P IK K U V A R P U N E N . VALOA KOHTI Näin sujuu VARPUNEN valtasi Suomen Kainuussa PALJASTAA eläimet toimissaan 22.2.2018 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 2 | 2 18 K E V Ä T T A LV I. IS L A N T I T A LV E L L A . S O M E N L U O N T O K U V A . H Y Ö N T E IS T E N T A LV I. M E T S Ä P E U R A . PIKKUVARPUNEN RIISTAKAMERA PALJASTAA Tältä näyttää kevättalvi luontokuvassa parhaimmillaan. R IIS T A K A M E R A K U V A U S . K O S K E L O T N A H K IA IS JA H D IS S A . 2 ETSIMÄSSÄ METSÄPEURAA RIISTAKAMERA PALJASTAA HYÖNTEISTEN TALVI. M Y S K IH Ä R K Ä
Myötätuuleen meno on mukavaa, mutta vastaiseen luistelu koettelee nenää ja poskia. Tuulen vietävänä KUVA JUSSI JUDIN / TEKSTI HEIKKI VASAMIES K E S K IT A LV I. POHJOISPÄIJÄNTEEN Hauhonselällä päästiin tammikuun puolivälin kovien pakkasten myötä retki luistelemaan
4 SUOMEN LUONTO 2/2018 4 SUOMEN LUONTO 2/2018 Sisällys 2/2018 60 N IN A M Ö N KK Ö N EN 42 48 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta 35 Vahtikoira 65 Kolumni: Anni Kytömäki 66 Homo sapiens: Rauno Ruuhijärvi 68 Kotona 70 Retkellä 72 Virikkeitä 73 Lukijoilta 74 Havaintokirja 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Riistakamerat Kamera ilman ihmistä tallentaa eläinten puuhat aidoimmillaan. 36 Sitkeät selviytyjät Myskihärkien elämää Grönlannin talvessa. 46 Kymijoen kalastajat Isokoskelot kerääntyvät joukolla Langinkoskeen pyytämään nahkiaisia. 14 Kevään ensi näytös Miten talvi taittuu ja vaihtuu kevääksi. Luontokuva saa somessa myös ulkomaisen yleisön. N IN A M Ö N KK Ö N EN Metsäkauriin ja rusakon yhteispotretti. 24 Peurojen poluilla Etsimme metsäpeuraa talvisesta Kainuusta. 42 Väsymätön kuvaaja Riistakamera näyttää eläimet omimmillaan. 48 Kylmän kestoa Hyönteiset liikkuvat hangen pinnalla pakkasnesteidensä turvin. U LL A KE IT U RI Talvihyönteiset Hangen pinnalle ilmaantuu kevään lähestyessä pikkuelämää. JU H O R A H KO N EN = kannessa mainittu 14 Kevään 46 LA SS I KU JA LA 46 Isokoskelon kalastama nahkiainen kiinnostaa lajitovereita.. 30 Ilolintu Karjalasta Pikkuvarpusesta tuli nopeasti koko Suomen laji. 54 Satujen saarella Heikki Willamon kuvat Islannin talvesta. 60 #luonnossa Esittelyssä sosiaalisen median kymmenen kärkikuvaajaa
Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. www.climatecalc.eu Cert. no. Kannen tuulisen näkymän Kevolta kuvasi Tiina Törmänen. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti 76. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 2/2018 SUOMEN LUONTO 5 Kevät tuo valon takaisin luontoon. Asiaa ja kuvia kevättalvesta sivuilla 14–23. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Mari Pihlajaniemi (vs.) 040 706 5574 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen 0400 359 787 Laura Salonen 050 346 0821 Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. H EIK KI W IL LA M O 54 Heikki Willamo ihastui Islannin talviluonnon valoon.
