Suomen luonnonsuojeluliike on kirjannut monta voittoa. Merikotkan pelastuminen opettaa monia asioita. LUONNONSUOJELUN VOITTOJA Teksti: Olli Järvinen Kuvitus: Inari Krohn E1ias Lönnrotin Kalevalassa sotka nykyisin telkkä munii polvelle, jonka "veen emonen, ilman impi" on nostanut merestä. Kumpikaan ei kuitenkaan ole varsinaisesti ui koisen saariston laji, joten ekologisesti maailmansyntyrunot ovat epätyydyttäviä . Aktiivinen suojelu voi saada aikaan kouriintuntuvia tuloksia: noin viidessätoista vuodessa merikotkan suojelu on edistynyt niin paljon, että katastrofi on torjuttu. Ihmismielen säpsähdyttää parhaiten jokin keskiverroista poikkeava, mutta merikotkaan kohdistunut huomio johtuu muustakin kuin lajin majesteettisu udesta . Suuruuteen kytkeytyy pitkäikäisyys, mikä lisää myrkkyjen kasautumisriskiä. Kanta on nyt elinvoimainen, mikäli pesäpaikat säilyvät härinnättä. Kuten nyt tiedämme, ympäristömyrkyistä oli tulla merikotkien kohtalo. Näin radikaaliin menettelyyn ei 2 Synkkinäkään aikoina ei saa toivoaan menettää, merikotka sentään ryhdytty. vsk.. Epäilemättä kotka osuu lähemmäksi 'totuutta, sillä on tietysti kyse merikotkasta: vain sen voi kuvitella asettuneen pesimään merestä kohonneelle veen emosen polvelle. Ehkä tähän vaikutti se, että 1960-luvulla osoittautui, että merikotkia uhkaa vainoakin lohduttomampi vaara: ympäristömyrkyt. Kun Göran Bergman 25 vuotta sitten kirjoitti merikotkatilanteesta Suomen Luonnossa, hä n luetteli suuren joukon tapauksia, joissa merikotkien pesät oli tuhottu tai aikuiset linnut tapettu. Voidaan matemaattisin mallein osoittaa, että yllättävän pieni aikuiskuolleisuuden kasvu hävittää pitkäikäisen ja hitaasti lisääntyvän lajin . M erikotkan nähdessään vannoutunut tasavaltalainenkin alkaa puhua majesteetista. Synkätkin suuntaukset voivat kääntyä paremmiksi: 1960-luvulla varmalta näyttänyt merikotkan pikainen häviäminen on saatu estetyksi. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Bergman otti esille rajun ajatuksen, että "olisi ilmeisesti parasta hävittää kaikki ne merikotkanpesät, joista munat tai poikaset säännöllisesti ryöstetään", koska linnut joutuisivat tällöin muuttamaan uusiin paikkoihin. Loistavia voittoja on merikotkan pelastaminen sukupuutton partaalta. Kyllä suuret lajit suojelunsa ansaitsevat. Vaikka vaino saataisii n loppumaan , myrkkyjen vaivaamat linnut eivät kykenisi normaalisti lisääntymään ja pahimmassa tapauksessa kuolisivat myrkkyihin . Näin syntyvät maa ja taivaankappaleet, pilvetkin, jonkin ajan kuluttua myös Väinämöinen. Jos jokin lintu merellä pesimäaikaan "liiteleikse, laateleikse", niin merikotka, Haliaeetus albicilla, itse Linnen kuvaama laji . V aino on ollut merikotkien kiusana pitkään. Lönnrot olisi voinut valita sankarilinnuksi yhtä hyvin myös kotkan, sillä osa suomalais-karjalaisista maailmansyntyrunoista puhuu sotkan asemesta kokosta. Myös vaino vaikuttaa aivan erityisesti pitkäikäisiin ja hitaasti lisää ntyviin laj eihin. Mutta ennen kaikkea on tietysti tärkeää se, että merikotka on saariston elämänlaadun mittari: niin kauan kuin merikotka "liiteleikse, laateleik si" saaristossamme, saariston tila ei ole lohduton. Asenteet voivat muuttua: nykyisin merikotkan viha käsitetään barbaariseksi. Poikastuotto oli viime vuosikymmenen puolivälissä jokseenkin nollilla, mikä oli johtaa perikatoon . Pesimätulos parani jo 1970-luvun lopulla, mutta erityisesti monena 1980-luvun vuotena poikasia on syntynyt ilahduttavan paljon , parhaina vuosina kolmisenkymmentä. Suurten eläinten uhanalaisuuteen on kuitenkin myös objektiivisia syitä. Aktiivinen suojelu on kuitenkin tepsinyt: merikotkille on annettu talvisaikaan myrkytöntä ravintoa, jonka ansiosta ne ovat jääneet talvehtimaan meidä n rannikoillemme. Ei ole satt uma, että elämän historiassa ennen ihmisen aikaa, kehittyneiden metsästäjäheimojen levittäytyessä uusille alueille sekä viime vuosisatoina suurten löytöret kien jälkimainingeissa kovin moni hävinnyt laji on kuulunut suurimpiin . Haudonta alkaa polttaa polvea, ja munat vierivät mereen veen emosen vavahduttaessa polveansa. Vallan raskaus näkyy mahtavien siipien lyödessä kömpelösti, yallan komeus loistaa merikotkan kaarrellessa kohoavissa ilmavirtauksissa
Ilahduttavan aloitteen teki Mainosgraafikot-niminen yhdistys viime keväänä painattaessaan lentävän merikotkan kuvalla varustetun julisteen, jossa kehotettiin suojelemaan merikotkakantaamme. 35, siis selvästi enemmän kuin 1930-luvulla. Valistus kaikissa eri muodoissa on edelleen tärkeää. Saa nähdä kummat joutuvat hautaan ensin: viimeiset merikotkat vai ne saariston erakkoelämää viettävät vanhemman polven kalastajat ja tilanomistajat, joiden ehdotonta merikotkavihaa kukaan ei pysty poistamaan." 3. Mikäli lisäksi saadaan vahvistus siihen epäilyyn, että meilläkin ... Pesiviä pareja oli n. Nyt tilanne sen sijaan valitettavasti on muuttunut sellaiseksi, että pikemmin on yllättävää jos tämä laji vielä 20 vuoden kuluttua pesii maassamme ... vsk. Merikotkan pesiä hävitetään nykyään jopa säännöllisemmin kuin 1930ja 1940-luvuilla. Ellei tilanne muutu, niin merikotka jo vuosikymmenen kuluttua ilmeisesti on hävinnyt koko lounaisesta saaristostamme. Kasvava liikenne ja lisääntyvä huvilaasutus sekä yhä tavallisemmat käynnit pesäpaikoilla ovat myös kielteisiä tekijöitä merikotkan kannalta. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Luonnonsuojelijoiden hätähuuto ei näytä auttavan. 1 500 julisteen painatuksen on Frenckellin kirjapaino Oy lahjoituksena luonnonsuojelutyölle suorittanut ilmaiseksi. Göran Bergman Suomen Luonnossa 411964 (tiivistäen): "Vielä 15 vuotta sitten merikotkan tulevaisuus maassamme näytti suhteellisen toiveikkaalta. Merikotkan on piirtänyt taiteilija Erik Bruun. suuri osa merikotkista olisi biosiidien vaikutuksesta steriilejä, niin tilanne on niin synkkä kuin suinkin voi olla
. ............. ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierotcelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen Ilmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 3 7. . .... . . 9. . . . . . Osoitteenmuutokset kirjallisesti. Siperian havumetsävyöhykkeeJlä elävä kirjosiipikäpylintu lennähtää vaeJJuksiJJaan silloin täJlöin Suomeenkin ja toisinaan osa vaeltajista jää myös pesimään. . . ...... päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Vs. 1988 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Tilaushinnat 1. . Perämiehenkatu 11 A 17, 00150 Helsinki puh. (953) 17 358 Percci Siilahti Lappi Rovakatu 26 96200 Rovaniemi puh. (90) 642 881 Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari . . ........ . . 21 Pertti Ranta: Ilma puhdistuu jäkälät palaavat . . ... Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 160 mk/ 140 mk (kestotil.) . ..... . . 10 Rauno Ruuhijärvi: Terveisiä Costa Ricasta. .......... Teuvo Hietajärvi: Kuukkelimetsien itäinen vieras... . Veikko Vasama: Arktinen metsätalous arveluttaa............................................................ 8. 12 Puheenvuoro Maatalous 2000 -ohjelmasta. . ............ 4 15. . . . . . . . Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. 18 Kirjosiipikäpylinnut pesivät Suomessa noin joka kymmenes vuosi viime vuosi oli tällainen. .......... . . (931) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. . . 23. ................ . ... . 47 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh . . ... . Kansikuva: Kannessa koreilevan kirjosiipikäpylintukoiraan on kuvannut Teuvo Hietajärvi. 3. .................. 2 Kotimaasta . . Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. . . . . . 11 Marjukka Kulmanen: Pientuottajia ahdistetaan.. ................... (90) 642 88 1/ säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. 4. . . . 44 Luontoillan asiantuntijat vastaavat Summaries of the Main Articles....... . . . ..... . Ulkomailta.................................................. . toimittaja Antti Halkka Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Lassi Karivalo , Antti Karlin , Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. . . . (90) 655 377 Ilpo Kuronen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. 46 Liikettä lakin alla: Oikosulku. . Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. . . .......... . 1938. . .. 40 Kirjoja ............ . . 5 I l. 4 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. (90) 642 881 Maana ntaista perjantaihin klo 8.30-16.15, kesäkuukausina klo 8.30-15.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Atso luote, järjestösihteeri Terho Poutanen, tiedotussihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka , kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. . . . . ....... ... 