.. z LLJ 6 : ) Cf) lrtonumero 33 mk Minne . ens1mma1nen kansallinen kaupunkipuisto?.
Ilmoitusmyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy/ Markku Kemppainen puh. Hämeenlinnassa on oivallettu rikkaan ja ihmisläheisen kaupunkikuvan merkitys. (09) 228 082 10 ja 228 08224, sähkö posti: kaitosaari @sll.fi Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 65. Kysy mys ei ole pelkästään viihtyisyydestä vaan ihmisten luontosuhteesta syve mmältikin. Liitossa on havahduttu huomaamaan lähiluonnon merkitys. Suomen luonnonsuojeluliitto ry: n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Monilta kaupunki suunnittelij oilta j a päättäjiltä näyttää unohtuneen se yksinkertainen totuus, että ihmi set as uv at mieluummin viihtyisässä kaupungi ssa kuin ankeassa betonislummissa liikenteen saartamana. Myös Olavinlinnan maisema Savo nlinnassa on ollut esill ä. Tiivistämiseen on myös järkeviä perustei ta, mutta sitä ei saa tehdä arvokkaiden luontoj a virkistysalueiden eikä viihtyisyyden kustannuksella. Ajatus on saatu Ruotsista, mi ssä Tukholmaan perustettiin 1994 maai lman ensimmäinen kansalliskaupunkipuisto (nationalstadspark). Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 He lsinki puh. Pui stot on tarkoitus perustaa liittämällä niitä koskevat säädökset parhaillaan uudistettavaan rakennuslakiin . Suomen luonnonsuoj eluliitto kannattaa lämpimästi kan sallisia kaupunkipuistoja. Ensimmäiset kansalliset kaupunkipuistot saataneen lähivuosina Hämeenlinnaan, pääkaupunkiseudulle, Turkuun , Tampereelle ja Porvooseen. Ajatuksena on yhdistää kokonaisuudeksi tärkeät luontoj a virkistyalueet sekä kulttuurihistoriallisesti arvokas kaupunkimiljöö. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Jun ayhteyksien nopeutuessa luontoja kulttuuriperinnöstään hu olehti va Hämeenlinna kilpailee muun mu assa ruuhkautuvan pääkaupunki seudun asukkaista. 2 Kaupunkien luontoja kulttuuriaarteet turvaan Ympäristöministeriössä valmistellaan kansallisten kaupunkipuistojen perustamista Suomeen. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tnki Oy: nja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Kan salli set kaupunkipuistot riittävän tiukkoine määräyks ineen turvaisivat rikkaan ja vii htyisä n kaupunkiympäristön säilymi sen ihmisten iloksi. (03) 75 11 8 15 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Tämän takia pääkaupunkiseudulle on kiireesti suojeltava kattava viherverkko, jonka kantavana rakenteena voisi juuri toimi a laaja kan sallinen kaupunkipuisto. z LLJ 6 : ) c./) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Kun yhä useammat ihmiset as uv at kaupun geissa, on tärkeää että ihmi sillä säi lyy elävä yhteys luontoon arkisessa ympäristössään. Puolen vuoden määräaikaistilaus (k uusi numeroa) 170 mk . lrtonumero 33 markkaa. SUOMEN LUONTO 2/98. Luonnonsuojeluliiton jäse nille määräa ikaistilaus 250 mk j a kestotilaus 235 mk. Etenkin ruuhkautuvall a pääkaupunkiseudulla paineet yhdyskuntarakenteen tiivistämi seen ovat kovat. Ilman sitovia määräyksiä ja kokonaisnäkemystä nakertamisen, repimisen j a pirstomisen politiikka jatkuu ja tulokse na olisi ankeita kaupunkej a, joissa ihmisetkin sairastuvat. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Etelä-Suomen suuriin keskuksiin pakkautuu yhä Ii-sää ihmisiä. H ämeenlinn a napannee kunnian Suomen ensimmäisestä kansallisesta kaupunkipuistosta. Tilaushinnat Määräaikaistilaus ( 12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulko maille 300 mk, kestotilaus 270 mk. Kuvassa etualalla kukkiipapelorikko, taustalla Ruissalon kartano. Matti Valta Jorma La,urila Turkuun tarjolla oleva kansallinen kaupunkipuisto muodostuisi Ruissalon ja Hi rven salon saarista sekä Aurajokisuusta. Hanke on siellä valmisteltu pisimmälle, ja kaupungin johto suhtautuu asiaan innostuneesti. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 sähköposti: sukunim i@sll.fi Päätoimiflaja Jorma Lauril a, 228 082 17 Toimitussihteerit A lice Karlsson , 228 08205 Ritva Kupari , 228 08214 Toimii/ajat An ne Brax, 228 2 16 Antti Halkka, 228 08203 Salla Tynys 228 081 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoa su) Värierottelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirj apaino Oy Aikakaus lehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa
Saariston grafiikkaa 32 Suurkaupunkilainenkin tarvitsee linkin luontoon 36 Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonharrastusviikot 54 Purjehdi, vaella, souda, tutki kasveja, kiikaroi lintuja, nauti maisemista mukavassa seurassa! Vakiot: Pääkirjoitus 2 Ajankohtaista 12 Maailmalta 40 Mielipiteitä, keskustelua 42 Kirjoj a 46 Kuukauden ekoneuvo 48 Vastuullinen kuluttaja 48 Multasormet 49 Kysy luonnosta 50 Tosija makuasioita ravinnosta 57 Palvelukortti 65 Luonnonsuojelun voittoja 67 Summaries of the Main Articles 66 3. Hiihdä tunturiin 22 Kansalliset kaupunkipuistot tulevat 26 Mikä kaupunki ehtii ensiksi Helsinki, Turku, Tampere, Hämeenlinna vai Porvoo. St. Lehmuskallion työstä kerrotaan sivuilla 18-20. 57. SUOMEN LUONTO 2/98 Koralliriuttojen kauneus katoaa 4 Ralf Åström on kuvannut kamerallaan valtamerien satumaista ja uhattua elämää. Hanna Hentinen Markku Lehmuskallio tekee elokuvia pohjoisista alkuperäiskansoista yhdessä elämänkumppaninsa, nenetseihin kuuluvan Anastasia Lapsuin kanssa. Hiihtovaelluksesta sivuilla 22-25. Luonnonvalokuvaaja Raimo Sundelin löytää mieluisimmat kuvakulmansa saaristosta. Lontoon kuulumisia sivuilla 36-39. vuosikerta Jom1a Laurila Lontoossa vaalitaan ja lisätään suunnitelmallisesti kaupungin vihreyttä. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Talven huurretta saaristossa. Lisää kuvia sivuilla 32-35. Reittejä on sadoin kilometrein, ja tuntureita riittää valloitettaviksi vaikkapa kuvan Pallastunturit. Arktisen elämän tallentaja 18 Virossa kylästelemässä 21 Aura Koivisto kokee eksoottisia elämyksiä Suomenlahden eteläpuolella. John's Woodin vanhalle hautausmaalle on tehty luontopolku. Kansikuva: 2 1998 Lapissa voi vaeltaa talvellakin
