Eniten harmaahaikaroita nähdään meillä syksyisin, jolloin naapurimaidemme runsaammat haikarakannat ns. Tämän sivun kuvat esittävät Suomen muunlaista kosteikkoelämllll. Kannen harmaahaikara! kuvasi Seppo Keränen. esimuuttonsa yhteydessä liikuskelevat asuinsijojensa pohjoispuolellakin. Vasemmalla on näkymä syyskesän kahlaajarannalta, alla ilmanäkymä Luirojoen mahtavilta tulvaniinyja aapasuoreunamiha, joita yhä pilkuttavat vanhan luontaistalouden ladot ja haasiat.. Tämän numeron kansikuva esittää hannaahaikaroita, kosteikkojemme eksoottisia pitkäkoipia. Oikeanpuoleinen näkymä on Koitilaiskairasta,joka pikku vesineen, korpineen ja avosoineen on kansainvälisestikin arvokas suomalaisen kosteikkoluonnon suojelualue. Viime vuosina harmaahaikarahavainnot ovat lisääntyneet, ja niiden on todettu pesineenkin Suomen alueella toistuvasti
Sisämaassa mielettömyyksien muoto on hieman toinen, tuoreimpana esimerkkinä Forssan Koijärvi, valtakunnallisesti arvokas lintuvesi, siitä on tullut kunniakysymys Helsingin vesipiirille, joka haluaa "suojella tulvilta" muutamaa peltohehtaaria käyttämättömien pakettipeltojen vierellä! Euran Koskeljärvellä vesihallinnon tavoittelemana hyötynä on mm. Vesipiirien holtittomuutta ei kokonaan voi panna keskusviraston tiliin; tunnetaan näet tapauksia, joissa se yrityksistään huolimatta ei ole saanut hallittaviaan kuriin. Suunnitelmiin kuuluu, että Pohjanmaan jouduttua järjestyksen kouriin möyrimisen painopiste siirretään muualle. vsk. Vapaaehtoinen ja virallinen luonnonsuojelu lyöttäytykööt yhä tiivimmin yhteen, mm. Järvet ovat vaihtuneet tekoaltaiksi, joet kanaviksi ja kosket tippavoimaloiksi, joihin herutetaan lisävesiä naapuripitäjistä tunneleita kaivaen ja vesiväylien eritasoristeyksiä rakennellen. D 161. 2. Milloin järveä nostetaan, milloin.taas lasketaan, milloin perataan purot suoriksi tai ohjataan jokiluontoa ja elinkeinoja ylläpitänyt vesi kanaviin, tunneleihin ja tekoaltaisiin. Muodollisesti niitä hoitaa vesihallitus, joka kiistämättömien ansioidensa ohella on myös syypää paljoon pahaan. paikkakuntalaisten uittaminen mutavedessä yli kymmenen markan edestä per uintikerta sekä mökkislummin tuominen erämaaseudulle. Jäljet jättiläismäisistä vesimyyräntöistä johtavat säännöllisesti vesihallituksen alaisiin vesipiireihin, entisiin maanviljelysinsinööripiireihin, jotka aikoinaan, aivan toisenlaisissa oloissa, perustettiin palvelemaan yhteiskunnan silloisia tarpeita. Luonnonsuojeluväelle kokemukset antavat runsaasti viitteitä sekä toiminnasta että tavoitteista, esimerkiksi: 1. Esimakua tästä saatiinkin jo 1970, kun Kokkolan vesipiirin edustaja esitti suunnitelmansa, jonka mukaan Perämeri padottaisiin maapallon seitsemänneksi suurimmaksi sisäjärveksi, muikunkasvatusaltaaksi ja Keski-Euroopan raakavesilähteeksi. Pohjanmaalle virtaava loputon rahavirta on vaihdettava puhtaiden ja elämää ylläpitävien jokien virtaukseen. vuosikerta Vesiasiat vesiä tunteville Omalaatuiset tapahtumat ovat viime vuosina kuohuttaneet mieliä eri puolilla Suomea. Nyt piirit pelkäävät heräämistä nykyaikaan ja siksi rakentavat kehittyneen konevoiman avulla itseHeen yhä muhkeampia, kalliimpia ja tarpeettomampia monumentteja. Vesiä koskeva lainsäädäntö rantoja koskevaa rakennuslainsäädäntöä unohtamatta on saatettava _ ajan ja olojen edellyttämälle tasolle. Suomen ja etenkin Pohjanmaan vesiasiat ovat retuperällä. 5. Tavallisesti näiden vesistöjärjestelyiksi kutsuttujen myllerrysten tavoitteeksi väitetään maaja metsätalouden tai voimatalouden tarpeet, vaikka paikallinen viljelijäväestö kynsin hampain tappelisi suunnitelmia vastaan ja vaikka voimahuollostamme vastaava ministeriö ei näkisi niissä järkeä. vaatimaan vesipiirejä julkistamaan 'Suunnitelmansa ennakkoon ja alistamaan ne asianmukaisiin tarkistuksiin ja lisäselvityksiin. Pisimmälle ovat mielettömyydet ehtineet Pohjanmaalla, jonka kuuluisasta jokiluonnosta on jo vaikeaa löytää ehjää näytettä. Suomen Luonto N:o 3 1977 36. 3. 4. Tyrmistynyt väestö on useinkin voinut vain todeta tapahtuneen, sillä suunnitelmat, päätökset ja toimenpiteet on asukkaita kuulematta saatettu jo niin pitkälle, että mitään ei ole tehtävissä.Joskus he ovat nousseet raivokkaaseen vastarintaan, mutta yleensä turhaan. Sadat miljoonat budjettimarkat maksaa veronmaksaja, jonka edusmieheltä, kansanedustuslaitokselta, ei ole käyty tekojen tarpeellisuutta peräämässä. sekä oma monumentaalinen asiantuntemattomuutensa luonnon lainalaisuuksista ja väestön tarpeista. Vesioikeuksiin ja muihin vesistä päättäviin elimiin on saatava nykyistä olennaisesti parempaa vesialan asiantuntemusta. Raskas on myös vesioikeuksien osasyyllisyys, sillä moni luonnolle ja elinkeinoelämälle turmiollinen päätös olisi voitu välttää, jos vesioikeuksien insinöörit ja juristit olisivat kysyneet neuvoa joltakin vesiasioita ymmärtävältä. Vesihallinnon kaksinaamaisuus vesiä pilaavana ja vesiä suojelevana elimenä on oivallettava ja ryhdyttävä sen edellyttämiin toimenpiteisiin. Tukenaan niillä on vanhentunut vesilainsäädäntö, vesioikeuksien kyvyttömyys SUOMEN LUONTO 3/77 36. Laskelmat, luvut ja veronmaksajilta kootut rahat ovat olleet valmiit, ja lähetystöjä vastassa on ollut tunteettomia byrokraattien muuri
SUOMEN LUONTO 3/77 36. 186 Pertti Rassi: Suomen lintuvesien inventointi ja suojelu . . . . . . . . 1976 ............. . . _SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Lönnrotink. . . . . . . Liiton toimisto on avoinna maanantaista · perjantaihin klo 8.30_ 16.00. ...... . . . . . . . . . . . . .. . .... . . . 188 Jouko Siira: Liminganlahti . 642881 Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1977 aikana kuutena numerona. . . . . Irtonumerot 7 mk. . 171 Esko Räsänen: Närpiönjoen mielettömyydet . 90-642 881 Päätoimittaja (vastaava) Teuvo Suominen Toimitussihteeri Riitta Jokiranta Taitto: Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Harri Dahlström (kokoonkutsuja) Hannu Himanen Terttu Laurila Tapio Lindholm Matti Lähdeoja ISSN 0356-0678 Paino paikka : Forssan Kirjapaino Oy Forssa 162 SISALLYS Vesiasiat vesiä tunteville . . . . . . . . . . . . · . . 222 Matti Lähdeoja: Tulvaniityt katoava kosteikkotyyppi 224 Erkki Pulliainen: Teko~ltaat _ve~ilintujen elinympäristönä ..... . ....... . . . I 6 I Pekka Salminen: Soidensuojeluvuoden 1976 saavutuksista 163 Rauno Ruuhij"ärvi: Juhlaesitelmä Sll :n soidensuojelujuhlassa 21. . . . . . 173 Tapani Hyytinen: Perhonjoen ja Ähtävänjoen tuhoamishankkeet 174 Pekka Salminen : Lestijoki Keski-Pohjanmaan viimeinen joki 178 Vesa Luhta ja Pertti Sevola: Etelä-Pohjanmaån pikkuvesien hätätila 181 Matti K. .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90-642 881 Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön valtakunnallinen keskusjärjestö. . . vsk.. . . . . 232 Anna-Riitta Wallin: Vesien virkistyskäyttö ja vesilain tarkistaminen 242 Lauri Nordberg: Luonnonsuojeluun rakennuslakia uudistamalla 244 Pertti Saurola: Suomen sääkset v. . . . . . . . . . 227 Seppo Vuolanto: Kosteikko virk1stysafueena ............... Uusi osoitteemme on Lönnrotinkatu 17 B 6, 00120 Helsinki 12, puhelinnumeromme 90-642 881. 195 Pert_ti Kalinai~n:. . . . .. Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 30 mk postisiirtotilille no 608 21-1. 204 Antero Vuori: Koijärven tapaus ........... . . . . ... . . . . . . . . . . .. . Liity luonnonsuojeluyhdistykseen Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen Luonnon toimitus ovat muuttaneet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . 1 7 B 6, 00120 Helsinki 12, puh. . . . . . . .... . . TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, puh. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Pirkola: Kansainvälistä vesilintujen suojelua ... . . . 252 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto . . . . 1976 ...... . . ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 2000 mk 1/2 sivu 1500 mk 1/4 sivu 1000 mk takakansi 3000 mk aukeama 3500 mk värilisä 700 mk TOIMITUS Lönnrotink. 2 10 Hannu Rautanen ja Jouko Högmander: Otajärven oudot hankkeet 213 Markku Haukioja: Koskeljärven säännöstelyhanke esimerkki vesilain soveltamisesta . . . . . Osoitteenmuutokset pyydetään toimittamaan llirjallisesti Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (osoite yllä) riittävän ~joissa er:in~n seuraavan numeron ilmestym1sta. . . . .. . . 165 Antti Haapanen: Kosteikkojen häviäminen Esimerkki VakkaSuomesta . . . . . Tilaushinta Pohjoismaiden ulkopuolelle on 35 mk. 11. . . . . . ... . . . . 1 7 B 6, 00120 Helsinki 12 puh. . . . . . . . 255 Juuri Sinua tarvitaan Suomen luonnonsuojeluliitossa on vasta 15 000 jäsentä, mutta paljon useampia tarvittaisiin, jotta luonnonsuojelijoiden ääni kuuluisi päätöksentekijöiden korviin. . 1976 .. . 90-642 881. . 230 Anto Leikola: Sammakko ja sen sukulaiset . . . 253 Huutoja Korvesta ................. . . . . . . . . . . . . .... . 168 Vesa Heinonen: Etelä-Pohjanmaan vesirakentaminen . . . . . 219 Pertti Uotila: Vesien säännöstely ja rantakasvit ..... . . . . . . . . . . . . . .. 250 Suomen luonnonsuojeluliitto . . . . . . .... . . . . ......... . 200 Kari Soven: Yo lmtulahdella . . . .. . 216 Kalevi Keynäs: Fladat, Itämeren rannoille ominaiset kosteikot . . .... . . . 247 Seppo Kuusela: Suomen tuulihaukat v. . . . . . 253 Summaries of the Main Articles . . . . . Kysy lisää, sinulle vastaa järjestösihteeri Terho Poutanen, Suomen luonnonsuojeluliitto, Lönnrotinkatu 1 7 B 6, 00120 HKI 12, puh. . .. . . . ... . . . . . . Väärinymmärretty Kokemäenjoen suisto
