1969 aikana kuutena numerona. Osasto "Virallisen luonnonsuojelun alalta": prof. . Huhtanen. Ilmoitushinnat 1/1 sivu 280 mk 1/2 sivu 170 mk 1/4 sivu 100 mk Kansikuva: lait. Toimitus: dos. . -P. Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Paavolainen, mets.hoit. Pohjolan luonto Pohjolan tulevaisuus ... E. Vuosijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja koululaiset 5 mk, ainaisjäsen 160 mk. ....... Teuvo Suominen. Postisiirro 6882. . . Pekka Nuorteva (vastaava), fil.kand. Seppo Nylander, varat. Toimikunta: fil. 65 67 70 71 73 74 85 89 94 95 95 Julkaisija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys r.y. 64 37 19. . Sisältää: Vesihallitus Dahlström laho syntyessään, Harri Uuteen organisaatioon, Veikko Huhta ... lrtonumerot 2.50 mk. . Puh. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen yleiskokous Lokan allas muistomerkki ajasta, jolloin Suomessa ei vielä ollut Luonnonhoitovirastoa, Pekka Nuorteva ja Harri DahlJtröm ........... Saastasivu Virallisen luonnonsuojelun alalta Summaries of the main articles in this issue .. . . Emme saa myydä Suomea Euroopan virkistysalueeksi! Jouko Solonen .. Pentti Salanterä, agronomi Johan Standertskjöld ja fil.kand . Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenne muutoksesta. Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. . kand. Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. .. Reino Kalliola. Suomen Luonto ilmestyy v. Kirje luonnonsuojelijalle, Erkki Timonen ... Luonnonsuojeluvuosi 1970 ............. Teuvo Suominen (toimitussihteeri). . ...... Toimisto avoinna arkisin klo 9--13
11. Vesihallinnon järjestysmuotoa selvitellyt työryhmäkin myöntää selvityksessään 65. Vesihallitus saadaan, mutta sen edustama asiantuntemus tulee olemaan peräti yksipuolinen . V U O S I K E R TA Vesihallitus laho syntyessään Harri Dahlström Tutustuttuaan valtioneuvoston 2 7. 1968 asettaman työryhmän selvitykseen katsoi Suomen Luonnonsuojeluliitto aikoinaan, ettei suunnitellussa Vesihallituksessa ole vesien käytön valvontaa järjestetty riittävän tehokkaalla tavalla sekä, että vesien luonnontalouden asiantuntijoita on Vesihallituksen muuten varsin laajaan virkamieskuntaan esitetty täysin riittämätön määrä. Entä sitten kenttäorganisaatio. Näiden joukkoon mahtuu yksi ( 1) limnologi, eikä lainkaan biologeja, mikrobiologeja tms. Insinöörejä paikallisorganisaatioon tulee alun toista sataa. Ensi vuoden tuloja menoarviossa pelko osoittautuu aiheelliseksi . Nyt tehtävät siirtyvät tuleville vesipiireille, joiden yhteinen henkilömäärä tulee olemaan noin seitsemänsataa. Tähän asti vesiasioista ovat kentällä huolehtineet maanviljelysinsinööripiirit, joiden palveluksessa on ollut 6 limnologia, ja piirit itse ovat pitäneet tarpeellisena ainakin 5 uutta limnologin virkaa. Käytännössä näiden asiantuntijoiden mielipiteillä ei tule olemaan riittävää painoa. S U O MEN L U ONTO N o 3 19 6 9 28. Noin kolmensadan perustettavan viran joukkoon mahtuu vain 5 limnologin, 1 biologin ja 1 mikrobiologin virka, ja nämäkin kuuluvat »ylimääräisten» virkojen, ei siis peruspalkkalaisten luokkaan . lnsinöörinvirkoja tulee olemaan useita kymmeniä sekä peruspalkkalaisten että ylimääräisten virkojen luokassa. Koko maan käsittävän vesihallinnon edellytetään siis toimivan, kun sen tuhatpäisestä henkilökunnasta kahdeksalla on edellytykset ymmärtää vesien luonnontaloutta! Vesien suojelun tehokkaan valvonnan eräänä edellytyksenä on valvovan toimintayksikön riittävä itsenäisyys ja sen riittävä vaikutusvalta tehtävissä päätöksissä
Vesiensuojelun alalla tapahtuneet virheet on maassamme yleisesti tunnustettu, ja todettu virheiden syyksi asiantuntemattomuus vesien luonnontaloutta koskevissa kysymyksissä. Seurauksena on ollut vesien pilaantumista rehevöittävien kasviravinteiden vaikutuksesta, eliöstön tuhoutumista myrkkyihin ja eräiden hajoamattomien myrkkyjen rikastumista vesiluonnon ravintoketjuihin. Mikäli pyritään vesiensuojelun alalla saamaan aikaan käänne parempaan päin, olisi Vesihallituksessa oltava vesien luonnontalouteen perehtyneitä henkilöitä organisaation kaikilla tasoilla. Ne peräti harvat limnologista tai biologista asiantuntemusta edellyttävät virat, jotka vesihallitusluonnoksessa on esitettyinä, ovat kaikki vailla sanottavampaa päätösvaltaa omaavia avustajan virkoja. Tiettyyn rajaan edistyttyään nämä haitalliset seurausilmiöt tukahduttavat vesien tuotantokyvyn tai estävät tuoton hyväksikäytön. Hallintoja oikeuskäytännön yleisten periaatteiden mukaan ei hallintovirasto, joka tutkii, suunnittelee ja toteuttaa toimenpiteitä, saisi itse valvoa yleisen tai yksiryisen edun kannalta toimenpiteidensä toteutusta ja niiden aiheuttamia seurauksia. Perämeren tapaus osoittaa, että valvojallekin tarvitaan valvoja. 66. Aikanaan voitaisiin osa tästä virkailijakunnasta siirtää toimihenkilöiksi perustettavaksi esitettyyn Luonnonhoitovirastoon. Vesiemme virkistyskäyttöön liittyviä kysymyksiä käsittelemään tarvitaan Vesihallitukseen oma riittävän tehokas toimintayksikkö. virkailijoilla ei ole ollut limnologista tai biologista asiantuntemusta. Tästä huolimatta ei luonnontaloudellista asiantuntemusta omaaville henkilöille ole suunnitellussa Vesihallituksessa varattu ainuttakaan sellaista virkaa, jossa he pystyisivät tehokkaalla tavalla vaikuttamaan tehtäviin ratkaisuihin. Valvontayksikköä voitaisiin esitetyssä muodossa käyttää liiaksi vain tietojen hankkijana muun toiminnan tehostamiseksi. Parinsadan insinöörin voimalla tullaan pohtimaan, juoksutetaanko jäteliemet järveen, jokeen vai mereen. nam olevan, mutta katsoo toisaalta, että valvonnan liian jyrkkä erottaminen asianomaisen toimialan muita tehtäviä suorittavista toimintayksiköistä vaikeuttaisi riittävän asiantuntemuksen omaavan henkilökunnan saamista valvontatehtäviin . Uusi Vesihallitus tulee ilmeisesti jatkamaan suomalaisen vesiensuojelun perinteitä. Suomen Luonnonsuojeluliitto pitää vesihallinnon keskittämistä erittäin tärkeänä, mutta katsoo, että työryhmän selvityksessä esitetty valvonnan yhdistäminen yhtenä toimintayksikkönä Vesihallituksen organisatioon ei päinvastaisesta vakuuttelusta huolimatta takaa valvonnan riittävää itsenäisyyttä ja kansalaisten oikeusturvaa. Samoin on todettava vesien luonnontilaa usein muutetun rakentamalla siten, että luonnon tuotantokyky on häiriytynyt ja vesien virkistyskäyttö on estynyt. Toteutettaessa teollisuuden ja asutuskeskusten jätehuoltoa koskevia suunnitelmia ja myönnettäessä toimilupia ovat vesien luonnontalouteen liittyvät näkökohdat usein jääneet huomioon ottamatta, koska a.o. Suomen Luonnonsuojeluliiton mielestä voisi esitetty Luonnonhoitovirasto toimia vesien käyttöä valvovana viranomaisena. Tämä virasto kuuluu luonnollisesti sisäasiainministeriöön. On myös otettava huomioon, että toimilupien monipuolinen tarkastus ja valvonta edellyttää luonnon mahdollisen muuttumisen huomioon ottamista. Vesien virkistyskäyttö (vapaa-ajan kalastus, veneily, uiminen) on eräs tärkeimmistä vesiemme käyttömuodoista, ja sen merkitys on jatkuvasti kasvamassa vapaa-aikojen pidentyessä ja matkailun yleistyessä. Sen sijaan ei mietitä, millaiset puhdistusmenetelmät takaisivat, että vesien luonnontalous ei järkkyisi, kalakannat tuhoutuisi, käyttövesi turmeltuisi, vesiemme sietokyky ylittyisi ... Osan tällaisista virkailijoista tulisi olla asemissa, joissa he voivat vaikuttaa Vesihallituksessa tehtäviin ratkaisuihin. Suomen Luonnonsuojeluliiton käsityksen mukaan vesien virkistyskäyttöön liittyviä kysymyksiä ei Vesihallituksen järjestysmuotoa suunniteltaessa ole riittävän laajasti otettu huomioon
Yhdistyksen perusrakenne on kuitenkin edelleen sama kuin perustamisen aikoihin: Helsingissä istuu hallitus, ja jäsenet ovat hajallaan ympäri maata ilman kosketusta toisiinsa. Jo nykyisellään, yrittäessään saada käsitellyksi edes tärkeimmät esiin tulevista valtakunnallisista mielenkiintoa omaavista kysymyksistä, hallitus on täysin ylikuormitettu. Yhdistyksen nykyisen organisaation tehottomuus on havaittu jo vuosia sitten . Ilman valtiolta saatavaa tuntuvaa avustusta (jota ei toistuvista yrityksistä huolimatta ole vieläkään saatu) ei toiminnan laajentamiseen ole paljon mahdollisuuksia. Tätä tietä edettäessä olisi kuitenkin törmätty eräisiin teknisiin vaikeuksiin. Alun perin organisaaciokaavailuissa lähdettiin sileä pohjalta, että Suomen Luonnonsuojeluyhdistys muutetaan keskusjärjescöksi sääntöjä muuttamalla. Tämä on asettanut luonnonsuojelun ja siten myös Luonnonsuojeluyhdistyksen entistä vaativampien tehtävien eteen. Vuonna 1967 muodostettiin hallituksen rinnalle neuvoa antavaksi elimeksi arvovaltainen ja laajan asiantuntemuksen omaava neuvosto, jolloin oli mahdollista tehdä hallituksesta pienempi, nuorempi, nopeammin kokoon saatava ja iskukykyisempi. Vuosittain hallitus järjestää vuosikokouksen ja 2-3 muuta tilaisuutta (enempä~ se ei ehdi), nekin kaikki useimmiten Helsingissä. Pitkien välimatkojen vuoksi muilla kuin helsinkiläisillä jäsenillä on siis sangen pienet mahdollisuudet kokoontua yhteisen neuvottelupöydän ääreen. Tulokseksi saatiin kokonaiskuvalcaan kirjava, aukkoinen, mutta kuitenkin huomattavan osan maan pinta-alasta kattava verkosto: varsinaisia luonnonsuojeluyhdistyksiä, tieteellisesti