Lähivuosina työ laajanee koko maahan ja tarkoituksena on laatia suojeluohjelma arvokkaiden kallioiden varjelemiseksi. 7. Ehkäpä siksi niiden on ajateltu säilyvän ilman suojeluakin. Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Ilmestymisaikataulu No 3 4 5 Aineisto toimitukseen 8. 10. 3. Kuvassa Anttolan Neitvuori. 9. Kallioaarteet on pelastettava ovat lujuuden vertauskuva. Valitettavasti tälläkin asialla on kiire; luonnonsuojelu on taas kerran jäämässä hitaampana jalkoihin. Myös asuntoalueiden, teiden, voimalinjojen ja laskettelurinteiden rakentaminen sekä hakkuut uhkaavat monien kallioalueiden luonnontilaa. Jos ansiottoman arvonnousun kokeneita kallioita aletaan myöhemmin lunastaa suojeSUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Jos ennusteen annetaan toteutua, lähivuosina käynnistyy massnvmen moottorija valtatieverkoston laajentaminen. Tehokas tienrakentaja pystyy jauhamaan kallion maan tasalle muutamassa vuodessa. 8. TVH ennustaa tieliikenteen kaksinkertaistuvan vuoteen 2010 mennessä. 4. Huomattavasti raskaammat tallaajat ovat kuitenkin tulossa. 198930. Paine kallioita kohtaan on välittömin ruuhka-Suomessa, jossa rakentaminen on vilkkainta. 2 Kalliot ovat vanhinta luontoamme, parhaimmillaan jopa kolmen miljardin vuoden ikäisiä. 31. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: puh. Ne ovat maiseman kohokohtia, upeita näköalaja retkipaikkoja, joilla on usein myös oma kulttuurihistoria. Tienrakennus on soran ja sepelin suurkuluttaja, ja harjusoran ehtyessä rakentajien katseet kääntyvät kallioihin. Teillämme huristelisi tuolloin miljoona autoa enemmän kuin nyt. (90) 642 881 telefax: 622 1815 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Antti Halkka Alice Karlsson Ulkoasutoimittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. Kallioluontomme kartoitus on käynnistynyt Uudeltamaalta. 1990 Vuosikerta kotimaahan ja ulkomaille 210/ 190 mk (kestotilaus). Esimerkiksi Uudellamaalla yhtiöt jo hamuavat kallioita haltuunsa tulevaisuuden tienpohjiksi. Tilaushinnat 1. 21. 654 198, Irma Kaitosaari. Tiepäätökset sinetöivät samalla kymmenien kallioiden kohtalon. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 170/ 150 mk (kestotilaus). Luonnon omien voimien kulutusta kalliot kestävät jopa satoja miljoonia vuosia. 18. Korkeintaan on oltu huolissaan aran kalliokasvillisuuden tallautumisesta tiheään retkeillyillä alueilla. 10. Ilmestyy 23. vsk.. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. 5. SUOMEN SUOMEN LUONTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinld puh . Irtonumeromyynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Kallioaarteidemme pelastaminen pitäisi saada mahdollisimman pian käyntiin. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 48. 4
3. .............. 50 KansikuYa Puukiipijä on vanhojen metsien asukas. . . Jokiravut takaisin täplärapu ei kestäkään rapuruttoa?, Jari Rantamäki ........................... . . käyttöön. . . Ulkomailta.................................................. .. 8 Karhusta vuoden luontokuva.......................... ... 36 Ruotsalaiset pitävät täplärapujen istuttamista virheenä. . .. . Voimme lievittää niiden pesäpulaa rakentamalla pönttöjä. . . ...... . . Kotimaasta . .. Kalliokasvin vaihtoehdot: nopea tai itara, Seppo Vuokko ...................................................... Se haluaa ydinsähköllä hiertää metsämme massaksi. . Vanhojen metsien hiljainen puukiipijä, Markku Kuitunen ja Jukka Suhonen;......... . . Hallituksenkin on lunastettava lupauksensa. . . . ...... Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. . ...... 49 Summaries of the Main Articles....................... . Metsäteollisuus on kehittymässä ekologisesti arveluttavaan suuntaan. . ...... . 48 Kainuun maakuntakukka: Karujen maiden kanerva ... . Miten meillä. . Vuotoksen allas ja .uusi ydinvoimala eivät ole välttämättömyyksiä; ne voidaan tehdä tarpeettomiksi. Halpa energia on itsepetosta: se kannustaa tuhlailuun ja vääristää yhteiskuntarakenteet riippuvaisiksi ylettömästä energiankulutuksesta. Erityisen halpaa sähkö on teollisuudelle, joka suurasiakkaana maksaa siitä huomattavasti vähemmän kuin tavallinen kuluttaja. Paikat matalaksi sanan väkilannalla, Arto Kytöhonka ............................ . . Tunnettu ekologinen periaate on, ettei ilmaista lounasta ole. Pesänsä se rakentaa kaarnan rakoon ja napsii ruokansakin kaarnan kolosista. 28 Kallio on vaativa kasvupaikka. . Monien asiantuntijoiden mukaan energiansäästöön on laajoja mahdollisuuksia sekä teollisuudessa että kotitalouksissa. ....................................... . vuosikerta 2 • 1990 lualueiksi hinta on kova, sillä myyjät varmasti vaativat maksua koko kalliosta kuutiotaksalla. 42 Kirjoja ................ Kuvan puukiipijän pesäpökkelöllään kuvasi Reijo Juurinen. Käytämme sähköä nyt yli puolitoista kertaa niin paljon kuin vuosikymmen sitten. 22 Ihminen murentaa kalliotkin rakentamisvimmassaan. .. Kuumahierteenä puusta saadaan kuitua enemmän irti, mutta energiaa kuluu moninkertaisesti enemmän kuin sellunkeitossa. . . . 44 Kysy luonnosta............................................ Kymmenen vuoden päästä tarvitaan taas lisää voimaloita, ellei kulutusta leikata. ............................... LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . ...... Luonto maksaa sähkölaskumme kasvoi viiden prosentin vuosivauhdilla koko 1980-luvun. . .............. . Valkoselkätikan suojelun kohtalonhetket, Juha Tiainen...................................................... . Kulutuksen kasvun ennustetaan jatkuvan 1990-luvulla. . 4 Viisaan valinnat: Maamies muista mis' onnesi on... 46 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. Metsäteollisuuden sähköntarve on vieläpä voimakkaasti kasvamassa, koska se on siirtymässä laajasti kuumahierremenetelmän. vsk. . 40 Mielipiteitä, keskustelua................................. 16 Luonnontilaiset metsät hupenevat ja talousmetsät ovat yksipuolisia puupeltoja. ydinvoimalan ja Vuotoksen altaan rakentamishankkeet on nostettu ponnekkaasti esiin 90-luvun kasvavan kulutuksen katteiksi. . Erityisen kova energia-ahmatti on metsäteollisuus, joka yksinään kuluttaa kolmasosan sähköstä. Tuskin, sillä jokainen tarvittava lisäkilowatti alkaa vääjäämättä lisätä luonnon ja samalla omaa pahoinvointiamme. Sähkö on nyt halvempaa kuin koskaan, sen reaalihinta laski peräti neljänneksen 1980-luvulla. . . 15 Hakata, säästää vai suojella?, Jyrki Heimonen... 20 Puukiipijälle mieluisat vanhat metsät ovat katoamassa. . . Sama pätee energiankulutukseen: laskun maksaa viime kädessä luonto. . 32 Valkoselkätikan pelastamiseksi Suomessa tarvitaan välittömiä toimia. . . Käy samoin kuin rantojen ja harjujen suojelulle; hinnat ovat niin huikeat, että valtion suojelumäärärahat hupenevat jo pieneen rannanpätkään tai harjunselänteeseen. Energiapolitiikkaamme tulee pikaisesti muuttaa säästöä suosivaan suuntaan. 10 Oikeuslaitos luo pohjaa ekoterrorismille, Mikko Niskasaari.... ....... . Kasvu johtuu sekä teollisuuden että kotitalouksien kulutuksen lisääntymisestä. Miten turvataan metsiemme rikkaus ja monimuotoisuus. . . ............ . . . 49. .... . ....... . Lue metsäasiaa sivuilta 16-19 ja puukiipijän murheista sivuilta 20-21. Kallioiden suojaamiseksi on ryhdytty jo töihin; aluksi arvokkaat kohteet kartoitetaan. . . . . ... . ;........... . Voimmeko kymmenen vuoden kuluttua taas puolitoista kertaa paremmin kuin nyt. . . Kestävätkö kalliot?, Mikko Punkari, Anne Raunio ja Helene Viita........................................ Kasvoiko myös hyvinvointimme puolitoistakertaisesti kymmenen viime vuoden aikana. . . . . .. . ...... .... . . . . . Kesämökeillekin vedetään nykyään sähköt. . . Kestävään kehitykseen: Vastuu kansojen varallisuudesta..................................................... . Sopeutumattomat eivät siellä pärjää. . . Tavallinen kuluttajakaan ei saa synninpäästöä; yhä useampi talo lämpiää sähköllä ja myös kotitalouksiin hankintaan yhä useampia sähkökäyttöisiä vempaimia. ........... Molemmat ovat ympäristön kannalta haitallisia ja toisivat sitäpaitsi vain tilapäisen lohdun. . 12 Ympäristöaktivistien syyttäminen ja tuomitseminen pakottamisesta on asianajaja Matti Wuoren mielestä aikapommin virittämistä. Jatkuva kulutuksen kasvu on päättymätön noidankehä, jonka ympäristöhaitat vain pahenevat kierteen syvetessä. . Energiaa olisi verotettava nykyistä huomattavasti kovemmin, ja verotuotto olisi käytettävä lyhentämättömänä energiansäästökeinojen kehittämiseen ja ympäristöhaittojen vähentämiseen. .....
