N:O 4 omen .. Kymenlaakson luonnonsuojelusuunnitelmia Eräitten harjumaisemien kohtalo Luonnonsuojelun työmaalta Kirjallisuutta 18 VUOSIKERTA 1959
Yleistä V a l t a k u n n a 11 i s e s s a luonnonsuojelusuunnitelmassa tavoitteeksi on asetettu kyllin edustavat näytteet eri ilmastoalueiden metsistä, soista ja vesistä silmällä pitäen varsinkin vallitsevia eliöyhdyskuntia, sekä lisäksi edustavat ja arvokkaat suuren yleisön ulkomaalaisenkin retkeilyja matkailukohteet. Lisäämme kuitenkin heti: taloudelliset vaatimukset eivät enää ole sa maa suuruusluokkaa kuin valtakunnallista ohjelmaa toteutettaessa. Voidaan kenties kysyä, eikö se jo riitäkin mitä valtio näin on luonnonsuojelun aikaanBaamiseksi antan11t. Valtakunnallisen ohjelman rinnalle on asetettava m a a k u n n a 11 i s e t, k u n n a l 1 i se t ja yksityis e t luonnonsuojelutehtävät ja -tavoitteet. Luokituksemme ei siis tarkoita omistajia, vaan rauhoitusten arvoa ja merkitystä yleiseltä kannalta: maakunnallisten merkitys ulottuu laajemmalle ja on suurempi kuin kunnallisten ja yksityisten. uhrauksia. Otan tässä puheeksi nuorimman maakuntamme, Kymenlaakson, maakunnalliset ja kunnalliset luonnonsuojelutarpeet ja mahdollisuudet sikäli kuin niitä olen tietooni saanut. Nämä ovat kyllä suurimmaksi osaksi kaikki sikäli yksityisiä, että enimmät rauhoituskohteet ovat yksityismailla ja yksityisomaisuutta. Tarvitaanko vielä uusia suunnitelmia ja. Vastaamme: ei riitä tarvitaan. SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDIST Y KSEN JULKAISU N:o 4 18 VUOSIKERTA 1959 Kymenlaakson 1 uonnonsuojelusuunnitelmia Viljo Kujala 1. Kiitoksin mainitsen, että tätä varten olen saanut lisätietoja varsinkin monivuo97. Mielestäni ei myöskään ole kohtuutonta vaatia, että maakunnan olisi osallistuttava maakunnallisten luonnonsuojelutehtävien kustannuksiin ja kuntien kunnallisten. äitä silmällä pitävä valtakunnallinen Juonnonsuojeluohjelma on saatu melko hyvin toteutetuksi onhan maan luovuttajana ollut asian tärkeyden ymmärtävä valtio. Selvien rajojen vetäminen eri ryhmien rinnalle ei kuitenkaan ole mahdollista
Kymi, Åijänvuori. Ryhtyessämme suunnittelemaan jatkoa, on ennen kaikkea kiinnitettävä huomiota maakunnallisesti merkitseviin, siis melko yleisiin, mutta samalla ko. Väinö Krohn on rauhoittanut 98 Valok. Paljon. T. Arvi Ulviselta. seudulle tunnusmerkillisiin luonnon piirteisiin ja pyrittävä saamaan näytteet niistä säilymään rauhoitustoimenpitein. Tälle kivilajille luonteenomaista on helppo halkeaminen pystyja vaakasuoraan suuntaan. Mainittakoon että V ehkalahden ulkosaaristoon kuuluva Ulko-Tammion saariryhmä on jo kauan ollut Metsäntutkimuslaitoksen toimesta rauhoitettu, ja vaikka se sodan aikana kärsi paljon hävitystä, se on vieläkin luonnonsuojelualueeksi sopiva valtion omistama alue. Toht. op. tiselta retkeilytoveriltani toht. Rapakiven halkeamissuunnat näkyvät hyvin kuvasta. Se on Kymenlaaksossa valtavalta pääosaltaan merkillistä rapakiveä. omistamansa maa-alueen Vilniemessä Haminan luona, ja Langinkosken alue Kotkassa on rauhoitettu, mutta siihen jo lain voiman saaneet rauhoitukset Kymenlaaksossa rajoittuvat. Kuja.la. Näin on syytä ensiksi mainita kallioperä. Ehkä on hyvä aluksi mainita, että Kymenlaakson maakunnan pohjoisosan muodostavat Iitti, Jaala ja Valkeala, länsiosan Elimäki, Anjala, Ruotsinpyhtää ja Pyhtää, itäosan Sippola, Miehikkälä, Kymi, Vehkalahti ja Virolahti, lisäksi kuuluu tähän maakuntaan Haapasaaren ulkosaaristokunta
Irtokivien päivänpuoleiset kupeet ovat varsin usein murentuneet sorakasaksi, >>raparyöppääksi>>. Vuorten välissä on väliin villin Jouhikon täyttämiä rotkolaaksoja, mutta niiden laet sitävastoin ovat enimmäkseen laakeita ja tasaisia. Lieneeköhän Suomessa muualla niin monta ihastuttavaa kokkokalliota kuin rapakivialueillamme, taikka niin taajassa Huuhkainvuoria, Haukkavuoria, KorppikalValok. lioita ja Sikovuoria ( = mäyrä vuoria) kuin niillä. Niillä kasvaa lehmusta, kuusamaa, näsiää, konnanmarjaa, keväistä linnunhernettä ja monta muuta vaateliasta kasvilajia, joita rapakivialueelta 99. Rapakiven toinen erikoisominaisuus on sen helppo rapaantuminen. Viljo Kujala. >>Raparyöpäs>>, jossa mm. se onkin jo halkeillut ja muutenkin järkkynyt. Vuorentörmätkin ovat monasti alkaneet rapautua, ja alasvyöryneestä sorasta ja hiekasta on vuoren juurelle syntynyt korkea valli. Varsinkin maakunnan pohjoisja itäosat ovat sangen vuorisia, ja vuorilla on äkkijyrkkiä seinämiä, joissa nähdään usein sekä pystyettä vaakasuoria halkeamia ja syvään vuoren sisään ulottuvia luolia hyviä mäyrien ja kettujen pesäpaikkoja. Vuorentörmiltä aukeaa komeita näköaloja yli ympäröivien metsien, soiden, järvien ja jokilaaksojen sekä meren ulapoiden miten missäkin. Sekä rapaantuvat vuorenseinät että varsinkin soravallit niiden juurella ovat lukuisien kasviharvinaisuuksien ja yleensä lehtokasvillisuuden luonteenomaisia esiintymispaikkoja tällä alueella. Eikä vain kivien. sianpuolukka hyvin viihtyy
