1962 99 Kansallispuistokongrcssi Seattlessa 30. Jaetaan Suome11 Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan Tilaushinta v. Virtanen : Vcsi\'oimatalous ja luonnonsuojelu 76 Göran Bergma n : \1itii petolintumme syövät. N i i I o Söy rinki (vastaava), toht. 84 Kauko Y. Merkin hinta on 250 mk.. :-.:iinisalo: Taistelu Langinkoske,ta 90 \Verner Hall er & Rene Plctscher: Peloton , esipääsky 92 Hannu Karh c: Pikkusicpporetki Aarnimetsä~in Uusin ti1•to St10111P11 /11 onnosta 9!> R. Reino K a I Ii o I a. 7. 400 mk 300 mk 8.000 mk Toimitus: prof. 1962 100 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous 100 Pohjoiskalotin vesi voimien rakentaminen 101 Luonnonsuojelua arkkitehdeille 102 1. 102 Pyörremyrsky '":\1airen " tuhoja 103 Ulkomailta Karhun ampuminen pesältä Norjan vesivoimat ja luonnonsuoj elu Mäyrän puolesta Stefan Gut: Matkailun vakiutus kansallispuistoihin 104 J äsenha nkint akilpailu 1962 l04 S11111111r11)' Kansikuva: J'esij,iiäsky (Phalaropus lobatus) poikasi11 een. 1962 500 mk. Lindeberg: Suomen eläimistö L1w11 11011st1 ojPl1m työmaalta 96 Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto 96 Kehotus. Merkin voi noutaa toimistosta mme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Jl'n11er Haller & R en e Pletscher SUO,'vlEN L UO:>JNON SL:OJEL UYHDJSTYS Helsin ki , Unioninkatu 40 a. 4.-31. Merisirrien ja lyh ytnokkahanhien Yärimerkintää 96 Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 15. Lähteenmäki: Tuntevatko pikkulinnut poikastensa eri yksilöt. • Sivun ylälaidassa kuvattu SLY:n merkki on saatavissa myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. SISÄLTÄÄ: 7!3 ."<iilo Söyrinki: Kas,·atus luonnonharrast ukseen 75 Artturi I. 8. Tilattaessa mainitkaa haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. 6.7. Valok. Puh elin 622 978 Post isii rto 6882 Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Jäsenmaksu peritään aika kauslehden lä hetvksen yhteydessä Vuosi jäsenmaksu Opiskelijat ja koululaiset Ainaisjäsen • SUOMEN LUONTO Ilmestyy 4 kenaa vuodessa
Siitä on hyvänä todistuksena mm. puhumattakaan. Erittäin ilahduttavaa on, että myös arkkitehtuurin ja rakennmstaiteen edustajat ovat entistä voimakkaammin yhtyneet toimintaan suomalaisen luonnon ja maisemakuvan puolesta. Todellisuudessa tämä työ on vasta alullaan. Se antaa aihetta toivoon, että maaseutumme rakennuskulttuurissa ja asutuskeskusten suunnittelussa voidaan vielä päästä pois nykyisestä sekasorrosta, joka jatkuessaan lopullisesti tuhoaisi maaseutumaisemamme. Tässä on laaja kansainvälinen tehtävä, jonka merkitys ulottuu paitsi nykyaikaan myös pitkälle tulevaisuuteen. Eri maiden edustajien selostuksista kävi ilmi, että luonnonsuojeiun ja luonnontuntemuksen edistämiseksi työskennellään voimakkaimmin niissä maissa, joissa asutus on taajinta ja luontoa vähiten löydettävissä. Näin ei ole laita ainoastaan meillä vaan koko Euroopassa, muista maanosist. Kasvatusta luonnon harrastukseen ja -luonnonsuojelun ymmärtämiseen tarvitaan kuitenkin edelleen niin nuorison kuin varttuneidenkin kansalaisten parissa. se huomio, jota Kansanvalistusseuran viime heinäkuussa Orivedellä järjestämät ympäris_tö~urssit saivat osakseen maan lehdistössä. p:nä Haagissa pidetyssä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kasvatuskomission Luotei,s-Euroopan jaoston kokouksessa. N:o 3 1962 21 VUOSIKERTA SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU K as va tus luonnonharr astukseen Niilo Söyrinki Luonnonsuojelun merkitys tajutaan meilläkin jo yleisesti. Hollannissa, Belgiassa ja Englannissa ymmärretään monin verroin selvemmin kuin meillä, mitä vapaa luonto merkitsee kulttuuri-ihmiselle ja nuorison kasvatukselle. Siellä on kouriintuntuvasti todettu, kuinka välttämätön luonnosta saatava virkistys on teollistuneen kaupunkielämän vastapainoksi kaikkien yhteiskuntaluokkien jäsenille . Siksi tahdotaan johdattaa luonnosta vieraantuneet ihmiset uudelleen metsiin ja ni ityille kasvien ja lintujen pariin vapaa-aikoinaan unohtamaan jokapäiväiset huolensa ja saamaan uusia, henkistä painetta 73. Näitä kysymyksiä pohdittiin syyskuun 1215
