mitä pctolintumm e syövät
N:o4 1962 SUOMEN LUONTO 21 VUOSIKERTA SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU Valok. Malmström Talvikauden luonnonsuojelutehtäviä Niilo Söyrinki Tätä kirjoitettaessa eletään juuri talven kynnyksellä. Vain kovaan talveemme mukautuneet karaistuneet lintulajit ovat jääneet kanssamme tulevaa kevättä ja kesää odottamaan. K. Näiden lintujen elämä ei talvisaikaan ole helppoa sen paremmin kuin talvehtivien nelijalkaistemmekaan, jotka eivät ole karhun tai siilin lailla vetäy105. Ainakin tällä hetkellä pysyvältä näyttävä lumipeite peittää maan etelästä pohjoiseen ja viimeisetkin muuttolintuparvet ovat jo lentäneet lämpimämpiä maita kohti
Ihmisasuntojen luota ravintoa etsimään tottuneet linnut ovat joutuneet todelliseen hätään, jossa yhä useamman yksilön loppuna on armoton nälkäkuolema. Ruokintalauta tai -katos palkitsee hoitajansa vaivat moninkertaisesti. Monet niistä menehtyvätkin ennen kevään tuloa nälkään ja kylmyyteen. Siellä, missä pellot on salaojitettu, ei enää ole pyörtänöiden rikkaruohokasvustoja, joiden usein läpi talven lumen päällä törröttävät kuivettuneet kukintovarret tarjosivat linnuille runsaita siementerioita. Näin ovat siis monet lintujen entiset ruokailupaikat yhden ainoan miespolven aikana köyhtyneet tai kokonaan ehtyneet. Varsinkin hyönteisiä syövät tiaiset ja muut pikkulinnut joutuvat helposti näl1...äkuoleman uhriksi. tvneet piilopaikkaansa talvihorrokseen. 106. Onneksi meillä sentään on keinoja tällaisen kohtalon torjumiseksi. Erityisesti nuorille se on paras keino luonnon rakkauteen ja harrastuksen kasvattamiseen. Siemenravintoa käyttävilläkin linnuilla on usein puute jokapäiväisenä uhkana. Se tuo myös runsaasti jatkuvaa iloa lintujen elämän ja puuhien seuraamisesta. Sitten on pidettävä huolta, että siinä aina on linnuille sopivaa pilaantumatonta ravintoa. Linnunlauta on saatava joka kodin ikkunalle, ja jokaisen koulun pihamaalle on pystytettävä ruokintakatos. Se ei anna vain tyydytystä siitä, että tietää tehneensä hyvän työn joka hetki kylmää kuolemaa vastaan taisteleville pikku linnuille. Kauran jyvät ja suolaton tali kelpaavat useimmille pikkulinnuille. Karjattomuuden seurauksena ovat tietysti kadonneet myös peltojen lantatunkiot, joista pikkulinnut löysivät monta arvokasta jyvää. Lyhyt talvinen päivä vaikeuttaa vielä ravinnon etsimistä, joka jo muutenkin on monin verroin työläämpää kuin kesällä. Suolaista leipää ja lihaa on ehdottomasti vältettävä ne ovat linnuille myrkkyä. Maanviljelyksen, karjanhoidon ja liikenteen alalla tapahtuneet muutokset ovat vielä monella tavoin vaikeuttaneet niiden toimeentuloa. Maanviljelijälle ja puutarhanhoitajalle linnut maksavat ruhtinaallisesti talvisen ylöspitonsa pitämällä kesällä kurissa hyötykasvien tuhohyönteisiä. Tällainen perusteellinen muutos ei voi olla jättämättä jälkiään talvilinnustoomme. Mutta niitä on myös riittävästi käytettävä. Hävinneet ovat myöskin vanhanaikaiset riihet, joiden edustoilta linnut löysivät runsaita siemenvaristeita. Monet pikku ladot, joista pitkin talvea ajettiin hevosella heiniä tai muuta rehua kotiin, ovat myös kadonneet ja lintujen antoisat ruokapöydät niiden mukana. Kun vielä monessa maanviljelystalossa on kokonaan luovuttu karjan pidosta, ei rehujen kuljetusta ja käsittelyä senkään takia tarvita. Pikkulintujen häviämisestä seuraa itsestään näiden lisääntyminen. On siis ymmärrettävää, että sellaisetkin lajit, jotka kesäisin elävät pääasiassa metsissä tai peltojen laiteilla, tulevat talvella pihamaille ja kyliin ja jäävät mielellään lintulautojemme vakituisiksi vieraiksi. Sen mahdollisuudet hengissä säilymiseen ovat entisestään oleellisesti huonontuneet. Hevosten vähentyminen on tehnyt tarpeettomiksi myös entiset pitkät hevospuomit kyläpaikoissa
Pönttöjen teko pikku linnuille ei siis ole taloudellisesti ajatellen pikkupoikien työtä. Pesäpönttöjen valmistaminen kuuluu imyös lintujen ystav1en talvisiin askareisiin. Suurtuhojen aiheuttamat tappiot ja kustannukset ovat siksi kalliita, että olisi kaikin keinoin estettävä niitä pääsemästä alkuun. Sillä mitä pitemmälle metsien, soiden ja muun luonnon •taloudellinen käyttö edistyy, sitä enemmän kaivataan häiriintymättömässä luonnontilassa säilyneitä vertailukohteita sekä puhtaasti luonnontieteellisen että sovelletun, taloudellisiin päämääriin pyrkivän maatalousja metsätieteellisen tutkimuksen tarpeiksi. Näin nämä kauniit, metsien suojelull.e korvaamattomat linnut vuosi vuodelta vähenevät, ellemme torju niiden asuntopulaa pönttöjen avulla. Myös nuorisoseurat ja muut yhdistykset pitäisi saada siihen mukaan. Se olisi samalla paras tapa perustaa tukikohta koti seudun luonnon tutkimusta varten. Jokaisessa pitäjässä ja kyläkunnassa olisi yksissä tuumin pohdittava, mitä voitaisiin tehdä kotiseudun luonnon ja maisemakuvan varjelemiseksi. Talvikautena