Muiden äyriäisten tapaan se on pikkukalojen, mm . Vaaleat ja kauniisti viiruiset kuoret ovat sydänsimpukan, tummat sinisimpukan. Merilintuja ja isoja kaloja saalistaa edelleen merikotka (oikealla), jonka kohtalona on ollut saada elimistöönsä Itämeren ravintoketjuissa rikastuneita vaarallisia myrkkyjä.. Tämän numeron kansikuvassa esiintyvät suolaisen ja makean veden nilviäiset samassa elinympäristössä , Itämeren vähäsuolaisessa murtovedessä. kivinilkan ja tuulenkalan ruokaa, ja nämä puolestaan ovat riskilän (iso kuva) ravintoa. Tämän sivun kuvat havainnollistavat erästä Itämeren ravintoketjua. Se on keskellä olevan Keratella-rataseläimen ruokaa ja tämä edelleen oikealla näkyvän petomaisen Cyclops-hankajalkaisen ruokaa . Kaikki kolme lajia jäävät Itämeressä selvästi pienemmiksi kuin varsinaisessa elinympäristössään. Harmaanruskea kotilo on sisävesille ominainen limakotilo . Molemmat ovat valtamerilajeja. Alinna vasemmalla on yksisoluinen perustuottaja, piilevä
ISSN 0356-0678 Paino paikka: Forssan Kirjapaino Oy Forssa SUOMEN LUONTO 34/78 37 . 3015. Sitä on kuormitettu liikaa laskemalla sen veteen jätteitä, myrkkyjä ja öljyä, muuttamalla sen pohjaa, rantoja ja jokia, käyttämällä yhä tarkemmin hyväksi sen kalantuottoa. Mutta onko se sitä. Tilaushinta on 40 mk , Pohjoismaiden ulkopuolelle 46 mk. Osoitteenmuutokset pyydetään ilmoittamaan kirja//iscsci liiton to1m1stoon . 50 mk (tämä kaksoisnumero 10 mk) . " Ainutlaatuinen" ei todellakaan ole ylisana, kun puhutaan Itämerestä. Kun tietoja karttuu, ne on käytettävä uusien päätösten, sitoumusten, lakien ja tekojen pohjaksi. 90-642 881 Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00 , kesäkuukausina 8. Näin tapahtuu sitä nopeammin, mitä kypsempi yleinen mielipide on suojelulle ja mitä valppaammin se painostaa viranomaisia ja poliittisia päättäjiä tekoihin. Jo nyt, ennen sopimuksen ratifioimista, on käynnistetty joukko suojeluun tähtääviä tutkimusprojekteja. Meille suomalaisille Itämeri on ainoa meri, tärkein kala-apajamme ja elintärkeä yhdysside muuhun maailmaan. Tilaukset välittää myös Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki 10, puh . Sellaisena se on rohkaiseva esimerkki maapallon muiden alueiden suojelulle ja kansojen väliselle yhteistyölle. Täsmällisyydessään ja velvoittavuudessaan Itämeren suojelusopimus on yhtä ainutlaatuinen kuin sen kohde. Suomen Luonto N :o 3-4 1978 SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Lönnrotinkatu 17 B 6, 00120 Helsinki 12 , puh . Lehti voidaan tilata maksamalla tilaushinta postisiirtotilille no 608 21-1. lrtonumerot 7. ILMOITUSHINNA T 1/ l sivu 2 000 mk, 1/ 2 sivu 1500 mk, 1/4 sivu l 000 mk, takakansi 3 000 mk, aukeama 3 500 mk , värilisä 700 mk. Sanotaanhan samoin monesta muustakin maapallon alueesta, vaikka useimmat niistä toistuvat suunnilleen samanlaisina muuallakin. Juuri tässä on se vaihe, jossa tarvitaan vapaaehtoisen luonnonsuojeluliikkeen työpanosta: tiedon levittämistä Itämerestä, voimakkaan kansalaismielipiteen luomista ja yhteydenpitoa muiden Itämeren maiden luonnonsuojelujärjestöi~D 105. 3 7. Tämän vastuun on jokainen rannikkovaltio hiljattain tunnustanut allekirjoittamalla Itämeren suojelusopimuksen tietoisena ''Itämeren alueen merellisen ympäristön ja sen elollisten luonnonvarojen korvaamattomista taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuuriarvoista" sekä "sopimuspuolten velvollisuudesta suojella ja parantaa Itämeren alueen merellisen ympäristön arvoja kansojensa hyväksi" kuten sopimuksen johdannossa todetaan. Itämeri on luonnon toimiva kokonaisuus, ekosysteemi, jossa vesi ja eliöt liikkuvat valtiollisista rajoista piittaamatta. 30. Huoletta voi sanoa: Itämeri on maapallon ylivoimaisesti suurin murtovesi; sen saaristoilla ei ole toisintoja; Perämeren kaltaista uuden maan synnyttäjää ei ole missään muualla. 90-406 262 . vuosikerta Anna Itämeren elää! Itämerta sanotaan ainutlaatuiseksi. Kukin niistä on käyttänyt ja käyttää omalla tavallaan sen tarjoamia mahdollisuuksia. vsk . Osa niistä toteutetaan kansainvälisenä yhteistyönä, osa kansallisesti, mutta aina silloinkin kokonaisuuden osana. TOIMITUS Päätoimittaja (vastaava): Teuvo Suominen Toimitussihteeri : Marjukka Kulmanen Artikkelitoimittaja: Seppo Vuokko Taitto : Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Harri Dahlström (puheenjohtaja), Camilla von Bonsdorff, Mikko Laakso, Terttu Laurila, Hannu Raittinen ja Veijo Vänskä. Siksi vastuu Itämeren parantamisesta on sen käyttäjien yhteinen. Nyt Itämeri sairastaa. Omakseen sen tuntevat myös muut kuusi rannikkovaltiota, Neuvostoliitto, Ruotsi, Puola, Saksan demokraattinen tasavalta, Saksan liittotasavalta ja Tanska. Pelkkä sopimus ei vielä paranna Itämerta. Vuonna 1978 Suomen Luonto ilmestyy kahdeksana numerona. SUOMEN LUONNON TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. Hyvän tahdon lisäksi tarvitaan täsmällistä tietoa suojelun kohteesta ja uuden tiedon soveltamista konkreettisina tekoina
172 Paavo Tulkki: Rav inteet ja happea kuluttavat jätteet Itämeren rasi ttee na. . 168 Erkki Hiisfinen: Itäm eren ympäristömyrkyt ja radioaktiiviset aineet . vsk.. SUOMEN LUONTO 3-4 1978 ITÄ MERI Anna Itäm eren elää 1 • • • 105 A nto leiknla : Mare nostrum m eidä n meremme . 128 Kalle Purasjoki ja Anneli N iemi: Itäm eren plankton vapaasti keiju va e liöstö . 179 Arno Rautavaara: Jokamies merellä 182 ITÄMEREN SUOJELUSOPIMUKSET JA TUTKIMUS Aarno Voipio: Itäm eren tutkimus ja suojelu 184 Paavo Tulkki: Itämeren tutkimus on monipuolista ja kansainvälistä . . 106 ITÄM ERI JA LUONNONSUOJELU Leif Lindgren : Rann ikoittemme suojelu alueet Ja suojelt avat eliö t 162 Esko Joutsam o: Itäm eren alueen merikotkat 166 Eero Helle: Itämere n hylke iden lisää ntyminen Ja ympäri stöm yrk yt . 176 Mikael Hilden : Turistit, autolautat , ö lj y: Kalastajan arkipäivää . 136 Guy Hiillfors: Itäm eren rant avesie n eliöstö . . . . . . . 186 Kalevi Keynfis : Pohjanpitäjänlahden alue ran nikkovesiemme pienoism alli . . . 10 7 Pcntri Miilkki: Itäm eri m aailman suurin murtovesia ll as . . . . 109 ITÄMEREN K ÄYTTÖ Tim o Miettinen : Itäm eren va rhaiset käyttäjät 11., Birger Ohlson: Saaristo n elinkei not ja m eren kulku 11 6 Veikko Sjöblom ia Raimo Parmannc: Itämeren kalastus .. . . 139 Ake Niemi: Itäm eren ekologiasta Ja ekosysteemeistä . . 144 Marrri Soikkeli: Itämeren nisä käsja lintuk an tojen muu ro ksist a 149 Pekka T. . . . . . . . . . . . . lehtinen : Kuink a Itäm eren saa ret sa ivat eläi mensä 155 Jouko Siira: Kohoava maa verhoutuu kasve ihin . . . . . . . . . . . 158 ( .. . . . . . . . . Ilppo Kangas: Maai lman merien suo jelu Summaries of the Main Articles 192 195 197 SUO MEN LUONTO J4/78 J7 . . . . . . . . . . . . 189 Matti Uihdeoja : Itämeren suojelusopimuksen synty. . . . . 170 Kauko Hiikkilii ja Paavo Tulkki: Ö lj y Itämeren ongelm ana . . . . 120 Tapa ni Va ltonen: Itäm eressä elävät sisävesien kalat 126 ELÄVÄ ITÄMERI Kari Lagerspetz: Itämeren eliöstö n alkuperä ja fysio log iset sopeutuma t . . . . 13 1 Erkki lcppfikoski: Itämeren pohjaeliöstö . .
