19 VUOSI KERTA 1960. omen Luonnonsuojelualueet ja aluesuunnittelu Räustäspääskustä Viimeiset kotkat Norsut katoavat jättiläiset Vanhojen puiden tarinaa Lapin luonto vaarassa N:O 4
Kirja on huippuluokan matkakuvaus, mutta se on samalla hätähuuto ItäAfrikassa sijaitsevan Serengetin alueen 367 000 villieläimen puolesta kaikkien maiden koskemattoman luonnon puolesta. "Runsaasti kuvitetun kirjan ääressä unohtaa moneksi tunniksi ympäristönsä." (Heikki Väänänen, HS) 342 s. 2000/2300 mk. "Tavallinen luonnonharrastajakin löytää teoksesta paljon sellaista asiaa, jota nimestä ei voisi arvatakaan." (Heikki Väänänen, HS) 378 s. Bernhard Grzimek ja hänen poikansa Michael esittävät tässä teoksessa maailman suurimmalle luonnonsuojelualueelle tekemänsä tutkimusmatkan tulokset. Kartta ja lajiluettelo. 1200/1400 mk. 95 mustavalkoista kokosivun kuvaa, 8 moniväriliitettä. 88 mustavalkoista kuvaa, 19 monivärikuvaa, 21 piirrosta. 800/1000 mk. "Kuvien yleistaso on kotimaisen mittapuun mukaan arvostettava korkeaksi, parhaimmat laukaisut kestävät vertailun jopa tunnettujen ulkomaistenkin lintukuvaajien saavutuksiin." (Olavi Hilden, IS).116 s. Leo Heikuraisen uusi suometsätieteen oppikirja. ·WSOY. LUONNONYSTÄVIEN KIRJOJA Serengeti ei saa kuolla Ruissalon linnut Foto : Nils Söderman Teksti : Rauno Tenovuo Kiehtova kuvateos Turun liepeillä sijaitsevasta lintuparatiisista. 136 valokuvaa ja piirrosta. Metsäojitus ja sen perusteet Prof
Maanomistaja voi tietysti itse erottaa jonkin tilansa osan >>luonnonsuoj elualueeksi>>, mutta tämä ei vielä virallisesti millään tavalla muuta alueen asemaa; päätös ei sido häntä itseään eikä muita. Jos kysymyksessä on sellainen luonnonsuoj elualue, joka on tarkoitettu jonkin asutuskeskuksen ulkoiluja virkistysalueeksi, voi valinnan vara olla suurempi. Rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa voidaan myös erottaa alueita luonnonsuojelutarkoituksia varten. luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen. Se kuuluu lisäksi tai ainakin sen tulisi kuulua aluesuunnittelun ensimmäisiin ja kiireellisiin tehtäviin, koska kysymyksessä yleensä ovat enemmän tai vähemmän alkuperäistä luontoa edustavat alueet, joiden ala vähenee päivä päivältä. SUOMEN LUONTO SUO ME N L UON N ONSUO J E L U Y HD I STY K S E N JULKAISU N:o 4 19 VUOSIKERTA 196 Luonnonsuojelualueet ja aluesuunnittelu Reino Kalliola Luonnonsuojelun tärkeimpiä muotoja on erityisten luonnonsuoj elualueiden perustaminen alueiden, joihin ei mitään taloustoimia uloteta tai joissa nämä tarkoituksenmukaisella tavalla rajoitetaan sekä huomattavien yksittäisten luonnonmuodostumien eli ns. (Luonnonsuojelulakimme, joka on säädetty v. Vahvin mahdollinen ja usein ainoa riittävän luja suoja luonnonsuojelualueelle saadaan kuitenkin vain lucnnonsuojelulailla. Yksityisten ja yht eisöj en mailla olevien alueiden ja luonnonmuistomerkkien rauhoituksesta antaa päätöksen maanomistaj an hakemuksesta tai suostumuksella lääninhallitus. Suojelualueen perustamisesta valtion maille säädetään lailla tai 50 hehtaaria pienempien alueiden osalta asetuksella, luonnonmuistomerkin voi rauhoittaa asianomainen keskusvirasto. Esimerkiksi valtion metsähallinto on myös luonnonsuoj elulakiin perustuvien rauhoitusten ohella omilla päätöksillään rauhoittanut luonnonsuoj elun kannalta mielenkiintoisia alueita ja luonnonmuodostumia. Jos maanomistaj ana on sellainen yhteisö kuin kunta, rauhoituspäätös on jo paljon merkittävämpi. 1923, on jo monessa suhteessa vanhentunut, ja lainsäädännön uudistamista valmistelemaan on asetettu valtionkomitea.) Voidaan todeta, että luonnonsuoj elualueiden valinta on osa aluesuunnittelua. 97. Viljelyksen, asutuksen, teollisuuden ja tiestön sijoituksessa on muutoinkin yleensä paljon enemmän liikkumatilaa kuin luonnonsuoj elualueiden, jotka edust avat vain tietyissä, luonnon itse määräämissä paikoissa vallitsevia korvaamattomia olosuhteita: erikoisen kauniita maisemia tai biologisesti poikkeuksellisen rikasta luontoa
Lap. Yht" Luonnonsuojelu35 8 4 '18 2 4 1 4 4 . Puistojen yhteenlaskettu pinta-ala on n . Va. Ruotsin luonnonsuojelulaissa on tällaisia tarkoituksia varten erityinen aluekategoria josta nimenomaan on säädetty, että siihen kuuluvien alueiden ei tarvitse välttämättä täyttää samoja biologisia tai est eettisiä vaatimuksia kuin muiden luonnonsuoj elualueiden. Mikk. P-Karj. Maan eteläpuoliskossa ei enää ollutkaan käytettävissä valtion maita, jotka olisivat t äyttäneet kaikki luonnontieteelliset edellytykset, mut t a ratkaisua voidaan kuitenkin kokonaisuudessaan pitää varsin hyvänä. on nyt Euroopan eturivin maita. T ja P Ahv. kaupunkien kansanpuistot ja muut ulkoilualueet. 