Paula Humberg, Vesa Huttunen, Sami Karjalainen & Eeva Mäkinen LUONTOKUVAN TRENDIT ELÄINTEN MIELI Miten älykäs on korppi tai kimalainen. V O IS IK O S U D E N JO H Y V Ä K S Y Ä . L U O N T O K U V A N U U D E T S U U N N A T . P Y Ö R IÄ IN E N . H IIL IN IE L U T . T A LV E N P U U T . L U M IH IU T A L E E N O L E M U S . 22 20.2.2020 Irtonumero 9,00 € Paula Humberg, Vesa Huttunen, Sami Karjalainen & Eeva Mäkinen RETKILUISTELLEN Päijänteellä JOKAINEN LUMIHIUTALE on erilainen Pyöriäinen on SUOMEN VALAS Juha Kauppinen : ”SALLITAAN ELÄMÄ SUDELLEKIN” S U O M E N L U O N T O 2 | 2 2 M E T S O . L U IS T IM IL L A P Ä IJ Ä N T E E L L Ä . E L Ä IN T E N Ä LY . Otimme selvää.
Lisääntyvä valo herättää puut lopullisesti kevääseen.. LO P P U T A LV I Kosteutta ilmassa KUVA ANTJE NEUMANN / TEKSTI HEIKKI VASAMIES Pilvien sisältämä kosteus verhoaa kuusamolaista metsää ja auttaa puita kuoriutumaan tykkyvaipastaan
4 SUOMEN LUONTO 2/2020 4 SUOMEN LUONTO 2/2020 Sisällys 2/2020 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 39 Kolumni: Mirjami Linkola 55 Vahtikoira 58 Homo sapiens: Sakari Alhopuro 60 Kotona 62 Virikkeitä 64 Havaintokirja 66 Kysy luonnosta 72 Lukijoilta 74 Luonnoskirja 34 Päijänne on retkiluistelijan paratiisi. IS TO CK PH O TO 40 60 Rotta on hyvin älykäs, ja niin ovat myös korppi ja kima lainenkin, kukin omalla tavallaan. 26 Kirjeitä taivaalta Lumikiteeseen tiivistyy kaunis säännönmukaisuus. Rotta on joissakin asioissa ihmistä oppivampi.. 17 Luontokuvan neljä trendiä Mihin luontokuva on menossa. 34 Päijänteen liukkailla Suurien mittojen järvi sopii pitkänkin matkan retkiluistelulle. 30 Tapaus susi Juha Kauppinen kohtasi suden ja pohtii, miten pedon voi oppia hyväksymään. 46 Puiden talvi Puut alkavat jo talvella valmistautua kevään tuloon. Esittelyssä neljä erilaista kuvaajaa. 56 Nyt tarvitaan hiilinieluja Vaikka päästöjä karsitaan, tarvitaan myös hiilen sidontaa. 40 Älyä yli odotusten Luonnossa on kehittynyt monenlaista älyä aina tarpeen mukaan. 52 Pyöriäinen elää yhä Suomessa Ainoa valaamme on meillä säännöllinen vierailija. Ekologisen vaatteen valinnassa kierrätys on valttia. M A RI K A M A IJ A LA JU SS I JU D IN 14 Ukkometso tuli kylään Mauri Leivo seurasi maalaistalon pihaan tupsahtaneen metson touhuja
Lisätietoa saat syöttämällä tuotteen IDnumeron verkkosivulle: greenlineprint.com. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (painettu) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tartto Kroonpressille on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Hanna Kahranaho Taittoapuna Tero Jämsä Kuvankäsittely Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti: Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. vuosikerta LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Jalohaikarat kuvasi Vesa Huttunen. Esittelemme uusimpia luontokuvauksen trendejä sivuilla 17–25. 79. 2/2020 SUOMEN LUONTO 5 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi EE VA M Ä KIN EN 17 Hyppy uuteen. Greenline Print -merkki kertoo painotuotteen koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Tekniikka, some ja taidekuvaus muuttavat luontokuvaa
Uusimpien arvioiden mukaan lajeja on jopa 1000 kertaa enemmän kuin on aiemmin ajateltu. PÄÄKIRJOITUS Bakteerien planeetta Elääkö maapallolla kaksi miljardia eliölajia. Maapallon lajimäärä pohdituttaa luonnontutkijoita, osin siksi että dna-tutkimus on haastanut perinteisen linnéläisen lajikäsityksen. Lukuisissa muissa eliö ryhmissä tilanne on aivan sama. * LA RS EN ET . Vakiintuneet lajikäsitykset eivät oikein istu niihin, joten ensin pitäisi miettiä, mitä uusi mikrobilaji ylipäänsä tarkoittaa. KU VA T IS TO CK PH O TO JA A N N A RI IK O N EN . Niitä ei voi tunnistaa ulkonäöstä, ja valtaosa lajeista on vielä kuvaamatta. 6 SUOMEN LUONTO 2/2020. Ruotsin maatalousyliopiston professori Tomas Roslinin mukaan suurin epävarmuus liittyy mikrobeihin. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Q U AT ER LY RE V IE W O F BI O LO GY VO L 92 N R O 3 20 17 . A LL . Aiemmin planeetan valtiaina pidetyt niveljalkaiset olisivat siten jäämässä bakteerien varjoon. Dna tarjoaa tehokkaita tapoja lukea monimuotoisuutta. Heidän käsityksensä mukaan planeettaamme hallitsevat bakteerit, joita olisi peräti 70–90% kaikista lajeista. Täsmällistä lukua ei ole edes olemassa, koska lajiutuminen on hidas prosessi, eikä lajien välille aina voi vetää yksiselitteistä rajaa. Kryptisiä lajeja on paljon niveljalkaisissa, kuten hyönteisissä, hämähäkeissä, tuhatjalkaisissa ja äyriäisissä, ja kun lisäksi huomioidaan aiemmin vähälle huomiolle jääneet loiset kuten punkit, sukkulamadot, itiöeläimet, harppuunasienet ja bakteerit, lajimäärä kasvaa merkittävästi. Niitä ei voida ymmärtää ilman dna:ta. Mutanen kertoo esimerkkinä, että suomalaisessa maaperässä on neliömetriä kohden satoja tuhansia sukkulamatoja, joilla on erittäin tärkeä ekologinen merkitys ravinteiden kierrossa. Dna-tutkimus on paljastamassa yhä enemmän niin sanottuja kryptisiä lajeja. Lajien määrällä on kuitenkin merkitystä, sillä se antaa käsityksen siitä, mitkä eliöryhmät planeettaamme todella dominoivat. Yli-intendentti Marko Mutanen Oulun yliopistosta toteaa, ettei kukaan tiedä lajimäärää edes miljoonien tarkkuudella. Ulospäin samalta näyttävät lajit ovatkin geneettisesti erilaistuneita yksiköitä. Arizonan yliopiston tutkijat* arvioivat kokonaismäärän nousevan 1–6 miljardiin lajiin. Väite kuulostaa hurjalta aiempiin arvioihin verrattuna, mutta saattaa vielä osoittautua todeksi. Viime vuonna käynnistyneessä FinBOL-hankkeessa tuotetaan dnaviivakoodit koko Suomen eliölajistolle
Hurjan paljon puiden on joka tapauksessa pölläyteltävä. Lepillä kukinnan runsain vaihe osuu huhtikuulle. VINKKI Etelärannikon matalat merenlahdet ovat parhaita paikkoja tyllien tarkkailuun. NYT SUDET, KETUT JA SUPIKOIRAT, JA MAALISKUULTA ALKAEN MYÖS NAALIT, OVAT PISTOKSISSAAN. Auta kuuttia LEUTOINA TALVINA Itämeren harmaahylkeet joutuvat poikimaan maalle. Allerginen saa oireita jo kun luku yltää sataan. 2/2020 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri M aaliskuussa allergista aivastuttaa, kun pähkinäpensaat ja lepät aloittavat kukintansa. Pähkinäpensaskin voi aivastuttaa, mutta laji on harmaaleppää ja tervaleppää harvalukuisempi. maaliskuuta päivä venyy yötä pidemmäksi. Pähkinäpensasta kasvaa eteläisen ja läntisen Suomen valoisissa rinnemetsissä. Päivämäärä on Birdlife Suomen Tiira-palveluun kirjattujen havaintojen mediaani, eli keskimmäinen ensihavainnon päivämäärä vuosilta 2007–2016. Näin siitepöly löytää parhaiten tiensä emikukintoihin. 12.3. T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Aivastus on luontohavainto TÄHÄN AIKAAN VUODESTA kevät saa toden teolla vauhtia, ja 18. Tylli on vaikea erottaa pikkutyllistä, mutta pikkutylli saapuu vasta huhtikuun alussa. VINKKI Jätä kuutti lähtökohtaisesti rauhaan, jotta emo uskaltaa käydä ruokkimassa sitä. HELMI-MAALISKUUSSA KOIRAELÄIMILLÄ ON KIIMA. Emostaan eksynyt kuutti voi kuitenkin olla hädässä, ja siitä kannattaa tehdä ilmoitus Korkeasaaren Villieläinsairaalaan. KUNKIN LAJIN PENNUT SYNTYVÄT TOUKO–KESÄKUUSSA, SUDELLA OSAKSI JO HUHTIKUUN PUOLELLA. Nyt helmi–maaliskuussa on hylkeiden lisääntymisaika, ja poikasia voi löytyä rannoilta. 2/2020 SUOMEN LUONTO 7. Syy varhaiseen kukintaan lienee kahtalainen: varhain aloittava kasvi saa paljon aikaa siementen kehittymiselle, eivätkä lehdet ole vielä estämässä tuulen liikkeitä. Kuutin on vaihdettava kuuttikarvansa ennen kuin se selviää vedessä. Pähkinäpensas on yksi tärkeimmistä kasveista metsän monimuotoisuuden kannalta, sen maahan putoavat lehdet muuttuvat näet lehtometsän mullaksi. SOPIVALLE PAIKALLE OSUESSA VOI KUULLA KETUN HAUKAHTELUA. Pähkinät taas ovat närhen, pähkinähakin ja metsähiiren ravintoa, ja kelpo syötävää ihmisellekin. VINKKI Varjele pähkinäpensaita. Tänä vuonna pähkinäpensaan kukinta alkoi jo vuodenvaihteessa, mutta vasta maalis–huhtikuussa siitepölyn tuotto on yleensä runsaimmillaan. Siitepölyn määrää on mitattu Suomessa 1970-luvulta alkaen. Pienet tennispallon kokoiset kahlaajat vipeltävät usein edestakaisin aivan vesirajassa. saapuvat ensimmäiset tyllit kevätmuutolta Suomeen. Tiedetään, että kukinnan huippuaikana yhdessä kuutiometrissä ilmaa voi olla vuorokauden kuluessa 50–500 lepän siitepölyhiukkasta, jopa enemmän. Myös rikkonaisillle jäille syntyneet kuutit voivat ajautua rantaan, kun laivat tai myrskytuuli irrottavat jäälauttoja. Siitepölyä syövät mehiläiset
TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVA HEIKKI KETOLA 8 SUOMEN LUONTO 2/2020. Etelä-Suomessa paljas maa ja lämpö ovat saaneet syksyn ja kevään liukumaan yhteen. Näsiä kukki monin paikoin jo tammikuussa, ja etelänruttojuuret työntyivät esiin helmiLämmin ja kostea talvi näkyy Lapissa lumena T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N lumena Euroopan suuri lumiraja nousi tänä talvena Suomeen. Luminen kausi kuitenkin lyhenee ja lumiraja nousee pohjoisemmaksi. Se on tuonut Suomeen tavallista enemmän länsija lounaistuulia, mikä on tehnyt talvesta lämpimämmän. Samaan aikaan Pohjois-Suomessa on ollut paikoin jopa ennätyksellisen paljon lunta. Pohjois-Atlantin oskillaatio eli ilmaston vaihtelu on ollut tilassa, jossa voimakas matalapaine vallitsee Islannin tienoilla. Virtaukset ovat tuoneet myös kosteaa ilmaa Atlantilta. Eteläiseen Suomeen on osunut erityisen paljon lounatuulia. Siksi tammikuussa rikottiin lämpöennätyksiä juuri Oulun eteläpuolisessa Suomessa. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT SUOMI on näyttänyt tänä talvena jakautuneen jyrkästi kahtia: Maan eteläiset osat ovat kärsineet lumettomuudesta, ja suuret järvet ovat olleet avoimina. Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopisto ovat ennustaneet, että tämän talven kaltainen lumitilanne voi väliaikaisesti jopa yleistyä: Lapissa lumisateet lisääntyvät ja etelässä vähenevät. Vuosisadan puolivälin jälkeen lämpenemisen pitäisikin alkaa vähentää lumen määrää myös Lapissa. Etelässä paljaasta maasta kerättiin vielä kantarelleja. Etelässä se on satanut vetenä”, selittää tutkija Mika Rantanen Ilmatieteen laitokselta. ”Kun Lapissa on kuitenkin ollut pakkasta, kaikki kosteus on satanut lumena. Taustalla ovat samat sääilmiöt
Saalista väijyvän hauen syke voi kylmässä vedessä laskea muutamaan lyöntiin minuutissa. Pintaan noustessa syke kohosi 25– 37 iskuun minuutissa, kun valas toipui sukelluksen aiheut tamasta happivajeesta. Von Bonsdor. Samaan aikaan metsästä saattoi kerätä vielä kantarelleja ja suppilovahveroita. 1043 LYÖNTIÄ minuutissa pumppaa nopeimmillaan vaivaispäästäisen sydän. Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. ”Meidän puulajit eivät kasva täällä ilman mykorritsasieniään.” n SYDÄMENLYÖNTEJÄ RUUMIINKOKO vaikuttaa eniten tasalämpöisen eläimen sykkeeseen. Hiljattain amerikkalaistutkijat pääsivät ensi kertaa seuraamaan luonnonvaraisen sinivalaan sykettä ja sukelluksia sen ruokaillessa Kalifornian vesillä. 2/2020 SUOMEN LUONTO 9 PE KK A TU U RI kuun alkaessa. Sydämen harvalyöntisyys auttaa valasta säästämään happea sukelluksen aikana. Tällä on puolestaan valtava merkitys koko metsäekosysteemin selviytymisen kannalta. Alhainen maksimisyke selittyy vaihtolämpöisen kalan sopeutumisella kylmään veteen. 30 KERTAA minuutissa iskee hauen sydän nopeimmillaan viisiasteisessa vedessä. Jos eläin on vaihtolämpöinen, kuten hauki, myös ympäröivä lämpötila säätelee sen elintoimintojen nopeutta. 2 KERTAA minuutissa lyö syvyyksiin sukeltavan sinivalaan sydän. Se, että mykorritsasienet kasvavat näin talviaikaan, on poikkeuksellista”, sanoo suojelusuunnittelija Tea von Bonsdor. RIIKKA KAARTINEN Tutkimukset julkaistiin seuraavissa tiedelehdissä: Proceedings of the National Academy of Sciences, APJ Regulatory Integrative and Comparative Physiology ja Journal of Fish Biology. Kuu nousee Riisitunturilla 10.12.2019.. He mittasivat sykkeen imukupeilla iholle kiinnitettävän mittarin avulla. 15-asteisessa vedessä hauen maksimisyke yltää miltei 70 iskuun minuutissa. n mukaan sienten ja suomalaisten puulajien yhteispeli voi muuttua, kun talvet lämpenevät. Päästäisen leposyke on noin 750 sydämen lyöntiä minuutissa. ”Jos olot ovat syksyiset, lahottajat kasvavat yleensä talvellakin