op. kalliokasveja. J o sinään ne ovat muualta harvoin tapaa, koska tämä alue yleiseen ottaen on karua ja kasviköyhää. Puheena olevat lähteet ja pohjavesipurkautumakohdat ovat useinkin taloudellisesti vähän merkitseviä, eikä niiden rauhoittaminen olisi suurikaan uhraus mutta niitä kannattaisi niinhyvin kotikuin ulkomaalaisten luonnon ystävien ja tutkijain käydä katsomassa. Kalliolaukkakasvusto rapakivikalliolla Vehkalahden Kannusjärvellä. Sellaisten paikkojen rauhoittaminen ei aiheuttaisi maanomistajille suurtakaan taloudellista menetystä. T. Siellä on siksi harvinaisen paljon suuria lähteitä jotkut jopa lammen kokoisia, toiset pienempiä, muutamat avoimia, toiset kasvillisuuden peittämiä esim. kangasvuokko koristaa, on kyllä erikoispiirteitä. Varmuuden rnoksi niitä on kaksi. vesiveteliä, tervaleppää kasvavia lähdekorpia taikka lähdelettoja. Nämä ovat ravintorikkaita kasvupaikkoja, ja niillä esiintyy monia harvinaisia kasvilajeja ja eläimiä. nähtävyyksiä, ja niiden kasvillisuudella, jota mm. tarpeettomasti. Niitäkin olisi saatava rauhoitetuiksi m.m. Silloin niillä virtailevat sadevedet rakentelevat niille rapautumishiekasta ja lahoavista kasvinjätteistä kukkapenkkejä, joiden lajistoon kuuluu alppitervakko, kalliokohokki, vuorimunkki, kalliolaukka, kalliokielo, maksaruohoja ym. Toisena maakunnallisestikin merkittävänä yleispiirteenä Kymenlaaksossa on mainittava Salpausselkien hiekkaharjut, jotka kuin selkärankana kulkevat maakunnan pohjoisosan poikki. Salpausselän eteläpuolella oleva maasto. Huomion arvoisia ovat myöskin jo mainitut vuorten lakikalliot, varsinkin jos ovat laajoja ja tasaisia. Kuja)a. Salpausselkien hiekkamaa imee ahneesti sisäänsä sadeja sulamisveden, mutta se ei pysy siellä, vaan purkautuu harjun juurella esiin. polut olisi suunnattava niin, että kasvihienoudet eivät tulisi tallatuiksi 100 Valok. Onnellisimmassa tapauksessa sama alue voisi käsittää sekä rapaantumisrinnelehdot että lakikallion ja lisäksi komean näköala paikan. Puheena oleva vuoren juurella esiintyvä kasvirikas sorapenger on tavallisesti kapea, vain 2030 metrin levyinen, väliin lisäksi louhikkoista melkein joutomaata
Kun savialueet lisäksi ovat yleensä taajaan asuttuja, niiden luonnostaan matalat ja harvalukuiset järvet 101. Omalaatuisen kasvistonsa ja eläimistönsä puolesta nekin vaatisivat säästämistä ja suojelua. Sippolan Hangassuo ja sen merkilliset kehitysNäköala Sippolan Ruotilan Kokkokalliolta. Heti ensimmäisen Salpausselän viereen on syntynyt laajoja soita Etelä-Suomen suurimpia. Kymenlaaksossa on lisäksi varsin laajoja soistumattomiakin savilakeuksia. Siksi on aika harkita, millaisia kohtia niistä olisi tarpeen säästää tulevia tutkimuksia varten. Savikothan ovat haluttuja viljelysmaiksi, mutta seuduilla, missä myöskin suurin osa metsämaista on savipohjaisia, ei pitäisi olla mahdotonta suojata niitä siten, että alkuperäinen aluskasvillisuus ja eläimistö voisi säilyä. MarUi Salmi ja J. Kuitenkin jo viljelyksen alkuvaiheissa on jokien, järvien ja purojen rantamaat havaittu parhaiksi viljelysja laidunmaiksi, ja nykyäänkin ne sellaisia ovat. Maa on siellä vanhaa, ja siksi suot ovat ehtineet kasvaa paksuiksi, ja niiden turvekerrostumissa on säilynyt jälkiä luonnon kehityksestä jääkaudesta nykyaikaan asti. vaiheet, jotka toht. Viimeaikaiset purojen perkaukset ja kaivut, jokien ruoppaukset ja järvien laskut ovat voimalla tuhonneet alkuperäistä luontoa vesien varsilla. Niiden luonto on kuitenkin moreenija hiekkamaiden luonnosta eroava, joten näytteitä niistä olisi saatava rauhoitetuiksi. kin olisi muusta kuin hakkuiden vähäisestä säännöstelystä ja laiduntamisen rajoittamisesta aluskasvillisuuden ja eläimistön suojelua silmällä pitäen. Donner ovat selvittäneet. op. T. Kysymys tusValok. Kujala. Sellaisia ei tiettävästi sisälly valtion luonnonsuojelualueisiin juuri lainkaan. Paljon vaikeammalta näyttää savialueiden vesistöjen ja niiden rantojen kohtalo. on varsinkin LänsiKymenlaaksossa tasaista, suureksi osaksi savipohjaista. Muistettakoon esim. Niin korkeista taloudellisista arvoista ei liene kysymys, ettei tutkimukselle välttämättömiä suopalojakin voitaisi vastaiseksi säästää. Rantojen ja rantatörmien alkuperäisestä, epäilemättä rikkaasta kasvistosta ja eläimistöstä on enää työlästä jos lainkaan mahdollista saada tietoja. Kymenlaakson vahvasti teollistunut elinkeinotoiminta on jo iskenyt kaivinkuokkansa lujasti suurimpiinkin soihin