Tästä Hollannin ensimmäisestä luontopolusta on painettu opaskirjanen, jota myytiin v. Oppaiden johtamia retkeilyjä luontoon järjestettiin v. Radiossa on lähetetty runsaasti luontoon ja luonnonsuojeluun liittyvää ohjelmaa, eräiltä asemilta säännöllisesti viikoittain. Puutarhassa on vielä näyttelyhuone ja opettajat julkaisevat joka kuukausi pienen kuvitetun vihkosen, jossa kerrotaan ajankohtaisista kasvija eläinmaailman tapahtumista. 4600 henkilöä. Kansakoululaisille on varattu laajoja puutarha-alueita, joilla oppilaat kesän aikana kukin omalla palstallaan viljelevät vihannesja koristekasveja erityisesti tätä varten koulutettujen opettajien johdolla. Yleisö on siis innolla käyttänyt hyväkseen tätä tilaisuutta luonnossa retkeilyyn. Sen alueelle on v,ielä laadittu kasviyhdyskuntia, jotka esittävät mahdollisimman luonnonmukaisesti hollantilaista metsä-, suo-, nummiym. Nuoriso taas, josta kaupunkien kaduilla ja elokuvissa tulee helposti käytökseltään töykeätä ja fyysillisesti takapajuista, pyritään jo lapsesta lähtien viemään luontoon hakemaan tervettä liikuntaa ja löytämään aiheita monenlaisiin kiinnostaviin havaintoihin, joihin kaupunkivmpäristössä ei ole tilaisuutta. Koululaiset koetetaan saada kosketukseen luonnon kanssa mahdollisimman varhain, mutta erityisesti miljoonakaupungeissa tämä tietysti on kovin vaikeata; vain kerran tai pari lukukaudessa voidaan lähteä todelliselle luokkar,etkeilylle. Haagin lähellä Meyendelin rannikkodyyneillä luontopolku alkaa talosta, jossa on pantu näytteille suuri määrä simpukankuoria, kuvatauluja, dyynien kasveja jne. Haagissa on suurimman oppilaspuutarhan yhteydessä lisäksi laaja opetuspuutarha, jossa kasvaa runsaasti kotija ulkomaisia kasvilajeja. 1961 n. Näin yleisö voi oppia tuntemaan nämä kasvit muuallakin luonnossa liikkuessaan, ja harrastus pääsee alkuun. Tämä toiminta on edelleen laajenemassa ja uusia oppaita koulutetaan jatkuvasti. kasvillisuutta. ja jännitystä laukaisevia elämyksiä. 8500 kappaletta. Siellä on myös pari akvaariota esittämässä Pohjanmeren eläinja kasvimaailmaa. 1961 40:llä eri paikkakunnalla yhteensä 242. Opetuspuutarhan yhteydessä on kotieläintarha, jossa lapset saavat tutustua lehmiin, sikoihin, vuohiin, lampaisiin ja muihin tavallisiin kotieläimiin ja ottaa osaa niiden hoitoon ja ruokintaan. Yleisön luonnonharrastuksen helpottamiseksi on laadittu mm. Näin suurkaupungin lapset pääsevät tutustumaan heille muuten täysin vieraaseen maalaiselämään. Myös televisioon yritetään mahdollisuuksien mukaan järjestää sitä. Niihin osallistui n. 74. Eläinkuntaakaan ei ole unohdettu. Mitään mainittavaa vahinkoa ei polulla ole tehty; niinpä ei ole kertaakaan revitty ylös kasvia, jonka juurella on ollut nimikilpi. Tätä ei kuitenkaan ole säikähdetty, vaan avuksi on otettu puutarhatyö, johon hollantilaisilla on vanhat perinteet. luontopolkuja, joihin on asetettu nimikilvet eniten kiinnostusta herättävien puiden, pensaiden ja muiden kasvien juurelle
Nyt siellä on pyrkimyksenä viedä biologisten aineiden opetus kansakouluasteelta yliopisto-opintoihin saakka niin paljon ulos luontoon kuin mahdollista. Siellä luotiin sotien jälkeen maan ensimmäisten luonnon tutki joiden johtama järjestö Nature Conservancy ohjaamaan biologista tutkimusta ja luonnonsuojelutyötä. Atomienergian valjastaminen ihmisen palvelukseen voi taloudellisen hyödyn ohella luoda siten ihmiselle myös viihtyisyyttä auttamalla koskemattoman luonnon säilymistä. I. Biologisten aineiden opetuksen siirtäminen nykyistä enemmän luontoon ansaitsee tulla tutkittavaksi myös meillä. Elintason noustessa ja väestön lisääntyessä tulevat ihmiset yhä enemmän kaipaamaan koskemattoman luonnon mahtavuutta ja kauneutta ja samalla mahdollisuutta vetäytyä vaikka vain lyhyeksi ajaksi pois teollisuuden ja asutuskeskusten kiihkeästä elämänsykkeestä. Kun voimalaitos on rakennettu, ei maisemaa enää voida palauttaa alkuperäiseen asuun. Vielä pitemmälle tähdätään Englannissa. Näin ms Hollannissa johdatetaan nuorisoa luontoon, jonka kasvatuksellista vaikutusta ei mikään muu tekijä voi korvata. 1962. Alustavankin ohjelman laatiminen atomivoiman käyttöä varten olisi omiaan hillitsemään vesivoimalaitosten rakentamista." Suomen Akatemian esimies professori A. Tämä on todettu opetuksellisesti tehokkaimmaksi menetelmäksi ja parhaaksi luonnontieteellisen tutkimusharrastuksen herätyskeinoksi. Näin se hyödyttää sekä jokaista yksilöä että koko kansakuntaa, jonka toimeentulo riippuu ensi sijassa luonnon mahdollisuuksien hyväksikäytöstä. 10. Se on Jylhin tie todelliseen luonnontuntemukseen ja aktiiviseen tutkimusinnostukseen. 75. Virtanen Suomen Akatemian vuosikokouksessa Vaasassa 3. Senvuoksi on nykyisen sukupolven velvollisuus säästää luontoa niin paljon kuin mahdollista. Vesivoimatalous Ja luonnonsuojelu "Kun vestvoima on tähän saakka ollut ja on tällä hetkelläkin tärkein kotimainen voimanlähde, on suunnitelmat vesivoimalaitosten rakentamiseksi ulotettu sellaisiinkin vesistöihin, joilla maamme koko voimatalouden kannalta on suhteellisen vähäinen merkitys, mutta joiden ainutlaatuisen maiseman säilyminen luonnontilassa olisi elintärkeätä. Suunnitelman pohjaksi oli englantilaisten toimesta laadittu Haagin kokoukseen lähes 200-sivuinen yhteenveto biologisten aineiden opetuksesta eri maissa
