omen I Välimeren maidert l'uonnonsuojelukysymyksiä Siperianlillukan ainoa kasvupaikka Suomessa hävitetty Suomen vesistöjen puhdistaminen edellyttää perusteellisia uudistuksia Reino Kalliola 50-vuotias Luonnonsuojelun työmaalta Kirjallisuutta N:O 4 17 VUOSIKERTA 1958
I osassa 851 sivua, 32 värikuvaa sekä 274 tekstikuvaa ja kuvaryhmää. SUOMEN LUONTOsarja täydentyy Kaikkiaan kolmiosaiseksi muodostuva »Suuri kasvikirja» tulee valmistuttuaan antamaan kaikki mahdolliset tiedot kaikista maassamme esiintyvistä luonnonvaraisista tai vakinaistuneista putkilokasveista. Teoksessa on myös runsaasti levinneisyyskarttoja sekä tärkeitä yksityiskohtia selventäviä piirroksia. Kuvitus on runsas ja monipuolinen. SUURI KASYIKIRJA 11 Ilmestyy tlmln vuoden aikana. SUURI NISÄKÄSKIRJA Kangask. 3400:-, nahkaselk. 3400:-, nahkaselk. Kunkin lajin kohdalla on paneuduttu kysymyksiin, jotka juuri siinä tapauksessa ovat tärkeät ja mielenkiintoiset. I OTAVA »Suuri kasvikirja» keskittyy kasvilajien elämänkulun, kasvupaikkojen, historian, kasvualueen, alkuperän, hyötykäytön, kansanomaisten nimien ja nimitysten ynnä muiden sellaisten seikkojen selostamiseen. Jaakko Jalas suomalaisten tutkijain avustamana. 4000:-. Hinta kangask. 2700:-, nahkaselk. 4000:-. SUOMEN LUONTO-sarjan aikaisemmat osat: SUURI LINTUKIRJA Kangask. Toimittanut prof. 3400:-, nahkaselk. SUURI HYÖNTEISKIRJA Kangask. Ainoalaatuisia kokonaisesityksiä kukin omalta alaltaan.. 4000:-. Niin värikuin tekstivalokuvatkin on otettu aidossa kasvuympäristössä. 3300:-
Entä sitten Akropolis itse. Tosiaankin näyttämöksi, sillä kongressin lopettajaisistunto tapahtui juuri Delfoin oraakkelikaupungin entisessä, maisemallisesti ja alrustiikaltaan verrattomassa amfiteatterissa. SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU N:o 4 17 VUOSIKERTA 1958 Välimeren maiden luonnonsuojelukysymyksiä Kuudes kansainvälinen luonnonsuoj elukongressi Ateenassa Ja Delfoissa N iil,o Söyrinki Kuudes kansainvälinen luonnonsuojelukongressi pidettiin syyskuun 11-19 p:nä Ateenassa ja Delfoissa. Kreikan loistavan menneisyyden esittelyä ei tietenkään oltu unohdettu ohjelmaa suunniteltaessa. Heti ensimmäisen kokouspäivän iltapuolella tehtiin yhteinen tutusmiskäynti Akropoliille, jonka historian oppikirjoista mieleen jääneet piirteet erottuvat kaupungin maisemakuvasta jo lentokentältä ajettaessa. Monesti joudumme tänä mainostuksen aikakautena to97. Tuskinpa olisikaan koko maapallollamme löydetty kahta kulttuurihistoriallisten muistojensa puolesta mainehikkaampaa ja houkuttelevampaa paikkaa kuin nämä antiikin Kreikan henkiset keskukset kansainvälisen kokouksen näyttämöksi. Kolmisensataa henkilöä oli yli 40:n maan edustajina saapunut kongressiin. Tämä uusi tie etelämaistyylisine tasakattoisine taloineen ja kukkivine oleanteripensaineen on muuten ainutlaatuisen viehättävä; se todella virittää ensi kertaa Ateenaan ja Kreikkaan saapuvan muukalaisen vastustamattoman myönteiseen tunnelmaan koko maata kohtaan. Akropoliin ohella toinen, vielä sitäkin korkeampi Likavittos-kuklrula tuo metsäisine rinteineen ja luostareineen tervetullutta vastakohtien tenhoa miljoonakaupungin maisemakuvaan
että matkailijat etsivät pääasiassa vain arkeologisia kohteita; niinpä oppaat eivät tahtoneet toisinaan lainkaan käsittää, että eläinja kasvimaailmakin saattoivat kiinnostaa ulkomaalaisia, ja niin voitiin ajaa täyttä vauhtia pohjoismaalaisen mielestä mitä erikoisimpien nykymaisemien halki. Väkisinkin nousee mieleen ajatus: minkälainen tämä paikka on mahtanutkaan olla loistonsa päivinä. jäljelle jääneetkin osat luomaan lännen kiireestä ja muotojen sekasorrosta tulevan katselijan eteen unohtumattoman näkymän, joka on täynnä ikuista kauneutta ja ylevyyttä. Kun huomio näin on ensi sijaisesti kiinnittynyt menneisyyteen, on ymmärrettävää, että esim. 98 seikka, että kreikkalaiset niinkuin Välimeren maiden kansat yleensäkin tuntevat vain vähäisessä määrin harrastusta luontoa ja sen suojelua kohtaan. Vai onko ehkä hävitys ja