Meriä on maapallolla 36 1 miljoonaa neliökilometriä , mutta meidän meremme on vain tuhannesosa siitä , 385 000 km 2 . Silakkameri olkoonpa vainkin: Pariisissa on silakka, hareng baltique, kalaravintoloiden erikoisherkku. Ei ole turha tuo kartan kulunut vertauskuva: äiti meri, tytär käsivarsilla. Ei sitä tietenkään käy rinnastaminen Välimereen, jos ajatellaan koko länsimaisen kulttuurin historiaa . Yksi niistä on Helsingin Esplanadi. Tekisi mieli nimittää sitä itämerenharmaaksi, muistutukseksi siitä, että minkä meri ja maa täällä jäävät värikkyydessä jälkeen Välimeren t1eno1sta, sen ne ehkä sävyissä voittavat. Välillisesti itämerellisiä ovat kokonaiset maakunnat , varsinkin jokilaaksoalueet , ja samaan mereen virtaavat myös järvisuomalaisten vedet, Itämeren rannoille ja rannoilta kulkevat heidän tuotteidensa ja tuontinsa kauppareitit. Rannattomuus on meren olemus; isollakin sisäjärvellä se saattaa vain vilahtaa aukkona saarten lomasta. On Itämerellä toki silläkin rantansa ja saarensa , enemmältikin kuin monella muulla. Samaa haukea ja ahventa nousee niin Suomenlahdesta kuin Saimaasta, niin Pohjanlahdesta kuin Pielisestä. Tällaisten lukujen valossa se on todella allikko, lätäkkö , globaalisesti merkityksetön kulju . Eivät siellä todelliset merieläimetkään viihdy , tonnikalat ja makrillit , merisiilit ja maneerit. Pallolla on ympärysmittaa metrin verran , mutta nelisenttisen Itämeren siinä melkein peittää peukalonkynnellä . Itämerelle vie sisämaasta monta väylää. lempeästi , yhtä heliästi , yhtä totaalisesti. Noissa vaatimattomien nilviäisten nimissä on meille miltei sadunhohtoa. Kun vähänkin keskemmälle menee , siinä on horisontin rannattomuutta yhtä paljon kuin Atlantissa, sillä enempää kuin rannattomuuden joka suuntaan ei mikään meri pysty tarjoamaan. Tieto graniittipohjamme ikivanhuudesta vain korostaa nuoruuttamme . Lipuupa vaikka kesätuulen ajamana saarten lomitse, aavaa oikealla ja kallionvankkaa männynkäkkäröineen vasemmalla, pysähtyypä nostelemaan luotojen kupeilta ja kauempaakin turskaa ja kampelaa, silloin kyllä huomaa että täälsuoMEN LUONTO 34178 37 . vsk. Mutta kauempana vesi jo väreilee, toukokuun kynnyksellä jäistään vapautuneena , hienon siniharmaissa sävyissä. Toiset väittävät , ettei se ole meri ensinkään vaan murtovesiallas , melkein kuin lahdelma tai jokisuisto. Kartalla Itämeri näyttää reunustavan meidän maastamme vain pientä osaa, Suomennientä. Samoin sitä korostaa tieto siitä, että 107. Mahtuu silakkamereen verkkoa ja kalastajaa , luotoa ja hylkimiestä , saarta ja alusta finnjättejä myöten , vaikka vaaraa henkivät öljyrefanutit eivät sille tervetulleita olekaan. Anto Leikola Mare nostrum meidän meremme Se ei näycä isolta kamapallolla , josta yli puolet hohtaa valtamerensinisenä . Ne ovat meidän meremme ja maamme muinaisuutta, nuorta tosin , jos vertaa niitä Euroopan muinaisuuteen Acheuliin, Auringnaciin , Madeleineen ja muihin, kulttuurikausiin jotka päättyivät ennen kuin Itämeren vaiheet edes alkoivat sen vapauduttua jään painon alta . ITÄMERI, MARE BALTICUM, Östersjö, Ostsee, Baltitskoje more , monien kansojen ja monien kulttuurien meri . Sitä pitkin voi laskeutua ohi Havis Amandan, Meren rakastetun , Kauppatorille, jota olisi vaikea kuvitella muualle kuin meren , kauppatien , partaalle joskin Viaporin muurit edempänä muistuttavat, että Itämeri ei ole aina ollut rauhan meri ja että Pax Baltica on kerran toisensa jälkeen väkivaltaisesti keskeytynyt. Mutta meille se on ollut factotum , kaikentekijä; meiltä se kyllä ansaitsisi Välimeren tapaan nimen Mare Mediterraneum , maidenvälinen meri , tai Mare Noscrum, meidän meremme. Kuinka monta maata koko maailmassa meri kantaa yhtä ftfimcren ja ihmisen suhdetta valaisee Anto Leikola , Helsingin yliopiston elå'intieteen dosentti, joka tieteellisen ja kansamajuistieteellisen julkaisutoimintansa ohella on laajalti kfisitellyt tieteenhistorian ja kulttuurihistorian kysymyksifi. Täällä ne ovat kohdanneet, ottaneet mittaa toisistaan , edenneet , väistyneet ja sulautuneet, etelä ja pohjoinen , itä ja länsi , germaanit ja baltit, fennit ja slaavit. Tähtitorninmäen paljaat kalliorinteet avaruuden oikealla puolella kertovat jääkausista ja sulavesistä. KOLERA -A LTAAN VESI on sameaa ja roskaista; niin kai se on aina ollutkin. Jo rannikon kaupungeissa heitä on yli miljoonan verran. Mutta on se sentään meri. Kun nousee ylös Uspenskille, näky avartuu rannattomaksi. Yoldia, Ancylus , Litorina . Maapallon merien keskisyvyys on lähes neljä kilometriä , Itämeren va1va1set 65 metriä . lä jos missä meri on liitossa maan kanssa . Silakkamereksi sitä on runoilija nimittänyt. Mutta kuinka moni meistä asuukaan sen välittömässä vaikutuspiirissä
jestelmällään , jos tuo järjestelmä ei pysty suojaamaan tätä merta, vaan sallii likaviemäriensä syytää jätteitä sen ylikuormitettuihin vesiin. ........................... ........................... 1111111: t::::::. 6 000-1 500 e.Kr.) on nykyisen Itämeren edeltäjä . . 10 0008 200 e.Kr.) oli jäätikön salpaaYoldiameri (n . ................. ····· ........................... merivaihe. !111\i i!!! l Iil: .: :::::: ~ ... ..... ........................... Mitä aihetta on Neuvostoliitolla, Puolalla tai ItäSaksalla ylvästellä yhteiskuntajär................. ........................... Mitä ovat suomalainen sisu , järjestelytaito , talkoohenki, jos me annamme oman historiamme ja isänmaamme suunmman yhteisen nimittäjän , Itämeren , tuhoutua silmiemme edessä. ii!i!! )!i)[!!iii!!!ii!!i~~[ ··························· ........................... Me olemme yhä liikkeessä meren ja maan vuorovaikutus e1 ole täällä koskaan asettunut. ........................... niin kuin Zachris Topelius asian ilmaisi. -,,, ~ f Litorinameri (n . Jos eivät illl!llll!iii!i!llllllmii iiliiiiillillllllllllli 11 Välimeren vanhat kulttuurikansat juuri merestaan piittaa , tylyjä olemme mekin synnyttäjäämme kohtaan . ........................... Nimi johtuu silloin yleisestä Ancylus fluviatilis -kotilosta. Ancylusjärven (n . TUNTUU MAHDOTTOMALTA ajatella että joku voisi muuttaa Itämeren vesilakeuden jättiläismäiseksi kolera-altaaksi . Nimi on annettu pienen Yoldia arctica -simpukan mukaan . 11111111•1•1•1•1111111 1 .1111111<·· 11111111111111111w:::::=, .. 108 ! i i i i i i i i i / i i i i i i i i i ! ! ! i ! / i i i i 1 i i i i i i i i P:::: ~:. ............................ D ~--=_=:j:;:;'~ Balttilainen jääjärvi (n . ........................... Itämeri ei ole terve , ja syy on meidän. ........................... 8 2007 000 e.Kr.) oli lyhytaikainen suolainen ma makeavetinen järvi . vsk.. ............................ Entä me itse. ........................... SUOMEN LUONTO 3-4/78 37. ........................... . ::: ::: })~ :,.~J=:::f }:Y . ···················· .. Nimen aiheena ovat murtovedessä runsaat Linorina-suvun kotilo1. .......... .... liiliiiliiiil[l[lil[ilillllllllll~ i!T/i .. ::::::: :::·· iY\ ~: :: :::. Mitä hyötyä , ihmettelen seistessäni Uspenskin vuorella merta katsellen , on Ruotsilla tai Länsi-Saksalla vauraudestaan , jos sen hintana on Itämeren riisto ja kuolema. ........................... ................. \ f ............ ,:,::::::,::::::::,:::::,:::i,::::::::,:::::,··\:·· :::::::::::::::::::::::::::::::::::::J::·· ::::::::::::::::::::=:::::::::::~ iiiiiiiilliliiilil 1 1ililil[iiWy· ::::::::::::::::::::::::::· :::: ::: :::: :::: ::: :: :: :· ::::::::::y::=~··: HH:H/=''. ...................................... ...... ........................... Itämeri joka vuosisata lahjoittaa tyttärelleen herttuakunnan . Mutta mahdotonta se ei ole. 7 000-6 000 e.Kr.) vesi oli jälleen makeaa. ..........................
Joet tuovat Itämereen vettä vuosittain keskimäärin 470 kmJ. Vuosituhansien aikana meriyhteys on madaltunut ja vedenvaihto sekä suolapitoisuus asettuneet nykyiselleen . Niiden kohdatessa toisensa, kerrostuessa, sekoittuessa ja virtaillessa syntyy se Itämeri, joka tarjoaa kasveille ja eläimille poikkeuksellisen elinympäristön . Tieto Itämeren fysikaalisista ominaisuuksista auttaa siten meitä ymmärtämään sen olemusta, elämää ja käyttömahdollisuuksia. Maan kohoaminen jatkuu vielä suurimmassa osassa Fennoskandiaa, mutta uusimpien tutkimustulosten mukaan Tanskan salmien alueella maa vajoaa noin millimetrin vuodessa. Ancylusjärvi, joka laajimmillaan n . oli nykyistä Itämerta kookkaampi. Se syntyi vasta jääkauden loppuvaiheessa, ja se muuttuu ja kehittyy edelleen; mm. Mataluus ja salmiyhteyden ahtaus estävät vapaan vedenvaihdon Pohjanmeren ja Itämeren välillä. Mereen tulevan ja merestä poistuvan veden suolapitoisuuksien perusteella on .laskettu , että Pohjanmerestä tulee vuosittain runsassuolaista vettä myös noin 4 70 kmJ. Sen yhteys Atlanttiin oli nykyistä avarampi , ja Litorinameren vesi oli suolaisempaa kuin nykyisen Itämeren . Itämeri siis muuttuu jatkuvasti. Kun meriyhteys muodostui myöhemmin jälleen , tällä kertaa nykyisten Tanskan salmien tienoilla , syntyi Litorinameri . yhteys valtamereen katkesi ja syntyi ns . Perämeri siirtää rantaansa . VESIT ASE ON POSITIIVINEN Sisävesistä tuleva makea vesi ja Tanskan salmien kautta tuleva suolainen merivesi määräävät Itämeren veden suolaisuuden ja tiheyden . Yoldiameri. Maan kohoamisen m yötä suora SUOMEN LUONTO J-4 178 J7. vsk. Myöhemmin siitä aukesi suora yhteys valtamereen Keski-Ruotsin kautta , ja nykyisen Itämeren paikalle muodostui ns. Ei tarkkaan tiedetä , kuinka suuri osa vaihdosta on edestakaista liikettä salmien alueella ja kuinka suuri osa todellista, Itäme109. Pentti Må"lkki Itämeri maailman suurin murtovesiallas Itämeri on hyvin nuori meri . 1T ÄMEREN SYNTY Jääkauden loppuvaiheessa mannerjään reunalle muodostui Baltian jääjärvi . Itämeren vesimassat ovat peräisin osaksi sisävesistä, osaksi valtamerestä. Itämerestä kertoo Merentutkimuslaitoksen osastonjohtaja fil.tri Pentti Mätkki, jonka omat tutkimukset ovat kohdistuneet erityisesti Itämeren virtausten dynamiikkaan. Väylä valtamereen oli silloinkin varsin matala , minkä vuoksi vesi oli voimakkaasti kerrostunutta: pinnalla oli vähäsuolaista , syvemmällä valtamerestä virrannutta runsassuolaista ja raskaampaa vettä. 6 500 e.Kr