4. . Auli Kilpeläinen: Sininen enkeli suojelee ympäristöä............ . ........... 36 Pohjois-Amerikan koillisosassa, Kanadan vaahterametsiköissä valmistetaan kevättalvella siirappia ja sokeria vaahteran mahlasta. Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. (921) 301 141 Veijo Peltola, vs. . . 34 Ympäristöystävällisille tuotteille kaivataan merkkiä Suomessa Saksan liittotasavallassa sellainen on jo käytössä. . .... . . Uusimaa Perämiehenk. .... . SUOMEN LUONTO Vs. mälöissä. ............ (981) 15 828 Maui Tynjälä Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Lau kontori 4 33200 Tampere puh. (90) 171 250 SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. 5. . 7. 47. . (960) 311 550 Riiua Laakso, vs. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. . . 30 Tornionjoen lohet ovat häviämässä Itämeren liiallisen kalastuksen vuoksi. 25. vsk.. . 198730. . . . .......... 42 Kysy luonnosta............................................ . . . . 38 Mielipiteitä, 'keskustelua ... . 10. . . . Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 190/ 170 mk (kestotil.), muualle 210 mk . ............ 11 A 17 00150 Helsinki puh. lrtonumero 27 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akåteemisen kirjakaupan myy. . . .............................. . Kimmo Kaakinen ja Eero Tikkanen: Vanhimmat kansallispuistomme 50-vuotiaita...................... 14 Ahneuteen ja kertakäyttöajatteluun perustuva metsätaloustoiminta uhkaa pohjoisia erämaita. Eeva Tikka: Korpit.............. . 6 Suomen luonnonsuojeluliiton luontomatkat....... 2. Antti Halkka: Ei paluuta synnyinjokeen............ . 22. vuosikerta 2•1988 Olli Järvinen: Synkkinäkään aikoina ei saa toivoaan menettää, merikotka. 24 Laki Pyhätunturin ja Pallas-Ounastunturin kansallispuistojen perustamisesta hyväksyttiin 18. . . . . . . . . Pirkko Pekkarinen: Sokerivaahterametsässä tuoksuu savulle ja siirapille............................. . ............. ................... 22 Rikkidioksidipäästöjen pienentyminen voi näkyä nopeastikin, esimerkkikaupunkina Tampere. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (puheenjohtaja), 90-191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuortci, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo O/Iila, Pekka Peura, Hannu Rautanen, Esko Saari, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-5 1 20100 Turku puh
Samoin tarvitaan uusia autoiluasenteita; jokapaikkaan ei tarvitse mennä omalla autolla. Mittauksin on kiistatta todettu, että etenkin typenoksidien määrä kasvaa jyrkästi kun nopeudet ylittävät 90-100 km tunnissa. Iloa laimentaa lisäksi se, että samaan aikaan typenoksidipäästöt ovat autoliikenteen· paisuessa voimakkaasti kasvaneet. Varoittavia esimerkkejä on toki ollut paljon aikaisemminkin: jo 1970-luvulla ilmansaasteille herkät naavat alkoivat kadota metsistämme. EteläSuomessa on eräin paikoin todettu neulasissa myös saasteiden aiheuttamia soluvaurioita. Ruotsin metsäteollisuus suhtautuu asiaan aivan toisin. 5. Valtioneuvoston helmikuinen päätös pakokaasupäästöjen rajoittamisesta on sinänsä merkittävä, mutta tuo helpotusta metsillemme toivottoman hitaasti. Selvemmin sama asia näkyy saasteisiin menehtyneiden keskieurooppalaisten puiden vuosirenkaista: puiden kasvu on alkanut vähentyä jopa parikymmentä vuotta aikaisemmin. Rikkipäästömme ovat vielä aivan liian suuret; Ruotsin päästöt ovat jo nyt puolta pienemmät kuin Suomen päästöt. Luulisi tällaisten näkymien askarruttavan metsäteollisuuttamme ja luulisi sen laittavan likoon koko vaikutusvaltansa päästöjen supistamiseksi turvallisen pieniksi. Se ottaa uhkan tosissaan. Tammikuussa julkistettujen uusimpien tutkimustulosten mukaan havupuidemme harsuuntuminen on selvästi kasvanut vuodesta 1986 vuoteen 1987. Tämä on ilahduttavaa, mutta ei anna aihetta toimettomaan tyytyväisyyteen. Määräyksistä tulee pakollisia vasta 1992 ja silloinkin ne koskevat vain uusia autoja. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Samoin ilmakehän alaosassa on myös meillä mitattu ajoittain hyvinkin korkeita otsonipitoisuuksia. Otsonipitoisuuksienkin kohoaminen johtuu paljolti autoliikenteen kasvusta: otsonia syntyy, kun autojen tupruttamat typenoksidit ja hiilivedyt reagoivat voimakkaassa auringonsäteilyssä. Ilman eteen on tehtävä vielä paljon työtä sekä omassa maassa että kansainvälisesti ennenkuin voimme vetää huolettomina keuhkomme täyteen ilmaa ja ennenkuin naavaparrat ovat palanneet metsiimme ja oravakin voi taas vuorata niillä pesänsä lämpimäksi muovinsuikaleiden sijasta. Sen seurauksena mm. jäkälät ovat hiljalleen palaamassa kaupunkien keskustoihin. Svenska Cellulosa AB:n johtaja Bo Rydin arvioi viime keväänä Göteborgissa pidetyssä pohjoismaisessa happosadeseminaarissa, että jo metsien kasvun heikentyminen kymmenellä prosentilla toisi mukanaan 40 000 työtöntä. Mutta mitä vielä. Vie vähintään vuosikymmenen ennenkuin merkittävä osa autokannastamme on varustettu asianmukaisin puhdistuslaittein. Puunjalostajien puhemies, professori Kullervo Kuusela ja metsäteollisuuden johtoporras ilmiselvästi vähättelevät ilmansaasteiden metsille aiheuttamaa vaaraa. Lisäksi neulasiin on ilmaantunut värivikoja niiden kärjet ovat kuin keltaisia kolmioita. Ilman radikaaleja toimia tilanne Suomen ja Ruotsin metsissä voi ensi vuosituhannen alussa olla paljon tätä huonompikin. Pakokaasujen vähentämiseksi tarvitaan ripeämpiä toimia: Nopeusrajoituksia on alennettava nykyisestä ja niitä on myös valvottava nykyistä tehokkaammin. vsk. Yllä on ku va saasteisiin menehtyneen keskieurooppalaisen puun poikkileikkauksesta. Vuosirenkaista näkyy selvästi, että puun kasvu alkoi vähentyä jyrkästi jo vuonna 1960 parikymmentä vuotta ennen puun kuolemaa. SUOMEN Varoituskolmioita neulasissa Saasteista kärsivän puun kasvu voi alkaa heiketä jo paljon ennen ulkoisten vaurioiden ilmaantumista. Tämä on tutkimuksin todettu. Rikkipäästömme ovat kuluvalla vuosikymmenellä · tosin selvästi vähentyneet. Huolestuttavaa on se, että metsien kasvu voi alkaa heiketä jo ennen näkyvien oireiden ilmestymistä. Joukkoliikennettä on voimakkaasti kehitettävä sekä työmatkaliikenteessä että pitemmillä matkoilla. Luonnon lisäksi metsien vaurioitumisesta kärsii kansantalous. Typenoksidit ja otsoni ovat rikkiyhdisteiden ohella metsävaurioiden päätekijöitä. Tavarakuljetuksia on siirrettävä kiskoille
Metsäjonkaan pahoittelematta. vsk.. Sellun tuokaudessa, käytännön taso osuus on ja tulee olemaan tantoa kannattaa lisätä BHK 3-5 ja kiintoaine 810-30 prosenttia, Pohjan vain sen verran kuin lisään9 tonnia. Päätös rakentaa Pohjan Sellu, uusi 400 000 tonnin jättisellutehdas Kajaaniin kaipaisi perusteluikseen rehellisen · vastauksen kolmeen kysymykseen: mistä tuotetaan, kenelle tuotetaan ja kuinka suuret ovat ympäristötuhot. Sinne viedään nyt Oulun läänistä miljoona kuutiota vuodessa ja määrä saattaa kaksinkertaistua ensi vuosikymmenellä. Pohjan Sellun puolesta touhuttaessa on kuitenkin autuaasti unohdettu Schaumannin tehtaan laajennus Pietarsaaressa, Veitsiluodon laajennukset Oulussa ja Kemijärvellä sekä Kemi Oy:n laajennus Kemissä. Ne ovat kuiosalta 50 prosenttia ja kiinolleet varsin hiljaa. lun osakkaan, Kajaani Kajaani Oy Kajaanin papevesiongelmaan saa Pohjan Oy:n vuorineuvos Juhani ritehtaillaan. Vasta tenkin toistaiseksi vain toaineen osalta noin koiviime vaiheessa on Pohjoisvuorineuvosten lahkeissa minkertaiseksi. rokaudessa, Pohjan Sellu tiön hallituksen puheenjohSiksi Pohjan Sellua voituo Porasen arvion mutaja, Metsäliiton toimitusdaan kansantaloudellisesti kaan 80 kiloa lisää (Kajaajohtaja Matti Puttonen ilarvioida vain markkinaselni Oy on tosin ylittänyt lumoittaa, että tehtaan raalun tuottajana, ja sellaisena pansa 3-4 kertaisesti). Metsätaseen vuotuisista heilahteluista riippumatta Lappi on pysyvästi miinuksella. Kainuun metsät ovat vasta viime vuosina päässeet edes plussan puolelle. järven säännöstelyyn. Totta on, että Pohjanmaalla kasvaa nyt runsaasti kuitupuuta. Toivoja sen työpaikoille vaarallitahdota lopullisesti kasvakaamme, ettei koko puunsena. ni Oy:ltä Oulujärveen tulesa. On tosin mahdollista ajaa Veitsiluoto, ainakin sen Oulun yksikkö sekä Schaumannin Pietarsaaren tehdas seinää vasten, todella pahaan raaka-ainekriisiin. Ne lisäävät vuotuista puun tarvetta Oulun läänissä lähes 1,5 miljoonaa kuutiota. Tuotteesta 1/8 käyttää Mielenkiintoista kyllä, jäteMikko Niskasaari SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. ' Tämän onkin Pohjan Se!6 KOTIMAASTA R_ekkara?i ylikuumentuu