SUOMEN 3 • 1991 Irtonumero 32 mk Säteilevä ydinjäte vailla hautaa Maakunnat tutuiksi: Satakunta
vsk.. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Irma Kaitosaari PL 169 00151 Helsinki puh . 05 . Pikemminkin se osoittaa kansalaisrohkeutta. 05. Kun järjestöjen valitusmahdollisuudet tiehankkeessa evättiin, jäi luonnonsuojelun ääni kuulematta. 1991 Vuosikerta (10 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 248 mk . 20. Tähän kuuluu tinkimättömänä periaatteena se, ettei ihmisiä tai omaisuutta vahingoiteta. 04. /99030. 10. 06. 9. Vastaavia kahnauksia syntyy varmasti vastaisuudessa\ . (90) 642 881 telefax: 446 914 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Antti Halkka Alice Karlsson Markku Tanttu (ulkoasu) Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen . 5 15. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 210 mk ja säästötilaus 185 mk. 15. 07 . Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 42. Kysymys oli rauhallisesta mielenosoituksesta perinteisen passiivisen vastarinnan keinoin. Luonnonsuojelijat eivät olleet Jerisjärvellä yhteiskunnan vihollisia. Eettisesti kovin vakava laillisen yhteiskunnan loukkaus ei voi olla se, jos kahlitsee itsensä kaivinkoneeseen ja antautuu virkavallan raahattavaksi poliisiautoon. Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovi1tu. Tilaushinnat 11. Jlmescymisaikatau/u Aineisto No toimitukseen 4 11. 654 198 Ilmestyy 16. Alueellisen demokratian puutteellisuutta osoittaa se, että Lapin luonnonsuojelupiiri katsottiin asianosattomaksi oman maakuntansa luonnonsuojelualueen silpomishankkeessa. SUOMEN SUOMEN LUONTO Runeberginkatu 15 A 23 00100 Helsinki puh. 6 13. Säästötilaus 223 mk. _,_ .:: : ' 1 ,,,' , j \ 1 , • 1 1 SUOMEN LUONTO 3/ 91 50. On skandaali, ettei valtakunnallista luonnonsuojelujärjestöä katsota oikeudellisesti asianosaiseksi, kun kansallispuisto uhataan viiltää halki tiellä. 2 SUOMEN LUONTO 1941 50 1991 Y mpäristödemokratiassa kaivinkoneen mentävä aukko tapahtumat Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa alkuvuodesta osoittavat, että kansalaisten demokraattisissa vaikuttamismahdollisuuksissa on pahoja puutteita. llmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puhelin (90) 876 9100 telefax (90) 876 6150 lrtonumero 32 markkaa. 08
. . . ...................... .......... Lakastuuko oras vai alkaako se työntää tähkää. . ....................... . 50. . . . Myös kaivinkone olisi pitänyt lukita ensitöiksi sen kauha huitoi vaarallisen läheltä ihmisiä. 50 Arveluttavia ahvenia..................................... . . . Jos siitä tingitään, halutaan luonnonsuojelualueille varmasti rakentaa milloin laskettelukeskus, hotelli, moottorivenesatama, golfkenttä, mönkijärata, puuhamaa .. 32 Miltä näyttää Antarktiksen tulevaisuus suomalaistutkijan silmin. . . 43 Kysy luonnosta . ...... . . . . . . . . . . 36 Mielipiteitä, keskustelua . . . . . . Muistoja lapsuuden maisemista, juppiturismin tuoksuja ja kevään leyhähdyksiä. . . . Lisää Satakunnan luonnosta sivuilla 16-27. . Energiataloudellisesti niillä ei juuri ole merkitystä. . . . .... . LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Suomen Luonnon valokuvausstipendi............... . Usein keskusta on ollut päinvastoin jarruttamassa luonnonsuojeluhankkeita, kuten viimeksi vanhassa eduskunnassa Kyrönjoen ja Kolin suojelua. . . 51 Kansikuva Kansikuvassamme poseeraa satakuntalainen riskilä teisti nokassaan. . . . . . . . . .... . . ....... . . . . . On selvää, että kun Suomen keskusta istuu hallituksessa, uuden suurvoimalan rakennushankkeesta luovutaan ja aletaan kehittää jäntevää energiansäästöohjelmaa aivan kuten puoluejohtaja Esko Aho korosti ennen vaaleja. . .. . . Etsitään hautaa tuhatkertaiselle Tshernobyl-annokselle, Jukka Heikkinen ... . 48 Kanta-Hämeen maakuntakukka: Aron kukka metsämeressä. ...... . . Myös poliisilla on oppimista Jerisjärven tapahtumista. . . 3. . . . . Haavoittuva jäämanner, Jippo Vuorinen . . . . . . . . . . . . . . . . . . Kun nyt näyttää siltä, että keskustapuolue on saamassa keskeisen aseman uudessa hallituksessa, sen on aika näyttää valuuko vihreä meikki kasvoilta vai ei. . . . . . . . Varat maatalouden ympäristöongelmien ratkaisemiseen löytyvät helposti vuotuisista kolmen-neljän miljardin markan suuruisista ylituotannon tukiaisista, joille suomalaiset ja Euroopan yhteisö ovat antaneet tuomionsa. Lakeja on muutettava kiireesti siten, että myös kansalaisjärjestöt katsotaan asianosaisiksi niiden toimialaan kuuluvissa asioissa. . . Merenrantamaakuntien suomalaisilla on syytä olla ylpeitä riskilästä, sillä ulkosaaristoissamme on tämän vilkkaan ja kauniin linnun tihein Euroopan rantojen kanta. . . . . . Vaalivoittaja vastaamaan lupauksistaan suurvoittaja Suomen keskusta on viime vuosina yrittänyt ehostaa itseään ympäristöpuolueeksi. . . . 49 Summaries of the Main Articles . . . . . . . Poliisin olisi pitänyt pidättää luonnonsuojelijoihin käsiksi käyneet miehet eikä heitä apureina käyttäen retuuttaa luonnonsuojelijoita. . . . . . . 22 Suo on suomalaisen korvissa ankea ja köyhä sana. . . . . . 38 Kirjoja ................... . ....... . . . . . Keskustapuolueella on varmasti parhaat kanavat viljelijöiden valistamiseen. . . . 12 Teollisuuden Voima on finalistien karsintavaiheessa etsiessään sijoituspaikkaa ydinjätteilleen. . Elämä sykkii kuitenkin keidassuolla moninaisena. 4 Kuluttajan valinnat ...... Näyttöjä luonnonsuojelumyönteisyydestä on kuitenkin ilmaantunut kovin kitsaasti. Kun energiaa aletaan tosimielessä säästää, keskustapuolue voi myös luopua lempilapsistaan Vuotoksen ja Kollajan tekoallashankkeista ja olla jarruttamatta Kyrönjoen suojelulakia, kun se tulee uudestaan eduskunnan käsiteltäväksi. . . ... . . . . Tien rakentaminen on nyt jäissä. Jäämme kiinnostuneina seuraamaan keskustapuolueen linjanvetoa. . . . . . . . . . . 10 Puheenvuoro Pohjois-Karjalan viimeisiltä norpparannoilta, jotka ihminen haluaa omia. . .. . . Jorma Laurila SUOM EN LUONTO 3/ 91 50. . . . ... . . . . . . .. . . 16 Meri ja joki ovat jauhaneet leipää satakuntalaisille kivikaudelta lähtien. . . . . .. 25 Outokumpu ja Kemira ovat sotanneet Harjavallan Satakunnan mustimmaksi kulmakunnaksi. . . . . .... . ... . Jos Jerisjärven tie voidaan rakentaa, se on vaarallinen ennakkotapaus, joka murentaa kansallispuistojen koskemattomuutta. . 15 Maakunnat tutuiksi: Satakunta Meren synnyttämä, joen ruokkima, Seppo Vuokko............................................. ............. . Korkea-aktiivisen jätteen sijoitusongelmat saattavat olla IVO:nkin edessä pian. . . vuosikerta 3 • 1991 kin niin kauan kuin demokraattisissa keinoissa on puutteita. . . 28 Kirje Nuuksion ylängöltä. . . . . . Keidassuon eläjät jakavat niukkuutta, Juha Manninen............................................ . . . ..... . . Ulkomailta.................................................. . . . . 46 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. . . . . . Keskeinen alue missä Suomen keskusta voi edistää ympäristönsuojelua on maatalous, joka on melkoinen vesistöjen ravinnekuormittaja. ... . . . . . . . . . . . . Puoli vuosisataa rikkipilvessä, Alice Karlsson . ... . . . . . . . . . Vuotoksen ja Kollajan altaat hukuttaisivat alleen kymmeniä tiloja sekä suuren alan tuottavaa metsäja peltomaata. . . . . . . . . . 42 Uhanalaiset lain suojiin . ......... . Kotimaasta . vsk . Syksyllä nähdään mitä tapahtuu. . .... 8 Norpan vai ihmisen Vuoniemi?, Jouko Kuosmanen........................................ ... ......... . . Luonnonsuojelijoille luonnonsuojelualueiden koskemattomuus on perustuslain veroinen arvo. . . . . . . Aihkien arvo, Aura Koivisto . . . Tutuin paikka maailmassa, Hannu Niklander .... . .