jää toivot-tavasti aikaa muuhunkin luonnonsuojelun hyväksi tarvittavaan toimintaan. Se on pojille erinomaisen sopivaa työtä talvipuhteina vielä parempi, jos isät tai muut aikuiset näyttävät hyvää esimerkkiä. Meilläkin on siihen aika, sillä hyönteistuhot lisääntyvät vuosi vuodelta, jos niitä ennakolta torjuvat linnut häviävät. Tässä työssä linnut ovat luonnollisia liittolaisiamme. vai tion metsiin. Saksassa tämä asia on otettu huomioon metsänhoidossa jo aikoja sitten ripustamalla säännöllisesti pönttöjä mm. Tällaisen alueen pyhi'ttäminen kotiseudun muistomerkiksi olisi kaunein kunnianosoitus niille, jotka ovat luoneet perustan aineelliselle ja henkisell<~ kulttuurille tässä maassa. Nykyisissä metsissämme on tuskin lainkaan enää lahokantoja tai vanhoja, ont-toja puita, joihin linnut Iuonnontilaisissa metsissä saattoivat pesiä. Niiden avulla taataan kololinnuille, joihin suuri osa niin talvehtivista kuin muuttavistakin pikkulinnuistamme kuuluu, varma asunto ensi kesäksi. 107. Pöntöt ovat tulleet vuosi vuodelta yhä välttämättömämmiksi. Esim. Päämääränä pitäisi olla, että jokaiseen pitäjään saataisiin erilaisten rauhoitettujen luonnonmuistomerkkien lisäksi ainakin yksi luonnonsuojelualue, joka säilyttäisi kuvan seudun alkuperäisestä luonnosta tulevillekin polville. Pöntöt ovat sitten ajoissa valmiina ripustettaviksi ennen lintujen pesimäkauden alkamista. Nykyiset metsänhoidollisesti käsitellyt metsämme ovat sen vuoksi täysin sopimattomia tiaisten, leppälinnun, kirjosiepon ja muiden kololintujen asuinpaikoiksi
Valmisteltuaan perustettavan säätiön sääntöjä ja laadittuaan säädekirjan anoi yhdistys maaliskuun 27 päivänä 1962, siis keräysajan vielä kuluessa, oikeusministeriöltä lupaa säätiön perustamiseen. Tässä yhteydessä on myös kaikkien lahjoittajien nimet julkaistu. 3 §. Säätiön tarkoitus on tukea luonnonsuojelun alalla tapahtuvaa tutkimustyötä sekä muulla tavoin edistää luonnonsuojelua Suomessa. on tänään päättänyt perustaa Suomen Luonnonsuojelun Säätiö nimisen säätiön, jonka tarkoituksena on tukea luonnonsuojelun alalla tapahtuvaa tutkimustoimintaa sekä muulla tavoin edistää luonnonsuojelua Suomessa, sekä määrännyt säätiön peruspääomaksi 108 yksimiljoona sataneljäkymmentäyksituhatta satakahdeksankymmentäkuusi (1.141.186) markkaa sekä laatinut säätiölle seuraavat säännöt: Suomen L uonnonsuojelun Säätiö Säännöt 1 §. Säätiön nzmz on Suomen Luonnonsuojelun Säätiö ja sen kotipaikka on Helsingin kaupunki. Säätiö toteuttaa tarkoitustaan: apurahoja jakamalla ja muulla tavalla edistämällä luonnonsuojelua koskevaa tai siihen liittyvää tutkimusja julkaisu toimintaa; tukemalla luonnonsuojelua ja maisemanhoitoa edistävää valistustoimintaa; ylläpitämällä luonnonsuojelumielessä kosketusta niihin toimintamuotoihin, joiden tehtävänä on luonnonvarojen hyväksikäyttö;. päivänä päivätyt säädekirja ja Suomen Luonnonsuojelun Säätiön säännöt ovat sisällöltään seuraavat: Säädekirja Suomen Luonnonsuojeluyhdistys r.y. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Edellisissä Suomen Luonnon numeroissa on selostettu keräystä, joka toimeenpantiin yhdistyksen jäsenistön keskuudessa peruspääoman keräämiseksi Suomen Luonnonsuojelun Säätiötä varten. Päätöksellään huhtikuun 18 päivältä 1962 myönsi ministeriö luvan ja vahvisti samalla säätiön säännöt. 2 §. Maaliskuun 27
Å änten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan edustama mielipide, paitsi vaaleissa arpa. Ensimmäisestä hallituksesta on kaksi Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunnan valitsemaa jäsentä erovuorossa vuoden kuluttua. 6 §. Säätiön asiamies, mikäli sellainen on säätiölle valittu ja hän ei ole ennestään säätiön hallituksen jäsen, on oikeutettu olemaan läsnä hallituksen kokouksissa olematta kuitenkaan sen äänioikeutettu jäsen. Hallitus on päätösvaltainen puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan ja kolmen jäsenen läsnäollessa. 7 §. Eroamisjärjestys määrätään arvalla. Säätiön hallitukseen, joka edustaa säätiötä ja hoitaa sen asioita, kuuluu seitsemän jäsentä. Muut hallituksen jäsenet valitaan kalenterivuodeksi kerrallaan. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunnan valitsemien jäsenten toimiaika kestää kaksi kalenterivuotta siten, että kaksi jäsenistä on vuosittain erovuorossa. Käyttörahastoon lisätään myös kaikki käyttörahaston tuottama korkotulo ja säätiön kaikki muut tuotot, avustukset ja lahjoitukset, sikäli kuin niistä lahjoittaja tai säätiön hallitus ei ,toisin määrää. Säätiön varat on sijoitettava turvallisesti ja mahdollisuuksien mukaan tuottavasti. 5 §. Peruspääoma on säilytettävä vähentämättömänä. 