Vain kanahaukka, varpushaukka ja ainakin tätä kirJ01tettaessa valitettavasti ampuhaukka sekä ·po.ronhoi'toalueella maakotka ovat vielä vailla lai•n suojaa.1) Mutta kiinnosl) Kirjoituksen jälkeen 13. Päiväpetolinnut Nykyään · pidetään yleisesti johtavissa metsästäjäportaissa petolintujemme ympärivuotista rauhoitusta oikeaan osuneena toimenpiteenä. petolintuviha kytee vielä myös ja moni rauhoitettu petolintu ammutaan kanahaukkana tai pelkästään haukkana.. Göran Bergman 1. 76 tus kaikkien petolintujemme ruokavalintaan on edelleen suuri. Hiirihaukka tuo sammakon poikasilleen Mitä petolintumme syövät. N.s. 4. 1962 voimaantulleen luonnonsuojelulain muutoksen mukaan vain kanaja varpushaukka sekä Lapin läänissä piekana ovat nykyään rauhoittamattomia. Varsinkin metsästäjät esittävät usein petolintujen elintavoista väitteitä, jotka herättävät aatteellisten luonnonsuojelijoiden piirissä arvostelua ja keskustelua, ja päinvastoin aatteellisen luonnonsuojeluväen näkökohdat ja väitteet eivät aina saa hyväksymistä metsästäjien tahol ta
Maakotka Kotkan ravinnonvalintaa on Suomessa tutkinut m aist. Niinpä äskettäin jouduin laatimaan katsauksen "British Birds" -aikakauslehteen tähän mennessä Pohjoismaissa suoritettuihin petolintujemme ja pöllöjemme ruokavaliota käsitteleviin tutkimuksiin. Tällainen teko ei kylläkään johdu puutteellisesta lajituntemuksesta vaan vanhasta syvälle juurtuneesta petolintuvihas ta, josta monen metsästäjän on ilmeisesti hyv in vaikea vapautua. Sellaisen työn suorittaminen kuuluu meille, mutta samalla meidän on myös tunnustettava, että metsästäjien taholta olemme viime aikoina saaneet huomattavaa tukea pyrkimyksillemme. Metsästäjien yhteenliittymien taholta suoritettu valistustyö ehkä ulottuu hieman paremmin kentälle, mutta siihen ei sisälly yleistä periaatteellista luonnonsuojelukasvatusta siinä määrin kuin sitä juuri petolintukysymyksessä tarvittaisiin. kun petolintukysymyksiä pohditaan. Eräs keino vielä kytevän petolintuvihan poistamiseksi vähitellen on levittää metsästäjien keskuuteen tietoja petolintujen todellisesta merkityksestä luonnossa: tutkimuksiin perustuvia tietoja eri lajien ruokavaliosta, elintavoista jne. katsauksen osittainen yhteenveto. Tähän pystymmekin jo verrattain hyvin. Petolintujemme ruokavalio herättää kiinnostusta myös muualla kuin meillä. Nämä pesät sij aitsivat kaikki poronhoitoalueen eteläpuolella, joten kotkan väitettyä vahingollisuutta poronvasoille ei Suomessa ole selvitetty. Tämä kirjoit_us onkin ko. Riista ntutkimuslai toksen tutkijat ovat selvittäneet kanaha ukan, maatkotkan ja muutohaukan ravinnon sekä lisäksi viirupöllön ruokavalion. Ulkomaisesta kirjallisuudesta saamme runsaasti aineistoa, joka ainakin s,illoi n kun kyseessä on ruotsalainen tai norjalainen materiaali, antaa käsityksen ko. Niinpä kotka, joka etelä-Suomessa joutui vahingoittumattomana petoloukkuun, tapettiin eikä siis päästetty vapaaksi. Mutta muunlaisiakin edesottamuksia sattuu. Aineisto koostuu I 2 eri kotkan pesän lähettyviltä löytyneistä ruoanjätteistä. Sulkava. S. Tiedän omasta kokemuksesta olin 6 vuotta apulaismetsästyksenvalvojana että lajituntemus on valitettavasti metsästäjien keskuudessa vielä yleensä hyvinkin heikko ja tämä puutteellinen tuntemus selittää joukon erehdyksiä. lajin ruokavaliosta myös meidän oloissamme. Parannusta tilanteeseen voidaan saada aikaan valistustyöllä, mutta luonnonsuojelun on varsin vaikea tavoittaa juuri niitä henkilöitä, jotka tällaista valistusta tarvitsevat. Yhteisiä näkökohtia on tosin paljon, mutta lienee epärealistista odottaa laajempaa metsästäjien taholta tulevaa petolintusuojelupropagandaa. Keskieurooppalainen a,ineisto sen sijaan saattaa ainakin joidenkin lajien kohdalta olla hieman harhaan joh: tava, eikä siksi yleensä pitäisi viitata yksinomaan siihen,. Sulkavan aineiston perusteella kotkanravinto on seuraava (99 saaliseläintä): n. Kotimaisesta lintu tieteellisestä kirjallisuudesta löydämme myös koko joukon hyviä saalisluetteloi ta petolintujen ja pöllöjen pesiltä. Metsästäjien luonnonharrastus on kerta kaikkiaan toisenlaista kuin luonnonsuojelijoiden
22 %, kurkia 3 %, muita lintuja 9 %, metsäjäniksiä 23 %, muita nisäkkäitä 9 %Pienimmät lintulajit olivat rastaat ja käki, nisäkkäistä myyrät ja orava. 0,5 %Tämä luettelo perustuu pesän lähettyNuolihaukan pääasiallisena ravintona ovat hyönteiset 78. Suomessa on todettu tapauksia, jolloin kotka on ottanut joutsenen ja hanhia (Suomen riistantutkimusasemalla). Varsinkin jos raatoja löytyy niin kotka ilmeisesti tyytyy niihin eikä pyydystä eläviä otuksia ainakaan varsinaisen pesimäajan ulkopuolella. Hän havaitsi 358 saaliseläintä, ja ne jakaantuivat seuraavasti: Pikkunisäkkäitä 54 %, sammakoita 20,6 %, lintuja 13,5 %, käärmeitä ja liskoja 5,5 %, jäniksiä ja oravia yht. Hagen tutkinut kotkan ravinnonvalintaa alueella, jolla myös esiintyy runsaasti poroja. Metsoja 33 %, teena F riekkoja yht. Hagenin saamat luvut ovat seuraavat (137 saaliseläintä tai näytettä): Jäniksiä 28 %, riekkoja ja kiirunoita yhteensä 26 %, metsoja ja teeriä yhteensä 12 %, naaleja 4% , lampaita ja vuohia 4 %, po• ronvasoja 1 %, yllämainittujen kotieläinten raatoja 9 %, määrittämättömiä raatoj a 2 %, muita lintu ja todella tunnu muita nisäkkäitä 4 %, 4 %Vahingollisuus ei kovinkaan suurelta edes poronhoitoalueella. Suomus menestyksellisesti tutkinut itäisen hiirihaukkarodun pesimäaikais•ta ravinnonvalintaa. Hiirihaukka Suomessa on maist. Norjassa on tri Y. H