Vielä pahempaa on jokien mukanaan tuoma hienojakoinen maa-aines. Ennen riutalle menoa on kuitenkin perehdyttävä tarkoin turvamääräyksiin ja alueen sääntöihin ja niitä on myös noudatettava. Parhaan kosketuksen riutan elämään saa kuitenkin uimalla ja sukeltelemalla. Merten sademetsät Tyynenmeren länsiosien koralliriutoilla elämä on monipuolisempaa kuin nussaan muualla maailman merissä. Valon määrä vähenee pinnalta syvemmälle siirryttäessä; riuttakorallit siimaeliöineen voivat elää aivan pinnalta noin 70 metrin syvyyteen. Näin metsien hakkuut, ryöstöviljely ja liikalaiduntaminen estävät korallien kanssa yhteiselämää viettävien pieneliöiden yhteyttämisen ja tappavat korallit. Hyviä koralliriuttakohteita ovat esimerkiksi monet Karibianmeren saaret, Malediivit Intian valtameressä ja tietysti Australian Suuri valliriutta. Usein tällainen akvaario ei ole harrastajan kotona vaan jossakin julkisessa tilassa. Hän on työskennellyt neljä vuotta sukelluksen ja vedenalaisvalokuvauksen opettajana Karibianmerellä. Suurin osa järjestelmän ravinteista on siinä elävissä eläimissä ja kasveissa. Näissä paikoissa matkailulle on asetettu rajat ja riutat saattavat selviytyä niihin kohdistuvasta kulutuksesta. Riutta muodostuu korallien kalkkisista tukirakenteista. Koralliriuttoja ei muodostu lähelle suurten jokien suita makea vesi tappaa korallit. Elämän kirjo suurimmillaan . Jokainen maljamainen korallipolyyppi elää oman kivikovan korallikuppinsa suojaamana. muun muassa Afrikan itärannikolla, Intian valtameren saaristoissa, Australian ja Aasian välisellä saaristoalueella, Tyynen meren saaristoissa päiväntasaajan molemmin puolin ja Karibianmerellä. Koralliriutan rakentavat pikkuriikkiset, yhteisöinä eli runkokuntina asustavat riuttakorallit. Mantereet valuvat valtameriin, leijuvat korallien päälle ja estävät valon pääsyn yhteyttäviin panssarisiimaeliöihin. Tuhansien ja miljoonien vuosien aikana eliöt rakentavat riutan, joka muistuttaa kiveä. Lämmin vesi elinehto Riuttakorallit elävät symbioosissa niiden kudoksissa olevien yksisoluisten, yhteyttävien panssarisiimaeliöiden kanssa. Vesi saattaa virrata aallokon, vuoroveden tai merivirtojen vaikutuksesta joissakin riutan osissa hyvinkin nopeasti. Suurimman osan artikkelin kuvista hän on ottanut vedenpitävään koteloon sijoitetulla järjestelmäkameralla ja 105 millimetrin makro-objektiivilla. Riuttoja muodostavat korallit viihtyvät ainoastaan lämpimässä, suolaisessa ja valoisassa vedessä. Suurin riuttamuodostuma on Australian koillisrannikon edustan Suuri valliriutta, jolla on mittaa yli 2000 kilometriä ja jonka pinta-ala on noin 200 000 neliökilometriä. Sopivaa on vesi, jonka lämpö on 22-28 astetta tästä syystä koralliriuttoja ei ole esimerkiksi Amerikkojen eikä Afrikan ja Euroopan valtavan pitkillä länsirannikoilla. Eräät kauneimmista lajeista ovat jo päätyneet IUCN:n uhanalaisten lajien luetteloon . Ennen Kenian ja Tansanian rannikoiden riuttojensuojelualueet olivat henkeäsalpaavan kauniita, eräitä upeimmista maailmassa. Yhteistä niille kaikille on kalkkinen tukiranka. Palasista on kauniita ehkä yksi sadasta. Mitä näyttävämpi tai harvinaisempi laji on kyseessä, sitä paremman hinnan saavat sekä kerääjä että kauppias. Riutoilla elää yli 2000 kalalajia, 5000 nilviäislajia, 700 korallilajia ja lukematon määrä merisiilejä, meritähtiä, merimakkaroita, käärmetähtiä, merivuokkoja, meduusoja, taskurapuja, hummereita, langusteja ja eri ryhmiin kuuluvia matoja. Suurimpia syyllisiä ovat meriveden sameneminen eroosion kiihtymisen vuoksi, matkailun tolkuton lisääntyminen sekä korallien, kotiloiden ja riuttakalojen laillinen ja laiton kerääminen kaupattaviksi. Liettyminen ja korallien keruu matkamuistoiksi tuhoaa koralliriuttoja esimerkiksi Afrikan itärannikolla. Välineiksi riittävät uimaräpylät, uimalasit ja snorkkeli. Monissa paikoissa riutoille pääsee lasipohjaisilla veneillä, joten uimataitokaan ei ole välttämätön. Kotiloiden ja simpukoiden kuoret ovat suosittuja matkamuistoja. Monet kalat eivät suostu lisääntymään vankeudessa ja niiden elinikä jää lyhyeksi . Kaikki korallit eivät muodosta riuttoja eivätkä kaikki elä suurina yhteisöinä. Koralliriutoilla asustaa monia tällaisiakin korallilajeja, itse asiassa monet riuttojen värikkäimmistä ja silmiinpistävimmistä koralleista ovat sarveiskoralleja. Koralliriuttoja on runsaasti myös Mainosvalokuvaaja Ralf Äström on sukeltanut koralliriutoilla ja kuvannut niiden elämää Karibianmerellä, Punaisellamerellä ja Malediiveilla noin kymmenen vuoden ajan. Tätä eroosiossa irronnutta lietettä leviää sadekaudella mereen satojen kilometrien päähän jokisuista. Pyynti häiritsee ja vahingoittaa riutan muita eläimiä, ja jokaista terveenä akvaarioon päätynyttä kalaa kohti on varmasti kuollut kymmenen, sata tai vielä useampia. Yliherkkä ihminen voi jopa kuolla tällaisen kosketuksen seurauksena. Koralliriutat muistuttavat tässäkin sademetsiä, joiden kasvualustassa on hyvin vähän ravinteita ja maanpinnan humuskerros on olemattoman ohut. Kylmät merivirrat pitävät veden liian viileänä riuttakoralleille. Koralleja