Säännöllisiä säähavaintoja ei avomerellä suoriteta, vaan sadanta• ja haihdunta-arviot on perustettava rannikolla tehtyi• hin havaintoihin. sekundaarinen suolaisuuden harppauskerros , joka säilyy , kunnes rajakerroksen lävitse tapahtu• va sekoittuminen poistaa sen . Tällaisia purkauksia esiintyy, kun sääolot sekä Pohjanmeren ja Itämeren välinen vedenkorkeuse• ro ovat sisäänvirtauksille suotui • s1a. Vaikka jokien tulovirtaa• mat vaihtelevat runsaasti vuodenaikojen mukaan, tämä ei näy kovin selvästi Itämeren pinnan vaihteluna . Täysin suolaton vesi on tiheintä lämpötilassa +4 °C, mutta suolaisuuden lisääntyessä tiheysmaksimin lämpötila alenee . Myös jäätymispiste alenee suolaisuuden kasvaessa , minkä vuoksi merivesi voi olla kylmempää kuin o·c. 7 %0 ja Suomen rannikolla 63 %0 . Kuv_iost.i näkyy , miten harppauskerros (viivojen vaakasuora osa) kesän Ja syksyn m111.1an painuu syvem• mälle . Välittömästi salmien jälkeen ma• talalla Arkonan alueella laimentuminen jatkuu , minkä jälkeen vesi virtaa kohti Itämeren syvänteitä . Suolaisuus on Etelä-Itämerellä noin 8 %0 , keskisellä Itämerellä n . Pitkäaikaisten ja voimakkaiden länsituulten aikana sisään tU· levat vesimäärät voivat olla huomattaviakin . Uuden suolaisen vesimassan ja sy• vänteissä ennestään olevan veden rajapinnalle muodostuu toinen , ns . Vesitase on siten kokonaisuudessaan positiivinen , ja ylijäämä poistuu Tanskan salmien kautta . Pintaveden lämmetessä sen ja kylmän syvänveden välille muodostuu ns. Suoraan Itämereen sataa noin 180 kmJ vettä vuodessa , mikä vas• taa suunnilleen haihduntaa me• ren pinnasta. Voimakas kerrostuneisuus vähentää pystysuuntaista sekoittumista, minkä vuoksi ravinteiden ja muiden liuenneiden aineiden määrät ovat hyvin erilaiset eri vesikerroks1ssa. Itämereen laskettiin tulleen 1951 runsassuolaista vettä noin 200 kmJ, eli likimain yhtä paljon kuin siihen sataa vuosittain . Itämeren vesi on voimakkaasti kerrostunutta . on 5070 metriä. ren vesija ainetaseeseen vaikutta• vaa vedenvaihtoa. Pintalämpötilat seur.iilevat luonnollisesti vuodenaikojen muutoksia (korkeimmillaan elokuussa, matalimmillaan talvella). kautumaa Itämeressä linjalla Juu• tinrauma Leningrad. Vedenvaihto harppauskerroksen lävitse on vähäistä, joten koko vesimassa uusiutuu seuraa• vassa suolaisen veden purkauksessa. Itämeren tutkimus on niin nuor· ta, ettei voida esittää varmoja päätelmiä sisaanvirtausten jaksollisuudesta. Paineen vaikutus on kaikkein vähäisin , ja Itämeren alueella se voidaan jättää huomiotta. Tähän vesimassaan on vuosien kuluessa ker• SUOMEN LUONTO J4178 J l. Lumen sulamisesta aiheu· tuva tulva ajoittuu eri kuukausille Itämeren eri osissa , ja säätekijöiden aiheuttamat muut vedenkorkeuden vaihtelut ovat sitä huomattavasti voimakkaampia. Erittäin voimakkaita ja pitkävaikutteisia suolaisen veden purkauksia oli vuosina 19 38 ia 1951 . Sen alapuolella on suolaisuuden harppauskerros, halokliini, jossa suolaisuus ja ti• heys kasvavat voimakkaasti. Vedenvaihdon todellisen määrän laskemista vai• keuttavat väylien pohjan mutkikas muoto ja veden samanaikai• nen virtaaminen eri kerroksissa eri suunt11n . SUOLAISUUDEN JAKAUTUMINEN Meriveden tiheys riippuu kolmes• ta tekijästä: paineesta, suolaisuu• desta ja lämpötilasta. Suolaisen veden virtaus kohti merialueen syvänteitä työmaa edeltään siellä ennestään olleen kevyemmän veden . multa syvällä (kuviossa alinna) erot ovat vain muutaman asteen luokkaa . vsk.. Mitä suolaisempaa ve• si on, sen raskaampaa eli tiheäm• pää se on . Sen sijaan pitkäaikaiset sisäänja ulosvirtausjaksot aiheuttavat koko Itä· meren pinnassa selviä eroja. Mitä enemmän vettä kerrallaan virtaa sisään, sitä vähemmän se ehtii sekoittua matalilla kynnysalueilla ja sitä pitemmälle keskisen Itämeren alueella se virtaa. SUOLAISEN VEDEN VIRTAUKSET Kuvio 2 esittää suolaisuuden ja. Edellä esitetty Itämeren vesitase on hyvin likimääräinen, sillä tietomme etenkin vedenvaihdosta Pohjanmeren kanssa ovat varsin puutteellisia. Merkittäviä suolaisen veden purkauksia on harvoin ; usein väli on kymmenisen vuotta . Sekoit• tuneen pintakerroksen paksuus 110 Kuvio 1. Meriveden lämpötilan kehitys 1977 eteläisellä Selkämerellä. Siitä voi seurata suolaisen veden kulkua ja vähittäistä laimentumista kohti Itämeren syvänteitä . Pohjakerrokseen asettuneessa vesimassassa sekoittusmisprosessi kestää kauan, jopa runsaan vuosikymmenen. Suolaisuuden ollessa 18 %0 (18 g suolaa kilossa merivettä) vesi on tiheimmillään lämpötilassa o•c. harppauskerros, termokliini , joka estää vesikerrosten sekaantumisen keskenään . Sekoittumista lisää matala, noin 18 metrin syvyinen kynnysalue. Pohjanmereltä Itämereen tuleva vesi on jo Kattegatissa laimentunut suolaisuuteen 15 17 %0, kun Atlantilla veden suolaisuus on noin 350/oo
105. Kevyempänä se pysyy myös pinnalla . Auringon säteilyn vaikutuksesta keväällä heti jäiden lähdön jälkeen syntyy pintaan lämmin peitekerros. 3 50 100 ''Minun tå"ytyy på"å"stå" selville merestä". kun taas jokien tuoma makea vesi viipyy perukoissa . Laiturit ja tiet ja kalat ja sen semmoiset ovat pikkuvå"en nå"percelyå", niiden jotka eivå"t vå"litå" asioiden suurista yhteyksistä". Gotlannin syvänteeseen . e11ä Itämeren vesi on suolaisin1• millaan toisaalta T anskan salmissa , toisaalta syvänteissä . Vielä tehokkaampi kynnysalue estää runsassuolaisen veden virtauksen kohti Ahvenanmerta ja Pohjanlahcea. Suomenlahti on suorassa yhteydessä Itämereen ilman selvää kynnysaluetta. m Kattegat 0.----::c=---Gotlannin syvän ne Suomenlahti -~~-~-~~ --~___,,._.__,._~-_,.----------------------~--<'--''-----"~ 6 50 7 -----s----------1= 1 100 Meren m Ahvenan meri Selkämeri kurkku Perämeri Kuviot 2 . Pintalämpötilan keskimääräinen vaihteluväli esim . 5 %0, siis lähellä Itämeren pohjoisosien suolaisuutta. Joutuessaan matalammille merialueille se sekoittuu runsashappiseen veteen ja seu rauksena on voimakas biologisen tuotannon lisäys . Suolaisten vesimassojen eteneminen pysähtyy yleensä Gotlannin itäpuolella olevaan ns . ' ' Tove Jansson, Muumipappa ja meri s. Kuviosta näkyy selvästi pohjan muodon , erityisesti Ahvenanmeren eteläpuolisen kynnyksen ja Merenkurkun vaikutus . Aivan Suomenlahden itäisimmissä osissa suolaisuus vähenee voimakkaasti Nevan suuren virtaaman vuoksi. Helsingin edustalla Harmajalla on 0.3 16°C. Pohjanlahden syvimpien kerrosten virtauksista tiedetään verrattain vähän . Suolapitoisuuksia (tuhannesosina eli promilleina) kuvaavat käyrät osoi11ava1. Samoin havaitaan runsaiden jokivesien, virtaaman, vaikutus suolapicoisuuceen . Pohjanlahdelle virtaava Itämeren vesi on yleensä perä1s111 pintakerroksista , minkä vuoksi suolaisuuden aiheuttama kerrostuneisuus tällä merialueella on vähäistä ja vesimassan sekoittuminen vastaavasti voimakasta . Pohjan kynnykset estävät raskaan suolaisen veden pääsyä pitemmälle. minkä vuoksi vesimassojen jakautuminen siinä on samanlainen kuin Itämerellä . LÄMPÖTILAT Itämeren pintalämpötila vaihtelee voimakkaasti vuodenaikojen mukaan . Rannikon läheisyydessä virtaukset ovat voimakkaira , samo111 tuulten aiheuttamat virtausten vaihtelut. Tuulten ja virtausten aiheuttama sekoittuminen on lahden itäosissa voimakasta , mutta jo Helsingin edustalla pintaveden suolaisuus on noin 5. Selkämeren Ruotsin puoleisella rannikolla veden suolapitoisuus on pienempi kuin Suomen puoleisella rannikolla . jonka erottaa 111. Tämä osoittaa sen, että tulevan veden päävirtaussuunta kulkee maapallon pyörimisliikkeen vuoksi pitkin oikeanpuoleista rantaa , mutta myöskin sen, että Ruotsin jokien tuomat vedet eivät kulkeudu koko Selkämeren alueelle , vaan pysyvät rannikon läheisyydessä . tynyt huomattavia ravinnemääriä , mutta se voi olla lähes tai täysin hapetonta . Runsassuolainen vesi ei virtaa sen takana olevien kynnysalueiden ylitse en nen kuin uusi purkaus työntää edellään pois syvänteen vesimassat. Tämän vuoksi Itämeren syvimmassa kohdassa, Landsortin syvänteessä Tukholman saariscon eteläpuolella, suolapicoisuudet ovat yleensä pienemmät kuin SUOMEN LUONTO 34/78 37 vsk. Gotlannin syvänteessä . Kuvio 3 esittää pitkittäisleikkausta Ahvenanmereltä Kemiin. Ylempi kuvio esit tää varsinaisen Itämeren ja Suomenlahden profiilia, alempi Pohjanlahden profiilia . ja 3. Pohjanlahdella ei havaita setcundaarista suolaisuuden harppauskerrosta , joka Itämerellä on erityisen selvä suurten suolaisen veden purkausten jälkeen
