Tatjanakarhu ja sen pennut – tarina Suomen sinnikkäimmästä karhuemosta. METSÄT ja ilmastonmuutos Parhaat KEVÄTRETKIEN KOHTEET. KARHUN ELÄMÄÄ Tunturin ULJAAT MAAKOTKAT HAAPA on monen lajin koti MAAKOTKAT lajin koti 29.3.2018 Irtonumero 9,50 € 3 S U O M E N L U O N T O 3 | 2 18 H A A V A N S E U R A L A IS E T . T U N T U R IE N M A A K O T K A T . V A R A N G IN V U O N O . M E R E N K U R K U N P U R O JE N E L Ä M Ä Ä . K E V Ä T R E T K E N K O H T E E T . M E T S O . T A T JA N A K A R H U N T A R IN A . M E T S Ä T JA H IIL I
A L K U K E V Ä T A L K U K E V Ä T KEVÄÄN soidinmenot ovat alkaneet. KEVÄÄN soidinmenot ovat alkaneet. Aamu virkku teerikukko pysähtyy pulputuksensa ja suhinoidensa välissä tarkkailemaan, onko lähistöllä kilpakosijoita tai puolisoehdokkaita. Aamu Höyhenet pörhölle KUVA NINA MÖNKKÖNEN / TEKSTI HEIKKI VASAMIES
ER KK I SI IR IL Ä 60 ER KK I SI IR IL Ä Varanginvuon olla pääsee helposti valtameriluon toon. 44 Tunturikotkia Maakotkat viihtyvät avarissa maisemissa. 60 Varanginvuono kutsuu retkelle Pohjois-Norja houkuttelee jylhillä maisemillaan ja kiinnostavilla lajeillaan. Maakotka sopii tunturimaisemaan. 58 Puron kutsu Merenkurkun kalapurot houkuttelevat lintuja. 14 Haavan hovissa Suomen lehtipuista haapa houkuttaa eniten muuta elämää. 38 Pitkä matka ilmastometsätalouteen Ilmastonmuutoksen torjuminen on kiinni hakkuista ja maaperästä. 4 SUOMEN LUONTO 3/2018 4 SUOMEN LUONTO 3/2018 Sisällys 3 / 2018 Sisällys 28 M A RT TI RI KK O N EN 44 7 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 43 Kolumni: Pirkka-Pekka Petelius 49 Vahtikoira 66 Homo sapiens: Juuso Simpanen 68 Kotona 70 Retkellä 72 Virikkeitä 73 Lukijoilta 74 Havaintokirja 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Tunturikotkien mailla Lähdemme kotkia vuosikymmenet seuranneen Martti Rikkosen matkaan. 24 Metsomailla Löytyykö homenokka hakomännystään. 66 Yli rajojen Polkujuoksija tarvitsee luontoa. JU H A IL KK A = kannessa mainittu. 28 Retkeilemme Suomea ristiin rastiin etsien kevään merkkejä. 50 Matriarkka Kuhmolaisen emokarhun uskomaton elämäntaival. M A RI PI H LA JA N IE M I Aika herätä kevääseen Kekomuurahaiset nousevat huhtikuussa esiin kekonsa kellarin horrossijoiltaan. 28 Kevättä etsimässä Lähdimme hakemaan kevätretkikohteita eri puolilta Suomea
no. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi M AU RI LE IV O 14 14 Haapa on luonnon arvopuu. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. vuosikerta Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Mari Pihlajaniemi (vs.) 040 706 5574 Juhis Ranta, toimitusharjoittelija Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen 0400 359 787 Laura Salonen 050 346 0821 Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Elämä kukoistaa sen pinnalla ja uumenissa. Haavankelta jäkälän tunnistaa kelta oranssista väristä.. 3/2018 SUOMEN LUONTO 5 Sivuilla 50–57 tutustumme Kuhmossa elävään Tatjanakarhuun. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. www.climatecalc.eu Cert. Kannessa on sen pentu Lunak, jonka kuvasi Markus Sirkka. 77. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki
Juttua tehdessä voi olla vaikea hyväksyä esimerkiksi sitä, että jotain asiaa ei tiedetä, tai että joku asia ei ehkä olekaan niin, miltä se ilmiselvästi ja loogisesti ajatellen näyttää. Mediakriittisyys on koko ajan tärkeämpää. Artikkelimme Luonto korjaa (8/2017) palkittiin Aikakausmedian Edit-kilpailussa vuoden 2017 parhaana life stylejuttuna. Suomen Luonnon #muutos-projektissa tut kijat oppivat muotoilemaan viestejään ymmärrettävään muotoon. Kriittisyys on tärkeää – niin maallikon, toimittajan kuin tutkijankin. PÄÄKIRJOITUS Havainto ja tulkinta ELÄINTEN TEKEMISIÄ havainnoidessa tulee tulkinnat helposti tehtyä ihmiselämän kokemusten pohjalta. Havainnon objektiivisuus on tavallaan harha, sillä havainnon hetkellä aivomme alkavat millisekunneissa liittää näkemäämme subjektiivista tulkintaa. Me osin jo elämme tulevaisuutta, jossa joudumme seulomaan luotettavaa tietoa jopa tekoälyn avulla luotujen väärennettyjen uutisten, harhauttavan näköisten kaupallisten sisältöjen, verkon mutu-tiedon ja vaikuttamisyritysten sekamelskasta. Eihän inhimillistäminen mikään synti ole, mutta jos se johtaa väärään tulkintaan otuksen aikeista tai elämäntavoista, se on arvelluttavaa. Yhtä tärkeää on huomata, että eri tahot voivat käyttää samoja faktoja eri tarkoituksiin. Myös toimittajilla on opittavaa tutkijoilta. Jos oma tulkinta mietityttää, kannattaa kysyä vaihtoehtoista näkemystä kokeneemmilta. ANN A RIIK ON EN Katso oikeutesi: www.vastuullista journalismia.?. Mutta mitä laadukkaampaa tietoa on käytettävissä ja julkaistaan, sitä laadukkaampaa on myös sen ympärillä käytävä keskustelu. Siksi tutkitun tiedon ja sen vastuullisen käyttämisen puolustaminen on tärkeää. Tutkijat ovat faktojen hallinnan ammattilaisia. Toimittaja joutuu seulomaan tutkimustietoa usein ilman aiheeseen liittyvää erikoisosaamista. RE IJ O N EN O N EN / VA ST AV A LO Onko ketun katse viekas, ovela, hämmentynyt tai vihainen – vai ei mikään näistä. Jutun voit lukea osoitteessa: www.suomenluonto.. . On ensi arvoisen tärkeää kyetä erottamaan toisistaan tieto ja mutu. 6 SUOMEN LUONTO 3/2018 HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Kysy luonnosta -palstalla tutkijat ja luonnontuntijat vastaavat lukijoiden kysymyksiin, ja kertovat arvioitaan lukijoiden lähettämistä kuvista. Myös valinnat ovat tärkeitä: mitä julkaistaan ja mitä ei. Tarkkaa vastausta ei joskus voi antaa, liekö sitä edes aina olemassa. n P.S