1938 ja 1956 perustettujen alueiden sijainti ja koko käyvät selville oheisesta kartasta. Sen sijaan aluesuunnittelun alempaa porrasta seutusuunnittelua ja kuntien yleissuunnitelmia vastaavalla -tasolla on vielä paljon t ehtävää. Häm. Myös meillä on eräitä alueita rauhoitettu luonnonsuoj elulain nojalla ensi sijassa sosiaalisista syistä. Suurin osa niistä alueista, joissa luontoa on näistä syistä enemmän tai vähemmän suoj eltu, on kuitenkin ainakin toistaiseksi luonnonsuojelulain ulkopuolella, esim. 1900 km 2 • Suurin osa siitä on taloudellisesti vähäarvoista ja arvotonta maata (huonokasvuista metsää, avonaista suota, tunturipaljakkaa ym.), mutta luontomme päätyyppejä mereltä Lapin tuntureille asti alueet edustavat melko hyvin. Kuop. Tässä ensis1Ja1sessa, perustavaa laatua olevassa luonnonsuojelukysymyksessä Suomi. Oul. Tähänastisten rauhoitusten jakautuminen lääneittäin näkyy seuraavasta yhdistelmästä: Uudt:nm.l. 1 2 90 alueet Luonnonmuistomerkit 61 47 7 148 6 14 8 9 29 32 31 26 418 96 55 11 166 8 18 9 13 33 39 32 28 508 98. Aluesuunnittelun ylintä porrasta, valtakunnan suunnittelua, edustavat valtion maille perustetut suuret luonnonsuojelualueet: yleisiksi kotimaan luonnon nähtävyy ksiksi tarkoitetut kansallispuistot ja ensi sijassa tieteellisiä tutkimuksia Yarten erot etut luonnonpuistot. rakennustyön jalkoihin on tuhoutunut sellaista korvaamatonta luonnon kauneutta ja rikkautta, mikä erityisellä huolenpidolla olisi hyvin voitu pelastaa. Mutta rauhoitustoiminta on meilläkin vuosi yuodolta vilkastunut, kuten oheisesta piirroksesta käy selville. Monella seudulla on jo saatu karvaita kokemuksia siitä, että nykyisen ja jatkuvasti kiihtyvän tieym. Ottaen huomioon asutuksen ja viljelyksen viimeaikaisen laajentumisen ja ne suunnitelmat, jotka maan eri osien taloudellista käyttöä varten on tehty, on todettava, että kansallisja luonnonpuistot saatiin aikaan viime hetkessä. Näiden v . Paikallisten luonnontieteellisten ja kotiseutuyhdistysten sekä maakuntaliittojen piirissä ja seutusuunnitteluelimissä on herätty huomaamaan luonnonsuoj elutyön suuri merkitys. Pienten luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamisessa olemme vielä tuntuvasti jäljessä monesta muusta maasta. K-Suom. Kym
Silmiinpistävä epätasaisuus eri läänien välillä kuvastaa paikallisten järjestöjen sekä yksityisten henkilöiden erilaista harrastusta asiaan. 1925-1960. .Kansallispuisto Q Luonnon• puisto i6'l; ';;f,,s••; .. ' .,-' .. Vasemmassa pylväässä alueita, oikeassa luonnonmuistomerkkejä koskevat rauhoitukset. Mitään järjestelmällistä yli koko maan ulottuvaa toimintaa ei valtion luonnonsuojelu toimiston taholta valitettavasti ole tarpeellisen työvoiman puuttuessa saatu aikaan. Kansallispuistot ja luonnonpuistot. Pisimmällä tämä työ on Hämeen läänissä, mikä on Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen Ja Hämeen Heimoliiton yhteyteen perustetun luonnonsuojelutoimikunnan ansiota. Tilastossa on luonnonmuistomerkkien ryhmään viety myös ne alueet, joiden pinta.ala < 1 ha. Numerot osoittavat alueiden pintaalan neliökilometreinä. Pahimpia aukkoja kartassa on Etelä-Karjalan ja Satakunnan kohdalla, mutta niissäkin on jo rauhoituksia vireillä, joten tilanne on korjaan tumassa. HJÄRV1 r' '!::'~--~.,. Huomattavan paljon on myös rauhoituksia Uudenmaan rannikolla, suurm osa niistä linnustonsuojelualueita. 99 400 300 200 100. Rauhoitusanomuksia Ja Rauhoitusten lukumäärä vv. Pienen luonnonsuojelualueen ja luonnonmuistomerkin välillä on usein vain aste-ero. Alueet ovat rikaskasvistoisia lehtoja, lintujärviä ja -saaria, säästömetsiä, puistoja, soita, erikoisen kauniita maisema.alueita jne., luonnonmuistomerkit taas €rikoisen isoja tai vanhoja puita, puumai~ia katajia, jaloja lehtipuita, komeita siirtolohkareita, luolia, lähteitä, kotkan ja kalasääsken pesäpuita jne. Valtion maiden osuus merkitty mustalla. Uudenmaan lääni johtaakin tilastossa luonnonsuojelualueiden riviä
Mutta näiden tehtävien tarkastelu ei enää kuulu tämän kirjoituksen puitteisiin.. Tärkeintä on tietysti se, että luonto riittävän monilla ja edustavilla alueilla pysyvästi säilyy, muodot joilla päämäärä saavutetaan ovat toisarvoisempi kysymys. Seutusuunnitteluelimistä, jotka ovat tehneet perustavaa laatua olevaa työtä luonnonsuojelun kohteiden inventoimiseksi ja rauhoitusten aikaansaamiseksi, on erityisesti mainittava Helsingin Seutu100 kaavaliitto, Tamp ereen Liikennealueen Seutusuunnitteluliitto ja Salon Seudun Aluesuunnitelmayhdistys. muita luonnonsuojeluaosioita käsittelee meillä erikoisviranomaisena vain yksi henkilö (valtion luonnonsuojelunvalvoja) koko maassa! Metsäntutkimuslaitos, jossa valtion luonnonsuojelutoimisto sijaitsee, on tehnyt useita perusteltuja esityksiä luonnonsuoj elunvalvoj an apulaisen viran perustamiseksi, mutta niitä ei maatalousministeriössä valitettavasti ole otettu huomioon. (Luonnonsuojelulainsäädäntöä uudistettaessa on syytä koordinoida luonnonsuojelulaki ja muiden lakien luonnonsuojelua koskevat säännökset.) Lopuksi on ehkä aihetta huomauttaa siitä, ettei luonnonsuojelu tietenkään voi rajoittua vain (luonnonsuojelulain nojalla tai muilla säännöksillä) rauhoitettuihin alueisiin, jotka parhaassakin tapauksessa jäävät vain pisteiksi ja saarekkeiksi taloudellisen käytön piiriin kuuluvien alueiden keskelle. On hyvä että niiden tapausten varalta, joissa luonnonsuojelulakia ei syystä tai toisesta ainakaan toistaiseksi voida käyttää, on olemassa muita teitä. Kirjaimet viittaavat kansallisja luonnonpuistojen nimiin (ks. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut alueet ja luonnonmuistomerkit. Kuten tämän artikkelin alkuosasta jo kävi selville, luonnonsuojelualueen käsitettä ei voida eikä ole syytä jyrkästi rajoittaa vain luonnonsuojelulain käytön yhteyteen. Ainakin yhtä tärkeätä on myös aluesuunnittelussa ja nimenomaan siinä ettei luonnonpiirteitä kulttuurimaisemassakaan tarpeettomasti tuhota, vaan koetetaan sen käsittelyssä yhdistää hyöty ja kauneus (maisemanhoito), ja ettei luonnonvaroja käytetä väärin ja luonnon tasapainoa järkyttävällä tavalla. edellistä karttaa). Esimerkiksi uudessa rakennuslaissa on säännöksiä (36 §:7 ja 136 S), joilla voidaan toteuttaa alueellista luonnonsuojelua riippumatta siitä, vahvistetaanko alueen asema myöhemmin luonnonsuoj elulailla vai ei
