Luonnonystävien tavallinen retkeily harvoin vaarantaa kansallispuistojen luontoa, mutta ohjaamaton suurten joukkojen matkailu saattaa pahastikin pilata luonnonarvoja. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Kansallispuistojen arvoa ei voi mitata rahassa. Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk. Metsähallitus on jo rakentanut moniin puistoihin opastuskeskuksia, pitkospuita ja lintutorneja. Vuonna 1978 valtioneuvosto teki kansallispuistokomitean mietinnön pohjalta periaatepäätöksen uusista puistoista. Kansallispuistot ovat, toisin kuin luonnonpuistot, yleisiä nähtävyyksiä. (90) 228 081 telefax: (90) 228 08200 Päätoimiuaja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteeri! Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimittajat Ulla Ahonen, 228 08216 Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Värierotte/!11 Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Kansallispuistomme ovat syntyneet vähitellen. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 3/96 55. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Sen taki.a on tärkeää, että etenkin suosituimpien puistojen matkailu kanavoidaan tehokkaasti. vsk.. Kestoti laus 270 mk. Kansallispuistoja on nyt 30 ja kuluvana vuonna perustetaan kaksi lisää: Kurjenrahka Varsinais-Suomeen ja Valkmusa Kymenlaaksoon. (90) 228 08210 ja 228 08224. Vuonna 1956 kansallisja luonnonpuistoverkkoamme täydennettiin. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Lähialueen kunnat saavat matkailusta myös tuloja; esimerkiksi Koti on lähiseudulleen kansallispuistona varmasti arvokkaampi kuin talouskäytössä. l lmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Siihen kansallispuistot hyvin soveltuvatkin, kunhan liikkuminen ohjataan sitten, ettei luonto kärsi. lrtonumero 33 markkaa. Tilaushinnat Vuoden määräaikaistilaus (12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 300 mk. Kansallispuistojenkin tärkein tehtävä on luonnonsuojelu, mutta ne on tarkoitettu paikoiksi, joissa ihmiset voivat vapaasti retkeillä ja nauttia luonnosta. Tänä vuonna vietetään kansall ispuistojemme juhlavuotta. Ensimmäiset puistojen syntyyn johtaneet esitykset teki professori Kaarlo Linkola 70 vuotta sitten. Sen jälkeen kaikki vuoden 1978 periaatepäätöksen kohteet on suojeltu. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. 2 Kansal I isaarteemme Mika Honkalinna Valkmusan kansallispuisto perustetaan Kymenlaaksoon juhlavuonna. Päävastuu vuodesta on puistojen hoidosta vastaavilla Metsähallituksella ja Metsäntutkimuslaitoksella. (90) 227 1 967 telefax: (90) 2271 421 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Ne ovat arvo sinänsä. Monia arvokkaita kohteita tosin jätettiin päätöksen ulkopuolelle. z L.L..J 6 :) Cf) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Kansallispuistovuoden pääteemoja ovat luonto-opetus ja luontomatkailu. Muistakaamme kuitenkin, että kansallispuistot ovat osa yhteistä kansallismaisemaamme, arvokas osa eurooppalaista Suomea. Suomen luonnonsuojel uliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointi tarkoituksiin. Matkailu ja luonnonsuojelu ovat yhdistettävissä. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki
Karhunpojan talviuni 11 Heikki Turunen pakinoi. Pesä puusta 20 Puukansalla on kirimistä puurakentamisen kärkijoukkoihin. Lue sivulta 29 kuinka pitkälle reissulle maito navetasta nykyisin lähtee. Sivut 12-13. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Se tiesi , että sen paikalle rakennetaan rivitalo." Variksena paikalla 24 Kimmo Lahti löysi talvimetsän rubiinin 28 Kirppusirkus hangella 30 Hangella kuhisee usko pois. Luonnonsuojeluliiton luonnonharrastusviikot 48 Vakiot: Kotimaasta 4 Ekoneuvot 10 Ruuan reitit 29 Ulkomailta 40 Mielipiteitä, keskustelua 42 Kiljoja 46 Kuukauden Ilkka 52 Kysy luonnosta 54 Multasormet 56 Vartalon verhot 59 Summaries of the Main Articles 58 3. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Pieni hömötiainen on antanut aihetta jo moneen opinnäytetyöhönja väitöski,jaan. Käy peremmälle. Kurkista sivulle 28. Kansikuva: Varis on monessa mukana. S,!enisääski hortoilee hangella. Arktinen paratiisi 34 Nojatuolimatka Huippuvuorille, jääkarhujen ja mursujen maahan. Nyt elämys on kaikkien ulottuvi lla. 55. vuosikerta 3 1996 Erämaatalo henkii työntäyteistä arkea vuosien takaa. Mies jolle rakennukset puhuvat 23 ''Talo alkoi puhua elämästään. SUOMEN LUONTO 3/96 55. vsk. Katso vaikka sivuilta 30-33. Erämaatalon henki 12 Kolikuume nousee taas 14 Sata vuotta sitten taiteilijat haltioituivat Kolin maisemista. Kainuulaiset haluavat pitää metsänsä 1 8 Ei etelästä ohjattua vaan omasta tahdosta kummunnutta suojelunhalua. Turha haikailla lypsylämpimän maidon perään. Heikki Wiltamon kuvaama veijari seikkailee myös sivuilla 24-27. Otökkä ei ole yksin lumiaavikolla
Viime vuonna sähköstä tuotettiin vastapainevoimalla 30 prosenttia, ydinvoimalla 26, vesivoimalla 19 ja lauhdutusvoimalla 13. Lumipeite kertyi pääosin jo marraskuussa; sen jälkeen lumikola on ollut käytössä vain kolme kertaa. Naakat (kuvassa) pitivät kokouksiaan sähkölangoilla pareittain. Lieneekö Laatokka jäätynyt. Pakkasia oli paossa myös merimetso, joka ilmestyi Kokkolanjoelle kalastelemaan. Myös kuusi kansallispuistoa sai lisää maata ja soidensuojelualueitakin hankittiin. D Boikotoi Shelliä! Suomen luonnonsuojeluliiton hallitus kehottaa liiton jäseniä toistaiseksi ostamaan tarvitsemansa tuotteet ja palvelut muilta kuin Shellin huoltoasemilta. .. Maatiaisen mukaan kuitukasvit ja niiden jatkojalostus voisivat lisätä toimeentulomahdollisuuksia maaseudulla. Sodankylässä ja Rautjärvellä hangen paksuus kipusi yli 60 senttiin, Pohjanmaallakin lunta oli melkein 30 senttiä. . Suurimmat maakaupat tehtiin yrityksistä Enso-Gutzeitin, Kymmenen, Metsä-Serlan ja Yhtyneitten paperitehtaitten kanssa. Vähennys edellisvuoteen oli runsaat kaksi prosenttia. Hätäinen käpy tikka ehti jo tutkailla sähköpylvään suojapellin kaikuominaisuuksia. Hamppu, pellava ja nokkonen ovat hienoja kuitukasveja, jotka menestyvät meillä hyvin. Taviokuurnan heleä laulu väreili eksoottista tunnelmaa eteläpohjalaiseen talveen. Suomessa viljelyä hankaloittaa hampun maine huumekasvina. Hamppu, nokkonen ja pellava vuoden maatiaiset Maatiainen ry. Pellava on vakiintumassa uudelleen Suomen pelloille, nokkosta sen sijaan vasta kokeillaan. Kampanjoiden tavoitteena on saada Shell lopettamaan Nigerian sotilashallinnon tukeminen. Lunta tuli etenkin kuun puolivälissä reippaasti. tt . Teollisuuden sähkön kulutus kasvoi yli kaksi prosenttia, mutta kotitaloudet nuukailivat ensi kerran sitten sotavuosien. ,,, tt--~ -,-tt Luomakunta hytisi pakkasherran kourissa Veikko V asama Bcnjam Pöntincn Mikko Pöllänen Helmikuun alkupuoli oli normaalia kylmempi koko maassa. Kuvaaja odotteli jo pulmusia ja mustavariksia, siitä alkaa kevät! Rautjärven Purnujärvellä oli tänäkin talvena lauma metsäkauriita,joita maanviljelijät auttoivat ruokapulmissa. on valinnut tämän vuoden maatiaiskasveiksi hampun, nokkosen ja pellavan. Metsähallitus edisti luonnonsuojelua Metsähallitus hankki viime vuonna noin 3200 hehtaaria luonnonsuojelualueita vaihtamalla ja ostamalla. Lisäksi öljyjätiltä vaaditaan samojen ympäristövaatimusten noudattamista Nigerian öljyntuotannossa kuin Euroopassa ja Yhdysvalloista. 4 Talvi on ollut Sodankylässä kylmä ja vähäluminen. Teollisuus kahmi sähköstä 54 prosenttia, kotija maataloudet 25, palveluja julkinen sektori 17 ja häviöt olivat neljä prosenttia. Pakkasjakso tuntui ankaralta, mutta mitään ennätyksiä ei silti lyöty. Maanhankinnat painottuivat Itäja Pohjois-Suomeen. D SUOMEN LUONTO 3/96 55. Hamppu on vanha kuitukasvi, jonka viljelyä elvytetään EU-alueella, maksamalla sille vi ljelytukea 4556 markkaa hehtaarilta. vsk.. Loppu 12 prosenttia oli tuontisähköä. D Kotitalouksien sähkön käyttö väheni Suomi käytti sähköä viime vuonna 69 miljardia kilowattituntia. Hippiäisten ääntä ei enää kuun alkupuolen jälkeen kuulunut. Maanvaihdoilla edistettiin eniten rantojensuojelua. Kylmästä huolimatta helmikuu toi Nurmoon tuulahduksen keväästä. Tuskin ne olisivat muuten pärjänneetkään. Porojen on täytynyt ravintoa saadakseen tehdä lumitöitäjoka päivä, mutta ohut ja pehmeänä pysynyt hanki on helpottanut niidenkin elämää. Pohjanmaalla ja Kaakkois-Suomessa oli viitisen astetta tavanomaista kylmempää, Sodankylän paikkeilla ero no1maaliin oli kolme astetta. Nigerian sotilashallitus teloitutti marraskuussa yhdeksän kansalaisaktivistia, jotka olivat syyttäneet Shelliä Ogoninmaan ympäristön tuhoamisesta ja vaatineet osaa öljytuotoista alueen ihmisille. Teloitukset ovat saaneet kansalaisjärjestöt ja -liikkeet kampanjoimaan maailmalla Nigerian hallitusta ja Shelliä vastaan. .