rappio vielä korostanut sen viivojen puhtautta. Joka tapauksessa saamme olla kiitollisia, että edes näin paljon on säilynyt nykypolvellekin tästä antiikin taiteen ja rakennuskulttuurin puhdasviljelmästä. Akropolis ei tuottanut tämänkaltaista pettymystä. teamaan, ettei jokin paljon ylistetty kirjallisuuden tai taiteen tuote pystykään tyydyttämään odotuksiamme. pystyvät vielä Klassillisen muinaisuuden ja myöhäisemmän bysanttilaisen ajan muistomerkkejä tulee Kreikassa vastaan melkein joka askeleella, samoin niitä ihailevia ulkomaalaisia matkailijoita, varsinkin saksalaisia, joille Kreikka näyttää olevan todellinen toivekohde. monet polttavat tämän hetken luonnonsuojelukysymykset ovat jääneet hoitamatta. Ateenan Akropolis, keskellä Propylaiat, oikealla Kreikkalaiset itsekin ovat tottuneet siihen. Lisäsyynä on vielä ollut se Parthenon. Sii. Päin vastoin tuntui siltä, ettei kukaan ole osannut kuvata, kuinka voittamattoman suurenmoinen se todellisuudessa on. Tarvitaan erityisen tehokasta valistustyötä, ennenkuin luonnonsuojelu voi näissä maissa päästä samalle tasolle kuin Keskija Pohjois-Euroopassa ja saavuttaa ymmärtämystä koko kansan keskuudessa. Ateenan kongressin ohjelma olikin suunniteltu lähinnä käsittämään juuri niitä ajankohtaisia luonnonsuojeluprobleemoja, jotka ovat yhteisiä kaikille Välimeren maille niin hyYin sen pohjoiskuin eteläpuolellakin. Myös amerikkalaiset ovat vähitellen löytämässä Kreikan, vaikka tavallinen amerikkalainen turisti ei tietenkään jaksa syventyä sen historian aarreaittaan samalla perinpohjaisuudella kuin saksalaiset. Vaikka suuri osa Partenonin ja sen muiden rakennusten marmoripylväistä makaakin pirstaleina maassa barbaarien jalkojen sotkemina
Sananmukaisesti kädestä suuhun elettäessä eivät yleiset kultturelliset probleemit kiinnosta. Kr. Välimeren maiden harvinaisten kasvien ja eläinten suojelukysymys kuului myös ohjelmaan, mutta sille oli varattu aivan liian vähän aikaa sen laajuuteen ja biologiseen merkitykseen nähden. Luonnonsuojelun on näissä maissa sen takia sisällytettävä ohjelmaansa monia maa. Jälkimmäinen aihe oli vielä jaettu viiteen ala-alueeseen, joista kutakin käsiteltiin erikseen oman puheenjohtajansa johdolla. Tämä on toiselta puolen täysin ymmärrettävää, sillä eihän voida odottaa kansan käsittävän luonnonVuonna 447 e. hen oli otettu kaksi pääteemaa, joista toinen käsitteli luonnonsuojelukasvatusta, toinen maaperän ja vesien suojeluun liittyviä kysymyksiä. Keskustelun pohjana olivat eri maista man luonnon korjaamisessa ja sen ihmisen toimeentulolle välttämättömän tuotantovoiman elvyttämisessä, että muut tärkeät luonnonsuojeluprobleemit tahtovat jäädä aivan liian vähälle huomiolle. rakennettu Parthenon on klassillisen kauneuden symboli. hankitut asiantuntijoiden lausunnot sekä niiden nojalla laadittu yleisselostlis. Luonnonsuojelun painopiste on kuitenkin Välimeren seuduilla samoin kuin monissa muissakin maissa tällä hetkellä niin ensisijaisesti kulttuurin muuttaman ja tuhoasuojelun ja maisemanhoidon tieteellisiä tai eetillisiä päämääriä, jos sen on jatkuvasti taisteltava toimeentulostaan nälkärajan tuntumassa, niinkuin melkoisen osan väestöstä monissa Välimeren maissa, erityisesti Afrikassa
meillä tulevat pätevästi hoidetuiksi asianomaisen alan ammattimiesten toimesta. Delfoin oraakkelitemppelin rauniot sijaitsevat j_vrkän, kaljurinteisen Parnassos-vuoren juurella. talouteen, metsänhoitoon, kalastukseen ym. Erona varsinaiseen elinkeinoelämään on kuitenkin se, että luonnonsuojelu pyrkii samalla muidenkin kuin taloudellisesti mitattavien luonnon arvojen säilyttämiseen ja tasapainon luomiseen luonnon ja ihmisen toiminnan välille.. välittömästi luonnonvaroista riippuviin elinkeinoihin kuuluvia kysymyksiä, jotka esim. Äärimmäismielessä voidaan sanoa, että kaikkinainen näiden elinkeinojen tuoton edistämrnen ou luonnonsuojelua amerikkalaispe100 räisen >>conservatiorn> -sanan puitteissa, koska se on luonnonvarojen järkevää hyväksikäyttöä
