2 23.2.2017 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 2 | 2 17 k O S k ik a r a . a r g E N T iiN a N g E E N iv iL ja T . 52 ku va kis a: su om al ais in lu on to Näin karhu lähtee talvipesästään Tunturipurojen kOSkIkara piristää etelän talvea Myyrät elättävät LuMIkON teemana luontokuvaus Naiset löysivät luontokuvauksen esittelyssä neljä kuvaajaa.. k E S ä L iN T U ja T a Lv E S S a . N a iS E N L U O N T O k U v a . L U M ik k O . k U v a T k a r h U N h E r ä ä M iS E S T ä . k E U r U U N L U O N T O h E L M i. T ä p L ä N O k k O S p E r h O N E N . s
hELMikUUN pakkasten hellittäessä mustarastas pääsee virittämään huiluaan. vanha koiras odottelee puolisoa elinpiirilleen. lo P P u t a lv i kevätmielellä kuva jari kOSTET / TeksTi hEikki vaSaMiES. kevät tuoksuu jo rantametsässä
42 Karhu herää luontokuvaaja hannu hutun kamera tallensi, kun karhu kömpi pentuineen talvipesästä. varuskunnan metsiin kuuluvan peurunniemen kärjestä avautuu upea keurusselkä. osallistu kuvakisaamme. täplänokkosperhonen oli jo 1960 suurharvinaisuus. Sisällys 2/2017 lumikkoa ei turhaan kutsuta valkoiseksi kuolemaksi. Emokarhun ja pennun herääminen kevääseen tallentui kameralle. 54 Pedon pelko satagrammainen lumikko on myyrien kauhu. 14 Mikä koskella niiailee. 28 Kasarmit jäivät metsien varjoon keuruun varuskunnan metsiin laskeutui rauha. 24 Kevättä vastassa ahvenanmaalla kesälintuja etsimässä. 54 46 la ss i ku ja la o ll i m a rt til a m at ti a a lt o 28 karhuemo on pitkästä aikaa jalkeilla. 30 Naisen luontokuva joka neljäs luontokuvaaja on nykyisin nainen. 52 Suomalaisin luonto mikä on mielestäsi ominta luontoamme. h a n n u h u tt u 42 Vakiot 7 luonnonkalenteri 8 luonto ja ympäristö nyt 13 maailmalta 41 kytömäki 53 Vahtikoira 66 homo sapiens 68 kotona, Virikkeitä 72 havaintokirja 74 lukijoilta 76 kysy luonnosta 82 luonnoskirja Pitkä odotus palkittiin. Perhonen, joka antoi elämälle suunnan. 60 Argentiinan kyyneleet argentiina on pian tunnetumpi tehomaataloudesta kuin tangosta.. 46 Mistä intohimot alkavat tari haahtela löysi innoittajansa uudelleen 56 vuoden jälkeen. koskikaroja näkee suomessa talvisin enemmän kuin kesällä
Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 (Annakaisa Vänttinen) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. koskikara valmistautuu hyiseen sukellukseen. no. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 2/2017, 76. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. 12/2017 Suomen luonto 5 Naiskuvaajan taidonnäyte. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. 14 a n tt i ko li. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku / SL17_02/2017 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Puut heijastuvat lammen pinnasta Pyhätunturilla. Kuva monivalotustekniikalla / Irma Varrio. www.climatecalc.eu Cert
lE o br in km a n n / Va st aV a lo m a rik a EE r o la Talvi hellittää jo otettaan. Toki jotkut osaavat ikuistaa ainutlaatuisen hetken paremmin kuin toiset – pitkä kokemus auttaa tekemään oikeita valintoja silloin kun tilanne tulee eteen. Mutta kenelle kuva oli tarkoitettu. Joku tuottaa some-hengessä lyhyen elinkaaren käyttökuvia, toinen tekee päällekkäisvalotuksin tai piilokojussa viikkoja istumalla harkittua ja hiottua taidetta. 6 Suomen luonto 12/2017 kUvaN käyttötarpeita ja motivaation lähteitä on monia. 46) siitä, miten joku yksittäinen tapahtuma sysää kokijansa uudelle polulle. Minunhan se oli otettava. Pääkirjoitus hEikki vaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi 6 Suomen luonto 12/2017. Jaan tari Haahtelan ihmetyksen (ks. Mutta onko kaikella kuvaamisella yhteistä nimittäjää. Ja totta kai: hyvä kuva jää vielä elämään, kun sen ottajan aika tulee täyteen. Miksi se juuri nyt tuli sieltä alas, ja suoraan eteeni. Miten juuri nyt, kun aamuvalo oli hienoimmillaan ja suodattui kauniisti ohuen harsopilven läpi. Kuvaajalleen se on avain elämykseen – se palauttaa mieliin tunnelman