Pato avataan syksyllä, jolloin sen yläpuolelle kertyneet lietteet huuhtoutuvat pois. Ne ovat erityisesti viimevuosina muuttuneet järeämmiksi; samalla kaivu on koneja huoltokuljetuksineen alkanut muistuttaa teollista tuotantoa, joka on yhä enemmän ristiriidassa kansallispuiston luonteen kanssa. Kaivun pilaamat jokivedet ovat epäviihtyisiä niin kaloille kuin kalastajillekin. vsk.. Kaivajien rakentamilla saostusaltailla saattaa olla merkitystä lietteen vähentäJma, kun huuhdonnassa käytetään samaa vettä useaan kertaan. Lisäksi joen tukkiminen padolla ei voi kansallispuistossa olla muuta kuin hätäratkaisu. Julkisen huomion kohteeksi joutuneet kaivajat ovat yrittäneet vähentää ympäristöhaittoja kaivamalla saos4 KOTIMAASTA Kullankaivukoneet mylläävät jokiuoman maata tuhansia kiloja vuorokaudessa. Koneellinen kullankaivu ei todennäköisesti lopu, vaan se siirtyy kansallispuiston alueelta muualle Paatsjoen vesistöalueelle. Edellytyksenä on, että altaat rakennetaan oikein eikä niistä tyhjennetä maa-ainesta sellaisiin paikkoihin, joista aines voi valua takaisin vesistöön. Luonnolle aiheutuneita vauno1ta ei kuitenkaan voi aina rahalla mitata eikä korvata. Padon edessä on veden pinta noussut ja hukuttanut koivikkoa. Lisäksi pohjan liettyminen uhkaa kalojen kutua ja ravinnon saantia sekä vähentää poikasten suojapaikkoja. Todellisuudessa jänkä ei näytä järin tehokkaasti lietettä pidättävän; sateet ja kevättulvat huuhtovat mennessään pinnalle kertyneen .aineksen. Johtavana periaatteena tulee olla: likaaja maksaa. Miessijoen kullankaivualueelta tulevat lietteet olivat samentaneet veden niin, ettei matalassa vedessä kahlatessa erottanut kumisaappaan terää, vaikka normaalitilanteessa joen pohja erottuu kauttaaltaan kirkkaassa luonnonvedessä. Puistossa ei esimerkiksi saa vapaasti tehdä tulia ja leiriytyä, mutta jokiuomari voimaperäinen muokkaaminen ja rikkominen koneilla on mahdollista. Siksi koneellinen kullankaivu sopii huonosti Lapin luontoon eikä kansallispuistoon lainkaan. Maaperää käsitellään tuhansia kiloja vuorokaudessa, ja jäljet näkyvät luonnossa kymmeniä, jopa satoja vuosia. Kansallispuistoasetusta on muutettu niin, että koneellista kullankaivua voidaan järjestyssäännöllä rajoittaa tai kieltää. Outokummun 1800 tonnia merkitsisi viidesosaa koko Pohjanlahteen tulevasta SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos pyrkii aloittamaan laajan tutkimuksen koneellisen kullankaivun vesistövaikutuksista. tusaltaita ja patoamalla Miessijoen. Koneellinen kullankaivu on selvä vesistöön kohdistuva haitta. Konekaivu on keskittynyt Miessijoelle, josta vedet virtaavat Postijoen ja Vaskojoen kautta PaatariJarveen. Jokiuoman ja rantojen vauriot säilyvät pitkään. Lemmenjoen kansallispuiston järjestyssääntö vahvistettiin ympäristöministeriössä joulukuussa 1989, ja konekaivu loppuu puistossa muutaman vuoden kuluttua sitä mukaa kuin nykyisten konekaivajien valtauskaudet päättyvät. Jäljet näkyvät kauas ja kauan. Patoamisen tarkoituksena on ohjata jokivesi jängän kautta, jonne liete pidättyisi. Koneellinen kullankaivu ei sovi kansallispuistoon ja kalatalouden .tutkimuslaitoksen tutkijat sähkökalastivat alkusyksystä 1989 Vaskoja Postijoella mieli vakavana. Vesi on sameaa vielä kymmenien kilometrien päässä ja uhkaa veden elämää. Tutkimuksella pyritään saamaan tietoa, jolla ensinnäkin kaivun haitalliset ympäristövaikutukset voitaisiin minimoida, ja toiseksi sellaista tietoa, jonka perusteella korvauksia aiheutetusta haitasta voitaisiin arvioida oikeudenmukaisesti. Lupa heltisi taloudellisuuteen ja kilpailukykyvyn säilyttämiseen vedoten. Koekalastuksen perusteella oli varovaisenkin tutkijan helppo todeta, että kalataloudellinen haitta on todellinen. Kaivo loppuu Lemmenjoella, entä muualla. Tutkija Eero Niemelä korostaa, että tutkimus hyödyttää kaikkia osapuolia, myös kullankaivajia. Vaskojoki on Lemmenjoen lisäksi Paatarin taimenen tärkein poikastuotantoalue. Jorma Keskitalo Outokummulle lupa typpipäästöjen lisäämiseen Länsi-Suomen vesioikeus on myöntänyt Kokkolan Outokumpu Chemicalille luvan laskea Pohjanlahteen typpeä 1800 tonnia vuodessa eli lähes kolme kertaa niin paljon kuin aikaisemmin. Haitta ulottuu kymmenien kilometrien päähän kaivualueelta. Koneet tulivat Lemmenjoen kansallispuistoon 1970-luvun loppupuolella
Outokumpu valmistaa vientiin kobolttipulveria ja -suoloja sekä nikkelisuoloja. Työministeriö, eli osastopäällikkö Ettala, kuitenkin välttämättä halusi sen listoille. Outokumpu on Kokkolassa merkittävä työllistäjä. Tiesuunnitelma on vuodelta 1974, eikä vastaa nykyajan vaatimuksia, kuten myös Oulun lääninhallitus on todennut. Uuttoihin ja saostuksiin käytetään lipeää, jota syntyy kloorikaasun valmistuksessa. Ympäristöministeri Kaj Bärlund kuitenkin vannoo, että päätös pannaan uusiksi, eikä tietä toteuteta. Mikko Niskasaari tekemään merenlahden kokoisia kokeita." Yhtiö on ryhtynyt suunnittelemaan uutta valmistusmenetelmää, jossa tarvittaisiin vähemmän sekä lipeää että ammoniakkia. Tuotantoprosessin muuttamisen jälkeen typpikuorma alenee alle nykyisen tason. Muutostyöt kestävät muutaman vuoden. Tapaturmaa edesauttoi ratkaisevasti, että työministeriön esittelijä, osastopäällikkö Hannu Ettala oli unohtanut perustelumuistiossa mainita ympäristöministeriön kannasta. Tämähän on sinänsä järkevää; kuljetusmatkat lyhenevät ja samalla niihin liittyvät riskit. Kobolttisuolojahan ei voi syödä. Tehtaan onneksi lipeä voidaan korvata ammoniakilla, jota saadaan kätevästi viereiseltä KemiSUOMEN LUONTO 2/90 49. Outokummun kemikaalikustannuksista lipeän osuus on suurin. ammoniakin käytöstä syntyy ammoniumia, rehevöittävää typpiyhdistettä, joka joutuu jätevesien mukana vesistöön. Valtioneuvosto sai eteensä pitkän listan työllistämishankkeita ja Vuokatin hyväksyminen oli teollisuuden ja asutuksen aiheuttamasta typpikuormasta. Eevala-Juurikkalahden tie oli saanut valtioneuvostolta yksimielisesti aloitusrahan, 2,5 miljoonaa. Luvasta on valitettu. Ministeriön mielestä myös tien liikennemäärät, noin 500 autoa vuorokaudessa, ovat niin olemattomia, ettei moisen takia Vuokatin jäljellä olevaa luontoa pidä rikkoa. työtapaturma. Mitä tapahtuu, jos vesiylioikeus kumoaa luvan. Vuokatin tie läpi huijauksella tiehankkeisiin tottunut luonnonystävä hieraisi toisenkin kerran silmiään tammikuun puolivälissä. Jos tien riidanalaisuudesta olisi kerrottu, se olisi kaatunut siihen. Tapaus liittyy Oulujärven ylitystiehen. Jälleen kerran ympäristönsuojelu ja työpaikat asetetaan vastakkain. Mikä käänsi ympäristöministeri Kaj Bärlundin pään tammikuussa. Vielä viime lokakuussa ympäristöministeriö vastusti jyrkästi tietä ja vaati TVH:lta perusteellisia lisäselvityksiä. TVL:n Kainuun piirissä on arveltu, että Kajaani-Joensuun yhteyden lyhentäminen, edes pienen pätkän, Vuomerkitsee Itämeren tilan huononeminen. Tästä eivät kuitenkaan kaikki tutkijat ole yhtä mieltä. minimiravinne. Myös TVH:n suunnitteraita. Erittäin kiistanalainen, Vuokatin vaarajonon katkaiseva tie Sotkamossa, ns. Rakentamisen on määrä alkaa ensi syksynä. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että typpikin voi olla !evien kasvua säätelevä ns. Nyt kun ympäristölle vaarallisesta kloorikaasusta pyritään eroon, on myös lipeän tuotanto vähentynyt ja lipeän hinta on muutamassa vuodessa moninkertaistunut. Mitä lujohtaja Erkki Koskinen sanoo, ettei tietä kovin innolla tarjottu, "tällaiset hankkeet pitäisi päättää valtion budjetissa" . "Pohjanlahdella typestä tiedetään toivottoman vähän, mutta ei se oikeuta katin poikki parantaisi Oulujärven ylitystien mahdollisuuksia. Jos Vuokatti katkaistaan, voidaan ylitystietä perustella helpommin Joensuu-Oulu -yhteyden lyhentämisellä. Ei mikään, ilmoittaa Bärlund. KOTIMAASTA Vuokatin tie hävittäisi muun muassa suojelukohteeksi määritellyn Vaarankylän idyllin. Ylimenokaudella yhtiöllä on nyt virallinen lupa typettää Pohjanlahtea huolimatta Itämeren suojelusopimuksesta, valtioneuvoston vesiensuojelun periaatepäätöksestä ja poliitikkojen lupauksista suoj~lla ympäristöä. Koska budjettiin tietä ei hevin saada, osastopäällikkö Hannu Ettala ja TVL:n piiri-insinööri Esa Vuolteenaho päättivät yrittää sitä työllisyysrahoin liikkeelle, TVH:ssa arvellaan. Viekö Outokumpu tehtaansa muualle vai laittaako se puolet työntekijöistään kävelemään. Mutta ... "Riippumatta siitä, onko typpi minimiravinne vai ei, on näin suurella määrällä taatusti merkitystä", sanoo tutkija Timo Tamminen Helsingin yliopistosta. Bärlundin mielestä esittelijän unohdus on "aikamoinen temppu ennenkaikkea työministeri Puhakkaa vastaan". vsk. Alice Karlsson 5. Vuoden alussa yhtiöstä sai leipänsä 117 henkilöä. Typen merkityksestä Itämeren rehevöitymisessä väitellään parhaillaan