Valittaen on todettava, ettei biologiselle asiantuntemukselle ja lintumiesten kenttäkokemuksille tässä asiassa ole annettu mitään arvoa. 5 %Rastaat, kirviset ja peippolinnut olivat etusijalla, mutta lajivalikoima tietysti johtuu paikallisen linnuston koostumuksesta. Meillähän myös joskus sattuu, että varpushaukka sieppaa jonkun peltopyyn tai pyyn, mutta kenttähavainnot puhuvat selvää kieltänsä siitä, että Suomenkin varpushaukat melkein sataprosenttisesti syövät vain pikkulintuja. Valitettavasti suomalaisia tutkimuksia, joihin tässä asiassa voisi viitata, ei vielä ole. Joka tapauksessa on varpushaukkaan kohdistuva metsästäjien jossain määrin vielä nytkin toistuva kielteinen propaganda täysin aiheetonta. vastaanotto" tai jotakin siihen tapaan kirjoitti "Suomen Metsästäjä" pari vuotta sitten riistanhoito-ohjeissaan. 91 %, muut linnut n. viHä tehtyihin näköhavaintoihin. metsästettäviä lintuja. Niinpä äskettäin on varpushaukalle ns. "Keväällä saapuvat tuhannet haukat etelästä, ja riistanhoitajan on annettava niille kuuma. Näyttää siltä kuin varpushaukka ainoastaan talvella, joskin silloinkin harvoin, verottaa ns. Huomautettakoon vielä, että hiirihaukan pesästä ei löytynyt ainoatakaan aikuisen saalislinnun jätettä, kaikki saaliiksi joutuneet linnut olivat joko pesäpoikasia tai pesänsä juuri jättäneitä yksilöitä. Närhiä ei ollut näin todettujen saaliseläinten joukossa, mutta pesässä olevista jätteistä tämän lajin jäännökset muodostivat peräti 9 %Pikkunisäkkäiden osuus vaihtelee vuodesta toiseen, riippuen kantojen voimakkuudesta. Varpusha ukkakysymys näyttää olevan yhtä vaikea saada oikeu79. Hiirihaukka syö paljon pikkunisäkkäitä jos niitä on runsaasti, muuten vähemmän. Varpushaukka Tämän lajin kohdalta kaikki tutkimukset viittaavat siihen, että metsästäjien väitteet lajin vahingollisuudesta ovat aiheettomia. riistanhoitomerkkien säänn01ssa annettu pistemäärä 5, kun kanahaukalla on pistemäärä 10 ja variksella l. Mikään muu petolintu, tuulihaukkaa, nuolihaukkaa ja kalasääskeä lukuunottamatta e1 ole riistalle niin vaaraton kuin juuri varpushaukka. Piekana Toistaiseksi on käytettävissä vain norjalainen Hagenin julkaisema joskin hyvin laaja aineisto (2114 saaliseläintä): Pikkunisäkkäät 85 %, muut nisäkkäät 3 %, riekko ja kiiruna 2 %, pikkulinnut 2 %, teeri I %, muita lintuja 3 % . 5 %, pikkunisäkkäät n. Ainoastaan siinä tapauksessa, että pisteitä annettaisiin yksinomaan talven aikana pyydystetyistä varpushaukoista, olisi toimenpiteeseen jonkinlaista todellista, joskin silloinkin vähäistä, syytä. Hagenin aineisto, joka käsittää kokonaista 509 saalisläintä, on seuraavanlainen: Pikkulinnut n. Jokin yksityinen metson, teeren tai riekon poikanen oli myös ruokalista11a. Itse olen tutkinut kolme pesää, joista löytyi noin 30 pikkulinnun, 4 rastaan ja yhden nuoren kalatiiran, mutta ei minkään riistalinnun jätteitä. Aineisto ei puolla nyt ehdotettua piekanan rauhoittamisen rajoittamista maamme eteläja keskiosiin
edelleen Helsingin lähipitäjissä), sekä että kanahaukka, jos se rauhoitetaan, nopealla lisääntymisellään paremmin kuin useat muut petolinnut pystyy toipumaan. Mainittakoon lopuksi, etten itse koskaan ole nähnyt varpushaukan ottavan muunlaista saalista kuin pikkulintuja ja kai minä olen saavuttanut ainakin jonkinlaisen kenttäkokemuksen 30 vuoden lintututkimuksien yhteydessä. Kanahaukka Sulkavan suorittamat tutkimukset kanahaukan ravinnosta osoittavat selvästi, että tämän lajin kohdalla met80 sästäjät sen sijaan ovat oikeassa väittäessään kanahaukkaa huomattavaksi metsälintujen verottajaksi. Luonnonsuoj-elijan näkökulmasta kysymys on lähinnä siitä, että laji on harvalukuinen eikä näinollen pysty kovinkaan paljon vaikuttamaan riistatilanteeseen, mutta että sen sijaan monta muuta rauhoitettua petolintua ammutaan kanahaukkoina. jonkin metsastapn havainto varpushaukasta, joka sieppasi peloissaan olevan pyyn metsästäjän edestä, painaa ilmeisesti aina enemmän kuin eläintieteellinen kenttäkokemus. , Mehiläishaukka tarjoaa poikaselleen kimalaista denmukaiseen ratkaisuun meillä kuin Ruotsissakin, missä laji myös vielä on vailla lain suojaa. Mutta esim. Myönnettäköön kuitenkin myös, että kanahaukka ei ole niin harvinainen kuin jotkut luonnonsuojelijat joskus väittävät (se pesii esim. Pesivää kanahaukkakantaamme ei kuitenkaan pidä arvioida sen mukaan