Pekka Salminen Soidensuojeluvuoden 19 7 6 saavutuksista Euroopan Neuvosto julisti vuodet 1976 ja 1977 kosteikkojensuojeluvuosiksi. Suomen luonnonsuojeluvllki jakoi kampanjajakson osittain kahtia viettäen ensimmäisen vuoden soitten merkeissä ja jlllkimmäisen, nyt meneillälln olevan vuoden, muunlaisten kosteikkojen suojelun merkeissä. Maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto on myöhemmin tarkistanut ja täydentänyt suojeltavien soiden luetteloita. Näin syntyivät seutukaavaliitoittain jo varsin kattavat soidensuojeluohjelmat, jotka heijastuvat myös parhaillaan viimeisteltäviin suojeluja virkistysvaihekaavoihin. Seutukaavaliittojen suojeluja virkistysvaihekaavoitus etenee hitaasti. Tosin Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen (nykyisen liiton edeltäjä) ja Suoseuran perustama toimikunta esitti jo 1966 ja 1969 metsähallituksen toteutettavaksi laajat valtionmaiden soidensäilytyssuunnitelmat. Noin 3 miljoonan ojitetun suohehtaarin vastapainoksi on luonnonsuojelulain nojalla huomattu rauhoittaa vain n. Kun ojitukset tehostuivat ja tunkeutuivat myös karuille suotyypeille, valtionmaiden soiden suojelu ei riittänyt. Soidensuojelu tulee monet vuodet sllilymälln luonnonsuojelumme keskeisenä kysymyksenä, mutta jo tässä vaiheessa kannattaa luoda silmäys lähimenneisyyteen ja suovuoden 1976 kokemuksiin. Eteläja Keski-Suomen yksityismailla tilanne on hälyttävä. 1 100 ha suota. Jo ennen 1970-lukua voimakas metsäojitustoiminta herätti keskustelua, mutta asialla olivat silloin pääasiassa yksittäiset soidensuojelijat. Jokainen ehjä suoyhdistymä EteläSuomen keidassuovyöhykkeellä on jo erittäin arvokas suojelu163. seutukaavaliittojen ja alan muiden viranomaisten väliset suokokoukset. Soidensuojeluvuosi oli hätähuuto viimeisten puolesta. Vuonna 1969 valtion luonnonsuojelunvalvojan toimistossa laaditun yksityismaiden arvokkaimpien suojeltavien soiden luettelon pohjalta käynnistyivät mm. Yksityismaiden soidensuojelutavoitteet ovat toteutuneet enttam huonosti myös sen vuoksi, että ei ole ollut riittävästi varoja soiden lunastamiseksi valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Myös lainsäädännön ja hallinnon puutteet ovat olleet omiaan hidastamaan suojelutoimintaa. Vasta yksi kaava on vahvistettu sisäasiainministeriössä. Metsähallitus on omalla päätöksellään rauhoittanut noin 150 000 hehtaaria merkittäviä soita (monet tahot ovat väittäneet luvun olevan vähintään 300 000). Kansallisja luonnonpuistoissa on soita kaikkiaan n. Näin valmistuneet osin kansainvälisetkin suojeluohjelmat ovat olleet epävirallisia. Samalla soidensuojeluvuosi oli hätllhuuto soitten puolesta, sillä vuosisataisen perinteen ja nykyajan tekniikan voimalla tehtiin nopeasti selvää soistamme ja samalla ilmeisesti suurin luontoamme kohtaan koskaan käynnistetty rikos. vsk. puolella. SUOM EN LUO NTO 3/77 36. Niinpä soidensuojelusta kiinnostuneet tiivistivät rivejään 1970-luvun alkuLuK Salminen on maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimiston suunnittelija (v:sta 1974), joka on erityisesti perehtynyt soidenja eläimistönsuojeluun. Suomessa omaksuttu muunnelma kansainvälisestä kampanjasta on kuvaava: maapallon soisimpana maana Suomella on kansainvlllisestikin arvioiden omat erityisvelvollisuutensa suoluonnon suojelussa. Lisäksi vaihekaavaehdotusten suojeluvaraukset ovat vähitellen huvenneet luottamusmieskäsittelyissä ja kuntakierroksilla. ENNEN SUOVUOTTA Soidensuojelun saavutukset ennen vuotta 1976 voidaan pelkistää toteamalla, että metsähallitus rauhoitti paaosan valtionmaiden suunnitelluista suojelusoista ja että aikaisemmin perustettuihin kansallisja luonnonpuistoihin oli melkeinpä vahingossa otettu mukaan muutama edustava suoyhdistymä. Hän toimii myös maaja metsätalousministeriön suojeluvesityöryhmän sekä suotyöryhmän sihteerinä. MUUTTIKO SOIDENSUOJELUVUOSI KEHITYKSEN SUUNTAA Soidensuojeluvuoden 19 7 6 perus tilanteeksi oli ymmärrettävä se tosiasia, että mahdollisuudet suo luontoamme tasapuolisesti edustavan suojelualueverkoston luomiseksi olivat jo menneet. 40 000 ha. Tässä vaiheessa on tietysti hieman epäkiitollista kirjoittaa soidensuojeluvuoden historiaa, kun vuoden heijastusvaikutuksista voidaan saada vasta viitteitä
Toisaalta Valtion polttoainekeskus (Vapo) havitteli turveteollisuudelle eräitä metsähallituksen jo rauhoittamia soita. Korkeasuo lähes kokonaan. Aktiivisimmat luonnonsuojeluyhdistykset järjestivät maanomistajien kanssa neuvotteluja soiden rauhoitusmahdollisuuksista. Työryhmän mietintö johtanee lähiaikoina jatkotoimiin suojelun rahoituksen takaamiseksi. Vapaaehtoisten luonnonsuojelujärjestöjen verkosto maassamme on jo hyvä, ja aktiivisia luonnonharrastajia on sadoittain. RAHAA JA SITKEÄÄ TYÖTÄ Vaikeampi ongelma on maakunnallisen ja paikallisen tason soidensuojelukohteiden rauhoitus. Myös luonnonharrastajien maastoinventoinnit auttoivat luonnonsuojeluviranomaisia. Täten suojeltavat suot voidaan vihdoin tältäkin kannalta varmistaa, ja niitä voidaan ryhtyä hankkimaan valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. ~auppaja teollisuusministeriön energiahuollon ja ympäristönsuojelun työryhmän alainen suotyöryhmä aloitti syksyllä 19 7 6 vireän toiminnan sovitellakseen soidensuojelun ja Vapon turvetuotannon välisiä ristiriitatilanteita. Näitä rauhoituksia tosin tuskin voidaan lukea yksin soidensuojeluvuoden ansioksi, mutta toisaalta useiden muiden arvokkaiden soiden rauhoitustyö on saatu lupaavasti alkuun luonnonsuojelujärjestöjen ja läänien ympäristönsuojeluntarkastajien vetämien tempausten ja kohdeprojektien avulla. Kaakkoisja Itä-Suomesta ei näytä jäävän edes karuja keidaskeskustoja. D SUOM EN LUO NTO 3/77 36. Soidensuojeluvuotena soista kirjoitettiin ja puhuttiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. edustajat. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettiin, pienempien alueiden ohella, ensimmäistä kertaa todella edustavia suoyhdistymiä, nimittäin Ilomantsin Kesonsuo ja Ruoveden-Oriveden Siikaneva. Kesonsuo on maan erikoisimpia eksentrisiä kermikeitaita, ja Siikaneva on Hämeen komein keidasja aapasuon sekayhdistymä. Näiden suojelussa on keskeinen merkitys nimenomaan asennemuutoksella ja vapaaehtoisella toiminnalla. Näistä esimerkkeinä mainitta164 koon Hämeen, Turun ja Porin sekä Keski-Suomen läänit. VALTIOKIN JO HERÄILEE Lieneekö viite soidensuojelun paremmasta tulevaisuudesta eli viimeiseen mahdollisuuteen tarttumisesta, että valtio on virallisestikin aktivoitunut. Yksityismailla tehtiin soidensuojelun historiaa. korpien ja lettojen määrä suojelusuunnitelmissa on riittämätön. Ostomenettely karttaa liiaksi suoria neuvotteluja ja korvausmenettely on vasta alkamassa. Vapo on pitänyt välttämättömänä varata turvetuotantoonsa eräitä arvokkaitakin suojelusoita turvetutkimusten keskeneräisyyden ja turvesoihin jo investoitujen metsänparannusvarojen vuoksi. Valtionmailla soidensuojelu ei juuri edistynyt, mutta yksi merkittävä suokauppa sentään tehtiin. Todennäköisesti tämä maanomistajan käyttöoikeuden rajoituksia korvaamalla tapahtuva rauhoitus tulee olemaan merkittävimpiä soidensuojelun toteuttamiskeinoja. Toivottavasti soidensuojeluvuosi jäi samalla viimeiseksi vuodeksi, jolloin maanomistajat omatoimisesti ja täysin hyödyttömästi ojittivat arvokkaita suojelusoita. Luonnonsuojelujärjestöt järjestivät lukuisia yleisötilaisuuksia ja pystyttivät näyttelyitä, jotka epäilemättä muokkasivat asenteita. Yksityismailla olevien ensiarvoisen tärkeiden soiden suojelun turvaaminen edellyttää yhteensä kymmeniä miljoonia markkoja valtion budjettiin lähimmän vuosikymmenen aikana. Läänin yrnpäristönsuojeluntarkastaja ja/tai maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimiston virkamies osallistuu mielellään konkreettisiin rauhoitusneuvotteluihin. Soidensuojelun vastaisessa edistämisessä näillä tulee olemaan tärkeä tehtävä luonnonalueiden tilan valvonnassa, neuvotteluissa maanomistajien kanssa sekä vireässä, mutta samalla asiallisessa ja vastuuntuntoisessa tiedotustoiminnassa. kohde. Eräät maastohavainnot viittaavat ohjeiden laiminlyönteihin. Kokemäen Puurijärven Isosuon alueelta ostettiin valtiolle suojelutarkoituksiin mm. Kesäkuussa 1976 perustettiin maaja maatalousministeriön alainen suotyöryhmä valmistelemaan soidensuojelun perusohjelmaa, joka maanomistusoloista ja hallinnollisista rajoista riippumatta perustuisi ekologiaan ja suotieteeseen. Muuallakin pantiin vireille suokauppoja. Suot saivat lisää ystäviä ja asenteet muuttuivat ainakin askelen myönteisemmiksi niiden suojelulle. Luonnonsuojelujärjestöjen käynnistämät neuvottelut maanomistajien kanssa soidensuojeluvuonna oso1tt1vat, että asiallisella opastuksella ja neuvotteluilla maanomistajat saadaan suhtautumaan suojeluun myönteisemmin. Ohjelmassa on pyritty ottamaan huomioon maamme erinomaisen rikas suoluonto suokasvillisuusvyöhykkeittäin siten, että valtakunnallisen soidensuojelun rungoksi valitaan arvokkaimmat suoyhdistymätyyppien, suotyyppien, lintusoiden yms. Valmiiden soidensuojelusuunnitelmien toteuttamisongelmat eivät ole suinkaan poistuneet. Ei ole ollut nähtävissä raportteja siitä, että metsähallituksen ja Keskusmetsälautakunta Tapion ohjeet lähteiden ja lettojen suojelusta olisivat toteutuneet. Myös eräiden rehevien suotyyppien, esim. Jos eduskunta hyväksyy vireillä olevan metsänparannuslain muutoksen, tähän luontoamme suuresti muuttavaan lakiin liittyisi ensimmäistä kertaa soidensuojelunäkökohtia. vsk.. Ristiriitojen sovittelu ei tosin ole käynyt kivutta. Sitä paitsi henkilökunta ei riitä osto-, korvausja neuvottelumenettelyihin. Yksityisten suorauhoitusten määrä nousikin lähes 3 000 hehtaariin. Kankaanpäässä rauhoitettiin pääosa Järvikeitaasta, edustavasta satakuntalaisesta kermikeitaasta
