Oikeanpuoleiset kuvat esittävät kahta eläinlajia,jotka käyttävät eri tavoin poroa hyväkseen. Tllmlln numeron kansikuva esittää poroja, villin tunturipeuran jlllkelllisiä. harmaa poronjäkälä), porojen tärkeimpiä talvisia energianlähteitä. Suden (yllä) ja poron suhde on saanut paljon julkisuutta, mutta taloudellisesti paljon merkittävämpiä ovat kuitenkin loiset, joista esimerkkinä kuvassa näkyy poron ihossa loisivia "kurmuja" eli porokiiliäisen (Oedemagena tarandi) toukkia. 5 C: E :, V) 5 " f. Kannen porot kuvasi Jorma Luhta. ), joka välittää rehun ravintoaineet poron elimistölle. Keskellä oleva keltainen sompasammal (Splachnum luteum) tarvitsee kasvaakseen erittäin typpipitoista alustaa,ja tllllaisen se löytää tavallisimmin poron lannasta. Tämän sivun kuvat havainnollistavat poron ja sen elinympäristön monenlaisia vuorovaikutuksia. Vasemmalla oleva mikroskooppikuva esittää poron pötsissä elävää alkuelllintä (Ostragodinium sp. Alinna on poronjäklllä (laji on Cladonia rangiferina 1. Kesytettynäkään poroa ei pidä rinnastaa varsinaisiin kotieläimiin siksi paljon villipeuraa on jäljellä sen elintavoissa ja monissa kytkennöissä pohjoiseen luontoon
Näkökulmaa on avarrettava puolin ja toisin. Poron olemuksen ymmärtäminen voi olla vaikeaa sille, joka on tottunut erottamaan toisistaan jyrkästi kotieläimet ja villieläimet. Poroja luontoväen on ymmärrettävä toistensa ajatukset ja pystyttävä näkemään petokysymys vain osana sitä perin monimutkaista ongelmavyyhteä, johon muuttuva maailma on elinkeinon sotkenut. On muistettava, että ilman ehjää luontoa ei 0le edellytyksiä poroille eikä pedoille. Yhäkin vaikeampaa on tilanteen hahmottaminen sen vuoksi, että poroelinkeino on eri alueilla perin erilaista. Porokseen lappalaiset kesyttivät villin tunturipeuran, joka sekin on maanosassamme jo melkoinen harvinaisuus. Kuluneet vuodet ovat opettaneet, että väittely ja asemasota vain kuluttavat voimia johtamatta mihinkään. Luonnonsuojeluliikkeellä on poroasioissa selvät tavoitteet: poroelinkeinon on saatava arvoisensa asema valtionhallinnossa mitä pohjoisempaa on luonto, sitä tarkemmin on kuultava paikallista asiantuntemusta ja sitä tiukemmin on torjuttava luontaiselinkeinon perusteita jäytävät hankkeet poronhoitoalue on jaettava vyöhykkeisiin, joiden sisäisissä järjestelyissä otetaan huomioon luonnon, väestön ja elinkeinon alueelliset erot; saamelaisalueen järjestelyjen pohja on etsittävä perinteisen lapinkyläjärjestelmän ekologisesti terveestä laidunkäytöstä, joka Ruotsin ja Norjan saamelaisalueilla on osoittanut elinkelpoisuutensa nykyaikanakin. 65. Pohjoisilla saamelaisalueilla poro on lähinnä luontoa. Tätä laiminlyöntiä tuhoisampi on kuitenkin ollut vanhan, ekologisesti terveen lapinkyläjärjestelmän tuhoaminen ja korvaaminen paliskuntajärjestelmällä, joka ei ota huomioon kunkin alueen erityispiirteitä. Hallinnon ja lainsäädännön virheet ja laiminlyönnit lienevät useimpien ongelmien taustana. Luonnonsuojeluväki tuntee usein kätensä sidotuksia poroasioissa, sillä ilman poroa suurpetojen suojelu ei olisi niin kovin vaikeaa kuin se nyt on. vsk. Siihen perustuva elinkeino on luontaiselinkeinoa puhtaimmillaan, ja siksi luonnonsuojeluväen on poroasioissa keskitettävä huomionsa pohjoisen luonnon terveydenhoitoon. Petokysymyksen saama huomio on ollut kohtuuton ja se on vienyt huomion pois pääasioista; sitähän 36. Nyt on vaikeuksissa sekä lappalainen että poro. Vuosisatojen varrella karttunut kokemus vain tiivisti liittoa ja lisäsi riippuvuutta. Sen mahdollisti ihmisen ohjaava ja suojaava toiminta. Itse asiassa poron ja porolappalaisen suhde on ollut perinteisesti niin likeinen, että toinen ei olisi voinut tulla toimeen ilman toista. Poroelo on liitin, joka kytkee ihmiselon vähätuottoiseen luontoon. Konkreettisissa paikallisen tason kysymyksissä se merkitsee kriittistä suhtautumista kaikkiin luontoa pysyvästi muuttaviin hankkeisiin metsätalouteen, suo-ojituksiin, tekoaltaisiin, tienrakennukseen ja massaturismiin. Pornoa se on tullut myös metsäpeuran entisille asuinalueille. Saamelaiskulttuuri on ajautunut vaikeaan murrokseen, kun kilpailevat maankäyttömuodot tuhoavat sen ~_ineellisen perustan, poronhoidon, edellytyksiä. Rodun muuttuminen ja osittainen kesyyntyminen eivät jääneet ainoiksi muutoksiksi; myös eläintiheys kasvoi. Ahtaimmin ajatellen poro ei ole Lapin luonnon alkuperäinen asukas, varsinkaan Metsä-Lapin. Ongelmia on etelämpänäkin, mutta siellä SUOM EN LUO NTO 2/7 7 36. Muodollisesti poronhoidosta huol~htii sivutöikseen maaja metsätalousministeriön kalastusja::metsästysosasto, mutta käytännössä ei juuri kukaan. luonto kestää enemmän, vaihtoehtoiset elinkeinot turvaavat toimeentulon ja siellä porotaloudessa on piirteitä, jotka tuovat mieleen karjatalouden, jopa pelkän harrastuksen. Lopullinen päätäntävalta on annettava paikalliselle väestölle ja nimenomaan sen sille osalle, joka parhaiten tuntee poronhoidon tarpeet. vuosikerta osoittaa sekin, että poronhoidon parhaan kukoistuksen kausina petoja oli enemmän, peto-ongelmia vähemmän. Perustellusti voidaan näet väittää, että vain sen avulla ihminen pystyy sopeutumaan pohjoiseen luontoon ja saamaan siitä elantonsa. Suomen Luonto N:o 2 1977 Luontaiselinkeinon suojelu Poro on muutakin kuin parisataatuhatta puolivilliä peuraeläintä Pohjois-Suomessa. Vielä 1700-luvulla lienee pohjoisimpienkin metsien peurana ollut metsäpeura, nyt perin vähälukuiseksi käynyt villipeuramme. Porot ja poroelinkeino on jätetty omiin oloihinsa kohtaamaan nykyajan ongelmat. Poro on näet jossain välimailla
... . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93 Mauri Nieminen, Pertti Väyrynen ja Raij'a Väyrynen : Poron ravitsemusfysiologiasta . 90-642 881 Päätoimittaja (vastaava) Teuvo Suominen Toimitussihteeri Riitta Jokiranta Taitto : Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Harri Dahlström (kokoonkutsuja) Hannu Himanen Terttu Laurila Tapio Lindholm Matti Lähdeoja ISSN 0356-0678 Painopaikka : Forssan Kirjapaino Oy Forssa 66 SISÄLLYS Luontaiselinkeinon suojelu . . . . 98 Hannu Haukiojaja Risto Salovaara: Mistä johtuvat porojen suuret vasakadbt. . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103 Lauri Oksanen: Tunturiporonhoidon ekologiaa . . . . .... . . . . . . . . . ..... . . 124 Juhani Lihtonen: Tuli turismi, tuli moottorikelkka . . . . . . . 65 Veikko Huttu-Hiltunen : Suomen porotalous . . . . . . . . . . ..... . . . Tilaushinta Pohjoismaiden ulkopuolelle on 35 mk. . . . 149 Uutisia . . . . . . . . . . . . 155 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto .......... . . . . . . . . . ............ . 139 Veikko Vasama: Poroja luontoväen yhteistyön esteistä ja edellytyksistä . . . . . .... Osoitteenmuutokset pyydetään toimittamaan kirjallisesti Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (osoite yllä) riittävän ~joissa e?n~n seuraavan numeron 1lmestym1sta. Lisätietoja saat Poromiehestä, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. ... 78 Kaarina H eikkola: Länsi-Inarin poronhoidosta ja muista elinkeinoista . . . . . . . . . . . . Tilaushinta on 15 mk, postisiirtotilin n:o Ro 817-0. . . . .. . . ..... . 158 Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen Luonnon toimitus ovat muuttaneet. . . . . 140 V. . . . . . . . . . . .. 90 Mauri Nieminen: Poron alkuperä . . ...... 88 Seppo Sulkava: Poron tutkimisen tarve . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 7 B 6, 00120 Helsinki 12, puh. . . . . . . ... . . . . . . . . 83 Martti Mantonen: Poronhoitosanastoa . . . 7 2 Jouni Labba: Saamelaisporonhoito Suomen Lapissa . . 135 Erkki Pulliainen (haast.) : Susitutkija vastaa. . .. Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 30 mk postisiirtotilille no 608 21-1. . 132 Erik S. . . . . . 154 Suomen luonnonsuojeluliitto . 111 Mikko Punkari ja Markku Va1jo: Enontekiön eroosioherkät alueet 119 Lauri Kärenlampi: Poronjäkälän kasvun rajat . Irtonumerot 7 mk. . . . . . . . 157 Summaries of the Main Articles in This Issue . . Tämä numero antaa sinulle rautaisannoksen porotietoa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122 Olli Saastamoinen: Poronhoito ja puuntuotanto ... . _SUOMEN LUONTOA JULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Lönnrotink. 128 Pauli Lisitz.in: Porojen loisista . . /LMOITUSHINNAT 1/ 1 sivu 2000 mk 1/2 sivu 1500 mk 1/4 sivu 1000 mk takakansi 3000 mk aukeama 3500 mk värilisä 700 mk TOIMITUS Lönnrotink. . . . . . . . . . . 67 Pekka Aikio: Saamelaisen ekosysteemin murtuminen Lapin paliskunnassa . Sitä julkaisee Paliskuntain Yhdistys, Koskikatu 33 A, 96100 Rovaniemi 10. . . . . . . . . TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, puh. . . . .... ... . . . . . . . . . . . . . 81 H annu Ormio : Luontaiselinkeinot, luonnonsuojelu ja luonnon virkistyskäyttö . . . . . . . . . . . . ..... .. . . . . . . . . ... . . vsk.. . . . . ..... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Nyholm: Poronhoitoalue petojemme elintilana . . 102 Timo Helle: Porot Metsä-Lapin talvessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . 142 Darrell M . . . . . . . . . . . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00. . . 156 Huutoja Korvesta ......... . . . . . . . . SUOMEN LUONTO 2/7 7 36. . ...... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ...... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Sequeira: Itä-Afrikan savannien käyttö ja suojelu 144 Timo H elle: Raportti metsäpeuratutkimuksesta ... . .. . 642 881 Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1977 aikana kuutena numerona. . . . . . . ........ Andr~,iev:Laiduntutkimukset Neuvostoliiton poronhoidon perustana ....... . . N . . Uusi osoitteemme on Lönnrotinkatu 17 B 6, 00120 Helsinki 12, puhelinnumeromme 90-642 881. . . 1 7 B 6, 00120 Helsinki 12 puh. . . . . . 90-642 881 Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön valtakunnallinen keskusjärjestö. . . . . . . . . . . . . . .