Jonkin verran parempi on tilanne vielä pikkujokien osalla, ja vielä on jokunen saviran. Maisemallisesti komea, syvälle syöpynyt Humaljoen erosiolaakso Sippolan kirkonkylässä peittyy vartevien puiden ja rehevän lehtokasvillisuuden taa. Murhetta täynnä vyöryttelee itse Kymikin vesiään. ynnä muut vedet ovat likaantuneet tavallista pahemmin. Einari Valleala. perimassasta ja muista tehtaiden jäteaineista sameaksi. Oikealla edessä joen rannalla kasvava lehmus. Jo aikoja sitten sen jylisevät ja kuohuvat kosket on ahdettu turpiinikammioihin, ja sen vesi on muuttunut pa102 V alok. Rikas alkuperäinen elämä on siitä suurimmaksi osaksi tuhoutunut
Uskomme ja toivomme, että linnut täysin hyväksyvät tämän toimenpiteen. Lopuksi vielä muutama sana merenrannikon ja saariston luonnonsuojelutehtävistä. Varmaankin pahimpana pulmana koko rannikon ja saariston luonnonsuojelussa on huviretkeily ja huvila-asutuksen leviäminen. Viljo Kujala. Jotain iloisempaakin on tässä sattunut. Kymenlaaksossa on melko laaja ja luontonsa puolesta hyvin säilynyt rannikko ja saaristo. Mustikan sijasta siinä kasvaa puolukkaa ja pyöreälehtitalvikkia (Pyrola rotundifolia,) tuoreella, rehevällä savimaalla. Paine Kotkan, Sunilan, Karhulan, Summan ja Haminan suunnalla on jo suuri ja liian vähän on tehty järjestyksen ja järkevän suuntauksen aikaansaamiseksi. Niitä ovat varsinkin rikaskasvistoisimmat rantaniityt ja lehdot, kasviharvinaisuuksia kätkevät kalliorinteet ja jotkut levätarhatkin. On maakunnan asia ottaa niiden luonnonsuojelu ohjelmaan ja toteuttaa se kohtuuden mukaan. 103. Valok. Rannikolla herättävät huomiota varsinkin laajat, kasvija linturikkaat merenlahdet. alueesta muodostettaisiin luonnonsuojelualue vesilintuja varten. Ehdotusten teko siinä on minun kuitenkin jätettävä paremmille linnuston tuntijoille. Niitä ei ainakaan haluttane kuivattaa, mutta ilmeisesti niiden linnuston suojeluun oljsi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Ilmeisesti huomio olisi ensiksi kohdistettava siihen, että luonnon arimmat kohdat saataisiin eristetyiksi ja suojelluiksi. Karhulan luonnonystävät ovat sen takia ryhtyneet puuhaan, että ko. tainen järvikin säästynyt. Kymin Karhulassa on entisiin tiilitehtaan savikuoppiin kehittynyt rehevää kasvillisuutta ja pesiytynyt merkillisen rikas vesilinnusto. Nämä ovat taloudellisesti vähäarvoisia ja vähäalaisia maa-alueita, lisäksi ulkoiluun ja huviretkeilyyn huonoimpia. Retkeilevä ja urheileva yleisö olisi pyrittävä ohjaamaan sellaisille alueille, jotka parhaiten kestävät kulutusta hiekkarannoille ja paljaille rantakallioille, Talvikkityypin metsäkasvillisuutta ElimäeUä
Sillä on taipumus vallata niitä tonttimaiksi, kaatopaikoiksi, perunamaiksi yms. Kaikkia nykyaikaisen luonnonsuojelun tärkeimpiäkään aloja ei siinä ole otettu puheeksi. Rantalehtojen pahin tuhooja on huvila-asutus. Riittäköön edellä sanottu johdannoksi. Niillä uintija muut virkistysja huvittelumahdollisuudet ovat parhaat. Se on jo nyt tärkeä sosiaalinen kysymys Kymenlaaksossa. Kuiva merenrantaniitty Ristsaaressa kasvaa sakeana pelto-ohdaketta (Oirsium arvense var.horridum). 104 Valok. Einari Valleala . 1) Tarkoitukseni on seuraavassa esittää sanotulle konkreettiseksi katteeksi j ouk.ko esimerkkejä rauhoitettaviksi hyvin sopivista 1) Elimäkeläisi ll e haluan kuitenkin asian kiireellisyyden takia muistuttaa, että heidän komeat koivukujanteensa ovat rappeutumassa ne olisi uudistettava!. joista siellä ei ole puutettakaan. yhä suurempaa huomiota saanut maisemanhoitokysymys on jätetty kokonaan sivuun. Yhteistoiminnassa maanomistajain ja rannikon kaupunkien sekä teollisuusalueiden kunnan.hallitusten kanssa pitäisi rannikon ja saariston luonnonsuojelu saada järjestetyksi parhaalla tavalla. M.m. barbaarisiin tarkoituksiin
Rauhoitettaviksi sopivia alueita Iitti Hiidenvuori Pyhäjärven Hiidensaaressa. Melko tasaisesta sorakankaasta äkkijyrkkänä korkeuteen kohoava vuori, jonka laelta aukeavat mahtavat näköalat kaikkiin ilmansuuntiin yli laajojen järvenselkien ja metsien. Vuorenrinnelouhikko Sompalanjärven SE-rannalla Oravalassa. Se on tietysti lähiaikojen tehtävä, eikä ole epäilyä siitä etteikö muut Kymenlaakson kuntien alueet tule osoittautumaan yhtä rikkaiksi luontonsa puolesta kuin tässä käsittelemämme, ehkä rikkaammiksikin. Vuoren juurella tyypillinen niinipuulehto k.asviharvinaisuuksineen. Kuin luotu sekä kotiettä ulkomaisten retkeilijäin ja matkailijan käyntipaikaksi. Valok. Valitettavasti tietoni niistä koskee pääasiassa vain Sippolan, Kymin ja Vehkalahden kuntien alueita; hieman olen myöskin tutustunut luontoon Valkealassa ja Pyhtäällä, mutta muilta maakuntamme osilta on perustava aineisto vielä kokoamatta. Linnavuori Toikkalan kylässä. Metsän käyttö voidaan sallia kuten edellisessä. Olisi rauhoitettava kasvirikkautensa takia, varsinkin kun se on kulutuksen uhkaamalla paikalla, syystä että SomJJalanjärvestä on muodostunut yleinen uintija huvipaikka. Vuoren juurella oleva soravalli kasveineen ja eläimineen J'auhoitettava ja aidattava. alueista Ja yksityisistä luonnon muistomerkeistä. Epäilyttä yksi Etelä-Suomen mahtavimmista näköalapaikoista. &Huolevin kirkko>> Sippolan Ruotilassa; luolan suu vasemmalla olevan ison kiven juurella. 