ja olosuhteet, joissa kuva otettiin. Muistan hyvin mikä sai minut innostumaan perhosten kuvauksesta. auringon valo ja lämpö herättävät rantapuut kevään tuloon. Kenelle kuvaan. s. Kesäisenä aamuna, aivan silmieni edessä, korkealta haapapuun latvuksesta leijaili iso, dramaattisen tummanpuhuva haapaperhonen kaarrellen alas imemään mettä koiranputken kukasta. Minä tallensin sen ainutlaatuisen hetken, tuntui että se oli tehtäväni, suorastaan velvollisuuteni – vain minä olin kaoottisessa maailmassa juuri tässä hetkessä ja paikassa todistamassa tilannetta, jossa lukematon määrä palikoita kääntyy yhtä aikaa oikeaan asentoon. Ja onhan usein niinkin, että kuva on autenttista kokonaisuutta kauniimpi tai vaikuttavampi, kun esimerkiksi häiritsevät elementit voidaan rajata kuvasta pois. Hienoimmat kuvat tuovat elämykseen uusia aineksia: ehdinkö tositilanteessa kiinnittää huomiota karhun katseeseen, lentävän linnun yksityiskohtiin tai perhosen siiven kiiltoon. Kamera oli käsillä. Perhonen oli vastakuoriutuneena koreimmillaan, ja täydellisen tuore valkoinen kukka pienten kastehelmien kirjoma. Kuten matkakertomukset, valokuvat ovat muille katsojille usein vain laiha toisinto niihin taltioiduista hetkistä
tätä parempi myyrävuosi oli talvella 2008–2009, jolloin tuominen laski jopa 200 myyrää, päästäistä ja pikkulintua pönttöä kohti. ”Varmaa se ei ole, sillä pikkunisäkkäitä suojaavaa lunta on nyt kovin vähän. Ja on kaloilla muitakin ottajia. Kun pilkkijä vaihtaa paikkaa, ovat linnut saman tien apajilla. helmikuuta on laskiaistiistai, jolloin joka iikka rientää kelkkamäkeen. lE h ti ku Va ju h a il kk a Harmaalokki 65 mm Merikotka 180 mm Korppi 100 mm Supikoira 40 mm Varis 85 mm aarto Tuominen tarkastaa varpuspöllön pönttöä. Tuolta kaartaa myös harmaalokki. Tänään supikoira taisi jää ilman kalan kalaa. ku Va t h a rr i n u rm in En P ilkkijä kyllä tietää, että häntä tarkkaillaan. hauholainen rengastaja Aarto Tuominen on laittanut varpuspöllölle 40 pönttöparia, joista 15:een pöllöt ovat varastoineet ruokaa. hyvä myyrävuosi lupaa pöllöille erinomaista pesintää. romahdus saattaa vielä tulla.” Varpuspöllöjen pesintä alkaa huhtikuussa. PiKKuKalat häviävät avannon reunalta. Ruoka silläkin on mielessä, ja kun Vanajavedellä ollaan, horisonttiin saattaa ilmestyä jykevä merikotkakin. Kärsivällisesti korpit ja varikset kaartelevat järven yllä, asettuvat välillä rannalla kohoavaan mäntyyn tai laskeutuvat kauemmaksi jäälle tähystämään. varastot täynnä TäNä TaLvENa on myyriä. Täällä pilkkijän koukkuun osuu monenlaisia ruuaksi kelpaavia kaloja kuten ahvenia ja särkiä, joista pienimmät sintit joutavat jäädä. 12/2017 Suomen luonto 7 Luonnonkalenteri avanto vetää puoleensa avannolla käyneiden eläinten jälkien koko on oikeassa suhtessa toisiinsa. jos näet laskiaisena tuiskuaa, tulee lunta vanhan uskomuksen mukaan yhtä soittoa seitsemän viikkoa – Pääsiäiseen asti.. koiras houkuttellee naaraan pesintäpuuhiin saalista esittelemällä. Supikoira tai kettu siellä kärkkyy tilaisuuttaan. T o iM iT Ta N u T a L ic E k a r L S S O N kevättalvi hiljaiselo päättyy: pöllöt huhuilevat ja aurinko lämmittää pilkkijän selkää. ”Yleisin saalislinnuista on sinitiainen, mutta olen löytänyt puukiipijöitä ja töyhtötiaisiakin”, tuominen sanoo. jos eines miellyttää, pari on löytänyt toisensa. Tuolla metsänreunassa on melko varmasti silmäpari ellei kaksi. 28. toivotaan siis lunta, mutta ei liikaa. runsaat ruokavarastot lupaavat poikasonnea. Paljon nousee myös sulkavia, jotka niin ikään jäävät lintujen ja muiden eläinten eineeksi. Enimmillään varantoa on jopa 100– 150 saaliseläimen verran