Kaiken piti siis olla hyvin, kun luontoharrastaja Esa Brunström Lahdesta päätti maaliskuun puolivälissä esitellä aarniometsäkartoitukseen ilmoittamiaan alueita luonnonsuojeluliiton metsäsihteerille Janne Kumpulaiselle. "Neuvottelimme kesällä metsähallituksen kanssa näistä alueista'', sanoo Haapanen. Janne Kumpulaisella on hakkuuinnosta oma käsityksensä: "Hakkuita valmisteltiin myös läheisen Rasvasuon aarniometsätilkuilla, jotka on ilmoitettu kartoitukseen. Janne Kumpulainen Hiidenportin savotalla. aarniometsäkartoitus. Nyt hakataan kansallispuiston tavoiterajauksen sisällä. "Hiidenportin aarnioalueissa kyse on ehkä vain yhdestä neliökilometristä metsähallituksen laajassa Vaalan hoitoalueessa. Täällä olisi Brunströmillä näyttää todellinen luonnonpyhättö, joka kasvaa parisataa vuotta vanhoja aihkimäntyjä! "Tuo Porkkasalon alue 4 Metsähallitus kaataa vauhdilla Kainuun viimelSla aarniometsiä. Tulee mieleen, että metsähallitus hakkaa vauhdilla aarniometsät ennen kuin luonnonystävät nostavat asiasta metelin. Ja kaikki tapahtuu ympäristöministeriön hiljaisella suostumuksella.'' Antti Halkka SUOMEN LUONTO 3/ 91 50. "Mieleen tulee, että liikelaitokseksi muuttuva metsähallitus valmistelee rantatonttien myyntiä alueelta", Janne Kumpulainen sanoo. KOTIMAASTA Metsähallitus palaa konnan rooliinsa. vsk .. Miten on sitä paitsi mahdollista, että metsähallitus ja ympäristöministeriö ovat menneet sopimaan aarnioalueen uhrauksesta ennen kuin sen luonnonarvot on selvitetty." "Nyt puistoa pitäisi piHiidenportin kansallispuiston ja Teerisuo-Lososuon soidensuojelualueen voisi yhdistää. oli ollut pienen ylistyslaulun arvoinen, mutta sitä oltiin parhaillaan hakkaamassa", kertoo matkalta palannut Janne Kumpulainen. Metsien uhanalaisten lajien kannalta tällainen laajennus on suorastaan välttämätön." Retkikunta toi Hiidenportin saloilta harvinaisen tuliaisen: makeasti tuoksuvan näytteen Aura Koiviston ja Risto Sauson löytämästä erittäin uhanalaisesta raidantuoksukäävästä. Puistoon olisi hyvä liittää Teerisuo-Lososuon soidensuojelualue ja sitä ympäröivät upeat metsäalueet Valtimo-Kuhmo -tien itäpuolelta. kemminkin laajentaa kuin pilata sen ympäristö, kun Hiidenportti saa tänä vuonna opastuskeskuksenkin. Vähääkään suuremmat metsäjärvet puuttuvat koko kansallispuistoverkostostamme muutenkin lähes tyystin." Soitto ympäristöministeriöön luonnonsuojeluvalvoja Antti Haapaselle osoittaa yllättäen, että Hiidenportin hakkuille on ministeriön suostumus. Lisäksi hakkuut estävät Hiidenportin kansallispuiston laajentamisen. kiista syksyllä 1988 sai suomalaiset huomaamaan, että Suomen eteläpuoliskossa on jäljellä hyvin säilyneitä vanhoja metsiä sirpaleita maamme muinaisista kasvoista. Kartoitukseen saatiin aikalisä, kun pääjohtaja Jaakko Piironen lupasi metsähallituksen puolesta, että valtion omistamista metsistä löytyvät aarniometsänrippeet säästetään kunnes niiden luonnonarvot on selvitetty. Nuuhkimme tuoksukääpää ja ihmettelemme metsähallituksen intoa hakata viimeisiä hallussaan olevia luonnonmetsän sirpaleita. "Haluamme käyttää vähäisiä voimavarojamme nyt lähinnä Järvi-Suomessa emmekä siksi voi juuri suojella kainuulaista metsäluontoa tai palata Hiidenportin rajaukseen." Janne Kumpulainen hämmästelee Antti Haapasen selitystä. Puiston alkuperäisen rajauksen sisälle, sen lounaisnurkkaan, on myös tekeillä tie. Luonnontilaansa ei ole menettämässä mikä tahansa järvi, vaan järvi, josta Martti Linkola toteaa Suomen kansallispuistot -kirjassa: "Valitettavasti Autiojärvi, edustava suuri metsäjärvi, on parahultaisesti jätetty puiston ulkopuolelle. Muualta kuin lounaisnurkastaan puisto jo onkin teiden saartama." Tie tunkee Syrjäjärven ja Autiojärven väliselle kauniille kannakselle. Retkikunta saapui EteläKainuuseen Hiiden portin kansallispuiston viereen valtion maille. "Metsä kaatuu ties millaisine uhanalaisine harvinaisuuksineen. Ympäristöministeriö etsintäkuulutti ripeästi nämä metsäsirpaleet; käynnistyi ns
Puuraaka-aineen ja energian hintasuhde tietenkin ratkaisee, kumpi tuotantoSUOMEN LUONTO 3/ 91 50. Suomen puunjalostustehtaat ovat siirtyneet halvan energian vuosina yhä enemmän tuottamaan paperin raaka-ainetta puusta mekaanisesti, jolloin tuloksena on hierrettä tai hioketta. Kemiallisesti keitettävän sellun osuus on vastaavasti pienentynyt. Monet tehtaat eivät pysty siitä välittömästi luopumaan ellei luovuta valkaisemisesta! Mekaanisen massan valkaisussa kloori ei ole välttämätön. Perämeren kansallispuisto sijaitsee aivan Perämeren pohjukassa ja rajoittuu Suomen ja Ruotsin väliseen merirajaan. Uhkatekijä ovat happamat sateet ja mahdollinen metsien sairastuminen, puun kasvun hidastuminen. Lähellä Ruotsin rajaa sijaitseva Selkäsarvi on yksi Perämeren kansallispuiston saarista. Pohjonen heitti ehdotuksen, että pajun energiaviljelyä tuettaisiin meilläkjn pakettipelloilla luokittelemalla se viherkesannoinniksi. Muuten Gullichsen piti molempien tuotantotapojen jätevesiongelmia samanarvoisina: tehokasta puhdistusta vaaditaan. Gullichsen esitti arvionsa helmikuun lopulla Helsingin yliopistolla pidetyssä energiapolitiikkaamme ruotivassa tilaisuudessa, jota isännöi Yhteiskuntasuunnittelun seura. Moderni sellutehdas polttaa puusta liuotettuja aineita eikä lisää ilman hiilidioksidieikä juuri rikkidioksikuormitustakaan; typpipäästötkin ovat melko alhaiset, Gullichsen arvioi . tapa teollisuutta miellyttää. Pohjosen esittämät tauluKansallispuisto Perämeren pohjukkaan kot oso1tt1vat esimerkiksi metsähakkeen ja metsätähteen käytön laskeneen rajusti ja vääjäämättä vuodesta 1983 lähtien. Saaret edustavat maankohoamisen eri vaiheita maa kohoaa alueella noin yhdeksän milliä vuodessa. Samalla se on Suomen kahdeskymmeneskuudes kansallispuisto. Meillä unholaan vaipunutta energiapajua viljellään Ruotsissa tosissaan: viljelyala on moninkertaistunut vuodesta 1985; viljelyalatavoite vuoteen 1993 mennessä on 10 000 hehtaaria. Rantaniityt ovat reheviä ja niillä kasvaa harvinaisia kasvilajeja, kuten Pohjanlahden omaa muotoa ruijanesikosta. professori Veli Pohjonen Joensuun yliopistosta kertoi, että puulla voitaisiin kattaa neljännes maamme energiatarpeesta käyttämällä metsävaroja tehokkaammin. Energiataloudellisesti sellutehtaat ovat ylivoimaisia: ne tuottavat itse tarvitsemansa energian ja jopa ylijäämäsähköä ja -lämpöä. Professori Johan Gullichsenin mukaan Suomen talousmetsät sietäisivät kuitenkin puun kulutuksen lisääntymisen ilman ylihakkuita. Tällöin öljyn hinnan laskiessa loppui Suomesta myös puun energiakäyttötutkimus. Mekaaninen tuotanto taas vaatii runsaasti ulkopuolista energiaa mekaanisen tuotannon Iisaamiseen perustuvatkin metsäteollisuuden vaatimukset uusien suurvoimaloiden rakentamisesta. Lisäksi se on . KOTIMAASTA Sellu ei vaadi lisäenergiaa Johan Gullichsen Teknillisen korkeakoulun puunjalostustekniikan laitokselta on laskenut, että siirtymällä kokonaan kemialliseen selluntuotantoon puunjalostusteollisuus kuluttaisi vuonna 2000 noin 1000 megawattia vähemmän sähköä kuin jauhamalla kuitua mekaanisesti. Nykyisellään puun osuus energian tuotannostamme on noin 14 prosenttia. Kesantopellot kasvamaan energiapajua! Metsäntuotantotieteen vs. Perämeren kansallispuiston saaret ovat pienehköjä, matalia ulkosaaria ja niiden kasvillisuus on lehtipuuvaltaista. Tuotantoyksikköinä erilaiset tehtaat ovat suunnilleen samanhintaiset. Sitten vain luomaan puun kolmihintajärjestelmää, jossa otetaan huomioon myös hakepuun hinta! Ritva Kupari Keitettäessä yksi tonni sellua tarvitaan hieman yli kaksi tonnia puuta kun taas hiertämällä puuta mekaanisesti massaksi selvitään noin yhdellä puutonnilla. Jokavuotista kasvua lasketaan jäävän käyttämättä talousmetsiin noin 15 miljoonaa kuutiometriä. Sellun tuotannon pahin ympäristöongelma on sen vaatima kloorivalkaisu. D 5. Esimerkiksi Japanissa ei tehdä mekaanista kuitua ollenkaan, koska energiakustannukset ovat nelinkertaiset Suomeen verrattuina, Gullichsen huomautti. tärkeää norpan elinympäristöä. Puiston alueella on vahva ja arvokas merilintukanta. ensimmäisenä päivänä perustettu Perämeren kansallispuisto on ensimmainen kansallispuisto Pohjanlahdella Suomen puolella. vsk