( 1974) : Oceanografi. Hela . Vaikkakin tutkimuksen kokonaismäärä on lisääntynyt huomattavasti kuluneiden vuosikymmenien aikana ja ennen kaikkea tuckimuslaitteistot kehittyneet valtavasti, tietomme: meren fysikaalisesta käyttäytymisestä ovat vielä varsin puutteelliset. TUULI KULJETTAA JA KALLISTAA VETTÄ Harvoin tapahtuvia suolaisen veden purkauksia lukuunottamatta virtauksien pääasiallisin aiheuttaja on tuuli. Tämän alueen ulkopuolella jäät liikkuvat tuulten ja virtauksien mukana. Alhaisen suolapitoisuutensa vuoksi Itämeri käyttäytyy tässä suhteessa järven tavoin . ilmakuvissa havaitaan usein jyrkkänä rannikkovesien ja avomeren puhtaamman veden välinen raja. Tällainen kylmän veden kumpuaminen pintaan voi aiheuttaa yllätyksen aamu-uimarille. Myöskään järvitutkimusten tuloksia ei suoraan voida soveltaa Itämereen . Pin112 tavirtausten ansiosta myös peitekerroksen paksuus kasvaa myötävirtaan . Kuvio 1 esittaa lämpötilan kehitystä 1977 eteläisellä Selkämerellä. 248 pp. Poikkeuksellisen ankarina talvina voi Suomenlahdella ja Pohjanlahdella muutaman kuukauden aikana esiintyä koko merialueen kattava jääpeite. Yksityiskohtaisemmin ei tässä voida puuttua esim . Suomenlahdella peitekerros voi paikoin hävitä tilapäisesti kokonaan . Pohjanlahdella on mitattu jään liikkuneen jopa 60 cm/sek . Itämeren maiden yhteistyö onkin herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota siksi, että yhteisen tavoitteen eteen tehty työ on ollut poikkeuksellisen tuottoisaa. Stockholm . Tuulet sekoittavat lämmintä pintavettä alla olevaan kylmempään veteen, mutta niiden vaikutus ei juuri yllä 20 metriä syvemmälle. Jäätyminen alkaa sääoloista riippuen marrasjoulukuussa Pohjanlahden ja Suomenlahden perukoista. Kaikki tämä vaikuttaa myöskin meren muihin oloihin. Tämän vuoksi pinnalla jäähtynyt vesi vajoaa kohti pohjaa, ja jäätyminen on mahdollista vain, jos koko vesimassa jäähtyy jaatymispisteen lämpötilaan . Tämän laajan ja monimutkaisen tutkimustyön toteuttaminen on kuin ison palapelin kokoamista: sopivalta näyttäviä paloja on paljon, mutta jossain vaiheessa täytyy osa purkaa, jotta oikea ratkaisu löytyisi. Myös pohjan ja rantojen muoto ohjaavat pintavirtauksia Itämeressä toisin kuin valtamerissä . Mälkki , Pentti (1975) : lriimeren vedenkorkeuden lyh ycaikaisec vaihccluc. Tämän vuosikymmenen alkupuolen leutoina talvina Selkämeri on ollut ainakin osittain vapaa jäistä, kun taas Perämeri on ollut joka talvi jään peittämä. D KIRJALLISUUTI A Fonselius. Syksyn mittaan peitekerros yleensä paksunee, kunnes se on sama kuin suolaisuudeltaan tasainen pintakerros, jolloin halokliini yhtyy termokliiniin . Pohjanlahden itäja länsirannoilla peitekerrosten paksuusero saattaa lyhytaikaisesti olla jopa kymmenen metriä. Itämeren erityisolosuhteiden vuoksi siihen on usein vaikea soveltaa valtamerien tutkimuksessa saatuja tuloksia. vsk .. JÄÄOLOT Valtamerissä veden tiheysmaksimi saavutetaan jäätymispistettä alemmassa lämpötilassa. O ma maa , No 11 . Kapeissa merenlahdissa virtaukset voivat huomattavisti poiketa edellä esitystä yksinkertaisesta mallista. alapuolisesta vesimassasta lämpötilan harppauskerros , termokliini. rannikkoalueen ja avomerialueen väliseen monimutkaiseen vuorovaikutukseen; esim . LOPUKSI Edellä on ylimalkaisesti kuvattu eräitä Itämerelle ominaisia fysikaalisia tapahtumia. Tutkimusaluksilla, joilla valtaosa työstä tehdään , vuorovaikutus eri tieteenalojen tutkijoiden kesken on kiinteää . Vain kolmesti tämän vuosisadan aikana koko Itämeri on ollut jään peitossa: vuosina 1940, 1942 ja 1947. Talven ankaruudesta riippuu, kuinka laajalti Itämeri jäätyy. Liikkuvien jäiden alueella muodostuu ahtautumia jään puristuessa saaria, kiintojään reunaa tai liikkumatonta jäälauttaa vasten. Ilmo (1962): lriimeren curkimus. Stig H . Täten meren suora vuorovaikutus ilmakehän kanssa avomerialueella ei ole kokonaan estynyt. Tähän liittyy myös poikittaissuuntaisia termokliinin kallistumia ja esim . Tuulen aiheuttama vedenpinnan kallistuma vaihtelee huomattavasti. Rannalle muodostuu kiintojääpeite, jonka reuna noudattaa likimain saariston ulkoreunaa. Aallokko ja muut veden virtaukset aiheuttavat myöskin pohjan kulumista, eroosiota, sekä kuljettavat ja kasaavat kiintoaineksia. Peitekerros paksunee kohti elokuun alkua , jolloin pintalämpötila on yleensä korkeimmillaan . KOP :n kuukausikatsaus No 3/ 1975. Jään liikkuessa muodostuu myös railoja, joiden leveys saattaa olla jopa kymmeniä kilometrejä ja pituus suurimmillaan yli sata kilometriä. Yleisesti ottaen virtaus rannikkoalueilla on tuulen suuntainen . Kun lämmönluovutus merestä ilmakehään tulee suuremmaksi kuin saapuva säteily, yleensä heinä-elokuun vaihteessa, peitekerros alkaa paksuntua ja termokliini painua syvemmälle. Maapallon pyörimisliikkeen vuoksi virtaus ohjautuu jonkin verran oikealle tuulen suunnasta. Tuulen suunnan muuttuessa virtaukset siirtävät jälleen lämmintä pintavettä kohti tasapainotilaa, ja normaali kerrostuneisuus palautuu. Pintakerrokselle on tyypillistä sekä lämpötilan että suolaisuuden tasaisuus. Suurimmat vedenkorkeuden vaihtelut ovat Suomenlahden ja Pohjanlahden perukoissa. Vastakkaissuuntainen, massansiirron tasoittava paluuvirtaus tapahtuu pitkin syvännealueita. Pelkästään yhden maan ponnisteluilla ei merentutkimuksen ongelmia voida selvittää. Vähätuulisina jaksoina saattaa esiintyä kaksi tai useampia lyhytaikaisia lämpötilan harppauskerroksia, mutta ne häviävät tuulten voimistuessa. Pohjanlahdella, jossa suolaisuuden harppauskerros on yleensä heikko, tämän homogeenisen kerroksen paksuus saattaa talvella olla jopa 80 metriä. SUOMEN LUONTO 3-4 /78 37 . Niinpä Suomenlahdella keskimääräinen virtaus on Viron puolella kohti itää, Suomen puolella kohti länttä
Sama koskee osittain myös lintuja onttoine luineen . Forstenin analysoiman kahdeksan Uudenmaan ja Pohjanmaan mesoliittisen asuinpai kan luumateriaalista oli 49 % norpan luita . Luulöydösten määritysten niukkuus haittaa kokonaiskuvan saamista etenkin meidän maamme kohdalla . iå'tefauna heijastaa kivikautisen vesipyynnin kehitystä nilviäisten keräilystä ensin rannikkoja sitten merikalastukseen ja SUOMEN LUONTO 34 / 7R 37 . hempia esihisrorialliset asuinpaikat meillä ovat, sitä selvemmin ne ovat keskittyneet silloiselle rannikolle, ja meillä on tutkittu lähinnä juuri rannikkoasuinpaikkoja . Kuta vanPronssikautincn kalliopiirros Bohuslänin Kvillcstä Etelä-Ruotsista. Meillä on tutkittu jonkin verran vanhimman kivikautemme, mesoliittisen Suomusjärven kulttuurin (7 3004300 e .Kr.) asuinpaikkojen jätefaunoja, samoin kampaja nuorakeraamisen kulttuurin (4 3001900 e. Kalojen ja merinisäkkäiden suhde rannikkopyynnissä on myös vaikeasti ratkaistavissa, sillä kaloista jää luonnollisesti huomattavasti vähemmän luuainesta . Silti niiden perusteella voidaan päätellä yhtä ja toista Itämeren muinaisesta luonnosta ja sen käytöstä . Jätefaunamme silmiinpistävä yksipuolisuus ja vähälajisuus verrattuna esim . kökkenmöddingic. POHJOISEEN VETÄYTYVÄN MANNERJÄÄN mukana oli Itämeren rannikoille kulkeutunut lähinnä Keskija Itä Euroopasta paleoliittisia peuranja mammutinmetsästäjien ryhmiä , jotka ryhtyivät vähitellen harjoittamaan myös meripyyntiä. 