Lierojen asema vahvistui merkitystä kangasmaiden ekosysteemissä ei ole tähän mennessä pidetty kovin suurena. Suomen Akatemian rahoittama tutkimus antoi tärkeää perustietoa, jonka avulla voidaan entistä perusteellisemmin tutkia muun muassa ravinteiden kiertoa maaperässä. Tutkijaryhmä pitää näin suurta kasvunlisäystä hämmästyttävänä. Hiekoitusta tulisi kuitenkin huomattavasti lisätä.'' Jouko Soveri kertoo, että vesija ympäristöhalliPerhoset vaarassa WWF:ään on perustettu perhosten suojeluun keskittynyt työryhmä. Harjun päällä kulkee myös useita liikenneväyliä, joilla liikenne on hyvin vilkasta ja suolauksen tarve on suuri. vsk.. Vaihtoehtoja suolaukselle ei liene tosissaan yritetty, sillä suola on hyvin halpa ja tehokas ratkaisu. Työryhmä rakensi laboratorioon kaksi pientä kangasmetsän _ maaperän ekosysteemiä, joista toisesta maaperäeläimet oli poistettu ja toisessa ne olivat läs~ nä. Lierojen merkitystä kangasmetsän ekosysteemissä on väheksytty; nyt Veikko Huhta työryhmineen nosti lierot niille kuuluvaan kunniaan. Alue kuuluu Salpausselkään ja täällä maantiet kulkevat harjujen päällä. Antti Halkka neen. Näin Valkealankaan pohjavesi ei ole juomakelvotonta. Kokonaan on hävinnyt kymmenen lajia. Sen vaikutuspiirissä asuu viidennes Suomen väestöstä. "Suomalaiset lähtevät suola-autoilla liikkeelle liian herkästi. Perhosistamme vain muutama laji on rauhoitettu. Tämä havainto tuli vesija ympäristöhallituksen tutkijoita vastaan Valkealan mittauspisteessä Kymen läänissä. Uhkana ovat niittyjen ja ketojen metsittäminen ja umpeenkasvu, torjunta-aineiden käyttö, salaojitukset ja piennarkasvillisuuden yksipuolistuminen. Monet näistä perhosten elinpiireistä ovat katoamassa. . Tutkimus pitäisi nopeasti saada alkuun Salpausselän alueella ja laajentaa sen jälkeen koko maahan. Maanteillemme levitetään vuosittain noin 90 000 tonnia ruokasuolaa. "TVH on epäillyt suolauksen vaikutuksia. Lääkintöhallituksen asettama yläraja suolapitoisuudelle on sata grammaa litraa kohden. "Muutaman kymmenen vuoden kuluttua tilanne voi olla todella vaikea ellei nyt ryhdytä pikaisiin toimiin." Vesija ympäristöhallitus on tarkkaillut pohjaveden maaran ja laadun muutoksia seurantatutkimuksessa 54:ssä pisteessä eri puolilla Suomea. Se työskentelee yhdessä ympäristöministeriön sekä vesija ympäristöhallituksen kanssa. Aluksi koottaisiin jo oleva tietomäärä sekä keskitettäisiin tutkimus esimerkiksi kunnallisiin vesilaitoksiin. Toiseksi tutkittaisiin purkautuvien lähteiden suolapitoisuudet ja kolmanneksi tehtäisiin kairauksia, jotka osoittavat suolaisuuden kerroksellisuuden. Kun maaperään lisättiin pelkkiä onkilieroja, saatiin runkopuuta 24 ja lehtibiomassaa 33 prosenttia lisää. Ensi kesänä työryhmä keskittyy muutamien uhanalaisimpien lajien, kuten isokultasiiven, muurahaissm1suven, harjusinisiiven, tummaverkkoperhosen, kirjopapurikon sekä isoja pikkuapollon suojeluun. Tutkimusryhmä aikoo seuraavaksi paneutua typen kierron salaisuuksiin ja maaperäeläinten merkitykseen muiden puulajien kuin rauduskoivun mahdollisina kasvunlisääjinä. Suolauksen vaikutukset näkyvät Helsingissäkin, missä kaivoja on jouduttu sulkemaan liian korkean suolapitoisuuden vuoksi. Sitä pitäisi käyttää hyvin harkiten. Myös koivujen typpipitoisuus kasvoi yli kaksinkertaiseksi. Uhanalaisia lajeja on nyt 118. Ihminen pystyy kuitenkin aistimaan paljon alempiakin pitoisuuksia. Soveri pelkää, että pohjavedet ovat hiljalleen suolaantumassa kautta maan kiihtyvällä vauhdilla. Maaperäeläimet nopeuttivat orgaanisen aineen hajotusta merkittävästi. Jyväskylän yliopistossa Veikko Huhdan johdolla toiminut työryhmä romutti tämän käsityksen kertaheitolla tai paremminkin monen intensiivisen tutkimusvuoden tuloksena. Perhoset ovat hävinneet tuksesta on jo otettu yhteyttä TVH:een yhteisen tutkimusprojektin aloittamiseksi. Soverin mukaan asialla on kiire. Vuodesta 1975 lähtien tuloksia antanut mittauspiste osoittaa, että pohjaveden suolapitoisuus on nyt yli seitsemänkertainen 1970-luvun puoliväliin verrattuna. Soveri tähdentää sitä, että asia on vakava jo siksikin, että Salpausselkä on Suomen suurin pohjavesivarasto. SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. nopeasti laajoilta alueilta Suomesta. Uhanalaisia lajeja elää eniten niityillä, kedoilla, lehdesniityillä, soilla ja tuntureilla. Yhtä tärkeiksi ne osoittautuivat maaperän ravinteiden vapauttajina; ilmeisesti tästä syystä koepuuna käytetyn rauduskoivun taimien lehtibiomassa lisääntyi maaperäeläinten läsnäollessa 71 prosenttia, runko6 puun 53 prosenttia ja juurten 42 prosenttia. " Tutkimus tehtäisiin kolmessa vaiheessa. Dosentti Jouko Soveri vesija ympäristöhallituksesta sanoo tiedon yllättäTutkimus on nostanut lierot kunniaan kangasmaan ekosysteemissä: ne nopeuttavat orgaanisen aineen hajotusta ja vapauttavat maaperän ravinteita. Jouko Soveri pitää moista määrää aivan liian suurena. KOTIMAASTA Maantiesuola valuu pohjavesön pohjavedet ovat vähitellen suolaantumassa. Tielle levitettävä suola imeytyy harjun kiviaineksen läpi ja päätyy pohjaveteen
Ongelmaan ei Suomessa · vielä ole havahduttu samalla tavoin kuin esimerkiksi hiipivään metsätuhoon. hakkuiden tulisi olla mahdollisimman pieniä." Kymmene Oy on hakenut hakkuulupaa muun muassa Olhavanvuoren alueelle, joka on yksi keskeisimpiä kohtia Repovedellä. Näin pienelle alueelle kohdistuisi liian suuri paine." Porkka vahvistaa, että kansallispuistosta ei haluta tinkiä yhtään. Kannanotossaan se on esittänyt maisemallisesti arvokkaiden alueiden jättämistä talousmetsänhoidon ulkopuolelle. Ympäristöministeriön valmistelema lakiesitys Talaskankaan luonnonsuojelualueeksi on tätäkin riisu~ tumpi, noin 1900 hehtaaSUOMEN LUONTO 2/90 49. vaikka keskusteluoikeutta alueen hakkuista ei suojelijoilla ole. vsk. Kannanotossaan lääninhallitus on halunnut olla aluevarausten osalta hyvin varovainen. Porkan mielestä metsien käyttö alueella tulee nousemaan kynnyskysymykseksi. Repovedellä on vielä paljon säilytettävää tuleville sukupolville. Nyt sekä suojelijat, lääninhallitus ja maanomistajat jäävät odottamaan ympäristöministeriön ja ministerin kantaa asiaan. KOTIMAASTA Suomen maantiet ovat talvisaikaan reilusti suolattuja. Luonnon tuhoutuminen ja käyttöönotto on voimakasta. "Alueella tulisivat rauhoituksenkin jälkeen kulkemaan rinnakkain sekä virkistyskäyttö että luonnonsuojelu. Lääninhallitus olisi valmis hyväksymään 600 hehtaarin alueen suojeluun. Repoveden alueesta suurimman osan omistaa Kymmene Oy, joka mielii metsän hakkuisiin jo tämän. ''Tilanne on nyt aika Jannä, koska lääninhallituksen antama kannanotto ei ole mikään pakote vaan suositus. Suojelijat haluavat pitää kiinni kansallispuistokomitean esittämästä 3000 hehtaarista. Kansallispuistosta ei Repovedellä tingitä yhtään lääninhallitus julkaisi aivan tammikuun lopulla oman kantansa Repoveden kansallispuistohankkeesta. Kansallispuistossa kaikki hakkuut olisivat kiellettyjä. Talaksella on enemmän suojeltavaa Luonnonsuojeluliitto esittää Talaskankaalta suojeltavaksi noin 400 hehtaaria enemmän metsää kuin Talaskangas-työryhmän esittämä 2400 hehtaaria. · Suojelijat aikovat Kymenlaaksossa pitää yhteyttä alueen metsänomistajiin. Suojeltavaan alueeseen pitäisi liittää Pitkä Kanervikkokangas ja: Heinosenahon alue Vuolijoen puolelta sekä Mustalehdon alue Vieremältä. Tämän talven hakkuusuunnitelmat yhtiö on kuitenkin hyllyttänyt. Suolaantumisesta on tehty yksi eduskuntakysely, mutta tuulta asia ei purjeisiinsa saanut. Kansallispuistoksi 600 hehtaarin suuruinen alue on liian pieni, sanoo Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Markku Porkka. Myös Kymmene Oy:öön. Erillisenä alueena tulisi suojelualueeseen vielä sisällyttää Talasjärven valtionpuiston lounaisosa. Alkuperäinen esitys kansa//ispuistoksi on luonnonsuojelijoiden vaatimus. ria. "Lääninhallituksen ehdotuksessa on paljon hyvää juuri metsänhoidon osalta. Valkealan kunta on luvan myönti;inyt. Teiltä suolavesi valuu pilaamaan maaperää ja pohjavesiä. Vesiin sekä maaja kallioperiin kohdistuvista hankkeista on myös luovuttava. Pentti Hirvonen 7. Suojelualuetta tulee luonnonsuojeluliiton mielestä laajentaa erityisesti uhanalaisten lajien elinympäristön turvaamiseksi neljästä eri kohdasta. Sillä on moraalinen vaikutus, mutta Kymmene voi silti aloittaa hakkuut aroilla alueilla." Päätöksiä tehtävä pian Puheenjohtaja Markku Porkan mielestä Repoveden kohtalosta pitää saada päätöksiä nopeasti. Mutta ehdotukset ovat ympäripyöreitä ja ne mahdollistavat voimakkaitakin toimia metsissä. Jos aluetta suojellaan jollain tavoin, Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Markku Porkka toivoo pikaisia päätöksiä Repoveden kohtalosta. Pentti Hirvonen Talaksen metsien suojelun puolesta töitä tehneet ovat saaneet erävoiton, mutta vieläkin kamppailu on kesken. kevään aikana
Sallittua ovat kuumaja SUOMEN LUONTO 2/90 49. Loput yli 150 000 tilaa syytävät vuosittain vanhaan tapaan jokaiselle peltohehtaarilleen hieman alle kilon torjunta-aineita ja 190 kiloa väkilannoitteita, joista kertyy kustannuksia vähintään 600 markkaa hehtaaria kohden. Suomen peltoalasta sen osuus on noin 0,06 prosenttia. Maatalouskeskusten Liiton laskelmien mukaan esimerkiksi rehuohraa varten ostetut lannoitteet ja torjunta-aineet maksavat 650 8 markkaa/ hehtaari, jolloin samalta alalta voidaan saada satoa jopa 3000 kiloa. Siirtyminen luonnonmukaiseen viljelyyn vie pitkään etenkin savimailla. Biologinen viljelijä sen sijaan pitäytyy vain nykyisen luonnontieteen käsityksissä.'' Biodynaamisia tiloja on neljännes kaikista luonnonmukaisista tiloista. Kasvitauteja ja tuholaisia säädellään mm. VIISAAN VALINNAT Maamies muista mis' onnesi on ... Luonnonmukainen maanviljely eli luomuviljely kiinnostaa yhä useampia, ja viljelijöiden määrä kasvaa kaikissa Pohjoismaissa. Kasveja ei luomuviljelyssä käsitellä torjunta-aineilla. Toistaiseksi luonnonmukaisesti viljeltyjen tuotteiden kysyntä on tarjontaa suurempi. Luomulisään liittyy kuitenkin riski; kun tarjonta kasvaa, hinnat alenevat ja ponnistelut terveen maan ylläpitämisestä jäävät viljelijöiden maksettaviksi. Luonnonmukaisessa tuotannossa olevaa maata lannoitetaan eloperäisillä kompostoiduilla lannoitteilla. Luomusato alenee mm. Sadon alennus on yleensä enimmillään noin 35 prosenttia. Tutkimusten