Nllsill (Daphne mezereum : ylhllllllll oikealla) ja rohtoimikkll (Pulmonaria officinalis; alhaalla vasemmalla) ovat lehtokasveja, joiden kasvupaikat ovat monesta syystll vaarassa. Jllrkevllmpllll on koristaa puutarhan kukkamaa lllhisukuisella lajilla (Pulsatilla vulgaris), jota saa siemenkaupoista. TÄMÄN NUMERON KANSIKUVA esittll!I kangasvuokkoa eli kylmllnkukkaa (Pulsatilla vernalis). Poiminta on jo hllvittllnyt sen suurimpien asutuskeskusten lä heltä.. Se on rauhoitettu, mutta sitll uhkaavat samat vaarat kuin kangasvuokkoakin. Sormilehtinen kylmllnkukka (Pulsatilla patens; vasemmaila ylhllllllll) on kangasvuokon harvinainen sukulainen. Se on oikeastaan arojen kasvi, mutta meillll sitll kasvaa muutamassa paikassa Hllmeenlinnan lllhellll. Se on harjujemme, etenkin Salpausselkien, kaunis kevlltkukka, jota uhkaa rauhoituksesta piittaamaton soranotto ja poiminta. Usein sitll yritetlllln siinllll juurineen puutarhoihin, mutta tllmll ei onnistu . Niiden kaupittelu on kielletty. Tllllll sivulla on esitelty joukko muita suojelua kaipaavia kevlltkasveja
Esimerkiksi syöpymisongelmat ovat yhtälaisesti yllättäneet rak~ntajat sekä idässä että lännessä. Ydinvoimaa rakentava maa ilmoittautuu ydinhyökkäyksen uhriksi. Ennakkolaskelmienkin mukaan kolmannes voimalan tuotfärrtasta energiamäärästä on itse 'asiassa jo käytetty sen rakentamiseen. Jokaiselle meistä on päätetty antaa meitä kuulematta ydinenergiaa määrä, joka hakee vertaistaan koko maailmassa. Mitä aikovat voimaloiden rakentajat tehdä, jos mikään kunta ei vapaaehtoisesti suostu ottamaan vastaan ydinvoimalaa . Sillä tuotetaan ruokaa ja tekniikkaa, sillä käydään kauppaa ja sotaa, sillä lahjotaan ja uhataan . Maailmanmarkkinoiden vaihtokelpoisin valuutta on jo nyt energia. D 65. Toisen lihottaminen lihottaa toista. Loviisan kaupunginjohtaja ilmoittaa saaneensa jo nyt tästä riittävästi todisteita. vuosikerta ostam~e ulkoa voimaloita ja uraama. Käytännössä ydinvoimala tuottaa hädin tuskin se verran energiaa, että sillä saadaan pystyyn uusi ydinvoimala. Tulevaisuudessa energian merkitys kasvaa. Kansamme ei näytä luottavan ydinvoimaan. Tämä näkyy voimalanrakentajien esitteissä, tyynnyttävissä turvallisuuslaskelmissa ja optimistisissa odotuksissa . Suomen Luonto N:o 2 1975 Atomiajan ihmisen tragedia Energiasuunnitteidemme käyrä kohoaa kiihtyvänä tulevalle vuosituhannelle, eikä tasaantumista näy. Kun voimaa tarvitaan, ei pitäisi valita kallista ja vaarallista . Suomessakin ajankohtaisi SUOMEN LUONTO 2/ 75 ydinkysymyksiä ovat taloudellisuus ja demokratia, kansan valta. Tukalimmassa asemassa on maa, joka käyttää paljon energiaa, mutta ei pysty sitä itse tuottamaan. Suomeen rakennettavien voimaloiden hyötysuhteesta ei ole annettu tietoja, mutta fysiikan lait ovat kaikkialla samat. Kun kuullaan sijoitussuunnitelmista, paikkakunnan väki nousee kapinaan. Hän sanoi selvästi, että hän ei usko ainakaan nykyisentyyppisen ydinvoiman mahdollisuuksiin. Jos nykyisiä heikoiksi arvioituja turvallisuusjärjestelyjä tehostetaan, kulutetaan lisää energiaa. Kauniin kuoren alla piilee vaaroja. Ruotsissa onkin alettu hieman ilkeästi puhua öljyllä käyvistä ydinvoimaloista. Hänen asiantuntemustaan ja motiivejaan ei voitane epäillä eikä Hannes Alfveninkaan, josta on tullut eurooppalaisen ydinvoimaa vastustavan liikkeen näkyvin hahmo. On luonnollista, että öljyn hinnannousu käänsi katseet ydinvoimaan . Tarvitaan vain tarkasti tähdätty ohjus tai pommi . Voimmekin pian ruveta laskeskelemaan, miten suuri osa ydinvoimaloistamme toimii turpeella ja miten paljon energiaa olisi syntynyt, jos olisi poltettu halkoina se puutavara ja -jaloste, jolla nyt 34 . Hyökkääjä voi olla omankin maan asukas, joka väkivalloin tai asemaansa hyväksi käyttäen pääsee käsiksi voimalan sydämeen. Voimaloiden suojakupuunkin saattaa liittyä tiettyjä esteettisiä arvoja. On surkeaa, että tiedämme enemmän Ruotsin ja Yhdysvaltain voimaloiden turvallisuudesta ja hyötysuhteesta kuin siitä, joka kohta käynnistyy Loviisassa. Tällainen maa on Suomi. Vain hölmöläinen rakentaisi entisellä energialla ydinvoimalan, josta saa energiaa vain sen verran kuin voimalaan tarvittiin. On yksinkertaisempaa tyytyä pelkkään hiilivoimalaan. Salaiset neuvottelut ja tietojen pimitys puhuvat omaa ikävää kieltään. Ydinvoima ja ydinase ovat osoittautuneet juuri sellaisiksi siamilaisiksi kaksosiksi, jollaisiksi ruotsalainen nobelfyysikko Hannes Alfven niitä on epäillytkin. Yhdysvalloissa alan tiedemiehillä on ydinaseita ja ydinenergiaa vastustava !ehtikin, the Bulletin of the Atomic Scientists. Ydinenergian julkisivua yritetään pitää kauniina. Ydinvoimalan rakentamiseen tarvitaan paljon työtä ja raakaainetta, toisin sanoen energiaa. Ydinvoiman arvostelijat muistuttavat, että ydinvoiman käyttöönotto johtaa väistämättä tiukkaan valvontaan ja kansalaisvapauksien rajoittamiseen. Taannoin vieraili maassamme neuvostoliittolainen ydinvoiman kehittäjä, akateemikko ja sosialistisen työn sankari Pjotr Kapitsa. Yhdysvalloissa on havaittu sama asia, ja halvaksi mainostetun ydinvoiman hinta on nopeasti kohonnut kivihiilen tasalle. Voimaloiden tilaajat peruvat kauppojaan. Kokemus on osoittanut voimaloiden tehon ja käyttöiän odotettua paljon alhaisemmaksi
. . . . . 123 Yhtenäiskoordinaatisto havaintojen tarkka ilmoittamistapa 124 Summaries of the Main Articles in This Jssue .. . . . . S. . . 121 Uut1s1a ... 7 2 tuurin tielta, · · V. . . .. . 126 TÅ°MAN NUMERON KIRJOITTAJAT Pekka Borg, fil.tri, Suomen Akatemian tutkija, Kirkkonummi V. Ilmo itushinnat : 1/ 1 sivu 900 mk 1/2 sivu 500 mk 1/4 sivu 300 mk 4-väri-ilmoitus 1 200 mk, takakansi 2 000 mk TOIMITUS Teuvo Suominen (vas taava) Riitta Jokiranta Tai tto : Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Urpo Häyrinen (kokoonkutsuja) Harri Dahlström Jouko Pettersson Helmi-Irene Saurola AnnaRiitta Wallin Painopaikka : Forssan Kirjapaino O y Forssa 66 SISALLYS Atomiajan ihmisen tragedia . . . . . . . . . . MalmJtröm, Maailman Luo nnon Säätiön Suomen rahaston pääsihteeri, Helsinki Tiit Randla, biologi, jääkarhuntutkija, Tallinna, Eestin SNT Amo Rautavaara, fil.yo . . . . . yo., Helsinki Ari Lyytikäinen, tutkimusapulainen, Suomen Aka temian kansallispuistotyöryhmä, Kuopio Kalevi K. . 81 Suomen sääkset v. Lii ton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 916, kesäkuukausina klo 9-15. . . .. 498 159. ........ . . . .. SUOMEN LUON TO A J ULKA ISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . Pimlott, Pasi Haaranen, Pekka Nurminen ; 83 J. . . . . . . . . . . . . . . 7 7 Suomen uhanalaiset eläinja kasvilajit on luetteloitu, Kalevi K. . . . Suomen Luonnon vuoden 1974 numeroita myydään 3 mk/kpl , vuoden 197 3 numeroita 2,50 mk/kpl , vuoden 19 7 2 numeroita I mk/kpl , sitä vanhempia 50 p/kpl. . . . 88 Aspskär ulkosaariston luonnonsuojelualue, Amo Rautavaara . . . . . . . . . Suomen Luonto ilmestyy vuoden 197 5 aikana kuutena numerona. . . . . . . . Erkamo ; 79 Mauri Korho nen ; 82 Douglas H . . . 1974, Pertti Saurola . . 94 .Jääkarhun maailma, Tiit Randla . . . . . . . . . . . . . . . 1974, Seppo Kuwela . Grönvall, Mauri Korhonen; 85 Helmi -Irene Saurola ; 87 Mauri Peltonen; 89 Teuvo Suominen ; 91-97 Arno Rautavaara ; 99-100 Tiit Randla ; 101 Teuvo Suominen ; 103 Ari Lyytikäinen, Urpo Häyrinen ; 104 Ari Lyytikäinen ; 105 Ilkka Koivisto , Jorma Luhta, Hannu Hautala; 109 Urpo Huhtanen ; 110-111 Osmo Kontturi; 115 Lauri Hatakka, Teuvo Kanerva, Markku Tanttu ; 116 Teuvo Suominen, Riitta Jokiranta ; 118 Teuvo Suominen, Hannu Lindroos, Teuvo Suominen, Kaius Hedenström ; 124 Teuvo Suominen. . . . . . . Erkamo . Erkamo, apul.prof., Kasvitieteen perusopetuksen laitos, Helsingin yliopisto J ouni Kitti, kalastusmestari, Helsinki OJmo Kontturi, fil.kand ., Espoo Seppo Kuwela, fil. toimittaja, Luonto-Liitto, Helsinki Pertti Saurola, fil.kand ., Eläinmuseon rengastustoimisto, Helsingin yliopisto J uha Suominen , fil.tri, Kasvitieteen laitos, Helsingin yliopisto Pekka Suominen, fil.tri, Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto • Teuvo Suominen, fil.kand. M almJtröm . . . 108 Harjujamme tutkitaan, Pekka Borg ja OJmo Kontturi 111 Luonnosta ja ympäristöstä, biosfääristä ja ihmisestä, Teuvo Suominen . . . . . . . . . 99 Koloveden kansallispuistosuunnitelma, Ari Lyytikäinen . . . . . .... . Tilaushinta Pohj oismaiden ulkopuolelle o n 20 mk. . I rtonumerot 4 mk. Fredrikinkatu 7 7 A 11 00100 Helsinki 10, puh . . . . . . . . . . . . 6 7 Euroopan kasvikartoituksesta ja lajiston köyhtymisestä, J uha Suominen . . . . 85 Suomen tuulihaukat v. . 115 Kirj~l)isuutta . . . . . . . SUOMEN LUONTO 2/75. . . 65 Plutonium säteilevä tulevaisuutemme, Pekka Suominen . . . . . . .. Punavuorenkatu 4 :n myymälä on avo inna maanantaista perjantaihin kl o 9-17, lauantaisin klo 10-13. . . . . , toimittaja, Suomen luonnonsuojeluliitto, Helsinki TAMAN NUMERO N KUVITUS kansi Teuvo Suominen kansi II Teuvo Suominen, Mauri Korhonen, Mauri Korhonen, Teuvo Suominen sivu 67 The Bulletin of the Atomic Scientists; 68 Suomen Voimalaitosyhdistys; 78 V. . . . . . Leht i voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 17 mk postisiirtotilille no 608 21-1 . . . . . . . 103 Kenelle kuuluvat saamelaisalueen luonnonvarat, Jouni Kitti . . . . . 91 Arktisten lintujen muutto loppukevään mahtava luonnonnäytelmä, Pertti Saurola .