Täällä räystäspääsky pesii Utsjoella Kevojoen rantakallioissa (Finnilä 1917; Sil()ola 1955) ja Mallan luonnonpuiston alueella Enontekiön Kilpisjärvellä (Suomalainen 1912; Montell 1916). Se rajoittuu siten Tunturi-Lappiin. Vielä nykyisinkin tavataan pysyviä yhteiskuntia näillä luonnonvaraisilla pesimäpaikoilla eri puolilla Eurooppaa. Lisäksi on pesimäaikaista esiintymistä todettu ja pesimiseen viittaavia havaintoja tehty Posiolla (Hilden 1960), joten kolmas luonnonvarainen pesimäseutu valtiollisella alueellamme on hyvinkin mahdollinen. Suomessa kalliopesintä liittyy skandinaviseen luonnontilaiseen pesintäalueeseen. Lind L u o n n o n vara i s e t p esim äy m p ä r i s t ö t Räystäspääskyn (Delichon urbica) alkuperäisiä pesimäpaikkoja ennen ihmisasumusten tarjoamia mahdollisuuksia ovat olleet jyrkät kallioiden seinämät (Schnurre 1921). Räystäspääskyn luonnonvarainen pesiminen Ja siirtyminen rakennuksiin E. A. Omakohtaisesti olen ollut tilaisuudessa tutustumaan vain yhteen maamme luonnonvaraiseen pesintäpaikkaan, nim. Mal101
E. Kalliopesät onkin sijoitettu paikkoihin, jossa kiven pinta on vapaa jäkälistä, sammalista ja yleensä kasvillisuudesta. Valok. Nämähän havaintojeni mukaan ovat hyvinkin runsaasti jäkälää kasvavia. Mahtaakohan tässä olla yksi tekijä, joka selittäisi räystäspääskyn puuttumisen etelä-Suomen kallioilta. Mallan 18 pesästä (1955) kaikki muut paitsi yksi sijaitsivat ylimmän jyrkänteen (>>pahdam) kyljessä, vaikka ihmisen silmällä katsottuna sopivilta ja saman tyyppisiltä näyttäviä paikkoja olisi kyllä alempanakin. Mallan viereisen tunturin Saanan kallioseinämissä on räystäspääsky myöskin joskus pesinyt. Näyttääkin siltä, että räystäspääsky valiitsee pesimäpaikaksi ympäristön, josta näköala on mahdollisimman avoin. Lind. 102. Pesät sijaisevat usein pilven sisässä olevalla ylimmällä jyrkänteellä, »pahdassa>>. Todisteena tästä on vielä nytkin selvästi näkyvissä kolme pesäpaikkaa, jotka olen siellä todennut. lan luonnonpuistoalueeseen Kilpisj ärvellä. Luonnonvaraiset paikat pesimäEräs räystäspääskyn pesäpaikan välttämätön perusedellytys on, että alusta on täysin paljas, kova pinta, johon pesäntekoaineena käytettävä lieju välittömästi kiinnittyy. Siellä pesät sijaitsevat puurajan yläpuolella n. Eestissä ja Enontekiöllä on räystäspääskyn pesimäpaikoilla kalkkikiveä, joka silloin tällöin lohkeilee ja paljastaa jäkälistä vapaata Kilpisjärven Mallan tunturi, jossa räystäspääsky pesii luonnonvaraisena. 700 m merenpinnan ja n. A. EteläSuomen kalliot ovat vanhoja, kiteisiä kivilajeja, kun sen sijaan esim. 200 m Kilpisjärven pinnan yläpuolella 300 m päässä rannasta
Pesiä tarkastellessani sainkin sen käsityksen, että ne sijaitsivat ikään kuin pienissä lokeroissa tai koloissa, joita ylhäältä suojasi ulkoneva kallio, ja pesän alla oli kiinnipysymistä helpottava, tukeva alusta. Päätyräystäslautaa ei ole kuvaan piirretty. Kuvio 1. Yleiskuva räystäspääskyn pesäpaikoista rakennuksessa. Huom. kieleke ja alusta 13 pesää 68 01, ,o kieleke, ei alustaa 4 )) 21 01, , u alusta, ei kielekettä 2 )) 11 )) ei kielekettä, ei alustaa )) % 103. Pesähän pysyy koossa vain kuivana. Kalliopesissä räystästä vastaa enemmän tai vähemmän selvä kallion ulkonema, jota nimitän seuraavassa kielekkeeksi. Tällaisessa tapauksessa en katso kielekettä olevan lainkaan. Käsityksen siitä, miten tärkeätä osaa suojaava kieleke näyttelee räystäspääskyn pesäpaikan valinnassa, saamme Mallan 19 pesäpaikasta, joista 17 oli kielekkeen alla ja vain kaksi ilman sitä. yhteiskunnassa, jossa keskiosissa on runsaasti kielekkeitä ja koloja, on pesiä tiheimmin juuri keskustassa. lentoaukkojen eri sijoittamismahdollisuudet. Useimmiten se on lähes vaakasuorassa pesän yläpuolella samoin kuin amerikkalaisen kalliopääskyn (Petrochelidon pyrrhonota) pesäpaikoilla (Emlen 1952), ja katkeaa terävästi ylöspäin jatkuvaksi seinämäksi. LIND 1960). 19 pesästä 15 oli tehty enemmän tai vähemmän vaakasuoralle, tukevalle alustalle ja ainoastaan neljä pystykalliolle samaan tapaan kuin monet rakennuksissa räystään alle muuratut pesät. Koskaan en ole todennut räystäspääskyn puhdistavan alustaa ennen pesänrakennusta enempää kalliokuin kulttuuripesäpaikoillakaan. Harvemmin pesän ylärajana on vain yksinkertaisesti vino, suojaava kalliopinta paikalla, jossa valumisvedet eivät haittaa (kuvio 2). kalliopintaa. Räystäspääskyn luonnonvaraisia pesäpaikkoja sivulta katsottuna. LIND 1960). Kielekkeen kanssa lähes yhtä tärkeä tekijä on sopiva alusta. (Alkup. Siinä on jopa kolmekin pesää vieri vieressä aivan toisissaan kiinni, kun taas laitamilla asutus on paljon harvempaa. Rakennuksissa räystäspääskyn pesät ovat seinään muuratut välittömästi vesikaton alle ja näin ollen hyvässä suojassa sateelta sekä valumisvesiltä (kuvio 1). Tällä en tarkoita pystysuoraa pintaa, vaan siitä ulos päin poikkeavaa, usein melkein vaakasuoraa kallionosaa, jonka päälle pesä rakennetaan (kuvio 2). Näiden tekijöiden suosiminen ilmenee myös siinä, että Mallan Kuvio 2. Mallan luonnonpuisto Kilpisjärvellä (Alkup