mukaan porkkanaa tai perunaa viljelevät luonnonmukaiset tilat kannattavat paremmin kuin tavanomaisia menetelmiä käyttävät tilat, koska tuotteista saa paremman hinnan. siksi, että osa pelloista on viljelykierron takia palkokasveilla. "Biodynaaminen viljelijä tunnustaa ja näkee kosmisten v01m1en vaikutuksen viljelyyn. Tanskassa, Ruotsissa ja tämän vuoden alusta myös Suomessa valtio maksaa luonnonmukaiseen tuotantoon siirtyville viljelijöille siirtymätukea. Pyrkimyksenä on tuottaa ravitsemuksellisesti korkealuokkaisia elintarvikkeita ja yhteistyössä luonnon kanssa säilyttää ja kohottaa maan luontaista viljavuutta. se, että valmiiksi neuvoteltu viiden vuoden siirohjataan ja tarkkaillaan viljelylle ja kotieläintuotannolle on asetettu joukko ehtoja, joiden noudattamista tarkkailevat Luonnonmukaisen Viljelyn Liitto yhdessä viranomaisten kanssa. Luomutuotantoa Siirtymävaihe voi venyä pitkäksi Luonnonmukaisia viljelijöitä ovat biologiset ja biodynaamiset viljelijät, joiden ero on lähinnä "tavassa nähdä asiat", sanoo viljelijä Seppo Lohtaja. Kokemuksesta tiedetään, että menee ainakin viidestä kuuteen vuotta, ennenkuin luonnonmukaisessa viljelyssä päästään optimisatoihin. Tuki on tarkoitettu kattamaan sadonalennus sekä perusparannustöiden, kuten kompostointivälineiden aiheuttamat kustannukset. vsk .. Väkilannoitteita ja puhdistamolietettä ei käytetä, sensijaan turkiseläinlantaa ja teollisen kotieläintuotannon ja elintarviketeollisuuden jätteitä voidaan hyödyntää tietyin edellytyksin. Suomessa on seitsemän luonnonmukaisen viljelyn neuvojaa, joiden puoleen kannattaa kääntyä kaikissa luonnonmukaista tuotantoa koskevissa kysymyksissä Neuvojat löytyvät läänien maatalouskeskuksista, Puutarhaliitosta, Suomen 4H-liitosta ja Biodynaamisesta yhdistyksestä. Myrkyillä kuormitetut pellot tuottavat puhdasta satoa aikaisintaan kolmantena vuonna, jolloin se voidaan myydä luonnonmukaisesti tuotettuna. Seppo Lohtajaa suututtaa mm. Viljelyä ja tuotteiden laatua seurataan myös analyyseillä. Menetyksen voi kuitenkin paikata viljelemällä esimerkiksi ruista tai perunaa. Ruotsissa luku on 0,35, Tanskassa 0, 17 ja Norjassa vain 0,04 prosenttia. Luonnonmukainen kannattaa Suomessa on lähes 300 luonnonmukaista tilaa. Luonnonmukainen viljelijä säästää lannoiteja torjunta-ainekuluissa, mutta menettää jonkin verran sa~ dossa. Luomuviljelyssä vastaava sato jää kolmannekseen ja tulot noin 700 markkaa pienemmäksi, jos kolmen vuoden siirtymätukea ei oteta huomioon. " Kaikki tilat voivat siirtyä luonnonmukaiseen viljelyyn, mutta taloudellisesti houkuttelevinta se on karjatiloille" , sanoo Ekoviljelijät ry:n siht!:!eri Heikki Koskimies. Suomessa vain suuremmissa kauppakeskuksissa ja joissakin erikoisliikkeissä on hyvä valikoima luonnonmukaisesti viljeltyjä vihanneksia, juuPerunaa ja porkkanaa maukkaampaa ruokaa ei kai ole olemassakaan, etenkin jos ne ovat luonnonmukaisesti tuotettuja! tymävaihe supistui kolmeen, sillä " se ei oikeastaan riitä" . Luonnonmukaisessa tuotannossa on kuitenkin edelleen vain pieni osa pelloista. Tosin kesannointisopimuksilla voidaan maata siirtää vähitellen luonnonreksia, yrttejä, viljaa ja ~ ----marjoja. kasvinvuorotuksella, valitsemalla kestäviä lajikkeita, suosimalla luontaisia vihollisia ja käyttämällä houkutuskasveja. Luonnonmukaisen viljelyn ja tuotannon eräs tavoite on myös välttää elintarviketuotannosta aiheutuvaa ympäristön saastumista. "Suurikaan pinta-ala ei ole esteenä, mutta suurten tilojen yksipuolinen tuotanto ja vanhojen investointien rahoittaminen haittaa usein siirtymistä." Valtion tuen saanti edellyttää koko tilan tuotantotavan muuttamista kerralla. Suomessa tuki on 2800 markkaa hehtaarilta vuodessa. Myös kivennäislannoitusta voidaan tarvittaessa käyttää. Myös mekaaniset menetelmät, kuten pyydykset ja harsot ovat sallittuja
Myönteinen päätös johtaa viimein siihen, että vihreä joutsen voi liihotella tietoisen kuluttajan kauppakassiin. Suomessa merkintäjärjestelmä sijoitetaan Suomen Standardoimisliittoon, johon avautuu vähitellen kymmenkunta uutta työpaikkaa. Ruotsin, Norjan, Islannin ja Suomen yhteiseksi ympäristömerkiksi tulee vihreällä taustalla oleva joutsen, jolla varustettuja tuotteita voidaan kaupoista etsiä vuoden-puolentoista kuluttua. Länsi-Saksan kulutustavaroiden ympäristömerkki, Sininen enkeli, on tuttu jo vuodesta 1977. Merkin ovat saaneet mm. Tavanomaisella viljelyllä multa häviää pelloilta 50-100 vuodessa, sillä orgaanisen aineen lisäys on niukkaa. Vastikään keskusteltiin siitä mitä pitäisi tehdä viimevuotiselle perunasadon ylijäämälle myydäkö Viroon vai haudatako kaatopaikalle. Ilmeisesti kuitenkin ympäristölle selvästi haitallisia tuotteita on paljon helpompi löytää. hevöityvåt j~ myrkyttyvät. Luomueläimet on kuljetettava erillään muista eläimistä eikä sikama1S1a hätistelykonsteja, kuten sähköpiiskaa, sallita. Koskimies neuvoo luonnonmukaista viljelyä aloittelevaa kylvämään aluksi maahan pari vuotta palkokasveja, jotka kynnetään maan sisään. Alice Karlsson 9. Pohjoismaissa on Heikki Koskimiehen mukaan se omituisuus, että karjatilat ostavat eniten väkilannoitteita. Jos tiellä kulkee yli 9000 ajoneuvoa vuorokaudessa, on etäisyyksien oltava vielä pidempiä. Luomutilalla sen sijaan karjanlanta käytetään maanparannukseen tehokkaasti. Autoliikenne säätelee luomutilojen sijaintia; ihmisravinnoksi käytettäviä tuotteita ei saa viljellä 25 metriä lähempänä päätietä ja lehtivihannekset on vietävä kaksi kertaa kauemmaksi. Esimerkiksi kanat saavat luomutilalla tepastella vapaana ja sioillakin on enemmän tilaa kuin ahdistava karsina. Sinisen enkelin myöntämisperusteita on moitittu ja Pohjoismaissa onkin päätetty ottaa oppia saksalaisten virheistä. Myös viimeisestä matkasta annetaan ohjeita. Kolmantena vuonna voidaan kylvää ruis, neljäntenä esimerkiksi hernettä ja kauraa sekaisin, seuraavana apilaa ja viimeksi vehnää. Kuultuaan jälleen neuvottelukuntaa, kansallinen lautakunta tekee pohjoismaiselle lautakunnalle päätösehdotuksen. Sitten lautakunta tekee ehdotuksen pohjoismaiselle lautakunnalle ja tilaa tarvittaessa tutkimuksia ja selvityksiä asiantuntijoilta. Joutsenen arvoisten tuotteiden koko elinkaaren täytyy olla suhteellisen nuhteeton. liittyy yhteispohjoismaiseen merkintäjärjestelmään, joka edellyttää varsin mittavaa organisaatiota myös meillä. uusiopaperi, vaihtopullot, hiljaiset ruohonleikkurit, vettä säästävät käymälät ja freonittomat suihkepullot. Tämä · johtuu siitä, että väkilannotteilla saadaan hyvä rehunurmisato. Merkki myönnetään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Syyniin joutuvat raaka-aineiden kulutus sekä niiden hankinnan ja valmistuksen aikaiset ympäristövaikutukset, valmiin hyödykkeen jätevaikutukset · ja soveltuminen kierrätykseen tai hyötykäyttöön sekä myös tuotteen valmistusprosessi ja siihen kuluvan energian määrä ja laatu. Merkintään johtava paperisota etenee näin: Valmistaja, maahantuoja, myyjä tai vaikkapa kuluttajaja ympäristöjärjestö tekee aloitteen lautakunnalle tuotteesta tai hyödykeryhmästä, jolle pitäisi laatia ympäristömerkin myöntämisperusteet. Suomessa on käytetty jo vuosikymmeniä väkilannoitteita sekä torjunta-aineita ja peltojen kunto on heikko. Alice Karlsson loa sekä mahdollisuus päästä laitumelle. Euroopan toreille kilpailukykyisiä ja puhtaita elintarvikkeita. vsk. mukaiseen viljelyyn kesannointikorvaus on 2770 markkaa hehtaarilta. Merkintäosasto valmistelee asian lautakunnalle, joka pyytää neuvottelukunnalta lausunnon. Ravinteikas eläinten lanta saatetaan kuskata kaatopaikalle tai se jää muuten hyödyntämättä. Saksalaisen enkelin ansaitsevat tuotteet, jotka ovat muihin vastaaviin tuotteisiin verrattuna ympäristölle vähemmän haitallisia tai vaarallisia. Merkin voivat saada myös tuotteet, joiden valmistuksessa on säästetty raaka-aineita, minimoitu elohopean, lyijyn ja kadmiumin käyttö ja jotka voidaan käyttää uudestaan. Luomuviljelystä on lääkkeeksi Suomen maatalouden ylituotantoonkin. Nassuille pitää myös järjestää liikkumis-, ruokintaja sontimisalueet erikseen. Vuoden 1988 lopussa merkittyjä tuotteita oli jo 2250. Luomu-kotieläintuotannossa kiinnitetään huomiota muun muassa kasvatusympäristöön. Eläinten rehuista vähintään 80 prosenttia pitäisi olla luomurehua, joiden säilönnästä on annettu erikseen ohjeita. Rikkakasveja torjutaan viljelyteknisillä menetelmillä, makaanisesti sekä liekittämällä. Tällaisista pohdinnoista voisi jo siirtyä miettimään vaikkapa sitä, miten päästään eroon torjunta-aineista, jolloin Suomi voisi markkinoida mm. Niitä vilisee muun muassa pesuaineissa, maaleissa, muoveissa ja kaikenkarvaisissa kemikaaleissa. Lähtökohtana on, että tuotteilla on aina ympäristövaikutuksia ja sen tähden ''ympäristöystävällinen'' sanaa on syytä välttää. keräyspaperituotteet, kierrätyspakkaukset, lumpputuotteet ja biologisesti tuotetut elintarvikkeet. Eläimillä on oltava runsaasti tilaa ja vaSUOMEN LUONTO 2/90 49. Tällä tavalla vuorottelemalla maa pidetään kunnossa. Lautakunnan apuna toimii neuvottelukunta, joka antaa lausuntoja ja käsittelee periaatteellisia ja laajoja kysymyksiä. Tehotiloilla karjanlanta jopa kaatopaikalle Luonnonmukainen viljely on suositeltavaa monestakin syystä. Osa kemiallisista aineista, niin kuin karjanlannastakin joutuu lisäksi vesistöihin, jotka rekylmäkäsittely sekä höyrytys kuten myös pyretriini joskin rajoitetusti. Oppia luonnonmukaiseen viljelyyn voidaan hakea esimerkiksi maatalouskeskusten kursseilta. Eläinten terveydenhoitoon kiinnitetään erityistä huomiota ja hormonit, alkionsiirrot ja muut keinotekoiset menetelmät on kielletty. Merkintäosaston yhteyteen muodostetaan lautakunta, johon kutsutaan kuluttajaja ympäristöliikkeen, valtionhallinnon, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän edustajat. Siemeneksi on käytettävä mahdollisuuksien mukaan peittaamatonta siementä. Puhukaamme siis ympäristömerkistä! Ympäristömerkin voisivat Suomessa maalaisjärjellä ajateltuna saada ainakin sellaiset paristot joissa on hippunen tai ei lainkaan elohopeaa ja kadmiumia, . Tällöinkin lantaa voi valua vesistöihin, mutta "se riippuu sitten isännästä ja hänen tiedoistaan", sanoo Koskimies
