Linnun pesänrakennuksen kuvasi Seppo Keränen. Jo suomalainen kasvitieteilijä Nylander (1800-luvun lopulla) huomasi puistojen puhdistavan ilmaa. Hän kehotti pariisilaisäitejä ulkoiluttamaan pienokaisiaan Luxemburgin puistossa, jossa ilman tilan ilmoittava jäkäläpeite oli tervein . liman epäpuhtaudet hivuttavat elämään kuoleman merkkejä, keuhkot menettävät alkuperäisen punaisen värinsä ja maalipinnat rapisevat ennenaikaisesti. Ne tarjoavat miellyttävän elinympäristön myös monille eläimille kuten kannen ja alakuvan mustavarikselle Porissa. lima ympärillämme ei ehkä tunnu tukalalta ellemme ole astmaatikkoja, lapsia tai vanhuksia tai muuten herkkiä emmekä asu kaupungin keskustassa tai teollisuuden liepeillä. Kasvu käy kituliaaksi , tulee tuholaisia ja tauteja. Stressiä on ilmassa jokaisessa Suomen kaupungissa ja teollisuusympäristössä. Niitä tarvitaan tiheän teollisuuden, asutuksen ja liikenteen lomaan , niistä ei voi loputtomasti lohkoa tontteja, tienpohjia ja pysäköintipaikkoja. Puistot ovat kaupunkien keuhkoja. Herkät kasvilajit, havupuut, jäkälät ja sammalet vaurioituvat. Ihmisistä riskiryhmät sairastuvat, jopa kuolevat. Ympäristö hengästyy, ei siedä enää enempää kuonaa: vedet ja maat happanevat ja ravinteitten kiertokulku vaikeutuu. Kuva on kansikuvakilpailun satoa.
Vuonna 1980 Suomen Luon to ilmestyy kahdeksana numerona . Sodankylän kunnan luonnonsuojeluhenkinen asenne on kuitenkin vielä poikkeus; useimmat kunnat vastustavat suojelualuehankkeita omilla alueillaa. päätoimittaja: Seppo Vuokko Toimitussihteeri: Marjukka Kulmanen Toimittaja: Jorma Laurila Taitto: Markku Taottu TOJMITUSNEUVOSTO Juha Valste (puhee njohraja) , Pekka Borg , Matti Helminen , Urpo Häy rinen , Kalevi Keynäs , Veikko Neuvonen , Risto Nurmi ja Helge Romu . JLMOITUSHINNA T 1/ 1 sivu 2 000 mk , 1/ 2 sivu 1500 mk , 1/ 4 sivu 1 000 mk , takakansi 3 000 mk , aukeama 3 500 mk , värilisä 700 mk . Lehti voidaan tilata maksamalla tilaushima postisiirtotilille no 608 21-1. J!jgfJf!i~f:/:/f/tr{}i<1%fsET toimiva kansallispuisto hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. Tilaukset välittää m yös Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy , Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki 10 , puh. ISSN 0356-0678 Värierotteluc: Helsingin Kuvalaattatehdas Oy Helsinki Painopaikka: Forssan Kirjapai no Oy Forssa SUOMEN LUONTO 2/ 80 3'/. 90406 262. vuosikerta SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonno nsuojeluliitto ry Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki 15, puh. Koilliskairan puistohankkeen eduskuntakäsittelyn aikana paljastuu vedenpitävästi yksittäisten edustajien ja puolueiden luonnonsuojelutahto. 3015 .30. Palveluista on syytä perä maksu, mutta puiston sisäänpääsymaksu ei tunnu mielekkäältä. Luonnonsuojelijoitten mieltä on lämmittänyt Sodankylän kunnan omaksuma asenne Koilliskairan kansallispuistoon. Henkilökuntaakin tarvitaan: johtaja, tutkijoita, oppaita, vartijoita ja huoltomiehiä. D 49. Suomen Luonto N:o 2 1980 39. Aikaisempien kokemusten perusteella on aiheellista, että kunta vaatii haittojen ja korvausten selvittämistä ennen puiston perustamista. Lasketaan kärkkäästi, että koko puisto-ohjelman toteuttaminen vie työpaikan 500 metsurilta, kun samalla suurisuuntainen metsätalouden koneellistaminen vei yksin jo 1970-luvun lopulla työpaikan 5 000 metsurilta. Osoitteenmuutokset pyydetää n ilmoittamaan kirjalfisesti liiton to1m1stoon . TOIM11VS Vs. lrtonumerot 8.00 mk. Kansallispuistot ovat matkailun tukipilareita. Kuntien penseä asenne suojelualueisiin perustuu usein pelkoon menetettävistä työpaikoista. Kun alueen luonnontila turvataan, matkailun työpaikkojen ja palvelujen pysyvyys varmistuu, ja toimintaa voidaan laajentaakin. Asiallisesti Saariselän nyt jo laajat matkailupalvelut ovat Koilliskairan luomia, vaikkei puistoa vielä olekaan perustettu. Kuntien epäluuloisuus on aiheellista, sillä Suomessa ei vielä ole ainuttakaan kansallispuistoa perustettu asiallisesti; on vain rajattu tietty alue ja laadittu sille säännöt. Koneellistaminen murentaa myös pohjan ekologiselta, pieniin aloihin perustuvalta metsien hoidolta. Tilaushinta on 55 mk, Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 45 mk. ,sk. 90-642 88 1 Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00 , Ko1·111·ska1·rasta kesäkuukausina 8. Oikein hoidetussa puistossa on opastus järjestetty, aluetta vartioidaan ja tutkitaan, siitä tiedotetaan, ja kaikki tämä luo työpaikkoja ja.Puolassa on pienimmissäkin puistoissa kymmeniä työntekijöitä, Tatran puistossa peräti 250; meillä suurimmissa 1-2 vartijaa! Koilliskairan hallintoja tutkimuskeskus voisi olla jossakin puiston lähikylässä (Vuotsossa?) sekä 2-3 opastuskeskusta puiston sisääntuloreiteillä (Tulppio, RajaJooseppi, Saariselkä). Pudasjärven vaatimukset Iso-Syötteen rakentamisesta ovat esimerkkinä lyhytnäköisestä työllistämispolitiikasta. Rakentamisvaiheessa hotelli tietysti antaa työtä, mutta pitemmän päälle ei ole ollenkaan varmaa, vetääkö korvessa oleva, kansainvälisen mittapuun mukaan varsin vähäinen laskettelurinne yhtä lailla turisteja kuin murtomaa-hiihtoon sopiva luonnontilainen vaaramaisema
.... Haapasuon suojelemiseksi viimeinen keino oli pakkolunastus. Metsäpeura ei menehtynyt vaikka sitä metsästettiin viimeisiin vaatimiin. 76 Lasten Luonto ...... Miksi Suomi johtaa ojitustilastoja ja mikä on ojitusautomaatti selviää sivuilta 57-61. .. . Esimerkkejä suojeluhenkisestä suunnittelusta esitellään sivuilla 7483. . Lintuihin on liittynyt mitä moninaisempia uskomuksia: ne ovat luojia, syntymän tai kuoleman lähettiläitä tai päivän pilaajia. . . Ohjelmassa esitetään tavoitteet mm. ... Tiiätkö linnuksi tiaisen, kiiskisen veen kalaksi, pajun puita vanhimmaksi. ......... Sivut 62-67. vsk.. . . . 51 Ilpo Aarniala: Multiaa lukkarinrakkaudella ....... SUOMEN LUONTO 2/ 80 3'!. Korppi, kolmen lemmon lintu, samoin kuin monet muut kotoiset lintumme ovat olleet joko onnen tai epäonnen tuojia. . Jukka Peltonen: Linnut ja kansanperinne . . Ekokunnassa ei ole suurteollisuutta eikä myrkkyjä, siellä asutaan pientaloissa ja tuotetaan luonnonmukaisesti. . 5 7 Marja Utriainen : Puu -Vallila, keidas keskellä kaupunkia . Kun luonnonsuojelijakin vielä viisikymmenluvulla huokasi, että onpa Suomessa masentavan paljon soita, on vihonviimeiset kaistaleet kohta viillelty ojilla. SUOMEN LUONTO 2 1980 Koilliskairasta toimiva kansallispuisto 49 Heikki Kukkonen: Suunnittelijat tulevat asukkaita vastaan . 78 80 82 84 86 90 93 95 96 Mauri Nieminen: Suomenselän peurahistoriikki . Suojasään hankien selkärangattomilla on monenlaisia nimityksiä, kansanlumikirpuista kirsisääskiin. Saamelaisten nautintaoikeuksia , poronhoitoa ja kalastusta, uhkaava suunnitelma suututti paitsi paikallisia asukkaita myös tiedemiehiä, luonnonystäviä ja muita kansalaisia kautta maailman. Suomenselän metsäpeuran perinteisistä asuinalueista, pyyntikulttuutista ja kotiuttamisesta takaisin kerrotaan sivuilla 5156. . . .... 62 Juha Viramo: Liikettä lumella: hämähäkkejä ja hyönteisiä. Leena lisakkila: Vihreä kuuluu kaikkeen maisemaan 78 Loppukevään lumella liikkuu pisteitä: hämähäkkejä tai hyönteisiä . 74 Kirjallisuutta .. . . Marjukka Kulmanen: Palokujien , puistojen ja puutarhapiSummaries of the Main Articles hojen Vaasaa . rakennetun ympäristön suojelulle. .. . Kirsi Elo ja Tapio Lindholm: Ojitusautomaatti . Ekokunta on vasta haave, mutta Suomen luonnonsuojeluliitto on laatinut välittömän elinympäristön suojeluohjelman, joka on sivuilla 9093. NilsAslak Valkeapää oli mukana Stillassa ja Oslossa, sivut 6873 . Katsauksia , uutisia Nils-Aslak Valkeapiiii: O ttelu voimalaitoksesta AltaKautokeino Matti Juntunen: Perustaisimmeko ekokunnan ' 68 Välittömän elinympäristön suojeluohjelma . Talvihyönteisiä kerätään sivuilla 8485. . 50 Aitaa, Euroopan komeinta kanjonia, vaaninut valjastaminen laukaisi ennen näkemättömän kansalaisrottelemattomuuden aallon