1945 Yhdysvalloissa vastustamaan ydinaseita. "Eräs ydinvoiman haitta, jonka muutamat arvostelijat ovat viime aikoina tuoneet esiin, on se, että reaktoreissa muodostuvaa plutoniumia v01ta1s11n käyttää myös sotilaallisiin tarkoituksiin. Uraanin "polttaminen" tuottaa jäteaineena mm. halkeamistuotteista. Nykyiset reaktorityypit käyttävät pääasiassa uraania, jonka varannot tiedetään melko pieniksi, ja niiden varaan ei voida energiahuoltoa laskea. Lehden kannessa oleva kello kuvaa totaalisen ydintuhon lllheisyyttll; viime syksynll se eteni kolme minuuttia, koska neuvottelut ydinaseistuksen vllhentllmiseksi eivllt edistyneet ja koska rauhanomaiseksi sanottu ydinvoima laajeni lisllten myös sodan vaaraa. Plutonium voidaan (kursivointi kirjoittajan) käyttää polttoaineena uusissa polttoaine-elementeissä. Tämä keinotekoinen alkuaine on ehkä vaarallisin maailman kaikista aineista. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyisi ko . nopeissa hyötöreaktoreissa, joiden polttoaineeksi se paremmin soveltuu. Ongelma v oidaan ratkaista siten, että ne harvat jälleenkäsittelylaitokset, joita maailmassa tarvitaan, asetetaan kansainvälisen tarkkailun tai mahdollisesti kansainvälisen johdon alaiseksi. Ydinenergiasuunnitelmamme ovat maailman suurimpia, kun lasketaan asukasta kohden tuotettava ydinenergian määrä. Sen vuoksi se on arvokas aine ja erotetaan yhdessä uraanin kanssa SU OMEN LUONTO 2/ 75 öulletin OF THE ATOMIC SCI ENTISTS •mllQaz1oeofsc:,ence,nd publicatlalrt s1 .z SEn EMBEf 9 MINUTES TO MIDNIGHT Atomitiedemiesten aikakauslehti perustettiin v. Se kertoo : "Plutonium on myös halkeava aine ja antaa haljetessaan likimain yhtä paljon energiaa kuin polttoaineeksi sopiva uraani . On hyvin kyseenalaista pystytäänkö tällaista, nimenomaan uuden plutoniumin tuottamiseen suunniteltua hirviötä milloinkaan tyydyttävästi kesyttämään. Ydinvoima on saanut lehden ja sen takana olevat tiedemiehet huolestumaan myös rauhanomaiseksi tarkoitetusta ydinenergiasta. Ei olekaan realistista jättää käyttämättä ydinvoimaa sen vuoksi, että samalla voitaisiin valmistaa plutoniumia sotilastarkoituksiin, koska tämä energialähde on välttämätön tulevaisuuden energiahuollolle yhtä hyvin 67. Tähän ongelmaan ei vaikuta se, käytetäänkö Suomessa ydinenergiaa vai ei . PLUTONIUM Suomen Voimalaitosyhdistys ry. Plutoniumin haittapuolena on sen voimakas myrkyllisyys ." Hyötöreaktori on nykyisellään huonosti kesytetty ydinpommi. maalla kuitenkin olla ei vain ydinvoimalaitoksia, vaan myös jälleenkäsittelylaitos. Ydinenergian rakentajat lohduttavat yleisöä sanomalla, että jäteplutonium kelpaa uudelleen poltettavaksi joko nykyisissä tai uudentyyppisissä ns. hyötöreaktoreissa. Näin päästäisiin yhdellä iskulla sekä polttoainepulasta että jätteestä. Se voidaan kuitenkin varastoida käytettäväksi myöhemmin kehittyneemmissä reaktorityypeissä, ns. Pekka Suominen Plutonium säteilevä tulevaisuutemme Suomi on nopeasti siirtymässä atomiaikaan. on levittänyt mm. Kirjoittaja toteaa, että säteilyvaara ei uudelleen käytössä vähene, vaan se päin vastoin lisääntyy fysiikan lakien mukaan. yliopistoihin väri esitettään "Ydinenergia ja ympäristö" . Siirtyminen ydinaikaan merkitsee, että maapallon elämä joutuu sitä suurempaan vaaraan, mitä enemmän reaktoreita rakennetaan ja mitä pontevammin jätettä "hävitetään" uudelleenkäytöllä. plutoniumia
Ongelmallisimpia ovat ne, joiden puoliintumisaika ·on ihmisikää pitempi, mutta vuosimilj"oonaa lyhyempi. Voidaanko plutoniumongelmat katsoa tällöin ratkaistuiksi. Lyhytikäisimpiä ja siten kaikkein vaarallisimpia isotooppeja pystyttäneen säilyttämään niin kauan, että radioaktiivisuus ehtii hävitä. Näitä on varastoitava turvallisesti kuudensadan vuoden ajan. Aineen vaarallisuus on kääntäen verrannollinen sen puoliintumisaikaan . Reaktorijäte on varastoitava turvallisesti . Am-242 . Np. Siitäkin tulee plutoniumia, ja välivaiheina esiintyy neptuniumia, plutoniumia, amerikiumia ja curiumia. Niiden merkitys on täss~ yhteydessä vähäisempi kuin yllämainittujen transuraanien. Am-241 . Halkeamistuotteet ovat radioaktiivisia, ja näistä fissiojätteistä ongel68 mallisimpia ovat kesium-137 ja strontium-90. misaikaa riittää, jolloin radioaktiivisuus vähenee miljoonasosaan alkuperäisestä . säteilyhiukkasten määrästä. Yllämainitut transuraanit ovat kaikki ns. SU OM EN LUO NTO 2/75. Mustin tllplin on merkitty lllhiajan sijoituspaikat, ja renkaat osoittavat vllhlln myöhemmllt paikat. 7 %. Koska muut energianlllhteet tiedetlllln rajallisiksi, kuvitellaan yksioikoisesti, ettll puuttuva osahankitaan pllllasiassa ydinenergialla (Suomen Voimalaitosyhdistys ry:n esitteestll "Ydinenergia ja ympllristö"). 238 . Paksulla painetut transuraanit ovat ongelmallisimpia jätteitä, ja niitä tarkastellaan seuraavassa. Pu 241 . Pitkäikäisimpien säteily taas jakautuu niin pitkälle ajalle, että ympäristövahingot jäävät pieniksi . U-237 . alfasäteilijöitä ja niiden energiat ovat suunnilleen samat (5-6 megaelektronivolttia). Niitä syntyy reaktoreissa ja ne ovat radioaktiivisia. Pu-240 . Pu-239 . U-239 . Niitä syntyy rikastetun polttoaineuraanin molemmista isotoopeista. Vielä raskaampia, mm. mitä lyhyempi on puoliintumisaika. Luonnonuraanista kelpaa reaktoripolttoaineeksi vain yksi isotooppi, U-235, jota on kaikesta uraanista 0. Edellä kuvattujen tapahtumaketjujen lihavalla painetut transuraanit kuuluvat juuri tähän ryhmään. plutoniumia, Sanotaan transuraaneiksi. TRANSURAANIT Uraani on luonnon alkuaineista raskain . Suurimman ja kauaskantoisimman ongelman muodostavat kuitenkin transuraanit. Yleisesti arvioidaan, että kaksikymmentä puoliintu,.,.,.' LÄHEMPI SUAINTI MÄÄR ITTELEMÄTTÄ / / / / VAHTEAPM / ; ; ; Pitkin merenrannikkoamme aiotaan sijoitella ydinvoimaloita. Niiden vaarallisuuserot johtuvat siten lähinnä viimeisestä tekijästä eli siitä, miten paljon tietystä ainemäärästä lähtee alfahiukkasia. Loppu on palamatonta (U-238 ). Yllämainittuihin ketjuihin liittyy myös haaroja, jotka tuottavat muita jätteitä. Tätä ketjureaktiota kutsutaan uraanin palamiseksi. Cm-242 . Miljardia SAHKÖENERGIAN TARVE SUOMESSA kWh vuodessa AJANJAKSONA 1960-20CX) 200------------~ Ydinvoiman rakentajien ja muiden voimamiesten mukaan Suomen energiantarve kasvaa kiihtyvllsti. Säteilyn vaarallisuus riippuu kolmesta tekijästä : 1. Np-237 . Kaikki palamiskelpoinen uraani (U-235 ) ei itse asiassa pala, vaan noin 1_5 % suta muuttuu neutronien vaikutuksesta uusiksi uraani-isotoopeiksi, osa edelleen neptuniumiksi ja viimein plutoniumiksi. Maapallon ikään verrattuna ne ovat suhteellisen lyhytikäisiä, ja siksi niitä ei enää ole luonnossa, vaikka niitä joskus planeettamme syntymisen aikaan olisi ollutkin. " maissa. Voimaloiden puoltajat rajoittavat ydinjätekeskustelun mielellään tähän melko lyhytaikaiseen ongelmaan. Pu-238. säteilyhiukkasten laadusta 2. Niitä lähtee sitä enemmän, mitä nopeammin aineen radioaktiivisuus purkautuu, ts. Näistäkin jälkimmäinen muuttuu melko nopeasti (puoliintumisaika on 14 vuotta) amerikiumiksi . Kappaleessa "Radioaktiivisen polttoainejätteen käsittely ja säilytys" on ongelmien ratkaisuna esitetty "voidaan" -ratkaisu keskimäärin joka kolmannessa lauseessa. Suurimmat transuraaniongelmat aiheutuvat toisesta tapahtumaketjusta. säteilyhiukkasten energiasta 3. Oheisessa taulukossa verrataan näiden aineiden keskinäistä vaarallisuutta ja niiden vaatimaa turvallista varastointiaikaa. Transuraaneista vain kaksi plutoniumin isotooppia, Pu-239 ja Pu-241, kelpaavat ydinpolttoaineeksi. Halkeamisessa eli fissios sa syntyy uusia neutroneja, jotka edelleen halkaisevat polttoaineuraanin ytimiä. Ydinvoimaloissa poltetaan uraania, jonka U-235-pitoisuus on rikastettu 2-4 prosenttiin. Reaktorisydämen neutronit muuttavat myös palamatonta uraani-isotooppia, jota polttoaineseoksessa on 96-98 %. Reaktorin käydessä U-235 :n ytimet halkeavat, jolloin vapautuu iämpöä, ydinenergiaa. Np-239 . Tapahtumaketju on seuraava : U-235 . Suomessa kuin muissakin . Pu-238. Kaikki muu on arvotonta ja vaarallista. Ketju on seuraava : U-238 . U-236 . Käytännössä tämä merkitsee, että nykyisten uraanireaktoreiden jätteistä vain yksi plutoniumisotooppi, Pu-239 , kelpaa tulevaisuudessa uuteen käyttöön
