Teuvo Suominen, fil.kand. ITÄ-SAVON S SUOMEN LUONNON UOJEL UONNONSUOJELULIITON LUYHD ISTYS, Satamakatu 5 B 61, HALLITUS Savonlinna, puh. 912-30 144. KOILLISMAAN LUONTO, c/o Reino Rinne, Kitkantie 4, Kuusamo. Suomen luonnonsuojeluliitto JASENJARJESTÖT LAPIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Toripui tikko 8 A, Rovaniemi, puh. KESKI-S UOMENLUO NO SUOJELUYHDISTYS, c/o Pertti Eloranta, J yväs kylän Yliopisto, Biologian laitos, Vapaudenkatu 4, Jyväs kylä, puh. KESKI-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTA ÖSTERBOTTENS NATU RVARDSFÖRENING, Osokatu 15, Kokkola. LAH D EN LUONNONYSTÄVÄT, c/o Aarre Rauhala, Savonkatu 1 A 50, Lahti, puh. (16.30 ) 952-16 767. POHJOIS-SAVO LUO ONSUOJEL UYHDISTYS, Kuopion museo, luonnontieteen osasto, Kuopio. 14 236. (10 15) 921-335 599/522. KANTA-HÄMEEN LUONNONSUOJ ELUYHDIST YS, Sibeliuksenkatu 2 B, Hämeenlinna 10, puh. KYMENLAAKSON LUONNON YSTÄVÄT, Itäkatu 2 B 21, Kotka, puh. SUUR-SAVON LUONNONSUOJEL UYHDISTYS, Hanhikankaankatu 13, Mikkeli, puh. Jouni Kitti, kalastusmestari Bjö"rn Nylund, eläinlääket.kand. 961-70 194. VAMMALA SEUD UN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Pekka Mustakallio, Kiikka, puh. PIRKANMAAN LUONNONSUOJ ELUYHD ISTYS, Huunalantie 40 D 14, Tampere 56, puh. POHJOIS-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Esko Lindholm, Kirvesmiehenkatu 3, Hyvinkää, puh. Pentti Väisänen, valtiot.yo.. 93232 365. SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Uusikoivistontie 77 A 3, Pori 8, puh. LÄ SI-U UDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VÄST-NYLANDS NATURVARDSFÖRENING, postilokero 33, Lohja, puh. 17 001. LENTUA-SEURA, c/o Markus AlaHeikkilä, kp 3 K uhmo, puh. 939-23 316. 554. yo. 914-10 455 ja 20 215. ETELÄ-POHJANMAA LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Matti Ylipoti, Laihia, puh. Yliopisto, Turku 50, puh. --ETELÄ-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Terho Poutanen, L iisankatu 6, Lappeenranta 3. 23 208. 490 961. POHJOIS-KARJALAN LUONNONYSTÄVÄT, Kalevankatu 1 C, Joensuu. VARSINAIS-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS-EGENTLIGA FINLANDS NATURSKYDDSFÖRE ING, c/o Rauno Tenovuo, Eläintieteen laitos, Turun Olli Ojala, eläinlääket.lis., puheenjohtaja Hannes Ignatius, insinööri, varapuheenj ohtaja Pirkko L innilä, limnologi, sihteeri Yrjö" H aila, fil. 11 956. 918-24 580. HELSINGIN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS HELSINGFORSREGIONENS NATURSKYDDSFÖRENING, Sibeliuksenkatu 1 A 13, Helsinki 25. KAIN UU LUO TO, Kauppakatu 28 A 10, Kajaani, puh. 91726 307. (17-) 931-47 527. 5093. (915) 941-10 920. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Fredrikinkatu 77 A 11, Helsinki 10. LUONTO-LIITTO, Fredrik inkatu 77 A 11, Helsinki 10, puh. Urpo H äyrinen, fil.kand. POHJOIS-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kasvitieteen laitos, Torikatu 15, Oulu 10. PIEKSÄMÄEN SEUDUN LUONNONYSTÄVÄT, Toikantie 9, Pieksämäki, puh. Sauvo Henttonen, 6.1.yo
.. 89 SLL :n hallituksen v uosikertomus 1970 ........ .. 62 Kotkatilanne 1970, Virallinen luonnonsuojelu: Pertti Sulkava .... Sitä varten postitettiin viime v uoden 4. . . ... . Fredrikinkatu 77 A, 11 Helsinki 10, puh. .. . .. .. . . . . .. .. TAMA NUMERO 23/1971 ilmestyy kaksoisnumerona, jonka sivumäärä on myös kaksinkertainen. .... .. .. . . Toimisto avoinna maanantaista perjantaihin klo 916, kesäkuukausina klo 913. .. . . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu postisiirtotilille n :o 60821-1. 42 Viimeistä edelliset naalimme, Asko Kaikusalo .. .. .. Ilmestymiseen mennessä näitä oli kertynyt 905 mk, mikä on nelivärikannesta aiheutuva lisäkustannus. ... . .. Tämä numero postitetaan vain tilausmaksunsa jo suorittaneille. .... .. .. Tilausmaksu ja tilin numero selviävät tältä sivulta. ............. . .. . 95 33. .. . 74 Uutisia ja tiedotuksia ......... .. . . . .. .. Teuvo Suominen (toimitussihteeri). Irtonumerot 2,50 mk. .. Lehden tilausmaksu v uodeksi 1971 on 8 mk, koululaisilta ja opiskelijoilta 5 mk . .. . . 84 SLL :n vuosikokous 1971. J ulkaisun artikkelit kattavat lähes kokonaan Suomen luonnonsuojelun kentän . 50 Geneettinen luonnonsuojelu, Heikki Haapala ja Risto Väisänen .......... 40 J älkiporua Pudasjärven hirvikuolemista, Matti H elminen .. .. .. ...... . . . Kansikuva esittää naalia eli napakettua, joka on Suomenkin Lapissa äärimmäisen harvalukuisena elävä koiraeläin. .. . . . .. . . Taitto: Timo Tanttu Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 450 mk, 1/2 sivu 250 mk, 1/4 sivu 150 mk. . . .. Koska vuosikerrassa on numeroita kaikkiaan kuusi, ilmestyy tämän v uoden aikana siis vielä kolme numeroa. 34 Onko luonnonsuojelija yhteiskunnan vihollinen, Olli A hlholm .. .. .. .. .. . Osasto »Virallinen luonnonsuojelu »: prof. Mikäli se on kadonnut, voidaan sen asemesta käyttää joko tavallista, postista saatavaa tilillepanokorttia tai Suomen Luonnon 56/1970:n välissä ollutta lahjakorttia, jolloin tilaaja voi merkitä »lahjan » saajaksi itsensä. 81 Tätä mieltä Suomen Luonnosta, Asko Kaikusalo .. .. TAMAN NUMERON KANSI On jälleen lahjoitusten ansiosta värillinen. . .... 76 Huutoja korvesta ........ .. 49 Ihmislajin itsemurha, Nicholas Polunin .. Kannen naalin kuvasi T euvo Suominen. .. Viime vuoden ja sitä vanhempien vuosikertojen jäljelläolevia numeroita myydään 50 p hinnalla. . . Takakannen ilmoituksen lisäväri 350 mk. . SISALLYS Suojametsä ja saamelaiset, Suomen L uonto .... 89 Kirjallisuutta .. Toimitus: eläinlääket.lis. . . . . 36 Riista ja jyrsinojat, Jorma Issakainen .. 44 Petojen puolesta, Pertti Salolainen .. . Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista j uhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 3 mk. .. .. ............ . .. .. .............. .. .. .. . 65 Rauhoituksia, Virallinen luonnonsuojelu . . .. .... Olli Ojala(vastaava), fil.kand. Lahj oittajina ovat olleet lehden lukijat, jotka aineistotilaustensa yhteydessä ovat antaneet rahaa lehden »kansitilille». . Tämän osaston kustantaa Metsäntutkimuslaitos. .. Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1971 aikana 6 numerona. .. . .. . 92 Summaries of the Main Articles in This Issue .. Reino Kalliola. .. .. . numeron välissä tilillepanokortti. 46 Petoja vastaan, Erkki Pulliainen .. . .. .. Väärinkäsitysten oikaisemiseksi muistutP•aan vielä tässäkin yhteydessä, että paikallisyhdistyksen jäsenmaksun suorittamiseen ei sisälly Suomen Luonnon tilausta, vaan lehti on tilattava erikseen. . .. . .. . . . . . .. 55 Lemmenjoen kansallispuistoa on laajennettu, Virallinen luonnonsuojelu . .......... .. .. .. .. .. . vuosikerta Suomen Luonto no23 1971 J ULKA ISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Naalista kertoo enemmän Asko K aikusalo sivuilla 4445. .......... . .. .. 73 World Wildlife F und, Virallinen luonnonsuojelu .... . . Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. .. .. .... 498 159. .. . .. 30
On eriskummallista, että juuri metsähallituksella on laajoja hakkuukeskityksiä suojametsäalueilla, jopa aivan niiden pohjoisrajoilla, kuten Sotajoen ja Tsiuttajoen hakkuukeskitykset. Suojametsien erityisluonne on huolestuttavasti hämärtynyt Lapin metsien nykyisten käsittelijöiden ajatuksissa, vaikka ainakin N ykysuomen Sanakirjan mukaan suojametsä on sijaintinsa ja merkityksensä puolesta erikoisasemassa oleva metsä, jota Perä-Lapissa on suojattava uhanalaisen asemansa vuoksi, koska niiden häviäminen aiheuttaisi paikalliselle väestölle puunpuutteen ja siten taloudellisia vaikeuksia. Näiden toimenpiteiden ulottaminen suojametsäalueelle on typeryyttä tai perusteetonta optimismia, sillä suojametsien perustaminen pohjautui huonoon uudistuvuuteen. Sotajoen ja Tsiuttajoen hakkuukeskityksiä ei pidäkään nimittää metsänhoitotoimenpiteiksi. Ainakin paperilla määräys on edelleen voimassa. Näillä alueilla on hakattu jokainen talouspuuksi kelpaava kalikkakin. K. KANGASMAIDEN AURAUS Kuiville kangasmaillekin ulotetut metsäauraukset ovat tuhonneet lä. 1922 ja asetus v. Asukkaan on maksettava hänelle »osoitetusta » puusta. Edellytyksenä on, että aukot eivät ole kohtuuttoman suuria ja että taimettuminen varmennetaan kylvorn, istutuksin ja tarvittaessa maanpintaa laikuttamalla ja soistuneita kangasmaita ojittamalla. Hänen luomansa metsätyyppijärjestelmä koski vain »sulkeutuneita ja luonnostaan todellisiksi tukkimetsiksi varttuneita talousmetsiä ». Ja saamelaiset Suojametsistä annettiin laki v. Tästä asiasta olisi hyvä saada esim. Töitä johtaneiden metsänhoitajien kertoman mukaan oli jo rajaa lähestyttäessä leimattava varovaisesti. Toisin sanoen, poromieheltä voidaan kieltää risujen kerääminen metsästä, jonka metsähallitus voi täydellisesti raiskata, ja hänen pitää rr.aksaa oikeudesta viedä poronsa alueelle, jonka jäkä• likkö voidaan hakkuilla ja auraamalla tuhota. 