Uudisasukas iski kirveensä pirtin alimmaksi seinähirreksi katsottuun petäjään, ja kankaalla vaeltava peuralauma säikähti tuulen kantamaa raudan helähdystä ... Mauri Nieminen Suomenselän peurahistoriikki Uuden ajan alussa oli pysyvaa asutusta vain Varsinais-Suomen, Satakunnan, Hämeen, Savon ja Karjalan rintamailla sekä pohjoisempana Pohjanmaan rannikkoseuduilla. rikkaiden erämaiden itsekkäitä riistomiehiä , jo eka kävivät vain parhaina saalisaikoina Tapion suurella aitalla ja vetäytyivät kylmimmiksi talvikuukausiksi etelän kyliinsä. Vaikka Ja51. Sisämaa oli vielä eräaluetta, josta käytettiin mm . Eränkävijöiden täytyi tuntea tarkoin pyydettävien eläinten vuotuinen elämänkierco. saaneet elantonsa ja vaatetuksensa, jopa osan työkaluistaan ja aseistaan. Varsinaisella Suomenselällä asutus oli kuitenkin vielä monen miespolven ajan harvaa. Luultavasti jo 1600-luvulla metsästyksen merkitys väheni tuntuvasti eräissä Suomenselän ympäriscöpitäjissä. Ensimmäiset eränkävijät kohtasivat Suomenselälle tunkeutuessaan karun ja yksitoikkoisen korpimaan loppumattomine soineen ja metsineen. Kalaa ja verkkoa kuvaava sinetti vaihdettiin 1600-luvun alussa laukkaavaan peuraan . HIRVEN HUULI , PEURAN KIELI Suomenselän ensimmäiset asukkaat ovat eläneet lähes yksinomaan metsän ja veden viljasta. Eräelämä , "ihmisviisauden ja eläinten viekkauden '' välinen kilpailu sekä luonnon perusteellinen tuntemus vetivät alati puoleensa, eikä rintamaiden orastava talonpoikaistuminen voinut vielä vetoa tukahduttaa. Aina Padasjoelta , Pälkäneeltä ja Hauholta saakka turkiseläinten ja peurojen pyyntiin hiihdeltiin varhain keväällä , mutta muun riistan perään ja kalastukseen soudeltiin usein vasta Piecarinpäivän (29 . nimiä lappi, Lapinkorpi, Pohja tai pelkkä erämaa (ruots. Keskiajalle ominainen erän käynti jäi vähitellen taka-alalle ja maatalous pääsi uucistiloilla ja aateliseen lampuotitiloilla elinkeinon asemaan. Pyytämistään eläimistä he ovat SUOMEN LUONTO 2180 39 . vsk. Ruuhen saumat oli C11v1stetty tervalla ja peuran tai hirven karvoilla (Voionmaa 194 7). Parhaita herkkuja olivatkin "Mecänemännän pöydän " tarjoamat "hirven huuli, peuran kieli, matteen maksa ja hongan oksa". Täällä "Pienois-lapissa" oli vielä saloa samoilla pitkin Suomenselän suurta nevaista korpea, joka ulottui kymmeniä peninkulmia halki koko maan. Keuruulla tehdyn löydön perusteella liikuttiin kesäisin Suomenselänkin eräjärvillä yhdestä puusta veistetyllä ruuhella, jonka laitoja oli korotettu kahdella varpelaucaparilla. Järviä on tosin useita , mutta monet niistä ovat pieniä, eivätkä vaikuta maisemaan juuri muualla kuin Jängänjärven ja Salamajärven seuduilla, joissa on jo hieman Järvi-Suomen tuntua. Niitä ei sanottavasti rikkonut rannalla seisova lapinkota, eikä keveä vene, joka nousi vastavirtaan eräjärvilleen matkaavien hämäläisten soutamana Ja sauvomana. Alavilla mailla vedet " miettivät" pitkään lähteäkkö länteen vai etelään. Hämeen erämiehec, jotka ilmestyivät lappalaiseen pyyntikumppaniksi ja verottajaksi jo satoja vuosia sitten, viipyivät kaukaisilla metsäpirteillään usein vain kesäkauden jättäen asentopaikkansa ja koko salon talven tullen autioiksi. Keskiajan lopulla kajahti Suomenselänkin erämaissa uuden ajan alkumerkki. Hämäläiset olivat Metsäpeuran varhaisemmasta esiintymisestä Perhoja Siikajoen välisellä seudulla muistuttaa Kalajoen vanha pitäjänsinetti. Suuret laumaeläimet, ennen kaikkea villipeurat, ovat olleet tärkeimpiä pyyntikohteita silloin, ja myöhemminkin. Vedenjakajan suot ja rämeet, joita on yli puolet pinta-alasta, antavat kaikkialla oman alakuloisen leimansa maisemalle. 6.) jälkeen. Nousu vanhanajan Maanselälle eli Suomenselälle , kuten sitä on alettu nimittää erotukseksi muista '' maanselistä' ', on vähittäistä ja huomaamatonta. Vain Perhon pitäjän kaakkoisosassa on Keski-Suomea muistuttavia mäkisiä maita ja korkeita kunnaita. Sydänmaan rauha ja hiljaisuus, sen jylhä kauneus ja autius olivat samat kuin tuhat tai kaksi tuhatta vuotta aikaisemmin. Vanhat eräomistukset , " miehenmecsät", ja erämiesten pyyntipolut eli " virkaciet" unohdettiin. Vedenjakajan seudut säilyttivätkin erämaaluonteensa pitkään, eikä eränkäynnin taitoa ollut syytä jättää siellä kokonaan "kesantoon". Metsästys saikin ensin Hämeen rintamaiden miehet ja aateliset sekä myöhemmin myös savolaiset suuntaamaan retkensä Pohjan perille , " lapinäijä lynkäpolven " silloisille kotakentille . erämarck)
Kirjeessä luvattiin kunkin eränkävijän talo vapaaksi veroista ja kymmenyksistä , mutta vastapalvelukseksi vaadittiin, että kyseiset SUOMEN LUONTO 2/80 J9. Palaako metsäpeura Suomenselän maisemiin. cob Chydenius vuonna 1754 väittikin, ettei eränkäymi enää lainkaan kannattanut Kokkolan pitäjässä, metsästys tuotti karussa Perhossa ja muissakin Suomenselän pitäjissä välttämätöntä syötävää ja jopa myytävääkin aina viime vuosisadan lopulle saakka (Virrankoski 1961). '' Suomenselän erämaiden riistarikkaus tunnettiin laajemmaltikin , kuten vuonna 1629 neljälle rautalampilaiselle metsästäjälle lähetetty kuninkaankirje osoittaa. Samuli Paulaharju (1930) kirjoittaakin: "Jylhissii kallioisissa korpimaissa oli ilveskissa kuin kotonaan, joskus ahmakin siellå" luikaili jå"ttiien jå"lkiå" kuin mies, ja suuret susilaumat vaeltelivat talvisia eriimaita cullen vå"fiin niin villeiksi, että" loikkivat matkamiesten rekien yli. vsk.. Peuratkin piciviit nå"itå· sydiinsaloja parhaina mainaan , ja komeat hirvet juosta jylkyttelivå·t pitkin korpia, puhu52 Metsäpeuraa ahdisteltiin peuraväljillä, monenlaisilla pyydyksillä ja ansoilla. Pahapuro Salamanperän luonnonpuistossa. mattakaan metså·n hallavasta vaarista , karhusta , joka hoiti iså·nnyyttå'å'n kaikkialla. RIKKAAT RIIST AMAA T Suomenselän avarassa '' metänaitassa'' riistaa oli ennen yltäkyllin
'-,y ' L 1 Soita on Salamajärven kaavaillun kansallispuiscon alueella runsaasti, ja ne ovatkin cärkeicä mecsäpeuroille kesälaicumina . Turkikset olivatkin eränkäynnin tavoitelluinta saalista. Tarinoiden lisäksi varsinaista "kirjatietoa' ' on Suomenselän peuroista ja peuranpyynnistä vähän. Ilves kuvattuna muuten Hämeen vanhassa Vaakunassa oli arvokkain, sillä parhaista ilveksennahoista saatettiin maksaa nelinkerjöitiinhän hirvistä jo vuosisataa aikaisemmin . Jylhän kuulu Karhu-Matti, 18 karhun kaataja Perhosta, saattoi tosin vielä kevättalvella "kernin" aikaan tokaista: ''Viistoista peuraa on tapettu , karhu kuuvestoista, lähemmä nyt ajamaan hirveä .' ' Erämaa saattoi tarjota kulkijalle komean näyn: kahdeksan suurta kyrmyniskaa , muutamat korkeilla sarvilla kruunattuina, ylpeästi mennä haarikoi pitkin aavaa , lumista nevanselkää. Samalla piti hankkia myös 50 poroa ja toimittaa ne parin kolmen lappalaisen kanssa Närpiöön ja Karsholmaan. Suuri hirvi olikin usein "Metänemännän" komeinta antia . Varsinkin syksyllä, kun hirvi oli kuljeskellut kesän rehevissä koivikoissa ja hyllyvillä nevoilla, sen lihava ruho oli korvenkävijälle parasta talven eläkettä. Peuroja, kuten myös peurariitoja, oli