Sodankylän Tähtelässä on satelliittilähetysten vastaanouoantenni ja sirontatutkan vastaanouoantenni; tämän EISCAT-ohjelman muut antennit ovat Tromssassa (lähetin + vastaanotin) ja Kiirunassa (vastaanotin).. Nämä kuvat ja keskiaukeaman kuvan oui Tapani Äijänen työpaikallaan Sodankylän Tähtelässä viime vuoden marraskuussa. Siksi revontulten arvoitustakaan ei voida selviuää pelkästään revontulia tutkimalla . Peräti kolme laitosta tutkii Suomessa revontulia: Ilmatieteen laitoksen geomagnetismin osasto, Oulun yliopiston fysiikan laitos ja Suomalaisen tiedeakatemian Geofysiikan observatorio Sodankylässä. SUOMESSA TUTKITAAN REVONTULIA Revontulet ovat vain osa ilmakehän ylimmissä osissa riehuvasta magneeuisesta myrskystä (katso sivut 71 74). Oikeanpuoleisen kuvan revontulet ovat juuri kuvaajan yläpuolella, jolloin ne näyttävät säteilevän keskeltä poispäin. Kansikuvamme levä (Baltisphaeridium hirsutoides) eli 450 miljoonaa vuotta siuen nykyisen Selkämeren kohdalla lainehtivassa lämpimässä meressä. Alla: revontulten kaari voi olla tuhansien kilometrien pituinen. Uusi tehokas tutkimusväline on sirontatutka, joka miuaa vapaista elektroneista lähtevää äärimmäisen heikkoa kaikua . Satojen ja tuhansien kilometrien etäisyydelle maasta ulouuvien ilmiöiden selviuelyssä ovat tietenkin mukana myös satelliitit ja raketit. Yhteistyö on läheistä ja revontulitutkijat kokoontuvat vuosiuain keskustelemaan ajankohtaisista aiheista; tänä vuonna kokous oli tammikuussa Kevolla. Lähiavaruuden tutkimus on kansainvälistä ja Suomi on mukana useissa suurissa tutkimusohjelmissa. Siitä ja muista fossiileistamme kertoo kuvan ottaja Risto Tynni sivuilla 74-78. Täällä on eräs parhaista revontulten maahavainnointiverkostoista. Vasemmanpuoleisessa alakuvassa on sirontatutkan vastaanouoantenni Sodankylässä. Niillä voidaan revontulet kuvata ylhäältäpäin ja saada yhteen kuvaan koko napa-alueua ympäröivä revontulivyöhyke. Radioaaltojen eteneminen ja heijastuminen antavat tietoa ilmakehän yläosien ionisoitumisesta
Lausuntolinja yksinään ei näytä riittävän, ei myöskään pelkkä paikallinen protesti. Menestyvän luonnonsuojeluhankkeen ainekset ovat monet: tavoite, toimintaa ylhäällä ja alhaalla, tiedonvälitystä sekä aktiivinen vetäjä. Sodankylän luonnonsuojeluyhdistys on alkanut kuuluvasti ajaa Koilliskaira-asiaa, Luonto-Liiton viimekesäinen Ounasjoki-vaellus antoi paikalliselle väestölle puheenvuoron ja keräsi kansalaisadressiin 3 130 nimeä. etenemisestä ovat toimintaohjeita toisille. projektien yhteydessä ja sisäisissä koulutustilaisuuksissa. Koilliskaira on kansainvälisestikin merkittävä alue ja oman suojeluohjelmamme tärkeimpiä yksityiskohtia. Siksi ne ovat tervetulleinta aineistoa Suomen Luontoon. vuosikerta SUOMEN LUONTOA JULKA ISEE Suo men luonno nsuojeluliitto ry, Lönnrotinkatu 17 B 6 , 00 120 Helsi nk i 12, puh . Rautalammin reitti on kansallisvesi ja kansainvälisen Project Aquan osa. Osoitteenmu utokset pyydetää n ilmoittamaa n kirjal/isesci liiton toimistoon . TOIMITUS Päätoimittaja : Teuvo Suominen Toimitussihteeri : Marjukka Kulmanen Arcikke Ii toimittaja: Seppo Vuokko Taitto : Markku Ta nttu TOIMITUSNEUVOSTO Juh a Va lste (puheen joh taja) , Pekka Borg , Mac ci He lminen , Urpo H äyrinen , Kalevi Keynäs, Veikko Neu vonen , Risto N urmi ja Helge Roncu . Ainakin muutamat suojeluhankkeet näyttävät etenevän myötäisessä . lrtonumerot 8.00 mk . T ilaushinta on 55 mk , Suom en lu onno nsuojelul iiton jäseni lle 45 m k. Vuonn a 1979 Suo men Luon to ilmestyy kahdeksana numerona. Vasta yhdessä ne saavat äänen kuulumaan ja lukkiutuneet asenteet murtumaan. N :o 2 1979 38. Suomen luonnonsuojeluliitossa se tapahtuu mm . Järjestäytyneellä luonnonsuojeluliikkeellä on siksi erityisvastuu tiedon siirtämisessä kokeneilta kokemattomille. Leh ti vo idaan tilata m aksam alla tilaushinca postisiirtotilille no 608 21-1. Tämä ydin huolehtii yhteyksistä, järjestelee tilaisuuksia, välittää tukea yhdeltä ryhmältä toiselle, toimii tulkkina asiantuntijoiden ja maallikoiden välillä . Kun projekti päättyy hyvin, ei pidä pysähtyä siitä riemuitsemaan. D 49. Jos hyviä päätöksiä pian syntyy, ei ehkä kuulu lainkaan vastaväitteitä. . Muutakin yhteistä niillä on . Tilauk set vä littää m yös Suom en Lu onnonsuojelun Tuki Oy, Nervanderinkatu 11 , 00 100 He lsin ki 10, p uh . Välttämätön lisäehto on vielä tiedotusvälineiden taitava hyväksikäyttö, vuoroin paikallisten, vuoroin valtakunnallisten kanavien. Mitä on saatu aikaan vetoamalla suoraan päättäjiin, mihin on päästy suuren yleisön ja paikallisen väestön tuella, kuka on tehnyt ja miten on tehty. v~k Jokainen voitto on työvoitto Koilliskaira, Lappajärvi , Ounasjoki, Rautalammin re1tt1.. ILMOITUSHINNA T 1/ l sivu 2 000 mk , 1/ 2 sivu 1500 mk , 114 sivu 1 000 mk , takakansi 3 000 mk , aukeam a 3 500 mk , värilisä 700 mk . On arvioitava tehtyä työtä . Ilman heitä ei tapahdu mitään. Aloitteita sellaisia kuin Lappajärveltä tähän numeroon tulee vielä kovin vähän . Lappajärven tukena on 5 475 nimikirjoitusta, Rautalammin reitin äärellä nousee kansanliike vesiä puolustamaan . Lappajärvi on synnyltään ainutlaatuinen luonnonmuistomerkki, Ounasjoki luonnontilaisuudessaan harvinainen poikkeus Lapin mullistetun vesiluonnon keskellä . Kuvaukset tärkeiden hankkeiden Koilliskairan, Ounasjoen jne. 90406 262 . ISSN 0356-0678 Värierotteluc : Helsing in Kuvalaattacehd as Oy Helsinki Painopaikka: Forssa n Kirj apaino Oy Forssa SUOMEN LUONTO 2!.., 1 J 38. Jokaisen ilmaa alleen saaneen suojeluhankkeen tuntumassa toimii aina aktivistien ryhmä, joskus vain yksi tavoitteelleen omistautunut ihminen . SUOMEN LUONNON TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suom en luonno nsuojel ulii ton toimisto . Kaikkien näiden kohteiden suojelemiseksi voidaan viranomaisille esittää korkeimmankin tason puoltolauseet ja on esitettykin. Osaavien, ehtivien ja jaksavien ydinjoukko on yhä pieni. 90-642 88 1 Lii to n toimisto on avoinna maanan taista perjantaihin klo 8.3016 .00 , kesäkuukausina 8.3015.30 . Työtä se teettää, mutta luonnonsuojelu ei tunne muita voittoja kuin työvoittoja
89 Antero Jiirv/nen ja Karl Laine: Tuncuriluonco : yksi nkertai Suomen luonnonsuojel ulii tto . Mihin perustuu karun tunturimaan elämä. . . . .. . . . . . . . . 79 ':t~J'jtl.,?sa );,j;,.~~~-· ·sano,;.~lehti~~ · ; ~pä~is;ö~~~öj~j~~sen5 1 Jorma Laurila: Lappajärven muikku työllistää . Satoja vuosimiljoonia sitten tipahti taivaalta tulipallo sinne, missä nyt aukeaa lakeuden keskellä Lappajärvi . Tämän kuvan lähetti Tarja Palolahti, jatkoa on loppuaukeamalla, yhdessä vesiasioiden kanssa. 55 Reino Kalliola . . . . . 6 1 Lappajärven' sää nnöscelysuunn itelmicn vaiheet . .... . . . . . Kolmen vaikutusvaltaisen päivälehden pääkirjoituksien penkominen vuosilta 196076 kertoo ympäristöstä kertomisen kehityksestä. Sen tulisesta menneisyydestä ja säännöstelyn ahdistamasta nykypäivästä kerrotaan muikun, kalastajan , vesiensuojelijan ja geologin kannalta sivuilla 7988. . . . . . . . 50 Miten lehdet kirjoittavat luonnonsuojelusta . . . mm. . . . . Ympäristön ja mielenterveyden suhteista puhutaan sivuilla 51 54. . Hän kertoo kokemuksistaan ja näkemyksistään sivuilla 5860. . ....... SUOMEN LUONTO 2 1979 Risto Tynn/: Muinais-S uomen luonto II , Elämän merkit kal lioperässämme . 90 nen ja herkkä . . 64 Suomen Luonnosta löytyy . . Professori Reino Kalliola on tehnyt pitkän päivätyön luonnonsuojeluviranomaisena ja -vaikuttajana. 96 Missä on ihmisen hyvä olla , missä mieli sairastaa' Epäviihtyisä ympäristö on rasite, ympäristön muutos aiheuttaa stressiä, luonto rauhoittaa . " Neljäs valtionmahti " on luonnonsuojelijan tärkein tuki. . . . . 9 1 Yrjö Mecsiilii: Maa kaunein on Luojan luomaa 64 Sum maries of the Main Arcicles 95 Tauno Turunen: Revontulet tu likielet Turjan yössä 70 Lasten Luonto .. . 82 Marjukka Ku lmanen: Säännöstel y säännöstelee kalastajankin reiden kehitys. ahkerana kynänkäyttäjänä. . . . Kälkäsuo on hieno keskisuomalainen suo . . . . Hirmuliskojen ajasta ei meillä ole säästynyt merkkejä, mutta sitä vanhemmat aikakaudet elävät yhä kivettynyttä fossiilielämäänsä Suomen kallioperässä ja sivuilla 7478. s;~;~kä~;;;~ ~apaus ja l~önr~o~suöelämää .. 49 likka Kunnamo ja Kaisu Pickfilii: Muuttuva ympäristö ja mieMarcci Lehcinen: Lappajärvi Suomen suurin meteoriittikraatteri . . . Suomen Luonnon toimitukseen tupsahtelee eläimiä ja muuta luontoa viime numerossa alkaneen Lasten Luonnon innoittamina. . 84 Percci Sevola : Lappajärven veden laatu ja kalatalous. 88 Huutoj a korvesta . . mikä sitä säätelee, miksi se on niin herkkä' Vastauksia etsitään sivuilla 6469. 74 Jokainen voitto on työvoitto . SUOM EN LUONTO 217'! 38 , sk.. Viranomaiseen ja vapaaehtoisten suojeluponnistuksista huolimatta se on nyt osittain pilattu , kuten selviää lehtemme kirjoituskilpailussa menestyneestä kuvauksesta sivuilla 61 63. 85 jelutyössä 58 Jarmo Kovanen : Tapaus Kälkäsuo . Sivut 5557. . Kivettynyt hymy on muinaisen Suomen tervehdys nykypäivälle. Siilejä, toukkia, liskoja, pöllöjä, kettuja, hirviä, jäniksiä ... . . Tapaus Saivaara on nostanut esiin kysymyksen Lapin luonnon ja elinkeinojen häiriincymisherkkyydestä.