murretaan irti väkisin ja jopa räjäyttämällä, jotta matkailija sa1s1 kauniin matkamuiston. Koralliriuttojen uskomattoman kauniita ja värikkäitä, usein merkillisen näköisiä kaloja himoitaan merivesiakvaarioihin. Vuorovesirajan alapuolella korallin pinnalla elää kerros korallieläimiä, jotka ovat merivuokkojen ja meduusojen sukulaisia. Koralliriuttoja ympäröivien lämpimien merien vedessä on hyvin vähän ravinteita. Katoavaa kauneutta Koralliriutat vähenevät ja köyhtyvät nopeasti . Eniten sukeltamisesta saa irti ja suurimmat vaarat pystyy välttämään, jos ainakin aluksi osallistuu muutamalle opastetulle retkelle. Riutan tuottajia ovat paaasiassa mikroskooppiset panssarisiimaeliöt, ravintoketjujen huipulla ovat hait, barrakudat, meriahvenet ja muut suuret kalat. D. Nyt suuri osa riutoista on tukehtunut jokivesien ja suoran valuman tuomaan hetteeseen. Meren pohja on lähes ravinteetonta hiekkaa. Korallieläimet saalistavat hermomyrkkyä erittävillä lonkeroillaan monia vedessä uivia pikkuotuksia; jotkut korallit voivat ärsyttää ja polttaa pahasti myös niihin vahingossa törmäävän ihmisen ihoa. Räjäyttäminen tuhoaa kaiken elämän, ja jos 100 000 matkailijaa vuodessa vie kauniin korallikappaleen, niin montako vuotta riutta säilyy. Riutan lukemattomat onkalot, halkeamat ja luolat tarjoavat hyviä suojaja väijyntäpaikkoja. Kestävää matkailua Jos käyt !omillasi kaukomai ssa ja haluat tutustua koralliriuttoihin, voit tehdä sen niitä vahingoittamatta. Laitesukeltaja pääsee syvemmälle ja pystyy olemaan veden alla kauemmin, mutta paineilmalaite ei ole missään tapauksessa välttämätön. Aallokon vaikutus on erittäin suuri riutan avomeren puoleisella sivustalla ja vähäinen suojan puolella. Rakentamiseen osallistuu suuri joukko muitakin eliöitä: riutassa on monia pieneliöitä, nilviäisiä ja piikkinahkaisia
Poronhoitoa muuttaa teurastusten siirtyminen vientiteurastamoihin. Oulussa oli kaamostunnelma, sillä sää jatkui tasaisen harmaana päivästä toiseen. Alkutalven leutoudesta kerttoo sekin , että talven pakkasennätykset mitattiin Lahdessa jo 5. Ilmatieteen laitoksen mukaan 19. Seura on valinnut vuoden puun 1979 lähtien. Palokärki koputteli lahokoivua pihalla kaupungin keskustassa ja pudotteli puun alle lyhyen päivän aikana melkoisen keon kuorenpaloja. Porot eivät ole laumautuneet eivätkä poromiehet ole päässeet liikkumaan metsässä. 12 Poikkeuksellisen vähäluminen talvi on vaikeuttanut porojen kokoamista erotusaitoihin ja viivästyttänyt erotuksia. Luontokuvailta 1998 Finlandia-talolla . Suuri varisparvi yöpyi vakituisesti asuntoni lähipuissa ja herätteli ihmisiä aamuisella raakunnallaan. Dendrologian Seura valitsi Vuoden 1998 puuksi pähkinäpensaan. Illan juontaja Veikko Neuvonen esittelee klo 18.00 näyttelyyn valittuja kuvia ja kunniamaininnalla palkittuja kuvia. Vuoden Luontokuva 1998 julkistetaan Finlandia-talossa Helsingissä maanantaina 2. Valituksi ovat tulleet kynäjalava, visakoivu, mänty, vaahtera, kuusi , metsäomenapuu, kataja, tammi, rauduskoivu, saarni, suomenpihlaja, raita, tuomi , harmaaleppä, marjakuusi , kotipihlaja, halava, haapa ja vuorijalava. joulukuuta (-32,3). Merja Niva Jouni Klinga Pentu Saksa Tammikuu alkoi lentona Tammikuussa kerääntyi Suomen ylle lyijynraskaita pilviä. Ilman lämmetessä jouduttiin Lahdessa kulkemaan loskaisia katuja. tammikuuta minuutin . Pähkinäpensas tuli meille noin 7000-6500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, Yoldia-meren lainehtiessa Itämeren paikalla. Kuvia eteläsuomalaisilta soilta . tammikuuta mennessä aurinko oli näyttäytynyt Helsingissä yhteensä kolme minuuttia: 9. Porot joudutaan kuljettamaan aidoilta pitkien matkojen taa. SUOMEN LUONTO 2/98. Kotimaisten luontokuvaajien Eero Murtomäen ja Ulla Poukkasen lisäksi ohjelmassa esiintyy tunnettu japanilainen luontokuvaaja Mitsuhiko Imamori. Reijo Juurinen/Luon1oku vat Pähkinä pensaasta vuoden puu . Tilaisuuden järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat. Suomen Luonnonvalokuvaajien puheenjohtajan Jukka Lehtosen valokuvanäyttely Suon poikki on esillä Luontokuvissa helmikuun ajan. Sisämaassakin sitä tavataan lehtokeskuksissa, pohjoisimmat esiintymät ovat linjalla Korpilahti-Ruokolahti. Poikkea katsomaan. Kuun puoliväliin mennessä niin Ivalossa, Oulussa kuin Lahdessakin tammikuu oli normaalia lämpimämpi. Näyttelyt avautuvat klo 17 .00. maaliskuuta. Saliohjelma alkaa klo 19.00. Alkutalven harmaaja pilvinen kausi jatkui vuoden vaihtumisesta huolimatta. Takapihan kiiltolehtipajussa olivat samanaikaisesti sekä viime kesän lehdet että jo tälle keväälle puhjenneet pajunkissat. Oulussa 3. Lippuja saa Lippupalvelusta. Luontokuvien osoite on Nervanderinkatu 11 , Helsinki . Dendrologian seura edistää kotimaisten ja Suomessa menestyvien ulkomaisten puuvartisten kasvien tuntemusta ja kokeilua. joulukuuta (-22,3) ja Ivalossa 5. Pähkinäpensas kasvaa meillä yleisenä Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomen saaristossa sekä Lounais-Suomen ja Etelä-Suomen rannikolla. Näyttely on avoinna arkisin klo 9.30-16.00. tammikuuta kaksi minuuttia ja 12. Lunta oli pohjoisessa niukasti , muualla tavanomainen määrä. Lisätietoja Matti Torkkomäeltä, (09)2217165. marraskuuta, jolloin pakkasta oli 16,5 astetta. Lippujen hinnat ovat istumapaikan mukaan 40-110 markkaa