varmaan ollut aikaisemminkin, olivathan mm. PEURA SEN, JOKA AMPUU Hienosyinen peuranliha lienee kuitenkin maistunut eränkävijän ruokapöydässä paremmalta kuin hirvenliha. Vuonna 1622 kolme teuvalaista eränkävijää kuitenkin jakoi peurasaalistaan Närpiön käräjillä . mäläisten eräkautta on usein nimitetty turkiskaudeksi . eränkävijät tulivat kerran vuodessa Tukholmaan ' ' leveeraamaan ' ' niin paljon erilaatuisia turkiksia kuin vain pystyivät hankkimaan. '" On vaikea selittää, miksi eteläi" sen Suomen peurariidat vietiin la:i kitupiin vasta 1600-luvulla, käräSalamanperän luonnonpuiscon lähistöllä on Suomenselälle kotiu1e11avien metsäpeurojen seitsemän hehtaarin laajuinen totucusaitaus, jossa on peurojen carvicsemaa elinympäristöä: suota, la.mpi ja jäkäläkangasta. Niinpä häsuoMEN LUONTO 2 / RO 39. Tätä osoittavat monet kertomukset ja tarinat. YläSatakunnan '' kruununampujat'' lähettäneet kahta vuotta aikai53. Paikannimistön perusteella hirven metsästys näyttä1s1 olleen Suomenselällä runsasta. Tämä jo nosti ''turankin veret ihan villiin". ---4~_,.,,j ' z ;i,,., 1 , ' l ,. Peuraa pyydettiinkin enemmän kuin hirveä, ja siten peuroista kertovat tarinat ovat säilyneet kansanmuistissa usein päällimmäisinä. tainen hinta karhun ja sudennahkoihin verrattuna (Voionmaa 1947). Alueilla tuli aloittaa j poronhoito (Tegengren 1952). ,sk . Vuonna 1602 Ruotsi-Suomen kuningas Kaarle IX valtuutti metsästäjänsä ampumaan Pohjanmaalta ja Länsi-Pohjasta peräti 300 peuraa ja suolaamaan ne tynnyreihin
Peurakoiria on joskus pidetty jopa omana "rotunaan" . Koirien käyttö peuranpyynnissä lienee ollut yleistä. Viitasaaren käräjillä palautettiin saloille rauha ja lopetettiin mahdolliset muutkin riidat lyhyesti: "Karhu on kiercäjänsä, hirvi hiihcäjänsä , peura sen, joka ampuu . semmin 12 peurantaljaa Tukholman Kuninkaalliselle turkiskamarille (Lu ukko 1945). Seutuja ominaan pitävät Kyyjärven Saunakylän miehet pyrkivät kuitenkin saliinjaolle ja veivät asian käräjiin. Tavallisia lintutai oravakoiria tuskin olivat nekään, joita käytettiin yleisesti vielä 1600-luvulla Ylä-Satakunnassa, Hämeessä ja Suomenselällä peuranpyynnissä (ks . Granit (1900) kirjoittaakin: "Vanhat villipeurakoirat olivat suuria, voimakasotteisia elfiimiå, joilla oli pitkä. W . A. Kerrotaan Kivijärven ja läheisen Risuperän '' eräturien '' kaataneen miehissä eräänä keväänä 1700-luvun alkupuolella koko peuralauman Kirvesjärven salmeen . Näistä ajoista kertovat monet paikannimet: Kivijärvellä Peuralahti , Kyyjärvellä Peuralinna ja Peuralampi ja PersuoME LUONTO 2/ 80 39 vsk. Myös Kyrön käräjillä vuonna 1650 todistettiin , että talvella Sipsiön mies oli ollu t " useine jakoveljineen metsällä ja laskenut koiransa peuran perään, silloin olivat koirat ajaneet peuran ja purreet sen rikki'' . Myös Suomenselällä käräjöiciin peuroista. " VILLIPEURAKOIRA T Koiraa on käytetty varhain apuna myös peuranpyynnissä. Karva oli " tigli" so. Arvailtavaksi vain jää, montako "käräjäreissua" on koirineen liikkunut erämies välttänyt Suomenselällä , kuuluihan "erä lakien" mukaan peura sille, jonka koirat olivat sen ensinnä jäljittäneet. VienanKarjalan "peurakoiria" kiiteltiin vielä 1800-luvulla , nämä kun pystyivät erottamaan jäljistä villipeuran ja kesyn poron. Tåmå rotu, jota ei ole sekoitettava niihin verraten lyhytkarvaisiin , heiveröisiin piskeihin, ;01ta sanotaan "/appa/aiskoiriksi", on nykyåå·n erittåin harvinainen. PEURALA UM OJA JA · NYLKYTUPIA Suuria peuralaumoja on vaellellut Suomenselän saloilla vielä pari vuosisataa sitten. Muiden kuin varsinaiseen ''peurakoirien'' käyttö näyttää kuitenkin johtaneen oikeuteen. Voionmaa 1947). kuona, 54 pystykorvat ja pitkä" ylöspå"inkä"ä"ntyvå ja tuuhea hä"ntå. '' Hämeenkyrön Röyhiön takamailla koirat olivat mukana peurajahdissa vuonna 1630. Tosin kaikki koirat eivät olleet "peurakoiria ", eivätkä siten täyttäneet vanhan pohjoishämäläisen loitsun koiralle luettelemia vaatimuksia : " Päästä haju havun alea, vainu villavakkasesca, että näät;ä näkisi, pyörisi peuran perässä, ole korona korea. Ne kävivät kuitenkin kiinni peuraan ja repivät sitä niin pahasti , että jäljet olivat "pitkän matkaa veriset" (Vuorela 1975). Samoilla käräjillä käsiteltiin myös tapausta, jossa Jämijärven mies oli omilla koirillaan kaatanut peuroja (Voionmaa 194 7) . kaksikarvainen kuin karhulla , vaaleanruskea sisåkarva ja tummanruskea tai musta ulkokarva
SUOMEN LUONTO z, J O 3'!. Perhon Salamajärvessä on muuan saari, Peurasaari , johon tiedetään surmatun vuosittain peuroja. Jacob Chydeniuksen vuodelta 1754 olevan tiedon mukaan peuroja pyydettiin Kokkolan "ylimaassa" , Suomenselällä , keihäillä ja ampumalla (Virrankoski 1961). Metsäpeuran nopea häviäminen alkoi 18. Jos tieto pitää paikkansa, porojen on täytynyt vaeltaa Suomenselälle kaukaa , koska poronhoitoa harjoittavia lappalaisia ei enää ollut al ueella. vuosisadan puolivälissä, eikä vuosisadan lopulla juuri nähty peuroja Oulujoen vesistön eteläpuolella. Chydeniuksen mukaan osa kaadetuista peuroista oli merkki korvaisia poroja. Rautalammilla tosin ammuttiin talvisin peuroja vielä 1700-luvun lopussa, ja maankuulu karhunkaataja Martti Kitunen kertoili vuonna 1834 isänsäkin kaataneen vuosikymmeniä sitten kotipitäjässään Virroilla useita villipeuroja (Schulman 19 10). Peurojen hangaspyynnistä (hangas = johdeaita) ovat osoituksena Hangaslampi ja Hangasnevat. li55. Läheisellä mäellä kerrotaan olleen jopa "nylkytuvan", jossa Lampuodin suuret noidat ovat nylkeneet satoja peuroja eläessään ja vielä kuolemansakin jälkeen möykänneet ja villipeuroista haastelleet. vsk. VIIMEISET MUISTOT Metsäpeuran nopeaa häviämistä ja lähes sukupuuttoon kuolemista koko maasra on selitetty monella tavalla. Kevättalvella '' turat'' saattoivat kuitenkin yhdessä vähätellä pirttiin poikenneelle kulkijalle: ''Tänä talvena on tapettu viistoista peuraa ja karhu kuuvestoista .. Syyksi on esitetty mm . Viritetyillä jousilla ja asetuskeihäillä lienee pyydetty Perhon Joussiluomassa , Vipuaholla ja monella Vipulammella sekä mm. Ympärivuotinen kanta oli kuitenkin hävinnyt , eikä Leppävirran reitillä enää ollut talvipeuroja kuten vielä muuramaa vuosikymmentä aikaisemmin. PEURA JA PEURA MIEHET HÄVIÄVÄT Jylhän vanha Karhu-Matti ja Risuperän Risu-Jussi olivat Suomenselän kuuluja korvenkävijöitä ja sarojen sarvipäitten surmaajia. Kyyjärven Piilisuolla. . Suomenselän peuranpyynnillä ja noituudella olivat kuitenkin viimeiset hetket käsillä, sillä läheisessä, Lahisten kartanoon kuuluvassa , Tialassa hoiteli lampuotina asuva Esko Tiainen jo aatelisherra De la Motten aikana 1600-luvulla , kuin uutta aikaa enteillen, "sataa sarven kantajaa , tuhatta vi llan tuojaa' '. Suomenselän entiset peuramaat yritetään virvoittaa uuteen eloon siirtämällä sinne metsäpeuroja Itä-Suomen vankiscuneesta kannasta. Suomenselällä ammuttujen porojen alkuperä jäänee selvittämättä, sillä Suomenselän peuroista ei ole olemassa tutkimusaineistoa. Myös Kaarle IX :n Pohjanmaalle tuottamat porot oli hoidon epäonnistuttua tapettu Kaarle Xl:n käskystä Lappajärvellä, Kuortaneella ja Ilmajoella jo 1600-luvun alkupuolella (Warelius 1847). lihat on syöty niin , että onko mitä vieraan etteen panna. hossa Peurasalmi , Peuralampi , Peurapuro ja Peurakalliot. Kuitenkin peuroja saariin tuolloin vain satunnaisesti ja vähän