pahasti, jos suunnitellut suuret sellutehtaat rakennetaan. Elka-ainevarat löytyvät MetLapin metsäteollisuudelle lei Oulujärven rantoJen sä 2000 -ohjelmasta. Kajaani Oy:llä on lulupaa Kainuuseen ja Oulun tanut uudesta suuresta papa 40 kilon päästöön vuolääniin ryöstöhakkuita. Myytiinpä Sellun taustayhtiöistä selAhava myöntänyt palloppu osin osakasyhtiöille vimmät vastaukset. Määrä on sama kuin Pohjan Sellun tarvitsema puumäärä. van umpeen, Pohjan Sellun jalostusteollisuuden johto Oulujärven tulon korvaukseksi olisi ole miehitetty samanraskas taakka saatava radikaali muutos uskoisilla. Puuraakaaineen mttävyys on laskettu Metsä 2000 -ohjelman turhan toiveikkaiden ennustusten varaan. tai kokonaan ulos, tosiasia Botnian Äänekosken tehPohjois-Savon ja Pohon, että Pohjan Sellu tuottaan toimitusjohtaja Timo jois-Karjalan hakkuusäästö taa lähes puhtaasti markkiPoranen uskoo että BHKoli 1985 yhteensä myös 2, 1 11asellua. Se on merkillistä ja kiintoainekuormituksesmiljoonaa kuutiota. Vain kolmannes Pohjanmaalta Tarvittavasta puusta saadaan siis "päähankintaalueelta" vain kolmannes. Savo-Karjalan vaihJulkisuudessa on kyllä va, lupaehtojen mukainen toehdosta ovat Pohjan Selviittailtu tulevaisuuden pakuormitus kasvaisi BHK:n lun puuhamiehet kuitenkin peritehtaisiin. Kun aikana, jolloin kaikki selvisa Kajaanissa päästään unohdamme että 5-10 tykset osoittavat, ettei yhtä hyvään tulokseen kuin prosenttia on selluksi huomarkkinasellua kannata Äänekoskella. Pohjan Sellun tarpeellisuutta on perusteltu osin Kainuun, mutta ennenkaikkea Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan suurilla puuvaroilla. Siellä lupa nosti taipuvaa leppää ja tuottaa, koska ulkomaanon JO ja 11 tonnia vuorohaapaa, ja että hukkapuun kauppa ei vedä. Riittääkö puu Pohjan Sellulle. Sellun raaka-ainevaranto tyvä paperintuotanto sitä Se merkitsisi, että Kajaaolisi siellä suunnalla koostarvitsee. toiveunia, yksikään Pohjan lassa Oulujärvessä on fosNäin ollen Pohjan Sellu Sellun osakas ei ole ilmoitfori . Metsätilaston mukaan Pohjoisja KeskiPöhjanmaan piirimetsälautakuntien yhteinen hakkuusäästö oli noin 2, 1 miljoonaa kuutiota vuonna 1985. Varsinainen Savo mainittu yhtenä hanliehakoivien t01m1ttajien ongelma karussa ja matakintasuuntana. Yhperintuotannon lisäyksestä
Ensinnäkin puiden neulaskato on lisääntynyt selvästi vuodesta 1986 vuoteen 1987 siis yhdessä vuodessa. "Henki oli, että Valtavaaran voi antaa olla, kosKOTIMAASTA Valtavaaran kylki haluttaisiin nyt viiltää auki laskettelijoille. "Päättäjillä ei ole enää aikaa odottaa lisätutkimuksia, vaan erityisesti typen päästöjä on heti voimakkaasti rajoitettava.'' Näin totesi Eeva-Liisa Jukola-Sulonen esiteltyään lehdistölle ilmansaasteiden vaikutusta metsiimme tutkivan projektin viimeisimpiä tuloksia tammikuun lopussa Helsingissä. vsk. Viime talvi oli kuitenkin poikkeuksellisen ankara, joten suuri osa pudonneista neulasista lienee pakkasen rapistamia. eniten ja myös jäkälät ovat hävinneet juuri samalta alueelta. ka itse Rukatunturinkin alueella riittää laajennusmahdollisuuksia vielä kymmeneksi vuodeksi", Honkajärvi selittää. Kansainvälisen /asketteluki/pailukyvyn nimissä. On kuin neulasen kärjessä olisi varoituskolmio. kanta Valtavaaran rakentamiseen on vielä avoin. Kaavamuutoksesta päättävä PohjoisPohjanmaan seutukaavaliitto on asettanut erityisen työryhmän pohtimaan Valtavaaran kohtaloa. Yksi Kainuun kuuluisimmista maisemista ikään kuin standardoitaisiin kansainvälisiin normeihin. Valtavaara on tärkeä ennakkotapaus, jonka käsittelyssä metsähallituksella, seutukaavaliitolla ja ympäristöministeriöllä ei ole varaa lyhytnäköisyyteen. Kunta on ollut tähän asti virallisesti suojelun kannalla, mutta viime aikoina on rakentaminenkin saanut puoltajia. Komitea pohtii Koska Valtavaara on seutukaavassa merkitty suojelualueeksi, rakentaminen vaatii kaavaan muutoksen: alue on määriteltävä uudelleen vaikkapa virkistyskäyttöön. Suomessa on suunnitteilla useita laskettelukeskuksia metsähallituksen omistamille maille. Kunnan kanta Kuusamon kunnan. Se on kuitenkin todennäköistä, sillä väriviallisia neulasia oli juuri sillä Suomen alueella, jolla ilmansaasteita sataa. tu kaksi huolestuttavaa seikkaa. Valtavaara vaarassa Rukatunturin laskettelukeskus haluaa laajentua Rukatunturilta Valtavaaralle. Metsähallituksen edustajana kokouksessa ollut metsätalouden tarkastaja Taisto HonkaJarvi Pohjanmaan piirikonttorista kertoo, ettei työryhmä ollut innostunut rakentamisajatuksesta. Rukalta pohjoiseen leviävää koskematonta maisemaa hallitsevan Valtavaaran kylkeen tulisi suunnitelmien mukaan kansainvälisen luokituksen mukainen laskettelurinne. Valtavaaran tapauksessa vahvistaminen ei liene itsestään selvää; sijaitseehan se luonnonsuojelualueella. Antti Halkka Kellastuneita neulasia johtuuko kellastuminen vain saasteista. Tutkimuksissa oli todetSUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton liittohallitus päättää omaa työryhmäänsä ja kaikkia asianosaisia kuultuaan, tehdäänkö kaavamuutos vai ei. Vaikka seutukaavaliiton tulee kaavoituksesta päättäessään ajatella ennen muuta koko seudun etua, kunnan näkemys on tärkeä. Ei ole täysin varmaa, 7. Ympäristöministeriö ei vahvistaisi. Tämän jälkeen muutos tarvitsee vielä ympäristöministeriön vahvistuksen. Tällaisia neulasia esiintyi joka kymmenennellä koealalla linjan VaasaPunkaharju eteläpuolella. Eteläisessä Suomessa on myös löydetty päältäpäin aivan terveistäkin neulasista solutason muutoksia, jotka ovat varmasti ilmansaasteiden aiheuttamia. Työryhmä kokoontui viimeksi syksyllä. Kunnan lopullinen kanta selviää pian lumien sulettua Kainuun vaaroilta. Vaurioituneet neulaset ovat kellastuneet kärjistään. "Valtavaara on keskeisesti mukana suojeluja virkistysaluekaavan tarkistusesityksessä, josta kunnanvaltuusto antaa lausunnon tämän vuoden alkupuoliskolla", kertoo kunnan suunnitteluja tiedotussihteeri Tauno Kohonen. Rinne ei runtele koko vaaraa, mutta kun maisema ei ole enää koskematon, luvan saanti uusillekin rinteille helpottuu. Vakavampi havainto on, että eteläisen Suomen havupuiden neulasiin on ilmaantunut värivirheitä, mitä Saksan liittotasavallassa pidetään yhtenä metsäkuoleman ensioireista
Tunnilstuspalkinto. Vuoden 1988 luontokuva. Tunnustuspalkinnot: Mikko Pöllänen: Pajupensas, Esko Kivistö: Majava, Esa Mälkönen: Telkänpoika, Jukka Mikkola: Sinitintti, Petri Latvala: Teeri. D SUOM EN LUONTO 2/88 47 . ''Kärkelänjoki'' vuoden 1988 luontokuvaksi Somerolaisen lehtikuvaajan Tapio Tuomelan talvimaisema Kärkelänjoki valittiin vuoden 1988 luontokuvaksi jo perinteeksi muodostuneessa tilaisuudessa Finlandiatalolla Heisingissä helmikuussa. Ari Valkolan "Pojat" sai lisäksi Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonnonkuva-arkiston yhteisen erikoispalkinnon. vsk.. Juha Suonpää: Nälkä. Kunniamaininnat: Tauno Kohonen: Kitkajoki (kolmen kuvan sarja), Risto Kostamo: Meriharakka, Kalevi Hintikka: Lokit ja varikset, Tommi Heinonen: Pirunkivi, Jorma Peiponen: Kangasperhon viime lento, Juha Metso: Auringonkukka, Esko Jalkanen: Heinäkurppa, Juha Suonpää: Nälkä, Ari Valkola: Pojat, Väinö Kaplas: Närhi, Jorma Peiponen: Sammakko, Martti Solismaa: Harmaasieppo, Ilpo Aalto: Korte, Ari Kaarakai8 Mikko Pöllänen: Pajupensas. Kunniamaininta. Lisäksi kilpailussa jaettiin viisi tunnustuspalkintoa ja 22 kunniamainintaa. Kunniamaininta sekä Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonnonkuva-arkiston erikoispalkinto. KOTIMAASTA Ari Valkola: Pojat. nen: Kivettynyt haamu, Timo Särkkä: Kanervan kukkia, Juha Mälkönen: Hirvet, Seppo Keränen: Arnikit, Juha Holma: Kurjet, Jari Aaltio: Palokärki, Jukka Haltimo: Juhannusmyrsky, Juha Riihioja: Syksy, Esa Kankaanpää: Kevättä rinnassa. Tapio Tuomela: Kärkelänjoki. Toiseksi sijoittui kuusankoskelaisen Lassi Kujalan Huuhkaja ja rusakko ja kolmanneksi kipusi kirkkonummelainen Markku Nikki kolmen kuvan sarjallaan mustakurkku-uikusta