Rauno Ruuhijärvi J uhlaesitelmä S11 :n soidensuojelujuhlassa 21.11.1976 Herra Tasavallan Presidentti, hyvät soidensuojelij'at! Luonnontilaiseen suohon on erityisesti entisinä aikoina sisältynyt salaperäistä mystiikkaa, jota luonnosta etääntynyt nykyihminen ei ehkä enää täysin tajua. vsk. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Ainakin yhtä suurta ymmärtämättömyyttä osoittaa päätöksentekijä, joka kiristää sen takia asenteitaan soiden suojelua kohtaan. "Tiemme kulki aluksi kuivaa ja sangen miellyttävää seutua, mutta pian avautuivat silmäimme eteen aavat suot. Metsänparannustoimintaa ei ole luonnonsuojelun taholla syytä asettaa kysee?alaise~si. Suhtautuminen soihin muuttuu kumisaappaiden keksimisen jälkeen, mutta yhä vielä esim. Hlln on osallistunut jokseenkin kaikkiin maamme soidensuojeluprojekteihin ja työryhmiin. Ei ihme, että soista muodostui tällä tavoin ihmisen kannalta kolkkoja ja vihattavia paikkoja. Soiden käyttöön on kuitenkin liittynyt lieveilmiöitä, jotka ensisijassa ovat aiheuttane~t arvostelua ja huolta luonnontilaisten soiden täydellisestä häviämisestä eräiltä alueilta. Suomen luonnonsuojeluliitto myönsi hllnelle suoansioista kultaisen ansiomerkkinsll syksyllä 1976. . poliittisessa kielenkäytössä soistuminen ja rämettyminen merkitsevät jotain rappeutunutta ja hämäräperäistä. Tuolloin perattiin puroja, laskettiin lampia, aurattiin ja jyrsittiin nevoja jopa Lapissa ja upotettiin soita tekojärviin. Käsitykset ojitu~kelpoisten soiden alasta vaihtelevat. (Koskaan ei pappi voi niin kuvailla helvettiä, että tämä ei olisi pahempi. Stygium penetravi". Tunsin suorastaan vavistusta katsellessani vetistä, osittain sammalen peittämää, osittain aivan paljasta liejua . Ruuhijllrvi on Suomen johtavia suotutkijoita. SUOMI HYÖDYNTÄÄ SOITAAN sekä metsäettä turveteollisuutta varten intensiivisemmin kuin muut maat ja kaikkein kauimpana pohjoisessa. ha. Koskaan eivät runo!.: lijat ole osanneet kuvata Styx1a niin rumaksi, että tämä ei olisi rumempi. Luonnontilaan pitäisi jäädä Lappiin n. Olen kulkenut läpi manalan.) Lähes yhtä värikkään kuvauksen esittää 100 Apul.prof. Arvostelu, ajoittain repiväkin, on todella ollut luonnonsuojelun lähes ainoa keino. ·Lähes puolet soistamme, melkein 5 miljoonaa hehtaaria, on ojitettu metsänkasva~usta_ varten, ja työ jatkuu vielä amak1. Ihmisuhrien suohon upottaminen lienee ollut täällä, ja luultavasti ainoastaan Etelä-Pohjanmaalla, vain häive germaanisesta orjien ja alemman kansan uhraamistavasta, jolla pyrittiin sekä rankaisemaan uhreja että lepyttämään jumalia. 10 vuotta. Kun nuori Linne 1 732 Lapin matkallaan joutui rimpisille aapasoille, hän nahkakengissä polviaan myöten kylmissä rimmissä rämmittyään kirjoittaa: "Aldrig kan prästen så beskriva helvete, som detta är ej värre. 2.5 milj. 0.5 miljoonaa hehtaaria. Aldrig har poeterna kunnat avmåla Styx så fult, där detta är ej fulare. Kiihkeimmä_n ojitustoiminnan vuosina 1960-luvun lopulla ei aina ehditty tai osattu välittää edes metsänparannusalan tai metsäekonomian omista tutkimustuloksista. Olen näillä muutamilla esimerkeillä halunnut osoittaa, miten huonot kulttuuriset lähtökohdat soiden suojelulla ovat ja että valistusta ja asenteiden muokkaamista tarvitaan soiden luonnonarvojen ymmärtämiseksi. vuotta myöhemmin Matias Aleksanteri Castren vaellettuaan Luiron varren Tanhuasta Sodankylän kirkolle yli vieläkin lähes käymättömän Viiankiaavan. ja muualle n. Tämä perustuu ainakin osaksi soiden runsauteen ja suotutkimuksemme ~arkeaan tasoon. Mitä muuta olisi voitu odottaa, kun yhteiskunnan yhtä sektoria kehitetään toisen, tässä tapauksessa 1 uonnonsuojelun kustannuksella ja siitä huolehtimatta. Metsäojitettujen s01den kokonaisala lienee silloin 7-8 mil_j. Se_n hyöty on kiistaton p se koituu_ aikanaan kansantaloutemme hyväksi. Määristä saattaa vallita eri 165. LUONNONSUOJELUN PARAHDUS soiden puolesta oli ennen kokematon. Eikä olekaan kovin helppoa pysyä tyynenä, kun miltei joka askelella vaipuu suohon lähes polvia myöten eikä osaa laskea, kuinka hyvin lieju pystyy kannattamaan ruumiin painoa". . Kansanrunot kertovat suohon upottamisesta, kuten Kalevalassa Marjatan lehtolapsen "käski suku suolle viedä" tai "poika suolle vietäköhän, puulla päähän lyötäköhön" . On syytä panna merkille, että metsähallitus ja metsänparannus~rganisaatio on ollut lähes poikkeuksetta soiden suojelun puolesta
Myös ojituspinta-alat ovat huomattavasti pienentyneet viime vuosina. Jyväskylän torille, Järvi-Suomen keskelle, tuodaan jo kalaa mereltä. Tarkoitan laajoja ojituksia, avohakkuita ja lannoituksia. Niiden määrä on Etelä-Suomessa ojituskohteiden vähennyttyä lisääntymässä. Tämän kuilun yli keskustellaan tavallise_sti vain huutaen. Otan yhden esimerkin, joka tosin ei koske meitä. Ilmeistä onkin, että juuri taloudellisissa kysymyksissä vallitsee luonnonsuojelun ja luonnonvarojen nykykäytön välillä suuri kuilu. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Kuitenkaan ei 100 000 ha tuotantopinta-alan sijoittaminen soillemme tuota mitään vaikeuksia, onhan käytettävissä miljoonia hehtaareja jo ojitettujakin soita. Meille sanotaan, että luonnonvarojen käyttö ei ole pelkkää ekologiaa, että se on myös ekonomiaa, tekniikkaa ja sosiaalipolitiikkaa. Vesistöjemme kemiallinen seuranta on ilmeisesti riittävää, mutta vesien tuotantoekologian muutokset, jotka selvimpinä heijastuvat kalastossa, eivät johdu vain ravinteista, vaan mm. Nämä heikoimmat ojituskohteet ovat juuri niitä, jotka luonnontilaisina säilyttäisivät riittävän tiheänä verkostona suolinnustoamme. Tällä hetkellä täytyy kysyä, ovatko heikkopuustoisten keidaseli kohosoiden ojitukset tarpeellisia. Luonnonsuojelijan arvostellessa luonnonvarojen lyhytnäköistä taloudellista hyväksikäyttöä häntä syytetään vähintäänkin todellisuudentajun puutteesta. vslc. Onko järkevää, että maailman valaat tuhotaan sukupuuttoon, niinkuin nyt näyttää käyvän, siksi, että pyyntilaivaston ja siihen liittyvän teollisuuden investointien diskonttokorko on suurempi kuin valaskannan kas'E vu. välttäen tarpeettomia suon keskiosien kuivatuksia. Päijänteen pilaantuminen on teollisuuden ja asutuskeskusten syy, mutta kun kalasta muuttuu myös Kivijärvessä ja Keiteleessä, on tarkkailtava, mitä tapahtuu näiden järvien sadealueilla. Vikaa on varmasti kummallakin taholla ja erityisesti siinä, että luonnonvarojen kilyttö ja suojelu ovat yhteiskunnassamme toisistaan erillään. Soidensuojelun tavoitteita ei saavuteta vain ostoja korvauslinjalla. pohjalta suorit1;;:1.ma rauhoitusSOIDENSUOJELUN toiminta, Luonnonsuojeluvuosi HUOLET 1970, metsähallituksen ja Tapion eivät kuitenkaan lopu metsaoyohjekirjeet maiseman ja luonnon tuksen luopuessa jostain suoaluhoidosta ( 1970), Urpo Häyrisen eesta. Soita tulee säilyttää myös ojitustoiminnan yhteydessä mm. Kun Carl von Linne 1700-luvun retkivarusteissaan (vas.) rllmpi Lapin rimpisten aapasoiden halki, hlln luonnehti matkantekoaan: "Olen kulkenut lllpi manalan." Myöhemmin Matias Aleksanteri Castren kuvasi tunnelmiaan Viiankiaavalla(oik.): "Tunsin suorastaan vavistusta katsellessani vetistll, osittain sammalen peittllmllll, osittain aivan paljasta liejua." käsityksiä, mutta yksityismaiden soiden suojelun osalta puuttuvat kaikilta keinot. Tutkimme ja hoidamme tavallisesti luontomme peruselementtejä metsiä, soita, peltoja ja vesiä erillisinä ja unohdamme, että kyseessä on toimiva järjestelmä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sateesta elävien keidassoiden ravinnepitoisuus on erittäin vähäinen. On aihetta epäillä, ettei mei]-, dänkään maamme'metsien ja soi5 den käyttöä enää joka suhteessa ohjaa ihminen, vaan tekniikka, § liian laajaksi rakennettu puunjalostusteollisuus, joka ei jätä vaihtoehtoja. METSÄOJITUSTOIMINTAAN LIITTYVÄT oleellisesti myås sen vaikutukset muuhun luontoon. Me säilyttäisimme varmasti marjasoita, jos meillä olisi kalliita karpalon ja hillan poimimiskoneita, mutta eiväthän yleinen etu ja jokamiehen oikeus tuota kantorahaa. Tätä hypoteesia me emme ole tähänastisissa tutkimuksissa testanneet. Kuvassa on vielä mukana "Suo" -kirja (1972) ja monet turveteollisuus, jonka välinpitämuut. Asenteita soiden suojelulle myönteiseen suuntaan muokkasivat valtiomaiden soidensuojeluohjelmat 1966 ja 1969, metsähallituksen niiden soina arvokkaita. Ollaan jokseenkin yksimielisiä siitä, että järvissämme on tapahtumassa muutoksia: istutuksista huolimatta arvokalat korvautuvat ns. Niiden käyttöönotto merkitsee luopumista ekologisesta periaatteesta ojituskohteiden valinnassa, siitä, että puuta on ensisijassa kasvatettava luonnon omien tuotantovoimien varassa, ei kalliiden lannoitteiden avulla. mättömyys luonnonsuojeluarTARKISTUKSIA OJITUSTOIMINTAAN toi 1970-luvun alussa Heikuraisen uusi bonitointijärjestelmä, joka otti puun kasvuun vaikuttavat ilmastotekijät entistä tarkemmin huomioon. Soidensuojelija pelkää, että uudisojitusten päättyessä ensi vuosikymmenellä "UkkoMestarit" työntyvät nevoille oman korkean diskonttokorkonsa takia. Tällaiset suot ovat usem myös hillatai karpalo166 voista, jopa rauhoitetuista soidensuojelualueista, on ollut hämmästyttävä. Otan esille vain yhden puolen. roskakaloilla. säteilyenergian tunkeutumisesta veteen ja vesien pohjassa tapahtuvista muutoksista, joihin molempiin humuksen lisääntyvä tulo vaikuttaa