10 000 vuotta sitten alkanut kehitys toi vähitellen mukanaan normaalin merieläimistön , riistaja kalakannan ja loi siten edellytykset esihistoriallisten rannikkokulttuurien ja niiden harjoittaman menpyynrnn synnylle . Emme tiedä , onko jäteluiden polttaminen tulisijoissa ollut tarkoituksellista vai satunnaista . Viron ja Tanskan vastaaviin löytöihin johtuu todennäköisesti enemmän tästä seikasta kuin pyynnin voimakkaasta erikoistuneisuudesta. vsk -pyyntiin rinnan kalastusvälineitten ja kulkuneuvojen kehityksen kanssa. HYLKEILLÄ OLI KESKEINEN SIJA Itämeren muinaisten rannikkokulttuurien taloudessa , erityisesti Suomessa . Timo Miettinen Itämeren varhaiset käyttäjät Itämeren ja sen rantojen hyväksikäyttö ja asutus on ainakin 10 000 vuotta vanhaa . Piirros esittää kahra miesrä , iotka onkivat ankkuroidusca vencescä käsi n . Varsin havainnollisesti tämä kehityskulku ilmenee Tanskan kohdalla , jonka vanhinta kivikautta luonnehtivat mm . Tämä n. Näiden mesoliittisten pyyntikulttuurien saalistuskohteista on tavoitettavissa tietoa asuinpaikkojen maaperän jätekerroksissa olevien luunsirujen ja muiden ateriajätteiden perusteella tosin vanhimmat, Yoldiameren ja osittain myös Ancylusjärven aikaiset ran nikkoasuinpaikat ovat jääneet Itämeren eteläosissa merenpinnan alle . Itämere n luonnonvarojen hyö• dynräminen alkoi ilmeisesti yoldiavaiheessa , jolloin patoutunut Baltian jääjärvi joutui yhteyteen valtameren kanssa ja alkoi muuttua suolaiseksi . että man• teremme kalkkiköyhässä maaperässä luu säilyy vain palaneena. Varhaisimmat asukkaat elivät luonnon ehdoilla ja jättivät vain vähän merkkejä. Tärkein hyljelaji meillä oli norppa. Kulttuurin kehittyessä ja väestön kasvaessa lisääntyi myös ihmisen vaikutus luontoon, ja tänä päivänä on jo koko Itämeri vaarassa. Itämeren varhaisesta käytöstä ja käyttäjistä kertoo FK Timo Miettinen, Museoviraston esihistorian toimistossa ja Hämeenlinnan historiallisessa museossa työskennellyt arkeologi, jonka erikoisalana on kivikaust. Forstenin ja Blomquistin tutkiman Vantaan asuinpaikan kampakeraamisessa aineistossa norpan osuus oli 9 3 % ja nuorakeraam isessa aineistossa 7 3 113. Suomalaisen jätefaunan kohdalla on erityisongelmana se . Palanut luuaineisto on lisäksi niin pieninä siruina, että siitä on tunnistettavissa vain 110 % . Kr.) iätefaunoja, mutta pronssija etenkin rautakauden kohdalla on tilanne epäselvä tunnemme erittäin vähän metallikautisia asuinpaikkoja . paikoin rannikoilla levittäytyvät osin suorastaan valtaisat raakkutunkiokasat , ateriatunkiot eli ns. Silti voidaan sanoa , että jätefauna kuvastaa jossain määrin eri saaliseläinlajien välistä suosituimmuusjärjestystä, se antaa viit• teitä pyynnin erikoistuneisuudesta ja siitä voidaan vetää tiettyjä johtopäätöksiä saaliseläinten kannanvaih te luista esihisroriallisena aikana . Tämä ns. Jätefaunan antamaan kuvaan on monien tulkintavaikeuksien vuoksi suhtauduttava tietyin varauksin
Muinaisjäännökseen kuuluu yhdeksän pyöreää asunnonpohjaa, ulkoliesiä, tunkiokasoja ja kaivon jäännös. % . Myöhäisellä litorinakaudella tämä laji oli Itämerellä niin runsas, että sen luut olivat usein enemmistönä sen aikaisten asuinpaikkojen luujätteissä. 20 km :n päässä rantaviivasta. GRÖNLANNINHYLJETTÄ esiintyy suhteellisen runsaasti Ahvenanmaan Jettbölen myöhäiskivikautisen asuinpaikan jätefaunassa. Norppien pyynti lienee tapahtunut suunnilleen nykyiseen tapaan jäälakeuksilla niiden poikimisaikaan, joka alkaa yleensä helmikuussa ja kestää koko kevättalven . SUOMEN LUONTO 34178 37. Forteliuksen tulos Liljendalin K varn backenin kampakeraamisen aineiston kohdalla oli 86 % hylkeen luita, joista selvimmin erottuivat norpan luut. Oulujoelta savikuopasta löytynyt norpan luuranko harppuunoineen, joka on osoittautunut siitepölyanalyysin perusteella tyypillisen kampakeramiikan aikaiseksi, oli vajonnut pohjaan n . Grönlanninhylkeen luita ei ole löydetty manteremme asuinpaikoilta , mutta em . On epäilemättä kysymys hylkeenpyytäjien leiristä, kevätkauden sesonkiasuinpaikasta. Kivikauden jälkeen se hävisi Itämereltä. 0.3 % norpalle. Hallin luita on meillä löydetty Otterböten lisäksi vain Vantaan asuinpaikalta, jossa sitä esiintyy hiukan sekä kampaettä nuorakeraamisessa aineistossa. MERKITTÄVIN HARMAAHYLKEEN PYYNNISTÄ KERTOVA LÖYTÖ PAIKKA meillä on Kökarin Otterböten pronssikautinen asuinpaikka. Paikoin, kuten Gotlannissa, sen luita on käytetty aseiden, erikoisesti harppuunankärkien valmistukseen . Lihan ja rasvan lisäksi käytettiin taljoja vaatteina. Hallia tavataan suhteellisen harvinaisena Gotlannin ja EteläRuotsin kivikautisessa jätefaunassa, vaikka se on tanskalaisissa ateriatunkioissa yleisin hyljelaji . MAJAVA on norpan jälkeen yleisin riistaeläin Suomen kivikautisessa jätefaunassa, yllättävää kyllä myös rannikkoasuinpaikoilla. reliktilajia on ilmeisesti käytetty esihistoriallisena aikana erittäin monipuolisesti. vsk.. Otterböten tunnistetuista luista 114 Ateåatunkion eli "kökkenmöddingin" halkileikkaus. Todennäköisempi syy on jääolosuhteisiin vaikuttanut ilmaston muutos, joka karkotti lajin poikasten luiden puuttuminen Itämeren _a_i_-__ neistossa viittaa siihen, ettei tämä avomerilaji lisääntynyt täällä. 30 km: n päässä silloisesta rannikosta . ajan jätefaunan tärkeisiin lajeihin. Kaivauksissa saatiin talteen 23 000 saviastian palaa, jotka olivat peräisin kookkaista tynnyrin muotoisista astioista, suuri määrä hylkeen luita, melkoisesti haahkan luita ja muutamia kotieläinten luita. 80 % kuului harmaahylkeelle, n. Tätä jäänne1. On oletettu, että yksi syy grönlanninhylkeen häviämiseen olisi ollut lajin liiallinen metsästys, mutta esihistoriallisen metsästäjäväestön pienuus ei puolla tätä näkemystä . Aseina hylkeenpyynnissä olivat harppuunain lisäksi ehkä myös nuijat, ja kesäaikaan on norppaa voitu pyydystää sisäsaaristossa verkoillakin . Närpiön samanaikainen grönlanninhylkeen luuranko harppuunoineen oli n . Tämä arktinen laji esiintyy nykyaan harvinaisena Etelä-Norjan rannikolle saakka, mutta tuskin lainkaan Itämerellä. Saattaa olla, että laji on ollut tuolloin niin yleinen, että se joutui asumaan myös varsinaisesta biotoopistaan , jokija lampimaastosta, poikkeavassa ympäristössä. Nämä valtavat simpukankuoåen ja muiden ateriantähteiden muodostamat kasat kertovat Tanskan vanhimman kivikauden elinkeinoista ja ravinnosta. Närpiön löytö osoittaa sitä metsästetyn myös Pohjanlahden rannikolla. Norppa , joka on saapunut Atlantilta Itämerelle todennäköisesti jo Yoldiameren muodostuttua, on esihistoriallisista ajoista lähtien esiintynyt nimenomaan pohjoisella Itämerellä, Suomenja Pohjanlahdella. Kookkaat saviastiat ovat näin ollen olleet lähinnä traanin säilytysja kuljetusastioita. Grönlanninhylje on hyvä esimerkki tietyn eläinlajin levinneisyyden voimakkaasta muuttumisesta esihistoriasta nykyaikaan tultaessa. On mielenkiintoista, että Vantaan asuinpaikalla majavan osuus on huomattavasti suurempi nuorakeraamisen kuin kampakeraamisen kulttuurin löydöissä. V ALAITTEN LUITA on löydetty neoliittisilta asuinpaikoilta Gotlannista ja Tanskan salmista , joissa ne näyttävät kuuluvan ko . Tämän alkuperäisen, meiltä myöhemmin sukupuuttoon tapetun euroopanmajavan luita esiintyy kivikautisessa jätefaunassa kaikkialla Skandinaviassa
Rannikkoasuinpaikoiltamme on tavattu ainakin hauen, lahnan, ahvenen, kuhan ja särjen luita, näistä kolme ensinmainittua lajia jo mesoliittiselta ajalta. -....-,.' ., ~ , Närpiön Kallmossanin kivikautinen hyljelöytö: grönlanninhylkeen luuranko ja eläimen tappanut harppuuna. Ajateltaessa niitä pitkiä perinteitä, jotka liittyvät merilevän käyttöön karjan rehuna ja joskus myös ihmisen ravintona, on mahdollista, että myös Itämeren piirissä on ainakin metallikausina käytetty hyväksi tuota kasvikunnan tuotetta. Myös Gotlannista on todisteita voimaperäisestä kivikautisesta siimakalastuksesta esim. Alarivi: liuskeisia ongenkoukun varsia Suomesta. Kökarin Otterböten 64 haahkanluuta on rikkain esihistoriallinen lintulöytömme, ja se viittaa suorastaan pyynnin erikoistumiseen. Nämä ovat lähinnä makean tai vähäsuolaisen SUOMEN LUONTO J-4/78 J7 . Ylärivi: kivikautisia luusta tehtyjä ongenkoukkuja Virosta. Itämeren vilkas käyttö kauppaa palvelevana kulkureittinä johti jo nuoremmalla rautakaudella pienten kaupunkimaisten asutusten syntyyn sen eteläosien rannikoille (mm . M yöhäisneoliittiselta asuin paikalta Orkneyllä on löydetty merkkejä merilevän käytöstä. Talousmuoto muuttui vähitellen täysin luonnonvaraisesta pyyntikulttuurista elintarvikkeita tuottavaksi maanviljelyksi ja karjanhoidoksi, eikä asutus ollut enää yhtä lailla riippuvainen vesistä kuin aikaisemmin. KALASTUKSEN merkitys Itämeren alueen elinkeinona on epäilemättä ollut jätefaunan antamaa kuvaa oleellisesti merkittävämpi. Tanskan mesoliittisessa Maglemose-kulttuurissa on todisteita järjestelmällisestä hauenpyynnistä. Eriytymistä, valintaa tapahtui myös ravinnoksi käytettyjen lajien kohdalla kivikautisen ihmisen yhteydessä voimme puhua suorastaan kaikkiruokaisuuden periaatteesta. LINTUJEN heikosti säilyneistä luujäänteistä lajin tunnistaminen on usem mahdotonta. Ongenkoukku on kivikaudella ollut usein kaksiosainen : varsi kiveä ja väkänen luuta tai puuta, joka on sidottu varteen. On käytetty verkkoa, onkea ja launia, todennäköisesti myös mertaa ja katiskaa. hirven ja joutsenen luista tehtyjä esineitä kuten keihäänkärjen. ITÄMEREN UUDISTUMA TTOMIEN LUONNONVAROJEN esihistoriallisen hyödyntämisen kohdalla voi viitata Kaliningradin lähistöltä glaukoniittihiekasta löytyvään meripihkaan, jonka tuonti meille on alkanut tehokkaasti jo vanhemman tyypillisen kampakeramiikan aikana eli yli viisituhatta vuotta sitten . KIVIKAUTISET KALASTUSVÄLINEET tunnemme melko hyvin asuinpaikkalöytöjen perusteella. Näin etenkin meidän maamme kohdalla. On merkille pantavaa, että Otterböten aineistosta puuttuu kala tyystin. vsk. Toisaalta saattaa olla kysymys myös suolattoman Ancylusjärven vaikutuksesta. Tunnemme sattumalta tarkasti mesoliittisen verkon. Meikäläisten rannikkoasuinpaikkojen jätefaunassa on kuitenkin kyetty tunnistamaan ainakin joutsen, haahka, alli, isokoskelo ja nuolihaukka. koljan ja seidin esiintyminen Tanskan neoliittisessa jätefaunassa viittaa siihen , että siellä on jo kivikaudella harjoitettu ulkomerikalastusta veneistä käsin. Nämä ovat olleet varsin kehittyneitä onki ja verkko eivät paljoakaan eroa nykyaikaisista. Voimme pitää kuitenkin varmana, että ainakin hylkeenpyynti säilytti tärkeän asemansa rannikkoalueitten asukkaiden keskuudessa, ja yhteiskunnan eriytyessä syntyi talonpoikien rinnalle vähitellen myös kalastajien ammattikunta. Siimanpainot olivat enimmäkseen ohutta liusketta, nuppi-, lovitai reikäpäisiä. Eteläisellä Itämerellä kasvaa valtamerilajien osuus jätefaunoissa. nokikanan, luhtahuitin, luhtakanan ja kottaraisen luita. murtoveden lajeja, joten niitä on todennäköisesti pyydystetty lahdissa tai rannikkovesissä. Mm. Antrean Korpilahden löytö, jonka esineet ovat ilmeisesti peräisin kalastajan veneestä, joka on kaatunut yli 9000 vuotta sitten Y oldiameren ja Laatokan väliseen salmeen, sisältää pajunkuoresta tehdyn verkon jäännökset kaarnakohoineen ja painokivineen sekä mm. Eräältä Gotlannin rautakautiselta asuinpaikalta on tavoitettu mm. Hedeby Tanskan kaakkoisrannikolla, Gro115. RAUTAKAUDELLE TULTAESSA vaikenevat meillä ainakin toistaiseksi meripyyntiä koskevat löydöt. On todennäköistä, että tämän korujen raaka-aineen kauppa on käynyt osaksi suoraan meren yli Virosta Lounais-Suomeen. Hemmorin asuinpaikalta on tavattu 5 343 turskan luuta