Nykäsen mukaan tietopaketin sisältö on koeteltua tavaraa. ldeakansiossa pyritään herättämään lasten uteliaisuus oman löytämisen ja etsimisen kautta. Maastossa huristeluun tarvitaan aina maanomistajan lupa. Karvianjoki on pohjoisen Satakunnan valtavirta, joka laskee Selkämereen kolmena jokena: Eteläjoki, Pohjajoki ja Merikarvianjoki. misenkymmentä ruokakuntaa toimeentulonsa siian kalastuksesta . Siikaisten kunta Pohjois-Satakunnassa on saanut tästä nimensäkin. Retkien ja seikkailujen yhteydessä puututaan myös eettisiin kysymyksiin. vsk.. Seuraavina ovat vuorossa Merikarvianjoki ja Eteläjoki. D SUOMEN LUONTO 3/ 91 50. Ajajat heittelevät myös hanakasti roskia ympäristöönsä ja sietämätön meteli rikkoo luonnonrauhan. Maastoajo on ehdottomasti kielletty luonnonsuojeluja muinaismuistoalueilla. Pohjajoessa on kaikkiaan 12 kunnostettavaa koskea. Minne maastossa möyryäjät sitten pitäisi ohjata. Lopullisen kuoliniskun kalakannoille antoi Karvianjoen vesistön laskeminen keskimäärin metrillä vuosina 1955-64. Karvianjoki on ollut vaelluskalajoki. Jokivarret ovat suosittuja virkistyskalastuskohteita, ja Merikarvian kunta on aktiivisesti markkinoinut kalastuslupia. Meritaimen ja ennen kaikkea vaellussiika nousivat ennen jokea pitkin. Ihanteellisinta olisi tietenkin kitkeä kiinnostus maastoajeluun tykkänään. KOTIMAASTA Karvianjoki kunnostetaan meritaimenelle vesija ympäristöpiiri on laatinut suunnitelman Pohjajoen, Karvianjoen keskimmäisen laskuhaaran, kunnostamiseksi vaelluskalojen kutualueeksi. Työntämällä uomanvarsilta vanhat pohjakivet takaisin koskiin ja ruoppaamalla pohjaa varovasti palautetaan alkuperäinen, vaihteleva koskimaisema, jossa meritaimen kykenee lisääntymään. Pentli Hirvonen vaikeuttivat vaelluskalojen lisääntymista vuosi vuodelta enemmän. Vielä 1950-1 uvun alussa Siikaisten suurilla järvillä sai koiSaako matoja syödä. Sama operaatio olisi syytä toteuttaa joka kunnassa. Myllyja sahapadot, ruoppaukset sekä voimalaitospadot kasvatuksen monipuolistamiseen. Kampanjan tavoitteena on ohjata pärryyttelijät sallituille paikoille ja valistaa heitä käyttäytymään säntillisesti. Harmittomimpia paikkoja olisivat kaatopaikkojen liepeet, lentokenttien ja tehtaiden melualueet, kivimurskaamojen katveet ja moottoriteiden vierustat. Vantaan kaupunki on yhdessä poliisin kanssa ryhtynyt esimerkilliseen kampanjaan maastoajon rajoittamiseksi ja haittojen minimoimiseksi. Vinkkejä annetaan myös leikkeihin, kuten eläimeksi eläytymiseen, sateen ja ukkosen tekemiseen tai lennokin rakentamiseen. Ainakaan vanhat sorakuopat eivät käy tarkoitukseen pohjavesien pilaantumisvaaran vuoksi, eivätkä liioin järvien jäät. Karvianjoen alajuoksut Antti Ahlströmin kotiseutua muuten perattiin uittoränneiksi jo viime vuosisadalla. Pohjajoen koskien kunnostus toteutuu parin vuoden päästä. Timo Lehtonen laskeskelee, että ideakansiossa on yli 200 erilaista ehdotusta ympäristö6 Karvianjoen Kivijärvenkoski rantalehcoineen on vehmas1a Satakunlaa parhaimmillaan. Jätehuoltolaki ja muut säädökset koskevat myös motoristeja. Yksi kansion tavoitteita on Riitta Nykäsen mukaan palauttaa lasten kyky kaivaa tietoja tikulla . Kansio antaa opettamisesta vastaaville virikkeitä muun muassa luonnon tuntemuksen lisäämiseen sekä ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksen tutkimiseen . Luonto-Liitosta työssä ovat olleet mukana Riitta Nykänen ja Juha Kinnunen. Moniin ideoihin liittyy vielä yksityiskohtaisia ohjeita. Mietitään metsästyksen arvoa ja etsitään vastausta kysymyksiin pääseekö hirvi taivaaseen, saako matoja syödä tai olenko minäkin syntinen, jos isäni on töissä paperitehtaassa. Umpimähkään vinkkejä ei ole annettu. Peltoa tarvittiin kipeästi. Meritaimenta on istutettu runsaasti Satakunnan rannikolle, ja se nousee Karvianjokeen; jonkun verran nousee merilohiakin. Ympäristönsuojelusihteeri Timo Lehtosen mukaan ideakansio on tiettävästi ensimmäinen näin laaja kokonaisuus. Luonto-Liitto ja Mikkelin ympäristönsuojelutoimisto ovat muokanneet uuden, laajan ideakansion varhaiskasvattajille käytettäväksi ympäristökasvatuksessa lastentarhoissa ja mahdollisesti myös kouluissa alimmilla luokilla. Näitä asioita voi tehdä jo omalla takapihalla. Janne Lampolahti Maastoajo ei ole jokamiehenoikeus! Maastoajo ei tunnetusti ole kaikkein luonnonmukaisimpia harrastuksia: se murjoo rikki polut, puronpohjat, kalliomaastot, kankaat ja kasvipeitteen. Suunnitteluinsinööri Tapio Meisalmi Tampereen vesija ympäristöpiiristä kertoo, että sopivat kutualustat ja poikasten suojapaikat puuttuvat kuitenkin Pohjajoesta
Antti Halkka 7. Tuija Brax arvelee, että aika alkaa olla kypsä muutokselle vihreät ovat jo tehneet asiasta lakialoitteenkin. Muutettaviksi tulisivat hallintomenettelylaki ja monet luonnonja ympäristönsuojelua koskevat lait. Seuraavat retket keskuksesta tehdään Grönlantiin ja Länsi-Siperiaan. "Muun muassa Yhdysvalloissa ja Skandinavian maissa luonnonsuojelujärjestö katsotaan usein asianosaiseksi", sanoo vihreän eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Tuija Brax, joka on tehnyt yliopistollisen opinnäytetyönsä ryhmäkanteesta. Jään ja roudan alla piileviin rikkauksii-n tunnetaan maailmalla suurta kiinnostusta. Näillä myös retkeilyreitit olisi merkittävä hyvin . Samoilla alueilla luontaistaloudessa elävät kansanrippeet sinnittelevät metsästyksen, kalastuksen ja poronhoidon varassa . Jotkut juristit pelkäävät oikeuslaitoksen ruuhkautuvan, jos järjestöt puolelle. Lapin luonnonsuojelupiiri on jättänyt tutkimuspyynnön tiestä myös eduskunnan oikeusasiamiehelle ja piiri saattaa valittaa hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Hankintoja on tehty jo Alaskasta ja Jamalin niemimaalta Siperiasta. Liiton Lapin piirin virkaapupyyntö ehdittiin käsitellä Lapin lääninhallituksessa, mutta Rovaniemen hovioikeus kumosi maaliskuun puolivälissä lääninhallituksen päätöksen. Tulevaisuudessa Arktikum-talossa tiedetään mm. "Lainsäädännön muuttaminen vienee kyllä useita vuosia. Korkein hallinto-oikeus jätti helmikuussa käsittelemättä Suomen luonnonsuojeluliiton tutkimuspyynnön . Itse tienteko on kansallispuistoalueella pysähdyksissä. "Suomessa käytännöksi on kuitenkin muodostunut, että oikeuslaitos tulkitsee asianosaisuuden varsin vanhakantaisesti muodollisten kriteerien pohjalta.'' Koska suomalaiskäytäntö on jokseenkin vakiintunut, paras keino saada ympäristöasiat vastaisuudessa luonnonsuojelujärjestöjen niin halutessa oikeuslaitoksen tutkittaviksi on muuttaa lainsäädäntöä. Tutkija Suvi-Päivikki Nenosen laatiman selvityksen mukaan Lapin matkailukeskusten ympäristö on säilynyt lähimpiä alueita lukuun ottamatta vielä varsin hyvässä kunnossa. Sietokyvyltään heikoimpia matkailualueita ovat tutkimuksen mukaan Saariselkä ja Vuontispirtin seutu Ounasjokivarressa. Oikeusviranomaisten toiminta on ihmetyttänyt monen maallikkojärkeä. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 3/ 91 50. Tutkimuksessa suositellaan rakentamiseen etupäässä kestävyydeltään hyviä ja kohtalaisia kangasmaita. Luonnonsuojelijoiden mielestä kansallispuistoon rakennettava tie on selkeästi kansallispuistoasetuksen vastainen. Koossa on jonkin verran arkiesineistöä, kuten vaatteita, lumikenkiä ja pyyntivälineitä. Arktisessa keskuksessa on 15 työntekijää, mutta muutaman vuoden kuluttua henkilökunnan määrä kasvaa puoleen sataan. Ympäristön kulutuskestävyys pitäisi ottaa entistä paremmin huomioon matkailukeskusten maankäytön suunnittelussa, muutoin voi olla vaarana, että matkailuelinkeino alkaa syödä omia eväitään . Rovaniemen Arktinen keskus pyrkii kiilaamaan tähän väliin. Keskus siirtyy Ounasjoen rannalle valmistuvaan Arktikum-taloon noin vuoden kuluttua. tiehanke nosti esiin puutteen suomalaisessa oikeuskäytännössä. miten arktinen luonto selviytyy ympäristöongelmista ja minkälaista on hyisen maan luontoa säästävä ja luonnonarvot tunnustava tekniikka ja talous. Sen sijaan puuttomat lakialueet, metsänrajavyöhyke ja jyrkät rinteet tulisi ehdottomasti jättää kaikenlaisen rakentamisen ulkoJerisjärvi laiton tie. Paikoin lakialueet ovat kuluneet lähes paljaiksi, ja tunturikankailla polut ovat levinneet kärrytien tapaisiksi. Heiltä ei yleensä kysytä minne kaasujohdot saa vetää tai mistä kohtaa sopii öljyä porata. Puuttomien lakimaiden lisäksi erityisen herkkiä alueita ovat kuivat mäntykankaat. Selvimmin ovat kuluneet alueet, joilla kulkemista ei ole riittävästi ohjattu reiteille. vsk. Öljyä ja kaasua himoitaan, ydinaseita kokeillaan maailman selän takana, ydinkäyttöiset laivat risteilevät jäisillä vesillä ja öljytankkerionnettomuuden jäljet näkyvät pohjoisessa luonnossa pitkään . Korkeimmalla hallinto-oikeudella on tätä kirjoitettaessa yhä käsittelyssä Nuorten naisten kristillisen yhdistyksen valitus. Vaikka kulumista ei voida kokonaan välttää, sitä voidaan rajoittaa esimerkiksi rinnemaastossa askelmilla ja portaikoilla ja kosteikkopaikoissa pitkoksilla. Kimmo Kaakinen tulkitaan asianosaisiksi, mutta tämä pelko ei ole toteutunut esimerkiksi Tanskassa, jossa järjestöt ja erilaiset eturyhmät ovat ilmansuojeluasioissa asianosaisia." Hän haluaisi, että asianosaisina voisivat Yhdysvaltojen tapaan olla myös esimerkiksi tietyn alueen asukkaat. Luonnonsuojelujärjestöjä ei pidetä jutussa asianosaisina. Sen tavoitteena on kasvaa tiukaksi asiantuntijaksi, jota arktisia al ueita hyödyntävät valtiot eivät pysty ohittamaan. Eikö luonnonsuojelujärjestö tosiaankaan ole asianosainen, kun luonnonsuojelualueelle tehdään tie. Jos tie tehdään, se läpäisee Pallas-Ounastunturin kansallispuiston eteläosan kahden ja puolen kilometrin matkalla ja katkaisee puiston yhteyden Jerisjärveen. Se perustettiin aset uksella kolmisen vuotta sitten, ja se kuuluu osana Lapin korkeakouluun. Lapin seutukaavaliitossa valmistunut tutkimus luonnon kulutuskestävyydestä 12 nykyisen tai suunnitellun matkailukeskuksen alueelta osoittaa, että jonkinmoiseen huoleen on aihetta. Arktinen keskus on tiedekeskus, tutkimuslaitos ja tietopankki. Arktinen keskus pyrkii kalottialueen tietäjäksi Rovaniemen Arktinen keskus syntyi viime hetkillä arktisia alueita pelastamaan. Retkeilijävalistuksella ja luonnon tuntemuksen parantamisella voitaisiin korvata liikkumista rajoittavia määräyksiä ja pakotteita. "Juuri tätä tarkoittaa ryhmäkanne." Jerisjärven valitusten tie ei ole vielä käyty loppuun. Erityisesti tutkimusmatkailijat ovat kiinnostuneita shamanismista, joka yhdistää pohjoisia luonnonkansoja. Oikeuden tulkintaa laillisuuteen ei ole kuitenkaan sitkeistä yrityksistä huolimatta saatu. Arktikum-talon avaJais11n valmistuvaa näyttelyä varten kerätään parhaillaan esineistöä ja tietoa eri puolilta pohjoista pallonpuoliskoa. Hyvän maankäytön suunnittelun rinnalla seutukaavaliiton tutkimuksessa korostetaan luonnon käyttäjien vastuuta: Lapin matkailukeskusten luonnon tulevaisuus riippuu paljolti luonnossa liikkujista itsestään ja heidän asenteistaan. Ylipäänsä olisi suositeltavaa, että matkailukeskuksissa rakentaminen keskitetään tietyille alueille, jolloin voidan säästää yhtenäisiä maisemakokonaisuuksia lähivirkistysalueina. KOTIMAASTA Matkailu kuluttaa Lappia Räjähdysmäisesti lisääntynyt matkailurakentaminen huolettaa yhä useampia lappilaisia: miten pohjoisen karu ja haavoittuva luonto kestää matkailun painetta. Hyvin kulutusta sietäviä alueita ei juuri todettu, mutta kohtalaisiksi luokiteltuja löytyi eniten Levin, Oloksen ja Enontekiön Lavivaaran alueilta. Täilaisia kohteita löytyi etenkin Saariselän lakialueilta Kaunispäältä ja Kiilopäältä, mutta myös Luostolta