Tutkimukset ovat oso·ttaneet, ettei viimeisten vuosituhansien aikana ole tapahtunut mitään oleellista ilmaston muuttumista, joka olisi aiheuttanut yleisen metsien häviämisen näissä maissa, vaikka vähäisempiä kausittaisia vaihteluita tietenkin on sattunut. Met s ien hävity s j a eros 10 Kiireellisimpiä tehtäviä niin luonnonsuojelun kuin yleisen talouselämänkin kannalta on Välimeren maissa ja muualla erityisesti lämpimässä ja kuumassa vyöhykkeessä sekä myös lauhkean vyöhykkeen vuoristoseuduissa 111,etsien häviämisen seurauksena tapahtuneen erosion torjuminen. Mitä etelämmäksi tullaan, sitä kaljummiksi käyvät Apenninien vuoriston rinteet. Peltojen raivaaminen vuorten rinteille kavensi osaltaan metsien pinta-alaa, samoin kulot tai tahallisesti esim. Libanonin kuuluisat seetrimetsät käytettiin jo vanhalla ajalla suurelta osaltaan foiuik ialaisten ym. Retkeilyllä Pindos-vuoriston yli sain tilaisuuden lähemmin seurata erosion tapahtumista Kreikan mannermaalla. veneisiin. Mutta toisin käy sodan aikoina. Kuinka tällainen turmiollinen kehitys sitten oikein on ollut mahdollista . Vielä huonompi lienee tilanne Etu-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa sieltä tulleiden raporttien mukaan. :2500 vuotta sitten yleinen ilmiö, sillä Platon kuvaa niitä erittäin sattuvasti >>Kritias>>teoksessaan. Kaatosateiden jälkeen ryöppyävät purot ovat syövyttäneet syviä rotkoja kalliopintoihin, joiden päältä vesivirrat ovat huuhtoneet mukanaan irtaimen maan, niin että kasvipeitteelle ei jää suuri minkäänlaista elämisen mahdollisuutta. 5 %. Antiikin Kreikassa metsien hävitys ja erosio näyttävät olleen n. 60 % koko maan pinta-alasta, kun niitä nykyään on vain n. Vielä nykyäänkin tahalliset tai luonnostaan syttyneet kulot tuhoavat varsinkin Pohjois-Afrikassa huolestuttavassa määrin vähäisiä säilyneitä metsäalueita. Rauhallisina aikoina korkeintaan jokin poikkeuksellisen voimakas hirmumyrsky voi tuottaa suurempaa tuhoa tällaisille pelloille. Vain joissakin suojaisissa paikoissa näkyy laajempia metsiköitä. laidunmaiden hankkimiseksi sytytetyt metsäpalot. Kun kokonaiset kylät tai 101. Jo Platon toteaa, kuinka ennen hedelmälliset pellot ovat muuttuneet karuiksi ja kivisiksi. Se ulottuu kauaksi meidän tuntemuksemme takaisiin aikoihin. Niinpä antiikin Krei ka sa on laskettu metsien peittäneen n. Kaskeaminenkaan ei liene ollut alkukantaisissa oloissa tuntematon sen paremmin kuin meilläkään. laivoihin ja muihin tarkoituksiin. Metsien hävityksellä ja erosiolla on tosiaan sangen pitkä historia takanaan näissä maissa. Kaikkialla Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Etu-Aasian maissa ja Pohjois-Mrikas a ihminen on vuosituhansien kuluessa tuhonnut metsät jotakuinkin täydellisesti. Puuta tarvittiin jo varhaisina aikoina polttopuuksi, rakennuk iin. Nykyinen tilanne on siis ihmisen ymrnärtämättömän toiminnan tulosta. Samanlainen luurankomaisema levittäytyy Kreikan Peloponnesoksen vuoristoissa. Kun maan pintaa suojaava kasvipeite rikotaan, huuhtelevat rankkasateet ennen pitkää mullan alas laaksoihin ja meriin. merenkulkijakansojen alusten rakentamiseen. Tämä taito onkin varhain opittu kaikissa Välimeren maissa; kokonaiset vuorenrinteet saattavat siellä olla alhaalta ylös saakka pengerrettyjä. Esim. Vain huolellinen rinteiden pengerrys ja lujilla kiviaidoilla reunustaminen voi varmistaa pellon kasvuvoiman säilymisen. Metsän raivaaminen pelloksi antaa vuoristossa kohta alun erosiolle. Lentomatka Italian yli Ateenaan antaa jo tyrmistyttävän havainnollisen kuvan tilanteesta näillä länsimaisen kulttuurin syntysijoilla
Näin ihminen on tälläkin tavoin itse edistänyt omaa tuhoaan. Monesti on myös aikaisemman peltomaan laihduttua yksinkertaisesti vain siirrytty uuteen paikkaan. hehtaaria) aikoinaan olleen viljeltyä, kun nykyään vain puolet tästä alasta on viljelyksessä ja sekin tuottaa heikkoja satoja. 20 % (n. 2 milj. Laaksossa on öljypuutarhoja. Delfoin amfiteatterista avautuu valtava näköala yli temppelin.raunioiden. Niinpä 102 Kreikassa arvioidaan vuoristojen pinta-alasta kaikkiaan n. Äskettäin hylättyjen peltojen metsittäminen käy helposti mustamännyn (Pinus nigra) avulla, jos taimistot saavat olla rauhassa.. maakunnatkin hävitetään ja asukkaat surmataan tai kuljetetaan orjuuteen, niinkuin niin monesti on tapahtunut, rappeutuvat myös hoidotta jääneet viljelykset nopeasti