Porvoo. Lähinnä Korkeasaaren ja Ähtärin kokemusten perusteella peuroille on tarjottu mm . Viime keväänä laskettiin Kuhmossa kuitenkin ennätyksellisesti runsaat 500 peuraa, ja Neuvostoliitosta ilmoitetaan nykyään kannaksi 5 000-6 000 peuraa. Eräs viimeisimmistä metsäpeuran kanssa silmätysten joutuneista Suomenselällä oli Aapa Jylhä , joka 86-vuotiaana kertoi Samuli Paulaharjulle, että oli " kulkupeuroja" lapsuudessaan Perhossa nähnyt, mutta ettei hänen aikanaan peuroja varsinaisesti enää ollut. Kevättalvella jatkettava palautusistutus näyttää sitten lopullisesti saadaanko metsäpeura Suomenselälle , vai joutuuko korven kävijä yhä toteamaan: " Meni kuin mehtäpeura. Kerrotaanpa Lestijärven Parca-Kustien , Mattien ja Juhien vielä pitkään kaataneen peuroja myös rautakaarisella perintöjousellaan. W . mecsfipeuran biologiaa ja on mukana m ecsfipeuraa Suomense/fille palaurravassa ryhmfissfi. 194 7: H fimå'lå'incn cr!ikausi. Vuosi vuodelta metsäpeurojen määrä on pysynyt lähes muuttumattomana (250300 peuraa). A. 1974: Suomen Peura . Varmaa näyttöä risteytymisestä ei kuitenkaan ole (Korkeasaaren tapausta lukuunottamatta) , mutta vaara on jatkuvasti olemassa. 1900: Villipeurakoira, . Ainakin tässä vaiheessa peurat ovat näyttäneet ' ' peuramaisuutensa' ' syömällä lähes yksinomaan hoitajan tarjoamaa jäkälää , heinää ja lehdeksiä. Abo . Vaasan ylimetsänhoitaja . Tidskr. A. Keväällä ja kesällä peurat söivät halukkaasti aitauksen tarjoamaa vihreää ravintoa , mutta alkoivat menettää kuntoaan jo loppukesän ja syksyn aikana . Suomenselän viimeiset peurat ammuttiin todennäköisesti 1800-luvun lopussa ja viimeisimmät muistitiedot peuroista ajoittuvatkin tämän vuosisadan alkuun . 19 52: En Uldiid /appku/rur in Kemi Lappmark. WSOY . Hammarström näki Ähtärissä villipeuran jättösarvet vuonna 1896. Paulaharju , S. A. Stoc kholm . WSOY . pro Flora et Faun a Fennica, 36: 16 1166. Pääsyynä on kuitenkin pidettävä säätelemätöntä metsästystä. JÄKÄLÄLLÄ JA HEINÄLLÄ Suomenselän erämaaseutujen valinta metsäpeuran palautusistutuspaikaksi ei ollut pelkkä sattuma, ovathan peurat jo vuosisatoja pitäneet Salamanperän seutuJa "parhaina mainaan ", ja tutkijoiden mukaan alueelta ei viimevuosina olekaan puuttunut muuta kuin peurat. Tegengren , H. Luukko. PorvooHelsinki . Timgrenin mukaan monet jo "miehenikään" ehtineet tiesivät vielä 1900-luvun alussa mainita peuroista ja niiden kaadoista läänin alueella (Schulman 19 10). Acta Acad . Vuore la, T . Lehtori R. D KIRJALLISUUrrA Gra ni t. af Soc. Abornsis, Hu maniora XIX . V . Nähtäväksi jää selviävätkö peurat tällä luomaisella ravinnolla talven yli tarhaoloissa. Myös varsinaiset asiantuntijat, peurat , osoittivat viime keväänä paikan valinnan oikeaksi; karisteltuaan kuuden tunnin ajomatkat jaloistaan ja kierrettyään totucusaitauksen ympäri peurat nousivat Koiravuorelle jatkamaan sata vuotta sitten keskeytynyttä jäkälänkaivuaan. Montoncn, M. 19 10: Vildrenens uibredning i Finland. H fin on cuckinuc mm . 1975: Suomalainen kansankulttuuri. Niinpä läänin ylimetsänhoitaja ilmoitti (Schulman 19 10) : "Villipeuran sarvenpuolikas löydettiin vuonna 1902 Koirajärven läheisyydessä olevalta suolta, Kivijärven pitäjäs56 tä läheltä Perhon rajaa, ja vuonna 1908 jo maatuneita sarvenkappaleita eräältä toiselta suolta samalla seudulla.'' METSÄPEURA PALAA SUOMENSELÄLLE Metsäpeura rauhoitettiin meillä vasta vuonna 1913 , Ja varmuus kannan säilymisestä NeuvostoKarjalassa saatiin 1940luvun alussa. Metsäpeura ei ollut "kuninkaallista" riistaa , kuten hirvi , eikä sen pyyntiä siten yritettykään valvoa. Schulman . Helsinki . SUOME LUONTO 2/ 80 39. Heikentynyt erämiestaitokaan ei pelastanut Suomenselän peuroja, siitä pitivät huolen "peuraväljät' '. WSOY . Tarhaus Kivijärvellä , Salamanperän luonnonpuiston läheisyydessä sijaitsevassa n . 1847: Bidrag ii/1 Finlands kiinncdom i erhnografisk, afseende. Porvoo-Helsinki . Virrankoski. 196 1: Kokkolan piiiljiin y/iiosan hiswria. Isältä vanhimmalle pojalle oli jousi vuosien varrella joutunut . Kilpaa hupenevan peurakannan kanssa oli pojasta polvi kuitenkin '' pehmennyt ' ', sillä jokainen perijä oli jousen saatuaan joutunut sitä ensitöikseen pajassa ohentamaan. Voionmaa . Nuolukiviä on ollut tarjolla viime keväästä lähtien, ja onpa hirvaan tapaturmaisen kuoleman jälkeen yritetty tehostaa hoitoa myös AIV-ruokinnalla. vsk. Sarvet oli löydetty p1taJan kaakkoisosasta. 1930: Suomenselän vieri/rii. WSOY . Jäga re och Fiskare. poroille kehitettyä rehua, poroeloa, melassia ja ruokintakalkkia . Vaasa. 1945: Eielii-Pohjanmaan hisroria 111. Maailman Luonnon Säätiön , metsähallituksen ja metsästäjäin keskusjärjestön viime keväänä aloittama metsäpeurojen siirto Kuhmosta turvaan Suomenselälle, Kivijärvelle , tapahtuu siten viime hetkillä ellei jo liian myöhään ; erään tarkkasilmäisimmän " rotuhygieenikkomme" havaintojen mukaan poron ja peuran risteytymistä on tapahtunut yli kymmenen vuoden ajan, ja risteymiä on todettavissa jo pelkkien valokuvien perusteella. 1900luvun alussa tehtiin useita sarvilöytöjä myös Suomenselän Salamajärven ympäristossa. Peuroja ajatettiin koirilla ympäri vuoden, pyydettiin talvisin heinäpieluksilta ansoilla , aidoilla ja asetuskeihäillä , ajettiin hiihtäen keväthangilla tai ratsastaen jäähokeilla varustetuilla hevosilla ja tapettiin miehissä nuijimalla "kaljamajäillä' '. Medd . 7 ha:n suuruisessa totutusaitauksessa ei ole kuitenkaan sujunut vaikeuksitta. Warelius. f. Porvoo. Merkkejä peuran leviämispyrkimyksistä länteen on ilmennyt Kuhmossa rajan pinnassa 1940-luvun lopulta lähtien , mutta vakinaisesta kannasta on voitu puhua vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Filosofian lisensiaarri Mauri Nieminen on Oulun yliopisron elfiincieceen ass1scencn. Metsäpeuran uhkana ei ehkä olekaan tällä hetkellä kannan pienuus vaan " puhtaus", sillä Kuhmossa peurojen joukossa on tavattu useita poroja. H. P. sääntynyttä hirvikantaa, lämpökautta ja viimeistä 1890-luvulla riehunutta peuraruttoa. Tumma yksivärinen peuranvasa näki päivänvalon näreikön suojassa jo toukokuun lopulla. Kokko la
Alkuperäisestä 10 milj. 700 000 haja turveteollisuus on varannut käyttöönsä n. Yleinen hyväksyminen vahvisti metsänparantaj ien uskoa perusteiden ehdottomaan oikeellisuuteen . Rii ttävän edustavien ja laajojen suojelualu eiden saaminen vaati i tehokkaita suojeluja lunastustoimenpiteitä välittöm ästi . Usein ainoaksi keinoksi on jäänyt arvokkaan suon tuhoamisen viivyttäminen lääninhallituksen antamalla 6 kk:n toimenpidekiellolla, jota on sovellettu mm . Mutia toisin on nyl. Pakkolunastusmenettelyä, viimeistä tehokasta suojelukeinoa, ei ole haluttu käyttää. Siitäkin vain osa on suota. 300 000 ha. O jittajilla on ollut puolellaan lupaukset taloudellisesta hyödystä ja tehokas koneisto ojituksen toteuttamiseen . Maatalouskäyttöön on kuivattu n. Yhrä masenravan suuri on suon valra m ilrei koko Pohjois-Pohjanmaalla." Ote ja kania hieman pelkis1e11ynä ovar Reino Kalliolan reoksesra Suomen luonro merellä 1un1ureille vuodelra 1958. Ilmapiiri oli otollinen laajenevalle m etsänparannustoiminnalle ja valtiovalta p isti pyörät pyö rimää n lisääm ällä voimakkaasti metsänparannusrahoitusta. Energian hinnan nousu nosti kaivuukustannuksia ja usein hankkeisiin lii ttyvä lannoitus kallistui huikeasti. Levisi usko, että vihdoinkin koittaisivat leveän leivän päivät m yös soiseen pientilojen omistajille. Silloin jopa luonnonsuojelijalla oli varaa 1ode1a niin . . O jitus jatkuu kuitenkin edelleen , eivätkä viimeiset suomme ole turvassa, vaikka oj itustoiminnan kannattavuus onkin oleellisesti heikentynyt. Ojitus oli laaj inta 1960luvulla ja vasta 197 3 alkanut jatkuva öljyn hi nnannousu h id asti vauhtia. Kaustisen, Ullavan ja Kälviän seudulla suoprosent1i on jopa 6070 vaiheilla. N äi tten lisäksi tarvitaan muut. ha suoalasta on luonnontilassa enää vajaa puolet. Suurimman uhan alaisina ovat rehevät eteläsuom alaiset suot. . Siten luonnontilaiseksi jää pääasiassa vain karuj a so ita ja niistäkin suurin osa PohjoisSuomeen . 