Jos kellarin peittää maalla, se muistuttaa koko lailla aitoa maakellaria. Huolella rakennetussa maakellarissa on kaksi ovea, joiden välissä on pieni tuulikaappi . TUULETUS, KORVAUSILMA ETUSEINÄSTÄ, POISTOILMA YLÖS TUULETUSPUTKELLA o:L_ _____________________________________________ _ 8 SUOM EN LUONTO 3/ 91 50. Tasaiselle maalle rakennettavan kellarin seinät on eristettävä hyvin. Lattia salaojitetaan ja voidaan jättää maapohjaiseksi. Alice Karlsson Maakellari on varma varasto toista maailmansotaa ja pitkään sen jälkeenkin ruoan varastoiminen oli kotitalouksille elintärkeää. Sienistä päästään eroon alkukesän suursiivouksella, jolloin hyllyt ja säilytyslaatikot pestään ja kuivataan auringossa. Lopuksi seinät ja katto voidaan sivellä paksulla kalkkimaidolla. Kun mennään viisi metriä turpeen alle, on RINTEESEEN TAI KUMPAREESEEN UPOTETTU MAAKELLAR I maan lämpötila Etelä-Suomessa noin viisi astetta ja Pohjois-Suomessa nollasta kahteen astetta. vsk.. Tuuletus kuntoon Ihanteelliset säilytysolosuhteet maakellariin saiidaan kaivamalla se riittävän syvälle. Ennen kuopan kaivamista kannattaa ottaa yhteyttärakennusvalvontaviranomaisiin, sillä maakellari tarvitsee paikkakunnastaja tapauksesta riippuen rakennusluvan. Vesikatto kehotetaan tekemään oljista, päreistä tai turpeesta ja suojaamaan aina mäen puoli niskaojalla, joka estää pintaveden valumisen kellariin. Maakellari tarvitsee aina ilmanvaihtoaukon, joka tukitaan helteellä ja pakkasella. Siksi maakuoppa ja -kellari ovat jo varhain kehittyneet sellaisiksi, joihin ei ole juuri mitään lisättävää. HOLVATTU VAIHTOEHTO: KEVYTSORASIILOTIILESTÄ JUOTTAEN MUURATTU LAUTAMUOTIN VARAAN PYSTYSEINÄVAIHTOEHTO : SEIN ÄT KEVYTSORAT II LEISTÄ , KATTO BETON ILAATTA LATTIAT JA MAAVARA ISET TASOT PÄÄLLYSTETÄÄN KIVI TAI BETONILAATOILLA KOSTEUDENERISTYS VINO ILLA JA VAAKAPINNOILLA LÄMPÖERISTYS VAAKAPINNOILLA , MAANPINNALLA TAI SITÄ LÄHELLÄ OLEVISSA OSISSA MAATA VASTEN OLEVAT PUUP INNAT LAHONESTOKÄS ITELTYJÄ YMPÄR ISTÖYSTÄVÄLLI SELLÄ TAVALLA, TERVAU S TMS . Vanhat ohjeet pätevät yhä Neljäkymmentä vuotta sitten ilmestynyt Emännän tietokirja neuvoo sijoittamaan maakellarin kuivan, pohjoiseen kallistuvan rinteen syrjään niin, että ainakin osa kellarista jää maan sisään. Tuuletusta voidaan tehostaa tekemällä lattia kapeista laudoista, joiden väliin jätetään raot. Rakennusmateriaalina voidaan tietokirjan mukaan käyttää kaksinkertaista laudotusta, jonka väliin jätetään sahajauhoilla täytetty puolen metrin tila. Lattia rakennetaan 10-15 senttiä pohjan yläpuolelle. Puu tosin lahoaa kosteissa oloissa nopeasti eikä kyllästetyn puun käyttöä suositella elintarvikkeiden säilytystiloihin. .~ KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN V ALINNA. Jyrsijöitä voi torjua loukuilla ja tukkimalla niiden käytävät sementillä. Perunat, nauriit ja muut kasvikset oli saatava säilymään talven yli. Kellarin seinät rakennetaan tiilistä, puusta, harkoista tai ladotaan kivistä
Tilatkaa elintarvikkeita suoraan viljelijöiltä, mieluummin luonnonmukaisilta viljelijöiltä. ULUTT AJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALINNAT • KULUTTAJAN VALINNAT Lämpötilaa tarkkailtava Säilytettäville tuotteille sopiva kosteus vaihtelee 75-90 prosentin välillä, ja kellarin lämpötilan pitäisi pysytellä noin kahden asteen paikkeilla. Niiden markkinaosuus on jo puolet kaikista kotitalouksien tekstiili pesuaineista. Maahan kaivetaan kuoppa, johon rengas sijoitetaan. Siitä vain tekemään ostosopimuksia suoraan viljelijöiden kanssa ja mikä sopiikaan paremmin herkkujen säilyttämiseen kuin maakellari. He haluavat myös näyttää hyvää esimerkkiä muille ja aikovat flaastaa kaikki Suomen asu.flto-osakeyhtiöt ja kodit mukaan torjumaan mainossaastetta. vsk. Myös Suomessa suositaan vesistöä säästäviä pyykinpesuaineita. Pisimpään voi varastoida hernettä, joka säilyy peräti 10 kuukautta. Jos on käytettävissä rinne, voidaan renkaat kaivaa MAAHAN UPOTETTU KAIVONRENGAS , LÄMPÖERISTETTY LUUKKU RINTEESEEN TAI KUMPAREESEEN UPOTETTU , KAIVONRENKAISTA TEHTY PIENOISKELLAR! Yksinkertaiset maakel/arivaihtoehdot suunnitteli arkkitehti Tapani Launis. Yksityiskohtaisia tietoja maakellarin rakentamisesta ja hoidosta saa mm. Sopii mökille mainiosti. Lisäksi kotitalouksissa käytettävien koneastianpesuaineiden fosfaattipitoisuutta olisi alennettava. Jokainen suomalainen maksaa siten lähes 1500 markkaa vuodessa mainoskuluja omasta taskustaan. Jos pakkanen tunkeutuu kellariin, voidaan kasvikset suojata peittämällä ne esimerkiksi matoilla ja sanomalehdillä. Ei käyttökustannuksia Maakellarin periaate on se, että se käyttää maalämpöä hyväkseen ja toimii ilman ulkopuolisia energialähteitä. D Herkutellaan yhdessä oma ruokapiiri, yksin kaksin tai vaikka kymmenen muun kanssa. Tosin kivi kuin kivi huolellisesti muurattuna sopii kellarin rakennusaineeksi. D 9. Tiililattia ja lämpöeristetty kansi parantavat pienoiskellarin säilytysolosuhteita. Sähkö lisää kellarin kustannuksia, ja sitä ilmankin pärjää. Sopivassa kosteudessa ja lämpötilassa kasvikset säilyvät kuukausia. Fosfaattien fosfori rehevöittää vesistöjä. Kaali, peruna, porkkana ja sipuli viihtyvät maakellarissa viidestä kahdeksaan kuukautta ja omena noin nolla-asteisessa lämmössä muutaman kuukauden. Fosfaaattien käyttö tekstiilipesuaineissa on kielletty mm. Puhdistamoilla saadaan suurin osa jätevesien fosforista saastumaan lietteeseen, joten pesuainefosforin haitat korostuvat viemäröimättömillä asutusalueilla, kesämökeillä ja maatiloilla. Uunituore luomuviljelijäluettelo löytyy Omavarainen Maatalous -lehden tämän vuoden kahdesta ensimmäisestä numerosta. Norjassa ja Sveitsissä. Kaakkoissuomalaiset ovat oppineet rakentamaan maakellarinsa huokoisesta rapakivestä, joka pitää lämmön ja kosteuden tasaisena. SUOMEN LUONTO 3/ 91 50. Itämeri rehevöityy voimakkaimmin itäisellä Suomenlahdella. Yli viiden asteen lämmössä perunarutto ja muut sienitaudit iskevät helposti. Monissa muissa Euroopan maissa on edetty vapaaehtoista tietä ja esimerkiksi saksalaiset kuluttajat valitsevat yhä useammin fosfaatittoman pesuaineen. Porkkanat yhdeltä, perunat toiselta. Myös uudestaan suosioon tullut keittiön kylmäkomero kelpaa isompien juuresja perunaerien säilyttämiseen . Nami valkosipulia, mehevää punasipulia, mansikkaa, kaalia, herukoita, omenoita ja muita herkkuja. Välkkyläläisten mielestä mainokset ovat luonnonvarojen tuhlausta ja nostavat tuotteiden hintoja. Fosfaatittomuutta vauhditetaan työryhmä ehdottaa, että fosfaattien käytto kielletään kemikaalilailla kotitalouksien pyykinpesuaineissa ja maitotaloustilojen erikoispesuaineissa. Lehtiä voi tilata osoittesta Omavarainen maatalous, PL 10, 00531 Helsinki . Kaivonrenkaat käyvät ympärivuotiseenkin säilytykseen, mutta silloin ne täytyy eristää huolellisesti . Opiskelijakylän asukkaat muistuttavat, että vuosittain Suomessa käytetään mainoksiin noin seitsemän miljardia markkaa. Järkeviä lisävarustuksia ovat sen sijaan lämpöja kosteusmittari. D Stoppia mainonnalle Välkkylän lähes 700:n asukkaan opiskelijakylä kielsi mainoksien jakamisen alueelleen. Viljelijähän voi myydä kenelle haluaa ja sinä voit ostaa keneltä haluat. Kaivonrenkailla alkuun Yksinkertaisin kylmä säilytystila on kesäkäyttöön tarkoitettu kaivonrengaskellari. Esimerkiksi viime kesänä viranomaisten tietoon tuli 300 vesialuetta, joissa sinilevät kukkivat huolestuttavasti. Siksi tuntuu oudolta, että Rakennustietosäätiön ohjetiedostoon on valittu maakellariesimerkeiksi raskasrakenteiset harkkoja betonikellarit sähkövaloineen ja lämmittimineen. maahan vaakatasoon. Niiden ikää voidaan pidentää asettelemalla ne heti syksyllä kosteaan hiekkaan. Suomalaisten luomuviljelijöiden valikoima on jo laaja. Perunaa säilytetään ilmavissa laatikoissa tai laareissa, samoin kuin lantut, nauriit ja punajuuretkin. Porkkanat ovat herkkiä nahistumaan. Suomen sisävesien tila on vielä jokseenkin hyvä, mutta siellä missä vedet ovat jo rehevöityneet, niiden tila huononee. Rakentajain Kustannus Oy:n 1986 julkaisemasta Urpo Nurmiston ja Työtehoseura ry:n kirjasta Rakennan maakel/arin. Historiallinen päätös syntyi kahden kolmasosan äänten enemmistöllä