Niinpä ihminen kohtaakin muuttuvan ympänstönsä pääasiassa elimellisillä ja hermostollisilla sopeutumismekanismeillaan. Meidän kulttuurimme vaatii suorituksia, kilpailua, tehokasta tuotantoa ja kulutusta. Kansatiede tuntee joukon kulttuureita , jotka ovat korostaneet jotakin piirrectään siihen saakka kunnes sopeutumisen raja on tullut vastaan . 51. Eri kulttuureita vertaamalla on päätelty , että valtaosa ihmisen käyttäytymisen piirteistä on opittuja ja kulttuurin sanelemia perityillä vaistoilla on vain vähäinen osuus. Suomalaisessa yhteiskunnassa mielenterveyden häiriöt aiheuttavat enemmän kustannuksia kuin mikään muu yksittäinen sairausryhmä . He muistuttavat, että ympäristömme on nyt erilainen kuin se ympäristö, johon ihminen on lajina sopeutunut. Tästä samasta aivojen kokemusten varastosta saavat alkunsa useimmat mielenterveyden häiriötkin . Aika vain on ollut liian lyhyt perinnölliseen sopeutumiseen. Niin kaupungistumista ja teollistumista tutkineet psykiacrit kuin kansacieteilijätkin sanovat ihmisen sopeutumiskykyä yllättävän suureksi. ESI-ISIEN PERIMÄN VAI TEKNOKUL TTUURIN LUOMUS 1 Ihminen on lyhyessä ajassa muuttanut ympäristöään niin , että tuskin muut kuin rotta ja torakka ovat pystyneet siihen yhtä hyvin sopeutumaan . MITÄ MIELENTERVEYS ON Kun ympäristö muuttuu , ihminen ei toimi kuin kone, vaan reagoi persoonallisuutensa ja usein jo varhaislapsuudessa hankkimiensa kokemusten mukaisesti. Mielisairaus on suhteellista poikkeavuutta. Ympäristö vaikuttaa myös sellaiseen tajunnan osaan, joka ei ole edes tietoinen . lääketieteen kandidaatit Ilkka Kunnamo ja Kaisu Pitkälä pohtivat ihmisen sopeutumista muuttuvaan ympäristöön . Edes aggressiivisuus ja reviirikäyttäytyminen eivät välttämättä kuulu kaikkiin kulttuureihin . , sk sietää stressiä ja toimia aloitteellisesti elinolojensa parantamiseksi sekä kyky tarvittaessa sopeutua vaikeisiinkin ulkoisiin olosuhteis11n. Keräilijästä maanviljelijäksi kehittyminen vei ihmiseltä miljoonia vuosia. Kun kehitysmaiden suurimpia terveysongelmia ovat infektiot ja aliravitsemus, ovat meidän teollisen yhteiskuntamme tärkeimpien sairauksien muidenkin kuin psyykkisten merkittävänä syynä sopeutum1sva1keudet muuttuvaan ympäristöön. Ilkka Kunnamo ja Kaisu Pitkå"fa Muuttuva ympäristö • Ja mielenterveys Kertovatko mielenterveyden häiriöt, että ympäristömme on meille haitallinen. Mielenterveyden hå'iriöihin liittyvät läheisesti varsinaisten mielisairauksien lisäksi epäsosiaalinen käyttäytyminen , väkivaltaisuus , alkoholin ja huumeiden käyttö, itsemurhat ja perheiden hajoaminen . Muutos on vaatinut melkoista sopeutumiskykyä. Ihmisen kulttuurievoluuciosta puuttuu säätelyjärjestelmä , joka varoittalSI ajoissa silloin kun ollaan menossa vaaraan suuntaan. Kaaosmaisessa kaupunkiympäristössä ihminen tuntee epäviihtyvyyttä, mutta suuren sopeutumiskyvyn ansiosta tästä on vielä matkaa sellaiseen mielenterveyden häiriöön , joka haittaisi menestymistä yhteiskunnassa. Kukaan ei ole pyscynyt varmasti osoittamaan, että ne olisivat viime aikoina yleistyneet . Teolliseen yhteiskuntaan olemme siirtyneet parissa kolmessa sukupolvessa. Siihen kuuluvat todellisuudentaju, kestävät ihmissuhteet, kyky tehdä työtä ja saada työstään cyydycyscä , kyky SUOMEN LUONTO 2/79 38. Yhdessä kulttuurissa täysin normaalina pidettyä käyttäytymistä voidaan toisessa kulttuurissa pitää häiriintyneenä Ja päinvastom. Mikä saa meidät ajattelemaan , että ympäristömme on meille hai tallinen, että kaupunkiympäristön tuntumaan täytyy turvata pakopaikkoja mielenterveydellisistä syistä' Onhan mielenterveyden häiriöitä esiintynyt kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa . Nämä ilmiöt ovat lisääntyneet teollistumisen ja kaupungistumisen myötä ja niitä onkin pidetty vaihtoehtoisina reaktioina haitalliseen ympäristöön. Mielenterveyttä' on luonnehdittu uusiutuvien luonnonvarojen kaltaiseksi resurssiksi . Kaikista eläimistä ihminen on erilaistumattomin ja vähiten sidottu mihinkään tiettyyn ympäristöön. KILPAILUYHTEISKUNNAN VAARAT Mutta suuressa sopeutumiskyvyssä piilee myös vaara . Vaikka aineelliset elinolot ja sosiaalinen turvallisuus paranevatkin, pysyy mielenterveyden häiriöiden määrä ennallaan tai peräti kasvaa . Nykyihmisiä olemme olleet vasta runsaan 300 sukupolven ajan
Tarkka tieto luonnon ja mielenterveyden suhteista puuttuu. Kautta aikojen on usko11u luonnonympäristön parantavaan voimaan. SUOM EN LUONTO 11 -,, 38 -,k. Kun Lapinlahden mielisairaalaa perustettiin, ehdotti silloinen lääkintöhalliruksen pääjohtaja Haartman että "se sijoitettaisiin Helsingin vierelle, ei kuitenkaan niin likelle, että se kärsisi niistä haitoista, joita suurenlaisen kaupungin hälinä ja väkijoukko aiheuttaa , jonka takia minä yksissä neuvoin intendentti Engelin kanssa olen sen paikaksi valinnut niin sanotun Lapinlahden viereltä niemekkeen, missä niin kuin minusta näyttää, on oivallinen paikka sekä rakennuksille että pienemmille kävelypaikoille ja laitoksille, jota paitsi sama niemeke on ihanalla paikalla ja sitä ympäröi syvä vesi ja sen lähistöllä on suolatonta vettä sisältävä lähde." -::: .::-_;: ~--~:~: · / _ Pidämme luontoa viihtyisän elinympäristön perusedellytyksenä, ehkä liiankin itsestäänselvästi, sillä alan IUtkimus on laiminlyöty. 52 Kerrostaloissa asuminen aiheu11aa ahdis1Uneisuutta ja 1Urvattomuudentunne11a , sitä enemmän, mitä ylemmässä kerroksessa asunnot ovat. Etenkin lapset ja kotiäidit kärsivät
SUO MEN LUONTO 217'! JH. Myös Suomesta muuttamaan joutuneiden mielenterveys järkkyy. Amerikkalainen tutkija Richard Rahe on todennut peräkkäisten elämänmuutosten selvästi lisäävän psyykkisiä ja psykosomaattisia sairauksia. Metsä ja Puu 1976:67). Käyttämiemme esineitten ikä lyhenee ja käsiemme kautta kulkee yhä suuremmat läjät tavaraa; keskivertoperhe muuttaa asuntoa useita kertoja; yhä useammilla ihmisillä on lukuisia perättäisiä työpaikkoja ja ammatteja samassakin ammatissa työtavat muuttuvat ja työtahti kiihtyy jatkuvasti; ystävyyssuhteet lyhenevät ja niiden määrä kasvaa; oikeiden tavaroiden, toimintojen ja tietojen valitseminen vaatii yhä enemmän energiaamme: tietotulva uhkaa hukuttaa meidät. Toista äärilaitaa edustavat lapset, joiden ympäristönä on alkuperäistä luontoa. Helsinkiläislasten leikit heijastavat asuinympäristöä. Tuoreimmassa siirtolaistutkimuksessa Risto Laakkonen on todennut, että Tukholmaan muut53. NOPEA MUUTOS ON PAHIN Huomaamme kuten Alvin Toffler menestyskirjassaan ''Hätkähdyttävä tulevaisuus'' miten elämäntahti kiihtyy. " Vaikka metsä viehättää se myös pelottaa. "Kaikki ihmisen jättämät merkit tai jäljet, kuten tiet, polut, tienviitat, nuotiopaikat ja jopa roskat huojentavat kulkijaa: en olekaan yksin" (ranskalainen psykiatri Francoise Lugassy , Aarne Reunalan mukaan, julk. '5k ta masennusoireista , etteivät lainkaan kyenneet töihin. . MUUTTAJAN KOVA KOHTALO Maalta kaupunkiin muuton haitallisuus on havaittu Egyptissä, kun suunnattomasti kasvanut Kairo on imaissut talonpojat teollisuuscyöntekijöiksi. Nykyihminen kavahtaa samoamista syvemmälle tuntemattomaan. Nopea muutos vaatii paljon sopeutumismekanismeiltamme. Takapihoilla kasvaneiden lasten leikit ovat mielikuvitusköyhimpiä ja lyhytjännitteisimpiä. Muutaman ·] kuukauden kuluttua monet 2 muuttaneista kärsivät niin vaikeisMetsässä " ihminen tuntee pääsevänsä eroon elämän kovien realiteettien paineesta ja löytää uudelleen saman suojelevan äitihahmon, jota hänen oma äitinsä edusti hänen pienenä ollessaan .