1927. CAJANDERIN PERINTÖ Suojametsälain syntyaikoina toimi metsähallituksen pääjohtajana maailmankuulu metsäbiologi ja pohJOlsten metsien hoidon tuntija A. K ysymyksessä on tietoinen metsänhävitys. Vanhojen männiköiden osalta kuului ohje cajanderimaisen selkeästi: leimataan vain ne puut, jotka eivät näytä säilyvän terveinä seuraavaan hakkuukiertoon. Vuonna 1957 metsähallitus julisti, että suojametsäalueen 955 000 :sta kasvullisesta metsähehtaarista noin puolet eli 473 000 hehtaaria siirretään taloustoiminnan piiriin. Viimeksimainittu on lisäksi aivan Sevettijärven kolttakylän liepeillä, joten metsärajan säilymisen ja kestävän puuntuotannon lisäksi on vaarannettu myös paikallisen väestön etu. TEOLLISUUSPUUN HANKINTAA Suojametsälain valvonta kuuluu metsähallitukselle. Hänen pääjohtajakaudellaan oli suojametsäalueita kartoilla rajoittava pistejono teollisuuspuun leimaajille lähes ylipääsemätön este. Suomen Luonto Suojametsä . Avohakkuu soveltuu puunkorjuumenetelmäksi siellä, missä metsänuudistuminen tapahtuu helposti. metsähallituksen ylijohtajan Eirik Arnkilin selvitys. Tällöin on viranomaisen osoitettava asukkaalle vastaavan suuruinen erä kotitarvepuuta muualta valtion maalta. Ja »milloin erityiset paikalliset olot sitä vaativat, voi valtioneuvosto metsähallituksen esityksestä rajoittaa myöskin kotitarvepuiden ottoa tällä alueella tai kokonaan kieltääkin sen ». K ysymyksessä on siis samanlainen ikivanha nautintaoikeuden loukkaaminen kuin on »sarviraha », jota poronhoitajat joutuvat maksamaan oikeudestaan laiduntaa poroja valtion mailla. Cajander. 1939 määrättiin Lapin suojametsäalue käsittämään Petsamon, Utsjoen ja Enontekiön kunnat kokonaisuudessaan sekä osia Sallan, Savukosken, Sodankylän, Inarin, Kittilän, Kolarin ja Muonion kunnista. PAIKALLISET ASUKKAAT Suojametsälain mukaan paikallisen väestön »metsänkäyttö muuksi kuin kotitarpeiksi on sallittu ainoastaan asianomaisen metsänhoitoviranomaisen osoituksen mukaan ». Lain mukaan suojametsien ensisijaisena tehtävänä on näet estää metsänrajan aleneminen ja sen ohella taata kotitarvepuun kestävä saanti paikalliselle väestölle. Valtioneuvoston päätöksellä v. Tämä olikin ymmärrettävää, sillä suojametsävyöhykkeen harva puusto ei näytä olleen Ca34 janderille varsinaista metsää. Määrittelemättä jätettiin mitkä alueet siirrettiin teollisuu~puun hakkuiden piiriin, joten koko suojametsälaisäädännön tavoite vesitettiin. Suojametsälain rikkominen näyttää tapahtuneelta tosiasialta, vieläpä lainvalvojan itsensä suorittamalta
Mutta tällä hetkellä on asia aivan toisenlainen. Suojametsät ovat ruvenneet saamaan arktisen suon ja tundran piirteitä. N uoria tait11ia uhkaavat tuhannet vaarat, ja mikäli taimi niistäkin pelastuu, on sen kohtalo kyseenalainen. Perä-Lapin olosuhteet metsänviljelylle tuskin ovat ainakaan paremmat kuin Arkangelin. Saamelaiset on saatettu valtion hakkuilla juuri niihin vaikeuksiin, joiden torjumiseksi suojametsälaki on laadittu, puhumattakaan porojen talvilaitumien turmelemisesta aurauksin. Suomen saamelaiset ovat valtaosin outamaiden asukkaita. On tullut aika suorittaa valtioneuvoston määräämä työ loppuun ja merkitä rajat eikä pelkästään maastoon vaan myös kaikkiin metsätalo udellisiin karttoihin. Muutaman kilometrin osalta määräystä toteutettiinkin, kunnes työ keskeytettiin. Kun Suomen metsien luontainen uudistuminen ylipäätään on poikkeuksellisen varmaa, olisi todella saatava kotoisilta kyntömestareiltamme selvitys moiseen kansantaloudelliseen järjettömyyteen. Eteläisemmissä maissa on näet puuta viljelty intensiivisesti siten, että metsämaasta on kannot poistettu, maanpinta kynnetty ja hienonnettu kahteen kertaan lautasäkeellä sekä lopuksi lannoitettu. LAINVALVOJILLE TÖITÄ Maan korkeimpien lainvalvojien on kiireesti selvitettävä suojametsissä suoritetun teollisuuspuun hankinnan laillisuus. Ainakin komitean työskentelyn ajaksi on kiellettävä teollisuuspuun hankinta suojametsistä. Alun perin lienee kysymyksessä ulkomailta saadun esikuvan vajaamittainen jäljittely. 1939 suojametsäalueen raj at merkittäväksi maastoon selvästi. Olosuhteiden tuntemus, entisten uudistustoimenpiteiden tuloksettomuus ja paikallisen väestön epätoivo tuskin ovat heitä siihen kannustaneet. Näin ei ole tälla hetkellä. Käytännössä suojajon kokemuksia. Jotkut voivat väittää, että onhan aikaisemt11inkin metsää kasvanut sietJJenistä ja että näin tulee olemaan myös nyt. Metsien hävittäminen on merkinnyt heidän henkisen ja aineellisen kulttuurinsa pohjan poisjuurittamista. Hävitetyn metsän keskeltä kuuluu nyt kapustarinnan jängän ja tunturin asukkaan alakuloinen vihellys. A rtikkeli käsittelee tuntuvasti metsärajan eteläpuolella sijaitsevia hakkuuaukkoja. Käytännön metsäammattimiehet, aurauksia toteuttavat metsänhoitajat ja metsäteknikot, ovat epäilemättä vastahakoisesti ja karvain mielin noudattaneet saamiaan käskyjä etenkin suojametsien runtelemisessa. hes peruuttamattomasti nämä alueet retkeilymaastona ja porojen talvilaitumina. Niitä on saatu paljon etelämpääkin kuin suojametsäalueilta, Suomen lisäksi myös Ruotsista ja Norjasta. On myös kiireesti asetettava komitea selvittämään jo tehtyjen hakkuiden seurauksia saamelaisten toimeentuloon ja perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen sekä suunnittelemaan oikeudenmukaisia korvauksia heidän kärsimistään vahingoista. 35. VAROITTAVAT KOKEMUKSET Pohjoisten avohakkuualojen, »lentokenttien» ja kynnösten kehnosta uudistuvuudesta on jo liiankin palOn paradoksaalista, että luonnonsuojeluväen on täytynyt nousta puolusta111aan Lapin suojat11etsiä, vielapä valtion 1J1etsätalouden hyökkäyksiä vastaan. Kehitys rodun jalostamisessa jatkui vuosisatojen ajan. Samalla on rikottu luonnonvarojen pitkäjänteisen käytön ja moninaiskäytön periaatteita vastaan. Viime aikoina auraukset ovat huolestuttavasti levittäytyneet valtionmailta myös yksityismaille. Neuvostoliiton Arkangelin alueen päämetsänhoitaja Sergei Nikolajevits Anurjev kertoo avohakkuualojensa uudistamisessa ilmenneistä vaikeuksista Literaturnaja Gazetassa 2.9.1970 julkaistussa artikkelissa: »Heikot puu11tai111et kehittyvät hitaasti ilman suurempien puiden suojaa. metsissä on kuitenkin jo kauan ollut suuria hakkuukeskityksiä, ja äskettäin professori Kullervo Kuusela 011 julkisesti esittänyt, että teollisuuspuun tarve vaatii suojametsien ottamista kokonaisuudessaan teollisuuden käyttö"ön. Nyt on meneillään vaarallinen kokeilu metsän tuhoamiseksi, eikä ole mitään todisteita siitä, että uusi kylvetty metsä t11lee menestymään.» Saman artikkelin mukaan vuotuiset hakkuualasta lähes puolet »jää paljaaksi, soistuu ja muuttuu tundraksi ». Valtioneuvosto määräsi v. AikaisetJJtJJin metsä kasvoi sankkana, ja nämä metsän lapset, uudet puut, kasvoivat edullisissa ilmastollisissa olosuhteissa vanhojen puiden suojassa. Istutuksineen tämä on tullut maksamaan noin 7 000 Suomen markkaa hehtaarilta. Tätä menettelyä on sovellettu nimenomaan sellaisille alueille, joilla luontainen uudistuminen on heikkoa tai mahdotonta. A ntaahan suojat11etsiä koskeva lainsäädäntö· niille ainakin ni1J1ellisesti tehokkaan suojan. Yksityismaiden osalta voinee asiaa valaista ylijohtaja Paavo Jokinen, valtionmaiden osalta metsäneuvos Oiva Lyytinen
Olli Ahlholm Onko 1 uonnonsuojeli ja yhteisk11nnan vihollinen. 36