Maan eteläpuoliskossa on suojelluista soista kuitenkin vain 1/ l 0, koska valtionmaita ei ole riittävästi. Mitä suota tahansa ei ole tarkoitus säilyttää. Metsäojituksella ja turveteollisuudella on paljon suurempi valinnanvara. Vähimmäisvaatimus on, että monipuolisen suoluontomme kaikista suoyhdistymätyypeistä ja soiden kasvillisuustyypeistä, suokasveista ja eläimistä säilyy edustajia luonnossamme jatkuvasti. MIKÄ SITTEN ON KOHTUUS SOIDENSUOJELUSSA. Luonnonsuojeluviki toivoo, että kuluva eurooppalainen kosteikkoalueiden suojeluvuosi 1976-1977 saa meilläkin arvoisensa muistomerkit, maan ensimmäiset suokansallispuistot. Myös paikallisilla luonnonsuojelujärjestöillä on tässä mittava tehtävä edessään. Maaja metsätalousministeriössä valmistellaan parhaillaan soidensuojelun perusohjelmaa luonnonvarainhoitotoimiston ja seutukaavaliittojen soidensuojelusuunnitelmien pohjalta. Ohjelma painottuu Pohjois-Suomeen ja sisältää lukuisia ainutlaatuisen arvokkaita suoalueita, metsänparannuksen kannalta kuitenkin etupäässä ojituskelvottomina pidettäviä avosoita tai karuja keidassoita. vsk. Tämän pyrkii estämään soidensuojelu, jonka alalla on sentään jotain jo saatu aikaankin. metsänparannustoiminnan hyötyyn. 250 000 ha metsähallituksen päätöksillä eri tavoin säilytettäviä soita n. Ojitustoiminnan vaikutuksia käsiteltäessä ei sovi unohtaa asian tärkeintä puolta: itse soiden muuttumista ja niiden rikkaan ja ainutlaatuisen eliömaailman häviämistä. Yksilöja lajimäärältään rikkaan suolinnustomme säilyttäminen vaatii lisäksi kohtalaisen tiheää luonnontilaisten soiden verkostoa ja joitakin laajahkoja yhtenäisiä tukialueita tai usean suon ryhmiä muuallakin kuin Lapissa. Kysymys ei ole ihmisen kannalta siis pelkästään eettinen, vaan niinkuin YK:n talousja sosiaalineuvosto villien eliölajien ja luonnon eliöyhteisöjen säilyttämisestä sanoi: "vakuutus vastaisten onnettomuuksien varalle ja sijoitus · ihmiskunnan tulevaisuuden hyväksi". Maaja metsätalousministeriö teki kuitenkin viime keväänä päätöksen, jonka mukaan suojeltavaksi suunniteltu suo voidaan ojittaa, mikäli sitä ei ole puolen vuoden kuluessa ojitushankkeen esilletulosta ostettu vapaaehtoista tietä valtiolle tai mikäli ei tehdä päätöstä alueen pakkolunastaSUOMEN LUONTO 3/77 36. Kun myyntihalukkuus on vähäinen, ostorahoja vähän eikä pakkolunastusta käytetä, tullaan metsänparannusvaroja edelleen käyttämään myös suojelun kannalta ainutlaatuisten soiden ojituksiin, jos maanomistaja sitä haluaa. Ehdotus on johtanut valtioneuvoston tekemään esitykseen eduskunnalle, jossa asian käsittely on kesken. 50 000 ha, pääosa Lapissa. JO KYMMENEN VUODEN AJAN on soidensuojelusuunnittelun yhteydessä painotettu sitä, että monet valtion maiden suojelualueista ovat niin arvokkaita, että ne tulisi rauhoittaa luonnontai kansallispuistoina. Osa käyttötarkoituksista on sellaisia, että niiden tuottamat hyödyt ja mielihyvä ovat vaikeasti rahassa arvioitavissa ja verrattavissa esim. KANSALLISJA LUONNONPUISTOISSAMME on soita n. Sen turvin on voitava säilyttää eliöiden sisältämä perintöaines, arvokkain ihmiskunnan omistamista luonnonvaroista. Ilman maakunnallisesti ja paikallisesti tärkeitä suojelukohteita ei soidensuojelussa saavuteta tyydyttävää lopputulosta. 200 suojelualueella. Näin syntyy kansainvälisesti ja valtakunnallisesti merkittävien soiden suojeluohjelma. Ne on huolellisesti valittava. Tämä ensisijassa tieteellinen tavoite merkitsee jo varsin huomattavaa suojelukohteiden määrää. Lisäksi soidensuojelualueisiin kuuluu metsiä ja tunturikankaita. Tulisi myös tutkia, voitaisiinko metsänparannusvaroja käyttää viimeksimainittuun tarkoitukseen. Tuntuu kuin olisi tehty kaivuri, "Hullu-Jussi", jota ei kyetä pysäyttämään, vaikka sen käyttäjätkin sitä haluaisivat. Soidensuojelussa on näiden perimmäisten ja ensisijassa tieteellisten tavoitteiden ohella myös käytännöllisiä ja paikallisia pyrkimyksiä. Soidensuojelutoimenpiteistä seuraa suon osto tai pakkolunastus valtiolle, tai valtion maksama korvaus menetetystä ojitusedusta maanomistajalle hänen rauhoittaessaan suonsa. Herkästi muuttuvan vesitalouden takia ei soidensuojel4 onnistu myöskään pienialaisissa kohteissa. Näistä voi mainita marjasoiden, kuten karpaloja hillasoiden säilyttämisen, retkeilyja opetuskohteiden varaamisen erilaista luonnonharrastusta ja koulutusta varten, porojen kesälaidunten säilyttämisen, maisemansuojelun, soidinpaikkojen suojelun ja muun riistanhoidon. Tämän valinnan jälkeen tulisi suojelulle antaa etuoikeus. Tämän takia ne sisältyvät myös pian mietintönsä jättävän kansallispuistokomitean esityksiin. 167. 1960-luvun lopulla valmistuivat valtionmaiden soidensuojelusuunnitelmat, jotka laadittiin luonnonsuojelijain, suotutkijain ja soiden käyttäjien yhteistyönä. Tämä työryhmä teki maaja metsätalousministeriölle ehdotuksen metsänparannuslain 2 § muuttamisesta siten, että suojelun piiriin virallisesti hyväksyttyjen soiden ojitukseen ei myönnettäisi metsänparannusvaroja. Tämä järjestelmä yhdessä tiukkaa taloudellista harkintaa käyttävän ojitustoiminnan kanssa saattaisi säilyttää kohtuullisen määrän soita myös Etelä-Suomessa. Tässä on soidensuojelumme vakavin ongelma. Metsähallitus alkoi toteuttaa näitä ohjelmia välittömästi, ja tänään, Pohjois-Suomen rauhoitustoiminnan ollessa vielä kesken, meillä on yhdessä kansallisja luonnonpuistojen soiden kanssa n. misesta. Vaikka suojelu ja ojitus paljolti hakeutuvat eri kohteisiin, syntyy ojituskelpoisilla alueilla kuitenkin ristiriitatilanteita, joiden ratkaisukeinot toistaiseksi puuttuvat
vatustoiminta oli huomattavasti tehokkaampaa kuin mmaan muuna ajanjaksona 1880-1972 (ks. Antti Haapanen Kosteikkojen häviäminen Esimerkki Vakka-Suomesta Kosteikkojen hllvittllmisellll on jo vuosisataiset perinteet. Haapanen toimii maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistossa apulaisluonnonsuojelunvalvojana. Vain vanhat asiakirjat ja erllllt oudonnimiset paikat (esimerkiksi "järvien" nimissll yhll kulkevat pellot) auttavat aavistamaan, miten perusteellisia muutoksia maisema ja luonto ovat kokeneet. Järvien kuivatukset 1880-1972 eri kausina: 1. 2. Kaikesta kuivatustoiminnasta tapahtui tuolloin 40 %. 1946-1961, 4. Tauno Waaramäen ja allekirjoittaneen yhteinen laajahko tutkimus näiden kahden vesistöalueen kosteikkomaista ja vesistä on jätetty äskettäin julkaistavaksi englanninkielisenä Riistatieteellisiä julkaisuja -sarjassa. Kuivatukset on pääosin tehty heti sotien jälkeen. Kuivatetuista 46 järvestä oli 19 7 2 suurin osa eli 35 joutomaata. 1970luvun alussa näistä oli jäljellä enää 76; 46 järveä oli siis kokonaan kuivatettu. JÄRVISTÄ PELTOA JA JOUTOMAATA Laitila ja sen ympäristökunnat kuuluvat rannikoiden savikkoalueeseen, jossa peltojen osuus on jo varsin varhain ollut huomattavasti suurempi kuin maassamme yleensä. Hallinnollisten tehtävien ohella h!ln toimii myös luonnonsuojelun tutkijana ja Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun opettajana. vsk.. kuviota). Vuonna 1883 järviä oli 3 099 ha, 1972 ainoastaan 1 540 ha. Viimeinen ilmakuvaus on vuodelta 1972. Ensimmäistä hyödyn aikakautta elettiin 1700-luvulla, mutta se hyödyn aikakausi, jota paraikaa elämme, on varmaankin vertaansa vailla. Vakka-Suomessa, Laitilan Sirppujoen ja Ihodejoen alueella on tarjoutunut poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet tarkastella sadan vuoden aikana tapahtunutta kosteikkojen, järvien ja soiden pinta-alan kehitystä, koska alueelta on hyvät kartat 1880-luvulta lähtien, ja erilaisia karttoja on tehty sopivin aikavälein. Edesmennyt Tauno Waaramäki teki alueella eläinja maantieteen erikoistyönsä 1920-30-lukujen vaihteessa. 168 SUOM EN LUO NTO 3/77 36. Tällöin hän kuvasi Sirppujoen ja Ihodejoen keskusjärvien luonnontyypit ja maankäytön varsin tarkkaan. Karttojen avulla saatu kuva järvien kuivatuksesta osoittaa, kuinka heti sotien jälkeen kuiVuosi 1883 J ärvet 3099 ha Suoyhdistymät 1513 Suot muutoin 5000 Yhteensä 9600 hai 10 vuotta 600 600 400 400 200 200 1. 1880-1928, 2. Tällaisia laajoja vesistöjärjestelyjä on tehty eri puolilla maatamme, mutta yksityiskohtaiset tiedot niistä, etenkin niiden ekologisista vaikutuksista, ovat sangen vähäisiä. Sirppujoen ja Ihodejoen alueella oli 122 järveä 1883. 1972 Vähennys % 1540 ha 1559 ha 50 841 642 40 3000 2000 40 5400 4200 43 Dos. Tällaisella seudulla lisäpeltomaan aika~nsaaminen on ollut myös helpompaa. 1929-1946, 3. Kuivatukset on tehty maataloustarkoituksiin, ja suuri osa vanhoista järvistä onkin myöhemmin käytetty peltomaaksi. 4. 3 . Varsinaissuomalaiselta viljelysseudulta on poikkeuksellisesti saatavilla varsin yksityiskohtaisia tietoja, joiden perusteella voidaan hahmottaa mennytkin maisema ja tehdä plllltelmill toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta. 1961-1972. Laitilan esimerkkialueen alkuperllisestä järvipinnasta on kuivattu sadassa vuodessa puolet ja suoalasta lähes puolet. Jo vanhaan kansakoulutietoon kuuluivat historialliset kertomukset Höytiäisen kanavan rakentamisesta tai Kaivannon kanavan ryöstäytymisestä. Mutta läheskään kaikissa tapauksissa kuivatus ei ole onnistunut. Järvipinta-ala on sadan vuoden aikana pudonnut noi_!l puoleen alkuperäisestä. Muutosten vllhittllisyys joka osaksi johtui tekniikan tasosta on vaikeuttanut tapahtumien huomaamista. Taulukko 1
tappaen kaloja ja saostaen mangaania vesijohtoihin. Uudenkaupungin allas (vas. Paikkakuntalaiset toivovat nyt, että kymmenet kuiviot palautettaisiin uudelleen jllrviksi. 1880 JÄRVET SUOT KM 1972 ÄRVET !:;1;'..-;;;7 j SUOT SUOMEN LUONTO 3/77 36. vsk. Suoalan muutos on vllhlln pienempi, mutta suoyhdistyminll tai muunlaisina kokonaisuuksina laskien menetykset ovat vielll tuntuvammat. 169. Laitilan Sirppujoen ja Ihodejoen esimerkkialueen järvipinta oli 1972 (alempi kartta) vain puolet siitll, mitll se oli 1880. s 5 N I Vuosisadan kuluessa varsinaissuomalainen luonto on muuttunut paljon. alh.) osoittautui ekologiseksi tragediaksi: jllrettömllksi tehdyllä seudulla tarvittiin makeaa vettll, mutta rannikon maaperlloloissa jllrvikuivioilta valuvat vedet pilaavat allasveden happamuudellaan, mm