Hieman aktiivisempia ovat lapset, joille on varta vasten rakennettu leikkipaikkoja. Metsä on osa aineellista ympäristöämme. Simo Hakamäki on haastatellut maalle palanneita ja havainnut, että suurin osa haki parempia elinoloja. Helsinkiläislasten leikit kertovat erilaisista asuinympäristöistä. Väestötiheyttä tärkeämpi tekijä on asumistiheys. Aarne Reunala on tutkinut metsän merkitystä ihmisen psyykelle psykoanalyysin lähtökohdista. Väestötiheyden vaikutusta Hollannissa tutkineet Levy ja Herzog totesivat enemmän psyykkisiä sairauksia, rikollisuutta ja avioeroja tiheään kuin harvemmin asutuilla seuduilla, vaikka väestön tulot ja elintaso olivat samat. v,;k.. LUONTOONKO TAKAISIN ) Tuskin mikään tutkimusaihe on yhtä tyystin laiminlyöty kuin alkuperäisen luonnon vaikutus ihmisen kokemusmaailmaan ja mielenterveyteen. Etenkin lapset ja kotiäidit kärsivät. Aromaan vuonna -71 tekemän tutkimuksen mukaan yli 15-vuotiaista helsinkiläisistä 31 % ilmoitti joutuneensa väkivallan kohteeksi kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana , kun vastaava luku maaseudulla oli vain 9 % . Etenkin lapsena ja yli 35vuotiaana muuttaneilla on runsaasti sopeutumisvaikeuksia, pelkoja, yksinäisyydentunnetta Ja psykosomaattisia vaivoja. Vasta kun tutustumme kaupungistumisen haitallisena pidettyi hin ominaisuuksiin yksi kerrallaan , alkaa ympäristön vaikutus näkyä . Kerrostaloissa asum10en aiheuttaa ahdistuneisuutta ja turvattomuudentunnetta , sitä enemmän, mitä ylemmässä kerroksessa asunnot ovat. taneista suomalaisista joka neljännen kuolinsyy on itsemurha tai alkoholimyrkytys . Joitakin asioita kaupungeissa kuitenkin on vialla. Ero maaseudun hyväksi on tutkimusten mukaan pieni ja onpa kaupungit usein todettu terveellisemmiksikin. Vaivat saattavat olla sopeutumisvaikeuksia muuttuneeseen ympäristöön, sillä ne poikkeavat laadultaan väestön keskimääräisistä vaivoista. Hänen mukaansa metsä on myös alitajuntaan kuuluva symboli ihmisen varhaisesta ympäristöstä , joka herättää kaipuuta ja luo turvallisuuden tunnetta. Myös kansallispuistojen ja retkeilyalueiden merkitys elämisen laadulle ja vieläpä mielenterveydelle ymmärrettäneen tulevaisuudessa nykyistä paljon paremmin D Uihdelucrrelon saavar kiinnoswnccr kirjoirraji/ra; yhrcys roimiwkscn kaurra. Pitkäjännitteisimpiä ja mielikuvituksekkaimpia ovat niiden lasten leikit, joiden ympäristönä oli alkuperäistä luontoa. Maaseutuympäristö vetää takaisin. Tähän viittaavat esimerkiksi Lastenlinnan potilasaineistot. Heikon itsetunnon omaavassa ihmisessä metsä voi herättää pelkoa ja tarvetta alistaa . 54 Lasten tunne-elämän häiriöt ovat yleistyneet hälyttävästi ja niitä esiintyy enemmän kaupungeissa. Elina HaavioMannilan mukaan Ruotsiin muuttaneilla esiintyy muita suomalaisia enemmän psyykkisiä ongelmia. Koko maan tilastojen mukaan väkivalta on kaupunkipaikkakunnilIa kaksi ja puoli kertaa yleisempää kuin maaseudulla. Melu uhkaa kaupunkilaisten mielenterveyttä . SUO MEN LUONTO 2 /i lJ JH . Mutta myös tunnetyistä muutettiin . Sen ahdistusta ja masennusta lisäävä vaikutus on havaittu erityisesti lentokenttien , liikenneväylien ja ravintoloitten lähellä asuvilla sekä meluisissa tehtaissa työskentelevillä. Muuttajat paIailivat kotiseuduilleen koettuaan itsensä juurettomiksi kaupungissa. KAUPUNKI-IHMISEN ONGELMAT Maaseudun idylli ei olekaan osoittautunut niin ylivoimaisesti paremmaksi mielenterveydelle kuin joskus on luultu. Alkuperäisen luonnon säilyttäminen osana asuinympäristöä tuo juuri sitä pysyvyyttä ja esteettistä viihtyisyyttä sekä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, joita ihminen mielenterveytensä säilyttääkseen kaipaa. Ranskalaisen pykiatrin Lugassyn mielestä ihmistä viehättää alkuperäinen, hoitamaton metsä, joka kuvaa tasapainoa ja harmoniaa vastakohtana kaupungistuneen ja teollistuneen yhteiskunnan elämäntavalle. Väkivaltarikokset ja muu epäsosiaalinen käyttäytyminen ovat poikkeuksetta kaupungissa yleisempiä . Risto Friedin mukaan itsemurhaa yrittäneiden tunteissa on usein etusijalla kai paus lapsuudenmaisemaan , josta eroon ioutum10en aiheuttaa tarpeettomuuden Ja juurettomuuden tunteita . Suomalaisille on ominaista vahva sidonnaisuus kotiseutuun ja sen ympäristöön. Sivustakatsojan välinpitämättömyys on tyypillistä yhteisöille, joissa ihminen joutuu päivän mittaan kohtamaan niin monia vieraita ihmisiä, että hänen on liiallista stressiä välttääkseen pakko suhtautua ikään kuin heitä ei olisikaan. ]os asunnossa on alle 10 m 2 tilaa asukasta kohti, mielenterveyden häiriöt ovat todennäköisiä . Metsä antaa ihmiselle tunteen sopusoinnusta oman itsensä ja elämän kanssa. KAUPUNKIYMPÄRISTÖN HAITALLISET OMINAISUUDET Kaupungin ja maaseudun välillä ei näytä olevan suuria eroja , koska taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi keskittyy kaupunkeihin. Tämä on jo oivallettu monessa muussa Suomen kaltaisessa maassa , jossa vielä on alkuperäistä luontoa runsaasti jäljellä. Mielikuvitusköyhimpiä ja lyhytjännitteisimpiä ovat takapihoilla kasvaneiden lasten leikit. Kuitenkin luonto on ainakin suomalaisten mielestä yksi viihtyisän asuinympäristön perusedellytyksistä. Lontoon lasten lukuja kirjoitushäiriöt ovat kaksi kertaa yleisempiä kuin vastaavissa sosiaalisissa oloissa elävien Wight-saaren lasten. Keinotekoinen arkkitehtuuriympäristö pystyy tuskin milloinkaan kilpailemaan mielenkiintoisuudessa ja moninaisuudessa elävän luonnon kanssa. Tunnemme tosikertomuksia siitä, miten väkivallan tai onnettomuuden uhri saa virua vilkkaalla kadulla pitkään kenenkään häntä auttamatta
Erot lehtien vesistökirjoitusten määrissä olivat suuret: Helsingin Sanomissa niitä oli 216 , Uudessa Suomessa 136 ja Kansan Uutisissa 55. " Asutuskeskusten jätteiden puhdistaminen on myös vihdoin päässyt hyvään vauhtiin. 1976) Vesien saastumisesta on kirjoitettu niin runsaasti pääkirjoituksia, että niiden perusteella saa jonkinlaisen kuvan vesiensuojelun etenemisestä, vesilain kelpoisuudesta ongelmien ratkaisussa ja vesiensuojelun kustannusten jakautumisesta. ' 'Siitähän ei toki mihinkään pääse että teollisuus ei ole tajunnut vesistön suojelun merkitystä, mutta sitä ei ole tehnyt yhteiskuntamme ylipäätäänkään" (Uusi Suomi 14. välittömästi pääkirjoitusten jäljessä olevien artikkelien perusteella. 1970-luvun näkymät ovat jo valoisammat, mutta lehdet näkevät vielä edessä suuria ponnistuksiakin vaativia vaikeuksia. 7. Ja tietenkin kirjoitukset kertovat myös siitä, miten kukin lehti kypsyy vastaamaan vesiensuojelun ongelmiin . Kaikki kolme lehteä suhtautuivat vielä 1960-luvun lopulla vesiensuojelun tuloksia arvioidessaan melko pessimistisesti vesilain mahdollisuuksiin saastuttamisen pysäyttämisessä. Kirjoituksista suurin osa oli asenteiltaan ympäristömyönteisiä, mutta osa myös kielteisiä . Mukaan otin ne kirjoitukset , jotka käsittelivät ympäristönsuojelua yleisellä tasolla, metsiä sekä vesiä. Öljyongelma pulpahtaa pinnalle. Lisäksi kaikista vesistökirjoituksista vajaa viidennes käsitteli esim . Myönteiset jutut vastustivat saastumista ja vesistörakentamista tai käsittelivät kalataloutta ja virkistyskäyttöä. VESISTÖN SUOJELU ASENTEET OY AT MUUTTUNEET MYÖNTEISEMMIKSI Kansan Uutiset ja Helsingin Sanomat olivat jo 1960-luvun alussa vesiensuojelumyönteisiä . Asutuksen aiheuttaman saastumisen osuus on vesistöissä paikoitellen lisääntynytkin ratkaisevasti, kun teollisuus on tarmokkaammin tarttunut likaantumisensa kurissa55. Maija-Liisa Äijänen on kartoittanut sanomalehtien pääkirjoitusten ympäristönsuojeluasenteita. Kielteiset taas puolsivat saastuttamista ja rakentamista. Niistä yleisympäristönsuojeluun keskittyi 90, vesistöihin 407 ja metsiin 795 . Eniten myönte1s1ä kirjoituksia tuotti Helsingin Sanomat, kolme neljäsosaa kaikista vesistöjutuistaan . Uusi SUO MEN LUONTO 211 1 58 . Uudessa Suomessa myönteisiä kirjoituksia oli noin kaksi kolmasosaa kaikista . Pääkirjoituksia kertyi kaikkiaan l 292 . Esimerkkilehtinä on kolme pääkaupungissa päivittäin ilmestyvää lehteä: sitoutumaton Helsingin Sanomat, tutkimuskaudella vielä kokoomuslainen Uusi Suomi ja kansandemokraattinen Kansan Uutiset. v~ k Suomi heräsi vasta muutamaa vuotta myöhemmin ja lämpesi sitten vähitellen asialle. vesien hallintoa, omistusta ja lainsäädäntöä. Millaisia lehtien ympäristönsuojeluasenteet ovat, millaisena välittyy jokamies -lukijalle kuva ympäristönsuojeluongelmista. TÄRKEIN ONGELMA : VESIEN SAASTUMINEN Lehdet myönsivät toki joskaan eivät korostetusti teollisuuden osuuden vesien saastuttajana, mutta vaativat yhteiskunnalta huomattavaa tukea vesiensuojelulaskun maksamisessa. Sanomalehdet ovat laajan yleisönsä ja tiheän ilmestymistahtinsa ansiosta merkittäviä ympäristönsuojelutiedon ja -asenteiden levittäjiä. Suhtautuminen vesistöihin muuttui kaikissa kolmessa lehdessä myönteisemmäksi 1970-luvulle tultaessa. Kielteisten pääkirjoitusten määrä väheni huomattavasti . Jokamiehelle vaaditaan oikeuksia ja sälytetään velvollisuuksia. Kun olin seulonut Helsingin Sanomien, Uuden Suomen ja Kansan Uutisten ympäristöpoliittiset pääkirjoitukset ajalta 19601976, jouduin kysymään: Jatkuu ko 1970-luvun alussa tapahtunut myönteinen kehitys vai osoittaako vuosikymmenen puolivälissä löytämäni herpaantuminen pysyvää väsymystä ympäristönsuojeluongelmiin 1 Y mpäristönsuojeluasenteiden kartoituksen tein pääkirjoitusten ja jälkiartikkeleiden , ts . Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen myönteisyys rakoili jonkin verran siinä vaiheessa kun etsittiin maksajaa vesiensuojelukustannuksille . Maija-Liisa Äijå"nen Sanomalehtien ympäristönsuojeluasenteiden kehitys Elohopeakysymys ylittää uutiskynnyksen. Hätä metsien riittävyydestä yltyy. Kansan Uutisissa myönteisten osuus oli miltei yhtä suuri. Helsingin Sanomat tuotti eniten, 502 , Uusi Suomi 455 ja Kansan Uutiset 355 kirjoitusta