Ainoastaan metsäkasvillisuus tai sen sijalle syntynyt taaja macchiapensasto voikin tehokkaasti estää erosion tapahtumista. Lehtipuiden vesat ja oksat ovat tietysti niiden parasta herkkua, mutta ne eivät halveksi havupuidenkaan taimia. Eivät edes piikkiset orapihlajat ja muut pensaat jää niiltä rauhaan. Vuohien ansiosta esim. 103. 35% maan vedenjakaja-alueista, on nykyään entisten metsien tilalle syntyneen ainavihreän pensaskasvillisuuden peitossa. Mutta metsittäminen ei ole läheskään niin yksinlainkaan harvinaista nähdä vuohi keikkumassa puiden oksillakin muutaman metrin korkeudella maasta. Vuohet eivät ole edes kaikille myrkyllisille kasveille niin arkoja Meteoran konglomeraattikallioiden huipuille rakennetut luostarit Pindosvuoriston juurella kuuluvat Kreikan bysanttisen kulttuurin nähtävyyksiin. Pahimpana esteenä sille on laiduntaminen. ainavihreä tammi Quercus coccifera, joka luonnostaan muodostaisi kauniita metsiä Kreikan vuoristojen rinteillä, nyt saattaa laajoilla alueilla kasvaa vain metrin tai parin korkuisena pensaana. kertainen asia kuin meidän oloissamme ja ilmastossamme on totuttu näkemään. On arvioitu, että n. Lampaat ja erityisesti vuohet, joita kaikissa Välimeren maissa on aivan liian runsaasti laidunten pinta-alaan nähden, ovat pahimpana esteenä metsän uudistumiselle. Ne kiipeävät aivan uskomattoman jyrkilläkin rinteillä ja kallion kupeilla ja parturoivat jokaisen taimen. Kreikassa ei ole kuin nautakarja
kuivuakseen sitten taas välittömästi kokonaan tai pieniksi liriseviksi puroiksi. Kalkki vuoristoissa taas vesi virrat syövyttävät pehmeään kallioon onkaloita, ja häviävät sen uumeniin. vaikka se ei vedäkään vertai palanut pois. virrat syöksyvät rankkasateiå.en jälkeen ja keväisin lumen huipuilla sulaessa kovalia voimalla laaksoiPuuviUapeltoa Thessalian ta angolla, joka on Krei kan hedelmällisintä vi ljelysseutua. Rankkasateet vesi,-irtoineen syventävät ja laajentarnt nopeasti karjan sorkkien syövyttämät kolot ja uurteet vaoih:,;i ja rotkoiksi, joita lopulta vain terävät harjanteet erottavat toisistaan. Paksujen maalajipatjojen peittämillä rinteillä erosio jatkuu, kunnes ne ovat kokonaisuudessaan kulkeutuneet alas. Pengerretyt rinnepellot Paljastuneita rinteitä pitkin vesiovat erosion turmelemat. 104. Satojen metrien levyiset kivikkoiset. Taustalla erosion paljashin, kun ei ole enää kasvipeitettä ja maakerroksia vettä imemässä ja pidättämässä. Pindos-vuoriston itäreunallakin on sellainen J anninan Imupungin luona. Jos irtainta maata on vain ohuelti, on pian vain paljas kallio näkyvissä. Näin erosio pääsee helposti alkamaan pelloksi muokkaamattomallakin maalla. Lähtama vuorenrinne. Jäin joet paisuvat ajoittain mahtaviksi tulvavirroiksi. Näin syntyvät karstimaiden maanalaiset joet ja luolasysteemit, joista monet ovat tulleet tunnetuiksi ma tkailunähtä vyy ksiksi. kun metsä on hakattu teiden kuivuminen, josta jo Platon mainitsee, kuuluu osana yleiseen luonnon vesitalouden häiriintymiseen. sotkevat niiden terävät sorkat ajan mittaan maan pinnan rikki. kuivuneet joenuomat ovat Kreikassakin sangen tavallisia; Saharan kuuluisat jyrkkäseinäiset laaksot, vadit, tunnetaan maantieteen oppikirjoistakin. Arachovan kylä Delfoin lähellä . Kun eläimiä vielä on aivan liian paljon. Karjan metsille aiheuttamat tuhot lisääntyvät huomattavasti sen johdosta, että laidunkausi jatkuu vuoristojen ylimpiä vyöhykkeitä lukuunottamatta läpi koko vuoden. Ja kerran liikkeelle lähdettyään se jatkuu yhä lisääntyvällä voimalla