Tarkastelkaamme vielä kielekkeen ja alustan yhteisvaikutusta edellisen asetelman valossa. 50 m . Kalliopesijöiden savenkantaminen Mailalla. Yllätykseni olikin melkoinen, kun sitten näin räystäspääskyjen kantavan savea pesien yläpuolelta. Siellä oli kallionraosta tihkuvaa vettä, ja tämä kasteli maakerroksen vetiseksi liejuksi, jota pääskyt käyttivät. Svärrison 1949). Useita pesiä on myös alustattomien kielekkeiden kohdalla, mutta koskaan räystäspääsky ei rakentane pesää pystysuoralle kalliopinnalle ei kielekettä, ei alustaa. Alastulo sujui paljon mutkattomammin, täydessä lastissa olevat pääskyt laskivat liukulennossa suo~aan pesille. Myös on otettava huomioon sisäinen motivatio, joka yhdessä ärsykkeiden summan kanssa vaikuttaa pesäpaikan lopulliseen valintaan (vrt. Kertaakaan en nähnyt räystäspääskyn ottavan savea pesän alapuolella olevalta paikalta enkä juuri sen korkeudeltakaan, vaikka mahdollisuuksia olisi kyllä ollut. Pesältä lähtiessä ne lensivät muutamia t ai muutamia kymmeniä metrejä korkeammalla sijaitsevaa savenottopaikkaa kohti seurailemalla laaksokohtia ja mutkittelelemalla (kuvio 3), mikä menetelmä on omiaan helpottamaan nousua samoin kuin vuoren huipulle johtava kiemurteleva tiekin. LI D 1960.) 104 •. Pilkkuviiva: räystäspääskyjen reitti yläpuolella olevalle savenottopaikalle, yhtenäinen viiva: lentoreitti pesälle. Kieleke ja alusta näyttävät olevan jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa keskenään siten, että hyvä kieleke houkuttelee räystäspääskyä rakentamaan pesää, vaikka alusta puuttuisikin; vastaavasti erikoisen sopivan alustan löytyessä vähän heikomminkin muodostunut kieleke tulee kysymykseen. Suhteessa ruumiin kokoon savinokare on painava, sillä lento näyttää raskaalta: siivenlyönti tiheä, ei mutkia, ei nousuja eikä laskuja. K a l l i o p e s i j ö i d e n s a v e n o L t op a i k a t ja s a v en kanto Ennen kuin olin tutustunut räystäspääskyn luonnonvaraiseen kalliopesintään, kuvittelin pesänrakennusta noissa olosuhteissa tavattoman vaikeaksi ja monimutkaiseksi puuhaksi, sillä pesäthän sijaitsevat korkealla ja purot sekä kosteikot, joista voi saada rakennusaineksia, alhaalla laaksoissa. (Alkup. Saveno ttopaikan ja pesän korkeusero n. Siitä näemme, että useimmat pesät on rakennettu sellaisen kielekkeen suojaan, jossa on selvä alusta. Kuvio 3
Schnurre 1921.) Räystäspääskyn luonnonvaraisilla pesintäpaikoilla varsinainen pesäkallio kohoaa enemmän tai vähemmän selvästi ympäristöstä sitä ylemmäksi ja erottuu silmään jo kau~ kaa. Lisäksi tulee puhtaasti etologinen tekijä: alkuperäisissä ympäristöissä sopivat pesäpaikat ovat enimmäkseen hyvin pienialaisia, kun taas rakennuksissa räystäspääskylle tarjoutuu yhdellä silmäyksellä kymmenittäin täysin toistensa kanssa tasa-arvoisia pesäpaikkoja vieri vieressä (ks. Vastaava ilmiö on hyvin yleinen eläinmaailmassa ja tunnetaan mm. Täten on helposti ymmärrettävissä, että räystäspääsky ehkä mieluummin pesii ihmisasumuksiin kuin luonnonvaraisille kalliopesäpaikoille. keräkurmitsan ( Charadrius morinel105. V. L u o n n o nJ a k u 1 t t u u r i b i o t o o p p i e n v e r t a i l u a. Jos nyt vertaamme lähemmin kallioja kulttuuripesäpaikkoja toisiinsa, emme voi muuta kuin todeta (vrt. kuvioita 1 ja 2), että ne tarjoavat räystäspääskylle lähes identtisiä pesimäpaikkoja. Kuten jo aikaisemmin olemme huomanneet, alkuperäisesti kallioilla pesivät räystäspääskyt sijoittavat pesänsä enemmän tai vähemmän vaakasuorien kielekkeiden alle ja vielä mieluummin kohtiin, joissa on tarjolla pesän pohjaksi tukeva alusta. siinä suhteessa räystäät ovat kallion kielekkeihin nähden jopa suotuisampia, että ne ovat yleensä pitempiä ja näin ollen antavat enemmän suojaa. Ilmeisesti räystäspääskyn vaistonvaraista pesimäpaikan kaavaa vastaa suhteellisen tasaiselta alustalta nouseva, jyrkkäseinäinen kohouma. Vastaava ilmiö on todettavissa päätypesien suhteen. P esimäkallio lä hempää nähtynä. J tse asiassa nykyiset rakennukset säännöllisine muotoineen vastaavat jonkinlaista räystäspääskyn y linormaalia (>>supernormali>) pesäpaikan kaavaa. Mm. Vastaavasti myös peltoaukeamalla sijaitseva rakennus on ympäristöä korkeammalla ja mahdollisesti tarpeeksi kaukaa katsottuna jossain määrin muistuttaa kalliota. Jonkinlaisen pienoismallin saamme pesimäpaikan kaavasta, jos katselemme esim. Valok. pöydällä olevaa tulitikkulaatikkoa. Peiponen . kuvio 2), jotka suorastaan houkuttelevat rakentamaan. Ehkä eniten linnojen ja kirkkojen tornit muistuttavat räystäspääskyn luontaisia pesimäpaikkoja, ja etenkin silloin kun ne on rakennettu kivestä tai savesta (vrt. Niinpä monimuotoisten kalliopesien joukosta voimme löytää sekä sivulta että alhaalta katsottuna räystäspesien mallisia tyyppejä