Maantien rakentamisen myötä kalastajat saivat veneensä aivan parhaiden kalavesien äärelle ja se tiesi monelle hylkeelle hengen lähtöä syksyisten päivien hämäryydessä. Vielä 1970-luvun alussa, kymmenisen vuotta ruoppauksen jälkeen, salmen äärellä, huhtikuun jäillä, saattoi nähdä kymmenkunta "elukkaa" yhtäaikaa jäillä piehtaroimassa. Myöhemmin rakennettiin jopa karusellimaisesti pyörivä tanssilava, jolta "hempeesti soiva hanurimusiikki" kantautui tyvenenä kesäiltana aina kymmenen kilometrin päähän, kaukaiselle Jänisselälle. Siksipä Vuoharjun tikkusuorat mäntyvaltaiset metsät ovatkin ikärakenteeltaan varsin nuoria ja järvi-ilmaston kiduttavista tuulista johtuen harjumet10 siksi yllättävän lyhytkasvuisia. Niistä korkeintaan yksi selviytyy hengissä; emän korkea elohopeapitoisuus ja ihmisen aiheuttamat häiriöt kirjataan usein kuuttien kuolinsyyksi. Pikku Salpausselkä, jonka pitkät lonkerot ulottuvat aina Maaselän tasoille asti. "Vuoharju Rääkkylän helmi", lukee monessa mainosja lehtiartikkelin otsakkeessa. Jouko Kuosmanen tutkailee puheenvuorossaan alueen luonnontilan murenemista. Pohjois-Karjala on tunnettu korkeista vaaroistaan, mutta unohtaa ei sovi kauniita soraharjuja, jotka ovat jääkauden muovaamia perusmaisemia vaarajuottien väleissä. vsk.. Salpausselästä erkanee pohjoisempi ns. Silti tällä Pohjois-Karjalan norppien viimeisellä lisääntymisalueella syntyy vuosittain kuutteja. Teksti ja kuvat: Jouko Kuosmanen Norpan vai ihn Pohjois-Karjalan viimeiselle norppien lisääntymisalueelle Rääkkylän Vuoniemeen kaavaillaan kunnan tuella asumalähiötä. Nimityksessä onkin vinhasti perää jos ajattelemme asiaa silmät ummessa ja eläydymme jonnekin hamaan viisikymmenluvulle. Tie vei harjulta rauhan . Eli menosuunnasta ei ole enää epäilystäkään, etenkään nyt , kun Joensuuhun suuntautuva liikenne järeillä valtamerilaivoilla on miltei ympärivuotista. Tie vei rauhan ja norpat Vielä 1960-luvun alkupuolelle asti Vuoniemen äärimmäiseen kärkeen pääsi vain hevospelillä tai patikoimalla vuosisataista ratsastuspolkua pitkin, joka jatkui kahluupolkuna Vuosalmen läpi ja Tikansaaren saarijuottia pitkin Liperiin saakka. Mutta Saimaan syväväylän rakentamisen yhteydessä Vuoharjulle rakennettiin maantie, jonka alle jäi mm . SUOMEN LUONTO 3/ 91 50. Viimeksi sieltä löydettiin syksyllä 1978 isokokoinen, kantava naarashylje ammuttuna. Alueen yleiskaavaehdotus ei ole läpihuutojuttu, siitä valitetaan ja on jo valitettu: Joensuun yliopiston saimaanhyljetutkimus on esittänyt ympäristöministeriölle kaava-alueen keskeisen osan pakkolunastamista ja rakennuskieltoa koko niemeen. Hylkeiden elintila Vuoniemen ympärillä on kuitenkin kuristunut vähäiseksi . Vielä silloin Vuoharju ja Vuoniemi elivät miltei neitseellisessä rauhassa. harvinaisia kukkaesiintymiä. Vuoniemen alueen hyljekannan nopea häviäminen ei ole täysin luonnon sanelema juttu. Kymmenisen vuotta sitten suoritettu metsän harvennusraivaus on saanut ihmeitä aikaan ja tänään Vuoharjun sorapenkat kasvavatkin reilua tukkimetsää. Tosin Vuoharjun metsät olivat olleet sotien jälkeen tehokkaassa talouskäytössä: sieltä hakattiin polttopuita Saimaan höyrylaivoihin. Matkailu bisnes kukoistaa 1970-luvun lopulla Vuoniemen äärelle alkoi pesiytyä myös muunlaista yritystoimintaa. Syväväylän ruoppaaminen Vuosalmeen vasta vahinkoa aiheuttikin . Vuosalmi oli Pohjois-Saimaan ylivoimaisesti paras siian kutupaikka ja rauhallisin saimaannorpan lisääntymisVuoniemen alueella asustaa vielä I 2 norppaa, joille syntyy parikolme poikasta vuosittain. Se on Joensuun yliopiston hyljekokoelmassa hätkähdyttävänä esimerkkinä Pyhäselän alueen norppien lopullisesta museokohtalosta, joka ei ole enää järin kaukana . Oma havaintoni on ollut viime vuosilta neljä hyljettä. alue. Rääkkylässä sijaitseva Vuoharju kuuluu tähän harju vyöhön. Kirkkovuoren juurelle perustettiin matkailukeskus
Tässäkin liikeideassa oli perimma1senä tarkoituksena saada ihmisiä alkoholin avulla katselemaan polvia lämmittävien ikkunanaluspatterien ääreltä eteen aukeavaa Tikanselän ja Pyhäselän talvista jäämaisemaa, jonne olisi tehty myös opastettuja moottorikelkkasafareja. 11. Ilman Alkon suosiollista anniskelupolitiikkaa ei tämäkään sensaatiomainen liikeidea olisi kantanut hedelmää. vsk. Kunnanisät voitelivat kierteitä sen minkä kerkesivät ja luovuttivat jopa omistusoikeuden osaan Vuoniemen alueesta joensuulaiselle hotellialan yrittäjälle, jonka tarkoituksena oli perustaa Vuoniemen äärimmäiseen kärkeen ympäSUOMEN LUONTO 3/ 91 50. Jo nyt se on menettänyt suuren osan perusilmeestään. Ja kun näitä sanoja ovat pönkittämässä myös ne ihmiset, joilla on luottokortteja kuin haitarinauhaa ikään, on Vuoniemen tapaisten luonnonkauniiden maisemien annettava sijansa telaketjuvetoisille härveleille, jotka olemuksellaan nostattavat mieleen kolkkoa kuvaa kaiken tuhoavista sotatantereiden panssarivaunuista. Se onnistuukin periaatteessa, sillä jääthän ovat tunnetusti ei kenenkäan maata. Vuoniemi on aineellisen matkailubisneksen kuvankaunis kohde. Sen jälkeen työpaikkojen ja kuntien verotulojen menetyksen pelossa liikemiehille aukeaa appoinen taivas, joka on näöltään yhtä seesteinen kuin pilvetön poutapäivä Kolin vaaroilla seistessä tai Kirkkovuoren mukulakivillä istuttaessa. Sen ainoana syntinä on ollut syntyä muinaisten jääkausien puristuksessa ja myöhempien tasoittavien aikakausien kierrossa ilmeeltään niin kauniiksi, että sille halutaan antaa vain rahalla mitattava arvo. Joensuu on noin 15 kilometrin päässä pohjoisessa. Niiden päälle voidaan vapaasti suunnitella lähestulkoon mitä hyvänsä matkailuideoita. Sillä mitäpä ihminen luonnossa selvinpäin tekee! Tehokkuutta vatvottiin varmasti vielä liikemiesten salaisissa ruusuriiteissäkin. rivuotisia matkailupalveluja harjoittava yritys. Pelkkä maisema ei elätä, PUHEENVUORO on tuttu hokema. sen Vuoniemi. Tätä periaatetta järvimatkailubisnesmiehet noudattavat ja se luo vaarallisen illuusion, joka paljastuu kaikessa mustuudessaan vasta sen jälkeen kun rannoille on noussut hotelleja kuin karvaita kärpässieniä syksyiseen metsään. Se on joutunut antamaan parkkipaikan myös sisäjärvien ryöstökalastajille, joiden hehtaaritroolit ovat vieneet vajaassa vuosikymmenessä miltei kaiken arvokalaston Saimaalla. Vuoniemi työntyy neljän kilometrin pituisena metsäisenä harjuna Pyhäselän järvialtaaseen. Onneksi sentään hankkeelle löytyi tulppa seutukaavaliitosta ja lääninhallituksesta. Mukaan samaan kuvaan astui myös laskettelurinnebisneksellä kannuksensa ansainnut joensuulainen yrittäjä, joka käynnisti Pyhäselällä laivaristeilyt ja alkoi liikutella joensuulaisia Kirkkovuorelle lavatansseihin. Ja missäpä se enää tuntuu, kun vuosituhansia vanhaa kehityshistoriaa kauhotaan ja soraharjut revitään turhuuden alttareille. Samoin on laita sulien järvien, joille saa kyyditä maksavia turisteja kahmalokaupalla öin ja päivin. Veteen on hyvä sijoittaa, koska sitä ei tarvitse keneltäkään ostaa ja silti se on ikään kuin ikiomaa temmellyskenttää. Maisemien arvo mitataan vain rahalla Vuoniemen-Kirkkovuoren alue on saanut tuta tämän ajan kaikki lieveilmiöt. Ihmisen timenaan pohjaa! ahneus, kannusraha, ei tunne D Kirjoittaja on pohjoiskarjalainen luonnonkuvaaja ja vapaa toimittaja. Niemen kärkiosa kuuluu rantojensuojeluohjelmaan, mutta loppuosaan on kaavoitettu toista sataa asuntoa. Luonto oli unohtunut. Ja kun asia saatiin kuin varkain kierteelle, eivät jengoillemenoa vähäiset ruosteet haitanneet
Matalaja keskiaktiivisen jätteen loppusijoituksen suurin kiusa onkin raha: jätteet vievät paljon tilaa ja kallion louhiminen maksaa. Voimalaitosjätteiden arvioidaan menet12 tävän radioaktiivisuutensa muutamassa sadassa vuodessa. Kuhmon Romuvaaran maaperään tutkiakseen seudun sopivuutta ydinjätehautausmaaksi. Naapurimaan myllerrykset ovat nostaneet tuon sopimuksen uuteen tarkasteluun. Teollisuuden Voima (TVO) on jo loppusijoitusluolansa rakentanut, Imatran Voima (IVO) etsii edelleen halvempia tapoja jätteidensä tiivistämiseen. Ongelma jota ei pitänyt olla Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus on ongelma, jollaista Suomen voimayhtiöillä ei pitäisi ollakaan. Loppusijoitusluola täytetään ennen sulkemista kalliomurskeella. Imatran Voima sopi Loviisan reaktoreiden rakentamisen yhteydessä, että käytetty polttoaine palautetaan Neuvostoliiton Tsheljabinskin jälleenkäsittelylaitokselle. Matalaja keskiaktiivisten jätteiden loppusijoitus on ratkaistu. Säteilytehon ja -ajan perusteella ne jaotellaan toisaalta matalaja keskiaktiivisiin, toisaalta korkea-aktiivisiin jätteisiin. Pian kuitenkin ilmeni ettei korkea-aktiivisilla jätteilsuoMEN LUONTO 3/ 91 50. Olkiluodon voimalaitoksia rakentaessaan TVO vakuutti, että käytetylle polttoaineelle löytyy ottajia rajojemme takaa. Tämä lupaus taivutti myös Eurajoen kunnan myöntymään voimalan sijoituspaikkakunnaksi. Nyt selvitellään sitä, sitovatko Neuvostoliiton keskushallituksen aikanaan tekemät sopimukset myös VeTeollisuuden Voima on poraillut reikiä mm. Tynnyreihin kiinteytetty jäte säilötään betonisiiloihin. Jukka Heikkinen Etsitään hautaa tuhatkertaiselle Tshernobyl-annoksell toiminnan yhteydessä syntyy erilaisia radioaktiivisia jätteitä. Jätteet haudataan säiliöihin puristettuina 70-100 metrin syvyydelle peruskallioon voimalaitosten läheisyyteen. näjän federaation nykyhallintoa. Kuhmolaiset eivät pidä ajatuksesta. vsk.. Itsenäistä päätösvaltaa havittelevan Venäjän federaation hallitus on päättänyt, ettei maahan saa enää tuoda korkea-aktiivisia ydinjätteitä