Valtion omistukseen siirtyi viime vuonna mm. vs k. Luonnonsuojelijat ovat vauhdittaneet eri paikkakunnilla Suomi hiihtää -vaellusta, joka alkoi Helsingistä helmikuun 5. Viime vuonna valtion budjetissa oli suojelualueiden hankintaan varoja vaH . Suomen Luonnonsuojelun Säätiö hallitus Muista Suomen Luonnonsuojelun Säätiön onnitteluja suruadresseil/a! 9. Turun ja Porin läänissä sijaitseva Kurjenrahkan kansallispuistoalue. Hiihtäjien, retkeilijöiden ja luonnonsuojelijoiden yhteinen etu olisi kansallispuiston saaminen Nuuksioon. Siitä olivat kerto·massa jänöjussi ja karhu eduskuntatalon edessä Suomi hiihtää -vaelluksen lähtöhetkillä. Maailman Luonnon Säätiön ja ympäristöministeriön tuella. Lähes yhtä paljon hankittiin kansallisja luonnonpuistoalueita. SUOM EN LUONTO 2/ 88 47. . jaat 54 miljoonaa markkaa. Alueiden ostosta, vaihdosta tai lunastamisesta ovat käytännössä huolehtineet lääninhallitukset. Soidensuojeluohjelman ja lintuvesiohjelman kohteista valtaosa on hankkimatta. 1988 mennessä. rauhoitettiin viime vuonna lisäksi runsaat 3 200 hehtaaria maata. maaliskuuta. Suurin vaihtokauppa tehtiin Oulun läänissä, missä lähes 6 000 hehtaarin Kitkanniemestä tuli kansallispuistoaluetta maaja metsätalousministeriön ja Kuusamon Kitkanniemen yhteismetsän välisellä vaihtosopimuksella. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen ja taiteelliseen työhön sekä julkaisutoimintaan. Näistä lääninhallituksen päätöksillä rauhoitetuista alueista suurin on 3 000-hehtaarinen Kälviän Kotkannevan suoalue. Maanomistajille maksettavaa korvausta vastaan Kevään aikana Lapin autiotuville ja retkeilykeskuksiin ilmestyy julisteita ja esitteitä, jotka opastavat retkeilijöitä huolehtimaan retkeilyn ja vaelluksen aikana kerääntyvistä jätteistä. Valtioneuvoston periaatepäätöksellä perustetuista suojelukohteista on vielä noin 200 000 hehtaaria yksityisten omistuksessa. Valtiolle siirtyi myös lintuvesialueita noin 300 hehtaaria ja lisäksi joitakin arvokkaita lehtoalueita ja seutukaavojen suojeluvarausalueita. Runsaat 7 000 hehtaaria hankituista kohteista on soidensuojelualueita. Hakemusten tulee olla perillä 15. Eteläisen Suomen metsistä on rauhoitettu alle tuhannesosa, muistuttivat pikaista kansallispuistopäätöstä vaativat metsäneläimet. Jaettava summa on noin 30.000 markkaa. KOTIMAASTA Maata suojeluun Valtio hankki vuoden 1987 aikana runsaat 15 000 hehtaaria maata luonnonsuojelutarkoituksiin. 4. Pidetään Lappi puhtaana -kampanjan on laatinut Pidä Lappi Siistinä ry. Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset, joista käy ilmi anottavan apurahan suuruus, käyttökohde ja käyttösuunnitelma, tulee toimittaa säätiön asiamiehelle osoitteella Perämiehenkatu 11 A 8, 00150 Helsinki. Tämän vuoden hankintamäärät ovat vain 47 miljoonaa markkaa. päivänä ja päättyy noin 1670 kilometrin päässä Kiilopäällä 13
! Luontoja vaellusmatka Sveitsin alpeille 23. 6. vuoristossa. 7. Matkalle on ilmoittauduttava viimeistään 15. (90) 408 546, kesästä lähtien Gunilla Donner puh . Värikuvat. 1. Gorillamatka Keniaan ja Ruandaan 17. Miten se valmistautuu siihen, elää sen yli ja herää kevääseen. Hintaan sisältyvät edestakainen lento Tirku Morasiin, matkat Tirku Morasista Tonaristiluokan hotellissa kahden hengen huoneissa. 12. Matkan hinta on noin 2 950 mk. 7 .-30. Benedict von Wrightin järjestämälle matkalle mahtuu mukaan 12 henkeä. Toisella viikolla käydään mm. 88 Sveitsin alpeilla tutustutaan Manner-Euroopan suurimpaan jäätikköön ja opastetuilla luontoretkillä sekä kasveihin että eläimiin. 3. Virikkeitä retkeilijöil/e. 887. Matkan hinta on noin 12 500 mk. sid. Ovh. Matkan hinta on noin 3 320 mk. 10 PAAVO HAVAS SEPPO SULKAVA SUOMEN LUONNON TALVI Miten luonto sopeutuu talveen. Oppaina Oulun yliopiston professorit Paavo Havas ja Seppo Sulkava. Matkan hinta on noin 3 600 mk. Hintaan sisältyvät lentomatkat, majoitus ja matkat Sveitsissä sekä oppaan palvelut. Kevättalven lukemista. 9.-4. (90) 505 3490. Ruokailut ja retket maksavat erikseen. Aineistoa tiedon hakijalle. (90) 694 4522 Madeira 27. Hintaan sisältyvät matkat, majoitus hotelli Windsorissa (kahden tähden hotelli, aamukahvi). 88 Matkalla tutustutaan Seppo Vuokon opastuksella Madeiran rikkaaseen kasvillisuuteen ja muuhun luontoon · sekä luonnonilmiöihin. 88 kaiset retket sekä majoitus tuMatkasta vietetään noin viikko Tonavan suistossa, joka on Euroopan merkittävimpiä kosteikkoja. (90) 642 881. Sveitsin luonnonsuojeluliiton vieraina käydään Villa Kasselissa ja alppikasviarboretumissa. Kirja kuvaa eläinten ja kasvien sopeutumista kaikessa monivivahteisuudessaan. 225 mk KIRJAYHTYMÄ Eerikinkatu 28, 00180 Helsinki, puh. 10. vsk.. Lisätietoja matkoista antaa Atso Juote, puh. Tonavan suisto, Romania van suistoon, ohjelm'an mu5. Ilmoittautuminen ja lisätietoja Benedict von Wright puh. Suomen luonnonsuojeluliiton luontomatkat Sveitsin A letsch Gletscher on Manner-Euroopan suunn jäätikkö: pituutta parikymmentä ja paksuutta paikoin pari kilometriä. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . 6.-19. 222 s. 89 Keniassa vieraillaan MasaiMaran suojelualueella ja Nakurujärvellä, mistä matka jatkuu Akageran savanneille ja kosteikoille sekä Virungan gorillavuorille Ruandaan
toimia otsonikerroksen suojelemiseksi, koska ne merkitsevät ympäristönsuojelun lisäkustannuksia teollisuudelle tai yhteiskunnalle. jäsenmaksuja korottaSUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Järjestön suurin ongelma on sen heikko talous. yleiskokouksessa Costa Ricassa. Kaunis Costa Rica toimi erinomaisena isäntänä, vaikka onkin velkaantunut kehitysmaa. Suomen luonnonsuoj eluliiton puheenjohtaja 11. Sitä aiotaan parantaa mm. Niitä esitettiin noin sata ja useimmat niistä koskevat laajoja asioita, kuten esim. Kokous oli tärkeä myös harjoittamamme kehitysyhteistyön kannalta. Kansainvälisessä keskustelussa näyttääkin kymmenen prosentin suojelualuetavoite nousevan keskeiseksi. Tyypillistä on, että suuret ja rikkaat, esim. IUCN:n monipuolista työtä on mahdoton lyhyesti luonnehtia, mutta joitain avainsanoja sen ohjelmista voi tähän poimia: suojelu ja kestävä kehitys, ympäristönsuunnittelu, ympäristö kasvatus, luonnonsuojelun tietopankki, ympäristölainsäädäntö, eliölajien suojelu, kansallispuistot ja muut suojelualueet, kosteikot, trooppiset metsät, Sahel, merien suojelu. Järjestön erikoisesta rakenteesta seuraa sen vahvuus ja heikkoudet. Oli aika yllättävää todeta, miten ympäristöviranomaisenkin kädet on sidottu virallisen talouspolitiikan kasvuajatteluuh. Pallas-Ounastunturin kansallispuisto sijoitettiin uhanalaisten kansallispuistojen luetteloon kansallispuistokomission ehdotuksesta. Tämäntapaisilla tarkasti harkituilla päätöksillä tai julkilausumilla on huomattava merkitys ympäristöpolitiikassa. Me Pohjoismaiden edustajat korostimme, että jos haluamme vahvan järjestön, on sille taattava myös taloudelliset toimintaedellytykset. Toinen Suomen kannalta kiusallinen päätös koski itämerennorpan rauhoitusta. Valtioita sitovia päätöksiä ei yleensä kyetä tekemään, mutta suositukset ja kannanotot ovat laajan ja aatteellisesti vahvan järjestökentän takia tiukkoja ja keskeisiin ongelmiin liittyviä. Siihen kuuluu 60 valtiojäsentä, 125 valtioiden ympäristönsuojelusta vastaavaa laitosta, 360 kansallista luonnonsuojelujärjestöä, 30 kansainvälistä järjestöä ja joukko tieteellisiä yhteisöjä. Yhdeksän pitkää päivää kestäneestä kokouksesta jäi luonnollisesti paljon tärkeää mieleen, mutta se vaatisi pitemmän tarinan. Suomi oli esillä negatiivisessa mielessä kahdessa eri yhteydessä. Minulla on ollut etuoikeus edustaa Teitä hyvä luonnonsuojeluväki IUCN:n eli Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton 17. Vasta sen katsotaan jotenkin mahdollistavan lajiston ja ekologisen monimuotoisuuden säilymisen. Kaikkiaan jäseniä on noin 600. Se oli laajin tähän astisista kokouksista. Suomen luonnonsuojeluliitto on jo pitkään ollut tämän 40-vuotiaan järjestön jäsen. Tällaisia järjestöjäseniä on 360:stä vain 15. USA ja Neuvostoliitto, vastustavat korotuksia ja jättävät jopa jäsenmaksunsa maksamatta. Kuten Suomen Luonnossa on aikaisemmin kerrottu myös liittomme tukee IUCN:n Nigerian kosteikkoprojektia. Koska työ painottuu kehitysmaihin ymmärtää helposti miten tärkeistä asioista on kysymys. Pohjoismaat, Suomi mukaanlukien, ovatkin maksaneet IUCN:lle myös vapaaehtoisia avustuksia. Tässä kokouksessa erityisesti Euroopan talousyhteisön (lähinnä Englannin, Länsi-Saksan, Ranskan ja Hollannin) edustajat usein vastustivat päätöksiä, esim. IUCN on suuri organisaatio. Valtiot maksavat oman kantokykynsä mukaan, kehitysmaat vähän, teollisuusmaat enemmän, järjestöt suhteessa budjettiinsa. otsonikerroksen vähenemistä, trooppisten metsien hakkuita, kosteikkojen suojelua, menen saastumista jne. Costa Rican kokoukseen osallistui noin 1 000 edustajaa noin 100 maasta. Syynä olivat tietenkin suunnitellut lasketteluhankkeet hiihtohisseineen. Suomi ainoana Itämeren alueen maana sallii harvinaistuvan itämerennorpan metsästyksen, eivätkä maaja metsätalousministeriön viime tipassa kaavailemat metsästysrajoitukset vastaa luonnonsuojelujärjestöjen edellyttämää täysrauhoitusta. Eräiden valtiojäsenten on usein vaikea hyväksyä tiukkoja kannanottoja ilmiselvissäkin tapauksissa. Terveisiä Costa Ricasta maila. Noin 10 OJo maan pintaalasta on kansallispuistoja ja suurin osa niistä on arvokkaita trooppisia metsiä. On syytä muistaa, että me olemme tuosta tavoitteesta vielä varsin kaukana. Se on kuitenkin luonnonsuojelusaavutustensa suhteen esimerkiksi kelpaava. vsk. Järjestö pitää yleiskokouksensa kolmen vuoden välein