Tässäkin tapau~sessa nähdään selvästi, että YK:n ympäristökonferenssin (19 7 2) suositusten mukaisesti viranomaisten toiminta luonnonvarojen käytössä tulisi sovittaa entistä paremmin ekologisiin päämääriin. Tällaisia alueella on ollut 15. Koska nämä järvikuiviot olivat pinta-alaltaan varsin pieniä, niiden osuus koko kuivatetusta alueesta oli noin viidennes. Vuonna 1972 alueen jäljellä olevien järvien rantaviivan pituus oli 64 % siitä, mitä se oli ollut 1883. Kun nämä maat joutuvat ilman kanssa tekemisiin pohjaveden laskiessa, sulfidit hapettuvat sulfaateiksi, jotka puolestaan liukenevat veteen muuttaen sen happamaksi. 170 MONIMUOTOISUUS VÄHENI Täällä kuten muuallakin kuivatettiin etupäässä reheviä matalia järviä. Tässä tapauksessa haitat ovat ilmenneet raakavesilähteeksi tarkoitetun altaan käyttövaikeuksina. vsk.. Valkojärvi lintuineen sijoittuisikin tällä hetkellä ehkä viiden parhaan sisämaan lintujärven joukkoon. Järvien kuivatus luonnollisesti . Pitkällä aikavälillä katsottuna alueen ekologinen luonne muuttuu kuitenkin aivan toiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa niitä kuivatettiin maataloustarkoituksiin ja turvepehkun nostoa_ varten. Soiden tehokas kuivatus metsätaloutta varten alkoi 1960-luvulla. Samanaikaisesti karutkin järvet kuitenkin rehevöityivät. Niinpä järvien kuivatukset ovat muuttaneet vesistön huomattavasti happamammaksi, mikä aiheutti yllättävän kalakuoleman 1969 Uudenkaupungin altaassa. Vaikka tåmä Vakka-Suomen esimerkkialue ei edusta koko maan tilannetta, luulisin, että monilla eteläja länsirannikon alueilla kuivatusten l_aajuus on hyvinkin voinut olla samanlaista, Pohjanmaalla muutokset ovat saattaneet olla suhteellisesti vielä suurempiakin. Myös tämän alueen rantojen loma-asutus on viime vuosikymmeninä kasvanut räjähdysmäisesti. Teko oli kuitenkin ekologisesti epäonnistunut, kuten myöhemmin kerrotaan. Vesilinnut ovat parhaiten tunnettu kosteikkomaiden ilmentäjä eli indikaattori, mutta luultavasti muitten eliöryhmien muutokset ovat olleet suuressa määrin saman suuntaisia. Nyt järvi on peltoa. Kuivatus on luonnollisesti vaikuttanut huomattavasti järvien ja soiden eliöstöön. alunamaihin, joissa on runsaasti sulfideja. Kuivatuksen takia vesimäärien vaihtelut vesistössä ovat kuitenkin erittäin suuria. Tämän takia sekä rehevien että karujen järvien pinta-alat vähenivät suhteellisesti yhtä paljon. Laitilan Sirppujoen tapaus on esimerkki siitä, että eri aikojen taloudelliset yms. Tällaiset ranta-alueet kattavat tarkastelualueella lähes 40 % muutoin säilyneiden rantojen pituudesta. SOISTA METSÄÄ, PELTOA JA TURVETTA Myös soita on kuivatettu. Kuivatetuista soista on käytetty 76 % metsätalouteen, 20 % maatalouteen ja 4 % turvetuotantoon. Aikoinaan Laitilan Valkojärven kuivatusta perusteltiin ennen kaikkea sillä, että se poistaisi tulvavahingot. Soiden pinta-alan muutoksia ei ole voitu seurata aivan tarkkaan, koska vanhemmissa kartoissa metsämaan ja soiden raja on epäselvä. Laitila kuuluu länsirannikon ns. Muutoin säilyneiden Jarvien rannat ovat nyt täynnä mökkejä. Suurempien suokokonaisuuksien pinta-alan seuraaminen on kuitenkin ollut mahdollista. vähensi rantaviivan pituutta. Jos rantaviivaa on alle 200 m loma-asuntoa kohden, rantaa voidaan pitää jo varsin pitkälle muuttuneena. JÄRVIPULA JA TEKOALLAS Kun kuivatukset ovat manneralueilla vähentäneet huomattavasti makean veden alueiden pinta-alaa, Sirppujoen vesistön suistoon 1965 rakennettu Uudenkaupungin allas lisäsi makean veden alaa 3 700 ha. Alueen luonnonsuhteiden suojelemiseksi olisi tärkeätä, että 35 nyt joutomaana seisovaa järvikuiviota palautettaisiin pikku järviksi ja la!llmiksi. Näistä suoyhdistymistä ainoastaan neljä on säilyttänyt sellaisen luonnontilan, että niitä voidaan yhä kutsua soiksi, mutta vain yksi on säilynyt reunoineen. Alivirtaamat kesäaikana ovat erittäin pieniä eli vain tuhannesosa tulvanajan ylivirtaamista. Toisaalta soistuneet maat ovat niin hajanaisia, että niiden pinta-alan laskeminen on varsin vaikeata. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Sirppujoen-Ihodejoen ves1stoalueen kosteikkomaiden hidas väheneminen sadan vuoden aikana on tyypillinen esimerkki ekologisista muutoksista, jotka pysyvät yhden sukupolven kuluessa niin vähäisinä, että niiden kaikkia haittavaikutuksia on vaikea havaita. Tätä kannattavat myös paikkakuntalaiset. Alueen luonto on köyhtynyt varsin paljon, mikä ilmenee myös riistan tuotannon vähenemisenä. Uudenkaupungin altaan veden happamuus saattaa vuosikymmenien kuluessa vähetä ja elämä palata altaaseen, mutta joka tapauksessa se tapahtunee sangen hitaasti. Jos oletetaan, että vesilinnuston lajistossa ja runsaudessa ei ole tapahtunut ratkaisevia muutoksia (Waaramäen tutkimukset viittaavat tähän), voidaan arvioida, että alueen vesilintujen määrä on pudonnut puoleen. tarpeet johtavat erilaisiin ratkaisuihin, ja että viranomaisten toimintojen yhteensovittaminen ei ole suinkaan täydellistä. Sen veden happamuus on _johtanut siihen, että veteen liukenee mangaania, joka saostuu vesijohtoputkiin aiheuttaen vaikeuksia. SUOMEN LUONTO 3/77 36. 80 %:lla, kun sen sijaan karujen järvien pinta-ala pieneni n. Kun rehevien järvien määrä on erityisen suuresti vähentynyt, alueen luonnon monimuotoisuus on vähentynyt vielä enemmän kuin pelkät pinta-alamuutokset edellyttäisivät. Niinpä niiden pinta-ala väheni sadan vuoden aikana n. Waaramäki kartoitti 1920-luvun lopulla Sirppujoen keskusjärven Valkojärven kasvillisuuden ja linnuston varsin tarkoin. 30 % :lla
vsk. Suunnitellusta valtion vesirakennuskaluston huomattavasta uudistamisesta olisi ehdottomasti luovuttava. keneräiset ves1stotyöt aiotaan saada E ätökseen 1980 mennessä. Nykyisin hankkeissa ei kuitenkaan åle juuri lainkaan kysymys tulvista, sillä hyötylaskelmien sekä suunnitelmien sisällön ja ratkaisutapojen luonne on selvän yksipuolisesti voimataloudellinen. YLIVALTAA Koko järjestelmän oikeudenmukaisuus yksityisiä kansalaisia kohtaan voidaan asettaa kyseenalaiseksi. tarvittavaa rahoitusta. 4. Huonojen virtausolosuhteiden vuoksi Pohjanmaalla on myös runsaasti soita. 7 7). 3. SUOM EN LUO NTO 3/77 36. Mietinnön valmistelivat vesihallinnon virkamiehet. Väisäsen työryhmä eli Pohjanmaan keskeneräisten vesistötyöhankkeiden rahoitusta selvittänyt maaja metsätalousministeriön työryhmä tutki töiden loppuun saattamista. 1974 jokikohtaisen rahoitusohjelman töiden päättämiseksi vuoteen 1980 mennessä. Kustannusten vuoksi niiden aikataulu on venynyt pitkäksi. Joet ovat Eteläja Keski-Pohjanmaan luonteenomaista vesiympäristöä. Tiettävästi vesioikeus ei ole yleensä evännyt siltä haettua lupaa. vaikka töistä on tekemättä enää 25 % (tieto Yleisradion alueuutisista 21. Myös Pohjanmaalla olisi jo aika siirtää voimavarat epätaloudellisesta vesistörakentamisesta muihin vesihallinnon tehtäviin. Suurten koneiden ja huomattavan rahoituksen kauteen siirryttiin varsinaisesti 1960-luvulla. Tämä kirjoitus on koottu Vaasan ympäristöseuran luonnonsuojelujaostossa. Summien suuruus saa ihmettelemään, että eduskunta ei ole periaatteessa käsitellyt asiaa. KALLISTA Vesistörakennustöitä suorittavat Vaasan ja Kokkolan vesipiirit. Tulvantorjuntana alkanut ja yhä sen nimissä jatkuva vesien järjestely on itse paisunut yli äyräittensä ja kaipaa nyt kovalla kädellä suoritettavaa karsintaa, jotta vastedes ei yhtä kevytmielisesti leviteltäisi satoja miljoonia budjettimarkkoja piittaamatta luonnontaloudesta, kansantaloudesta, elinkeinoista ja väestöstä. Oheisessa taulukossa on esimerkkejä eräiden hankkeiden hyötylaskelmista. Tällä hetkellä kesVaasalainen biologian ja maantieteen tuntiopettaja Heinonen on Vaasan ympllristöseuran puheenjohtaja, joka on aktiivisesti toiminut Etelä-Pohjanmaan vapaaehtoisessa luonnonsuojeluliikkeessä. Se on vain vuosittain hyväksynyt budjettiin tulevat rahat. Se esitti mietinnössaan 29. Toisaalta on huomattava, että vesilakia säädettäessä l 7 l. Koska vesilakimme on vanhentunut ja vesioikeutemme tunnetusti epäpäteviä alansa kysymyksissä eli luonnontalouden tuntemuksessa, tilanteeseen ei syntyne korjausta oikeusistuimessa syyttämällä. Aikaisemmin suot ovat korvanneet järvet vesivarastoina, mutta viime vuosien tehokas ojitus on selvästi lisännyt jokien yli'!irtaamia ja tulvaherkkyyttä. Vuonna 1973 asetettu ns. Ihmiset ovat keränneet nimiä adresseihin, järjestäneet kokouksia, yrittäneet vaikuttaa päätöksentekijöihin, pyytäneet apua ympäristönsuojeluviranomaisilta ja seutukaavaliitolta ja muulla tavalla koettaneet puolustaa elinkeinojaan ja maisemiaan. Vesiviranomaisella on aina puolellaan tiedollinen ylivoima sekä teknisessä suunnittelussa että juridiikassa vastustajan nujertamiseksi. Kuivatuksen parantamiseksi ja tulvien torjumiseksi on jo pitkään tehty työtä. Vesa Heinonen Eteläja KeskiPohjanmaan vesirakentaminen Vesien luonnontilaa ei ole missään muutettu niin paljon kuin Pohjan maalla. Rannikon maankamara on tasaista ja lisäksi maan kohoaminen on nopeaa. Tämäri hetken kustannustason mukaan tarve on täysin alimitoitettu. Asiakirjoista ei hankittu lausuntoja eikä mietinnöstä käyty julkista keskustelua. Esitettyjä laskelmiakaan ei voi tarkistaa vesioikeus sen paremmin kuin yksityinen kansalainenkaan. Voidaan jopa todeta, että tulvasuojelun toteuttaminen on eräissä tapauksissa viivästynyt voimatalouden saatua suunnitelmissa määräävän aseman. mk, josta silloin oli vielä 155 milj. Mietinnössä esitettiin 1973 hintatasossa Pohjanmaan jokijärjestelyjen kokonaiskuluiksi 347 milj. Viime aikoina maanomistajat ja paikalliset asukkaat ovat monin paikoin olleet voimakkaasti vesihallinnon vesistötöitä vastaan. YKSIPUOLISTA Vesistöjärjestelyjä perustellaan yleensä tulvasuojelulla. Lisäksi vesioikeudet ovat aina jättäneet hankkeita vastustavat yleiset kannanotot tutkimatta. Yksistään Kyrönjoen töihin tarvitaan vielä 60-70 milj. Lähtökohtana ovat olleet luonnonolot, kuten tasaisuus ja maankohoaminen, sekä ihminen suo-ojineen, jotka ovat aiheuttaneet tulvia ja niiden torjunnan tarvetta. Sitäkin kiivaammin on uudistettava vesialan lainsäädäntöä ja hallintoa sekä aivan ensimmäiseksi tuotava eduskunnan ruodittavaksi omavaltaisten, kalliiden ja vahingollisten vesistöjärjestelyjen mielekkyys kokonaisuudessaan. Työ on kuitenkin ollut tuloksetonta