Olo tuntuu kiireiseltä, ilman syytä. Alkoi kaupanteko. Sisällä arvokkaasti pukeutunut rouva sipsutti takahuoneesta myyntitiskille. Pieniin tiloihin mahtuu vain tarpeellinen, kävely tai pyöräily kotoa kauppaan tarjoaa liikuntaa ilman autoilun päästöjä, eikä kylmäketjun katkeaminenkaan uhkaa lyhyellä matkalla. Mietityttää kuka kaikki ne tuotteet ostaa. ”Ne ovat nyt loppu, mutta tässä olisi juuri maasta nostettuja perunoita”, rouva jatkoi myyntipuheitaan. Lähikaupassa myös lasten ja vanhusten on helpompi suoriutua ostoksistaan. Ne korput olivat hyviä... Tulin hakemaan ruisleipää”, isä aloitti. Neljän tuotteen keräämiseksi kävelen kaupassa lähes puoli kilometriä. HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Liikuntahan on hyvästä, ei siinä mitään. Kil-kil-kaupaksi sitä sanottiin, koska ulko-oven päällä oli pieni katos ja sen vieressä tiuku, joka kilisi iloisesti kun kauppaan astui sisään. Nyt, melkein viisi vuosikymmentä myöhemmin, ajelehdin muiden työmatkalaisten kanssa ison marketin hyllyväleissä. . Päivän ruokalista piti miettiä uudelleen. Varmaan joku ostaa, koska muuten niitä ei olisi tarjolla. Pitkälle jalostettujen turhuustuotteiden myötä syntyy kasapäin pakkausjätettä, hävikkiruokaa ja jopa terveysongelmia. A N N A RI IK ON EN. Paprikaa, paahtoleipää, maitoa ja vessapaperia. Mutta ne loputtomat moninkertaisesti pakattuja tuotteita pursuavat tiskit ja hyllyt jotka tuntuvat kaatuvan päälle kun sukkuloi niiden välissä. Hypermarkettien pitkät hyllyt pursuavat monin kertaisesti pakattuja tuotteita. Kil-kil-kauppa ja jättimarket ovat kuluttamisen ääripäät. Lähikaupat ovatkin taas trendi. Tuotteiden jakeluja kuljetuskustannuksista osa on siirretty kuluttajille, jotka kantavat ostokset kotiinsa – autollaan. Niin sitä lähdettiin, vähän hämmentyneinä, korppujen ja perunoiden kanssa. ”Hyvää päivää. Kaupan ylisuuri yksikkökoko palvelee kauppiasta, ei kuluttajaa. Ostoslistani on lyhyt. ”Sitä ei juuri nyt ole, mutta meillä olisi erinomaisia korppuja.” ”Tarvitsisin myös porkkanoita”, isä jatkoi. Ylisuuret tilat suorastaan vaativat ylisuuren valikoiman. Ihmisen kokoinen lähikauppa on ihanneratkaisu. Kultainen keskitie voisi tässäkin olla paras. Mutta täytyy tunnustaa, että kaipaan Kil-kil kauppaa. PÄÄKIRJOITUS 6 SUOMEN LUONTO 2/2018 H EI KK I SA U KK O M A A / LE H TI KU VA Kohtuus kaupassakin KUN OLIN PIENI, kävin isän kanssa usein Etelä-Hämeessä pienessä kyläkaupassa. Aukioloaikojen pidentäminen saattaa entisestään lisätä niiden suosiota. Ehkä kiireen tuntu tarttuu sadoista muista arkiaskareitaan toimittavista
Kalojen uhanalaisuutta tarkastelevan työryhmän tulokset julkaistaan vuonna 2019. KLO 18.15. JU H A IL KK A M ateet kerääntyvät nyt kudulle. Perä meri on jäätynyt, Selkämerellä, Saaristomerellä ja Suomen lahdella jäätä on lähinnä sisä saaristossa. Ahmalla ja karhulla sen sijaan on viivästynyt sikiönkehitys. Madekannat ovatkin heikentyneet ympäristön muutosten vuoksi. Tilastot antavat viitteitä siitä, että mateesta voi tulla uudessa uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettävä tai jopa uhanalainen. Pennut syntyvät toukokuussa. (MP) Made kutee tammi– maaliskuussa. (MP) Jäätilanne 5.2.2018. Maastossa liikkuja voikin maaliskuussa hyvällä onnella kuulla niiden haukahtavia kutsuääniä. (MP) Meri jatkaa jäätymistään ITÄMEREN JÄÄPEITE on yleensä laajimmillaan helmi– maaliskuun taitteessa. Kiimaaikana ilvekset kutsuvat toisiaan äänekkäästi. Mateet vilkastuvat talvella N A SA /G SF C, M O D IS. 2/2018 SUOMEN LUONTO 7 KEVÄTTALVI on valon lisääntymisen, lumen ja jään aikaa. Kovimpina jäätalvina meri voi jäätyä Tanskan salmiin asti. Niiden kiimaaika on kesällä, ja pennut syntyvät pesään vasta seuraavana kevättalvena. Jäätyminen etenee Perämeren pohjois osista Merenkurkun ja Perämeren eteläosien kautta Selkämeren rannikkoalueille. Viimeksi näin tapahtui vuonna 1987. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I AIKA VIRKISTYÄ VALOSTA EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV A LO KEVÄTPÄIVÄNTASAUS ON TIISTAINA 20.3. TÄLLÖIN YÖ JA PÄIVÄ OVAT SUURIN PIIRTEIN YHTÄ PITKIÄ. MAALISKUUN ALUSSA VALO LISÄÄNTYY POHJOIS-SUOMESSA JOPA TUNNILLA JA ETELÄSSÄKIN 40 MINUUTILLA VIIKOSSA. Nyt tehdään uusia ilveksiä KOTOISISTA SUURPEDOISTAMME ilveksen ja suden kiimaaika on helmi–maaliskuussa. Luken tammikuussa 2018 julkaisemien tilastojen mukaan ammattikalastajien madesaalis merialueella oli viime vuonna 39 000 kiloa, kun vielä 1980ja 1990-luvuilla se oli 100 000–170 000 kiloa. Ne ovat aktiivisia talvella, ja niiden pyyntisesonki keskittyykin kutuaikaan. ”Mateen lisääntymisessä on rehevöitymisen, happamoitumisen, happitilanteen, virtaamien ja lämpötilan nousun suhteen useita herkkiä ja kriittisiä vaiheita”, kertoo erikoistutkija Lauri Urho Luonnonvarakeskuksesta
Suomi on ollut aikoinaan tiivisti mukana alueiden suunnittelussa yhteistyössä venäläisten kanssa. Saaristo on tunnettu runsaasta pesimälinnustostaan, hylkeistään sekä arktisten kahlaajien ja muiden muuttolintujen levähdyspaikkana. Puistot kuuluvat nyt kiinteänä osana Suomen ja Venäjän väliseen niin sanottuun Vihreään vyöhykkeeseen. Laatokan saariston kansallispuistoon kuuluu peräti 122 000 hehtaarin alue Karjalan tasavallassa Lahdenpohjan, Sortavalan ja Pitkärannan kunnissa. Tätä yhteistyötä aiotaan jatkaa. Virolahden edustan Pitkäpaaden saariryhmään kuuluu yli 60 saarta ja niitä ympäröivät matalat vesialueet. Mukana on Pien Tytärsaari sekä Seiskarin länsiosa. Venäjällä suojeltiin pohjoisen pallonpuoliskon suurin yhtenäinen suoalue Vasjugan, joka on lähes EteläKarjalan kokoinen. Suomenlahden luonnonpuisto on kooltaan yhteensä 14 000 hehtaaria, ja se muodostuu yhdeksästä erillisestä saaresta ja saariryhmästä. TEKSTI ISMO TUORMAA 8 SUOMEN LUONTO 2/2018 Venäjä perusti jättisuojelualueet Honkasalo Sortavalan saaristossa.. Saatujen tietojen mukaan venäläinen kaasuyhtiö Rosneft lienee samalla luopunut suuresta virkistysja lomatonttihankkeestaan Sortavalan länsipuolella. Molemmilla suojelualueilla lieneekin Venäjän hallituksen ja presidentin vankka tuki takanaan. . TIESITKÖ. Noin puolet alueesta on maata. Suojelualueet perustettiin vuoden vaihteessa. Suomenlahden perukassa sijaitseva luonnonpuisto kuuluu Leningradin hallintoalueeseen Viipurin ja etelärannan Kingiseppin kunnissa. T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Ympäristövuoden 2017 kunniaksi Venäjällä perustettiin suuret suojelualueet Laatokan saaristoon ja Suomenlahdelle. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT VENÄJÄ on perustanut pitkään odotetut ja jo moneen kertaan viivästyneet suuret suojelualueet Laatokalle ja Suomenlahden saaristoon Venäjän Ympäristövuoden 2017 kunniaksi. Alueella on myös presidentti Vladimir Putinin huvila, joka säilynee paikallaan. Toista samanlaista aluetta ei löydy Venäjältä eikä Pohjoismaista. Alueella on satoja saaria, lähes sata pientä järveä ja melkein tuhat kilometriä rakentamatonta rantaviivaa. Suursaari ei kuulu uuteen suojelualueeseen. Alueet kuuluivat Narvanlahden Vigrundia lukuun ottamatta aikoinaan Suomelle Talvisodan loppumiseen ja Moskovan rauhaan 1940 asti. Puiston suunniteltu koko kertoo jo vuosikymmeniä valmistellun kansallispuiston toteutuneen viimein ilmeisesti laajojen alkuperäissuunnitelmien mukaisesti
Pintaturpeen määrä vaihtelee suotyypin mukaan, mutta sitä on aina suhteellisen ohut kerros. HELINÄ ÄÄRI Eläintuotanto uhkaa soita Turvetuotanto tuhoaa suon kasvillisuuden ja siten lukemattomien lajien elinympäristön. Pehkuturpeen suurkäytön lopettaminen olisi siksi tärkeää sekä soiden että eläinten takia. (RK) Luontokohteet kasvattavat suosiotaan METSÄHALLITUS raportoi, että viime vuonna kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla laskettiin ennätykselliset 6,7 miljoonaa kävijää. Broilerien jalkojen kuntoon vaikuttaa kuitenkin kuiviketyyppiä enemmän se, miten broilereita hoidetaan ja millaiset tilat niillä on. Suojelusta päätti Oulun kaupunginvaltuusto kokouksessaan tammikuun lopussa. Aina turve ei eläinten terveyden kannalta ole muita kuivikkeita parempi. (RK) RI IK K A K A A RT IN EN TURPEEN käyttö kotieläinten kuivikkeena on yksi vanhimpia tapoja käyttää turvetta. Suojelualue kattaa noin puolet kaupungin omistaman metsän pintaalasta. Pesinnät onnistuvat parhaiten, kun koiras ja naaras liikkuvat yhdessä myös talvella. 