Koska kalat kasvavat läpi elämänsä, taimen oli varmasti vanhempi, mutta tietoa iästä ei ole. Pituutta kalalla oli 110 senttiä. Järvestä saadut inarinnieriä ja istutettu harmaanieriä olivat molemmat 17-vuotiaita. Vuonna 2012 pyydetty taimen todettiin 16-vuotiaaksi, ja se painoi 13 kiloa. Tutkija Erno salosen tiimi sari Raineva, ari savikko ja markku vaajala Inarin Luonnonvarakeskuksesta tutkivat saaliskalojen iän suomuista ja otoliiteista eli kalan kuuloluista. Vanhin pyydetty siika todettiin peräti 33-vuotiaaksi vuonna 2007. Vanhimmat löydetyt reeska eli tuppisiika ja muikku olivat molemmat 13-vuotiaita. maailman vanhimmaksi elävän kalan titteliä kantaa holkeri eli jäähai, joka voi elää yli 400–vuotiaaksi. Samoin ikäennätyksen rikkonut muikku ei ollut suurin pyydetty lajinsa edustaja: se painoi 434 grammaa, kun suurin Inarijärveltä koskaan saatu 8 Suomen luonto 12/2017 PE kk a tu u ri Siika voi elää kymmeniä vuosia. arktiset olot, kylmät vedet ja lyhyt kasvukausi selittävät kalojen korkean iän. Tämäkin on ikä-, mutta ei kokoennätys, sillä vuodelta 1958 löytyy luotettava tieto yli 15-kiloisesta köriläästä, sekin Inarijärveltä. Tämän jälkeen ikäennätyksiä on ropissut lisää. TeksTi vESa LUhTa Suomen vanhimmat kalat löytyvät inarijärveltä. Luonto, ympäristö ja tiede NyT T o iM iT Ta N u T r ii k k a k a a r T iN E N I narijärven kylmissä vesissä varttuvat Suomen iäkkäimmät kalat. Inarijärven seniorit. tieSitkÖ
muikku oli 550 gramman painoinen. kerran. Nähdyt lintumäärät hätkähdyttävät. Luonnontieteellisestä keskusmuseosta saamamme tiedon mukaan talvikantaan kuuluu 3–4 miljoonaa lintua. BirdLifE SUOMi järjesti tammikuun lopussa pihabongauksen jo 12. Vanhin tunnettu, noin 70-vuotias harmaanieriä pyydettiin Kanadan Great Bear Lakesta (Isolta Karhujärveltä). Talitiainen on runsastunut 1900-luvun alusta alkaen, ja sille ovat olleet eduksi lisääntynyt talviruokinta ja leudommat talvet. 62909 kELTaSirkkUa / Keltasirkkua tavataan koko Suomessa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Myös harmaanieriän painoennätys löytyy Kanadasta, Athabasca-järvestä, mistä 1960-luvulla pyydystettiin yli 46 kilon vonkale. Laitosoloissa muikku on lyönyt nämä ennätykset kirkkaasti. PIHABONgAuS ON KANSALAISTIEdETTä Sinitiainen on runsastunut Suomessa huimaa vauhtia.. Tämä kala kantaa Suomen suurimman muikun titteliä. Vanhin pyydetty siika todettiin peräti 33-vuotiaaksi. Yleinen laji on kuitenkin taantunut: kanta on vähentynyt kolmanneksen viimeisen 40 vuoden aikana. Salosen mukaan kylmät olot ovat pääsyy Inarijärven kalojen korkeisiin ikiin, ja sama ilmiö on nähtävissä muuallakin arktisilla alueilla. Vanhimmat laitosoloissa kasvaneet harmaanieriät olivat 33-vuotiaita. riikka kaarTiNEN 12/2017 Suomen luonto 9 PE n tt i so rm u n En / Va st aV a lo PE n tt i jo h a n ss o n / Pr o lk ris to Pu r a n En / Va st aV a lo Talitiaisia havaittiin pohjoisinta Lappia myöten. Talvikantaan kuuluu reilu 2 miljoonaa sirkkua. Harvinaisesta ja eteläisestä lajista se on runsastunut yhdeksi maamme yleisimmäksi linnuksi, ja Suomessa talvehtiikin noin miljoona sinitiaista. Tammikuussa 2016 Taivalkosken kalaviljelylaitoksen muikku oli kuollessaan 20-vuotias, painaen peräti 1163 grammaa. n 122789 TaLiTiaiSTa/ Kotoisen talitiaisen levinneisyysalue ulottuu Tyynellemerelle saakka. Lajin runsastumista ovat auttaneet talviruokinta ja lauhat talvet. Tempaus antaa tärkeää tietoa talvilintujen kannoista pitkäaikaista seurantaa varten. 64016 SiNiTiaiSTa / Ensimmäinen sinitiaispari pesi Suomessa vuonna 1856
luonnonvarakeskus laatii parhaillaan valkohäntäkauriille kannanarviointimenetelmää, jotta kannan hoito olisi paremmalla tietopohjalla. lisäksi leudot talvet ja ruokinta ovat helpottaneet eläinten selviytymistä luonnossa. Luonto, ympäristö ja tiede NyT 10 Suomen luonto 12/2017 Talvisalama TaLviMyrSky ylitti Nilsiän Palonurmen kylän tammikuun 19. piia ahONEN PE kk a tu u ri Pa aV o h a m u n En / lE u ku SiMOjOkEEN nousi kesällä 2016 kudulle lohia enemmän kuin kertaakaan aiemmin seurantahistorian aikana. Pohjaeläinten lajimäärä vähenee ja lajisto muuttuu erityisesti pienissä latvapuroissa: ”isot joet pystyvät suuremman vesimassansa ansiosta todennäköisesti vastustamaan muutoksia paremmin kuin pienet