Pikku-uikku sukeltelee hyisessä vedessä valkea peräpää vilahdellen. lnarilainen luontokuvaaja Martti Rikkonen osui toissa keväänä Muddusjärven jäällä keskelle 1 umi veistosnäyttelyä. "Järven rannalla ikänsä asunut vanha mies kertoi, että hän näki tuulen taikomia lumipalloja kotijärvensä jäällä nyt toista kertaa", Rikkonen sanoo. Tykky on kaunista, mutta tappavaa. vsk. Pikku-uikku on uikuistamme pienin, vain noin aikuisen nyrkin kokoinen. Näitä jättiläisiä syntyy varsinkin tuntureiden rinteissä. Luonnon omat lumipallot syntyvät kovalla myrskyllä, ja etenkin silloin kun lujan hankikannon päälle on satanut runsaasti uutta lunta ja lämpötila on hieman plussan puolella. KOTIMAASTA Lumitaakka pistää puut vaikeroimaan Eteläsuomalaisetkin ovat tänä talvena päässeet näkemään tykkylumen peittämiä puita. Tykyn peittämän puun latvus on usein hieman kallelJaan, ja kun painoa on tarpeeksi, puun niska katkeaa. Lopulta puut ovat kuin muumioita. Yleensä ilmiötä voi ihailla vain Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomen vaaroilla. Linnut saattavat viipyä lahdella huhtikuun puoliväliin. Kosteus toimii liimana, joka kiinnittää puun pintaan huurretta ja lunta. On laskettu, että 12-metrinen puu puoli metriä paksun tykyn ikeessä saa 3000 kiloa lisäpainoa harteilleen! Metsäntutkijoiden ohella tykystä ovat huolestuneita sähköyhtiöt, sillä painava lumi kaataa puita myös sähkölinjojen päälle. Töölönlahden sulassa on talven aikana nähty myös tukkasotka, tavi, leikkiä sekä heinäsorsan ja haapanan risteymä. Pikku-uikku jäi talveksi Helsinkiin Pikku-uikku Töölönlahdella talvehtijakonkari heinäsorsan rinnalla. Suurimmat tuulen kierittämät pallot ovat olleet tiettävästi metrin halkaisijaltaan. Kanahaukat kyttäävät puluja, heinäsorsat kerääntyvät satapäin suliin, ja varpuslinnut touhuavat ruokintapaikoilla. Tuuli lennättää suojalunta, hiutaleet tarttuvat toisiinsa ja lähtevät pyörimään. Juha Höykinpuro M artti Rikkonen Kaupungit ja asutuskeskukset vetävät talvisin puoleensa koko joukon lintuja. Juha Höykinpuro Koko ulappa on täynnä suuria lumipalloja! Kuka nämä on pyörittänyt, ihmisten jälkiä ei näy missään. Myrsky lähti lumitöihin Kovalla kevätmyrskyllä Inarin Muddusjärvellä syntyi lumipallonäyttely. D Ilomantsin Pihlajavaaraa tammikuun loppupuolella. Helsingin Töölönlahdella on marraskuusta saakka talvehtinut pikku-uikku, joka on meillä pesimälajinakin harvinainen. Helmikuun alussa kuvattu uikku on jo saamassa ruskeaa juhlapukuansa. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Jari Salonen 5. Harvinaisia luonnon omat lumipallot kuitenkin ovat
Kokkolan museo/K. Hiihtäjä saa nauttia naavaisista kuusikoista ja hiljaisuudesta. Ensimmäisenä pääsiäispäivänä hiihdetään Vienan saloilla. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Liiton mukaan Kolin kansallispuiston vastustamisesta on tullut eräille tahoille itsetarkoituksellinen keino hankkia julkisuutta, kerätä polittiisia irtopisteitä ja maksimoida omia henkilökohtaisia etuja. Lieksan kulttuurikeskus 23.9.10.10. Kilpailun 5000 markan tunnustuspalkinnot saivat kajaanilainen Lassi Rautiainen puuhun säntäävällä karhullaan j a kotkalainen Juha Metso pöllökuvallaan. Kilpailun satoa esiteltiin myös Suomen Luonnon viime joulukuun numerossa. Luontokuvakilpailun raadi ssa olivat valokuvaajat Jorma Luhta, Juha Mälkönen ja Pentti Sammallahti. Lähiluontokuvat lähtivät kierrokselle Euroopan luonnonsuojeluvuoden Lähiluonto-valokuvakilpailun parhaimmisto kiertää Suomea Vuoden Luontokuvien tapaan. Renlundin Museo 12.11.7.12. järjestettävä Vienan Hiihto sai alkunsa halusta suojella Murhisalon selkoset, jotka rajoittuvat Venäjän rajaan ja kuuluvat vienankarjalaiseen ku lttuuri seutuun. Vuoden Luontokuva on vieremäläisen Seppo Ronkaisen Huuhkajan saalis. Lassi Rautiaisen karhu sai tunnustuspalkinnon. H. ja Vaasan 0strobothnia Australiksessa 12. Seppo Ronkaisen Huuhkajan saalis on Vuoden Luontokuva. Latu kulkee osittain ikimetsien halki . Oulun kaupunginkirjasto 15.10.6.11. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Domnan pirtti (986) 723 179, Ritva Huovinen (986) 7 11 467 ja Matti Vainio (986) 7 11 187 ja 949 295 794. 12. Galileo Galilei havaitsi jo 1610, että Venuksella on samanlaiset vaiheet kui n Kuulla. Huuhkajan saalis palkittiin 15 000 markalla. Ostrobothnia Australis, Vaasa 12. 1997. Halutessaan voi myös osallistua ortodoksiseen jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen nautitaan pääsiäisyön ateri a Domnan Pirtillä. Imatran kulttuurikeskus 27.8.-17.9. Luonnonsuojeluliitto painottaa, että tarkoituksenmukaisen rajauksen saavuttamiseksi on käytettävä myös lunastusmenettelyä, ellei neuvotteluin päästä vapaaehtoisi n kauppoihin. Venus valaisee iltataivasta Venus loistaa kirkkaana iltataivaalla toukokuuhun saakka. Kilpailuun osallistui 341 kuvaajaa 942 kuvalla, joista lähes kaksi kolmannesta oli lintuja, maisemia tai hyönteisiä. Huhtikuun alussa planeetta on kutistunut puolikkaaksi, myöhemmin sirppimäiseksi. Forssan Luonnonhistoriallinen museo 3.4.24.4. Jarkoskuvan 4000 markan erikoispalkinnon sai Esa Marjamäki Kangasalalta kanahaukkojen pa rittelukuvalla. Se alkaa näkyä heti Auringon laskettua auringonlaskun suunnalla. Hän raahasi sen läheisen lammen jäälle, pystytti piilokojun haaskan läheisyyteen ja pitkä odotus palkittiin: huuhkaja lehahti joutsenen harteille ja harvinainen luontokuva toteutui. Vienan Hiihdossa on ohjelmaa sekä mahdollisuus tutustua Kuivajärven kylään. Turun ympäristötoimisto, Ruissalon opastuskeskus 5.7.25.7. Kolin kansallispuistoa on vielä laajennettava Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä maanhankintaa Kolin kansallispuiston laajennusalueella on j atkettava. Parhaillaan päätettävänä olevan laajennuksen jälkeenkin puiston rajaus jää epäyhtenäiseksi. 1996--15.1. Kaikk iaan palkittiin 30 valokuvaa, joista koottu näytte ly kie rtää eri puolilla Suomea: Seitsemisen kansallispuisto, opastuskeskus 12.3-30.3. Kuva syntyi Ron kaisen kotikulmilla Vieremällä. Lähikuukausina kuviin voi tutustua Seitsemisen kansallispuistossa 12.-30.3., For san Luonnonhistoriallisessa museossa 3.24.4., Turun Ruissalon opastuskeskuksessa 1.-3 1.5., Riihimäen erämessuilla 6.-9.6., Urho Kekkosen kansalli spuistossa 16.6.1.7., Li eksan kulttuurikeskuksessa 23.9.10.10. Autonromua tutkaileva lehtopöllö toi Juha Metsolle palkinnon. Ikimetsiin sivakoimaan Pääsiäisenä 6.4-7.4. Suomen Metsästysmuseo, Riihimäki 30.7.-2 1.8. Koilliskairan puistoalue, Savukosken opastuskeskus 16.6.-1.7. 6 KOTIMAASTA Huuhkaja hurmasi kuvaraadin Suomen Luonnonkuvaajat ry:n perinteisen Vuoden Luontokuvakilpailun tulokset julkistettiin helmikuussa Helsingissä. 1997. Ronkainen löysi voimalinjoihin törmänneen joutsenen, jota korpit jo nokkivat. Urho Kekkosen kansallispuisto, Tankavaaran opastuskeskus 24.5.14.6. vsk.. Kaloj a, sammakoita ja matelijoita o li vain 12 kuvan verran ja nisäkkäitäkin ainoastaan 58 kuvaa. ' Arktikum, Arktinen Keskus, Rovaniemi 29.4.20.5. Otapa siis kaukoputki esille ja tarkkaile Venusta. 12.-15.1
Taloustieteilijät tyrmäsivät ensimmäisen version, ja myös loppuraportissa osoitettiin vakavia virheitä. Mikko Niskasaari 7. Hänelle oli to11111tettu valtion budjettikirjasta valokopiot ympäristöministeriön kohdalta. Sihteerinsä hameenhelmoissa piileskelevä Koljonen kuitenkin ilmoitti sihteerin tiedusteltua aiheen, ettei anna haastatteluja. Varmemmaksi vakuudeksi Pöyryn selvityksen tyrmaa vielä Metsäntutkimuslaitos. KOTIMAASTA OHO! VES A -PEKKA KOLJONE N Ympäristö lehmä Onko ympäristömme niin surkeassa tilassa, että sen . Ilta-Sanomien päätoimittaja Vesa-Pekka Koljonen jäi tammikuun lopulla kiinni valheesta, joka oli harvinaisen räikeä jopa hänen omassa lehdessään. : . Metlan työryhmä laati kaksi perusvaihtoehtoa tulevaisuuden ennustamiseksi. Näin ollen Koljonen oli täysin tietoinen siitä, että ympäristöministeri ön budjetista 3249 miljoonaa eli 77 prosentti a ei katoa "sinne sun tänne", vaan käytetään asumistukeen, asuntolainojen korkötukeen, asuntojen korjausavustuksiin ja muihin kansalaisten as umismenoihin. . .. Suojeluvaihtoehdossa lisät14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 Hakkuumahdollisuus/ tuhatta kuutiometriä tiin metsiensuojelua yli miljoonalla hehtaarilla. . Koljonen siis väitti, että ympäristöministeriön 4,2 miljardin budjetista vain 0,4 miljardia käytetään ympäristönsuoje1 uun ja loput haaskataan johonkin hämärään turhuuteen. Otsikolla " Ympäristölehmä" varustetussa kolumnissaan 28.1.96 Koljonen mollasi ympäristöministeriötä. Koska tuotanto kas" vai i, kyseessä eivät tietent kään ole nykyiset työpaikat. Kollegat ovat kautta vuosien vinoilleet, että Ilta-Sanomien toimittajien tärkein ohje on: "Uutista ei pidä tarkistaa, koska se menee pilalle". Mikko Niskasaari suunnitelmaa ole olemassa, joskin lisäsuojelun tarve maan eteläosissa on aivan ilmeinen. liman lisäsuojelua kasvua olisi 800 /uhalla /onnia enemmän. Halusin tiedustella, kuuluuko päätoimittaja Koljosen mielestä valehteleminen hyviin lehtimiestapoihin. Sen selvitys ei jätä Pöyryn selvityksestä mitään jäljelle, vaikka tutkijat kainostelevatkin