100 000 ha vuosivauhdilla. Ojitus jatkuu edelleen n. vsk. Tulokset alkavat olla näkyvissä , eikä kuva aina vastaa odotuksia ja 57. Myös muualla Suom essa rehevät suotyypi t o n lähes koko naa n hyöd ynnetty. Soidensuojelun perusohjelmassa suojelun päätavoitteina ovat mm. riittävien näytealojen säilyttäminen eri suotyypeistä ja suoyhdistelmätyypeistä sekä soide n kasvija eläinlajiston suojelu . houtunut ojituksissa. Kirsi Elo ja Tapio Lindholm Ojitusautomaatti Suomi johtaa ojitustilastoissa. .. 7 milj. toJa s11rtym1setappeJa . Jo nyt o n ilmeistä , että osa suobiotoopeista on täysin tuSUOME LUONTO 2/ HO .l'I. LaaFl 8 illlll] 11 Suomi on suomaa . Siten ojitus aloite ttiin riittäm ättömin tieteell isin perustein ja vasta nyt on ojitusten ekologisten ja ekonomisten vaikutusten kritiikki nousem assa. " Keski-Pohjanmaalla ... Valtaosa soistamme on tuhoutunut metsäojituksessa. SUOLUONNON SUOJELU Täm änhetkisten arvioiden mu kaan ojittam atta jää noin 2 milj. Vuoteen 1976 mennessä oli ojitettu jo 4. se 4 000 ha, jonka valtio osti 1978 luonnonsuojelutarkoituksiin. L dittiin MERA-ohjelmia ja vahvistettiin kenttäorganisaatiota. Toisaalta nousukauden voimistamaa puu jalostusteollisuutta näy tti 1960-luvulla uhkaavan puupula. Isoja suojelusoita tarvitaan eläinten ja kasvien kasvun ja lisääntymisen turvaamiseksi. Tästä suurin osa o n m etsänparannuslain mukaa n ojituskelvotonta, siis sij aintiin nähden liian karua suota. Metsä nparannuspiirien olem assaolo ja valtion runsas tuki m ahdoll istivat ojitustoiminnan nopean laajenemisen . ha. Suotyyp pien ja suoyhdistymien säilyttäminen vaatii laajojen alueide n rauhoittamista. Leivonmäen Haapasuohon. Tehokas ojitustoiminta hyväksyttiin , ainakin perin harva korotti ää nensä epäilläkseen p uuhien järkevyyttä. OJITUSTEN TAVO ITTEENA ON KASVAVA PUUNTUOTTO KYKY Sodanjälkeisen virkamieskunnan ajattelutava n mukaa n kaikki piti saad a taloudellisesti tuottavaksi muista arvoista välittäm ättä. Pisaralta meressä tuntuu esim. ha. Suoalueiden varaaminen suojelulle on jäänyt perin tehottomaksi. Tulo kset näkyvät nyt hilj aisesti haudattuina ja jatkettuina virheinvestointeina. Luonnonsuojelijoide n pieni joukko oli helppo leimata vouhottajiksi ja kehityksen vastustajiksi
Väärään aikaan ojitettu suo aiheutti tämän vaalalaisen kalasääsken pesän hylkäämisen . neet tulvavedet valuvat nyt nopeasti vesisVain murto-osa eteläisen Suomen korvista on ojittamatta. tavat vuoroaan. Myös ojikon hoito ja jackolannoitus odottuksen ajankohta on tärkeää . Parhaiten taidetusta uudisojituksesta on syytä luopua . Lisäksi puun kysyntä on länsimaisen laman myötä ollut pitkään heikko eikä puupulaa ole näkyvissä . Metsänparannusorganisaatiolla on syytä itsetutkiskeluun ja suunnanmuutokseen: taimikonhoitoa, täydennysja kunnostusojicusta sekä tienrakennustaitoa on lisättävä. Piirit ovat Keskusmetsälautakunnan ja metsähallituksen valvonnassa, mutta käytännön työssä ja ratkaisuissa ne ovat melko itsenäisiä. lupauksia. Työn suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavat Ja vastoin yleisiä oikeusperiaatteita myös lain noudattamista valvovat Keskusmetsälautakunta Tapion metsänparannuspiirit. SAMA ORGANISAATIO TOTEUTTAA JA VALVOO Suurin osa ojituksisra yksityismailla on tehty metsänparannuslain ja -asetuksen alaisena valtion tuella. alueilla taimiMonet kasvija eläinlajit tarvitsevat luonnontilaista suota elinympäristökseen. Monen ojan äärellä saa isäntä odottaa edes ojicuskustannukset kattavaa satoa. vsk. töihin . Vanhemmilla ojitusalueilla täydennysojitus on välttämätön ja ojaverkosto vaatii kunnostusta säännöllisin väw liajoin . Järjestelmän itsesäätely on varmasti eräs syy kiivaiden ojitusvuosien holtittomuuksiin . Helpolla ei siis " ojicusalueillamme aurinkoenergia muutu kansallisvarallisuudeksi. Ilmaista puusadon viekas odottelu ei kuitenkaan ole. Useimmilla. Kannattamattomiksi osoittautuneiden kohteiden viljely-yrityksistä olisi luovuttava ja ojat olisi tukittava. Tätä jämsäläistä korpea viilleltiin vuonna 1978. Omia virheitäänhän ei kukaan etsi eikä paljasta erityisen innokkaasti. , Vasta kun ojitukset alkavat olla ohi, on .:l alettu tutkia niiden taloudellisia ja ekoloE gisia perusteita. 58 SUOMEN LUONTO 1 1~0 l'J . Sillä jos metsänviljely ei onnistu, niin annettakoon edes suoluonnolle mahdollisuus . Tutkimatta on esimerkiksi, miten humusvedet vaikuttavat järvien luonnontalouteen. Ennen soihin varastoitu.2. Soiden puusto ei olekaan elpynyt odotetusti , lannoittamalla aikaansaatu kasvu taantuu nopeasti , kuivatus on ollut epätäydellistä ja ojat tukkeutuvat
SUOMEN LUONTO 2/ 80 J9.
koska suuret yhteishankkeet ovat taloudellisesti edullisempia. Sama koskee ojituksen taloudellisen kannattavuuden selvittämistä . Ojitusalueiden ekologista tutkimusta tarvi taan kosolti lisää, si llä ojituksen jälkeinen sukkessio , kasvipeitteen muuttuminen, kestää vuosikymmeniä. Puun tuotto ei saa olla itsetarkoitus, vaan myös soiden muut käyttöarvot on otettava huomioon . ojituskelpoiset suot ovat käyneet , sitä voi makkaammaksi on pitkin 1970lukua tullut pyrkimys oj ittaa yhä karumpia soita. Näin myös karujen alueiden ojitukseen saadaan edullinen metsänparannusrahoitus. Oj itusten ekologisten vaikutusten kriittinen , tieteellinen tutkimus on ollut vähäisempää. Avustusta voi saada jopa 40 % kokonaiskustannuksista ja !ainakin on erittäin edullinen vapaavuosineen ja alhaisine korkoja kuoletusosuuksineen. Nyt tutkimus joutuu perusteiden etsimisen sijasta keksimään keinoja pahimpien virheiden korjaamiseksi . Nämä puolestaan tarjoavat ojitusta aktiivisesti ojitusalueiden vieressä sijaitsevien maiden omistajille. Vaikka metsänparannuksen painopisteen siirtäminen pois uudisojituksista on yleisesti hyväksytty. Aloitteen ojituksesta voi tehdä maanom1staJa kääntymällä paikallisen metsänparannusp1mn puoleen. D SUOMEN LUONTO 2/80 \'/. Kelvollisten suotyyppien alarajat kulkevat ilmastovyöhykkeittäin. Joutilas ojituskapasiteetti löytää viimeisenkin oj ittamattoman alueen . Maanomistaja vastaa vain osaltaan rahoituksesta . Mitä vähemmäksi ns . Suurhankkeiden yhteyteen ujutetaan karuja, lain mukaan ojituskelvottomia soita, sillä laki sallii näiden mukaanoton "hankkeen järkevän toteutuksen sitä vaatiessa''. Suunnittelu on täysin ilmaista. Kysymyksessä ovat siis varsin suuret rahavirrat veronmaksajilta maanomistajille Ja v11me kädessä metsäteollisuudelle . Tällöin on suotyyppimäärittelystä ilmeisesti tullut jossain määrin liukuva. Virheellisten kriteerien nojalla ojitettuja soita on turha etsiä tilastoista. Samat henkilöt eivät saisi olla vastuussa propagoinnista , toteutuksesta ja valvonnasta. Määrä riippuu omaisuudesta ja tuloista. Mihin perustuvat laskelmat suurista puusadoista) Tiesikö kukaan mihin kehno ojitus johtaa) Kysyikö kukaan laajojen ojitusalueiden vaikutusta vesistöjen ravinneja humuskuormitukseen . Kaikki suot on ojitettu oj ituskelpoisina ja totuuden voi nähdä vain maastossa. Lisäksi maanom1staJa sitoutuu toteuttavan metsänparannuspurm valvovan silmän alla pitämään alueen kelvollisessa