(RK) Pinkki etana selvisi metsäpaloista AUSTRALIAN ennätyslaajat metsäpalot uhkaavat kymmenien paikallisten lajien säilymistä, mutta kuin ihmeen kaupalla osa hävinneiksi pelätyistä lajeista onkin selvinnyt. ’Kaputar’. Sama pätee Suomenkin mittakaavassa. nov. Niistä 109 lajia on tällä hetkellä luokiteltu elinvoimaisiksi. Kultasirkku on hävinnyt pesimälinnustostamme 2000-luvulla. Tutkijat korostavat, että tehokkaimmin lintujen sukupuuttovauhtia voidaan hidastaa pitämällä yleiset lajit yleisinä ja elinvoimaisina, sillä sukupuuton partaalle ajautuneen lajin pelastaminen on epävarmaa ja kallista. Montaa muutakin lajia havaittiin normaalia enemmän, mikä johtui aikaisempaa suuresta laskijajoukosta. Yksi tällainen laji on Kaputar-vuoren kansallispuistosta vasta hiljattain löydetty pinkki, 20 senttiä pitkä etana, Triboniophorus sp. Yli 18000 hehtaaria metsää paloi kuuden viikon aikana Kaputarin alueella. Tutkijoiden hätkähdyttävän löydön mukaan sukupuuttojen tahti on nykyään tuhatkertainen. Harlekiinileppäpirkko syö muiden pirkkolajien toukkia ja munia, ja uhkaa siten Britannian luonnonvaraisia lajeja. Tulosten perusteella on todennäköistä, että pirkko ylitti Englannin kanaalin lentämällä. Toiseksi runsain laji oli nokkosperhonen, joka on runsastunut kuuden heikomman vuoden jälkeen. Nyt on kiire muuttaa metsätaloutta niin, että hömöja töyhtötiaisen kannat elpyisivät, ja samalla paranisi monen muunkin luonnonmetsiä vaativan lajin tilanne. Ennen ihmisen aikaa lintulaji lienee elänyt keskimäärin kolmisen miljoonaa vuotta ennen sukupuuttoa. 10 SUOMEN LUONTO 2/2020 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Harlekiinileppäpirkko ylitti Englannin kanaalin HAITALLINEN VIERASLAJI harlekiinileppäpirkko (Harmonia axyridis) levisi Britanniaan omin voimin, paljastaa tuore PLoS Onetiedelehdessä julkaistu tutkimus. Ilmatieteen laitoksen leviämismallin laskelmat ja Britannian ensimmäiset harlekiinipirkkohavainnot vuosilta 2004–2005 osuvat yksiin. (RK) KI M M O LY Y TI K Ä IN EN / VA ST AV A LO MAAILMAN linnut ovat yhä uhanalaisempia, mutta viime hetken suojelulla sukupuutto on estetty toistaiseksi lähes puolella lajeista. Yli 20 paikallisen endeemisen etanalajin pelätään kuolleen sukupuuttoon. Suojelu on tuonut niille laskennallista lisäaikaa ainakin 1800 vuotta. Lohdullista on, että uhanalaisimpien lintujen suojelun ansiosta sukupuuttoja on ollut viime vuosikymmeninä 40 prosenttia vähemmän kuin ilman suojelutoimia. Luokkia on yhteensä seitsemän, elinvoimaisesta hävinneeseen. Mallinnuksen perusteella mikä tahansa nykylintulaji häviäisi maapallolta jopa 4800 vuodessa. Aikaisemmin luultiin, että pirkko levisi Brittein saarille ihmisen mukana. (RK) Ohdakeperhosia ennätysmäärä kesällä 2019 PÄIVÄPERHOSSEURANNAN kesän 2019 laskentojen mukaan ohdakeperhonen oli maassamme runsaimpana tavattu perhonen. Laulujoutsen, merikotka ja valkoselkätikka pelastettiin täällä viime tingassa. Nykyisellä uhanalaistumisen vauhdilla seuraavien 500 vuoden aikana maailmasta häviää 471 lajia eli 2,5-kertainen määrä vuosina 1500–2000 hävinneisiin lajeihin verrattuna. Yhteensä niitä nähtiin lähes 30 000 yksilöä huhti–lokakuun välisenä aikana. Tammikuun lopussa paljastui, että ainakin yksi lajeista oli selvinnyt paloista ilmeisesti pakenemalla liekkejä kivien syviin halkeamiin. Biology Letters-tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo, millä nopeudella maailman 11 064 lintulajin uhan alaisuusluokka on muuttunut Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) seitsemällä arviointikerralla vuodesta 1988 vuoteen 2016, siis 28 vuodessa. Suomessa pesii tai maamme läpi muuttaa 12 maailmanlaajuisesti uhanalaista lintulajia: alli, allihaahka, kiljuhanhi, kiljukotka, mustakurkku-uikku, pikkukajava, pilkkasiipi, pohjansirkku, punakaulahanhi, punasotka, tunturipöllö ja turturikyyhky. PERTTI KOSKIMIES Lintujen uhanalaistuminen kiihtyy Laulujoutsen pelastui Suomessa sukupuutolta viime hetkellä suojelun ansiosta.. Päiväperhosseurannasta vastaavat Etelä-Karjalan astmaja allergiainstituutti sekä Suomen perhostutkijainseura arvioivat, että kuluneeseen vuosikymmeneen verrattuna perhosten runsaus ylsi keskimääräiselle tasolle