Vaikka vesien käytön kokonaissut.innittelussa tulisi ottaa huomioon vesien kaikki käyttömuodot, tällaisesta suunnitteluotteesta ei ole tietoakaan Pohjanmaalla. Alla olevan taulukon luvut (milj. Esimerkiksi Project Aqua -vesistössä Isojoessa on noin kahdenkymmenen vuoden ajan ollut kaksi voimalai~osta ja suuri kalanviljelylaitos, vaikka niillä ei ole vesioikeuden lupaa. Laajat vesirakennushankkeet vaikuttavat keskeisesti monille sellaisillekin tehtäväalueille, joita hoitaa jokin erityisviranomainen, esimerkiksi maatalouden, metsätalouden, energiahuollon, ympäristönsuojelun ja kaavoituksen alalla. 1.6 3.4 6.7 0.06 (Lähde Pohjanmaan keskiosan kok.suunn. VALTION VAROJEN VÄÄRINKÄYTTÖÄ ·Pohjanmaan huomattavaa vesirakentamista arvosteltaessa luonno~ja maisemansuojelulliset tekijät eivät sinänsä ole kuin yhtenä osana. 1.4 1.4 2.2 0.2/v ei lask. 122 20 87 1.4/v Maatal. mk) osoittavat selvästi voimatalouden keskeisyyden hyötylaskelmissa. Vesipiirien toiminta on ilmeisen yksipuolisesti keskittynyt rakentamiseen niin, ettei henkilökuntaa ole haluttu irrottaa vesiensuojeluja valvontatehtäviin. Hankkeiden torjumiselle on olemassa myös käytännölliset ja taloudelliset perusteet. Voimataloudessa taas vesihallinnon tulisi osaltaan olla maamme energiahuollosta 172 vastaavan kauppaja teollisuusministeriön laatimien tavoitteiden toteuttaja. Pohjalaisen jokija vesiluonnon sekä maisemien tulevaisuuskaan ei näytä valoislta. Pohjanmaan vesien laatuluokituskartta osoittaa tilanteen yleisen synkkyyden. Ei ole järkevää poistaa tulvia joltakin alueelta hukuttamalla niiden torjumiseksi kaksintai kolminkertainen pinta-ala metsämaata kokonaan lopullisesti veden alle niin kuin nykyisin tapahtuu. Kun valtion rahoitusmahdollisuudet ilmeisesti tulevat pitkään pysymään suhteellisen rajoitettuina, Pohjanmaan vesistöjärjestelytyöt tulisi tuoda mahdollisimman nopeasti kokonaisuudessaan eduskunnan periaatteelliseen keskusteluun. LAIMINLYÖNTEJÄ Muihin vesipiireihin verrattuna Vaasan ja Kokkolan vesipiirien henkilökunta on huomattavan suuri. ja Kyrkösjärven kats.asiak. Virk.k. Alueella valmistellut vesien käytön kokonaissuunnitelmat ovat keskittyneet varmistamaan vesirakennustöiden jatkumisen laajana senkin jälkeen kun em. Alueen nahkatehtaiden jätevesiasiat ovat lähes täysin hoitamatta, samoin lukuisten turkistarharehun sekoittamoiden. Näillä kaikilla alkaa jo olla myös omaa tavoitteellista suunnittelutoimintaansa, joka usein on täysin ristiriidassa suurten vesistörakennussuunnitelmien kanssa. Vesihallinnossa ei tulisikaan asettaa näille erityisaloille tavoitteita ja laatia suunnitelmia noin vain, vaan vesihallinnon tulisi asiantuntemustaan käyttäen suorittaa ne suunnittelutehtävät, jotka esimerkiksi maaja metsätaloudesta vastaavat viranomaiset ja yhteisöt katsovat tarpeellisiksi maaja metsätalouden tavoitteiden toteutumiseksi. Uusia suunnitelmia on lähes jokaiselle vesistöalueelle, ja niiden lähtökohtana on entistä keskeisemmin voimatalouden rakentaminen. / :-';!~~~~ ~I ULU~, ru,,,vQ o ~ ~JlLUff O Vesihuolto Kalatal. Ehkä kaikkein arveluttavinta nykyisessä käytännössä on vesihallinnon ylivalta kaikkien vesirakennustöihin liittyvien ongelmien ratkaisijana. Ei ole oikein, että valtion rahoituksella suunnitellaan ja rakennetaan suuret hankkeet, joiden hyödystä koituu jopa yli 90 % yksityiselle voimataloudelle voimayhtiöiden vastatessa usein vain pelkän voimalaitoksen rakentamisesta. Väisäsen · toimikunnan mietinnön mukaiset työt ovat valmistuneet eli vuodesta 1980 eteenpäin. Vaasan läänin vesistöjärjestelyjen kanta kertoo vain suurimmista järjestelyistä ja suunnitelmista. Tulvien torjuntana alkaneet puuhat jatkuvat nyt voimataloutta palvelevana, yhä suurisuuntaisemmaksi käyvänä toimintana, kun koetetaan saada tasaisen lakeuden vähäiset korkeuserot tuottamaan watteja tippavoimaloihin. ) sekä sisällytettäessä siihen määräyksiä luvan antamisen rajoittamisesta tuskin oli tarkoituksena, että näihin ei lainkaan puututtaisi lupia käsiteltäessä. Saman vesistön varrella oleva suuri perunanjalostuslaitos kykeni toimimaan useita vuosia ilman vesioikeuden lupaa ja laskemaan jätteensä suoraan vesistöön. Kuitenkin vesistöjen tila on erittäin huono. Erilaisia vesilain rikkomisia tapahtuu jatkuvasti. Kohteen nimi Perhon joki, keskiosa II Perhonjoki, alaosa Lestijoki, yläosa II K yrkösjärvi Voimatal. Nykyinen "tulvien torjunta", jota maatalouden harjoittajat vastustavat, on nopeasti muutettava sellaiseksi, että tulvasuojelutyöstä maaja metsätaloudelle aiheutuva taloudellinen haitta ei nouse todellisia hyötyjä suuremmaksi. D SUOMEN LUONTO 3/ 77 36. vsk.. Suurten hankkeiden lisäksi vesiviranomaisen pöytälaatikoissa odottaa suuri joukko pienten vesien perkaussuunnitelmia
Järjestelyyn sisältyy erittäin kallis joen ja täyttökanavan eritasoristeys. Vuonna 1975 hankkeen hinnaksi laskettiin jo 15.2 miljoonaa markkaa. Veden saaminen tehtaalle jatkuvana !. Kansallispuistosuon hukuttamisen ja aivan Närpiönjoen latvalle rakennettavan altaan vaihtoehdoksi olisi ollut vastaavan tilavuuden mahdollistanut allasalue. Vaasan vesipiirissä oli myös tarkkoja maastomittauksia aikaisempien tulvasuojelutöiden ajoilta. Mikään ei kuitenkaan pystynyt vaikuttamaan niin, että vaihtoehtoisista ratkaisuista olisi tehty tarkat laskelmat. Länsi-Suomen vesioikeus antoi ensin tilapäisen rakennusluvan ja myöhemmin varsinaisen luvan laajaan täyttökanavaverkostoon ja suunnitellulle kansalli?puistosuolle tehtävään altaaseen perustuvalle ratkaisulle. Lopputuloksena on, että tulevan kansallispuiston luontoa hukutettiin altaan alle täysin turhaan.jään odottamaan ekologisen suunnilteluperiaatteen tuloa vesihallitukseen. Esko Räsänen Närpiönjoen mielettömyydet Eteläpohjalaisen joen puoskarointi on muuan versio vesiviranomaistemme onnettomista yrityksistä "parantaa" vesiluontoamme. Allas on ollut jo jonkin aikaa valmiina. Vielä tällöinkin lääninhallitus esitti, että vaihtoehtoja tutkittaisiin. 3 m 8 /sek. Hanke ei ole täyttänyt sille asetettua tehtävää, vaan vettä joudutaan hankkimaan tulevaisuudessa myös naapurij"oesta. Mikäli lukijalle ei ole selvinnyt tämän kirjoituksen tarkoitus, kerrattakoon vielä : Vesiviranomainen ajoi suunnitelmansa läpi ottamalta lainkaan huomioon luonnonsuojeluviranomaisten näkemyksiä ja syrjäyttämällä osittain myös maanomistajien edut. Aikaisemmin hän on toiminut luonnonsuojelututkijana vesihallituksessa. Allasalueen ·maanomistajista suuri osa vastusti altaan suurentamista. Julkisuudessa on esiintynyt tietoja hankkeen tulevan maksamaan saman verran kuin Närpiönjoen järjestely. Tehtaan s1J01tuspaatos tehtiin vastoin teollisuuden si.1amtiteorian periaatteita, sillä selluloosateollisuudelle keskeinen hyvän raakaveden riittävä saantimahdollisuus puuttuu sieltä. juoksutuksena synnytti Närpiönjoen järjestelysuunnitelmat. SUOMEN LUONTO 3/77 36. Lääninhallitus lähetti useita kirjeitä vesiviranomaiselle, ja vesihallituksessa käytiin neuvotteluja, joihin osallistui myös luonnonvarainhoitotoimisto. vsk. Teollisuusalueen suunnittelussa on varauduttu tuotannon kaksinkertaistamiseen sekä paperintuotantoon. 173. Suunnitelma eteni vesioikeuskäsittelyyn. Niiden yhteydessä padottiin joenlatvan suoalueella olevat Kivija Levälampi tekoaltaaksi, jonka tarkoituksena oli tasata virtaamia. Tilanne Närpiönjoella muuttui olennaisesti, kun Kaskisiin sijoitettiin poliittisella päätöksellä Metsä-Botnia Oy:n selluloosatehdas. MAKSU KIERRE Vesioikeuskäsittelyssä oli hankkeen kustannukset vuoden 1973 tiedoin laskettu 8.0 miljoonaksi markaksi. Kustannukset olivat kahdessa vuodessa nousseet lähes 100 %. On myös käynyt selväksi, ettei tehty järjestelytyö takaa riittävästi vettä Metsä-Botnia Oy:n selluloosatehtaalle edes sen aloituskapasiteetilla. Sen täyttymisessä on ilmennyt selviä vaikeuksia. 2-1. Sellutehtaan virheellinen sijoituspäätös johti erehdyssarjaan, jossa vesihallitus, Vaasan vesipiiri ja Länsi-Suomen vesioikeus yhteisymmärryksessä, mutta myös yhteisrintamassa luonnonja ympäristönsuojelun asiantuntemusta vastaan, ovat härkäpäisesti ajaneet tahtonsa läpi onnistuen tuhoamaan korvaamattomia luonnonarvoja ja tuhlaamaan yhteisiä varoja mutta onnistumatta saamaan riittävästi vettä sinne, minne sitä piti saataman. Nämä eivät tällä hetkellä ole ajankohtaisia, mutta niiden vedentarve olisi tullut ottaa huomioon jo laitosta perusFK Räsänen toimii Vaasan läänin ym· päristönsuojelun tarkastajana ja lääninhallituksen edustajana IHninsä vesienkäytön kokonaissuunnittelun neuvottelukunnissa. Närpiönjoella on jo aikaisemmin suoritettu joitakin tulvasuojelutöitä. Alkuvai heessa tehdas tulee tuottamaan 250 000 tonnia selluloosaa vuodessa. tettaessa. Vaasan vesipiirissä valmistellaankin uusia suunnitelmia vedensaannin lisäämiseksi Teuvanjoen avulla. METSÄ-BOTNIAN ONNETON SIJOITUSPÄÄTÖS Kaskisten kohdalla Selkämereen laskeva Närpiönjoki alkaa Jurvan ja Laihian kuntien rajoilla olevan vedenjakajaseudun suurilta soilta. VETTÄ KANSALLISPUISTO N PÄÄLLE Kun alkoi näyttää siltä, että Närpiönjoen järjestelyn suunnittelijat olivat päätymässä Kivija Levälammen altaan suurentamiseen siten, että se ulottuisi myös kansallispuistoksi suunnitellulle Levanevalle, Vaasan lääninhallitus ryhtyi neuvotteluihin suon säilyttämiseksi. Kokonaishyöty oli sama 8.0 miljoonaa markkaa