Liperin T11tjunniemessä on yhdentoista suuren ikipetäjän ryhmä. En nimittäin usko, että mikään monituhantinen ammattikunta, tuskin edes metsämiesten am37. Tämä metsäteknikko A hlholmin kirjoitus on julkaistu viime v11onna »A1etsämies»-lehdessä. Toisin sanoen mitään asennemuutoksia ja uuden oppimisia tässä ei tarvitsisi omaksua, vaan sen kun vain hoidamme ja hakkaamme talonpoikaismetsiä meille totunnaiseen agraarihenkiseen tapaan ja ihailemme sitten itse tyytyväisinä omia jälkiämme. Kirjoituksen viittaukset, jotka koskevat »nykyistä vuotta», tarkoittavat siis vuotta 1970. Edellä mainitussa tämän lehden pääkirjoituksessa toistettiin muuten aivan sama fraasi, että maan metsäammattimiehet ylimmästä alimpaan ovat varauksetta luonnonsuojeluja maisemanhoitoaatteen takana. Niinpä yleinen mielipide on rinnastanut luonnonsuojelijat tavallaan jonkinlaisiin rikollisiin, joita saa ammuskella kaikenlaisilla umpimähkäisillä syytöksillä tarvitsematta h yökkäilyään mitenkään perustella muilla kuin joillakin ulkoaopituilla väittämillä. Valistustyön ansiosta on huomattava osa kansaa jos tajunnutkin, mistä on kysymys, ja onpa ehkä ensimmäisen kerran ollut huolissaankin, jos on vaan tullut ajatelleeksi omien lastensa tulevaisuutta nimenomaan elämisen tason kannalta. Tällaiset mielipiteet ovat kuitenkin puutteellisen ammattisivistyksen merkkejä ja näin ollen myös kaikkea muuta kuin julkisen )·lvästelyn aiheita. Hän julisti, jotta kaikki metsämiehet ovat muka jo ennestään luonnonsuojelijoita, kun käsittelevät ja hoitavat metsiä. Luonnonsuojelulla p yritään lyhyesti määritellen luonnonvarojen järkevään käyttämiseen niin, että saataisiin aikaan korkein mahdollinen elämisen taso, jota ei pidä kuitenkaan sekoittaa nykyaikana vahingollisesti korostettuun elintason käsitteeseen, sillä ne saattavat olla toisiinsa nähden jopa täysin vastakkaisiakin arvoja. Esimerkki kirjoittajan aikaansaa!Jlasta ra11hoituksesta. Se oli ensimmäinen väite. TIETÄMÄTTÖMYYDESTÄ JOHTUVAT KÄSITYKSET Tässäkin lehdessä (Metsämies) oli joskus keväällä jopa pääkirjoitus, jossa tuotiin esille tuo luonnonsuojelijoitten taholta uhkaava vaara, jota vastaan pitäisi kaikin keinoin toki suojautua. Mutta vaikka tämä puoli aletaan jotenkin tajuta, niin kansalaisten enemmistö riippuu vielä kynsin hampain menneisyydessä ja kieltäytyy tunnustamasta tosiasioita, koska se vaatisi joittenkin perinteellisten ennakkoasenteiden uudelleenarviointia. O!llassa toiminnassaan kirjoittaja on kokenut l11onnons11ojel11n ja talo11selämän tarpeiden väliset ristiriidat. Ja vähän ai• kaisemmin hyökkäsi joku ahkerasti esiintyvä »puunovellisti» koko metsäteknikkokunnan nimissä kaikkia luonnonsuojelijoita vastaan. Kahden su11rimman puun y111pärys111itat ovat rinnankorkwdelta 227 j a 220 cm, j a ikää puilla on runsaat 200 vuotta. » Tervejärkinen lukija on tällaiset maininnat tietenkin käsittänyt tyhjänpäiväiseksi itsekehuksi, jolla ei ole todellisuudessa paljoakaan katetta. Ja toinen yhtä umpimähkäinen väite kuului samassa artikkelissa sanatarkasti näin: »Metsäammattimiehet ovat, kuten todettiin, kaikki luonnon ystäviä. Juuri tätä päämäärää varten meillä on parhaillaan myös luonnonsuojeluvuosi ja sen tunnetuksi tekemiseksi ja ihmisten herättämiseksi on kuluvana vuonna levitetty jopa valtion toimesta tietynlaista luonnonsuojelupropagandaa
Sellaiset vaatimukset ovat taas tyypillisiä näytteitä tietämättömyydestä ja hyvän tahdon puutteesta, sillä lopputulos olisi tietenkin jo etukäteen selvä, koska esim. Näillä kursseilla oli yhteensä kymmenkunta metsäteknikkoa ja heistäkin suurin osa työnantajien toimesta sinne komennettuina. Luonnonsuojelun äänekkäimmät arvostelijat vaativat myös, että luonnonsuojelijoitten pitäisi olla kaikkien elämänalojen asiantuntijoita ja heidän olisi pystyttävä jokaisessa yksityistapauksessa esittämään jo keskustelun alkajaisiksi jokin viimeistä piirtoa myöten valmis kokonaissuunnitelma jonkin alueen luonnonsuojelukohteista ja matkailuja virkistystarpeista sekä taloudellisen toiminnan tarvitsemista luonnonvaroista jne. Ja koko ajan on samalla kysymys järkevän metsätalouden harjoittamisesta niin, että myös luonnonsuojelun näkökohtia otettaisiin edes vähäisessä määrässä huomioon. Muussa tapauksessa meillä ei nimittäin tiedettäisi luonnonsuojelun tarpeellisuudesta vielä sitäkään vähää, mitä nyt jo tiedetään lukuunottamatta nyt ehkä vesiensuojelua, josta aletaan tämänvuotisen virallisen valistustyön ansiosta näin luonnonsuojeluvuoden merkeissä sentään jo yleisemminkin jotain tajuta. Tosin on sanottava, että luonnonsuojelujärjestöjen jäsenyys ei sinänsä ilmaise ainakaan ehdottomasti sitä, paljonko metsäteknikoista on todellisia luonnonsuojelijoita, sillä voihan mies toimia vakaumuksensa mukaan ilman jäsenenä oloakin, mutta pitäisin tuon kaltaista otosta kuitenkin suuntaa antavana. mattikunta, käsittäisi järjestään ja vieläpä sataprosenttisesti luonnonsuojelijoita. Se luku on häviävän pieni osa koko kansasta. Tosin on myönnettävä, että ns. Sitäpaitsi kaikki pitäisi näyttää, koko luonnonsuojelutyön eettinen merkitys mitätöiden, tavanomaisen ajattelutavan mukaisesti markoissa, kuinkas muuten. metsäteknikoita. luonnonsuojelualue ei tuota välittömästi selvää rahaa siinä kuin jokin muu alue, jonka rikkaudet saatetaan käyttää kerralla loppuun taloudellisen h yödyn saamiseksi. metsien taloudellisen käytön ja ettei tilalle ole esitetty minkäänlaisia vaihtoehtoja. Luulenpa heidän sopivan muutamiin kymmeniin miehiin. Onko luonnonsuojelija yhteiskunnan vihollinen . On tullut tavaksi väittää, jotta luonnonsuojelijat muka pyrkivät kok onaan estämään mm. »vouhotuksessakin » on monesti ilmennyt asiantuntemuksen ja suhteellisuustajun puutetta, mutta se on kuitenkin ollut meidän oloissamme ainakin tähän mennessä lähes ainoa keino vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen vaikkapa joskus tarkoutuksellisestikin kovilla panoksilla ampuen. Sopii sitten arvailla, paljonko tuohon aktiiviseen ja parjattuun luonnonsuojeluväkeen kuuluu esim. Ei ole suinkaan luonnonystävien vika, jos nämä todella järkevät ja korkeaan asiantuntemukseen perustuvat ehdotukset ja suunnitelmat jatkuvasti tyrmätään. Tahtoisin olettamuksiani valaista vielä jollakin toisella esimerkillä: Kuluneena kesänä oli PohjoisKarjalan kesäyliopistossa järjestetty erityisesti metsämiehille tarkoitettuna kaksi kurssia: metsien moninaiskäytön seminaari ja luonnonsuojeluseminaari. Mutta kun edellisenä kesänä oli saman järjestäjän toimesta pystymittauskurssi, niin silloin oli osanottajina metsäteknikoita jo viisinkertainen määrä! 38 Nämä esimerkit osoittavat vallan hyvin, kuinka paljon enemmän ammattikuntaa yhäkin kiinnostavat pelkät puuhommat, kun sen sijaan luonnonsuojelun työkenttä koetaan hämmästyttävän yleisesti vain kielteisenä ilmiönä, vaikka se on sen laatuista aatteen ja käytännön toimintaa, jolla ei mitään peruuttamattomasti tuhota, vaan pyritään ainoastaan jotain säästämään. Kuitenkin on todettava, että metsämiesten joukossa on luonnonsuojelijoita selvästi suurempi osa kuin keskimäärin koko kansasta, vaikka luvut eivät ole edes likimainkaan sitä luokkaa, mitä asiantuntemattomat kirjoittajat pyrkivät uskottelemaan. Mainittakoon vain esimerkkinä, että tälläkin hetkellä koko valtakunnan alueella toimivissa luonnonsuojelujärjestöissä on enintään 5 0006 000 jäsentä. Näin ajatellenhan luonnonsuojelu. Tällaista toimintaa sitten nimitetään vastustajien toimesta »vouhotukseksi ». Tämä on kuitenkin sen lajin panettelua, että kun luonnonsuojelijoita syytetään sokeasta yliampumisesta, niin samalla tehdään itse sama virhe päinvastaisessa hengessä! Totuus on nimtttatn se, että luonnonsuojelun taholta ja monesti kerrassaan professorien ja tohtori-ihmisten toimesta on jatkuvasti esitetty nimenomaan vaihtoehtoja ja vieläpä painetun tekstin muodossa, jos vain ketä huvittaa niitä lukea. Saadaanhan edes tällä tavalla luonnonsuojelukysymykset vedettyä julkiseen keskusteluun siinä toivossa, että jotain kehitystäkin rupeaisi tapahtumaan