Haluaisin väittää, että tapahtuma on vieläkin yksinkertaisempi ja helpompi käsittää, jopa siinä määrin, että edellä esitettyjen näkökohtien perusteella jossakin mieluummin kantakolonian läheisyydessä sijaitseva rakennus suorastaan houkuttelee räystäspääskyä rakentamaan pesänsä sen suojaan. Lind 1960), viimeisinä pesinnän aloittaneet parit siirtyivät ihmiskäden rakennelman suojaan, jossa ehkä lisäksi oli myös runsaampi hyönteisvarasto ravinnoksi. Mikäli se oli vähänkään sopiva, niin melkoisella varmuudella räystäspääskyt kävivät sitä katsomassa ja tarkastamassa mahdolliseksi pesä paikaksi (ks. lus) reaktioista munien täplikkyyttä kohtaan (Koehler & Zagarus 1937) ja meriharakan (H aematopus ostralegus) epätavallisen suurien munien suosimisesta. Pesää valaistu keinotekoisesti kuvan ottohetkellä. A. Lind 1960). Lind.. Vietinghoff-Riesch 1955). ja kalliot sekä toisaalta joen rantojen saviseinät sekä arojen erosiolaaksot (CJ. Valok. Olettakaamme, että kauan sitten jonkin luonnonvaraisen pesimäpaikan läheisyyteen äkkiä nousi ibmisasumus. Pesimärakennus samalta etäisyydeltä kuin kallio edellisessä kuvassa. E. Jos nyt sattui varsinaisella pesimäkalliolla olemaan tilan puutetta, kuten sangen usein on laita (ks. Mutta miten on laita räystäspääskyn. Siirtyminen ihmisasumuksiin on ollut suhteellisen yksinkertainen tapahtumasarja. Toisaalta tunnetaan tapauksia, että nykyinen kulttuurikanta voi ruveta pesimään kallioilla, kuten Tyrolin Alpeilla, jossa Hoffman (1927) totesi kylän rakennusten tuhouduttua pääskysen tehneen, ja mikä ihmeellisintä, myöskin jääneen sinne seuraaviksi vuosiksi, vaikka kylä rakennettiin uudelleen. Yhtenä osatekijänä siirtymistapahtumassa on ilmeisesti ollut vaikuttamassa myös populaatiopaine, joka pakottaa 106 myöhään pes1m1sen aloittavat parit siirtymään yhteiskunnan reunaosiin tai sen ulkopuolelle. Tervapääskyllä (Apus apus) vastaava ilmiö on varsin selvä. Siirtyminen sintään kulttuuripeRäystäsja haarapääskyn nykyisin yleisintä pesimämuotoa kulttuuripesintää täytyy pitää varsin uutena ilmiönä, vaikka olettaisimmekin, että siirtyminen ihmisasumuksiin on tapahtunut samanaikaisesti ensimmäisen talon rakentamisen kanssa. Haarapääskyn alkuperäisiä pesimäpaikkoja ovat olleet toisaalta merenrantojen luolat, kolot
Poikasten vartuttua lentokykyisiksi myös monet alkuperäisen kallioyhteiskunnan yksilöt >>halusivat>> auttaa emoja poikasten lentoon houkuttelemisessa ja täten niidenkin mielenkiinto heräsi uutta pesäluonnonpuiston pesäpaikoilla räystäspääskyt osoittautuivat suhteellisen pelottomiksi, suorastaan välinpitämättömiksi ihmistä kohtaan. Lind. E. Valok. Samalla kun pystyseinäisten rakennusten lisääntyessä räystäspääskyn p13simis107. Sain tarkkailla pesiä kaikessa rauhassa jopa kahden metrin etäiLähikuva kahdesta riiys Läsp:i.äskyn p asästä. Toisessa emo parhaillaan ruokkii poikasia, toisen p esän poikas ten tirkistellessä lentoaukos ta. paikkaa kohtaan. Toisaalta emot ohjasivat poikasensa niiden ensimmäisillä lennoilla pienille kallion kielekkeille lepäämään, ja täten nämä saivat tutustua kantavanhempiensa elinympäristöön. Sopeutumisvaikeuksia tuottavana tekijänä voitaisiin ajatella räystäspääskyn suhtautumista ihmiseen alkuperäisillä pesäpaikoillahan tämä hyvin harvoin näyttäytyy. Mutta käydessäni Mallan syydeltä lintujen siitä lainkaan häiriintymättä jatkaessa toimintojaan. Ilmeisesti tottumattomuus ihmisen alinomaiseen läheisyyte_en ei sekään ole ollut esteenä räystäspääskyn siirtymisessä pesimään ihmisasumuksiin. A. A s u i n a l u e e n m u u t t u m i n e n
Luonnon Tutkija 59, 151 152. 60, 652. Ornithol. Terra 1917, 73 90. Kirjallisuus Emlen, J . Acta Soc. Jos oletamme nykyisin tunnetut luonnonvaraiset pesimispaikat leviämiseit lähtökohdiksi, niin silloin räystäspääsky on voinut tulla maahamme naapurialueilta kaikilta muilta ilmansuunnilta kuin idästä. Vögel 13, 1 19. Koehler, 0. Vietinghoff-Riesch, A., 1955, Die Rauchschwalbe. Zagarus, 1937, Beiträge zum Bru tverhalten des Halsbandregenpfeifers ( Charadrius h. Marburg. Soc >>Vanamo,> 21:2, 1 123. Wilso n Bull. , 1960, Zur Ethologie und Ökologie der Mehlschwalbe, Delichon u. Acta Soc. Montell , J ., 1917, Fågelfaunan i Muonio socken och angränsande delar af Enontekis och Kittilä socknar. 33 , 77 96 . hiaticula L. urbica (L.). o. Beitr. Tinbergen, N., 1948, Social releasers and experimental method required for their study. Monatsber. On hyvinkin mahdollista, että koko etelä-Suomen ihmisasumuksiin pesivä räystäspääskykanta on peräisin muualta, sillä maamme eteläosissa on käsitykseni mukaan harvoja jos yleensä lainkaan räystäspääskyn pesäpaikoiksi sopivia kallioita. Joka tapauksessa on selvää, että räystäspääsky, samoin kuin haarapääsky (Hirundo rustica) on suuresti hyötynyt uusien pesimismahdollisuuksien ilmestymisestä. Lincl, E. Fauna Flora Fenn. ). T., Jr., 1952, Social behavior in nesting Cliff Swallows. Fauna Flora Fenn. Zool. Condor 54, 177 199. Fortpfl. Ja sama ilmiö on vielä nytkin vaikuttamassa monilla palearktisen alueen seuduilla, joilla asutustoiminta on vielä alkuvaiheissaan ja leviämässä. Näiden kannat ovat vuosi vuodelta kasvaneet, ja esiintymispaikat vastaavasti lisääntyneet suoranaisessa suhteessa asumusten lukumäärän noustessa. mahdollisuudet ovat ylivoimaisesti parantuneet, on lajin esiintymisalue muuttunut erillisistä kalliokarmoista yhtenäiseksi levinneisyysvyöhykkeeksi. 108 Finnilä, C., 1917, Längs Utsjoki och Kevojoki dalfören. Siloola, T., 1955, Lintuhavaintoja Utsjoelta (InL). Berlin.. Suomalainen, E. bio!. 136 pp. Koskimies, J ., 1956, Zur Charakteris tik und Geschich te der nistökologischen Divergenz beim Mau ersegler, A pus apus (L.), in Nordeuropa. Hilden 0., 1960, Retkeilijän lintuopas. 0ikos 1, 157 17!1. Helsinki . W., 1912, 0rnithologische Beobachtungen während einer Reise nach Lapponia Enontekiensis im Sommer 1909. 37, 1 74 . Ann. Hoffmann, B., 1927, Eine neue Felsensiedlung von Mehlschwalben. 244 pp. & A. Soärdson, G., 1949, CompetiLion and habitat selection in birds. A .. 0rnis Fenn. Schnurre, 0., 1921, Die Vögel der deutschen Kulturlandschaft. 30'1 pp. 44, 1 260. 35, 43 45