105. Käynti rauhoitusalueella olisi 1-allittava vain jo olevaa tietä pitkin. Metsän käyttö voidaan sallia poikkeuksena lehmukset, jotka olisi kokonaan rauhoitettava. Eräs parhaiten säilyneistä ja kasvirikkaimmista vuorenjuurilehdoista Kymenlaaksossa. Paras kohta niinipuulehdosta sekä alla olevan puron varresta olisi rauhoitettava kasveineen ja eläimineen ja aidattava. Viljo Kujala 2. Valkeala Tuhkulinvuori Selänpään aseman seudussa
Alue ehkä 1/2 ha laajuinen. 311310, 40/96-97). Yksi parhaista tämänlaatuisista rauhoituskohteista. Omistaja Kymin Oy. 311308, 50/85). 106. Tämä kasvillisuus olisi rauhoitettava siten, että kulku vain polkuja pitkin sallittaisiin ja metsän käyttöä säännösteltäisiin. Sippola Vuoreniuurilehto Silmulla (Top.l. Maan omistaja Kymin Osakeyhtiö. Mielakkamäki Kouvolassa (Top.l. Lähteiden lisäksi olisi muutamia aareja ympäröivästä korvesta rauhoitettava niin, että sitä ei saisi ojittaa. 311307, 43/88). Vesivetelä lähdevesipurkautuma, jossa tervalepän seurassa kasvaa vaatelias rikas kasvillisuus, mm. Junkkarinjärvestä kohoava jyrkkärinteinen vuori, jonka laelta on kaunis näköala varsinkin Muhjärvelle päin. Teerimäen kallio Inkeroisissa (Top.l. 302409, 32/86). Suurlähteet Valkealan kaakkoiskulmassa Tirvanjärveen etelästä laskevan puron latvalla (Top.l. Paikalla on ainakin 2 isoa lähdettä, melkein kasvittomia, vesi ~istallinkirkasta, täysin läpinäkyvää, jonka vuoksi näkymä melkein kammottava. Tervaleppälähdekorpi K aipi:aisissa Salpausselän N-rinteen juurella (Top.l. Alue olisi rauhoitettava siten, että kasvien keruu, teiden teko, kiven, maan ja sammalten ottaminen tarkemmin määriteltäviltä paikoilta olisi oleva kielletty. jonka aluskasvillisuudessa joukko kasviharvinaisuuksia. tuoksumarattia (Asperula odorata). Ylhäältä vuorelta näköala Kymijoelle. Paikalla voisi vieläkin olla paikallinen merkitys, jos vuorenjuurikasvillisuus lehmuksineen rauhoitettaisiin ja karjan pääsy siihen estettäisiin. Sekä puusto että aluskasvillisuus ja eläimistö olisi rauhoitettava. 302412, 39/99). Järvenpuoleinen jyrkkä rinne on kasvirikasta (lehmus, kuusama, keltamo, haiseva kurjenpolvi ym.). Kun tämän vesivetelän korven pinta on melkein Kuusanlammen vedenpinnan tasossa, sitä ei voida kuivattaa. Erikoislaatuinen tervaleppämetsä. Paikka sijaitsee verrattain lähellä asutusaluetta, mutta vielä siksi kaukana siitä, että rauhoitusalueen muodostaminen puolustaa paikkaansa. Mäyrämäki Viialassa (Top.l. On aikanaan ollut hyvä esimerkki vuorenjuurilehdoista, ja käsittää vieläkin joukon harvinaisia lajeja, joukossa lehmusta. ja ansaitsisi tulla rauhoitetuksi, vaikka sitä onkin jo pahoin kulutettu. 311308, 52-53/82-83). Vuorenrinneja puronvarsilehto Vanhalan luona Kk:ssä (Top.l. Se olisi niin rau· hoitettava, että sitä ei saisi ojittaa, ja mikäli suinkin mahdollii:;ta myöskin tervaleppä olisi säästettävä. Paljaita kalliopälviä, joilla kasvaa muutamia harvinaisia ja suojelua vaativia kasvilajeja. Kouvola 1'ervaleppä-lehtokorpi Kouvolassa Kuusanlammen eteläpuolella Savon radan ja Kuusankosken radan välissä (Top.l. 313102, 55/06). Kulku alueella sallittava vain porraspolkua pitkin. 313102, 56/02). Samantapainen kuin edellinen, erikoisuutena vaahtera, kotkansiipi, metsäpähkämä ym. Anjala Junkkarinvuori (Top.l. Näköalaa voitaisiin parantaa vähän puiden latvojen yläpuolelle kohoavalla näkötornilla. Tällä vuorella olisi merkitystä varsinkin matkailuja retkeilypaikkana. 302412, 34-35/92). hietaneilikkaa ym. Rapakivivuoren jyrkän Eja NErinteen juurella sekä alempana olevan puron varrella lehtoalue, jonka kasvillisuus on säilynyt harvinaisen koskemattomana ja rikkaana. Ollut aikanaan tyypillinen vuorenjuurilehto, mutta se laiduntamisella ja niinipuiden hakkuulla pilattu