Tällä kertaa kilpailuun osallistui 193 kuvaajaa 966:lla kuvalla. Karhusta vuoden luontokuva Antti Leinosen "Karhu" laakeroitiin Vuoden Luontokuvaksi 1990 Finlandia-talolla helmikuussa. Kuvaajakaarti oli melkoisen miesvoittoinen, sillä naisia uskaltautui kisaan vain neljä. Viime vuonna ilmestyi Leinosen Peurasalolla-teos, joka kertoo kuhmolaisen Elimyssalon elämästä. Karhu tallusti voittoon jo toistamiseen, edellisen kerran kemijärveläisen Seppo Saaren kuvaamana 1983. Leinonen on myös aktiivinen luonnonsuojelija, joka kuvillaan ja kirjoituksillaan on puolustanut kotiseutunsa luontoa. Suosituimpia aiheita olivat linnut ja maisemat. Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää jäsenilleen Suomen Luonnonvalokuvaajat ry. 10 SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. vsk .. Siskot, naisnäkökulmaa suomalaiseen luonnonvalokuvaukseen ! D " Auringonnousun jääkukat". vallaan "Kesämökkitiet hakkuuaukealla". Erityisen huolissaan hän on kainuulaisten metsien silpoutumisesta. Voittoisa karhukuva syntyi aamuyön tunteina viime toukokuussa kuhmolaisen erämaalammen rannalla. Antti Leinonen on saanut luontokuvillaan myös kansainvälistä tunnustusta, mm. Lieksalaisen Markku Tanon "Auringonnousun jääkukat" vei kuvasarjojen voiton. arvostetussa Wildlif e Photographer of the Y ear Competition -kilpailussa Lontoossa viime syksynä. Lisäksi myönnettiin 28 kunniamainintaa. Luonnonkuva-arkiston erikoispalkinnon sai Arto Hämäläinen ku. Markku Tano vei upealla viiden kuvan tutkielmalJaan jääkukista kuvasarjojen voiton
Luonnonkuva-arkiston erikoispalkinto annettiin Arto Hämäläisen kuvalle "Kesämökki tiet hakkuuaukealla ". 11. SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. Valinnallaan Suomen luonnonsuojeluliiton omistama kuva-arkisto haluaa nostaa hyvän ympäristökuvan arvostusta. vsk. Viime vuodet Antti Leinonen on kuvannut tiiviisti karhuja, joista on tekeillä kirjakin. Antti Leinosen "Karhu", Vuoden Luontokuva 1990. Karhukuvillaan hän on voittanut myös kansainvälisiä palkintoja
Suora toiminta tuottaa pikkurikoksia Kaikki oikeusasteet, korkeinta oikeutta myöten, katsoivat kaivurin pysäyttämisen pakottamisrikok. Kaivinkone pysäytettiin rauhanomaisella rynnäköllä: ihmiset juoksivat vinhasti ympäri viuhuvan kauhan alta koneen viereen ja kytkeytyivät siihen kiinni. Mikko Niskasaari Se ensimmamen suuri ymJ?äristöoikeudenkäynti oli tietenkin Koijärvi-juttu. Jos joku joutui vaaraan, he olivat kaikki suojelijoita; jos joku aiheutti vaara12 Oikeuslaitos luo J " Voimmeko todella rangaista tällaisia ihmisiä siitä, että he näkevät kauemmaksi ja selvemmin kuin muut?" , kysyi Koijärviliikkeen puolustusasianajaja Esko Kivitie kymmenen vuotta sitten. Oikeuslaitos viritti näin erittäin kevein perustein erittäin vaarallisen aikapommin. vsk .. Voidaan perustellusti vaatia, ettei näistäkään pitäisi tuomita, koska teot on tehty pakkotilanteessa, yhteisen edun turvaamiseksi. Kaikki oikeusasteet vastasivat kyllä, ja rikoksen nimi oli pakottaminen. Tämä on kuitenkin sivuseikka. Vaikka Talaskangas-jutussa annettiin erittäin lievät tuomiot, päätös pitää sisällään aikapommin. Oikeuslaitos on luonut eräänlaisen järjestelmän tapaturmavakuutuksen, joka oikeuttaa kovat otteet silloin, kun niitä halutaan käyttää. Laskuojan leventämistä ja syventämistä vesipiiri nimitti Koijärven suojelemiseksi; siinä virastossa on aina opiskeltu Orwellia huolella. Kukaan ei varmaankaan enää muista, kuinka monta patoa Koijärven lasku-uomaan keväällä 1979 ja 1980 rakennettiin, mutta monta niitä oli. Haitanteosta suurin rangaistus on kolme kuukautta, niskottelusta ja oman käden oikeudesta enintään kuusi kuukautta vankeutta. Ne ovat pienellä sakolla kuitattavia juttuja: vähän SUOMEN LUONTO 2/ 90 49. tilanteen, sen aiheutti kauhalla ympäriinsä huitonut kaivinkoneen kuljettaja. Koijärvi poiki myöhemmässä vaiheessa syytteitä esimerkiksi vesilain rikkomisesta, mutta tärkein prosessi käytiin kaivinkoneen pysäyttämisestä. Käytännössä omaa kättä täytyy käyttää todella raskaasti ennen kuin noista teoista vankeutta hankkii. Rikosoikeuden periaatteita on näin rikottu korkeinta oikeutta myöten. seksi. Kansalaistottelemattomuuteen tai suoraan toimintaan turvautuvat liikkeet syyllistyvät helposti sellaisiin pikkurikoksiin kuin haitanteko viranomaiselle, niskoittelu poliisia vastaan tai oman käden oikeus. Suomessa on tullut tavaksi syyttää ympäristöaktivisteja huomattavasti vakavammista teoista, kuin mihin nämä ovat syyllistyneet. Varsinainen kahakka ei kuitenkaan syntynyt padoista, vaan kaivinkoneesta, jonka Helsingin vesipiiri toukokuussa 1979 lähetti ruoppaamaan väylää auki
Näissä on kysymyksessä puhtaasti itsensä alttiiksi panemisesta. vsk. Pakottaminen sopii ympäristöliikkeiden tempausten kuvaamiseen kuitenkin hyvin huonosti. ihjaa ekoterroris:mille ;; :c~--------pahempia kuin punaista päin käveleminen, paljon lievempiä kuin reipas ylinopeus. Ovatko suojelijat ryöstäjiä. Pakottaminen on kokonaan toinen asia. Sitä voi sanoa jo oikeaksi rikokseksi, maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta ja pakottamisesta sitä on tuomittukin. Pakottaminen on hyvin läheistä sukua ryöstölle, kiristykselle ja kidnappaukselle. sip.tä, pidättäminen ja vangitseminen ovat käytettävissä. Kun Koijärvellä oli tuomittu pakottamisesta, myös Kajaanin kihlakunnanoikeudessa Talaskangas-aktivistit tuomittiin pakottamisesta. Koijärvellä pakottamiseksi katsottiin kauhan alle ryntääminen ja koneeseen kytkeytyminen. Ennakkopäätökset ovat kuvaavia. Talaskangasliikkeen asianaJaJan Matti Wuoren mukaan pakottamiskäsitteen ulottaminen luonnonsuojelijoihin on väärää lain tulkintaa. Pakottamisen avainsanat ovat "väkivallalla" ja "uhkauksella". Kun rikosnimike on tämä, kaikki pakkokeinot, kotietsuoMEN LUONTO 2/ 90 49. Näin toimii oikeus 1990-luvun Suomessa: Talaskankaan puolustajat saivat syytteet pakottamisesta, joka on vakavuudeltaan rinnastettavissa ryöstöön, kidutukseen ja kidnappaukseen. Pakottamiskäsitteen soveltaminen sellaiseen on erittäin keinote13. Näin vähäisiä tekoja tutkiessaan poliisi ei voi pidättää epäiltyjä, vangitsemisesta puhumattakaan, ei edes suorittaa kotietsintöjä. Talaskankaalla pakottamista oli metsässä hiihtely, puihin kiipeäminen ja niihin kytkeytyminen. Kaverin saatavia on peritty velalliselta ase kourassa, nyrkillä uhaten on haettu vahingonkorvauksia, nyrkkiä heiluttaen on hiljennetty uhrit kun asuntoa varastetaan tyhjäksi. "Joka ilman laillista oikeutta, väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin", syyllistyy pakottamiseen
Sen jälkeen on vankilassa lisää marttyyrejä." Ja sen jälkeen syytteet voivatkin olla aivan toisenlaisia: poliisin väkivaltaista vastustamista, murhapolttoja, mitä vain. Nyt näyttää näin käyneen", Wuori arvioi. Rikoslain uudistuksen nykyvaihe on hyvin kuvaava: yritysten toiminnan sabotoinnista aiotaan tehdä törkeä rikos." , '' Ihmisoikeudet ovat Suomessa loppujen lopuksi hyvin heikosti suojatut. Länsi-Saksa maksaa vieläkin 1960-luvun valtiojohtajien kovakorvaisuuden ja jääräpäisyyden laskuja. Suurin sakko oli 30 ja yleinen linja 10-15 päiväsakkoa, mikä rikosnimikkeisiin nähden on todella vähän. Eräs metsäkoneurakoitsija katsoi, että hänen ja metsähallituksen välisen sopimuksen piti turvata hänen ansionsa koko vuoden ajalta. Suomeksi sanottuna KKO tarkoitti, että vaikka Koijärvi oli periaatteessa päätetty suojella ja vaikka vesipiirin kaivinkone uhkasi tuhota järven siitä huolimatta, ei luonnonsuojelijoilla ollut oikeutta toimia. Aina kun terroristit iskevät, on yksi 60luvun vekseleistä langennut. 