Ne tulivat suomalaisillekin tutuiksi Tshernobylin voimalaonnettomuuden yhteydessä. Pitkäikäisin käytetyn ydinpolttoaineen radioaktiivisista aineista on neptu13. ti säteilyturvakeskuksen asiantuntemuksen varassa. Cesium 137, jonka puoliutumisaika on 30 vuotta, säteilee ydinhaudassa noin 500 vuotta. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen on määrä alkaa vuonna 2020. vsk . Tämä edellyttää, että sijoitukseen sopiva paikka löydetään vuoden 2000 loppuun mennessä. Joulukuussa 1987 annetulla ydinenergialailla määriteltiin tarkemmin jätehuollon kustannusja vastuukysymykset. Silloin valitaan sopivimmat alueet jatkotutkimuksia varten. Kymmenen kertaa Tshernobyl Suomen kallioperään aiotaan haudata ainakin 1300 tonnia korkea-aktiivista ydinjätettä. Ympäristön kannalta kaikkein hankalimpia ovat cesium ja strontium. Suomalaista ydinjätehuoltoa valvoo kauppaja teollisuusministeriö. Teollisuuden Voima on aloittanut loppusijoituspaikan etsimisen viidellä paikkakunnalla: Hyrynsalmella, Kuhmossa, Sievissä, Konginkankaalla ja Eurajoella. Lähde: TVO:n loppusijoitusraportti vuodelta 1985. Käytetty polttoaine koostuu aktiivisuudeltaan erilaisista aineista. Koeporauksissa maaperään upotettujen laitteiden antamat tiedot tulkitaan vuoden 1992 loppuun mennessä. Venäjän hallitus ei halua enää vastaanottaa niitä. Sitä kertyy TVO:n laitoksille määrä, joka vastaa viittä Tshernobyl-laskeumaa. Alustavat maastotyöt ovat loppusuoralla. Polttoainesauvojen säteilyannos on tuhat kertaa suurempi kuin Tshernobylin Suomessa aiheuttama laskeuma. METALLl--s:c-JÄTE Teollisuuden Voima haluaa haudata ydinjätteensä 500 metrin syvyydelle peruskallioon. Olkiluodon käytetty polttoaine sisältää cesiumia kymmenen kertaa enemmän kuin Tshernobylin onnettomuusreaktori. Jos Loviisan käytetyn polttoaineen kuljettaminen Neuvostoliittoon käy lähitulevaisuudessa mahdottomaksi, määrä nousee useilla sadoilla tonneilla. KAPSELOINTILAITOS .., ,---JÄTTEEN KULJETUSKUILU t -PÄÄKUILU RAITISILMAKUILU \ RAITISILMATUNNELI JÄTTEEN KULJETUS ---1. lä ole maailmalla kysyntää. Minne kuljetetaan Loviisan ydinvoimalan korkea-aktiiviset jätteet vastedes. Noin kolme prosenttia ydinjätteestä on plutoniumia. Plutonium säilyttää vaarallisuutensa 200 000 vuotta. Käytännössä valvonta on paljolsuoMEN LUONTO 3/ 91 50. Voimayhtiöt puolestaan perustivat jo 1978 ydinjätetoimikunnan koordinoimaan ydinjätehuoltoa koskevaa tutkimustyötä IVO:n ja TVO:n piirissä. Näillä alueilla tehdään yksityiskohtaiset s1J01tuspaikkatutkimukset, joiden pohjalta ydinjätehaudan kotikunta lopulta ratkaistaan. Teollisuuden Voima on toistaiseksi edennyt tutkimuksissaan valtioneuvoston periaatepäätöksen edellyttämällä tavalla. Periaatepäätöksessa voimayhtiöt velvoitetaan tietyn aikataulun puitteissa selvittämään loppusijoitukseen liittyvät kysymykset. Tilanteen selkiyttämiseksi valtioneuvosto teki syksyllä 1983 periaatepäätöksen ydinjätehuollon tutkimus-, selvitysja suunnittelutyön tavoitteista
Pohjolassa on koettu suuriakin maanjäristyksiä muutama tuhat vuotta sitten. Loppusijoituksen siirtäminen muutamalla vuosikymmenellä on käytännössä helppoa. Eikä sitä pitäisi unohtaa silloin, kun tehdään päätöksiä uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta. Ydinvoima ja ydinjäte eivät vaikuta yksin meidän elämäämme. Voimayhtiöt ovat antaneet julkisuuteen hyvin optimistisen arvion tutkimusten edistymisestä. Kirjoittaja on kajaanilainen vapaa toimittaja. Voimayhtiöiden ohella selvityksiä tehdään myös Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa ja Geologian tutkimuskeskuksessa. Jo pelkästään jätteiden käsittely ja kuljetus sisältävät inhimillisen erehdyksen mahdollisuuden. Sekä ministeriö että säteilyturvakeskus patistelevat suomalaisia voimayhtiöitä kiinteämpään kansainväliseen yhteistyöhön. Monet tekijät viittaavat siihen, ettei korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitusta aloiteta Suomessa vielä vuonna 2020. Kapselit kuljetetaan jätekuilua myöten loppusijoitustunneleihin, jotka kaivetaan noin 500 metrin syvyydelle peruskallioon. Keskus kaipaa myös yleisluonteisia geologisia selvityksiä sekä lisätutkimuksia kompleksisten yhdisteiden vaikutuksista radioaktiivisten aineiden vapautumiseen ja kulkeutumiseen. Ministeriö ottaa aikalisän. TVO:n esimerkki myös osoittaa, että tutkimuksissa pyritään turvallisuuden lisäämisen ohella kustannusten minimointiin. Lopullisesti suomalainen ydinjätehauta on määrä sulkea vuoden 2060 tienoilla. Teollisuuden Voiman kaavailema sijoitusmalli vastaa maailmalla yleisimmin parhaana pidettyä ydinjätteiden hautaustapaa. "Tällaiset vakuutukset lähtevät ajatuksesta että Suomen kallioperän tila olisi stabiili. Y dinjätetutkimukset tähtäävät riskien minimointiin mm. Hieman toisenlaisen kuvan ydinjätetutkimuksen tilasta antavat kauppaja teollisuusministeriön sekä säteilyturvakeskuksen lausunnot. Loppusijoitusta on tutkittu kaikissa ydinvoimaa käyttävissä maissa. Kallioperä ei ole järkkymätön nium. Niitä koskevat ratkaisut vaikuttavat tuleviin sukupolviin miljoonien vuosien ajan. Säteilyturvakeskus odottaa voimayhtiöiltä perusteellisempaa paneutumista pohjaveden evoluution ja kallion syvärakenteen selvittämiseen. Suunnitelman mukaan käytetty ydinpolttoaine suljetaan kapselointilaitoksella teräslieröön, jota ympäröi kuparilieriö. Lieriöt lasketaan sijoitusreikiin ja reiät täytetään bentoniittisavella. Tutkimusten kalleutta hirvittelevät voimayhtiöt ovat suhtautuneet nihkeästi valvovien viranomaisten edellyttämiin lisätutkimuksiin. Säteilyturvakeskus joutui viimeisimmässä lausunnossaan toteamaan, että keskuksen ja TVO:n käsitykset tutkimusten riittävyydestä eroavat huomattavasti. vsk.. Ihan näin ei asia kuitenkaan ole. Hän ei kuitenkaan suostu asettumaan ydinjätehaudan vaarattomuuden takuumieheksi. Selvityksissä käytetään apuna ennustemalleja, joissa huomioidaan mahdolliset onnettomuustilanteet. Yksinkertaista mutta vaikeaa Korkea-aktiivisten ydinjätteiden loppusijoituksen periaate on yksinkertainen: radioaktiivinen aine on erotettava ympäristöstään muutaman miljoonan vuoden ajaksi . Todennäköisesti ministeriö kallistuu kuitenkin aikalisän kannalle. Sen isotooppi 237 säteilee maaperässämme vielä kymmenien miljoonien vuosien kuluttuakin. Loputtomiin ei korkeaaktiivisten ydinjätteiden kohtaloa voida silti pitää avoimena. TVO:a arvostellaan myös tutkimusalueiden geologisesti yksipuolisesta valinnasta. SUOMEN LUONTO 3/ 91 50. Tutkimukset ovat suuntautuneet toisaalta luotettavien eristysmenetelmien kehittämiseen, toisaalta varman sijoituspaikan löytämiseen. Samalla aineella tukitaan luolasta maan pinnalle johtavat tunnelit. Paikallisten asukkaiden ohella säteilyturvakeskuksella on ehdoton veto-oikeus sijoitusasiassa. Paltamo on Hyrynsalmen ja Kuhmon naapurikunta. Useat tutkijat ovatkin vakuuttuneet ydinjätteiden loppusijoituksen ehdottomasta turvallisuudesta. Kapselin täyteaineena käytetään hiekkaa sekä lasitai lyijykuulia. Tähänastiset tutkimukset ovat osoittaneet, että jätekapselit voidaan tehdä korroosiota hyvin kestäviksi. Näin saavutetaan sadan miljoonan markan säästö perinteiseen lyijysulamenetelmään verrattuna. Välivarastointia voidaan jatkaa myös ympäristön kannalta turvallisesti. Sen mukaan myöhemmin saattaa olla tarpeen tutkia myös TVO:n esittämästä loppusijoitusratkaisusta poikkeavia menetelmiä. jätekapselimateriaaleja testaamalla ja kallioperän rakennetutkimuksilla. Ja Suomessa maa tärähteli vielä 1600-luvulla niinkin reippaasti, että Paltamon kirkko vaurioitui. Aikataulun väljentämiseen viittaa myös ydinturvallisuusneuvottelukunnan vuoden vaihteessa ilmaisema kanta. Keskuksesta on korostettu toistuvasti, että loppusijoitusta koskevien tutkimusten on oltava perusteellisia. Mutta löytyy myös asiantuntijoita, jotka pitävät sataprosenttisen turvallisuustakuun antamista mahdottomana. Kauppaja teollisuusministeriö onkin edellyttänyt, että tutkimuksiin otetaan mukaan emäksistä kivilajia edustava alue. TVO:n varatoimitusjohtaja Esko Haapala intoutuikin esittämään syksyllä 1988 järjestetyssä ydinjätehuoltoseminaarissa, että ydinjätehuolto on jo ratkaistu. Geodeettisen laitoksen ylijohtaja Juhani Kaakkuri sanoo olevansa ydinvoiman kannattaja. "Luonnonilmiöt, jotka synnyttävät jännitteitä maaperassa, ovat jatkuvasti käynnissä", ylijohtaja Kaakkuri muistuttaa. Kun kaikki kapselit on sijoitettu paikoilleen, tunnelit täytetään hiekan ja bentoniitin seoksella. Se, joka antaa kalliolle miljoonan vuoden varmuustakuun, antaa väärää tietoa." Kaakkuri viittaa Pohjoismaiden maaperän historiaan. Varmaa on vain epävarma Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittaminen on monivaiheinen prosessi. Ydinjätehuollon kustannukset siirtyvät valtion kannettaviksi vasta sitten kun ydinhaudan tunnelit lopullisesti suljetaan. Ydinjätteen säilyttäminen välivarastoissa merkitsee vuosittain miljoonien markkojen kustannuksia. Tähän saakka yhteyksiä on pidetty lähinnä ruotsalaistutkijoihin. Voimayhtiöt haluavat pitää kiinni alkuperäisestä aikataulusta. ''Ydinjätehuolto on jo ratkaistu" Ydinjätteiden loppusijoitus14 ta on Suomessa tutkittu jo toistakymmentä vuotta. Vaikka kapselit alkaisivat jostain syystä vuotaa, radioaktiivinen vesi nousisi maan pintakerroksiin äärimmäisen hitaasti. Jätteiden kapselointi ja loppusijoitus on vuosikymmenien urakka. Suomen kallioperä on vakaata ja pohjaveden virtaukset hitaita. Eikä rajalinja kulje ydinvoiman vastustajien ja kannattajien välissä. Ja ydinenergialain mukaan kunnalla on oikeus kieltää ydinjätteiden sijoittaminen alueelleen. Ruotsista on löydetty 160 kilometriä pitkä ja 20 metriä korkea kalliosiirtymä, jonka syntymä ajoittuu 10 000 vuoden taakse. Niillä paikkakunnilla, joissa TVO tekee kallioperätutkimuksiaan, on paikallinen väestö asettunut vastustamaan jätteiden hautaamista kotikuntaansa