4 §. Sillä voi myös olla erzkoisrahastoja. Säätiö on oikeutettu ottamaan vastaan lahjoituksia, testamentteja ja avustuksia sekä muulla laillisella tavalla kartuttamaan omaisuuttaan. Hallitus valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. pyrkimällä hankkimaan omistukseensa tni muulla tavoin suojaamaan alueita ja luonnonmuodostumia, joilla on erityisen suuri arvo luonnonsuojelun kannalta; sekä toimimalla muullakin samanluontoisella tavalla säätiön tarkoitusperien toteuttamiseksi. 8 §. Hallituksen jäsenyys on palkaton kun109. Muut jäsenet valitaan säätiön hallituksen syyskokouksessa. Säätiön peruspääomana on 1.141.186 markkaa, minkä Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on säätiötä varten jäseniltään lahjoituksina kerännyt. Näistä valitsee Suomen Luonnonsuojeluyhdistys r.y:n johtokunta neljä jäsentä. Säätiön ensimmäinen hallitus valitaan siten, että Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunnan valittua hallitukseen neljä jäsentä, valitsevat nämä jäsenet muut kolme jäsentä. Säätiö on oikeutettu hankkimaan ja omistamaan kiinteätä omaisuutta. Käyttörahastoon, josta suoritetaan kaikki säätiön juoksevat menot, apurahat ja avustukset sekä muun toiminnan rahoitus, siirretään peruspääoman tuotto, ellei säätiön hallitus katso, että tämä tuotto on joko kokonaan tai osittain liitettävä peruspääomaan. Peruspääoman liså"ksi säätiöllä on käyttörahasto
9 §. Jäljennös vuosikertomuksesta, tilintarkastajain kertomuksesta ja ote tilinpäätöksen vahvistamista koskevasta säätiön hallituksen pöytäkirjasta tilinpää. niatoimi. Säätiön nimen kirjoittavat hallituksen puheenjohtaja, hallituksen varapuheenjohtaja, säätiön asiamies ja hallituksen siihen valtuuttamat säätiön toimihenkilöt, aina kaksi yhdessä. 13 §. Asiamiehen palkan suuruuden ja muut mahdollisesti maksettavat palkkiot määrää säätiön hallitus. 14 §. 16 §. 15 §. Hallituksen jäsenten matkakustannusten korvaus suoritetaan valtion matkustussäännön II matkustusluokan mukaisesti. Kutsu kokoukseen annetaan samalla tavoin kuin kevätja syyskokoukseen. Hallitus voi asettaa pysyviä tai tilapäisiä valiokuntia, joiden tehtävät ja toimivallan se määrää. JO§. Hallitus päättää tutkimusapurahojen jakamisesta ja muun toiminnan toteuttamisesta. 11 §. Säätiön hallitus ottaa ja erottaa säätiölle mahdollisesti otettavan asiamiehen ja muut tarpeelliset toimihenkilöt. Tilintarkastajille on säätiön tilinpäätös annettava tarkastettavaksi maaliskuun 15 päivään mennessä ja vähintään kolme viikkoa ennen kevätkokousta. Säätiön hallitus kokoontuu 1) kevät kokoukseensa viimeistään huhtikuussa, jolloin käsitellään seuraavat asiat: esitetään hallituksen ja tilintarkastajain kertomukset; vahvistetaan vuosikertomus ja tilinpäätös sekä päätetään vastuuvapauden myöntämisestä niille toimihenkilöille, jotka ovat hallitukselle tilivelvollisia; muut esille tulevat asiat. Säätiön tilit päätetään kalenterivuosittain. 12 §. Hallitus kokoontuu ylimääräiseen kokoukseen, milloin puheenjohtaja tai kaksi hallituksen jäsentä pitää sitä tarpeellisena. Tilintarkastajista tulee yhden varsinaisen ja yhden varamiehen olla Keskuskauppakamarin hyväksymiä tilintarkastajia (KHT) tai Kauppakamarin hyväksymiä tilimiehiä (HTM). 2) syyskokoukseensa viimeistään marraskuussa, jolloin käsitellään seuraavat asiat: valitaan tarvittavat hallituksen jäsenet; valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heidän varamiehensä tarkastamaan seuraavan tilikauden tilejä; määrätään tilintarkastajain ja toimihenkilöiden palkkiot; päätetään seuraavan vuoden toi110 mintasuunnitelmasta ja talousarvioehdotuksesta; käsitellään muut esille tulevat asiat. Kutsu hallituksen kevätja syyskokouhseen tapahtuu puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan toimesta vähintään kymmenen päivää ennen kokousta annetulla kirjallisella kutsulla
Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pyytää sydämellisesti kiittää kaikkia niitä henkilöitä ja yhteisöjä, jotka lahjoituksillaan ovat tehneet mahdolliseksi säätiön perustamisen. l 0. Säätiötä perustettaessa luovutettiin säätiön peruspääomaksi summa, joka oli kerääntynyt keräyksen alkamisesta helmikuun 28 päivään 1962 mennessä. Jos säätiö päätettäisiin lakkauttaa, on säätiön jäljellä olevat varat käytettävä näiden sääntöjen mainitsemaan tarkoitukseen hallituksen päättämällä tavalla. 1962 oli käyttörahaston suuruus 92.334 markkaa. 1962 mennessä 93.640 markkaa, joten säätiön peruspääomaksi kez,tyi täten lahjoittajien toimesta kaikkiaan l.234.820 markkaa. 18 §. 17 §. töksineen on ennen toukokuun loppua toimitettava oikeusministeriölle. 