302412, 38-39/98 ja 311310, 97-98/40). Mataroja olisi sopivalta osalta niin rauhoitettava, että sitä ei saisi kaivaa ja kasvien keruu olisi kokonaan kiellettävä. Kuvassa näkyy lisäksi suokelton (Grepis paludosa) kookkaita yksilötä. 313105, 54/11-12). Einari V alleala. Valok. luona (Top.l. Olisi rauhoitettava karjan käynniltä ja pensassekä ruohokasvillisuus kokonaan rauhoitettava samoinkuin eläimistö. 107. Kaipiaisten tervaleppälehto on tuoksumaratin (Asperula odorata) ainoa kasvupaikka laajoilla aloilla. Carex riparia-lähdekorpi Pajarin as. Humaljoen varsi Sippolan Kk:ssä (Top.l. Salpausselän pohjavesipurkautumassa oleva vesivetelä korpi, joukko harvinaisia lajeja. Mataroja virtaa savikkoalueella ja sen rantaan purkautuu lähdevesiä, mistä aiheutuu harvinaisen rikas kasvisto (m.m. Jokea ei saisi kaivaa ja metsän käyttö järjestettävä luonnonsuojelunäkökohtia silmällä pitäen. Rauhoitettava samaan tapaan kuin Kaipiaisten tervaleppäkorpi, jota se vastaa, mutta lajikoostumus toinen. Matarojan varret Sippolan Kk:ssä (Top.l. 302412, 38/94-95). linnunsilmä, maapähkämä, korpinurmikka ym.). Jo maisemallisesti tämä osaksi savimaahan syvään syöpynyt erosiolaakso on erikoinen nähtävyys. Siinä on kasvanut sangen rikas kasvillisuus, joka kuitenkin on osittain laiduntamisen takia tuhoutunut, mutta käsittää vielä suuren joukon seudun harsinaisuuksia
kahtaissaran (Carex disticha), särmäputken (Selinum carvifolia) ym. Kasvisto järvessä ja rantanevalla on rikas, samoin eläimistö. Rauhoitettavaksi soveltuva suon osa sijaitsee Saapaslahden poikki kulkevan porrastien kahden puolin, n. 200 m sen Nja 100 m sen S-puolella. Ko. Y alok. 313101, 47/01). 304203, 39/09). Alkujaankin matalaa Haapalanjärveä on laskettu, jonka johdosta sen melko erillisen lahden muodostava Säärystenjärvi umpeenkasvanut ylipääsemättömäksi, leveälti turarantaiseksi. punakämmekkää ym. 302412, 35/95). suoalue on puutonta nevaa, kasvaa mm. Ojitus olisi kiellettävä ja kasvillisuus täysin rauhoitettava. SäJirystenjärvi Haapalankylässä (Top.l. Pekinoian varsi Kk:n Pekinkulmalla (Top.l. Myös eläimistö olisi Humaljoen laaksossa rauhoitettava. Olisi rauhoitettava samaan tapaan kuin Matar0jan varret. huomattavia suokasveja. Einari Valleala. (Jatkuu seuraaYan n10sikerran ensimmäisessä numerossa) 108. harvinaisuuksien esiintymispaikka. Karhunsuon Saapaslahti Saverolla (Top.l. Lehtokurpan nokan jälkiä joen pehmeässä rantamudassa. Samantapainen rikaskasvistoinen puronvarsi kuin Mataroja mm. Alue sopisi hyvin luonnonsuojelualueeksi, varsinkin kun sen rauhoittamisesta ei aiheutuisi taloudellisia menetyksiä
Selänteitä seuraillen ja järviä sivuutellen tullaan Tunnilan kylään, jonka opas sanoo olleen vielä vuosisadan vaihteessa kuuluisa tietäjistään. Länsipuolella tietä jyrkkenee kangas komeiksi Kirkkoharjuiksi. Hänen mielessään saattaa kyteä toivo löytää jostain sellaisia seutuja, mitkä olisivat säilyttäneet koskemattomuuden ja tuoreuden tuntuaan, ja joitten vaiheilla vielä leijailisi ikäänkuin koristekiehkurana noita tunnelmallisia kansantarinoita ja uskomuksia, mitä niin usein tapaa erikoisempien luonnon muodostumien vaiheilla. Siellä kasvavat Suomen vartevimmat hongat, joista metsäherrat ottavat parhaitten rotupuitten siemeniä. Eräitten harjumaisemien kohtalo E. Tumman~ vihreitä rantojaan kuvastelevasta keskiVekaraisesta kohoaa loivasti Kirkkokangas ikisalon salaperäisine hämärikköineen. Sellaisen kuuluisuuden kuin Punkaharjun hän kenties tunteekin ja ehkä haikeana muistelee sen kansainvälistymistä, asi"altoitumista ja kaupallistumista. Näistä nytkin muistellaan kautta monien pitäjien etevänä parantajana mainittua tietäjä Korhosta. Karttoja tutkiessa voi yhtenä tällaisena löytönä osua silmiin se tienoo, joka sijaitsee Varkaudesta Imatralle vievän tien vaiheilla Sulkavan kunnan itäisessä reunassa. Paremmissa kartoissa näkyy täällä kokonainen ryhmä luoteesta kaakkoon mutkitellen kulkevia juovia, monet niistä vesien ympäröiminä. Hehän tietävät paikkojen nimet ja osaavat ehkä kertoilla niistä muutakin, mitä ei kartoissa näy. Hänen pihallaan kuului useinkin seisoneen avunetsijöitten hevosia >>kuin helluntain epistolassa>>. Joittenkin kilometrien katkettua joudu· taan V ekaraisten järvien väliselle kannakselle, minkä poikki pienenä putouksena juokseva joki tuonnottain pani varrellaan olleen vesimyllyn rattoisasti hyrisemään. Sipinen Kun luonnon kauneutta ikävöivä lomalle lähtijä ryhtyy suunnittelemaan kesäisiä retkiään, voivat hänen ajatuksensa suuntautua harjumaisemiin, sillä nehän yleensä ovat Suomen luonnon herttaisimpia näkymiä. H. J os retkeilijämme on päättänyt esim. Kohta kannaksen takaa aukeaa aitoa korpitunnelmaa huokuva maisema. Ne ovat Vekaraisten järvien ja Lahnusjärven välisen, vajaan kilometrin levyisen kannaksen korkeimpia kohtia. Kolilta palatessaan ajaa tätä tietä, voi hänelle olla hyödyksi korjata vaikkapa Kolkonpään muinaisten taistelutantereitten tienoilta oppaakseen jokin peukalokyytiin pyrkivä paikkakuntalainen. Niitä katsellessa opas >>valistaa>> muukalaista selittämällä, että tällaisia jyrkkärintei· siä aivan kapeita harjanteita sanotaan paikkakunnalla harjuiksi, leveämpiä ja loivempi:.. 109. Tuollaisia lajinsa valioedustajia sanotaan täällä leimatun keltaisin värirenkain io neljätuhatta kappaletta ja lisää kai leimataan