Käytännössä tämä merkitsee, että siviilireaktorin transuraanit ovat kymmenen kertaa vaarallisempia kuin sotilasreaktorin tuottama plutonium. Sotilasreaktoreitten annetaan käydä vain muutamia kuukausia, jotta saataisiin mahdollisimman puhdasta plutonium-239 :ää ato mipommeja varten. Vaarallisuus kasvaa nelinkertaiseksi, mutta varastointiaika lyhenee pariksi vuosituhanneksi. Nämä tappiot ovat prosentin suuruusluokkaa. UUDELLEENKÄYTTÖ Jälleenkäsittelyssä erotettu plutonium aiotaan joskus tulevaisuudessa lisätä uraanireaktoreiden polttoainelataukseen. Samalla vaarallisuus kasvaa. Koska tämä säteilee neljä kertaa voimakkaammin kuin lähtöaine, vaarallisuus säilyy tässä reaktiossa jokseenkin ennallaan. Menetelmän haittana on se, että reaktorissa olisi varsinaisen polttoaineen lisäksi pidettävä suuria määriä turhaa jätettä. Jo nyt USA:ssa on tietyrnättömissä usean pommin valmistukseen riittävä raaka-ainemäärä, eikä tiedetä, onko kysymyksessä kirjanpitovirhe, käsittelyn mittatappio vai varkaus. Kun plutoniumia ruvetaan käsittelemään kymmenin tonnein, yhden prosentin epämääräisyys merkitsee satoja kiloja. Jos edellä kappaleessa "Jälleenkäsittely" mainittu amerikium siirretään plutoniumin mukana uudelleen reaktoriin, siitä syntyy Pu-238. Ellei sitä poisteta (minne. Ydinvoimalamiesten väitteet siitä, että transuraaniongelmasta selvitään uudelleen polttamisella, on yhtä totta kuin väite, että kaikki musta kivi kelpaa polttoaineeksi, koska kivihiili on mustaa. JATKUVA KIERRÄTYS. Mitä pitempään polttoainelatausta pidetään, sitä pitemmälle etenee alussa mainittu jäteketju ja sitä enemmän Pu-240 ehtii muuttua Pu-241 :ksi. Sadan kilon plutoniumvarkaus pysyy huomaamatto mana ehkä siihen asti, kunnes se ilmenee viitenä ydinräjähdyksenä. Voimaloita taas käytetään useita vuosia, jotta saataisiin paljon energiaa. Tämä perustuu siihen, että palamiskelvoton Pu-238 muuttuu reaktorissa neutronien vaikutuksesta hitaasti palamiskelpoiseksi Pu-239 :ksi. Käsittelyn aikana osa aineesta jää laitteisiin, kemikaaleihin ja · pesuvesiin. JÄLLEENKÄSITTELY Virallisia jälleenkäsittelylaitoksia maailmassa on vain muutamia; Suomeen sellaista ei ole suunniteltu lainkaan. Varastointiaika tosin lyhenee, mutta pysyy edelleen nykytekniikalle ylivoimaisena. Isotooppi Puoliintumisaika Pu-239 24 400 vuotta Pu-240 6 500 Am-241 430 Pu-238 88 Taulukosta selviää, että ketjun loppupäätä kohden aineet muuttuvat yhä vaarallisemmiksi. Jos latauksen polttoaikaa lyhennetään, saadaan tavallisestakin ydinvoimalasta erinomaista raaka-ainetta plutoniumpommeihin. Näin transuraaniketju muuttuu suljetuksi piiriksi, josta ainetta poistuu fission kautta. Ydinjätteen koostumus vaihtelee huomattavasti . Varastointiaika tosin lyhenee puolesta vuosimiljoonasta sadaksi tuhanneksi vuodeksi . On sittenkin turvallisempaa pitää transur;i_anijätteet varastoissa kuin kuljetella niitä eri puolille maailmaa. Transuraanijätteiden uudelleenkäyttö ei siis poista ongelmia, kuten yleisesti väitetään, vaan se ,päin vastoin lisää ne 2-3 kertaisiksi. Palamiskelpoisesta plutoniumista (Pu-239 ) noin kolme neljännestä palaa ja yksi neljännes muuttuu Pu-240 :ksi . J äljellejäävää osaa olisi vielä varastoitava yli 100 000 vuotta. On myös ehdotettu, että kaikki transuraanijätteet voitaisiin hävittää pitämällä ne jatkuvassa kierrossa reaktoreissa. Uuteen käyttöön sopivan isotoopin, plutonium-239 :n, osuus on vain 5-6 %. TRANSURAANIEN LEVIÄMINEN Suurin osa tähän asti luontoon vapautunees.ta plutoniumista on peräisin ydinasekokeista (Pu239 ). Siviilireaktorin jätteiden vaarallisuudesta noin 50 % aiheutuu amei:ikiumista, lähes 40 _ % plutonium-238 :sta ja noin 5-6 % plutonium-240 :stä. Yhteensä luonnossa on nyt vii69. Reaktorin sisällä olisi tonnikaupalla erittäin vaarallisia transuraaneja, joiden vaarallisuus mykyisiin transuraaneihin verrattuna olisi kymmentai satakertainen. Vaikka se erotettaisiin täydellisesti reaktorijätteestä, vaarallisuus vähenisi vain muutamalla prosentilla. ), myös tätä "lyhytikäistä" jätettä on varastoitava lähes 10 000 vuotta, eikä vain 600, kuten tavallisesti väitetään. Samalla jätteiden varastointiongelmatkin helpottuisivat. Sotilasreaktoreissa tätä ongelmaa ei ole, koska niissä reaktio keskeytetään ennen kuin amerikiumia ehtii muodostua. Laitoksessa eroteSU OMEN L U ONTO 2/ 75 Suhteellinen Varastointiaika vaarallisuus 1 480 000 vuott.a 4 130 000 53 8 600 270 1 800 taan käytetystä polttoaineesta palamaton uraani sekä plutonium. Lisäksi ainakin yhdestä satelliittionnettomuudesta on vapautunut pieni määrä plutonium-238 :aa, joka suuremman vaarallisuutensa vuoksi vastaa 10-20 ydinpommin päästöä. Jäteketju etenee sitä pitemmälle, mitä kauemmin polttoainelataus saa olla reaktorissa. RISKIT KASVAVAT Jälleenkäsittely, uudelleenkäyttö ja jatkuva kierrätys lisäävät käsittelyn ja kuljetuksen riskejä. Reaktorissa syntynyt amerikium jää fissiojätteiden kanssa samaan happoliuokseen. Varastointiaika tosin lyhenee, mutta lyhinkin niistä, Pu-238 vaatii 1 800 vuotta, mikä on ihmisen kannalta kyllin "ikuinen"
Vaara on torjuttava estämällä aineiden tulo. Esimerkiksi iholle joutunut alfasäteilijä ei aiheuta välitöntä vaaraa, sillä säteily pysähtyy ihon kuolleeseen pintasolukkoon. Arviot ovat tämänkin vuoksi keskenään ristiriitaisia. reaktorionnettomuudesta vapautunut plutonium esiintyy. Mutta jos hän heittää paperinpaperikoriin, ei tapahdu nykyisen maailmanjärjestyksen vallitessa muuta kuin, että hän saa uuden paperin heitettäväksi samaan paperikoriin." Intian johtomiehet (ja -nainen) ovat heittäneet paljon paperia paperikoriin, sillä vain vuosi Alfvenin kirjoituksen julkaisemisen jälkeen Intia räjäytti ikioman ydinlatauksensa viime vuo den toukokuussa. Radioaktiivisten aineiden tiedetään kulkeutuvan ja rikastuvan biologisissa prosesseissa, mm. alfasäteilijöitä. Vaarallisuutta lisää vielä reaktoriplutoniumin ennalta-arvaamaton kemiallinen ja biologinen käyttäytyminen, sillä reaktorista mahdollisesti karkaava plutonium ei ole pelkästään oksidia. Säteily aiheuttaa paikallisia soluvaurioita, jotka lisäävät valtavasti syövän todennäköisyyttä. Kolmekymmentä vuotta sitten Nagasakin plutoniumpommiin tarvittiin todella valtavasti varoja ja paljon uusia tietoja. Osa laskelmista perustuu passiiviseen plutoniumoksidiin, osa aktiivisempiin yhdisteisiin. Veden, ravinnon tai ilman mukana elimistöön kerran tullut plutonium ei käytännöllisesti katsoen koskaan poistu . Vai ovatko ne siamilaisia kaksosia, aina erottamattomat niin, että myös toinen kasvaa voimakkaammaksi, jos me lihotamme toista?" Tavanomaisesta reaktoriplutoniumista voi tehdä ydinpommin. Plutoniumin kulkeutumista on vaikeata ja vaarallistakin tutkia kokeellisesti. Valmistuksen pahin pullonkaula, plutoniumin saanti, on ydinvoiman myötä häviämässä. Vasta elimistön sisällä transuraani paljastaa olemuksensa. Jos plutonium ja tätäkin arvoituksellisempi amerikium todella käyttäytyvät rikastuvien ympäristömyrkkyjen tapaan, nykyisiä transuraanien turvallisuusrajoja on tuntuvasti kiristettävä. Niistä lähtee heliumytimiä, jotka pysähtyvät jo ohueen ainekerrokseen. Saattaa olla, että ympäristöön päässyt epäorgaaninen plutonium tai amerikium ilmestyy eläviin olentoihin jonakin tähän asti tuntemattomana yhdisteenä yhtä yllättävästi kuin vesiin päästetty epäorgaaninen elohopea on palannut metyylielohopean_a .. Mutta tiukoistakaan turvarajoista tuskin on paljon iloa sodan, sabotaashin tai vakavan voimalaonnettomuuden sattuessa. Nyt on sekä rahaa että tietoja paljon useammilla. ravintoketjuissa. Hiukkasten energia on miljoonia kertoja suurempi kuin solujen elämää säätelevät kemialliset energiat. Koska tämä "siviiliplutonium" on kymmenen kertaa vaarallisempaa kuin pommiplutonium, yhden reaktorin sisältö vastaa kaikkien tähänastisten ydinkokeiden plutoniumpäästöjä. Ehdoiksi asetetaan ainoastaan, että hän allekirjoittaa paperin siitä, ettei hän tee atomipommeja ja että hän alistaa laitokset IAEA:n (International Atomic Energy Agency, Wien) tarkkailtaviksi. jäkälät ottavat aineita suoraan ilmasta. Kokeissa on todettu, että myös rotta, koira ja ihminen rikastavat itseensä ravinnon plutoniumia. Jo 1-10 miljoonasosagrammaa reaktoriplutoniumia elimistöön päästessään aiheuttaa monen kymmenen prosentin todennäköisyydellä syövän seuraavan kymmenen elinvuoden aikana. Tämä "vaarattomuus" on kuitenkin pettävää ja se voi johtaa katteettomaan turvallisuudentunteeseen. Alfven jatkaa: "Ihan yksinkertainen asia se ei tosin ole, mutta jokainen valtiota suvereenisesti hallitseva pikkudiktaattori voi kyllä ilman suurempia vaikeuksia tehdä atomipommeja, kunhan hänellä on atomireaktori ja jälleenkäsittelylaitos. Kanada oli vuosien ajan avustanut Intiaa rauhanomaisen ydinenergian kehittämiseksi. Ongelma on sekin, että yksinkertaiset säteilymittarit eivät voi havaita plutoniumvaaraa . Vaarallisimmillaan plutonium lienee kuitenkin orgaanisina yhdisteinään. Intia sanoo ydinkoSUOMEN LUONTO 2/ 75. S_e aiheuttaa keuhkosyöpää, maksasyöpää, luusyöpää tai leukemiaa 70 riippuen siitä, mihin elimeen säteily kohdistuu. Onneksi se on mahdollisimman vaarattomassa muodossa, lasipölyn kaltaisena oksidina, joka ei helposti joudu mukaan luonnon kiertokulkuihin. Prisma 19 7 4): "Atomipommi ja rauhanomainen atomienergia syntyivät kaksosina. RAUHANOMAISET YDINPOMMIT Ruotsalainen nobelfyysikko Hannes Alfven kirjoittaa (" Energi tili döds. tisen tonnia tätä luonnolle ennestään tuntematonta alkuainetta. Suomalaisten porojen maksassa on huomattavan suuria plutoniumpitoisuuksia. Plutonium ei ole poikkeus. Ydinvoiman edustajat sanovat kuitenkin vaaraa pieneksi, koska pommin valmistukseen tarvitaan paljon varoja ja erikoistietoja, ja koska sen hyötysuhde ja tuhovaikutus jäävät pieniksi. Esim. Yhdessä 1 000 megawatin voi malassa on jatkuvasti puoli tonnia transuraaneja. ELÄMÄ, TRANSURAANIKAUDEN PULMALLINEN RASITE Transuraanit ovat ns. kaloihin, lintuihin ja ihm1s1m. Pommi oli kieltämättä nykyisiin verrattuna pieni ja alkeellinen. Ja reaktori teollisuudella monissa maissa ei vähiten Ruotsissa on kiire myydä sellaisia ja antaa hänelle mielihyvin rahallista luottoakin. Onko mahdollista erottaa ne, pelätä ja vihata toista ja samanaikaisesti jumaloida ja käyttää hyödyksi toista. Lisäksi ei tiedetä, missä kemiallisessa muodossa esim. Elimistöön kerran joutuneen transuraanin tuhojen torjumiseksi ei ole mitään tehtävissä