6. Kokouksessaan toukokuun 16 päivältä 1962 valitsi Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunta säätiön hallituksen jäseniksi professori Valter Keltikankaan, metsäneuvos Jarl Lindforsin, varatuomari Eero-Pekka Paavolaisen ja professori Niilo Söyringin. Näitä varoja kertyi 15. Sääntöjen 6 §:n mukaisella tavalla ovat nämä jäsenet valinneet säätiön hallituksen jäseniksi arkkitehti Aarne Ervin, metsänhoitaja, filosofian maisteri Pasi Lehmusluodon ja Suomen Akatemian jäsenen, professori Kustaa Vilkunan. Näiden sääntöjen muuttamiseen vaaditaan, että muutosehdotus on käsitelty kahdessa säätiön hallituksen kolwuksessa, joiden välillä on ollut ainakin kahden viikon aika, ja että ehdotus on saanut kummassakin kokouksessa puolelleen vähintään 2 / 3 läsnäolevien äänistä. Varat, jotka säätiölle on lahjoitettu keräysajan ulkopuolella, on liitetty säätiön käyttörahastoon. Säätiön hallitus on marraskuun 30 päivänä l 962 pitämässään kokouksessa valinnut säätiön hallituksen puheenjohtajaksi professori Niilo Söyringin, varapuheenjohtajaksi professori Kustaa Vilkunan sekä säätiön asiamieheksi varatuomari Eero-Pekka Paavolaisen. Samalla yhdistyksen johtokunta päätti, että ne varat, jotka kerääntyvät sää,tiötä varten mainitun päivämäärän jälkeen, mutta ennen keräysajan päättymistä kesäkuun 15 päivänä 1962 liitetään myös saat1on peruspaaomaan. Suomen Luonnonsuojelun Säätiön toiminta on täten päässyt alkamaan. Säätiölle voidaan edelleen tehdä lahjoituksia, joko postisiirtotilille 115921 tai myös yhdistyksen kautta, josta ne toimitetaan edelleen säätiölle. 111. Samalla on päätetty ilmoittaa säätiö oikeusministeriön säätiörekisteriin. 30
Mäen lounaispuolista harjukuoppaa lukuun ottamatta harjun maantien viereiset rinteet ovat karua kangasmetsää, jossa on muutamia luonteenomaisia harjula112 jeja, kangasvuokkoa (Pulsatilla vernalis), kangaskortetta (Hippochaete hiemalis) ja . Osa puustosta on joitakin vuosia sitten kaadettu, sen mukana myös ainakin yksi lehmus'. Uusitalon kotona toi ratkaisun asiaan. Hetteikkökohtien ja puronreunusten sammallajisto on lähdepaikkaa luonnehtiva:. Pienistä, pinnalle näkymättömistä lähteensilmistä saa alkunsa puro, jonka reunojen kasvillisuus on kaikkein rehevintä. Kirjoittaja oli jo muutaman vuoden ajan kuullut huhuja saamen (Fraxinus excelsior) kasvamisesta jossain Jaalan kirkonkylän ja Pyörylän kylän välillä, mutta etsiskelyt eivät tuottaneet tulosta. joka on kuitenkin tyvivesoista uudistunut. Ritin länsipää on Kyrön Myllyportin kohdalla, pienen harjun pohjoisrinteessä, mistä kosteikko jatkuu itäänpäin Paljaankallion mäen tienoille. Huomio kiintyy ensin suuriin saniaisiin, joista yleisin on hiirenporras· (Athyrium filix-femina), mutta siellä täällä kasvaa myös leveälehtistä alvejuurta (Dryopteris austriaca). Eivätpä edes asukkaat Letkun suon lähellä olevassa talossa, vain puolisen kilometriä saarnen kasvupaikasta tienneet niillä tienoilla kasvavan mitään erikoisia puita, vain joi takin viinimarjoja harjulähteistä virtaavien purojen rannoilla. Aivan maantien penkoillakin kasvaa runsaasti myös metsämaarianheinää (Hierochloe australis), jonka miellyttävä kumariinintuoksu kiinnittää tyynma alkukesän iltoina ohikulkijan huomiota. Ritti, saarnikorpi kaakkois-Jaalassa (EH) Jorma Taarna Tuskinpa monikaan Jaalan ja Kouvolan välisen maantien kulkija on tiennyt, että vain parin sadan metrin päässä tiestä, pienemmän Salpausselän pohjoisrinteellä, on rehevä korpija lähdekasvillisuuden keidas, josta eräät alueen maanomistajat käyttävät nimeä Ritti. Näiden opastusten turvin löytyi tosin monia seudulla harvinaisia kasveja ja Ritti-korven länsipää, mutta vain pienen matkan päässä olevat saarnet jäivät huomaamatta. Paikoin kaartuu puron ylle mustaherukan oksia. Niiden väleistä pilkistelee keväällä linnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium ), joka lienee täällä Kymenlaakson pohjoisimmilla kasvupaikoillaan. Vasta vierailu Lahdessa metsänhoitaja M. Laskeuduttaessa harjulta Ritin karumpaan länsipäähän, muuttuu kasvillisuus pienellä matkalla täysin toisenlaiseksi. Harjun puusto on nuorenpuoleista männikköä, alarinteessä kasvaa kuusta, koivuja ja tervaleppää, niiden alla lisäksi tuomea ja heisipuuta. ketokäenminttua (Satureja acinos)
rugicum Paludella squarrosa Philonotis fontana Sphagnum girgensohnii S. Tiiviin sammalpeitteen lajeja ovat mm. Pienen kangasmetsäkannaksen takana on kuitenkin entistä rehevämpi lähteikkörinne, jonka eräässä osassa on muutaman aarin suuruinen saarnikorpi. Eräs Ritin kauneimmista saarnista B rachythecium rivulare Bryum duvalii Calliergonella cuspidata Mnium medium M. Se ja kangaskorte ovatkin ainoat Ritin ja viereisen harjukankaan yhteiset lajit. Runkojen tyvien välisissä painanteissa helmeilee useita avolähteitä, joista monissa kelluu erästä suurehkoa ja leveälehtistä maksasammalta, Chiloscyphus polyanthus v. Se on saattanut olla joskus nykyistä laajempikin, sillä alempana rinteessä on peltoaukea, ja senkin ylälaidasta on äskettäin hakattu kaikki suuremmat puut, joukossa muutamia saamiakin. pseudopunctatum M. Korven · keskiosa on synkkää, vanhaa kuusikkoa. Aulacomnium palustre Bryum pseudotriquetrum Calliergon cordifolium C. Tyypillisiä pensaita ovat näsiä (Dapne mezereum) ja kataja, joka ei suinkaan ole -pelkästään kuivien