suuntautuneita luonnon ystäväin yhdistyksiä, maakuntaliircoja, kotiseucuyhdistyksiä ja näiden asettamia luonnonsuojelutoimikuntia. Joitakin yrityksiä parempien toimintaedellytysten luomiseksi on tosin tehty korjailemalla johtoportaan organisaatiota. Tänä aikana luonnonsuojelun käsite on valtavasti laajentunut. Näiden muutosten ansiosta toiminta onkin ainakin jossakin määrin tehostunut. Uuteen organisaatioon Veikko H1thtc1 Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on alansa johtavana järjestönä maassamme luotsannut luonnonsuojeluaacecta eteenpäin runsaan kolmenkymmenen vuoden ajan. Siirtymävaiheessa ei kaikille jäsenille kuicen67. Kaikissa asian käsittelyvaiheissa on nimittäin oltu yksimielisiä siitä, että uuden järjestön tulee olla liictomuocoinen, toisin sanoen siihen ei kuuluisi henkilöjäseniä. Toimikunta kartoitti aluksi maakunnissa nykyisin tehtävän luonnonsuojelutyön. Vaikka yhdistyksen coimikenttä on viime vuosina tavattomasti kasvanut, yhdistys itse ei ole sanottavassa määrin muuttunut. Nyt on tultu vaiheeseen, jossa yhdistyksen nykyiset voimavarat uhkaavat ehtyä. Lisääntyvä rakennustoiminta, cehostuva luonnon taloudellinen hyväksikäyttö ja paisuva jätetuotanto ovat saattaneet jäljelläolevan luonnon päivä päivältä kasvavan paineen alaiseksi. Vuonna 1965 Järvenpäässä pidetyillä neuvoccelupäivillä vaadittiin painokkaasti maakunnallisen kenttäorganisaacion luomista ja Luonnonsuojeluyhdistyksen muodostamista keskusjärjescöksi. Tiedustellessaan näiden mahdollisuuksia olla mukana maan vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön organisaatiouudistuksessa SLY sai erittäin myönteisiä vastauksia, joten työtä päätettiin jatkaa. Kuluvana vuonna hallitus on pyrkinyt helpottamaan omaa työtaakkaansa ja lisäämään käytettävissä olevien henkilöiden määrää nimittämällä pysyviä valiokuntia tärkeimmille luonnonsuojelun erikoisaloille valmistelemaan asioita ennen niiden ottamista hallituksen käsittelyyn. Vuonna 1967 hallitus asetti toimikunnan tällaista muutosta valmistelemaan. On myös hyvin ymmärrettävää, että pääkaupungissa toimiva hallitus ei pysty hallitsemaan maan jokaista kolkkaa, ja vaikka pystyisikin, ei sillä mitenkään olisi aikaa ja mahdollisuuksia paneutua hoitamaan yhtä paikkakuntaa tai edes maakuntaa koskevia kysymyksiä
11. Jäsenhakemuksec ratkaisee liiton hallitus. Neuvostoa ei vielä valittu, vaan hallituksen tehtäväksi annettiin neuvoston vaalin valmisteleminen seuraavaan vuosikokoukseen. Tältä pohjalta organisaatiomuutosta lähdettiin kaavailemaan edelleen. Olisi myös juridisesti mahdotonta »päästä eroon» SLY:n nykyisistä ainaisjäseniscä, eikä heidän äänioikeuttaan järjestössä voitaisi riistää ilman jokaisen henkilökohtaista suostumusta. Sillä ei vielä ole myöskään toimitiloja eikä henkilökuntaa, vaan se toimii SLY:n suojissa. 8. 7. Seuraavassa oleellisimmat kohdat liiton säännöistä (säännöt julkaistaan kokonaisuudessaan sen jälkeen kun ne ovat saaneet lopullisen muotonsa yhdisrysrekisterin tarkastuksen jälkeen): 4. §. Molempien maksujen suorittaminen pyritään kytkemään yhteen, jotta kumpikaan ei unohtuisi ja siirtyminen tulisi jäsenelle mah. Maaliskuussa 1969 SLY:n vuosikokouksen yhteydessä luonnonsuojelujärjescöc pitivät jälleen yhteisen neuvottelun, jossa katsottiin aika kypsäksi keskusjärjestön perustamiselle ja sovittiin organisaatiouudistuksen lähemmistä yksityiskohdista. Ulkojäseneksi voi liicryä oikeuskelpoinen yhteisö, joka kannattaa liiton tarkoitusperiä. Nykyinen SLY:n 8 mk:n suuruinen jäsenmaksu jakaantuisi yhden markan jäsenmaksuun, joka suoritetaan liiton jäsenjärjescölle, ja 7 mk:n tilausmaksuun. Suomen Luonnonsuojeluyhdisryksen jäsenille annetaan kehoitus liicryä vuoden 1970 alusta lukien asuinalueensa maakunnallisen järjestön jäseneksi . Mikäli jäsenen kotipaikkakunnalla ei ole toimivaa liiton jäsenjärjescöä, tai mikäli hän ei halua siihen liitryä, voi hän jäädä Luonnonsuojeluyhdisryksen jäseneksi entiseen tapaan . Organisaaciotoimikunnan laatiman suunnitelman mukaan yhdistys luovuttaisi tammikuun 1 päivänä 1970 valtakunnallisten luonnonsuojeluasioiden hoidon kokonaan liiton käsiin . ja kir. Suomen Luonto ei vuoden 1970 alusta lähtien olisi enää jäsenlehci, vaan se cilattaisiin erikseen. Samalla hetkellä yhdistyksen coimicilac, talous ja henkilöstö coiminnanjohtajasca valiokuntien jäseniin saakka siirryisivät liitolle. Marraskuussa 1968 tiedusteltiin toiminnassa olevilta maakunnallisilta järjestöiltä, ovatko ne valmiit liicrymään perustettavaan luonnonsuojeluliittoon, tai ellei siihen ole mahdollisuuksia, ovatko ne halukkaita avustamaan uuden järjestön perustamisessa omilla toimialueillaan. 4. Edustajan, joka saa edustaa vain yhtä jäsenjärjescöä, tulee esittää kirjallinen valtakirja, josta ilmenee, montako ääntä hän on järjestönsä puolesta oikeutettu käyttämään. 5. Koska kahden aktiivisen valtakunnallisen luonnonsuojelujärjestön olemassaolo ei ole mielekästä, olisi Luonnonsuojeluyhdistyksen kohtalona poistua julkisuudesta. Vastaukset olivat enimmäkseen myönteisiä. Varsinaiseksi jäseneksi voi liicryä rekisceröiry yhdistys, jonka tarkoituksena on luonnonsuojelun edistäminen. Myös Suomen Luonnon julkaiseminen tulisi liiton tehtäväksi, edellyttäen, että julkaisutoimintaan saatava valtionavustus saadaan siirreryksi liiton nimiin. Varsinaisella jäsenellä on kokouksessa yksi ääni jokaista sen alkavaa viittäkymmentä jäsentä kohti, kuitenkin korkeintaan yksi viidesosa kokouksen osallistuvien yhteisestä äänimäärästä. §. Jäsenjärjescön jäsenmaksu saattaa tosin nousta mainittua yhtä markkaa suuremmaksi, koska rahaa tarvitaan myös järjestön omaan toimintaan, mutta nousu ei voi olla kovin suuri, sillä silloin jäsenet tuskin vapaaehtoisesti siirryisivät paikallisjärjescöihin SLY :stä tämän kilpaillessa niiden kanssa yhden markan jäsenmaksulla. §. Jäsenet. Näistä syistä SLY: n ja maakunnalliseen järjestöjen yhteinen neuvottelukokous vuonna 1968 harkitsi parhaaksi toisen ratkaisun: perustetaan kokonaan uusi valtakunnallinen keskusjärjestö, ja Suomen Luonnonsuojeluyhdisrys jää toimintaan siirrymävaiheen ajaksi itsenäisenä järjestönä, joka kokoaa jäsenet niiltä alueilta, joilla ei ole toimivaa paikallisjärjestöä. Hallitus . tri Sten Steniuksen ja leht. Jäsenmaksuksi sovittiin varsinaisilta jäseniltä vuosittain yksi markka jäsentä kohti. kaan voitaisi osoittaa omaa paikallisjärjestöä, jolloin suuri määrä jäseniä jäisi »tuuliajolle». Liiton kokouks<:en saa jokainen jäsenjärjescö lähettää edustajia. SLY liicryi liittoon perustajajäsenenä saatuaan siihen valtuudet yleiskokoukselta 22. Juhani Santasen. Kuluvana vuonna liitto ei vielä peri jäsenmaksuja. Päätösten teko kokouksissa. Ulkojäsenellä on kokouksessa yksi ääni. Liiton puheenjohtajaksi perustava kokous valitsi SLY:n puheenjohtajan, dosentti Pekka Nuortevan ja hallituksen jäseniksi SLY:n nykyiset hallituksen jäsenet sekä lisäksi maakunnallisten järjestöjen edustajina lääkec. §. Järjestöjä ei velvoiteta suorittamaan jäsenmaksua nykyisten ainaisjäsentensä osalta, mutta äänimäärä liiton kokouksissa määräyryy maksettujen jäsenmaksujen mukaan. Liiton jäsenet ovat joko varsinaisia tai ulkojäseniä. Neuvosto.Kuten SLY:ssä, paitsi että hallituksessa on 10 jäsentä (SLY:ssä 8). (Järjestö voi siis harkintan68 sa mukaan antaa kaikki äänensä yhden edustajan käytettäväksi tai jakaa ne useamman edustajan kesken ). 1969. SLY:n hallitus kutsui tämän jälkeen järjestöt Suomen luonnonsuojeluliiton perustavaan kokoukseen, joka pidettiin Helsingissä 4
Näyttää siltä, että vasta keskusjärjestön perustaminen on luonut maakunnallisten järjestöjen perustamiselle edellytykset tai ainakin nostanut esiin ajatuksen niiden perustamisesta. kuva) Varsinais-Suomen Luonnonsuojeluyhdistys (1), Kanta-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys (2) , Kymenlaakson Luonnon Ystävät (3) , Etelä-Karjalan Luonnonsuojeluyhdistys (4), Suur-Savon Luonnonsuojeluyhdistys (5), Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys (6), PohjoisKarjalan Luonnonystävät (7) ja Lentua-Seura (8). Näiden lisäksi siihen kuuluu aktiivinen valtakunnallinen nuorisojärjestö, oppikoulunuorison piirissä toimiva Luonto-Liitto. On ensinnäkin todettava, että organisaatiouudistuksen edistyminen on suuresti aktivoinut luonnonsuojelutoimintaa maakunnissa. Nyt yhdistyksen on kokoonnuttava käsittelemään toimintansa, toimitilojensa, henkilöstönsä ja lehtensä siirtämistä liitolle, ja siten itse asiassa ratkaisemaan organisaatiouudistuksen kohtalo. Tämä kokous pidetään Helsingissä Tieteellisten seurojen talolla 18.11.1969 (katso ilmoitusta sivulla 73 tässä lehdessä). Nykyisen SLY:n ainaisjäsenet tulevat edelleen saamaan Suomen Luonnon riippumatta siitä, kuka lehteä julkaisee ja liittyvätkö he paikallisjärjestöjen jäseniksi vai eivät. Kuluvan vuoden aikana on syntynyt viisi maakunnallista luonnonsuojelujärjestöä, ja yhtä monta uutta on valmisteilla. Tähän mennessä on päätetty ainoastaan yhdistyksen liittymisestä liiton jäseneksi. Helsinkiin perustetaan uusi liiton jäsen järjestö ja SL Y lakkautetaan siirtymävaiheen jälkeen kokonaan. Vaikka luonnonsuojeluliitto on jo perustettu, sen toimintaedellytykset ovat edelleen SLY:n käsissä, eikä niitä voida siltä poistaa ilman yleiskokouksen päätöstä. dollisimman yksinkertaiseksi. Yhdistys jää toimimaan »paperijärjestönä», jonka tehtävänä olisi pitää liiton piirissä ne jäsenet, joiden kotipaikkakunnalla ei ole toimivaa liiton jäsenjärjestöä tai jotka eivät halua sellaiseen kuulua. Jotta yhdistyksen jäsenet voisivat muodostaa kantansa, luodaan seuraavassa katsaus liiton tämänhetkiseen jäsentilanteeseen. Vaakaviivoitus = liittoon liittyneet järjestöt. Toisaalta ilman tällaista rohkeaa päätöstä koko kauan valmisteltu ja välttämättömänä pidetty uudistus luultavasti raukenisi . Se muutetaan Helsingin seudun paikallisjärjestöksi . Rasteri = perusteilla olevat järjestöt (rajoihin voi vielä tulla muutoksia). Ulkopuolisilta tilaajilta Suomen Luonnon tilausmaksu olisi 8 mk tai enemmän . Maakunnalliset järjestöt, joiden toimialueena useimmissa tapauksissa on yhtenäinen talousalue, muodostavat yhdessä myöhemmin näyttämöltä poistuvan SL Y:n kanssa luonnonsuojeluliiton rungon. 