vesistöt”, mustonen sanoo. ”nyt menetelmää kehitetään ottamaan paremmin huomioon alueellinen vaihtelu kannan rakenteessa, tuotossa ja kuolevuudessa”, erikoistutkija Jyrki Pusenius sanoo. ilmaston lämpeneminen uhkaa virtavesiä iLMaSTON lämpeneminen muuttaa pohjoisten jokien virtaamia, mikä vähentää pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuutta. Valkohäntiä on tällä hetkellä arviolta 70 000. Myrsky jätti jälkeensä katkenneen koivun, jonka kuvasi Pertti Hartikainen. Ilmatieteen laitoksen mukaan talvisalamoita havaitaan lähes joka vuosi. Tornionjoen ja Simojoen lohikannat ovat elpyneet vähitellen merikalastuksen entistä tehokkaamman säätelyn ansiosta. ripeän kasvun on mahdollistanut vähäinen metsästys kannan kokoon ja vasatuottoon nähden viime vuosina. Tornionjokea on viime vuosina vaivannut myös nousulohien runsas kuolleisuus, jonka syytä parhaillaan tutkitaan Evirassa. Aikaa myöten lohen pahin uhka on ilmaston lämpeneminen: ”Herkimpiä ympäristönmuutoksille ovat mäti ja pienpoikaset, sekä merivaelluksensa juuri aloittaneet kalat.” piia ahONEN. Tornionjoessa luotauspaikan ohitti viime kesänä 100 000 kudulle pyrkivää lohta. piia ahONEN valkohäntäkauriiden kanta sai alkunsa vain neljästä yksilöstä. Kaisa-Riikka Mustosen väitöskirja aiheesta tarkastettiin oulun yliopistossa marraskuussa. (RK) PE rt ti h a rt ik a in En Simojoella ja Tornionjoella hyvä lohikesä valkohäntäkauris runsastuu vauhdilla aMErikaN TULiaiSENa 80 vuotta sitten saatu valkohäntäkauris viihtyy suomessa mainiosti. Luonnonvarakeskus seuraa lohennousua kaikuluotaimilla vuosittain toukokuun lopulta elokuun lopulle. tähän asti kannan koko on perustunut metsästäjien arvioon jahdin päätyttyä jäljelle jääneiden eläinten määrästä. tutkimuksen ennustamat pohjaeläimistön muutokset johtuvat pääasiassa virtaamien kasvusta talvella sekä kevättulvien aikaistumisesta ja laantumisesta. Lisäksi kuluvalla vuosikymmenellä olot Itämeressä ovat suosineet poikasten eloonjäämistä: ”Kun nuorta silakkaa on Pohjanlahdella paljon ja kilohaili täydentää lohen ruokavaliota Itämeren pääaltaalla, merivaellukselle lähteville kaloille riittää ruokaa”, erikoistutkija atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskuksesta sanoo. Tornionjoessa nousulohien määrä hipoi kahden vuoden takaista ennätystä. luonnonvarakeskuksen mukaan kanta on kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Simojoen ja Tornionjoen lohen lähitulevaisuus näyttää Romakkaniemen mukaan melko turvatulta, joskin ongelmia voi aiheuttaa molemmissa joissa M74-oireyhtymä, joka tappaa pienpoikasia. Kesällä 2016 Simojokeen nousi yhteensä 5400 lohta, kun edellinen ennätys vuodelta 2014 oli 3800 kalaa. päivä
rii kk a k a a rt in En kESkiTaLvELLa kasvit ovat lepotilassa. Ensimmäiset herääjät ovat harmaaleppä, lehtovyöhykkeen pähkinäpensas, sekä aivan niiden kannoilla varhaisimmat pajut. Taajamissa leskenlehti avaa nuppunsa ensimmäisenä eteläpuolen auringon lämmittämillä pientareilla ja seinustoilla. Silmut on peitelty huolellisesti suomuin ja vahakerroksin pakkaselta suojaan. Kasvien kevääseen virittäytyminen alkaa kuitenkin jo talvella. Lauhana talvena kasvien kylmäkäsittelyn saavuttaminen kestää pidempään, jolloin silmut pääsevät puhkeamaan keskimääräistä myöhemmin. Sen sijaan leudot lämpötilat keskitalvella saattavat hidastaa kasvien keväistä heräämistä. Uusimman tutkimuksen mukaan siis myös talvilämpötilat ovat merkittäviä kasvien sisäisen kellon säätämisessä keväisten lämpötilojen lisäksi. Talven aikana Pohjolan kasvit saavat tarvitsemansa kylmäkäsittelyn, jota ilman nuput eivät aukea. Talvisen lepotilan lopettavat pitenevät valoisat päivät, mutta varsinkin kevään mittaan kertyvät plusasteet. Nämä kasvit aloittelevat yleensä kukintaansa Etelä-Suomessa jo maaliskuun aikana. riikka kaarTiNEN Heräämisiä IL M Iö M äI ST ä 12/2017 Suomen luonto 11. Ruohovartisia kasveja joutuu yleensä odottelemaan huhtikuulle. Normaalia lämpimämmät keväät saavat silmut puhkeamaan aikaisemmin. Ilmastonmuutoksen tuoma lämpeneminen vaikuttaakin kasvien keväiseen heräämiseen sekä talviettä kevätlämpötilojen kautta. Keski-Euroopassa leskenlehti kukkii nykyään noin viisi päivää aikaisemmin verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon, ja pähkinäpensaan kukinta on aikaistunut jopa viikon