Kunnon pimeät loppuvat, kun aurinko ei enää laske yli 12 astetta alle horisontin. Pohjoisimmassa Suomessa tämä tapahtuu 9.4. Yksi aikaisista pitkämatkalaisista on Itä-Afrikassa ja Intian valtamerellä talvehtiva selkälokki. PÄHKINÄ KASVAA ETELÄ-SUOMESSA, MUTTA SIITEPÖLYÄ SAATTAA KULKEUTUA TUULTEN MUKANA MUUALLEKIN. JA N N E FL IC KR .C O M CC BY -S A 2.0. Varsinaisten asukkaiden lisäksi keoissa elääkin usein laaja vierasjoukko mm. Keko on mukava asuinpaikka, ja se houkuttelee myös alivuokralaisia. Suomessa esiintyy viisi muutakin kekomuurahaislajia: karvakekomuurahainen, kaljukekomuurahainen, niittymuurahainen, punakekomuurahainen ja kantomuurahainen. JU H A IL KK A M uurahaiskekojen asukkaat alkavat hiljalleen virkistyä kevätauringon porottaessa keon pintaan. ja Helsingissä 11.5. Muita varhaisia kaukomuuttajia ovat esimerkiksi heinätavi ja monet Afrikassa talvehtivat kahlaajat, kuten valkoviklo, liro ja rantasipi. (MP) Viimeiset vilkaisut tähtiin HUHTIKUUSSA kannattaa nauttia kevään viimeisistä pimeistä öistä. Selkälokkien etujoukot saapuvat yleensä huhtikuun alkupuolella, tosin leutoina keväinä niitä saattaa näkyä jo maaliskuussakin. Horroksesta heränneitä muurahaisia kömpii pesän päälle aurinkoon lämmittelemään. Seuraavan kerran kunnolla pimeälle tähtiretkelle pääsee vasta elo–syyskuussa. Aurinkoisina päivinä keko muurahaiset nousevat lämmittelemään keon katolle. hämähäkkejä, kovakuoriaisia ja matoja. KUKINTA TA PAH TUU HUHTIKUUSSA ENNEN LEHTIEN PUHKEAMISTA. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I H EIK KI KE TO LA / VA ST AV A LO PÄHKINÄPENSAS ON AIKAISIMPIA KUKKIJOITAMME. Suomen yleisin kekojen rakentaja on tupsukekomuurahainen. Luonto-Liiton Kevätseurannan ensimmäinen kekomuurahaishavainto tehtiin viime vuonna Turun Ruissalossa jo helmikuussa, kun Inarissa viime kevään ensimmäinen kekomuurahainen havaittiin vasta 22.4.2017. Pari kuuta selkälokista KAUKOMAILTA MUUTTAVAT LINNUT alkavat ilmestyä kesänviettoon. 3/2018 SUOMEN LUONTO 7 Keko muurahaisten kevät ALKUKEVÄT on auringossa lämmittelyn ja ensimmäisten muuttolintujen aikaa. ( MP) Melko valoisina kesäöinäkin voi havaita kolmen kirkkaan tähden, Vegan, Denebin ja Altairin muodostaman niin sanotun kesäkolmion
Vaikuttaa siis siltä, että fleecevaattei den yleistyminen ei ole lisännyt Itämeren mik romuovin määrää, sillä muovikuituja irtoaa myös muista keino kuitutekstiileistä. Lähes kaikki mikromuovi oli kuitumaista ja on peräisin keinokuituvaatteista, kuten fleecekankaasta. Eteläiseltä Itämereltä löytyi mikromuovia yhtä paljon (0,21 hiukkasta per vesikuutiometri) kuin Englannin ka naalista (0,27) ja Välimerestä (0,15). Autonrenkaista irtoava muovi on yksi suurimpia tun nettuja mikromuovin lähteitä, mutta renkaiden muovi vajoaa nopeasti pohjaan, eikä siten päädy kalojen syö täväksi. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT ITÄMEREN muovisaastekuorma on pysynyt vakaana viimeiset 28 vuotta, vaikka muovituotanto Euroopas sa on samaan aikaan kolminkertaistunut. Muovin tuotannon kasvu ei lisää Itämeren mikromuovia T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Mikromuovin määrä silakassa ja kilohailissa on pysynyt ennallaan 28 vuotta. Vain 20 prosenttia tutkituista kaloista sisälsi muovia. Yllättävä tu los paljastui tanskalaissaksalaisessa tutkimuksesta, jo ka selvitti silakan ja kilohailin sisältämiä muovimääriä vuosina 1987–2015. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVA PEKKA TUURI 8 SUOMEN LUONTO 3/2018 Avovedessä elävät kalat, kuten silakka (kuvassa) ja kilohaili, saavat eteläisellä Itämerellä ruoan mukana elimistöönsä mikromuovia.. Valtaosa siitä oli mikromuovia, eli kooltaan alle viiden millin kokoisia kappaleita. TIESITKÖ. Auton renkaista kulumisen tuloksena irtoava muovi on yksi suurimmista tunnetuista mikromuovilähteistä. Tutkimus julkaistiin Science of the Total Environment tiedelehdessä alkuvuodesta
Uut ta tietoa Suomen rannikkovesien kalojen sisältämäs tä mikromuovista on tulossa vielä ennen kesää Syken ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. Eniten ruokaa ostavat kotitaloudet myös aiheuttavat suurimman hävikin. Toistaiseksi ei tiedetä, kuinka mikromuovi vaikut taa planktoniin tai sitä syöviin kaloihin. Koko EU:n alueella ruoka hävikkiä syntyy keskimäärin jopa 173 kiloa henkeä kohti. Kun ruoka ei päädy ihmisten ravinnoksi, hävikistä syntyy tarpeetonta rehevöitymistä. Hävikin määrä vaihtelee paljon kotitalouksien välillä. Yhtä mittavat hiilipäästöt syntyvät, jos ajaa keskikokoisella henkilöautolla 125 000 kertaa maapallon RIIKKA KAARTINEN. Turun yliopiston tekemän kyselyn mukaan kaksi kolmesta kuluttajasta ei ymmärrä ruokahävikin ja rehevöitymisen välistä yhteyttä. 