Ylijäämälihojen ja -viljojen varastointi maksaa miljardeja, ylijäämäviljelijöiden tuke12 minen samoin. Uusia karjoja ei pidä perustaa. Kaksi kolmesta tilasta lo_petti viljelyn ja karjanhoidon parin viime vuosikymmenen kuluessa. "Joku luku mietinnössä on oltava, jotta tavoitteeseen päästäisiin, jotta pellosta päästäisiin eroon'', Heikkilä perustelee. Kanat munikoot pääsiäisenä. Maanviljelijät eivät hänen mukaansa ole muutoksen moottoreita, eivät myöskään poliitikot vaan niitä ovat kemianja konepajateollisuus. Ja tätä rakennemuutospolitiikkaa on jo kauan toteutettu verotuksen keinoin lannoiteja konepoistoina. vsk.. Pian Suomenkin viljelijöistä yli puolet on yli viisikymppisiä kuten Euroopan yhteisön maissa. "50-luvulla Mosse maksoi miltei saman kuin traktori joka oli hiukan halvempi kuin puimuri. Tällaisen kuvan saa kun tavaa tarkkaan Maatalous 2000 -mietintöä. Peltoa ei pidä raivata. ''Pellonraivauskiintiöt osoittavat umpikujan, johon maatalous on jo ajautunut" , muistuttaa Lohtaja. taisiin luonnonmukaiseen viljelyyn, sadot pienenisivät aluksi ehkä puoleen. Maatalouspolitiikka on "silkkaa lannoiteja konekauppaa", Lohtaja sanoo. Leena Juutilainen valmistaa juustoa omiksi tarpeiksi. Jos nyt kesannoitava 700 000 hehtaaria panMaidon jalostus kotona vaikkapa jogurtiksi tai juustoksi on helppoa, mutta tuotteiden valmistaminen myyntiä varten on tehty pientuottajalle vaikeaksi. 150) Kilpaileeko oman ruokansa kasvattaja ja pientuottaja päätoimisten maanviljelijöiden kanssa. Mutta maataloustutkimus ja jalostus nostakoot satotasoa. Vain pieni vähemmistö, joista kyllä osa on viljelijöitäkin, tiedostaa maanviljelyn ympäristöhaitat ja yrittää levittää suojeluhenkeä lietelannan sijasta. Mieluummin kesannoksi kuin luonnonmukaiseen viljelyyn Tavoitteena on poistaa viljelystä 700 000 hehtaaria eli kolmannes pelloista vuoteen 2000 mennessä. Jopa Ruotsin sosiaalidemokraatitkin jo arvostelevat maansa liikalannoitusta, ylisuuria koneita ja massamenetelmin tuotettuja elintarvikkeitaan. "Telaketju traktorit ja syväjankkurit änkeävät väkisin pelloillemme. Tämä ei silti todista, että maataloustuotteita on liikaa. Enää nämä vekottimet eivät ole missään suhteessa keskenään", tietää iäkäs maanviljelijä 80-luvulla. (Maatalous 2000, s. Lehmät hupenivat kolmanneksella, mutta jäljellejääneet lypsävät kaksinkertaisia tankillisia. Meillä MTK julistaa että elintarvikkeet ovat puhtaita ja palkansaajajärjestöt vaativat halpaa ruokaa. Ei, sanoo Maatalous 2000. Maatalousväestö väheni puoleen, hedelmällisessä iässä olevat emännät sitäkin reippaammin. Eikö pientuottajille todellakaan jää sarkaa. Vertailun vuoksi: 70-luvulla peltoa hävisi 20 000 hehtaaria samaan aikaan kun uutta koko ajan raivattiin. Luonnonmukainen viljely ei kumminkaan saa vastakaikua korkeisiin satolukuihin tuijottavassa Maatalous 2000 -komiteassa, vaan kesannointikin katsotaan jollain tapaa tuottavammaksi sijoitukseksi. Merkkejä elinkeinojen monipuolistumisesta ja sitä kautta työstä ja toimeentulosta on turha tästä mietinnöstä etsiä. Rehujen, lannoitteiden, SUOMEN LUONTO 2/88 47. Metsittämällä menee 10 000 hehtaaria vuodessa, laskeskelee komitean sihteeri Tuomo Heikkilä ja myöntää että luvut ovat hihasta vedettyjä. Ei auta, vaikka tiedämme miten pelto niiden jäljiltä on kuin betonia", vahvistaa Lohtaja. Jo nyt viljelijät ovat kymmenen vuotta vanhempia kuin muissa ammateissa toimivat. Politiikka on myös pelkkää maksamista. "Talonpojat ovat kuolleet sukupuuttoon ja maanviljelijätkin ovat käyneet harvinaisiksi", kiteyttää Seppo Lohtaja, itse tällainen harvinaisuus eli ensimmäisen polven maanviljelijä ja harvinainen sikälikin että julkisesti esittää kritiikkiä ja vaihtoehtoja nykyiselle maatalouspolitiikalle. Pellonraivausveroa on jo laajemminkin arvosteltu siitä, ettei se pure suurtuottajiin eikä siis vaikuta viljavuoriin sitä eikä tätä. PUHEENVUORO Pientuottajat ahtaalle Mi,tto: Maataloustuotantoa ,ähennettäessä on r~ hd~ ttä, ä pikaisiin toimenpiteisiin hteisi,jen ja harrastelija,iljeliji,iden maataloustuotannon supistamiseksi muun muassa ,erotussäänni,ksiä tarkistamalla. Kiintiöitä ei pidä ylittää. Viljelijät metsittäkööt, kesannoikoot ja varatkoot jokitörmänsä vihervyöhykkeiksi
Kutunmaidontuottajan anteeksi, nyt jo entisen kutunmaidontuottajan kertomus paljastaa miksi juustolle tulee kilpailukyvytön hinta: maitoa saa tuottaa vain tietyn määrän, vain tietty meijeri ostaa sitä tiettyyn hintaan, ylijäämämaidon naurettavaa alennusmyyntihintaa, me11en tekee siitä juustoa, jonka maidontuottaja taas itse ostaa ja markkinoi miten taitaa ja maksaa liikevaihtoveron. Arabimaissa lannoitetaan ja kastellaan kalliisti vehnää, jota sitten maailmanmarkkinahintaan jaetaan eteenpäin. Tai jos on, ne pian lopettavat, koska suuri syö ne. Esimerkiksi Suomeen käypään hintaan 50 penniä kilo. Ne ovat hyvin työvoimavaltaisia yrityksiä, mutta joutuvat maksamaan liikevaihtoveroa heti jos alkutuotteelle tehdään jotain jauhot pussiin vaikkapa. Maaseudun kehittämislain nojalla tällaisia pienyrityksiä tulisi suosia, mutta käytännössä niitä ei Nevalan mukaan ole "saatettu kilpailukykyisiksi" . "Kritisoimme itsekin esimerkiksi meijerien yhä suurempia yksiköitä. Tai, Euroopan yhteisö myy voita Neuvostoliittoon kymmenesosahintaan sen tuotantokustannuksista kun yhteisömaan "kuluttajat" maksuoMEN LUONTO 2/ 88 47. Kutunjuustoa ja allergisille lapsille sopivaa kutunmaitoa etsivä ihmettelee, miksi maito on kiintiöity, eihän sitä edes ole tarpeeksi. Mutta jos porukka vaan sitkeästi tuottaa omat porkkanansa, munansa ja maitansa, on päästettävä myös vapaa-ajan tarkastajat pelloille, kuten kansanedustaja, osa-aikakirjailija Eero Paloheimo on ennustanut. MTK:n ideakilpailut tukkeutuvat hakemuksista, laina-anomuksia roikkuu ministeriöissä. Osa etsii erikoisuuksia maksoi mitä maksoi ja joutuu ostamaan ulkomaista, koska kotimainen on miltei poikkeuksetta massatuotantoa. Nyt uuden auton hankinta kaataisi koko hänen metsänsä. vsk. Yhteistä hakemuksille on juuri sivutoimisuus ja osa-aikaisuuden idea. Pientuottajan ahdinko ''Koska emme voi kilpailla hinnoissa meidän on tuotettava puhtaita elintarvikkeita", määrittelee MTK itsensä urheasti ulos umpikujasta. savat siitä seitsentoistakertaisesti. Kritisoimme maataloustutkimusta ja tuotekehittelyä siitä ettei elintarvikkeiden kirjoa ole päässyt syntymään." Suomessa ei todellakaan ole pienjuustoloita, ei myllyjä, ei meijereitä ei panimoita. Tai, jos hän sittenkin kaataisi ja hommaisi tukit tienvarteen, hän saisi niistä vähemmän kuin liikennöitsijä, joka rahtaa ne sellutehtaalle. Mutta pientuottajiakin on, osuustoimintaliikkeet ohoi! "Niin kauan kuin on ylituotantoa, ei ole syytä auttaa sivutoimisia viljelijöitä", toteaa kyynisesti Maatalous 2000 -komitean jäsen, kansanedustaja, sivutoiminen maanviljelijä Tuomo T. On elinkeinopolitiikan monipuolistamisen aika, ei rajoittamisen", arvostelee Nevala ja kertoo myös MTK:n havahtuneen tässä asiassa. Hän yhtyy arvioon, jonka mukaan ongelmana ovat suurtuottajat etuineen sekä välitysrenkaiden puute. Osa kuluttajista haluaa luonnonmukaisesti viljeltyä ruokaa, mutta Maatalous 2000 -mietintö ei tue elinkeinon monipuolistajaa. energian ja maatalouskoneiden arvo on kivunnut mutta raaka-aineiden romahtanut. Ollila. Hän ei usko maaseutuun tulevaisuuden ympäristönä "kuka nyt maanviljelijäksi haluaisi?" Kiinnostusta maaseudun kehittämiseen ja monenmo1sun elinkeinoihin kuitenkin on. Osa kuluttajista näyttäisi todellakin haluavan kotimaista terveellistä perusruokaa eikä ruuan halpuus enää ole ensisijainen vaatimus. Vielä kymmenen vuotta sitten metsänomistaja hankki mossensa hakkaamalla metsäänsä pienen "kauneusvirheen" . Kommellusten tiellä ei tietenkään ole juustovuoria vaan paineet päästää halparuoka esteettä Suomeen. '' Suomen maaj usseista enää 44 prosenttia saa edes puolet tuloistaan maataloudesta. "Kuten Ruotsissa, myös meillä olisi arvostelun paikka: liikaa käytetään teknologiaa ja tuotetaan massaruokaa'', myöntää MTK:n elinkeino-osaston johtaja Markku Nevala. Marjukka Kulmanen 13