14 Länsi-Saksa maksaa vieläkin 1960-luvun valtionjohtajien jääräpäisyyden laskuja. Talaskankaan toiminnasta tuomittiin todella lievästi, oikeus ymmärsi suojelijoiden toimintaa erittäin pitkälle. Virallinen suojelu päätös näet puuttui. '' Kova linja pohjustaa terrorismin ''Vaarallisinta on, että pakottamis-pykälän soveltamisesta kehittyy linja, jolla ympäristöaktivisteja tuomitaan. SUOMEN LUONTO 2/90 49. Periaattelliseksi vaatimuksen teki metsähallituksen esiintyminen. Koska osa Talaskankaasta oli toimenpidekiellossa, urakoitsija vaati 50 000 markan korvauksia paitsi parilta helmikuun päivältä, myös elo-, syysja lokakuulta. Aina, kun terroristit iskevät, on yksi 60-luvun vekseleistä langennut. Suojelijat häiritsivät hakkuita helmikuussa 1988 ja pian mielenosoituksen jälkeen alue pantiin toimenpidekieltoon. Päinvastoin. Entä sitten, kun kolmannes puista on kuollut tässä maassa, joka elää puusta. Silloin meillä on vankilassa ensimmäiset ympäristöliikkeen marttyyrit." "Sen jälkeen on vaarana, että yhteentörmäykset muuttuvat rajummiksi. vsk.. Ehdottomasti ei käy, että tällainen käytäntö luodaan tuomioistuintulkinnalla. "Ei mikään viittaa siihen, että kansalaistottelemattomuus ja suoran toiminnan liikkeet vähenisivät. Tämä on ehdottomasti vastoin rikoslakimme keskeisimpiä periaatteita. Greenpeacen kansainvälisen johtokunnan Jasen Matti Wuori on ennenkin varoitellut mahdollisuudesta, että muutoksen hitauteen työlääntyneet kansalaiset turvautuvat ekoterrorismiin. Nimenomaan yhteiskuntarauhan kannalta olisi mielekästä ottaa kansalaisliikkeet vakavasti." "Kun ympäristön tuho etenee, voi Suomessakin tapahtua arvaamattomia. Ongelma ei olekaan tämä päivä, vaan tulevaisuus", Matti Wuori arvioi. Voi olla, että joku säikähtää vankeustuomion uhkaa. "Kovan linjan vetäminen ympäristöaktivisteihin nähden on yhteiskuntarauhan kannalta lyhytnäköistä ja vaarallista. Järjettömiäkin vaatimuksia voi tietysti oikeudenkäynnissä esittää. V aition viranomaiselta menettely olisi kuitenkin sietämätöntä. Metsähallituksen edustajat selittivät vakavina, kuinka urakoitsijalle on epäilemättä tullut suuret tappiot. Kukaan ei tiedä, milloin ne loppuvat. Yhteiskuntarauhaa uhkaa kuurous Korkein oikeus perusteli aikoinaan Koijärvi-päätöstään jäljittelemättömään tapaansa: "Yhteiskuntarauhan kannalta ei voida puolustaa sellaista sääntöä, että yksilö tai ryhmittymä säädettävän lain kannalta ehkä yleisestikin hyväksyttävän perusteen tai päämäärän mukaisesti ryhtyisi oikeusjärjestyksen syrjäyttämällä toimimaan ikään kuin tuo peruste tai päämaara JO olisi lainsäädännössä hyväksytty''. Niin vakavina, että on pakko kysyä, oliko urakoitsijan vaatimuksista neuvoteltu etukäteen metsähallituksen kanssa. menetyksiä. Erityisesti todistajana kuultu metsähallituksen virkamies painotti urakoitsijan . "Jos tässä maassa halutaan, että laki kieltää ympäristöaktivistien suoran toiminnan ja jos halutaan, että sellaisesta voidaan haluttaessa pidättää ja heittää vankilaan, silloin eduskunnan on näin päätettävä ja lakia muutettava. Se puolustus, että 60-luvun radikaaliliikkeen vaatimuksetkin saattoivat olla toisinaan melko sekavia, ei enää auta: koston ja väkivallan kierre alkoi yhtäkaikki tukahduttamisesta, voimattomuuden ja turhautumisen tunteesta. Kukaan ei tiedä milloin ne loppuvat. Ajatellaanpa vaikka metsätuhoja. Oikeus rikkoo lakia "Kun ne rikoslain kohdat, jotka syytettyjen teot ainakin muodollisesti täyttävät, ovat kovin pieniä rikoksia, on turvauduttu seuraavaksi raskaimpaan pykälään. Vaikka elämme melkoisessa kuriyhteiskunnassa, ne kaiken todennäköisyyden mukaan lisääntyvät." "Silloin onkin mahdollista, että jossain tilanteessa helposti voisi kuvitella vaikkapa jonkin saastuttavan teollisuuslaitoksen pysäyttämisen tuomitaankin raskaimman kautta. Kysyttäessä kävi kuitenkin ilmi, ettei hän lainkaan tiennyt, millainen sopimus urakoitsijalla metsähallituksen kanssa oli. Metsähallituksen outo soolo Talaskangas-oikeudenkäynnissä oli pieni välinäytös, joka ansaitsisi tarkemman selvittelyn. Tosin myönnettäköön, että rajanveto hyväksyttävän ja tuomittavan lain rikkomisen välillä on vaikeaa. Nyt sanotaan, että kolmannes puista on vaurioitunut. Ilmapiirin muutos voi olla nopea ja hyinen. koista, sanoo talaskankaalaisten asianajaja Matti Wuori. Vanha tuomarin ohje, "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan", unohtui. Tiettävästi ensimmäisen kerran luonnonsuojelutoiminta katsottiin sellaiseksi hyväksyttäväksi syyksi, jonka perusteella tuomioita pienennettiin. Kaikkea tätä korkein oikeus perusteli yhteiskuntarauhalla. Väärän valan raja oli vain hiuskarvan päässä. Metsähallituksessa olisi epäilemättä oltu sitä tyytyväisemp1a, mitä kovemmat korvaukset suojelijoille olisi tuomittu. Matti Wuori näkee asian tasan päinvastoin. Todennäköisintä on, että useimmat reagoivat juuri päinvastoin. Samalla KKO tuli selittäneeksi, että lakeja ja säädöksiä on noudatettava, vaikka ne olisivat päättömiä ja yleisen oikeustajun vastaisia. Siksi tällaisiin hiipiviin väkivallan muotoihin, kuten pakottamis-käsitteen ulottamiseen tekoihin, joihin se ei sovellu, on tartuttava." Talaskangas-tuomio sisälsi kuitenkin myös tärkeän voiton. Koijärvellä sakot olivat keskinkertaisia, 30-50 päiväsakkoa. Ja sitä kierrettä on vaikea katkaista, kun se kerran on käsistä karannut. Rikoslakimme lähtee ehdottomasti siitä, ettei sen soveltamisalaa voida tulkinnalla laajentaa. Vaatimus osoitettiin luonnonsuojelijoille
lukkiutunut, mukavasti suuntautunut. Arto Kytöhonka Paikat matalaksi sanan väkilannalla J .L.Runeberg oli runoilija ja hänellä suhde luontoon. Asun maalla, 489 jalkaa keskimääräisestä merenpinnasta, metsässä isomokuisella moreenimaalla ensimmäisellä Salpausselällä, sen laella, ja mieluiten olisin ajattelematta. Se on mukava pieni lohtu kirjailijan työssä, siviilissä. Asialla oli muitakin kirjailijoita, kyltymättömimpinä Zachris Topelius, tuo verraton kansallisgoebbelsimme, jolle luonto oli yhtä kuin natsuuni ja kiihkonationalismi se ylin luonto. Nykykirjailija ei ole edeltäjiänsä parempi, vaikka varhemmat kollegat hyötyajattelija Jaakko Juteinista aina suhdanneihastelija F.E.Sillanpäähän olivatkin puhkomassa neitseelliseen Suomi-neitoon ensi arpia, noita selvimmin noteerattavia. Stipendinsä jälkeen kulttuurivaltio Suomi tuntee itsensä taas soveliastakin siivommaksi. Samanlaisia aikalaissaastuttajia ovat designeri ja parittelevien kotkien kuvaaja ja talastai öljykangasliikeläinen, kuka tahansa sitoumuksiin langennut kulttuurin tekijä, veljeskuntalaiseksi oloutunut, siskoksi SUOMEN LUONTO 2/90 49. Olen kirjailija, siis kielen byrokraatti. Kukaties jaksan vastakin tehdä siinä huomaamattoman valtavassa hommassa jotain onnekkaasti tosi pahaa. Virheittä. Runo oli ihana ja sen luonnonrakkaan sanoman vakuudeksi rakennettiin kivestä torni Aulangolle ja Puijolle sekä poljettiin Kolin laet ja vedettiin uudet paremmat sorat Kangasalan ja Punkaharjun kärriteille. Tai kun nyt paleoseenina yksi laji, noita näitä kun luonnolle tuppaa syntymään vahingossa, epätoivottuja ruokkoja, niin kun tämä "ajattelevaksi" itsensä luokitellut kuopus, lehtolapsi, homo sanguinarius, panee menemään koko kenotsooisen kauden, jota tosin ehti ilman ihmistä jo kestääkin 65 miljoonaa vuotta, niin se on nyt tätä. Sibbe on satasessa joutsenten kera: säveltaiteella on tuon verran matalampi kurssi, mitä tulee taiteen hyödyntämiseen luonnon menoksi ja niin sanotun elinkeinoelämän parhaaksi. 15. Solmut ja sitoumukset tulivat vasta silloin, kun luonnosta tehtiin kohde, oravasta raha ja rahasta kulttuurin sekä ekonomian, talon hoitamisen, perusta. to tekee sen itse. Jos vain hyvää tarkoittaen myy mielensä puhtaan luonnon asialle, niin siitä saa kirjailija ja muu taiteen mestari puhdasta apumaksua. Kun nuo paikat oli taiteen innoittamina tuhottu, niin alatipa löytyi uutta esteettisen palvonnan kohdetta, eikä tänä päivänä sitten enää sitä kuntaa, jossa ei olisi vettä, rantaa kesämökkein tärvelemää ja talveksi kukkulaa, jota kelpaa lasketella puolessa minuutissa alas plastiikkilautain päällä. Eikä tietenkään nykykirjailija ole yksin. Miten kaahoa ja jakomielekästä oli vaikkapa kambrija triaskauden rutistuksissa. Se lohduttaa. Taiteentekijän ainoa imperatiivi on olla irti, kieltäytyä luonnonsuojelijoista ja muista eturyhmistä, solidaarisuudesta ja kaikesta sellaisesta vihreästä, joka jalostuu aatteeksi, paketoidaan ja punnitaan hyväksi. Runoilija ei lainkaan ole niin huomaamaton kuin toivotaan, ei hän eivätkä muut toimitsijat. Luonto tulee täysin toimeen minutta. Menen sisälle ja kirjoituspöytäni ääressä kasvan ohi sen, mitä sanon. Se on luontoa. Kulttuurissa ei oteta kantaa. "Kulttuuri" tulee verbistä "colere", viljellä, ja sitähän se on: toimia sillä tavoin jotta maa tuottaa laihon ja puut, ja että vesissä vilisevät elävät olennot, kukin lajinsa mukaan, asuinsijoillansa lisääntyvät siivekkäät itikat ja linnut, maassa kaikki matelijat ja loikkivaiset ja jyrsijät, ihminenkin mukaan siihen luettuna. Siinä on biologinen jokin mieli, ärryn ja lohduttaudun. Ja iso on se lohtu, kun katsoo kylmänä kevätyönä sijaintiaan niihin lähitähtiin, joita sadoin tuhansin siinä näkee, ja muistaa, kuinka skitso luonto on luontojaan. Ärryn. Ekologiassa, luonnon taloudessa, ei ole sitoumuksia. Ja kannattaa kyllä ollakin tuolla tapaa kiltti. Luonnossa ei ole solmua. Se on: minäkin turmelen työkseni kieltä, enpä anna sen olla, vaan arkistoin sitä. · Pienesti on yhä isoa pahaa tekemättä. Ja toivottavasti minulta ei rohkeus petä. Ilmankin takerrun pikkuseikkoihin. Mutta kuitenkin. Kun karhu on kuvattu, lumiriekot tanssittu ja kudottu ryijyyn, kankaat maalattu, selkoset pantu romaanisarjaksi ja lohekkaat tenot ynnä yön yksinäisyys vangittu runoiksi, niin siinähän jo onkin hinkattu uusia kohteita kiiltäviksi matkailu-, vaihtoehtoja muun teollisuuden kuluttaa ynnä tuhota. vsk. LuonKirjailija Arto Kytöhonka pohtii, miten helpo,sti kulttuurin tekijät ovat "aikalaissaastuttajia" ja hyvän omantunnon kauppiaita. Että, sanalla sanoen, helpolla on taiteentekijä tuollainen MEKin bulvaani, kuluttavan kiertelyn mainostaja ynnä kaikkien näiden kemiroitten ja suomensokerien ja cumulusten ja partekien ja tapioitten hyvä omatunto. Eikä ole aiheetta 500 markan setelissä Elias Lönnrot, sankar'mieli, ja toisella puolella kuva harjusta, jonka laelle on törkeimmältä kohtaa vedetty näyttävä valtaväylä. Koskaan mies ei käynyt rannikkoa syvemmällä synnyinmaassaan, mitä lyhyen aikaa oli guvernanttina Kurussa, mutta hyvinpä se rupeama riitti, kun hän teki keisarille mieluisan yleiskuvan luoteisen suurruhtinaskunnan luonnosta: Ej lyfts en höjd mot himlens rand, / ej sänks en dal, ej skjöls en strand, / mer älskad än vår bygd i nord ..