Siitä onkirjallisia tietoja 1600-luvulta saakka, kun verotusta varten alettiin ottaa selvaa poroluvuista. Veikko Huttu-Hiltunen Suomen porotalous Suomalaisten enemmistölle poro tuonee mieleen pikemminkin pohjoista eksotiikkaa ja romantiikkaa kuin elinkeinoa, johon suureksi osaksi perustuu pohjoisen väestön toimeentulo Myös valtionhallinnossa porotalous on jätetty oman onnensa nojaan. Poronomistajat ovat omanpaliskuntansa alueella sen osakkaina. Lukeminen tapahtuu siten, että poron kylkikarvoihin piirretään puukolla lukumerkit ja kirjanpitäjä merkitsee lukukirjaan poronomistajan nimen kohdalle poron. Joka vuosi kokoontuu poroasioita pohtimaan poroparlamentti. Metsäalueella pornjen kokoaminen suoritetaan pääasiassa sulanmaan aikana jal. 1948 annettiin uusittu poronhoitolaki ja -asetus. Paliskunta on sen paikkakunnan porojen luonnollinen, rajoiltaan määrätty laidunalue. PORONOMISTAJAT, PALISKUNNAT JA PALISKUNTAIN YHDISTYS Poronhoitoalueella asuva Suomen kansalainen ja paliskunta saavat olla poronomistajia maanomistukseen katsomatta. Lukumiehet toimivat valan velvoituksella. Virallisesti se tosin kuuluu maaja metsätalousministeriölle, jonka metsästysja kalastusasiain osasto sivutöikseen hoitelee myös poroasioita. PORONHOITOTYÖT Kokoaminen, lukeminen, merkitseminen, erottaminen, teurastaminen ja paimentaminen ovat ne poronhoitotyöt, joita poromiehet maastossa suorittavat. vsk. 1968. Näitä on myöhemmin korjattu siten, että v. Paliskunnat muodostavat lain määräyksestä Paliskuntain Yhdistyksen, joka johtaa ja ohjaa Suomen porotaloutta sekä hoitaa porotalouden suhteen valtioon. Viimeksi niitä on tarkistettu v. Sitä osoittaa mm. Vuonna 1898 annettiin Senaatin päätös poronhoidosta valtion omistamilla metsämailla ja määrättiin poronomistajat perustamaan paliskuntia. Samoin erotetaan vie67. Porotalouden todellinen-liallinnollinen keskus on kuitenkin Rovaniemellä sijaitseva Paliskuntain Yhdistys, jonka toiminnanjohtaja oheisessa artikkelissa hahmottelee porotaloutemme nykyisen aseman ja tilanteen. 1769 keskinäisen poronhoitosopimuksen, jossa pykälittäin määrätään poromiesten oikeudet ja velvollisuudet. kaisin ja lumen aikana suksilla liikkuen. se, että Pudasjärven pitäjänmiehet säädösten puuttuessa tekivät v. 1916, jolloin myös määriteltiin pronhoitoalue nykyiselleen ja määrättiin porolukuun perustuva laidunmaksu valtiolle. Erottaminen tarkoittaa sitä, että teurasporot otetaan erilleen eloporoista. Pohjoisesta etelään päin levinnyt poronhoito lienee vuoden 1750 tienoilla saavuttanut suunnilleen sen alueen, mikä sillä nykyisinkin on, nimittäin Kiiminkijoen linjan pohjoispuolella olevat alueet. Näitä säädöksiä tarkistettiin vielä v. mään sakkoa niin ja niin monta hopeataalaria''. Varmemmaksi vakuudeksi asianomainen maarataan kunkin säädöksen rikkomisesta "vetäAlkujaan pudasj!lrvelä.inen HuttuHiltunen on ollut Paliskuntain Yhdistyksessä toiminnanjohtajana vuodesta 1973 lähtien ja sitä ennen lähes kymmenen vuotta hallituksen jäsenenä. Se on myös hallinnollinen yksikkö, jonka johdossa on hallitus ja poroisäntä. Porotalous Suomessa on jo vuosisatoja vanha. Laki ja asetus määrittelevät myös poronomistajan oikeudet ja velvollisuudet. SUOMEN LUONTO 2/ 77 36. Poromiehet ovat säädöksien laadinnassa aina käyneet valtiovallan edellä ja pitäneet aloitteen käsissään. PORONHOITOALUE Vuonna 1948 säädetty poronhoitolaki määrittelee poronhoitoalueen, joka on Suomen pohjoisin osa, Kiiminkijoen pohjoispuolella. Erotusaidassa porot luetaan Ja erotellaan. Poronhoito lienee tuolloin ollut järjestäytymätöntä, vailla kirjallisia määräyksiä ja säädöksiä. Kokoaminen erotusaitoihin tapahtuu tunturialueella lumen aikana moottorikelkkaa käyttäen, kesällä ja syksyllä myös moottoripyörää käyttäen. Poronhoidon käytännön töitä ja hallintoa varten poronhoitoalue on jaettu paliskuntiin, joita on 54. Vuonna 1932 säädettiin ensimmamen poronhoitolaki Ja -asetus
Vasemmalla ylhll.ällll. 1973). on nyt sallittua pienempi. POROMIEHET JA MERKITSEMINEN Jokaisen poron korvaan on leikattava Paliskuntain Yhdistyksen hyväksymä poromerkki. Näistä 68 UTSJOKI: 1 Paistunturi, 2 Kaldoaivi, INARI: 3 Näätämö, 4 Muddusjärvi, 5 Vätsäri, 6 Ivalo, 7 Hammastunturi, 8 Länsi-Inari, ENONTEKIÖ: 9 Näkkälä, 10 Käsivarsi, ETELÄLAPPI : 11 Muonio, 12 Kyrö, KITTILÄ: 13 Kuivasalmi, 14 Alakylä, SODAN KYLÄ: 15 Sattasniemi, 16 Oraniemi, 1 7 3yväjärvi, 18 Pyhäjärvi, 19 Lappi, KEMINKYLÄ: 20 Kemin-Sompio, 21 Sallan pohjoinen, SALLA: 22 Salla, 23 Hirvasniemi, RAUDANJOKI: 24 Kallio, 25 Vanttaus, 26 Poikajärvi, LÄNTINEN: 2 7 Lohijärvi, 28 Palojärvi, 29 Orajärvi, 30 Kolari alanen, 31 Jääskö, ITÄKEMIJOKI: 32 Narkaus, 33 Niemelä, 34 Timisjärvi, 35 Tolva, 36 Livo, 37 lsosydänmaa, 38 Mäntyjärvi, 39 Kuukas, KUUSAMO : 40 Alakitka, 41 Akanlahti, 42 Hossa-lrni, 43 Kuusamo, PUDASJÄRVI : 44 Jokijärvi, 45 Taivalkoski, 46 Pudasjärvi, 4 7 Oijärvi, 48 Livo, 49 Pintamo, 50 Kiiminki, 51 Kollaja, 52 Ikonen, KAINUU : 53 Näljänkä, 54 Halla. Vasojen merkitseminen on pääasiassa kesäaikainen poronhoitotyö. ropaliskunnan porot ja viedään omalle alueelleen. Tunturialueella-se tarkoittaa sitä, että poroja pidetään koossa, so. Paimentamisella tarkoitetaan kahdenlaista työtä. Teurastusta valvovat teurastamon esimies sekä eläinlääkäri, joka myös suorittaa lihantarkastuksen. tokassa melkein ympäri vuoden. Juhannuskesällä porot ajetaan merkitsemisaitauksiin ja siellä eri menetelmin otetaan vasat kiinni ja pannaan korvamerkillä emänsä merkille. on. Ne vasat, joita ei kesällä saada merkkiin, merkitään syksyn _ja syystalven erotustilaisuuksissa. SUOMEN LUONTO 2/7 7 36. Alempi piirros esittll.ll. erll.itten poronomistajien korvamerkkejll. Nykyisin on ruvettu teurastamaan myös teurastamoautoissa. vasen: alta vita, piste! ja pykälä päällä, pykälä alla vasen: halki 1 5 000 poroa oikea: pykälä päällä, hanka alla ja vasen : hangasta halki haa ralla oikea : päältä vita o ikea: piste! alla Kartta Suomen porotalousalueesta. Yhtenll.iset viivat ovat merkkipiirien, katkoviivat paliskuntien rajoja (1. 10. Erotusaitojen yhteydessä on myös kenttäteurastamoja, joissa teurastaminen suoritetaan. Poronvasan korviin leikataan samat merkit kuin sen emällll. Jokaisella poronomistajalla on oma merkkiyhdistelmll.nsll.. Metsäalueella paimentaminen tarkoittaa pääasiassa vahinkojen ehkäisemistä ja porojen vartiointia, niin etteivät ne pääse pois oman paliskunnan alueelta eivätkä tekemään vahinkoa viljelyksille. Täten niitä voidaan ohjata sopiville laitumille _ja estää menemästä luvattomille alueille vieropaliskuntiin ja valtakunnan rajojen yli. vsk.. Urho Kekkosen (Nll.kkälll.n paliskunta) ja Veikko Huttu-Hiltusen (Palojll.rvi), oikealla Olavi Kuoskun (Kemin-Sompio) ja sen alla Tapio Lampelan (Alakylä). Pylvll.ll.n korkeus ilmaisee kunkin paliskunnan suurinta sallittua poromll.ll.rll.ll.; useimmissa mll.ll.rll
Nykyaika on tuonut poronhoitoalueelle monia kilpailevia maankllyttömuotoja, joiden vlllillisiin, usein tuhoisiin vaikutuksiin poronhoidolle ei ole ajoissa kiinnitetty huomiota. Kllytössll oleva alue on laaja ja sen luonto herkllsti vaurioituvaa. Nykyaika on helpottanut sitll mm. tieverkostolla, jllllhdytyslaitteilla ja kuljetuskalustolla. Poro on yhdysside, joka tuo ihmisen ulottuville pohjoisen luonnon niukan tuoton. 69. SUOMEN LUONTO 2/77 36. Teurastus on poronhoitajan sadonkorjuuta. vsk
... 200 uutta kotia poromiesperheille. Poronhoitoalueella luetaan poroja n. POROTALOUSTÄNÄÄN Poronhoitovuoden 19 7 5-7 6 70 eloon jääneet lukuporot v. Lentokonetta käytetään porojen etsinnässä varsinkin kesän aikana. Jo ensi kesänä (1977) rakennettaneen n. . 1 72 000 poroa, joista teurastettiin n. 35 219 + 15 % (metsään jääneet) ... TEKNISET APUVÄLINEET Moottorikelkka on poronhoitoalueen pohjoisella osalla tärkeä apuväline poronhoitotöissä. .. poromerkeistä Paliskuntain Yhdistyksessä pidetään rekisteriä, _jonka mukaan jokaiselle porolle löydetään omistaja. ...... Niistä on tehty vihantarehua aumoihin. Poronhoitovuosi ei ole kalenterivuosi, vaan aika 1. Niiden käyttötapa vaihtelee hiukan poronhoitoalueen eri puolilla. vslt.. ..... Tätä koetta johtaa prof. ..... Näyttääkin siltä, että tulevaisuudessa porotuotannon turvaamisen ja varmistamisen taloudellinen ratSUOMEN LUONTO 2/77 36. .. ........ Kullervo Kuuselan kanssa. ... n. Vielä on käytössä tarha-aitoja, joissa poroja hoidetaan ja ruokitaan talvella ja keväällä. 6. kg, jonka rahallinen arvo oli noin 16.5 milj. Poronhoitolaissa ja -asetuksessa on tarkat määräykset merkitsemisen suorittamisesta. 6.-31. 5. Se on iso parannus asunto-oloihin. 1.1 milj . ... Tämän tutkimuksen on suunnitellut lis. Niitä on ·kaikkiaan lähes 2 000 km. Laki oikeuttaa _porotilallisen rakennuskustannusten osalta huomattavaan valtion tukeen, joten sillä on merkitystä myös poromiesperheiden vakavaraisuudelle. Tämä vaihe on porotaloudessa vielä edessä päin. Porotaloudelle on tärkeää tutkimustoiminnan kehittäminen ja porotalouden tutkimusaseman saaminen La13piin. Porotalouden tulee saada oma tutkimuslaitos poronhoitoalueelle. ..................... Mikko Varo. Viljelysten suoja-aidat ovatpaliskuntien rakentamia ja niillä pyritään nimen mukaisesti suojaamaan viljelyksiä porojen aiheuttamilta vahingoilta. 