kunnossa 15 vuotta ojituksesta. Demokratiamme heikkouksia ovat järjestelmät, jotka jatkavat toimintaansa yli alkuperäisen tarkoituksensa. Maastossa ratkaisun tekee suunnitelman laativa työnjohtaja . Metsänparannuslaki määrittelee ojitushankkeille rahoituskelpoisuusehdor. Metsäteknikko ja metsänhoitajaporras määrää lähinnä toiminnan yleislinjoista. Varsinkin EteläSuomen varakkaita maanomistajia on ojitukseen houkutellut oji tusalueilla myönnetty jopa 5 vuoden verovapaus . vastaa suunnittelusta ojien kaivattamiseen asti paikallinen metsänparannusp1m. Ojituskoneisto on nyt muodostumassa sellaiseksi. Siksi ojituspapereihin on useammin kuin kerran ilmestynyt ojituskelpoisuuden tunnukset yläkanttiin arvioituina . Toisin sanoen , on säädetty rajat, mitä ravinteisuustasoa huonompia soita ei valtion tuella saa ojittaa. Jälki on tosin voinut olla samantapaista kuin yksityismailla. Toteuttamiskustannuksiin voi anoa metsänparannuslainaa ja -avustusta. tulviin ym) Tiedettiinkö edes minkälainen kohde on ojituskelvoton) Tutkimus on myötäillyt ojitushysteriaa ja osin tukenutkin sitä. Kun on tiedossa rahoitusapu. Sama koskee hankkeeseen liittyviä taimikonhoito ja lannoitustöitä. TUTK IMUSJA KÄYTÄNTÖ Vasta nyt kun laajan ojitustoiminnan virheet on auttamattomasti tehty. Tuntuu siltä , että ojituksen hyvyyden mittana määrä on laatua yleisempi . Aina ei kuitenkaan ole ollut kyse tietojen puutteesta, vaan paremminkin hyötymisen halu ja piittaamattomuus on johtanut aivan ilmeisiin virheratkaisuihin. Jos ojitushanke on metsänparannuslain alainen. Vajaapuustoisuus, kasvuhäiriöt ja jatkolannoituskierre odottavat ratkaisuja. vsk.. LUONNONSUOJELUN TEHTÄVIÄ Yksityismaiden metsäojitusta varten on luotu mahtava koneisto , joka paikallistasolla maarittaa melko vapaasti oman työkenttänsä. Metsähallitus päättää viime kädessä hankkeen toteuttamisesta hyväksymällä tai hylkäämällä metsänparannusp1160 rin laatiman ojitussuunn itelman ja rahoitusehdotuksen. Paikallistason ojitusintoa lisäsi vielä enemmän tai vähemmän virallinen urakkajärjestelmä, jossa teknikkoja työnjohtajaryhmien kelpoisuuden ratkaisi uudisojituskilomerrien määrä . uhkaa ojitusautomaatt1 tuhota myös viimeiset suomme. Se ei ole ollut niin irrallista teematoimintaa kuin yksityismailla. EDULLINEN RAHOITUS LISÄSI OJITUSINTOA Metsänparannustoiminta on tehty yksityiselle maanomistajalle hyvin edu lliseksi valtion tukitoimenpitein. Valtion ja yhtiöiden mailla ojitus on ollut vähäisempää ja tapahtunut muun metsänhoitoja perusparannustyön ohella. Ajatus lienee ollut , että parempi tuottamaton ojikko kuin aivan luonnontilainen suo. Hoitovelvollisuuteen kuuluu ojien kunnossapito, taimikonhoito sekä mahdolliset jatkolannoitukset. Ainakin ojituksen ja lannoitusten kustannusten nousu on vähentänyt karujen soiden metsänparannuksen mielekkyyttä. Ihmisten on saatava työtä ja kalliiden koneiden on pyörittävä. on herätty kysymään ojittamisen tieteellisiä perusteita. ei virheistä kärsi maanomistaja. Toisaalta ovat ojituskelpoisuusnormitkin ehkä olleet liian optimistisia. Raskaan organisaation toiminnan uudelleen suuntaaminen , tavoitteiden tarkistus ja välttämätön henkilökunnan täydennyskoulutus ei liene helpoimpia tehtäviä
Suuremmaksi ongelmaksi on noussut eräiden so ide n turvetuotannollinen arvo , mikä on vaarantamassa eräiden suojelusoiden elinkykyä . Arvokkaiden suoalueiden ostossa valtiolle on omat ongelmansa. Kuitenkin ostomenettel yll ä on eräiden todella upeiden suoalueiden suojelu saatu hyvää n alkuun. Vetelin Pilvineva , Vimpelin Ruo kkaanneva sekä Rengon SeitsemänlamminKorpilamminsuo. Haapasuo päätettiin ensimmäisenä luonnonsuojel ukohteen a pakkolunastaa valtiolle. Useat maanomistajat olisivat ilmeisesti m yyntiä halukkaampia tähän menettelyyn , missä suojeltava alue edelleen sä il yisi o massa omistuksessa ja esim . Tätä menettel yä ei kuitenkaan vie lä o le käytetty. Sittemmin sää tiö on taipunut suon rauhoi ttamiseen . Pohjois-S uomen soidensuojelun perusohjelma o n valmistumassa tänä keväänä. Pää tös merkitsee kosceikon sä il ymiselle tärkeiden keväiseen tulvavaiheiden pienenemistä. Nykyinen aarnialue , tuleva luo nno npuisto. 800 ha). Samaten vaihtomaajärjestelyn käyttö (m aa n vaihto metsä hallituksen ja suojelukohteen omistajan SUOMEN LUONTO 2 / HO .\'!. Metsä hallitukse n aa rnialuetta (302 ha) , josta valtaosa luovutettii n VAPO:lle turvetuotantoon. Ojitusta varten niille ei voida saad a metsä nparannusvaroja , ja useat niistä sisältyvät vahvistettuihin vaihekaavoihin. Veli-Risto Cajander Soidensuojeluohjelman edistyminen Soidensuojelun pohjan a on vuonna 1977 valmistunut ja valtioneuvosto n vuonna 1979 hyväksymä Eteläja Keski-Suomen perusohjelma. vsk. MTK: n sää tiö oj itti osan suosta metsä n kasvun parantamiseksi. Nyt tarvitaan soidensuojelun edistämiseksi: Suurempia määrärahoja suojeluso iden osto ihin , parempaa osto-organisaatiota , vaihtomaaJa haitankorvausjärj estelm ien käyttämistä suojelussa , valtionm aiden suojelu so iden rauhoittamista vähintäinkin 1 uon nonhoi tometsi nä, luonnonsuoje1 uväen luonn onvarciotoimintaa (t iedottamista suojelua uhkaavista hankkeista) ja muita aktiivisia vaikutuskeinoj a so idensuojelun edistämiseksi sekä rauho itustoimintaa yksityismailla. Punassuo (Pern iö n . Lisäksi mm . MTK , Tapio ja ilmeisesti metsähallituskin ovat asettuneet kannattamaan ohjelman toteuttamista. Yksityismaiden suojelukohte ita voidaan ojittaa omalla kustannuksella , mutta tätä tapahtunee varsin harvo in. Puustoiscen suo-osien ja reunametsien avohakkuuh ankkeica vireillä . Yksityismaiden vapaaehtoinen , lu onn onsuojelulain mukainen rauho itustoiminta on edistynyt hitaasti . noin 500 ha). Pyhtää n Munasuo , Tammelan Torronsuo, Sonkajärven Vahtisuo , Utajärven Säippäsuo, Pudasjärven Kuusisuo, erää t Pelson alu een suot ja viimeisimpinä mm. Myös vesihallitukse n tekoallashanke uhkaa suota. Omistajat ovat vauhdi11anee1 vaatimuksiaan mm . Valtionmaiden suojelukohteet ovat toimenpidekie llossa , mutta vain ojituksen osalta. puuston hakkaamatto· muudesta tai ojitusoikeudesta luopumisesta voisi saada korvauksia . päivä nä valtioneuvosto teki kuitenkin historiaa . Johdesuo (Suo musjärvi , 61 ha). Kaikkiaan so idensuojeluohjelman alueita on ostettu tähän me nnessä yli 7 700 ha . Maaliskuun 6. Tuulisuo (Kestil ä-Vaa la, n. Periaatteessa perusohjelman suojelukohteet ovat turvassa. D 61. Pouhtiinsuo (Ilomantsi). TjärnmossenFl ytt (lnkooSiuntio, 12 3 ha). Jo vuonna 1977 valmistui myönteisen vastaanoton saanut mietintö korvausj ärj estelmän aikaansaamiseksi yksityi smaiden luo nnonsuojelualueille. Se sisä ltää 320 soidensuojelukohdetta , joiden pinta-alasta 93 1 km' on valtion omistuksessa ja 1 18 1 km ' yksityismailla. Valtioneuvosro päätti maaliskuussa 1980 Leivonmäen Haapasuon pakkolunastamisesta valtiolle. kesken) on näihin pä iviin asti ollut vähäistä. Nykyinen osto-organisaatio on puutteellinen ja byrokraattinen . Omistajat kieltäytyivät sitkeästi luovuttamasta länsiosaa suojeluun , itäosa on jo turveken11änä . Varoja maanostoihin , huolimatta ostom ää rärahan noususta vuodeksi 1980 ( 12 milj . Käytänn össä so idensuojelun perusohjelma ei ole toteutunut toivotu ll a nopeudella . Maaja metsätalo usministeriö antoi osalle aluetta oj itusluvan peltojen tulvahaittojen poistamiseksi. Useassa tapauksessa olisi toivottavaa , että toimenpidekielto koskisi m yös soiden pienempiä kangasmaasaarekkeita sekä metsä isiä reunavyöhykkeitä, joilla on usein ratkaiseva merkitys suon maisemalliselle arvolle ja eläimistölle. 230 ha) . Maatilahallitukse n kytkeminen asiaan parantanee tilannetta . Näitä ovat mm . kaivattamalla " mielenosoitusojia" . mk) on edelleenkin aivan liian vä hän. Kunnat ja paikallinen maakuntaliitto sekä V APO vaativat suota turvetuotantoon , vaikka se on Pohjois-Pohj anmaan vaihekaavassa suojelualuetta. Soidensuojelun perusohjelman vahvistamisen jälkeen o n tullut esille use ita tapauksia , joissa suojelukohdetta uhkaa tuhoutuminen : Haapasuo (Leivo nmäki. Lääninhallitukse n toimenpidekielto olisi pää ttynyt maa liskuun lopu ll a. Toimenpiteellä pyrittäneen turvaamaan arvokkaan Ilomantsin Koivusuon pohjoisosan suojelu . Kunta tahtoo omistamansa osan turvetuotantoon tai vaatii kuvictelemansa 40-50 työpaikan menetyksen korvaamista (todellisuudessa tuotanto antaisi korke intaan 10 työpaikkaa)