kankaiden ja kallioiden kasvi, vaan eräs lettokorpien tyyppila jeista. robustum 113. Idempänä on hyllyväpohjaista tervaleppäkorpea, jossa on laajoja sammalpeitteisiä aloja ja ruohokasveja runsaimmin vain puiden tyvimättäillä. levinneisyyskarttaa Taarna 1963.) Saarnikorven yläosassa on joitakin paksuturpeisia, harvapuisia tai puuttomia paikkoja, missä pohja vesi tihkuu pinnalle. mätässaraa (Carex caespitosa). fragilis. giganteum Campylium stellatum Chiloscyphus polyanthus Mnium medium M. (Vrt. rugicum Alempana puro haarautuu karummalle korpirämeelle, jossa kasvaa mm. Paikalle lännestä saapunut retkeilijä luulee helposti nähneensä jo koko korven ihmeellisyyden, sillä lajisto näyttää köyhtyvän kuusikorven itäpuolella
kymmenen metrin korkuisia, tyviosastaan toistakymmentä senttimetriä paksuja solakoita puita, joiden alla kasvaa useita eri ikäisiä nuorempia yksilöitä. Mitä todennäköisimmin saarnet ovat jo kauan sitten paikalle luontaisesti levinneiiä. Paikoin taimien peittävyys oli lähes 100 %Ilmeisesti viileän ja sateisen sään takia oli siementen kehittyminen ollut heikompaa kuin aikaisempina vuosina: vain parissa suurimmassa puussa oli maasta käsin havaittavia hedelmystöjä. loliacea C. Istutetutkin saarnet ovat pohjois-Kymenlaaksossa harvinaisia, lähimmät paikat ovat Valkealan Oravalassa (Ulvinen 1957) ja Kuusankosken Kuusanniemellä, missä Kymin Oy:n maalla Lappakosken länsipuolella on pieni korpimaiseen notkoon istutettu saarnimetsikkö. Suurimmat 5-6 saarnea ovat n. Paikka ei ole yhtä hyvin säilynyt ihmiHeisi on Ritin yleisimpiä pensaita Valokuvat kirjoittajan. Siitä pohjoiseen virtaava puro on paikoin vienyt viistosta rinteestä turpeen mukanaan, ja useimmat saarnet kasvavatkin paikoissa, missä mineraalimaa on paljastunut tai turvekerros on suhteellisen ohut. rostrata Cirsium heterophyllum C. 1962 +7.5° C. Varsinkin puron reunamilla, missä kivennäismaa on miltei kokonaan paljastunut, kasvoi kesällä 1962 erittäin runsaasti siementaimia 2-4 aikaisemman vuoden ajalta. Leviäminen näistä pai•koista ei ole todennäköistä, jälkimmäisestä puiden iän takia tuskin mahdollistakaan. Saarnien ympäristössä kasvavia muita puita ovat tervaleppä, hieskoivu, mänty, kuusi, tuomi, paatsama ja heisi. rentukka (Caltha palustris) ja korpiorvokki (Viola epipsila), jota kasvaakin paikalla, kuten muutamissa muissakin Kaakkois-] aalan korvissa, merkittävän runsaasti. palustre Dactylorchis maculata Equisetum palustre Eriophorum latifolium Hippochaete hiemalis Phragmites communis Viimeisimpänä mainittu järviruoko onkin eräs lettosoiden tyyppila jeista, vaikka se tunnetaan yleensä vain vesikasvina. Lähin tunnetuista saarnen luontaisista kasvupaikoista on peninkulman päässä Ritistä itäkoilliseen, Saanjärven pohjoiskolkan lähellä (U lvinen 1957). Sammalikon keskellä kasvavia versokasveja ovat: Carex flava C. Hetteikön lämpötila oli 23. 6. Ruohokasvilajisto on samantapainen kuin 114 edellä kuvatussa Ritin länsiosassa. Lisälajeja olivat mm
Acta Bot. 1923: Conspectus Florae Fennicae V. Luonnon Tutkija 61 , 16--18. Muut luonnonvaraisten saamien löytöpaikat ovatkin jo selvästi kauempana: etelässä Sippolan Hirvelässä (Hjelt 1923) ja Kymin Hurukselassa (Ulvinen 1957), lännessä Asikkalassa, Vääksyn itäpuolella (Hulden 1941) sekä metsänhoitaja Uusitalon ilmoituksen mukaan Kalkkisissa. Fenn . Ollinmaa, P. Hulden, E. 1960: Toisen salpausselän syntytavasta _Taalan kirkonkylän ja Saimaan välisellä alueella. sen vaikutukselta kuin Ritti, mutta liesiksi kylminäkin talvina suhteellisen nee ollut alkuaan samantapainen, tosin ekspositioltaan edullisempi. Viimeksi mainittu paikka saattaa olla jo Ollinmaan (1952) tuntema, koska Asikkalan kasvupaikan ilmoitetaan sijaitsevan noin 61 ° 15' pohjoista leveyttä, Vääksyn Eskelin korpi on selvästi etelämpänä. Silva Fenn. Kaikki levinneisyysalueen poh joisrajalla olevat saarnen kasvupaikat ovat lähteiden ympäristössä (Ulvinen I 957). Lähdeveden lämpötila pysyy ympäri vuoden suurin piirtein muuttumattomana ja kasvupaikka on lämmin ja maan routaantuminen vähäistä. Fenn. Acta Soc. 77, 1-73. Jaalan länsiosissa olevilta runsas-kalkkisika amfiboliittikivien alueilta kulkeutuneella harj uaineksella ( M ölder I 960) saattaa olla myös oma osuutensa kasvupaikan happamuuden alentajana. ]. Ilmeisesti roudalle melko arkoja siementaimia onkin ainaki n Ritissä runsaimmin juuri purojen partailla, mikä tosin saattaa johtua myös siitä, että itäminen on sellaisissa kohdissa onnistunut paremmin koska kasvipeite ei ole täysin sulkeutunutta. 51 : ! , 1--450. Kymenlaakson Luonto 1: 2, 15. Ulvinen, T . Kirjallisuutta: Hjelt, Hj. Ekspositiolla lienee saamen menestymiselle vähän merkitystä, koska tunnetut kasvupaikat ovat eri suuntaisilla rinteillä. F. FI. Möld er, K . Mikäli saarni tosiaan löytyisi vielä jostain viimemainittujen kylien alueelta liittyisi puun nykyisin tunnettu pohjois-Kymenlaakson "pienoisareaali" selvemmin Vesijärven ympäristössä oleviin saarnikorpiin. ldem , 1960: Lähteikkökasvit ja Salpausselkä. Taarna, ]. 