70 % vaatimien luvusta) .. Noin 800 perhettä saa pääasiallisen toimeentulon porotaloudesta ja huomattavan osan toimeentulostaan n. 600700 poromiestilaa. ... 1 500· perhettä. POROAIDAT Poroaidoista suurimman osan muodostavat valtakunnan rajoilla olevat esteaidat. Tähän saakka pitkäaikaisin tutkimus on jalostustutkimus, joka on jo toistakymmentä vuotta jatkunut Inarin Kaamasessa. Tähän saakka porotaloudessa tehdyt tutkimukset ovat olleet hajanaisia ja pieniä erillisiä osasia. Niiden rakentamisesta ja kunnossapidosta vastaa valtio, käytännössä Paliskuntain Yhdistys. 6 800 poronomistajalle. n. Porot ovat saaneet syksyllä ja syystalvesta kaivaa odelman maasta ja kevättalvella rehu on ajettu aumoista maastoon poroille. Suopunki ja vimpa ovat poromiehen työvälineitä poroaidassa poron kiinni ottamiseksi. erotuksissa luettiin n. Viime aikoina tarhaaminen on lisääntynyt. Niitä on suoritettu eri yliopistoissa, korkeakouluissa ja laitoksissa. Kun muualla Suomessa on vuosikymmenien aikana uhrattu paljon yhteiskunnan varoja asuntotuotantoon, on nyt tyydytyksellä todettava, että poromiehet on tämän lain turvin saatettu muiden väestönosien kanssa tasaveroisiksi. .... Näiden lihatuotto oli n. Se säästää työtä ja helpottaa yhteydenpitoa liikuttaessa metsissä. 102 887 " " vasat " .. Timo Helle yhdessä prof. Parhaillaan on menossa laiduntutkimus, jota hoidetaan valtakunnan metsien inventoinnin yhteydessä. Moottorikelkka on poromiehille hyvä ja sopiva työväline, kun sitä vain käytetään harkiten. Tällä tavalla pyritään tehostamaan porojen löytymistä maastosta. Suunnittelemattomasti käytettynä se saattaa koitua omistajalleen suureksi vahingoksi, sillä se syö käytössä paljon ja kuluu nopeasti. 34 000. .......... Tästä on saatu hyviä kokemuksia. Porotalouden käytössä on noin 600 moottorikelkkaa. .... ..... Erotusaidat ovat kunkin paliskunnan omaisuutta ja ne on rakennettu poronhoitotöitä varten. Tutkimuskenttää kyllä silti riittää edelleen kaikille sitä haluaville laitoksille. 71 000 235 106 Suomen poronhoitoalueen arvioidut poromlUlrllt 15. Niistä yli puolet tulee Tunturi-Lappiin, missä uusien asuntojen tarve onkin suurin. Kenttäradio on varsinkin sulanaikaisissa poronhoitotöissä mainio apuväline. mk. Paliskuntain Yhdistyksen johdolla on käynnissä lisäruokintakokeilu, _jossa yli poronhoitoalueen sen neljääntoista merkkipiiriin on perustettu nurmiviljelyksiä (a 3-5 ha). Kuitenkin niiltä on puuttunut yhtenäinen kokonaisohjelma ja johto. ......... 1976. 26 000 uudet vasat (n. AJANKOHTAISTA POROTALOUDESSA Tämän hetken porotalouden suurin uudistus on poromiestilojen rakentaminen. Vasta sitten voidaan saada tutkimuksiin _ja koetoimintaan tehoa ja käytännön poronhoidolle hyötyä. Porotilalain perusteella lähivuosina poronhoitoalueelle rakennetaan n. 1975-76 .......... Tiedämme, kuinka tutkimusten ja koetoiminnan tuloksena maanviljelyksen ja kotieläintalouden tuotanto on saatu kohoamaan. Tähän saakka tehdyistä suurimmista tutkimuksista ja kokeista mainittakoon Lapin koeasemalla Apukassa suoritetut viljelysvauriokokeet, joita ovat johtaneet tohtori Aimo Isotalo, maisteri Reijo Heikkilä ja tri Arvi Valmari
Petovahingot ovat lisääntyneet jyrkästi, sillä n. Se antaa työtä ja toimeentulon Pohjois-Suomessa tuhansille ihmisille. Sallan miehet, että kun toiset v. Jos se poronhoitolaiksi ja -asetukseksi. vat poromiehiä. Kertovat niinikään tehty loistorjuntakokeita. Se turvaa myös Suomen äärialueiden asutuksen säilymisen. viisi vuotta aikaisemmin löydettyjen raatojen määrä oli vuosittain n. Lisäksi poronhoitotöiden häiriintyminen ja keskeytyminen petojen vuoksi syksyllä aiheuttaa usein vielä suuremman vahingon, jota ei mikään korvaa. Poronhoito käy kannattamattomaksi, tuotto pienenee ja poromiehet katkeroituvat. Sitä Kaamasen koetarhassa on ei itäpaliskunnissa ole. Liikennevahingotkin ovat suuri menetys porotaloudelle, mutta se ei ole niin paha kuin petovahingot. Kotoimeentulon puolustaminen ase keen tuloksena kurmut ja saulakädessä jatkuu edelleen. Tämän lisäksi säännökset, joita kansa ei ymmärrä eikä sen oikeustaju hyväksy, kärsivät inflaation: otetaan oikeus omiin käsiin. Onkin suunniteltu, että vahinkojen määrästä jää tunteedellä mainitun tapainen loistormattomaksi, ymmärtää sen herjunta voitaisiin saada käyntiin mostuneisuuden ja epävarmuukoko Pohjolassa. Tämä on epäkohta, joka vaatii korjausta. Tri Eero Tanhuanpään johdolla 1945 saivat heittää aseet pois ja poroja on "rokotettu" Varbexryhtyä rauhan töihin, niin heillä nimisellä fosforivalmisteella. vaaditaan nykyisin työrauha. POROTALOUDEN MERKITYS Poro jalostaa auringonvalosta peräisin olevan energian ravinnoksi siellä, missä muut eläimet ja kasvit eivät siihen pysty. Mutta raha ei korvaa tuotantokoneiston ja elinkeinon menetystä. Poromiehet odottavat, että rauhoittamisessa _ja metsästyksen säätelyssä pidettäisiin jalat maassa ja muistetSUOMEN LUONTO 2/77 36. vsk. Petojen tappamista poroista maksetaan todistettujen vahinkojen osalta seuraavasti: Paliskuntain Yhdistys esittää vuosittain korvausarvot, jotka maaja metsätalousministeriö vahvistaa. Porotalous tekee mahdolliseksi ihmisen toimeentulon arktisillakin seurluilla. Kun petovahingot kohdistuvat voimakkaimpina itärajan paliskuntiin, niistä on siellä tullut suoranainen uhka elinkeinonharjoittamiselle. Poromiehet haluavat tasaveroiset oikeudet harjoittaa elinkeinoaan rehellisin keinoin rauhassa. Aikaisemmin poroMonia muita tutkimuksia on mies sai porotöissä ollessaan pemyös tehty, joten alku on jo matdon kohdatessaan ryhtyä heti sen kassa. Lain mukaan poron arvo on korotettava 50 %:lla mahdollisesti löytymättömiksi jääneistä vahingoista. aiheuttaa. Vuonna 1976 siitosvaatimen korvaushinta on l 000 mk. Kun takat on saatu häviämään koepodettujen vahinkojen lisäksi osa roista. Korotus menee paliskunnalle. Nlliden vahinkojen torjumiseksi on kllynnistetty tutkimus. Esitys siitä on den tunteen, minkä petokysymys tehty Pohjoismaiden neuvostolle. Suojelun ansiosta pedot ovat lisääntyneet. Karhu ja susi näyttävät levinneen idästä päin yli poronhoitoalueen. Meidän on saa.§ tava tämä asia oikeaan järjestyk:.: seen. Toikäy poron kimppuun, poromies mikunnan mietintö on nyt lauei saa puolustaa omaisuuttaan ja suntokierroksella paliskunnissa. Poromiehet eivät h;;.lua tue ,:J hota luontoa, jonka osa toki heidän elonsakin on. elinkeinoaan! Säännökset sortaVAHINKOJEN TORJUMINEN JA KORVAAMINEN Petojen tappamat porot Vuonna 1974 petojen jäljiltä löytyi l 700 poronraatoa. Ohjailematon massaturismi aiheuttaa porotaloudelle haittaa ja vahinkoa. kaisu on heinäja vihantarehutaisiin, että kaikilla työmailla ruokinta kevättalvisin. Se on saamelaisen kulttuurin vahvin tukipylväs. Ensinnäkin lähes kaikki liikennevahingot todetaan yli poronhoitoalueen luodun järjestelmän avulla ja niistä saadaan osakorvaus. Lisäksi vahingot jakaantuvat petovahinkoja tasaisemmin yli pronhoitoalueen, eivätkä ne aiheuta häiriöitä poronhoitotöissä. metsästykseen. Se pitää Lapin lämpimillä 7 1. Nyt ei saa! Vielä Poronhoitolakitoimikunta on kun peto käy kotieläimen kimpsaanut valmiiksi esityksen uudeksi puun, saa sen heti tappaa. Liikennevakuutus maksaa maanteillä auton alle kuolleista poroista osakorvauksen. 600. Sen asian selvittäminen on kuitenkin niin laaja kysymys, että tämän kirjoituksen puitteissa siihen on mahdoton puutt~a tämän enempää. Vahinkojen määrä on suorassa suhteessa petojen määrään. Kuitenkin on vielä paljon tekemättä vahinkojen ehkäisemiseksi. Vuonna 1975 näitä löytyi l 500. Jos tämä leviää, ollaan huonolla tiellä. Itse korvaushinta on kohtuullinen ja poromiesten itsensä esittämä, joten tämä puoli on _järjestyksessä. Liikennevahingoissa kuolee vuosittain n. Liikenneturva ja Paliskuntain Yhdistys sekä Oulun yliopisto suorittavatkin parhaillaan tutkimusta liikennevahingoista, jotta päästäisiin niitä torjumaan. Runsaat kaksituhatta poroa kuolee vuosittain liikenteessll. Rautatiellä junan alle kuolleet porot korvaa Rautatiehallitus lain mukaan. Myös maakotkat ovat lisääntyneet kovasti. 2 400 poroa