kriiik ... Äkkiä sen muoto muuttuu, ja kuin kivi se putoaa alas maata kohti. Kuninkaan silmät katsovat runnellusta ruumiista suoraan saalistavaan petoon, joka ryntää kohti ajattelematta, tuntematta mitään erikoista. Raskas lintu, kotka, erämaan valtias takertuu käyrillä kynsillään paksuun latvaokseen ja heittää pyytämänsä saaliin pesassa hautovalle naaralle. (Edellä julkaistu kirjoitus palkittiin parhaana Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämässä luonnonsuojeluaiheisessa kirjoituskilpailussa opettajainMlmistuslaitoksissa (), 1960.) 109. Taivaalla näkyy hiljalleen eteenpäin lipuvan linnun musta siluetti häikäisevää auringon huntua vasten. Ihminen ei osannut pysäyttää kehitystä omalta osaltaan. Kuluu hetki. Korkean lakkapäähongan latvasta lähtee ankara viuhina kiitämään siniseen äärettömyyteen. Hetken päästä häivähtää varjo hongan juurella. Honka huojahtelee hitaasti. yt. Pitkän matkan päästä ryteiköstä katsovat toiset silmät. Erämaajärven reunamilla rupeaa äkkiä elämään. Kaksi raskasta rysähdystä hongan juurella. Toinen luoti lävistää kuninkaan puolison. >> Kimeä kirkuna risteilee ryteikössä, kimmahtelee kallioista ja painuu viimein syvälle rahkasammalikkoon. Se leijuu korven keskellä olevan sinisen pälven reunamilla, erämaajärven, joka on hiljainen ja tyyni kuin hauta. Kiikarikiväärin musta piippu osoittaa vapisematta hongan latvaan. Se sallii vain harvat äänet, jotka luonto itse on kehittänyt. Viimeiset kotkat Reijo Pääkkönen Taivaan sininen kuulaus väreilee mustan korpiryteikön yllä. Kotka tietää olevansa viimeisen kuningassuvun ainoa valtias. .. >>Kriii.k . Ne kiiluvat omituisen kiihkon vallassa. Kerran oli sitten tuleva sekin aika, jolloin oli tuhoojan vuoro väistyä voimakkaamman lajin tieltä. Itse varmuus on asettunut piipunperän taakse. Pistävät silmät tarkkaavat herkeämättä ympäristöä. Olihan tuhottu taas vain eräs laji. Mutta nyt oli tuhottu vasta viimeiset kotkat. Hiljaisuus viettää vanhuudenpäiviään täällä tietäen, että sen on kuoltava tultuaan täältä karkoitetuksi. Erehtymättä maalista sinkoutuu lyijynpala kotkaa kohti. Oikea asento, oikea matka, kaikki reilassa
Ceylonilla ovat norsut laajenevan maanviljelyksen tiellä. Julkaisemme ohessa käännöksen eräästä kirjan 21 artikkelista ja suosittelemme kaikille ruotsinkielen taitoisille jäsenillemme tutustumista tähän erinomaiseen teokseen kokonaisuudessaan. \__ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Norsut katoavat jättiläiset Bengt Sjögren Itä-Afrikassa tappavat salametsästäjät vuosittain tuhansia norsuja mitään keinoja kaihtamatta. Nairobin riistaja kansallispuistoviranomaiset arvioivat vuosittain lähes. Tässä ei kuitenkaan vielä ole kaikki. Kirja ilmestyi kuluneen kesän loppupuolella Albert Bonnierin kustantamana ja sen nimenä on >>De sista av sin art>> (lajinsa viimeiset). Ne olivat kaikki tavanneet kohtalonsa sadekauden aikana, jolloin seudun norsulaumoilla ontapana kokoontua juuri sille alueelle, jonka salakytät muuttivat kauheaksi tappotantereeksi. Ruotsalainen luonnonsuojelukirjailija Bengt Sjögren on kirjoittanut kirjan eläimistä, jotka nykyisin ovat sukupuuttoon kuolemisen partaalla. Täydellinen sukupuuttoonhäviäminen ei tosin vielä uhkaa norsuja, mutta e.m. Keniassa, Brittiläisessä Itä-Afrikassa sijaitsevasta Tsavon kansallispuistosta löydettiin 1956-57 jättiläismäinen norsujen >>hautausmaa>>. Vaikka tämä toistaiseksi onkin törkein tämänlaatuinen tapaus ei se kuitenkaan merkitse sitä, etteikö Itä-Afrikassa olisi aikaisemminkin esiintynyt salametsästystä. Mutta se ei suinkaan ollut syntynyt luonnollisella tavalla. kahdella alueella vallitseva tilanne osoittaa, mikä näitä suuria eläimiä odottaa tulevaisuudessa, kun tilat Afrikassa ja Aasiassa käyvät vielä ahtaammiksi ... Tutkimuksia jatkettaessa löytyi yhä lisää norsunraatoj a, ja virallisella taholla arvioitiin viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana Tsavon puistossa ja sen välittömässä läheisyydessä tapetun laittomasti vähintään 3000 norsua vaikka kannan arvioidaan kaikkiaan käsittävän korkeintaan noin 4000 eläintä ... Löytö käsitti salakyttien am110 pumien 1280 norsun jäännökset verrattain suppealla alueella Galanaja Tanajokien välisellä alueella. Myrkkynuolia on käytetty kauan, >>Uutuuksiin» kuuluvat teräslanka-ansat. Taru norsujen salaisista hautausmaista, joihin ne vaeltavat tuntiessaan kuoleman lähestyvän ja joihin vuosituhansien kuluessa on kerääntynyt suunnattomia määriä norsunluuta se on vain tarua ja pysyy sellaisena