3/2018 SUOMEN LUONTO 9 JA RI H A K A LA / VA ST AV A LO IS TO CK PH O TO Tutkijat päättelivät, että Itämeren mikromuovi kuormaa selittävät parhaiten valumaalueen väes töntiheys ja tekstiili teollisuus. Tilanne ei kuitenkaan ole kaikkialla sama. Mikromuovi tutkimus on vielä alussa, joten uusia tuloksia on syy tä tulkita varovasti. 1000 MILJOONAA eli yhtä miljardia hiilidioksidikiloa vastaava määrä kasvihuonekaasupäästöjä syntyy ruokahävikin seurauksena Suomessa. 24 KILOA ruokaa menee vuosittain hukkaan henkilöä kohti Suomessa. Erityyppisissä talouksissa hävikkiä syntyy eri tavalla. ”Meidän vesialueiden planktonia syövistä kaloista ei juurikaan löytynyt mikromuovia”, erikoistutkija Outi Setälä Sykestä sanoo. 450 MILJOONAA EUROA valuu suomalaisten kukkaroista hukkaan hävikkiruoan mukana. Tutkimus ilmestyi Marine Pollution sarjassa. Kumpikaan näistä ei ole kasvanut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, vaikka muovia tuotetaan ja käytetään yhä enemmän. n Pääosa mikromuovista päätyy vesistöihin pesuvesien mukana. Yksin asuva nainen heittää pois eniten ruokaa, mutta myös lapsiperheissä ruokahävikkiä syntyy paljon. Ilmastonmuutosta kiihdyttävät päästöt syntyvät koko hävikkiruoan tuotantoketjussa pelloilta ruokapöytiin. Rehevöitymisen lisäksi ruokahävikki kiihdyttää myös ilmastonmuutosta. Kaikki vedessä kelluva muovi vajoaa hiljalleen ja varastoituu pohjasedimenttiin. Siksi myös eteläisellä Itämerellä ajeleh tivan mikromuovin määrä on pysynyt ennallaan. Yhtä mittavat hiilipäästöt syntyvät, jos ajaa keskikokoisella henkilöautolla 125 000 kertaa maapallon ympäri. Ilmastonmuutosta kiihdyttävät päästöt syntyvät koko hävikkiruoan tuotantoketjussa pelloilta ruokapöytiin. n RIIKKA KAARTINEN Matala Saaristomeri on altis rehevöitymiselle, mikä näkyy loppukesän sinileväkukintoina. 3/2018 SUOMEN LUONTO 9 IS TO CK PH O TO 1000 dia hiilidioksidikiloa vastaava määrä kasvihuonekaasupäästöjä syntyy ruokahävikin seurauksena Suomessa. RUOKAHÄVIKKI KUORMITTAA YMPÄRISTÖÄ RUOAN tuotanto synnyttää yli kolmasosan vesistöjä rehevöittävistä päästöistä. Helmi kuussa ilmestynyt Suomen ympäristökeskuksen Sy ken tekemä tutkimus raportoi hyvin pieniä määriä mikromuovia pohjoisen Itämeren silakoista, kilohai leista ja kolmipiikeistä
50 000 TONNIA ammuksia. Biomarkkereiden avulla voidaan havaita altistumista haitallisille aineille ja niiden vaikutuksia,” Lehtonen sanoo. Molemmat asiantuntijat muistuttavat, että kemialliset aseet on suunniteltu tappamaan tai vahingoittamaan ihmistä. Tutkittavana olivat vuosina 2016–2017 myönnetyt poikkeusluvat. Epäilyt termiittien kuulumisesta torakoihin heräsivät jo 1930-luvulla, kun tutkijat havaitsivat niiden mikrobien olevan hyvin samanlaisia. PERTTI KOSKIMIES Susien metsästystä perustellaan pelolla LUONTOLIITON tekemän selvityksen mukaan sudenmetsästyksen poikkeuslupapäätöksiä poronhoitoalueen ulkopuolella perustellaan useimmin pelolla. Tämän lisäksi tiedossa ei ole, vähensivätkö suden kaatamisen poikkeusluvat ihmisten huolta ja pelkoa lainkaan. Myös vieraslajit douglaskuusi, punatammi ja valkovaleakaasia saanevat uutta kasvutilaa, joskaan nämäkään puut eivät ehdi levittäytyä niin nopeasti kuin ilmasto-olot muuttuvat. Osa tiputeltiin mereen matkan varrella, eivätkä kaikki puiset ammuslaatikot uponneet heti, vaan saattoivat ajautua eri paikkaan. Niin paljon on virallisen arvion mukaan upotettu kemiallisia aseita sisältäviä ammuksia Itämereen. n valvoo kemiallisten aseiden kieltosopimuksen toteutumista, sekä tutkii aseiden kemiallisia vaikutuksia. Valtaosa niistä makaa Bornholmin, Gotlannin ja Gdanskin syvänteissä. Nyt ne ovat olleet metallikuorien suojaamana 60–70 vuotta meren pohjassa. Suurimmaksi osaksi kyseessä ovat toisen maailmansodan jälkeen upotetut aseet. Ilmastoennusteiden toteutuessa muun muassa hieskoivu, euroopanlehtikuusi, metsä kuusi ja mänty menettävät kasvualaa. n. Kun kalastaja on altistunut aineelle, hän on sairastunut. 10 SUOMEN LUONTO 3/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Euroopan metsät muuttuvat POHJOISTEN puulajien levinneisyys supistuu Euroopan ilmaston lämmetessä seuraavien 50 vuoden kuluessa. Syke selvittää aseiden biologisia vaikutuksia Itämeren eliöstöön käyttämällä niin sanottuja biomarkkereita. Lehtonen. Termiittien ja torakoiden dna:n vertailu vahvisti epäilyt vuonna 2007. Sitä, voidaanko aseita siirtää ja miten ne vaikuttavat ympäristöön, on tutkittu kansainvälisenä yhteistyönä, kuten nyt käynnissä olevassa DAIMON-hankkeessa. ”Kemiallisten aseiden lisäksi tutkimme merenpohjassa makaavien ’tavallisten’ sotatarvikkeiden, kuten räjähtämättömien miinojen ja lentopommien, vuotamisesta aiheutuvaa ympäristöriskiä ekosysteemille”, kertoo Syken ryhmäpäällikkö, meribiologian dosentti Kari K. Suomesta mukana ovat Suomen ympäristökeskus Syke sekä Helsingin yliopiston Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti Veri. Niitä ovat muun muassa kovakuoriaiset, pistiäiset ja perhoset. Sedimentti näytteenottoa tutkimus alus Arandalla, kun meren pohjassa tiedetään olevan upotettuja kemiallisia