1970luvun puolivälistä lähtien mielenkiinto näyttaa siirtyvän muille alueille. Jokunen prosentti pääkirjoituksisra käsitteli metsien hallintoa, lainsäädäntöä ja omistusta. Helsingin Sanomat ja Kansan Uutiset vaativat realistisesti laajennusten pysäyttämistä, Uusi Suomi puolsi niitä. 10. Luonnonsuojeluvuosi 1970 vaikutti varmaan osaltaan kiinnostukseen . 1970-luvulla lehdestä löytyi pääkirjoituksia Lapin vesien rakentamisesta. Tällaisiin liikahakkuisiin on ollut syynä toisaalta yhtiöiden ahneus ja toisaalta metsänomistajien ainainen rahapula . Lehtien into vesiensaastumiskysymyksiin kasvoi 1960-luvulla ja huipussaan se oli 19601970 -lukujen taitteessa. Elohopeakysymys ylitti pääkirjoituskynnyksen vuonna 1968 (Helsingin Sanomissa tosin kerran jo vuonna 1965) . Helsingin seudun vesiensaastumisja suojeluongelmat olivat jatkuvasti esillä. PUUVARAT JA TEOLLISUUDEN LAAJENEMINEN Puuvarojen riittämattomyys oli 1960-luvun päällimmäisin huoli . Etenkin näiden onnettomuuksien jälkeen lehdet käyttivät monen pääkirjoituksen verran tilaa öljyongelman pohtimiseen . Kansan Uutiset taas otti kantaa moninaiskäytön puolesta yli kaksi kertaa niin usein kuin yksipuolisen taloudellisen käytön , mutta kantaa ottavia kirjoituksia oli kaikenkaikkiaan huomattavasti vähemmän kuin muissa lehdissä. Moninaiskäyttöä käsitteleviä kirjoituksia oli kaikissa lehdissä huomattavasti aiempaa enemmän ja yksipuolista taloudellista käyttöä puoltavien pääkirjoitusten määrä pienentyi Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa. Helsingin Sanomat kirjoitti suunnilleen yhtä paljon metsien moninaiskäytön ja yksipuolisen puuntuoton puolesta. 1974) Vain tärkeät asiat pääsevät pääkirjoituspalstoille. MONINAISVAI TALOUSKÄ YTTÖMETSIÄ) Metsiinkin liittyvät pääkirjoitukset näyttävät osoittavan, että asennoituminen ympäristönsuojeluun on muuttunut myönteisemmäksi siirryttäessä 1970-luvulle. Katsoin moni naiskäyttöä kannattavat kirjoitukset myönteisiksi ja yksipuolista talouskäyttöä kannattavat kielteisiksi. Vuoden 1969 aikana kaksi säiliöalusta, Palva ja Raphael , ajoi karille Suomen rannikolla . Joskus näyttää siltä, että metsiemme puuvarojen arviot tehdään aina sen mukaan miten puunjalostusteollisuuden insuoMEN LUONTO 21 -,, }!-( . 1960-luvulla lehti keskittyi kirjoittamaan Kuusamon koskien säilyttämisen puolesta. v:i k .. Toinen 1960-luvun lopulla julkisuutta saanut vesien saastumiseen liittyvä uhka on öljy. Puunjalostusteollisuudessa oli alkanut laajennusprosessi ja metsää oli hakattu enemmän kuin kasvu antoi myöten . pitämiseen . Uudessa Suomessa yksipuolista taloudellista käyttöä puoltavia pääkirjoituksia oli kolme kertaa niin paljon kuin moninaiskäyttöä puoltavia. " Metsiä on hakattu häikäilemättä vähät välittäen siitä , mitä metsä vuosittain pystyy tuottamaan . Elohopeaongelmaa , ennen kaikkea kalaelohopeaongelmaa, käsiteltiin pääkirjoituspalstoilla useita kertoja ja tilanteen etenemistä ja viranomaisten toimenpiteitä kommentoitiin. Helsingin Sanomissa lähes puolet , Uudessa Suomessa yli puolet ja Kansan Uutisissa peräti neljä viidesosaa pääkirjoituksista keskittyi metsien " muuhun käyttöön" : metsien ja puutavaran myyntiin, jalostukseen, tulleihin ja veroihin . Silti teollisuus useilla vesistöalueilla vielä on se , jonka saasteet aiheuttavat kalakuolemaa ja terveydellisiä vaaroja ihmisille.' ' (Helsingin Sanomat 6. Teollisuuden laajennushankkeet saivat kommenttinsa pääkirjoitussivuilla. Eikä tilanne ole nyt paljon parempi . Kemijoen vahingonkorvaukset ja Lapin tekoallashankkeet saivat lehden puhumaan luonnon ja ihmisen äänellä, mullistavia rakennushankkeita epäillen ja arvostellen. Kun 1960luku sai Kansan Uutisissa aikaan viisi kielteistä kirjoitusta , syntyi niitä 1970-luvulla seitsemän. '' Energiakriisin'' tunkeutuminen tiedotusvälineisiin ja sitä tietä ihmisten tajuntaan sai Helsingin Sanomat vielä muistuttamaan , ettei kriisin varjolla missään tapauksessa saa uhrata viimeisiä luon56 Lehdet olivat t 960-luvulla huolissaan lähinnä puuvarojen riittävyydestä teollisuudelle; siirryttäessä 1970-luvulle ne kiinnostuivat myös moninaiskäy11ömahdolhsuuks1en kapenemisesta . Suurin osa metsiin liittyvistä kirjoituksista ei ottanut kantaa metsien käyttöön , mutta metsien moninaiskäyttö, talouskäyttö ja muu käyttö olivat kaikki esillä pääkirjoituksissa. Kuvassa on Kuoskuvaaran metsäautouetä Sallassa. nonvara1S1a koskia energiantuotannolle . Varsinkin sodan jälkeen monet hyvin puuta tuottaneet metsät muuttuivat nsukoiksi ryöstöhakkuiden seurauksena . VESIRAKENT AMISESSA NÄHDÄÄN HAITTOJAKIN Lähinnä Helsingin Sanomat oli ainoa joka puuttui vesien voimataloudellisen rakentamisen aiheuttamiin ongelmiin
Kuvassa poltetaan Palvan öljyä. Ei myöskään käynyt kuten arvelin , että yleisempi kirjoittelu olisi vähitellen erikoistunut ympäristönsuojelun eri osa-alueille. Mitään muutosta ei näyttänyt tapahtuvan : klassista luonnonsuojelua korostavia kirjoituksia löytyi pitkin matkaa. Helsingin Sanomat oli ylivoimainen myönteisten kirjoitusten maarassa niin metsien kuin vesistöjenkin osalta. " On lampi joutsenien, nyt aivan hiljainen .. Mutta ympäristönsuojeluasennoitumisen myönteisyydellä ja aktiivisuudella ei välttämättä ole mitään tekemistä voimavarojen kanssa. D Taas on öljy pinnalla Ennätysmäärä öljyä ajelehtii rannikolla. Hätä metsien riittävyydestä oli suuri ja tarjotut lääkkeet hädän sanelemia. Helsingin Sanomathan on levikiltään ja resursseiltaan maamme suurin. Tämä päivä ja tulevaisuus antanevat vastauksen , aikovatko lehdet piristyä ympäristönsuojelun suuntaan vai väsyä suojeluongelmiin pysyvästi . Tänäänhän voisimme tarkastella jo sitäkin, onko Uuden Suomen julistautuminen muodollisesti sitoutumattomaksi porvarilliseksi lehdeksi (1976) muuttanut lehden asennoitumista. SUOM EN LUONTO 2179 38 . __..,;= ....... Kymmenen vuotta sitten puhutti Palva , nyt vielä isompi onnettomuus. jokamiehen oikeuksiin ja velvollisuuksiin metsässä. Joka tapauksessa: tutkimukseni perusteella ei voida päätellä, millainen on ympäristönsuojelukysymyksissä sitoutumaton lehti yleensä, kansandemokraattinen lehti yleensä, kokoomuslainen lehti yleensä . Silloin lehdet tyytyivät siihen, mitä Neste kertoi, nytkö ne tyytyvät merenkulkuhallituksen jakeluun' Silloin kysyttiin , missä on torjuntakalusto , nyt todetaan että sitä ei ole. Kuva on Oulu Oy:n Nuottasaaren tehtailta. .=2. Lehtien suhtautuminen laajennuksiin oli nyt suunnilleen samanlainen kuin kymmenen vuotta aiemmin. Oli kiintoisaa selvittää, näkyykö ympäristönsuojelua pohtivissa pääkirjoituksissa linjanvetoa perinteisen , klassisen luonnonsuojelun ja laaja-alaisemman ympäristönsuojelun välillä. Näin näyttikin olevan. . Sama lähtökohta oli useimmissa kirjoituksissa, jotka käsittelivät metsien, etenkin Lapin, suojelusuunnitelmia. Kansan Uutiset sijoittui hieman Uuden Suomen edelle. ,sk. Vuosikymmenten vaihteessa, metsätaseen näyttäessä jo paremmalta, nousi esiin uusia puunjalostuslaitoshankkeita. Metsänhoidon ja riistanja poronhoidon ristiriitoihinkin tartuttiin ja ongelma nähtiin muiden luontokappaleiden kuin ihmisten näkökulmasta. VIRKISTYSKÄYTTÖÄ, MUUTA MONINAISKÄYTTÖÄ Keskustelua metsien virkistyskäytöstä seurasi ripeimmin Helsingin Sanomat. Siinä ja, muissa ?nnettomuuksissa saatu kokemus öljyntoriunnan puutteista on ollut taustana 0l1yas1an Jatkokäsittelylle. Väsyvätkö tiedottajat ympäristöongelmiin , ottavatko viranomaiset koskaan opikseen. Vain harvakseltaan kuului ääniä, jotka kehottivat metsäteollisuutta sopeutumaan senhetkisiin puuvaroihin eikä päinvastoin. 7. 57. Lehdet kirjoittavat hyväkö niin . SANOMALEHDET YMPÄRISTÖNSUOJELUTIEDOTTAJINA Kolmea lehteä oli väistämatta myös vertailtava: mikä niistä onnistui parhaiten ympäristönsuojelutiedottajana' Valikoimani perusteella puolueisiin sitoutumaton lehti nousi huomattavasti niin oikeistoon kuin vasemmistoon sitoutuneen lehden yläpuolelle . ... Se otti useaan otteeseen kantaa mm . " Vesien saastuminen huolestutti lehtiä jo 1960-luvulla. Melkein kaikki pääkirjoitukset olivat ympäristömyönteisiä poikkeuksena vain Uuden Suomen neljä kustannuskysymyksissä haparoivaa pääkirjoitusta. _______ .;;: Öljylaiva Palvan karilleajo 1969 nosti öl_jyn pintaan myös lehdistössä. YLEISET YMPÄRISTÖNSUOJELUASENTEET MYÖNTEISIMPIÄ Etukäteen tuntui todennäköiseltä, että yleisympäristönsuojeluun suhtauduttaisiin myönteisemmin kuin metsien ja vesien ongelmiin . tressit vaativat. '' (Kansan Uutiset 25. Tällä vuosikym~enellä kuvaa on täydentänyt huoli ves1rakentamisen haitoista. 1972) Etenkin Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi keskittyivät vaaumaan tehokkaampaa metsänhoitoa ojituksineen, lannoituksineen ja metsänuudistuksineen. Kaikkikin lehdet muistivat jonkin kerran puuttua metsien tarjoamiin keräilymahdollisuuksiin. ~~~~---iiiii,;:s,,;:.:..::=.;...,,......,