Hakkuutavalle ominaisen runkokohtaisen harkinnan ansiosta kasvavat puut samoin kuin sahatukin laatuvaatimuksia täyttämättömät kelot ja aihkimännyt saivat jäädä pystyyn erämaametsän tunnusmerkeiksi, jollaisia ihmisen perustamissa ja hoitamissa tasaikäisissä talousmetsissä ei tulla näkemään. Teksti ja kuvat: Veikko Vasama Arktinen tehoIDet: Ilman kansalaisliikkeen, julkisen sanan, ympäristöministerin ja viime vaiheessa maan hallituksen väliintuloa hakkuutyöt Inarin Sammakkonimen alueella olisi kuluneen syksyn aikana käynnistetty osana metsähallituksen Inarin hoitoalueen arkirutiineja. Harsintahakkuista huolimatta Kessin toimintapiiri on tällä hetkellä hoitoalueen runsaspuustoisin. Hänen mukaansa pohjoisten erämaiden säästäminen kaiken alleen ta siinä, että se ei ole kokonaan säästynyt metsätalouskäytöltä. Lämpötilaja tuulisuhteiltaan siemenpuualue vastaa avohakkuuta, kun taas harsinta jätti metsän kasvuolosuhteet jokseenkin ennalleen. Valo tietysti lisuoMEN LUONTO 2/88 47. Alueen erämaaluonnetta 1920-1930luvulla suoritetut harsintahakkuut eivät kuitenkaan tuhonneet. On syytä todeta, että metsähallituksen Kessiin suunnittelemilla uudistustoimilla ei ole mitään tekemistä vanhojen harsintahakkuiden kanssa. Pohjala piti Kessissä näkemiään taimikoita todisteena siitä, että metsä uudistuu myös nykyisillä menetelmillä ja nykyisen ilmastovaiheen vallitessa. Mutta puolessa vuodessa tämä paremmin Kessinä tunnettu alue oli kasvanut yli rajojensa, symboliksi taistelussa maailman pohjoisimman tehometsätalouden uhkaamien erämaansirpaleiden puolesta. Kessi kytkettiin laajempaan kokonaisuuteen, joka annettiin komitean selviteltäväksi; lopullista päätöstä on lupa odottaa runsaan vuoden kuluttua. Inari, Tirro. Hyvä uudistuminen on houkutellut harhaanjohtaviin rinnastuksiin. vs k.. Harsinnassa hehtaarilta kaadettiin jokseenkin sama runkomäärä kuin mikä nykyisissä siemenpuuhakkuissa jätetään. Esimerkiksi maaja metsätalousministeri Toivo T. Viimeinen mutta ei koskematon Kessi poikkeaa muista jäljellä olevista metsäerämais14 Metsätaloudellisesti vajaatuottoiseksi luokiteltu metsä on usein hyvä jäkälätai luppolaidun poroil/e ja arvokas monikäyttömetsä. "Erämaiden suojeleminen ei nykytilanteessa niinkään tarkoita uusien kansallisja luonnonpuistojen perustamista kuin sitä, että ahneuteen ja kertakäyttöajatteluun perustuvaa metsätaloustoimintaa ei päästetä pilaamaan erämaita" toteaa kirjoittajamme, rovaniemeläinen biologi ja luonnonvalokuvaaja Veikko Vasama
"Jos Lapin suuret kansallispuistot onkin perustettu ensisijaisesti turistien tarpeisiin, pelastettakoon jäljellä olevat erämaametsät paikallisten ihmisten omaan käyttöön", hän ehdottaa. Vaikka uudistusalat ovatkin pienenemään päin, poimintahakkuun edustamasta pehmeydestä ollaan· kaukana. jyräävältä tehometsätaloudelta antaa tuleville lappilaisille todellisia vaihtoehtoja päättää omasta elinympäristöstään. sääntyi ja edisti taimettumista, samoin kuin 1930-luvun lämpimät kesät hyvine siemensatoineen. Pehmeästi pillarilla Monet poliitikot puheenjohtaja Väyrystä myöten näyttävät ottaneen todesta metsähallituksen puheet Kessin pehmeistä hakkuista. Tästä ei todellakaan SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. . Välialueille metsä ei jää pysyvästi, vaan sen kimppuun käydään, jos uudistusaloille saadaan vakiintunut taimikko. Vielä vähemmän muistuttavat toisiaan hevosilla tapahtunut puun vedättäminen lähimmän uittoreitin varteen ja kaksivaiheinen kannoltatehtaaseen -kuljetusketju maantiejunineen ja niitä varten mitoitettuine tiheine metsäautotieverkkoineen. ole kysymys. Luullaan jopa, että alueella tehdään paluuta vanhanaikaisiin menetelmiin. Käsittelyn jälkeen alueen yhtenäinen metsäturkki muistuttaisi heinäkuisen poron repaleista kylkeä. Kiviseen erämaahan ruhjottu Kessin runkotie on jokaista luonnonystävää järkyttävä näky. Nykypolvi on hakannut osansa ikimetsistä jo moneen kertaan. Hallitseva hakkuu tapa Kessin alueella olisi uudistushakkuu siemenpuumenetelmällä. italous arveluttaa Siemenpuut harvassa, reunametsä kaukana, taimista ei tietoakaan. Mainostettua pehmeyttä metsähallituksen Kessisuunnitelmissa edustaa vain se, että uudistusalan suurin koko on tietyin poikkeuksin 20 hehtaaria. Terminä luonnonsuojelijankin korvissa hyvältä 15. vsk. Inari, Korppi· vaara. Jäljet pelottavat Luontainen uudistaminen on ollut hoitoalueen pääasiallinen uudistusmenetelmä koko sen neljännesvuosisadan ajan, jonka kuitupuuta on kannattanut hakea "nollarajan" takaa. Alue aurattu. Nimenomaan alkuvaiheessa on tarkoitus tehdä jossain määrin myös ylispuuhakkuita, sen sijaan kasvatushakkuiden osuus tulisi nykyisuunnitelmien mukaan jäämään mitättömäksi. Ensi vaiheessa on tarkoitus käsitellä jonkintyyppisin hakkuin hieman yli puolet leimikon kokonaisalasta; loppuosa, mukaan lukien suot ja kitumaat jää välialueiksi
Suomalaisen metsäpolitiikan kuvaan kuuluu, että virheellisestä metsänkäsittelystä syytetään Etelä-Suomen pienmetsäomistajia, kun todelliset metsänhävittäjät samaan aikaan esiintyvät asiantuntijoina itseään vastaan tehdyissä kanteluissa. Vanhojen metsien uudistushakkuut ovat lyhyellä tähtäimellä kannattavia: Inarissa hakattavan puun keskimääräiseksi tuotoksi ennen sahapuun laatuvaatimusten kiristymistä ilmoitetaan 34 mk/ m 3 • Laskentatavan yksityiskohtia ei ole paljastettu, mutta oletettavasti menopuolelta puuttuvat todennäköisistä uudistumisen epäonnistumisista aiheutuvat lisäkustannukset, jotka voivat olla suuriakin. Jatkuvassa kasvatuksessa metsää hakataan poimimalla puuston erilajisuutta ja eri-ikästä rakennetta korostaen ja siihen pyrkien. Lopputuloksena oli tuhansien hehtaarien lähes yhtenäinen siemenpuualue, jonka Mauri ja muut 1980-luvun usein virheellisesti myrskyiksi nimitetyt puhurit muuttivat avohakkuiksi. Uudistumista voidan edistää maanpinnan kevyellä muokkauksella. Järjenvastaisuudessaan väite on tyrmistyttävä. Luontaiselinkeinoille aiheutuvaa vahinkoa ei liene edes yritetty arvioda rahallisesti, saati sisällyttää laskelmiin. vsk.. Uudet käsittelyohjeet tulivat testatuiksi lokakuussa 1987, jo toistamiseen Sirkan päiväksi sattuneessa syyspuhurissa. Hakkuualueen karttaa tutkimalla maallikonkin on helppo arvata, missä etelästä puhaltanut tuuli teki ruminta jälkeä. Vastaavanlaisia epäonnistumisia on tapahtunut myös Kutturan tien varrella, Siuttajoella ja Sarmitunturin-Nellimin ympäristössä. Keskellä tuulenkaatojen vaivaamia siemenpuualoja sijaitsee erikoistutkija Yrjö Norokorven suunittelema jatkuvan kasvatuksen koeala. keskeisin tavoite on korjuukertymän pitäminen mahdollisimman suurena. Sirkanpäivän jälkeen olikin toinen ääni kellossa. Myrskyt mietityttävät Luontaisen uudistamisen laajamittainen epäonnistuminen ja viljelytarpeen lisääntyminen ovat aiheuttaneet lisäongelman: alkuperältään paikallinen siemen on käymässä vähiin. ltävyydeltään jo kyseenalainen siemenvarasto on vuodelta 1972, jolloin siementä viimeksi kehittyi kerättäväksi asti. Inari, Paadarskaidi. Onkin kohtuutonta, että hoitoalueista pohjoisin kilvoittelee samassa sarjassa eteläisempien kanssa "päätavoitteenaan tuottaa puuta metsäteollisuuden tarpeisiin" , kuten asia metsähallituksen tuoreimmassa vuosikertomuksessa ilmaistaan. Jatkuva kasvatus vaihtoehto kuulostava luontainen uudistaminen on laaja-alaisin siemenpuuhakkuin toteutettuna kätevä tapa maksimoida hakkuiden tuotto lyhyellä aikavälillä: korjuukertymä on lähes avohakkuun luokkaa, mutta viljelykustannukset jäävät pois . Jos Kessin osalta menoihin sisällytetään hakkuille välttämättömän sillan kustannukset, toiminnan kannattavuus käy kysuoMEN LUONTO 2/ 88 47. Edellyttäen tietysti, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan ... Tämä edellyttää hoitoalueen hakkuu tavoitteen tuntuvaa alentamista ja tehtävien uudelleenmäärittelyä. Puut pysyvät pystyssä tuulellakin, kuten Paadarskaidin tapaus vakuuttavasti osoitti . Harvapuustoisten soiden suosiminen välialueina osoittaa lisäksi, että kaikista pehmopuheista huolimatta suunnittelun 16 Jos ensi koettelemus kaataa puolet siemenpuista, uudistusa/at ovat edelleen aivan liian suuria. Käsittelyn tulos on näöltään ja pienilmastoltaan edelleen metsää, monikäyttöön soveltuva ja avoaloja varmemmin uudistuva. Tässä tilanteessa jopa suojametsäalueella tapahtuva riskalttiiksi osoittautuneiden uudistusmenetelmien yksipuolinen suosiminen on selvästi lainvastaista toimintaa. Arvostelussa on keskitytty kahteen pääteemaan: metsätaloudellisen tuoton oletettuun alenemiseen ja pyrkimyksiin samaistaa menetelmä kaupallisin perustein suoritettuihin määrämittahakkuisiin. Ensi koettelemus kaatoi paikoin puolet sierhenpuista, mistä päätellen uudistusalat ovat edelleen aivan liian suuria. Vaihtoehtoja tarvitaan Paadarskaidin tapauksessa metsien todellista käsittelyvaihtoehtoa ei tarvitse hakea kaukaa. Kukaan ei tiedä, milloin käpyjä päästään keräämään seuraavan kerran. Alueita on myöhemmin muokattu ja viljelty; uudistumisesta ei toistaiseksi voida sanoa mitään varmaa. Niin on, varsinkin jos lukumäärää ei vastaavasti lisätä. Jatkuvan kasvatuksen periaate on herättänyt nimenomaan metsäammattilaisten keskuudessa voimakasta vastustusta, joka yleensä perustuu tehometsätalouteen painottuvan koulutuksen luomiin jäykkiin asenteisiin. Paadarskaidi on suojametsaa ja lämpösummiltaan Kessiin verrattavaa aluetta. Alueen pohjoisosaan ehdittiin hakata 50 hehtaarin uudistuala, missä jo nyt on laajoja täysin siemenpuuttomia aukkoja. Suojametsää sileäksi Vuonna 1985 käyttöönotettua Kessiinkin tarjottua "pehmennettyä" käsittelyä on parin vuoden ajan sovellettu Paadarskaidissa, Tirron-Angelin tien ja Paadarjärven välisellä alueella. Kun uudistusalan kokorajoituksia ei vielä ollut, ei esimerkiksi Luton kairassa näperrelty. Myrskyt mietityttävät, tunnusti Veijola ja lisäsi, että uudistusalojen pienentäminen on askel oikeaan suuntaan. Vielä kuluneen vuoden heinäkuussa Inarin hoitoalueen aluemetsänhoitaja Pertti Veijola totesi, että hakkuissa myrskyihin ei voida mitenkään varautua