vertailua. ympäristöministeriöstä budjettitiedot. ... vsk. Koljosen tapauksessa nolointa oli, että hän oli tarkistanut, mutta kirjoitti silti perättömiä. . ; "On täsmällisempää sanoa, i että kyseessä ovat tulevaisuu} dessa syntymättä jäävät työpaikat", Toropainen toteaa. "Näihin reikiin saadaan veromarkkoja sijoitetuksi 422 miljoonaa. Tutkija Heikki Seppälä arvioi metsäteolli suudelle raj ua kasv ua myös suojeluvaihtoehdossa. Oikealla paperi-ja karronkiteollisuuden ennusrettu kasvu koko maassa, jos mersää suojeltaisiin noin lrymmenen kerraa nykyisren suojelusuunnirelmien verran. -'·-' VesaPekka Koljonen ki1joitteli kolumnissaan perättömiä. Ennen kolumnin julkistamista Koljoselle oli tilattu Metla tyrmäsi Pöyryn Pohjois-Suomen vanhoja metsiä. Koljonen oli "unohtan ut" ympäristömenoi sta Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisten ympäristökeskusten menot. Kun Metlan perusvaihtoehdossa oli mukana Pohjois-Suomen 100 000 hehtaarin suojelu, ja ennuste näyttää si lti huikeaa kasvua, se on tulkittava murskakritiikiksi Pöyrylle. Näkyvimmin julkisuudessa on ollut esillä pohjoisten maakuntaliittojen ja Metsähallituksen tilaama selvitys, jonka teki Jaakko Pöyry Consulting Oy. . keellä pötköttelevän pyhän lehmän ylläpito". ... Seppälän kasvuennusteiden pohjalta tutkija Mikko Toropainen laski suojelun työllisyysvaikutukset päätyen arvioon, jonka mukaan suojelu "veisi" 2400-3550 työpaikkaa. • . Perusvaihtoehdossa on suojeltu nykyiset suojelualueet sekä valtioneuvoston viime joulukuussa tekemän periaatepäätöksen 100 000 hehtaaria SUOMEN LUONTO 3/96 55. Koljonen totesi ympäristöministeriön käyttävän vuodessa 4196 miljoonaa markkaa. Johtopäätöksenä Koljonen esitti: "Uskaltaako kysyä, olisikohan näinä ai koina tärkeämpiäkin rahanreikiä kuin ympäristönsuojelun nimikSuomessa on viime aikoina tehty selvityksiä metsiensuojelun talousja työllisyysvaikutuksista. .._,_ . Todettakoon, ettei tällaista suojelu14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 Tuotanto/ tuhatta tonnia nyky1990 2000 2010 1990 2000 2010 hakkuut ~----------------------~ Vasemmalla : hakkuumahdollisuudet vain kasvavat Pohjois-Suomessa, vaikka metsää suojellaan valtioneuvoston joulukuisen periaarepäätöksen enimmäismäärä. . Loput neljästä miljardista eli 3 774 294 000 markkaa menevät sinne sun tänne", Koljonen ryöpytti . Ympäristönsuojeluun käytetään 947 miljoonaa markkaa. Sitten hän ynnäsi muutamia mielivaltaisesti valittuja menoeriä kuten "luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kunnossapitoon 62 miljoonaa markkaa, uusien luonnonsuojelualueiden hoitoon 87 miljoonaa", ja eräitä muita
Pöntöt, joiden suuaukot paistavat kutsuvina ensimmäisiin suliin, käyvät heti kaupaksi. Ki,ja kertoo niityistä ja niiden hoidosta. Euroopan Luonnonsuojeluvuonna 199 5 tehty luontopolku koostuu kymmenestä A3 -kokoisesta kuva taulusta ja ohjevihkosesta. Puuvartisten kasvien talvehtimista voi helpottaa levittämällä kevättalvella niiden eteläpuoliselle sivulle tukikehikon varaan kuusenhavuja tai hengittävän pakkaspeitteen. Vaikeinta on ikivihreillä puilla ja pensailla. Päivän aikana kostunut maa laajenee jäätyessään yöllä ja katkoo ohuita hiusjuuria. Vuoden Luontoki,ja valittiin nyt 18. Lämmin kevätkylpy on miellyttävä herätys talviunesta. Viime vuonna tittelin sai Heikki Willamon Kaakkurin huuto, jonka on kustantanut Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy. Pöntön pohjalle laitetaan sen verran sahanpurua, että emo voi kuopia siihen syvennyksen. Etsi hyvä tuoksu. KOTIMAASTA WWF Vuoden luontokirjaksi Toukohärkä ja kultasiipi Maailman Luonnon Säätiön (WWF) hallitus valitsi Vuoden Luontoki1jaksi Otavan kustantaman Toukohärkä ja kultasiipi -teoksen. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Parinkymmenen sen8 tin korkuisiin laakeisiin penkkeihin istutettuina kasvit eivät joudu kärsimään jääkuoresta tai liiasta märkyydestä. Suojaava lumipeite alkaa sulaa, ja yhä suurempi osa kasvista paljastuu kuivattavan tuulen armoille. Luontopolku kevätmetsään Ku vataulu : Erika Ruonakoski " Sammal voi tuntua sametilta tai villa/ta. Koske/olle vastaavat mii "' tat ovat 70, 26 ja 13 senttiä. Hangelle levitetyt kuohkeat kuusenneulaset tai kerros kutterinlastua estävät lunta sulamasta liian aikaisin ja auttavat kasvia pysymään lepotilassa siihen asti, kunnes maa on sulanut ja juuret saavat jälleen vettä. Rea Peltola Ripusta telkälle ja isokoskelolle pönttö Sekä telkkä että isokoskelo ovat vesilinnuistamme varhaisimpia saapujia. Telkän pöntön voi ripustaa sille korkeudelle, mihin juuri ylettyy, isokoskelon koti kiinnitetään korkeammalle. Suojakerrokset poistetaan kun kevät on toden teolla tullut. Jotkut rakentavat alppiruusuille ja aroille köynnöksille oman teltan tuulta ja aurinkoa vastaan. kerran. Metsän Omena -luontopolun saa lainaksi lähetyskulut maksaen Suomen luonnonsuojeluliitosta tai sen voi ostaa Suomen Ladusta. Hehkuva aurinko ja hyytävät pakkasyöt vuoroon sulattavat, vuoroon jäädyttävät kasvin nesteet. Telkän pöntön korkeus on 55 ja leveys 22-24 senttiä ja lentoaukon halkaisija 11 ,5 sentE tiä. Kosteus haihtuu paksunkin kuoren läpi, mutta jäiseen maahan takertuneet juuret eivät saa vettä. Suojaa kevätauringolta Kevättalvi koettelee monia leudoilta alueilta tuotuja puutarhakasveja. vsk.. Melkoisen aratkin kasvit menestyvät ilman erityistä huolenpitoa, jos ne istutetaan oikeaan paikkaan. Kuvassa kirjan tekijät valokuvaaja Jorma Peiponen (vas.) , ylitarkastaja Tapio Heikkilä, luontotoimittaja Seppo Vuokko ja vt. Löydätkö silkkipaperia tai leivänkuorta?" , opastaa Metsän Omena -luontopolun taulu aistimaan metsää. professori Carl-Adam Haeggström. Sen sijaan kotimaiset puut, pensaat ja perennat sekä vanhat kestäviksi tunnetut lajikkeet ovat hyvin varustautuneet kevään koettelemuksiin. i "' TUOKSU Odour Metsän tuoksussa on häivähdys havua, hiukan maatuvia lehtiä ja paljon muuta. Viimeinenkin routa sulatetaan arkojen ruusujen, jalokärhöjen ja alppiruusujen juurilta kaatamalla pari ämpärillistä haaleaa vettä jokaiselle taimelle. Alppiruusu ja muut ikivihreät pensaat menestyvät parhaiten puolivarjossa, esimerkiksi harvan männikön suojassa tai talon varjoisalla seinustalla
'Waris'. "Vain tiedon avulla sitä paitsi hahmottuvat ympäristöongelmienkin mittasuhteet." Hämeenlinnan koulun sijainti on sikäli hyvä, että järviä on lähellä ja yksi tosin ojitettu suokin on saavutettavissa. vsk. Hänen oma bioloPentti Alanko Annansilmä nykyiset Lorraine-risteymät ovat jo varsin kaukana alkuperäisestä luonnonlajista. Riippuu paljon koulun sijainnista, päästäänkö maastoon vai ei." Lasten ja nuorten pitäisi kuitenkin jostakin saada kosketus luontoon, tai luonnonrakkaus, kuten Marjatta Waris asian ilmaisee. Uuteen Munkkivuoreen tutustuminenkin on vielä kesken. Entisille sienimaille kasvoi kaupunginosa. Jo viime vuosisadalla siitä kehitettiin risteymälajikkeita, ja SUOMEN LUONTO 3/96 55. 'Lintunen', vastasi tuntematon hieman hämmentyneenä." Eläinkunnan nimien vahva edustus säilyy koulussa Wariksen eläkkeelle lähdön jälkeenkin, sillä vaikuttamaan jäävät Heikki Tiainen ja Eija Karhu. KOTIMAASTA Antli Halkka Marjatta Waris löytää luontoa myös Helsingin Munkkivuoresta. ' Koskelo' ... Seutu on muuttunut 1940-luvun lopulta ja 1950-luvulta. Waristen suvusta on ensimmäinen maininta vuoden 1552 erämaaluettelossa: "Oleff Vareksenpoijka skall boo ij the ärerum ( eräsija) setand Serkipohja." Niin vahvistui Waristen asuinsijaksi osana Kustaa Vaasan aloittamaa erämaiden asuttamisohjelmaa Särkipohjan eli Istunmäen erämaa Iisveden itärannalla Pohjois-Savossa. Kuiva ilma ja kuiva multa sekä suoranainen auringonpaiste voivat ränsistyttää annansilmän varhain. Marjatta Waris muistaa, miten ennen Munkkivuori oli oiva sienimetsä ja miten läheisessä Niemenmäessä oli lampi , jonka jäillä sopi luistella jo ennen lumentuloa. Kaupungistumista vain harvoin hahmotetaan pedagogiseLempeäkatseinen afrikkalainen Yksinkertaiskukkainen vanhanajan annansilmä, Begonia Lorraine-hybr., entinen Begonia x cheimantha, alkaa olla harvinainen näky kukkakaupoissa muulloin kuin joulunaikaan. "Kerran satuimme samaan pöytään ja esittäydyimme eräälle tulijalle vuoronperään: 'Tiainen' ... Annansilmä on alkujaan kotoisin Hyväntoivonniemeltä, ja se on tuotu Eurooppaan 1800-luvun puolivälissä. Sen ajan hän opetti biologiaa ja maantiedettä, aluksi pari vuotta Kajaanissa ja sitten viime marraskuulle asti Hämeenlinnassa. Sieltä suku on lennähtänyt eri puolille Suomea. Annansilmän kullankeltaiset heteet tirkistelevät maailmaa luottavaisesti vaaleanpunaisten, kirkkaanpunaisten tai valkeiden terälehtien lomasta, ja kukkasia kehystävät kiiltävänvihreät lehdet. Samalla tavoin muuttui Hämeenlinna 1960-luvulta 1990-luvulle. "Aluksi saatoimme pyöräillä luokan kanssa esimerkiksi Hattelmalanjärvelle lintuja katsomassa, mutta nykyiseen liikenteeseen ei enää uskaltanut viedä seitsemäsluokkalaisia pyörillä." Marjatta Wariksen mukaan biologianopettajille lasten luontoon vieminen onkin aikaisempaa suurempi pulma. Vuodesta toiseen annansilmää tuskin kannattaa säilyttää viileässä ja