”Suomessa dyynirevontulia nähdään kerran tai pari vuodessa”, hän sanoo. ”Dokumentoituja havaintoja on nyt satakunta”, kertoo ilmiön löytämisessä mukana ollut tähtitieteen harrastaja Matti Helin. Dyynirevontulia Mikkelin Rahulassa 7.10.2015. Muuttuvat olosuhteet tekevät ympäristöstä tutkijoiden laitteille ja satelliiteille vaikean, mikä selittää sitä, miksi ilmakehän ja avaruuden vaihettumisvyöhyke on edelleen huonosti tunnettua ei-kenenkään-maata. Dyynirevontulet ovat vähän tutkittu ilmiö. RIIKKA KAARTINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Taivaan dyynit 2/2020 SUOMEN LUONTO 11. Harrastajat ovat tienneet niiden olemassaolosta vuosia, mutta he eivät tienneet mikä ilmiö oli kyseessä. JO A N N A H ER R A N EN REVONTULET voivat loimottaa taivaalla kuin aaltoilevat harsopilvet tai laineiden rannalle poimuttama hiekka. Uusi revontulimuoto löytyi harrastajien ja avaruustutkijoiden yhteistyönä, ja se nimettiin aaltoilevan muodon mukaan dyyneiksi. Tutkijat arvelevat, että dyynirevontulet syntyvät noin sadan kilometrin korkeudessa, missä aurinko tuuli, eli auringosta purkautuvien hiukkasten virta, saa happi atomien aallot loistamaan. Tällä korkeudella maan sähköisesti neutraali ilmakehä vaihettuu elektronisateessa kylpeväksi avaruudeksi. Dyynirevontulien löytyminen vasta nyt johtuneekin siitä, että korkeus, jolla ne esiintyvät, sijoittuu perinteisen ilmakehäja avaruustutkimuksen välimaastoon, noin 80–120 kilometrin korkeuteen. Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professori Minna Palmroth kollegoineen alkoi tutkia ilmiötä lokakuussa 2018
Päätös merkitsee hakkuiden kieltämistä Kaarresalon ja Kuostonsaaren metsissä, jotka on luokiteltu Natura-alueiksi. Kyseessä on optinen ilmiö, irisointi. ”Ilmastonmuutos ei tuo mitään hyvää Itämerelle”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila. Lämmin vesi pitää sisällään vähemmän happea, ja lämmetessään meri kerrostuu, jolloin pohjan läheiset vesimassat muuttuvat hapettomiksi. (RK) Moni metsälintu vähenee Ruotsissakin HÖMÖTIAISEN kanta on pienentynyt Ruotsissa kolmanneksen 10 viime vuoden aikana, samoin viitatiaisen ja pikkutikan. Lajeista 17 prosenttia on runsastunut huomattavasti ja 19 prosenttia on taantunut. Eniten runsastuneisiin lajeihin kuuluvat kiiruna, tilhi, tiltaltti, tikli, tuulihaukka, peukaloinen ja isokoskelo. ”Lämmin vesi sisältää vähän happea, ja samaan aikaan hapen kulutus kasvaa. 12 SUOMEN LUONTO 2/2020 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT FI O N A K A SU RI N EN JU H A K AU PP IN EN Oikeus kielsi hakkuut Oulujärven saarissa KORKEIN HALLINTO-OIKEUS palautti Metsähallituksen hakkuusuunnitelmat Oulujärven retkeilysaarissa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Happipitoisuus on kriittisen matalalla tasolla 700 merialueella, kun tällaisia alueita oli vuonna 1960 vain 60. Tuore tutkimus paljasti, että irisoiva väri onkin suojaväri, kun aiemmin sen on arveltu liittyvän seksuaalivalintaan tai viestivän pedolle saaliin pahasta mausta tai myrkyllisyydestä. PERTTI KOSKIMIES Happi hupenee maailman merissä KANSAINVÄLISEN luonnonsuojeluliiton (IUCN) joulukuussa 2019 julkaiseman raportin mukaan maailman merten hapettomien vesimassojen tilavuus on nelinkertaistunut viimeisten 50 vuoden aikana. Suurin osa merieliöistä elää pinnasta tuhanteen metriin yltävällä syvyydellä. Muita rajuimmin taantuneita lajeja ovat viherpeippo, hernekerttu, käpylinnut, keltasirkku, vihervarpunen, käki, kirjosieppo ja laulurastas. JESSICA HAAPKYLÄ Irisointi onkin suojaväri SATEENKAAREN väreissä loistava ötökkä vaihtaa väriä, jos sitä katsoo hieman eri kulmasta. (RK) Merialueet, joilla happipitoisuus on pudonnut kriittisen alhaiselle tasolle.. Happipitoisuuden lasku johtuu ilmastonmuutoksen aiheuttamasta merten lämpenemisestä sekä rehevöitymisestä. Nämä kuoriaiset jäivät myös ihmisiltä muunvärisiä yksilöitä useammin huomaamatta. Hapen vähentyessä syvissä vesissä ne joutuvat siirtymään matalammalle, missä saaliiksi jäämisen todennäköisyys kasvaa. Ravinnekuormituksen lisääntyminen ja veden voimakkaampi kerrostuminen