Sahatukin laatuvaatimusten kiristyessä osuus pienenee vielä tästäkin, ehkäpä 15 prosentin tienoille. Nimenomaan Inarissa sopivia metsiä edelleen on, vaikka metsähallitus onkin tehnyt parhaansa niiden tasaikäistämiseksi. Näinhän ei ole: erämaan ottaminen metsätalouskäyttöön merkitsee alueen luonnonarvojen ja luonteen peruuttamatonta tuhoutumista. Hakkuilta säästyneitä metsiä on vielä, ja valtakunnallisen puuhuollon kokonaistilanne antaa mahdollisuuden erämaametsiin jäävän puun korvaamiseen Lapin selluteollisuudelle esimerkiksi Pohjoisja Keski-Pohjanmaan ylitarjonnasta. Avainkysymyksia on puun lähikuljetus, m1ssa pysyvistä metsäautoteistä luopuminen palvelisi yhtä hyvin työllisyyden kuin ympäristösuojelunkin etua. Muuallakin tasaikäistävistä hakkuumenetelmistä on palattava poimintatyyppisiin, pysyvistä metsäautoteistä jäädytettäviin, raakapuun viennistä paikalliseen jalostukseen. Metsänhoidollisin perustein jatkuvaa kasvatusta kritisoivat huomauttavat, että rakenteeltaan eri-ikäisiä vanhoja metsiä käsittelyn lähtökohdaksi on rajoitetusti ja että erirakenteisuuden tavoitteleminen jatkuvan kasvatuksen tuloksena on liian hidasta. Heinäkuu 1987: tiheäsyistä punahonkaa sellutehtaal/e, keräyspaperit kaatopaikalle. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Sen sijaan että miettisi vakavissaan inarilaisen jalomännyn jalostusasteen nostamista ja puun käytön järkeistämistä, puoluekentän laidasta laitaan ulottuva äänekkäimpien kunnallispoliitikkojen kuoro vaatii erämaametsien loppuunmyynnin jatkamista ja jopa tehostamista. Inari, Kessi. Me nykyiset äänestäjät ja päättäjät olemme hakanneet oman osuutemme ikimetsistä jo moneen kertaan. Työllisyydestä mitä vain Kessikeskustelusta päätellen painavin peruste erämaametsien hakkuiden puolesta on työllisyys taikasana, jolla kehitysalueilla siunataan mitkä päättömyydet tahansa. Suojelupäätös turvaa tuleville lappilaisille todellisia vaihtoehtoja omaa ympäristöään koskevassa päätöksenteossa. Aluemetsänhoitaja Veijola on julkisuudessa selittänyt syyksi vanhoista metsistä saatavan sahapuun hämmästyttävän vähäiseen määrään lahovikaisuuden. Erämaiden suojeleminen ei nykytilanteessa niinkään tarkoita uusien kansallisja luonnonpuistojen perustamista kuin sitä, että ahneuteen ja kertakäyttöajatteluun perustuvaa metsätaloustoimintaa ei päästetä erämaita pilaamaan. 17. Vielä viime vuosikymmenellä tämäntapaista toimintaa nimitettiin kehitysalueen luonnonvarojen riistaksi. Selitys on tarkoituksenmukainen mutta ei tosi. Harva metsuri on ikimetsän kaatamisesta henkisesti riippuvainen, taloudellisesti kylläkin: urakalla tapahtuessaan se on metsurin rahakkainta työtä. Metsureiden toimenkuva tulee myös Inarissa lopullisesti muuttumaan jo lähitulevaisuudessa, kun metsätaloustoiminnan painopiste siirtyy vanhojen metsien uudistushakkuista aiemmin käsiteltyjen alueiden elvytykseen ja hoitoon sekä monikäytön tehtäviin. Erämaametsät selluksi ja ratapölkyiksi Vain kolmannes Inarin hoitoalueen hakkuukertymästä on sahapuuta. seenalaiseksi. vsk. Jos työllistämisestä halutaan tehdä Ylä-Lapin metsätalouden päätavoite, menetelmien kehittämisestä nykyistä pehmeämpään ja työllistävämpään suuntaan on syytä puhua enemmän kuin on tapahtunut. Jatkuvassa kasvatuksessa metsän ensimmäinen käsittely ei jää viimeiseksi, joten metsätaloudellisen tuoton ero tasoittuu tarkastelujänteen pidentyessä. Eikö olisi viisaampaa odotella männyntaimia kelvolliseen monikäyttömetsään kuin päätehakkuun jäljiltä kaikella tavalla vajaatuottoiseen kuunmaisemaan. Näin käy täysin riippumatta kiistanalaisten alueiden kohtalosta. Aika on metsäas101ssa perin suhteellinen käsite: tulinen hoppu vajaatuottoisiksi nimiteltyjen ikimetsien uudistamisessa näyttää loppuvan tasan siihen, kun puuvanhukset lähtevät rekan kyydissä kohti sellutehdasta. Sijoitus tulevaisuuteen Tämänhetkistä parempaa tilaisuutta pohjoisten erämaametsien käytön ja YläLapin metsäpolitiikan uudelleenarviointiin ei enaa tule. Pääosa metsistä Inarin valtionhakatusta sahapuusta on viime vuosina päätynyt paikalliselle Valtion Polttoainekeskuksen Peuravuonon sahalle, missä se on "jalostettu" ratapölkyiksi. Taistelun etulinjaan on työnnetty metsurit, joiden takana muiden asianosaisten on hyvä piileskellä. Erämaiden nykytyyppisestä hyödyntämisestä tai suojelusta on tapana kiistellä ikäänkuin ratkaisut olisivat samanarvo1s1a. Todellinen syy on laatuvaatimuksista piittaamaton kasvutapa: ankarissa olosuhteissa männyistä tulee matalia, alas asti oksikkaita ja rungoltaan kartiomaisia. Peuravuonon sahan nykyiset vaikeudet eivät johdu luonnonsuojelusta, vaan ratapölkkyjen menekin romahtamisesta. Mäntymetsän äärirajoilla jatkuvan kasvatuksen tarjoama uudistumisriskien minimoituminen on oleellinen, joskin vaikeasti rahassa arvioitava etu, samoin monikäytölle aiheutuvan vahingon väheneminen nykymenetelmiin verrattuna. Jos Lapin suuret kansallispuistot onkin _perustettu ensisijaisesti turistien tarpe1snn, pelastettakoon jäljelläolevat erämaametsät paikallisten ihmisten oman käyttöön. Tähän kaikkeen hyvinvointiähkyssään tuskailevalla kansakunnalla on halutessaan varaa
Esimerkiksi Värriön bfologisen aseman ympäristössä Koillis-Lapissa lajista tehtiin vain muutama talvihavainto. Tällöin tutkijat löysivät pesiä kaikkina vuosina paitsi 1980. hyvänä käpyvuonna 1981 löydettiin useita isokäpylinnun pesiä. kirjosiipiä esiintyi enem. Eri käpylintulajit ovat erikoistuneet eri puulajeihin isokäpylintu mäntyyn, pikkukäpylintu kuuseen ja kirjosiipi lehtikuuseen, mutta ne pystyvät käyttämään kaikkien kolmen puulajin siemeniä ravinnokseen tarpeen tullen. Käpylinnuthan syövät lähes pelkästään havupuiden siemeniä ja ne pesivät etupäässä talvisaikaan, jolloin siemenet ovat parhai'mmillaan poikasten ravinnoksi. vsk.. Kesän aikana kirjosiivet valtasivat suurin piirtein koko Pohjois-Suomen mäntyrajaa myöten. Kirjosiipikäpylintu on tyypillinen käpylintu siis jo sinänsä erikoinen elintavoiltaan. Teuvo Hietajärvi Kuukkeliinetsien itäinen vieras Noin kerran kymmenessä vuodessa kirjosiipikäpylinnut vaeltavat Suomeen. Vuosina 1970-1971, jolloin käpylintuja yleensä oli runsaasti, myös kirjosiipiä tavattiin Koillis-Lapissa. Kirjosiivet vaeltavat harvemmin kuin muut käpylinnut, ehkä keskimäärin ·vajaan kymmenen vuoden välein. Muita käpylintuja kyllä näkyi; mm. Viime talvi tarjosi harvinaisen tilaisuuden tarkkailla kirjosiipikäpylinnun pesimistä Suomessa. Vaellus oli laaja, koska lintuja pesi melkein koko maan alueella. Näin ollen laji on yleensä harvinainen suurimmassa osassa Suomea. Seuraavan kerran Naaras ei ole karmiininkorea kuten puolisonsa, joka kohta saapuu oksentamaan siemenpuuroa poikasten ravinnoksi. Vaeltaja Siperian taigalta Kirjosiipi on erikoisen puoleensavetävä, koska se asustaa pääasiassa Siperian salaperäisellä taigalla, missä pääravintolähde lehtikuusi, kasvaa laajoina met18 sinä. Kun lehtikuusen siemensato on idässä ehtynyt, tavallinen suomalainen kuusi kelpaa ravinnoksi ja pesäpaikaksi. mälti vuosina 1977-1980. Vasta katovuoden sattuessa lintujen puna-armeija rynnistää Suomeen miehittäen havumetsämme. Havaitsin kylläkin kirjosiipiparin ruokkivan hautovaa pikkukäpylintua. Viimeiset kirjosiivet hyppivät vielä melkein lumettomassa maassa tarkassu oMEN LUONTO 2/ 88 47. Suurvaellus viime vuonna Kolmas vaellus saavutti Suomen keskikesällä 1986. Etelämpänäkin niitä nähtiin kesän mittaan jonkin verran; tosin eteläisimmässä Suomessa havaintojen määrä oli vain normaalivuosien luokkaa. Ehkäpä parasta aluetta seurata kirjosiipien esiintymistä on Koillis-Lappi, missä se lienee melko vakinainen pesimälintu. Itselläni on havaintoja tältä alueelta parinkymmenen vuoden ajalta. Heinäkuulla alkoi kirjosiip1a virrata idästä koko Lappiin. Lintuja nähtiin jopa viidenkymmenen yksilön parvissa taivaltamassa läntisiin ilmansuuntiin. KemijärvenEtelä-Sallan seudulla lintuja riitti tammikuulle asti, jolloin kuusen käpysato oli syöty loppuun. Kirjosiiven pesiä en tällöin lötänyt; liekö jääneetkään pesimään. Seurasi hiljaisia vuosia, joina kirjosiipiä ei paljon näkynyt