3. Yhdistyksen lopullisen kohtalon suhteen on tilanteen kehitykSuomen luonnonsuojeluliiton jäsentilanne syyskuussa 1969. 2. sestä riippuen olemassa kolme vaihtoehtoa: 1. On selvää, että uuden keskusjärjestön on levättävä riittävän vankalla pohjalla, ennen kuin näin laajakantoinen päätös voidaan tehdä. Vuodenvaihteen jälkeen Suomen Luonnonsuojeluyhdistykseen kuuluisivat siis vain ne jäsenet, joille ei vielä voida osoittaa omaa paikallisjärjestöä tai jotka eivät halua siihen liittyä. Numerot viittaavat tekstiin. Tällä hetkellä liittoon ovat SLY:n ja LuontoLiiton lisäksi liittyneet tai liittymispäätöksestään ilmoittaneet (ks . 69. Pystyviivoitus = järjestöt, jotka eivät vielä ole tehneet liittymispäätöstä
Paavolainen dipl.ins. 13 , Hki 19, puh. Johan Standertskjöld ja virkistysarvor. Liiton sääntöjä ja paikallisjärjestön mallisääntöjä on tilattavissa samasta osoitteesta.. Ratttatiek. Mauri Soikkanen maar-.mersär. Luonnonvarat ovat käyrerrävisKanslisti : sämme, muna niitä ei saa käyttää väärin . Myös ruotsinkielinen Hembygdvård r.f. yo. liircyy liiron jäseneksi ja orraa suunnitelmien mukaan hoitaakseen liiton ruotsinkielisen toiminnan . Uusia järjestöjä on parhaillaan perusteilla (lehremme ilmestyessä ehkä jo perusterru) Satakunraan (12), Pirkanmaalle ( 13), Etelä-Pohjanmaalle ( 14) ja Pohjois-Pohjanmaalle (15), joiden lisäksi nukahtanut Lapin Luonnonystävät (16) herätetään henkiin. Luonnon ja luonnonvarojen rajoittamaton käyrrö, vesien ja ilman saastuminen sekä ihmisen elinympäristön pilaantuminen vaarivar yhreiskunnalra suunnitelmallisia, nopeita ja rehokkaira roimenpiteirä. kand. maist. Kokonaisuutena ottaen on siis todettava, että jäsenverkoston kehittyminen on ollut ylläcrävän nopeaa. Irja Viding läheinen suhde runnusreraan ja ympäristömme SIHTEERISTÖ säilyy elinkelpoisena, terveenä ja viihtyisänä. kand. Jos tämä kirjoitus herättää uuden järjestön perustamisajatuksia jollakin karttamme »tyhjällä» alueella, pyydetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ottamaan yhteyttä kirjoittajaan ( Eläintieteen laitos, Pohj. Marianna Valtasaari Unioninkatu 40 A Liicrymispäärösrä eivät vielä ole tehneet LounaisHämeen Luonnonsuojeluyhdistys (9), Porvoon Luonnonhistoriallinen Yhdistys ( 10) ja Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistys (11). Pohjolan luonto Pohjolan tulevaisuus Tekniikan nopea kehitys, väestön kasvu ja keskittyminen taajamiin sekä elinkeinoelämässä tapahtuneet muutokset ovar rehneer luonnon ja luonnonvarojen suojelemisen ja hoitamisen nykyaikaisen yhteiskunnan eli nrärkeäksi ongelmaksi . Johan Standertskjöld osasropäällikkö Antero Tttomisto kotiral.op. Harri Dahlström vararuom.Jouko Hulkko professori Peitsa Mikola professori Toivo Ratttavaara vararuom. alalra. Hankkeen alullepanijana on Euroopan neuvosto. Kari Parviainen fil. pääsihteeri Juhani Yli-Rantala Suojeltavia ja hoiderravia luonnonvaroja ovat Pääsihteeri : maa, vesi, kasvit, eläimet sekä luonnon kauneusmaar.mersär. TYÖVALIOKUNTA Puheenjohtaja: kansliapäällikkö Kauko Sipponen Varapuheenjohtaja: professori Reino Kalliola Muut jäsenet: vararuom . 446 051 ), jotta mahdollisilta päällekkäisiltä hankkeilta vältyttäisiin. Hallitus on kuitenkin päärränyt toistaiseksi hyväksyä varsinaisiksi jäseniksi vain pääasiallisesti luonnonsuojeluun suuncaurunei ra järjestöjä. Muunlaisten järjestöjen asema liitossa oreraan keskusrelravaksi seuraavan vuosikokouksen yhteydessä. Toimisro: fil. Pohjoismaissa pyritään voimakkaaseen yhteiseen roiminraan ja vuoden tunnus täällä on POHJOLAN LUONTO POHJOLAN TULEVAISUUS Luonnonsuojelulla ja ympärisröhoidolla tarkoitetaan luonnon ja luonnonvarojen hoitamista ja käyttämistä sillä tavalla, errä ihmisen ja luonnon KANSALLINEN NEUVOTTELUKUNTA Puheenjohtaja: pääministeri Mauno Koivisto Varapuheenjohtaja: kansliapäällikkö Kauko Sipponen Neuvorrelukunnassa on edustettuna yli seicsemänkymmenrä valtion viranomaista sekä järjestöä rai muuta yhteisöä ralouselämän, luonnonsuojelun, nuorisoroiminnan yms. Aikaisemmin vain luonnon rurkijoi ta ja ystäviä kiinnosraneesra harrastuksesta on rullur koko kansan asia. Myös eräiden muiden, pääasiallisesti muilla aloilla toimivien järjestöjen taholta on osoirertu 70 Helsinki 17 puhelin 61 401/191 Avoinna 9--11 kiinnostusta uurra liirroa kohtaan. Vuorra 1970 tullaan viettämään Euroopan luonnonsuojeluvuotena. kand. Esko Ala-Ketola maar-.mersär. E.-P
Euroopan neuvosto on myös suositellut maantieteellisesti läheisille valtioille ryhmittymien muodostamista yhreisohjelmien aikaansaamiseksi. Pohjoismaat ovat muodostaneet tällaisen valrioryhmirtymän. Niissä maissa, missä luontoa on vielä tarjolla, olisi sitä pyrittävä varaamaan virkistysrarpeira varten koko Eurooppaa silmällä pitäen. Euroopan neuvoston antaman suosituksen mukaan muodostetaan kuhunkin maahan luonnonsuojeluvuoden järjestelyistä vastaamaan kansallinen neuvottelukunta, johon kootaan edustajia sellaisista järjestöistä ja hallintovirasroista, joiden toimialaan luonnonsuojelu ravalla tai toisella liittyy tai jotka voivat levittää asiasta valistusta. Viestit kulkevat ensin kun71. Kokoukset pidettiin vuonna 1968 Helsingissä ja Göteborgissa. M. päätetty järjestää n.s. Erityisesti pyritään herättämään päättävien hallintoviranomaisten ja talouselämän huomio näihin kysymyksiin ja mahdollisuuksiin niiden hoitamiseen, muna myös yleistä luonnonsuojeluvalisrusra pyritään levittämään. Pohjoismaisena yhteistoimintana on mm. Kalliola, Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen edustajana dos. varriorulioperaario, missä lähetetään entisaikojen varriorulijärjesrelmää käyttäen ja erämaista liikkeelle lähtien viesti luontoa uhkaavasta vaarasta. Linkola ja Delegarionen för Hembygdsvårdin edustajana agron. Standertskjöld). Erityisesti esiintyy tarvetta suojella Itämerta kansainvälisten sopimusten avulla sekä tarvetta määrätä teollisuudelle järreidenhävitysvelvoirreer siten yhdenmukaisrertuina, että kansainvälinen kilpailutasapaino ei häiriydy . Jo ennen kansallisten neuvottelukuntien perustamista on pidetty kaksi valmistelevaa kokousta, joissa valtuuskunnat ovat koostuneet valtion luonnonsuojeluviranomaisisra ja valtakunnallisista luonnonsuojelujärjesröisrä (Suomen valtuuskunnan ovat muodostaneet luonnonsuojeluviranomaisena prof. Todettiin myös esiintyvän kasvavaa tarvetta varata luontoa virkistäytymistä ja luonnontutkimusra varren sekä suorittaa yleiseurooppalaista luonnonsuojelusuunnirrelua. R. Mahdollisuuksien mukaan pyritään vuoden aikana tehostamaan luonnonsuojelullisra lainsäädäntöä ja aikaansaamaan kansainvälisiä sopimuksia tai ainakin saamaan alulle tällaiseen tähtääviä hankkeita. P. ]. Euroopan luonnonsuojeluvuoden aikana on tarkoituksena levittää valistusta oikean luonnonhoidon merkityksestä maanosamme elinkelpoisuuden ja viihtyisyyden säilymisessä. Ajatus »Euroopan luonnonsuojeluvuosi 1970» :n viettämisestä on syntynyt Euroopan neuvostossa, missä todettiin maanosassamme esiintyvän pakottavaa tarvetta ryhtyä entistä tarmokkaammin toimenpitein vastustamaan luonnonvarojen tuottavan pääoman kuluttamista, ympäristön saastuttamista myrkyillä, järeravinteiden virheellisen vesiin ohjaamisen surauksena olevaa vesien pilaantumista ja ilman saastumista. Yleiseurooppalaisissa puitteissa olisi myös päästävä sopimuksiin valtakunnasta toiseen ilmavirtojen tai vesistöjen mukana kulkeutuvien saasteiden käsi rrelysrä. Nuorteva, Koriseutuliiton edustajana maist