Välttämätön tehtävänjako ja eriytyminen olivat myöhemmän kehityksen tuloksia. Ensimmäinen valtion luonnonsuojelunvalvojamme, Rolf Palmgren, kirjoittaa v. Reino Kalliola Sanankäytön • vapaus Ja vastuu luonnonsuojelu työssä Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämään vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön 40-vuotisjuhlaan Turun Ruissalossa 27. 1922 ilmestyneessä teoksessaan Luonnonsuojelu ja kulttuuri: ''Kulttuurin kostotar ei nuku ikuista unta. vsk.. 5. Emme voi iå'ttå'å' maisemien suojelua ja hoitoa vain jonkin viranomaisen tai yhdistyksen asiaksi. Jo luonnonsuojelun uranuurtajat ovat ymmärtäneet tai ainakin aavistaneet luonnontaloutta ihmisen taholta uhkaavat vaarat. Luonnonsuojelun osalta tämä merkitsee oikeutta vapaasti arvostella luonnonvarojen tuhlausta ja väärinkäyttöä sekä varoittaa niihin liittyvistä luonnon tasapainoa ja toimintaa uhkaavista vaaroista. 58 YHTEINEN YMPÄRISTÖMME Kotiseutumme luonnon rikkaus ja maisemien kauneus eivå't ole mitiiå'n yksityisomaisuutta sen enempå'å' kuin raitis ilma tai auringonpaiste. Vaikka meillä' ei olisi lainhuutoa pitä'jå'n pienimpå'å'nkå'å'n palstaan, voimme omistaa koko tienoon: henkisesti, kiintymyksemme, kotiseudunrakkautemme koko voimalla. 1. Maat on jaettu, mutta ei nå'köaloja . Toiveikkaat katseemme kiinnittyvä't erityisesti nuorisoon, nousevaan Suomeen. Näkemys ei itse asiassa ole uusi . Rinnakkaiselo jatkui kuitenkin hedelmällisenä ja jatkuu toivottavasti edelleen. 1978 saapui seuraava viesti: "lämmin tervehdys Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisen päiviltä ja niiltä alkuaikojen vuosikymmeniltä, jolloin virallista ja vapaaehtoista luonnonsuojelutyötä ei vielä voinut juuri erottaa toisistaan. Meillä" on entisajan perintönä' jokamiehen oikeus, kultainen vapaus liikkua omistussuhteista riippumatta mailla ja vesillä'. Vapaa tiedonvälitys on demokratian etuoikeuksia. Metsän hävittäminen vaikuttaa, kuten jo Ragnar Hult todisti, haitallisesti tai ehkäisevästi maaperään, maan kosteuspitoisuuteen , pohjaveden kiertokulkuun, mullan muodostumiseen , jankon kuohkeutumiseen sekä kalliopinnan murenemiseen ja rapautumiseen ." Hultin ekologiset ajatukset ovat vuodelta 1891. Ne ovat yhteistä" kallista omaisuuttamme, jota olemme velvolliset yhdessä· vaalimaan. Tämä ekologinen tausta on nykykaisen totaalisen luonnonsuojelun lähtökohta ja pääperiaate. Mutta tå'hå'n vapauteen liittyy, niin kuin vapauteen aina, vastuu, vastuu siitä', ettemme tuota vahinkoa kenellekå'å'n , emmekä· millå'å'n tavalla turmele luontoa . Vapaaehtoiselle luonnonsuojelutyölle kaikkea menestystä toivottaen virallisen luonnonsuojelutyön emeritus Reino Kalliola'' . Reino Kalliola (Yhteinen ympå'ristömme, Kotiseutuliiton ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen julkaisu 1965) EKOLOGINEN TAUSTA Luonto on kokonaisuus , jonka yhtä osaa ei voida väkivaltaisesti muuttaa järkyttämättä muita. 1979. ''Ne joiden vaikutusvalta ja päätökset muovailevat tulevaisuutemme elinympäristöt, on saatava oivaltamaan , ettei luonnonvarojen väärinkäyttöä voida jatkaa joutumatta lopulta laskun maksamiseen " (Naturopa 1977 :27). SUOMEN LUO NTO 2179 38. Professori Reino Kalliola, valtion luonnonsuojelunvalvoja 19391972, täytti 70 vuotta 13. Luonnon tutkijain ja harrastajien, kotiseutuvå'en, matkailijain ja retkeilijä'in sekä' opettajien ja kasvattajien liså'ksi vetoamme metsien omistajiin ja hoitajiin, metså'stä'jiin, kalastajiin ja riistanhoitajiin, agronomeihin , maanviljelijöihin ja puutarhureihin, insinööreihin ja teknikoihin, arkkitehteihin sekä' asemakaavojen ja seutusuunnitelmien laatijoihin ja muihin miehiin ja naisiin, joiden kå'sisså' on Suomen luonnonvarojen kå'yttö, sekä' ammattiin ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta kaikkiin kansalaisiin, jotka pitå'vå't arvossa kotiseudun ja iså'nmaan luontoa ja haluavat iå'ttä"ä' sen rikkaana ja kauniina tuleville sukupolville. Yhteinen on ympå'ristömme; sen siisteys, kunto ja viihtyisyys ovat paikkakunnan kunnia , sen likaisuus, epäjärjestys ja hoitamattomuus paikkakunnan häpeä'. Laajojen metsien ja luonnonmaiden raiskaus ei hävitä vain kasveja ja eläimiä, ilmastokin käy ankarammaksi ja huonommaksi. Merkkipäivän johdosta Suomen luonto pyysi häntä esittämään ajatuksia luonnonsuojelun ideologiasta ja alan tiedonvälityksen parissa saaduista kokemuksista. Tehtå'vå' vaatii työtä' ja valppautta meiltä' kaikilta , itsekultakin
On mitä tärkeintä, että käytettävä tieto on oikeata ja pätevää, tutkimuksiin perustuvaa; tiedonlähteet on voitava mainita. Sovelletun luonnontieteen lisäksi on ymmärrettävä myös yhteiskunnallisia kysymyksiä ja muita yleisiä intressejä. Ne merkitsevät milloin täysin samaa, milloin limittäin toisiinsa liittyviä saman kokonaisuuden osia, milloin tämän kokonaisuuden tarkastelua eri näkökulmista: luonnon suojelemista 1) sen itsensä takia 2) ihmisen elinympäristönä Alan kehitys on ollut nopeata, käsitteellinen ja terminologinen selvitys on edelleen käymistilassa. Jos vastakkain asettelulle annetaan syvempää sisältöä, kummallakin puolella kiihkoudutaan puhumaan liian yksipuolisesti ja kieltämään osa molemmille yhteisestä ihmisyydestä ja yhteisestä vastuusta. Ainakin toistaiseksi on ehkä varminta puhua luonnonja ympäristönsuojelusta silloin , kun on kysymys koko kentästä ja tätä kaksinaisuutta on tarpeen korostaa. ' ' TEKNIKOTJA LUONNONSUOJELIJAT Luonnon käytön ja suojelun ristiriidoista ei selvitä jakautumalla vastakkaisiin leireihin: teknikot ja rakentajat contra luonnonsuojelijat. Professori Reino Kalliolan päivät täyttää jo vuosikymmeniä jatkunut Hattulan ja Kalvolan kasvisron kartoitus. Monet tehtävät ovat vaikeita ja vaativia, ratkaisut kauaskantoisia ja suurta vastuuta kysyviä . On luovuttava vanhentuneista, virheellisiksi osoittautuneista käsityksistä ja toisaalta varottava esittämästä perusteluina uusia vielä tarkistamattomia otaksumia. Joka tapauksessa nämä kaksi puolta liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Toisaalta sellaiset sanat kuin luonnonhoito Ja SUOMEN LUONTO 2/79 J8. ympäristönhuolto viittaavat ensi sijassa käytännöllisiin hoitomenetelmiin ja saattavat siinä merkityksessä kyllä olla paikallaan. Minkäänlainen vilppi ei saa tulla kysymykseen, luottamuksen menettämiseen ei ole varaa. Itse asiassahan suojelu on ja sen täytyy olla paljolta myös hoitamista. Verrattakoon toisiinsa esim. sellaisia iskulauseita kuin "Suojele luontoa" ja "Hoida luontoa" . Taistelua on osattava käydä juuri vastustajan asein ja argumentein . LUONNONSUOJELU JA YMPÄRISTÖNSUOJELU Sanoja 'luonnonsuojelu ' ja 'ympäristönsuojelu ' käytetään epämääräisesti toistensa rinnalla. ' 'Puhtain asem puhtaan asian puolesta. Joskus on oltu tyytymattomiä suojelu-sanaankin sen vuoksi, että se korostaa liiaksi passiivista, pelkkään säilyttämiseen sisältyvää tehtävää. ASIANTUNTEMUS Tieto on valtaa. Luonnonsuojelutyössäkin tarvitaan päivä päivältä yhä enemmän oikeata tietoa ja pätevää asiantuntemusta. On tunnettava myös toisen osapuolen näkökohdat ja perustelut. Edellinen vetoaa kaikkiin , jälkimmäinen ensi sijassa vain niihin, joilla on omistuksessaan tai ammatillisena tehtävänään jotain hoidettavaa. vsk. Vastakkaisella puolella saatetaan puhua 59. Edellinen ryhmä leimaa helposti jälkimmäiset idealisteiksi ja romanttisiksi kaunosieluiksi, jotka eivät ymmärrä elämän kovia tosiasioita. 'Suojelu' on kuin onkin hyvä nimitys, kun tarkoitetaan koko liikettä ja sen aatemaailmaa. Jaon voi esittää vain ammatillisessa mielessä; luonnon ystäviä ja suojelijoita on toki kaikissa kansalaispiireissä