Tekopesien lisäksi norppia autetaan kolaamalla apukinoksia. ”Valas oli jo silloin parivuotiaan poikasen äiti”, hän sanoo. SELkäEvä kiinnitti valastutkija Tiu Similän huomion, kun hän katseli miekkavalaita lähellä pohjoisnorjalaisia asuinseutujaan tammikuun lopulla. sen lovi näytti tutulta. Apukinosten kolaamisessa merkittävässä roolissa ovat paikalliset vesialueensa tuntevat vapaaehtoiset sekä WWF Suomi ja Itä-Suomen yliopisto. apukinokset ja tekopesät auttavat saimaannorppaa Miekkavalas palasi vuosikymmenten jälkeen Tiu Similä 2017 1992 PE tt Er i to lV a n En. Vuonna 2014, jolloin luonnonkinoksia ei käytönnössä ollut, jopa 90 prosenttia löytyneistä kuuteista syntyi apukinoksiin. Kinoksia kolataan nyt suojelutoimena jo neljättä talvea peräkkäin. Nyt tekopesiä on viety Saimaalle yhteensä seitsemän. Saimaalle vietiin kaksi tekopesää, joista toisessa norppa piti hengitysavantoa auki läpi talven. Pesät kehitettiin tulevaisuuden lumettomien ja vähäjäisten talvien varalle. Tekopesä suojaa kuuttia viimalta ja pedoilta, mutta ei korvaa hyvien lumitalvien tarjoamia kinospesiä. hän huomasi arkistostaan kuvanneensa saman valaan marraskuun lopulla 1992. naaras oli nyt liikkeellä kolmen koiraan kanssa, jotka olivat ehkä kaikki sen poikasia. ”Tänä talvena on kolattu jo yli 250 apukinosta, ja joitakin on vielä tekemättä”, kertoo Metsähallituksen suojelubiologi miina auttila tilanteesta helmikuun alussa. tiu sim il ä ti u si m il ä m Er V i ku n n a sr a n ta Norppatutkijat tekevät pohjalle avannon, josta norppa pääsee nousemaan pesään. ”hetki toi kuitenkin mieleeni, miten fantastista on seurata samoja valaita vuosikymmenten ajan. ”kuvaushetkellä se oli siten ainakin 16-vuotias. Viime vuonna puolet kuuteista syntyi apukinospesiin. Viime talvena tehdyn ensimmäisen kokeilun tulokset olivat rohkaisevia. Apukinokset kelpaavat norpille hyvin. Pula pesäpaikoista vähälumisina talvina on siis suuri. mieleen nousi, miten oma esikoiseni Jonatan oli ensi kerran tämän valaan kohdatessani vauvana mukana.” aNTTi haLkka SaiMaaNNOrpiLLE rakennettuja tekopesiä testataan tänä vuonna toista kertaa Saimaalla. riikka kaarTiNEN WWf:n vapaaehtoiset kolaamassa apukinoksia. Kaksi pesistä on tehty järviruo’osta, loput turvelevyillä päällystetystä muoviputkesta. Keinotekoinen pesä jäljittelee oikeaa pesää, ja siinä on pohjassa kulkuaukko jään alle. 12 Suomen luonto 12/2017 Luonto, ympäristö ja tiede NyT kinoksia kolattiin nyt jo neljättä talvea. Valaan ikä on nyt vähintään 41 vuotta.” näky oli tiullekin harvinainen, vaikka miekkavalasnaaraiden tiedetään elävän usein 50 vuotta, kun koiraat jäävät yli kymmenen vuotta nuoremmaksi
Maailman pohjansirkut taantuvat TeksTi riikka kaarTiNEN ja ri PE lt o m ä ki / li n tu ku Va .f i m a rk u s Va rE sV u o to m i m u u kk o n En kiLjUhaNhi , punasotka, pilkkasiipi, kiljukotka, alli, mustakurkku-uikku, allihaahka ja pohjansirkku. Pohjansirkun maailman kanta on vähentynyt jopa 75 prosenttia viimeisen 30 vuoden aikana. Nyt Itämeren talvehtijoista on tanskalaisten tutkijoiden johdolla tekeillä entistä tarkempi arvio, joka perustuu lentokoneesta ilmakuvattuihin lintuparviin. Myös maatalousympäristöt ovat muuttuneet lintujen talvehtimisalueilla KaakkoisAasiassa, ja lisäksi sirkkuja pyydetään häkkilinnuiksi. Laji on taantunut kolmen sukupolven aikana lähes 80 prosenttia. pohjansirkun pesimäympäristöt jäävät turvetuotannon jalkoihin. Suomen lintujen taantumisen syitä ei tarkkaan tiedetä, mutta pilkkasiipi on kärsinyt metsästyksestä ja minkin saalistuksesta. Saaristossa pesivät linnut häiriintyvät