Tilannetta on parantanut se, että järjestelyjen johtoon saatiin valtioneuvoston kansliapäällikkö, prof. Saatujen tietojen mukaan ei mihinkään toimenpiteisiin ole vielä ryhdytty. Standertskjöld) ja konttoriapulaiselle siten, ettei tämä rasita budjetissa myönnettyä 30 000 mk:n määrärahaa. Pohjoismaisissa yhteisneuvotteluissa on edelleen sovittu yhteisestä julisteesta, yhteisistä kirjeensulkijamerkeistä, postimerkeistä ja muista painotuotteista. Viestin edetessä järjestetään kunkin vartiotulen äärellä paikallinen luonnonsuojelutilaisuus, pääkaupungissa eduskunnan edessä suurempi valtakunnallinen tilaisuus ja kuninkaiden kohtaamispaikalla yhteispohjoismainen juhla vanhoja perinteitä herättävää vartiotuli-ideaan olisi luontevimmin sopinut, että Göteborgiin olisi kokoontunut »kolme kuningasta ja yksi jokeri» puhumaan Pohjolan luontoa uhkaavasta vaarasta, mutta tämän ajatuksen toteuttamisesta luovuttiin käytännöllisistä syistä. Pyyntö tällaisen filmin valmistamisesta esitettiin keväällä 1968 Yleisradion pääjohtajalle, joka lupasi huolehtia Suomen osuutena olevan filmin valmistamisesta. Ruotsissa valmistelutoimet annettiin Naturvårdsverketille ja taloudelliset mahdollisuudet päämäärien toteuttamiseksi tulivat saman suuruisiksi kuin Norjassa. Siihen oli valittu ministeriöiden, keskusvirastojen, eri teollisuushaarojen, maanja metsänomistajapiirien, poliittisten nuorisojärjestöjen, valtakunnallisten nuorisoja valistusjärjestöjen sekä kalastus, metsästys-, ulkoiluja luonnonsuojelujärjestöjen edustajia. Kansallisen neuvottelukunnan ja sen asettamien työryhmien kokoonpanosta johtuen on työskentelyä luonnehtinut suopea suhtautuminen luonnonsuojelun yleisiin päämääriin ainakin niiltä osiltaan, joissa se ei ole ristiriidassa taloudellisten näkökohtien kanssa. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys, Delegationen för Hembygdsvård, Kotiseutuliitto, Luonto Liitto sekä myöhemmin myös Miljööpoliittinen yhdistys kuuluivat valittujen joukkoon. Kevättalvella 1969 Maatalousministeriö asetti ja kutsui koolle kansallisen neuvottelukunnan. Suomen osalle tuli laatia filmi pohjoismaisista luonnonsuojelualueist; syistä, joiden vuoksi niiden perustaminen on aiheellista, lyhyt kuvaus olemassa olevista alueista ja lopuksi kriittinen tarkastelu siitä, miten hyvin näitä alueita on osattu käyttää hyväksi sosiaalisen virkistäytymistarpeen tyydyttämiseen ja tieteellisiin tutkimuksiin. ]. Kauko Sipponen, joka vaikutusvallallaan sai järjestetyksi palkan valmistelutöitä johtavalle pääsihteerille (agron. Ulkopuolelle jätettiin paikalliset luonnonsuojelujärjestöt, Eläinlääketieteellisen korkeakoulun oppilaskunta, yliopistojen biologiset tiedekuntajärjestöt ja monet muut aktiivista luonnonsuojelutyötä tekevät järjestöt. Suomessa pääministeri Mauno Koivisto lupautui hänkin puolestaan kansallisen neuvottelukunnan puheenjohtajaksi, mutta ohjelman toteuttaminen ja osallistuminen pohjoismaiseen yhteistyöhön joutuivat kyseenalaisiksi, kuo anotusta 400 000 markan määrärahasta jäi Maatalousministeriön ja Valtionvarainministeriön suorittamien supistusten 72 jälkeen vain 30 000 mk. Osa kansalliseen neuvottelukuntaan kutsutuista järjestöistä ja viranomaisista lienee valittukin sinne nimenomaan tasoittamaan liiallista intoa luonnon suojelemiseen. Luonnonsuojelullisten ja luonnonhoidollisten epäkohtien pohjana olevat tosi. kin maan pääkaupunkiin ja niistä edelleen vanhalle kuninkaiden kohtaamispaikalle Göteborgin luo. Oma-aloitteinen aktiivinen toiminta luonnonsuojeluvuoden päämäärien toteuttamiseksi on neuvottelukuntaan valittujen järjestöjen piirissä jäänyt varsin vähäiseksi osaksi sen vuoksi, ettei luonnonsuojelu erityisemmin kiinnosta kaikkia valtakunnallisia järjestöjä, osaksi taas siksi, että kokemus ja tieto luonnonsuojelukysymyksissä ovat riittämättömät silloinkin kun halua toimintaan olisi. Tarkoituksena on saada televisiot seuraamaan vartiotulioperaation eri vaiheita ja välittää siihen liittyvä tietoaines mahdollisimman laajalle yleisölle. Päähuomio on kiinnitetty kansalaisten vierottamiseen roskaamistaipumuksistaan, maisemanhoitoon ja luonnontuntemuksen lisäämiseen nuorisossa. Norjassa saatiin ensimmäisenä pystyyn kansallinen neuvottelukunta, sen puheenjohtajaksi pääministeri ja käyttövaroiksi 600 000 Smk vastaava summa. Samoin on pyritty luonnehtimaan yhdenmukaista toiminnallista linjaa vuodelle 1970 ja harkittu mahdollisuutta saada vuoden aikana perustetuksi pysyväiselimeksi pohjoismainen luonnonsuojeluneuvosto. Edelleen on päätetty, että kukin maa huolehtii yhden pohjoisvisiolähetyksenä toimitettavan luonnonsuojelullisen filmin valmistamisesta. Ruotsissakin pääministeri asettui kansallisen neuvottelukunnan johtoon. Osallistujajärjestöjen passiivisuus on valitettavaa, koska luonnonsuojeluvuoden päämäärät voidaan toteuttaa vain eri kansalaisjärjestöjen tehokkaalla toiminnalla näin varsinkin nyt, kun virallista toimintaa ei ole tuettu riittävillä määrärahoilla. Tilanne näyttää tällä hetkellä siltä, että vuonna 1970 tullaan virallisen toiminnan puitteissa puhumaan luonnonsuojelusta paljon, mutta sanomaan perin vähän
Tällaista asialle vahingollista korupuheiden sävyttämää luonnonsuojelupropagandaa ei nyt tarvita, vaan tosiasioiden peittelemätöntä esittelyä ja nopeita toimenpiteitä. Kyseessä on tuo tuttu järjestelmä, jonka turvin esimerkiksi vesiemme saastuminen on saatu edistymään nykyiseen tilanteeseen asti . Käsiteltävänä asiana yhdistyksen toiminnan siirtäminen keväällä perustetulle Suomen luonnonsuojeluliitolle (katso kirjoitusta »Uuteen organisaatioon» tässä lehdessä). Runsaat puheet ja kauniit korulauseet vain tuudittavat yleisön ja vastuulliset viranomaiset käsitykseen, että luonnon suojelemiseksi toimitaan täydellä teholla. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. 9--11) tiistaina 18. asiat tullaan ilmeisesti käärimään pumpuliin niin, ettei sanoma vain loukkaa ai nuttakaan etwyhmää maassamme ei teollisuutta, hallintoviranomaisia, maanomistajia, poliitikkoja sen enempää kuin chinchillankasvattajia, kasvinsuojelijoita, autoilijoita tai rohdoskauppiaitakaan. Ohessa kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdisryksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenjärjestöjen on tämän vuoksi tehtävä kaikkensa, jotta asiat saavat julkisuudessa sellaisen terävän tosiasiapohjaisen esittelyn, joka herättää yhteiskuntamme toimintaan luonnonhoidon virheiden korjaamiseksi. Suomen Luonnon juhlanumeroa »Totaaliseen suunnitteluun» on edelleen saatavissa toimistostamme. 73. Suomen luonnonsuojeluliiton ohjekirjeestä jäsenjärjestöilleen Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen YLEISKOKOUS Helsingissä Tieteellisten seurojen talolla (Snellmanink . 11. Asian tärkeyden vuoksi toivotaan runsasta osanottoa. Merkin hinta on 4 mk 50 p. Jokainen luonnonsuojelun alalla työskennellyt tietää tällaisen tilanteen vaarallisuuden. Hinta 5 mk. 1969 klo 18.00. Myös yhdisryksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 % :n alennus). Tällöin jää toimenpiteiden puute helposti huomaamatta, ja herääminen tapahtuu vasta kun korjaamaton vahinko on tosiasia ja usein vielä varsin epämiellyttävä tosiasia
Niitä olisi kipeästi tarvittu raaka-ainepulaa. Se merkitsi myös laajojen porolaiturnien, tuottavien metsämaiden ja kymmenien perheiden kotikontujen uhraamista voimatalousetujen hyväksi. Eheätä tietoihin ja kokoelmanäytteisiin pohjautuvaa kuvaa veden alle hukutettavan alueen luonnosta ei niiden avulla saatu joitakin tiedon sirpaleita vain . Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiön ja Valtion luonnontieteellisen toimikunnan myöntämien apurahojen avulla voitiin kuitenkin suorittaa muutamia erillistutkimuksia. Nykypolven suomalaisten kulttuuritajusta tuli jätetyksi jälkipolville huono, mutta totuuden mukainen kuva. Yli neljänsadan neliökilometrin laajuinen tekojärvi merkitsi suuren ainutlaatuisen erämaan luonnon alkuperäisarvojen täydellistä häviötä. Tämä on kipeästi koettu puute, sillä valtaosa tieteellisestä tutkimustyöstä suoritetaan meillä pelkästään yksittäisten tiedemiesten omakohtaisen tutkimiskiinnostuksen ohjaamana ilman valtakunnallisiin tarpeisiin pohj.autuvaa yleissuunnittelua. Kun perustiedot alkuperäistilanteesta olivat vajavaiset, ei vedenpaiswnusnäytelmän muo74 dostaman ainutlaatuisen luonnontapahtuman seuraamiseen riittänyt sitä mielenkiintoa, jonka se puhtaasti tieteellisessäkin mielessä olisi ansainnut. Valitettavasti luonnonsuojelijat pettyivät pahasti hyväuskoisuudessaan. Valitettavasti luonnontutkijoiden mielenkiinto allashankkeeseen herpaantui samalla kuin toiveet alueen luonnon laajamittaisesta tutkimisesta raukesivat. PETTYMYS HYVÄUSKOISILLE Luonnonsuojelijat luottivat siihen, että vesioikeus, rakentajayhtiö (Kemijoki Oy), metsähallitus ja kalatalousviranomaiset hoi taisivat allashankkeen toteuttamisen suurimmalla mahdollisella asiantuntemuksella. Pidettiin ilman muuta selvänä, että metsäja turvevarat otetaan talteen, että kalatalouden harjoittamisen perusedellytysten luomisesta huolehditaan ja että altaan moninaiskäyttö suunnitellaan. Pahimpana perusvirheenä on, että altaaseen on upotettuna suuri osa alueen alkuperäisistä metsistä. Kun Lokan vedenpaiswnuksen tutkiminen laiminlyötiin, jäivät tietomme säännöstelyaltaan biologisista seurausvaikutuksista myös tulevissa hankkeissa yhtä olemattomiksi kuin ovat nytkin. Lokan allas muistomerkki ajasta, jolloin Suomessa e1 vielä ollut Luonnonhoitovirastoa. VESITTYNYT TUTKIMUSHANKE Kun tekojärvihankkeen toteuttamispäätös oli tehty, luonnonsuojelijat ja luonnontutkijat pitivät välttämättömänä tallentaa jälkipolville ja tutkimukselle mahdollisimman tarkat tiedot siitä, millainen tämä alkuperäisestä luonnostamme pois pyyhkäistävä alue oli . Maassamme ei ole sellaista biologista tutkimus_elintä, jolle tilanteen seuraaminen olisi voitu virallisena tehtävänä antaa. Pekka Nuorteva ja Harri Dahlström Valokuvat: Pekka Nuorteva Lokan tekojärven muodostaminen keskelle Lapin erämaita on eräs suurimmista maassamme toteutetuista hankkeista luonnon alistamiseksi ihmisen tarpeita tyydyttämään. Tutkimukselle ei kuitenkaan onnistuttu saamaan riittävää kokonaisrahoitusta. Tällaisissa olosuhteissa saattavat tärkeätkin kysymykset jäädä tutkimatta. Siitä muodostui karmea muistomerkki ajasta, jolloin Suomessa ei vielä ollut Luonnonhoitovirastoa valvomassa luonnonvarojen hoiroa ja suunnittelemassa luonnon moninaiskäyttöä. Nyt on valmiina taloudellisesti kannattava (?) voimata16udellinen säännöstelyallas, mutta samalla allas, jossa kaikki muu luonnonhoito on pahanpäiväisesti laiminlyöty. Intressi vertailussa vaiennettiin luonnonsuojelijoiden, poromiesten ja paikallisten asukkaiden vastustavat äänet osoittamalla patoaltaan suuri kansantaloudellinen merkitys menetettäviin arvoihin verrattuna