Siellä poronhoito ei ole vain pääelinkeino vaan suorastaan elämäntapa ja samalla ehkä ainoa tapa elää jatkuvasti tasapainossa niukkatuottoisen ekosysteemin kanssa. tekoaltaista, hakkuista ja lisällntyvästä retkeilystä. vsk.. Okko 1969). Artikkeli perustuu Sovelletun Antropologian Seuran kokouksessa Amsterdamissa maaliskuussa 1975 pidettyyn esitelmlllln. ekstensiivisestä poronhoidosta). Pohjoisen napa-alueen ympärillä elävät luonnonkansat intiaanit, inuitit (eskimot) ja Pohjolan saamelaiset ovat ratkaisseet ongelman varsin yhdenmukaisesti sopeutumalla ympäröivään ekosysteemiin. Suuria, asumattomia erämaita ei itse asiassa ole, vaan koko laaja alue lienee jo nyt tehokkaimmassa mahdollisessa käytössä. SAAMELAISKULTTUURIN aineellisena perustana ovat luontaiselinkeinot eli ekosysteemiin sopeutuneet, luontoa pitkäjänteisesti käyttävät talousmuodot. Toiminta ei pyri suureen alueelliseen tehokkuuteen vaan pitkäaikaiseen, kestävään hyväksikäyttöön. Kallio 1971). Pekka Aikio Saamelaisen ekosysteemin • murtuminen Lapin paliskunnassa Missään ei poronhoito ole kohdannut nykyajan tuomia ongelmia niin kipeästi kuin Lapin paliskunnassa, joka on saanut karvaita kokemuksia mm. .Juuri tällä alueella yhtyvät täydellisimmin poronhoidon ja luonnonsuojelun tavoitteet. 1968, Miiller-Wille ja Aikio 1971, Pelto 1973). Eläminen on ollut lähes omavaraista. Kirjoittaja saamelainen, Lapin paliskunnan poronhoitaja ja biologi on muissakin yhteyksissä painottanut saamelaisen poronhoidon erityispiirteitä, jotka Suomessa on jätetty liian vähälle huomiolle, vaikka juuri tämä poronhoito on koko Fennoskandiassa enemmistönä. Tämän paliskunnan alueella poronhoito on perinteisesti ollut saamelaista poronhoitoa, mikä luontaiselinkeinona olisi erityisesti tarvinnut koskematonta luontoa. Poro on kuitenkin mahdollistanut karjanhoidon ilman sisäruokintaa. 72 vain vähän vaihtoehtoja sopeutettaessa ihmisen taloutta luonnon talouteen. IHMINEN JA POHJOINEN LUONTO Ihmisen riippuvuus luonnosta on muuttunut vain näennäisesti. Muuan edellytys saamelaisen poronhoidon ja koko kulttuurin säilymiselle olisi poronhoitoalueen sisäinen vyöhvkejako, jossa saamelaisalueen aran luonnon_ säilyttllmiseen kiinnitettäisiin eritvistä huomiota . Energiansaantikin olisi tällöin saatettava riippumattomaksi paikallisen ekosysteemin ulkopuolella olevista lähteistä. Hän on toiminut paitsi poronhoidon, myös siihen kiinteästi liittyvän saamenkulttuurin puolesta. Moderneinkin elämämme riippuu täsmälleen yhtä paljon lehtivihreän välittämästä energiasta kuin lajimme kehityksen alkuvai heissa (vrt. Varsinkin ekologit ovat viime aikoina vaatineet ihmisen talouden sopeuttamista luonnon talouteen. Talven pituus ja muut ankarat luonnonolot ovat rajoittaneet karjanpitoa ja estäneet viljanviljelyn. porotaloustutkijana Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksessa Rovaniemellä. On siis syytä kiinnittää huomiota sirkumpolaarisen alueen kulttuurimurroksiin. Saamelaiset ovat vuosisatojen ajan pystyneet elämään paikallisten luonnonvarojen varassa polaarisen alueen reunalla. Biologisestikin tilanne on kiintoisa: on näet varsin todennäköistä, että luonnonkansojen kauan jatkunut talousmuoto on ainoa keino pitää oikumeenin polaariset äärialueet asuttuina (vrt. Juuri nyt teknologinen kehitys ottaa jättiläisharppauksia, jotka entisestäänkin hämärtävät näkemasta ihmisen riippuvuutta luonnosta. Pystyyhän tundra elättämään vain 5 % siitä ihmismäärästä minkä havumetsien tuotanto elättää (Kallio 1971 ). Kallio (1971) onkin syystä luonnehtinut poron kesyttämistä napamaiden kansojen SUOMEN LUONTO 2/77 36. Vasta hyvin myöhään on syntynyt riippuvuus ulkopuolisista energianlähteistä, mistä huomattavin esimerkki on 1960-luvulla alkanut moottorikelkan käyttö (Pelto ym. Erityisesti polaarialueilla on käytettävissä Vuotsolainen Aikio on saamelainen poromies, joka opiskelee biologiaa (LuK) Oulun yliopistossa ja työskentelee nyt vt. Luontaiselinkeinot käyttävät laajoja subarktisia alueita hyväkseen eriaikaisesti ja hellävaroen (puhutaan mm. Paikoin tähän on liittynyt varsin perusteellista perinnöllistäkin sopeutumista, mistä Kallio ( 1971 ) mainitsee esimerkkinä Labradorin naskapi-intiaanit
Ennen sopeutumaa se oli lähinnä riistaeläin. i Uuden organisaatiotason, poron ja ihmisen muodostaman yksikön, sopeutumismahdollisuudet uuteen ympäristöön olivat ilmeisesti paremmat kuin kummankaan erikseen, olkoonkin, että aloitteentekijänä oli ihminen. metsävyöhykkeen petovaaraan, vaihtolaidunten käyttöön niukkatuottoisella alueella ja yleisesti vuotuiskiertoa noudattaviin ekologisiin tekijöihin. liseksi maaekosysteemin tuotosta. suurimmaksi keksinnöksi elämän perustan vakiinnuttamiseksi. Sen jälkeenkään se ei ollut 5 pelkkä hoidettava kotitai hyötyeläin, vaan sen ja ihmisen välille o: syntyi eräällä tavalla tasaver< tainen, mutualistinen, suhde. Lisllksi paliskunta on joutunut kllrsimlllln metslltaloudesta ja voimistuvasta retkeilykllytöstll. Sen avulla saamelainen loi polaarialueen luontoon uuden organisaatiotason, jossa ihminen saattoi toimia aktiivisesti paikallisen ekosysteemin hyvin sopeutuneena osana. Voidaankin puhua saamelaisesta ekosysteemistä subarktiseen luontoon hyvin sopeutuneen ihmisen taloudesta. ::, LAPIN PALISKUNTA on tässä Suomen saamelaisalueen esimerkki ihmisen subarktisesta ekosysteemistä. Seuraavaan olen koonnut paliskunnan poronhoitoon liittyvää aineistoa 1960-luvun jälkipuoliskolta lähtien. vsk. Poro oli hallitseva kytkentä maaekosysteemiin, mutta sen ohella talous kytkeytyi monin muin tavoin maan ja veden ekosysteemeihin. Saamelainen luonnonkulttuuri luontaistalous oli ekologisesti monipuolista toimintaa. Ihminen sai porosta ravinnon, vaatetuksen, kulkuvälineen, sosiaalisen kumppanin jne; poroa taas hyödytti ihmisen apu sen sopeutuessa uusiin ekologisiin olosuhteisiin, kuten mm. Viimeisten 20 vuoden aikana siinä on tapahtunut valtava harppaus ekosysteemiin sopeutuneesta poronhoidosta siitä irtautuvaan porotalouteen. Poronhoita5 jien mukaan ihmisen läsnäolo eli t paimentaminen oli petovaaran x torjunnan tärkein tekijä (Aikio 1972). PORON JA IHMISEN SUHDE Saamelaiset ovat nykykäsityksen (Siivonen 1972) mukaan kesyttäneet poron tunturipeurasta, ilmeisesti tilanteessa, jossa ihmisen ja villipeurojen välinen suhde oli muuttunut ihmiselle epäedulliseksi. Entinen tunturien peura vietiin aivan uusiin ympäristöihin, joihin se tuskin olisi voinut sopeutua ilman ihmistä. Poro ottaa koko energiansa luonnosta ja sen välityksellä ihminen pääsee osa!SUOMEN LUONTO 2/77 36. Nykyisen Lapin paliskunnan alueen poronhoito lienee vielä 73. Ylllkuvassa Lokan allasta ja siihen liittyvllll hakkiota, alakuvassa piloille aurattua talvilaidunta. Lapin paliskunnan alueelle sijoitettiin kaksi suurta tekoallasta, Lokka ja Porttipahta, jotka tuhosivat laitumia ja vaikeuttivat jllljellejllllneiden kllyttöll. Paljon vähäisempi on pienen nautakarjan, lampaiden, riekkojen ja marjojen merkitys
Kuvaa laatiessani olen käyttänyt apuna Nissilän (1970) keräämiä tietoja. Poron biologisten tarpeitten pohjalta alue oli jaettu tarkoituksenmukaisesti vuotuisen kierron eri tapahtumia varten. Poronhoidon tuolloiset pääperiaatteet voidaan kiteyttää esim. vsk.. Nickul (1970) mainitsee lyhyesti tunturiporojen siirron Sompioon. 1889. Vaikka siirto ei ollutkaan porojen ensikosketus metsäiseen tunturialueeseen, niiden oli kuitenkin totuttauduttava uuteen maastoon. Kuvio 2. Lapin paliskunta 1950-luvulla, jolloin muu maankäyttö kuin poronhoito oli vähäistä . seuraavasti: 1. Esimerkki porojen kesäaikaisista liikkeistä Lapin paliskunnassa 1950ja 1960luvuilla. 2. 1852 ja Suomen ja Ruotsin väliltä v. Poroja paimennettiin herkeämättä samalla kun vielä erottamattomia poroja koottiin erotuksiin ja kuljetettiin sieltä eri tokkakuntien paimennettavaksi. Ylänurkan kartta osoittaa paliskunnan sijainnin. Ihminen oli miltei jatkuvasti mukana valvomassa ja ohjaamassa tapahtumia. Osa tokkakunnista vasotti omilla laitumillaan. Vuosisadan lopulla sinne siirtyi poronhoitajasaamelaisia Kaaresuvannon, Kautokeinon ja Enontekiön alueelta. 3. Poronhoitajat olivat yhteistoiminnassa paliskunnan sisällä tokkakuntien kesken ja sen uiSUOMEN LUONTO 2/ 77 36. Suulliset tiedot kerto vat porojen karkailleen 1800-luvun lopulla kesäaikana, jolloin oli tilapäisesti luovuttu paimentamisesta. Osa saamelaisista joutui etsimään uusia laidunmaita syvältä Suomesta, kun rajat suljettiin Suomen ja Norjan väliltä v. <loista saattoi aikaisemmin vasottaa ja merkitä omilla laitumillaan). Keväällä ennen vasama-aikaa porot kuljetettiin yleensä Saariselän tunturialueelle, epäedullisten kaivuusuhteiden takia mahdollisesti varhainkin. ENNEN MUUTOSTEN AIKAA Ennen 1960ja 1970-lukujen muutoksia paliskunnan poronhoito oli entisen saamelaisen siidajärjestelmän ja suomalaisen paliskuntajärjestelmän yhdistelmä. Porojen kokoaminen erotuksiin tehtiin paliskunnan yhteisenä työnä, samoin kesämerkintä ja siihen liittyvät etsintäja kokoamistyöt (osa tokkakunnista/sii74 ~ I /( A~~L Ruotsi Suomi Pääasialliset tokk.ien kuljetusreitit Tärkeimmät talv1laidunalueet (myös luppo kuusikot) d[V Rykimä. Tuolloin muotoutui Lapin paliskunnassa VuotsonSaariselän alueen poronhoidollinen mekanismi, jossa aiemmin muualla harjoitettu poropaimentolaisuus sopeutettiin metsien, soiden ja tunturien luonnehtimaan Sompioon. Kullakin tokkakunnalla oli osaksi omat alueensa. Tässä yhteydessä ei lähemmin eritellä eri tokkakuntien (siidojen) paimennusalueita, jotka sisältyvät talvilaitumiin. ....:.. ja va~alueet (suuralueet) Kuvio I. Kuviossa 1 on esitetty paliskunnan rykimäja vasamaalueet (suuralueena), tärkeimmät tokkien kuljetusreitit sekä talvilaitumet. 1800-luvulla ollut pienimittaista. Erotusten jälkeisten ijoulu-tammikuun jälkeen) talvitakkien paimennus tehtiin siidajärjestelmän mukaisesti erityisillä suvuttain ja asuinpaikkojen mukaan jakautuneiden tokkakuntien omilla talvilaidunalueilla, joita paliskunnassa oli kymmenkunta