10 SUOMEN LUONTO 2/2018 10 SUOMEN LUONTO 2/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Sanginjoki suojeltiin OULUN Sanginjoen ulkometsän alueelle perustetaan yli 1000 hehtaarin suojelualue. Tutut ja toistensa seurassa talven viettäneet yksilöt virittyvät yhteiseen pesintäaikatauluun ja valitsevat hyvän pesäkolon nopeammin kuin ne, jotka etsivät uuden puolison vasta keväällä. Pariuskollisuuden merkitys paljastui Etelä Saksassa seuratusta tiaispopulaatiosta, jossa yksilöiden yhdessä tai erikseen pysymiset ja pöntöissä vierailut rekisteröitiin kahdeksan vuoden ajan. Nykyään pehkuksi käytetään vain muutama prosentti kaikesta nostetusta turpeesta. Uskolliset sinitiaiset onnistuvat pesinnässään SINITIAISET, jotka pesivät edellisvuotisen kumppaninsa kanssa, munivat aikaisemmin ja saavat enemmän poikasia lentoon kuin uuden kumppanin kanssa pariutuvat yksilöt. Siksi pehkuturvetta saadaan vain uusilta turpeennostokäyttöön otetuilta soilta. Tällä hetkellä suomalaisessa eläintuotannossa lasketaan pehkuturpeen varaan niin paljon, että yksikin sateinen kesä heikentää miljoonien kotieläinten vointia. Esimerkiksi broilerikasvattamoissa turpeen käyttöä perustellaan ilmanlaadun ja broilerien jalkaterveyden parantamisella sekä broilerien mahdollisuudella kylpeä pehkussa. Pehkuturpeen saatavuus riippuu kuitenkin paljon säästä. Broilerihallien ilman korkea ammoniakkipitoisuus puolestaan johtuu lähinnä siitä, että broilereita on tilaan nähden liian paljon. Sateiset kesät vaikeuttavat turpeennostoa. Sanginjoella elää huomattava määrä silmälläpidettäviksi ja uhanalaisiksi luokiteltuja metsälajeja. Tästä huolimatta moni eläintuotannon ala nojaa edelleen turpeeseen. Suosituin kansallispuisto on PallasYllästunturi, missä vierailuja kertyi yli puoli miljoonaa. Eri puolilta Suomea löytyy vielä pehkuturpeen varastointiin käytettyjä vanhoja turvelatoja ja niiden jäännöksiä. Sen lisäksi, että turpeella lämmitetään eläintiloja, sitä käytetään muun muassa lehmien, hevosten, sikojen ja broilerien kuivikkeena. Turvetta suositaan, koska se sitoo vettä ja ammoniakkia paremmin kuin kutterinpuru tai olki. Tuolloin turvepulan uutisoitiin heikentävän tuotantoeläinten hyvinvointia: turvepehkun avulla torjutaan muun muassa lehmien utaretulehduksia ja broilerihallien ilman ammoniakkipitoisuuden nousemista liian korkeaksi. Viiden vuoden jaksolla kävijämäärissä on kasvua lähes neljännes, ja vuoteen 2016 verrattuna 100 000 kävijää. Suojelupäätös on merkittävä sekä metsän virkistyskäytön että suojelun kannalta, sillä alueella on arvokkaita vanhoja metsiä, retkeilypolkuja, laavuja ja tulipaikkoja. PERTTI KOSKIMIES A RI A H LF O RS. Suojelun ulkopuolelle jäävää puoliskoa tullaan hoitamaan virkistyskäyttöarvoja ja luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen. Muillakin linnuilla aikaiset pesyeet ovat keskimäärin suurempia ja onnistuvat parhaiten. Pehkuturpeen noston vaikutus soiden katoamisessa on silti suuri, sillä hyvää pehkua syntyy vain pintaturpeesta eli vähän maatuneesta karkeasta rahkaturpeesta. Viimeksi talvella 2012–2013 pehkuturve loppui monilla alueilla. Muita suosittuja kohteita ovat Urho Kekkosen, Kolin ja Nuuksion kansallispuistot. Kylpeminen taas onnistuu myös hiekassa tai mullassa