75. Metsähallitus pm kannattamattorri.ana korjata talteen Lokan altaaseen hukkuvia puita. N yt ne tulevat vuosikausien ajaksi muodostamaan kauas näkyvän muistomerkin pohjoisen luonnonhoidon lyhytnäköisyydestä. Kun jäät ja myrskyt ajan mittaan rusentavat ne vesirajasta poikki , niiden kannot jäävät paikoilleen vuosikymmenien, ehkä -satojen ajaksi estämään kalastusta ja venei lyä
Altaassa ne rumentavat pahanpäiväisesti Nattastuntureihin rajoittuvaa suurjärveä, estävät vapaan veneliikenteen järvellä ja tekevät verkkokalastuksen mahdottomaksi. Lainaus tästä kirjoituksesta esitelköön siis ongelman puutaloudellista puolta: »Metsähallituksen julkisuudessa antamat tiedot puumaanstä vaihtelevat 140 000:sta 250 00:een pm 3 :een, riippuen siitä, mihinkä tarkoitukseen he numeroita käyttävät. N e toisin sanoen pilaavat mahdollisuudet kehittää Lokan tekojärvestä lomailuja matkailukohdetta, jollaiseksi se muuten epäilemättä olisi voitu muodostaa. Meidän maassamme ovat nimenomaan Lapin metsät antaneet huolta luonnonsuojelijoille, koska siellä olevien metsien vuotuinen kasvuruotto ei pysty tyydyttämään ylimitoitetun puunjalostusteollisuuden raaka-ainetarvetta. Koska koko tuotos saadaan aikaan kotimaisella työllä, raaka-aineella ja koneilla, niin tämä 75 mk jakaantuu meidän kaikkien suomalaisten kesken, jonka voi muuttaa työpäiviksi siten, että jokainen pinokuutiomerri antaa työtä yhdeksi päiväksi niille, joiden bruttokustannus on 75 mk/päivä tai kahdeksi, jos se on 37:50/päivä. Olipa korvausmenettely suoritettu juriidisesti kuinka oikein tahansa, on todettava vedenpaisumusalueen asukkaiden elinmahdollisuuksien ratkaisevasti kaventuneen. mk eli 75 mk hakattua pinokuutomerriä kohti. potevan Lapin puunjalostusteollisuuden tarpeisiin, mutta ei lainkaan altaassa. Virheitä peittävä vesimassa kun edustaa arvokasta kansantaloudellista pääomaa, joka voimalaitosten läpi juoksutettuna voidaan muuttaa kilowateiksi ja edelleen rahaksi . Osa Lokan altaan rakentamisen yhteydessä tehdyistä luonnonhoidollisista virheistä on sellaisia, ettei niitä enää saada korjatuksi ilman kohtuuttoman suuriksi nousevia kustannuksia. UPOTETTIJJEN METSIEN MUOOOSTAMAN LUONNONVARAN TALTEENOTTO Luonnonvarojen suojelu riistonomaiselta käytöltä on eräs nykyaikaisen luonnonsuojelun tärkeim76 mistä tehtävistä. Lapissa viime vuosina elinkelpoisuutensa osoittanut matkailuja lomailuelinkeino on siis tällä alueella menettänyt kehittymismahdollisuutensa. vaan myös siksi, etteivät tehdyt luonnonhoidolliset virheet pääsisi uusiutumaan Porttipahdan tekojärvihankkeessa ja muissa vastaavanlaisissa hankkeissa. Tämän vuoksi luonnonsuojelijan mieltä riipaisee, kun hän näkee suuria raakapuumääriä upotettavan veden alle juuri tämän ehdotetun luonnonsuojelualueen tuntumassa. Tämä maksaa 300--500 mk/ha riippuen raivauksesta ynnä muista valmistelevista töistä ja kokemuksien mukaan metsien viljely usein vielä epäonnistuu, joten uudistuskustannus saattaa kohota yli 1000 mk/ha. Virheiden hai ttavaikutuksia voidaan kuitenkin vielä lieventää. Metsähallitus on ilmoittanut, että puuntuotto on tappiollista tappioiden ollessa 10:/pm 3 eli yhteensä 2 milj. Nämä ennen omalla maallaan i rsellisinä eläneet ihmiset asuttavat nyt raskaiden velkojen rasittamia vastiketiloja, saavat ikimuistoisten rajoittamattomien kalastusoikeuksiensa sijaan vuosittain ostaa metsähallitukselta kalastusluvan Lokan altaan risukkopohjaisiin pyyntivesiin, harjoittaa poronhoitoa ratkaisevasti supistuneilla laitumilla ja joutuvat uurastamaan porojen pelastamiseksi altailla uiskentelevilta upottavilta valesaarilta. Kysymyksen ollessa hakkuun kannattavuudesta metsähallitus on tappioksi ilmoittanut 2 milj . Kirjoituksen yksityiskohdista on oltu eri mieltä, mutta ongelman perusasettelu on siinä luonnehdittu varsin sattuvasti. Kysymystä Lokan altaan puumääristä ja niiden talteenottomahdollisuuksista on metsänhoitaja Kaarle E. Jotta suuri yleisö ja myös metsähallitus asian käsittäisivät ja jotta voimatalouskaan ei asiaa väheksyisi, totean, että jos puuta on 200 000 pm 3 ja se jalostetaan, niin se merkitsee n. mk. Klemola käsitellyt Helsingin Sanomissa 10. Tämä ei ole tarpeen vain Lokan altaan suhteen. Tämän hakkuun tekee edulliseksi se, että myös metsähallituksen normaalisti hakkuun jälkeen tulee kunnostaa hakkuualue, joka tavallisesti suoritetaan puita istuttamalla. Paljonko puun talteenotto tarjoaa työtä. 30 000 tonnia selluloosaa laivan sivussa. 1968. 9. Altaan puiden talteenotto on poikkeus normaalista metsätaloudesta,. Rohkenen väittää, että metsähallituksella on tuskin montakaan niin kannattavaa hakkuuta kuin tämä, vaikka sitä tarkastellaan heidän oman ajattelutapansa ympyrässä. Koska näiden toimenpiteiden vaatiminen on noussut erääksi Suomen Luonnonsuojeluyhdistuksen tärkeimmistä toimintakohteista, on ongelmakentän lähempi kartoittaminen tulevia keskusteluja silmällä pitäen katsottava aiheelliseksi. Kun he ovat laskeneet hakkuun merkitystä työllisyyden helpottajana, on puumäärä pudonnut 140 000 pm 3 :iin. mk ja pm 3 :a kohti 10 mk eli toisin sanoen heidän laskelmissaan on tällöin puuta 200 000 pm 3. Oma käsitykseni on se, että kun Pohjois-Suomen teollisuus on kehitetty erittäin tarkaksi puunkäyttäjäksi, niin altaasta löytyy jalostettavaksi yli 200 000 pm 3 ainespinotavaraa ja sahapuuta. Tilanne on niin kireä, että esimerkiksi ItäLapin kansallispuistohanketta ei ole katsottu voitavan toteuttaa sen vuoksi, että se aiheuttaisi vajaatoimintaisuutta puunjalostustehtaissa. T ästä saadaan valuuttatuloja 15 milj . Virheet allashankkeen toteuttamisessa eivät kohdistuneet vain sen luontoon, vaan myös tapaan, jolla vedenpaisumusalueen väestön siirto ja uusien toimeentulomahdollisuuksien luominen sille tapahtui. Näin ei saisi tietenkään tapahtua minkään luonnonhoidollisen toimenpiteen seurauksena
Sitävastoin V eitsiluoto Oy s~orirri kevättalvella 1969 Lokan altaalla jäältä käsin hakkuita reollisuusraaka-aineeksi soveltuvan puusto n raiteen ottamiseksi . Mikä osuus kaadettavasta puustosta on teollisuuden raaka-aineeksi kelvollista ja kannattaa kuljettaa tehtaille, sen seikan arvostelemiseen ei Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksellä ole riittävää asiantuntemusta. Suomen Luon nonsuojeluyhdistyksen tiedossa ei ole, missä vaiheessa puuston raivaamisaikomuksesta on luovuttu. joten uudistuskustannusten po1siaamrnen merkitsee ravallaan saastoa 300-1000 mk/ha. T apahtuneen oikaiseminen on nyt mahdollista enää vain siten, että val tio ottaa suorittaakseen kyseisen maisemien kunnostamisen. Metsähallituksen ilmoitu ksen mukaa n hankintakustannukset ylittävät myyntihinnan 10 mk/pm 3 eli 100 mk/ha. Taloudellisesti tämä ei olisi suurikaan rasitus verrattuna altaista saatavaan hyötyyn tai siihen haittaan, mikä toimenpi teen laiminlyönti asianomaisen seudun myöhemmälle kehitykselle aiheuttaisi. t okan al taaseen nyt pystyyn jäämässä oleva puusto uhkaa kuitenkin vaarantaa tämän kehityksen. Kun m ainittu kirjelmä ei johtanut toimenpiteisiin talvikautena 1968--69 kääntyi Suome n 77. Edellä olevin perusteluin toivon, että jos ratkaisu on Kemijoki Oy:n päätettävissä, niin sen toimesta harkittaisiin edes veden pinnan kohottamisen lopettamista ja luulen, että Lapissa nostettaisiin liput sal koon, mikäli Kemi joki Oy ryhtyisi laskemaan vedenpinnan tasoa tarkoituksenmukaisemmalle tasolle, jotta valtioneuvosto voisi velvoittaa metsähallituksen kerranki n toimimaan yleisen edun nimessä ja tar joamaan työtä nyt kun siitä on huutava pula. Veden peittämältä alueelta olisi puut kaadettava jään pääl tä ja käyttökelvoton puusto ja tähteet poltettava, jotta ne eivät jäiden lähdettyä jäisi uiskentelemaan ja aiheuttamaan erilaisia haittoja. Rakentava yhtiö näet ilmoitti ai kanaan, että puuston poistaminen kuuluu ohjelmaan. N yt meillä on tiedossa, että Pohjois-Suomessa v. Mahdollinen turvelauttojen irtautuminenkaan ei pystyne oleellisesti vähentämään näi tä arvoja, jotka osaksi korvaisivat altaan rakentamisesta johtuneen luonnonarvojen menetyksen. K esän 1969 poikkeuksellisen kuivuuden vuo ksi on odotettavissa, että Lokan altaan vettä juo ksutetaan pois melko runsaasti . Koko Lapin ryöllisyysrilanne ei siiri liene paljonkaan entisestään muuttunut. Teknisesti tämä voisi tapahtua talvella tekojärven ollessa jäätyneenä ja veden matalalla. 