Ihminen ja poro viettivät suuSUOMEN LUONTO 2/77 36. Rinnan niiden kanssa tapahtui myös sosiaalisia ja kulttuurisia muutoksia (Asp 1965, Lenstra 197 3). yhteisten vasamaja rykimäalueiden täysimittaisen hyväksikäytön. paliskuntien rajoja. vsk. Lapin paliskunnan ja pohjoisessa olevan Ivalon paliskunnan välinen yhteistyö, joka mahdollisti mm. Muutosten ja niiden välisten moninaisten kytkentöjen erittely olisi tässä vaiheessa vielä uskaliasta. rimman osan vuodesta yhdessä. Poronhoitoon kuuluu siellä paimennus, mistä johtuu mm. Lapin paliskunta 1970-luvulla sen jlllkeen kun suuret tekoaltaat olivat peittäneet tai muuten tehneet käyttökelvottomiksi nelJänneksen porolaitumista. ·Niihin SISältyy erilaisia, eri vuodenaikojen käyttöön sopivia alueita. sen vuoksi, että vanha, pedoilta suojaava paimennusjä,jestelmä on murtunut ja poron ja ihmisen vlllinen läheinen suhde muutenkin löyhtynyt. Kesällä porot liikehtivät varsin säännöllisesti vasama-alueilta suurten jokien varsiin ja taas tuntureille (kuvio 2). se, että ihmisen ja poron suhde on siellä tasavertaisempaa kuin Suomen poronhoitoalueella yleensä. kopuolella paliskuntien kesken. Lapin paliskunnan osuus koko poronhoitoalueen kirjatuista petovahingoista vv. Saamelaista poronhoitoa on muovannut suhde luontoon, ja siitä saatu kokemus on perintönä siirretty nuoremmille sukupolville. Aikaisemmin "avoimen" rajan puitteissa jatkui pitkään esim. Sen sijaan paliskuntalaitoksesta on kehkeytynyt pikemminkin hallinnollinen instituutio, joka on osaltaan muovannut mm. 1957-1974. Tässä yhteydessä sivuutan sosiokulttuuriset tekijät, ja ympäristönmuutoksistakin tyydyn kuvailemaan vain pääpiirteet. Hakkuut, kynnökset ja yhä voimistuva virkistyskäyttö ovat pilanneet suuren osan jäljellejääneistä laitumista tai vaikeuttaneet niiden käyttöä. LAPIN PALISKUNTA 1970-LUVULLA Paliskunnan luonnonympäristön monenlaisia nopeita muutoksia on aikaisemminkin kuvattu (Aikio ja Jaakkola 1970, Järvikoski 1971, Lenstra 1973). (!j} Tärkeimmät talvilaidunalueet F F Hakkuualue ( myös suunniteltu) ,.-..._ / ..... Vuotuiskierron eri vaiheissa valitaan systemaattisesti biotooppi, mm. Ekosysteemitasolla oli merkittävää poron ja ihmisen tasavertaiseen suhteeseen perustuvan organisaatiotason häviäminen. Ensimmäiseen periaatteeseen sisältyy niukan subarktisen luonnon ekologisesti kestävä käyttö. , I / 'L.____..!Pkm p P Hakkuun jälkeinen kynnös // SwnniteltUn retkeilykäyttöalueen raja H H Vesakkomyrkytetty alue (herbisidikäsittely) Käytetyimmät retlceilyreitit Kuvio 3. sukupuolen mukaan. 20 10 Kuvio 4. ne katkaisevat porojen luontaisen liikehdinnän tai estävät tietyn alueen käyttöä. SUOMEN PALISKUNTIEN LUONNOTTOMAT RAJAT Poronhoitolain määräyksistä huolimatta osa paliskuntien rajoista on "luonnottomia", ts. Vahingot ovat kasvaneet mm. Tärkeimmät lisääntymistoirpinnot, kiimaja vasama-aika, edellyttävät aivan erityistä ympäristöä. Vaelluksen "aikataulu" saattoi olla niin tarkka, että poromiehet suunnistivat kalenterin mukaan vaellusreittien määrättyihin kohtiin hakemaan poroja kesämerkintään. Vain vasanmerkinnän päättymisestä rykimänjälkeiseen aikaan porot olivat enimmäkseen vailla silmälläpitoa. Ruotsissa ja Norjassa poronhoito perustuu saamelaiseen perinteeseen, ja sikäläiset paliskuntia vasta;:ivat lapinkylät ovat pitkänomaisia. 75
Luppometsät, joihin porojen ravinnonsaanti aikaisemmin oli kovan hangen aikana perustunut, hävisivät. Vastaavasti poro viettää yhä suuremman ajan "villinä". Saamelainen poronhoito on perinteisesti ylläpitänyt monipuolista laumaa ja välttänyt mm. Niemelä 1974). esittää Lapin paliskuntaa tekoaltaiden rakentamisen jälkeen. Käytännöllistä merkitystä paliskunnan koko porotokalle on lähinnä vain länsija itäosan laitumilla, joiden väliin näyttää jäävän lähes 100 km pitkä "tyhjiö". Luettujen porojen määrä on tosin teoreettinen minimiarvo, koska kaikkia poroja SUOM EN LUONTO 2/77 36. TEKOALTAAT JA HAKKUUT Suomen valtakunnan taloudellinen ekspansio johti 1960-luvulla Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentamiseen. Luonnonvaraisen metsäpeuran käyttäytyminen ottaa huomioon petovaaran, mutta poro on tässä suhteessa huomattavan erilainen (Helle 1974). 76 Jäljelläolevat talvilaidunalueet näkyvät kuviossa 3. Altaat poistivat paliskunnan käytöstä monenarvoisia laitumia, myös elintärkeitä talvilaitumia. Paikoin on liian suuria laumoja, jolloin heikot porot menehtyvät. vsk.. Monissa paliskunnissa, etenkin pohjoisissa, koettiin 1970-luvulla huonoja vasavuosia (vrt. Lisäksi noin neljännes paliskunnan alueesta pirstoutuu altaiden vuoksi vaikeakulkuiseksi, muta va1Kuttaa poronhoidon rytmiikkaan ja eri siidojen omien talvilaudunten käyttöön (vrt. VASAONGELMA Neuvonnalla on 1960-luvulta alkaen pyritty lisäämään vasojen ja hirvaiden osuutta teurastuksissa. Hakatuista ja auratuista talvilaidunjäkäliköistä tuli tasoltaan vaihtelevia syyskesälaitumia. Vasamaja rykimäalueiden siirtyminen muuhun käyttöön (paliskunnan pohjoisrajan sulkeutuminen ja Saariselän lisääntyvä retkeilykäyttö; kuviot 1 ja 3) porojen lisääntymistapahtumat ovat häiriintyneet, mikä myös on saattanut johtaa viime aikojen paljonpuhuttuun vasakatoon (vrt. Hirvaiden vähyys voi myös viivästyttää vaatimien tiinehtymistä ja siten siirtää vasojen syntymää myöhemmäksi, jolloin niiden kasvu ja kehitys viivästyvät. Tämä voi johtaa vasojen menehtymiseen tilanteissa, joista normaalisti kehittyneet eläimet selviäisivät. Viitteitä tästä on havaittu mm. Heti Lokan altaan täyttymisen jälkeen v. Hirvaiden osuuden väheneminen on voinut vähentää vaatimien tiinehtymistä ja alentaa näin vasalukua. Ne koki myös Lapin paliskunta, jonka merkityistä vasoista tuolloin tavattiin useimmiten vain noin puolet seuraavan talven tai kevään kuluessa. Systemaattinen ja hienojakoinen laidunkierto lakkasi osaksi kokonaan, samoin erillinen siidajärjestelmä (tokkakunnat). Syväjärven paliskunnassa (Niemelä 1974). Paimentamaton, ihmisen antamaa suojaa vailla oleva "villi" poro on aina petovaaroille altis, riippumatta petokantojen vaihteluista ja alueellisista eroista. Tämä on saattanut johtaa epätasapainoisiin laumarakenteisiin. KERRANNAISVAIKUTUKSET Laki "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ilmeni selvästi biologisen perustan muututtua. s. esittää Lapin paliskunnan osuutta koko poronhoitoalueen petovahingoista 1950-luvun lopulta lähtien. herbisidejä. Kun sopeutumisen perustana on ollut ihmisen ja poron tasavertainen suhde, on johdonmukaista, että suhteen katkeaminen ilmenee nyt poron lisääntyvinä toimeentulovaikeuksina, mikäli poronhoidon laajuus pyritään säilyttämään entisellään. Kuvio 3. Ihmisen mukanaoloaika porovuotta kohti on 1970-luvulla supistunut jo alle puoleen (Siuruainen 1975). Poronhoitovuosina 1965-66 ja 1966-6 7 kirjattiin kumpanakin noin 500 poron menehtyminen tästä syystä pienellä alueella. Laajimmillaan altaat peittävät noin 630 km 2, josta noin 80 % on Lapin paliskunnan aluetta eli sen koko alasta yli 11 %. ja 2.). Paikoin hävitettiin myös lehtipuustoa kylvämällä lentokoneesta ns. Myös jäljellejääneiden laidunalueiden osalta tilanne muuttui monimutkaiseksi ja sekasortoiseksi. Koska aukeiksi hakattujen maiden lumisuhteet ovat erilaiset kuin metsän suojissa, kaivaminen vaikeutui. Vielä 1960-luvun alkupuoliskolla osuus oli keskimäärin 5 %, loppupuoliskolla noin 15 % ja 1970-luvulla jo lähes 20 %. vasojen huomattavaa teurastamista. Sitä edelsi 1950-luvulla aloitettu puuston allashakkuu, joka paikoin ulottui avohakkuuna tulevan rantaviivan yläpuolellekin. epätasapainoisiin laumakokonaisuuksiin. Edellä jo korostettiin poron ja ihmisen välisen suhteen tärkeyttä petojen torjunnassa. Laitumien ja rytmien muutokset ovat vielä johtaneet mm. Muutenkin metsiä hakattiin voimakkaasti ja hakkuiden jälkeen maanpintaa muokattiin voimaperäisesti. Laidunten määrä väheni, poronhoidon rytmi murtui, ihmisen ja poron välinen tasavertainen suhde katkesi. 102104, s. Kuvio 4. Muullakin tavoin ihmisen osuus poron mukana elämisessä väheni. Talvisen ruoansaannin varmistamiseksi poroja on 1960-luvun loppupuolelta lähtien jouduttu pakkokuljettamaan länsiosaan, jolla voi muutaman kuukauden ajan laiduntaa noin tuhat poroa, sekä itäosaan, jonne mahtuvat loput paliskunnan poroista, mutta jonne ovat keskittyneet myös pedot. kuvioihin 1. Laitumien muutokset vaikeuttivat ennen muuta porojen talvehtimista ja rikkoivat poronhoidon rytmin. 109). Sen kerrannaisvaikutuksina laidunpaine lisääntyy muualla ja johtaa mahdollisesti ylilaidunnukseen. Vasakannan elinvoimaisuus on koko poronhoidon avainkysymyksiä. 1968 ilmeni myös voimakkaita pakoreaktioita noin 6 000 Lapin paliskunnan poron siirtyessä yhdellä kertaa pohjoiseen naapuripaliskunnan alueelle. Hakkuualueiksi on siinä kuvattu myös tiedossa olevat hakkuusuunnitelmat