aseita.. Tuolloin katsottiin, että helpoin tapa päästä aseista eroon oli upottaa ne mereen. Veri. ”Käytännössä mittaamme merieliöistä samoja asioita kuin ihmislääketieteessäkin mitataan. LE H TO N EN SA N JA Y AC H A RY A / W IK IM ED IA CO M M N O S CC BY SA 4. ”Näitä aseita on jäänyt joskus kalastajien verkkoihin. n esimerkiksi etsii aineiden jäämiä eliöistä ja sedimentistä. Liittoutuneet halusivat hankkiutua eroon saksalaisten varastoimista kemiallisista aseista. Niitä voivat olla esimerkiksi vierasaineaineenvaihduntaan liittyvät entsyymit, dna-vauriot ja kudosmuutokset. Osa kuorista on jo ruostunut puhki, ja ammuksista vapautuu koko ajan enemmän aineita mereen. Muuten näiden ei tiedetä aiheuttaneen haittaa ihmisille”, Veri. Kaikki aseet eivät kuitenkaan päätyneet määriteltyihin upotuspaikkoihin. Puuston muutokset vaikuttavat huomattavasti niin metsätalouteen kuin luonnonsuojeluunkin. Myrkyllisillä räjähdysaineilla saattaa olla eliöstölle haitallisia vaikutuksia etenkin Suomenlahdella, missä tiedetään olevan paljon vanhoja sotatarvikkeita. nin johtava professori Paula Vanninen kertoo. Järjestö kritisoi, että muita menetelmiä susipelon vähentämiseksi ei ole riittävästi käytetty. JUHIS RANTA Maailmansotien aikaiset kemialliset aseet uhkaavat Itämerta SUOMEN LUONTO 3/2018 SA N JA Y AC H A RY A / W IK IM ED IA CO M M N O S CC BY SA 4. Termiitteja tullaan edelleenkin kutsumaan termiiteiksi, mutta niiden ei katsota kuuluvan omaan ryhmäänsä hyönteisten sukupuussa. mille”, kertoo Syken ryhmäpäällikkö, meribiologian dosentti la eliöstölle haitallisia vaikutuksia etenkin Termiitit elävät jopa miljoonien yksilöiden yhteiskunnissa. Veri. (RK) K A RI K . (RK) Termiitti onkin sosiaalinen torakka AMERIKAN hyönteisseura tiedotti maaliskuun alussa, että termiitit siirretään hyönteisten luokittelussa torakoiden lahkoon. Lämpenevä ilmasto suosii varttuneiden metsien eteläisempiä lajeja, joista Global Change Biology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa olivat mukana saksanpihta, pyökki, saarni, tammi ja talvitammi. Hyönteislahkoja tunnetaan nykyään 27
Ääniä syntyy, kun päivän ja yön väliset lämpö tilaerot ovat suuria ja jääkansi on tiukkaa teräs jäätä. Äänimaailma voi tal ven mittaan olla moninainen: vongahtelua, pau ketta, ulinaa, räsähtelyä ja kumahduksia. Jääkenttään muodostuu jännitteitä. Kaik kia ääniä ei toki voi kuulla kerralla, ja äänimaail ma vaihtelee eri vuosina. Syntyy lämpölaajenemista. Tiedämme, että veden jäätyessä sen tilavuus kasvaa. Lämmetessä molekyyli en lämpöliike lisääntyy ja niiden väliset etäisyy det kasvavat. ”Jäätymisen jälkeen jää käyttäytyy kuin mi kä tahansa kiinteä aine. ”Veden laajeneminen sen jäätyessä johtuu vesimolekyylien järjestymisestä säännöllisek si hilaksi. ”Jännitteitä syntyy, kun jää lämmetessään laa jenee ja jäähtyessään supistuu. Suuret ja nopeat lämpötilamuutokset synnyttävät äänten lisäksi myös railoja ja röykkiöitä. Myös ilmanpai neen vaihtelut ja tuulet voivat saada ääntä ai kaan, kun ne nostavat tai laskevat vedenpintaa”, kertoo johtava hydrologi Bertel Vehviläinen Suomen ympäristökeskuksesta Sykestä. JA RI H A K A LA / VA ST AV A LO IL M IÖ M ÄI ST Ä 3/2018 SUOMEN LUONTO 11 3/2018 SUOMEN LUONTO 11 KEVÄTTALVELLA pääsee usein kuuntelemaan jäälakeuksien konserttia. Myös laivaliikenne saa aikaan jännitteitä, kun alukset työntävät aaltoja jääkentän alle. Miksi jää sitten lämmetessään laajenee ja kylmetessään supistuu. Kun jää taas jäähtyy, se supistuu.” Jäinen konsertti päättyy loppukeväällä, kun jää puikkoutuu ja puikot kilisevät veden liikkees sä toisiaan vasten – malja keväälle! JORMA LAURILA Jään jännittävät äänet ja muodot. Sulassa vedessä molekyylit ovat sa tunnaisesti suuntautuneita ja siten pakkautu vat tiiviimmin”, valaisee hydrologi Jari Uusikivi Sykestä. Pak su lumikuorma eristää ja siten vaimentaa äänet
Jyväskylän yliopistossa tarkastetussa väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että terveet perhostoukat, jotka söivät pelkästään voikukkaa tai voikukkaa ja ratamoa, selvisivät paremmin aikuisiksi kuin pelkkää ratamoa syövät. LUE LISÄÄ VERKOST A www. Valokuvat ovat myös tervetulleita! Ilmoita sienilöytösi sähköpostilla: luontolasse@gmail.com Liuskapielus on viime vuosina yleistynyt, ja sitä voi tavata Utsjoelta saakka. Jos toukka sen sijaan sai mikrobi-infektion tai se kohtasi muita sairastuneita toukkia, se hyötyi myös ratamon syömisestä. Ratamon syöminen on terveelle toukalle haitaksi kasvin sisältämien myrkyllisten yhdisteiden takia. Stressihormonien pitoisuus lintujen veressä kasvaa nuoressa metsässä, missä ruoka on kortilla. Hömötiaiset tarvitsevat lehtipuupökkelöitä pesäpaikoikseen, ja lehtipuista löytyy myös pesimäaikainen ravinto. Monet kasvit sisältävät antibioottisia aineita ja antioksidantteja, jotka auttavat hyönteisiä selviytymään taudeista ja loisista. Perhosen toukat käyttävät ravinnokseen useita kasveja, muun muassa ratamoa ja voikukkaa. Luonnontieteellisen keskusmuseon laskentatietojen perusteella Suomen hömötiaiskanta on pudonnut kolmasosaan 1950-luvulta nykypäivään tultaessa. 