voivat johtaa happiongelman pahenemiseen. Vuonna 2018 jopa 22 prosenttia Itämeren merenpohjista oli hapettomia. Mallinnusten mukaan tämän vesipatsaan happipitoisuus avomerialueilla laskee vuosisadan loppuun mennessä 3–4 prosenttia. Osa muutoksista on saman-, osa erisuuntaisia kuin Suomessa, mutta yhteistä on kaikenlaisissa metsissä pärjäävien yleisten lajien runsastuminen ja vaateliaampien metsälajien taantuminen. Lintujen kokonaisparimäärä on kasvanut jonkin verran 2000-luvun alusta, mutta 1970–1990-luvuilla se pieneni sitäkin enemmän. Kainuun lintutieteellinen yhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Paltamon yhdistys valittivat hakkuista ensin Pohjois-Pohjanmaan ELY:yn ja edelleen hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muun muassa hait, tonnikalat ja purjekalat ovat vaarassa, sillä suurikokoisina lajeina ne käyttävät paljon happea. Current Biology -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan irisoivan väriset kovakuoriaiset joutuivat muita värejä harvemmin lintujen syömiksi. Varoitus tulevasta oli hellekesä 2018, jolloin ennätyslaajat sinileväkukinnat piinasivat Itämerta”, hän jatkaa
Sittemmin valaanpyynti romahdutti kannan, ja nykyään mustavalaita tavataan pääasiassa Pohjois-Atlantin länsiosissa, missä kannan suuruudeksi on arvioitu runsaat neljäsataa yksilöä. Asiantuntijat pitävät alhaista syntyvyyttä huolestuttavana, etenkin kun paljon poikasia on kuollut. Vaikka pyydyksiin sotkeutuminen ei aiheuttaisi välitöntä kuolemaa, se tuottaa eläimelle ylimääräistä stressiä ja heikentää sen kuntoa. IS TO CK PH O TO Lisääntymisikäisiä mustavalasnaaraita on jäljellä alle sata.. Viime lokakuussa Biology Letters -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan emot vähentävät mustavalaille tyypillistä kovaäänistä kommunikaatiota ja tuottavat sen sijaan pehmeää murahtelun kaltaista ääntä. PIIA AHONEN KU VA T N O A A N M FS / FL IC KR JA W IK IM ED IA CO M M O N S m a a i l m a l t a Kalastusvälineeseen sotkeutunut mustavalas. Mustavalasnaaraat hoivaavat pieniä jälkeläisiään matalissa rannikkovesissä Yhdysvaltain Etelä-Carolinan, Georgian ja Floridan osavaltioiden edustalla. Ne ovat vaeltaneet sinne synnyttämään Kanadan ja Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevilta ruokailualueiltaan. Se ei kanna pitkälle, mutta auttaa emoa ja poikasta pysymään yhteydessä keskenään. Valasemo kuiskii poikaselleen AMERIKKALAISTUTKIJAT ovat saaneet selville, että valasemot kuiskivat poikasilleen. Aikuisilla mustavalailla ei ole luontaisia vihollisia, mutta poikaset saattavat joutua haiden tai miekkavalaiden hyökkäyksen kohteeksi. 2/2020 SUOMEN LUONTO 13 Ymmärrys merten jättiläisistä uhanalaisimpiin kuuluvan mustavalaan käyttäytymisestä karttuu hiljalleen. Mustavalaan levinneisyys on alun perin ulottunut pohjoiselta Atlantilta Kanadasta ja Grönlannista Norjaan ja aina luoteiseen Afrikkaan. Valaiden kokema stressi on tutkijoiden mukaan luultavasti yksi syy myös alentuneeseen syntyvyyteen. Kolmena viimeisimpänä lisääntymiskautena mustavalaat ovat saaneet vain 12 poikasta. Ääntelyn muuttamisessa saattaa siis olla kyse emon pyrkimyksestä suojella poikastaan pedoilta. Poikaset syntyvät joulu–maaliskuussa. Merkittävä osa mustavalaiden kuolemista aiheutuu törmäyksistä laivojen kanssa tai sotkeutumisesta kalanpyydyksiin
TEKSTI JA KUVAT MAURI LEIVO KOHTAAMISIA. pihametson askareita. 1. Suuri vaahtera maalaistalon vierellä oli sipoolaismetson suosima yöpymispuu. 14 SUOMEN LUONTO 2/2020 Ukkometso tuli kylään tuli kylään Mauri Leivo pääsi seuraamaan pihametson askareita