keskikesällä lisääntyvästä huviveneilystä. Uusin lisäys on pohjansirkku. n. uusin lisäys maailmanlaajuisesti uhanalaisten lintujen listalle on kosteiden korpien ja rämeiden asukki pohjansirkku. Allin talvikanta Itämerellä väheni 65 prosenttia vuosina 1993–2007. itämeri on tärkein talvialue pilkkasiiv ille. Pilkkasiipi on myös myöhäinen pesijä. Höytiäisen lintuasemalla elokuussa 1995 rengastettu pohjansirkku päätyi häkkilinnuksi seuraavana keväänä. Kansainvälinen suojelujärjestö BirdLife tarkisti maailman lintulajien uhan alaisuuden loppuvuonna 2016, jolloin sirkku joutui listalle. Rengastuksen avulla saatu tieto tukee pohjansirkkujen karua kohtaloa talvialueilla. Pilkkasiiven maailmankannasta jopa 90 prosenttia talvehtii Itämerellä. Allille ja pilkkasiivelle Itämeri on maailman merkittävin talvehtimisalue. Kaikki kotoiset uhanalaiset lajit eivät kuitenkaan talvehdi maailman äärissä. Suomessa lajin vähenemisen syyt eivät ole täysin selvillä, mutta taustalta löytyy pesimäalueiden hupeneminen turvetuotannon vuoksi. Öljyonnettomuus Itämerellä voisi romahduttaa lajien kannat. Ahvenanmaalla talvehtijoiden määrä on pysynyt vakaana viime vuodet, ja läntisen Uudenmaan edustalla on viihtynyt reilun 10 000 linnun parvi jo muutaman vuoden. Nämä harvinaiset kotimaiset pesivät tai läpimuuttavat linnut ovat myös maailmanlaajuisesti uhanalaisia. Sitä mistä linnut ilmaantuivat, ei tiedetä. Lajin ainut ulkomainen rengaslöytö on KoillisKiinasta. Maailmalta Talvella allit syövät sinisimpukoita
TeksTi aLicE karLSSON 14 Suomen luonto 12/2017. Sitä mukaa kun vedet jäätyvät, koskikara pyrähtää aina seuraavaan sulaan. 14 Suomen luonto 12/2017 Mikä koske lla niiailee. Näin se tulee talven aikana matkanneeksi kauaksi pesimäalueeltaan
12/2017 Suomen luonto 15 Mikä koske lla niiailee. 12/2017 Suomen luonto 15 tu o m a s h Ein o n En
Niistä maista on kertynyt muutamia kymmeniä rengastuksia reissua kohti. Muuttaa sulien perässä Koskikaran pääasialliset pesimäalueet ovat Norjan ja Ruotsin tuntureilla. ”Muutin Ruotsiin 43 vuotta sitten, ja jo 1986 lähdin ensimmäisen kerran etsimään koskikaroja tuntureilta. Vuorisella on itsellään takanaan loistava koskikararengastajan taival. Teitten väliin jää sadan kilometrin suuruisia alueita, joissa ei liikuta.” Vuorisen arvio on, että jokien varsilla on koskikaran luonnonpesiä noin kilometrin välein, jolloin Ruotsin pesimäkannaksi tulee 10 000 paria. Järjestön suojeluasiantuntijan tero toivasen mukaan koskikaran sekä pesimäettä talvikannan arvellaan vähentyneen. Mikään muu lintu ei kätke pesäänsä niin vaikeakulkuisiin paikkoihin eikä saalistele niin vuolaissa virroissa. ”Norjassa määrä on vielä isompi, koska sopivia vesistöjäkin on enemmän.” ”Siellä ei oikeastaan olekaan muita kuin koskikarapaikkoja, koska rinteet ovat niin jyrkkiä.” rengastus tiedon taustalla Uutta tietoa koskikarasta saadaan nykyisin harvakseltaan, sillä koskikaratutkijat ja -tuntijat ovat vähentyneet. ”Tieverkko on Pohjois-Ruotsissa aika harva. Tarkkaa lukua en tiedä, mutta minulla on koskikararengastuksia Ruotsissa 15 816 ja Norjassakin yli 800.” Vuorinen on käynyt rengastamassa koskikaroja talvisin myös Baltian maissa, Saksassa ja Tanskassa. Maiden välistä yhteydenpitoa vahvistettiin Cinclus Scandinavicus -lehdellä (1991–2012), jossa julkaistiin rengastusraportteja, tiedonantoja ja artikkeleita koskikarasta. Kun talvi koittaa, lintujen on muutettava etelämmäksi. ”Norjassa on vielä etenkin poikasrengastajia, mutta Suomessa into on jo laantunut samoin kuin täällä Ruotsin puolella”, Juhani Vuorinen sanoo. Lintujen suojeluja harrastusjärjestö BirdLife Suomi valitsi koskikaran viime vuonna vuoden linnuksi, koska kannan nykytila tunnetaan huonosti. Koskikaran rengastus. 