10. Myös kalastuksella voisi olla huomattavaa merkitystä, mikäli oloihin sopivan arvokalaston kehittämiseen kiinnitetään riittävästi huomiota. Mainittakoon, että tässä asiassa ei liioin ole otettu yhteyttä valtion luonnonsuojeluval vojaan muuta kuin Sompion luonnonpuistoa koskevalta osalta. R aivauksen luonnetta näillä hakkuilla ei ollut. Maisemansuojelun kannalta olisikin välttämätöntä, että Lokan altaan tapaisia tekojärviä rakennettaessa vesioikeus aina velvoittaisi rakentajan huolehtimaan myös maisemien kunnostamisesta. Lokan altaan rakentajalle ei tällaista velvoitetta kuitenkaan ilmeisesti ole asetettu. Suomen Luonnonsuo jeluyhdistys kiinnirri 18. Näin ollen puuston korjuu muodostuu 200--900 mk/ha edullisemmaksi kuin paljaaksi hakattavilla alueilla, joilla pinotavarasta ei heru kantorahaa ja jotka uudistetaan keinollisesti, kun asiaa tarkastellaan reaalisesti tosiasioiden valossa. Vedessä seisova kuollut puusto pilaisi tekojärvien tarjoami a komeita maisemia ja vaikeuttaisi suuresti vesillä liikkumista ja kalastusta. Altaita ympäröivän luonnon jylhä karuus tarjoaa puitteet, joissa tekojärvet saattaisivat kehittyä lajissaan harvinaiseksi matkai lulliseksi nähtävyydeksi ja virkistäytymisalueeksi ja siten osaltaan edistää kyseisten seutujen taloudellista kehitystä. tehokkaassa kalastuksessa tarvittavien pyyntivälineiden, kuten verkkojen ja nuottien, käyttö olisi mahdotonta. Korostettakoon vai n sitä, että pelkästään teollisuuskelpoisen puun hakkuu , jota julkisuudessa on myös ehdotettu, ei maisemia ja virkistäytymismahdollisuuksia olennaisesti parantaisi, vaan yhtä tärkeätä on myös pienikokoisen teollisuuspuuksi kelpaamattomaan puuston osan raivaus ». Lokan ja Porttipahdan padotusaltaat tulevat muodostamaan maamme suurimpiin järvi in rinnastettavan vesipinta-alan. N ykytilanne on siten tullut Suomen Luonnonsuojeluyhdistykselle yllätyksenä. Pääjohtaja Antero Piha toteaa, että 1958 ei tiedetty Kemijärvi Oy:stä mitään, jonka johdosta totean, että Kemijärvi Oy: n tehtaalle altaal ta on matkaa autotietä myöten 200 km ja että veden varastoiminen aloitettii n altaaseen vasta v. 1968 kirjelmällään V alrioneuvoston huomion asian tähän puoleen todeten mm . Myönteisen päätöksen tekeminen ei merkitsisi minkäänlaista menetystä, sillä vai kka varastoitu vesi olisikin arvokasta, niin tuskin se koskaan nii n arvokkaaksi tulee kuin nyt, jos se lasketaan sieltä pois, sillä si nne on varastoitu energiaa, työtä ja puuta, joita kaikkia tulevana tal vena tarvitaan. 1967. N iillä tulee siten olemaan kesäaikaan, jolloin ne ovat täynnä, huomattava merkitys maisemakuvanvaihtelun sekä kalastusja veneretkeilyn kannalta. » Metsähallitus ei ole yhtynyt metsänhoitaja Klemolan kantaan, vaan on edelleen katsonut puuvarojen talteenoton kannattamattomaksi . seuraavaa: »Luonnonsuojelun ja luonnonvarain moninaiskäytön kannalta on pyrittävä siihen, että säännöstelyaltaita voitaisiin tehokkaasti käyttää muihinkin kuin voimatalouden tarkoituksiin. MAISEMANHOIDOLLINEN RAIVAUS Lokan altaan puuston raivaamista voidaan p!taa tarpeellisena myös siksi , että siten saataisiin avatuksi mahdollisuudet al taan m oninaiskäyrölle lähinnä kal astukselle ja eri virkisryskäyrrömuodoille. 1968-69 on odotettavissa vaikea työllisyystilanne ja valtion laitokset potevat puupulaa samanaikaisesti , vaikka metsiä hakataan liikaa. Tämän vuoksi talvella 1969-70 tarjoutuisi ilmeisesti p oikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet ottaa jäältä käsin suorireruin hakkuin raiteen altaan puuvaroja . Mm. Toisaalta kylläkin tarve paikallisen väestön työllistämiseen o n nyt pienempi , kun huom attava osa Sodankylän ja Savukosken asukkaista on siirtynyt Ruotsiin
1969 uudestaan Valtioneuvoston puoleen. 9. Hän katsoo, että olisi erityisesti raivattava mahdollisuus edetä vesitietä myöten syvälle Sompion ja Saariselän erämaaseudulle, jota suunnitellaan suureksi retkeilytarpeita tyydyttäväksi kansallispuistoksi. Harri Dahlström suorittivat tämän pyynnön johdosta kesäkuussa käynnin allasalueilla. 400-800 markaksi. Metsähallituksen edustaja esitti käsityksenään, että lahoaminen ja jäät tulisivat varsin pian poistamaan Lokan maisemia rumentavan puuston, minkä vuoksi toimenpiteet olisi ensisijaisesti kohdistettava Porttipahdan vielä tyhjillään olevan altaan raivaamiseen. Valtion luonnonsuojeluvalvoja esitti näkemyksensä raivauskysymyksestä Maatalousministeriölle kirjelmällään 9. 1969 epävirallisen tutustumiskäynnin Lokan altaalle ja Sompionjärvelle (minne virallinen käynti ei ulottunut). Kirjelmässään valtion luonnonsuojeluvalvoja huomauttaa myös, että allasalueella suoritettavasta raivauksesta olisi hankittava myös kalastusviranomaisten lausunto, josta ilmenisi tarve raivata sellaisia alueita ja väyliä, joista myös kannokko poistettaisiin. Valtion luonnonsuojeluvalvoja ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ves1asiantuntija, maist. Yhdistys korosti, että näiden töiden avulla voitaisiin työllistää myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät pysty raskaisii n koneellistettuihin töihin . Lisäksi kirjelmässä toistettiin jo 18. Kun tämänkin alueen täydellisen raivaamisen katsottiin tulevan liian kalliiksi, pyydettiin valtion luonnonsuojeluvalvojaa ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä nimeämään ne kohteet Porttipahdassa, joiden raivaus olisi luonnonsuojelunäkökohtien kannalta tärkeintä. H än pitää tarpeellisena koko Porttipahdan altaan raivaamista jätepuustosta ja jätteiden polttamista. Nämä antavat hänen käsityksensä mukaan maisemille »kaikessa karmeudessaan kiinnostavan leiman, joka tulee ilmeisesti suuresti houkuttelemaan matkailijoita ja retkeilijöi tä». Käynnin aikana metsähallitus toimi vieraanvaraisena isäntänä järjestäen kiertoajelun Porttipahdassa ja hinaajalla tapahtuneen risteilyn Lokan altaalla ikihonkien latvusten keskellä. -Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ei ole muuttanut kantaansa siitä, että sekä Lokan että Porttipahdan altaan raivaukset olisi suoritettava mahdollisimman täydellisinä. 10. Nyt pyydettiin, että seuraavan talven työllisyysmäärärahoja osoitettaisiin Lokan altaan maisemanhoidollisiin kunnostustoimiin siten, että allasalueen puusto voitaisiin kokonaan poistaa. Käynnin päätarkoituksena oli paikallisen väestön haastattelu, mikä osoittautuikin hyvin antoisaksi. 1969. Valtion luonnonsuojeluvalvoja ei pidä riittävänä metsähallituksen suorittamaa perushakkausta ja parhaillaan käynnissä olevaa täydennyshakkausta, jossa kaikki 6 cm:n läpimitan ylittävä ainespuu otettaisiin talteen. Hän toteaa näiden toimien jälkeenkin alueelle jäävän runsaasti pientä puuta ja nuorta metsää, joka tulevan patojärven matalissa osissa jäisi vedestä törröttävänä luurankometsänä rumentamaan maisemia ja altaan syvemmissäkin osissa veden alle jäävänä vaikeuttaisi kalastusta ja vesillä liikkumista. Porttipahdan suhteen valtion luonnonsuojeluvalvoja toteaa, ettei Lokan kohdalla tapahtunut erehdys saisi toistua, vaan myös jätepuusto olisi mahdollisimman tarkkaan poistettava ennen altaan täyttämistä. Käsittelyä vaativaa· aluetta lienee n. Kokonaiskustannukset muodostuisivat siten varsin suuriksi , mutta niitä ei voida pitää kohtuuttomina verrattuna allashankkeen tähänastisiin kokonaiskustannuksiin ( 4 7 .2 milj . EHDOTUS RAJOITETUISTA RAIV AUSTOIMISTA Tuloksena edellämainituista kirjelmistä oli metsähallistukselle tullut määräys laatia laskelma Lokan ja Porttipahdan altaiden raivauskustannuksista ja selvitys työn suorittamistavasta. Luonnonsuojeluyhdistys 8. markkaa) ja raivauksesta saatavaan jatkuvaan hyöryyn nähden. 4. 7. Hän toteaa Porttipahdan alueen maastossa esiintyvän enemmän korkeusvaihteluita kuin Lokan alueella, minkä vuoksi Porttipahdan tekojärven maisemakuva tulee olemaan vaihteleva ja allasjärveä tulevat elävöittämään myös lukuisat saaret. 15 000 hehtaaria, ja hehtaarikustannukset raivattaessa ja poltettaessa olisi arvioitava n. Porttipahdan altaan raivaaminen olisi siten vesistön muuta kuin voimataloudellista käyttöä ajatellen vielä tärkeämpi kuin Lokan . Asiaa valmisteltaessa oli metsähallituksen otettava huomioon myös valtion luonnonsuojeluvalvojan ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen näkökannat. Tässä hän asettui sille kannalle, että Lokan altaassa raivaus ol isi keskitettävä kulkuväylien avaamiseen vedessä oleviin 78 metsikköihin. Lisäksi allekirjoittanut suoritti 14-16. 1968 esitetty huomautus, että Lokan allasalueella tapahtunut luonnonhoidollinen erehdys ei saisi uusiutua Porttipahdassa, vaan että kaikki puusto olisi poistettava sieltä ennen altaan täyttymistä. Erityisen tärkeätä on, että maisemia nyt rumentava puusto katkaistaan niin alhaalta, etteivät kannot normaalioloissa pääse