12 SUOMEN LUONTO 3/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT JU SS I M U RT O SA A RI LA SS E KO SO N EN Hyönteiset lääkitsevät itseään kasveilla TÄPLÄSIILIKKÄÄN toukat osaavat lääkitä itseään valitsemalla oikeanlaista kasviravintoa. Yliopistotutkija Seppo Rytkönen Oulun yliopistosta on perehtynyt hömötiaisten elinympäristövaatimuksiin. Aukkohakkuut hävittävät pesämetsiköitä, ja vaikutus jatkuu useita kymmeniä vuosia. Pesinnät ovat onnistuneet yhtä hyvin niin Britanniassa talvehtivilla lajeilla kuin lyhyenja pitkänmatkanmuuttajillakin. Metsän iällä on merkitystä – vanhoissa puissa on suuremmat latvukset, joten niistä löytyy enemmän hyönteisiä hömötiaisten syötäväksi. PERTTI KOSKIMIES Hömötiaisten kuolleisuus on suurempi nuorissa talousmetsissä KUN ELINYMPÄRISTÖ muuttuu yksipuoliseksi, hömötiainen stressaantuu. Kerro kasvu paikan lisäksi kasvualusta (paju vai tuomi) ja kasvuston runsaus. (RK) Pesinnät onnistuvat aikaistuneinakin keväinä LINTUJEN poikastuotto ei ole pienentynyt 21 lintulajilla Britanniassa vuosina 1983–2010, vaikka samaan aikaan kasvillisuuden kehitys ja ravintohyönteisten huippuesiintymät ovat aikaistuneet nopeammin kuin lintujen muninta keväiden lämmettyä. Tehostunut metsätalous on näin pienentänyt hömötiaisille sopivaa elinympäristöä valtavasti”, hän sanoo. suomenluo nto.fi. Tuoreessa latvialaistutkimuksessa todettiin talvehtivien hömötiaisten stressihormonipitoisuuksien ja kuolleisuuden olevan selvästi suurempia nuorissa käsitellyissä kuin vanhoissa metsissä. ”Nykyinen metsätalous vähentää pesäpaikoiksi sopivia lahopuita. MARI PIHLAJANIEMI Oletko nähnyt peikonkämmentä. Näiden lajien taantuminen johtuu muista elinolojen muutoksista, ei muutoksista pesinnän aikataulussa. Krooninen stressi altistaa sairauksille. Toisaalta lajeilla, joiden pesintä aikaistui vähiten suhteessa kasvillisuuden ja hyönteisten kehitykseen, kannat ovat laskeneet eniten. Vanhoissa metsissä noin 90 prosenttia hömötiaisista selvisi talvesta elossa, kun nuorissa metsissä luku oli vain noin 70 prosenttia. Se tekee hömötiaisten selviytymisestä nykymetsissä koko ajan vaikeampaa. LIUSKAPIELUS, eli peikonkämmen, kuten ruotsalaiset sitä kutsuvat, on huo miota herättävä sieni. Varmimmin sen löytää kosteista pajukoista ja maannou semarannoilta pajujen ja tuomen oksilta. ”Hömötiaisten vähenemisessä osallisina ovat niin ympäristön muutos kuin ilmastonmuutos”, Rytkönen kertoo. Sieniasiantuntija Lasse Kosonen kar toittaa liuskapielushavaintoja. Myös puulajiston monipuolisuus on tärkeää. Suuret havupuut puolestaan ovat tiaisten tärkein talvinen ruokavarasto
Parin tunnin tunnelmoinnin jälkeen kiirehdimme jo kotia kohti. Jouduimme rakentamaan sillan, kiskomaan automme mudasta viiden kuorma-auton voimin ja louhimaan metrin vuorenseinämää, että mahduimme ajamaan jyrkänteen reunalla kulkevaa tietä. Loppuvuonna 2017 kartoitettiin yksi viimeisistä tuntemattomista kohteista, Tsaratananan kansallispuisto ja sen vuoristometsät. Matka vuorelle on vaivalloinen. Varsinaista vuorikiipeilyä ei vaadita, mutta nousu huipulle kestää viikon patikoimisineen ja polun raivaamisineen. Hanke on nyt lopuillaan ja maastotietoa on kertynyt jo lähes kaikista tärkeistä kohteista. Silloin pahat henget ovat liikkeellä. Yksi sääntö on, että tiistaina ei saa liikkua metsässä. 3/2018 SUOMEN LUONTO 13 kameleontteja. Jälkien perusteella päättelimme, että kanat päätynevät Madagaskarin suurimman petoeläimen, fossan, saaliiksi. TEKSTI JA KUVAT OLLI TURUNEN Maailmalta SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO on lähes seitsemän vuoden ajan kartoittanut Madagaskarin metsiä yhdessä paikallisten kanssa. Metsästä piti päästä pois ennen tiistaita. Tsaratanana on suojelualuetta, mutta kaskeaminen ja metsäpalot nakertavat alueen reunametsiä. Tämä kaikki palkittiin, kun sain pystyttää Suomen lipun Maromokotron huipulle, tiettävästi ensimmäisenä suomalaisena. Vuori on lähes koskemattomien sademetsien ympäröimä. Kartta tehdään satelliittikuvien avulla, mutta kuvien tulkintaa varten tarvitaan maastokäyntejä eri korkeusvyöhykkeillä sijaitsevien metsien luonteen selvittämiseksi sekä eri puolilla maata. Luonnonsuojeluliitto valloitti Madagaskarin korkeimman vuoren Maromokotron puutonta huippua ympäröivät nummet, ja alarinteillä kasvavat sankat vuoristosademetsät. Samalla päästiin käymään vuoriston ja koko Madagaskarin korkeimmalla huipulla, Maromokotrolla, joka kohoaa 2876 metrin korkeuteen. Matka huipulle on vaivalloin en.. n Sammalmetsistä löytyy taitavasti naamioituvia kameleontteja. Tsaratananaan liittyy paljon uskomuksia. Tarkoitus on laatia tarkka kartta maan jäljellä olevista sademetsistä, joista jopa 80 prosenttia on tuhoutunut ihmisen toimesta. Toisen säännön mukaan huipulle on jätettävä elävä, valkoinen kana uhriksi hengille. 3/2018 SUOMEN LUONTO 13 Madagaskarin metsiä kartoitetaan Suomen luonnon suojeluliiton ja paikallisten suojelujärjestöjen yhteistyönä. Lajisto on alueella rikasta, mutta eläimiä ja lintuja on vaikea nähdä tiheän puuston takia. Korkeammalle kuljettaessa sademetsät vaihettuvat mataliksi sammalmetsiksi, sitten puuttomiksi nummiksi