Tästä ei muistiossa kerrota. Kellon minuuttiosoitinta siirrettiin viime kesän aikana kolme minuuttia lähemmäksi keskiyötä. plutoniumia kuin mitä Japanin pommeista aikanaan levisi. Jos voimavarat eivät riitä vaikeimman ongelman ratkaisemiseen, ei pidä käynnistää yhtäkään voimalaa. Plutoniumtutkimuksissa käytettyjen aineiden kemiallista luonnetta ei juuri käsitellä. Autammeko me osaltamme siirtämään jäljelläolevat yhdeksän minuuttia. Onhan pienessäkin ydinvoimalassa suuren paineen alaisena kymmenkunta kertaa enemmän radioaktiivisuutta mm. Pääasiallisena lähteenä Laaksonen on käyttänyt USA :n atomienergiakomission viime elokuussa ilmestynyttä raporttia WASH-1327, jonka syyksi muistionkin puutteet lienee katsottava. 7 4) tai että Imatran Voiman projektipäällikkö K. Pieni ja epäonnistunutkin terroristipommi saa aikaan mittavia seurausvaikutuksia, vaikka välittömät vaikutukset jäisivät vähäisiksi. Ranska. Voiko tehokkaampaa kiristyskeinoa keksiä kuin reaktorin tuhoamisella uhkaaminen. Raportti ei kerro syövän tappamista plutoniumin uhreista. Muistion mukaan alueella ei ole havaittu m1taan plutoniumin haittavaikutuksia. Haittavaikutuksiksi ei siis katsota sitä, että onnettomuuden jälkeen kaikki kasvillisuus ja .maan pintakerros poistettiin alueelta ja että kaluttu maa vielä kynnettiin plutoniumjäämien hautaamiseksi syvälle maan alle. Nykyään sekä USA että Neuvostoliitto ovat lisänneet sekä poliittista että aseidenvientiaktiviteettia toisaalta Pakistaniin ja Intiaan, toisaalta arabimaihin ja Israeliin, ilmeisestikin ylläpitääkseen jonkinlaista (kauhun) tasapainoa. Miten tällaiseen tulevaisuudenkuvaan sopii johdantokappaleen lause: "Korostettakoon kuitenkin voimakkaasti, että plutonium ei ole suomalaisten ongelma eikä siihen tällä hetkellä ole syytä kiinnittää enempää säteilyturvallisuusviranomaisten rajoitettuja voimavaroja." Plutonium on suomalaistenkin ongelma heti, kun ensimmäinen ydinvoimala käynnistyy. Projektia on avustanut mm. . Jo miljoonasosagramma voi olla ihmiselle kohtalokas. Kerrotaan myös Espanjassa tapahtuneesta ydinpommikoneen maahansyöksystä, jolloin plutoniumia tuli maaperään tavanomaisten räjähteiden levittämänä. Kuinka pitkälle tulevaisuuteen ulottuu Säteilyfysiikan laitoksen turvallisuusvastuu. Salt-neuvottelujen alkaessa arveltiin maailman ydinaseuhan lievenevän. Muuten ei voi ymmartaa, että Teollisuuden Voimaa edustava tekn. 11. 1975). Numminen sanoo plutoniumkysymyksiin liittyviä fysikaalisia lainalaisuuksia demagogiaksi (Suomen luonnonsuojeluliiton syysliittokokouksessa 23. Mainitaan vain pommeista levinnyt plutoniumoksidi, jonka tärkeimmäksi ongelmaksi todetaan, ilmeisesti aivan oikein, hengitysilman plutonium. 2. ettaan rauhanomaiseksi . Viime vuoden lopulla Israel ilmoittikin omaavansa ydinasevalmiuden. Huolestuttavampaa on jo, että turvallisuudesta vastaavan Säteilyfysiikan laitoksen apulaisjohtaja Vuorinen tuki Vapaavuoren kuvitelmia em . ISÄT MEIDÄN Ydinvoimaloiden rakentajat saanevat kaiken tietonsa pääasiassa atomienergiakomissioiden, SUOMEN LUONTO 2/ 75 reaktorinvalmistajien, ja voimayhtiöiden raporteista sekä muista mainoslehtisistä . Neuvottelujen kuluessa Intia on räjäyttänyt rauhanomaisen ydinpomminsa ja Israelin pelätään käyttävän ydinasetta jo ehkä kuluvan vuoden aikana. Onko houkuttelevaa, että Suomenkin reaktoreissa ja liikenteessä kiertäisi jatkuvasti 7 5 tonnia nykyistä reaktoriplutoniumia vaarallisempaa transuraanijätettä. Loppukappale alkaa jälleen rehellisesti toteamuksella: "korkea-aktiivisten jätteiden hävittäminen on vielä täysin avoin kysymys ." Itse kappaleessa esitetyt mahdolliset ratkaisut ovat spekulaatioita, joiden epävarmuuden ~irjoittaja itsekin myöntää. Säteilyfysiikan laitoksen tammikuussa 197 5 julkaisema Jukka Laaksosen kirjoittama muistio "Plutonium, LWR-teollisuuden pulmallinen sivutuote" on jo realistisempi (osa tämänkin kirjoituksen tiedoista on peräisin tästä muistiosta). 74). Israelilla on ollut kymmenen vuoden ajan käynnissä pieni reaktori, jonka vuotuinen plutoniumtuotto riittää yhteen Hirosima-tehoiseen pommiin. yleisötilaisuudessa ja että hän vielä myöhemminkin levitti julkisuuteen samansuuntaisia ajatuksia (Keskisuomalainen 20 . Hämmästyttävimpänä voidaan pitää loppukappaleessa esitettyä ajatusta, että transuraanien jälleenkierto olisi houkuttelevaa. Intialla ei ole "virallista" jälleenkäsittelylaitosta. Plutoniumin biologista vaarattomuutta todistellaan kertomalla parista plutoniumonnettomuuteen joutuneesta ihmisryhmästä, jolloin eivät (ainakaan vielä) ole kuolleet. lis . Amerikkalainen, alunperin jo 40-luvulla havahtuneiden tiedemiesten toimittama lehti "The Bulletin of Atomic Scientists" arvioi jatkuvasti maailmanlaajuisen ydinsodan läheisyyttä oman tuomiopäiväkellonsa avulla. Plutoniumista kerrotaan siinä jo aivan oikein "että pelkkä plutoniumin uudelleenkierto kevytvesireaktoreissa ei tuo ratkaisevaa apua transuraanien muodostamaan jäteongelmaan." Biologisia vaikutuksia käsittelevissä kappaleissa lienee eniten WASH-raporteille tunnusomaista valkopesua. Aiotaanko ongelmat ja niiden ratkaiseminen antaa jossain vaiheessa esimerkiksi Jumalalle ja onko Hän lupautunut huolehtimaan näistä ongelmista seuraavat puoli miljoonaa vuotta. Vielä pahempaa on, kun ydinreaktori rikkoutuu tai rikotaan sop1v1en sääolosuhteiden vallitessa. 11. Vapaavuori väittää plutoniumin talteenoton ja uudelleenkäytön ratkaisevan transuraaniongelmat {Kriittinen korkeakoulu 9. 71
Välimeren isot ja kasvistoltaan omaleimaiset saaret ovat omina yksikköinään. Perringin toimesta tehtiinkin Englannista käsin alustava koko Euroopan käsittävä kokeilu . Tuhoalue laajenee koko ajan itään ja pohjoiseen. 1 200 vakinaista lajia. Teoksessa on heimo-, sukuja lajitutkimuskaavat sekä lajien ja alalajien kuvaukset muutamin rivein. Niin kävikin, että ensimmäinen päätökseen saatu todella suuren alueen kasvioteos on w. Parhaiten tunnetaan Euroopan pohjoisja keskiosat, joiden lajimääräkin on melkoisen pieni, esim . Flora Europaea -teoksesta sekä Euroopan kasviston kartoituksesta on aikaisemmin kirjoittanut suomeksi Jalas (1969 ). Flora Europaea on englanninkielinen, mutta käyttää varsin suppeata sanastoa ja latinaan pohjautuvaa kansainvälistä terminologiaa, joten koko Euroopan kasvitieteilijöillä alkaa vihdoinkin olla maanosansa kasvio . Melkoisen osan Flora Europaeasta täyttävät liitteet ja runsaasti toisintonimiäkin sisältävä hakemisto. Melkein yhtä mahtava opus on saksalaisen perusteellinen Hegin Illustrierte Flora von Mitteleuropa, jonka osista aika ajoin on ilmestynyt uusia painoksia . Lajimääräkin on suhteellisen pieni; putkilokasveja (kukka1. 1934-64 ilmestynyt 30osainen ja puolitoista hyllymetriä käsittävä Flora URSS. FLORA EUROPAEA EUROOPAN KASVIO Brittiläinen kasvitieteilijäryhmä muissa Euroopan maissa olevien tutkijain avustamana ryhtyi 1950-luvulla laatimaan koko Euroopan kasvioteosta Flora Europaea. Valmiina on kaksi nidettä, joihin sisältyy noin kaksi prosenttia maanosan lajistosta. Euroopan puoleinen Neuvostoliitto on kuitenkin jaettu kuuteen osaan, ja esim. osan ilmestyttyä, semminkin kun vähän aikaisemmin oli ilmestynyt Brittein saarten putkilokasveista 10 x 10 km ruuduin tehty levinneisyyskartasto Atlas of the British Flora (Perring & Walters 1962). Neljäs osa _on jo painossa, ja viimeinenkin osa (yksisirkkaiset) valmistunee lähivuosina vakavista rahoitusvaikeuksista huolimatta. Tutkimuksen kohtalaisesta yleistasosta ja monista erinomaisistakin paikallisista floorateok72 sista huolimatta Euroopan kansallinen, kielellinen ja valtiollinen rikkonaisuus on haitannut kokonaiskuvan luomista maansan kasvistosta. siemenkasveja sekä sanikkaisia, so. Sen tulokset esiteltiin elokuussa 1965 Flora Europaea kokouksen yhteydessä Århusissa Tanskassa, missä perustettiin Euroopan putkilokasvikartoitustoimikunta (The Committee for Mapping the Flora of Europe) ajamaan asiaa eteenpäin . Juha Suominen Euroopan kasvikartoituksesta ja lajiston köyhtymisestä. Suomessa n. Ja Neuvostoliittoon kuuluu myös iso osa Eurooppaa . Mm. ATLAS FLORAE EUROPAEAE LEVINNEISYYS KARTASTO Levinneisyystietojen täsmentämisen tarve tuli ilmeiseksi heti Flora Europaean 1. 250 000 lajia . Euroopan kasvisto on jo vanhastaan tunnettu verrattain hyvin. Kartoitustyönkin yhteydessä on selvinnyt, miten rajusti ihmisen toiminta on köyhdyttänyt Euroopan kasvilajistoa. Toht. Metsien häviäminen, peltojen raivaus, rakentaminen, saastuminen, kuivaaminen ja tallaaminen ovat hävittäneet satoja lajeja valtakuntien laajuisilta alueilta. juuri keskeneräisen Flora Europaea -työn takia brittiläiset eh dottivat kartoitus toimikunnan sihteeristön sijoittamista muualle SUOMEN L UONTO 2/75. H . Siitä on jo ilmestynyt kolme osaa, 1964, 1968 ja 1972. Vuonna 1965 perustettiin Euroopan kasvikartoitustoimikunta kartoittamaan koko Euroopan putkilokasveja. 15 000, kun koko maailmassa on n . Mutta varsinkin Välimeren maiden rikas kasvisto ja ennen kaikkea lajien levinneisyys on yhä jopa heikosti tunnettu . Päävastuu annettiin parille suomalaiselle tutkijalle toinen heistä on artikkelin kirjoittaja jotka nyt ovat yhdeksän vuoden ajan koonneet eurooppalaisten virkaveljiensä tutkimustuloksia yksiin kansiin. F. Suomenkin sisältävä, edellisiä vaatimattomampi Hylanderin Nordisk Kärlväxtflora (1953, 1966) jäi toisen osan jälkeen kesken tekijän kuoltua. Kuvia ei ole, mutta eri!linen kuvateos on tekeillä Tsekkoslovakiassa. Lajien levinneisyys luonnehditaan yleispiirtein sekä erikseen kaksikirjaimisin lyhentein, jotka yleensä tarkoittavat valtioita . saniaisia, liekoja, komeita ym .) on "vain" n