valoisassa, kosteailmaisessa huoneessa talvehtiminen ja uusien kukka-aiheiden muodostuminen saattaisi kyllä onnistua. Kun kukinta laantuu, sen voi saada alkamaan uudelleen, jos versot lyhennetään noin kymmensenttisiksi. Nuppujen kehittymiselle on eduksi, jos päivän pituus ei ylitä 12 tuntia. Waris muutti viettämään eläkepäiviä Helsingin Munkkivuoreen, lähelle lapsuutensa ja nuoruutensa maisemia. Rea Peltola 9. Tällä oli vaikutuksensa opetukseenkin. Nimestään Wariksella ei ollut opettajana haittaa; linnun nimisiä on sitä paitsi riittänyt hänen koulussaan, kuten suomalaisten joukossa yleensäkin. Luonnossa begoniat kasvavat sademetsien puiden varjossa tai varjoisilla, kosteilla gikurssinsa kerääntyy yhä kurssitapaamisiin lähes kokonaisuudessaan, vaikka opiske1 uajoista on jo 40 vuotta. Marjatta Waris aikoo viettää eläkepäiviään muun muassa maalailemalla; ennen lähtöä tuli pidettyä Hämeenlinnassa oma näyttelykin. "Esimerkiksi vanhoja puita on säästetty mukavasti." na ongelmana. Antti Halkka vuorenseinämillä ja kallionraoissa. Annansilmäkin viihtyy vii leässä, kosteassa ja kevyessä varjossa. Waris lienee onnistunut kohtalaisen hyvin luonnonrakkauden juurruttamisessa, sillä parikin hänen biologiksi päätynyttä entistä oppilastaan luonnehtii opettajan vaikutusta ratkaisevaksi. "Läheltä on vaikea löytää luontoa eivätkä tunnit ja talous yleensä salli kauas lähtemistä. Sellaisissa oloissa annansilmä kukkii hyvin pitkään. Joulubegoniana se nykyään tunnetaankin. Marjatta Waris palasi kotinurkilleen "Kolmekymmentäneljä vuotta meni äkkiä", sanoo Marjatta Waris opettajanurastaan
Ne kestävät vuosikausia ja laitetaan pyykin joukkoon pesukoneeseen. Pesupallot ovat hieman golf-palloa pienempiä, kumisia ja melko raskaita. Vaikka kilomäärät ja rav intoarvot eivät ole suoraan verrannollisia toisiinsa, voidaan hyvin perustellusti sanoa, että kasv isruokavalio säästää energiaa. Tore Höyemin tutkimuksen mu kaan esimerkiksi pakasteherneiden koko elinkaaren aikainen energian kulutus on 29,5 MJ/kg. Paitaa saatetaan pitää päällä vain päivä, ja sitten se jo heitetään pesukoneeseen. Onko bensoissa ja dieseleissä eroja. Luomu viljelyä voidaan harjoittaa myös ilman eläimiä viherkesantojen av ulla, mutta todellakin : Suomen oloissa eläinten pito on luomuviljelyssä hyvin järkevää, sillä eläimet voivat hyödyntää myös sellaisia maa-alueita, joilla viherkesantokierron toteuttaminen on tuottamatonta. Polttonesteiden laatu on muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana selvästi parempaan suuntaan. Ne toimivat eräänlaisina mekaanisina "käsinä" pyykin seassa. Esimerkiksi kasv ihuoneissa talvella tuottettu tomaatti kuluttaa Erling Strommen laskelmien mukaan 111 MJ/kg ja Välimeren maista Pohjoismaihin lentorahtina tuotu tomaatti 132 MJ/kg. Citydieseliäkin saa useimpien huoltoasemien mittareista, mutta varmimmin Nesteen omilta asemilta. Nykyisin pyykki pestään kuitenkin hyvin puhtaana, jopa liian puhtaana. Sen sijaan tuoreiden vihannesten tuottaminen talvisin on melkoista tuhlausta. On arvioitu, että bensan laadun parannus vastaa noin 400 000 vanhan auton muuttamista katalysaattoriautoksi. Kotioloissa suoritetuilla kokeilla ei välttämättä saa oikeaa kuvaa pesun tuloksista, tai eroa ei ehkä paljain silmin huomaa. Vaikka kaikki huoltoasemat mainostavat bensaansa ympäristöystävällisimmäksi, nykyisin noin 100 prosenttia kaikesta myytävästä bensasta on Nesteen valmi stamaa reformuloitua bensaa. Tällä hetkellä citydieselin markkinaosuus on noin 60 prosenttia. Kasvisja liharuoan valmistukseen kuluvan energian määrässä ei ole eroja, ellei noudateta niin sanottua elävän rav innon dieettiä. Juuri tähän luomuviljely pyrkii. Niitä ei pidä sekoittaa pesuaineen annostelupalloihin . Lisäineet perustuvat joko natriumiin tai kaliumiin. Jos on, mikä bensa tai diesel on ympäristöystävällisintä. Tiettävästi asiaa ei ole vielä tieteellisesti tutkittu ja todistettu. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. On hyvin todennäköistä, että myös dieseleissä haitattomampien laatujen markkinaosuudet yhä kasvavat. Voiko kotoista suomalaista ruokaa tuottaa ilman eläimiä, ja elävätkö kasvissyöjät lihansyöjien siivellä. Ajatus saa tukea monista ruokatarvikkeiden energiataselaskelmista. Erot eri huoltoasemien bensalaaduissa ovat joissakin testeissä aiheutuneet siitä, että joskus aiemmin lisäaineiden annostelu oli unohtunut joistakin bensaeristä kokonaan . Palloja pesukoneeseen Luin mainoslehtisestä pesupalloista, joita mainostettiin huippusuosituiksi Euroopas10 sa. Järkevässä suomalaisessa luomumaataloudessa pidetään kai välttämättömänä eläinten pitoa (pelkästään vuoroviljelyn vuoksi). Monet eläinsuojelijat väittävät, että kasvissyönti säästää ympäristöä. VTT:n tutkijoiden mukaan lisäaineiden annostus vaikuttaa enemmän kuin nykyisin käytössä olevat lisäaineet. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxi/la (93 1) 335 42 12 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ s/l j, Se pieni ero bensiineissä Kaikkia bensoja ja dieselpolttoaineita mainostetaan ympäristöystävällisimmäksi. Jokaisella huoltoasemaketjulla on käytössään omat lisäaineensa. Periaatteessa eläinten pito ja niiden hyödyntäminen rav innontuotannossa ei ole mielestäni moraalitonta tai ympäristölle haitallista. Lisäaineiden annostelusta huolehditaan usein vasta jakeluvaiheessa. vsk.. Samoin kotieläintuotannon ympäristöhaitat tulee minimoida ja kotieläinten merkitys rav innekierrossa maksimoida. Epäilemättä ympäristölle parasta dieselpolttoölyä Suomessa on Nesteen valmistama niin sanottu citydiesel. Teoriassa pesupallot saattavat toimia luvatulla tavalla. Pallot ovat melko suosittuja Keskija Etelä-Euroopassa. Pallot saattavat jopa lisätä tekstiilien mekaanista kulumi sta. Luonnon kannalta tasapainoiseen viljelyyn kuuluvat varmasti myös kotieläimet. Eräs syy suosioon saattaa olla se, että siellä vesi on hyv in kovaa, ja pyykin puhtaaksi pesemiseen tarvitaan paljon enemmän pesuainetta kuin PohjoisEuroopassa. Mikäli peset hyvin likaista pyykkiä ja arvelet, ettet saa riittävän puhdasta ohjeiden mukaisella annostuksella ja pesuohjelmilla, pesupalloista saattaa olla hyötyä. Talvellaki n on energiataloudellisesti järkevämpää syödä kesällä kasvatettuja ja tava lla tai toisella säilytettyjä kasv iksia kuin lihaa. Lennätetyn tomaatin energiatasetta varniasti parantaisi, jos otettaisiin huomioon se, että tomaatit kuljetetaan re itti koneilla, jotka lentäisivät joka tapauksessa. Kasv issyönnin lisääminen vähentää ympäristön kuormitusta. Tällöin palloista saatava hyöty on olematon. Perusbensa ratkaisee miltei kokonaan sen, millaisia päästöeroja bensalaatujen välillä on. Voiko tämä olla totta. Palaamme asiaan, jos löydämme selvää näyttöä pesupallojen hyödyllisyydestä. Valtio on onnistuneesti pyrkinyt ohjaamaan veroporrastuksella polttoaineiden kehitystä ympäristölle haitattomampaan suuntaan. Pesun lopputulokseen vaikuttavat lämpötila, pesuaika, pesuaineet ja mekaaninen työ. Myöskään pallojen maahantuojalla ei ollut näyttöä pallojen toimivuudesta. Säästääkö kasvissyöjä ympäristöä. Kotieläinten pito itse asiassa monipuolistaa merkittävästi biodi versiteettiä. Tase sisältää pelkästään maanviljelyn osuuden, mutta myös teurastukseen, jakeluun ja säilytykseen kuluva energiamäärä on selvästi korkeampi lihatuotteilla muun muassa niiden huonomman säilyvyyden vuoksi. Pesupallojen ideana on nostaa mekaanisen työn osuutta pesussa ja vähentää muiden pesutekijöiden merkitystä. Kotieläimiä vain tulisi kohdella niin, että ne voisivat toteuttaa lajilleen ominaista käyttäytymistä ja elää kunnon elämän. Säästävat kuulemma luontoa, vettä, sähkoä, huuhteluainetta ja jopa 50 prosenttia pesuainetta. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 3/96 55. Perusbensa on siis tismalleen samanlaista kaikilla suomalaisilla huoltoasemilla. Esimerk iksi norjalaisen tutkijan Finn Reiseggin energiataselaskelmissa päädyttiin seuraav iin lukuihin : Ohra (kuiva-aineena) 5,9 MJ/kg Peruna (kuiva-aineena) 7,2 MJ/kg Maito 6,9 MJ/kg Häränliha 78,3 MJ/kg Lampaanliha 88,0 MJ/kg Sianliha 42,7 MJ/kg Kananmunat 35, 1 MJ/kg Energiankulutus on melko hyvä mittari ympäristökuormitusta arvioitaessa. Dieseleissä tilanne ei ole niin hyvä kuin bensoissa