Metsäpuiden joukossa on yksi lehtipuu ylitse muiden. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA HAAVAN HOVISSA TEEMAVUOSI 2018 METSÄ Metsien merkitys luonnolle, ihmiselle ja ilmastolle on Suomen Luonnon teema vuonna 2018. Se tarjoaa elinolot sadoille haapaspesialisteille. 14 SUOMEN LUONTO 3/2018. Se tarjoaa elinolot sadoille haapaspesialisteille. 14 SUOMEN LUONTO 3/2018 Metsäpuiden joukossa on yksi lehtipuu ylitse muiden
RIS TO SA U SO A RIM O EK LU N D / VA ST AV A LO 3/2018 SUOMEN LUONTO 15. Se tarjoaa elinolot sadoille haapaspesialisteille. HAAVAN HOVISSA Monipiste haapsanen elää laholla haapapuulla. 3/2018 SUOMEN LUONTO 15 Metsäpuiden joukossa on yksi lehtipuu ylitse muiden
Niitä kutsutaan haapaspesialisteiksi. Vaikka siemen itäisikin, sirkkataimen alkukehitys on heikko ja se kuolee helposti. Viherkalvajan toukat etenevät syödessään järjestelmällisesti. 16 SUOMEN LUONTO 3/2018 K okeilen, että mittanauha on varmasti taskussa, kun kahlaan polviin asti ulottuvaan hankeen. Muitakin puulajeja hyödyntäviä seuralaislajeja eli generalisteja haavalla elääkin jo paljon enemmän. Toinen tenkkapoo tulee, kun mittanauhan lukemat – 150 senttiä – loppuvat kesken. Tenkkapoo ratkeaa, kun käytän avuksi vieressä kasvavan puskan oksia ja lepuutan mittanauhan toista päätä niiden päällä kiertäessäni puun ympäri. TA PI O KU JA LA EV AM A RI A SÖ D ER H O LM / VA ST AV A LO JA A KK O VÄ H Ä M Ä KI / LU O N TO KU VA K AU PP A. Mittaan vielä uupuvan kohdan ja ynnään lukemat yhteen: 176 senttiä. Kun haavan lehti kuivuu, kaunis pitsimäinen rakenne paljastuu. Yhdestä norkosta syntyy noin 2000 siementä. Karvamatoja muistuttavat norkkokukinnot ovat 10–20 sentin pituisia, ja niitä putoilee haavan juurelle kesäkuun alussa, kun siemenet ovat kypsyneet tuulen kuljetettavaksi. Pelkästään haavalla eläviä lajeja – kuten esimerkiksi haavankeltajäkälä – on yli 200. Ja kun se jaetaan piillä (3,14), saadaan rungon läpimitta: komeat 56 senttiä! No onhan siinä totisesti järeä puu, jo vuosikymmeniä vanha. Haapa on kaksikotinen eli puut ovat joko emitai hedepuita, joihin kukkanorkot syntyvät. Haapaa on maamme puuston kokonaistilavuudesta 1,7 prosenttia, ja haapavaltaisia metsiä 0,4 prosenttia metsämaan kokonaispinta-alasta (valtakunnan metsien inventointi, VMI 11). Olisiko puu jo luokiteltavissa järeäksi yksilöksi, jolloin sen rungon läpimitan tulisi olla vähintään 40 senttiä. Lähempää katsottuna puu on paksumpi kuin oletin, enkä meinaa yksin saada mittanauhaa rungon ympärille. Siemenellistä uudistumista on kyllä haHaapa on metsän suosituin puu suhteessa sen runsauteen. Jos minulla olisi röntgenkatse, voisin kenties nähdä rungon uumenissa talvehtivia hyönteisiä kuten runkohaapsasen tai oksalla talvehtivan haapaperhosen toukan kuivista lehdenosista kehräämässään käärössä. Taputan jäkälistä kirjavaa kylkeä ja katson puun laajalle haarottuvaa latvustoa. Huhti–toukokuussa puu herää eloon ja alkaa kukkia Etelä-Suomessa. Täysikokoinen haapa voi tuottaa noin 50 miljoonaa siementä. Haapa onkin suhteessa sen runsauteen metsän suosituin puu. ”Voisi sanoa, että supersuosittu”, sanoo tutkija Juha Siitonen Luonnonvarakeskuksesta. Metsän laidassa kasvaa komea haapa, ja nyt on aika käydä ottamassa siitä mitat. Puu ei kuitenkaan ole saamassa ylleen uutta pukua, sillä onhan se upea ilmestys jo tuollaisenaan: hillityn harmaata runkoa koristavat tyylikkään keltaiset haavankeltajäkälät ja puun tyveä värjää punalevä. Puussa ei näy kolojakaan, joten tikat eivät ole ainakaan vielä kelpuuttaneet sitä pesäpuukseen. ”Haavan siemen on sata kertaa kevyem pi kuin koivun siemen, eikä siinä ole lainkaan vararavintoa. Seuralaislajit elävät haavan lehvästössä, oksissa, rungolla tai lahopuussa. Nyt mitataan tämän rungon ympärysmitta. ”Sille vetäisivät vertoja vain jalot lehtipuut, mutta ne ovat metsissämme huomattavasti vähälukuisempia kuin haapa.” Äitipuu ja isäpuu Haapa kasvaa usein avoimella paikalla lehdoissa, lehtomaisissa kangasmetsissä, korvissa ja etelänpuoleisissa kallionalusmetsissä
3/2018 SUOMEN LUONTO 17 HAAVALLA ELÄVIÄ LAJEJA Punaisen listan luokat: NT=silmälläpidettävä, VU=vaarantunut, EN=erittäin uhanalainen, CR=äärimmäisen uhanalainen, RE=Suomesta hävinnyt RIS TO SA U SO PII RR O K SE T: K A RI H EL IÖ VA A R A RE IJO N EN O N EN / VA ST AV A LO Haapaperhosen toukat elävät haavalla. Äkämä haapsanen RIS TO SA U SO PII RR O K SE T: K A RI H EL IÖ VA A R A Haapaperhosen toukat elävät haavalla. Äkämä LAHOPUULLA ELÄVIÄ LAJEJA ELI SAPROKSYYLEJÄ Käävät hyyrykääpä pajunkääpä mesipillikääpä (NT) poimukääpä (VU) harjaskääpä (VU) ketunkääpä keltakerroskääpä (CR) kirvelikääpä kittikääpä (NT) haavanarinakääpä haavankääpä haavanpökkelökääpä (VU) kuorikääpä isorustikka lakkikarakääpä Kovakuoriaiset haapakatkiainen haavanpikkutylppö (VU) haavanjalosoukko (VU) sinijalosoukko (CR) vesajalosoukko jalavanlahokärsäkäs (VU) haavanlahokärsäkäs (CR) punahärö (CR) haavanlaakavilistäjä hiirakkokauniainen lattatylppö (VU) ukkokukkajäärä (CR) vähämustakeiju (CR) helojäärä jumiloisikka (NT) haavanlaakatylppö haapajumi ventokaarniainen (RE) runkohaapsanen äkämähaapsanen monipistehaapsanen pistehaapakaarnuri (NT) aitohaapakaarnuri vakohaapakaarnuri (NT) vienankääpiäinen (CR) mäihäkaarnakuoriainen vesasahajumi haavansahajumi (VU) haapajäärä haapasyöksykäs KASVINSYÖJÄLAJEJA ELI HERBIVOREJA Perhoset haapatyttöperhonen (VU) käärönirkko haapakääröyökkönen poppelikääröyökkönen (VU) haapakiitäjä haapaperhonen haaparaitayökkönen idänpystyperä punevillaselkä harmovillaselkä Kovakuoriaiset haavankäärökärsäkäs haavanlehtikuoriainen rusolehtikuoriainen haapakirppa sikkonorkkokärsäkäs haavannorkkokärsäkäs haavankupekärsäkäs haavanruskokalvaja haavanviherkalvaja kuhmuviherkalvaja haavanpyörökärsäkäs Sahapistiäiset haapanuijapistiäinen (RE) villanuijapistiäinen Ukkokukka jäärä