laskettu metsittämi.·en vähimmäisohjelmaksi lähimpien 20 vuoden kuluessa vain suojatoimenpi teitä varten 500.000 hehtaaria. Kuinka suurista asioista tässä todella on kysymys, käy ilmi kansainvälisen F AOjärje. on varta va ten suunniteltujen teknillisten rakenteiden (altaiden. patojen ym.) avulla estettävä maan jatkuva valuminen alaspäin. Avuksi on otettava luontainen ruohoja pensaskasvillisuus. Erosion vaikeasti vahingoittamilla alueilla. erityisesti vedenjakajilla, joille suoJaavaa kasvipeitettä ei enää muuten saada syntymään. Jo 34 vuoden laiduntamistauon jälkeen tämä on kasvanut kyllin tiiviiksi estämään maan valumisen sellaisissa kasvustois a, joissa erosio ei vielä ole kehittynyt liian tuhoisaksi, ts. Vähään tyytyvä vuohi on niin välttämätön köyh älle ,·uori,:tojen talonpoikaisväestölle, että sen lukumäärän tuntuva vähentäminen Luonnonvaraista Abies cephalonica metsää Parnes-vuorella lähellä Ateenaa, noin 1200 m:n korkeudessa. Tämä tulee kuitenkin sangen kalliiksi ja Yaatii pitkälle kehitettyä kasvi'105. Tämä puu on endeeminen Balkanilla. Vastaava tavoite on yhteensä Välimeren maissa 12.500.000 hehtaaria. joissa erosio jo on päässyt alkuun. tään ii · jo varsin hyvin. Tähän on kuitenkin pakko mennä ainakin uhatuirn.milla alueilla, koska seuraukset muuten käyvät suorastaan katastrofaalisiksi. toja Jugoslavian jättiläismäisille tippukiviluolille .. Yksistään Kreikassa on Kylä la mmaslaumoineen Thes alian tasangon pohjoislaidalla. Siitä huolimatta nähdään Kreikassakin Yielä aivan tuoreita merkkejä metsien ~'mmärtämättömistä hakkuista. Hennot puuntaimet eivät tietenkään yksinään jaksa sitoa maata sellaisilla paikoilla. tön raportista. yli 50 % maan pintahorisontista on vielä jäljellä. liiallisesta laidw1tam.isesta ja Yarsinkin vuohien tihut9istä puhumattakaan. ja laiduntamisen kieltäminen erosion torjuntaan riittävän laajoi lla alueilla alentaisi kohtalokkaasti muutenkin toimeentulominimin raj alla häälyvää elintasoa. Metsien häviämisen Ja sitä seuraavan erosion turmiollisuus niin luonnon maisemille ja taloudelle kuin ihmisen toimeentulolle tiede.
Viime sodan aika laajoine hävityshakkuineen ja kuloineen huononsi vielä tilannetta. Kreikassa on sangen paljon, ei korjausta nykyiseen tilanteeseen tästäkään syystä voida nopeasti saada aikaan. Myös tuulella on siinä osuutensa, niinkuin esim. Näin voi siirtyminen traktorein ja muin konein suoritettavaan tehostettuun viljelyyn hävittää loputkin maatalouden. 106 Juokseva vesi ei ole yksinään syynä erosioon. Nykyaikainen muokkaus on paljastanut pellon pinnan tuulen toiminnalle, ja aroseutujen voimakkaat myrskyt ovat lyhyessä ajassa köyhdyttäneet laajoja alueita hedelmättömiksi kivipelloiksi, joista multa on kirjaimellisesti pois puhallettu. Varsinaisilla erosioalueilla kustannukset nousevat n. Yksistään Attikan Megariksen alueella paloi n. Kefalonian jalokuusi (.Abies cephalonica) levittäytyy taas vuoristoissa oma-aloitteisesti puoliksi hävitettyihin tammimetsiin, jotka rajoittuvat sen omiin kasvustoihin. ·go % on luonnostaan taimettunut. Puuton rinne vasemmalla sananjalan (Pteridium aquilinum) peitossa. Niinpä tästäkin alueesta n. Amerikan preerioilta tiedetään. 60.000 hehtaaria mäntymetsiä. Etualalla liuskakivesta tehty talon katto. Aleppomänty (Pinus halepensis), joka on Välimeren naiden rannikkoseutujen yleisimpiä luonnonvaraisia puulajeja, on kuitenkin osoittautunut erityisen sopivaksi juuri kuloalueiden metsittämiseen. 500-1000 dollariin hehtaaria kohti. sosiologien ja insinöörien yhteistyötä. Aikaisemmin, kun maata kynnettiin vain alkuperäisellä turkkilaisella puuauralla kääntämättä sitä viiluiksi ja hajoittamatta näitä hienoksi, jäi pellon pinnalle runsaasti turpeita, jotka estivät tuulta viemästä ruokamultaa mukanaan. Erityisesta Turkissa on nykyainaiseen koneelliseen maanviljelyyn siirtyminen synnyttänyt hyvin voimakkaan ja vahingollisen tuulierosion. Metsän hävityksen ja erosion jälkiä Metsovonissa Pindos vuoristossa. Kun tällaisia maita esim