1941 : Studien iiber Fraxinus excelsior. 28, 1250. Pohjavesipurkautuman läheisyys onkin saarnen menestymiselle ratkaisevan tärkeä, jotta puun tarvitsema maaperän ja kasvupaikan pienoisilmaston suuri kosteus (vrt. 1963: Luoteis-Kymenlaakson putkilokasvistosta. Ankkapurha 5, Kymenlaakson osakunnan kotiseutu julkaisu (painossa). H uiden I 941) olisi kaikissa tilanteissa riittävä. 1957: Saamea tapaamassa Valkealan Selänpäässä (ES) ja vähän muistakin Kymenlaakson saarnista. 1952: Jalot lehtipuumme luontaisina ja vilj eltyinä. Eräiden paikallisten asukkaiden kertoman mukaan kasvaa saarnea jossain, ainakin toistaiseksi tarkemmin tuntemattomassa, korpinotkoss.a edellisten kasvupaikkojen välillä, mahdollisesti myös Iitin Koskenniskan kylässä tai Jaalan Kimolassa. Lähdeveden etuna on myös sen suuri ravinteidenkuljetuskyky, mikä osaltaan myös alentaa kasvualustan happamuutta (Ulvinen 1960). Geologi 12, 1-3. 115. Saattaa olla, että Ritti ja Saanjärven pohjoispuolinen korpi eivät ole saamen ainoat kasvupaikat pohjois-Kymenlaaksossa
P ö 11 ö t Huuhkaja Ainoa pöllö, joka riistanhoitopiireissä yhä edelleen on vilkkaan keskustelun alainen, on huuhkaja. Eikä sen jälkeen kai enää saada huuhkajaa takaisin niille paikkakunnille, mistä se nyt jo on hävinnyt kokonaan tai mistä se ilmeisesti piakkoin häviää. Putkonen Mitä petolintumme syövät. En usko, että huuhkaja suomalaisena pesimälintuna on vielä pitkään aikaan vaarassa, mutta pelkään, että huuhkaja monesta maakunnasta hävitetään sukupuuttoon ennenkuin vielä vanin yleinen huuhkajaviha häviää. Ilahduttavaa onkin, että pöllöjemme rauhoitus nykyään on miltei täydellinen. Huuhkajan rauhoittaminen valtion mailla on kiireellinen. Göran Bergman 2. Huuhkaja on tuonut poikasilleen vesimyyrän Valok. P. Mui<len pöllöjen suhteen kuulee nykyään vain harvoin sanottavan sellaista, jota me luonnonsuojelijat emme hyväksyisi. Kaikki lajit yhtä lukuunottamatta ovat viime kesänä voimaan astuneen luonnonsuojelulain muutoksen mukaan täydellisesti rauhoitettuja koko maassa. 116 Mutta se yksi laji, joka edelleen on rauhoitusta vailla, on huuhkaja
9 % kaikista huuhkajan saaliseläimistä, päiväpetolinnut (m.m. Se asia lienee vieläkin tärkeämpi kuin huuhkaj an rauhoitus. Lisäksi saalisluetteloon sisältyy pöIIöjä (jopa niinkin isoja kuin tunturipöilö!), joitakin pikkulintuja, sammakoita ja jopa kaloja,kin. Samaa suuruusluokkaa ovat oravan ja siilin osuus huuhkajan ravinnossa. Niinpä ruotsalaisessa aineistossa varikset muodostivat n. asia. Huomautettakoon tässä, että huuhkaja valitettavan helposti hylkää pesänsä jos linnun yIIättää hautomassa. Lintuja huuhkaja pyydystää hyvinkin erilaisia. Kulttuuriseuduilla muodostavat tavalliset rotat yllättävän suuren osuuden sen saaliseläimistä, Ruotsista saadun aineiston mukaan kokonaista 18 %Muut pikkujyrsijät muodostavat Ruotsissa samoin 18 %, Norjassa kokonaista 40 % . Nisäkkäät näyttävät kaikkialla Pohjolassa muodostavan yhteensä n. Jäniksiä on 4-7 % saaliseläimistä. Lehmuskoski 117. 3 kanahaukkaa!) 2 %, sorsalintujen osuus vaihtelee 3-5 %:iin, metsälintujen 2-7 % :iin. Sen täydellinen rauhoittaminen koko maassa ei tuottaisi riistanhoidolle mainitsemisen arvoisia ongelmia. AIiaolevat verrattain seikkaperäiset _Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa saadut tiedot huuhkajan ravinnosta puhuvat selvää kieltänsä. Ei siis ole syytä etsiä huuhkajan pesää, vaikka pesärinne olisikin tiedossa! Päinvastoin, yrittäkää toimia niin, että huuhkaja pesimäaikana saa oIJa täysin rauhassa. Monet metsästäjät ovat jo tällä linjaila eikä Suomen Metsästäjäliitto vastustanut huuhkajan rauhoittamista asiaa jo 5 vuotta sitten alustavasti pohdittaessa. Varpuspöllö Suurimmasta pienimpään! Varpuspöllö syö yksinomaan pikkunisäkkäitä ja pikkulintuja. M. Suomessa ovat Hilden ja Linkola todenneet varpuspöllön 1 Rotta on varpuspöllön saaliskoon ylärajalla Valok. Huuhkajan ravinto vaihtelee paikkakunnan mukaan. Muutaman fasaanin, peltopyyn tai jäniksen menetys riistamaiIJa on hyv in vähäinen hinta siitä, että huuhkaja saata1sun säilymään myös maamme kulttuuriseutujen pesimälintuna. Suomessa on Kemiön saarella kerran todettu, että huuhkajapariskunta oli erikoistunut syomaan lähettyvillä olevan kirkonkylän naakkoja. Huuhkaja pyy· dystelee mielellään aivan talojen IiepeilJä jos se vain saa olla rauhassa. 55 % huuhkajan saaliseläimistä