On myös selvää, että kaikenlaisen suurriistan lihan kysyntä kasvaa suhteessa väestön lisäykseen. Yhdellä ainoalla tarkastuskierroksella, joka suoritettiin muutama vuosi sitten, tapasi vartiohenkilöstö Serengetipuistossa peräti 1036 tällaista ansaa riistan käyttämien polkuj en varrelta ja sen lisäksi löydettiin hamppuköydestä punottua aitaa yhteensä 30 kilometriä. Muista eläimistä metsästetään pitkäjalkaista kirahvia sangen innokkaasti, sillä sen pitkät jänteet soveltuvat erikoisen hyvin jousenjänteiksi. Tanganjikan kansallispuistojen johtajan P . Että norsuj en tapauksessa liha houkuttelee vähemmän, käy ilmi siitä, että Tsavo-puiston sala-ampujat tuskin ovat käyttäneet hyväkseen muuta kuin norsunluun. Kuivattu liha, biltong, on muodostunut kaikkialla Itä-Afrikassa tärkeäksi kauppatavaraksi. Tietenkin viranomaiset ovat ryhtyneet mahdollisimman tehokkaisiin vastatoimenpiteisiin. Suurin osa joutuu niiden intialaisten välittäjien taskuihin, jotka pitävät keskuspaikkoinaan rannikkokaupunki Mombasaa ja Sansibarin saarta ja hallitsevat Itä-Afrikan mustaa pörssiä. Eivätkä aina edes sitäkään. Keskimäärin joka viidennellä löydetyistä ruhoista olivat jopa syöksyhampaat tallella ... Tokkopa se edes riittää. Sen jälkeen niitä on helppo seurata ja tehdä niistä loppu. Norsut joutuvat silloin pakokauhun valtaan ja ryntäävät suin päin tulen läpi jolloin niiden paksut polkuanturat palavat rikki. Muissa tarkastuksissa on saatu >>saaliiksi>> jopa piikkilanka-aitaa, ja kerran yllätett iin Kimalin alueella Tanganjikassa kokonainen yhteensä 300 henkeä. Pelkästään heinäkuusta 1956 elokuuhun 1957, jolloin Keniassa 111. G. Molloyn käsityksen mukaan vähintään 150 000 eläintä vuosittain on viime aikoina joutunut salametsästäjien saaliiksi pelkästään suuressa Serengetin kansallispuistossa, jossa v. 250 000 eläimen joutuvan alkuasukas>>poar.herien» uhreiksi Keniassa, ja Tanganjikasta on mainittu sama lukumäärä. Myrkkyä, jota kutsutaan ouabaijoksi, valmistetaan eräästä rannikolla kasvavasta oleanteripuusta ja sitä, kuten muitakin tavaroita, välittävät alkuasukkaille intialaiset kauppiaat. Mutta eniten käytetään myrkkynuolien ohella nykyisin kuitenkin t eräslankaansoj a. Suuria summia luisuu näin pois jopa sala-ampujien käsistä, jotka muutenkaan eivä saa kuin murto-osan hankkimansa norsunluun hinnasta tai siitä voitosta, mikä lopulta saadaan niiden sarvikuonojen sarvista, joita tapetaan pelkästään komean päänkoristeen vuoksi. Toisinaan sattuu, että vaeltavat ryhmät, jotka elättävät itseään salametsästyksellä, sytyttävät tuleen pensaat ja ruohikon lepäävien norsulaimojen ympäriltä. Tämä on kuitenkin Itä-Afrikan salametsästyksen inhimillisin muoto. Salametsästystä ei nimittäin harjoiteta tuliaseilla alkuasukkailla ei ole oikeutta omistaa sellaisia vaan parhaassa tapauksessa jousella ja myrkytetyillä nuolilla. Suuressa ketjussa kulkien ja kovasti meluten pakotetaan nimittäin riista näihin piikkilankatai hamppuköysiaitauksiin, joihin eläimet helposti sotkeentuvat ja tarttuvat kiinni. 1958 suoritetun >>väestölaskennan>> mukaan on enää jälj ellä tuskin 400 000 eläintä niistä miljoonista, joilla ennen oli tapana oleskella muinoin niin runsasriistaisella Serengeti-aavikolla
1959. >>Waliangulu on pieni, Kenian sisemmällä rannikkoalueella elävä heimo, joka jo kauan on elätt änyt itseään villieläinten metsästyksellä>>, kirj oittaa eräs asiantuntija Nairobissa ilmestyvässä aikakausleh dessä >>Wild Life>> v. Se olisi myös suhteettoman vaikeasti toteutettavissa jo siitäkin syystä, että riistansuojelu ja kansallispuistot ovat valkoihoisten uudisasukkaiden keksintöä, eivätkä nämä ilman muuta voi odottaa saavansa tukea pyrkimyksilleen ,, ~r i, Itä-Afrikassa ovat salametsästäjät kauan käy ttänee t myrkkynuolia. Nykyisen järjestelmän vallitessa saavat nämä alkuasukkaat surkuteltavan vähäi; sen hinnan tuotteistaan. Tähän s_uuntaan työskentelee jo itäafrikk alainen riistansuoj eluj ärj estö >>Kenya Wild Life So,-,iety>>, joka myös on laatinut koesuunnitelman erästä sellaist a aluetta varten, missä tilanne on kaikkein kriitillisin. Myöhemmin on suoritettu lisää takavarikkoja, niin että jo vuonna 1958 oli takavarikoitu yhteensä 12 600 kiloa norsunluuta mikä kuitenkin vastaa vain pientä osaa niistä tuhansista norsuista, jotka muutaman vuoden aikana on tapettu rauhoitusalueilla. Täten Waliangulu suorastaan tuhoaa oman olemassaolonsa edellytykset>>. Yks in Keniakin on huomattavasti suurempi kuin Ruotsi ja Tanganjika on suunnilleen kaksi kertaa sen kokoinen, niin että on itsestään selvää ett ä todella tehokas vartiointi tulisi erittäin kalliiksi. >>Aivan viime aikoihin saakka he metsästelivät vain hankkiakseen ruokansa ja peittääkseen omat välttämättömät tarpeensa, mutta nyt he ovat aloittaneet kaupallisen metsästyksen suuressa mittakaavassa, toimittavat norsunluun ja sarvikuonon sarvet hyvin organisoidulle aasialaisten ostajien piirille ja jättävät uhriensa ruhot hyeenojcn ja korppikotkien ruoaksi. Valok. Camera Press, Lontoo. 11 2 alkuasukkailta, jotka mahdollisimman nopeasti haluaisivat kokonaan vapautua valkoisten ylivallasta. suoritettiin suurpuhdistus, takavarikoitiin sieltä 7750 kiloa norsunluuta ja 230 kiloa sarvikuonon sarvia, ja saman ajanjakson kuluessa onnistuttiin vangitsemaan 429 sala-ampuj aa. Mutta on otettava huomioon että kyseessä ovat valtava suuret alueet. Eräs mahdollinen ratkaisu olisi, ett ä nykyiseen >>kieltopolitiikan>> sij aan uusittaisiin säännökset siten, että ne eivät ainoastaan suojelisi riistaa, vaan myös merkitsisivät alkuasukkaiden elinehtojen parantumista. Parhaassa tapauksessa lähettävät intialaiset ostajat heidät matkoihinsa maksettuaan heille noin 120 kruunua (7200 mk) norsun syöksyhammasparista, kun oikein hyväksikäytetty norsu on vähintään 1500 kruunun (90000 markan) arvoinen! Mikäli Waliangulu-heimon norsunpyynti voidaan laillistaa ja sitä voidaan. Suunnilleen samoihin aikoihin alettiin vartiointia suorittaa ilmast a käsin, ja täten on pystytty osittain est ämään ainakin suuret ajojahdit