Sinisuohaukka Pikkujyrsijät muodostavat Norjassa suoritettuj en tutkimusten (561 näytettä) perusteella sinisuohaukan pääravinnon. Ru s kosuoh a ukk a Varsinaisia tutkimuksia ei ole suoritettu, mutta pikkunisäkkäät (vesimyy· rät, peltomyyrät, ehkä myös pienet piisamit) sekä merenlahdissa pesivien lintujen, kuten naurulokkien, nokikanojen ja sorsien poikaset näyttävät olevan lajin ravintona. 40 %)Kanahaukan ravintoon sisältyivät myös sellaiset lajit kuin tuulihaukka, lehtopöllö ja helmipöllö sekä jänis (norjalaisessa aineistossa 6 %)Merikotka Lajista ei vielä ole julkaistu mitään laajempaa ravinnonvalintaa koskevaa tutkimusta, mutta sekä meillä että orjassa laji on tutkimuksen kohteena. Milloin metsälintuja oli niukasti mutta oravia nmsaasti, sisältyi kuitenkin huomattavasti vähemmän metsälintuja ja enemmän oravia kanahaukkojen ravintoon. Hagen esittää seuraavan luettelon: Pikkuj yrsijöitä 57 %, päästäisiä l %, jäniksenpoikasia 1 %, pik81. Näyttää siltä kuin ainakin Suomessa noin puolet merikotkan ravinnosta olisi kalaa, loput erilaisia lintuja, etenkin sukeltajasorsia. Talvella lounaisen saaristomme merikotkat joskus oleskelevat nuottajäi llä syöden kalanjätteitä, tai kertyvät avomerellä avanto• jen ympärille pyydystämään pakkasesta uupuneita alleja ja muita vesilintuja. Kanahaukan ravintoon sisältyy Sulkavan aineiston mukaan pesimäaikana keskimäärin n. Jotkut parit erikoistuvat Nordbergin Ahvenanmaalla suorittamien tutkimusten mukaan isojen lokkila j,ien poikasiin, jotkut pyydystävät omien havaintojeni mukaan melkein yksinomaan kalaa. Tämän lisäksi merikotkat syövät raatoja ja ehkä myös hylkeenpoikasia. Aineisto perustuu 10 parin ruokajätteisiin (253 saaliseläintä). 19 %) ja kanalintuja vähemmän kuin meillä (n. 74 % metsälintuja, varikset muodostivat 7 %, oravat 6 %, sorsat 3 %, peltopyyt 3 %, lisäksi joitakin muita nisäkkäitä ja lintuja. kuinka monta kanahaukkaa näkee syksyisin. Eräinä vuosina (kuten juuri syksyllä 1961) saapuu maamme eteläosiin kanahaukkoja rajojemme ta:kaa. Holstein on julkaissut seuraavan luettelon pesään 53 vuorokauden aikana tuodusta ruoasta: erilaisten mehiläisten, kimalaisten ja ampiaisten pesiä 79 tapausta, 20 sammakkoa, määrittämättömiä selkärangattomia 53 kertaa, 2 pikkulintua, jokin mato ja lisko. Kanahaukan rauhoittaminen pesimäajaksi tuntuisi periaatteellisesti, hyvin järkevältä toimenpiteeltä, mutta myönnettä· köön myös, että luonnonsuojelijoiden ja riistamiesten väliset nykyään paranemassa olevat suhteet voisivat kärsiä, jos emme ota huomioon metsästäjien mielipiteitä juuri kanahaukkakysymyksessä. Mehiläishaukka Lajia on tarkoin tutkittu vam Tanskassa. Hagen on tutkinut kanahaukkaa Norjassa ja hänen aineistonsa (407 saaliseläintä) poikkeaa suomalaisista tuloksista etenkin siinä että pikkulintuja oli enemmän (n
Viimeksimainittu tapaus on ainoa jolloin kalasääsken on todettu pyydystäneen vesilintuja. Keväällä kalasääski kuitenkin myös pyydystää sammakoita niiden kutupaikoilta. Eräs Pohjanmaan kalasääski oli tuonut kolme pientä pilkka·siivenpoikasta pesäänsä, mutta poikaset eivät olleet niitä syöneet. Intendentti K. Hän jaottelee aineistonsa tuoreisiin jätteisiin sekä vähintään vuoden vanhoihin jätteisiin, kaikki pesimäpaikoilta. Curry-Lindahl teki havaintoja eräällä Tukholman seudulla olevalla pesällä ja totesi tällöin, että yhteensä 30½ tunnin aikana nuolihaukat toivat poikasilleen 8 pikkulintua ja 95 kertaa hyönteisiä. Edellinen ryhmä käsittää 159 saaliseläintä: Sorsat 9 %, töyhtöhyyppä 13 %, lokit ja tiirat 20 %, tikat 4 %, varikset 9 %, kottaraiset 30 %Jälkimmäinen ryhmä käsittää 324 jätettä: sorsat Tuulihaukan pesällä sulatellaan myyräpaistia 82. kulintuja 21 %, poikasia 7 %, lintuja 8 %riekon kahlaajia Kalasääski ja kiirunan 4 %, muita Pyydystää käytännöllisesti katsoen yksinomaan kalaa. Nuolihaukka Isokokoiset hyönteiset, etenkin sudenkorennot, ja pikkulinnut muodostavat nuolihaukan ravrnnon. Muuttohaukka Sulkava on julkaissut seuraavan luettelon suorittamistaan tutkimuksista
Ampuhaukka Norjalaisen aineiston mukaan, jonka H agen on julkaissut, sisältyy ampuhaukan ravintoon n. Toimikaamme niin, että tämä ymmärtämys saavutetaan mahdollisimman pian. Joko petolintujen vaikutus luontoon on sellainen että luonto itse hoitaa tasapa inonsa myös ihmisen esiintyessä näyttämöllä, tai sitten lajit ovat niin harvin aisia, ettei niistä ole minkäänl aista haittaa kenellekään. Aineisto käsittää 214 saa lise läintä. 90 % pikkulintuja, n. Suomessa on sa ttunut tapaus, jolloin ampuhaukka talvella on ahdistanut peltopyitä. Lajia on kuitenkin pidettävä mitä erikoistuneimpana pikkulintujen pyydystäjänä. Olen saaristossamme nähnyt muuttohaukan pyydystävän kaiken kaikkiaan 32 kertaa, saa liina oli ai na lokki tai tiira. Valoku vat: Teuvo Suominen 83. 