Onnellista huojennusta tuntien katson itseäni ; tavallinen laihanaamainen pojanvirnoskohan m inä vasta olen, elän luonnonmukaista yksinkertaista elämää siskojen ja veljien kanssa isän rakentamassa uudehkossa järvenrantatalossa. Kellään niillä seuduin ei ole paljoa sen paremm in, jos e i huonomminkaan. Oikein hu vittaa, kun muistelen sitä käydessäni levolle rutisevilla rukiinoljilla pehmustetulle patjalle, uuninnurkassa kuivuville valjaille, märille rukkas ille ja savotanrytkyille tuoksuv assa tuvasssa; salopitäj än väki viivasuorana johtavalla lentokentän levyisellä pikat ie llä oli kiitänyt toinen toistaan komeampia autoja edestakaisin kuin jonkin raivotaudin vallassa, joka mökin pihaan ta lve llakin autotie. Lypsy ja karjanhoito on nuoren, sievän ja ilo isen äidin vastuulla. Sinä sivussa, aivan kuin vahingossa, myös hevosella ja karjalla on kaikki. Mitään välttämätöntä e i puutu, mitään e i o le liikaa. Isä e i antaisi kuunnella kamarinnurkassa paukahte levasta anodi radiosta kuin uutiset, säätiedotukset ja jumalanpalvelukset. Isä ja vanhin veljemme, vähän Pecos Billiltä tuntuva, illoin huuliharppua soittava komea, voimakas nuorukainen, kul kevat talvet metsätöissä. Maitoakaan e i aina ylety tarpeeksi omaan kulutukseen, mutta rasvaisuutensa taki a se käy ruokajuomaksi vedellä jatkettunakin . Naavainen kuusenoksa odottaa tykyn alla terveen vihreänä toukokuuta ja kukkaansa, tuota puoliarktisen maakevään ihmeellistä verenliekkiä, korpi rastaan vastai sen kiitosalttarin kynttilää. Sie ltä on pitänyt tuoda myös munat leivonnaisiin ja pääsiäispöytään äidin työläännyttyä kukkapenkit sotkeviin ja kaikki alle paskoviin kanoihin . Elämä varsinkin talvisaikaan on hiljaista ja karua, mutta näli ssään ja viluissaan me idän ei ole tarvinnut koskaan ruveta nukkumaan. Heikki Turunen näkee pa111a1a1sta lapsuuden kotitalossa, rutisevilla rukiinoljilla pehmustetulla patjalla ... Kaikki on siis kuten olla pitääkin. Navetassa on ne ljä nupopäälehmää ja muutama kasvava hieho. Maailma oli tuntunut olevan välillä sillä ma llilla, että melkein ka ikki asui vat kaupungeissa; viimeisillä Pielisen kylissä vielä jä lje llä olevilla maatil oilla oli sähköt ja til atankki , traktori ja autot ja pelit, televisio ja mukavuudet, ei missään hevosia, kaikki jotenkin uudenaikaista, steriili ä, hienoa. Vaatteet, kahvi ja sokeri , hedelmät, ryynit ja sensellainen on käytävä kyläkaupasta. Niiden hinta vähennetään maitotiSUOMEN LUONTO 3/96 55. Ja majesteettisen levollisesti kaareutuvin hallav in vaaranselin talveaan nukku valla maalla on hyvä, kun niin vähän on meille kaikki ja hiukan liikaakin. Vaan sitä saammekin sitten syödä rutjuttaa mahamäärällä muhevien perunahaudukkaiden ja omista jauhoista tehdyn ruisleivän kanssa. Isä, entinen rento renkipoika, on vielä nuorenpuo leinen ja innostunut miehekkäästi enemmän hevosista ja metsätöistä kuin maanviljelyksestä ja karjanj alostuksesta. Kevättalvesta siitä tehdyssä paistissa on ti etty sivumakunsa. Parill a sialla on hevostallissa oma karsinansa. Karsinassa hamuaa he iniä jokunen syksyn teurasv iikoilta pelastunut lehmisvasikka. Muikkuvedet ovat liian kaukana salmen takana, mutta ke llarissa on talvella itsepyydettyä isoa lahnaa, haukea ja särkikalaa pyttyihin suolattuina. Minulla, hiukan hupsuna pidetyllä oudo lla piirtäjäpojalla, on kaikki ja hiukan liikaak in kun minulla on se kaikk i ja saan istua illalla valoisassa lämpimässä tuvassa lukemassa Zane Greyn romaania ja tekemässä uude lla pitkällä kumipäisellä lyij ykynällä sarjakuvalehtiä puotipaperille. Väkirehut, sen enempää kuin apulanta ja rikkaruohomyrkyt, e ivät liioin ole rasittamassa alunperin tukiviljelmäksi tarko itetun pienen rintamamiestilan taloutta. Me nuorennukset kuljemme kansakoulussa kylällä järven takana pitkin hevosensontaista rekitietä, joka on ainoa yhteytemme muuhun maailmaan. Toimeentul o on työn takana. 11. V aiopetroolille lemuava kaasul amppu suhisee illat tuvan laipiossa. Mitä ylimääräistä pientä hyvää joskus tavoitte lemmekin ja saamme inhimillisessä ahneudessamme ja mukav uudenha lussamme, se on niin pientä, ette i se ole keltään to iselta ihmiseltä tai luontokappaleelta pois. Mukav uuksia ei ole, vesi kannettav issa, ulkohuoneeseen pihanperälle on mentävä pimeällä lyhdyn kanssa. vsk. Häne lle riittää kunhan vain jouko lla on katto päänsä pää llä ja pelto antaa perheen elintarpeiden ja tamman apekauran lisäksi kylliksi he inää ja viljaa karjalle, joka on häne lle enemmän välttämättömän maankasvun vaatiman karjanlannan kuin maidon tuottamista varten. Se, kuten navettak in, on vielä maalaamatta, puimala rakentamatta. Voita ja juustoa on pöydässä toisinaan ainoastaan maitoruokien kanssa, makkaraa vain juhlapyhinä tai silloin kun meillä on vieraita syömässä. Kuin olisimme päätyneet pienen takapajuisuutemme (vai onko se takapajuisuutta?) taki a puolittain erehdyksessä siihen lähes a inoaan maanviljelyn muotoon, joka on sopusoinnussa luonnon kanssa, juuri sellaiseen elämäntapaan kuin Jumala tuntuisi ihmisen maapallolle tarkoittaneen. Niin kuluu taas muuan vanhan m aan talvi , yksi niitten sotien va1jossa syntyneiden suurten ikäluokkien lapsuudentalvista, joiden on muutamien vuosikymmenien kuluttua vuoro ottaa maan ohjat käs iinsä. Ainoan yle isen liikenteen äänen, viittatie ltä kantavan kaukaisen kulkusen helkkeen, loitonnuttua iltasella tähtien alle on hiljaisuus e lämänlämpöä uhkuvien tupien ja sontahöyryisten navetoiden vaihe illa kuin kiitollisena hupsujaan uneen tuutivan maaj umalan he llä syli . Mutta äkkiä minusta on ru vennut jotenkin tuntumaan, että se kuului kin vain samaan kummalliseen painaja iseen, jossa olin iältäni viisissäkymmenissä, joku ki1j ailija vie lä olevinaan, kotipaikk a vieraissa käsissä. Hohtavaksi nukkasilmuiseksi pihakoi vuksi tuvanikkunan eteen naamioitunut suojelusenkelimme on pakkasauringon kultaamine hauraine huurreritvo ineen ruiskukansinistä taivasta vasten äkki ä henkeäsalpaav an kaunis ja säkenöivä. Ainakin ha luaisin nukkua. Vai heräänkö. Meijeritili ei ole tarkoitettukaan elättämään seitsenhenkistä perhettä. Kuinka olin saattanut nähdä edes pahimmassa unessani ihmiskunnan päästävän kehityksen ryöstäytymään niin, että muutaman sairaat metropolit muka paisuisivat jonkin niin aidon, kauniin ja nöyrän kustannuksella pystyynkuolevien ihmisten nekropoleiksi. Me lke in kaikki muu ruokapuoli onkin sitten omasta takaa, tavallaan jopa voi ja piimä ja nuorka1jan tarvitsema kurri . Siihen nukun. Aitasta käydystä jäisestä suolalihasta täytyy liottaa ensin liika suola pois. Aidillä, entisellä huuto laistytöllä, on kaikki ja hiukan liikaakin kun karja voi kohta laisesti, me olemme terveitä ja on koulusta tultua kylläinen ja lämmin olla, ja hän on voinut ostaa puolisalaa meille isän antamista ruokarah oista lisäksi muutaman viinirypäleen. Ne vain tulevat me ijerin kautta, me ijeriauto tuo ne maitolavo ille samoissa tonkissa, joissa maito on sinne lähetetty. Kenties olin syönyt illalla jotain sopimatonta. Isällä tuntuu o levan kaikki ja hiukan liikaakin kun hänellä on hyv in hoidettu hyvä hevonen, korea laitareki ja h_eleästi soiva kulkunen setolkan nokalla. Mikä ihmeen näkörad io se lie vielä kummitellut tuvannurkassa, jostain EU :sta, pieni ä perhev ilje lmiä verenhimoisesti va inoavasta Lipposen hall ituksesta ja puo lesta miljoonasta työttömästä höpisi uutisissaan. Köyhimpään aikaan joudumme kyllä levittämään eväspalasille voin sijaan kaupasta ostettua margariini a. Häpe issämme koetamme syödä sitä ko ulussa nyrkin sisältä haukkailemalla. Heikki Turunen Karhunpojan talviuni T ässä on jotain outoa. Siitäkin pääte lleen tämän täytyy olla 50-luvun puo li välin seutuja. listä
Teksti : Aura Koivisto Kuvat: Risto Sauso Erämaatalon henki Katse kulkee vihreänä ja sinisenä aaltoilevassa metsämeressä, pysähtyy vaaran laelle: palanen peltoa, niittyä, yksinäinen talo savupiippuineen ja piharakennuksineen. Mutta sentään rappiostaan nostettuna: rakennukset on kunnostettu, uudet pärekatot laitettu, ympäröivät niityt ja kedot talkoilla niitetty. SUOMEN LUONTO 3/96 55. Ennen pihaita näki alas Murtojärvelle, nyt maisema on tukossa. Viimeinen kilometri kävellään kärrytietä jalan, kunnes eteen tulee veräjä, harmaa riukuaita, koivikkoa. On vain asumattomia ja harvaan asuttuja seutuja, joitakin erämaa-alueita napapiirin pohjoispuolella. Retkeilijä, 12 Levävaara, Elimyssalo, Kuhmo. Mutta silti. Sammaloituvia päretai huopakattoja, nokkosten ja vattujen valtaamia pihapiirejä, ikivanhoja lahoavia hirsiä, raunioita ja kivijalkoja. Ja piha niitetään heinistä. Ja sitten täydellisen unohduksen erämaatalot. He ovat erämaatalon asukkaita, minä pelkkä kaupunkilaistyhm yri . Siitä erämaatalosta ovat jääneet juuri asumisen tunnun muistikuvat: miten porstua on täynnä saappaita ja metsätakkeja, miten seinillä roikkuu metsästysaseita, miten narulla hellan päällä kuivuvat rukkaset ja villasukat. Viimeiseksi kesäinen retki erämaataloon Kuhmossa. Elimyssalo on vielä saloa, ainakin salon sirpale. Ketään ei ole, ei tule. Välillä en tahdo keksiä puhuttavaa; tunnen hieman alemmuutta näiden itsellisten ihmisten keskuudessa. Täällä eletään syrjässä kaikesta, sydänmailla. Aikoinaan tilan perusti Tuomas Haverinen , maineikas peuranja karhunpyytäjä ja "ruunun metsänvartija." Myöhemmin Levävaara eli unohdustaan vuosikaudet, perikunnalla ja lopulta itsellään "ruunulla", jonka hallinnassa se on edelleen. Pihalta löytyy perunakuoppa, jonne kömmitään luukusta ja tikkaita alas. Minkälaista on elämä täällä ollut. Mitäpä suotta, navetassa on lehmä ja emännällä separaattori. Silti on yhä olemassa taloja ja pihapiirejä, joissa aistii vähintäänkin erämaatalon hengen. Ja sitten museoerämaatalo Valtimon Murtojärvellä. Minä olen vain käypäläinen. Ei todellisia erämaataloja tietenkään enää ole. vsk.. Kauppa ja linja-autopysäkki 35 kilometrin päässä. Joissa jonkinlainen häivähdys vielä tulee. Mikä lie esiäideiltä peritty vaisto, sisäinen kuiskaus, joka aivan kuin kysyy: jotain