jonkun sorsan, ainakin Helsingissä talvella 1960-61 olleet tunturipöllöt osoittivat jonkinlaista kiinnostusta jäällä yöpyviin sorsiin. Myös jokin jänis tai metsälintu voi joutua tunturipöllön saaliiksi. Pikkunisäkkäät muodostavat yleensä 7080 % saaliseläimistä. 1428 saaliseläimestä oli 98,3 % pikkunisäkkäitä! Vaelluksillaan etelään tunturipöllö saattaa pyydystää joitakin lintuja esim. Y. Riistanhoidon kannalta lehtopöllö on täysin merkityksetön. Tästä huolimatta on tunturipöllöä pidettävä mitä voimakkaimmin pikkujyrsijöihin erikoistuneena lajina ja sen väitetty vahingollisuus riekkokannalle on vailla kaikkea todellisuuspohjaa. Hagenin mukaan sisältyi 887 saaliseläintä käsittävään luetteloon 803 pikkunisäkästä ja 84 lintua. Viimeksim ainittuj a oli suhteellisen runsaasti. Hagen, joka on suuresti kartuttanut tietojamme sekä päiväpetolintujen että pöllöjen ravinnosta, on todennut että tunturipöllö on mlta tyypillisin pikkujyrsijöiden pyydystäjä. Toiseen koloon olivat varpuspöllöt tuoneet 34 pikkunisäkästä ja 6 pikkulintua. Suominen. 524 saaliseläimeen sisäJtyi myyrien ja lukuisten sopulien lisäksi vain 4 pikkulintua sekä yksi pieni näätäeläin, toden näköisesti lumikko tai kärppä. T. Hagen on tutkinut hiiripöllön ravintoa pesimäaikana. Varpuspöllön ruokaan sisältyy lisäksi jonkin verran hyönteisiä, sekä mahdollisesti jokin sammakko tai lisko. Hiiripöllö Tämäkin laji on hyvin selvästi erikoistunut pikkujyrsijöihin. Pieni hauska otus, joka pyydystelee vain pieniä otuksia! Tunturipöllö Norjalainen tutkija Y. Kanta vaihtelee kuten useilla muillakin pöllöillä pikkujyrsijäkannan mukaan. Olen todennut, että lehtopöllö ei pystynyt sieppaamaan hautovaa teertä pesästä. 118 Lehtopöllö Moniruokainen laji, joka pikkujyrsijöiden puutteessa syö pikkulintuja, lokinja tiiranpoikasia, liskoja, sammakoita, kalaa, ja jopa kotiloitakin. Suurimmat saaliseläimet olivat orava, rotta, ojamyyrä, harakka, närhi, helmipöllö, lehtokurppa, käki ja kesykyyhky. tuoneen koloon yhteensä 45 päästäistä, 13 harmaakuvemyyrää, 2 peltomyyrää, 2 hippiäistä, ja l hömötiaisen. Jos myyriä on runsaasti, mm niiden osuus lähentelee 100 % lehtopöllön ravinnosta. Hiiripöllö Valok
Rastasta suurempia lintu ja helmi pöllö tiettävästi ei koskaan pyydystä. Suominen n. 119. 95 % sarvipöllön ravinnosta. Aineisto käsitti 733 saaliseläintä, joten sitä on pidettävä varsin edustavana. T. Pikkulinnut muodostivat 2 % ravinnosta, mutta riistaeläimiä tai -lintuja ei ravinnossa ollut lainkaan. Helmipöllö Pyydystää pääasiallisesti pikkunisäkkäitä. Lintuja sisältyi vain joitakin, suurimpien otusten ollessa rastaita ja yksi helmipöllö. Myyrät ovat sen pääravintoa, lisäksi ravintoon sisältyy jonkun verran pieniä tai keskikokoisia lintuja, jokin orava, joitakin sammakoita j.n.e. Joitakin havaintoja on Hildenin ja Linkolan Suuren lintukirjan (1962) mukaan siitä, että myös oravat, riekot ja jänikset joskus voivat joutua lapinpöllön saaliiksi. Sarvipöllö Hagenin mukaan norjalainen aineisto osoittaa että pikkunisäkkäät muodostavat n. Suopöllö Pikkunisäkässyöj'i, joka vain harvoin pyydystää pieniä tai pienehköjä lintuja. Viiru pöllö Tämän lajin väitetty vahingollisuus riistaeläimistölle on äskettäin Evon riistantutkimusasemalla suoritettujen tutkimuksien valossa täysin vailla todellisuuspohjaa. talvella 1961-62, joten sekin seikka todistaa pikkunisäkkäiden tärkeyttä tämän lajin ruokalistalla. Mikäli pikkunisäkkäistä on puutetta, niin pikkulinnut joutuvat tämän pöllölajin saalisluetteloon. Lapinpöllö Harvat käytettävissä olevat tutkimukset osoittavat että lapinpöllö syö ainakin talvisaikaan miltei yksinomaan pikkunisäkkäitä, siis myyriä sekä joitakin päästäisiä. Ruokavalio näyttää siis olevan samanlainen kuin lehtopöllöllä, tai ehkäpä vieläkin pikkunisäkäsvoittoisempi. Hagen mainitsee että 164 saaliseläintä käsittävään aineistoon sisältyi 149 pikkujyrsijää ja 15 päästäistä. 95 % oli pikkunisäkkäitä, pääasiassa myyriä. Hagenin mukaan 508 saaliseläimestä Viirupöllö Valok. Suopöllö joskus ulkosaariemme majakoiden valokeiloissa pyydystelee häikäistyjä pikkulintuja, etenkin hitaasti lentäviä hippiäisiä. Lajin talvehtimista Suomessa tapahtuu miltei vain myyrävuosina, kuten esim
Ulvisen kiintoisa "Lähteikkökasvit ja Salpausselkä'' (1960) ja V. ja . Ulvisen "Tietoja Virolahden kasvistosta" (1961).. Tuloksiltaan teos on lähinnä aikaisempia käsityksiä täydentävä. Pitäjänflooria tai niihin verrattavia kasvis'. Niitä on meillä jo paljon tutkittu ja niistä väitöskirjojakin kirjoitettu. 