Haavan lasisiipi elää toukkana haavan rungossa. Happi poistuu tehokkaammin ja hiilidioksidia tulee tilalle. Haavan tieteellinen nimi Populus tremula tarkoittaa värisevää poppelia. RI ST O SA U SO JU SS I H EL IM Ä KI / VA ST AV A LO EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV A LO. Se voisi olla yksi syy tuulettelulle”, Siitonen pohtii. Pioneerilaji uudistuu juurivesojensa avulla myrskyn tai metsäpalon luodessa kasvulle tilaa”, SiiHaapa leviää tehokkaimmin juurivesojensa avulla. ”On esitetty selitys, että lehtien havina tehostaa kaasujen vaihtoa lähellä lehden pintaa. ”Sitten herää kysymys, miksi kaikki lehtipuut eivät havisuttele lehtiään, jos siitä on huomattavaa hyötyä yhteyttämisessä sekä kasvussa.” Haviseva ääni syntyy, kun jäykät lehdet osuvat toisiinsa. Lehtien värinästä puu on helppo tunnistaa. Täysikokoisen haavan juuret ulottuvat 40 metrin ”Esimerkiksi vanhassa metsässä kuolevan ja lahoavan haavan juuristo voi säilyä pitkään hengissä. Tehokkaammin haapa kuitenkin leviää juurivesojensa avulla. Myös hirvi kaluaa haavan pehmeää kuorta ravinnokseen. Haapa yhteyttää myös rungollaan, mistä kertoo kuoren vihertävä lehtivihreän eli klorofyllin sävy. Miksi haapa värisyttää lehtiään, sitä ei tarkkaan tiedetä. Haavan havinaa Kukinnan jälkeen haapa puhkeaa lehteen, ja sen se tekee myöhemmin kuin lehtipuut yleensä. Sen runko on vähemmän hapan kuin muilla yleisillä metsäpuilla kuten männyllä, kuusella ja koivulla. Tämän vuoksi lehtien puhkeamisella ei olekaan haavan kohdalla niin kiire. Mutta ne lehdet ovatkin haavan paras – ja metsän äänekkäin – tuntomerkki. On arveltu, että se hätistäisi tuholaisia. Esimerkiksi haapaperhosen toukka kehrää kuivista lehdenosista haavan oksaan käärön, jossa se talvehtii. Tätä selitystä Siitonen ei kuitenkaan niele. ”Vanhan haavan runko on uurteinen ja halkeileva, joten siinä on paljon kiinnittymiskohtia itiöiden avulla leviäville kääville, jäkälille ja sammalille.” Haavalla kasvaa noin 60 kääpälajia, joista reilu kymmenen kuten esimerkiksi ketunkääpä, keltakerroskääpä, haavankääpä ja haavanarinakääpä elävät vain haavalla. ”Haavan lehtiruoti on rakenteeltaan pitkä ja rento sekä pystysuunnassa litteä. Jäkälistä esimerkiksi haavanläiskäjäkälä ja sammalista vaarantuneet haapariippusammal ja aarnihiippasammal ovat haapaspesialisteja, eivätkä menesty muilla puulajeilla. Pioneerilaji uudistuu juurivesojensa avulla myrskyn tai metsäpalon luodessa kasvulle tilaa”, Siitonen valottaa. Suuren suosion salaisuus Haavan suuren seuralaissuosion taustalla on puun rakenteeseen liittyviä tekijöitä, joita Siitonen listaa: ensinnäkin haapa on päällyskasvieli epifyyttilajistoltaan tärkeä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. 18 SUOMEN LUONTO 3/2018 vaittu metsäpaloalueilla”, Siitonen kuvailee. Täysikokoisen haavan juuret ulottuvat 40 metrin laajuudelle puun rungosta. Tämä rakenne mahdollistaa lehtien liikkeen hyvin pienelläkin tuulen vireellä.” Lehdet kelpaavat monelle lajille ravinnoksi, mutta niistä sorvataan myös talvehtimispiiloja. ”Esimerkiksi vanhassa metsässä kuolevan ja lahoavan haavan juuristo voi säilyä pitkään hengissä. Majava kaataa haavan ja pääsee järsimään puun kuorta. Nuoren haavan pehmeä ja ravinvaittu metsäpaloalueilla”, Siitonen kuTehokkaammin haapa kuitenkin leviää juurivesojensa avulla
”Haapa onttoutuu vanhemmiten. LISÄÄNTYMINEN: Juurivesoista sekä siemenistä. KUKINTA: Touko–kesäkuussa ennen lehtien puhkeamista. teikas kuori on monen nisäkkään tärkeää talviravintoa. Haavan rungosta on koverrettu veneitä, haapioita. Tikkojen kaivamat kolot houkuttelevat muun muassa talitiaista, uuttukyyhkyä, telkkää, naakkaa, kottaraista, tervapääskyä, varpuspöllöä ja helmipöllöä. Kolmas puun suosioon vaikuttava tekijä on onttous. JUURET: Täysikokoisen haavan juuret ulottuvat 40 metrin laajuudelle. TIESITKÖ. Haavan kolossa voi asustaa myös nisäkkäitä kuten esimerkiksi liito-orava tai näätä. Talvihorrostaan siellä voivat Liitoorava on haavan vakio asukas, ja se saa myös syötävää puun norkoista ja lehdistä. Lisäksi haavasta on valmistettu muun muassa tulitikkuja, päreitä ja saunanlauteita, sillä puu ei kuumene heikon lämmönjohtokykynsä vuoksi. IKÄ: Keskimäärin 150 vuotta, pituuskasvu pysähtyy noin 60-vuotiaana. KORKEUS: 15–30 metriä. Sekin on ainoastaan haavalla elävä spesialisti”, Siitonen kertoo. JA RI H A R JU / VA ST AV A LO Äkämäsääsken toukat kehittyvät haavan lehdellä olevissa äkämissä.. Myös puun lehdet sekä niistä syntyvä karike ovat metsän moottoreita, jotka ylläpitävät suurta lajikirjoa. Ne kuitenkin jättävät lehtiin käyntikorttinsa esimerkiksi laikkuina tai äkäminä. Mykorritsasienistä esimerkiksi haavanpunikkitatti, lehtopunikkitatti, haapavalmuska ja juurtoseitikki ovat haavan seuralaisia. Sen aiheuttaa useimmiten haavankääpä, joka ilmaantuu miltei kaikkiin varttuneisiin, yli 80-vuotiaisiin haapoihin. 