tuttua ja ammoin koettua täällä on, muistatko. Kaikki rakennukset ovat hyvässä kunnossa, riihi , savusauna, navetta. Hevoset ja lehmät ja lampaat. Isäntä istuu kahvipöydässä, käryyttelee tupakkia ja kertoilee vieraille kohtaamisista karhujen ja majavien kanssa. Kylillä kaupassa käydään harvakseltaan . Siellä retkeilijä kohtaa naavaista puronvarsikorpea, soita ja soiden reunoilla kulkevia peuranpolkuja, mustia metsälampia ja petäjäkankaita; kaikki nyttemmin suojeltu omaa elämäänsä elämään. Ovensuuhun sopisi vaikka hevonen loimi selässänsä apetta syömään , mikä ennen muinoin olikin monesssa talossa talon tapana. Niin, rakennuksista pidetään huolta. Levävaara seisoo muistona erämaatalojen elämästä. Pirtillä on mittaa, sinne mahtuvat pöydät ja rahit ja kangaspuut ja muhkea kiviuuni , ja si lti on tilaa lattialankuilla kävellä kopistella. Paksua, ajan patinoimaa hirttä. Riukuaidat ja veräjät seisovat pystyssä, mutta se, mitä varten ne joskus olivat olemassa, on poissa: karja. Satunnainen kävijä seisoo pihalla, kurkistaa ikkunoista, avaa notkollaan olevan saunan oven ja tuntee nokisten hirsien tuoksun, näkee luonnonkivistä muuratun kiukaan. Heillä on käden ja käytännön taitoja, he osaavat arjen. Naiset, jotka aina puuhaavat, leipovat tai ovat menossa marjaan, tulossa joelta pyykkiä viruttamasta, pumppaavat kaivolla vettä navettaan. Talon nurkalla häärii kaksi valkeata kanaa, jotka ovat nokkineet toisiltansa takapuolet paljaiksi. Joka tapauksessa kaikkein etäisimpään ja vaatimattomimpaankin mökkiin jos se vain on ympäri vuoden asuttu vie ainakin jonkinlainen tie. Kulkihan sinnekin tie, ja salot olivat enää metsätilkkujen silppua, mutta kuitenkin: seutu oli asumatonta, lähimmät naapurit kilometrien päässä. Mielessä käy, mitä siemeniä maassa uinuukaan, lepotilassa, valmiina jos jotain tapahtuisi, jos viikatteet ja karja eräänä päivänä palaisivat... Tähtikirkas taivas, talon koiran haukahdus, ja sitten hiiskumaton hiljaisuus: ympärillä vain upottavat lumiaavat. Tila on ehjä kokonaisuus, jonka veroista ei toista liene; kaikki on ollut täällä alkujaan, mikään ei ole muualta tuotua. Ja miten talon keskellä leivinuuni hohkaa kuumuutta. Pimeiden talviöiden kiristyvän pakkasen, puiden paukahtelun ja jäiden vonkunan. Talo on komea. Jopa vanha savupirtti on vielä tallella. Paikka on Levävaara Elimyssalon kupeella. Kävijä on hetken kuulevinaan syysiltojen metsien huminan. Pellot kasvavat horsmaa ja mesiangervoa, pajukko työntyy katseen eteen. Mutta muutoin ovat elämän merkit sammuneet. Aina kun ajattelen asuttuja erämaataloja, mieleeni tulee Ilomantsin Naarva kymmenen vuoden takaa. jonka kiikarit pönöttävät mahan päällä. Siinä paistuvat ruisleivät ja piiraat, suussasulavat lämpimäiset, joita paljasvarpain tassuttavat naiset tarjoilevat
Entä jos silmänräpäyksen ajan näkisi lehmät, jotka noissa parsissa joskus seisoivat, näkisi ne elävinä ja lämpiminä, höyryävinä ja hengittävinä. Miten ne kietovat kielensä heinätukon ympärille, katsovat suurin si Imin, kohottavat kosteat turpansa. Lehmien parret ovat vielä pystyssä. Pihalla kasvaa ukonputkea, kuminaa, marjapensaita. Levän ukon riistamaat ja kalavedet olivat heti siinä, porraspuilta lähtevien polkujen varrella. Mutta on myös jotain muuta. Täällä taivas on lähellä, maailma kaukana. Oli miten oli, siinä navetan hämärässä seisoessani ajattelen, että tärkeämpää kuin loputon määrä vaihtoehtoja ja valinnan mahdollisuuksia olisi merkityksellisyys. Siinä eläimet ovat seisseet ja maanneet loputtoman pitkän talven, jauhaneet vaatimattomia apeannoksiaan ja heinätukkojaan, tuskin aistineet lyhyen talvipäivän valjua auringonvaloa. Seinähirret ovat mustuneet, osin mädänneet. On hämärää ja viileää; kesäpäivän valo siilautuu vain parista ikkunan räppänästä. Kun he ovat puineet viljansa, niittäneet heinänsä, lypsäneet lehmänsä. 13. Sillä karu maa ei ilmaiseksi, raatamatta, lahjoitellut antimiaan." Samuli Paulaharju: Kainuun mailla kymmenten takaista lantaa on kuivuneena permannolla. Astun matalaan rakennukseen. Elämä oli ainaista aherrusta, miltei yhtämittaista arkea, jossa toinen päivä oli toisen kaltainen. Istumme portailla ja syömme eväitä. Entä jos silmänräpäyksen ajan näkisi erämaatalon emännän lypsykiuluineen ja jakkaroineen, arkisissa, jokapäiväisissä töissään , huiveissaan, hameissaan ja röijyissään. Eteisessä on muuripata, joitain vanhoja työkaluja. Ja sitten navetta. Mutta olisiko olemassa joku kolmaskin tie. Hyvää ja pelkistettyä. Juuri siitä, melkein portaiden juurelta, lähtee polku, laskeutuu alas metsään, jatkuu salolle. Selän takana, talon eteläpuolella, maisema aukeaa laajempana, puiden takaa pilkottaa Saari-Kiekin järvi. Minkälaiset olivat hänen kasvonsa, silmänsä, puheensa, äänensä. Ja kovaa ja ahdistavaa erämaatalojen ihmisten elämä on varmasti useinkin ollut. Ehkä juuri siitä syntyy erämaatalojen asuttujen, museoitujen ja unohdettujen henki. vsk. Käyneet metsällä ja kalassa. En tiedä. Jotain kovaa ja ahdistavaa on tässä viileässä ja hämärässä sopessa, jonne kesäinen helle ja linnunlaulu hädin tuskin erottuvat. Siellä se on: punamullattu hirsimökki, seisoo mäen päällä, aukealla pihakentällä, ja ylle kaareutuu huikaisevan sininen taivas. Ehkä sellaistakin elämää on eletty ja eletään yhä. Entä Levävaaran eukko. Pääskyt sujahtelevat räystäiden alle, nurmikohokit ja kurjenpolvet kukkivat. Ja mikä oli hänen elämänsä, kohtalonsa. Ja tunne työnsä merkityksestä on erämaatalon asukkailla täytynyt olla. Ehkä se on vain satunnaisen kävijän silmissä, hänen kuvitelmissaan; juuri hänen käyntinsä satunnaisuudessa, juuri silmänräpäyksessä. Se, jonka kävijä tuntee häivähdyksenä, haikeana ja kauniina. Entä jos aika hetkeksi kulkisi taaksepäin. "Hiljaista oli elämä erämaiden yksinäisyydessä, hiljaisesti vieri lyhyt talvinen päivä lumikenttien ympäröimässä sydänmaan talossa, yhtä hiljaisesti kuluivat pitkän kesäisen päivän työrupeamat. Joku jossa ei vallitsisi hämärän navetan ahdistusta, mutta joka ei myöskään työntäisi silmiämne ja korviamne täyteen turhaa, jatkuvasti uutta ja ohimenevää, johon emme voi kiintyä emmekä kiinnittyä. Vielä niiden vuosiSUOMEN LUONTO 3/96 55. Ja ulkoa kantautuvat äänet kuuluvat kuin tukahtuneina, punakylkirastaan laulu, pääskyjen kiihkeä tirskutus. On juhannuspäivä, kun kävelemme metsäpolkuja ja suon pitkospuita pitkin, pysähdymme mäen alle katsomaan
Mahtavan vuoriston jäänne Lähes kaksi miljardia vuotta sitten Karjalan mailla kohosi mahtava vuorijono, Karelidit, jonka korkeimmat huiput hipoivat kuutta kilometriä. Rinteet ja hissi pysyvät Kolilla ainakin sopimuskauden loppuun asti. Aivan jalkojemme juuressa putosi rinne jyrkästi Pielisen rantaan. Alice Karlsson Kolikuume nousee Tammikuun lopulla kiipesin ympäristöministeri Pekka Haaviston ja Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden jäljessä Kolin huipulle. Rinteille ja painanteisiin syntyi ahoja, niittyjä, SUOMEN LUONTO 3/96 55. Ukko-Kolilla pitäisi avautua Suomen ehkä kuului sin maisema Pieliselle. Pielisen rannalle jäi Karelidien vuoristosta muistoksi Kolin vaarajakso, jonka korkein kohta Ukko-Koli pistää 347 metriin . Järvenselkä saarineen ja vastarannan metsät siinsivät sinisenä. 14 peräiseltä, jään siloittelemalta kalliolta. vsk.. Ja se avautui . Kaskenpoltto muokkasi Kolin maisemi a. vuoteen 2013. Nykyiseen laskusuuntaansa kaakkoon vedet alkoivat virrata noin 8500 vuotta sitten. Silloin Pielisen pinta oli 30 metriä nykyistä ylempänä ja vedet laskivat luoteeseen, Sotkamon suuntaan . Seisoimme geologisella näyttämöllä, muinaisen vuoriston raunioilla. Tykky oli muotoillut kuusista pilareita, ja kun tuuli tunkeutuui oksien s1saan, näytti kuin puut hengittäisivät. Kun viimeisin jääkausi 10 000 vuotta sitten päättyi, paljastui jään alta pyöristyneitä vaaroja, harjuja ja pitkänomaisia vesistöjä. Pakkanen jäykisti leukaperät ja pisti liikettä töppösiin. Maisema oli sopusointuinen ja levollinen. Ei moottoreita, ei ihmisiä eikä edes lintuja. Asutus levisi Kolin rinteille 1700-luvulla, jolloin metsiä ryhdyttiin kaskeamaan. Tuntui turvalliselta tietää, että ikivanha maisema oli edelleen olemassa ja sitä voi yhä ihailla alkuTalvikiivijöistä reilu 70 pro~cnttia harrastaa laskettelua. Oli hyvin hiljaista. Aikojen kuluessa vuoristo rapautui ja jääkaudet hioivat terävimmät särmät