Voimalaitosmieher ovat siis ilmeisesti varautuneet ongelman hoitamiseen . päätöksen sivut 11 ja 34). Näin saatettiin valtion luonnonsuojeluvalvojan myötävaikutuksella luopua vesioikeuspääröksessä edellytetystä Sompionjärven rantojen raivauksesta. Siellähän tulisivat 79. Jos katkaisu jätetään jäiden ruhjonnan ja lahoamisen varaan, on samoin seurauksena juuri tuollainen vaarallinen veden pinnan tuntumaan ulottuva kantokarikko, sillä puuhan ei veden alla märäne vuosisarojenkaan kuluessa. 1966 päätöksensä Lokan altaan rakentamisesta (DN:o 1/424/C-64, N:o 144/66/1) edellytettiin täydellinen raivaus suoritettavaksi uittoväylillä sekä Lokan padon edustalla, Sompiojärven ympäristössä ja Vuorson väliaikaisen maapadon luona (vrt. 2. Näin myös siksi, ettei luonnonpuistoissa yleensäkään puututa luonnonvoimien (esim. Biologit voivat nyt vain odottaa nähdäkseen, miten tällainen luonnonhoito-ongelma käytännössä selvitetään. UIVIEN SAARTEN ONGELMA Huomattavaksi esteeksi Lokan altaalla liikkumiselle näyttävät muodostuvan veden pohjasta ylös nousevat rurvesaaret. Tehdessään tämän päätöksen valtion luonnonsuojeluvalvoja piti itsestään selvänä, että puusto raivataan pois allasalueen muista osista puhuttiinhan · silloin yleisesti »allashakkuista». vaarantamaan veneliikennerrä. Sinne laskettuja verkkoja ei saa kuin poikkeustapauksessa nostetuksi ehjinä ylös . 1969 Lokan altaalla vieraillessaan haastatteli paikallista väestöä, ilmeni syvä katkeruus luonnonsuojelijoita kohtaan sen vuoksi, että he olivat estäneet Sompiojärven rantojen raivauksen . Jos karkaisu suoritetaan läheltä veden normaalipintaa, altaaseen -muodostuu hengenvaarallinen kantokarikko, joka estää vesillä liikkumista pahemminkin kuin pystyssä olevat puut. Ei myöskään mitään niistä erikoissyisrä, joihin tällä raivauksella pyrittii_n. Asiaa harkittuaan valtion luonnonsuojeluvalvoja katsoi, että olisi tieteellisesti mielenkiintoista nähdä, miten käy luonnonvaraisen metsän sen joutuessa osittain veden alle. Tämän vuoksi ei myöskään voida yhtyä luonnonsuojeluvalvojan ehdotukseen, että altaan luurankomersään raivattaisiin vain karmeudessaan vaikuttava turistireitti . Hiemankin oudommalle tämä saattaa merkitä kohtalokasta eksymisrä karmeiden herteikkösaarten labyrintiin. Tämä saattaa olla alkuna altaan pinnan soisrumiselle. Merkille pantavaa on myös, että useimmilla uiskentelevilla turvesaarilla on kehittynyt elävää kasvillisuutta rahkasammalra, saroja ja muita suokasveja. Suobiologit ennustivat rurvelauttaongelman syntymisen jo silloin kun allashanke pantiin alulle. Turvelaurar eivät turbiineissa liene erityisen toivottuja. Kun allekirjoittanut 14---16. Sompiojärven luona raivaustyö aloitettiinkin, mutta kun tultiin Sompion luonnonpuiston rajalle, heräsi ajatus kysyä valtion luonnonsuojeluvalvojalta lupaa sen rantojen puuston raivaamiselle. Kun · Sompiojärvi muodostaa sinänsä vain pienen kolkan koko Lokan altaasta, näki valtion luonnonsuojeluvalvoja hyväksi, että hänen esittämänsä koe laajennettaisiin käsittämään tietyn maisemallisen kokonaisuuden. Sompionjärven koe menetti mielekkyytensä, kun suurin osa Lokan altaasta muodostettiin sa_manlaiseksi kokeeksi, jossa nähdään vedenpaisumuksen vaikutus metsissä. Syy oli kalaraloudellinen: Lokan altaan nykyinen pohja on miltei kauttaaltaan suopensaikkojen tai metsien peittämää. Sompionjärven pohja on sitä vastoin normaalia järven pohjaa ja siellä voidaan siten myös kalastaa normaaliin tapaan. myrskyjen) aiheuttamiin vaurioihin, vaan ainoastaan seurataan niiden vaikutusta. Selvisi myöskin syy siihen, miksi Sompiojärven rannat oli tarkoitettu raivattaviksi. 7. SOMPIOJÄRVEN RANTOJEN RAIVAUS Pohjois-Suomen vesioikeuden antaessa 7. Näitä saaria nousee ylös niin yllättäen, että menomatkalla käytetty reitti saattaa paluumatkalla jo olla tukossa. Hänelle ei mainittu, että Sompiojärvi kuului niihin harvoihin alueisiin, joilla vesioikeuspääröksen mukaan olisi suoritettava täydellinen raivaus. Koko altaan umpeenkasvettumisra ei juuri liene syytä pelätä, mutta osittainenkin pinnan soistuminen saattaa merkitä huomattavaa haittaa alueella liikkumiselle ja ehkä myös sen vesivarojen voimataloudelliselle hyväksikäytölle. Jotta järvellä voitaisiin jatkuvasti pyydystää myös matalassa rantavedessä kurevia kaloja ja Sompiojärveen laskevissa joissa kutevia kaloja, edellytti tämä rantojen täydellistä raivausta. Saatuaan tietää valtion luonnonsuojeluvalvojan päätöksestä tiedusteli metsähallitus, pitäisikö hän suotavana, että yhtenäisyyden vuoksi Sompiojärven muutkin rannat jätettäisiin koskemattomiksi. Niiden määrä näyttää jatkuvasti kasvavan ja osa saarista kantaa pinnallaan myös melkoista metsää. Kun tällaista normaalia järven pohjaa ei allasalueella muuten juuri ole, voisi Sompiojärvi parhaiten toimia paikkana, missä altaan kalataloudellista tuottoa nostettaisiin ihmisen käyttöön
Maamme luonnonvarojen käyttöä ja saastumisilmiöitä valvomaan sekä viheraluepoli tiikkaa suunnittelemaan tarvittaisiin suuri joukko eri alojen asiantuntijoita. Kalamiehiä jää siis edelleen näille seuduille. VALTION LUONNONSUOJELUVALVOJAN SNUUTT AMINEN Lokan allashankkeen toteuttamisen yhteydessä on erityisen selvänä tullut esille se virheellinen tapa, jolla maassamme suhtaudutaan valtion luonnonsuojeluvalvojaan. Hänen puoleensa käännyttiin vasta sitten kun haluttiin saada lupa pienen puumäärän kaatamiseen luonnonsuojelualueelta ja silloinkin vaiettiin kysymyksen yleisestä taustasta ja todellisesta syystä raivauksen suorittamiselle. Voimatalouden kannalta tehokkaaseen säännöstelyyn ei Kemijoella ole vesivoimamiesten mielestä päästy, vaikka suurimmat luonnonvaraiset järvialtaat Posion Suolijärvet ja Kemijärvi ovat jo voimakkaasti säännöstellyt. Lokan ja Porttipahdan tekojärvet peittävät alleen (kalamiehen kannalta katsoen) merkittäviä jokialueita, puroja ja pikkujärviä. Häntä ei myöskään kuunneltu yleisen edun valvojana silloin kun tästä suurimittaisesta luonnonhoirokysymyksestä päätettiin Pohjois-Suomen vesioikeudessa. Kemijoen virtaaman vaihtelut ovat suuret. Ensimmäisenä hankkeena toteutettiin Lokan allas Luirojoen latvoille ja toisena on nyt vuorossa Porttipahdan allas Kitisen yläjuoksulla. Kun näin laajat vesialueet syntyvät ennen vähäjärviselle alueelle valtatien varteen, niiden kalataloudellinen merkitys kiinnostaa tietysti sekä paikallisia että matkailevia kalastajia. P. Kemijoen yläjuoksulle on rakentamisohjelmassa suunniteltu suuria altaita, tekojärviä useaan eri paikkaan . LOKKA JA PORTTIPAHTA KALAVESINÄ Kemijoen vesistöalueella on vähän järviä. Pohjoismaissa arvioivat voimatalousmiehet, että rakennettuihin vesistöihin tarvitaan säännöstelyaltaita, joiden yhteinen tilavuus olisi noin 40 % vesistössä vuosittain virtaavasta vesimäärästä. Jos tama toteutetaan Kemijoen vesistössä, on sinne rakennettava vielä runsaasti uusia tekojärviä. Monet heistä si joittuvat altaiden lähialueille, erityisesti Lokan ja Porttipahdan altaiden välistä kulkevan valtatien tuntumaan. Niiden pinta-ala on vain 2,9 % koko valuma-alueesta (51400 km 2) . Hänen mielipidettään ei lainkaan vaivauduttu kysymään silloin kun suunniteltiin useiden sarojen neliökilometrien suuruisten tekojärvien rakentamista. Molemmat tekojärvet ovat varsin suuria. N. Sitävastoin ei enää tarvita metsäisiä säännöstelyaltaita, metyylielohopeakaloja, kesämökkislummeja, pilaantunei80 ta Jarv1a, rikkivetyistä Itämerta, kalattomiksi säännöste!tyjä jokia, metsittämättä 1aane1ta avohakkuualoja ja muita muistomerkkejä ajasta, jolloin maassamme ei vielä ollut Luonnonhoitovirastoa. Voidaan tietenkin sanoa, että valtion luonnonsuojeluvalvojan olisi apulaisineen oma-aloitteisesti puututtava kaikkiin maassamme toteutettaviin luonnonhoidollisiin hankkeisiin. Jos asia sanotaan selvällä suomen kielellä, niin valtion luonnonsuojeluvalvoja harhautettiin antamaan sellainen lausunto, johonka nojaten allashankkeen toteuttajat saattoivat luopua vesioikeuden päätöksessä mainitun kustannuksia aiheuttavan velvoitteen täyttämisestä. Valtion luonnonsuojeluvalvojasta lähtöisin oleva raivauskielro nousi siis paikallisen väestön kalastusmahdollisuuksia uhkaavaksi tekijäksi ja herätti voimakasta katkeruutta. Veden ollessa ylärajallaan Lokan allas on 4 17 km 2 ja Porttipahta 21 7 km 2 • Näiden altaiden yhteinen pintaala nostaa järvisyysprosentin Kemijoen vesistöalueella yli 4 % . Kun ei näkynyt mitään perusteltua syytä pitää kiinni Sompionjärven rantojen raivaamattomuudesta, suosittelin tilannetta selostavan ja korjausta pyytävän kirjelmän lähettämistä valtioneuvostolle. Tutustuminen Lokan ja Porttipahdan rakentamista koskeviin Pohjois-Suomen Vesioikeuden päätöksiin osoittaa, että niiden rakentamisessa on tähdätty yksipuolisesti voimacaloudelliseen hyötyyn .. tietenkin matalassa vedessä kutevien kalojen uudet kutupaikat olemaan. Sinne häviää myös Sompiojärvi, Sompion Lapin tärkein kalaaitta. Tätä ja muitakin allasalueen asukkaiden vaikeuksia koskeva, 79 Vuotson kylän asukkaan allekirjoittama kirjelmä toimitettiinkin sittemmin Valtioneuvostolle . Sinne olisi siis myös päästävä verkkoja asettelemaan . Se on kuitenkin liikaa vaadittu kahdelta luonnonhoiroviranomaiselta, jotka ovat rutiininomaisten virkatehtävien ylikuormittamia. 1960luvulla on varsin hartaasti puhuttu vesistöjemme monikäytöstä. Useat asukkaat luulivat lisäksi , että koko allasalueen raivaamattomuus johtui »luonnonsuojeluherrojen» keksinnöstä ja he olivat tietenkin kaksin verroin katkeria. Niihin hukkuu kymmeniä tiloja, satoja ihmisiä on joutunut lähtemään kotoaan