Ja aamulla kuului huuto: Lokinniemeen! Lokinniemeen! Ei tiedetä, miten monta kertaa näin tapahtui, mutta totella täytyi tuota käskyä, ja kirkko rakennettiin Lokinniemeen, missä se vieläkin on. Tämä lampipaljous on mahtunut tuolle parin kolmen neliökilometrin kokoiselle kannakselle. Kieraistuaan vielä vuolaan pyörteen Nälänkosken kalliokielekettä kaartaessaan ne vähitellen hiljentyen kulkevat Lokinniemen ja sen vieressä olevan kirkon ohi, väsyäkseen etempänä siintävään Alanteen selkään. Siihen rakennetun sahan hampaat järsivät puuta ja kasvattivat aikojen kuluessa valtavia sahajauhokumpuja, joita vieläkin nähdään maantien ja kosken välissä. Kuuluisuuttaan tämä kunnas ei kuitenkaan ole saavuttanut sillä aikoinaan virtailleen iloliemen vuoksi, vaan siitä syystä, että se. Ja näitten kahden, eteläpäissään toisiaan tavoittelevan selänteen välitse valuttuaan vedet innostuvat taas vaahtopäiseen leikkiin kivisessä uomassaan vaimeasti pauhaavassa Tiittalan koskessa. Mutta yrityksestä oli pakko luopua, kun >>Se>> yöllä purki ja poltti kaiken, mikä päivällä oli saatu rakennetuksi. Kuhakoski tuo vetensä monipeninkulmaisten uittoväylien perukoilta ja se on murtanut 110 tiensä kahtaanne haarautuvien selänteitten yhtymäkohtaan. rinteisiä taas selänteiksi. Näille Kirkkoharjuille kiipeäminen maksaa vaivan. Kuhakosken viereisiltä mäen töyräiltä katseltaessa huomataan oltavan harjanteitten ja selänteitten valtakunnassa. Etäisemmistä järvistä se kuljetettiin talvikelillä Huutokoskelle, Kuhajärvestä kirkonkylän Lautaniemeen ja sieltä lotjilla edelleen. Kukaan ei ole tohtinut ruveta selittämään, mikä olento tuo >>Se>> oli, mutta vanhat kertoivat, että tämä kannas ja harjut olivat muinaisten tietäjien ja heidän heimonsa pyhiä paikkoja jo aikoja ennen kuin kirkoista oltiin mitään kuultukaan. Kirkkoharjujen ohitse jatkuu tie etelään halki jylhän salon. Siinä ovat kosken kuohut, niitten alapäässä hahmottuvat myllyn rauniot ja jyrkkiä rantapenkereitään kuluttava suvanto melkein kuin pilven reunalta nähtynä. Vielä vuosisadan vaihteeseen asti koskikin oli huomattava tekijä paikkakunnan taloudessa. Ja vielä viime vuosisadan lopulla niistä nostettiin j ärvimalmia senaikaisiin rautaruukkeihin vietäväksi. Tämä järvi, samoinkuin eräät muutkin läheiset järvet, ovat olleet esi-isiemme raudansaantipaikkoja. Laskeuduttaessa Tiittalan mäeltä siihen alanteeseen, missä Sulkavan kirkko on, pitäisi oppaan muistaa näyttää aivan tien vieressä kohoavaa pientä Kapakkamäkeä. Tuota vesien viimeistä voimainkoetusta Tiittalan koskessa kelpaa katsella korkealta Kesämäeltä tai Tiittalan mäeltä, joitten rinteille tie on matkailijan johtanut, ja joihin tämä selännejakso näyttää päättyvän. Se on saanut nimensä siitä, että siellä oli aikoinaan valtion kapakka kirkon naapurina, niinkuin sellaiset useimmiten lienevät olleet. Erään korkean mäen vaiheilla tämä yhtäkkiä väljenee kylämaisemaksi, minkä taustalla kuultaa laajahko Kuhajärvi. Oppaan mielestä ei olekaan ihme, että vanhan tarinan mukaan aiottiin rakentaa kirkko tälle korkeimmalle harjulle. Järven ja siihen äkkijyrkkänä putoavan Kuhakosken mukaan on kyläkin saanut nimensä. Kuhajärven länsipuolella kohoaa komea Viätäälänmäen selänne taloineen ja peltoaukeamineen. Ja lähempänä, aivan jalkojen alla, tuikkii parisenkymmentä isompaa ja pienempää lampea mustine, kiiluvine silmineen. Sieltä näkyy honkien välitse välkettä viidestä, kuudesta järvestä, kukin niistä 3-5 km 2 :n laajuisia
Taustalla Tiittalanmäki. Lähiympäristöä tarkasteltaessa tuntuu siltä kuin oltaisiin valtavan aallon harjalla, jonka kupeilla läikkyy monia pienempiä aaltoja. Harjumaisemien komeutta mielellään katseleva tuskin malttaa olla tekemättä pientä mutkaa matkaan poikkeamalla kirkon luota länteen sen sijaan, että ajelisi itään Savonlinnan ja Imatran tielle päin. on se paikka, mistä prof. Sipinen. H. Suurimmille niistä on riittänyt nimiäkin, kuten Viittaharju, Harakkaharju, Koholanharju sekä ylinnä muita piirtyvä Parkkolanharju, jonka kyömyiselle kalliolaelle kylän nuoret 11 l. Äyräpää muutamia vuosikymmeniä takaperin kaivoi neljän vuosituhannen ikäistä kampakeramiikkaa, mikä löytö muodostui niin tärkeäksi arkeologiselle tutkimukselle, ja mikä yhdessä runoilijageologi Aaro Hellaakosken töitten kanssa tuli yhdeksi arvioimisperusteeksi Imatran iän määräämisessä. Kulkiessaan ylämäkeä kilometrin verran on hän samalla noussut 60-70 metrin korkeuteen virran pinnasta. E. Vaikka