Julki suuten ponnahti Paimenvaaran rantakaava, joka olisi merki nnyt Kolille kuolini skua: suunnitelmissa oli luolahote lli ja rakennusoike utta yli 60 000 kerrosne l iöl le. Koli meinasi mennä Valtion takaama suojelu ei ollut kov in tehokasta, sillä KoIille on rakennettu muun muassa las kettelurinteitä ja hiihtohissejä sekä kolho hotelli aivan Ukko-Kolin hui pun juurelle. Kolin ydinalueet siirtyivät valtion omistukseen 1907. Aho kirjoitti tunnelmistaan lehtiin, ja hänen matkakumppaninsa Eero Järnefelt maalasi Kolin maisemia. vsk. koivikoita ja lepikoita. M arkku Tano/LK A Aamuinen näkymä Ukko-Ko/ilta lpatinvaaralle ja Pieliselle. Viimeinen suuri hyödyntämisyritys oli 1989. Karelianismin innoittamaa matkailua Viime vuosisadan lopulla Suomen taiteessa vallitsi Karjala-innostus, karelianismi , ja Kolin vaaroista tuli taiteilijo iden pyhiinvaelluspaikka. Sibe lius kävi Kolilla 1909, ja teos valmistui kolme vuotta myöhemmin. On myös arveltu, että Jean Sibeliuksen ne ljännessä sinfoniassa jyrisevät Kolin vaarat. Samalla esitettiin tavoiteraMinisteri Haavisto seurueineen kiipeää Kolin huipulle tammikuun napakassa pakkassäässä. Kolin arvokas luonto ja Suomen kuuluisin maisema pääsevät vihdoinkin arvoonsa. SUOMEN LUONTO 3/96 55. aas Kansallispuistovuosi alkaa mukavasti: Koli laajenee kaksinkertaiseksi, ja siellä aletaan vaalia matkailun satavuotisia perinteitä luontoa kunnioittaen. Kolilla käy vuosi((ain parisataatuha((a matkailijaa, joista lähes kaikki kapuavat ainakin kesäisin UkkoKolin laelle. Rantakaava johti kansanliikkeen syntyyn Kolin suojelemiseksi ja reilun tuhannen hehtaarin suuruisen kansall ispuiston perustami seen 199 1. 15. Kolikuumeen sytytti Juhani Aho, joka kävi Kolilla ensimma1sen kerran kesällä 1892. Vaaran laelle rakennettiin 1890-luvulla matkailumaja ja vieraskirjan mukaan esimerkiksi 1898 Pielisen maisemiin kävi tutustumassa 500 matkailijaa. Lunastamisen tarkoitus oli säilyttää Kolin kauneimmat alueet matkailullisesti kiinnostavina
Metsäntutkimuslaitos hoitaa Kolin metsiä kaskeamalla niitä perinteiseen tapaan. SUOM EN LUONTO 3/96 55. Hän kertoi myös, että puiston laajennusta koskeva laki tulee hallituksen käsittelyyn vielä tänä keväänä. Luontokeskuksen Maakuntajohtaja Ta,ja Cronberg ja kauppaneuvos Eino Tenhunen, Hotelli Kolin uusi yrittäjä, luotsaavat Kotia ekomatkailuun. Riidat ovat hiipumassa Paikalli sten asukkaiden kuulemistilaisuudessa esiintyivät niin puiston laajennuksen puolustajat kuin vastaan haraajatkin. Puisto laajenee tänä vuonna Kansallispuiston laajennus ja toimintojen selkeyttäminen saivat Haaviston vierailulla vauhtia. "Keväisin ja alkukesästä puiston laidoilta nousevat kaskisauhut ja kuuluu iloista lehmänkellojen kalketta ItäSuomen karjan aloittaessa laidunkauden.'' jaus, joka laajentaa puiston 2500 hehtaariin. vsk.. Vuodepaikkoja tulee ehkä lisää, ja rakennusta muutetaan ympäristöönsä paremmin sopivaksi. Luontokeskus maksaa noin 15 miljoonaa markkaa, mutta ne miljoonat ovat hyvin perusteltuja: Kolilla käy vuosittain 150 000200 000 matkailijaa, ja ilman kunnollista opastusta luonto kuluu nopeasti pilalle. Kolin kansallispuiston kehittämisestä on tehty sopimus. Kolin tulevaisuus siintelee laitoksen suunnitelmissa tällaisena: "Keväisin ja alkukesästä puiston laidoilta nousevat kas kisauhut ja kuuluu iloista lehmänkellojen kalketta ItäSuomen karjan aloittaessa laidunkauden." 16 Hanna Hcntinen Talvimatkailijoista vain noin kolmannes käy varsinaisilla näköalapaikoilla. Ministeri lupasi alleki1joituksensa hoitoja käyttösuunnitelmaan mitä pikimmin. Hotelli Kolia on myös tarkoitus remontoida. Mukana ovat Metsäntutkimuslaitos, Lieksan kaupunki , Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, läänin työvoimapiiri ja Pohjois-Karjalan liitto, jotka muun muassa suunnittelevat luontokeskuksen ja aloittavat sen rakentamisen Hotelli Kolin yhteyteen
vsk. "Riitainen maine ei houkuttele", hän sanoi. Heille polkuja pitkin kulkeminen on elämys. Haavisto toivoi, että riidat Kolista loppuisivat. Ulkomaiset turistit etsivät Suomesta ennen kaikkea luonnonMarkku Tano/LKA rauhaa. Eskelisen mukaan "ihmisten pitäisi päästä autoilla ihailemaan näitä komeita maisemia". "Tämä on erittäin jännittävä rakennussuunnitelma." D 17. "Kaikki maakaupat Kolilta ovat syntyneet vapaaehtoisesti , vaikka lähtökohta oli, että kukaan ei myy eikä vaihda", ympäristöministeriön ylitarkastaja Jukka-Pekka Flander sanoi. Teiden sijasta suunnitellaan polkuverkosto ja kansallispuistoon houkutellaan luonnosta kiinnostuneita matkailijoita. Kareliaanisen maiseman tähystyspaikka, kalju UkkoKoti. Suojelijoihin on liittynyt muun muassa kaivinkoneurakoitsija, joka myi koneensa pois ja ryhtyi kalastelemaan Pielisellä. ", hän kuvaili. Hänen mielestään matkailun ja luonnonsuojelun yhdistäminen on mahdollista ja Kolilla se on jopa perinteiden vaalimista. " Kukapa sellaiseen paikkaan haluaisi mennä, jossa riidellään, kun maassa on paljon rauhallisiakin paikkoja." Sen sijaan Kolin rakennussuunnitelmiin Haav isto oli tyytyväinen : " Minulle esiteltiin paikkoja ja kerrottiin , että tuossa on tuo asuntolarakennus, joka on tarkoitus purkaa ja sitten on tuo radiomasto, joka on tarkoitus purkaa ... SUOMEN LUONTO 3/96 55. Hänen mukaansa olisi harkittava myös pienlentokentän rakentamista. rakentaminen ja hotellin toiminnan jatkuminen olivat asukkaiden mieleen. Katse Pielisen yli. Sen sijaan puiston laajennusalueelle kiireellä joitakin vuosia sitten pykätty metsäautotie jakoi Paikallista väkeä: Kolin suojeluliikkeen voimamies Ilmari Martikainen (vas.), Sulo Eskelinen poikansa kanssa ja Kolin kylätoimikunnan puheenjohtaja Leena So,jonen. mielipiteitä. Metsäntutkimuslaitoksen ja ympäristöministeriön mielestä moottoriajoneuvot eivät sovi kansallispuistoon ja autoil la liikkumista pitäisi pikemminkin rajoittaa. Kolin maisema on laaja ja parhaillaan harkitaan alueiden hankkimista valtiolle myös vastarannalta. Hanna Hentinen Eskelisen edustaman yhdistyksen tavoitteena oli alunperin estää kansallispuiston laajeneminen. Sen jäseniltä edellytettiin ehdotonta kieltäytymistä maakaupoista ja -vaihdoista. Kolin Luonto ja Talous ry:n edustaja Sulo Eskelinen halusi, että Kolin rantatie levennetään ja päällystetään. Yhdistyksen Jasenmäärä on kuitenkin huvennut nopeasti. Muutenkin kolilaisten suojelumyönteisyys on noussut ri peästi
Kainuun syrjäkylien asukkaat ja kylätoimikunnat vaativat kotiseutujensa viimeisiä aarnialueita suojeltaviksi ja pakottivat Metsähallituksen taipumaan. Teksti ja kuvat: Mikko Niskasaari Kainuulaiset haluavat pitää metsänsä Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelu alkoi kylien kapinasta. Talaskankaan ja Porkkasalon metsäkahakoiden jälkeen 1990-luvun alussa Kainuussa ja sittemmin muuallakin Pohjois-Suomessa alettiin inventoida jäljellä olevia vanhoja metsiä. "Aina kun kaksi tai kolme tapasivat, päiviteltiin onko totta, että meinaavat hakata Yeihtivaaran. Jouni Mäkeläinen on samaa mieltä. Metsähallitus yritti tuhota alueen hakkaamalla kiireesti sen sydänosat, mutta joutui peräänSUOMEN LUONTO 3/96 55. "Tuttava Oulusta tapaa käydä täällä syksyisin metsästämässä, mutta totesi kerran, ettei Hyrynsalmelle enää kohta kannata tulla, eihän täällä ole metsiä jäljellä, pelkkiä taimikoita." Syksyllä 1992 alkoi metsähallitus leimata metsiä seudun viimeisellä suurella aamialueella, Veitsivaaralla, kainuulaisittain Yeihtivaaralla. Kirvesmies Markku Niskanen Hyrynsalmen Moisiovaaralta, keskeltä korpea, oli yksi heistä, jotka potkaisivat 18 suojelun liikkeelle. Kylätoimikunnat vaativat 13 neliökilometrin aamiometsän suojelemista ja liittämistä viereiseen TulisuonYarpusuon soidensuojelualueeseen. Näillä kylillä uhataan armottomalla metsäsodalla, ellei suojelu toteudu. Lopulta Pekankylän ja Moisiovaaran kylätoimikunnat tekivät yhteisen aloitteen Yeitsivaaran suojelusta. vsk.. " Valtion metsät ovat sinun, minun, meidän. Myös meidän mielipiteemme pitää painaa niistä päätettäessä" , Markku Niskanen ( oik.) jyrisee. Nimiä aloitteen alle kertyi heti useita kymmeniä." Lehdistö kutsuttiin paikalle elokuussa 1993, ja Yeitsivaara nousi otsikoihin
Yksi ehto suojelulle hyrynsalmelaisilla on: metsästysoikeus on säilytettävä. Kun metsänhoitoyhdistykset eivät muka tätä tajua, on kysyttävä kenen etujärjestöjä ne oikein ovat. Jorma pitää peliä vaarallisena koko maalle. vsk. Olisi hyvä, jos metsäteollisuus tulisi nyt esiin ja muistuttaisi, että myös sen maine ja sen etu vaativat vanhojen metsien suojelua. Juttu alkoi ikään kuin paljastuksella "ympäristöministeriön salainen muistio tammi kuun lopulta ei esitä kompensaatiota valtion vanhojen metsien suojelusta. Kylätoimikunnat Suomussalmelta lähtivät mukaan, ja myös Näljängältä tuli tukea. Sellaisia pitää jäädä tulevillekin sukupolville", Jouni sanoo. Maakuntajohtaja Kemppainen oli onnistunut sijoittamaan kahteen virkkeeseen neljä virhettä. Vastarintaan nousivat Piispajärven kylätoimikunta ja Pyhäkylä-seura. Valtion metsien suojelua vastustamaan on valjastettu myös yksityisten metsänomistajien metsänhoitoyhdistykset. Työllisyyskohteita ja -ideoita sinällään kyllä riittää, isoja ja pieniä hankkeita. tymään. Metsävaltion edustajat väittävät muka tosissaan, että lopputulos on sama, jätetäänpä pystyyn 100 tai vi isi prosenttia metsän puustosta. Myös Sotkamossa havahduttiin vaatimaan, että monitoimikoneiden repimien puupeltojen keskelle pitää jättää aitoa metsää. Kainuu on täynnä nuoria metsiköitä, joiden harventaminen olisi mielekästä. Ne kehuvat saaneensa lupauksia, että suojeluala pudotetaan puoleen, ehkä jopa nollaan. Siinä roolissa joutuu sanelemaan kylmiä totuuden sanoja monelle herkkäuskoiselle. Suomen kansantalous hyötyy metsien suojelusta. Maanviljelystä ja metsästä ikänsä leipänsä repinyt Jorma Seppänen Puolangan Näljängänkylältä on näitä Metsähallituksen vihaamia "vääräuskoisia". 