Täältä se seurasi pohjoista rannikkoa Suomenlahden pohjukka an tai käänty i etel ään Ta llinnan seudu ille. 196~ . Prchisrnric Europc. G . Olosuhteitten ja kulttuurimuodon perinpohjaisen muuttumisen , luonnosta irtautu. Rdusc Fwms of thc Vantaa Mcsolirhic and Ncoli1hic Pcrinds. Finskt Muscum 1974 : )660 Fo1s,c'n A & Blomqu ist L. Se on vaihtelevin resu rssein jatkunut meidän päiviimme saakka. Saaristomm e vanhimm at asu in paikat , nuorimman kivikauden kampakeraamiselta vaiheelta (n . kall iomaa lausten ja muin aissuomalaisen karhuk ulti n perusteella siltä, että metsästystä säätelivät voimakkaiden kunnioi tuksen tunteiden sävyttämät katsomukselliset tekijät. Pohj anl ahden ja SuomensuoMEN LUONTO J4178 37 vsk. 3000 -2300 e.Kr.) , on löydetty Ahvenanmaalta . . Emme tied ä, liittyi kö myös vesipyynti in rituaalisia teki jöitä se tuntuu ain akin mahdolliselta, kun ajate llaan si lloisen elämän täydellistä mppuvuutta luonnonvaroista. Fomc' n A. 1973 . Finskt Muscu m 1974: )0~~I 16 Birger Ohlson Saariston elinkeinot ja merenkulku Itämeren ja sen saa riston hyväksi käytöllä on kaksi puolta: paikallista väestöä palvelevat peruselinkeinot sekä kokonaisia valtioita palveleva merenkulku . Siitä lähti keskiaja lla purjehdusväylä Kumlingen ja Brändön kautta Kalantiin sekä Fög lön ja Korppoon kautta Turkuun ja Halikkoon. A Bronzc Agc Rdusc Fauna from Kökar. Se on muun lisäksi myös moraalinen velvollisuutemme aja. Kansainvaellusja viikinkiajalla Ahvenanmaa oli tiheään asuttu. Kummankin käytön juuret ulottuvat syvälle menneisyyteen . Muinaisjäämistö kertoo vauraasta talon• poikaiskulttuurista , joka tukeutu i hylkeenpyyntiin , kalastukseen ja maatalouteen. John D irkrn s ond ro LTO . Jo keskiajalla laivat kulkivat yleisesti Itämereltä Saarisromerelle Utön kautta . Aland. Suomi oli jo kauan ollut calvimerenkulun edelläkävij ä. VANHAT PURJEHDUSVÄ YI.ÄT Baltian meren pohjoisista saarista tuli hylkee nrasva n ja -nahkojen kaupa n keskus, jonka kautta keskiaikaiset purjehdusväy lät kulki vat itään , länteen ja etelään. bin ja W iskiauren I.iettuan ranni kolla) . Jo 1200luvun puolivälissä tanskalainen itinerario mainitsee purjehdust ien Ruotsin Arholmasta Lemböten , I.umpar-selän, Kökarin ja Korppoon kautta Hiittisiin ja sie ltä edelleen Han koon ja Porkkalaan. 1977 . D. thc Economic Basis. Kymmenen vuotta myö hemm in avattiin ym • pärivuotinen rahtilaivalinj a Hangosta Englannin Hulliin , ja 1890 Suomi sai ensimmäisen jäänmurtajansa , Ruotsissa rakennetun Murcajan , joka romutettiin vasta 1958 . Siitä ku lki Saksa n hansaka11ppiaitten purjehdusreitti Turkuun su unn illeen sa ma kuin nykyinen kymmenen metri ä syvä lJtön I.oh min Lövskärin Airiston reitti Itämereltä Turku un ja Naanta liin . Nämä ritu aalit ja setemon1 at vai kuttivat epäilemättä myös ekolog isen tasa• pa inoti lan sä il ym istä edistävä llä rava lla. teltaessa sitä, kuinka paljon olemme vel kaa Itämerelle sekä luon non että historiamme kann alta, eläm ämme yhten ä peruskehyksenä ja kehittäjänä. Nonhampton . SUU RRIJSTA N , kuten hirven ja karhun , kohdalla näyttää mm. Vasta uuden ajan väestöräjähdys , teollistuminen ja luonnon alistaminen raaka-ainelähteeksi, hyödykkeeksi, on synnyttänyt yhä kärjistyneemmiksi käyviä ympäristöhaittoja I tämerenkin alueella. Hänen monipuolinen kiinnostuksensa saaristoon ulottuu rantamuodoista kasvistoon ja kulttuurimaisemasta elinkeinorakenteen muutoksiin ja saaristokylien autioitumiseen . Aluksi pyydettiin Itämerestä jo sukupuuttoon kuollut• ta grön lanninhyljettä, myöhem• min halli a ja norppaa . Ikivanh a on sekin laivareitti, joka viel ä tänään ku 1kee Ahvenanmaan Leci sundin kautta . The Rdusr fauna of rhc Mrsolirhic Suom usifirvi Prriod in Finfand Finskt Musc um 1972: 7484 . Arkeologisten löytöje n perustee lla olivat Itämeren luonnonvaroja hyödyntäneet ihmisryhmät niin pieniä ja vähälukuisia , etteivät ne esi historiallisena ai kana aiheuttaneet ympäristöhaittoja. D KIRJALI.ISUUn ·A Clark J. 63 90. Itämeren muucruvista elinkeinoista kertoo Birger Ohlson, joka ennen eläkkeelle siirtymistään toimi Turun yliopiston luonnonmaantieteen apulaisprofessorina. m1sen , vastavoimana tarvitaan nyt luonnonsuojelua tietoisena perusasenteena, kokonaisvaltaisena toimintan a Itämeren sä ilyttämiseksi elinvoimaisena ja tuotantokykyi senä. Hylkeenpyynti oli jo silloi n pohj oisen Itämeren rannikon ja saa riston elinkei noista tärkei mpiä. Kun hansa merenkulku helpotti 1300-lu vun puolivälissä suolansaan tia, luotiin perusta Pohj anmaan , Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rannikon sekä Ahvenanmaan saariston calonpoikaismerenkululle , joka suureksi osaksi perustui suolakalan vientiin Tukholman ja Tallinnan alueille. 1977 . A lusca alkaen pidettiin parh aana talvisatamana Hankoa, josta 18 77 alkoi ympärivuotinen höyrylaiva liiken ne Tukholmaan. forstc'n A. Raurakautisenkin talonpoi kaiskulttuurin maa nviljelys ja laidun tamin en synn ytti loun aisrann ikoillemme vai n vähäalaisia kasvistoltaan muu ttunetta kulrruurimaisemia. KEHITTYVÄ MERENKULKU Turkulainen laivayhtiö aloitti 183 7 säännöllisen höyrylaivaliikenteen linjoill a Turku Oeger• by Tukholma ja Turku Helsinki Tallinna Kronstadt
Kuvan troolarit ovat matkalla nuotan vetoon Haapasaaren vesillä. Rysäkalastus on vielä elinvoimaista sisäja välisaariscossamme, vaikka suurimittaiset ja teolliset menetelmät voimist uvat kaiken aikaa . kuten selviää oh eisesta taulukosta . Vuodesta 1971 lähtie n jää nmurtaJ amme ovat p ys tyneet p itäm ää n satamia riittävästi auk i läpi SUOM EN LUONTO 3 •li ; s ; ; ,·,k talve n ; vai n eriko isen ankara talvi voi en ää sulkea esim . ! Myös Itä m eren länsipää n poiz kittainen au tolautta-, juna lauttaja rnuu yhd yslaivaliikenne on kei hitt yn yt vo imakkaas ti 1960luvulYhä su_urempi osa kokonaiskalansaaliista otetaa n troolaamalla; Ahvenanmaalla troolaus on valluseva p yyntimenetelmä. ja Varma) sekä yksi Saaristom erellä (H ansa) . Vuod en 19 78 alussa Suomen kauppalaivastossa o li 39 1 alusta ja niiden yhteinen kamav u us 2. Kuva esittää rysä npaikkausta Pyhämaalla. T allinnan , Leningrad in ja Itäm eren risteil yihin osallistui Helsingistä käsin 30 4 50 m atkustajaa . Poh joisen Itäm eren talvim erenkulku ed ell yttää ka u ppaja m atkustajaaluksil ta erityistä jäävah vis tusta. Reiteistä m ainittakoon Hälsingborg Helsingör , h yvin tiheää n liikennö ity linja Malmö Kööpe nhamina sekä Trelleborg T ravemunde. Vaikka piento nnistoa (100 500 BRT) on ede lleen huomattavas ti sekä Suo m en . Perämeren satamia. Kuluneena kevättalvena iaa nmurtajistamme työskenteli neljä Pohjanlahdella (Urho . lahden perukoiden satamia pidettiin vielä pitkää n normaaleinakin talvina jääesteiden tak ia suljettu ina . Helsinki o nkin jo kuronut umpeen Turun etumatkan Suo m en suu rimpana m atkustajasatam ana. BRT. brutto tonnia . Helsinki on jo ohi1tanut Turun suurimpana matkustajasatamana . Tarmo. Apu ja Murtaja) , nelj ä Suomen lahdella (Sam po. Reitt i -Helsi nkiTukholma TurkuTukholma NaantaliKapellskär VaasaUumaja VaasaSundsvall Pietarsaari Skellefteå HelsinkiTravemiinde HelsinkiGdansk Helsinki SliteKööpenhamina Helsinki Tallinna Ma1kustaiamää rä 821 805 890 818 778 361 271 590 135 010 44 600 161 500 3 1 500 28 200 106 000 Suomesta ulkomaille suuntautuvien laivareittien matkustajamäärät 1977. Pohj anlahde n Ruotsi n ra nniko ll a av usti talvimeren kul ku a vi isi si käläistä mu najaa . H angosta Keski-Eurooppaan (Trave mun deen) kulkeva junalautta alkoi lii kennö idä 1975, mutta Naa ntalista oli jo vuodesta 196 7 o llut nyttemmin lopetettu junalauctay hteys Ruo tsin Kape llskäri in . Samanaikaisesti ovat kehitt ynee t valtavasti au tolaut ta linj ac Vaasa U um aja/ Sundsvall , H elsink i T ukho lma sekä uusi no pea lin ja Helsinki Travemunde . Ru o tsin että Tanskan kauppalaivastoissa, suurten laivojen osuus o n viime aikoina kasvanut , etenkin vetoisuusryhmie n 2 500 5 000 BRT ja 11 7. Trellebo rg Sassnitz , Y stad Swinouj scie ja Rödbyh avn Puttgarden . 3 milj . Taulukosta puuttuu Ahvenanmaan ja Ruotsin välinen liikenne. Sisu . Lisäksi Ah ve nanmaan ja Ruo tsin välillä kulki 1977 noin 1 050 000 laivamatkustajaa, lähinnä ostosristeilymatko illa . Niistä säiliölaivoja o li 55 , yhteensä 1.2 milj . Au ro laut taliikenne Ru o tsi in alkoi T urusta ja Paraisilta 1962 ja Naam alista 1966 . ltäm eren laivaliike nteemme keh itt yi voi m akkaasti 1960 -luvul la. Karhu ta lähtien. Li säksi Kööpenhaminasta, Ystadisca ja Si mrish amnista o n yhd yslaivaliikenne ttä Bornholmiin sekä Ny näsh amnista , Väs tervikistä ja Oskarshamnista Go tlamiin