po. Kookas kirkkokin torneineen jää sieltä katsellessa syvälle laaksoon. Seikka, mikä lienee mielenkiintoinen juuri Imatralle matkustaville. Kuvan keskustassa tien varressa pieni Kapakkamäki taitekattoisine taloineen ja muinaisesineitten löytöpaikkoineen. puolinen, virran rannasta jyrkkänä Uitonrinteenä nouseva sitäkin mahtavampana. Niitten rannoilla vielä suurimmaksi osaksi tutkimattomat kampakeramiikan alueet. Tätä keramiikkaa on myöhemmin löydetty Tiittalan kosken läntiseltä rannalta ja laajoilta alueilta parin kilometrin päässä olevan Suurenjärven vaiheilta. Vasemmalla Uitonvirta tuo vesiään puitten taakse jäävistä Tiittalan ja Nälänkoskista. Nämä, sekä vähän kauempana sijaitsevat Ruuna,npään niemen ja Kukkapään löytökentät ovat ikimuinaisuutta harrastavalle näkemisen arvoiset. vesistön itäpuolinen selännejakso näyttikin loppuneen, jatkuu sen länsiValok. Ja katse kantaa kauas sinisalojen ja selkien yli
Pengermää seuraa toinev, niin että koko laaja Kirkonkylä näyttää olevan kuin hyllyille rakennettu. Juuri täällä, vähän matkaa Akkasen mäestä, oli muinoin aivan tien vieressä >>Immon kivi>>. Ne ovat näet muinaisia rantapenkereitä ja syntyivät silloin, kun senaikaiset, nykyisiä paljon avarammat selkävedet Iijärven suunnalta ja Kukkapään yli ties mistä asti vyöryttivät ärjyvät aaltonsa näitä rinteitä vasten. Maantierosvoille nämä kaikkien kammoamat Syvät Notkot .olivat mainioita pyyntiloukkuja, ja monia kauhukertomuksia täällä tehdyistä konnantöistä tiedettiinkin tarinoida. Mutta näitten alempien. Tarkemmin katsellessa huomaa, että tuo harju on luoteeseen päin suuntautuva jatko sille harjujaksolle, joka Imatran tienä lähtee kaakon puoleen. Vielä tämän kirjoittajan kouluvuosina muisti postin kuljettaja aina ottaa esille valtion hänelle hankkiman rullarevolverin Syviä N otkoj a lähestyessään. notkoista niitten rinteitä ylös. Nimeltäänkin hän tiennee näihin asti koskea mattomina säilyneet Korpharjun ja Tetrijärveä sivuavan Tetriharjun. Ne ovat tuon itäpuolisen selännejakson haaroja, jotka Kirkonkylään tultaessa olivat jääneet kauemmaksi tiestä. Nyt on Syvät Notkot tien kohdalta täytetty, mutta kivimylly pureskelee yhä ammottavammaksi kuoppaa, joka monien inie·lestä jo nyt on paljonkin kammottavampi kuin tuo syysöisten rosvojen pesä ennenmU1Il01n. Jos nyt lähdetään menemään kaakkoa kohti Imatralle päin, joudutaan muutaman sadan metrin päässä tienhaarasta korkealle. Matkan mielen kiintoisin osa alkaa ehkä kuitenkin siitä, missä oikealle osoittava tienviitta neuvoo: Imatralle. Tässä tien haarautumassa pitäisi malttaa katsahtaa ympärilleen. Tuskinpa opas unohtaa mainita, että men täessä kauemmas salolle luoteeseen päin, löytyy sieltä koko joukko samanlaisia harjuja kuin nämä, ja niitten jono ulottuu Kirkkoharjujen vaiheille, ehkäpä kauemmaksikin. Kun koilliseen päin jatkuva Savonlinnan tie menee niitten poikki, oli tässä ennenvanhaan hevosmiehillä niin vaikea paikka, ettei kuormia tahtonut saada millään pelillä nousemaan harjujen välisistä. >>kun Suomi, vettä valuen, nousi Itämeren helmasta>>. Voi olla niinkin, että 112' silloin vetää huomion ensimmäisenä puoleensä TVH:n säpälemylly, mahtava laitos, joka on ennättänyt pureskella ammottava.n kolon siihen kapeaan, jyrkkärinteiseen harjuun, mihin se on rakennettu. Tien leventäjät panivat sen pirstaksi jo aikoja sitten. Sen ohi vanhat kulkivat varsinkin hämärissä pelon sekaista kunnioitusta tuntien. Tämän harjun vieressä havaitaan samansuuntaisia, vain muutaman kymmenen metrin etäisyydellä toisistaan kulkevia sisarharjuj a. rannansuuntaisten tasanteitten ja pengermien sanotaan muodostuneen myöhemmin, silloin. Se, jolla on mielikuvitusta, voi koettaa muodostaa itselleen jonkinlaista kuvaa niitten luonnonvoimien temmellyksestä, jotka ovat kaiken tämän saaneet aikaan. Pienemmät harjanteet ovat nimettömiä. ennenmuinoin kokoontuivat polttamaan »helekatulija>> ja juhannuskokkojakin. Kun nyt jatketaan matkaa kirkon ohi itään, tavataan piankin korkeahkoja mäkiä, joitten poikki kulkiessaan tie tekee niihin syviä leikkauksia. Tätä lainehtimista jatkuu Uitonvirran ja Alannejärven rantaan asti. Eipä sitäkään näy enää. Nuo ylemmät, isommat ja pienemmät, eri suuntaiset harjut ja harjanteet kuuluvat tutkiioitten käsityksen mukaan syntyneen noin kymmenentuhatta vuotta takaperin, kun mannerjäätikön reuna, halkeillen ja pirstoutuen, siirtyi pois näiltä tienoilta. Monia tuhansia vuosia nekin ovat nähneet
SUOMEN LUONTO LUONNONSUOJELUN AANENKANNATTAJA J u l k a i s i j a : Suomen Luonnonsuojeluyhdistys * 195 9 18 vuosikerta ( Vuosikerrat 1 14 ilmestyneet vuosikirjoina) * Toimitus : Niilo Söyrinki (vastaava) Reino Kalliola ja Erkki Kanerva HELSINKI 1959