+ osoittaa lajin varmaa, x todennäköistä katoamista ao. Häviämisvaara on suurin esiintymisalueen laitaosilla sekä tiheimmin asutuilla ja viljelykseen otetuilla alankoseuduilla. Ja monikymmenpäistä joukkoa professoreita ja muita kasvitieteilijöitä on melkein mahdoton paimentaa. Huomattavia osia Euroopasta peittäviä levinneisyyskartastoja on Hultenin (1950, 2. Tästä on ilmestynyt osat 1 (sanikkaiset, 19 7 2) ja 2 (paljassiemeniset, siis lähinnä havupuut, 1973) . Kartoituksen alueyksikkönä on ns. Ja kaiken yllä kukkii byrokratia, postilakot tai muut paikalliset harmit. Ensi vuodet kuluivat kartoituksen jatkokokeiluissa, menetelmän hiomisessa sekä yhteyksien luomisessa ja varmistamisessa kaikkiin Euroopan maihin. On individualisteja ja arvaamattomia temperamentteja, yksi on kiireinen, toinen matkoilla, kolmas sairaana, neljäs ja viides keskenään riidoissa, joku ei vastaa kirjeisiin tai ei osaa lukea almanakkaa. Vuoden 1966 alussa sihteeristö aloittikin työnsä Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksella, puheenjohtajana Jalas ja sihteerinä Suominen . Joka maassa on edustaja, joskus parikin, joka huolehtii maansa kasvistotietojen kokoamisesta 50 x 50 km ruutujen tarkkuudella sekä tietojen toimittamisesta Helsinkiin. Häviämistä lienee tapahtunut paljon enemmänkin, mutta tietojen puutteellisuuksien vuoksi sitä ei voida aina todeta. n. UTM-järjestelmän (Universal Transverse Mercator) 50 x 50 km ruutu, joita Eurooppaan mahtuu n. Ja kuitenkin, joka maan omalla edustuksella on arvokkaita etuja: tulosten kattavuus ja ajankohtaisuus, museoaineistojen ja erikielisen pikkukirjallisuudenkin hyväksikäyttö, paikannimien hallinta, virheellisten "perimätietojen" karsinta, kasvien vakinaisuusasteen arviointi ja erityisesti myös hävinneiden esiintymien ilmoittaminen. / . 50 x 50 km ruudusta. Lajeja on keskimääräistä runsaammin pohjoisessa ja län nessä. MUITA KARTASTOTÖITÄ Vaikka Atlas Florae Europaeae milloin milläkin taholla Eurooppaa ilmenevien vaikeuksien takia ilmestyy valitettavan verkkaan, se on kuitenkin ensimmäinen kasvikartasto, joka sekä kattaa koko Euroopan alueen että etenee systemaattisessa järjestyksessä valikoimatta lajeja kasvimaantieteellisillä tai muilla perusteilla. Jaakko Jalakselle ja tämän kirjoittajalle. ja tarjosivat sitä paikalla olleille suomalaisille, prof. 30:stä maasta viivästyttää kokonaisuutta. Valmistumista hidastaa pahasti se, että yksikin aikataulusta myöhästelijä Euroopan n. Osittain kartassa näkyvät "rajat" johtuvat tietojen epätäydellisyydestä. 4 400 . Sihteeristö kokoaa osakartat yhdenmukaisiksi (usein kaikkea muuta kuin mutkatonta! ) Euroopan kartoiksi, korjaa ja tarkistaa yksityiskohtia, laatii karttoihin liittyvät tekstit, jakaa konseptikartat ja -tekstit joka SU OM EN L UONTO 2/75 '?, ·1 ' \ ' , ,. : : .. osan teko aloitettu. Kustantaja on Suomen Biologian Seura Vanamo. maahan tarkistettavaksi sekä lopuksi toimittaa tulokset teoksena Atlas Florae Europaeae. paranneltu painos 19 71) Luoteis-Euroopasta, Suomi mukaanlukien, edelleen em . "Eurooppa" on rajattu samoin kuin teoksessa Flora Europaea, jonka lajijärjestystä ja nimistöäkin seurataan. 1966 ja jälleen 1975 alusta Valtion luonnontieteelliseltä toimikunnalta. osa (pajukasvit ym . Sanikkaislajien (yht. Kartaston 3. Atlas of the British Flora sekä sen täydennysosa (Perring & Sell 1968 ) ynnä 73. Teknisten avustajain palkkioita sekä postija tarvikemenoja varten on saatu varat Opetusministeriöltä, v. Korven alvejuuren (Dryopteris cristata; vasemmalla) ja ormion (Pilularia globulifera) levinneisyyden teokset Atlas Florae Europaeae mukaan . 160) lukumäärät 50 x 50 km ruuduittain. kaksisirkkaisten alkuheimoja) on pitkälle edennyt ja 4. Vuoristojen vaihtelevissa maas toissa on myös sijaa monille lajeille. ~ 1;<
Puhtaiden rotujen esiintymisalueitten selvittämisellä olisi kiire, sillä metsänuudistuksessa käytetään usein yksipuolista, vierailta alueilta tuotua tai jalostettua taimiainesta. Niklfeld 1971 ). 000) ja malli ruudutetusta kartasta taka-sisäkannessa. korven alvejuuresta (Dryopleris crislala) ja ormiosta (Pilularia globulifera) . Alkuperäisrotujen säilyttäminen on eräs suurten luonnonsuojelualueitten luomisperuste. Tl!ma lyhytoksaisempi ja kapeampi alalaji, "karvakuusi", esiintyy myös Suomen pohjois ja koillisosissa. Tarvittaessa paikka voidaan ilmoittaa vaikkapa 10 metrin tarkkuudella. 12 x 11 km ) KeskiEuroopasta, joka sisältää Saksat, Sveitsin, Itävallan, pääosan Tsekkoslovakiasta sekä pohjoisinta Italiaa ja Jugoslaviaa (ks. Korven alvejuuri ja ormio ovat tyypillisiä tapauksia sikälikin, että eräs pahimmin kärsineistä kasviryhmistä on erilaisten märkien paikkojen lajisto, vesien, soiden, korpimetsien ja kosteiden niittyjen kasvit. EUROOPAN UHATTU KASVISTO Teoksessa Atlas Florae Europaeae on kartta mm . Suominen & Isoviita 1969, kartoissa vielä käytöstä poistettu 10 x 12 km ruudukko ) edes auttavasti tutkituiksi . Sekä levinneisyyskartoitusta että muuta käyttöä silmälläpitäen Suomen putkilokasvien levinneisyystietoja on 10 vuoden ajan koottu reikäkorteille Helsingin ja myös Oulun yliopiston kasvimuseossa . Ruudukko on punaisin viivoin ja numeroin painettu mm . ( 1965), arktisen ja muun pohjoisen lajiston alueita Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa Hulten ( 1958 , 1964, 19 71 ). Karttojen ennakkotilaustarjous on toisaalla tässä lehdessä (s. SUO M E L U O TO 2/75. saadaan korteille ja vaillinaisimmin tunnetut seudut (ks. Yhtenäiskoordinaatisto painetaan erikoistilauksena myös uudelle Suomen GT-tiekartalle. YHTENÄISKOORDINAATISTO SUOME KASVISTON JA ELÄIMISTÖN KARTOITUKSEN PERUSTA Suomen kaikkien biologisten havaintojen alueelliseksi perusyksiköksi on äskettäin sovittu pituuspiiriin 27°E pohjautuvan ns. Tekeillä olevista on enty1sesti mainittava asteverkkoon perustuva ruutukartoitus (ruutu n. eräiden neuvostoliittolaisten teosten kartat. Levinneisyystiedot ovat myös Suomen alueelta hyvin puutteelliset. Keskieurooppalaisen lajiston kokonaislevin. Raivaukset, kuivatukset, ojitukset, järvenlaskut, vesistöjärjestelyt ja vesien likaantuminen ovat tähän syynä. neisyyksiä esittelee Meusel ei al. Koossa on suurin osa kirjallisuustiedoista ja julkaisemattomasta arkistoaineistosta sekä melkoinen osa näytetiedoista. Lähiaikoina julkaistaan aikakauslehti Luonnon Tutkijassa kymmenkunta 10 x 10 km ruutukarttaa, jotka kuvaavat myös lajien leviämistä, taantumista ja eräitä kasvupaikkapiirteitä . Nämä saniaiset ovat hävinneet monesta paikasta Keskija LänsiEuroopan tiheästi asutuissa, intensiivisesti viljellyissä ja voimakkaasti teollistuneissa maissa. Kasvien levinneisyyskartaston teko tulee mahdolliseksi, jos loputkin tiedot (poislukien ehkä eräät laajat ja helppokäyttöiset kirjallisuustietokokonaisuudet) 74 Meikäläisen kuusen nimialalaji (Picea abies abies; ylempi kartta) elää vain Euroopassa, mutta toinen alalaji, siperiankuusi (P. obovata) kasvaa myös Aasian puolella. Varsinkin alalajien kohtaamisvyöhykkeellä on runsaasti välimuotoja. Mainittakoon vielä 50 Euroopan suursienilajin äskettäin ilmestyneet kartat (Lange 1974), joille tanskalainen kartoitussihteeristö toivottavasti saa pian jatkoa. perusja topografikarttoihimme kohta kymmenen vuoden ajan. yhtenäiskoordinaatiston 10 x 10 km ruutu (Heikinheimo & Raatikainen 1971). esim