toiminta olisi yleensä täysin hyödytöntä ja siitä johtuen kaikki aikaisemmatkin rauhoitusalueet joutaisivat taloudellisen käytön piiriin, koska niistä olisi heti rahallista hyötyä. On myös muistettava, että meillä ei ole vieläkään valtion puolesta minkäänlaista koko maan käsittävää virallista organisaatiota, joka huolehtisi yleensäkään luonnonsuojelusta tahi tekisi luonnonkäytöstä laajoja kokonaisselvityksiä, joissa huomioitaisiin eri alojen tarpeet oikeissa suhtessa. Täytyy kuitenkin ihmetellä, että näissäkin olosuhteissa toimivat harvat yksityiset kansalaiset ovat saaneet niinkin paljon aikaan, mitä on saatu. D 39. Heidän tehtävänsä olisivat täysin vertailukelpoisia mm. Kaikki luonnonsuojelutoiminta on siis pohjautunut jo v uosikymmenien ajan pelkästään vksityisten jäsenten hyväntekeväisyystyöhön. Entiselle ammattikunnalle olisi nimittäin kohtalokasta ja ainakin suureksi häpeäksi, jos ensiksi pitäisi kasvattaa ja kouluttaa alusta lähtien kokonaan uuden koulukunnan hengen mukainen nuorempi ammattimiespolvi ennenkuin oltaisiin riittävän kypsiä näihin meille mitä luonnollisimpiin oman alamme tehtäviin. lautakuntien suunnitelmametsäteknikoitten työn ja palkan arvoon nähden. Minkään virallisen tahon toimesta ei tällaista työtä siis ole kustannettu, vaikka suuri yleisö ja monet viranomaisetkin tietämättöm yydessään näin luulevat. Mutta kaikki edistyksellisyys ja uuden omaksuminenhan vaatii oman aikansa. N yt ei enää semmoinen asenne tulisi kysymykseenkään, koska metsänhoidon hyödyllisyys on ymmärretty. Tiedän sen enttam hyvin tuoreesta henkilökohtaisesta kokemuksestani. Näin ollen ovat siis eri puolilla maata tapahtuneet luonlonsuojelutoimenpiteet ja rauhoitushankkeitten toteuttamiset perustuneet ja perustuvat edelleenkin näitten harvojen henkilöitten aloitteisiin ja vaivannäköön sekä heidän itsensä maksamiin kustannuksiin. Kun asiat ovat siis valtakunnallisesti ajatellen näin retuperällä, niin on sanomattakin selvää, ettei luonnonsuojelijoitten toimesta ole voitu vaadittaessa tarjota mitään täydellisiä kokonaissu unnitelmia, vaikka asiantuntemustakin ehkä löytyisi. Esim. Viimeinen tällainen hakemus tyrmättiin eduskunnassa viime vuonna. Maatalousministeriössä on koko maata varten ainoastaan valtion luonnonsuojeluvalvoja apulaisensa kanssa sekä jokunen toimistoapulainen, mutta heillä ei ole minkäänlaista kenttäorganisaatiota, jonka avulla voitaisiin jotenkin toimia. Ennustaisin käyvän aivan samoin luonnonsuojelun aatteitten levityksessä, vaikka sitä ei vielä uskalleta yleisesti näin myöntää. metsähallitukseen ja piirimetsälautakuntiin luonnonsuojelumetsäteknikon virkoja. Näin ollen tietämättömyys ja väärät asenteet ovat tosiaankin puuttuvan ammattipätevyyden merkkejä, joilla ei pitäisi ainakaan lehden palstoilla kerskailla. Hiukan mielikuvistusta käyttäen en pitäisi mitenkään mahdottomana, jos lähitulevaisuudessa perustettaisiin esim. Edelleen pitäisin mahdollisena, että metsäopiston pääopetusaineisiin lisättäisiin metsänhoidon rinnalle luonnonhoito. LUONNONSUOJELUN OSUUS METSÄTEKNIKON TYÖKENTÄSSÄ Luonnonsuojelukysymyksissä on metsäteknikoitten ammattikunta joutumassa nopeasti todelliseen kypsyyskokeeseen, sillä onhan koko metsämaiseman tulevaisuus suurelta osin heidän käsissään. Mutta jos näin tapahtuisi, niin se edellyttäisi myöskin ammattikunnan enemmistön keskuudessa melko nopeasti eräitten käsitteitten uudelleenarviointia. Sitäpaitsi valtio on jatkuvasti suhtautunut kielteisesti vapaaehtoiseenkin luonnonsuojelutyöhön. N yt on jo nimittäin varmaa, että luonnonsuojelutyö tulee kuulumaan lähitulevaisuudessa metsäteknikoitten jokapäiväisiin tehtäviin muullakin tavoin kuin talousmetsien hoitamisena. Niinpä ammattikunnassamme on syytä hylätä tyhjänpäiväinen fraasien viljely ja paneutua mahdollisuuksien mukaan ennakkoluulottomaan työhön ja lisäopiskeluun, sillä entiset opit eivät näissä kysymyksissä todellakaan riitä. valtakunnallinen luonnonsuojeluliitto ei ole vielä kertaakaan saanut anomaansa pientäkään rahallista apua. T yö ei ole ollut ainakaan ruusuilla tanssimista. Tämänhetkinen luonnonsuojelukäsitteitten omaksumisen väkinäisyys tuo mieleen jotenkin tuon vieläkin melko läheisessä menneisyydessä kummittelevan ajan, jolloin eräät harvat metsänhoidosta saarnaavat apostolit olivat erittäin vihattuja sekä yhtiöitten miesten että metsänomistajien keskuudessa
Riistaeläimiä ei ojista löydetty. Talvella 1968 jyrsittyjä ojia oli 1 800 m eli 240 m/ha. Toisaalta oja on kapea ja ylitsepääsemi nen täten helpompaa ja varsinkin piilo-oja olisi edistysaskel. Näin syntyvän ja pystyluiskaisen ojan voisi helposti kuvitella muodostuvan pikkueläimille salakavalaksi pyyntikuopaksi. Ojien varsia kävellen tarkastettiin niiden pohjat kaikkialta, missä ojat olivat vähänkin päältä avonaisia. Riistan kannalta Kopo-jyrsimen käyttöä voitaneenkin pitää suositeltavana metsäojitusmuotona. Muhoksella tutkimuslaitoksen omilla mailla on lisäksi useita uusia 1030 ha:n yhtenäisiä kopoojitusalueita, eikä sieltäkään ole riistaa ojista löydetty. Kuolleita myyräeläimiä laskettiin niistä 412 kpl. Tällaisen piilo-ojan kuivatusteho on erinomainen eikä siitä olisi mitään haittaa lintupoikueille. Molemmat poikueet oleilivat kankaan läheisyydessä, mutta kuitenkin kopo-ojasaroilla. En väitä, että esittämäni aineisto ehdottomasti riittää osoittamaan sen, ettei metsäkanalintupoikueita joudu kopoojiin, mutta yhtään tällaista tapaus-· ta ei kuitenkaan havaittu. . Paikoin ojissa oli vettä 025 cm ja ainakin kuolleet myyräeläimet kelluivat veden pinnalla. Myyräeläimiä ojista löytyi aivan kuten edellisiltäkin alueilta. Tällä hetkellä käytössä oleva malli tekee 35 cm X 100 cm kokoista ojaa, aikaisemmin 35 cm X 80 cm. SiJ11ossa tehtiin havainnot 7,5 ha :n alueelta. Tiettävästi on tästä tutkimuskin olemassa. D. Tutkimukset kesäj yrsinnästä ovat käynnissä. Muuta riistaa ei alueelta tavattu. . Kesäjyrsinnässä oja sen sijaan näyttää sulkeutuvan päältä välittömästi jyrsinnän jälkeen tai muutaman v uoden kuluessa. Alueelta nousi siivilleen kahdeksan poikasen riekkoparvi sekä yksinäinen urosteeri. Tietooni on tullut yksi tapaus, jolloin poro oli pudonnut tällaiseen ojaan silloinkin koiran aJamana. Suosta noin puolet oli rämettä ja puolet nevaa. Ojat oli jyrsitty toukokuussa 1967 ja olivat tutkimusta suoritettaessa melko avonaisia ja lähes kaikki kuivia. J ohtuen laitteen toimintaperiaatteesta sen käyttö on rajoittunut vain kivettömille paksuturpeisille alueille. Yleisesti käytetäänkin nimitystä »kopo-oja ». Holviutumista ei liioin ollut tapahtunut, vaan ojat olivat säilyttäneet alkuperäisen muotonsa. Jorma Issakainen Riista Ja . Lisäksi näkyi runsaasti jäniksen polkuja ja syönnösjätöksiä, sillä lannoituksen jälkeen alueella oli runsaasti ravinnoksi kelpaavaa kasvillisuutta. Kopo-ojaa on tehty käytännön metsäojitusmuotona vasta noin viitisen vuotta ja pääosa niistä Pohjois-Suomessa. Alueen rämeosalta löytyi kaksi metsäkanalintupoikuetta, seitsemän poikasen teeriparvi ja noin kilometrin päästä siitä yhdeksän linnun riekkopoikue. MUITA HAVAINTOJA Tutkimusta tukevat vielä suonkuivaustöissä toimivien metsäammattimiesten haastattelut. Tarkastettua ojaa tuli yhteensä 2 800 m tehden 40 230 m/ha. Eräässä julkaisussa olleen kirjoituksen mukaan olisi Lapissa mennyt poroja kopo-ojiin. Vanhat 60 m:n auraojasarat oli halkaistu kahdella kopo-ojalla kesäkuussa 1966. Verrattaessa kuilumaista kopo-ojaa tavalliseen avo-ojaan, olettaisi sen olevan riistalle vaarallisemman, koska sinne pudonneilla eläimillä ei ole juuri mahdollisuuksia selviytyä hengissä pois. Lisäksi oli kaksi ahventa eksynyt parin kilometrin päästä joesta. Koska ojista ei löydetty yhtään riistaeläintä, on todennäköistä, ettei niitä ole sinne joutunutkaan. Jos jyrsintä suoritetaan maan ollessa jäässä, säilyttää oja avonaisen muotonsa usean vuoden ajan. 11 % kaikista kopoojista. Suo olikin lähes puutonta nevaa. Ojat olivat päästä selvästi umpeutumassa ja täysin holviutunutta ojaa esiintyi n. Pudasjärvellä tutkimuskohteena oli 12 ha :n rämealue. Metsäkanalintupoikueiden »ojakuolleisuus » on usein esillä ollut asia ja puhetta on riittänyt aina siitä asti, kun metsäojitustoiminta 1950-luvulla voimakkaasti yleistyi. TUTKIMUSAINEISTO Utajärvelfäsuuruudeltaan 37 ha :n alueella oli kopo-ojaa yhteensä 7 900 m, toisin sanoen 213 m/ha. Jyrs1n0Jat Metsäojituksessa pystyluiskaista jyrsinojaa tehdään pääasiassa Kopo-ojaj yrsimellä. Tulos antaa jonkinlaisen kuvan erilaisten myyräeläinten esiintymisrunsaudesta sekä siitä kuinka tehokas myyränpyydystysväline kopo-oja on. TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ Kopo-jyrsintää tultaneen tulevaisuudessa yhä enemmän käyttämään metsäojitukseen eikä ojista näytä olevan riistalle vaaraa. Riistaa ei ojista löydetty, ei myöskään koko alueelta. He eivät olleet nähneet, eivätkä kuulleet miestensä nähneen metsäkanalintupoikueiden joutuneen kopoojiin