SUOMEN LUONTO LUONNONSUOJELUN AANENKANN ATTAJA J u 1 kai s i j a: Suomen Luonnonsuoieluyhdistys * 1960 19 vuosikerta (Vuosikerrat 114 ilmestyneet vuosikirjoina) * Toimitus: Niilo Söyrinki ( vastaava), Reino Kalliola HELSINKI 1960
.. .. Paavolainen, Eero-Pekka: Hajakuvia Englannin Jintuasem ilta .......... ... ... . . ... . . 3/94 Yhteistoimintaneuvottelu Tampereella ... . 2/53 If aapanen , Antti: Ilveksestä Suomessa ja Skandinaviassa .. ... ..... . . 3/95 Lukijoilta ... . . . ..... . . . . 3/70 Luonnonsuojelualueet ja aluesuunnittelu ... . ... . ... 1/31. . ... .. .. . . .. ....... . ....... : Luonn nystävyyttäkö. .. .. 3/95 Saammeko joutsenen takaisin .... .. . 15. . . 3/85 T enovuo, Rauno: Kyhmyjoutsen kotiutumassa Lounais-Suomen mantereelle 1/24 Vanhojen puiden tarinaa Pohjanmaalta ... . . ... 8. . 1/31 >> Tuli ja me . . . ... . .. ... ... . . . 1/31 B oys, Charles W.: Saippuakuplia ... 4/124 Lahjoitus Ylöjärveltä .. .. . ... . ... .. .... .... 1/31 Eränkäviiä 1957 .. .. . .. . 3/95 Viime hetkessä pelastettu ... . . ... .. . .. . 2/57 Vanhimmat luonnonsuojelulait ........ . 1 /12 Lehtonen, Leo: Pellot ja linnut; Lintujen maataloud elle aiheuttamat tuhot ja niid en torjunta ... .............. 3/95 Joutsente talvihoito .. . 4/116 LUONNONSUOJ ELUN TYÖMAALT A Brander, T. . . . ... .. ... . .. . .. . . ... . . . . .. ... . ... . .. . ... ... . . ........... .. ... .. . . . . . . Sjögren, B engt: Norsut ka toava t jä tti4/'10'1 2/37 3/65 1 /20 2/50 3/77 2/42 4/109 läiset . . . . .. . . 9. 1 /29 Ifalmeila, Hilkka : Ruisrääkkä Virolahdella 3/95 N:o /sivu Heisingin virkistysalueista .. 4/126 Vetoomus ilveksen puolesta . . ... S. . . .. . . .. . . . ..... . ..... ... .. . ... . . SI SA 11 YSlU ETTElO KIRJOIT UKSIA N:o/sivu Fitter, R . . . . ... 1959 18. . . . .. . . . . . . . 3. . . . . . ... . .. ... . ..... . . 'l /4 K alliola, R eino : Vi imeise t v isentit; Bialoviezan kansallispu ·st , Puolassa .. . . . . . . . ... . . ... .. 3/9 3 Kotkan kaupunki ... Linkola , Martti: Ilmeitä Inarin kasvoilla >> Kotka, kiveliöitten kuningaslintu Linkola, Pentti: J alohaukka 1959 ... ..... .. . . . . . ... . . ... . . ... 1/30 Lyhyesti . . 2/56 Uusia luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä 11. ... ... ... . .. ....... . . : Räystäspääskyn luo nnonvarainen pesiminen ja siirtyminen rak ennuksiin .. . . . . .. . . . . . . .... . . .. . . .. ... ...... ... .. ... . . . . . . ... . ... ... . . 3/90 Ilveksen rau hoittamisesta ....... 3/91 Krunnien luon nonsuojelualue ..... . 1960 4/120 Valkoinen västäräkki valokuvattu ... ... . . ........... . . . ... ... 2/57 Tampereen tiekilpailu . . 2/33 Kansainvälisen luo nnonsuojelu liiton VII kongressi . . . . .. 1/31 EränkäviJä 1958 . . . .. . . . .. ... . 4/121 J äsenten tiedonannot . .. .. . . . . . . '1 /1 >> Uusi metsäs tyslakiehdotus .. . . .. ................... ... . . . ... .... . . 3/94 Salonen , Seppo: Luonnonsuojelutyö Lapissa tehostuu .. .. . . ... . . ... ... . . . ... . . 3. .. 1/30 »Lapin Lu onnonystävät,, perustettu ... . . . 4 / 11 O Söyrinki, Niilo : Kuusamon kosket ja Tornionjoki .. . . . . . . . ... ... 4/123 Koko pitäjä rauhoitettiin R uotsissa ... . . .. . . . t, /125 Camping ja uusi luonnonsu jelulaki . . . . . . . . ... . ..... . 4/118 Kujala, Viljo: Kymenlaakson luonnonsuojelusuunnitelmia (J atkoa) .. .. . . . . A .: Kolarin majavista ... . 1.12. .. 1/28 Uusia luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä 19. .. ... ... ............. . . .. . ... ... . . . . 3/95 N eitiniemi, A. ... . .. .. . ... . 1960 3/89 Uusi luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä 16 . . . ... . . .. .. 4/126 Ilves Nokialla . . Metsäs Lyslaki ja luonnonsuoj elu .... ... . . . .. . 1/31 Eränkävijä 1959 ... . . ... . ... .. ... . . . 8. ... . . . . ... . 4/121 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikertomus . . ... . . .. 4/97 Lapin luo nto vaarassa ....... ... . . . ... .. . 1/28 Luonnontieteellinen museo Pallakselle ... . . . . ......... . . Pettersson, Bror: Nokkonen hyötykasvina Pääkkönen, Reijo: Viimeise t kotka t .... . . . .. R.: Metsien linnut ja metsänhoito ... . . . . A .. ..... . . . . . . . . 1960. 2/45 Lind, E. . 3/95 KIRJALLISUUTTA A dler,Irving: Aika ja me ......... 4/124 Luonnonsuojeluaiheinen kirjoituskilpailu 4/123 Luonnonsuojelulakikomitea . 3/95 Kivettynee t aallonjäljet ... . . .. . . . .. . . . . ........... ...... . . . . . ... ...... . . . . ... .. .... .. . .. . ... . . . .