Ruotsistakin (Nilsson 1972 a ) on 1900-luvulla hävinnyt n. 20 putkilokasvilajia . Lajien _ja kasviesiintymien häviäminen ei yleensä suinkaan _johdu suoraan kasveihin kohdistuvasta poiminnasta, vaan elinympäristöön, biotooppiin kohdistuvasta ihmisen aiheuttamasta milloin vähittäisestä muuttamisesta, milloin äkillisestä tuhoamisesta. 50 putkilokasvila_jia, ja 1/3 runsaasta tuhannesta lajista ilmoitetaan taantuneeksi. Laajemmalta alueelta, Saksasta on vain kymmenkunta lajia (0.4 %) kadonnut, mutta osista sitä paljonkin enemmän. Tilannetta kuvaa sellainenkin nurinkurisuus, että eräin seuduin rautateiden ja maanteiden varret o_jineen ovat alkuperäisen ruohikko_ja pensaikkolajiston ja SU OM EN L U O N TO 2/75 vesikasvienkin viimeisiä turvapaikkoja . 100 äärimmilleen harvinaistunut. Entiset niittotai laidunniityt ja -pensaikot joko raivataan pelloksi tai metsitetään, usein seudulle tai Euroopallekin vierain havupuin . Peltoja on Suomessakin raivattu, soita ojitettu ja järviä laskettu jo kauan, mutta vasta aivan äskettäin ovat tähän saakka koskemattomina säilyneet laajat metsä_ja suoalueet nimenomaan myös maankamara ja kokonaiset vesistöt joutuneet aineellista hyvää ahnehtivan ihmisen koneiden ja kemikaalien turmeltavaksi. Siis 28 % la_jistosta on joko hävinnyt tai ilman suojelutoimenpiteitä vaarassa. Pohjoisempana Saksassa vastaava kokonaisprosentti onkin 30 ja 50 välimailla. Tanskan rajalta Schleswig-Holsteinista arvioidaan 2-3 % lajeista hävinneen, Baden -Wiirttembergistä on hävinnyt 59 lajia (3.3 %), Nordrhein-Westfalenista 56 (4.3 %) , Siid-Niedersachsenista 106 ( 10 %) _ja Saarin alueen itäosasta 153 lajia (24 %). Mutta vuoristot ja rikkonainen topografia ovat sentään suoneet turvapaikkoja kasveille. Ja Baijerissa on sentään korkeata vuoristoakin. LAJISTO KÖYHTYY Seuraavassa on numerotietoja Keski_ja Länsi-Euroopassa suunnilleen sadan vuoden aikana tapahtuneesta kasviston taantumisesta. pihtakuusi (Abies sibirica) ja Siperian lehtikuusi (Larix sibirica). Puolan kasviston tappioiden sadan vuoden aikana arvioidaan seuduittain ylittävän 10 % lajistosta. Lisäksi 307 lajia (15.1 %) pidetään uhattuina, joskaan ei välittömässä vaarassa olevina, ja 79 huomiotaherättävän lajin (3.9 %) katsotaan säilyneen lähinnä keräilykiellon ansiosta. Laihat hietikkokedot ja nummet lannoitetaan, pientaret häviävät. Kaksi taigan havupuuta, joiden alueet ulottuvat varsin lähelle Suomea, Siperian jalokuusi 1. Kulttuurin voimakkaasti vaikuttamia alankoja pitkin alkuperäisen kasvillisuuden ja lajiston köyhtyminen etenee kohti itää ja pohjoista. Baijerin n. Olemme toki Keski-Euroopasta _ja Etelä75. Iso-Britanniasta on 20 putkilokasvilajia hävinnyt ja n. Berliinistä on kadonnut 114 lajia (12 %). Alankomaistakin on hävinnyt n. Luontaisen alueen läheisyys tekee ymmärrettäväksi erinomaisen viihtymisen ja lisääntymisenkin siemenestä. Vanhanajan peltorikkaruohostokin on kaikonnut modernien viljelymenetelmien _ja myrkkyjen takia, osittain toki korvautunut uusilla rikkakasvitunkeilijoilla. Toinen vahvasti kärsinyt ryhmä on erilaisten puolikulttuuriruohikoiden lajisto . Ja hiekkaisten merenrantojen kasvit on turismi sotkenut henkihieveriin . Se on selvästi todettavissa ainakin Puolassa, Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa asti, ja tuntuu Suomessakin. On vain kynnettyä peltoa, taajaa puupeltoa, asutusta, tietä _ja teollisuutta, ei mitään puolinaista, hoitamatonta, vedenvaivaamaa, vajaatehoista, vanhanaikaista. 2 000 lajista on tällä vuosisadalla 32 ( 1.6 %) hävinnyt tai "tietymättömissä", ja pahasti uhanalaisten luettelossa on 148 lajia (7 .3 %) . Tallaus ja kulutus uhkaavat viherja suojelualueitakin . Sveitsin Aargaun kantonista sanotaan 200 lajin hävinneen. Kylien seinusto_jenkin lajien on käynyt huonosti; jätteet viedään tai valutetaan loitommas, pois silmistä. "J outomaa" on otettu käyttöön . Välimeren maissa ihmisen vaikutus luontoon ja kasvistoon on vanhaa ja voimakasta, alkuperäinen luonto melkeinpä menetettyä. Pienestä _ja tiheään asutusta Belgiasta on peräti 59 lajia (4.5 % kaikista) hävinnyt ja 71 on vakavasti uhattuna; sammalista on hävinnyt 1/5 . Tätä etua Euroopan tasankoalueilla ei ole. Kumpaakin on Suomessa yleisesti istutettuna, jälkimmäistä metsikköinäkin
Tutin , V. G. Stockholm. Jalas & J. 197 2 b: "Projekt Linni" bevarandet av ul rotningshotade växtarler. 66:29 1-293 . , 1974 : The distribution of Macromycetes · in Europe Dansk . H . Taxon 20 :545-5 7 1. H eikinh eimo , . & M. Monia la;:.jahkoalaisiakin vesien ja märkien kasvupaikkojen lajeja pidetään varsin uhanalaisina, ja Ziirichiin suunnitellaan vuodeksi 19 7 6 kokousta pelkästään tästä aiheesta. H eywood e t al.) . Ja Euroopan asutuksen ja teollisuuden ydi nalueiden jäkäläautiot ovat jo kirjaimellisesti "ylikansallisia" . Stockholm. & S. H . Svensk Bot. & P. Arkiv 30( 1): 1105. Svenska Ve t. Flora Europaea -teos sekä levinneisyyskartat ja varsinkin -kartastot ovat hyviä esimerkkejä tällaisista synteeseistä. Isoviita, I 969: Kasvistomme levinneisyystietojen täy dentämi.1estä ja kartastosuunnitelma.1ta. Kungl. Fennici 3 7:1 2 7. Ko rhone n , M. Jalas, J., 1969: Flora Europaea ja Euroopan putkilokasvien kartoitus/yö. 4, 7( 1) : 1-3 40. Entomol. , 197 2 a : Bevarandet av ulrotningshotade svenska växter en vädjan om deltagande i ell nystarlal projekl. J ena. T . 76 Yhdessä vastaavien eläinluetteloiden kanssa kasviluettelo on Suomen Luonnon tässä numerossa (s. Kartoilla yhden maan tai koko maanosan kattavilla on sekin hyvä puoli, että ne tehokkaasti ärsyttävät täydentäviin tutkimuksiin, koskivatpa nämä sitten puhdasta tiedettä, levinneisyyskartoitusta itseäänkin, tai tieteen sovellutuksia, esimerkiksi luonnonsuojelua. Suominen) 1 Pteri do ph yta, 1972; 2 Gymnospermae, 1973 . Levinneisyyskartoilla on siis "puhtaasti" tieteellisten ja käytännön elämää palvelevien tarkoitusperiensä lisäksi myös kasvavassa määrin merkitystä kasvien ja koko luonnon suojelun eräänä lähtökohtana. Esit. Kuten yleensäkin, runsaasta tutkimuksesta ja tieteellisestä informaatio tulvasta on vaikea löytää tai edes arvata etsiä kaipaamaansa tietoa . 1970 : Sienien suojelu. H yla nder , ., 1953, 1966: Nordisk kärlväxtjlora. Tarvitaan synteesejä, yhdistämistä, jo olemassa olevan tiedon kokoamista ja järjestämistä helposti käytettävään ja löydettävään muotoon. Sen järjestäjien toivomuksesta on sovittu , että Euroopan putkilokasvikartoitustoimikunta kartoittaa säännönmukaisen ohjel mansa ulkopuolella viisi taantuvaa vesikasvilajia, jotta Ziirichin kokoukseen saataisiin mahdollisimman ajanmukaisia esimerkkejä koko Euroopasta. Perring, F. Cambridge. , Ser. Distributi o n of vascul ar plants in Europe. 1 Lycopodiaceae to Plata na ceae, 1964 ; 2 Rosaceae to Umbelliferae, 1968 ; 3 Diape nsiaceae to Myoporaceae, 1972. . H elsinki . H . kasvipankeissa elossa sekä geneettisesti puhtaina ja muuttumattomina. Luonnon Tutkija 73:8 192. 4, 8(5): 1280 ; 13( 1): 1463. Sell (toim. -Akad . J. tuloksia Suomen Luonnossa 1973 olleesta tiedustelusta uhanalaisista kasveista. Walters (toim. Ruotsissa Projekt Linne (Nilsson 1972 a ja b ), uhanalaisten ja harvinaisten kasvien selvitysja suojeluohjelma, jossa viimeisenä hätäkeinona tulee kysymykseen lajien "säilyttäminen" kasvitieteellisissä puutarhoissa, ns. Jäger & E. Flora Europaea . Suom. SUOMEN L U O TO 2/ 75. Suomessa Maailman Luonnon Säätiön (WWF) toimesta tehty uhanalaisten putkilokasvilajien luettelo, jota laadittaessa käytettiin hyväksi mm. Paikallisia hankkeita on eri maissa, esim. & M. Handl., Ser. Luonnon Tutkija 79 . Handl. Ann . London, etc. I, II. , 1974 : Aarnimetsien runsas sienimaailma. Kesän 19 7 5 Leningradin kansainvälisen kasvitieteellisen kongressin eräänä osana on kasvilajien ja kasviyh dyskuntien suojelu. Erityisen välttämätöntä ja kiireellistä tämä on vanhojen luonnontilaisten metsien sienien kohdalla, Suomessakin (Hintikka 1970, Korhonen 1974). SUOJELUSUUNNITELMIA Tämäntapaisissa tunnelmissa on herännyt vakava huoli eri maiden ja koko Euroopan kasviston kohtalosta. 1968: 12 1136. Text und Kanen . (Toim . ), 1962: Allas of the British Jlora . Tästä alustavaksi tarkoitetusta lähtökohdasta on aikomus edetä toisaalta pohjoismaiseen ja kansainväliseen suuntaan, toisaalta läänikohtaisiin ym . 84) ja perusteellisemman saatetekstin kanssa Luonnon Tutkijassa (Borg & Malmström 1975). ), 1968: Critical supplement lo the Atlas of the British Jlora . Tied eakat. Svenska Vet.-Akad. Suomen Luonto 33:207 209. ja Pöytäk. M. Me usel, H ., E. Bot. alemmat kasvit eivät suojeluhankkeisiin yleensä suoranaisesti sisälly. London, etc. Hulten, E. Nilsson , Ö. KIRJALLIS UUTTA Alla.1 Florae Europaeae. Kungl. Silti esim . (Toim . Sveriges Natur 63:153 155. Muuten ei tieto löydä tarvitsijoitaan. Hintikka, V. I, II. sammalet ja jäkälät ovat yhtä kaikki suojelun tarpeessa ja tulevatkin suojelluiksi samalla ja vain siten jos muodostetaan riittävän monipuolisia ja ehyitä rauhoitusalueita. D. 1964 , 1971: The circumpolar planls. Bo rg, P. paikallisiin selvityksiin. Raatika inen , 19 7 1 : Paikan ilmoittaminen Suomesta talletetuissa biologi.sissa aineis toissa . Tidskr. Malmström , 197 5 : Suomen uhanalaiset eläinja kasvilaj i! . Pe rring, F. Niklfeld , H. & K. SAMMALET, JÄKÄLÄT JA MUUT Ns . Suominen, J. Juuri Flora Europaea -teos lähtökohtana inventoidaan parhaillaan Euroopan harvinaisia ja endeemisiä (kotoperäisiä, ei muualla kasvavia, usein pienialaisia) kasveja, jottei kokonaisia lajeja pääsisi kaikessa hiljaisuudessa katoamaan ja jotta siis suojelu voitaisiin hoitaa oikein ja ajoissa. La nge, L. Weinert, 1965: Vergleichende Chorologi.e der u ntraleuropäischen Flora . K. Ruotsistakin jäljessä, mutta kuljemme vakaasti samaa edistyksen latua ja pyrimme kaikin keinoin ohikin, ensimmäisenä maaliin tundran rajalle.Ja saman tien perinteinen laidun-, viljelyja kyläalueiden kasvimaailma joko vasiten tärvellään tai jätetään oman onnensa nojaan menehtymään. 1958: The Amphi-Atlantic plants. , 1950, 1971: Atlas över växtemas utbredning i Norden . Suome n Luonto 29: 15515 7. , 1971: Bericht uber die Karlierung der Flo ra Mitteleuropas