3/2018 SUOMEN LUONTO 19 3/2018 SUOMEN LUONTO 19 BE N JA M PÖ N TIN EN HAAPA (Populus tremula) HEIMO: Pajukasvit. Lehdet ja karike ovat kalkkipitoisia, ja siksi esimerkiksi monet kotilot kuten harmaasulkukotilo, suorasuusulkukotilo ja hienouurresulkukotilo hakeutuvat haavan suojiin. Ontto haapa on pesäpuuna tikkojen mieleen: käpytikka, pohjantikka, harmaapäätikka ja valkoselkätikka nakuttelevat joka vuosi uuden pyöreän suuaukon ja kolon, jota muut lajit voivat hyödyntää tikkojen pesinnän jälkeen. Kovakuoriaisista esimerkiksi haavanlehtikuoriaisen toukat syövät – nimensä mukaisesti – lehtiä tehokkaana armeijana. Lehdet ja versot kelpaavat ravinnoksi metsän kasvissyöjäjoukolle: jänikselle, hirvelle, majavalle, liito-oravalle, kirvoille sekä perhosen toukista vaikkapa haapatyttöperhoselle, haapakääröyökköselle ja haapakiitäjälle. KASVUMUOTO: Kaksikotinen puu, jonka emija hedekukat eri puuyksilöissä. Ja tässä paljastuukin jo neljäs syy haavan suosioon: sen puuaines on pehmeämpää ja huokoisempaa kuin muiden lehtipuiden. Yhdessä norkossa on 2000 siementä, ja täysikokoinen haapa voi tuottaa niitä yli 50 miljoonaa. Muita haavasta riippuvaisia kasvinsyöjiä eli herbivoreja on myös äkämäpunkeissa, luteissa, kilpikirvoissa ja kirvoissa sekä pikkuperhosissa, mutta niiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. LEVINNEISYYS: Yleinen koko maassa, kasvaa tunturialueilla pensasmaisena
Ensimmäisessä lahoasteessa puu on juuri kuollut ja kaarnan alla olevan ravinteikkaan nilan syöjät kuten mäihäkaarnakuoriainen, monipistehaapsanen ja haapajäärä valloittavat rungon. Se on mennyt aika hyvin metsätalouspuolella läpi”, Siitonen toteaa. LAHOASTE: Haavan nilassa näkyy haavan jalo soukon (poikittaiset toukka käytävät) sekä moni piste haapsasen syömäjälkiä (tikan aukomat koteloontelot puun pinnassa). Puun lahoaminen jaetaan neljään asteeseen. LAHOASTE: Haavan rungon pinta puuta lahottaa vaaran tunut harjaskääpä. Viha juonsi juurensa haavan levittämään haavanversoruosteeseen, joka tarttuu taloudellisesti arvokkaisiin männyntaimiin. Varsinaisen aallonpohjan haapa tavoitti 1960–1970-luvulla, jolloin tehokkaasti vesovaa puuta hävitettiin oikein urakalla metsistä. Toisessa lahoasteessa pintapuu alkaa lahota. Myös orava voi köllähtää sinne nukkumaan. ”Vanhassa puussa on sekä eläviä että jo kuolleita osia. Haapa tarjoaa jo elinaikanaan ravintoa ja turvaa monille lajeille, ja kun puu alkaa kuolla, se kuolee kituuttamalla. vedellä korvayökkö, pohjanlepakko tai viiksisiippa. Haapa tarjoaa jo elinaikanaan ravintoa ja turvaa monille lajeille, ja kun puu alkaa kuolla, se kuolee kituuttamalla. Puhuttiin jopa haapavihasta. Haavalla on laaja levinneisyysalue Pohjois-Afrikasta Skandinavian tuntureille ja Brittein saarilta Venäjälle Kamtšatkan niemimaalle. Silloin ei vielä tiedostettu, millaisia taajamia haavat ovat metsän lajien monimuotoisuutta ajatellen. ”Kun pettuvarasto avautuu, se syödään yleensä jo ensimmäisenä kesänä. HAAVAN LAHOAMINEN ETENEE NELJÄSSÄ VAIHEESSA PA SI K A N N IS TO / VA ST AV A LO Haavan jalo soukko HAAVAN LAHOAMINEN ETENEE NELJÄSSÄ VAIHEESSA Haavan PI IR R O K SE T: K A RI H EL IÖ VA A R A. Siten se tarjoaa pitempään elinpaikkoja lahopuuta hyödyntäville eli saproksyylilajeille.” Neljän asteen lahoa Haapapuuta ei ole metsissämme määrälvokkaisiin männyntaimiin. Suomen tapaan myös Ruotsissa haapaa on aiemmin pidetty roskapuuna. Tämäkin on etu sen hovissa eläviä lajeja ajatellen. Myös orava voi köllähtää sinne nukkumaan. Tämäkin on etu sen hovissa eläviä lajeja ajatellen. Monipiste haapsanen Lattatylppö 2. Se on hyönteisille vähän kuin pääsisivät syömään jauhoa tai näkkileipää.” Kun nila on putsattu, nämä nilansyöjälajit siirtyvät uusiin runkoihin. Haapa lisää luonnon monimuotoisuutta niin tuoreena puuna kuin lahopuunakin. ”Vanhassa puussa on sekä eläviä että jo kuolleita osia. ”Erittäin uhanalainen lattatylppö on peto ja litteän muotonsa myötä se on sopeutunut elämään kaarnan alla.” ”Nyt haapoja arvostetaan ihan eri tavalla.” Nirkkoihin kuuluva yöperhonen isohangokas elää toukkana haavalla sekä pajuilla. 20 SUOMEN LUONTO 3/2018 1. JU H A SI IT O N EN RE IJ O PE N TT IL Ä vedellä korvayökkö, pohjanlepakko tai viiksisiippa. Lajikirjo on runsaimmillaan, ja lahohaavasta voi tavoittaa kovakuoriaisista esimerkiksi punahärön tai lattatylpön. Siten se tarjoaa pitempään elinpaikkoja lahopuuta hyödyntäville eli saproksyylilajeille.” Neljän asteen lahoa Haapapuuta ei ole metsissämme määrällisesti paljon. ”Nyt haapoja arvostetaan ihan eri tavalla ja niitä suositaan säästöpuina harvennusja päätehakkuissa