21 vuorokauden iässä poikaset hyppäävät pesästä usein suoraan veteen.. Hänen mukaansa 20 vuotta sitten Suomessakin oli vielä kymmeniä rengastajia, mutta nyt ei ole jäljellä kuin muutama. ta rm o au V in En Emot syöttävät poikasiaan tiuhaan. Koskikarojen (Cinclus cinclus) rengastus on ollut viime vuosikymmeninä hyvin vilkasta Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Tanskassakin. ”Norjan ja Pohjois-Ruotsin koskikarat talvehtivat Norjan ja Ruotsin lisäksi Pohjois-Saksassa, Tanskassa, Pohjois-Puolassa, Suomessa, Baltian maissa ja osittain Venäjän Karjalassakin.” Siksi meilläkin on etelärannikkoa myöten yhtäkkiä jopa tuhansia koskikaroja ripoteltuna sinne tänne sulana pysyville puroille ja koskille. ”Olemme saaneet selville, että normaali muuttosuunta on kaakkoon”, Vuorinen kertoo. Lehden vuosikertoihin on saatu koottua tiedot muun muassa koskikaran liikkumisesta pesimisja talvehtimisalueiden välillä, pesimisestä ja ravinnosta. ”Pesimäkanta on vielä melko vahva Ruotsissa ja Norjassa – Suomessa parimäärä lienee vain noin 300.” ”Koskikarakannan suuruus on Ruotsissakin vaikeasti määriteltävä”, rengastaja ja Cinclus Scandinavicuksen pitkäaikainen päätoimittaja Juhani vuorinen Ruotsin Norrköpingistä sanoo. Kannan koko on sen sijaan aika ajoin laskettava uudestaan. 16 Suomen luonto 12/2017 M ikä lintuharrastus edellyttää kalliokiipeilijän taitoja ja toisaalta kahluusaappaita. Sen jälkeen olen tehnyt reissun 17 vuotena peräkkäin.” ”Muutama tuhat löydettyä pesää siihen ajanjaksoon sisältyy
alkaa ahkera pesänrakennus, joka on naaraan työtä. jos toinen koiras pyrkii samalle reviirille, tilanne sähköistyy. 12/2017 Suomen luonto 17 ku Va t m a rk u s Va rE sV u o kun kevätaurinko alkaa lämmittää, koskikarojen soidin käynnistyy ja koiras alkaa vihellellä naristen – laulaa. kumpi koiraista sitten voittaakin, soidin päättyy parinmuodostukseen. koiraskin voi hieman osallistua. koiras uhkailee (yläkuva) nähdessään vieraan koiraan ja jollei se tehoa, voi syntyä tappelu (keskellä). Tässä se tuo pienen heinän pesään (oik.).
Siinä se alinomaa niiailee, minkä merkitystä on pohdittu paljon. kävelee pohjalla Koskikara on valkeaa rintalaikkua lukuun ottamatta mustanruskea ja lyhytpyrstöinen lintu. Niitä koskikarat käyvät sitten ahkerasti noppimassa.” Vuorisen mukaan Norjan länsirannikolla koskikarat käyvät hakemassa ravintoa myös merestä, jossa ne voivat sukellella hyvinkin syvälle. Linnut ovat hyvin karaistuneita ja jatkavat sukeltelua vihmovassa viimassakin. ”Tutkimme 1986 Itä-Götanmaalla koskikaran ravintoa”, Vuorinen kertoo. ”Koiraan osuus on aika pieni. Lisäksi kymmenen neliömetrin alueelta löytyi yli 8000 makeanveden katkaa. ”Saaliskalat ovat pieniä, vain noin 4–6-senttisiä.” Linnut keräävät toukkia myös rannoilta. Kun puron pohjaeläimistö tutkittiin, jokaisen noin 30-senttisen kiven alla oli keskimäärin tuhat vesiperhosen kuten siiviläsirvikkään toukkaa. Veden alla koskikara kauhoo eteenpäin voimakkailla siivillään, tarttuu pohjaan kaarevilla kynsillään ja ryhtyy kävelemään ravintoa etsien. 18 Suomen luonto 12/2017 Ankarina talvina monet vuolaatkin kosket jäätyvät, ja silloin harvoilla otollisilla paikoilla kuten Kuusamon Kitkajärven Kiveskoskella voi nähdä yhtä aikaa kymmeniä koskikaroja. Puron vetovoiman salaisuus oli runsas pitopöytä. Kenties vahvin selitys on, että jatkuva liike on omiaan hämäämään saalistajia. koskikaran saaliseläin, vesiperhosen toukka suojakotelossaan. Höyhenpuku on tiivis ja siivet ovat lyhyehköt. Naaras seurailee koiraan esitystä, joka parhaassa tapauksessa johtaa paritteluun. Kun naaras on tehnyt valintansa, se valitsee pesäpaikan ja alkaa saman tien rakennuspuuhiin. Jonkun korren se voi kekoon kantaa.” Suunta kohti luodetta Geenit pakottavat koskikarat muuttamaan talvisin kaakkoon ja keväisin luoteeseen. ”Etenkin kesällä koskikarat syövät myös kalanpoikasia, jotka suurimmaksi osaksi ovat kivisimppuja”, Vuorinen sanoo. Lintu syöksähtelee ja sukeltelee koskissa palaten kivelle tai jään reunalle tähystämään. ”Keräsimme kiviltä ja lumelta ulosteita, joiden sisältö analysoitiin.” Tutkimuksen mukaan koskikarat syövät talvella pääasiassa