Eija Herva Vuonna 1995 koskikaroja jäi pesimään Etelä-Suomeen ennätyksellisen paljon pesiä löytyi 39 ja ne olivat enimmäkseen karalle vartavasten rakennetuissa pöntöissä. Koskikarat soitimella Vantaankoskelta keskellä helmikuun pakkasta. Eräänä talvisena iltana ylitin Oulujoen Erkkolan siltaa pitkin, katselin joelle ja hämmästyin: ahman jäljet omakotiasutuksen reunustaman joen jäällä, neljä kilometriä Oulun keskustasta. Lunni on maassamme harvinainen vieras. Tästä syystä lunni onkin luokiteltu nykyisin uhanalaiseksi lajiksi. Ahma hävitettin 1970-luvulla moottorikelkan avulla käytännöllisesti katsoen sukupuuttoon Suomen Lapista. Löytöpaikka sijaitsee lähellä Kymijoen Saukkolanvirtaa, jossa lintu on todennäköi_sesti viettänyt viimeiset elinpäivänsä. Monet on löydetty kuolleina. Lunnit pesivät yhdyskuntina Pohjois-Atlantin rannikolla Norjassa ja Kuolan niemimaalla. Lassi Kujala 13. . Useimmat havai nnot on tehty talvella tai syksyllä. Jouko Pihlainen uskoo, että Etelä-Suomeen saadaan vielä pysyvä pesivien koskikarojen kanta. Se osoittautui lunniksi. Mistä ahma oli tullut ja mihin se oli menossa. Se on tavattu alueellamme tiettävästi vain nelisenkymmentä kertaa. Samana päi vänä havaittiin myös Ivalossa lunni , joka jäi auton alle ja kuoli . Pilkanmaan havainto on kuitenkin ensimmäinen Kymenlaaksosta kautta aikojen. Tammikuun 5. Liikakalastus on vähentänyt sillija pikkukalakantoja lunnien pesimäal ueella niin paljon, että myös lunnien määrä on romahtanut. Harvinainen vieras Oulussa Tuomo Mannermaa Ahman tassunpainalluksia Oulujoen jäällä. Aikainen kevät, hyvä peViime vuonn a pesiä löydettiin 15. Alkutalvesta Etelä-Suomen puroille ja jokivarsiin ilmestyneet koskikarat alkavat tehdä maaliskuussa paluuta takaisin Ruotsin ja Norjan vuolaisiin vuorimaisemiin. Talvella lunnin nokka ei ole niin paksu eikä kirjava kuin kesällä. säpönttö ja ravinteikas koski ovat Pihlaisen mukaan tunnusmerkkejä, kun nuori naaraslintu jää etelään pesimään . AJANKOHTAISTA Koskikarapurolle ehtii vielä Berndt Hanne liu s/Luo ntoku vat . Ruotsin ja Norjan pohjoisosassa ahma on lisääntynyt SUOMEN LUONTO 2/98 rauhoituksen ansiosta, ja sitä on jälleen tavattu enemmän Enontekiön Käsivarressa. Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa on erillinen ahmakanta, joka menestyy susien, hirvenmetsästäjien ja luontokuvaajien tarjoilemien haaskojen turvin. Lisäksi havainnot painottuvat aivan maamme pohjoisimpiin osii n, minne talvimyrskyt ovat niitä riepotelleet. Viime vuosina ahmoja on myös siirretty Lapista Keski-S uomeen. Koskikaroja tutkinut lohjalainen Jouko Pihlainen kertoo karojen levittäytyneen alkutalvella tasaisesti Etelä-Suomen virtojen varsille, kun oli lauhaa ja sulapaikkoja paljon. Pekka Paaer Lunni löytyi kuolleena Kuusankoskelta Lass i Kujala Kymijoen Saukkolanvirran lähistöltä löytynyt lunni. Pihlainen laskee talvella vakiokierroksellaan Länsi-U udellamaalla koskikarat kaksi kertaa kuussa ja tuntee alueensa karakannan vaihtelut hyvin. Sen niskassa oli mahdollisesti pedon aiheuttamia vammoja, joihin lintu oli saattanut kuolla. Itärajan tuntumassa tallustaa rajan takaa tulleita ahmoja. päivänä löytyi Kuusankosken Pilkanmaalta Saukkolantieltä merkilli sen näköinen kuollut lintu .
Mikä mahtaisi olla tavallisin tällainen ruoka: a) katajanmarjat b) lehtipuiden silmut c) pajun kuori d) kuusen hedekukkasilmut e) laho puu . "Minut on valittu tulenvartijaksi. Kuhmon jätteet markoiksi -hankkeen tarkoitus on luoda ja säilyttää kaikkiaan 25 jätehuoltoon liittyvää kokotai osa-aikaista työpaikkaa. "Polttokelpoista puuta jää uskomattoman paljon maahan. Jarkko Turpeinen 1. Se tarkoittaa lähinnä kalevalaisen henkisen perinnön vaalimista." Johannes Setälä on myös käytännön mies; hän on tehnyt vanhan puutalon remontin itse ja nikkaroinut siihen myös hajuttoman kompostihuussin . Varsinaisten projektityöläisten lisäksi on työpaikkoja luomassa ja jätteen hyötykäyttöä kehittämässä toistakymmentä yrityksiä, maataloutta, koululaitosta, seurakuntaa, kaupunkia ja yhdistyksiä edustavaa kumppania. Kumppanit ovat perustaneet projektin puitteissa neljä jätehuollon eri osa-alueisiin keskittyvää työryhmää, joissa kukin ideoi hyötykäyttöä itseaan kiinnostavalle jätemuodolle. Mitä eläimiä ovat sinikettu, platinakettu ja napakettu. Työttömyystilaston kärkisijoilla kipristelevässä Kuhmossa on ryhdytty tekemään jätteistä työtä. "Siinä on kysymys matkasta kaikkeuden, näkyvän taakse, toiseen ulottuvuuteen. "Löysin shamanismin Kalevalasta neljännesv uosisata sitten . M itä on a) tykky b) paannejää, c) kohvajää d) teräsjää, e) ajojää, t) ahtojää. Ensimmäinen runo maailman synnystä tuotti tyrmistyttävän havainnon: siinähän on alkuräjähdysteoria! Miten ne ihmiset ovat aina tienneet sen, mitä tiedemiehet ovat käsitelleet ihan äskettäin?" Setälästä tuli shamaani syvien pohdintojen ja osin tuskallistenkin kokemusten kautta. Sen sijaan monet ovat lähteneet saalistukseen mukaan ." Setälä uskoo luonnonkansojen voimaan. 5. Perinteiset humanismin hyveet ovat käyneet täysin tuntemattomiksi; niistä ei edes puhuta." Hänen mukaansa asiat eivät silti ole vielä siinä jamassa, ettei ihmistä ja luontoa voisi pelastaa. Haapalai nen/Luontokuvat 2. Hän on ollut mukana kahdesti Suomessa järjestetyssä alkuperäiskansojen Four Winds -tapahtumassa. Näitä riittää koko talveksi ." Jarmo Pasanen Euroopan sosiaalirahasto. Mitkä seuraavista ovat kasveja: a) jäkälät b) lieot, c) sini levät, d) sienet e) sammalet t) kihokit. Myös monipuolisen kierrätyskeskustoiminnan aloittaminen on mahdollista. Ihmisen ja luonnon ykseys on Setälälle itsestään selvää hän on shamaani. Kuhmossa muutetaan jätteet työksi . Jos oraville on niukasti siemenkäpyjä talvella, ne turvautuvat hätäravintoon. 