Kaksi oli puolipuussa tukevammissa kuusissa toinen rungon vieressä, toinen oksalla. Munintä tapahtui maaliskuun ensimmäisen viikon ja huhtikuun puolivälin välisenä aikana. Tuli mieleen, että mitähän pesäainetta käpylinnut käyttävät seuduilla, joilla ympäristön saastuminen on hävittänyt naavan kuten esimerkiksi Kemijärven kaupungin lähiympäristössä. Pesät olivat maasta katsoen näkymättömissä ja niiden korkeus vaihteli neljästä yhteentoista metnm. Seurailin lintuja ja haeskelin pesiä muutaman pitkän päivän. suos1tum, mutta lintuja esiintyi tiheissä korvissakin. Seuraava kerros oli lahoa koivua, sammalta ja naavaa. Löysin kuitenkin neljä pesää, joita sitten seurailin kuvaillen ja tehden havaintoja. Yleensä maasto oli tyypillistä kuukkelimaastoa. Syyspesintää en havainnut, kuten vuonna 1978. Koiras ruokkii poikaset Naaras pysyttelee lähes jatkuvasti pesässä poikasten seurana. Pesimämaastona oli puhdas, harvahko kuusikko SUOMEN LUONTO 2/ 88 47 . Pesät olivat aika pieniä, mutta varmasti hyvi'ä lämmöneristäjiä. 19. taen maahan pudonneita käpyjä, löytyisikö niistä vielä syötävää. Koiraan äänen naaras tunsi jo kaukaa, vaikka minusta siinä ei ollut minkäänlaista eroa muihin koiraisiin verrattuna. Sisustuksena oli poronkarvoja ja höyheniä. Ulkovuorauksena kirjosiivet käyttivät pes1ssaan ohuita, kuivia kuusenoksia ja naavaa. Yleensä koiras istuu laulellen kuusenlatvassa naaraan hakiessa pesäaineksia puiden alaoksilta ja maanrajasta. vsk. Mäntyjen tai koivujen lisääntyessä lintujen määrä alkoi vähetä. Koiras seuraa siirtyen mukana toiseen puunlatvaan laulamaan. Pesien etsintä onnistui vain emoja seurailemalla ja se oli melkoista hakuammuntaa. Poikaset kuoriutuivat lähinnä huhtikuussa. Pesän rakentaa etupäässä naaras, mutta koiras seuraa mukana: ja kantaa pesäaineksiakin. Pesintää kuukkelimetsissä Löysin hyvän kirjosiipialueen vieraillessani Savukosken pohjoisosissa maaliskuulla. Kaksi pesää oli rakennettu hoikkien kuusien latvaosiin rungon viereen. Puhtaissa männiköissä näkyi vain ylilentäviä kirjosiipiä
Julistus kaikuu korkealta puun latvasta sekä hyvin usein lennosta. SUOMEN LUONTO 2/ 88 47. Voi käydä myös, että naaras odottaa pesässä, kunnes koiras on käynyt ruokkimassa, ja lähtee vasta sitten. Tämä taas hieman vaikeuttaa pesänhakua. Muussa tapauksessa on jäätävä odottamaan uutta kirjosiipivaellusta näiden lintujen tapaamiseksi. Yleensä ruokinta alkaa siten, että koiras ääntelee kaukana. Kuukkeli on muiden va20 lsokäpylinnun tuntee jykevästä nokastaan, joka on yhtä pitkä kuin paksu. Eteläisessä ja varsinkin kaakkoisessa osassa Suomea on havaittu elo-syyskuulla melko runsaasti itään meneviä kirjosiipiä, joten ainakin osa linnuista on siirtynyt sinne paremmille käpyapaj ille. Jos toinen koiras tuli laulamaan reviirille, seurasi hyökkäys ja lopulta tappelu. Naaras vastaa ja lähtee koirasta vastaan. Koiras ruokkii puolisen minuuttia ja häipyy. Muutaman minuutin päästä naaras tulee pesälle ja koiras perästä. Tällaisilla aisteilla varustetun linnun pesän löytäminen olisi melkein mahdotonta, jos lintu olisi vielä arka. Todennäköisesti ne tuhosivat kolme pesaa, mm. Epäilin kuvaustouhujeni kiinnittäneen niiden huomion kuvatessani kahdella kirjosiiven pesällä, mutta myös kolmas pesä, jolla en edes käynyt, tuhoutui. Koiras ruokkii naarasta sen ollessa pesässä. Saattoi vain ihmetellä, miten linnut näkivät kumppaninsa jopa sadan metrin päähän tiheikköön ja tunnistivat tämän välittömästi. rislintujen tapaan ovela lintu, joka tarkastaa kaiken mitä metsään ilmaantuu. Käpylintujen laulumestari Luonteeltaan kirjosiipi on seurallinen ja viihtyy mielellään parvissa toisten käpylintujen tapaan. Laulu on kirjosiivelle tärkeä ilmaisukeino, jolla se osoittaa omistusoikeutensa valtauksellaan. Ehkäpä jostain päin Suomen luontoa löytyy tarpeeksi kuusenkäpyjä pesinnän aloittamiseksi tulevanakin keväänä. Yleisesti kirjosiivet ruokailivat parvissa reviirien ulkopuolisilla alueilla ja myös reviireillä. Suomessa on kolme käpylintulajia Poikasten ääni oli samanlainen "titjä", kuin toisilla käpylintulajeilla. Läheltä seurattuani huomasin, että tämä taigan mystinen harvinaisuus onkin aivan tavallinen käpylintu iloineen ja murheineen. Erityisesti käpylinnuille kuukkeli on aika paha kanto kaskessa, sillä kevättalvella parhaaseen pesimäaikaan kuukkelien ravintotilanne lienee kaikkein huonoimmillaan. Jopa liiankin kesy, sillä se ei juuri hätäile ihmisen lähestyessä pesää. Käpylinnut saattoivat vain seurata vierestä, kun kutsumattomat vieraat napsivat jo isot poikaset parempiin suihin . Tämä ei tarkoita, ettei sitä olisi kiintoisa seurata. Kesyydestä huolimatta pesällä kävijän pitää olla varovainen käpylinnut saattavat hylätä jopa poikaspesän häirinnän takia. Tätä naaras käytti vaimeana myös pesässä ollessaan, kun koiras lähestyi tyyttäillen. Kirjosiipi on kuitenkin hyvin kesy. Lintututkijat ovat todenneet sen löytäneen pesän punaisten nauhamerkintöjen perusteella ja oppineen tämän jälkeen vain seuraamaan näitä nauhoja syötävää saadakseen . Luultavasti pöllö otti aina silloin tällöin käpylinnun saaliikseen, sillä myyrävuosi odotutti vielä itseään. Pesälle tullessaan linnut varmistuvat ensin tarkkailemalla muutamalta oksalta ympäristöä, ettei vihollisia ole näkyvissä. Tällöin molemmat linnut saattoivat pudota tapellessaan kuusen latvasta hangelle asti ja jatkaa vielä sielläkin niin kauan, että omistusoikeus oli selvitetty. Ennen pitkää vaellus kuitenkin tulee vuorenvarmasti. Sen sijaan reviirillään vaiti ruokailevia toisia koiraita kirjosiipikoiraat eivät tuntuneet hätistelevän, kunhan nämä olivat hiljaa omissa oloissaan . Samoin ne havaitsivat viholliset jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Pikkukäpylintu on tavallisin käpylintulajimme; se on noin 20 kertaa niin yleinen kuin isokäpylintu. Käpylinnuksi kirjosiiven tunnistaa "trett"-lentoäänestä, joka on kuin sekoitus urpiaisen ja pikkukäpylinnun äänistä. Uutta vaellusta odotellessa Olen pitänyt kirjosiipeä erikoisen kiinnostavana ja harvinaislaatuisena lintulajina. Myös löytämäni pesät sijaitsivat melko lähekkäin neljä pesää noin kymmenen hehtaarin alalla. Se on myös oppivainen. Niinpä kuusikossa kuului lähes .jatkuva tyyttäily hälytysääni kuukkelien kulkiessa reviiriltä toiselle. Toista hyvää käpyvuotta ei tullut perään, joten linnut muuttivat maita. ne joilla kävin. Viimeiset havainnot linnuista tein heinäkuulla 1987. Kuuloaisti on myös erittäin tarkka; aamen erotuskyvystä kerroin jo aikaisemmin. Myös hiiripöllö sai hälytyskellot soimaan. Naaras jättää ruokaa vielä myöhempääkin tarvetta varten se antaa ruokaa vielä tunninkin päästä. vs k.. Nokallaan isokäpylintu kuten muutkin käpylintulajit kampeaa siemenet esiin pihkaliiman lukicsemasta kä vystä. Kuukkelit kiusana Pahin harmi kirjosiiville kuitenkin oli alueella jatkuvasti partioivista kuukkeleista. Koiras oksentaa siemenpuuron naaraalle, joka ruokkii vähän ajan kuluttua poikaset. Kemijärveläinen Teuvo Hietajärvi on monipuolinen luontoharrastaja ja toiminut mm. Naaras käy itsekin ruokailemassa ollen pois pesältä viidestä kahteenkymmeneen minuuttiin pakkasella vähemmän aikaa kuin leudolla ilmalla. Mieleenjäävä piirre on aistien tarkkuus, mikä tälläkin lajilla on kokonaan toista luokkaa kuin ihmisellä. Satuin kerran paikallekin, kun kuukkelit olivat itse teossa pikkukäpylinnun pesällä. Värriön biologisella asemalla kenttätutkijana vuosina /979-86. Tällöin lintu lentää muutamasta kymmenestä sataan metriin puunlatvasta toiseen hitaasti, lepattavin siivin ja visertäen samantapaista, mutta monipuolisempaa laulua kuin toisilla käpylinnuilla. Kaikki käpylintu/ajit pesivät kevättalvella ennen kuin havupuut varistavat siemenensä. Näyttäisi kuitenkin siltä, ettei tätä vaaraa ole kirjosiipien kohdalla enää vähään aikaan, ainakaan Lapissa. Lauluun kuuluu myös konekiväärimäistä rätinää, joka voi muunnella tuoden mieleen lapinuunilinnun tai niittykirvisen. Kirjosiipi reagoi herkästi pesärosvoihin ja petoihin