.. Kiinnostusta lisäsivät eräissä julkaisuissa esitetyt asiaa käsittelevät, ristiriitaiset kirjoit11kset. "' _,. Tavoitteena oli selvittää na"iden kuntoa ja holviutu111ista »piilot . t .• ;,!,;' 1t-· ... .' . . Metsäntutkimuslaitoksen suontutkimusosaston toi1J1esta suoritettiin vii1J1e kesänä vanhojen salaojien kuntot11tki11ms. " ~•'•r. ' rfli 41. Tässä _yhteydessä tutkit11ukseen liittyen tehtiin samalla havaintoja metsäkanalintupoikueiden joutumisesta tällaisiin ;jrsinojiin. "'·.' • ·t /~\~f· 'I.,f '"\ . ojiksi». ' . Varsinaisten salaojien ohella oli tutkimuksessa m11kana Kopo-ojajyrsimellä kaivettuja pystyluiskaisia jyrsinojia. I j : : r ... #\ ~ l, i;./ ';, ~'
Kolme hirveä oli hukkunut. Sairaita hirviä oli samana talvena nähty muuallakin Pohjois-Suomessa, ja vasojen kuoleman selvittänee naarasvaltainen hirvien kaatotilasto edelliseltä syksyltä. Kahden muun hirven kohtalo on tarkemmin tuntematta. Alueella on esiintynyt normaa42 lia suurempaa hirvien ja porojen kuolleisuutta sekä »humaltuneita » metsäkanalintuja. Uutinen aiheutti riistantu tkimu ks en piirissä kieltämättä melkoisen yllätyksen. Suurta hankaluutta tuotti lisäksi se, että Poropudas ei kyennyt tutkimusta tehtäessä enää muistamaan kaikkien löytöpaikkojen ilmoittajia. Kun )'htäkkiä aivan kuin uutena asiana on opittu huoJJJaaJJJaan, että torjunta-aineilla on haitallisia sivuvaikutuksia, on oikopäätä oltu heti valmiita tuomitsemaan ne kaikki )'htä vaarallisiksi ja samalla vielä /annoksetkin on viety samaan »tuhomyrkkJ,jen» pelottavaan j oukkoon. Yleispiirteenä oli se, että asiaa selvittäviä omakohtaisia havaintoja oli tuskin nimeksikään. Ilmeisesti ainakin 5 mainituista kuolleina löydetyistä hirvistä oli ollut vasoja ja osa niistä oli kuollut jo ennen lannoitusten alkamista. Vaikutti siltä, kuin kaikki olisivat kuulleet asiasta tuttaviltaan. Alueella on !annosten levitystyö ollut niin huolimatonta, että !annoksia on ollut kasoittain saatavissa. TUTKIMUS Asiaa tutkimaan päätettiin tammikuussa 1970 asettaa toimikunta, johon valtion riistantutkimuslaitos, valtion eläinlääketieteellinen laitos, metsäntutkimuslaitos, metsähallitus ja lannoiteteollisuus nimesivät kukin yhden edustajan. paikallisen riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä. Ottaen huomioon alueen laaj uuden ei ole näyttöä epätavallisen suuresta hirvien kuolleisuudesta. Emätön vasahan tuskin selviytyy sellaisesta poikkeuksellisen pahasta lumi. Luonnonvaraisten eläinten tiedettiin olevan hyvin nirsoja ruokaansa valitessaan, sillä niillä lienee synnynnäinen kyky säilyttää ravitsemuksensa mahdollisimman sopivana. Olihan tiedossa, että lannoituksia voidaan käyttää riistan hoitamiseen. Metsähallitus ja lannoiteteollisuus maksoivat osan kustannuksista puuttumatta tutkimusohjelman suunnitteluun sen paremmin kuin tulosten tulkintaankaan. E räs hirvi kuoli jonkin aikaa sairastettuaan noin 10 kilometrin päässä lähimmältä lannoitusalueelta(kuva Suomen Luonto 1970, no 3, sivu 87). Valitettavasti tätä hirveä ei saatu aikanaan tutkittavaksi, sillä se kuoli jo ennen »lannoitekiistan » alkamista. 2. KUOLLEET HIRVET JA POROT Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Poropudas luov utti käytettäväksemme kartan, johon oli merkitty hirvenja poronraatojen löytöpaikat. Jos !annoksia on saatavana, luonnonvaraiset eläimet syövät niitä itselleen vaarallisia määriä. 3. Valitettavasti hän ei voinut opastaa tutkijoita löytöpaikoille, koska hän ei ollut yhdelläkään paikalla itse käynyt (Riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaajat ovat sivutoi misia eikä heillä ole käytettävänään matkustusmäärärahoja). Kaikkiaan yhdentoista talvikautena 1968-69 kuolleen hirven löytyminen alueelta voitiin varmistaa, mutta kaikista näistäkään ei saatu näytteitä tutkittavaksi . Pudasjärveltä tullut uutinen sisälsi ainakin seuraavat väitteet : 1. Monilla alueilla oli todettu riistaeläinten hakeutuvan lannoitettuihin metsiin ehkä juuri niiden tarjoaman paremman ravinnon houkuttelemina. Riistantutkimuksen edustajana toimikunnassa katsoin itse ed ustaneeni luonnonvaraisen eläim1ston etua riippumatta nusta »metsäpuuston kasvunlisäämisohjelmista », joita mielestäni harhaanjohtavasti kutsutaan »metsänparannusohjelmiksi ». Eräs tällainen piirre on taipumus epäkriittisiin )'leistyksiin ja suoranaiseen liioitteluun varsinkin n1aallikkokirjoittelijoiden teksteissä. Matti Helminen Jälki porua Pudasjärven hirvikuolemista ViiJJJeaikainen »saastekeskustelu» niin tarpeenvaatit11aa ja h)lödyllistä kuin se on yleisesti ottaen ollutkin on saanut eräitä epäterveitä 11111oti?Ja. Väitteiden todenperäisyyden selvittämiseksi haastateltiin lukuisia pudasjärveläisiä metsästäjiä 111111. Tutkimusten suunnittelu ja suoritus jäivät pääosalta toimikunnassa edustettujen tutkimuslaitosten suoritettavaksi. TODISTAMATTOMAT VÄITTEET Kun Pudasjärven hoitoalueella syksyllä 1969 epäiltiin siellä edellisen talven aikana huolimattomasti levitetyksi väitetyn suometsien PKlannoksen aiheuttaneen hirvien ja porojen kuolleisuutta, asia esitettiin valitettavan laajalti tiedotusvälineissä todistettuna havaintona. Ulkomailtakaan ei ollut saatu tietoja lannoitteiden aiheuttamasta myrkytysvaarasta
Varmaa on, että hirvet ovat havainneet säkit, sillä ne ovat useassa tapauksessa kulkeneet läheltä ohi. On täysin mahdollista, että työnjohto ja valvonta eivät ole olleet tarpeellisen tehokkaita ja että väärinkäytöksiäkin on voinut rajoitetusti esiintyä. Evon riistantutkimusasemalla yritettiin saada fasaaneja syömään rakeistettuja lannoitteita, kuten luonnonvaraisten lintujen on väitetty tekevän. Aikaisempien kokeiden perusteella tiedämmekin, että metsäkanalinnut valitsevat huolellisesti nielemänsä jauhinkivet kiinnittäen koon ohella huomiota myös kivilajiin. Sama koski 10 fasaaninpoikasta, jotka kasvatettiin häkissä, jonka pohjalle levitettiin viikon välein PK-lannosta kolme kertaa runsaammin kuin ohje edellyttää. Siksi lehmien salpietarimyrkytykset eivät osoita, että PK-lannos olisi käytännössä esimerkiksi hirville vaarallista. Sellaisia olosuhteita, joissa lannoittaminen aiheuttaisi luonnonvaraisille nisäkkäille tai linnuille vaaraa, emme ole löytäneet. Edes toistettu levitys ei aiheuttanut linnuille mitään näkyvää terveyden haittaa. TARHAKOKEET Tarhassa on PK-lannosta yritetty tarjota turhaan niin poroille kuin saksanhirvillekin. Fasaanit eivät syöneet !annoksia ainakaan itselleen vaarallisia määriä, vaikka niitä pidettiin välillä pari viikkoakin ilman jauhinkivien saantimahLannoitesäkkejä on jätetty avaamat/omina maastoon talvella, )~Iloin kuljettfs 111oottorikelkoilfa on helppoa. Kaiken lisäksi on pidä sitovasti osoitettuna, että Pudasjärvellä kuoli talvella 1968/69 enemmän hirviä kuin Pohjois-Suomessa kyseisenä talvena yleensä. Talvella 1970 havaintoja tehtiin eri puolilla maata kaikkiaan 12 paikassa, ja koetta on jatkettu tänä talvena Lopella, jossa hirviä on koetettu houkutella avatuille lannossäkeille nuolukiviäkin tarjolle asettaen mutta turhaan. Metsähallinnon palkkalistoilla ei esiinny väitettyjä ennätyspalkkoja eikä lannoitusalueilta enää löydetty levittämättä jääneitä säkkejä. Vapaaehtoisesti ne eivät ole suostuneet !annosta syömään. Urean syönti aiheutti kahdelle porolle lieviä »pahoinvointioireita» muutamaksi tunniksi. D 43. Maastohavainnot ja koetulokset osoittavat yhtäpitävästi, että luonnonvaraisilla eläimillä on huomattavasti suurempi kyky huolehtia itse ravintonsa tarkoituksenmukaisuudesta kuin kotieläimillä. LANNOITE EI KELPAA Sitä paitsi on ilmeisesti täysin \·hdentekevää eläinten kannalta, ~nko alueella ollut !annoksia kasapäissä vai ei! Ainakaan koesäkeillämme maastossa eivät hirvet sen paremmin kuin muutkaan eläimet ole käyneet !annosta ahmimassa. LANNOITESÄKIT Toisen väitteen todenperäisyyden osoittaminen oli samaten erittäin hankalaa. Toisessa kokeessa häkkien pohjalle levitettiin jopa kymmenkertaisesti lannoitusohjeet ylittävä määrä PK-lannosta, ureaa ja oulunsalpietaria. dollisuutta. Lannoittamisesta voi olla hjlijtyäkin riistaeläimilfe. Meltauksen riistantutkimusasemalla eivät koeporot suostuneet syömään edes jäkälään sekoitettua PK-lannosta. Pudasjärveläisiä metsätyömiehiä haastateltuani minun on kuitenkin vaikeata uskoa, että heidän rehellisyytensä työasioissa olisi niin kyseenalainen, että annettujen ohjeiden noudattamatta jättäminen ja palkannosto vilpillisin perustein olisi ollut yleistä, kuten on väitetty. Vain kaksi henkilöä on kertonut itse nähneensä muutaman auki viilletyn säkin, jotka olivat jääneet