Tähän on saatava korjaus. Sivistysmaissakin materialistisella maailmankatsomuksella on kuitenkin yhä niin suuri valta, että rakentajien on helppo saada sekä yleisö että hallintoviranomaiset vakuuttuneiksi siitä, että "suurempi intressi" aina on luonnonhävityksen puolella. Ymmärretään, että tekniikka on hyvä renki , mutta huono isäntä, joka yksinvaltiaaksi päästettynä helposti hävittäisi tuhoavana tulena kaikki onnellisen ihmiselämän edellytykset nykyisenä atomikautena sananmukaisestikin polttaisi koko maail man. D SUOM EN LUONTO 21-•1 j H v,k. Länsimaissa tämä sokea luottamus tekniikkaan on jo sivuutettu . aatteettomista kovanaamoista, joilta yksipuolinen teknillis-taloudellinen ajattelutapa on surkastuttanut muun sielunelämän. Varhemmat kasvija eläintieteelliset opaskirjat on yleensä tehty omin voimin. On kuitenkin todettava, että tällaiset " Suomen oloihin sovittaen toimitetut ' ' laitokset ovat sittenkin vain sovituksia. Työmaa on loputon. Leikkiäkin saa laskea, kun se käy luontevasti , virkistävä ilkamointikin on paikallaan jos esittäjä muistaa kohdistaa sen myös omiin heikkouksiinsa. Rakentava neuvonpito on välttämätöntä. Nykyään sellaisia julkaistaan valitettavan vähän. Ainoa tie ongelman ratkaisemiseksi on kummankin osapuolen perehtyminen toistensa tehtäviin ja perusteluihin. Toiset kirjoitukset vetoavat järkeen, toiset tunteeseen ja parhaat taitavasti molempiin samanaikaisesti . He ovat myös tottuneet siihen , että asioista voidaan asiallisin perustein olla eri mieltä ja että sovitteluratkaisut ovat usein tarpeellisia. metsämiesten ammattikuntaa vastaan on takavuosina joskus hyökätty keinoja kaihtamatta, ilkkuvan ivan asein ja mikä pahinta asettamalla toiminnan motiivitkin epäilyksenalaisiksi . Siitä kirjoitetaan sanomaja aikakauslehdissä, siitä puhutaan kokouksissa ja seminaareissa , sitä käsitellään tietoja kaunokirjallisuudessa (jälkim mäisessä tosin vielä hyvin vähän , erityisesti kaivattaisiin hyviä näytelmiä). Läpimurtovaiheessa lienee tehokas rummutuskin paikallaan . Metsätalouden päätehtävä on puun tuottaminen, mutta metsämiehet tuntevat varmaan suuren vastuunsa myös metsien luonnonsuojeluarvoJen hoitamisesta. Esityksiä säestää useimmiten runsas kuvitus , tätä nykyä jo kernaasti värillisenä. Tyylilajien monimuotoisuus on rikkautta. On valitettavaa, että esim . Luonnonsuojelun edustajain tehtävänä on varoittaa teknokraatteja tämän mahdollisuuden väärinkäytöstä ja tarvittaessa paljastaa yhteiskunnalle asian oikea laita. Syntyi vaikeasti korjattava juopa. Mutta se ei saa jatkua liian kauan, siitä ei saa tehdä itsetarkoitusta. Luonnonsuojelun ja tekniikan edustajat ovat yhteisesti vastuussa siitä, ettei luonnonvarojen käytössä tuhota luontoa enemmän kuin on välttämätöntä. Apurahat suomalaisen tietokirjallisuuden tekijöille ja kustantajille on moninkertaistettava. Erityisen kiitoksen ansaitsee myös luonnonsuojeluväen oma lehti Suomen Luonto, joka sekä sisältönsä että ulkoasunsa puolesta sijoittuu johtavien ulkomaisten virkaveljiensä rinnalle . Elintaso-käsitteen rinnalle ja edelle on noussut elämisen taso , elämän laatu, jonka tärkeältä osalta määrää juuri luonnonympäristö. Toivottavasti tämä vaihe on kuitenkin jo ohitettu. Luonnonsuojelun ja muiden kulttuurinalojen tietty kansainvälistyminen on ollut ja on yhä tarpeellisempaa. Kotimaisen tuotteen arvostaminen ja suosiminen on ulotettava myös ja aivan erityisesti hengentuotteisiin. Olen joskus puolustanut räikeästi kirjoittavia luonnonsuojelijoita toteamalla, että hiljaa soiva herätyskello on huono herätyskello. Mutta tämän rinnalla on korostettava kotimaan luonnon tutkimuksen ja harrastuksen sekä kansallisen luonnonsuojelumme kehittämisen merkitystä. (Voima ja Valo 1957:4) JULISTUKSEN SISÄLLYS JA MUOTO Luonnonja ympäristönsuojelu ei todellakaan enää ole vain luonnon ystävien ja harrastajien asia, se on tärkeä, kaikkia kansalaisia koskeva kysymys, joka vaatii kasvavaa huomiota myös poliitikoilta . Monissa taloudellisesti ja sivistyksellisesti takapajuisissa maissa suuret kansanjoukot elävät vieläkin eräänlaisessa messiaanisessa koneiden tulon odotuksessa. Luonnonja ympäristönsuojelun sanaa levitetäänkin nykyään kaikin tiedonvälityksen keinoin. Esitysten muoto ja tyyli vaihtelee tietysti aiheen sekä lukija-, kuulijaja katselijakunnan mukaan . Pääasia, että kirjoittaja on täydestä todesta ja koko persoonallisuutensa voimalla sanottavansa takana. Kuvat ovat tavallisesti ulkomailla painettuja, teksti suomennosta ja mukaelmaa. Ne eivät parhaimmillaankaan voi kuin osaksi vastata kansallisia Suomen luonnon kuvauksia . Luonnonharrastajilla on opaskirjojen suhteen enemmän valinnan vaikeuksia kuin puutetta. On tieteellisiä esitelmiä ja yleistajuisia selostuksia, on asiallisia ohjelmakirjoituksia ja poleemisia kiistakirjoituksia, kauniita luonnonkuvauksia, joskus (liian harvoin) pakinoitakin. On aika asettua vastustajien kanssa saman pöydän ääreen neuvottelemaan asioista. KOTIMAISET LUONNONKIRJA T Tarjolla on runsaasti monenlaisia luonnonkirjoja ja luonnonsuojelun perusteoksia. Tarkoitushan on lietsoa tahtoa, ja tämän syttyminen vaatinee yleensä sekä järkeä että tunnetta . Ala kuuluu myös radion ja television vakio-ohjelmistoon . Ehkä rakentajien vastuu on vielä suurempi sen vuoksi, että heillä on kiusaus käyttää hyväksi asemaansa muulta yhteiskunnalta salatun teknisen tiedon ja taidon vartijoina ja kiu saus vedota nykyajan materialistiseen henkeen. Houkuttimena ovat useimmiten värikuvat. Toimittajankin asia on huolehtia siitä, ettei kenenkään vakaumusta loukata eikä pyhinä pidettyjä asioita pilkata. Tällä tavalla olemme saaneet monia sellaisia kirjoja , joiden tuottamiseen eivät kotimaiset varat ja voimat olisi riittäneet. Siitä on tullut myös yhä kansainvälisempi asia , jopa ihmiskunnan elinkysymys, joka vaatii uutta asennetta, uutta järjestystä 60 elämänarvoihin
Miksi näin kävi, vaikka niin monet olivat suon säilyttämisen kannalla. Kilpailun satoa on myös . Tässä valossa Kälkäsuon kaltaisen kohteen löytyminen oli todella ihme, vihdoinkin olisi toivoa chjå'n keidassuokompleksin säilymisestä. Kovin suuria odotuksia ei kuitenkaan elätelty , sillä tiedossa ei ollut yhtään suurehkoa ojitukselta säästynyttä suoaluetta. Lähestyimme jo suon keskustaa ja yhä kaikki oli koskematonta ja melkoinen yllätys: hehtaarikaupalla komeaa koivikkoa , nevakorpea, levittäytyi eteemme. Olimme kokeneet monia pettymyksiä suon toisensa jälkeen osoittautuessa ojitetuksi, vaikka eri lähteiden mukaan niiden olisi pitänyt olla suouelunarvoisia alueita. Matkaa ei ollut kovin pitkälti eteläisessä Suomessa ei yleensäkään eri kohteisiin ''tarvitse'' enää kovin pitkiä matkoja kävellä, tiet tunkeutuvat jo lähes joka paikkaan. Kirjoittajan löytö: Kälkäsuo on heti hänelle läheinen suojeluasia. Lähdimme tien viereltä pienten hakkuuaukeiden yli suota kohti. Yksityismaiden osalta neuvottelut jatkuvat. . . Se sijaitsee Keski-Suomen läänin itärajalla, }outsan kunnan Kälän kylässä. Näkymä oli todella hieno , jos oli ollut eteläosankin korpialue, jonka läpi olimme tulleet. Aloimme jo mielessämme toivoa parasta, vaikka ehtisihän niitä ojiakin vielä löytyä . Toiveet ehjän suoalueen säilyttämisestä ovat suuret. Olivathan suon maanomistusolotkin toiveita herättävät; Keski-Suomessa eräät yhtiöt olivat jo rauhoittaneet omistamiaan suojelunarvoisia soita omilla päätöksillään . Olimmehan tällä kertaa lähteneet matkaan vain sen perusteella, että olin peruskarttoja tutkiessani todennut alueen ojittamattomaksi ja muutenkin mielenkiintoisen näköiseksi . Muut kohteet olivat varsin pieniä, osittain jo ojitettuja tai sisälsivät etupäässä yleisempiä suotyyppejä. Leivonmäen kuuluisa Haapasuo oli poikkeus, mutta senkään suojelusuunnitelmien saama vastaanotto ja uudet ojitukset eivät olleet kovin rohkaisevia. Samoin siitä ilmoitettiin muille tarpeellisille tahoille , kuten luonnonvarainhoitotoimistolle, metsänparannuspiirille ja vesi piirille. Miksei sitten tässäkin tapauksessa, kun kyseessä oli todella erityisen arvokas kohde! Kälkäsuon arvo vain tuntui lisaantyvän, kun soidensuojelusuunnitelma eteläisen Keski-Suomen osalta saatiin pääosin valmiiksi vuonna 1976. Ko!me vuotta myöhemmin kirjoittajaa vastassa on ojituskoneiden meteli. . Keidassoiden suojelemiseksi olisi läänin eteläosien siis pitänyt toimia pelastajina. seuraavissa numeroissa. 127 ha. Pohjoisen Keski-Suomen osalta suunnitelma valmistui syksyllä 1975 ja sen jälkeen keskityttiin läänin eteläiseen osaan . Jarmo Kovanen Tapaus Kälkäsuo Peruskarttojen mukaan ojittamaton alue pohjoisessa Keski-Suomessa. Itäreunalla odotti sitten seuraava yllätys; suon reunassa virtasi Kälkäjoki , jonka rannat olivat luonnontilaisina sanoinkuvaamattoman kauniit. Vähitellen tajusimme " löytömme " ainutlaatuisuuden. Tämänkertaiseltakaan reissulta emme siis osanneet sen kummempia odottaa. Olimme Martti Salmisen kanssa taas eräällä maastotutkimuksella etsimässä Keski-Suomen jäljelläolevia luonnontilaisia soita. Kahlaajat ja muut linnut yrittivät häätää meitä kovasti valtakunnastaan kiertäessämme suon ympäri . Mieluiseksi yllätykseksemme reunassa ei SUOMEN LUONTO 2 17'! 38 . Mielialamme eivät kauniista saasta huolimatta olleet kovinkaan korkealla. LAAJA KANNATUS Suojelusuunnitelman valmistelun yhteydessä otettiin yhteyttä Pohjola-yhtiöön ja selvitettiin alueen luonnonsuojelullinen arvo . TAVOITTEENA EKOLOGINEN KOKONAISUUS Kälkäsuo kuuluu Sisä-Suomen keidassuovyöhykkeen ns . Heinäkuun kolmas päivä vuonna 1975, aurinkoinen ja lämmin . ollut ojia ja koripimetsä oli aivan luonnontilainen . Aapaja keidassoiden esiintymisalueen raja kulkee Keski-Suomen kautta siten, että soidensuojelusuunnitelman ensimmäisen osan soista suurin osa oli aapasoita. JärviSuomen keidas-soiden ryhmään ja on kooltaan 148 hehtaaria . Asian ottavat omakseen viranomaiset, useat omistajat ja luonnonsuojelujärjestöt. Tapaus Kälkäsuo on Suomen luonnon kirjoituskilpailun ''Tämä minulle läheinen suojelualue" parhaasta päästä. Ja kuten yleisesti tiedetään , toistakymmentä vuotta vanhoihin peruskamoihin ei ojitustietojen suhteen enää todellakaan ole luottamista . Kävi selville, että Pohjola-yhti61. Yhtiön hakemuksen mukaisesti Kälkäsuosta on nyt rauhoitettu sen omistama osa. Keski-Suomesta ei ehkä löytyisi vastaavaa aluetta kuin tämä suo Kälkäsuo oli . Vastaavaa emme KeskiSuomessa olleet nähneet (emmekä myöhemminkään). Suurin osa suosta. Pian tarvoimmekin jo suoalueen reunakorpea. on vakuutusosakeyhtiö Pohjolan omistuksessa , pienempi osa kuuluu yksityisille. ,sk. Keski-Suomen seutukaavaliitossa oli valmisteltu soidensuojeluohjelmaa jo keväästä 1974 alkaen