Kokouksen avasi kunnanjohtaja Lasse Näsi. lamasta luonnonmullistukseskuntia pä ästä k,Pe n sel vittä mään ta. Menetysten tilalle ei Kokous pyysi kunnanhallitusta ole saa tu uutta toimeentuloa. Alta iden teko on poronhoidon pila nnut. Lokan tekojärvi on Allasal ueen vak1 to1vo1 llsaa niin suuri että siellä tarvittaityötilaisuuksia itselleen. Sodankylässä kirkonkylän jälkeen suurin kylä Vuotso ei elä normaalia elämaa, sillä kodeissa raha ei riitä. Rajakouksessa sanottiin, että Kemikauppa-asian edelleen ajaminen joki Oy on varannut itselleen myös annettiin k.unnanhalli600 pyydysyksikölle kalastusoi tukselle. 81. että Lokan altaan rannat on jätetty rnivaa matta. Nyt ne ovat Kemijoki keus edes vähän h elpottam aan Oy:n ja metsähaUituksen. Kosyntyneitä vaikeuksia. .. päivänä julkaisi sanomalehti Lapin Kansa oheisen uutisen. Se toi särvintä pöymahdollisuuksia. Vakavan tilanteen takia Sodankylän kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen jäseniä osa llistui tähän allasväen kokoukseen. koska väestöllä ov:it, olettä väestön vaikea tilanne leet ka la stu kseen ikim uistoiset johtuu suoranaisesti Lokan ja oikeudet. Karjanhoito antoi monelle Kokous piti tärkeana allasennen altaita jopa reilun nelaluelaisten asutuskysymyksen jäsosan toimeentulosta. Nyt tilojen mukana menivät monelta kalavedet. Kokous Mutenia kertoi, että allasalueesitti, että kunnanhallitus Jaisten tilanne on hoidettu niin ryhtyisi esteaiia-asiaa eteen huonosti, että sellaisissakin ta)läin ajamaan, jotta va ltiolt pauksissa kuten hänelle itselsaataisiin siihen rahoitus. Allasevakot ovat kasvattaneet Vuotson kylän asukasmäärää, mutta jostakin täytyisi näille ihmisille saada toimeentulo. ten oli poronhoito merkittävä elinkeinon haara. . Tilaisuudessa kansan. TurKarjaa kuitenkin pitäisi olla. ajamaan tätä asaa eteenpäin. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin poromies Oula Aikio ja sihteeriksi kunnallisharjoittelija Kari Lehtosalo. leen tilan perustamispaikkio on Paljon keskustelua aiheuttimyönnetty. Kotitarvekalaskautta selvittämään sompiolaistus oli h yvin merkittävä tu ten ja ylikitisläisten kalastuslonlähde. . Tätä paliskunnan välisen esteaidan tietä olisi allasväestölle annetsaamista ja Lapin paliskunnan ta., a takaisin aikoinaan maatapohjoisrajan esteaidan loplouden antamat edut. Kokous pi ti crittain suurta haittaa tuo Uava na. Lisäksi siin aivan' toisenl.iiset kalastusvielä kokous päätti anoa, että välineet, mitä asukkailla on enPohjois-Sodankylän asukkaille n en oUut. lasasukkaat, pernstavat kalastus. .... Sitten oli asukkailla vielä karjanhoito. Lapin pa liskunnalle tuli viime talvena toistakymmentä vanhaa miljoonaa markkaa vahinkoa sen takia että poroelinkeino häiriintyi. Alleviivattu kohta viittaa tapaukseen , jossa K emijoki Oy harhautti sekä Lokan altaan asukkaita että luonnonsuojelijoita. Kenellä 3-5 lehmää, kenellä enemmänkin. set lait eivät siihen riitä. edustaja Akseli Paarman seloskeuden. Kokous päätti. Jisuudet. LOKAN ALLASVÄKI SELVITTELI KUNNANISILLE VAIKEUKSIAAN Lokan tekojärven ja Porttipahdan tekojärven tieltä pois muuttanut väestö ei ole päässyt turvalliseen elämään ja heiltä puuttuu riittävä toimeentulo. Ennen väestö omisti myönnettäisiin rajaka uppaoikalavedet. Nyt ei loppuunsaatt,amista vaikkapa taloja ole saatu rakentaa paierikoislai n turvin. Kunna nha llitusta sin tarkoin vielä luontaistakokous pyy.,i ottain,ian yllteyloudessa eikä rahaa pa ljonden valtion portaaseen ja sitä kaan tarvittu. saakka. koska nykyikoille, missä karjaa voisi pitää. Sit. Asiasta no Kemijokj Oy:lle huomautettu kerrottiin kokouksessa, mutta Kemi 'okj O on sanonut, että luonnonsuo e t ran 015~ ra1vaqp~l§CIJ as a on asukkahe 1 ul II talond~lli~I a hai ttaa. Tä tä ennen väestö eli varoikeuksiaan. tään. kunnanvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Akseli P a a rm a n, valtuuston varapuheenjohtaja Reino Heikkinen, kunnanjohtaja Lasse N ä s i ja kunnanhallitus. että alPorttipahdan altaiden aiheut. Reino puunrakentamista. . Puheen johtaja Aikio kertoi alustuksessaan, puolena. Kokous piti tärkeänä Lapin että allasväen asuttaminen saapaliskunnan ja Kemi-Sompio taisiin loppuun viedyksi. hassa odotuksessa monelta on Etelän voivuori ei näy Lappiin jo mennyt, tulevaisuuden usko. Ennen kokousta kunnan edustajat kävivät moottoriveneristeilyllä tutustumassa Lokan altaaseen ja sen aiheuttamiin muutoksiin l\fukana olivat mm. . kallisten asukkaiden ohs1 p1taotto Artturi nyt saada olla kolmantena osaK esäkuun 20. Tilanne lienee varsin erikoislaatuinen Suomessa ja vakavasti näyttää siltä, että tarvitaan erikoislaki saattamaan näiden ihmisten elämä jälleen raiteilleen. Yli-Kitisellä joillakin jopa kymmenkunta. Kokouksen m1eles_ta paiti uutta porotilalakia. muUa ei ole makvat menetetyt kalastusmahdolsettu. Pahin on tilanne Mutenian maak.irjakylän vesialueella. pyydykset rikkoutuva t ja häviävä t. . .
Kalastusvälineinä on käytetty verkkoja, rysiä, katiskoita ja erilaisia koukkukalastusvälineitä. Veden alle peittyvien vesien kalastosta ja kalastuksesta on luvanhakijan toimesta koottu tietoja. Tämä on tekosyy,. Vedessä olevan elimellisen aineksen hajotus aiheuttaahapen vajausta jopa hapenkadon ainakin jääpeitteen aikana, jolloin pinnalta ei veteen tule lisää happea. Virkistysja urheilukalastaja onkii ja kalastaa Lokan vesimetsässäkin paremmin kuin verkkotai nuottakalastaja onnistuu omilla välineillään, sillä pintaan nousevat turvelautat ovat myös pahana haittana. Nämä tekojärvet sijaitsevat usein kaukana teistä, eikä niiden alle jäävien vesialueiden kalataloudellinen merkitys ole ollut samaa luokkaa paikallisille asukkaille kuin esim. Vain jokisuissa ja Sompiojärvessä kalasto on runsas. Lokan alueella. Kalasto siis on, mutta kalastus on vaikeata. Näin ei tehty, ja Sompiojärvi tulee osaksi Lokan tekojärveä. Vuonna 1963 annetussa lausunnossa ehdotettiin Sompiojärven patoamista Lokan tekojärvestä erotettavaksi erilliseksi järveksi. Valtatie on myös tuonut ja vienyt kalamiehiä. Tekojärviin hukkuvien kalastusmahdollisuuksien katoaminen on nähtävästi tulkittu niin yleisen kuin yksityisenkin edun kannalta vähäisiksi , sillä vesioikeuden lupapäätöksissä ei kalataloudelle aiheutuvien vahinkojen estämistä tai vähentämistä koskevaa erillistä lupaehtoa ole, ei edes virtakutuisten kalalajien tuhoutuvien lisääntymisalueiden osalta. Veden pinta ei laske alarajalleen joka vuosi. Pohjanmaan tekojärvialueilla lupapäätösteri mukaan raivaukset on suoritettava koko veden alle jäävällä alueella. Niihin varastoidaan vettä pitemmäksi aikaa. Saalis on vuosittain näiden tietojen mukaan ollut yhteensä lähes 30 000 kg, mistä Sompiojärven osuus on ollut puolet . Vai onko sinisilmäisesti luotettu siihen, että tekojärvet automaattisesti antavat entisen veroiset kalapaikat, joista saaliit nousevat samoin ponnistuksin kuin ennen tekojärviin hukkuvista vesistä. Kalaston merkittävimmät saalislajit ovat hauki, ahven, siika, harjus, purotaimen, made ja säynävä. Hapettomaksi käyvässä tekojärvessä selviävät vain ne kalat, jotka hakeutuvat jokiin, jokisuihin ym. Virtaavan veden lajit tammukka ja harjus eivät juuri viihdy tekojärvissä. paikkoihin. SOMPIOJÄRVI Kalataloussäätiö on koonnut aineistoa Sompiojärven kalastosta 1950-luvulla. Uudelle ranta-alueelle jäävä puusto, irtoavat rungot, oksat ja turvelautat tekevät kalastamisen hyvin vaikeaksi, vaikka kalasto pysyisi edelleen runsaana. Porttipahdan veden laatu tulee pysymään parempana kuin Lokan. Päätöksien mukaan »raivausjätteet on hävitettävä joko polttamalla tai muutoin sopivaksi katsottavalla tavalla ja hankkijan tulee huolehtia raivattujen alueiden kunnossapysymisestä». Näissä tekojärvissä olisi mahdollista hoitaa kalastoa ja ohjata kalastusta monivuotisen ohjelman puitteissa. Tekojärvien kalataloudellisen hyväksikäytön mahdollisuuksiin olisi pitänyt puuttua jo varhain . Kalatalousviranomaiset eivät ole tästä edes valittaneet. Näissä tekojärvissä vedenvaihtelut ovat hitaammat kuin tavallisissa säännöstelyjärvissä. KALASTUSMAHDOLLISUUDET Vaikka kalasto näissä tekojärvissä olisi pyyntikelpoinen, tehokas kalastus on mahdotonta ilman alueen raivausta ja pyyntipaikkojen kunnostusta. Kalojen ravintoeläimistö tulee olemaan melko kauan varsin runsas, sillä veden alle jäävien aluei82 den elimellinen aines tarjoaa runsaasti ravintoa lyhytikäiselle pohjaeläimistölle. SELVIÄVÄTKÖ KALAT Lokan allasalueesta on suota 90 % , Porttipahdan 50 % . Lokassa väri on hyvin voimakas . Raivatuilla alueilla verkkopyynti on tosin mahdollista silloin kun uittoa ei ole, mutta ajelehtivat puut, risut ja epätasainen pohja muodostavat haittaavan tekijän. _Paikallisille asukkaille on kalastus merkinnyt huomattavaa särpimen lisää sekä muita lisätuloja. Lokasta jo saadut tulokset osoittavat näin tapahtuvan. Näin alueelle olisi jäänyt luonnontilainen kalavesi, jonka saaliit olisivat olleet edelleen käytettävissä. Koekalastukset osoittavat, että Lokassa on kaloja. Kalasto on kuitenkin suhteellisen harvalukuinen. Raivauksen mainitaan tulevan liian kalliiksi Lapin tekojärvillä. Lokan ja Porttipahdan säännöstelyhankkeiden lupapäätöksien mukaan kaadetaan puut ja pensastot uittoväyliltä ja tietyiltä maanteiden ja patojen läheisiltä alueilta. Veteen joutuvan elimellisen aineksen määrä on varsin suuri, ja humus antaa vedelle voimakkaan ruskean värin. On ilmeistä, että todelliset saaliit ovat olleet suuremmat kuin tiedustelutulokset osoittavat