Viimeisten tietojen mukaan Pajuojan allassuunnitelmat on lopullisesti haudattu. Tällä matkalla Perhojoen vesi siis ohjattaisiin pois vanhasta uomastaan, joka kulkee mm. Vissavedestä vesi johdettaisiin tunnelissa Kaustiselle Pirttikosken alapuolelle rakennettavaan ns. Tässä artikkelissa käsiteltyjen jokien lisäksi sama vesipiiri suunnittelee myös Lest~joen tuhoamista (vrt. 174 suojelua varten, eikä niillä nykyisinkään ole voimataloudellista käyttöä. Voimataloudellisesti kannattavin olisi toinen vaihtoehto, joka myös muuttaisi eniten luontoa. Pööskallion voimalaitokseen, johon putouskorkeutta saataisiin Vissavedestä 51.1 m. Onhan maamme energiahuollosta vastaava kauppaja teollisuusministeriö selvästi ilmaissut kantanaan, että Suomi ei tarvitse niitä tippavoimaloiden watteja, joita vesihallitus vesipiireineen haluaa tuottaa rakentamalla pitkin ja poikin P?hjanmaata patoja, kanavia, kalliotunneleita, uusia joki uomia, tekoaltaita ja vesiväylien eritasoristeyksiä. Tapani Hyytinen Perhon joen ja Ähtävänjoen tuhoamishankkeet Kokkolan vesipiiri Keski-Pohjanmaalla on suunnitellut voimalaitoksia kaikkiin toimialueensa suurehkoihin jokiin. PERHONJOKI alkaa Perhon kunnasta. vsk.. Ne rakennettiin lähinnä tulvaHyytinen on Kokkolan Kiviniityn peruskoulun yläasteen rehtori ja Keski-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. 178), mikä olisi alkuperäsiluonnon ja luonnonvarojen suojelun kannalta ehkä vieläkin turmiollisempaa. Täyttökanava Patanasta SUOMEN L UONTO 3/77 36. Se virtaa Vetelin, Kaustisen sekä Alavetelin halki ja laskee mereen Kokkolan kohdalla. Keskiosaan kuuluvat näiden alapuoliset vesistöt keskiosan järviryhmään asti, alaosaan tämä järviryhmä ja siitä mereen ulottuva osa. Kymmenisen vuotta sitten otettiin käyttöön Venetjärven, Vissaveden ja Patanan säännöstelyaltaat. Suunnitelmien toteutuminen muuttaisi jokien luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat osat ja hävittäisi niiden arvokalat. Toisen mukaan Patanan altaasta rakennettaisiin kanava Vissaveden altaaseen, joka laajennettaisiin nykyisestään yli kaksinkertaiseksi. Patanan altaasta Vissaveteen johtavan täyttökanavan pituus olisi n. Suunnitelmassa taattaisiin vanhaan uomaan virkistyskäyttöä varten tietty minim1v1rtaama ( 1.2-2.0 m 5 /s kesäaikana) ja rakennettaisiin pohjapatoja, jotta joenpohja ei kuivuisi. Lisäksi uomassa voitaisiin suorittaa n. Valtakunnallinen merkitys olisi olematon, mutta talvikauden huippujen tasaajina niillä olisi paikallista merkitystä. Kolmannen vaihtoehdon mukaan Patanan altaaseen rakennettaisiin pieni voimalaito ja mahdollisesti ns. Keski-Pohjanmaan jokiluonnon tuhoamishankkeet ovat painava lisätodiste siitä, miten lyhytnäköistä ja järjettömän itsetarkoituksellista on vesihallinnon toiminta Pohjanmaalla. Pajuojan allas Perhonjoen yläosaan siianpoikasten kasvatusaltaaksi. Sitä vastustetaan varsinkin Vetelissä, jonka kirkonkylän ohi nyt virtaavasta vedestä pääosa ohjattaisiin täyttökanavaan. s. YMPÄRISTÖHAITTOJA aiheuttaisi eniten toinen, voimataloudellisesti kannattavin vaihtoehto. Ensimmäisen päävaihtoehdon mukaan Perhonjoen lähes jokainen pieni koski valjastettaisiin rakentamalla 7-10 pientä voimalaa. PERHONJOEN SUUNNITELMAVAIHTOEHTOJA on kolme. 35 km. vuorokauden pituinen huuhtelu virtaamalla 20 m 5 /s. On myös muistettu, että Yleisradion 1950luvulla järjestämässä valtakunnallisessa maisemakilpailussa Vetelin alueella oleva jokilaaksomaisema sijoittui kolmanneksi. Vetelin kirkonkylän läpi. Suunnitelmissa vesistöalue on jaettu kolmeen osaan, joita pyritään käsittelemään toisistaan riippumatta: yläosaan, keskiosaan ja alaosaan. Mainittakoon, että Outokummun Kokkolan voimalan teho on 120 megawattia ja että Perhonjoen voimalat tuottaisivat sähköä yhteensä saman verran kuin oli Perhon jokilaakson kuntien yhteiskulutus 1970. Tulvien vähentämiseksi sekä voimatalouden ja uiton vuoksi 1950-luvun loppupuolelta asti on tehty laajoja vesistötöitä. Yläosa käsittää Patanan tekoaltaan, Halsuanjärven ja Ullavanjärven sekä näiden yläpuoliset vesistöalueet. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaisesti saatava huipputeho olisi 21.4, toisen 3 7 .1 ja kolmannen 7 .3 megawattia
haukka, ja siellä nähdään säännöllisesti kotka ja muuttohaukka. Putouskorkeutta on 2-3 km matkalla 16 m . Vissaveteen kulkisi Pilvinevan laiteita, mutta ei suunnittelijoiden mukaan halkaisisi varsinaista Pilvinevaa. kurki, metsähanhi, tavi, taivaanvuohi, pikkukuovi, kapustarinta, jänkäsirriäinen, harmaalokki, lapinharakka ja sinisuoSUOMEN LUONTO 3/77 36. 7 metrin nosto eikä voimalaitosta tarvita välttämättä ollenkaan. komean Kattilakosken tuhoaminen ja joelle tehtäisiin uomaa uuteen paikkaan kaksi ja puoli kilometriä. Kattilakoski kelpaisi vielä taimenenkin lisllllntymisalueeksi. Toisen vaihtoehdon toteuttaminen muuttaisi jokea Vetelin alueella. Kaunein koskialue kuivuisi, koska vesi ohjattaisiin tunnelissa 1.5 km matkalla kosken ohi. 7 km päässä toisistaan. Yleisesti ottaen kaustislaiset kanil nattavat toista vaihtoehtoa ·= saisivathan he Pööskallion . Onhan Pilvineva valtakunnallinen suojelukohde ja kansainvälisen Project Mar'in osa. ensimmäiseen ja toiseen vaihtoehtoon. Paikkakuntalaisten mielestä maan kuivaamiseen riittäisi 0. Vielä vuosi sitten suunnittelijat kertoivat, että voimala tullaan varmasti rakentamaan. Lisäksi se on arvokas virkistysalue ja matkailukohde, joka sijaitsee aivan maantien tuntumassa. Kirkonkyläthän ovat vain n. voi:i: malan kun taas veteliläiset, 1 joilta v1eta1S1m vettä jokiuo,:: masta, vastustavat sitä. Luonnonsuojelijat eivät varauksetta usko suunnittelijoiden väitettä, että kanava ei vaikuttaisi suon vesitalouteen. Sen edustavaan pesimälinnustoon kuuluu mm. Oman värinsä tälle antoi vanha veteliläisten ja kaustislaisten kilpailu. Se sisältyy sekä ensimmäiseen että toiseen vaihtoehtoon. Sen huipputeho tulisi olemaan n. Ähtävllnjoen rakennussuunnitelmiin kuuluu mm. 6 megawattia. Perhonjoen mahtavimman kosken, Kaitforsin, valjastaminen sähköä tuottamaan kuuluu Perhonjoen rakennussuunnitelmien ns. Joulukuussa 1974 KeskiPohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys järjesti Kaustisella Perhojoen vesistöjärjestelyjä koskevan yleisötilaisuuden, jonka virittämä kirjoittelu jatkui paikallisissa lehdissä koko seuraavan vuoden ajan. Luonnonsuojelijoiden mielestä Kaitforsin voimalasuunnitelma on haudattava ja alueen 175. Virtaama hidastuisi ja jokiuomasta saattaisi tulla perättäisten hitaasti virtaavien suvantojen sarja, joka alkaisi helposti rehevöityä ja sen vesi pilaantua. Suunnittelijat taas sanovat, että maata voidaan kuivata 300 ha, kun vedenpintaa nostetaan 2 m. Alavetelissä paikkakuntalaisten ja Kaitforsin puolesta puhunut Peter Sandbacka sanookin, että tulvasuojelun mukana maanviljelijät pakotetaan hyväksymään voimalan rakentaminen. Tulvasuojelu edellyttää vedenkorkeuden sään-~ nöstelyä Alavetelissä jonkin verran, mutta vesipiirin suunnitteli:i: jat ovat sitoneet tulvasuojeluun §_ voimalan rakentamisen, jolloin .': viiden järven vedenpintaa korotettaisiin kahdella metrillä. Virtaavan veden pohjaeläimet ja kalat katoaisivat ja muukin jokiekosysteemi muuttuisi perusteellisesti . PERHONJOEN KAITFORSIN eli joen mahtavimman kosken valjastamisesta puhuttiin ja kirjoitettiin paljon 1976. Suo on kaunis ja geologisesti mielenkiintoinen; sijaitseehan se keidasja aapasuoyhdistymien vaihettumisrajalla. Kokkolan vesipiiri on yhdistänyt tulvasuojelusuunnitelmat voimalaitossuunnitelmiin siten, että tulvasuojelusuunnitelmien mukana maanviljelijllt pakotetaan hyväksymään myös Kaitforsin tuhoaminen. Kaitfors on Alavetelissä Kruunupyyn kunnassa 25 km Kokkolasta. vsk. Vedenpinnan korottaminen kahdella metrillä hukuttaisi maata 700 ha
Evijärven Kattilakos176 kea. Ensi vuosikymmenellä tulvasuojelun painopistettä aiotaan siirtää maan eteläosiin. voimatalousvaihtoehtoja. Ens,immäisen päävaihtoehdon toteutuessa saatettaisiin rakentaa pieni Isokoskenkin voimala Kokkolan lähelle. Vesihallitus ei tätä hyväksy, vaan katsoo, että tulvasuojelu heikkenee, jos suunnitelmista poistetaan voimalat. Asia käsiteltiin pikavauhdilla vesihallituksessa sekä maaja metsätalousministeriössä, mutta valtioneuvostossa kyettiin viivästyttämään poliittisesti rakentamispäätöstä pöydällepanolla (RKP ja SDP kannattivat sitä). Vaikka Perhonjoen vaelluskalakannat (meritaimen, vaellussiika, nahkiainen) ovat huomattavasti taantuneet alaosan koskien perkausten johdosta, esim. Se toteaa myös, että voimaloilla olisi huomattava alueellinen merkitys kulutushuippujen tasaajana, vaikka valtakunnallisessa energiahuollossa niillä ei olisi suurtakaan merkitystä. Alkuperäistä joki maisemaa suunnitelmissa ei juuri ole arvostettu, sillä suunnittelijoiden mielestä maisemansuojelu ja voimatalousrakentaminen voidaan toteuttaa samoilla jokiosuuksilla. Koskialueen merkitystä virkistysja matkailualueena korostaa sen sijainti aivan lähellä tietä. Pohjanmaan keskiosan vesistösuunnitelmassa ehdotetaan joen nykyisten voimalaitosten kehittämistä ja 2-3 uuden rakentamista. Rakennusyhtiöitten kannattavuuden edellytyksenä onkin valtion huomattava tuki. vsk.. JOKISUUNNITELMIEN YHTEISENÄ PIIRTEENÄ kaikissa edelläkuvatuissa tapauksissa painotetaan tärkeimpinä ns. Kattilakosken alue tarjoaisi elinmahdollisuudet jopa paikalliselle taimenkannalle. Omalla tavallaan luonnonarvoja kuvastaa linnusto: lehto kerttu, hernekerttu, mustapääkerttu, punavarpunen, mehiläishaukka, hiirihaukka, huuhkaja ym. Asian korjaamiseksi aiotaan perata 5-6 koskea voimalan alapuolella ja rakentaa niiden tilalle 3 pohjapatoa, joissa olisi lähes seisova vesi. Kalaja raputaloushaittoja ei ole otettu asianmukaisesti huomioon. 1976. Pööskallion voimalan rakentaisi kuntainliiton omistama Perhonjoki Oy. Joulukuussa 1976 tilanne oli se, että rahanpuute oli pysäyttänyt Pohjanmaan vesistöhankkeiden jatkokäsittelyn valtioneuSUOME LUONTO 3/77 36. veden samentuminen, ulottuisi pitkälle alaspäin. 7. Kaitfors-suunnitelmia alettiin kiirehtiä 1976, koska paikkakunnalla ilmeni huomattavaa vastustusta. 254-259). Suunnitelmien mukaan Perhonjoen Kaitforsin voimalaitoksen rakentamiseen pitäisi päästä jo tällä vuosikymmenellä, ja suurimman osan Perhonjoen suunnitelmista tulisi toteutua 1980-luvulla. 