vesiperhosten, koskikorentojen ja päiväkorentojen toukkia, katkoja sekä mäkärien ja kaksisiipisten toukkia. keikaroi keväällä Koskikaran soidin käynnistyy keväällä maalis–huhtikuun vaihteessa. Norjan Kautokeinossa on tavattu koskikara 50 asteen pakkasella. ”Koiras esiintyy ja naaras on vaatimattomamman oloinen”, keuruulainen lintuharrastaja Jouko Pihlainen kertoo. ”Lisäksi koiraan rintalaikku on jonkin verran valkoisempi.” Koskikarojen soitimen kesto vaihtelee, välillä pari löytää toisensa pikaisesti, mutta toimi mutkistuu jos toinen koiras tulee mukaan mittelöön. Koskikaran koiras ja naaras ovat samannäköisiä, mutta soidinkäyttäytyminen paljastaa sukupuolet. ”Niitä tarttuu silloin tällöin kalaverkkoihin, jotka ovat 4–5 metriä pinnan alla.” Ravinto houkuttaa ja koukuttaa. ”Toisinaan tunturikoivikot ovat täynnä mittarimatoja ja niitä putoilee tuhansittain myös maahan. Pesimisvietti pistää koiraan parittelemaan jo talvehtimisalueella, mutta muuttovietti lennättää sen usein kesken kaiken pohjoiseen, ja siellä se voi pesiä toistamiseen. Cinclus Scandinavicuksessa vuodelta 2003 kerrotaan Itä-Götanmaalla virtaavasta matalasta puropahasesta, jolla talvisin viipyi sitkeästi jopa viisi karaa. ”Koiras on kymmenisen grammaa naarasta painavampi ja siipi on sentin pidempi”, Pihlainen selittää. Silloin koiras laulaa innokkaasti reviirillään ja esittelee valkoista rintaansa kaula ja nokka ojennettuna. Sukupuolet voidaan erottaa toisistaan myös punnitsemalla ja mittaamalla. PE kk a tu u ri
il kk a m a rk k a n En koskikara on napannut vesiperhosen toukan, jonka suojakotelon se viskaa pois ennen syömistä. 12/2017 Suomen luonto 19 12/2017 Suomen luonto 19 Koskikara syö lähinnä hyönteisravintoa, maine kalastajana on liioiteltu. Näitä koteloiden jäänteitä näkee yleisesti koskikarojen saalistuspaikoilla.
Tavallista on, että koiras lähtee heti naaraan alettua hautoa huhtikuun alussa. Pesien kätkemisellä on tarkoituksensa. ku Va t h a rr i n u rm in En. ”Naaras pärjää poikasten kanssa yksinkin. ”Toisin sanoen lintu vaihtaa sekä puolison että maantieteellisen alueen pesiäkseen toisen kerran saman pesimäkauden aikana.” Koiraan lähtö kesken haudonnan on Etelä-Suomessakin hyvin tavallista. 20 Suomen luonto 12/2017 Vuorisen mukaan koskikara on ainoa tunnettu lintulaji, jolla tämä käyttäytyminen on havaittu. Pesä voi olla myös vesiputouksien takana sekä monenmoisissa rakennelmissa kuten silloissa. ”Ihmeellisesti ne vain häviävät, ensin lähialueille ja sitten kohti pohjoista.” Taitava pesänrakentaja Koskikaran luonnonpesä on useimmiten kallioseinämillä pienenpienillä hyllyillä vesiputouksen tai voimakkaasti virtaavan koskiosuuden vieressä. Pallon sisällä oleva pesämalja vuorataan heinistä ja lehdistä. ”En tiedä muuta lintulajia, joka selviytyy niin hyvin ilman emojen aktiivista ruokintaa.” Ja keskellä kesää tunturit kutsuvat poikasiakin. Pihlaisen mukaan koiras turhautuu, kun naaras alkaa viipyä pesässä pitkiä aikoja. Linnut rakentavat pesän sammaleista, ja siitä tulee lopulta puolikkaan jalkapallon kokoinen pyöreä pallo, jossa on aukko sivussa. ”Voi sanoa, että pesä on lähes aina pahimmalla ja rengastajalle jopa hengenvaarallisella paikalla”, Vuorinen kuvailee. Silloin emokin saattaa ottaa hatkat ja lähteä pohjoiseen.” Poikaset ovat kuitenkin hyvin omatoimisia ja ryhtyvät nokkimaan kaikkea mikä liikkuu. Naaras jää yksinhuoltajaksi ja lähtee myös tuntureille toukokuussa poikasten lähdettyä pesästä. ”Pesimistä saman kauden aikana sekä talvehtimisalueella että normaalilla pesimäalueella uuden puolison kanssa kutsutaan nimellä suksessiivinen maantieteellinen polygynia”, Vuorinen sanoo. Rengastuksen avulla on todettu muun muassa, että linnut pesivät eteläisen Ruotsin itäosissa varhain keväällä ja muuttavat sen jälkeen joko Ruotsin tai Norjan tuntureille, missä ne ehtivät pesiä vielä toisen kerran. Se ruokkii poikasia tiheästi, kunnes ne 21 vuorokauden iässä hyppäävät pesästä