Lopulta Kalevalan sotka pyöräyttää munansa Väi nämöisen polvelle tai mättäälle, josta muna vierähtää veteen ja särkyy. Sukeltajamyytti on tunnettu lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla, ja siinä lintusankari tavallisimmin kuikka tai kaakkuri sukeltaa alkumeren pohj asta mutaa, josta luoja-heeros rakentaa kiinteän maan . Edellistä tarinaa muistuttaa suuresti suomalaisen mu inaisrunon kertomus Ilmarisesta , joka tavoitteli pakenevaa neitoa kotkana. Sielulintu-uskomuksen iästä antaa vi hjeen eräs Lascaux' in luolan vähintään 15 000 vuotta vanha kalliomaalaus, jossa kuolleen biisoninmetsästäjän viereen on kuvattu hänen sielulintunsa. Lennfi Lindu mingfis lennå·c et sfi lennfi Cowan Cuolem an Kfisistfi; Se se Linnun lendå"vå·ngi riendfivfingi Temma tuulettelem asta. Suomalaisille tutui n maailmansyntykertomus lienee raamatun tekstin ohella Kalevalan tarina sotkasta tai kotkasta , joka " kiertelevi , kaartelevi, etsivi pesän sijoa'' . Tarkastusmatkoillaan maailmassa tämä jumala saattoi joskus lentää Zeus-jumalan tavoin joutsenena. Esim. Kiinassa, Indonesiassa , Afrikassa ja Amerikassa, eikä se ole vieras suomalaisi liekaan. Intiassa on tapana porata kiviseen hautapaateen syvennyksiä, joihin laitetaan vettä sielulintujen juotavaksi. Lintujen osuutta es1-1S1emme maail mankuvassa kuvastaa myös se, että eräät tutkij at pitavat maailmanpuun tai -patsaan latvassa pesivää maailmanluoja-kotkaa Itä-Venäjällä asustaneiden suomensukuisten kansojen alkuperäisenä taivaanjumalana. Samaan uskomukseen liittynevät myös eräästä Tanskan nuoremmalle pronssikaudelle ajoitetusta haudasta löytyneet kolmen naakan ja yhden korpin (tai variksen) suvet. Nemesis-j umalatarta hän ahdisteli joutseneksi muuttuneena. Syntisen ihmisen hengenlähtöä saattoi tarinoiden mukaan odotella pihapuussa istuva korppiparvi , kun taas ku nnon kristityn sielua saattoi mm . Persian kielessä taas murgh-sana merkitsee sekä lintua että sielua. Tämän uskomuksen heijastelua lienevät Suomessa erilaisista tukipuista käytetyt ni mitykset , kuten kurkihirsi , kurkipuu haasiassa ja kurkiaistanko (p itää heinäkuorman koossa). Kunnioitukseen on kuitenkin saattanut liittyä myös yleisinhimillinen kateus, joka käy osuvasti ilmi myös Juhana Cajanuksen vuonna 1683 sepittämästä virsirunosta ''Etcös ole ihmisparca''. Jukka Peltonen Linnut ja kansanperinne Linnut ovat aina kiehtoneet ihmismieltä ehkä enemmän kuin mitkään muut eläimet, lähinnä erikoislaatuisen lentokykynsä vuoksi. Karj alassa saapua noutamaan pikkulintuparvi. Se tunnetaan mm . Kiintoisa piirre tässä maailman62 syntytarinassa on se, että luojan avustaj ina alkuajan suuressa luomistyössä toimivat nimenomaan kuikka tai kaakkuri , jotka lien1:vät li ntulajeista vanhimpia. Myös suomalaiset ns. Siinä lintujen näennäistä vapautta kadehtiva ihminen lohduttaa itseään sillä tosiseikalla, ettei yksikään elävä olento voi lopulta karata kuoleman kynsistä. Munan ruskuaisesta ja valkuaisesta syntyvät sitten Kalevalan taivas Ja maa. Myös anti ikin Kreikan Zeus-jumala saattoi toisinaan esiintyä linnun hahmossa, esi m . SIELULINTU Käsitys ihmisen sielu n po1stum1sesta ruumiista linnun hahmossa on myös levinnyt laajalle. Esimerkkinä linnun ja jumalolennon läheisestä yhtäläisyydestä on myös vogulien jumala, jonka eräs nimi on sorsaruhtinas. kuppikivet on selitetty sielulintusuoMEN LUONTO 2/80 YJ . Kristinuskon levittämä taivashelvetti vastakohtaopp i vaikutti myös käsityksi in linnunhahmoisesta sielusta. Tämän taitonsa takia linnut on usein yhdistetty yliluonnollisiin voimiin ja niihin on suhtauduttu kunnioittavasti ja pelokkaastikin. Intialaisessa mytologiassa on kurjella ja sammakolla tehtävänään taivaankannen kannattelu . Kalevalan Maailmansyntyruno on sekoitus kahdesta ikivanhasta, kansainvälisestä luom istarusta, maailmanmunaja sukeltajamyytistä. vsk.. Sielun ja linnun yhtäläisyyttä kuvastavat eri kielten sielua merkitsevät sanatkin. Kyyhkys-motiivi oli erityisen suosittu keskiajan pyhimyslegendoissa, ja se tavoitti rahvaan myös kirkkojen seinämaalauksista . egyptiläisten sielua tarkoittava hieroglyfi on linnunhahmoinen , ja usein sillä on myös ihmisen kädet ja pää. MAA ILM ANJÄRJESTYKSEN SÄ ILYTTÄMINEN Unkarilaisten uskomusten mukaan kotka taistelee manalan henkiä vastaan näiden jyrsiessä maailmanpuun juuria uhaten näin kaataa taivasta kannattelevan puun ja järkyttää maailmankai kkeuden tasapainoa. LINNUT JA MAAILMAN SYNTY Lintujen jumalallista olemusta kuvastelee niiden keskeinen rooli lukuisissa maailmansyntymyyteissä. Sen vaikutuksesta alettiin uskoa syntisen sielun poistuvan ruum iista mustana korppina, kun taas kristityn sielu kohosi taivaalle valkoisena kyyhkynä
63. (Paulaharju: Sompio) . "Korppi, kolmen lemmon lintu, kovottu koan noesta, pantu kaikesta pahasta, nokka pirun kirvehestä " , noicui sompiolainen Rieston Erkki. vsk. Sen siiven alla oli kätkössä salaperäinen onnenhöyhen. Jos korpin ampui ja osasi nyhtäistä juuri sen, sai PYY· tömies mahtavat saaliit. ..,.L_ ______ _ _______________________ ____ __, 2SUOMEN LUONTO 2180 39. -" , -' i1 '-----------------""'LJl ..... Nähtiin korpissa sentään jotain hyvääkin
Sielulintu-uskomuscen joukkoon voidaan lukea m yös murhatun lapsen kummittelu riekkona (ihciriekko). Myös etelämpänä Suomessa esim. Mahdollisesti suomalaisessakin ohrakasken keskelle jätetyssä puussa asustivat sielulinnut , joita tarvittiin m yöhemmin viljan korjaajina ja oluen keitcäjinä , kuten runo kertoo (Ohran ja oluen synty): Pani lesket leikkomahan sulhaset sitelemfihfin , ' pfifiskyt pfiitfi poimi mahan , kurjet kuhlivoitsemahan hanhet haasioitsemahan.' Tiainen olutta keitti, vfistfirikkö vettå" kancoi, punalintu puita pilkkoi. ' SUOMEN LUONTO Z/80 J<J. Karj alassa ennustettiin naimaonnea heittämällä kasvojenpesuvesi kevään ensimmäiseen pääskysten lentoon . Sielulintuja on muistettu saksalaisillakin hautausmailla 1700-luvulla, ja Karjalan hautausmailla saattoi vielä tällä vuosisadalla nähdä ristin huipulla puusta veistetyn linnun . huuhkajan huhuilu talon lähettyvillä tiesi jonkun kuolemaa , ja antiikin kirjailijat nimittävätkin pöllöjä onnettomuuden ennustajiksi. Ainoa todellinen lintu koltille oli metso, jota Joutsen, joukhainen, tuonen lintu on keskeisellä sijalla suomalaisessa kansanperinteessä, mm. Monen Rooman keisarin kuolemaa tiedetää n edeltäneen pöllö n huhuilun. Ennustajan mielestä enne oli hyvä, ja siihen luottaen hyökkäsivät kreikkalaiset persialaisten kimppuun ja ajoivat heidät pakosalle . Pilaajalinnun näkeminen tai kuuleminen aamulla ennen syöntiä tiesi huonoa