tonnia. 10 m ja Kielin kanava n. SAARISTON PERINTEISET ELINKEINOT Maatilatalous on vieläkin saaristolaisten toimeentulon perusta. Kahdentoista suomalaisen sataman ulkomainen tavaraliikenne (tuonti + vienti) nousi 1977 yli miljoonan tonnin : Sköldvik 10 073 542 tn Naantali 4 382 972 " Helsinki 4 078 486 ,, Kotka 3 089 952 ,, Hamina 2 079 341 " Pori 1 872 824 ,, lnkoo 1 661 991 " Turku 1 569 356 ,, Raahe 1 439 264 ,, Rauma 1 314 279 " Kemi 1 235 559 ,, Koverhar 1 001 869 ,, Suomalaisten alusten osuus tuonnistamme ja viennistämme on viime vuosina laskenut. Pellonvaraussopimuksia on etenkin Saaristomeren uloimmissa kunnissa tehty vähemmän kuin manterella. Kolmanneksi suurin ulkomaantavaraliikenteen satama on Tukholma, joka samalla, kuten Helsinkikin, on maan suurin laivanvarustajakaupunki. DDR:n suurin tuontija vientisatama on Rostock; sen apuna ovat Wismar ja Stralsund. 1 % . Muut Itämerelle johtavat väylät ovat matalampia: Juutinrauma n. Sivuelinkeinoina ovat alueesta riippuen kalastus, turkistarhaus ja matkailu . Esimerkiksi Nauvossa ja Korppoossa noin 70 % ja Ahvenanmaalla noin 72 % kaikista viljelmistä on peltoalaltaan alle 10 hehtaaria. Neuvostoliittolaisia joki-merialuksia saapuu kesäaikaan Itämerelle maan sisäosien jokija kanavareittejä pitkin. Liettuan Klaipedan avulla on voitu keventää Leningradiin kohdistunutta meriliikenteen painetta. Viime vuonna se oli 44. Kööpenhamina on koko Skandinavialle tärkeä tuonti-, vientija matkustajasatama Itämeren suulla. Maarianhamina onkin Helsingin jälkeen maamme toiseksi suurin laivanvarustajakaupunki . Ahvenanmaan työssä olevasta väestöstä n. Kalastus ja turkistarhaus ovat monen talouden pääelinkeinoja sekä Pohjanlahden että Saaristomeren ja Suomenlahden saaristoissa. Eräissä saaristopitäjissä, esimerkiksi Korppoossa ja Houtskarissa, meriliikenteen palveluksessa on huomattava osa väestöä. SaarissuoMEN LUONTO J4/78 37. Säiliö laivastoomme kuuluu kaksi 110 000 BRT:n alusta, mutta ne eivät pääse täydessä lastissa Itämerelle, koska Ison Beltin syvin väylä on vain noin 15 m eli yhtä syvä kuin Sköldvikin öljysatamaan johtava väylä. Tavallisesti siihen sisältyy peltoviljelyä sekä kotieläinten-, puutarhanja metsänhoitoa. saan, Hollantiin, Belgiaan, Englantiin ja muualle Länsi-Eurooppaan sekä valtamerentakaisiin maihin. Luulaja on Ruotsin itämerensatamista ulkomaiselta tavaraliikenteeltään suurin . 11 m . Latvian suurimmat satamat ovat Riga ja öljynvientisatama Ventspils. Västerås Mälarjärven rannalla on myös huomattava vientija tuontisatama, jonne pienehköt alukset pääsevät Itämereltä Södertäljen kanavaa pitkin . Leningradin satamasta on rahtilaivalinjoja Sak118 Kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana saariston lammasluku on pienentynyt romahdusmaisesti, ja laidunnuksen loppuminen alkaa näkyä pientenkin saarten kasvillisuudessa. Kielin 98 km pitkä kanava on laivaluvultaan maailman liikennöidyin kanava, jonka kautta kulki 1973 rahtia 66 .5 milj . MAATALOUS Vaikkakin maatalouden suhteellinen merkitys tulonlähteenä selvästi vähenee, vielä 1970 noin puolet saariston työssä käyvästä väestöstä toimi maaja metsätaloudessa. Saksan liittotasavallan suurimmat Itämeren satamat ovat Liibeck, Puttgarden ja Kiel. 20 % on liikenteen palveluksessa. Itämeren laivaliikenne on elintärkeä Suomelle , Baltian neuvostotasavalloille, Puolalle ja DDR:lle, sillä niillä ei ole muuta meriyhteyttä. Kuvan lampaat ovat Hailuodosta. Tallinnasta on laivayhteydet etupaassa Skandinavian maihin. Kehitys on saaristossakin kulkenut kohti suurempia yksikköjä . 6 00020 000 BRT. Tanskalla on myös kaksi huomattavaa öljyn tuontisatamaa Itämeren länsipäässä : Fredericia Vähän Beltin ja Kalundborg Ison Beltin suulla. Ruotsin suurimmista itämerensatamista mainittakoon vielä Juutinrauman Hälsingborg ja Malmö sekä itärannikon Norrköping , öljyn tuontisatama Nynäshamn, Gävle ja Sundsvall. Puolan tärkeimmät satamat ovat Gdansk , Gdynia ja Szczecin . vsk.. Saariston tilat ovat aina olleet pieniä. Se on pääasiallisesti rautamalmin vientisatama kuten neljänneksi suurin Oxelösund . Pohjanmereen verrattuna Itämeren ja sen satamien liikenne on kuitenkin kovin vaatimatonta
Ahvenanmaalla on nykyisin n . puolet puustosta . METSÄTALOUS Ohuen ja huuhtoutuneen maapeitteen vuoksi saariston metsien tuottokyky on 10-20 % heikomsuo MEN LUONTO J4/ 78 J7. Teollisuutta saaristossa on vähän ja yritykset ovat yleensä pieniä . Eniten kalastajia on Varsinais-Suomessa, mutta väestöpohjaan nähden Ahvenanmaan kalastajamäärä on suunn . Parhailla mailla viljellään rehuviljaa , vehnää ja sokerijuurikasta. Saaristolle onkin ollut tyypillistä , että hakkuut ovat olleet vähäisemmät kuin niiden tulisi metsänhoidollisesti olla. Mänty on vallitseva puulaji Saaristomeren alueella, mutta Porvoon saaristossa, missä moreenipeite on vahvempi, kuusi muodostaa n . Muualla saaristossamme lomakyliä on niukalti ; loma-asunnot ovat yleisesti lomanviettäjien omistuksessa. Saariston paperipuuta odottamassa hinausta selluloosatehtaalle Ahvenanmaan Färjsundin sillankorvassa. Sen jälkeen saaristokuntien reuna-alueiden autioituminen on jatkunut , ja samalla myös kuntien asukasluku on pienentynyt muuttoliikkeen ja epäedullisen ikärakenteen vuoksi. Loma-asuntoja on 1950-luvulta lähtien jatkuvasti rakennettu saaristopitäjiin . MUUT ELINKEINOT Jokasyksyinen luvanvarainen hirvenmetsästys ja Ahvenanmaalla myös peuranmetsästys ei ole merkityksetön yksityistalouksien lihataloudessa. D 119. Laiduneläinten väheneminen näkyy selvästi pienilläkin saarilla maisemakuvan sulkeutumisena. Lounaisessa saaristossa sokerijuurikkaasta on usein saatu maan parhaita hehtaarisatoja, joten sen viljelyä on pyritty lisäämään. 600 lomamatkailijoille vuokrattavaksi rakennettua mökkiä, suurimmaksi osaksi lomakylien itsepalveluasuntoja. Yksipuolisesta maitotaloudesta on suurelta osin luovuttu ja lypsykarjaa vähennetty. tossakin maatalous on koneellistunut voimakkaasti , ja hevoskanta on vastaavasti vähentynyt. Varsinais-Suomen saaristoalueen normaali silakkasaalis on ollut 12 000 15 000 tonnia vuodessa. Rinnan kesäasutuksen lisääntymisen kanssa vähenee ympärivuotinen väestö . Ahvenanmaan puuston vuotuiskasvu on ollut n . 180 000 kuutiometriä vuodessa. Silakan nuottaja verkkopyynti on jo hyvin vähäistä. Minkkija kettutarhauksen painopiste on meillä Merenkurkun rannikolla ja saaristossa, missä se on kalastusja pienviljelijätilojen tärkeä tukielinkeino. Veneenrakennuksella on saaristossa vanhat perinteet, ja toiminta jatkuu menestyksellisesti mm . lniössä olivat vastaavat luvut 15 , 53 ja 124, Kustavissa 120, 378 ja 1 059. 90 % . Vain muutaman perheen asuttamien ulkosaarten auuonuminen alkoi jo 1940luvulla. Saaristometsät kasvavat hitaammin kuin Manner-Suomen, mutta tukielinkeinona metsänhoidolla on saaristossa melkoinen merkitys. Matkailu ja lomailu tarjoavat etenkin Ahvenanmaalla yhä tärkeämmän tukielinkeinon paikalliselle väestölle. Esimerkiksi Hiittisissä oli 150 loma-asuntoa 1958, viisi vuotta myöhemmin niitä oli 297 ja seuraavan viiden vuoden päästä 708 . Ahvenanmaan kalansaalis 1974 oli vähän yli 10 000 tonnia, mistä silakan osuus oli n . KALASTUS Troolikalastus on yleistynyt saaristossa ja saanut vallitsevan aseman Ahvenanmaalla. pi kuin manteren . 220 000 kuutiometriä, mistä männyn osuus on 45 .4 % . Heikko kannattavuus on myös vähentänyt saariston lammaskannan murtoosaan siitä, mitä se oli vielä 1950. Lasinalaisviljelyn pintaala Ahvenanmaalla on viime vuosina ollut runsaat 20 000 neliömetriä, siitä noin puolet Brändön pitäjässä . Sen sijaan sisäja välisaaristossamme rysäkalastus on troolikalastusta tärkeämpi . Sitä täydentää myöhäiskevään ja syksyn vesilintujen metsästys. Sitävastoin perunan ja heinän viljely on monin paikoin taantunut . vsk. Hakkuut ovat olleet n . Lisäksi tomaatin lasinalainen viljely on voimakkaasti kasvanut 1960-luvun keskivaiheilta lähtien. Porvoon saaristossa, Nauvossa ja Rymättylässä. Kilohailin pyyntiä voitaisiin lisätä nykyisestä Saaristomeren eteläosassa , samoin suomukalan pyyntiä maatilatalouden sivuelinkeinona. Lounaisessa saaristossa ja Ahvenanmaalla turkistarhaus on viime aikoina taantunut. Suurteollisuutta on vain Paraisilla (rakennusaineteollisuutta ja konepajateollisuutta) sekä Kemiön saarella (metallija konepajateollisuutta). Lounaisen saariston pienet tilat ovat viime aikoina erikoistuneet sipulin, kurkun, purjon, sellerin , kaalin, persiljan ja salaatin viljelyyn