Suojelluista metsistäkin vain osa on täysin luonnontilassa. ''Talaskangas on mielestäni kiistatta kainuulaisen metsäluonnon edustaja, ja se on joutunut kilpailemaan kovien vastustajien kanssa, kuten Ystävyyden puiston kanssa. <( Pertti Rassi torjuu mm. Talousmetsissä ovat vallalla vain puuntuotannolliset arvot. Tällä hetkellä varoja nielevät erityisesti eräiden kansallispuistojen laajentaminenja varsinkin Saaristomeren kansallispuiston lunastukset.'' 16 Hakata, sääst~ Luonnontilaiset metsät ovat kutistuneet pieniksi saarekkeiksi talousmetsien puristuksessa. Tulilinjalla ovat olleet enty1sesti viranomaisten Talaskangas-työryhmässä istunut ylitarkastaja Pertti Rassi ja hänen esimiehensä valtion luonnonsuojelun valvoja Antti Haapanen, vaikka molemmat ovat työskennelleet pitkään ikimetsien ja uhanalaisten lajien suojelun parissa. Jyrki Heimonen luonnonmetsien suojelu on Etelä-Suomessa välttämätöntä: karkean nyrkkisäännön mukaan kasvullisesta metsäpinta-alasta on suojeltu Lapissa runsaat viisi prosenttia, Oulun läänissä prosentti ja Etelä-Suomessa ainoastaan promille. Talaksen ystävien ja Repo• veden suojelijoiden syytökset. "Tosiasia on, että mitä enemmän uusia kohteita löytyy, sitä enemmän ne ovat jakamassa ostoja korvausrahojen kakkua. Ruotsissa on äskettäin arvioitu, että vuonna 2050 ei maassa ole enää suojelualueiden ulkopuolella yhtään luonnontilaisia metsiä, koska jäljellä olevat luonnonmetsät siirtyvät yksi kerrallaan metsätalouskäyttöön. Metsiemme rikkauden turvaamiseksi on perustettava lisää suojeTalaskankaasta tehtiin tammikuussa metsähallituksen kanssa vajaan 2000 hehtaarin kompromissiratkaisu, jossa jäi suojelun ulkopuolelle toistatuhatta hehtaaria luontoaktivistien vaatimuksista. Metsien suojelulle saatava tavoitepinta-alat Luonnonsuo j ei ual ueiden niukat ostomäärärahat ovat johtaneet siihen, että ympäristöministeriön luonnonsuojelutoimistoa on syytetty suoranaisesta penseydestä luonnonmetsien suojelulle. Tähän lukuun kuuluvat kansallisja luonnonpuistojen lisäksi myös metsähallituksen aarnialueet ja luonnonhoitometsien aarniosat. vsk.. Lähelle Pohjanmaalle on myös perustettu laaja 10 000 hehtaarin soidensuojelualue, Suuri Veneneva, josta huomattava osa on metsää." Rassin mukaan valtiovarainministeriö asettaa entisestään kiristyvät tavoitteet metsähallituksen tuoSUOMEN LUONTO 2/90 49
Prosenttirajoja meillä ei kuitenkaan ole lyöty lukkoon." Nyt alueita, pienempiä ja suurempia, nousee kuitenkin esille koko ajan. ''Jossain on katto tulossa vastaan. Ns. erityisiä luonnonsuojelualueita. Ne eivät vaadi korkeatasoisia palveluita, mutta varmistavat kuitenkin, että alueet säästyvät tuleville sukupolville. Pinta-alatavoitteet koko Suomelle pitäisi tehdä vaikka kirjoituspöydän ääressä, minkä jälkeen syrjään jääneitä sopivia alueita voidaan ryhtyä luonnontilaistamaan.'' Luonnontilainen metsä lahopuineen on välttämättömyys rikkaalle ikimetsälajistolle, aarnimäihiäisille ja kätkökääville. 17. l vai suojella. ''Ympäristönsuojeluosaston johto neuvotteli joku vuosi sitten metsähallituksen kanssa ratkaisun, ettei mitään uusia suuria alueita oteta valtioneuvoston selonteossa mainittujen keskeneräisten hankkeiden ohella esiin. Kansallispuistotasoisten alueiden hoito ja käyttö nielevät erittäin runsaasti varoja. Jos metsähallituksesta tehtäisiin vielä liisuoMEN LUONTO 2/90 49. punaisessa kirjassa on lueteltu 197 hävinneeksi otaksuttua, erittäin uhanalaista tai vaarantunutta metsiemme eliölajia. Hän kuuluttaakin Suomeen uutta modernia [uonnonsuojelulakia, jonka avulla pystyttäisiin antamaan selkeitä ohjeita hoiitometsien käsittelystä ja Iisaamaan määrätietoisesti suojelualueiden pinta-aloja. "Kaikkialla Suomessa tulisi olla tietty määrä eri ikävaiheissa olevia metsiä porrastetusti. Hän toivookin, että Suomessa ryhdyttäisiin Talaskankaan tavoin perustamaan nykyistä enemmän ns. Pinta-alatavoitteita vaatii myös eläintieteen dosentti Yrjö Haila, joka vetää Suomen akatemian ikimetsäprojektia. lualueita ja muutettava talousmetsien käsittelymenetelmät luonnonmukaisemmiksi. tolle: mitä enemmän metsähallituksen maita liitetään suojeluun, sitä rankemmin metsätalous kohdistuu jäljellä oleviin maihin. vsk. kelaitos, kuten on kaavailtu, ympäristöministeriö joutuisi tulevaisuudessa ostamaan suojeltavaksi tarkoitetut alueet myös siltä'', Rassi maalailee synkintä mahdollisuutta. Rassi myöntää, että ympäristöministeriö on pyrkinyt metsäluonnon suojelemiseksi vain hankkimaan suojelualueita eikä ole puuttunut tarpeeksi talousmetsissä tapahtuvaan kehitykseen . Miten arvioida suojelutarvetta
Tarkastelussa on Railan mukaan käytettävä ekologisina indikaattoreina sen verran yleisiä lajeja, että niistä saadaan määrällisesti edustavia näytteitä. Alueen nykytila ratkaisee suojelun, ei odotusarvo." Alueiden hankinnassa on Rassin mielestä laitettava etusijalle ohjelmiin kuuluvat alueet ja arvioitava tuhoutumisen todennäköisyyttä. "Jos täällä täytyisi tehdä metsätaloudellisia toimenpiteitä, alue todennäköisesti hakattaisiin paljaaksi. vsk.. Uhanalaisuudesta Kilkki on käyttänyt edeltäjänsä metsäinventoinnin professori Kullervo Kuuselan tavoin luonnonsuojelijoita ärsyttäviä värikkäitä sanankäänteitä. Railan mielestä pelkästään erittäin uhanalaisten lajien esiintymisen perusteella tehdyt aluevertailut ovat absurdeja. Raapaa on kuitenkin niin vähän, ettei sen varaan voiSUOMEN LUONTO 2/90 49. "Erittäin uhanalaisten lajien kohdalla voidaan myös kysyä, on"Etelä-Suomessa luonnontilaisia alueita on niin vähän, että kaikkien niiden säästäminen on perusteltua", sanoo tutkija Yrjö Haila. Jos lajeja häviää hakkuiden myötä, geeniperintö ei siitä kuitenkaan köyhdY,, koska sitä on jäljellä muualla. "Kaunista turhuutta" Olimme metsäntutkimuslaitoksen professorin Pekka Kilkin kanssa retkellä Sipoon Paippisten vanhassa metsässä. 18 Ympäristöministeriön luonnonsuojeluosaston suunnittelija Pertti Rassi yrittää saada luonnonsuojelualueiden ostomäärärahat riittämään. "Erittäin uhanalaisiin lajeihin liittyy arvo, jota ei voida ohittaa. Sellaisillakin vanhoilla metsillä, joilta ei löydetä uhanalaisia lajeja, on merkitystä näiden mahdollisina esiintymisalueina. Niiden läheltä puuttuvat yleensä toiset luonnonmetsät, ja eliöiden heikko leviämiskyky metsätilkusta toiseen alkaa muodostua niiden elämistä rajoittavaksi tekijäksi. Kilkille metsätalous on osa luomakunnan luonnollista kehitystä. Toisin sanoen alueiden tutkimisessa ja vertailussa tulisi kiinnittää huomio suhteellisen runsaisiin, mutta selvästi metsätaloudesta kärsiviin lajeihin. "Olen vakaasti sitä mieltä, että tällä hetkellä jäljellä olevien vanhojen metsien arvo ei riipu laisinkaan siitä, mitä erittäin uhanalaisia lajeja niistä löytyy. Tältä pieneltä vain 60 hehtaarin alueelta on löydetty aarniseppä, kovakuoriainen, jonka jo uskottiin hävinneen Suomesta. Talousmetsät ovat liian yksipuolisia Lajiston suojelun perusongelmana on, että luonnonmetsälaikut ovat pieniä ja hajanaisia. "Selluinsinöörit pitävät haapaa lupaavana ja sitä tarvitaan erikoispapereissa. Jos valtakunnan metsien inventointiryhmä sattuisi tulemaan tänne, se kauhistuisi urakkaa, sillä täällä on niin monenlaista puuta". "Näitä ovat linnuista esim. häviämisen ohella myös metsäpalot ovat vähentyneet, mikä on sekoittanut metsien luonnollista kiertokulkua. Esimerkiksi monien lahopuulajien elinympäristö on varsin lyhytaikainen, ja niiden on löydettävä lähistöltä uutta sopivaa lahopuuta ravinnoksi. Ainakin lehtipuut ja männyt otettaisiin pois, mutta ehkä kuusetkin ovat jo liian iäkkäitä." Kilkin arvio Paippisten metsästä on, että alue tulee vaihtumaan puhtaaksi kuusikoksi 50100 vuoden sisällä kunnes ikääntynyt kuusikko rupeaa myrskyissä kapsahtelemaan tuulenkaatoina nurin ja tekee taas tilaa nuoremmille puuikäluokille. Pekka Kilkin mielestä "lahopuuta saa kyllä kovin lyhyellä toimitusajalla", mutta lehtipuuston lisääminen ei ole ongelmatonta. Lapista voidaan keskustella, mutta Etelä-Suomessa luonnontilaisia alueita on niin vähän, että kaikkien niiden säästäminen on perusteltua.'' Tällä hetkellä Railan mielestä suojelualueiden perustaminen on jäänyt näpertelyksi, jolla ei pyritäkään laajoihin kokonaisuuksiin. Lahopuuston . Rohkeimmat tutkijat ovat ehdottaneet jopa palaneen puun tai lahopuun kuljettamista talousmetsiin. Yksi näistä on Waltari-sitaatti ''luonnossa on paljon kaunista turhuutta", jolla Kilkki on kuvannut uhanalaisten lajien asemaa metsätaloudessa. Kun metsätaksaattorilta kysyy arviota Paippisten metsästä, hän hiljentyy hetkeksi kunnes toteaa: " Kyllä tämä on mielenkiintoinen ja viehättäväkin näkymä ja merkitsee vaihtelua. "Tämäkään alue ei ole siis varsinaisesti luonnontilaista metsää, vaikka täällä onkin iäkkäitä puita ja paljon lahopuuta." Pekka Kilkki potkiskelee kokeeksi sammaloituneita kantoja määrittääkseen hakkuista kuluneen ajan. metso, kuukkeli, pohjantikka ja töyhtötiainen. Jollei kääpiä ole, ei ole mitään." Pertti Rassi ei yhdy täysi~ Railan käsityksiin. Muissa lajiryhmissä myös liekokurekiitäjäinen, maaperähämähäkit, eräät sienisääsket ja erityisesti käävät ovat hyviä indikaattoreita. "Jonkunlaisia hakkuita täälläkin on suoritettu. Luonnonsuojelijat ovat esittäneet, että metsiin on välttämättä saatava enemmän koivuja haapapökkelöitä kasvualustaksi monimuotoiselle eliöstölle. Metsätalouskäytössä olevat alueet käyvät yhä siistimmiksi, ja niin tikoille kuin toukille jää entistä yksipuolisempaa naposteltavaa. Isännän melkein tuntee, kun katselee hänen jättämiään jälkiä." Aluetta Kilkki pitää malliesimerkkinä voimallisilta hakkuilta säästyneeltä metsältä. ko tässä geeniperinnössäkin turhuutta, sillä lajithan muutenkin kuolevat ja muuttuvat." Katseet talousmetsiin Luonnonsuojelijoiden katseet ovat kohdistuneet myös talousmetsien käsittelymenetelmiin