5. Rakentajana on yleensä yksityinen yhtiö. Perhonjoki mainitaankin niiden jokien luettelossa, joissa on säilytettävä nahkiais-, vaellussiikaja purotaimenkanta (Westman, Suomen Luonto 6/1973, s. Asia lähetettiin tutkittavaksi kauppaja teollisuusministeriöön, joka lausunnossaan ei pitänyt energiatalouden kannalta tarpeellisena rakentaa näitä Pohjanmaan jokivoimaloita. Rakentajasta riippumatta voimalan tuotto tuskin näkyisi kuluttajan maksamissa sähkönhinnoissa, mutta kaikille yhteinen ympäristö huonontuisi. Joen nykyistä uomaa oikaistaisiin kahdessa paikassa. Lisäksi osa Perhonjoen vedestä suunnitellaan johdettavan kanavaa myöten Kruunupyyjokeen ja edelleen Luodonja Öjanjärveri makeanvedenaltaaseen veden laadun parantamiseksi. 150 tilan maataloutta. 1976 maaja metsätalousministeriölle kauppaja teollisuusministeriö esittää kantanaan, että Perhonjoen keskiosan säännöstelyä ja siihen liittyvää voimataloushanketta ei tulisi toteuttaa, ja että vesien suojelemiseksi ja virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamiseksi olisi ilmeisesti löydettävissä halvempia ja luontoa väh~mmän muuttavia ratkaisuja. Itse asiassa muita ei ole tarkasti tutkittukaan. Melko tehokkaasti suunnitellaan siis Perhonjokea rakennettavan, kanavoitavan ja perattavan. Kaikkiaan menettäisiin luonnollista uomaa noin 2.5 km. Vedenpinnan nostaminen 2 m vaikeuttaisi n. SUUNNITELMIEN NYKYfILANNE Vesihallituksen perustamisesta eli vuodesta 1970 lähtien sen rakennustöiden pääkohteena on ollut Pohjanmaa, mikä viraston mukaan johtuu maakunnan erikoisista vesiolosuhteista, mm. Lisäksi on muistettava, että kaivamisen haitat, mm. Tähän seikkaan viittaa myös Ympäristönsuojeluneuvosto aloitteessaan Pohjanmaan vesistöjärjestelyistä maaja metsätalousministeriölle 12. Toinen oikaisu vaurioittaisi pahasti maisemaa, sillä Kattilakosken kylän kohdalla Evijärvi-Pietarsaari -tien varrella jäisi yli kilometri jokiuomaa kokonaan kuivaksi. Rakennettavaksi suunnitellaan mm. Kovinkaan suurta merkitystä ei siis liene sillä, että Kattilakosken alapuolelle Ähtävälle suunnitellaan jokimaiseman suojelualuetta, kun itse jokivesi ei säilyisi luonnonmukaisena. Pato hävittäisi näsiän ainoan kasvupaikan Alavetelissä sekä parhaat jokivarsilehdot tuomineen, kieloineen ja sudenmarjoineen. Kaitforsin rakentajasta on 90 % yksityisomistuksessa. tulvista. Lausunnossaan 19. Voimala olisi käytössä vain arkisin klo 7-1 7, ja vesi seisoisi öisin ja viikonloppuisin sen alapuolella Alavetelin keskustassa alentaen sen asukkaiden elinympäristön viihtyisyyttä. Voimalaitos pysäyttäisi kalojen vaelluksen. . ÄHTÄVÄNJOKI alkaa Lappajärvestä ja virtaa Evijärven ja Ähtärin kautta mereen Pietarsaaren pohjoispuolella. Esim. luonnonvarat inventoitava perusteellisesti. Kattilakosken yläja alapuolelle suunnitellut huomattavat kaivuutyöt muuttaisivat nyt luonnonmukaisen joen pelkästään voimataloutta palvelevaksi kanavaksi. nahkiaiskanta on vielä taloudellisestikin merkittävä
Talouskäyttöä suunniteltaessa toimenpiteiden tulisi tällaisilla alueilla olla mahdollisimman varovaisia, mahdollisimman vähän alkuperäistä luontoa muuttavia. Ähtävänjoen voimalaitokset tulisi suunnitelmien mukaan rakentaa 1970ja 1980luvuilla. vsk. 177 C V ·= :r: ·2 "' 0. Pohjanmaan keskiosan joki_järjestelysuunnitelmia tehtäessä näitä periaatteita ei ole tarpeeksi noudatettu. Perhonjoen toinen vaihtoehto tulisi haudata, koska alkuperäinen jokiuoma muuttuisi kymmenien kilometrien matkalla ja Pilvinevan vesitalous vaarantuisi. koskien rakentaminen, uomien ruoppaukset ja perkaukset, soiden ojitukset jne. Kummallakaan ei nyt ole voimatalouskllyttöll, mutta sähkön saamiseksi suunnitellaan mm. 35 km mittaista kanavaa altaasta toiseen. Voimataloushyötyä on suhteettomasti arvostettu alkuperäisen jokimaiseman, jokieliöyhteisön ja elinkeinojen suojeluun verrattuna. C V . Luonnonvarojen hyväksikäytössä on harkittava seurausilmiöitä erityisen tarkasti silloin, kun toimenpiteet aiheuttavat SUOM EN LUONTO 3/77 36. Suunnitelmat palvelevat lähinnä voimataloutta, eikä niissä ole otettu huomioon luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Näin seuraukset olisivat paremmin ennakoitavissa ja tuhot torjuttavissa. "' fC V C I. 178), joka vielä on lähes täysin luonnontilainen. Tällainen alue on siten ajan mittaan tuottoisampi. ·= :r: ·2 "' 0. Kymmenisen vuotta sitten otettiin käyttöön Perhonjoen vesistöalueeseen kuuluva Vissaveden tekoallas, jota nyt suunnitellaan laajennettavaksi kaksinkenaiseksi, jotta sen vesi ohjattaisiin tunnelia pitkin Kaustiselle rakennettavaan voimalaan. Perho_njoen Patanan tekoallas (yläkuvassa sen rantapengen:t) otettiin käyttöön samoihin aikoihin kuin Vissavedenkm. ALKUPERÄISLUONNON SUOJELUN MERKITYS Suomen luonto on säilytettävä monipuolisena ja ekologisesti ta· sapainoisena. Yläkuvassa näkyy altaan pinnalla kelluvia turvelauttoja, alakuvassa altaaseen jätetyn puuston jäännöksiä. Keski-Pohjanmaan huomattavin suojelukohde on Lestijoki (vrt. s. Perhonja Ähtävänjoella .rakentaminen tulisi suorittaa mahdollisimman vähän luontoa muuttaen. luontoon pysyviä tai hitaasti palautuvia muutoksia. · vostoon tai maaja metsätalousministeriöön, vaikka vesihallituksen suunnitelmat ovat jo pitkään olleet valmiina. Se tulisi rauhoittaa kaikelta rakentamiselta ja säilyttää kalaja raputalousjokena sekä jokimaiseman suojelualueena. Alakuvassa näkyy jo perusteellisesti ruopattua Perhojoen Isokoskea, johon suunnitellaan voimalaa. Tällaisia ovat esim. Etenkin Paukanevan alueella maisema on ainutlaatuinen. Luodonja Öjanjärvien veden laadun parantamiseen olisi päästävä 1990-luvulla. Alkuperäisluontoa on suojeltava myös talousalueilla
Lestijoen latvoilla levittäytyy laaja Lestijärvi karun Suomenselän todellinen helmi. Tähänastinen rakentaminen ja likaaminen ei vielä ole karkottanut Lestijoen arvokkainta kalastoa, ja vesikin virtaa yhä luonnon muovaamassa uomassaan. Pohjois-Pohjanmaalla virtaavan Kiiminginjoen ja Etelä-Pohjanmaan LapväärtinjoenIsojoen väliin on jäänyt ikäänkuin vahingossa vain yksi arvokas Ki~joittajan esittely: ks. pääasiassa Lestijärven kunnassa sijaitsevat Isoneva, Iso Lampineva ja KivinevanTuomikonnevan vetiset rimpinevat sekä erikoinen Paukaneva Lestijoen varrella. Lestijoen valuma-alue on noin 1 404 km 2 ja keskivirtaama Kannuksen kohdalla on 4.3 m 5 /s. Joen alajuoksulle ovat tyypillisiä useat luonnontilaiset kosket ja laakeat viljelymaisemat. Pekka Salminen Lestijoki Keski-Pohjanmaan viimeinen joki Kuin sattumalta on edes yksi joen nimen ansaitseva näyte jäljellä. Paukaneva on laaja ja karu keidassuon ja aapasuon yhdistymä. Vaikka Lestijoki näillä alueilla onkin vaatimaton, sen pyörteissä viihtyvät taimenet, ja se antaa mahdollisuuden kokea erämaisen jokiluonnon monet retkeilylliset ja maisemalliset elämykset. s. Kamppailu Lestijoen pelastamiseksi vesiviranomaisten kynsistä jatkuu. Joki polveilee soilla ja syrjäisillä metsäalueilla. Pohjanmaan jokien elättämä arvokalasto on hävinnyt murto-osaan entisestä. Lestijoki virtaa y_läjuoksuaan lukuunottamatta kummemmitta polveiluitta kaakosta luoteeseen ja laskee Perämereen Himangan kohdalla. Jokia ei enää ole; on vain padottuja, allastettuja ja pengerrettyjä uomia, jotka ilmeettöminä puhkovat luonnottomia reittejään. Erää.n toimialansa tarpeettomuuden tunnustamista pelkll.ll.vll. Luonnon "realisointi" järeää teknologiaa ja ihailtua insinööritaitoa hyväksi käyttäen on johtanut pelottavaan tilanteeseen, jossa Pohjanmaan paristakymmenestä merkittävimmästä joesta vain kolme suhteellisen luonnontilaista on jäljellä. 178 LESTIJOKI .. Välittömästi valuma-alueen eteläpuolella huokuu Perhon Koirajoen suoerämaa ja länsipuolella levittäytyvät Kälviän Kotkannevan mahtavat aapalakeudet. VOIMATALOUDEN YKSIVAKAAT PERUSTEET PERUSTEET Lestijoella on harvinaisia ominaisuuksia myllerretyllä Pohjanmaalla. ON SAILYITANYT ALKUPERÄISTÄ LUONNETTAAN Lestijoen säilymiseen lienee syynä vesistön valuma-alueen pienuus, vähäinen sademäärä ja heikot tulvat. Erityisesti Lestijärven yläpuolisilla osilla ja pari peninkulmaa järvestä alaspäinkin Lestijoki on luonnontilaisimmillaan. Jokiluonto on menettänyt merkityksensä ja entisen luonteensa kautta laajan Pohjanmaan. Lestijoen lähteet ovat Suomenselän laajimpien erämaiden ja suoalueiden äärellä. Keskijuoksu on pohjalaista jokimaisemaa parhaimmillaan. KeskiPohjanmaan kuuluisasta jokiluonnosta. Joki toimi kulkusaitsee maininnan "yllättävän hyväylänä, se tarjosi leveän leivänvin säilynyt". Onhan vaakalaudalla monien luonnonarvojen ohella myös laajoja ympäristövaikutuksia, mm. Pohjanmaalla joki on ollut eläjokivesistö, Lestijoki, joka virtaa män perusta. Koetteilla on viranomaistemme kyky tajuta kokonaisuuksia. lisän ja merkitsi elämän jatkuvuutta. rannikon kalastus. SUOM EN LUONTO 3/77 36. Pikkukosket ja joen uoma ovat koskemattomia. Syntyvoimansa Lestijoki kokoaa Lestijärven, Perhon ja Kinnulan kuntien rajamailta soluen aluksi pikkupurona erämaiseen Lehtosenjärveen. Ylä.osalla sijaitsevan, luonnonsuojelullisesti arvokkaan Paukanevan päälle kaavaillaan tekoallasta ja vesivoiman saamiseksi on laadittu sll.ll.nnöstelysuunnitelma, joka mitä ilmeisemmin tulisi tuhoamaan, paitsi taimenkannan, myös vaellussiian ja nahkiaisen. Siinä syvä jokilaakso, viljelykset ja nauhamaiset kylät muodostavat eheän kokonaisuuden. Siellä kotkitla on vielä istumapuunsa, hanhilla ja kurjilla rauhalliset pesimäsuonsa. vsk.. Kokkolan vesipiiri on jo käynnistä.nyt mahtipontiset operaationsa jokiluonnon nujertamiseksi. Nykyään tilanne on muuttunut nopeasti. Ennen kaikkea se virtaa edelleenkin alkuperäistä uomaansa pitkin ja kuohuu samoissa koskissa kuin ennenkin. Asutus levittäytyi vielä omassa uomassaan ja anjokivarsille. 163. Luonnonsuojelullisesti edustavia soita on sen valuma-alueella mm