Kun ojitussuunnitelmista luopuminen ei tuntunut todennäköiseltä, asiassa käännyttiin Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston puoleen ja pyydettiin apua sitä kautta. Ja kuin tulevaisuutta ennakoiden suota uhkasi toinenkin vaara. Tässä vaiheessa myös muut tahot kiinnotuivat asiasta. Suon kohdalta perkausta suoritettiin kuitenkin vain noin 400 m matkalta, joten se ei vielä vaikuttanut suojelusuunnitelmiin . Samoin tilanteesta ilmoitettiin luonnonvarainhoitotoimistoon , vaikka valtion varoja ei olekaan kovin helppo saada yhtiöiden omistamien alueiden rauhoitustoimintaan. Suo oli eräs harvoja KeskiSuomen soidensuojelusuunnitelman yli 100 hehtaarin suuruisia kohteita, jotka olivat täysin luonnontilaisia. Luonnontilaan joenrantaa jäi vielä noin 1 300 m. öllä oli suolle ojitussuunnitelma, jonka mukaan eteläosien korpialueet ja itäosan joenrantasuot tulisivat lähivuosina ojitetuiksi. Tuloksena oli lupaus muutamien ojalinjojen vähentämisestä etenkin Kälkäjoen varressa. Syksyllä 1976 lääninhallituksen ja seutukaavaliiton edustajat kävivät suolla neuvotteluja Pohjolayhtiön edustajien kanssa ojitussuunnitelmista luopumiseksi. Suon keskusta nevakorpineen oli yhtiönkin taholta jätetty ojitussuunnitelmien ulkopuolelle. Niin monelta ja arvovaltaiselta taholta kuin Kälkäsuon arvoa oli SUOM EN LUONTO 21 i'J JH "' k. Kälkäsuon kokonaisuutena rauhoittamista puolsi myös valtakunnallisen soidensuojelusuunnittelun asiantuntijoiden lausunto, jossa lisäksi todettiin suon olevan "tasainen, karu Sphagnum fuscum -keidas, jollaisia esiintyy maassamme tå·ysin luonnontilaisina enå·å" suhteellisen vå"hä"n. Myös luonnonsuojelujärjestöt lähettivät oman vetoomuksensa ja läänin ympäristönsuojelun neuvottelukunnan valtuuskunta kävi maaherran johdolla Helsingissä Kälkäsuon rauhoittamisen puolesta. Suolla on liså"ksi harvinaisen laajoja, minerotrofisia nevakorpia. "Tällainen koivujen vallitsema suonäkymä on Etelä-Suomen oloissa erityisen harvinainen" . 62 Kälkäsuon tapauksessa osittainenkin ojitus kuitenkin olisi tuhoisa. Jyväskylän yliopiston biologian laitoksen opettajat ja tutkijat (22 allekirjoittajaa) lähettivät vetoomuksen Pohjola-yhtiölle koko suon rauhoittamisesta painottaen suon merkitystä opetusja tutkimuskohteena. Tämä olisi merkinnyt alueen pienemistä lähes puolella, ja mikä tärkeintä, vielä ehjän kokonaisuuden tuhoutumista. Lisäksi ojitussuunnitelma kohdistui korpityypeille ja korpien osuus suojelusuunnitelman alasta oli muutenkin erittäin pieni Keski-Suomessa , vain kolme prosenttia. Vesipiirillä oli jo valmiit suunnitelmat Kälkäjoen perkaamiseksi, jotka suon osalta toteutettiin talvella 1975-76 . Luonnontilaisena suo soveltuisi mainiosti Jyväskylän yliopiston biologian laitoksen opetusja tutkimuskohteeksi , jollaisena sitä myös käytettiin . Tå"llainen koivujen vallitsema suonå"kymå· on Etefå•-Suomen oloissa erityisen harvinainen.'' Maaja metsätalousministeriössä toimivan suotyöryhmän käsittelyssä Kälkäsuo oli lausunnon mukaan todettu valtakunnallisesti erittäin arvokkaaksi, mikä ilmeni myös vuonna 1977 julkistetusta työryhmän mietinnosta ' 'Soidensuojelun perusohjelma' ' . Koko suunnitelmasta luopuminen et yhtiön mielestä olisi tullut kysymykseen mm. Nimenomaan Kå"lkä"suo on laajalla alueella ainoa tå"må·n tyypin hyvä" edustaja. ympäristöalueiden ojitusten vuoksi
Eräänä osana tarvittaisiin maakunnallisista suojelualueista vastaavaa organisaatiota, joka joustavasti ja tarvittaessa nopeasti pystyisi suojelusuunnitelmien toteuttamiseen . OSITTAIN RAUHOITETTU . Ojituskone oli ollut töissä vasta muutamia päiviä , urakan loppuunsaattamiseen menisi kuuleman mukaan muutama viikko. Rauhoitushakemuksen pinta-ala oli 56 hehtaaria, josta 30 hehtaaria täydellisen suojelun aluetta. Valtakunnalliset organisaatiotkin , joilla olisi ollut taloudellisia mahdollisuuksia suojelun toteuttamiseen , olivat asiasta tietoisia. Myös alueen yksityisomistaja suhtautui suojelusuunnitelmiin myönteisesti, joten siltäkin taholta olisi ollut mahdollisuuksia kokonaisuuden säilymiseen. Maakunnan taholta ei voitu tarjota mitään vastineeksi ojitussuunnitelmista luopumiselle; valtakunnallisella tasolla kiireellisiäkin kohteita ilmeisesti on niin paljon ja asioiden parissa työskentelevät henkilöt niin työllistettyjä, ettei yksi kohde sieltä niin helposti erotu. Nykyinen totmenpidekieltojärjestelmä ei toimi , koska se edellyttää pakkolunastusta, mihin ei Suomessa ole halukkaasti lähdetty. Lisäksi on vallalla mielipide , että yhtiöiden tulisi toki vapaaehtoisestikin suojella arvokkaita alueitaan. Kälkäsuo oli siis eräänlainen väliinputoaja. Tässä laajuudessa hanke ilmeisesti toteutuukin, mikä tietysti on sekin hieno asia, varsinkin kun otetaan huomioon , että rauhoituksen hakijana on yhtiö. Tämä oli ilmeisesti se saavutus, johon eri vetoomukset suon säilyttämisestä vaikuttivat. Kälkäsuo on eräs esimerkki maakunnallisen toteuttamisorganisaation tarpeellisuudesta. Asiasta ilmoitettiin heti ympäristönsuojeluntarkastajalle ja luonnonvarainhoitotoimistoon sekä otettiin yhteyttä Pohjola-yhtiöön. Vai kasvava epävarmuus suon säilymisestä. Alueen pintaala pienentyisi huomattavasti, samoin joenrantasuo ja korpialueet. Tavallisestihan yhtiöt ovat tähän mennessä suhtautuneet luonnonsuojelulain mukaiseen rauhoitukseen varsin kielteisesti. Jäljellejäänytkin alue on vielä kuitenkin rauhoittamisen arvoinen, samoin yksityismaalla oleva osa suosta. Laajat korpialueet jäivät sen mukaan rajauksen ulkopuolelle, ojitussuunnitelman mukaisesti. Varsinkin, kun lunastusja korvausmäärärahojen käyttöä tuntuu vaivaavan jonkinlainen lastentauti. Kansallispuostoasiat ja muut suurhankkeet tietysti jäisivät valtakunnallisiksi. Kuitenkin jo suon reunaan kuului kauempaa pahaenteistä jyrinää. Pohjolayhtiössäkin suon keskusta oli jo alunperin aiottu säilyttää ja se saattoi olla osasyynä, ettei ojitussuunnitelman pienentämiseen ollut halukkuutta. Tämä tietysti kohtuuden rajoissa ja siitä kohtuudesta ilmeisesti on erilaisia käsityksiä. Olemme taas Kälkäsuolla, nyt neljättä kertaa. Suolla oli kulkenut jonkin kone , sen näki jäljistä .. Suon keskustan säilyttämisen osalta ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa erimielisyyksiä. Se oli juuri kaivettu suolta suoraan jokeen, ja sen jälkeen monia muita. Useimmissa tapauksissa se olisi myös maanomistajalle läheisempi kuin valtakunnallinen järjestelmä. Tuloksena oli muutaman ojan vähennys ojitussuunnitelmasta. Soidensuojelussa se vain tuntuu Eteläja Keski-Suomessa yhä vaikeammalta, sillä metsäojituksen ohella turvetuotanto uhkaa jäljelläolevia mahdollisuuksia. SUOMEN LUONTO 2/ i •J 3~. vsk. Kaikki olivat yksimielisiä suon arvosta ja suojelun tarpeellisuudesta, omistajayhtiö ei tosin yhtä laajassa mitassa kuin muut tahot. Tapaus Kälkäsuo olisi siis käytännössä loppuunkäsitelty. Pyrkimyksenä tulisi kuitenkin olla, että ekologisia kokonaisuuksia saataisiin suojeltua. Tilanteen tuntien toiveet eivät kuitenkaan ole korkealla. Ei haluttu tai pystytty ymmärtämään suoyhdistymän kokonaisuuden ekologista merkitystä. Miksi sitten suojelusuunnitelmat eivät toteutuneet, vaikka hankkeen takana oli laaja kannatus sekä arvovaltaisimmat piirit. Vuoden 1977 viimeisenä päivänä Keski-Suomen lääninhallitukseen tulikin rauhoitushakemus luonnonsuojelulain mukaista rauhoitusta varten koskien Kälkäsuon keskiosia. 1 D 63. Nyt tarvittaisiin välittömästi jonkinlaisia toimenpiteitä jäljelläolevien suoalueiden pelastamiseksi. Kuudes vaistoko meidät tänne nyt ajoi. Puuttui ilmeisesti jotakin konkreettista, jolla omistajayhtiöön olisi voitu vedota. . Kesäkuun 28 päivä vuonna 1978, aurinkoinen ja lämmin. painotettu ja sen puolesta tehty vetoomuksia, niistä ei tuntunut olevan apua suon säilymiselle. Väliportaanhallinnon uudistuksen yhteydessä pitäisi läänitasolle saada muitakin suojelun toimielimiä kuin nykyisin toimivat. Muutoin kaikki oli kuitenkin kuin ennen , teeri räpsähti pesästään ja Kälkäjoki virtasi kaunisrantaisena kunnes tulimme ensimmäiselle ojalle. Tämäkö nyt oli sitten Kälkäsuon loppu . Seutukaavaliiton soidensuojelusuunnitelman tarkasteluosassa todetaan, ettei Kälkäsuon tapaisia, harvoja jäljelläolevia ehjiä kokonaisuuksia tulisi enää ojittaa, sillä ne ovat viimeisiä esimerkkejä täysin luonnontilaisista, keskisuomalaisista suoekosysteemeistä. On vain toivottava, ettei uusia menetyksiä sattuisi. Seurauksena oli neuvonpito Kälkäsuolla, läsnä oli lääninhallituksen , luonnonvarainhoitotoimiston, Pohjolan ja seutukaavaliiton edustajat. Suon säilyttämistä ajaneiden mukaan tämä ei voinut olla tyydyttävä ratkaisu. Toivottavasti nyt seuraa jatkoa ja muutkin yhtiöt ryhty1S1vät virallisiin rauhoitustoimiin. Kälkäsuon mukana meni yksi mahdollisuus. Etelä-Suomessa on laajoilla aloilla jo yli 80 % soista ojitettu, siihen verrattuna suojeltaviksi tarkoitetut ja esitetyt kohteet ovat kuin pisara meressä. Maailman Luonnon Säätiöllä toivottiin olevan nopeita ja tehokkaita väyliä saada asia suotuisaan päätökseen, mutta jostakin syystä sekään ei onnistunut. Järjestelmä merkitsisi rahojen tasaisempaa jakaantumista ja maakunnallisesti ainutlaatuiseksi koettujen kohteiden parempia säilymismahdollisuuksia. Mutta mikä rauhoittaisi meren . Luonnonsäästiöiden osalta tällainen mahdollisuus olisi oltava