120 Varsinaisia taksonomisia selvittelyjä ei tällä kertaa ole lainkaan esiteltävänä, ei myöskään koko maan flooraa käsitteleviä tutkimuksia. Kujala kerännyt laajahkon kasvistollisen aineiston. Reinikainen esittäneet tietoja Korpilahden ja J. Ei niistä ainakaan tänne kansallisherbaarioomme ole sanottavammin tietoja kantautunut. Ehkä tästäkin johtuen näyttävät hyvät kasvilöydöt jääneen verraten vähälukuisiksi. Hän ehdottaa, että ko. Montellin laatima. Kujalan ja A. Kytöniemi koonnut pitäjänkasviston, Muoniosta on julkaistu J . Tätä tervetullutta sarjaa on jul• kaistu jo kaksi kokonaista vuosikertaa. Valovirran tutkimus, joka koskee taarnaa, Cladium mariscus. tollisia selvityksiä on painettu kolme, kaikki Pohjois-Suomesta: Oulujoen varsilta Muhoksesta on A. V. Salonen Juuan kasvistosta. floora ja Ivalojoen varsilta on V. Kasvistomme ja erityisesti kasvillisuutemme historia kätkeytyy tärkeältä osaltaan soittemme turveja liejuarkistoihin. T ässä yhteydessä on vielä mainittava pari vanhempaa kasvistollista kirjoitusta, jotka kätkeytyvät kansallisherbaariollemme ja varmaan myös useimmille lukijoille täh än asti tuntemattomana pysyneeseen kotimaiseen julkaisusarjaan " Kymen laakson luonto". Ainoalla nykyisellä sisämaan kasvupaikallaan Joroisissa se on noin 9000 vuotta vanha. Sellaisen on laatinut nyt myös Y. Näihin aihepiireihin liittyy kuitenkin läheisesti aivan äsken Ruotsissa ilmestynyt, E. Sarjan numeroissa on runsaasti myös kasvitietoja ko. Tärkeään kysymykseen luonnontieteellisen alueemme rajoista on äskettäin puuttunut 1. raja siirrettäisiin Karjalan kannaksella Nevalle, niinkuin hän perustelee sekä geologisiin että floristisiin seikkoihin viittaamalla. maakunnasta; niistä mainittakoon tässä vain T . Samankaltaiseen aineistoon perustuu myös V. Lisäksi on T. Hultcnin käsistä lähtenyt laaja teos (I osa), joka selkein levinneisyyskartoin esittelee myös h yvi n lukui.: sia meikäläisiä, circumpolaarisen levinneisyyden omaavia kasvimuotoja sekä lisäksi niiden sys-. Hiitonen. Osoitetaan, että tämä sarakasvi, joka vasta 15 vuotta sitten löydettiin maastamme resenttisenä, on aikoinaan kasvanut Etelä-Suomessa monin paikoin p·reboreaalia jalta lähtien. Kasvistomme tuntemusta laajentavia ja syventäviä julkaisuja on sen sijaan kertynyt pöydällemme koko joukko, joten voimme tälläkin kertaa tarita lukijoille kiintoisia uutisia. tematiikkaa, vartikaalista levinneisyyttä ym. Ulvinen selostanut Savukosken pitäjästä tekemiään kasvilöytöjä sekä A. Vasari, joka on koonnut aineistonsa Kuusamosta. Uusin tieto Suomen luonnosta Suomen , kasvisto, syksy 1962 Viime kesän sää oli usein:imilla seuduin maassamme tavallista sateisempi eikä liiemmälti houkutellut kasviretkille
SUOMEN LUONTO LUONNONS(!OJELUN ÄÄNENKANNATTAJA J u l kai s i j a : Suomen .L11onnons11ojeluyltdist_vs * 1962 21 vuo s ikerta (Vuosikerra t 114 ilm estvneer vuosikirjoina) * Toimitu s : Niilo Söyrinki (vastaava), R eino Kalliola * PORVOO 1962
-7. 1961 Suomen Luonnonsuojelu,·hdistvksen vuosikokous · · IJlkornailta 3/ 103 4/ 126 3/99 3/103 1/ 29 3/ 101 2/71 3/ 102 4/ 129 4/ 128 2/ 71 3/ 103 3/ 103 2/71 2/71 3/ 100 3/ 102 1/28 1 /27 2/69 3 /9ö 4/ 122 3/ 100 1/29 3/103. 1. Päiväpetolinnut 3/ 76 Mitä petolintumme syövät. Tutkimus tarvitsee luonnonsuojelua Kasvatus luonnonharrastukseen Talvikauden luonnonsuoj elutehtäviä Taarna, Jorma: Ritti, saarnikorpi kaakkois-Jaalassa (EH) Taivai11 en, 0. 2. A.: Tiensuunnittelun kehityksestä Virtan en, Artturi l.: Vesivoimatalous ja luonnonsuoj elu 2/ 63 1/ 8 3/90 1/4 3/92 2/ 36 3/81 l / 16 4/ 108 1 /] 2/ 33 3/ 73 4/ 10!\ 4/ !12 2 /59 3/75 UUSIN TIETO SUOMF.i'\ LUONNOSTA t:ri/1sson, Kalervo: Vetoomus lukijoille F.rkamo, V.: Suomen kasvisto 1961--62 Suomen kasvisto, syksy 1962 Harko111n, Olavi: Sireenikiitäjiä Suomussalmella H11ll11n e 11 , Pertti & Erhki Kohonen : Turkinkyyhky Iisalmessa 4/ 121 2/ 68 4/ 120 1/26 1/27 Kellomäki, Erkki: roilla N:o/ sivu Harmaahaikara VirLindeberg, Bernhard: Suomen e läim istö " Suomen eläimistö Saarinen, Juhan i: Myöhäinen nokikana 1/27 1/25 3/9!\ Hankoniemessä l /26 LUONNONS UOJELUN TYÖMAALTA Gut. Mäyrän puolesta Norjan vesivoimat ja luonnonsuojel11 Petoelä inten tapporahat v. 1962 Karhu n ampuminen p esältä Kwnari, E.: 50 vuotta luonnonsuojelutyötä Eestissä Luonnonsuojelua arkkitehdeille L yhyesti Liih leen miiki, M.: Tuntevatko pikkulinnut poikastensa eri yksilöt. Pääskysten talkoot Metsästyslaki ja lintusuojelu Mitä ymp ärillämme on. 1960 Piisamin rauhoituksesta Pohjoiskalotin vcsivoimien rakentaminen Pyörremyrsky "Mairen" tuhoja Riihimäen ja Lopen luonnosuojelusuunnitelmat valmistuneet .Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto .'iuomen Luonnonsuojcluyhdist) ksen vuosikertomus v. 7. SISÄLLYSLUETTELO KIRJOITUKSIA N:o/ sivu lierg111a11, Göran: \1itä petolintumme syövät. Pöllöt 4/ !16 Eriksson, Kalervo: Pääkaupungin tuhoutuva lintuparatiisi HaafJanen, Anlti: Ikimetsien linnustosta Haller, Werner & R ene Pletsch er: Peloton vesipääsky Kalliola, Reino: Metsästyslaki ja osa 1 uonnonsuoj ei ulakia uusi ttu Karhe, H annu : Pikkusiepporetki Aarnimetsään Linhola, Penlli: Uusin tieto maa kotkistamme Nii11isalo, Kauko V.: Taistelu Langinkoskesta Seislrnri, Perlli: Eläimiä lumessa Suomen Luonnonsuojelun Sä,itiö Söyrinhi, Niilo: Ruotsissa vesivoimasopimus, entä meillä. St efan: Matkailun vaikutus kansallispuistoihin Kangasperko, Heikki: Petotorjunta ja luonnonsuojelu Kansallispuistokongressi Seattlcssa 30. 6