Tämänkin tekijäryhmän vaikutus on selvästi sentripetaalista ilmeten selvimmin lähimpänä kaupungin keskustaa sijaitsevilla luonnonalueilla . Monet alkuperäisissä metsissä tavalliset kasvit, kuten vanamo , talvikit, lieot ja pallosara (Carex globularis) olivat tuolta alueelta lähinnä raivaustoimien vuoksi ja kasvupaikkojen turmelun ansiosta jo kokonaan hävinneet. Tuntui tärkeältä saada tietää, mikä oli senhetkinen tilanne tuossa ihmisen aiheuttamassa alkuperäisen kasvillisuuden poisvetäytymisessä, jota tietysti oli kaupungin alinomaa kasvaessa _jatkuvasti tapahtunut. Tätä likaantumista, kulttuurisaasteita, e1vat monet luonnonkasvit voi sietää, vaan häviävät ennen pitkää kokonaan kaupungin alueelta . Tällaisen raivaustyön tuloksena alkuperäinen luonnonkasvillisuus "siirtyy" kaupungin keskuksesta yhä kauemmas . Erittäin selkeästi tämä luonnon tuhoutuminen näkyy kasvipeitteen osalta, joka raivataan useimmiten kokonaan pois , paikka tasoitetaan ja kasvualusta muunnetaan useimmille luonnonkasveille täysin sopimattomaksi. V. Yksi niistä on alkuperäisen kasvillisuuden jatkuva supistuminen ja köyhtyminen. Lähes 40 vuotta myöhemmin tämän ki~joittaja (Erkamo 1944) kiinnostui samoista ongelmista, _joita Brenner oli kosketellut. RAIVAUS Pääkaupunkimme jatkuva alueellinen kasvu, uusien asunto, teollisuus-, satama-, liikenne-, urheiluym. Erkamo Helsingin kasvit väistyvät kulttuurin tieltä Pääkaupunkiseudun nopea kasvu aiheuttaa monenlaisia ympäristöhaittoja. Tällainen on vielä säilyneillä luonnonalueilla ilmenevä suurten ihmisjoukkojen aiheuttama kasvillisuuden kulutus, joka osaksi voi sekin olla tahallista, esim . Tässä yhteydessä tarkastelemme lähinnä vain ensimmäiseen ja toiseen ryhmään liittyviä seurausilmiöitä ja rajoitumme pääasiassa metsäkasvillisuuteen . myös 1921). jätteiden aiheuttama luonnonelementtien ilman, maan ja veden likaantuminen. Vastaavanlaisia tutkimuksia olisi syytä tehdä myös muualla, missä ihmisen toiminta muuttaa nopeasti olosuhteita. Pääosaltaan silloinen tutkimus jäi kuitenkin kesken, mutta ennätin kuitenkin kartoittaa aikoinaan Helsingin kaupunkialueen yleisimmän metsäpuun, männyn, _jäljellä olevat hajalliset esiintymät kaupungin laidoilla. KULUTUS , SAASTUTUS Raivaus, tasoitus-, täyttö-, SUOMEN LUO NTO 2/ 75 ojitusja muun aktiivisen kasvupaikkojen hävittämistyön rinnalla on osoitettavissa muitakin tekijäryhmiä, jotka vähentävät luonnonkasvien esiintymismahdollisuuksia kaupungissamme. Sitä on löydettävissä lähinnä vain kaupungin reunaosista tai kenties _jossain määrin säilyneenä myös _joiltakin rakennetun alueen sisään jääneiltä suljetuilta viheralueilta, joita ei vielä ole kokonaan tasoitettu ja "siistitty" kulttuuripuistöiksi . Samalla 77. Brenner (1906 a ja b, 1907, ks . Kirjoittaja on tutkinut kolmenkymmenen vuoden aikana Helsingin alueen kasveja ja todennut, miten varsinkin metsälajit ovat "vetäytyneet" yhä kauemmas. Hän totesi, että tuo kasvillisuus oli jo vuosisadan alussa melkein kokonaan hävinnyt pääosasta rakennettua kaupunkialuetta, joka ulottui silloin Länsi-Helsingissä Kaivopuistosta jonnekin Rautatienkadun tienoille. Pääasiallisesti se on kuitenkin tahatonta luonnossa kulkemisen aiheuttamaa kasvipeitteen kulutusta, jota eri kasvit sietävät eri määrin. alueiden perustaminen merkitsee tunnetusti seu dun alkuperäisen luonnon elintilan kavennusta. kukkien poiminta ja oksien katkominen . Vain siellä täällä etupaassa alueen reunamilla nähtiin yksittäisten alkuperäispuiden kuten männyn, kuusen, haavan, tuomen ja tervalepän esiintymiä ja alkuperäisen metsä, kallioja suokasvillisuuden sirpaleita. ILMIÖ EI OLE UUSI Ihmisen aktiivisen toiminnan tuloksena tapahtuneeseen alkuperäiskasvillisuuden tuhoutumiseen _ja väistymiseen Helsingin kaupungissa kiinnitti ensimmäisenä yksityiskohtaista huomiota M. Kolmantena kasvillisuuteen vaikuttavana tekijäryhmänä on vielä mainittava kaupungin asutus-, teollisuus ym . Kaikkien näiden tekijäryhmien vaikutuksia Helsingin alueen kasvi lli suuteen ja kasvistoon on jossakin määrin jo tutkittu
osoitin, että vaikka monet yksittäiset metsäkasvit o livatkin jo kokonaan hävinneet silloisen raken netun alueen piiristä, noilla kaupungin laitamilla kasvoi kuitenkin vielä paikoitellen " todellista" metsäkasvillisuuttakin, jonka luonnehtijaksi katsottiin kangasmaitikka (Melampyrum pratense) . Männyn (Pinus silvestris) levinneisyys Helsingin kantaka upungin alueella vv. 1970-72 (rasteri+pisteet). Tutkimusalueena o n toistaiseksi ollut lä hinnä varsinainen HelsinginSU OME N L U ONTO 2/75. SAMA SUUNTAUS JATK UU Myös itse o len viime vuosina j ä lleen ryhtynyt jatkamaan aikaisempia tutkimuksiani . teissa (esim . Me1sälauhan (Deschampsia fl ex uosa) löy1öpaika1 cutkimusalueella v. V :n 1944 esiimymisalueen raja merkitty pilkku viivalla ja erilli se1, ny1 hävinnee! yksi11äispuut vinoris1ein. Mikola ja A 3/1974, Pirkko Pulkkinen). Saasteiden ja cuhohyöntei sten turmelemia mäntyjä Helsingin Mäntymäellä. 1974 . 2/19 72, Sirkka Havuka inen, B 197 3, Hel singin Kes kusp uisto, P. Myöhemmin ja erityisesti viime vuosina Helsingin a lueen 78 alkuperäisen kasvipeitteen häviämistä ja muuttumista ihmisen toiminnan seurauksena on sivuttu m yös era1ssa luonno nsuoj elu ja virkis tysa lues uunnitelmissa (Erkamo 1949, Hai la & H enttonen 1970, Vuolanto 19 70), eräässä kasvillisuuden kulutuskestävyyttä koskevassa tutkimuksessa (Holmström 1970) sekä tietyissä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston raporTöölön sairaalan kornelin viimeiset män ny1 ja kuusi (tauscalla). Männyn levinneisyysalueen raja merkiu y yh1enäisellä ja cu1kimusalucen raja solmuviivalla
Keskuspuiston eteläosa, missä tunnetusti on vielä verraten hyvin säilynyttä metsäkasvillisuutta. SU OM EN L U O NTO 2/15 tutkimusalue on kuitenkin ollut laaj em pi. Vanamon (Linnea borealis ) löytöpaikat tutkimusalueella V. 1944 todetut, nyt hävinneet esiintymät merkitt y renkain. Vanamo on hävinnyt Helsingistä laajoilta alueilta. Nä iden ken ttätutkimusten tu lo ks ena voidaan ensinnäkin esittää kartta (kuva 1), joka osoittaa männyn esiintymät ja levinneisyysrajan v. Puiden kohdalla 1 ) Kartoissa tutkimusalueeksi merkitty on kuitenkin hi eman p ienempi. 1974 . V. Kuusen vastaava esiintymisalue on melkoista suppeampi ja kataja osoittautuu suorastaan harvinaiseksi ; se on säilynyt enimmäkseen vain aidatuilla luonnonalueilla. 1970-72 Helsingin kanta kaupungin alueella (vrt. 1974. Sen piiriin on siis kuulunut pääosa kantakaupungin rakennettua aluetta ja ns. Erkamo 1974 ). Verrattaessa sitä v:n 1944 karttaan todetaan puun esiin tymisalueen jonkinverran supistuneen, mikä osaksi on seurausta aktiivisesta hävittämisestä, osaksi saastevaikutuksista yms. Kangasmaitikan (Melamp.yrum pratense) löytöpaikat tutkimusalueella v. Metsän aluskasvilli suud en edustajista on metsälauha ( Deschampia jlexuosa, kuva 2), Suomen metsien yleisin heinälaji, löydettävissä vielä 79. niemi ilman lähisaaria ja sen tyven lä nsiosa idässä rautatielinjalle ja pohjoisessa Ruskeasuon urh eiluhallei!le saakka.' )