2,85 miljardia oli näihin suojeluohjelmiin kuuluvien yksityismaiden lunastuksen arvioitu hinta. Me kerromme maailmalle millaisista metsistä tulevat puut, joista tehtyä paperia metsäteollisuuden asiakkaille tarjotaan. Sitä puhetta varmaan valtioneuvostokin ymmärtäisi." Suojelun vastapainoksi on tarjottu ja vaadittu työpaikkojen korvaamista. Kylien kapina oli Metsähallituksen johdolle shokki ja vaikutti oleellisesti siihen, että viraston johto taipui hakkuukieltoihin luontoinventointien ajaksi. Markku Niskanen ja YläKainuun Luonnon puheenjohtaja, huoltoasentaja Jouni Mäkeläinen nauravat Metsähallituksen propagandalle. Heti kun suojelupäätökset on tehty, olipa päätös millainen hyvänsä, metsähallitus koneistaa työt ja metsurit heitetään ulos", Jorma sanoo. kohteita tutkittavaksi. 1996 Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelusta Kainuun Liiton maakuntajohtaja Hannes Kemppaista. "Valtioneuvoston on syytä käsittää, että metsien suojelua ajetaan täällä aivan tosissaan. Veitsivaaran puolesta on lobattu koko ajan, ja alue on mukana l00 000 hehtaarin vanhojen metsien suojeluohjelmassa, josta valtioneuvosto periaatteessa joulukuussa päätti. "Niitä suunniteltaessa pitää kuitenkin olla järki päässä. Mikko Niskasaari 19. Sellaista metsää, jossa ei ole kirves käynyt. On ilmeistä, että maakuntajohtaja Kemppainen tiesi tosia iat, joten todennäköisesti hän lasketteli luikuria tahallaan. Kuhmossa Lauvuskylän kylätoimikunta vaati oman alueensa arvokkaiden metsien suojelemista. Vaikka on epävarmaa, menetetäänkö työpaikkoja, myös Jorma kannattaa korvaamista. Myös meidän mielipiteemme pitää painaa niistä päätettäessä", Markku jyrisee. Se tuottaisi kotimaista energiaa uusiutuvilla luonnonvaroilla, metsien harventaminen tehostaisi puun kasvua ja metsurit saisivat työtä." Hannes Kemppainen puhui pehmeitä Kainuun Sanomissa. Jos taas Kemppainen todella oli asioista noin täydellisesti pihalla, voi ihmetellä mistä ansioista kainuulaiset veronmaksajat maksavat hänelle 30 000 markan kuukausipalkkaa. lnventointiohjelma paisui nopeasti , kun paikalliset asukkaat esittivät kilvan SUOMEN LUO TO 3/96 55. Täytyy olla myös oikeaa, koskematonta metsää. Näin saimme Riuskan tilanteen julkisuuteen. "Jos puun tarjonta Metsähallituksen metsistä vähenee, niin yksityisten puun kysyntä lisääntyy ja puusta on mahdollista saada sama kantohinta kuin muuallakin. Kannattaisi tutkia mahdollisuudet rakentaa sähköä ja lämpöä tuottava laitos, joka käyttäisi nuorista metsistä saatavaa haketta polttoaineenaan. Metsähallitus oli aina luottanut siihen, että työttömyydellä pelottelemalla se saa maaseudun asukkaat luonnonsuojelua vastaan. Jos suojelu vesitetään, jos l00 000 hehtaarin suojelusta tingitään, niin se tulee todella kalliiksi. Suomussalmella Metsähallitus kävi käsiksi laajaan Riuskanselkoseen, joka tiedettiin osittain erittäin arvokkaaksi alueeksi. "Porkkasalon tapahtumia seurasin vielä sivusta lehdistä, mutta kun Metsähallitus alkoi hakata Riuskan aarnialueita, oli pakko ruveta tekemäänkin jotain." "Keväällä 1991 esittelimme Helsingin Sanomain toimittajalle näitä Suomussalmen raiskioita ja Riuskan aarnimetsiä. Uhkana on silti päätökseen jätetty takaportti: työryhmä tutkii vielä, suojellaanko kaikki alueet vai hoidetaanko osa alue-ekologisella suojelulla, kuten hämärä termi kuuluu. Tuloksena on metsäsota. Metsähallitus kauppaa alueekologista suunnittelua suojelun vaihtoehtona. Mitä tulee vanhojen metsien suojelun työllisyyskompensaatioihin, niin valtiolla on peräti kaksi työryhmää niitä suunnittelemassa. Jorma pitää sitä oman oksan sahaamisena. Tosiasiassa, ellei vanhojen metsien inventointia olisi tullut, Metsähallitus olisi jo potkaissut ison joukon metsureita mäkeen. "Ne suunnittelut on nähty. Näillä selkosilla on jokaisen tuvan seinällä pyssy tai useampi, ja metsästys on oleellinen osa elämää. Maakuntajohtaja huijasi Kainuun Sanomat haastatteli 7.2. Metsähallituksen tapa puhua valtion metsistä kuin omistaan ärsyttää suunnattomasti perukan asukkaita. "Valtion metsät ovat sinun, minun, meidän. He ovat todenneet, että 100 000 hehtaarin suojelu sopii, tärkeintä on saada metsärauha. Ihmiset halusivat säilyttää omassa virkistyskäytössään ja metsästysmainaan kunnollisia metsiä." Pian kävi selväksi, ettei maailmaa kerralla parannettu. Kylien kapina Pekankylän ja Moisiovaaran kylätoimikuntien esimerkki ei jäänyt Kainuussa ainoaksi. Ovat unohtaneet senkin , että MTK:n puunmyyntiboikotin mursi nimenomaan Metsähallitus nostamalla tarjontaansa." Sota vai rauha Monet kunnanjohtajat ja Kainuun Liitto hääräävät ahkerasti romuttaakseen metsien suojelun. Muistio ei käsitellyt valtion vanhojen metsien suojelua, vaan siihen oli listattu kaikki kesken olevat suojeluohjelmat. Muistio ei ollut salainen, vaan se oli tammikuun lopulla esillä valtioneuvoston iltakoulussa, jonka jälkeen lehdet selostivatkin sitä laajasti. Suojelun arvoksi muistiossa lasketaan 2,85 miljardia markkaa". "Metsureita on käytetty täällä suojelun vastustamisen hyväuskoisina kulisseina. Metsäteollisuus maksaa silloin maakuntapoliitikkojen typeryydestä niin kalliin laskun, että se on polvillaan." "Metsäteollisuuden edustajat ovatkin ainakin yksityisissä keskusteluissa suhtautuneet suojeluun huomattavasti järkevämmin. Niinpä Jormasta tuli ensin Ylä-Kainuun Luonnon puheenjohtaja ja vuodenvaihteessa hänet valittiin Kainuun luonnonsuojelupiirin puheenjohtajaksi
Puusta valmistetaan vapaa-ajan rakennusten lisäksi lähinnä pientalojen sisäja ulkoseinien runkoja sekä kattojen runkorakenteita. Silloin puuta käytettiin rakentamiseen noin kymmenen miljoonaa kuutiota vuodessa, nykyisin alle kolme miljoonaa. Puukerrostalojen avulla poistamme ennakkoluuloja puurakentamista kohtaan", Ylöjärven talot suunnitellut arkkitehti Jussi Vepsäläinen sanoo. Metsät kasvavat melkein yhtä paljon viikossa kuin puuta hyödynnetään rakennusaineena vuodessa. Ulla Ahonen Pesä puusta Suomessa herättiin opettelemaan uudenaikaista puurakentamista, kun keskieurooppalaiset alkoivat ylvästellä eleganteilla puurakenteisilla kylpylöillään, stadioneillaan ja siiloillaan. Nuorisotalo Stuttgartissa Saksassa. Ehkäpä puu on tulevaisuudessa yhtä luonteva rakennusmateriaali kaupungin kerrostalossa kuin erämaamökissä. vsk.. " Metsäteollisuuden rakenne on estänyt puurakentam isen kehittämistä", sanoo teknologiajohtaja Veli-Pekka Saarnivaara Teknologian kehittämiskeskuksesta. Puurakentamisen epäsuosioon ovat vaikuttaneet myös puukaupunkien tulipalot, joiden vuoksi valtio ryhtyi suoSUOMEN LUONTO 3/96 55. Todennäköisesti Suomessa aiotaan sall ia nelikerroksinen puutalo. " Meidän pitäisi miettiä uudelleen, mitä asuminen on ja mitä asunnossa tehdään, eikä rakentaa tuotantotekniikan ehdoilla." Vepsäläinen mielestä puun psykologista merkitystä ei tiedosteta. Huolen ymmärtää: puurakentamisen tekninen kehitys on pysähtynyt Suomessa, vaikka puurakentamisen suosio kasvaa maailmalla ja alalla etsitään kiivaasti uusia teknisiä ratkaisu ja. Puun käyttö romahti Vielä 1950-luvun Suomessa puu oli tärkein rakennusmateriaali. Myös viranomaiset ovat rajoittaneet puurakentamista. puu tekee hyvää sielulle", arkkitehti tunnelmoi. "Seuraava askel ovat isot, suuria jännevälejä edellyttävät rakenteet." "Lisäksi olisi tutkittava enemmän pienimittakaavaista asuinmiljöötä, miten puukaupunkiperinne voitaisiin elvyttää nykyaikaisella tavalla." Jussi Vepsäläinen uskoo, että puurakentaminen muuttaa 20 Pohjoisamerikkalaista puukerrostaloarkkitehtuuria. Nyt Suomessa on innostuttu rakentamaan puisia kerrostaloja, joita valmistuu tänä vuonna Helsinkiin, Ylöjärvelle ja Ouluun lukuisia muita hankkeita on vireillä. "Rakentaminen on hyvin konservatiivista. Mekaaninen metsäteollisuus on jäänyt kemiallisen tuotannon aputeollisuudeksi, jonka massatuotteiden pääasiassa sahatavaran jalostusaste on alhainen. Puukerrostaloja rakentamalla saadaan parhaiten tietoa aaneneristyksestä, paloturvallisuudesta ja puun käyttäytymisestä kosteuden kanssa sekä rakennuskustannuksista. Puuinformaatio Puuinformaalio arkkitehtuuria, sillä puusta ei voi tehdä samanlaisia taloja kuin betonista. Helsingin, Ylöjärven ja Oulun puutalot ovat tarvinneet poikkeusluvan, mutta paloturvallisuusmääräyksiä uudistetaan parhaillaan. Puuta on pidetty sellun ja paperin raaka-aineena. Keski-Euroopassa puu nimenomaan pyritään tuomaan esiin", Siikanen vertailee arkkitehtuuria. "Suomessa puu on myös esteettisesti toisarvoinen, ja se pi ilotetaan usein rakenteisiin. Esimerkiksi paloturvallisuusmääräykset sallivat korkeintaan kaksikerroksisen puurakennuksen; Ruotsissa puutalo voi olla nelikerroksinen, Yhdysvalloissa kuusikerroksinen. Meillä puuta ei käytetä monipuolisesti erilaisissa rakennuksissa ja rakenteissa. "Suomessa on teknisesti erittäin rajalliset mahdollisuudet rakentaa samanlaisia suuria, näyttäviä puurakenteita kuin Keski-Euroopassa", professori Unto Siikanen Tampereen teknill isestä korkeakoulusta arvioi. Tekes on puualan tutkimuksen suurin rahoittaja Suomessa. "Oksanreiät, lämmin pinta, halu koskettaa, perinteestä nouseva turvallisuuden tunne ... Puurakentamisesta on tullut lähes kansallinen herätysli ike, kun hallitus risti tämän vuoden puun vuodeksi