mahdollisuudet. KasviJa eläinlajien häviäminen Metsien hävitys ja sitä seuraava erosio ovat tietysti supistaneet monen luonnonvaraisen kasvija eläinlajin elinpiiriä niin että ne ovat käyneet hyvin harvinaisiksi tai kokonaan tuhoutuneetkin. Hirvieläimet ja vuorivuohet on tietysti myös ammuttu viimeisiin rippeisiin. Jotkut ottivat vielä Ateenassa puheeksi, kuinka olin Helsingin lintusuojelukongressin avajaispuheessa maininnut pikkulintujen yleisestä suosiosta Suomessa, että ravintola, joka meillä ottaisi pikkulintupaistia ruokalistalleen jos sellainen olisi lain puitteissa mahdollista tekisi nopeasti vararikon, ja että pikkulintujen surmaammen rinnastetaan meillä muut tekijät ovat lisäksi tehokkaasti edistäneet näiden kauan asuttujen maiden eliömaailman köyhtymistä. Turkissa erosio onkin päässyt vielä paljon pahempaan mittaan kuin Kreikassa, koska se ei rajoitu ainoastaan paimentolaisten ja heidän laumojensa turmelemiin vuoristojen entisiin metsäalueisiin, vaan myös tasankomaille. Runsaasti oli ainoastaan pientä jalohaukkaa (Fako Naumanni), joka muistuttaa tuuli107. Kaikki pikkulinnut kuuluvat siellä myös erotuksetta riistaan, ja niin ovat monet varpuslinnutkin huvenneet kovin yleisen mielipiteen taholla miltei kirkon polttamiseen. Pohjoisista riistalinnuista metson kohtalo on samanlainen. Useat vähiin. Ennen niin yleistä keltaista korppikotkaa (Gyps fulvus), samoin partakorppikotkaa (Gypaetus barbarus) saattaa Kreikassa enää nähdä vain harvaan asutuissa vuoristoseuduissa. Sen lohdullisempi ei tilanne ole Pohjois-Afrikassa, jossa esim. Delfoin tienoilla niitä sentään vielä liiteli kymmenkunta samanaikaisesti korkealla sinisellä taivaalla. Innokas metsästys, Erosion syville uomille syoma rinne Othrys-vuoristossa Lamian pohjoispuolella. Esim. Vuohien kalvamat matalat Quercus cocci/era-pensaat estävät koko rinteen liukumista alas. Saharan alueella arvioidaan metsäja pensaskasvillisuuden rajan siirtyneen ihmisen ansiosta noin tuhat kilometriä eteläänpäin viimeisten vuosituhansien kuluessa. Pikkulintujen metsästys näyttääkin olevan arka kysymys näiden maiden luonnonsuojelumiehille. Petolinnut on tietysti myös hävitetty riistalintujen ohella. jota on harjoitettu ilman riittävää säännöstelyä, on hävittänyt monet eläinlajit kokonaan tai sukupuuton partaalle. Jäännöksiä • v.uosituhansien takaisista multamaista puukasvien siitepölyineen on löydetty kaukana nykyisistä metsien rippeistä. karhun sanotaan vielä elävän Kreikassa Pindos-vuoristossa, mutta se lienee kuitenkin hyvin vähän todennäköistä. Eikä Välimeren maissa tyydytä metsästämään vain suuria eläimiä. Esim
Nämä maat muodostavat kuin sillan toiselta puolen Euroopan, toiselta puolen Etu-Aasian ja Af. Uusien peltojen ja viinitarhojen raivaaminen verottaa myös jatkuvasti luonnonvaraisten kasvien ja eläinten asuma-aluetta. vesija suohyönteisistä ja -kasveista puhumattakaan. Erosio kuluttaa jatkuvasti rantatörrnää. Ateenan ympäristön merenrannikot ovat tästäkin kovin havainnollisena esimerkkinä. Laitumet muuttuvat siis tämänkin takia yhä arvottomammiksi. kialla voimakkaasti edistyvä vesien likaantuminen ovat käyneet kerrassaan turmiollisiksi suoja vesieliöstölle. Eläimille kelpaamattomat lajit ovat puolestaan vallanneet runsaasti lisätilaa. Yleinen vesitalouden tasapainon häiriintyminen, soiden kuivatus viljelykseen tai rnalariataudin torjumiseksi, laajojen riisiviljelysten perustaminen alaville suoja tulvamaille, vesistöjen säännöstely, voimalaitosten perustaminen ja kaikSatojen metrien levyinen kuiva joen uoma Pindos-vuori,ltossa. Vielä enemmän kuin metsien. Se liikkuu aina parvittain, ja kerrassaan erikoista oli nähdä noin sadan yksilön liitelevän yhtaikaa Janninan kaupungin luona järven yllä ilmeisestikin hyönteisiä pyydystäen. Vuoristossa esim. Väestön lisääntyessä ja erosion kaventaessa laidunmaiden pinta-alaa on jäljelle jääneiden laidunten käyttö yhä tehostunut, ja varsinkin kaikkialla kipuilevat vuohet ovat varmaan hävittäneet monta kasviharvinaisuutta. haukkaa. m,aantien rakentaminen mullistaa maisemaa vielä paljon enenunäu kuin tasan.komaalla. ovat soiden, vesien ja