. . . 1/20 Toimitus: K emijoen tutkimuksemme toteutumassa . . Mauno Tuorrwla . 3/78 Sipinen, E . . ... . ........ . . . . .... ... .. . . . 'l:/57 Luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit 1. . vastine Tuomolam arvostelulle Leo Lehtonen . .. . 3/87 3/88 3/89 3/89 3/90 3/91 3/93 4/123 4/123 4/124 4/124 4/125 Lounais-Hämeen Luonto V, sivut 21-77, arv. . ... .. . . . . .. . . Meltauksen riistantutkimusasema . . . . J älleen harju uhriksi t ienteon alttarille ... . . Kvo .... Toimintaa joutsenten suojelemiseksi ..... . . . . 195810. E. . . . . . .. . . . . 4/127 Järnefelt, Heikki: Vesiemme luonnontalous, arv. Luonnonsuojeluaiheinen kirjoituskilpailu opettajainvalmistuslaitoksissa 1959 .. ... . . .. ... . E. . . Ski Laitakari, Ilkka: Kiviopas, arv. . . . . Luonnonsuojelutoimintaa Hämeenlinnassa .. . . 2/61 Kahn, Fritz : Suuri luonto, arv. . . ... . . . . 2/57 N;o/sivu Someron harrastelijanäyttely luonnonsuojeluosastoineen ... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Uusi metsästyslakiehdotus luonnonsuojelun puntarissa ...... . . . 1959 . 1959 Suomen Luonnon toimitukselle . . 4/97 Linkola, Pentti: Jalohaukan kohtalo Suomessa ...... . ... . . . . .. . . 1/30. . 2/59 1. .. Kvo . .. Uusia luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä 18. . Luonnonsuojelun yhteistoimintaelin LounaisSuomessa .. E. . . 1/25 Unescon aloite kansainvälisen toiminnan aikaansaamisesta maisemanhoidon alalla 1/26 Varsinais-Suomen rauhoituskohteiden tärkeysja kiireellisyysjärjestys . . . . . . . . . 3/95 Kanerva, T euvo: Suomen hopealinja Finlands silverlinje Die finnische Silberlinie The Finnish Silver Line, arv. . . . . . . . . . . . . . . . . .. .... . . . .... . . . 1/27 Salon Seudun Aluesuunnitelmayh<listyksen r.y. . . . Kvo . . . . Kvo . SISALL YSL UETTELO KIRJOITUKSIA N:o/sivu Kalliola, Reino: Uutta luonnon uojelulakia kaivataan . ... . 3/65 LUONNONSUOJELUN TYÖMAALTA Suomen Pohjoisimman männyn surkea kohtalo . . ....... . . . . . . 12. . . H .: Eräitten harju maisemien kohtalo . .. vastine Tuomolan arvostelulle Valter Keltikangas . . . . . ... . . Ruuhijärvi, Rauno: Hukkuvaa Sompion 1/3 2/34 2/49 3/84 Lappia . . . Ski . . . Kvo . . . . . . . luonnonsuojelutoimintaa . . . . . . K emppinen, Kullervo: Lurnikuru, arv. . . . . . . . . . ................ . . . . Pohjois-Karjalan luonnonsuojelualueista KIRJALLISUUTTA Brander, T.: Ohjeita lintujen suojelemiseksi. E. . . . . . . . 1/22 Vesiensuojelun neuvottelukunta täydennetty 1/23 Pöntönpuhdistustalkoot Aulangolla 1/23 Riistanhoito luonnonsuojelu . . . . ....... . . . . . . . . Kvo . . 1/22 Jättiläispahka ansaitsee rauhoituksen . Oulun Luonnonystäväin Yhdistyksen Julkai2/63 1/30 2/62 1/30 ~/63 suja, Sarja A IV n:o 2, arv. . . . ............ E . . . . . . . . . 5. . . . . . . . . 9. . . . . . . . . . 3/67 Sammalisto, Lasse: Etelä-Lapin lintuja . . . . . . . 1/23 Kauniimpia teitä suurempi turvallisuus 1/24 Vain yksi monista! . .............. . . . . .. . . . . . 'l'. . . . P ääskysten suojelua . . . . . . . . . ........... . . . . Kaartotie . . N. . . .. 1/28 Jalohaukka-, kotkaja huuhkajatutkimus jatkuu . 4/109 Söyrinlci, Niilo: Vesiemme suojelu tehostuu 1/1 Uotila, Usko K .: Ihminen eläimistön ja kasviston köyhdyttäjänä Suomessa . . . . . . . . .. . . E . . . . . . . . .... ... . . 1/30 Kalliola, Reino: Finlandia, Suomen luonnon kuvakirja, arv. . . . . .. . . ........ . . 2/33 Kujala, Viljo: Kymenlaakson luonnonsuojelusuunnitelmia . . . . . . .... Lounais-Hämeen Luonto V, arv. » J alohaukan kohtalo Suomessa (jatk.) Nyholm, Erik S .: Lepakoiden päiväpiiloista Pärnänen, Väinö: K yläpetäjät . N. . . . . ... . Lounais-Hämeen Luonto IV, arv. . 3/94 2. . . . .. . .. . . . .
. J aakko J alas, arv. kielinen referaatti) 1/32, 2/64, 3/96, 4/128 Helsinki 1960, Raittiuskansan Kirjapaino Oy. i~ __ tänääm> . . Pieni lakisarja n:o 69 . . Kvo >>>> Lennämme Suomessa, arv. . . . 1/31 Uusien Jasenten hankinta 1/32, 2/64, 3/96, 4/128 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmerkki . Pohjolan luonnonkasvit II, arv. .. . Värikuultokuvasarja Suomen Linnuista . . 1/32, 2/64, 3/96, 4/128 NATURE OF FINLAND (engl. . Toim. ... .. . . Poutvaara, Matti : Lappeenranta, arv. .. . Luettelo valtion metsien luonnonsuojelualueista, luonnonmuistomerkeistä ja erikoismetsistä 1. . ... . . E. . . . . Niilo Söyrinki .. . . .. .. . . .. ... . .. . Kvo . . . 4. . .. ... . Kl,a . . . 1/31 Kuvaraina >>Suojelkaa tulevaisuuden luontoa . . . . . . . . . . Muuta toimitukselle tullutta kirjallisuutta: Luonnonsuojelua koskevat lait ja asetukset. Suuri kasvikirja I. .. . . . R. E . ... . 2/62 2/63 2/63 1/28 1/31 1/31 UUTISIA YM. 1959 . .