Helsingin yliopiston Kasvitieteen perusopetuksen laitoksen monisteita 2, 147 . Korkeampien kasvien kohdalta ei sellaisia tiettävästi ole juuri suoritettu, jäkälistä niitä saastetutkimuksia on sen sijaan tehty useita (ks . , 1906a: l nom Helsingfors .1/ad.1 område fö rslörda växllokaler. monin paikoin nykyisen mäntyalueen ufkopuoleltakin, joskin aina vain niukasti esiintyvänä. esim. Helsinki . Soc. Vu o lanto, S., 1970 : lläisel kaupunginosa/, biologinen lulkimus . Soc. 50, 15-30. , 26 kuvaa , 6 karttaa. Fenn. 3 1, 1214. Useimmiten häviäminen johtunee kasvupaikan luonteessa tapahtuneista, ihmisen aikaansaamista muutoksista, muuttuneista kilpailutekijöistä, suoranaisesta hävittämisestä jne. Brenner, M. Fenn . Hel.,ingin keskuspuislo. Fl. Helsinki. Mustikka ja puolukka, jotka nekin ovat tietysti olleet aikoinaan yleisiä koko Helsinginniemellä, esiintyvät nyt vain kaupungin laidoilla suunnilleen samalla alueella kuin mänty. Eräät talvikkilajit ja vanamo (kuva 4), joiden Brenner mainitsee kadonneen kokonaan silloiselta kaupunkialueelta, ovat nykyisin tavattavissa vasta tutki musalueen pohjoisosan parhaiten säilyneissä metsissä. SUO MEN LU O NTO 2/ 75. Tällaisia ovat mm. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yl eiskaavaosaston julka isuj a , 101 s. Käsillä oleva selvitys pyrkii olemaan tietynlainen ennakoiva tiedonanto näistä tutkimuksista . Zoo!. keltalieko, Lycopodium complanatum korpisara, Carex loliacea valkolehdokki, Platanthera bifolia herttakaksikko, Listera cordata yövilkka, Goodyera repens harajuuri , Corallorhiz.a trijida näsiä, Daphne mez.ereum sarjatalvikki , Chimaphila umbellata tähtitalvikki, M oneses uniflora keltatalvikki, Pyrola chlorantha mäntykukka, M onotr_opa hypopitys kalliovillakko , Senecio silvaticus Ns . Brenner, M ., 1907: Tili J rågan om nalurfomminnens j redande. A. Vihera lueselvitys. Ehkäpä tältä pohjalta löytyisi myös sopivia luonnonalueita asutuskeskusten liepeiltä ajoissa rauhoitettaviksi. Aikomuksenani on kuitenkin lähitulevaisuudessa laatia koko ongelmakompleksista laajempi tutkimus, joka koskee kaikkia alueen alkuperäisiä kasvilajeja ja myös kasvillisuudessa tapahtuneita muutoksia. Ibid. Tässä ei siihen voida tarkemmin puuttua. Medd . Laaksovirta 1974). Bo t. 39 s. , 1949 : Ehdotus Helsingin seudun luonnonsuo1elunliohleilisi. korkeampien kasvien (putkilokasvien ) ohella metsien, soistumien ja kallioiden sammalet, jäkälät ja sienet ovat laajalti tuhoutuneet. Erkam o, V., 1944 : Ober die unprungliche Vegelalion im Sladlgebiel von Helsinlii und ihr Verschwinden . Helsinki. Haila, Y. 1910: Van hoja kasvilullavia hyvästelemässä. Viikki Ki vikko Vanhankaupungin lahli. Luonnon Ystävä 14: 22 9-232 . fl ebingin kaupungin maisemainvenloinli ja analysointi, J. Uudenmaan j a Lo unaisSuo men seutukaavaliittoj en tutkimuksi a, 53 s. vaihe. Aineistoa tähän tutkimukseen on koossa jo runsaasti . Erkam o, V. Wecksell , J. Vuosien ja vuosikymmenten päästä tulee sitten olemaan jälleen kiintoisaa selvitellä, miten ja miksi kasvien esiintymisalueet ovat kulttuurin puristuksessa muuttuneet, mitkä lajit ovat säilyneet kauimmin, mitkä paenneet kauas periferiaan. . H elsingin kaupunkisuunnitteluviraston julka isuj a A 3/ 1974 , 49 s., 4 karttaa . Samoin Helsingin lähivesien sekä leväettä muu vesikasvisto ja merenrantakasvillisuus ovat perin juurin muuttuneet tai suuresti vähentyneet. (Vo rl ä ufige Mitteilung.) Ann. Va namo 19 , No tulae, 27-33. Brenn er, M ., 19066 : Förändringar i He/Jing(on slads flora . H elsinki. Kangasmaitikka (Melampyrum pratense, kuva 3), edellisiä herkempi laji, on hävinnyt useilta 1940-luvun kasvupaikoiltaan. Bot. Helsingin kaupunki suunnitteluviraston yleiskaavaosaston julkaisuja B/197 3, 69 s. Helsingin kaupunkisuunnitteluviras ton yleiskaavaosa ston julkaisuja , 50 s. , 117 135. H elsinki. Erkam o, V. F. (toim .), 1974 :j äkäläl ja ilman saastuminen Suomessa. 33, 120122. F. Helsingin ka upunki suunnitteluviras ton asemakaavaosaston raportte ja 2/19 7 2, 150 s. 47 , 23-30 . Ibid. , 1970 : Eräiden EleläSuomen vapaa-aika-alueiden kasvillim11de11 kululuslieslävyyden lullii mw. H o lmström, H. Liekolajeja Lycopodium annotinum ja L. Helsinki. Ja sitten on melkoinen joukko metsän kasveja, jotka todennäköisesti ovat kaikki aikoinaan kasvaneet tutkimusalueella, mutta joita nyt en ole sieltä lainkaan löytänyt. KIRJALLIS UUS Brenner , M. JATKOTUTKIMUKSIA SUOJELUSUUNNITELMIEN POHJAKSI Syyt, miksi kaikki nämä kasvit 80 ovat tutkimusalueelta hävinneet tai harvinaistuneet, ovat yksityiskohdittain selvittäen varsin moninaisia ja lajikohtaisesti erilaisia . clavatum olen toistaiseksi tavannut tutkimusalueelta vain 1-2 paikasta. Ibid. Helsinki. Sinivuokkoa, linnunhernettä ja maariankämmekkää on enää vain muutamilla harvoilla paikoin ja niissäkin hyvin niukasti. Fenn. & Henttonen , S., 1970 : Helsingin pohjoisten ja länlislen lw11p11nginosien biologinen /ulliimus . , 1974: Kolimaislen hauvpuidm esiintymisestä ja niiden viihlymi.1eslä Helsingin liaup11nliialueella. Laaksovirta, K. Tällä kirjoituksellani on toinenkin tarkoitus : innostaa nuoria tutkijoita suorittamaan kotipaikkakuntiensa asutuskeskuksissa vastaavanlaisia tutkimuksia alkuperäisen kasvillisuuden syrjään vetäytymisestä ihmi sen toiminnan tuloksena. Fl. So c. Mem o r. , 1921: Nalunliövlingen på Sandvilislwlmama vid Helsingfors och de.1.1 inverlian på vegelalionen
Sen avulla on voitu selvittää monen lajin asema ja suunnitella tarvittavat jatkotutkimukset ja suojelutoimenpiteet. Maailman Luonnon Säätiö ei ole tieteellinen järjestö, mutta se pyrkii aina perustamaan kaikki suojelutoimensa ja niihin mahdollisesti liittyvän varojenkäytön parhaaseen mahdolliseen tieteelliseen asiantuntemukseen. suojelualuesuunnitelmien merkitystä uhanalaisten kasvitai hyönteislajien säilymiselle. Punaiseen Kirjaan . Kasveista ei ole otettu nyt jul7 6 21 9 37 54 1 4 6 26 40 84 1 1 47 83 167 46 62 kaistuun luetteloon lainkaan mukaan H-ryhmää, koska tiedot meillä niukasti esiintyvistä lajeista ovat kovin epäyhtenäisiä. Valiokunnan oma asiantuntemus ei olisi riittänyt kovinkaan pitkälle, mutta yhteensä 15 eläintieteilijän ja 12 kasvitieteilijän yhteistyön tuloksena luettelot saatiin valmiiksi viime vuodenvaihteen tievoilla. Tässä mielessä sitä on jaettu kaikille niille viranomaisille, laitoksille ja järjestöille, jotka jokapäiväisessä työssään joutuvat tekemisiin luonnonja luonnonvarojen suojelun ja järkiperäisen käytön kanssa. Kun Suo· men Rahasto perustettiin vuoden 19 7 2 lopulla, sen ensimmäisiä tehtäviä oli selvittää, mitkä ovat Suomen uhanalaiset lajit ja luonnontilaiset alueet. Mutta puutteineenkin luettelo on epäilemättä hyödyksi pohdittaessa erilaisten suojeluohjelmien kiireellisyyttä tai arvioitaessa esim. Alustava luettelo niistäkin on to sin olemassa, mutta sen yksityiskohtaisempi käsittely tapahtunee samalla, kun luetteloita muutenkin yksilöidään esim. ASIANTUNTIJOIDEN YHTEISTYÖLLÄ Kohdevaliokunta paatti , että luettelon pohjana käytetään Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN ) laatimissa "Red Data Book" -luetteloissa noudatettua kolmijakoa: erittäin uhanalaiset (E, "endangered" ), vaaravyöhykkeessä olevat (V, "vulnerable" ) ja harvinaiset (H , "rare" ). Maailman Luonnon Säätiön (WWF) toiminnan päätarkoitus on uhanalaisten eläinten ja kas·vien sekä vaarassa olevien alkuperäisten luonnonalueiden säilyttäminen ja suojelu. maakuntatasolla. Mukaan otetut lajit jakaantuvat eri ryhmiin oheisen taulukon mukaisesti. Luettelo ei tietenkään ole täydellinen eikä lopullinen; tiedot karttuvat ja lajisto muuttuu kaiken aikaa. Sitä voidaan käyttää ja toivottavasti myös käytetään alan lainsäädän81. Koska mikään viranomainen tai järjestö ei ollut aiemmin tällaisia tietoja johdonmukaisesti koonnut, SuoSU OM EN LUONTO 2/75 Erittäin VaaravyöHarvinaisia Yhteensä uhanalaisia hykkeessä Nisäkkäät 8 Linnut 8 Matelijat 1 Kalat 2 Hyönteiset 18 Nilviäiset Eläimet yhteensä 37 Kasvit 16 men Rahaston kohdevaliokunta sai tehtäväkseen Suomen uhanalaisten eläinten ja kasvien alustavan perusluettelon laatimisen. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto on ryhtynyt rakentamaan kansainvälisen mallin mukaan suomalaisten lajien "Punaista Kirjaa". Malmström Suomen uhanalaiset eläin ja kasvilajit on luetteloitu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton tehokkaaksi osoittautunut toimintamuoto on tietojen kerääminen ns. TUKEA TUTKIJOILLE JA VIRANOMAISILLE Suomen uhanalaisten lajien luettelo on tarkoitettu ensi sijassa hakemistoksi, johon johdonmukainen suojelutoiminta voidaan perustaa. Kalevi K
Pari vuotta sitten pidettiin Washingtonissa kansainvälinen konferenssi, jonka tuloksena laadittiin uhanalaisilla lajeilla käytävää kansainvälistä kauppaa koskeva sopimus, _jonka Suomi on allekirjoittanut, vaikkei vielä ratifioinut. Susi on nisäkkäistämme uhanalaisimpia. Lajien levinneisyys ja runsaus vaihtelee luonnon oman rytmin mukaan, ihmisen monenlaiset toimet vaikuttavat niihin, _ja uudet tutkimukset tuovat uutta tietoa. LUETTELO ON PIDETTÄVÄ AJAN TASALLA Tällainen luettelo ei voi koskaan olla lopullisesti valmis. Uhanalaisen lajien luettelo on luonnollisesti vain ensimmäinen vaihe suojelutoimien kerjussa. D 82 Apollo on erittäin uhanalainen. Seuraavana tavoitteena on yksityiskohtaisten tietojen (levinneisyys, elintavat, kannan suuruus _ja kehitys, suojelutoimet ja toimenpide-ehdotukset) kerääminen asiantuntijoilta kustakin luettelon lajista _ja varsinaisten suojelutoimien suunnittelu niiden pohjalta. WWF toivoo, että ne olisivat omiaan edistämään myös tämän alan tutkimusta _ja viime kädessä suojelutoimia. Nyt laaditut luettelot voisivat toimia tällaisen kansallisen luettelon perusaineistona. Tunturihaukka on yksi niistä kahdeksasta suomalaisesta lintulajista, jotka katsotaan erittäin uhanalaisiksi. Luettelot yritetään pitää ajan tasalla nyt, kun ne on saatu aikaan . SU OM EN L U O NTO 2/75. nön _ja muiden virallisten suojelutoimien tukena. Kun se aikanaan meillä ratifioidaan, pitäisi sen liitteeksi laatia luettelo niistä Suomen omista lajeista, jotka halutaan kansainvälisen valvonnan piiriin