Mustikanvarvuista ja heinistä se napsi sentin parin pätkiä homenokkaansa, nykäisipä näytteet myös pihaa reunustavista tuijista. Sen touhut rajoittuivat lähinnä ruokailuun, lepäilyyn sekä höyhenpuvun säännölliseen huoltoon. Ukkometso näytti pikkulintujen rinnalla lähinnä dinosaurukselta, eikä ihme, painaahan se melkein yhtä paljon kuin 300 punatulkkua. Toisella kerralla se oli matkustanut parikymmentä metriä traktorin kauhassa, ja hyppäsi pois ilmaiskyydistä pihan toisella laidalla. Se nyhti neulasia männyistä, joskus kuusistakin. Tuli vain, ja asettui taloksi välittämättä sen kummemmin pihalla liikkuvista ihmisistä. Kun hän kerran jutteli naapurinsa kanssa, metso asteli paikalle ja hyppäsi traktorin pukille, kuin kuuntelemaan tarinointia. Sellaista lottovoittoa en voinut jättää lunastamatta. Pihan linturuokinnalla se nokki auringonkukan ja viljan siemeniä. 3. Omenapuista, koivuista, pihlajista ja muista lehtipuista sille kelpasivat silmut. TALON ISÄNTÄ seuraili päivittäin yllätysvieraansa touhuja ja rupatteli sille niitä näitä. Kävin metsosta kuultuani katsomassa sitä monena päivänä. 2/2020 SUOMEN LUONTO 15 2. METSON ELÄMÄ sujui rauhallisesti. Kuka tietää, mutta ainakin se oli tyystin menettänyt luontaisen ihmisen pelkonsa. 4.. Metso nousi usein puihin syömään muun muassa harmaalepän silmuja. UKKOMETSO ASTELI sipoolaisen maalaistalon pihaan helmikuun viimeisenä päivänä. 3. Toiko pitkään jatkunut kovanpuoleinen pakkasjakso sen jyväpöydän ääreen vai ajoivatko maalaistalon takametsässä tehdyt hakkuut sen mieron tielle. Menu oli yllättävän monipuolinen. 4. Mutta mikä mahtoi vetää metson ihmisten ilmoille. n 2. Lumipesu oli osa päivittäistä höyhenpuvun huoltoa. Pääsin ihailemaan ja valokuvaamaan elävää homenokkaa hyvin läheltä
Äänestä, ja voit voittaa 500 € arvoisen matkalahjakortin!. Suomen Luonnon teerikansi on mukana Aikakausmedian Edit-kilpailun Vuoden kansi -äänestyksessä. Osallistu sinäkin yleisöäänestykseen ja lennätä Markus Varesvuon kuvaamat teeret voittoon. maaliskuuta 2020 klo 21 mennessä. Äänestä Suomen Luonto voittoon! Markus Varesvuon kuvaamat teeret voittoon. Äänestä osoitteessa www.editkilpailu.fi/kansi19 1
2/2020 SUOMEN LUONTO 17 Sosiaalinen media, lähiluonnon arvostus, uudet tekniikat ja valokuvataide muuttavat luontokuvien ilmettä. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT EEVA MÄKINEN, VESA HUTTUNEN, SAMI KARJALAINEN JA PAULA HUMBERG LUONTOKUVAN NELJÄ TRENDIÄ. Pyysimme kunkin alan taitajaa kertomaan, miten parhaat kuvat syntyvät
Eläimiä Mäkinen kuvaakin vain satunnaisesti. Hänellä on yhteisöpalvelu Instagramissa 114 000 seuraajaa, siis Aamulehteä suurempi levikki pelkästään omille luontokuville. ”Sehän luonnollisesti on antanut minulle aika paljon lisää tunteja.” Mutta Mäkinen myöntää toki, että kanavana some vaikuttaa hänen kuviinsa. Hänellä on kyllä sellaisiakin luontokuvia, jotka sopivat tauluiksi tai näyttelyihin, mutta niitä hän ei ole julkaissut somessa, koska ne eivät olisi tarpeeksi pelkistettyjä puhelimeen. Kipinä kotimaan luontoon ja luontokuvaukseen löytyi myöhemmin eräopaskoulun kautta. Hän sanoo olleensa välillä pitkään poiskin sosiaalisesta mediasta ja viettävänsä valtaosan, jopa 60 prosenttia ajastaan maastossa. Kuvista tulee mieleen romantiikan ajan maalaustaide, muun muassa saksalaisen Caspar David Friedrichin työt: pieni ihminen suuressa maisemassa, hämyiset valot, kaukaa äärettömyyksien takaa kurkistava kuu. Yksi tuon kielen taitajista on hiljattain Kuusamoon muuttanut Eeva Mäkinen. Näin hän pystyy vaikuttamaan paljon sommitelmiin ja valoihin, ainakin enemmän kuin perinteisessä eläinkuvauksessa voisi. Tämä perusasia on Mäkisen työn pohjalla. ”Se on aika tietoista”, Mäkinen sanoo, ja lisää: ”Pidän myös paljon symmetriasta.” Kuvaustilanteissa symmetrian, selkeyden ja kontrastien kaipuu näkyy niin, että Mäkinen ottaa kuvansa enimmäkseen paikallaan pysyvistä kohteista. Hänen ominta aluettaan ovat maisemaja retkeilykuvat, joita voi nähdä somen lisäksi muun muassa Latu&Polku -lehdessä. Siinä auttaa se, että viime syksystä alkaen hän on saanut apua kuvamyyntiin, sähköposteihin vastaamiseen ja muihin toimistotöihin. Mäkisen kuvat ovat tunteikkaita ja niistä löytyy vahvoja kontrasteja. Nyt osa Mäkisen ammattia ovat hänen luon”Pyrin pitämään kuvat aika minimalistisina” Eeva Mäkinen Pieni ihminen, suuri maisema Kesällä Mäkinen kuvaa mielellään vesistöjen rannoilla, osittain siksi, että vedestä nousee hienoja utuja. 18 SUOMEN LUONTO 2/2020 SOSIAALINEN MEDIA on synnyttänyt viime vuosina monta kuvaajatähteä ja tuonut suomalaiseen luontokuvaan aivan uuden kuvakielen. Ennen luontokuvauksen aloittamista Mäkinen kiersi vuosia maailmaa ja kuvasi ulkomaisia matkakohteitaan. ”Pyrin tietoisesti pitämään kuvat aika minimalistisina, koska niitä katsotaan nykyisin pieniltä näytöiltä”, hän sanoo. Meloja antaa kuvalle mittakaavaa ja luo tarinan tuntua.. Mäkinen ei silti pidä siitä, että hänelle ehdottaa someluontokuvaajan titteliä