Sotaa seuranneen nopean kehityksen seurauksena se oli 1976 jo 888 5 34 tonnia (esimerkiksi Pohjanmerestä otettiin tuolloin 2 55 2 039 rn) . Koko maailmankin kalantuotannossa Itämeren osuus nousee toiselle prosentille. Itämerestä on vuosi vuodelta nostettu yhä enemmän kalaa, ja eräiden lajien pyyntiä tuskin enää voidaan tehostaa vaarantamatta tuotantoa. Veikko Sjöblom on toiminut vuodesta 1973 lähtien RKTl:n johtajana. Kalakantojen hoidon edellytyksenä on, paitsi Itämeren vesiluonnon suojelu, myös tarkka tieco saalislajien elintavoista ja kannankehityksistä . kand. He ovat tutkineet merikaloja, etenkin arvioineet silakkaja kilohailikantoja. Veikko Sjöblom ja Raimo Parmanne Itämeren kalastus Itämeren kalansaaliit ovat erittäin merkittävät sen rantavaltioille. ja maaja metsät. lT ÄMERI ON TUOTTOISA Vielä 1930-luvulla Itämeren vuotuinen kalansaalis oli noin 100 000 tonnia. Kuva esi11ää 1alvinuo11aus1a Nauvossa. Raimo Parmanne työskentelee samassa laitoksessa tutkijana. Fil.kand. 120 SUOMEN LUONTO 34/78 3·. Neuvosw liiton osuus Itämeren saaliista (taulukko 1) on suurin (34 % ) ; seuraavina ovat Puola (2 2 % ) , Tanska (13 %) ja Suomi (10 %). Silakan suhteellinen osuus Suomen kalansaaliista on vieläkin suurempi . ,sk.. Saaliskaloista ovat tärkeimmät silakka (4 5 %) , turska (28 %) ja kilohaili (22 %), joitten yhteinen Itämeren saaliskaloista tärkein on silakka, jonka osuus kokonaissaaliista on 45 % . Prof. Oheisen artikkelin Suomea koskevat tiedot perustuvat paaas1assa riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTl) viimeaikaisiin, ennen julkaisemattomiin tutkimustuloksiin. Nämä seikat ovat arvokkaita aikana , jolloin ravinnon ja etenkin eläinvalkuaisen puute on kasvavien ihmisjoukkojen ongelma
Sen sijaan Suomenlahdella nykyinen kalastus vastaa saaliskapasiteettia Pääosa kampelasaaliistamme saadaan muun pyynnin yhteydessä, ja niinpä koticarvekalastajat saavatkin yli puolet kampeloista (ks. Varsinkin Suomen rannikolla ja Riianlahdessa harjoitetaan edelleen rysäpyyntiä. Kutuajan lyhyt, mutta tuottoisa rysäpyynti aiheutti vaikeita markkinointiongelmia. Kesken parhaan kauden kalastus lopetettiin kannattamattomana tai varastointitilojen puutteen takia. Silloin silakka oli käytännöllisesti katsoen Suomen kalastuksen ulottumattomissa SUOMEN LUONTO , 4/78 ,7 . Pyynnin tehostuminen näkyy jo silakkakannoissa, eikä niiden verottamista enää voida yleisesti lisätä (Anon. Itämeri on hyvin tuottoisa kalastusalue. Tärkeimmäksi kalastusmuodoksi on kehittynyt troolipyynti, joka on yleistynyt 1960luvun alusta lähtien . Kuvio osoictaa mm . (kuvio 5, kalastus on käyrän huipulla) . Troolaus rasittaa kalakantoja enemmän kuin rysäpyynti , koska trooliin jää myös pieniä kaloja , ja pyynti pelagisella troolilla on rasittavampi kuin pohjatroolaus. Kilohailin runsaus rannikoillamme johtuu osaksi siitä, että kalat siirtyvät tänne varsinaisen Itämeren kutualueiltaan. Ennen troolipyynnin yleistymistä silakkaa kalastettiin ulapalla vain verkoilla. Saaristomerellä, Ahvenanmerellä ja Pohjanlahdella ei suomalaisen aineiston perusteella (kuvio 4, kalastus sijaitsee käyrän nousevalla osalla) vielä ole saavutettu huippua, joten kalastusta voidaan lisätä. osuus kokonaissaaliista on 95 % . Itämeren kilohailia kalastetaan paaasiassa troolilla. Ne helpottuivat jossain määrin 1960-luvun alkupuolella, kun minkintarhaus yleistyi ja saalista voitiin käyttää rehuksi (Sjöblom 1960) . 2 % . Ne kutevat ulapalla, Itämeressä keskimäärin 80-100 metrin syvyydessä (Grauman 1965). Näitä ongelmia on pyritty ratkaisemaan kalastusta tukemalla (Pitkänen 1977) ja jäädyttämöitä rakentamalla. Maapallon koko kalansaaliista Itämeren osuus on 1. 1974a, Ojaveer ym. Mäti on pelagista (vapaasti kelluvaa), ja 6 %0 suolapitoisuus estää sen vajoamisen (Kändler 1949). Silakkaa kalastetaan koko Itämeren alueella (kuvio 2) . KILOHAILI Kilohaileja esiintyy koko Itämeressä Perämeren pohjoisosaa myöten, mutta alhaisen suolapitoisuuden vuoksi niitä on Pohjanlahdessa vähän. Rehukalan alhainen hinta rajoitti kuitenkin saaliiden suurenemista. Neuvostoliitto ja Saksan demokraattinen tasavalta kalastavat kilohailia pääasiassa talvella. Itämeren keskusaltaan nykyinen happipitoisuus yli 100 metrin syvyydessä ei riitä niille. ITÄMERI/ BALTIC SEA JÄRVET JA JOET/ LAKES ANO RIVERS TONNIA / TONS 70000 60000 6000 4000 2000 2000 4000 6000 SILAKKA BALTIC HERRING KILOHAIU / SPRAT AHVEN / PERCH ~==~ HAUKI / PIKE -,,---'-----SIIKA / WHITEFISH JÄRVI -JA JOKIPYYNTI/ FISH FROMl AKES SILAKKA' BALTIC HERRING LAHNA / BREAM MUIKKU / VENDACE LOHI / SALMON MADE / BURBOT KUHA / PIKE PERCH KUORE / SMEL T TURSKA /COD SÄYNE / IDE AMMATTI KALASTUS/ PROFESSIONAL FISHING El -AMMATTIKALASTUS/ NON -PROFESSIONAL FISHING MERIKALASTUS/ FISH FRÖM-THE BALTIC SEA Kuvio 1. Talvella kilohailit kerääntyvät tiheiksi parviksi suolaisuuden harppauskerrokseen (halokliiniin) ja sen alapuolelle 60-100 metrin syvyyteen, jossa lämpötila on 2. Vuonna 1976 sen saalis oli 2 .43 tonnia neliökilometriltä. vsk . Maapallon tuottavimpiin meriin kuuluvan Pohjanmeren saalis oli silloin 4.68 tn/ km 2 • Suomen koko kalansaaliista Itämeri tuotti 1976 noin 80 % eli 92 450 tonnia. SILAKKA Itämeren pohjoisosassa on enimmäkseen kevätkutuisia silakoita, eteläosassa yli puolet silakoista kutee syksyll_ä. Suomen kalansaalis 1976. Meillekin tärkein laji on silakka (kuvio 1). 1975, Anon. kuvio 13) . Pyvnti oli 1950-luvulla pohjatroolausta rannikon lähellä ja matalikoilla, 1960-luvun alusta lähtien lisään121. silakan keskeisen merkiryksen kalansaaliissamme sekä sen, että muutamia varsinaisia merikaloja lukuunoctamatta Itämeren (vasemmalla) saaliskalat ovat samoja kuin sisävesien. muulloin kuin lyhyenä kutuaikana ja joinakin muina kausina , jolloin parvet olivat lähellä rantaa. 1977a, Weber 1977) . 5-4 • C. Talvikalastuksen etuja ovat tiheät parvet sekä kalan suuri rasvapitoisuus ja hyvä säilyvyys (Rechlin 1975, Veldre ja Polivajko 1975) . Kannattavuuden ja saaliin sijoitusmahdollisuuksien parantuessa saalis on kasvanut (kuvio 3) . Eri pyyntimenetelmät rasittavat kalakantoja eri tavoin
]2 M :. , 15 F 0, 17 M/K : 0, L6 lc : H. 35 M/ K = . TN 4 0,5 1,0 E 6< 60° Y/ R K L. Suomen turskamerkinnät osoittavat, että valtaosa turskistamme vaeltaa etelään SUOMEN LUONTO J4178 J7 . TURSKA Turskan kutu ei onnistu Itämeressä Gotlannin pohjoispuolella, sillä suolapitoisuuden on oltava vähintään 10-12 o/oo . tyvästi pelagista troolausta (Thurow 1974, Rechlin 1975, Veldre ja Polivajko 1975) . Rannikkomme edustalta voitaisiin pyytää nykyisen saaliin lisäksi ainakin säilyketuontiamme vastaava määrä. Kilohailin pyynti (1976, kuvio 6) keskittyy etelämmäksi kuin silakan, sillä vähäsuola1suus rajoittaa sen esiintymistä Pohjanlahdessa. Pyyntialueena on Pohjanlahtea lukuunottamatta koko Itämeri (kuvio 6) . Turskan esiintyminen rannikollamme riippuu etelämpänä Itämerellä tapahtuvasta kudusta. 1977a) . 15 ,, 11, 5 0,5 1,0 E Silakkasaaliit (1976, kuvio 2) jakautuvat koko Itämeren alueelle. taan Suomenlahdesta. 1974a, Veldre ja Polivajko 1975, Anon . 122 Suomessa kalastusta voitaisiin tehostaa nykyisestä (kuvio 7, kalastus s1Ja1tsee käyrän nousevalla osalla). Yleisesti ottaen_ Itämeren sil~kkasaaliita ei juuri enää voida nykyisistä kohottaa. 5 z o. Suomen rannikolla kalastuksen vaikutus kantaan ei ole yhtä suuri kuin Itämeren keskija eteläosassa, ja saaliissa on siten runsaasti myös vanhoja yksilöitä (Anon. 57 0, 5 1, E 28° crr 25 000 50 000 TN Y / R K 0, 6L 7 L. Suomen silakkasaaliit (kuvio 3) ovat jatkuvasti nousseet, ja Saaristomerellä, Ahvenanmerellä ja Pohjanlahdella on vielä varaa tehostaa pyyntiä, sillä siellä ei vielä (kuvio 4) ole saavuteuu saaliskäyrän (187476) huippua, kun taas Suomenlahden vastaava käyrä (kuvio 5) osoiuaa, että pyynti vastaa jo monoa . Yleisesti ottaen Itämeren kilohailinpyyntiä ei enää voida lisätä (Anon. Suomen kilohailisaaliista suurin osa ote. : 13,l z 0, ,s M 0.1 F o. 6< 20 10 1 1965 19 70 1975 50000 100000 Y/ R K = 0. Vaikka Suomen rannikolla on luontaiset edellytykset pyynnin tehostamiselle, sitä rajoittaa markkinoiden puute. 31 l • = 20. Kilohailia on käytetty pääasiassa säilykkeisiin, mutta kalasäilyketeollisuutemme on pientä, ja säilykkeiden kysyntä on tyydytetty tuonnilla. Varsinaisen Itämeren pohjoisosassa kilohailia on runsaammin kuin silakkaa . Pyynti lisääntyi Suomessa 1977, kun kilohailia ruvettiin käyttämään runsaammin turkiseläinten rehuksi . z M F M/ K 12° 16° , 26 5 20, 8 o, 55 , 15 0, LO o. vsk.. Saaliskäyrän (1974-76, kuvio 7) mukaan Suomen kilohailisaaliita voitaisiin vielä lisätä. 1977a)