4. Aine ja voima yhtyvät henkeen." Nykyihmistä jäytää vieraantuminen ikiaikaisesta tiedosta ja samalla luonnosta. Kesällä käynnistyy eloperäi sen jätteen erilliskeräily Kuhmon taajama-alueella. 6. Karjalohjan Lohjansaaressa asuvan kuvataiteilija Johannes Setälän pihapiiri on täynnä ]jnnunpönttöjä ja puuveistoksia, vajan seinään on maalattu Kalevala-aiheinen fresko ja ihmisen esi-isien ketju. "Maalla voi viettää kokonaisvaltaista elämää. AJANKOHTAISTA Lohjansaaren shamaani J anno Pasanen "Luonto merkitsee minulle jakamatonta ihmisenä olemisen kokemusta. Mikä (tai mitkä) seuraavista muuttolinnuista on varhaisin palaajaa) pajulintu b) kiuru c) västäräkki d) kottarainen e) kurki t) musta varis. 3. Paavo Hamunen/Luontokuval Erkki Makkonen/Luontokuva1 U. Yhteiskunnan pitäisi taata edellytykset luonnonmukaiselle toiminnalle tehomaatalouden tukemisen sijaan." Setälä nostelee saunapuita miehenkorkuiseen pinoon. "Olen kuitenkin pettynyt siihen, että taiteilijat ja kulttuuriväki ylipäätään ovat paljolti luopuneet siitä vastavoiman asemasta, mikä heillä on vanhastaan ollut. Hän on lykännyt ne vesikelkalla naapurin metsästä, luvan kanssa. Hankkeen päärahoittaja on Shamaanien paikan ovat ottaneet valuuttadiilerit. "Rahan ja teknologian palvonta tuhoaa ihmisyyden. Se on läsnä aiheissa, materiaaleissa, postinhakumatkalla ", Johannes Setälä sanoo. Neljän kuukauden ikäinen hanke työllistää kokopäiväisesti projektin vetäjän Jaana Turpeisen ja projektiavustajan Pirjo Majavan, mutta työtä on luvassa useammalle14 kin. Kaupungissa toimiva Kuhmon jätteet markoiksi -kumppanuushanke kehittää paikkakunnan jätehuoltoa ja lisää samalla alan työpaikkoja. Sieltä löytyy ikiaikainen tieto. Vastaukset sivulla 66 SUOMEN LUONTO 2/98. . Tunni statko seuraavat lintulaudan harvinaiset vieraat
Jos freonien ja muiden otso nia tuhoavien yhdi steiden kulkeutuminen stratosfääriin pystytään estämään, otsonikerroksen vauriot korjautuvat vähitellen itsestään. tavimmaksi puntaroitiin Kauniston tilan aidat Viljakkalan Nisunperällä. Vaan ei niin hyvää, ettei jotakin huonoakin. "Vanhat puukujanteet ja aidat alkavat olla huonossa kunnossa. Kilpailun tyylikkäimmäksi puukujanteeksi valittiin Kangasalan Liuksialan kartanon kaksi kilometriä pitkä koivukujanne. Otsonin normaalia määrää kuvastava käyrä kertoo tilanteesta Pohjois-Euroopassa ennenfreonija halonipäästöjen vaikutusta. Kun ilmakehään joutuneet CFC-yhdisteet saavuttavat keski-ilmakehän , ne alkavat hajota estäen samalla luontaisten otsonimolekyylien synnyn. Maalis-huhtikuisilla hangilla hiihtävien j a pilkkijöiden kannattaakin suojella ihonsa liian vo imakkaalta auringon porotukselta. Nii tä on käytetty muun muassa aerosolien ponnekaasuina, vaahtomuovien valmistuksessa, kylmälaitteiden koneistoissa ja sammuttimissa. . Sopimusta on noud atettu, mutta kemianteollisuus tuottaa edelleen CFC-yhdisteitä nyt ne viedään kolmannen maailman maihin . Kauniston tilan riukuaita Viljakkalan Nisunperällä Pirkanmaan hienoin. Jari Salonen . Otsoni on lähellä maanpintaa saaste, korkealla stratosfäärissä se suojelee elämää pysäyttämällä suurimman osan auringon ultraviolettisäteilystä. Suomessakin on havaittu ke vätaikaisen uv-säteilyn määrän lisääntyneen 1990-luvulla. ,c.>:-.. Toi stai seksi freonien määrä kasvaa hitaasti . .... Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri , Pirkanmaan maaseutukesku s ja Pirkanmaan liitto järjestivät viime kesänä yleisökilpailun alueensa vanhoista puukujanteista sekä kivija risuaidoista. . Otsonin maara on vähentynyt 1970-luvulta lähtien. Esimerkiksi Suomen yläpuolella otsonia on syksyllä melkein puolet vähemmän kuin kev äällä. Kartoituksen suurim. Pääsyynä vähenemiseen pidetään kloorifluorihiilivetyjä eli CFC-yhdisteitä, joita kutsutaan myös freoneik si. Teollisuusvaltiot ovat sopineet CFC-aineiden käytön lopettami sesta 1987 Montrealissa. Kiviaitakin tarvitsee jatkuvaa hoitoa ja kunnostusta, puukujanteista ja riukuaidoista puhumattakaan", maaseutukeskuksen maisemanhoidon neuvoja Jutta Ahro kertoo. . Otsonin määrä vaihtelee luontaisesti. SUOMEN LUONTO 2/98 pia anteja olikin se, että löysimme vanhoja riukuaitamestareita, jotka ovat suostuvaisia jakamaan tietoa eteenpäin", Pirkanman liiton suunnitteluarkkitehti Marita Palokoski iloitsee. Ilmoituksia maiseman pikku ilonpilkuista saatiinkin ilahduttavasti , yli sata. i" Normaali= 1935-69 keskiarvo Tromssassa) Vuonna 1997 otsonikato oli Suomessa voimakkaimmillaan noin 40 prosentin suuruinen (punainen). " Pulmana on ollut myös vanhojen rakennusohjeiden puute. Anne Brax Käsittelemme tällä paikalla ajankohtaisia ympäristöongelmia pähkinänkuoressa. ed ustavin kiviaita löytyi Aspin tilalta Vammalan Kaukolasta. . Vielä löytyy riukuaidan taitajia . Vanhan ajan pihapiirissä mainio riukuaita korvataan helposti nopeatekoisella teräsverkolla. Pahin seuraus otsonikerroksen ohenturnisesta on ultraviolettisäteilyn lisääntyminen. Liiallinen ultraviolettisäteily Iisää riski ä sairastua ihosyöpään ja silmäsairauksiin. Säteily vähentää myös kasvien kasvua sekä maalla että meressä. Perinneaidat vaativat aikaa ja vaivaa. Riuku ai doista edusKIPERIÄ KYSYMYKSIÄ 1 2 3 4 5 6 Otsonikerros ei vielä pelastettu 1 KOKONAISOTSONI SODANKYLÄSSÄ 19971 Otsonin määrll (Dobsonl?) 500 , -----~ ~ OTSONt 1991 450 NORMMU OTSONI 400 350 300 200 ' ,r.'t ~:t <SI'"' ,r-<t ,r-!1' ~!1' ,§>.,, ,§>~ .,."' ,,~ .,. 15. Kato jatkui maaliskuun alusta toukokuun alkupuolelle. Puukujanteiden pulmana AJANKOHTAISTA Juna Ahro ovat isot koneet; puimurit ja lumiaurat kolhi vat puut naarmuille ja laho iskee. (Lähde: Petteri Taalas, Ilmatieteen laitos.)