Muller-Wille, Ludger & Aikio, Olavi. Lapin Paliskunta: Arkisto ja henkilö>.ohtaiset tiedonannot. Erään suunnitelman mukaan paliskunnan koko itäinen tunturialue otettaisiin tehostuvaan retkeilykäyttöön, ns. Säännöstelyn vai>.utu/uet Lokan ja Porttipahdan allasalueella. Luonnonympäristö muuttui ja muuttuu yhä monin tavoin. Yhdessä ne näyttävät lopettavan luonnonvaraisen poronhoitokulttuurin Lapin paliskunnassa. Samanaikaiset, toisiinsa kytkeytyvät muutokset näyttävät johtavan talvilaidunten huomattavaan menetykseen, porojen vuosirytmin ja poronhoidon rytmiikan murtumiseen, vaellusreittien pirstoutumiseen. Rovaniemi. ei todennäköisesti saatu kirjoihin. Siivo nen, Lauri. Pohjola 2000 -seminaari, Oulu. M oniste. Kallio, Paavo. Keväinen vasama ja syysruskan aikainen rykimä ovat poron lisääntymistapahtumien tärkeimmät ajat. 1974: Poronhoito SyväJlirven paliskunnas,a, Pro gradu -työ Oulun yliopiston kansantaloustieteen laitos, Oulu. 19 75: HenJ..ilökohtainen tiedonanto. 1971 : Die Auswirkungen der mechanisierung der Renntierwirtschafl in der Lappischen Gemeinde Utsjo>.i (Finni,chlappland). Helsinki. Tämä johtui poronhoitovuonna 1972-73 Pohjois-Lappia kohdanneesta porokadosta, jonka painopiste oli Utsjoen, Inarin ja Enontekiön alueella, missä kuolleita poroja laskettiin yhteensä 6 693 kpl eli 73.1 % koko poronhoitoalueella todetusta kadosta (katoa kosketellaan myös s. 1965. 1974 : Renens anpassning tili skogsforhållanden i Finland Nordkalottens fredsdagar. Turun yliopiston julkaisuja. Oulu. The Sno=bile Revolution: Technology and Social Change in the Arctic. huom.). Menlo Park, California. D KI~A LLISUUTIA Aikio, J ouni 197 2: P,doista ja petovahingoista suunnitellulla Koillis>.airan >.ansallispuistoalueella. Erityisen alhainen oli Lapin paliskunnassa vuoden 19 7 3 vasamäärä samoin kuin seuraavalle keväälle laskettu poikkeuksellisen alhainen vasaprosentti (7.4 %). Ennen muutosta poronhoito oli hallitsevat osa elämäntapaa, sen jälkeen voidaan jo puhua porotaloudesta ammattina. 77. 1971 : Lokan ja Porttipahdan väestön nykyisistä oloista ja toimeentulosta. Se on nyt paliskunnan ainoa laaja ja koskematon poronhoitoalue; suunnitelman toteutuminen olisi saamelaiselle poronhoidolle lopullinen kuolinisku. Lenstra, Menno. Ankarassa retkeilykllytössll oleva Saariselän alue on perinteisesti ollut Lapin paliskunnan porojen tllrkellll rykimll-, vasomaja talvilaidunaluetta, mistll porot ovat kuitenkin osaksi joutuneet vllistymlllln retkeilijöiden tieltä. Pelto, Pertti & Linkola, Martti & Sammallahti, Pekka: The Snowmobile Revolution in l apland. porokannan rakenteen epäedullisiin muutoksiin, vasakadon kasvuun jne. Turku. Okko, Veikko. Käynnistäjänä näyttää olleen nimenomaan luonnonympäristön muutos, kun tekoaltaat estivät paliskunnan alueen neljänneksen käytön ja kun metsät:ilous otti käyttöönsä suuret alueet paliskunnan länsiosasta ja osia paliskuntaa halkaisevan valtatien itäpuolelta, jota kokonaisuudessaan suunnitellaan valtakunnalliseksi retkeilyalueeksi; paliskunnan itärajalla taas on Suomen tiheimpiin kuuluva suurpetokanta. Suomala is-ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 69 :3. Turku. 8182 toim. Retkeilijöiden käyttämältä alueelta löydettiin v. Niemelä, Matti. Saariselän-Itäkairan retkeilyalueeksi (Saastamoinen 1972). 1976 viisi ampumalla tapettua poroa (poromies ei jätä ampumaansa poroa nylkemättä ja käyttämättä). 1970. 19681974.Julkaiumaton aineisto. Poromies 4 Aikio, Pekka. Käytetyimmät reitit ovat entisiä porojen polkuja, joilta retkeily on syrjäyttänyt porot (vrt. Varsin usein sen veräjiä on jätetty auki ja toisinaan rikottu itse aitaa. 1970: Saamelaiset kansana ja kansalaisina, Helsinki. 197 2: Peuran Juvun levinneisyys ja rodut. 1973. Terra 83. 1972: Saariselän-ltä>.airan alueen virkistyskäyttö. tuolloin onkin jo kokemuksia. Aikio, Pekka ja Toivo J aakkola. Lyhyessä ajassa se on, yhdessä sosio-kulttuuristen muutosten kanssa, muuttanut poronhoidon luonnetta. Nickul, Karl. Intensiivinen retkeily vaurioittaa herkästi subarktista luontoa, jossa se on pelkkä häiriötekijä. YHTEENVETO Saamelaisen ekosysteemin muutoksista olennaisin on ihmisen ja poron tasavertaisen suhteen muuttuminen ihmisen dominanssiksi. Nissilä, Pentti: Porotalouden asema Saariselän seudun luonnonvarojen moninaiJk.äytössä. Lappalaiu t ja lappalaisuus. kuvio 3.). Paliskunnan pohjoisen rajan esteaita kulkee eräiden retkeilyreittien poikki. VOIMISTUVA RETKEIL YKÄ YTTÖ Lapin paliskunnan itäinen tunturialue on Euroopan viimeisiä erämaita, ja sinne kohdistuva retkeilypaine kasvaa vuosittain. 1971 : Ihminen Lapin ekosysteemin o,ana. Suomen Luo nto, 197 2 Siuruainen, Eino. 1969: Lapin luonnonolot. Asp, Erkki. C: 2. Pelto, Pertti. Kalevalaseuran vuosikirja 5 1. Saastamo inen, Olli. Helsinki. Helle, Timo. Eniten retkeillään paliskunnan koillisosassa. 1973: Een ondm.oek naar de levensom,tandigheden van de rendierhouders in Sodankylän Lapin paliskunta en naar de mogelijke gevolgen voor hen door de aanleg van de waterreurvoirs Lokka en Porttipahta. Molemmat ovat vilkasta retkeilyaikaa, ja porojen häiriintymisestä SUOMEN LUONTO 2/77 36. J ärvikoski, Timo. Nijmegen. vsk
Tärkeä tekijä oli keskimääräisen poronhoidollisen ammattitaidon erinomainen taso. Nykyään puhutaan poronjalostuksesta uutena asiana. osallistumalla saamenkieliseen yleisradiotoimintaan. Poron kautta hän ymmärsi tietenkin laajemmastikin ympäristöään ja luonnon kokonaisuutta. koko saamelaiskulttuurin jatkuvuuden puolesta, mm. Mitään ei ole porossa pois heitettävää. Saamelaiset eivät ole menettäneet toivoaan, vaan uskovat elämän jatkuvan, kun yhdistetään perinteinen kokemus nykyajan tuomiin mahdollisuuksiin. Kaikki tämä on vienyt huomiota poroelon ja laidunten SUOMEN LUONTO 2/77 36. Mutta lähtökohtana on ollut se, että saataisiin mahdollisimman sitkeitä, elinvoimaisia ja siitoskykyisiä yksilöitä, ei niinkään välttämättä suurikokoisia. Kiusaa on tosin koitunut valtakunnanrajojen sulkemisesta, oloihin soveltumattomasta paliskuntajärjestelmästä, epäoikeudenmukaisista maanomistusoloista ja yhä enemmän myös kilpailevista maankäyttömuodoista. · LÄHTÖKOHTA Poronhoito on ollut ja on saamelaiskulttuurin tärkeä ylläpitäjä ja kehittäjä. Mukana ovat tulleet motorisoituminen ja siitä seuraavat suuret välittömät menot, valitettavasti vielä kertakäyttökerskakulutus. Poroelon tuottavuus on näin saatu mahdollisimman hyväksi, vaikka yksilötasolla ei massa ole välttämättä ollut suurin mahdollinen. On vieraannuttu porosta ja luonnosta, alettu laskea tuntipalkkaa metsässä vietetylle ajalle (kaikenlaisten kaavakkeiden kanssa käytetylle ajalle sitä ei kyllä parane laskea). Porosaamelaisuuden elpyminen edellyttää syvällekäypiä muutoksia myös pääväestön ajattelutavassa, "Helsingin Valtiota" myöten. Koetetaan saada yksilö mahdollisimman painavaksi. 78 eloa kokonaisuutena. Paimennus on hyvin tärkeää silloin kun kaikkia laidunmaita aiotaan käyttää tarkoin hyväksi. Poronjalostus on kuitenkin tunnettu jo pitkään porosaamelaisten keskuudessa. hlln toimii aktiivisesti sekll. MUUTOKSET JA SO PE UTUMISO N G ELMAT Kehityksellä tahtoo olla se paha tapa, että se ei pysähdy; tuntuu siltä, että poronhoidon viimeaikaisella kehityksellä kehittämisellä ja nykyaikaistamisella, niinkuin sanotaan on ollut aivan voittopuolisesti takaperoinen suunta. Paimennus ja laidunkierto ovatkin pitkällä tähtäimellä suhteellisen riskittömän poronhoidon ehdottomia edellytyksiä. Jouni Labba Saamelaisporonhoito Suomen Lapissa Perinteinen saamelainen poronhoito on Suomen alueella parhaiten säilynyt Tunturi-Lapissa ja etenkin Käsivarressa, missä pim. Tämän tuntemuksensa avulla hän osasi käsitellä porojaan yksilöinä ja Poromies Labba el:u! poroineen Enontekiön Kll.sivarressa, missll. Saamelaisen etiikan mukaan poro on syötävä kynsiä myöten. Poromies tunsi poron, oli selvillä sen luonnosta (ajatuksesta) ja ruumiin ominaisuuksista. Luonnon hyväksikäyttömuotona saamelainen poronhoito oli lähes huippuunsa kehittynyttä jo viime vuosisadalla. laidunten uudistumisen säätelyllä) on huomattava merkitys. vsk.. Sen avulla voidaan ohjata elon aiheuttamaa kulutusta myös toisarvoisille alueille ja säästää parhaat maat tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Käsittelytaidolle perustui puolestaan porojen paimennus. Luonnonsuojeluliikkeen on annettava täysi tukensa saamelaisten ponnistuksille, sillä monet seikat osoittavat, että vain sitä kautta löydetään kestävä ja tuottoisa tasapaino asutuksen ja TunturiLapin aran luonnon välille. Tämä koskee erityisesti parhaita talvilaitumia. Porojen hyväksikäyttö on sekin ollut lähes täydellistä. paimennuksella on yhä edelleen tunnustettu tehtävä. On oltu hyvin tarkkoja siitoshirvaiden ja ·-vaadinten valinnassa. Jos suuhun ei jotain saa mahtumaan, on siitä valmistettava käsille tarpeellista ja silmille kauneutta ja tietystikin nahasta ja suonista ruumiille lämpöä. Laidunkierron järjestys pohjautuu pääasiassa eri vuodenaikojen asettamiin vaatimuksiin, mutta muillakin seikoilla (esim. Tärkeinä vaikuttavina tekijöinä ovat olleet teknokratisoituminen ja kaupallistuminen pääväestön kulttuuripaineen ja viimekädessä varmaan kansainvälisen kehityksen tuloksena. Poron avulla saamelainen on voinut sopeutua ottamaan tunturiseudun luonnosta lähes kaiken hyödyllisen, silti vahingoittamatta tai muuttamatta luontoa. elinkeinonsa ettll