Symmetria Instagramin peruskuva suhde on neliö, mikä korostaa symmetrian merkitystä. Haastattelua tehtäessä Mäkinen on juuri palannut useamman päivän kuvausleiriltä. Staattisuus Talvinen tykkymetsä on paitsi epätodelli sen kaunis maisema, myös sommittelun kannalta hyvä kohde, koska se ei liiku. Jos hän on itse vaaran laella telttailemassa ja revontulet alkavat loimuta, hän ottaa kuviinsa ihmisen mukaan, jotta ne kertoisivat tarinaa luonnon näytelmää seuraavasta ihmisestä. Joskus symmetrinen otos voi syntyä sattumalta, kuten kuva kesäpukuisista riekoista.. Oppilailleen hän on tähdentänyt, että kuvan taustalla pitäisi aina olla tarina. Suunnittelu Ajatus kuukkelikuvasta oli Mäkisen mielessä pitkään. ”Retkellä kirjoitan myös ylös ajatuksiani, sitä, minkälaisia tunteita minulle tulee, mitä tuoksuja haistan ja mitä värejä näen... 2/2020 SUOMEN LUONTO 19 tokuvauksen harrastajille pitämänsä maastoleirit. kaikkea, mitä voin myöhemmin käyttää hyväksi, kun kerron sitä kuvaa.” Näin syntyy kuvia, jotka herättävät tunteita. Luontokuvia katsotaan nykyisin pieniltä näytöiltä. Sopiva valo ja hetki koittivat lopulta ensimmäisellä viikolla Kuusamoon muuttamisen jälkeen
”Siinä voi keskittyä kokonaan kuvan valoon, muotoon ja rytmiin. Vesa Huttunen on. Huttunen löysi luontokuvauksen jo teini-iässä, mutta into ehti opiskeluaikoina kadota ennen kuin hän löysi sen uudestaan. Hänen kuvan tajunsa on niin vahva, että suurten luontokuvakilpailujen voitot ovat menneet ohi todennäköisesti vain sen takia, että Huttunen ei osallistu niihin. On ”Erinomaisessa luontokuvassa paistaa tekijän ymmärrys” Vesa Huttunen. Idässä hän käy Mustavuoressa ja Uutelan rannoilla, lännessä useimmin Vanhankaupunginlahdella. ”Rakennussuunnittelijan tapa ajatella suhteita ja esittää ne tasopiirustuksina näkyy ehkä kuvissani”, Huttunen miettii. 20 SUOMEN LUONTO 2/2020 Linjat ja rytmi Luontokuvia otetaan harvoin kovassa valossa. Oikeat luontokuvaajat ovat Huttusen mielestä willamoita, honkalinnoja ja muita, niitä, jotka kulkevat kunnon metsissä ja soilla. Yhä useammalla on luonnossa mukanaan jonkinlainen kamera ja yhä useampi tahtoo tallentaa sunnuntairetken havaintoja. Helsingin kaduilla hän ottaa mustavalkokuvia, mutta luontokuvaus on muutamia kokeiluja lukuunottamatta pysynyt väreissä. ”Mustavalkokuvaus kiinnostaa kyllä päivä päivältä enemmän”, hän sanoo. Huttunen ei vähättele omia kuviaan. Retket ovat Huttuselle irtiottoja arkkitehdin toimistotyöstä, ja ne yltävät kotoa Helsingin Itäkeskuksesta sinne, minne pääsee metrolla ja pyörällä tai kävellen. Muista samoja polkuja tallaavista kuvaajista hänet erottaa visuaalinen ajattelu, joka tulee osittain ammatin kautta. ”Esimerkiksi lintuja tulee usein kuvattua niiden omalta tasolta, jolloin tausta ja etuala katoavat lyhyeen syväterävyyteen ja kohde on melkein vailla perspektiiviä oleva projektio.” Yhtä lailla kuvien linjat, muodot ja rytmi osoittavat, että kuvaaja on juuri näiden asioiden miettimiseen perehtynyt ammattilainen. Huttunen on silti siinä mielessä tyypillinen lähiluonnon kuvaaja, että häneltä puuttuu vahva luontokuvaajan identiteetti. Välillä hän harrasti paljon katukuvausta, jota hän jatkaa edelleen. Tämän kuvan jalohaikaroista Huttunen kuitenkin otti. ”En ole koskaan pitänyt itseäni ns. LÄHILUONNON KUVAAMINEN on yksi 2000-luvun ilmiöistä. oikeana luontokuvaajana, puistokuvaaja olisi osuvampi titteli”, hän sanoo. Helsingin luontoalueet nyt vain ovat hoidettuja puistoja, ja hän ottaa kuvansa niille suuntautuvilla, spontaaneilla lähiretkillä. Kun hän alivalotti kolme aukkoa, linnut irtosivat taustastaan rytmikkäiksi linjoiksi. Helsingissä samoja paikkoja koluaa niin valtava määrä kamerankanniskelijoita, että erottuakseen on pakko olla visuaalisesti taitava