Ehkä ihmiset tuntevat luonnon tuhoutumisen henkilökohtaisena menetyksenä vasta sitten kun se iskee heidän terveyteensä ja ennen kaikkea talouteensa. Vähän niillä oli rahallista arvoa, vielä vähemmän mitään muutakaan arvoa. Eikä kehityksen yläpuolelle sovi nostaa esteettisiä eikä eettisia arvoja. Siinä ne nyt kuitenkin olivat, pinossa ja kaadettuina, nuo monisatavuotiset kilpikaarnamännyt. Palaset menneistä salomaista, vanhat metsät, ovat monellakin tavalla korvaamattomia, monen lajin elinehto, mutta korvaamattomia ne ovat jo kauneutensa vuoksi, yksistään maisemana ne ovat uhanalaisia ja suojelun arvoisia. Vain pari kuukautta sitten näimme metsähallituksen savotan Sotkamon puolella. Luonnonkauneuden ja luonnonarvojen puolesta puhuva leimataan typeräksi tunteilijaksi, ihmiseksi joka on kykenemätön järkeviin päätöksiin. Siihen asti metsän monimuotoisuutta tärkeämpi on kauppojen ja tuotevalikoimien monimuotoisuus. Käytännössä muutosta on ollut vaikea huomata, ainakin täällä Ylä-Karjalan ja Kainuun metsissä. Vapaus tuhlata ja vapaus tuhota luontoa on elintasoa, länsimaista demokratiaa. Ihmismurhan me kai kaikki vaistoamme rikokseksi, mutta miten tuollaisen jättiläismäisen puuvanhuksen kaatamista ei sellaiseksi tunneta. tystä. Ihmiset on saatu itsestäänselvyytenä uskomaan, että tunne ja järki ovat toistensa vastakohtia; että järki ja raha ovat sama asia. 15. Mitä ajattelevat metsäteknikot ja metsänhoitajat, kun he päättävät jonkin ikimetsän saarekkeen hakkuista, teistä jotka räjäytetään halkaisemaan nämä viimeiset sirpaleet; ja mitä ajattelevat SUOMEN LUONTO 3/ 91 50. Että käytäntö on yhä vain tämä: ikipuut pinoon ja naavakuuset selluksi, tehtaat pyörimään, saadaan työtä, rahaa ja rojua; tämän päivän puhuttavin uhka on lama. Sillä "asioita ei voi hoitaa tunteilla, vaan järjellä" . Nuo hakkuuaukot kuolleine haapoineen, mustalle muralle viilletyt suot ja korpipurot, keltaiset ja punaiset nauhat naavaisissa kuusissa ovat lohdutonta, sydäntä kouristavaa katseltavaa. Puupinossa makasi mahtavia ikipetäjiä, aihkeja, joiden ympärysmitta ylitti kahden metrin, parhaat olivat 2,20. Eikä aihkeilla ole muuta arvoa kuin 250 mk/ kuutio. Luonnonsuojelijoiden toiminta tuomitaan usein kiihkoiluksi, mutta gryndereiden, tienrakentajien ja metsänhakkaajien taloudellinen voitonpyynti ei sitä ole. Työnjohtaja selvitti, että niitä saa ostaa halvemmalla kuin normaalitukkeja, koska ne ovat ylisuuria ja paksuoksaisia. Ehkä syväaurausta ja vesakkomyrkkyjä ei käytetä, ehkä se siksi on luonnonmukaista metsänhoitoa. konemiehet, metsurit, kun he silppuavat ja ruhjovat aarnimetsän maan tasalle. Mutta tätä kuvaa nykyihmisen sanastokin: taloudellinen kasvu on kehiIhmisen ahneus on tyylikkäästi verhottu kehitykseen, hyötyyn, tarpeisiin ja tasokkuuteen, kirjoittaa Aura Koivisto. Vaikka ympäristöstä on muodikasta olla huolissaan, niin harva on valmis laskemaan elintasoaan sen säilymisen vuoksi, useinhan niitä ei edes yhdistetä toisiinsa. Tässä yhteydessä järki ei kuitenkaan koskaan tarkoita muuta kuin rahaa. Ahneus on hyväksyttyä; se on tyylikkäästi verhottu kehitykseen, hyötyyn, tarpeisiin ja tasokkuuteen. Kauneuden katoamista ei surra, sitä ei edes huomata; jos havahdutaan, havahdutaan vasta saasteisiin ja myrkkyihin. Luonnollakin on itseisarvonsa, ja elleivät ihmiset sitä ymmärrä ja hyväksy, ei todellisesta suunnanmuutoksesta ole toivoa. Työtä ja rahaa, sitä kai he ajattelevat. Tämä on työtämme ja tästä saamme palkkaa, niin kai ajattelivat keskitysleirien vartijatkin. vsk. Laaja rinne oli aukoksi hakattu, maa koneiden möyrimä, ja maisemanhoidosta saivat vastata muutamat pystyyn jätetyt, kaulatut haavat. Ja että keväällä on vielä mahdollisuus tinkiä, sillä puut eivät usein tahdo mennä kaupaksi. Aura Koivisto Aihkien arvo Metsähallituksessa on viime aikoina kampanjoitu suunnanmuutoksesta: luonnonmukaisista hakkuista, maisemanhoidosta, ekologisesti monimuotoisesta metsästä. Täällä ne ovat kotiamme ympäröivää maisemaa, ovat joka päivä nähtävissämme, ja niiden myötä se tosiasia, että mikään ei ole muuttunut
Vaikka diabaasi rapautuu hitaasti, siitä liukenee kuitenkin enemmän ravinteita kuin hiekkakivestä. Rannikkoluonto muuttuu Rannikollakin korkokuvan vaihtelut ovat vähäisiä · ja niin saaristovyökin on kapea ja saaret matalia. Vuosimiljoonien myötä kuoppa täyttyi jokien tuomista hiekoista, jotka iskostuivat hiekkakiviksi. Monet jääkaudet ovat jo ehtineet murjoa kraatteria, mutta vieläkin sen muodot ovat hahmotettavissa Sääksjärven piirteissä. Vanhat satamaja kauppapaikat ovat yksi toisensa jälkeen jääneet kauas sisämaahan. MAAKUNNAT TUTUIKSI 3 SATAKUNTA Meren synnyttäIDä, joen ruokkiIDa Seppo Vuokko Kuvat: Seppo Keränen rannikolla maa kohoaa nopeasti, kuusi milliä vuodessa, ja maan kohoamisen vaikutusta tehostavat Kokemäenjoen tuomat lietteet. Kokemäenjoen vartta viljelyalue ulottuu kiilana luoteeseen, kohti Hämeen sydänmaita. Meri ja Kokemäenjoki tarjosivat yllin kyllin kalaa ja liikkumisväylän, takamaan metsät olivat riista-aittana ja tarvittaessa pakopaikkana. Kovat diabaasikalliot ovat jääneet mäiksi ja harjanteiksi syvemmälle kuluneen hiekkakiven laakiolla. NosuoMEN LUONTO 3/ 91 50. Ne näkyvät nyt tummina diabaaseina. Ja yhä vielä meri ja joki jauhavat leipää satakuntalaisille, vain hiukan eri tavoin kuin vuosituhansia sitten. Sääksjärven pohjan kallioita on kairattu talvella 1988 ja 1991 , ja tutkimuksilla on tarkoi: tus selvittää muinaisen törmäyksen yksityiskohtia. Niinpä parhaat lehdot ovat diabaasimäkien liepeillä. vs k .. Satakunnan maakuntatunnuksista tyrni ja hiekkakivi (ruskeat laattamaiset lohkareet) kohtaavat meren rannalla . Maakuntalintu sinitiainen samassa ku vassa olisikin jo liikaa. Laakea eteläosa ja koko Kokemäenjoen alajuoksun alue ovat muinaisen, 1300 miljoonaa vuotta sitten syntyneen vajoamalaakson kohdalla. Kokemäenjoen pohjoispuolella kallioperä muodostuu liki kahden miljardin vuoden ikäisistä graniiteista, gneisseistä ja liuskeista, muinaisen svekofennialaisen vuoriston syvälle kuluneista juurista. Hiekkakivi on pehmeää, helposti kuluvaa, eikä sitä juuri ole näkyvissä kallioina. Tulta maasta ja taivaalta Maakunnan eteläosa on laakeata, hyvin loivapiirteistä ja suurien savikoiden luonnehtimaa viljelyaluetta. Monista lupaavista lohkarelöydöistä huolimatta toistaiseksi ei ole löytynyt uusia kaivostoimintaan johtavia malmioita. Hiukan yli 500 miljoonaa vuotta sitten taivaalta syöksähti satojen metrien kokoinen kivenmurikka, joka iski kallioon kymmenkilometrisen kraatterin. Kokemäen Risteen, Säpilän ja Tulkkilan kylät, Eura sekä Kiukaisten Panelia ovat olleet rautakautisia asutuskeskuksia. Ilmeisesti tummatulikukka, sikoangervo ja nurmilaukka ovat tuolloin olleet tärkeitä hyötykasveja, ja niiden runsaus osoittaa yhä rautakautisten kylien paikkoja. Näissä on runsaasti myös tummien syväkivien, gabrojen ja ultraemäksisten kivien esiintymiä, joissa "nikkeli haisee" . Noin 1230 miljoonaa vuotta sitten sattui sarja suuria tulivuorten purkauksia, jolloin hiekkakiveen tunkeutui eri suuntaisina 16 Satakunta on vanhaa kulttuuriseutua, joka on ilmeisesti ollut asuttua yhtämittaisesti jo kivikaudelta lähtien, ainakin 6000 vuoden ajan. patjoina ja juonina valtavat määrät laavaa. Parhaiten hiekkakiveä näkee Kokemäenjoen vanhassa uomassa Harjavallan voimalan alapuolella
Matalakasvuisilla laisuoMEN LUONTO 3/ 91 50. Kun laidunnus päättyi vähitellen kuusija seitsenkymmenluvuilla, niityt kasvoivat umpeen ja sirrikanta kääntyi laskuun. Pohjois-Amerikasta saapui ilmeisesti laivaliikenteen mukana piskuinen suolaleinikki, joka ensi kerran nähtiin Selkämeren rannoilla 1930-luvulla. Laidunten pajuttumisesta ovat kärsineet Selkämeren laakealla rannikolla maa kohoaa niin nopeasti etteivät jäät ehdi järjestellä kiviä selväksi rantavalliksi. Nyt se on jo vakiinnuttanut asemansa Porin ja Närpiön välisellä rannikolla. Oura. Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin saapui Jäämeren rannoilta kiiltäväleh17. muutkin kahlaajat kuten tylli ja suokukko, sekä lukuisat kasvija hyönteislajit. dunniityillä pesi etelänsuosirri, alalaji, jonka vatsalaikku on vaaleampi kuin aapasoiden sirrittäjän. Laakeat niittyrannat olivat erinomaisia karjan laitumia. pean maan kohoamisen vuoksi saariston maisema muuttuu nopeasti : salmet ja lahdet umpeutuvat, karit kasvavat saariksi ja saaret kiinni t01s11nsa; ulommas kohoaa uusia karikoita. vsk. Kokemäenjoki jatkaa rauhallista juoksuaan vuosituh;nsia sitten kasaamansa ja nyt jo kauas sisämaahan jääneen suiston halki. ajoittain veden alle joutuvilla niityillä. Oikealla Puurijärven-Isosuon tuleva kansallispuisto. Satakunnan rannoille on äskettäin kotiutunut kaksi muukalaista