Hiiripöllöjä raportoitiin talvella 2013/2014 viidesosa enemmän kuin nyt. Tulevina vuosikymmeninä ilmastonmuutos merkinnee useammin toistuvia nälkävuosia hiiripöllöille, sillä lämpenevässä pohjoisessa myyrien huippuvuodet näyttävät toteutuvan aiempaa harvemmin ja alemmin yksilötiheyksin. Hiiripöllö voi vaeltaa jopa tuhansia kilometrejä etsiessään myyriä. PÖLLÖJÄ on tänä talvena tupsahtanut pellonreunoihin, pihapiireihin ja puistoihin ihmisten kummasteltaviksi. Kylläinen pöllö pysyttelee metsissä ja takamailla. Pöllöt ovat ahdingossa, koska niiden pääruokaa, eli myyriä on niukasti etenkin Eteläja Itä-Suomessa. Hiiripöllöt nälkävaelluksella 2/2018 SUOMEN LUONTO 11. Näkyvimpiä nälkäisiä ovat hiiripöllöt, haukkamaisen pitkäpyrstöiset ja viirurintaiset Pohjois-Suomen pesimälinnut, jotka kyttäävät myyriä puunlatvoissa ja sähkötolpilla. Lapissa hiiripöllöjä on pesinyt niukasti jo pari vuotta. Se ei tarkoita, että pöllöjä olisi poikkeuksellisen paljon, vaan että niillä on nälkä. Muina 2010-luvun talvina havaintoja kertyi 500–1000, talvina 2011/2012 ja 2014/2015 pääosin pohjoisesta, missä myyrät ovat nyt aallonpohjassa. Myyräkannat vaihtelevat 3–4 vuoden sykleissä, mutta eri alueilla eri tahdissa. Siksi eteläisessä Suomessa nähtyjen pöllöjen pääosa onkin paennut nälkää kauempaa, luultavasti Venäjän taigalta. PERTTI KOSKIMIES IL M IÖ M ÄI ST Ä PE RT TI KO SK IM IE S PÖLLÖJÄ on tänä talvena tupsahtanut pellonreunoihin, Lapissa hiiripöllöjä on pesinyt niukasti jo pari vuotta. BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalveluun on ilmoitettu lokakuusta helmikuun alkupäiviin yli 3900 hiiripöllöhavaintoa, eniten Länsija Keski-Suomesta. Vuosisatojen vainon takia pöllöt ovat oppineet välttelemään ihmistä. Kuvan hiiripöllö on päiväaktiivinen. Pääosa pöllölajeistä, kuten lehto ja viirupöllöt, saalistavat pimeässä, mutta niitäkin on nähty norkoilemassa päivänvalossa ja kyttäämässä pihalintuja. Ne liikkuvat ja saalistavat normaalistikin päivänvalossa – eihän Lapin linnusta yölinnuksi olisikaan
Lue juttuja osoitteessa: www.suomenluonto.. 12 SUOMEN LUONTO 2/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT RII KK A K A A RT IN EN SA M U LI H A A PA SA LO Suurpetojen levinneisyys laajenemassa KOLMASOSASSA Eurooppaa elää ainakin yksi laji kolmesta suurpedosta. Kenties se ei yksinkertaisesti jaksa paritella, kun kaikki voimat menevät syömiseen. Suurin osa bambusta menee kompostiin, sillä pandat ovat valikoivia. Haapasalon kanssa linturetkellä SUOMEN LUONNON verkko sivuilla alkoi tammikuussa uusi juttu sarja. Ravintokilvassa karhu häviää”, selittää Niemelä. ”Työn eteneminen tyssäsi kiinalaiseen byrokratiaan, ja bambulajien tuntemuksen puutteisiin”, harmittelee Niemelä. Hollannissa 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan peltolinnut ovat vähentyneet nopeimmin alueilla, joilla on käytetty eniten neonikotinoideja. Tutkijat selvittävät myös, onko korkeammalla kasvavissa bambuissa enemmän haitta-aineita. ”Isopandan suosimia bambulajeja pitävät hyvinä myös karja ja hevoset. Hän käynnisti kymmenisen vuotta sitten isopandan ravintotutkimukset yhteistyössä suomalaistutkijoiden kanssa. Haapasalo kohtaa retkillään muun muassa töyhtötiaisen. Isopanda maistelee luonnossa monenlaisia kasveja, havujakin. Tutkijat selvittivät lajien levinneisyyksien muutoksia, ympäristövaatimuksia ja tulevaa maankäyttöä. He päättelivät, että 20 vuodessa lähes neljännekselle suurpetojen nykyään vain tilapäisesti asuttamista alueista voi syntyä pysyvä petokanta. Panda on vetäytynyt ihmisen tieltä korkeammalle vuoristoon, missä kasvaa eri bambulajeja kuin alemmilla rinteillä. Euroopassa elää 17 000 karhua, 12 000 sutta ja 9000 ilvestä. Sen suolistossa ei ole selluloosaa hajottavia bakteereita. Lintuharrastaja Samuli Haapa salo seuraa lintujen ja muiden eläinten elämää retkillään Suomessa, Virossa ja Norjan Varangin vuonolla. PERTTI KOSKIMIES Hyönteismyrkyt haittaavat lintujen suunnistusta MEKSIKOSTA Kanadaan muuttaville juovapääsirkuille syötettiin tuhohyönteisten torjunnassa käytettävillä neonikotinoideilla käsiteltyjä siemeniä. RIITTA VAURAS Löytääkseen ravintoa isopandat ovat joutuneet vetäytymään ihmisen tieltä vuoristoon. Kiinan