Lukijoita miellytti vät viimevuotisista Suomen Luonnon kansikuvista eniten maaliskuun joutsenet ja kesäkuun suopursu. Joulukuun numeron parhaaksi nousi ylivoimaisesti 61 äänellä Antti Balkan kokoama ku vareportaasi luonto kuvissa 80 vuotta. Jos Vuotoshankkeen toimitusm iehet joutuvat silloin piinapenkkiin , saattaa koko 1992 alkanut vesioikeuskäsittely menn ä uusiksi. Ne saivat kumpikin lukij aäänestyksessä 35 ääntä. Jaetulle kolmannelle sijalle pääsivät Metsä palaa -reportaasi (kuvat Jouko Veikkolainen j a teksti Seppo Vuokko) ja Seppo Lammin Tsurnussa (8 ääntä) . Vastausko rttej a j a -kirjeitä 1LUONT0 ~LUONTO Paavo Hamusen kuvaamat keväiset j outsenet ja Antti Leinosen tallentama kesäyön suopursu jakoivat tasaveroisesti lukijoiden suosion äänestyksessä viime vuoden parhaasta kannesta. Tyrnija kyyttö vuoden 1998 maa tiaiset . Kemijoki Oy :n kestityksestä saattaa kevää llä poikia uu sia syytteitä. SUOMEN LUONTO 2/98. Lehtimajan mukaan syytteeseen asetetut virkamiehet olivat olleet "tarpeettoman tiiviissä kanssakäymisessä Kemijoki Oy:n edustajien kanssa ja ottanet vastaan kestitystä Vuotoshankkeeseen liittyvillä tutustumismatkoilla ja Kelukosken voimalaitoshankeen tarkastusmatkalla". Vuonna 1989 perustettu Maatiainen pyrkii säi lyttämään vanhoja viljelyja koristekasveja, alkuperäisiä kotieläinrotuja sekä van hoja kulttuurimaisemia. Tymi tuli meille ensimmäisten kasv ien joukossa jääkauden jälkeen ja on löytänyt otollisen kasvupaikan Pohjanlahden rannoilta. Eduskun nan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja määräsi , että Pohjois-Suomen vesioikeuden jäsenet Seppo Kemppainen, Veli Kerätär ja Veikko Perttunen on asetettava syytteeseen virkavelvollis uuden rikkomisesta. Kolmanneksi kiri marraskuun kettukuva. Valkeaselkäinen kyyttö oli vielä yleinen 1960-luvulla Karjalassa, Savossa ja Kainuussa, mutta hävisi si tten muille roduille. Toiseksi tuli Marko Riikosen Kylmän ytimessä (9 ääntä). Vuoden parasta juttua oli monen lukijan vaikea tai suorastaan mahdoton valita, ja annetut 126 ääntä jakautuivatkin 59 eri jutun kesken. 16 AJANKOHTAISTA \-IA\..\J,\N Parhaat on valittu . Vuoden maatiaseläimeksi yhdistys valitsi itäsuomenkarjan eli itäs uomalaisen kyyttölehmän . Maatiainen kerää ja välittää kotimaisia maatiai sja kulttuurikasvien siemeni ä. Maatiainen on va linnut vuoden 1998 maatiaiskasviksi tyrnin j a maatiaiseläimeksi itäs uomalaisen kyyttölehmän. Maatiainen, Pihlajatie 12-14, 00270 Helsinki. Yhdistyksellä on tänä vuonn a yli 400:n eri kasvikan nan tai -lajikkeen siemeniä. tuli kaikkiaan 186. Puh. . Kemijokiyhtiö kestitsi virkamiehiä . Joulukuun numerostakin lukijat löysivät 21 ehdokasta parhaaksi jutuksi. (09) 4775331 . Toiseksi e niten lukijoita miellytti Aura Koiviston juttu Vanhan talon asukkaita (32 ääntä), ja kolmanneksi tuli Juha Valsteen tekemä juttu Palkituin suomalainen luontokuvaaja ( 10 ääntä). Tymiä on helppo viljellä, si llä se kestää hyvin pakkasta ja kasvupaikaksi riittää aurinkoinen, laiha hiekkatai moreenimaa. Toimitus pani tyytyväisenä merkille, että suosiota ri itti juttuaiheille laidasta laitaan! Kiitos kaikille vastanneille arvokkaasta palautteesta ja kannustavista kommenteista ! Palkinnoiksi arpomamme Haapa-kirjat lähetämme seuraaville onnettaren suosikeille: Oiva Hietala Hel sinki , Sirkka Saastamoinen Kaj aani , Maiju Torkkeli Harjavalta, Sauli Aalto Valkeakoski ja Jarmo Jokinen Loimaa. Vuosikerran parhaaksi jutuksi lukij at äänesti vät Marko Pekkolan artikkelin Suuren pyrstötähden paluu ( 11 ääntä). Karjalla on turvapaikka Sukevan keskusvankilassa, jonka navetassa on 30 lehmää
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi , ettei ole samantekevää, millaiseen paperiin lauantaimakkaraviipaleet tai sisäfileet kääräistään. Hän on retkeillyt kameran kanssa kuukkeleiden kotimetsissä ja löytänyt puolenkymmentä reviiriä. Vuosikymmen sitten Luopioisten Laipanmaan kuukkelikannaksi arvioitiin kymmenkunta paria. Mikäli vastaus on kieltävä, et ole yksin, sillä alan tuotekehittely on ollut kovin verkkaista. Ne elävät kuusivoittoisissa vanhahkoissa metsissä, joihin naava, kelot ja lahoavat kannot tuovat Koillismaan tuntua. Puhdas kuusikko ei ole välttämättömyys, vaan havupuuvoittoinen sekametsä sopii Hannu Siitonen Eteläkarjalainen kuukkeli tutki ampiaispesän läpikotaisin ja löysi kuolleita toukkia. Pikaruokaa varten kehitetään vielä selvästi keveämpää tuotetta. Mistään ihan pikkuasiasta ei ole kyse, sillä kaupat käyttävät käärepaperia noin puoli miljoonaa kiloa vuodessa. jeja. Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen aktiivi Rainer Mäkelä on perustanut ruokintapaikkoja viimeisille kuukkelimaille. "Ruoveden , Parkanon ja Virtain takamailta on kuukkeleista joitakin hajahavaintoja. Järvinen luottaa siihen, että asiakkaiden painostus pakottaa kaupat siirtymään kierrätettävään ja kompostoituvaan käärepaperiin. Nyt on markkinoille kuitenkin tullut käärepaperi, jossa kosteuden ja rasvan karkaamisen estää muovipinnoitteen sijasta parafiinipohjainen, hiilidioksidiksi ja vedeksi hajoava dispersiolakka. Parikkalan metsässä kohtaavat lintumaailman pohjoinen ja etelä: joskus saattaa kuulua kuukkelin naukaisu ja harmaapäätikan huuto yhtä aikaa. Vielä 1910-luvulla kuukkelista kirjoitettiin Vammalassa, että se on närheä yleisempi . Kahtena viime vuonna havaintoja on enää parista linnusta. Harri Mannonen 17. Etelä-Karjalan kuukkelit ovat eteläisimpiä Lapin lähettiläitä. Kuukkeleiden kanssa on tehnyt tuttavuutta parikkalainen Hannu Siitonen, keihäsmiehenä tunnettu luonnonystävä ja Luonnonsuojeluliiton jäsenkampanjan kellokas. . Markku Paakkinen ...mutta Pirkanmaalta ne ovat katoamassa . Niissä kuukkelit sinnittelevät, vaikka monitoimikoneet jylläävät paikoin jo lähellä", kertoo Siitonen. "Täällä Etelä-Karjalan pohjoisosissa näyttää kuukkeleille riittävän pienikin mäkinyppylä, jolla kasvaa kitukasvuista, lappilaisen näköistä kuusikkoa. Välillä Etelä-Karjalan kuukkelit ehtivät lähes kadota harrastajien tiedostoista, mutta viime vuosina on löytynyt uusia reviirejä tyhjentyneiden tilalle. Toinen Adalsonin käärepaperiin tekemä ympäristöä säästävä muutos on sen keventäminen. AJANKOHTAISTA Kuukkelit piilottelevat vielä Etelä-Karjalassa ... Omaa pussikonetta kuitenkin asennetaan parhaillaan. "Tämä ala on jostain syystä juuttunut paikoilleen. Lakkapinnoitteen ansiosta nämä kassit eivät repeä kostuessaan, mutta silti ne hengittävät ja sopivat hyvin esimerkiksi kompostijätteen keräilyyn. Pikaruokaketjujen tarve on moninkertainen tähän verrattuna. Mitään suurta ryntäystä ei odoteta, niin sirpaleisia metsät nykyään ovat" , Mäkelä harmittelee. Kun neliömetri lihakäärettä painoi aiemmin 70 grammaa, pyritään siitä nyt höyläämään parikymmentä grammaa pois. Parikkalan ja Ruokolahden saloilla pesii pieni kanta, joka on ollut tiedossa vuosikymmeniä. "Mietimme, mikä järki polyeteenipinnassa on, ja ryhsu OMEN LUONTO 2/98 dyimme kehittämään paperia, jota voi kierrättää ja joka kompostoituu", elimäkeläisen Adalson Oy:n toimitusjohtaja Jari Järvinen kertoo. Paperitehtaat syytävät vain ulos tonneja, ei tällainen kehitys ole niiden intresseissä." Järvinen puhuu voimakkaasti myös paperikassien puolesta. lajille Etelä-Karjalassa. Kun kuukkelikuusikoissa kulkee, matkan varrella tapaa muitakin mielenkiintoisia JaKompostoituvaa käärepaperia . Metsä-Lapin linnuista tutuin, kuukkeli, piilottelee yhä Etelä-Karjalan metsäseuduilla, vaikka laji on kadonnut laajoilta alueilta Eteläja Keski-Suomesta. Jari Salonen "Suomessa käytetään 440 miljoonaa muovikassia vuodessa, ja me olemme paperintuottajamaa." Tällä hetkellä Adalson lakkaa ja painaa paperia, josta sitten taitellaan Ruotsissa kasseja. Läskille person linnun toivotaan näin ilmaantuvan piiloistaan lintumiesten nähtäville. Viime vuosikymmeniltä kuukkelihavaintoja ei ole yhtään, mutta närhi on jokapäiväinen tuttu
Nuori polvi siirtyy kyliin ja kaupunkeihin ja jää väliinputoajaksi. Hän on koulutukseltaan metsäteknikko, ja 1960luvulla hän työskenteli eri yhtiöissä ja metsäkoulunopettajana. Lehmuskallio seurasi viime vuonna kuuden kuukauden ajan selkup-perheen elämää. Markku Lehmuskallio viimeistelee uusinta dokumenttiaan työhuoneessaan Helsingin keskustassa. Hän on tehnyt sen yhdennellätoista hetkellä, sillä monet pohjoiset kulttuurit uhkaavat kadota lähivuosikymmeninä. Uhrielokuva metsästä kertoo selkupeista, Siperian samojedikansasta, joka hankkii elantonsa metsästyksellä ja kalastuksella. "Kun televisio oli tullut 1980-luvulla erääseen karibuinuiittien kylään, sen asukkaat alkoivat heti puhua Dallasin öljypohattojen ihmissuhdeongelmista. 18 Arktisen elämät . "Metsissä asuvia selkupeja on jäljellä noin sata perhettä. "Talousvalta, metsä-, öljyja kaasuteollisuus sekä turismi tuhoavat elinoloja suoraan . Muutamat kansat sinnittelevät, toiset ovat henkitoreissaan. Teksti: Jarmo Pasanen Kuvat: Pekka Lehmuskallio Elokuvaohjaaja Markku Lehmuskallio on kuvannut arktisen alueen kaikkien alkuperäiskansojen elämää. Samalla länsimainen elämäntapa, riippuvuus kulutushyödykkeistä, nävertää kulttuureja sisältäpäin ja muuttaa niiden arvoja," Lehmuskallio arvioi . Alkoholi vauhdittaa rappiota. Pohjoismaissa, Grönlannissa, Alaskassa, Kanadassa ja Venäjällä elää joitakin kymmeniä arktisia kansoja ja niiden alaheimoja, yhteensä alle 100 000 ihmistä. Kun kamerat tuhoutuivat tulipalossa, Lehmuskallion innokas kaitafilmaajaystävä yllytti häntä ostamaan tilalle SUOMEN LUONTO 2/98. "Elämänmuotoa ei voi kuitenkaan väkisin ylläpitää eikä museoida." Tulipalo teki elokuvamiehen Lehmuskallio tuli elokuvaalalle kirjaimellisesti pystymetsästä. Talvisin he vaeltelevat riistan mukaan ja asettuvat kesäisin jokivarsiin," hän kertoo. " Myös useat kielet ovat hiipumassa. Hän harrasti uutterasti valokuvausta
SUOMEN LUONTO 2/98 Markku Lehmuskalliolla on elävä kosketus arktiseen luontoon ja siellä eläviin kansoihin. Pohjoisesta löytyi luonnonkansojen henki Lehmuskallion ensimmäinen pitkä ohjaustyö oli 1980 valmistunut näytelmäelokuva Korpinpolska. Siitä asti hän on tehnyt melkein kaikki elokuvansa napapiirin poh19. Hän siirtyi 1969 Suomi-Filmin tytäryhtiöön elokuva-ammattilaiseksi. Elokuvaohjaaja Markku Lehmuskallio kuvaa nenetsien arkea pakkasen maassa. Tekijä kutsuu sitä perustarinaksi : "Villissä luonnossa vahvemmat syövät heikompia, ihmiset verottavat luontoa ja lopulta yhteiskunta ahmaisee yleisen edun nimissä sekä luonnon että ihmisen." Seuraava elokuva, saamelai sia poromiehiä kuvaava Skierri vaivaiskoivujen maa, oli käänteentekevä Lehmuskallion uralla. "Elokuva ei aikaisemmin kiinnostanut mjnua mitenkään . Veri vetää lumikentille. "Pankin sponsoroimana rupesin sitten tekemään metsäalalle opetuselokuvia, joista oli kova pula," Lehmuskallio muistelee. "allentaja elokuvakameran. Nähtyäni Robert Bressonin Balthasarin, joka kertoo aasista, tajusin ensimmäisen kerran, että elokuva voi olla enemmän kuin pelkkä tarina." Taitojen kasvaessa Lehmuskallio otti yhteyttä Yleisradioon ja pääsi kuvaamaan pieniä luontofilmejä