1852 halkaisi pahasti saamelaisten vanhat asuin• alueet ja esti laitumien tarkoituksenmukaisen käytön. Toisessa suunnassa jäivät mäntyja kuusioudat paliskunnanrajan taakse. Ongelmaksi on muodostu• massa myös paikallisen asujamiston vieraantuminen luontaiselinkeinon muodoista. Sen seurauksena poromäärät vähenivät, hoitovaivat lisääntyivät ja osa poron• hoitajista joutui hakemaan elantoaan muualta (vrt. Tällaisen ryhmän levittäytymispyrkimyksille antaa Suomen poronhoitolaki täydet mahdollisuudet. Suomen Käsivarressa on saamelaisporonhoito elinvoimaisimmillaan, ja siellä kohtaa nykyajan tekniikka perinteiset menetelmät ja varusteet. Ainoastaan karhakkaoutaa jäi Käsivarren kylille mahdollistamaan edes ··/· onkinlaisen järkevän vuotuisen aidunkierron. Samalla perinteinen hallinto, jossa siidat olivat varsin itsenäisiä, korvattiin paliskuntajärjestelmällä. Näistäkin osan lohkaisee Mallan luonnonpuisto (Mallan aran kasvillisuuden suojelemi• seksi siellä on muista luon• nonsuojelualueista poikkeavasti kielletty porojen laidunnus, toim. Ongelmana ovat myös supis• tuneet alueet. Oman kyläni pe• rinteiset kesäsijat olivat Norjassa, Tromssan lähistöllä Iddonjarg• gassa, talvilaitumet Muonion rajalla. SUOM EN LUONTO 2/77 36. Valtakunnanrajan sulkeminen v. huom) .. huolellisesta hoidosta lyhyen täh• täyksen rahallisen tuotoksen maksimointiin. Norjan ja Suomen va.linen poroaita Haitin juurella. Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. 74). Luonnolliset varasäiliöt, parhaat laidunmaat, kulutetaan loppuun ja järkiperäiseltä pai79. s. Tällainen holtiton poronhoito ja laidunmaiden väärä käyttö kostautuu aikanaan kaikille. Yhteisvastuu!§ linen laidunmaiden hoito ei ota :i onnistuakseen, koska paliskuntajärjestelmä ei pane riittävästi painoa paimennuksen tärkeydelle. ::.44 Zia --_ ia:2.·: :_ . vsk. Aina tahtoo paliskunnan johonkin kolkkaan muodostua ryhmä, joka ei välitä paimennuksesta eikä toisille kuuluviksi sovittujen alueiden kunnioituksesta. Rajasulun valvonnan tehostu• minen teki lopun Norjan puo• lelle ulottuvista kesävaelluksista ja pakotti ahtamaan suuret poro• määrät niille vähille heinätuntu• reille, joita Suomen puolelle on jäänyt. 2 . Tämä vuotuinen kierto on jopa niin nuorta kuin isoisäni aikaista. Näin i näyttää käyneen. -
Odotetaan erillisen saamelaislain voimaantuloa. Vesivoiman rakennus ja turismi ovat toistaiseksi saaneet eniten vahinkoa aikaan. Ennen kuin tähän ratkaisuun menee, on mietittävä, miksi yleensä hoitaa poroja. hön kuin kahdeksan tunnin viettäminen liukuhihnan osana viitenä päivänä viikossa. TunturiLapissa altaat ovat katkoneet vaellusreittejä ja haudanneet kesäja syyslaitumena erinomaista jänkää, varsinkin Ruotsin puolella. Tästä sopii esimerkiksi Koutakeinon kuparikaivos. Ainakin saamelaisalueen poronhoidon tulee säilyä ja kehittyä porojen ja poronlaidunten hoitona, paimentaen ja suunnitelmallista laidunkiertoa noudattaen. Jos Suomen valtio haluaa elämää ja toimintaa pohjoisimmille ja korkeimmille seuduilleen, se ei voi jättää huomiotta oloihin parhaiten sopeutunutta elinkeinoa eikä hävittää sitä kulttuuria, jonka osana tämä elinkeino on kehittynyt. Tarvittavan talvirehun hankinta omalta alueelta on tunturiseuduilla mahdotonta. Pudasjärven seuduilla voi aivan toisenlainen ratkaisu olla paikallaan. Teknisten apuvälineiden käyttöön on saatava järki mukaan. Asia on pikaisesti korjattava kouluopetuksessa. Se vaatii aivan toisenlaista asennoitumista eläimiin, luontoon ja työ_. Paliskuntain Yhdistyksessä edustus määräytyy siten, että etelän pienet palkiset hallitsevat yhdistystä. Tämän vuoksi poronhoito olisi tunturialueilla tunnustettava ensisijaiseksi maankäyttömuodoksi vastaavasti kuin metsätalous on hyväkasvuisilla outamailla. Ja, ennen kaikkea, poroelinkeino on jokseenkin turvaton muiden elinkeinojen levittäytyessä alueelle. Vaikka kaivostoiminta pian lopetettaisiin kannattamattomana, poroelinkeinolle on voitu tehdä pitkäaikaista osin korvaamatontakin vahinkoa. Jokamiehen oikeuttakin tulisi käyttää siivosti, kun liikkuu toisen kansan elintärkeän 1 uonnonvaran J<.eskellä. Metsätalous on ongelmana lähinnä etelämpänä, osin kyllä saamelaisalueellakin (Vuotson Inarin seudut). Ongelman perussyy on tältä osin se, että maa kuuluu " Helsingin Valtiolle" eikä saamelaisyhteisölle, niinkuin sen oikeuden mukaan tulisi saamelaisalueella kuulua. TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ Valoisalta ei siis näytä poroelinkeinon nykytila saamelaisalueen, varsinaisen Lapinmaan, Suomen rajojen sisään jääneessä osassa. Saattaa ongelma pohjoiseenkin levitä, jos tunturikoivulle keksitään käyttöä. Jos pienellä määrällä lisäravintoa voidaan huomattavasti parantaa porojen tilaa, ei tätä sovi moittia. Samaa ajatusta on sovellettava esteaitoihin ja lisäruokintaan. Myös vuoriteollisuuden uhka väijyy tunturiseuduilla. Tarvitaan sellaiset muutokset lakiin ja hallintoon, että saamelaisten kotiseutu saa itse järjestää asiansa, harkita omassa joukossaan mikä olisi tarkoituksenmukaisin paliskuntajako ja miten laidunnus tulisi niiden sisällä järjestää. En halua toisia neuvoa. Pohjoisen poroelinkeinon harjoittajat, joille poronhoito on pääasiallinen toimeentulo, ovat vähemmistönä. Mutta tekniikka on pantava rengiksi, sitä ei saa päästää isännäksi. Jäkälämaista huolehtiminen on kuitenkin saamelaisalueen poronhoidon perusta. Poronhoito on osoittautunut ainoaksi tavaksi, jolla ihminen voi käyttää sitä, mitä tunturissa kasvaa. Tämän vaatimuksen järkeenkäyvyys antaa uskoa saamelaisväestölle. Lomakylien lähistöllä on sotkeutunut hyvää jäkälikköä, ja tekeepä tavallinen 'rinkkaselkäkin' kesällä tuhojaan, ellei ole selviä reittejä kulkua ohjaamassa. Aivan erityisesti on torjuttava ne kaavailut, joissa paimennus ajatellaan lopetettavaksi muka vanhanaikaisena ja talvilaidunten hoito tyystin korvattavaksi keinoruokinnalla. Välillisesti heistä on ainakin ollut haittaa: kämppien käyttö on vaikeutunut ja evästä täytyy ottaa enemmän, kun isot, 80 helposti saatavat kalat ovat käyneet vähiin. Tosin 'poronhoito' -sanaa en haluaisi käyttää, elleivät porot todella ole hoitajiensa valvonnassa. SUOM EN LUO NTO 2/77 36. Ei ole huono asia, että poromiehen työ tuiskussa ja pakkasessa keventyy. Se on elinkeinon loppu alueen poromiehille; tämän ovat Kirunan seudun kylät kokeneet. Poronhoito on elämäntapa. Peuranteurastelu tuntuisi luonnollisemmalta nimeltä sellaiselle elinkeinolle, jossa eläimet vain kootaan vasanleikkoon ja teurastukseen, mutta ovat muutoin valtoimenaan metsassa. vsk.. Muitakin lainsäädännöstä ja hallinnosta aiheutuvia epäkohtia on: muista pohjoismaista poiketen Suomi ei anna saamelaisille mitään erityisoikeuksia poronhoidon ja poronomistuksen suhteen. Suomessa tietysti Lokka ja Porttipahta olivat raskas isku eteläisimmälle saamelaisseudulle. Mutta tehtyjen virheiden seuraukset eivät katoa hetkessä eivätkä itsestään. Turismi tekee eniten vahinkoa kevättalvella, kun etelän moottorikelkkamiehet lähtevät kantavia vaatimia hätyyttämään. Poroja on paljon ja niittyjä vähän. Samalla kesäravinnolla voisi kasvattaa vaikka lampaita tai niitä mustankirjavia lihalehmiä. Talviravinnon ostaminen etelästä merkitsisi riippuvuutta toisten alueiden tuotannosta, myös huomattavaa lisäkustannusta. Poronhoitoon liittyvä perussivistys ei enää siirry luonnollista tietä nuoremmille sukupolville. Parempi olisi jos senkin ajan olisi käyttänyt paimentamiseen. Tärkeimmille laidunmaille tulisi antaa lain suoja, ellei alueen kaikkia luonnonvaroja suostuta antamaan saamelaisyhteisön hallintaan. Mutta poro tulee toimeen juuri sillä talviravinnolla, jota Lapin kankailta voi saada. Mutta tulevaisuuden usko on heraamassa. Toimiva kaivos synnyttää taajaman, ja laajalle sen ympärille levittäytyvät taajamaan liittyvät rajut maankäyttömuodot. Jänkien niittäminen taas antaisi paljon työtä mutta niukasti heinää. mennukselta viedään pohja pois