levittämättä. Jänikset ovat PKlannokseen jopa koskeneetkin. Kokeissa ilmeni, että porot söivät ehdottomasti mieluummin puhdasta jäkälää kuin lannoitteella »höystettyä». Lintujen kyky erottaa sora erilaisista lannoiteseoksista osoittautui erinomaiseksi. Sen sijaan porot söivät jäkälään sekoitettua ureaa ja oulunsalpietaria, mutta niitäkin vain kohtuulliset määrät. Porojen kuolleisuus hankalien lumiolojen vuoksi olikin suurta nimenomaan Koillismaan paliskuntien alueella sielläkin, missä metsiä ei ollut lannoitettu lähimaillakaan. Lannoitettm metsän mehevät paj11t ovat kelvanneet jänikselle. Erehdyksistä voidaan kuitenkin ottaa oppia, joten ollaanpa toiste tarkempia. Täysin asiallisiakin huomautuksen aiheita on luonnonvarojen hoidossa riittävästi, kunhan vain terve kriittisyys säil ytetään. talvesta kuin 1968/69. Kahdelle saksanhirvelle !annosta pidettiin tarjolla avoimessa kaukalossa jopa 10 viikon ajan aivan niiden ruokailupaikalla. Koetta on jatkettu yhdellä paikalla vielä tavella 1971. Kaikki muut kertojat perustivat tietonsa jonkun tuttavan kertomaan, joka tuttava taas »itse asiasta kuultuna» kertoi kuulleensa sen joltakin toiselta. L evitys on tehty keväällä. Ne kaksi metsätyömiestä, joiden väitetään vilpillisesti jättäneen !annokset levittämättä, olivat kumpikin lähteneet Ruotsiin. Nekään eivät erehtyneet jauhinkivien valinnassa. Koko »hirvikuolema» perustui käsitykseni mukaan sarjaan väärinkäsityksiä ja voimakkaaseen haluun mustata metsähallintoa
Joinakin vuodenaikoina myös säännöllisesti asutut pesät on todettu hetkellisesti tyhjiksi. . Vuonna 1965 Erkki Pulliainen arvioi Suomessa pesivän viitisentoista naaliparia. L)'h)'essii ajassa kanta 111etsästettii11 lähes ofeJJ1atto111iin niin Suo!llessa kuin 111uissakin pohjois111aissa. Sitten naalista tuli muotiturkis. Kilpisjärven ja Haltian välisessä maastossa on ainakin 9 vanhaa naalinpesää. Koska tiedot osittain perustuvat vain rajaja poromiesten sekä retkeilijäin yksittäisiin havaintoihin, ei ole varmuutta siitä, ovatko pesillä eri vuosina nähd l't naalit olleet eri ,·k. Suunnattomasta suoneniskusta naalikantamme ei ole toipunut tähän päivään mennessä, ja tuskin tilanne paranee tulevaisuudessa44 kaan. Lajia esiint_yi silloin säänniillisesti »alhaalla» metsä-Lapissakin, ja talvisin jotkut )'ksiliit ulottivat vaelluksena aina Keski-Suomeen saakka. Tämän kirjoittaja on viime vuosien aikana tarkkaillut muun luomakunnan ohessa naaleja Käsivarren suurtuntureilla, alueella, missä naali tiettävästi on runsaslukuisin Suomessa. 1Viinpä tu11!11reillam111e kir111aili vain aniharva )'ksilö", kun lajille Vtf0/111O 1940 myönnettiin lainsuoja. Vaikka täysikasvuisia naaleja nähdään joka vuosi, vieläpä yllättävän usein, ei kanta silti tunnu voimistuvan. Vuosina 1969 ja 1970 m yyrien ohella myös sopuleilla oli massa. Asko Kaik11salo Viimeistä edelliset naalimme Vielä tämän vuosisadan alkupäässä naali oli Suomessa varsin )'feinen. Näistä kuudessa on asuttu melko säännöllisesti vielä viime vuosina. Tällä hetkellä naaleja on pohjoisimmilla tuntureillamme, Utsjoella ja Enontekiössä juuri sen verran, että laji toistaiseksi hädintuskin säilynee. silöitä ja eri pesue1s11n kuuluvia. Naalin tärkeimmän ravinnon Suomessa muodostavat myy rät ja sopulit. Ruotsalaiset rauhoittivat naalinsa vuonna 19 2 8, norjalaiset seurasivat esimerkkiä kaksi vuotta VIJIÖ'hemmin, mutta suolllalaiset jahkailivat varmuuden vuoksi vielä 911m1enen vuotta. Lisääntymistä näyttää tapahtuvan vain silloin, kun ravintoa on runsaasti, toisin sanoen runsaina jyrsijävuosina. Toisaalta taas heti rajan takana Norjan puolella tiedetään muutamia pesiä, joista naalit suorittavat vierailuja Suomenkin tuntureille. Vuonna 1964 myyräkanta tuntureilla oli huipussaan, ja silloin naalit pesivät ainakin viidessä paikassa
K. Samaan aikaan Teuvo Suominen ja kirjoittaja kohtasivat toisella pesällä 8-päisen pesueen. 45. äiden kahden huipun välisinä vuosina jyrsijöitä oli suhteellisen niukasti, ja hiljaista oli mrös naalien pesillä. Olisi hauska kuulla, onko lukijoilla kenties omakohtaisia kokemuksia naalista. Otollisista lisääntymisjaksoista huolimatta naalikantamme ei tunnu kohentuvan. Osoitteena voi kajttää liiton toi111istoa. /os on, niin tämän ki1joittaja kuulisi niistä 111ielelladn. Vastaavasti eläimet voivat vaeltaa myös etelään. Oheisen ki1joituksen jo ollessa painossa ki1joittaja teki t11orei111t11at havainnot Kilpisjärven settdttlla. Pesä oli autio, ja vain arvailujen varaan jäi, miten naaliperheen oli kävnvt. D J.K. Vastaavasti 11111uallakin tilanne vaikutti entistä hieman valoisa111111alta. Törkeimmän tapauksen todistajaksi joutui T euvo Suominen syyskuussa 1969 edellämainitulla 8 poikasen pesällä: naalien pesäkummun kupeessa oli polteltu pikku nuotioita ilmeisenä tarkoituksena savustaa eläimet ulos asunnostaan. A. Kesällä 1969 eräällä pesällä hääri peräti 12 pikkunaalia. Molempina kesinä naalit tällöin lisääntyivät ainakin kolmessa, mahdollisesti neljässäkin pesassa. Varmasti melkoinen osa oli täysikasvuiseksi vartuttuaan vaeltanut Norjan puolelle. Melko runsaan retkeilijämäärän liikkuminen alueella saattaa jossakin määrin häiritä naalien elämää. Näin sopt1!iv110den jälkeen sitä saattaa esiintyä J!llättävissäkin paikoissa. Esimerkiksi talvella 1969-70 Kilpisjärven ja Haitin välisessä maastossa naalin jälkiä näkyi suunnilleen yhtä paljon kuin kahtena edellisenä talvena, vaikka alueelle oli vastikään svnt\·n yt yli 20 uutta yksilöä. Melkoisesti eläinten jälkiä ja kaksi ttutta talvipesää lo)t)'i aivan Kilpisjiirven lahitun!t1111asta, t11ntureilta, joilla naaleja ei ole naht_J, v11osik)1111111eneen. Kesällä 1970 Veikko Salkio ilmoitti naalin pitkästä aikaa majoittuneen Pallastunturille, siis varsin kauas »sisämaahan » puuttomilta pesimäalueiltaan. Naali on 111ielenkiintoinen ja hauska Tunturi-Lapin asukki, jonka soisi saav11ttavan entisen levinneis_y_)'tensä St10J11enkin Lapissa. Kevään kuluessa valkeni, että naalikanta sittenkin on hivenen kohentunut. H yvän ravintotilanteen ansiosta myös poikasmäärät ovat olleet tavallista suurempia. vuosi
Luonnonsuojelulliseen päätökseen tuolloin ei oltu kypsiä; eipä silloin liioin luonnonsuojelusta mitään tiedettykään. Pertti Salolainen Petojen puolesta Eduskunnan käsiteltävänä on parhaillaan asia, joka valtiontaloudellisesti on vähäpätöinen, mutta joka periaatteellisena kysymyksenä on suuren luokan kysymys. Päinvastoin se tuo hänelle vastuun muista luoduista ja niiden säilymisestä. Ongelma oli siinä, kuinka saada metsästäjät kiinnostumaan suurpetojahdista, sillä syötävän ja turkisriistan pyynti tuotti toki enemmän tuloja kuin suurpetojahti. TAPPORAHAJARJES TELMA Kun tänä päivänä keskustellaan kiihkeään äänensävyyn siitä, onko Koillis-Lapin Saukuusikossa kaksi vai kolme ahmaa, on muistettava, että vielä viime vuosisadalla ahmat ja sudet olivat levinneet kautta koko Suomenniemen. Vuosittain tuhansia kotieläimiä joutui petojen tappamiksi, puhumattakaan poroista ja peuroista. Tuuli on nostanut humuskerroksen ja sen 46 alaisen hiekka-, hietaja hiesukerroksen ilmaan. Maa on pysyvästi autioitunut. Tämä tehtävä suurpedoilla on tänäkin päivänä myös ihmisen vaikutuksen alaisissa elinympäristöissä. 4. Oli siis luotava suurpetojahdista kilpailukykyinen muuhun metsästykseen nähden. runsastumiseen. 