27 %, teeri 4 %, töyhtöhyyppä 12 %, isokuovi 8 %, lokit ja tiirat 9 %, kyyhkyt 9 %, käki 14 %, naakka 12 %, kottarainen 6 %· R annikon harva t muuttohaukat pyydystävät jopa pääasiallisesti lokkilintuja. Tuulih a ukk a Hagen antaa seuraavat luvut tuulihaukan ravinnosta: pikkunisäkkäät 90 %, liskot ja käärmeet 6 %, pikkulinnut 4 % (254 näytettä). Luonnonsuoj elijoiden olisi kaikin keinoin pyrittävä siihen, että metsästäjien lajituntemus kehittyisi ja että petolintuviha häviäisi. Kaikesta päättäen metsästäjät itse tulevat vähitellen ymmärtämään ne syyt, joiden takia luonnonsuojelijat 'haluavat että kanahaukalle määrättäisiin pesimärauha. 5 % pikkujyrsijöitä sekä pieni määrä muita lintuja, niiden jo ukossa myös joita kin riekon ja muiden riistalintujen poikasia. Varpushaukka olisi siirrettävä rauhoitettujen lintujen joukkoon, mutta kanahaukan täydellinen rauhoitus ei mielestäni ole luonnonsuojelun tämänhetkisten etujen mukaista. Tunturihaukka Hagen on tutkinut tämän lajin ruokavaliota orjassa saaden seuraavan tuloksen: 96 % riekkoja tai kiirunoita, joitakin sopuleita, jäniksiä ja myyriä. Ylläesitetty päiväpetolintu jemme ravinnon valintaa koskeva aineisto antaa aiheen todeta, että yleinen rauhoitus kaikkien muiden lajien paitsi kanahaukan kohdall a on varsin hyvin perusteltu. Vastoin metsastapen tahtoa tuskin voitanee ajatella kan ahaukalle rauhoitusmääräyksiä edes pesimäajaksi
Sen partaalle Suomen valtio vuonna 1889 rakensi Venäjän keisariperheelle sen kes:i,,iä Suomen-vierailuja varten punahonkaisen, lähinnä kan~:1llisromanttis tyylisen kalastusmajan. Sillan rakentamiseen on ryihdytty sangen pirkän, monivaiheisen ja kiihkeän luonnonsiuojelutaistelun jälkeen. Vaikka riita ei luonnonystävien ja matkailuväen kannalta olekaan johtanut myönteiseen tulokseen, yritykset Langinkosken pelastamiseksi ansaitsevat tull a tunnetuiksi Kotkan ja Kymenlaakson ulkopuolellakin. Keis:i r illiseha kalastusmajalta ja kosken rannalta avautuu Kymijoen suulle ja Suo menlahclelle harvinaisen kaunis, itse asiassa ainutkertainen näköala. Silta-asian aikaisempia vaiheita Vuosina 1946-1948 TVH:n Kymen piiri su unnitteli uuden maantien rakentamista Kotkasta Elimäelle sekä siihen liittyen Kotkasta Helsingin suuntaan johtavan kaukoliikenteen ohjaamista eräiden esikaupunkialueiden kautta ja Langinkosken puistoalueen halki sekä itse kosken yli rannikkomaantielle n:o 7, mikä olisi olennaisesti lyhentänyt matkaa kaupungin keskustasta Helsin. Niinisalo Erään luonnonsuojeluasian vaiheita Aivan Kymijoen suulla lähellä voimakkaasti mantereelle päin laajenevan Kotkan saarikaupungin uusia asuntoalueita on jo keskiaikana lohikoskena hyvin tunnettu Langinkoski. Tämä vapaa näköala tuhoutuu nyt, kun L anginkosken eteläosaan on Kotkan kaupungin toimesta alettu juuri luonnonsuojelualueen raj alle rakentaa teräsbetonisil taa, joka riistää koko tienooha 84 luonnon rauhan ja sille sen erityisen viehätyksen antavan koskemattomuuden leiman. Taistelu Langinkoskesca Kauko V. Langinkosken näköalan tuhoaminen on räikeä osoitus suta ajattelemattomasta luonnonkauneuden ja historiallisten arvojen hävittämi,sestä, joka on ,tyypillistä nykypäivän edistystä palvovalle suomalaiselle nousu kassivilisa.a tiolle. Itse Langinkoski on EteläSuomen ainoa vapaana mereen laske\'a ja luonnontilassa säilynyt koski. Vuonna 1960 majaa ympäröivästä parinkymmenen hehtaarin suuruisesta puistoaluees ta muodostettiin asetusteitse luonnon suoj elualue. Keisarillinen kalastus-maja on 1930-luvuha alkae1, ollut museona, jossa vuosittain vierailee lähes 30 000 matkailijaa
Maatalousministeriön 9. Risto Repo kaukoliikennettä palveleva tie vai ei eikä liioin siihen, rakennetaanko si Jta Langinkosken eteläosaan vai ei. Joka tapauksessa komite:l ehdotuksiss:ian kmLenkin voimakkaasti korosti luonnonsuojelutoimenpiteisiin ryhtymisc,1 välttämättömyyttä. Samalla valtioneuvosto nimittäin edellytti ryhdyttäväksi toimenpiteisiin Langinkosken puis•.oalueen laajentamiseksi ja muodostamiseksi erityiseksi luonnonsuojelualuechi. Kotkan-Elimäen maantien rakenta85. Langinkosken ainutlaatuisen näköalan hävittämistä merkitsevä edellä mainittu päätös tehtiin kuitenkin sen vuo\...s;, Valok. gin maantielle. päivänä mietinnön, jossa ei enää puututtu ~iiben, rakennetaan'..o Langinkosken vanhojen lohiapajien kohdalta nähtävyyden arvoa. 1949. 3. Päätöstä valtioneuvostossa tehtäessä näytetaan ainakin osittain tajutun maantien ja sillan rakentamisen vähentävän tunnetun matkailukohteen ja arvokkaan historiallisen ja luonnonettä katsottiin kysymyksen olevan t:il keästä kaukoliikenneyhteydestä ja että muita vaihtoehtoja ei valtioneuvostol:e e~itetty. Näiden suunnitelmien edellyttämä tiesuunnan vahvistamispäätös tehtiin valtioneuvostossa 24. 6. 1949 asettama Langinkosken puistoalueen järjestelykomitea jätti saman vurn len joulukuun 23