Harbinin metsäyliopiston professori Jingbo Jia on väitellyt tohtoriksi Suomessa hirven ravinnonvalinnasta. ”Tavoitteemme on selvittää, joutuuko isopanda syömään nykyisin aiempaa kehnompaa ravintoa”, kertoo professori Pekka Niemelä Turun yliopistosta. Ruoka ei ravitse, tai ehkä siinä on hormonitoimintaa häiritseviä aineita. Kiinalaiset tietävät, että jos haaska osuu kohdalle, panda syö sitä. Tuolloin ainakin jokin kolmesta pedosta eläisi tällä alueella. Lastissa on kymmenkuntaa lajia, joiden menekkiä seurataan. Hyönteismyrkyt voivat olla merkittävä syy lintukatoon Euroopassa ja PohjoisAmerikassa. Ruokahalun kadottua lintujen paino putosi jopa neljänneksen. PERTTI KOSKIMIES Pandojen bambut syyniin MIKSI ISOPANDALLA on lisääntymisongelmia. Panda, kuten muutkin karhut, on sekasyöjä. Kasvin ravintoarvo vaihtelee bambulajin ja kasvuolojen mukaan. Bambu on kuitenkin sen ehdotonta pääravintoa. Joskus poiketaan kauempanakin. Pienetkin annokset sotkivat normaalissa suunnistuskokeessa täysin sirkkujen suunnantajun, ilmenee Scientific Reports sarjassa julkaistusta tutkimuksesta. / linturetkella. ”Lajien erottamiseksi tarvitaan kunnon taksonomeja ja DNA-tutkimuksia.” Ähtärin pandat saavat Hollannista bambua kerran viikossa. Myös organofosfaatteihin kuuluva hyönteismyrkky haittasi suunnistusta ja muuttorasvan keruuta. Ihmistä paremmin sietävät pedot tulevat toimeen useammanlaisilla alueilla kuin aikaisemmin
Länsi-Venäjän kiljuhanhien tunteminen on tärkeää, sillä nämä linnut täydentävät ajoittain Pohjolan kantaa. Silloin hanhia löytyi jopa 4600 yksilöä. Alue on kiljuhanhille turvallinen, sillä rajajoen varressa vallitsee metsästyskielto. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT PETRI LAMPILA Maailmalta JOULUKUUSSA 2017 kansainvälinen ryhmä havaitsi ennätysmäärän kiljuhanhia Arasin tekojärvellä Iranin ja Azerbaidžanin rajalla. Kiljuhanhia löytyi vain kaksi. Hanhia nähtiin jopa 7600 yksilöä. Maailman kiljuhanhet jakautuvat kolmeen kantaan. Seuraavaksi tavoitteena on järjestää pidempi seuranta Iranin Aras-järvelle, joka on Länsi-Venäjän kiljuhanhien tärkein tunnettu talvialue. ”Lentäessään järvellä hanhet joutuvat patovallilla seisovien metsästäjien ristitulitukseen”, Lampila kertoo. Tammikuussa 2018 järjestettiinkin erillinen tutkimusmatka Uzbekistaniin. Tarkkailussa olivat mukana Petri Lampila ja Toni Eskelin WWF Suomen kiljuhanhityöryhmästä. Ne ruokailivat pelloilla Turkmenistanin puolella, mutta ilmeisesti yöpyvät 30 kilometrin päässä tekojärvellä Uzbekistanissa. Tarkkailussa käytiin myös Termezin kaupungin lähellä Afganistanin rajalla. Iranista hanhitarkkailijoiden matka jatkui Turkmenistaniin, missä tutkittiin satelliittilähettimillä varustettujen hanhien paljastamia talvialueita. Pohjolan linnut talvehtivat Kreikassa, Länsi-Venäjän Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa sekä Itä-Venäjän linnut Kiinassa. Kiljuhanhien talvehtimis alueita kartoitetaan Arasin tekojärvellä Iranissa talvehtii läntisellä Venäjällä pesiviä kiljuhanhia. Ilahduttavan hanhimäärän tuloksena seuraavana talvena, joulukuussa 2015, järjestettiin toinen matka. Hanhet lähtevät yöpymisjärveltä aamulla miltei pilkkopimeässä, ja saapuvat takaisin iltahämärissä. Lajia pesii Pohjolassa sekä Länsija Itä-Venäjällä. Tekojärveltä laskettiin 26 000 hanhea, mutta kiljuhanhia löytyi vain 18. Taustalla siintävät vuoret sijaitsevat Azerbaidžanissa. ”Tiedossa olevista talvialueista Aras on ylivoimaisesti tärkein”, Lampila sanoo. 2/2018 SUOMEN LUONTO 13 Hanhilask entaa aamuhäm ärissä. Ensimmäinen tutkimusmatka Aras-järvelle tehtiin helmikuussa 2015, jolloin siellä laskettiin 2000 kiljuhanhea. Petri Lampila ja iranilainen Zahra Elahi etsivät kiljuhanhia.. 2/2018 SUOMEN LUONTO 13 Maailmanlaajuisesti uhanalaisen kiljuhanhen talvehtimis alueita tutkitaan Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Sieltä löytyi tulvivasta jokivarresta kymmenen kiljuhanhea 200 tundrahanhen seurasta.