Vai siksikö että ihminen suuressa pienuuden pelossa haluaisi nousta tuon kaiken yläpuolel le :> Me tarvnsemme saamelaiset porolaitumet ja m aan jonne paeta sirkuksia ja m elua , johon heikko ihminen pakenee, ihminen joka ei enää kestä hilj aisuutta. YrjöMetså'få' SUOMEN LUONTO 2 ,, \~ ,sk. Vaivaiskoivu, variksenmarja , mustikka ja kurjenkanerva ovat tä m än vyö hykkeen tyypillisiä ja runsaita lajeja. mustikka katoaa. Onko syynä pelkkä lapinhulluus, romantiikankaipuu, pako Ruuhka-Suomen ahdistuksesta. Mutta Lapin luonto on herkkä ja ihminen kuormittaa sitä yhä enemmän . T unturikoivikoi llakin on om a metsätyyppisarjansa. Antero Jå'rvinen ja Kari Laine Tunturiluonto: yksinkertainen ja herkkä Suomalainen luonnonsuojelija palaa yhtenään Lappiin sekä sanoissaan että teoissaan. vihannoivat viljalti jo juhannuksena, mutta seuraava mtttumaari oli varsin arktinen . Kasvillisuuteen täm ä ero luo vyöhykkeitä , kun karaistuneimmat lajit kasvavat ylin nä. karuja variksenmarjakankaita tai reheviä kurj enpolvi-kullerolehtoja. Niinpä kevät 1974 oli Käsivarressa varhainen ja metsät . Kilpisjärvellä vaihettuu tunturipaljakaksi noin 600 m etrin korkeudessa . Tiet ovat helpot turistinkin kulkea, käytettävissä on konevoimaa . Se on ollut heidän kotinsa. Sen alimmassa , alaalpiinisessa osassa kasvillisu us on vaihtelevaa ja runsasta, joskin p ienetkin korkeuserot näkyvät siinä selvästi, si llä metsä ei ole eroja tasaam assa . jääleinikki), nekin suoJatsilla paikoilla kivien välissä. Miksi sitten tämä kohu pienen tunturin ympärillä , si ksikö että he nkisen rikkauden m aa olisi tänää n ylellisyyttä. Miksi ne on tulleet , minne on kalat kaikkoneet , ihminen tuli muuttaakseen luonnon . Kansa palvoi seitoja , otti eläm än luonnosta, kuului luo ntoon, ahersi eikä ollut mitää n vailla , siksi että ahersi elääkseen . Koivikon yläpuolella alkaa puuton paljakka , ns. alpiininen vyöhyke. Suomessa vain Haitin seudulla päästään ylå'alpiiniselle vyöhykkeelle . Perustiedot Lapin luonnon herkkyydestä on aina pidettävä mielessä , oli kysymyksessä sitten luonnonvaroja elinkeinokseen käyttävä asukas tai tilapäiskäynnillä kulkeva turisti . Sinun kuvasi ei kuulu luojan m aisemaan. LÄMPÖTILA RATKAISEE Ylärinteet ovat viileämmät kuin alemmat; ero on noin aste sataa metriä koh ti. Niinpä havumetsän yläpuolella on tunturikoivikko , joka esim . TUULl JA LUMI MUOVAAVAT Lämpötila on kasvillisuusvyöhykMaa kaunein on Luojan luomaa Vuosisatojen tuhansien saatossa luoja on taiteillut maan tuncuritkin, hiljaisen m aa n jänkineen kivi kkoi neen . O n edelleen rikas m aa jonne voit kulkea hilj aise na ja nöyränä . Missään muualla maailmassa ihminen ei elä yhtä kiinteästi arktisen luonnon tuntumassa kuin juuri täällä . Mutta kasvit kertovat enemmänkin , saasta, pienilmastosta, lumipeitteestä . Valta on tänäänkin ihmise n . Molemmat voivat jättää lähtemättömät jäljet yksinkertaiseen, häiriöherkkään eloyhteisöön. Ihminen olet vain osa luo ntoa et muuta. Niiden suojissa kasvaa vielä monia 64 havumetsien kasveja. Sinne siincävien tuntureiden taakse vaelsi Saamen kansa , tuli ryöstäjät veroineen ihm ettelemään miten rikkaus voi olla sielläkin missä ei vilja kasva , missä vain lopu ton rakka kohtaa ihmissilmän. Tänään seidat seisovat järkkymättä , kansa vaeltaa niiden ohi , juoksee , virvelöi jokien koskien kuohut , kiroo tyhjyyttä, kiroo tupien lukkoja. Tunturikoivut ovat m atalia ja pensasmaisen monirunkoisia. Lämpimillä etelärinteillä kasvit kiipeävät korkeammalle kuin pohjoispuolella, tuulisilla lakitasanteilla kasvaa patjakasveja, tunturikoivun runkoa kirjavoiva ruskokarve ilmaisee lumipeitteen paksuuden Sade tulee tuntureille pääasiassa lumena, joskus jopa kesälläkin. Maaperästä ja muista kasvuedellytyksistä riippuen koivikot voivat olla esim . Retkeilijä huom aa tunturikasvi llisuudesta ensimmäiseksi sen kukkien kauneuden . Noin 850-900 metrin korkeudella kasvi peite harve nee ja esim. Siitä lukot , siitä tyhjentyneet kosket . Eri kesät poikkeavat huomattavasti toisistaan. Luonteenomaisia ovat sammaleiset pensastot , erilaiset kankaat ja nii tyt. Tälle keskialpiiniselle vyöhyk keel le ovat omi naisia tuncurivihviläniityt ja liekovarpiokankaar. tuntureiden mies ja nai nen on kulkenut edelläsi jättämättä jälkeä , siirtäm ättä kiveä . Sammal ien ja jäkälien ohella siellä tulevat toimeen vain muutamat putkilokasvit (esim
Janne, Saivaaran haltia, on sivussa. Se on ollut myös rauhaisa piekanan pesiä vaan sitä se ei ole enää, pesä on tyhjillään. 65. ;; J Piekana pesii vielä pahdoissa ja ih·'=me11elee, miksi polut ovat tulleet ::: rauhaisan tunturin ympärille. Saivaaran erikoinen laki on luonnon suuri taideteos. Jannen ajatukset ovat meille tietä,~ mättömät
Sulamisvesi kostuttaa viipymän alapuolella olevia niittyjä , joilla rehottavat mm . Tunturiluo nnon vaihtelualttius 66 ilmenee m yös sopuleiden ja mui den pikkujyrsijöiden voimakkaina kannanvaihteluina . Lajeja on vähän ja ravintoketjuissa vähän renka ita. tuoksusimake , punakko ja lääte . Kun ravintotilanne o n h yvä kasvit kasvavat, kukkivat ja m arjovat jyrsijät lisää ntyvät nopeasti ja silloi n tällöin alkaa m yös ihmismie ltä kiehtova sopulivaellus. Mutta jos pakkanen tai sade keskeyttää heleimmän kesän , käy kato . Samat otolliset ympäristö teki jät , jotka innostavat jyrsij ät lisääntym ää n , tehoavat m yös esim . Siksi monien tunturi lin tujen keskimää räinen poikastuotto jää varsin vähäiseksi. Tunturihyönteisten eläm änkierto o n tahdistunut luonnon nopeaan kuko istukseen ja kuihtumiseen. Tämä näkyy erityisen selvästi metsänrajalla: ensin hav upuut korva utu vat koivulla j~ hiukan ylempänä koivukin jättää tilan varpujen ja ruohojen käyttöön. Edellisen kitarankielet so iva t miltei taukoam atta koivuvyö h ykkee ä , jälkimmäisen ruosten iska taas ko ristaa paljakkaa . Ekosysteemi on yksi nkertainen ja siltä puuttuu mutkikkaiden vuorovaikutusten tasapainottava vai kutus. Vesilinnut ja kahlaajat saapuvat jokien , järvien ja muiden kosteikkoje n antimia hamuamaan , varpuslinnut kelpuuttavat m yös kuivempia m aita. Pahimmilla tuulenpieksemillä ei o le lainkaa n kasveja eikä humusta, eikä niillä pysy lumikaan. TU TURILUONTO ON ALTIS VAIHTELUILLE Vain harvat eläinlajit tulevat toimeen tunturei lla . varpuslintuihin . Sinirinta ja lap in irkku ovat luonteenomaisia lajeja . Rauha katoaa , luo nto kuluu ja roskat leviävä t. Vain muutam at karaistuneet ko nkarit kuten riekko ja kiiruna jäävät sinne talveksi antaen talvehtimi mahdollisuuden myös tunturihaukalle. Kanalinnut saavat sillo in säilyttää henkensä , mikä saattaa edi tää riistakantojen e lpymi tä jyrsij ähuippujen aikana. keiden tärkein tekijä, mutta m yös tuuli ja lumi luovat omat piirteensä. TALVELLA HILJAISTA KES ÄLLÄ VILSKETTÄ Useimmat tuntureiden linnut ovat muuttolintuja . Kuulostanee oudolta , että kasvukauden lyh yys on muua n syy linnuston rikkauteen . Tällainen ekosysteemi o n haavoitt uva ja vähä inenkin peukalointi tai ilmastonmuutos voi muuttaa sitä paljo n . Kun hyö nteisiä on , niitä on pal jon , kuten sääskiaikaan liikkuva turistikin huomaa. Sopulikin muuttaa talveksi. KESÄLLÄ RIITTÄÄ T ILAA JA RUOKAA Vaikka tuntureiden eläinlajisto o n paljon niukempi kuin etelässä, niiden kesä inen linnusto o n arvaa mattoman rikas . Elämänehdot huononevat tuntureilla ylöspäin , lämpötila laskee asteen verran sataa met riä kohti . Y lenpalttinen hyö nteisruoka kasvattaa lintupo ikueet vinhaa n ohi rientävä n u ve n saatossa. Suosituimpien retkireittien ja vaelluskämppien lähistöt varoittavat. JYRSIJÄ HU IPPU SUOTUISA SUVI Kun jyrsijöitä on runsaasti, myö niitä yövät pedot piekana , tunturikihu ja naali saattavat maailmaan tavalli ta mittava m man jälkeläiskatraan . Pallasruntun . Paksu lumi sulaa hitaasti ja kasvukausi voi siirtyä heinäkuulle , joskus jopa seuraavaan kesään. Kesällä siivekkäät kaiu ttavat retkeilijän ympärillä satoja säveliää n . Voidaa nkin sanoa, että jyrsi jö itten ru nsaus tod istaa päivän hym yilevän muilleki n arm ottom an maanko lkan a ukkaille. Luo ntoem o tarjoaa sillo in joukon vapaita ekologisia lokeroita , joi ta vai n h arvat ovat nisäkkäiden hallinnassa . Lumenviipymien tyypillisiä kasveja ovat sammalvarpio, lumijäkkärä ja vaivaispaju . Luo nno n herätessä ne va ltaavat suurimman osan taq outu vasta uudesta elintilas ta. MATKAILU ON VAARA Saamelaiset ovat eläneet tasapainossa ympäristönsä kanssa , mutta ti lapäisistä tu nsteista on yhä enemmän haittaa. Myös ne pedot, joiden ru o kaa tavallisesti ovat riekot ja kiirunat , laajentava t jyrsijävuosina ru o kailu tottu muksiaan nisäkäs ravintoo n . Linnuille on etua liikkuvuudestaan . Tuulenpieksemien vastakohtia ovat notkojen ja sopivien rin teiden lumenviipymät, joille saattaa kertyä m onta m etriä lunta . jaa, uuvanaa ja eräitä heiniä . Se siirtyy tuntureiden kuiviin yläosiin , minne pakkaselta suojaava lumi tulee aikaisin ja missä lumenvii pymien sammalet ja vihvilät antavat elannon . T uulisilla paikoilla kasvaa vain variksenmarjaa , riekonm ar