lnuksuki sta piti kuvata kolmasosa uudelleen kamerakatastrofin takia. " Häntä kiinnostaisi fiktion tekemi nen pitkästä aikaa. Repäisev iä katsojamenestyksiä filmit eivät sen sij aan ole olleet, vaikka elokuvateattereissa niillä on oma uskollinen yleisönsä. Toisena vuonna tarina, jossa on myös sepitteellinen juoniaines, pantiin purkkiin. "Luonnonkansoilla ei ole mitään hätää niin kauan kuin ne saavat pitää maansa" joispuolella ja sen aikana hän omaksui sen työmetodin, joka hänellä yhä on. Kun vuosien jälkeen katsoin elokuv an uudelleen, huomasin ylpeydekse ni , että kulttuuriero vä littyy ulkoisistakin seikoista." "Kauniit yksityiskohdat hämärtävät kokonaisuutta" Skierrin jälkeen 1984 sy ntyi kainuulaisesta taiteilijasta Niilo Hyttisestä kertova Sininen imettäjä, ja sen perään Kanadan tundralla tehty lnuk20 suk, tarina jääkarhujen tutkijasta ja inuiitista, josta tulee hänen apu laisensa ja opastajansa. Minusta hyvää leikkausta ei edes hu omaa. Silloinen metsänhoito oli avohakkuista huolimatta silti melko asiallista, mitään puupeltoja ei kasvatettu kuten nyt." Vielä 1960-1970-luvuilla Lehmuskallio oli ankara luonnonsuojelija. "Jo Korpinpolskasta kauneimmat otokset jätettiin tarkoituk sella pois. Siinäkin hä n on tiu kasti omi ll a linjoill aa n. Länsimainen ilmaus " primitiivinen kulttuuri" on hänestä haukkumasana. " Nuoret jaksavat jä1jestää miele nosoituksia. "Nykyään pyritään näkyvaan leikkaukseen, kuvilla kikkailuun . Ensimmäisen vuoden aikana Lehmuskallio ei edes koskenut kameraan, vaan eli poromiesten kanssa ja teki heidän töitään. En väitä, ette ivätkö ne oli si luonnossa totta, mutta e lok uv assa ne rikkovat kerrontaa ja vievät hu omiota epäolen naiseen." Lehmuskallio haluaa aina tavoittaa luonnon ja sivilisaation suhteen . Dokumentti on odottelua muiden ehdoilla." Seestynyt pessimisti Metsä lumosi Rauman maalaiskunn asta kotoi sin olevan Markku Lehmuskallion jo pikkupoikana. Dokumenti ssa se on vie lä vaikeampaa kuin fiktiossa, sill ä ennakkokäsikirjoitus ei määrää leikkauksen paikkaa." Arvostelijat ovat pitäneet Lehmuskallion elokuvista. " Kaunii sta puheista huolimatta raha sa nelee aina marssij ärjestyksen, ja luonto ja ympäristö jäävät siinä viimeisiksi." D SUOMEN LUONTO 2/98. Kokonaisuutena nii ssä on myös kauneutta, mutta koreita yksity iskohti a Lehmuskallio sanoo tietoisesti karttavansa. "Elokuvien rahoitus on kiristynyt jatkuvasti. Lehmuskallion elokuvia voi luonnehtia karuiksi tai jy lhiksi, pohjoi sen elämän näköisiksi. On minu a myös muistutettu, että katsojia pitäisi o ll a e ne mm än. Lehmuskallio hymähtää, että onneksi on parjattu televi sio: Ylen li säksi hänen elok uviaan on ostanut muun mu assa Ru otsi n televisio. Tosin minusta esimerkiksi vanhojen mets ie n kaistaleilla on Suomelle lähinnä symboliarvo: Venäjältä ja Kanadasta koskematonta aarniometsää löytyy yhä usko mattoman laaj at alueet." Lehmuskallion mukaan luonnonsuojelussa pitäis i olla kysymys g lobaali sta elämäntavan muutoksesta eikä sarjasta paikallisia tappeluja. "S ii nä saa järjestää asioita ja määrätä näyttelijöiden liikkeitä. "En ollut Skierriin aluksi tyytyväinen. E i hei ll ä ole hätää niin kauan , kun he saavat pitää maansa." Ei yleisömassojen viihdettä Lehmuskallio sanoo, että elokuva tapahtuu kahden kuvan välissä: työn tärkein vaihe on le ikkaus. Nyt hän pitää itseää n seestyneenä pessimistinä. "Tutustun ai heeseen j a oloihin perinpohjin ja an nan ihmisten tottua minuun. Mutta hänen näköpiirissään ei ole semmoista aaltoa, joka nykyme non pysäyttäisi. "Työ metsäalall a tuotti kuitenkin osittain petty myksen: kaupalliseen puoleen, puunhankintaan, en ikinä sopeutunut. Siitä lähtien Lehmuskallio on tehnyt vain dokumentteja. "Esimerkiksi 90-l uvu lla tapaamani Jama lin ni em imaan nenetsit asuvat puuttomalla tundralla talvis in liki äärirajalla; kovempiin oloihin ihminen vo i tu skin sopeutua. Korpinpolska toi heti Juss ipatsaan vuoden parhaasta ohjauksesta, ja se n jälkeen Ju sseja on kertynyt vi isi. Arktisten kansojen taidetta esittelevä nelituntinen Minä olen vaati peräti seitsemän vuoden uu rastuksen. Siitä puuttui henki : en osann ut kuvata saamelaisten jumala-, ai katai oikeuskäsityks iä, koko sitä sisäistä maailmaa, joka luonnonkansoilla eroaa täysin omastamme. sen al ueen korkeakulttuuria. Ennen pitkää vieraskoreus haihtuu , ja he alkavat toimia kuten heillä on tapana." Skierriin meni pari vuotta. Mutta he tulevat toimeen , heillä jää vapaa-a ikaa he ovat Jamalin nenetsejä uhriaterialla Ob-joella maaliskuussa 1991. Inuksukista Lehmuskallio sai "oma n tien kulkijan" erikois-Jussin