Vesija ympäristöhallitukseen on tähän mennessä saapunut tietoa yli sadasta metsäalueesta, joista suurin osa on ollut aiemmin valtakunnallisesti noteeraamattomia. Metsäluonnon suojelua on myönteisistä ilmiöistä huolimatta entistä vaikeampi edistää. En vastusta sitä ollenkaan, etteikö metsä meillä saisi olla mahdollisimman monimuotoista ja siihen kuuluvat Paippisen kaltaiset metsät. Viitala ei vahvista arvostelua: "Keskeistä ohjeissa ovat läpikäyvät . "Pitäisi olla Moskovan rauhaan verrattavia perusteita, jotta maanomistajia voitaisiin karkoittaa omilta konnuiltaan.'' Muutoksia metsänkäsittelymenetelmiin Pakkolunastukset ovat sosuoMEN LUONTO 2/ 90 49. Jyrki Heimonen on luonnonsuojeluliiton metsätyöryhmän sihteeri ja Talaskangas-aktivisti. Suurin este on tietysti, että haapa on männiköissä viihtyessään väli-isäntä mäntyjä riivaavalle ruostetaudille. Etelä-Suomen luonnonmetsien kartoitus aloitettiin vesija ympäristöhallituksessa Juhani Viitalan mielestä varaslähdöllä. sessa onkin odotettavissa paljon samankaltaisia ongelmia kuin 80-luvulla toteutetussa lehtojensuojeluohjelmassa. Vaikka Kilkki ei pidäkään maanomistusta pyhänä asiana, hän pitää pakkolunastuksia liian raskaana aseena. Metsäojitus onnistui kohottamaan vuotuista puuston kasvua 78 miljoonan kuution verran ja aiheutti samalla paljon luonnontaloudellista vahinkoa. Metsäammattimiehet ovat avainasemassa, sillä heillä on alueet useimmiten tiedossa ja he voivat tehdä ilmapiirin suojelumyönteiseksi. Ohjeita on pidetty hengeltään luontoja omistajaystävällisinä. Metsähallituksen pääjohtajan suulla on jo laskettu madonluvut ikääntyville metsille, joihin ilmansaasteet haavoittavimmin iskevät. "Olennaista uusissa ohjeissa on, että ne on jaettu kahteen osaan: metsänhoitosuosituksiin, joissa tavoitteena on korkeatasoinen metsänhoito, ja erillisiin ohjeisiin, joissa määritellään yksityismetsälain mukainen minimitaso metsänkäsittelytoimenpiteille. "Ei geeniperintö köyhdy vaikka lajeja häviää hakkuiden myötä, koska niitä on muualla jäljellä" , uskoo professori Pekka Kilkki Metsäntutkimuslaitokselta. Samaan aikaan kun talousmetsiin haluttaisiin luonnonmukaisempaa hoitoa, metsätöiden koneistaminen kiihtyy ja metsäteollisuus kaipaa kymmenen miljoonan kiintokuutiometrin lisäystä vuosittaiseen puutavaran hankintaan. Juhani Viitalalla on ollut näkyvä osa Tapion uusien metsänkäsittelyohjeiden lanseeraamisessa julkisuuteen. periaatteet, joissa määritellään selvästi uudenlaiset yleiset linjat ja korostukset metsänhoitoon. kea täplä myös Keskusmetsälautakunta Tapion johtaja Juhani Viitalalle, joka pitää entisenä MTK-laisena metsänomistajan omistusoikeutta ehdottomana. 19. Eikö meillä olisi nyt varaa keventää vanhojen metsien käsittelyä toisesta päästä. 50luvulla kehiteltiin hybridihaapaa teolliseen käyttöön, mutta se oli liian makeaa syötävää kaikille otuksille." Jos Kilkistä on kiinni, metsissämme ei luontoväelle ja uhanalaisille eliöille niin mieluinen haapaa pääse lisääntymään. Niinpä se on pyrkinyt pehmentämään metsänkäsittelyohjeitaan. Näiden puitteissa sitten maanomistaja periaatteessa saa vapaasti valita omien arvostuksiensa mukaiset toimenpiteet.'' Vaihtoehdot siis ainakin teoriassa lisääntyvät. vsk. Myös yksityiskohtaisissa ohjeissa on selvästi tuotu luonnonsuojelukin esiin. Myös metsänhoitajilta on tullut täytettyjä kaavakkeita. "Olen periaatteessa kaikkea pakollisuutta vastaan. "Kysymys on määristä. Yhteiskunta voi kyllä halutessaan luoda vapaaehtoisuudenkin pohjalta sellaisia kannustimia metsänomistajille, että uhanalaisten lajien suojelu voidaan turvata." Vaikka hakkuukiistat ovat velloneetkin lähinnä metsähallituksen mailla, yksityismetsäpuoli on varautunut painopisteen siirtymiseen etelämmäksi. Mutta minusta pitäisi puhua säästämisestä, ei suojelusta. Metsätalouden ohella vanhojen metsien suojelulle on noussut toinenkin merkittävä uhka: ilmansaasteet. "Ilman metsäammattilaisten apua luonnonmetsien kartoitus ei onnistu. Luonnonmetsiä on syntynyt ilman virkamiespäätöstä ja niitä syntyy jatkossakin ilman virkamiespäätöstä.'' Kilkin mielestä meneillään on byrokraattien välinen taistelu vallasta. Siksi kartoituksessa ei tulisi kävellä metsäväen yli." Etelä-Suomen vanhojen luonnonmetsien kartoitukTapion johtaja Juhani Viitala on varautunut suojelukeskustelun painopisteen siirtymiseen valtionmailta yksityismetsiin. Esimerkiksi rantametsien käsittely keveämmillä menetelmillä on nyt suotavaa.' ' Suojelutilanne vaikeutuu entisestään Metsäammattilaiset eivät mielellään ryhdy arv101maan, mikä on Etelä-Suomessa riittävä metsiensuojelun taso. Ruotsissa käytettäviä joustavia suojelumalleja, joissa metsänomistajalla säilyy omistusoikeus ja hän saa arvokkaan kohteen käsittelemättä jättämisesta verovapauden ja tukea, voisi Viitalan puolesta kokeilla myös Suomessa. da kehitellä prosesseja. Luonnonsuojeluliitto on arvioinut ohjeita oikeansuuntaisiksi, mutta samalla ohjeistoa on kritisoitu, että siitä jää kovin vähan konkreettista suojeluajattelua käteen. Jos yhteistyöhön metsäammattilaisten kanssa ei päästä, edessä ovat laajat aavistushakkuut ainakin metsähallitus on jo Hämeessä suorittanut hakkuita, jotka on tulkittavissa vastauksena aarniometsien kartoitukseen
Puukiipijöiden sopeutuminen rungoille ei ole vaatinut evoluutiolta pitkiä harppauksia. Keskimäärin emot kantavat poikasilleen yhdellä kerralla noin 24 mg (kuiva painona) ruokaa noin 14 kertaa tunnissa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Tutustu pönttö on paras, sil1ä se naamioituu hyvuokralaisiisi vasta poikasaikaan. SUOMEN LUONTO 2/90 49. • Jos metsässä on sopivia luonnonpaikkoja, ne usein kiinnostavat puukiipijää ; enemmän kuin pöntöt, mutta sehän on vain hyvä asia. Tällöin vin luontoon. Niiden avulla puukiipijä on nykyaikana ylivoimainen ravinnonetsijä karkearosoisilla kaarnapinnoilla. Tämä johtunee sen tavasta liikkua talvisin sekaparvissa tiaisten ja hippiäisten kanssa. • Puukiipijä tekee mielellään myös toisen pesyeen. Kiinnitä asumus noin metpuukiipijä on usein varsin kesy ja saattaa rin korkeudelle maasta rautalangalla siruokkia poikasiaan, vaikka istuisit sitä ten, ,että puulle jää kasvunvaraa. Markku Kuitunen ja Jukka Suhonen Vanhojen metsie11 Vanhoissa metsissämme lymyävä puukiipijä on kiehtova lintu. Sehän on ilmiselvä peuka20 loinen! Käyrä ja pitkä nokka sekä ruskehtava väritys eivät poikkea tästä suurestikaan. Kuvitelkaapa puukiipijä istumaan pystyn rungon sijasta vaakasuoralla juurakonnysällä pyrstö pystyssä. Kumpaankin lautaan koverretaan puunrungon puolelle pitkulainen 6 x 3 sentin (suurimmillaan) lentoaukko. Pesäpulaa voi lievittää rakentamalla kiipijöille pönttöjä; rakennusja ripustusohjeet löydät tästä artikkelista. Runsaimmin pyydettyjä ovat riippu-, rapu-, ristija mattohämähäkit. Puukiipijä on usein liitetty läheisesti tiaisiin. Pönttötarkkailemassa vain muutaman metrin jen ripustamiselle olisi hyvä saada maanpäässä. metsien kololinnuista puukiipijä on huomaamattomin ja jää helposti näkemättä tarkkaavaiseltakin luonnossa liikkujalta. • Vanha kuusimetsä on Suomessa puukiipijälle sopivinta, mutta seassa saa kasvaa runsaastikin koivua, mäntyä, haapaa, tervaleppää tms. Kesäkuussa munien määrä putoaa jälleen viiteen. Hämähäkit herkkua Etelä-Suomessa yksi puukiipijäpari tarvitsee lähes viisi hehtaaria vankkarunkoista kuusimetsää tuottaakseen poikueensa lentoon. • Puukiipijä on herkkä häiriintymään Ajan patinoima tai pintalaudasta tehty munintaja haudontavaiheessa. Kaikkiaan puukiipijöitä tavataan kuusi lajia, joista Euroopassa esiintyy tavallisen kiipijän lisäksi myös etelänpuukiipijä Keski-Euroopan tammimetsissä. Sen levinneisyysalue muodostaakin tasaisen nauhan ympäri maapallon. Se asustaa kaikkialla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä ja osassa lehtimetsävyöhykettä. Kaikki selkärangattomat kelpaavat, mutta puiden rungoilla liikkuu erityisen paljon hämähäkkejä. • Sijoita pönttö tasaiselle kuusen tai männyn rungolle. Anna sille mahdollisuus tähän asettamalla lähistölle toinenkin pönttö. • Pöntön pehmusteista kiipijä huolehtii itse. 5 Puukiipijän koti syntyy kahdesta 35 x 12 o.. Lattia ja katto tarvitaan myös. Itse asiassa puukiipijä on kehityshistorialtaan huomattavan lähellä pirteitä ja pienikokoisia peukaloisia eikä lainkaan tiaisia. • Vie pöntöt metsään joko syksyllä tai talvella. Ankaraan talveemme kiipijät ovat sopeutuneet melko hyvin, mutta vanhojen metsien katoaminen on niiden murheena: talousmetsissä sopivia pesäpaikkoja on nihkeästi ja ravintoakin niukemmin kuin kunnon metsissä. Emot keräävät kaarnan rakosista parhaimpaan poikasaikaan varsin ahkerasti ravintoa jälkikasvulleen. omistajan suostumus. Varpaiden kynnet ovat kehittyneet hiukan pidemmiksi ja pyrstö jäykemmäksi. vsk .. Suurimpia saaliseläimiä on muuan komea ristihämähäkkilaji, joka painaa yli 15 mg. sentin laudasta, jotka naulataan niin, että väliin jää kolmiomainen tila puunrunko muodostaa takaseinän. Meidän puukiipijämme on levinneisyydeltään heimonsa laaja-alaisin. Se kiipeilee terhakkaasti puiden runkoja korkkiruuvimaisesti ylös ja napsii kuoren rakosista hämähäkkejä ja hyönteisiä kupuunsa. Nämä itsekin tyypilliset pedot ovatkin puukiipijän erityissuosiossa. Tottuneemmalle hiljaiset sirinät ja sipisevät ääntelyt paljastavat nopeasti puukiipijäparin olemassaolon. Määrä kuitenkin vaihtelee, koska huhtikuun lopussa puukiip1Janaaras munii viiden munan pesyeitä, mutta toukokuun puolivälissä seitsenmunaisia. Useimmiten yhteen poikueeseen kuuluu vns1 suursyömäriä. • Ripusta pönttö rautalangalla ja jätä puulle kasvuvaraa. Näin saat puukiipijän pesimään pönttöön: • Valitse pöntöllesi vähintään 10 ha:n kokoinen vanhan metsän laikku. • Sopiva ripustuskorkeus on noin metri maanpinnasta