Merkittävä kalantuotannon tehostaja on myös voimakas kalastus. Kun laivat veivät Suomesta puuta, tervaa ja muuta tilaaottavaa ja raskasta tavaraa, mutta toivat takaisin kevyttä mutta kallista, kuten vaatteita ja mausteita, laivaa tasapainottamaan oli pakko ottaa painolastia, joka tavallisimmin oli maata. Ruotsin puolella pahaputki on melko yleinen. Selitystä on haettu niin järven mataluudesta kuin lyhyistä ravintoketjuista. Mutta kallistuminen jatkuu, ja säännöstePreiviikin lahden laakeitten rantojen erikoisuus on ristisorsa. SATAKUNTA tinen rantaputki, joka ensi kerran löytyi Ourasta. Maankohoaminen kallistaa koko ajan järveä etelään päin, joten vedenpinta kohoaa eteläpäässä ja veden alle on hautautunut rantasoita ja metsiä jo useiden tuhansien vuosien ajan (eteläpään Pehkuranta!). Kun Turun vesisodasta on selvitty, on ennen pitkää odotettavissa järven eteläpään mökinomistajien ja pohjoispään asukkaiden riita oikeasta veden korkeudesta. Suuri osa tulokkaista eli vain yhden kesän; Pohjolan talvi oli niille liikaa. Aniharva painolastikasvi on pystynyt laajentamaan esiintymistään alkuperäisen tulopaikkansa ulkopuolelle. Mänty luodossa vanhat painolastipaikat on jo suurimmaksi osaksi asfaltoitu, ja painolastikasveja on jäljellä perin vähän. Putkella on aikanaan ollut rohdoskäyttöä. Pyhäjärven pääsaaliskalat ovat muikku (40 prosenttia) ja siika (20 prosenttia). Suomessa painolasti purettiin satamakapteenin osoittamaan paikkaan. Jostakin syystä pahaputki on Suomessa hyväksynyt kotiseudukseen vain Satakunnan matalat rantavedet pari hajalöytöä lajista on tosin myös Ahvenanmaalta. Vesi on kirkasta, mutta kalasaalis on silti huikea, keskimäärin 63 kiloa hehtaarilta vuodessa. Molemmat ovat saaneet jalansijan myös Ruotsin rannikoilla. Saaliskalojen mukana vedestä poistuu kolmannes sinne tulevasta fosforista, mikä hidastaa Jarven rehevöitymistä ja osaltaan pitää ravintoketjun lyhyenä. Samoille apajille pyrkii joelle vakiintunut kuningaskalastaja, joka kovertaa pesänsä rantatörmään. Uusimmissa kaavailuissa järven poikkeukselliset ominaisuudet pyritään turvaamaan siten, että vesi otettaisiin vasta Eurajoesta, eikä itse järvestä. Sinänsä kasvien saapuminen laivoilla Satakuntaan ei ole tavatonta. Nämä lienevät parhaiten tarkoituksensa täyttäneitä kalansiirtoja maassamme. Ja jottei Eurajoki tyystin kuivuisr, siihen johdettaisiin vastaavasti Kokemäenjoen vettä. Silti se on matala, keskisyvyys on vain kuusi-seitsemän metriä. lemään suuremmilla selkävesillä kuin Pyhäjärvi. Turun yliopiston tutkijat ovat selvitelleet suuren kalantuotannon perusteita. Turku haluaa turvata raakavetensä saanniin Pyhäjärven vedellä. SUOMEN LUONTO 3/ 91 50. Järven lasku-uoma, Eurajoki, on järven koillispäässä. vsk.. Viime vuosisadan lopulla järveä laskettiin pari metriä, ja nykyään järven veden korkeutta säännöstellään Eurajoessa olevan padon avulla. Paremman kuvan painolastikasvillisuudesta saa Reposaaressa, missä kukoistavat vielä tavallisempien kasvien joukossa jaakonvillakko, isomesikkä ja nuokkukarhiainen. Vaikka Suomessa on 28 Pyhäjärveä suurempaa järveä, niin aniharva niistä pystyy ylpei18 Lohenkalastajat pyytävät istutuslohta Kokemäenjoesta. Satakunnan kala-aitta Säkylän suuri Pyhäjärvi on merkillinen järvi: miltei saareton 26 kilometriä pitkä ja yhdeksän leveä, pinta-ala 154 neliökilometriä. Purjelaivakaudella, vielä vajaat sata vuotta sitten, kasveja tuli aivan vakituisesti painolastin mukana. lystä huolimatta veden pinta kohoaa hitaasti eteläpäässä. Siian istutti järveen metsänhoitaja Borg vuonna 1910 ja muikku tuotiin kymmenkunta vuotta myöhemmin. Sittemmin senkin kasvupaikkojen lukumäärä on lisääntynyt. Tällaisia purkauspaikkoja olivat Porin Reposaari ja Mäntyluoto, Rauman satama, Eurajoen Kaunissaari, Luvian Laitakari, Ahlaisten Haminaholma ja Merikarvian satama. Mutta joukossa oli aina jokunen sitkeämpikin laji, joka pystyi ainakin säilymään paikalla vuodesta toiseen. Jo nyt Rauma ja Eurajokilaakso käyttävät Pyhäjärven vettä, eikä siitä paikkakuntalaisten mielestä riittäisi turkulaisille
Pohjoista kohti maisema muuttuu tasaisemmaksi. Hidastuva virtaus aiheuttaa tulvia ja soistumista. Osa Karvianjoen vesistä karkaakin Eteläja Pohjajokien kautta. Karuilmeisen harjumaiseman liepeiltä löytyvät myös seudun rehevimmät paikat: harjusta kumpuava lähdevesi luo reheviä ja runsaslajisia lehtokorpia ja lähdelettoja, joista tosin suurin osa on jo tuhottu. Pohjankankaan liepeen suurissa lähteissä viihtyvät niin kylmänarat eteläiset kuin helteitä karttavat pohjoiset lajit. Maakunnan pohjoislaita on jo karua Suomenselän 19 < "' ::: :,: E g f. Suuria soita on vähän ja pellot keskittyvät jokivarsiin ja SUOMEN LUONTO 3/ 91 50. Eloa maisemalle antavat lukuisat aika kookkaatkin järvet kuten Sääksjärvi, Mouhijärvi, Karhijärvi, Joutsijärvi ja Isojärvi. Itse lähteiden komea tunnuskasvi on lähdesara, jonka parimetriset versot muodostavat tiiviitä mättäitä lähdealtaiden reunoille ja joskus hyvän matkaa vielä lähdepuroonkin. Maankohoaminen nostaa jokien suupuolta ja muuttaa joet yhä loivemmin virtaaviksi. Jonkinlaisen rajan soisen Pohjois-Satakunnan ja metsa1sen Keski-Satakunnan väliin muodostaa Hämeenkangas, joka on laaja Salpausselkien tapainen, jääkautinen reunamuodostuma. Pyhäjärven erikoispiirteitä ovat ehyt, niukkasaarinen muoto ja ennätyksellisen suuri kalan tuotto. Tällaista vesistön laskua kahteen suuntaan kutsutaan bifurkaatioksi. laskettujen järvien rantamaille. Tasainen maasto synnyttää myös kummallisuuksia: Karvianjoen virtaama ei vastaa ollenkaan sen sadealueen laajuutta. Karut takamaat Kokemäenjoen pohjoispuolella maasto on vaihtelevaa, mäkistä ja metsäistä. Säkylän Porsaanharjun palo vuosikymmeniä sitten on ollut vain eduksi harjun kasvija hyönteisharvinaisuuksille. Mutta yhä lähdepurojen varsilta löytää äimäsaran tai aaltolehväsammalen, ja kuivahtaneessakin lehtokorvessa näsiä säilyy vielä pitkään. Jaakonvillakko matkusti Reposaareen purjelaivalla. vsk. Kankaanpään kulmilla sen tavoittaa pohjoisesta tuleva Pohjankangas, joka on jäätikköjokien synnyttämä harju
Vesipisara empii pitkään, mihin suunLuontomatkaajan toivekohteet Ouran saaristo Merikarvian edustalla muodostuu sadoista matalista ja kivikkorantaisista moreenisaarista, joiden muotoa ja lukumäärää nopea maankohoaminen koko ajan muuttaa. Preiviikinlahti, Yyteri ja Leveäkari muodostavat upean kokonaisuuden. Porin Enäjärvi, sekin yksi maan parhaita lintujärviä, on helposti tavoitettava perheretkien kohde. Enäjärvi on maan paras harmaahaikarapaikka. Osin jopa erämaiset rannat tarjoavat paljon nähtävää niin eläimistä kuin kasveistakin kiinnostuneelle. Vaikka suuri osa enus1sta lähdekorvista ja -letoista onkin tuhottu, lähteillä kasvaa yhä mm . Erityisen vaikuttava on Multiharju, jonka ikihonkien järeys on tosin paikoin jo peittymässä tuuhettuvaan alikasvoskuusikkoon. Porsaanharjulla kasvaa mm. Kaikkia soita ihminen ei kuitenkaan ole turmellut: Huidankeidas suurenmoinen suovyön. Näinkin etelässä voi tavata riekon, lapinharakan ja kapustarinnan! Helpoimmin suoluontoon tutustuu kuitenkin Pomarkun lsonevalla, aivan maantien varressa olevalla allikkoisella keitaalla, jonne on rakennettu lintutorni ja luontopolku pitkosrauhoitus on turvannut elämän muutamille upeimmista soista. Suot ovat aloittaneet elonsa jo muinoin meren rannassa, ja ellei ihminen olisi puuttunut asiaan, soistuminen jatkuisi yhä: suon keskusta kohoaisi yhä korkeammalle sadeSUURIA SOITA METSÄMAITA PElTOAUKEITA TEHTAITA OLKILUODON YDINVOIMALA RAUTATIET PÄÄTIET de. Koskeljärvi , matalahko, yhtäaikaa karu ja rehevä lintujärvi, jonka rannatkin ovat säilyneet luonnontilaisina; erikoisuutena runsas härkälintukanta. Hämeen kankaan korkein kohta on Jämijärven Soininharju, jolla kasvavat hietaneilikka ja harjukeltalieko. Maakunnan pohjoislaidalla muodostavat Mustasaarenneva, Kivikeidas, Haapakeidas ja veden ruokkimana ja laidassa rahkasammal, pallosara ja hanhenpaju kurkottaisivat yhä syvemmälle kangasmetsään. Kokemäenjoen suisto, lintuparatiisien huippua, on esitelty Suomen Luonnossa 5/ 90. puineen. Tyrnipensaikkoja, hienoja rantaniittyjä, umpeutuvia lahtia (fladoja ja glo-järviä) sekä mereisiä lintuja kuten merikihu, riskilä ja merihanhi. Kaikki ovat laajoja, erämaisia keidassoita, joille suuret allikot antavat erikoisen ilmeen. Preiviikinlahti on näyttävimmillään syksyllä suurten joutsenparvien levähdysalueena, mutta myös sen oma pesimälinnusto on runsas. vsk .. lähdesaraa. kangasraunikki ja harjumasmalo, ja harjun liepeillä on runsasvetisiä lähteitä. Yyterin dyynialue vaihtuu Leveäkarissa laakeiksi lieterannoiksi , jotka houkuttelevat lintumiehiä keväästä syksyyn. SUOMEN LUONTO 3/ 91 50. Perusteilla .oleva Puurijärven-Isosuon kansallispuisto käsittää rehevän ja runsaslinnustoisen Puurijärven sekä järven ja Kokemäenjoen väliin jäävät allikkoiset keidassuot. Maisemallisesti tämä onkin jo kuin Pohjanmaata. Seitsemisen kansallispuisto Satakunnan ja Hämeen rajamailla edustaa tyypillistä pohjoissatakuntalaista erämaaluontoa karuine soineen, mataline kangasselänteineen ja pikkujärvineen . Säkylänharju maakunnan eteläosassa tarjoaa upeita maisemia Pyhäjärvelle päin. SATAKUNTA vedenjakaja-aluetta, jolle ovat tyypillisiä loivat kangasmaat ja niiden väliset suuret suot. Karvianjoen alajuoksun muodostavat Pohjajoki ja Poosjoki ovat kohtuullisen luonnontilaisia pikkujokia somine koskineen sopivat vaikkapa kanootilla melottaviksi. Häädetkeidas on yleisöltä suljettu luonnonpuisto, mutta soidensuojelualueet Mustasaarenneva, Kivikeidas, Huidankeidas ja Haapakeidas ovat avoinna tarkkailijalle. Hämeenkankaan liepeillä on runsasvetisiä lähteitä, kuten Kuninkaanlähde, Kylmänmyllynlähde, Uhrilähde, Mölkkärinlähde ja Pansiankankaanläh20 taan lähtisi vierimään, ja hidastelevan tipan nappaa rahkasammal. Euroopanmajava kuuluu jokireitin vakituisiin asukkaisiin