TEKSTI ANTTI HALKKA / KUVAT MIKA HONKALINNA, VESA HUTTUNEN, SEPPO KERÄNEN, JAANA KOTAMÄKI, KIRSI MACKENZIE, EEVA MÄKINEN, BENJAM PÖNTINEN, JANI RIEKKINEN, MARKUS SIRKKA JA TIINA TÖRMÄNEN ENSI NÄYTÖS Kevään 14 SUOMEN LUONTO 2/2018. 14 SUOMEN LUONTO 2/2018 Kevätalvella valo palaa ja luonto heräilee. Pyysimme luontokuvaajilta eri puolilta maata kuvia kevättalvesta
Nukuin Pookivaaran vanhassa palovartijan tuvassa, joka on aikoinaan kunnostettu talkoovoimin. Päätin kivuta viereiseen palovartijan torniin. 2/2018 SUOMEN LUONTO 15 ”Olin kuvauskeikalla Rokuan kauniissa lumisissa maisemissa. Yhtäkkiä taivaan rannasta aukesi pilviin juuri Auringon kokoinen aukko.” | EEVA MÄKINEN 2/2018 SUOMEN LUONTO 15
Se ilmaantui hommiinsa myöhään ja silloinkin ehkä pilviverhon takana piilotellen. Oulun ja Kainuun välillä on ilmaston merkittävä jakolinja, jonka yläpuolella Suomen perinteinen ilmasto antoi pakkaspäiviä enemmän kuin päiviä, joina lämpötila pysyi suojan puolella. Se saha on samalla yksi vaihtolämpöisen luonnon suurista haasteista veden vaihtaessa jatkuvasti olomuotoaan. Varjot lyhenevät, pimeys väistyy. Jää ja lumi pukeutuvat koreimpaan asuunsa ennen katoamistaan. Tätä ete lämpänä on linja, jonka pohjoispuolella yli puolet päivistä on ollut lumipäiviä; lumihan kestää suojasäätäkin. Sen hahmo sulkee joskus valon pikkunisäkkään tunnelin päässä. Se suojaa, eristää, tarjoaa nopea kulkuväylän pinnallaan ja tunnelien kaivamisen urakan allaan. Emme toimituksessa tienneet, mitä tulisi tarjolle. 16 SUOMEN LUONTO 2/2018 A urinko oli vielä vuoden alussa hidas nousija. Kevyt riekkokin saa talveksi lumijalat, joilla kelpaa tepastella. Mutta kas, kuvaajat ovat kuin moni meistä muista, he hakeutuvat kaamoksen väistyessä mahdollisimman kirkkaille ja aukeille paikoille. Vain orava ja liito-orava jäävät pienehköistä nisäkkäistä lumen päälle. Kävelijä tarvitsee kymmenen kertaa niin kantavan hangen kuin hiihtäjä. Etelässä havupuut karistavat lumen helpommin oksiltaan, kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin. Lumikko viettää aikaa sekä lumen päällisessä että alaisessa maailmassa, kun se puikahtaa myyrien ja hiirien käytäviin. Se kiipesi päivä päivältä vain vähäisen rannun eli viidenneksen omasta läpimitastaan ylemmäs – sietämättömän verkkaista! Nyt Aurinko ja samalla kevään tulo saavat vauhtia. Kirkkaus on ottanut huomaansa pilvisetkin päivät, sillä valo ei enää läpäise pilvikatetta niin viistosti kuin tammikuussa. Kevät hivuttautuu kuvissa talven lomaan. Lämpö sulattaa lunta jääpuikoiksi ja avaa pelloille pälviä. Benjam Pöntinen on kuvannut peltoaukeiden elämää, Seppo Keränen on lähtenyt jäälakeuksille ja Tiina Törmänen tunturiin. Kimmellystä, valoa, varjojen leikkiä, joka vain korostaa valon paluuta. Melkein kaikissa lähetetyissä kuvissa on lunta; kevättalveen kuuluu lumi. Aurinko kurottaa joka päivä 0,4 astetta eli lähes oman läpimittansa verran korkeammalle. Silloin moni ulkoilee myös jäällä, ehkä pilkkien, ehkä vain vaeltaen katsomaan kesältä tuttujen paikkojen talvi”Auringon lämmittämä jää muodostaa mosaiikki kuvioita Airistolla maalis kuun puoli välissä.” | JAANA KOTAMÄKI ”Pitkän pimeän jakson jälkeen oli upeaa nähdä vilaus Auringosta.” | KIRSI MCKENZIE. Kuviin ilmaantuvat keväisen puronsolinan koskikarat ja ensimmäisten pohjoiseen pyyhältävien muuttavien pulmusten parvet. Suomen olomuoto talvella on kiteinen. Kevättalvi on parasta talviulkoilun aikaa. Se menettää ja muokkaa talven mittaan kiderakennettaan ja tiivistyy; alas muodostuu hyvin suurikiteistä lunta, ja lumipeitteen kantavuus kasvaa pinnan jäätyessä. Talven suuret jäälakeudet Lumipeite on paksuimmillaan maaliskuussa. Monissa kuvissa näkyy hiihtäminen suomalaisten luontaisena liikkumismuotona. Oulun korkeudella päivän pituus kasvaa helmikuun lopulla lähes seitsemällä ja etelärannikollakin yli viidellä minuutilla joka vuorokausi! Pohjoinen ottaa kiinni etelää niin, että puntit ovat tasan kevätpäiväntasauksen aikaan maaliskuun puolivälin jälkeen. Jos ollaan pohjoisessa, metsällä on lunta harteillaan, oksiin tiivistyy ja sataa jopa tonnien painoista tykkyä. Luontokuvaajien kevättalvi Pyysimme joukolta maakuntien parhaita kuvaajia näkemyksiä kevättalven valoisista päivistä, joina kuvaajilla on jälleen käytössä paras ja ainoa työkalunsa, valo. Kevättalvella lumi on jo muuttunutta. Lumipeite jakaa luonnon alaiseensa ja yläpuoliseensa maailmaan. On Lapin tuntureita, Pohjanmaan peltolakeuksia, meren jääulappaa. Kameroiden asaluvut on kierretty parhaan laadun herkkyyksiin, jonne myös kuvaajien mieli on suunnannut