yleensä kosteiden paikkojen kasvit ja eläimet menettäneet luontaista elinti laan a. Kehittyvä liikenne taas vaatii uusia entistä leveämpiä teitä, lentokenttiä jne., ja kaik ki kauneimmat paikat valtaamaan pyrkivä matkailuliikenne luonnon säilyttämisestä piittaamattomine turisteineen tekee selvää jälkeä omalla tahollaan. koska tien on ylöspäin noustessaan kuljettava edes takaisin mutkitellen, niin että suhteettoman suuri osa maastosta joutuu sen valtaan ja varsinkin jyrkillä rinteillä loppukin pääpiirteissään turmeltuu paljon alaa vievien tukirakenteiden, kaikkialle singonneiden kivilohkareiden tai työn johdosta alkuun päässeen erosion takia. Eivät vain pelikaanit, flamingot, haikarat ja muut lintumaailman komeimmat edustajat ole joutuneet kärsimään, vaan myös monet matelijat ja sammakkoeläimet ovat vähentyneet sukupuuttoon kuolemisen partaalle. Suurkaupunkien, niinkuin Ateenan, nopea kasvaminen vaatii myös runsaasti maata, niinkuin lisääntyvä huvila-asutuskin kau108 punkien lähistöllä. Alkuperäisen eläinja kasvilajiston köyhtyminen ja tuhoutuminen on sitäkin valitettavampaa, koska se on Välimeren rnais a ollut erityisen rikas ja myös eliörnaantieteellisen tutkimuksen kannalta arvokas. Laiduntaminen on tietysti tuottanut paljon tuhoa kasvimaailmalle
Sen sukupuuttoon hävittämiseen ei silloin paljon tarvita. Lajiston rikkautta lisää vielä huomattava kotoperäisten eli endeemisten .r muotojen määrä. Monet lajit, jotka Pohjoisja Keski-Euroopassa tuhoutuivat jääkausien aikana, ovat siellä säilyneet tertiäärikauden relikteinä. Niiden syntyä on suosinut vuoristojen runsaus ja Kreikassa aivan erityisesti vielä meren lukemattomat saaret. joita ei tavata missään muualla. Varsinkin Espanjaan ja Kreiklaan on lisäksi Välimeren eteläja itäpuolisten maiden steppiym. Toisistaan eristetyissä vuoristoissa ja saarissa on säilynyt tai aikakausien kuluessa kehittynyt koko joukko lajeja ja alalajeja tai muunnoksia. Komea Scilla maritima -lilja on puhjennut kukkaan macchiapensastossa Janinan lähellä (Quercus coccifera, Phlomis fruticosa y m). J oskus tällainen laji saattaa kasvaa vain yhdellä ainoalla vuorenhuipulla. lajistolla ollut helppo pääsy_ Näiden kahden maan fauna ja floora erottautuvat sen takia sangen suuresti muusta Euroopasta. rikan välille. 109
Villikissoja siellä elää kaksi lajia, ja mm. Myöhemmin on vielä löydetty n. siilistä, oravasta, lumikosta ja mäyrästä kustakin kaksi alalajia ja vuorivuohesta neljä erilaista muotoa. Endeemisten muotojen sarja ulottuu yksistään Kreikassa läpi koko eläinja kasvikunnan. siellä on useista pikku jyrsijöistä endeeminen alalaji. Niinpä esim. Samanlainen tai vielä pahempi on tilanne muissakin Välimeren maissa. Nykyisen käytännön jatkuminen tietää nopeata sukupuuttoon häviämistä monille tieteellisesti korvaamattomille lajeille. Kreikassa on tosin jo v. 150 endeemistä muotoa. Nisäkäseläimistä esim. 110 jääneet vain arvottomiksi paperipäätöksiksi, ja sama hävitys on edelleen jatkunut näilläkin erityisen arvokkailla alueilla. Kreetan ja Rhodoksen saarilla; yhteensä Yksistään Kreetan saarelta niitä tunnetaan jo yli 200. Noin 300 lajia käsittävä Kreikassa rauhoitettaviksi esitettyjen kasvien luettelo sisältää mm. 1938 perustettu kaksi luonnonsuojelualuettakin, Olymposja Parnassus-vuorten, sillä laki on sitä varten tosiaan olemassa, mutta nämä reservaatit ovat käytännössä Kreikasta tavataan kuusi rusakon alalajia. Kun monet kymmenet lajit ovat aivan sukupuuttoon häviämisen partaalla eikä minkäänlaisia ~lakipykäliä eikä käytännöllisiä toimenpiteitä ole niitä turvaamassa sen enempää keräilijöiltä kuin laiduntamiselta tai muulta kasvupaikkojen turmelemiselta, on tilanne jotakuinkin toivoton. Rusakkojäniksestä tavataan oma alalaji mm. 12 Campanula(kello-) lajia, joista 10 endeemistä, 18 Centaurea(kaunokki-) lajia (11 endeemistä) sekä 13 Silene(kohokki-) ja 10 Verbascum(tulikukka-) lajia, laikki endeemisiä. Sisiliassa on endeeminen jalokuusi (Abies nebrodensis), joka on eurooppalaiselle