onnea. Virolaiset tiesivät odottaa h yvää satoa, jos kurjet saapuessaan äänceliväc erityisen paljon, ja kun kurkiauran merenpuo leinen kylki oli pitkä, sanottiin Suomen rannikkoseuduilla: ''Tänä vuonna m eri on rikas ja maa köyhä .' ' PILAAJAUNNUT Omituisin Suomessa tavattavista lintu-uskomuksista on käsi tys lintujen aikaansaamasta ns. Samaa juurta ovat Suomenkielen tukipuiden nimitykset: kurkihirsi kurkipuu ja kurkiaistanko. riekon tai mec64 son hahmossa ottamaan selvää vaikkapa peuralauman olinpaikasta . Pääskystä pidetään kansainväliseen legendojen mukaan Vapahtaj an lintuna , ja niiden pesimisen talossa uskottiin tuovan talolle menestystä. Usko ihmisen sielun lentämiseen lintuna on jättänyt jälkensä paitsi tarinoihin , mumaisrunoihin, legendoihin ja itkuvirsiin , m yös satuihin ja balladeihin, eikä se ole vieläkään täysin hävinnyt. Käki oli kolttien mielestä Jumalasta lähin lintu , joka ihmiselle ilmoitti eliniän pituuden. Sielun uskottiin voivan m yös palata kuolleen omaisten luo m ahdollisesti siksi suomalaise~ muinaisrunon Pekkakin (Agricolan mainitsema ohranjumala Pellonpecko') jimaa ra1vaamansa kasken keskelle pystyyn puun "kokon on lepysiaksi, ilman linnun istuimeksi " . Jos kuitenkin pilaajalintu ehei laulaa tai näyttäytyä ennen kuin ihmisparka oli saanut ruokaa suuhunsa, ei peli ollut vielä kokonaan menetetty. " TIKKA TAUDIKSI TAKOO KUOLEMAKSI KOLKUTTAA'.' ' Vaikka sielulintu-uskomus onkin ehkä tärkein lintuihin liittyvistä uskomuksista , ei se suinkaan ole ainoa. Kaulassa roikkuva koskikara toi kantajalleen onnea metsällä ja käräjillä. Siksi m onet pitivät tyynynsä alla leipäpalaa, josta heti herättyään haukkasivac , ja niin oli päivä pelastettu . Valtiomies, puhuj a ja kirjailija Cicero (106-43 eKr) toimi kymmenen vuotta pappina , jonka tehtävänä oli lukea jumalten tahto lintujen lennosta ja p yhien kanojen syöntitavo1sca. Hautaristin päälle laitettuja sielulinnun kuvia tunnetaan H ämeestäkin. Kuukkelin pesän löytäj ää tosin odotti kuolema . Kerrotaan , että ennen Gougamelan taistelua (33 1 eKr) kaarteli Aleksanteri Suuren yläpuolella kotka suunnaten sitten lentonsa suoraan vi hollista kohti . Joskus se saattoi lentää laivan mastoon ja nä yttää punaiset jalat sille, joka tuli hukkumalla kuolemaan . pilauksesca . Se ilmoitti peuranmetsästäj älle lauman olinpaikan . Kolttasaamelaiscen onnenlincu oli korppi . jen ruoka pöydiksi , mikä selittää niiden sijainnin yleensä kalmistojen tuntumassa. Vastine tavalle tunnetaan Pohjois-Borneosta 1 Puu kotkineen viittaa jälleen m aailmanpuu-uskomukseen , johon mm . Oluellahan oli tärkeä osuus mm. Lappalaiseen onnenlintuja olivat kuukkeli sekä närhi , joka ennum parempia pyyntikausia . Nämä kummalliset säkeet saattavat viitata vainajien kuviteltuun osallistumiseen rituaaliseen pyhän oluen valmistukseen. ei saanut pilkata , ettei metsästysonni olisi menn yt. Noicalintuja ja pirunlintuja olivat mm. Kurkea koltat pitivät saascaisena, eikä sen asustelu talon lähettyvillä tienn yt hyvää. Ecruskic olivat mestareita ennustamaan tulevia tapahtumia mm . unkarilaisilla sulavasti liittyy sielulintu-uskomus. palokärjen uskottiin ennustavan kuikuttelullaan sotaa tai ainakin sadetta. I ckuvirsissä saattaa itkijä joskus laulaa toivovansa vainajan ilmestyvän " iltapihlajaan ihalana ilm an lintusena laulelemaan'' . Tunnettu on myös arktisten kansojen shamaanien kyky lähettää sielunsa esim . kuikka, calitiainen ja tikat. Eräs lintu-uskomusten ryhmä on enteet. Pilaus voitiin niIntialaisessa mytologiassa kurjen ja sammakon tehtävänä on kannatella taivaankantta. keväisissä kylvöjuhlissa , ja varmasti m yös muissa muinaissuomalaiscen rituaaleissa. lintujen lennosta. Sielulintujen uskottiin nimittäin asustavan juuri maailmanpuussa , josta taivaanjumala-kotka niitä kuljetti maanpäälle kynsissään . Tosin monet muut käsitykset linnuista saattavat perustua juuri uskoon linnunhahmoisesca sielusta. Kalevalassa. Suomen lappalaiseen mielestä hanhi oli linnuista Jumalaa lähinnä. Erityisesti tärkeiden tapahtumien edellä pyrittiin lintujen käyttäytymisestä ennustamaan tulevia . vsk.. Esim . Ennen matkalle lähtöä oli hyvä tähyillä taivaalle sillä merikotkan näkeminen en: nusci matkan o nnistuvan h yvin
,sk. SUOMEN LUONTO 2/ 80 39. 65 C V C ·,; u ..9,2 E ;.:
Lintuja voitiin käyttää muidenkin vaivojen parantamiseen . Pilaus-uskomusta on yritetty selittää mm . Tallin oven yläpuolelle naulattu haukka esti juankoskelaisen uskomuksen mukaan painajaista ratsastam asta yöllä hevosella. Sokeus taas saattoi aiheutua pääskyse n pesän rikkomisesta , mutta siitä oli mahdollista parantua hieromalla silmää palokärjen munalla. Riisitaudin uskottiin saaneen alkunsa korpin nokasta tipahtaneesta veripisarasta . O ikea kesä alkoi kuitenkin vasta pääskysten saavuttua pesim äseuduilleen : " Käki tuo suven sanoman , pääsky päivän läm pimän .' ' Ruotsin Länsi-Göötanmaalta löydetyssä riimueli kalenterisauvassa on Markuksen päivän kohdalle (2 5. Muuttolintuj en saapuessa oli pahin kuitenkin jo takanapäin , sillä tiedettiin , ettei " hepo Raimo K:u Talitiainen on Suomen kansan erityisessä suosiossa, sillä on peräti 61 kansanomaista nimitystä: pakastiainen , makkaratiainen , törötiitti, tali tikka, talitölkö, talipukki ... muuttolintujen levittämien tautien pohj alta, mutta selitys ei ole täysin uskottava . käki , kiuru , kaakkuri , käe npiika , räkättirastas, varis, teeri , riekko , kuovi ja kurki . vsk.. LINNUT JA SAIRAUDET Pilauksen ohella lintujen uskottiin levittävän m yös varsinaisia tartuntatauteja. Jotkut kotieläinten va1vo1sta saattoivat olla lintuj en aiheuttamia . \ ''Västäräkki pienillä jaloillaan särkee enemmän jäätä kuin tuhannen tuuramiestä' ' . litistä peräisin olevan muistiinpanon mukaan piti ennen olla kylien välillä pyssymies vart101massa , ettet rutto päässyt siirtymään kylästä toiseen harakan selässä . Vaikka ajankohta käen nykyiseen saapumisaikaan nähden o nkin aikainen , on käen saapuminen Suom essakin yhdissuoMEN LUONTO 2/ 80 39. Hevosen ammustaurnn tuli helpotus, kun sen appeeseen laitettiin roskia kolmesta pääskysenpesästä, ja "ähkynpuru " lehmissä ja hevosissa parani juottamalla ni ille viinaa, jossa oli uitettu kuivattua palokärkeä. Mikäli tiai nen tai leppälintu lensi lehmän mahan alitse , alkoi lehmä sen seurauksena lypsää verta. Vielä 1800-luvulla oli karjan talviruokinta varsinaisen rehuviljelyn puuttumisen vuoksi usein niin heikkoa , että karjaa saattoi kuollakin talven aikana . Magian normaalin logiikan mukaan auttoi keltatautiin keltasirkun syöminen , samalla tavoin kuin pistokseen vatsassa auttoi lasi nsiruj en syönti ! Lintujen avulla voitiin para ntaa kotieläintenkin tauteja. Palokärjen kielestä tehdyllä hammastikulla hampaita kaivelemalla saatiin hampaiden pakotus lakkaamaan , ja hammasja päänsärkyy n auttoi myös viina, jossa oli liotet66 tu korpin päätä. 4 .) kuvattu oksalla keikkuva käki . Pilaajalintuja olivat mm . kuovista kuole , lam mas rantaruokosesta eikä lehmä leivosesta .'' Hartaasti kevättä odottaneet ihmiset tiesivät m yös, että " kun kuikka kuikahtaa niin lumi luikahtaa " ja että " västäräkki p ienillä jaloillaan särkee enemmän jäätä kuin tuhannen tuu ramiestä " . KUU KIURUSTA KES ÄÄ N Luonnon kanssa läheisessä kosketuksessa eläneet ihmiset seurasivat muuttolintujen lähtöä ja saapumista tarkasti . mittäin tehdä tehottomaksi purem alla kasvavaa puuta , joho n pilaus sitten siirtyi. Puu tosin kuivettui ja kuoli syksyyn mennessä