2/2018 SUOMEN LUONTO 17 ”Huomasin, että rantaan oli muodostunut jääpuikkoja, joiden läpi näki rannasta merelle. Jäin odottelemaan, että Aurinko olisi parhaassa mahdollisessa kohdassa.” | JANI RIEKKINEN ”Helsingin talvet ovat olleet viime vuosina kovin ailahtelevia. Etsin jääpuikoista kohdan, josta olisi suora linja nousevaa Aurinkoa kohti. Hanhet tietävät tämän ja saapuvat jo maaliskuun dramaattisissa valoissa Viikin sulille pelloille ruokaile maan.” | VESA HUTTUNEN 2/2018 SUOMEN LUONTO 17
Suomella on normaalitalven huippuhetkinä noin 50 000 neliökilometrin eli Tanskan tai Viron maa-alaa suurempi jääkansi! Siinä on myös kuvaajille työsarkaa. 18 SUOMEN LUONTO 2/2018 ”Kuva on Selkä meren kansallis puistosta Eura joelta. Vietin kolme vuoro kautta ahtojäitä kuvaten ja yövyin Busterissa niiden seassa.” | SEPPO KERÄNEN olemusta. Esimerkiksi kuusen siemenet leijuvat lumipinnalle, ja käpylinnut pesivät varhain jotSuomella on jääkantta jopa Viron pintaalan verran. Merellä norppa pyrkii pesimään yhteen kasautuneen ajojään holvistoihin. Pöllöt ovat herkkäkorvaisina sopeutuneet siihen, että pikkunisäkkäiden äänet kuuluvat hangen läpi, ja siksi ne pesivät jo kevättalvesta alkaen. Norppa poikii nyt helmikuun lopulla lumitai jääluolaan ja imettää siellä poikasiaan yli kuukauden. Lumen päällekin on joskus uskaltauduttava, ja esimerkiksi metsämyyrä kiipeilee puissa naavamaisia jäkäliä hamuamassa. Suurin osa järvistämme jäätyy noin puoleksi vuodeksi, ja merelläkin Perämeren pohjukassa on ollut viime vuosisadan mittauksissa enemmän jääpäiviä kuin avoveden liplatusta. Siksi se elää Saimaalla ja on Itämerellä runsaimmillaan juuri Perämerellä. Lumi on hyvä lämmöneriste, joka suojaa samalla petojen katseilta. Entäpä jäiden pinta-ala. Lapin vedet saavat jääpeitteen ensimmäisinä ja myös maakunnistamme laajimpina, 6000 neliökilometrin valkeutena. Paljoa ei jää jälkeen Etelä-Savo järviensä yhteismitan lähes 5000 neliökilometrillä. Jään ja lumen mestarit Arktisiin jääoloihin on sopeutunut norppa. Norpan mieltymys lumiluoliin on yksi osoitus lumen tärkeydestä eläimille talven rakennusaineena. Lumi ei ole täydellinen suoja, sillä pöllö voi iskeä pikkunisäkkäiden käytävän ohuen katon läpi. Talven hyviin puoliin kuuluukin, että se luo kulkijalle kokonaisen valtion verran uutta kuvaus-, hiihtoluisteluja kävelymaastoa. Lumi ottaa kanalinnut huomaansa lumiluolaan eli kieppiin suurimmaksi osaksi päivästä, se kätkee myyrien ja hiirien käytävät ja talvipesät, se estää kasveja paleltumasta. Lunta pitkin viipottavat siemeninä myös monet kasvit, jotka karistavat siemenensä kevättalven hangille. Lähellä avovettä jää usein pirstoutuu myrskyllä ja jäätyy sitten jälleen. Se on melkoinen. 18 SUOMEN LUONTO 2/2018. Jään olisi syytä olla aika vakaata tuon ajan, ja Saimaalla se sitä yleensä onkin. Noin 34 500 neliökilometriä eli lähes neljä kertaa Uudenmaan maakunnan kokoinen ala jääkannesta on sisävesiä, jotka ovat (virtapaikkoja vältellen) myös veneettömän liikkujan saavutettavissa. Eteläsavolaiset voivat vielä ylpeillä suurimmasta osuudesta sisävesiä suhteessa maapinta-alaan
2/2018 SUOMEN LUONTO 19 ”Maaliskuussa tyyneen ilmaan satoi kevyttä pakkaslunta.” | MIKA HONKALINNA ”Aamun valo vain hipaisee joenpenkkaa ja värjää veden hetkeksi orastavan Auringon sävyihin.” | VESA HUTTUNEN ”Kevään ensi merkkejä Ruissalossa.” | JAANA KOTAMÄKI 2/2018 SUOMEN LUONTO 19
20 SUOMEN LUONTO 2/2018 ”Valo herättelee pitkä korvaakin jo kevääseen. Lumi sade ja tuuli ovat pyyhkineet pois vanhat lumi jäljet tunturin rinteen metsästä. Helmi kuun auringon kultaama uusi lumi on juuri ja juuri kantanut jäniksen käpälän alla.” | MIKA HONKALINNA 20 SUOMEN LUONTO 2/2018