jalokuuselle läheinen mutta ilmeisesti kuivempaan ilmastoon mukautunut muoto, kokonaan hävinnyt luonnonvaraisilta kasvupaikoiltaan, niin. 1927 julkaistun Turrill'in >>Plant life ofthe Balkan Peninsula>> -teoksen mukaan saadaan Kreikan endeemisten lajien luvuksi ilman Vähän Aasian rannikon saaria ja Kreikan Traakiaa 526 lajia. Sypressejä ja P1:1111s halepensis -mäntyä metsitettävällä alueella K aisarianissa Ateenan liepeillä. Jo v. Kaikkien näiden yksilömäärä on kuitenkin kovin nopeasti vähentynyt, mikäli ei jokin ole jo kokonaan metsästetty sukupuuttoon. Kreikan kasvilajistoon maan kokoon nähden rikkain Euroopassa: yksistään siemenkasveja tavataan siellä yli 4.000 lajia. Uhanalaisten kasvien ja eläinten suojelemiseksi lopulliselta tuholta tarvittaisiin nopeasti lujaa lainsäädäntöä, tehokasta yleisön valistusta, riittävästi laiduntamiselta ja muulta hävittävältä toiminnalta rauhoitettuja alueita ja metsästyksen tiukkaa valvontaa. Huomattava määrä näistä tunnetaan ainoastaan Kreikasta
Kreikan kilpikonna macchiapensastossa Thermopylaissa. J. A. Valovirta Kesäkuun alussa 1957 satuin tulemaan kotiloittenkeruuretkelläni Jyväskylän Kypärämäkeen, joka on noin 2 km päässä kaupungin keskustasta. Aivan niiden kasvupaikan viereen oli noussut kaksi omakoti~ taloa, joiden pihassa kasvupaikat nyt sijaitlU. Alaltaan pienestä Israelin konaan hävinneet, niistäkin osa endeemisiä. ' • ;,.'> ,., ... Siperianlillukan (Rubus humulifolius C. Mey) ainoa kasvupaikka Suomessa hävitetty E . Muistin silloin siellä kasvavat siperianlillukat ja päätin käyda sa;malla niitä katsomassa. 7' ' . Tämäkin laji on viime a ikoina paljon vähentynyt. että sitä tavataan enää vain muutamia istujotka ilmeisesti ovat viime vuosina sieltä kotettuja yksilöitä. , . valtiosta yksinään taas ilmoitetaan 19 vesija suokasvia sekä suuri jpukko muita lajeja, Valokurnt kirjoittajan
~iperianlillukoita ojanseini:imällä.. Toisaalta oli jo aikaisemmin aikaansaatu maastossa muutoksia, jotka uhkasivat lajin olemassaoloa. Yksityisessä keskustelussa huomautin asiasta silloiselle kaupunginjohtajalle ja eräälle kaupunginhallituksen jäsenelle. varsi pysty. Asemakaava-asiat olivat kuitenkin kaupungin kannalta tärkeämmät kuin pieni vaatimaton lillukkalaji, vaikka se olisi ollut miten harvinainen tahansa. Kukkii kesäkuussa. Lehdet leveän puikeat melkein mur1uaismaiset. Kukkia 13. että tämänkin talon piha tasoitetaan kohta. Mutta lähtekäämme seuraamaan siperianlillukan vaiheita .J yväskylässä. nämä jokseenkin isot. ...-alkeat. Laskin löytämäni yksilöt todeten niitä olevan enää vain noin 15. :-;ivat. Tarkastellessani kasveja tuli toisen talon omistaja seuraamaan puuhiani ja kun kerroin hänelle tästä kasvista ,;anoi hän: >>Tulittepa sopivaan aikaan, sillä parin tunnin kuluttua tulee 'katepillari' peittämään naapuritalon pihamaan>>. Vaikka tie in, että kyseessä oli rauhoitettu kasvi, otin niitä 5 yksilöä juurineen karikenäytteihin varaamiini plastikl)USseihin ajatellen siirtää ne Kasvatusopillisen korkeakoulun alueelle tai muualle sopiYaan paikkaan muistoksi tämän lajin enti:-;estä esiintymi:-;estä maassamme. Siperianlillukan lajikuvauksessa >>Suomen kasviossa>> (Hiitonen 1933) mainitaan mm. seuraavaa: ruoho. Sain samalla kuulla. piikkejä harvemmassa kuin tavallisella lillukalla. Kasvin korkeus 1030 cm. Hedelmä punainen, maultaan hapan. Siperianlillukan poimuisia lehtiä. Terät verhoja pitemmät . 3-halkoiset, harvoin 3-jakoiset liuskat pitkäsuippuiset, isohampaiset. 112 Jo muutamia vuosia aikaisemmin, kun tuli tiedoksi, ettäKypärämäessä sijaitseYan ampumaradan vuokraaikaa ei kaupungin puolelta enää jatkettaisi ja että alue jaettaisiin asuntotonteiksi, aavistin tapahtuvan jotain tälläistä
SUOMEN LUONTO LUONNONSUOJELUN AANENKANN ATTAJA J u 1 kai sija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys J • ... 1 9 5 8 17 vuosikerta (Vuosikerrat 114 ilmestyneet vuosikirjoina) Toimitus: Niilo Söyrinki (vastaava) Reino Kalliola ja Erkki Kanerva HELSINKI 195 8