1971 k ok oomuksen kansanedustaja Pertti Salolainen. Jos tekee tässä suhteessa myönteisen päätöksen, on HAN paljolti ratkaissut suhtautumisensa omaan kohtaloonsa eläinlajina maapallolla. Näiden eläinten lukumäärä laskettiin sadoissa ja tuhansissa, kun n yt parhaassa tapauksessa keskustellaan siitä, onko muutamalla kymmenellä eläinyksilöllä elinoikeus tässä maassa vai ei. Tuohon aikaan ihminen joutui ottamaan taloudellisessa mielessä kantaa suurpetojen olemassaoloon. Ei ole uutinen, vaan tosiasia, että jos Suomessa ei olisi ollut luonnon järjestelmän olennaisena osana suurpetoja, susia ja ahmoja, täällä palkineet peuralaumat olisivat tuhonneet oman elinympäristönsä, ja meillä ei olisi metsiä ja peltojarikkautenamme, kuten meillä nyt on. Petoina ja erikoisesti suurikokoisina petoina niiden tehtävänä on ollut säädellä kasvinsyöjänisäkkäiden kantoja, jotta ne eivät olisi liikaa runsastuneet ja runsastuessaan kuluttaneet laitumiaan loppuun ja sitä tietä kuolleet ravinnon puutteessa. Oli vielä koskematontakin luontoa Yllin kyllin olemassa.. On selvää, että tuhannet suurpetoyksilöt kilpailivat ihmisen kanssa poroista, peuroista, riistasta ja myös kotieläimistä. Tätä pidettiin silloin taloudellisesti edullisempana vaihtoehtona kuin korvausten maksamista yksityisille elinkeinonharjoittajille suurpetojen aiheuttamista kotieläinja porovahingoista. Maapallolta on lyödettävissä runsaasti esimerkkejä siitä, kuinka suurten petoeläinten tappaminen sukupuuttoon on johtanut niiden saaliseläinten, peurojen, antilooppien jne. KJ1sy 111_Yksessä oli y ritys suden j a ah111an tapporahojen poista111iseksi toi111enp ide, j onka pitäisi olla itsestään selvä ny t, k un budjettiin on varattu riittävän suuri määräraha petovahinkoj m korvaamiseksi. Näin ryhdyttiin maksamaan yhteiskunnan varoista tapporahoja suurpetojen metsästäjille. Se, että ihminen poikkeaa muista eläimistä ajattelukykynsä puolestä, ei tee hänestä etuoikeutettua ryhmää muihin nähden. Päätös oli suurOheisen pubeenv11oron p etojen puolesta piti eduskunnassa 2. Lisäksi on aina otettava huomioon, että sudet ja ahmat kohdistavat hyökkäyksensä sairaisiin ja muutoin heikkokuntoisiin saaliseläimiin suorittaen siten arvokasta luonnon valintaa. petojen kannalta kohtalokas. PETOJEN TEHTAVA Susi ja ahma kuuluvat olennaisena osana luonnon järjestelmään. Siitä huolimatta porotalous eli tuolloin kukoistuskauttaan nykyiseen verrattuna. On kysymys siitä, onko ihmisellä moraalinen oikeus hävittää mitään eläinlajia maapallolta ja omalta vaikutusalueeltaan sukupuuttoon. Nämä runsastuneet kasvinsyöjänisäkäskannat ovat syöneet laitumensa loppuun. Kasvipeitteen tultua näin hävitetyksi on eroosio, kulutus, päässyt vauhtiin. Jotta valtion tapporahojen poistaminen sudelta ja ahmalta voitaisiin nähdä oikeassa valossa, on syytä luoda lyhyt katsaus näiden tapporahojen historiaan
Luonnonsuojelijoille on kunniaksi luettava heidän suhtautumisensa tähän kysymykseen. Ahman levinneisyys puolestaan on supistunut pohj oisimpaan Eurooppaan eteläisimpien yksilöiden asuessa Puolassa ja Vaiko-Venäjällä. PETOTILANNE NYT Sutta esiintyy E uroopassa enaa Neuvostoliiton ohella pieninä kantoina ltalian, Espanjan ja Balkanin vuoristossa, sekä Puolassa, Tsekkoslovakiassa, Unkarissa ja täällä Pohjolassa. Sudet hävitettiin suuresta osasta Länsi-Eurooppaa ja Pohj ois-Amerikkaa 1 yhyessä ajassa sukupuuttoon. Niin Pohj ois-Amerikassa kuin Neuvostoliitossakin susia on tehokkaasti pyydystetty lentokoneilla, helikoptereilla ja moottorikelkoilla automaattiaseiden tulivoiman turvin. O n pyrittv lövtimään ratkaisu, joka turvaa sekä elinkeinon harj oituksen että viimeiset suurpetoyksilöt. PE TOJ EN SUOJELU On selvää, että tämä suurpetoteurastus on herättänyt myös vastareaktion ei ainoastaan varsinaisissa luonnonsuojelulle vihkiytyneissä piireissä, vaan laajemmaltikin yhteiskunnassa. Näin kannustettu suurpetojahti tuotti pian tuloksia. Kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö WORLD WILDLIFE FUND ja kansalliset luonnonsuojelujärjestöt ovat systemaattisesti ajaneet sitä linjaa, että susien, ahmojen ja muiden suurpetojen aiheuttamat kotieläinja porovahingot tulee korvata vahingonkärsineille yhteiskunnan varoista täysimääräisinä. Kehitys oli samanlainen myös muissa maissa pohjoisella pallonpuoliskolla siellä, missä suurpetoja, erikoisesti susia, esiintyi. Kannat ovat siellä voimakkaasti vähentyneet. Näin kävi monin paikoin myös ahmoille ja siinä samalla myös muille suurpedoille. Näin on aktiivisesti p yritty ottamaan käyttöön se toinen vaihtoehto, joka oli tarjolla silloin, kun valtion tapporahoja ryhdyttiin maksamaan. PETO VAHINKO JE NYKYINEN KORVAUS Suomessa Suomen luonnonsuojeluliitto jatkuvalla painostuksella 47. Nämä pedothan ovat koko kansan omaisuutta. Pohjois-Amerikassa sutta tavataan enää Yhdysvaltain eräissä pohjoisissa valtioissa, Alaskassa ja paikoin Kanadaa
Liian su uret talvitokat ovat kuluttaneet jäkälälaitumet vähiin. äin on kävtännön toimenpiteillä osoitettu, että porotalouden ongelmat ovat suuressa mittakaavassa muualla kuin muutamassa sudessa ja ahmassa. On kuitenkin tu nnustettava vallitsevat olosuhteet ja pyrittävä todellisten ongelmien korjaamiseen, eikä itseään pettäen ole aina s\·ytettävä suurpetoja. Tämän paliskunnan alueella on nokisavotan aikaan ja sen jälkeen hakattu metsiä varsin paljon. Tehtävää ratkaisua on helpottanut se, että pohjoisessa paliskunnat ovat kaksinkertaistaneet omia tapporahojaan. Luonnonsuojeluväen ja koko kansan katseet kohdistuvat eduskuntaan. V ASTUU PETO JE TULEVAISUUDESTA ON E D USKUNNALLA Rehellis yyden nimessä on todettava, että Kemin-Sompion palisku nnan alueella asiat eivät koskaan ole olleet niin huonosti kuin Sallan pohjoisen paliskunnan alueella, jossa juuri tuo Tuntsan palo riehui yli kymmenen vuotta sitten . POROT JA PEDOT Väitteet siitä, että Koillis-Lapin tai muun poronhoitoalueen elinkeinoelämä olisi uhattuna, jos siellä palkii porojen ohella muutama suurpeto, on kaikkea todenperäisyyttä vailla. Ajatelkaapa lajin lisääntymistä, jos esimerkiksi viisi peräkkäistä yksilöä on uroksia. Petojen puolesta ja asiallisella informaatiolla ajoi kuluvan vuoden valtion menoarvioon aikaisempaan nähden kolminkertaisen määrärahan jopa arviomäärärahana petojen aiheuttamien porovahinkojen korvaamiseen. Kuluneena talvena ensimmäiset nälkään menehtyneet porot tavattiin jo helmikuun aikana huolimatta siitä, että lumiolosuhteet eivät ole vieläkään kovin pahoiksi muodostuneet. Vuosittain on kuitenkin vähintään muuttovoiton suuruinen maara ahmoja tullut tapetuksi. Kotieläinvahingothan on jo aikaisemmin korvattu täysimääräisinä valtion varoista. Kiihtmeet mielet ovat näin ollen varsin hyvin ymmärrettävissä. Ehtona korvausmäärärahojen korottamiselle on pidetty sitä, että samalla tapporahoista luovutaan. Surkeimpina keväinä on tuhansia poroja kuollut nälkään Sallassa, kun suurpetojen tilille on pahimpinakin vuosina voitu lukea pari sataa poroa. Koillis-Lapin poronhoitoelinkeino eli kukoistuskauttaan aikana, jolloin siellä oli nykyiseen nähden moninkertainen maara suurpetoja. Käydyn suurpetokeskustelun aikana näiden eläinten vihaajat ovat mobilisoineet kaikki voimavaransa näiden petojen saalistukseen. Omaaloitteisesti on vähennettr sallittujen lukuporojen määrää 14 000 :sta 10 000 rksilöön. Lähin sussu on useiden satojen kilometrien päässä suunnassa, jota ei voine arvata, saati sitten tietää. Tässä porotalouden kehittämistoimi nnassa tulee yhteiskunnan ol la aktiivisesti mukana. Ahmalta ja sudelta tulee poistaa valtion tapporaha. Ahmoja olemme viime vuosina saaneet jonkin verran euvostoliiton puolelta. Susia on saatu yksi hengiltä Uuku niemellä ja Koillis-Lapissa muutamia ahmoja. Näin on meneteltv kaikkialla muualla sivistyneissä maissa. Maamme sudet ovat sijoittautuneet pitkin itärajaa helminauhaksi, jossa helmet ovat 50100 km välein. Samanaikaisesti tällä alueella tutkitaan lannoituksen kä yttömahdollisuu ksia jäkälikköjen ja metsälauhan laadun parantamiseksi ja kasvun kiihdyttämiseksi. Niinpä Sallassa maksetaan palkisen taholta sudesta 1 000 markan tapporahaa. Kemin-Sompion paliskunta, joka on eräs parhaiten hoidettuja paliskuntia, on ymmärtän vt synt\·neen tilanteen . Jokavuotiset porojen menehtn11iset tuskin ilahduttavat kenenkään mieltä. Sellaisina kevättalvina kuin vuonna 1970, jolloin hanki kantoi hyvin ahmaa ja sen liikkuvuus oli erinomainen, varsin laajan alueen ahmat ovat 48 olleet suuren metsästäjäjoukon armoilla. On tajuttu, että mitä hyväkuntoisemmat ja suurikokoisemmat ovat porot, sen paremmin ne pystyvät puolustautumaan petojen h yökkäyksiä vastaan , sen paremmin ne pystyvät kaivamaan vaikeissa lumiolosuhteissa, ja sen paremmin ne pystyvät keräämään puista !uppoa ravinnokseen. Metsien hakkuut ja Tuntsan palo v uonna 1960, jolloin tuhoutui 26 000 hehtaarin alueella 17 000 hehtaaria metsiä kokonaan, ovat edesauttaneet jäkälikköjen tuhoutumista. Asiat tulee nähdä oikeissa mittasuhteissa. Tällä hetkellä poronhoitoelinkeino on tuolla alueella kiinni laitumista. Samalla on nuorien porojen teurastusten suhteellista määrää lisätty, jolloin on p~·ritty suurimpaan mahdolliseen lihantuottoon. Maassamme on tällä hetkellä vajaat kaksik ymmentä sutta ja viitisenkymmentä ahmaa. Se on vähintä, mitä voidaan tehdä näiden luonnon eläi nten elämän turvaamiseksi.