1960 virheellisesti puhutaan Kotkan-Elim åen maantietä varten luovutetusta alueesta, vaikka luovutushetkellä tosiasiallisesti ei 86 enää ollut edes olemassa minkään tällaisen tien suunnitelmaa. Kun täsr,a arkkitehti Olli Kivisen laatimassa asem akaavassa ei ollut ollenkaan Kotkan liikenteen Helsingin-maantielle ohjaavaa Korkan-Elimäen tai muutakaan kaukoliikennettä, alunperin kaukoliikennesillaksi suunniteltu si lta oli nyt muuttunut itse asiiassa paikallisliikennesillaksi . T äll ainen tilusvai hto tuskin olisi ollut mahdollinen, ellei valtion edustajilla olisi ollut vielä tällöin si tä käsitystä, että vaihto suoritetaan Kotka n-Elimäen kaukoliikennetien rakentamiseksi. Tämä merkitsi sitä, että ne syyt, joiden perusteella valtioneuvosw kuusi vuotta aikaisemmi n ol i vaihvi 1 stanut Langinkosken tieja siltasuunnitelman, olivat nyt kokonaan kumoutuneet. Mutta Kotkan kaupunki sisällytti TVH:n suunnitteleman s-illan vuonna 1955 hyväksyttyyn ja vahvi stettuun n~. Tässä vaiheessa näytti siltä, että Langinkosken eteläosan kuuluisa näköala on pelastettu. minen aloitettiin työttömyystyönä, ja työt jatkuivat ajoittain, kunnes ne vuonna 1953 lopullisesti keskeytyivät. Vuonna 1959 perustetun Kymenlaakson Luonnon Ystävät r.y:n aloitteesta muodostettiin erityinen Langinkoskitoimikunta, johon mainitun yhdistyksen lisäksi nimesivät edustajansa Kymenlaakson Maakuntaliitto r.y. Leikillisesti on jopa sano ttu Kotkan kaupungin asukkaiden jakaa ntuvan kahteen leiriin sen mukaan, ovatko he suunnitellun Langi nkosken sill an rakentamisen puolesta vai si tä vastaan. Tästä huolimatta suoritettiin kuitenkin 27. päivänä huhtikuuta 1960 Kotkan kaupunginvaltuustolle kirjelmän, jossa se ehdotti asemakaavaa niin muutettavaksi, että tie ja silta ve. Luonnonsuojeluriita syntyy Kun Kymenlaaksossa ja Kotkassa vähitellen alkoi selvitä, että Kotkan kaupungille oli annettu lupa Langinkos,ken sillan rakentamiseen edellä mainitun vuoden 1958 katseLmustoimituksen päätöksellä, joka perustui tosiasioita vastaamattomiin anomuksiin, syntyi eräillä tahoilla voimakas vastaopinioni. Toimikunta jätti 27. Vuonna 1956 alkanut ja vuonna 1958 päättynyt, mutta vasta vuonna 1960 vahvistuksen saanut siltakatselmus anottiin niin ikään valtioneuvoston vuoden 1949 päätökseen viitaten ja KotkanElimäen maantien asiakirjojen perusteella, vaikka niinkuin edellä olevasta jo on käynyt ilmi jo silloin oli hyväksytty asema kaava, jossa mitään tällaista tietä ei edes ollut. Tähän viittaa sekin, että vielä L anginkosken luonnonsuojel uasetuksessa 29. TVH luopui kaukoliikennettä palveleva n m aantien rakentamisesta ja jopa suunnibelmastakin. Se on saanut aikaan , että Langinkosken silta-asiasta on kehkeytynyt oikein lihava 1 uonnonsuojeluriita. 1956 valtion ja Kotkan kaupungin välillä KotkanElimäen maantien rakentamista varten maanvaihto, jolloin kaupunki sai Kymijoen itärannalta Langinkosken luonnonpuistosta haltuunsa sillan rakentamiseen tarvittavan maa-alueen. 4. Ruonalan asemakaavaan. 3. ja Kymenlaakson Matkailijayhdistys r.y
Risto Repo 87. Allek<irjoittajina olivat toimikunnan ,kaikki jäsenet eli professori Viljo Kujala (Kymenlaakson Luonnon Ystävät r.y.), fil. Turvattakoon Langinkoski harvina isena, ihailtuna ja teollisuusseudun välttämättömänä virkistyskeitaan a myös tuleville sukupolville". maisteri Erkki Eerikäinen (Kymenlaakson Maa kuntaliitto r.y.), lääketiet. tri Sten Stenius ja metsänhoitaja Risto R epo (Kymenlaakso n Luonnon Ystävät r.y.) se kä valtiot. sistön yli johdetaan Langinkosken ulkopuolelta. Niinisalo (Kymenlaakson Maa kuntaliitto r.y. Kirjelmä päättyi vetoomukseen : "Langinkosken luonnonpuiston koskemattomana säilyttäminen ilman yli kulkevaa tietä ja siltaa on ensiarvoisen tärkeää Kotkall e, Kymenlaaksolle ja koko maalle. ja Kymenlaakson Matkailijayhdistys r.y.). l•isensiaa tti Kauko V. Tämä kirj elmä sekä sa nomaja aikakauslehdissä aloitettu kampanja saivat aikaan, että vaikka kaupungilla oli juridinen oikeus sillan rakentamis,een aikaisem1nin laad ittujen piirustusten mukaises ti, nyt ryhdyttiin suunnittelemaa n aikaisempaa µaremmin m aastoon p maisemakuvaa n soveltuva a siltaa. ja kir. Kun uusista piirustuksista ja sam alla siltaSilta rikkoo Langinkosken maiseman koko leveydeltää n, koska si lta penkereineen tulee suunnilleen siih en , missä n yt on kuvassa näkyvä voimajohto Va lok