SUOMEN LUONTO 2/77 36. Yo Heikkola opiskelee biologiaa Helsingin yliopistossa. H.: Millaiset ovat porotalouden ja metsätalouden suhteet .t A. Ja kun näiden vuoksi vähän kerrassaan menetetään vähäisistä marjastus-, metsästysja muista tuloista osa, niin ne jo yhdessä aiheuttavat ison loven meikäläisen leipään. Seuraavassa haastattelee inarilaista poromiestä etelän asukas. Vaan kaiken aikaa ovat Lapin asukkaan elämää köyhdyttämässä ja vaikeuttamassa etelän päätöksentekijät, metsätalous ja yhä kasvava turismi. K. Kaarina H eikkola LänsiInarin poronhoidosta ja muista elinkeinoista Suomi tiedetään pitkänomaiseksi maaksi, jonka asukkaat elävät erilaisissa luonnonoloissa ja ajattelevat eri tavoin. oikeutta rajoittaa petojen määrää. Paliskunnan porojen lukumäärä oli keväällä 1976 yli yksivuotisia poroja 2 765. 1976 kesätyössä Inarin kalanviljelylaitoksella. Porojen heikennyttyä ravinnon puutteen vuoksi ne olivat alttiita loisten hyökkäyksille. Se oli kaikkein suurimpia todettuja katoprosentteja. Niiden työllistävä vaikutuskin taitaa täällä Inarissa olla vähäinen. : Tällä alueella ei toistaiseksi ole minkäänlaisia hakkuita; toivottavasti ei tulekaan. Aarne Sieppi: Katovuosina paliskunnan alueella kato oli liki viisikymmentä prosenttia. Monitoimikoneet vaativat laajoja avohakkuita. Laitumien riittämättömyys ja viime kädessä loiset aiheuttivat kadon täällä Inarissa. S. Aikanaan se ylittää Lemmenjoen ja silloin ovat nämä palkiset menneet. Mutta ehtoina oli tietysti porotalouden mahdollisuuksien säilyttäminen, joka edellyttää mm. Nyt ei yksikään perhe koko Länsi-Inarin paliskunnan alueella tule toimeen pelkästään poronhoidolla. Kysymykset koskevat asioita, jotka usein etelässäkin tiedetään ongelmiksi. Paadarjärven eteläpuolella on metsäautotie, jota Metsähallitus vuosittain jatkaa. LänsiInarin paliskunnan pinta-ala on 5 564 km 2• Se käsittää koko Länsi-Inarin alueen rajoittuen pohjoisessa Utsjoen rajaan, idässä Muddusjärven ja etelässä Hammastunturin paliskuntiin sekä Sodankylän kunnanrajaan. Yhdistäminen ei ole tuottanut toivottua tulosta, vaan paliskunnat toimivat taas itsenäisinä. Haastateltavana on Aarne Sieppi, nyt jo yli kolmekymmentä vuotta poroja hoitanut Petsamon siirtolainen, joka oli entisen Paadarin paliskunnan poroisäntä ja Länsi-Inarin paliskunnan varaporoisäntä. Tämä (1976) taitaa olla hyvä vuosi: vaatimista ainakin 90 % oli kantavia. Nuo hakkuiden nykyiset menetelmät eivät sovi tänne Lappiin. S.: Paadarin paliskunnan alueella 24 perheestä 10 perhettä eli ennen katovuosia pelkästään porotaloudesta. Se koskisi koko Paadarin ja Vaskojoen välistä aluetta. Paliskunta on ehdottanut kansallispuistokomitealle Lemmenjoen kansallispuistoalueen laajennusta. Siitä lähtien on taas ollut hidasta nousua. K. Tähän tilanteeseen oli johtanut 1950-60-lukujen poron hinnan alhaisuus; runon (= vasaton hyväkuntoinen naarasporo) hinnalla mies sai tuskin sarkahousut itselleen. Poroja oli pidettävä runsaasti ja se johti ylilaidunnukseen. Nyt jälkimmäinen on jo jaettu Sallivaaraksi ja Muotkatunturiksi. Noin kolme vuotta sitten yhdistettiin silloiset Sallivaaran ja Paadarin paliskunnat LänsiInarin paliskunnaksi. Sen lisäksi korjuutraktorit ajelevat kesän aikana jäkäläkankaita, ja niissä jäljet näkyvät vielä kahdenkymmenenkin vuoden päästä. Saavatko ihmiset elantonsa pelkästään poronhoidosta -~ A. Paliskuntien yhdistyessä ennen vuosien 19 7 3-7 4 katoja poro määrä oli lukuporoina yli 8 000, joka todellisuudessa merkitsee yli I 000 poroa. vsk. Haastateltavansa hän oppi tuntemaan ollessaan v. Jos päästäisiin tarkastelemaan asioita viisikymmentä vuotta eteenpäin ja sitä mitä näistä hakkuista silloin ajatellaan, niin luulen, että silloin tuntuu varsin lapselliselta, että niin vähäisen h)Ö81. Tieto ei kulje eivätkä etelän päätökset ole mieleen po~joisen ihmisille. H.: Miten täällä väki tulee toimeen. Hyvin tärkeä ja olennainen osa tämän perän ihmisen elämää ja toimeentuloa poronhoidon lisäksi ovat marjastelu, vähäinen metsästely, kalastelu, maaja karjatalous, mökkien rakentamiset ja muut mitä moninaisimmat puuhat. Saati sitten ne jäljet, joita ne varsinaisesti ovat tulleet tekemään
Tottahan se on lisännyt myös turistien määrää huomattavasti, ja se on melkein aina vain pahasta. Paliskuntien yhdistyessä poroluvusta tuli liian suuri.Joten kadosta oli laitumien kannalta etuakin. H.: Mainitsit tuossa ohimennen poronhoidon todellisista ongelmista. Susia on ollut vain jokunen kulkijoina. H.: Mikä on petotilanne näillä palkisilla ., A. Nyt on kotkakanta tuntuvasti lisääntynyt. Porot seuraavat näitä jälkiä ja niiden hajaantuessa hajaantuvat tokatkin. Näilläkin seuduin ovat porovarkaudet vaikea asia. H. Porohommiin tulijoita kyllä tuntuu olevan riittämiin. Tien mukana olemme tulleet tasaveroisemmaksi muun väestön kanssa. Niiden tuhoja on vaikea rekisteröidä, koska ne liikkuvat kesäisin tehdessään vahinkoa; silloin ei jää juuri jälkiä. Keskustelin tuossa juuri Hammastunturin palkisen miesten kanssa kotkasta. K. Vielä päätöksentekijöistä san01sm, ovat ne Helsingistä tai Rovaniemeltä, että kun he päättävät esimerkiksi näistä Inarin ja Utsjoen asioista, niin tulisivat tänne paikan päälle keskustelemaan asioista. H.: Entä mikä on paliskunnan laiduntilanne ., A. Totesimme, että kotka oli Inarissa ennen sotia varsin harvinainen näky. K. Kevättaivella 82 kukoistaa kelkkailu. Me suosittelemmekin seudun nuorille, että hankkisivat koulutuksen johonkin ammattiin mikäli mahdollista, jotta tänne jäävillä olisi paremmat elinmahdollisuudet tämän elinkeinon piirissä. Vaikka ei ajateltaisi metsien säästämistä edes poronhoidon kannalta, niin on muistettava sekin näkökohta, että muutamien vuosikymmenien kuluttua on varmasti kehitetty menetelmät näidenkin metsien hyödyntämiseen luontoa säilyttäen. Olemme pyrkineet pitämään poroluvun jatkuvasti suhteellisen alhaisena. Tämä kesä on ollut viileä ja porot ovat pysyneet metsissä. Tienvarret ovatkin kesäisin täynnä turistien autoja ja jokivarret vieraita kalamiehiä; P.i siellä enäii rne1käläine11 viihdy. Moottorikelkan jäljet haittaavat porojen koossa pysymistä. Kauppa-, kouluja lääkärimatkat ovat helpottuneet huomattavasti. Niiden mielestä meidän poronhoitomme on huonoa ja kannattamatonta, koska emme ota siitä irti koko sillä hetkellä saatavaa tuottoa. Näin aiheutetaan tahattomasti haittaa, kun tästä ei olla tietoisia. : Minä en todellakaan tahdo vähätellä petoasiaa, mutta tuntuu, että sen peittoon jää monta tärkeää ongelmaa. Tavoitteena ei ole tuottavuuden maksimointi vaan kestävä elinkeino. Jos kettuja on runsaasti, ne saattavat aiheuttaa joskus isojakin tuhoja. Niin poroasiantuntijoita kuin ovatkin, he eivät ole meidän alueemme asiantuntijoita. Pienistä pedoista pahin vasalle on korppi. vsk.. Lämpiminä kesinä sen on helppo siepata tunturien aavoilta rinteiltä räkkää paossa olevia poroja. Karhut ovat näillä seuduin myös lisääntyneet. Kertoisitko niistä tarkemmin.' A. Ne kun eivät ole amatöörien tekemiä ja ovat kaiken aikaa lisääntymässä. Mutta ei sitä pidä väheksyä, sillä jos pedot pääsevät valloilleen, niin se on hyvin nopeasti iso ongelma. Perussyynä oli hhan hinnan alhaisuus, joka johti porokarjojen pääluvun korottamiseen, liikalaidunnukseen ja porojen kunnon heikkenemiseen, jollom loiset alkoivat tappaa poroja. Paliskunnan nykyinen poronhoito perustuu pienehköihin porolukuihin ja laitumista huolehtimiseen. Sieltä on kotkan ollut hankala siepata vasaa. Miten olisi, jos minä menisin vaikka Merenkulkuhallitukseen ja sanoisin, jotta tuosta sen väylän on syytä kulkea. Mutta kun etelästä tulevat tänne, heillä on valta sanoa ja määrätä, että tuosta on rajan kuljettava. Nyt pääsee laiskakin mies hyvien kalavesien ääreen. Vaikka met sen hyvin tiiämme jotta methään menee... Siinä on vaan se ero, että minua ei kukaan kuuntelisi. Käytäntö on osoittanut tämän pidemmällä aikavälillä kuitenkin tuottavammaksi. Olisi hyvä, jos kelkkailurajoitusten myötä pitäydyttäisiin vanhoilla 5 talviteillä, joilta kuljettaisiin jalan -§ kalapaikoille. K. Poronhoidon ongelmat ovat muualla. :, :, -, I K. Poropoliisit auttaisivat tilannetta melkein pelkällä olemassaolollaan. S.: Pedot eivät ole täällä ongelma. Paliskuntain Yhdistys ja Lapin lääninhallitus vaan eivät katso tätä kovinkaan suopein silmin. Ahma on ovela peto. S.: Voisipa melkein sanoa, että meillä on poronhoitoalueen parhaat laitumet. Minusta tuntuu, että jos petoasiassa halutaan ymmärtää toinen toisiamme, niin se ei mikään ongelma tule olemaankaan. D SUOMEN LUONTO 2/77 36. Vuosien 1973-74 porokato kohtasi erityisen ankarana Lllnsi-lnarin paliskunnan, joka menetti r.oroistaan lllhes puolet. Saattavat joutua kauaskin. Liikennettä oli ympäri vuoden; jokea pitkin kuljetettiin rakennustarpeita ja elintarvikkeita, ja sitä pitkin kuljettiin kylästelemässä. Tai se saattaa odottaa niin kauan, kunnes hanki pettää poron alla, jolloin se on helppo siepata. : Mikä merkitys on ollut Angelin polkutien rakentamisella ja sen myötä turismilla., A.S.: Ennen oli Vaskojoki täkäläisten ihmisten tärkein kulkuväylä. Sitten ajan myötä se hyökkää. Se totuttaa porot itseensä asustamalla ja liikkumalla niiden seurassa. S. dyn takia on tärvelty luontoa, jota silloin ei enää voi korvata millään