Erkki Pulliainen Petoja vastaan Aänin 12245 Suomen tasavallan eduskunta on katsonut oikeaksi säilyttää suden j a ahman tapporahan ( 500 markkaa) poronhoitoalueen itäraj aan rajoittuvissa kunnissa eli j uuri silld alueella, missä näitä eläimiä vielä j onkin verran esiintyy . Luonnonsuojelijat eivät ole saaneet käytännössä mitään. KANSA E D USTAJIE KÄSITYKSIÄ PEDOIST A Petokeskustelun aikana eduskunnassa kuultiin kaikenlaista. Hallitus antoi tätä koskevan lakiesityksen eduskunnalle. Erämaa hiljenee. Kelkalla ajetaan ahma kiinni. Päämäärä oli yhteinen. Sitä ei eduskunta hyväksynyt. Petoja vastaan tekivät kepun Pekka Vilmi ja kokoomuksen Jouni M ykkänen kaiken, mitä tehtävissä oli. 0. Näiden edustajien mukaan pedot lopettavat koko poronhoitoelinkeinon. Kaira oli polanteita täynnä ristiin rastiin. Hetkeä aikaisemmin oli eduskuntaa valistettu siitä, että itäisestä naapurivaltiosta tulee petoja Suomeen solkenaan. Ahma ei pitkään p yristell yt. Kommunistien AnnaLiisa Jokinen ilmoitti, että kulttuuri alkaa siitä, kun pedot loppuvat. Muutama lausuma on jäänyt erikoisesti mieleen. Käyty petokeskustelu osoitti, että edistyksellisyyden rajat eivät eduskunnassa noudattele lainkaan puoluerajoja. Kaikki kynnelle kykenevät olivat käyneet taistoon. Näidenkin maiden parlamentit ovat toki olleet paljon edistyksellisempiä petoasioissa kuin Suomen kansanedustuslaitos. Hinnat ovat pörssissä nousseet, kun nahoissa ei ole reikiä. Mäkinen tekivät petojen puolesta sen, mitä tehtävissä oli. Se/väkielelle käå'nnettynä tämä merkitsee sitä, että St1si j a ahma tulee valtion tuen turvin hävittää St1k11puuttoo11 Suomesta. Vastaavasti valtion olisi pitänyt luopua suden ja ahman tapporahoista. Huhuttiinpa uudesta pyyntimenetelmästäkin. Päätelmät jääköön lukijan tehtäväksi. Eduskunnassa käyty petosota jää historiaan Suomen kansan pimeänä hetkenä. P yssykin on näin säästynyt muuhun käyttöön. Jokinen. Ruotsalaisten Per Stenbäck oli jyrkästi toista mieltä kulttuurin ja petojen välisestä suhteesta kuin A.-L. e kun repivät rintojakin! Smp :n edustaja Volotinen lupasi tappaa kaikki sudet riippumatta siitä, mitä on asiasta laissa lausuttu. Kaikki pedot oli tapettava hintaan mihin hyvänsä. Muun muassa Luonnonsuojeluliiton aloitteesta petojen aiheuttamien porovahinkojen korvaamiseen tarkoitettua määrärahaa korotettiin aikaisemmasta 54 000 markasta 160 000 markkaan. Samalla tämä määräraha merkittiin budjettiin arviomäärärahana. Moottorikelkan edessä on rautapuskuri. Kokoomuksen Salme Katajavuori kauhisteli petojen raakuuksia. D 49. Vauhdilla ahman päälle, jolloin ahmalta niskat taittuu, kun kelkka takaraivoon kolahtaa. Miehet toimivat kairassa, kun edustajat toimivat eduskunnassa. Kuulemma viimeistään toisella yrittämällä kuolee peto. Moottorikelkat soivat erämaan lauluaan yötä päivää. Meillä on tapana puhua alikehittyneistä tai kehitysmaista, kun keskustelun kohteena ovat esimerkiksi Itä-Afrikan valtiot. Nuo 45 koostuivat niin oikeistosta kuin vasemmistostakin keskustapuolueen tosin jäädessä edistyksellisten rivien ulkopuolelle. Suomen kansa on puhunut. Tuloksia tuli. Kokoomuksen Pertti Salolainen ja SDP:n V. TOINENKIN PETOSOT A KÄYTIIN Samanaikaisesti eduskunnan petosodan kanssa kä ytiin Savukosken kairassa toinen petosota
Siten liian monimutkaisen koneiston tai ihmisen valmistaman laitteen särkyminen voi vaikuttaa. E sitelmän aihe oli »Populaatiot ja biosfääri». Lasin tavoin se päästää lävitseen näkyvän valon, mutta vangitsee lämpösäteil yksi muuttuneen auringonvalon sisäpuolelleen aivan kuin kasvihuoneen lasikatto. H APPI Tiedämme kaikki, että ilmakehän vapaa happi on elämälle välttämätöntä; sen on kuitenkin uudistuttava säännöllisesti, jotta se pystyisi ylläpitämään elämää. Polttoaineista johtuvan suunnattoman hiilidioksidilisäyksen pohjalta hiilidioksidin kerääntyminen ilmakehään on viime vuosien aikana kohonnut 6 prosenttia on laskettu (ja laskijana on ollut niinkin arvovaltainen elin kuin Yhdysvaltain presidentin neuvoa-antava komitea), että vuoteen 2000 mennessä maan pinnalle vangittu ylimääräinen lämpö voisi alkaa sulattaa E telänapamantereen ja Grönlannin napajäätiköitä, mikä kohottaisi merenpinnan tasoa niinkin paljon kuin 3 metriä vuodessa tai ehkä 150 metriä kolmessa vuodessa. 2. Huomattavasti ikävämpiä alueellisen saastumisen muotoja ovat ihmisen aikaansaamat sumu ja savusumu, jotka lisäävät vakavien hengityssairauksien esiintymistä ja niiden kuolettavuutta, sekä huomattavasti myrkyllisempi lyij y, jota autot ovat syytäneet ilmakehään aina vuodesta 1923 lähtien. 3. Boeing 707 polttaa jokaisen Atlantin yli50 tyksensä aikana noin 35 tonnia happea, ja maapallon ilmakehässä on kerrallaan noin 3 500 suihkukonetta. Kuitenkin ilmakehässä esiintyy vapaata happea ainoastaan sen vuoksi, että viherkasvien hapentuotannon ja hapettumisprosessin esimerkiksi hiilidioksidin kehittymisen välillä on vain yhden kymmenestuhannesosan ero jota hienoista eroa on helppo järk yttää katastrofaalisin seuraamuksin. HIILIDIOKSIDI Tämä kaasu on elämän jatkumisen kannalta täysin välttämätön, vaikkakin sitä esiintyy ilmakehässä vain pieniä määriä. LIIAN MONIMUTKAINEN YHTEISKUNT AKONEISTO VOI SÄRKYÄ Tämä, samoin kuin ylikansoituksen psykologiset ja aggressioita herättävät vaikutuksetkin, pääsee toteutumaan ainoastaan ihmisen suhteen: näitä kahta aspektia käsitellään sen vuoksi yhdessä, sillä ne voivat täysin samankaltaisesti vahingoittaa ihmiskuntaa ja biosfääriä johtaessaan mahdollisesti ydinsotaan. Kasvimyrkkyjen harkitsematon käytt;ö voisi olla seuraamuksiltaan viel~kin tuhoisampi . Nicholas Polunin Ihmislajin itsemurha Tämä artikkeli on loppuosa esitel111ästä, jonka professori Nicholas Polunin piti viime kesän ]J,väskylän kulttuuripäivillä 6. Emme tiedä, millaisia vaikutuksia DDT :n tapaisilla h yönteismyrk yillä on viime kädessä maakasvien elintoimintoihin, mutta tiedämme, että ne vähentävät ratkaisevasti joidenkin meressä esiintyvien planktonisten kasvien yhteytysnopeutta ja siten myös hapentuotantoa niinkin laimeina liuoksina kuin 1 : 100 000 000 tai vieläkin laimeampina. 7. 4. Tämä tapahtuu melkein yksinomaan lehtivihreää sisältävien kasvien välityksellä ennen kaikkea merissä olevien mikros kooppisten planktonkasvien avulla. E lohopea ja kadmium ovat muita metallisaasteita, jotka voivat vielä vaikuttaa muihin elonkehän eli biosfäärin asukkaisiin yhtä epäedullisesti kuin ihmiseenkin. Tässä yhteydessä meillä on ehkä jälleen kerran onnea, sillä fotosynteesin nopeus pyrkii nousemaan hiilidioksidin lisääntymisen myötä vaikka vakava tasapainottomuusasema olisi tässäkin suhteessa kohtalokas. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoat tavat, joilla ·ihminen muuttaa suorasti tai epäsuorasti, v uodesta ja vuosisadasta toiseen ilmakehän happipitoisuutta. Se voisi myös aiheuttaa muita ratkaisevia muutoksia, mukaanlu kien kasvija viljalajien levinneisyysalueiden muutoksia. Tässä julkaistussa osassa esitelmö'itsijä kosketteli kahtatoista seikkaa, joihin sisältyJ' uhka maapallonlaajuisesta tuhosta, ekokatastrofista. PÖLY J A MYRKYT Vaikka hiukkasista ja erityisesti savusta ja pölystä johtuva ilman saastuminen rajoittaa auringonsäteiden tunkeutumista maahan saakka ja tasapainottaa siten hiilidioksidin aiheuttamaa »kasvihuoneilmiötä », näyttää täysin mahdolliselta, että se tekee ajan mittaan huomattavasti enemmänkin kuin tämän että se ei enää tyyd y pelkästaan synkistämään elämäämme, vaan pyrkii hidastamaan myös kasvien fo tosynteesiä. 1970. Lisäksi jokseenkin kaikkien merieläinten elämä riippuu näiden planktonlevien käyttämisestä ruokana. 1. N iinpä kaupungeissa, joissa tapahtuu jatkuvasti palamista ja polttamista, ilman happipitoisuus on pysyvästi noin 6 prosenttia ympäröivää maaseutua alhaisempi