1962 sillan rakentamista Langinkosken eteläjuoksun yli vastustivat metsähallituksen edustaja, valtion luonnonsuojeluvalvoja ja Kymenlaakson Ma;tkailijayhdistyksen edustaja. Vastustusta ja vaatimusta ei kuitenkaan otettu huomioon, sillä katselmuksessa ei enää muodollisesti ollut kysymys siltapaikan määräämisestä, vaan uus,ittujen piirustusten hyväksymisestä. 1961, &illan rakentamista vastusti luonnonsuojelullisin perustein ja vaatien myös historiallisten arvojen säilyttämistä 7 valtuuston 41 jäsenestä. paikkaan pidettiin sopimattomana. Ennen kokousta oli valtion luonnonsuojeluvalvoja kaupunginvaltuustolle lähettämässään kirjeessä jyrkästi vastustanut sillan rakentamista suunniteltuun paikkaan Langinkos,ken eteläosaan. He vaativat siltaa rakennettavaksi vuonna 1960 perustetun luonnonsuojelualueen rajalle Langinkosken pohjoispuolelle. Tätä kirjettä ei kuitenkaan kaupunginvaltuustolle esitelty, eikä valtuusto liioin saanut tietää mitään siitä muinaistieteellisen toimikunnan lausunnosta, jossa sillan rakentamista ko. Reino Kalliola messä, he eivät sitä vuonna 1961 enää voineet tehdä, kun kysymys oli paikallisliikenteestä. Langinkoski keisarillisen kalastusmajan kuistilta paikasta päättäminen oli Kotkan kaupunginvaltuustossa esillä 23. Nämä valtion asiantuntijaviranomaisten lausunnot osoittavat, että vaikka he vuonna 1949 olivat hiljaisesti hyväksyneet Langinkosken näköalan hävittämisen kaukoliikenteen edun m88 Valok. Seuraava vaihe Langinkosken riidassa oli se, että uusittujen siltapiirustusten mukaisen sillan rakentamista varten pidetyssä katselmuksessa Kotkassa 14. 3. Julkisuudessa on ehditty kysyä, miksi. 2
Viimeisimmät vaiheet: metsähallitus puuttuu asiaan Vuoden 1962 helmikuun katselmustoimituksen jälkeen metsähallitus, joka vasta vuonna 1960 oli saanut Langinkosken alueen hallintaansa, pyysi 30. Yksinkertaisesti siitä syystä, että vasta Langinkoski-toimi-kunnan työskentelyn tuloksena asioiden oikea kulku saatiin tiedoksi ja yleisesti huomattiin kysymyksen olevan kaukoliikennesillan asemesta merkitykseltään paljon vähempiarvoisesta paikallisliikennesillasta. Metsähallitus ehdotti myös, että kun sillan rakentamiseen liittyvät perustyöt jo oli aloitettu, olisi mitä pikimmin saatava lääninhallituksen kielto paikkolunastettaviksi suunniteltujen alueiden käyttämisestä rakennustarkoi tuksiin. Ku,inka monta tuhotyötä meidän maassamme vielä tarvitaan, ennen kuin silmät avautuvat. Tieja siltasuunnittelijoiden ja luonnonja historianystävien keskustelu ei ole tapahtunut samalla aaltopituudella: he eivät ole ymmärtäneet toistensa puhetta. Luonnonsuojeluja matkailuväen pyrkimykset on leimattu jopa vilpillisiks,i ja omaa etua tavoitteleviksi. hanketta vastustettiin vasta tässä katselmuskokouksessa. Tämä metsähallituksen kirje, joka ei ainakaan vielä ole johtanut konkreettisun tuloksiin, muutti Langinkosken siltariidan luonnonsuojeluja matkailuväen idealistiseksi haihatteluksi tuomitusta vastustuksesta valtion ja Kotkan kaupungin väliseksi intressiriidaksi. Lopputulos on jo näkyvissä: asiaan on puututtu liian myöhään, maatalousministeriön toimenpiteet viipyvät, kaupunki rakentaa siltapengertä täyttä päätä ja Langinkosken maisema ilmeisesti tuhoutuu. 1962 päivätyllä kirjeellä maatalousministeriötä ryhtymään kiireellisesti luonnonsuojelulain nojalla toimenp1teis11n Langinkosken -eteläosassa olevien saarten ja karien pakkolunastamiseksi valtiolle ja niiden liittämiseksi luonnonsuojelualueeseen, minkä jälkeen alueesta olisi annettava uusi asetus, jonka säännökset estäisivät sillan rakentamisen suunniteltuun paikkaan kosken yli. Lopputoteamus Langinkosken silta-asian eri vaiheet osoittavat, kuinka kerran liikkeelle lähtenyttä asiavyöryä on vaikea pysäyttää ja suunnitelmia muuttaa luonnon ja historiallisten arvojen säilyttämisen näkökohdilla. Nämä luonnon, historian ja maitkailun ystävät voivat nyt taistelunsa hävinneinä Langinkosken siltapenkereiden rakentamista katsellessa jälleen kerran todeta Suomessa erään kulttuuriarvon pysyvästi tuhoutuvan. Tarvitaan ihme, jotta näköala vielä voitaisiin säilyttää koskemattomana. 89. Siltariidan yhteydessä on tapahtunut myös paljon sellaista, mitä oikeassa kulttuuriyhteisössä ei voisi tapahtua. Sitä paitsi on huomattava, että Langinkosken alueesta oli vuonna 1960 muodostettu luonnonsuojelualue, jonka rajalle silta tulisi, eikä ole tarkoituksenmukaista eikä luonnonsuojelusasetuksen hengen mukaista, että aluetta häiritsisi silta, joka voi,taisiin muuallekin rakentaa. 3. Vai avautuvanko ne sittenkään
oli nokkaisevinaan peukaloani ja livahti sormieni lomitse lämminämään pienokaisiaan.. Peloton vesipääsky Kuvakertomu s Lapista Werner J-lal!er & R ene Pletscher Kaksi ulkola,ista tutkijaa retkeili Suomen Lapissa ·kesällä 1961 lintuja valokuvaamassa. Emolintu tuli samassa siihen. RetkeHään he kohtasivat myös vesipääsikypoikueen, mistä oheiset kuvat sekä tämän numeron kansikuva ovat todistuksena. Vesipääsky pesi,i maassamme Enontekiön, Inarin ja Utsjoen tuntureilla sekä paikoitellen Perämeren saaristossa. Keräsin poikaset käteeni ja koetin suojata niitä tuulelta jääkylmissä kourissani. 90 aina suorittaa ,hautomisen ja hoitaa poikaset, naaraan osuus päättyy heti, kun munia on täysi määrä, säännön mukaan neljä. Emolintu lenteli aluksi hätääntyneenä ympäri llämme ja vastakuoriutuneet poikaset yrittivät ryömiä piiloon kosteassa liej ussa . Kuvissa esiintyvä emolintu on uros, joka vesipää-skyillä Kylmä viima puhalsi tunturissa kun sattumalta osuimme vesipääskyn pesimäpiiriin