Suomen muuttohaukat v. Tigerstedt, professori, Kasvinjalostusti•eteen laitos, H :gin yliopisto Heikki Toivonen, fil.kand ., Kasvitieteen laitos, H :gin yliopisto TAMAN NUMERON KUVITUS kansi Pasi Haaranen SIVU 54 H . . . Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 900 mk 1/2 sivu 500 mk 1/4 sivu 300 mk Takakannen 4-väri-ilmoitus 1200 mk TOIMITUS Teuvo Suominen (vastaava) Toimitusneuvosto: Urpo Häyrinen, puh.j. Pitkänen Urpo Huhtanen Teuvo Suominen Suomen Hyönteistieteellinen Aikakauskirja, Eero Karvonen Biologioal Section, Queensland, Department of Lands, kirjasta "Man and Insects", Aldus Books Ltd, London Hannu Hautala Ilkka Virkkunen Eero Murto.mäki 86-87 Hannu Hautala 90 Jorma Luhta 91 Jorma Luhta 92 Hannu Hau~ala 93 Mal'\kku Nygård 94 Hannu Hautala 95 Hannu Hautala, Sauli Sarkanen 96 Eero Murtomäki 99 Eero Kemilä 100-101 Jorma Luhta 102 Jorma Luhta 105 Mal'\tti R ikkonen 106 Lehtikuva/Erkki Laitila 110 Seppo Vuolanto 113 Eero Murto.mäki SISALLYS Myös geenejä on ,suojeltav,a .. Suomen Luonto ilmestyy vuoden 197 4 aikana kuutena numerona. .. . ...... TAMAN NUMERON KIRJO/TT AJAT Urpo Häyrinen, fil.kand., apulaisluonnonsuojelunvalvoja, . . Luonnon populaatioiden perintöai,neksen suojelu, Olli Järvinen ......... Summaries of the main artides in this issue . ...... .. . . . Vuoden 1973 numeroita myydään 2,50 mk/kpl, vuoden 1972 numeroita 1 mk/kpl, sitä vanhempia 50 p/kpl. ....... ... . 498 159. . 33. . . . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 12 mk postisiirtotilille n:o 608 21-1. . .. Kuva liittyy sivulta 78 alkavaan artikkeliin. . ... ... Muut lehdet ... . . . 1973 Pertti Sulkava .... Apollon valokuvasi Etelä-Savossa ruusuruohon kukalta Pasi Haaranen . . . . . ... . . Metsäpui~emme peri.n'töa:ineksen tulevaisuus, P. . . Tigerstedt .. . Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. .. .. Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-16, kesäkuukausina klo 9-13. Uudenmaan huuhkajat .... M. Suomen sääkset v. . Suomen geneet-ti:sten luonnonvarojen kartoitus ja suojelu, Heikki Toivonen ..... . ... . A. ...... . Vihreä vallankumous, Peter J ay ............... M. 53 54 60 66 71 78 82 90 94 96 100 103 107 110 112 113 114 116 117 118. . . .. Hyönteistemme perintöaineksen suojelu, Kauri Mikkola . Valkoselkä,ti'kan suojelu, Sauli Sarkanen . Järjestösihteerin palsta Uutisia ja tiedotuksia ... Suomen kotkat v. . 'A. ........ . .. luonnonvarainhoitotoimisto, H:ki Peter J ay, opiskelija, Kasvinjalostustieteen laiws, H :gin yLiopjsto Olli Järvinen, fil.kand., Perinnöllisyystieteen laitos, H :gin yliopisto bkki Kellomäki, ympäristönsuojelun tarka,staja, Hämeenlinna Kauri Mikkola, dosentti, H:gi.n yliopi•sto Pekka Salminen,· LuK (eläintiede), Helsingin yliopisto Sauli Sarkanen, maanviljelijä, KuhmaLahti Pertti Saurola, fil.kand., Eläinmuseon rengasmstoimi sto, H :gin yliopisto Pertti Sulkava, lehtori, Haapamäki Teuvo Suominen, fil.kand., Suomen luonnonsuojeluliitto, H :ki P. Kullervo Kuusela, kansallispuistosuunnitelmat ja Lapin elinkeinot ... Pienen öljyvahingon opetukset . .. ........... . Irtonumerot 3 mk Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. . 1973, Urpo Häyrinen ja Pekka Saiminen Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston ensimmäinen toimintavuosi ............. . . . . vuosikerta Suomen Luonto no 2 1974 JULKAISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 1973, Erkki Kellomäki ja Pertti Sulkava .......... . Luonnonvalokuvaajan va-stuu, Teuvo Suominen .. ... .. Strickland, 1848 55 Illustrated Sporti.ng and Dramatic News 56-57 Esko Parkkonen 57 Teuvo Suominen, Hannu Hautala, Mauri Korhonen 59 Biblia, Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi, 1642 61 Ilkka Koivi,sto, Teuvo Suominen 63 Harr.i Kannosto 65 Teuvo Suominen 67 68 69 70 75 79 80-81 84-85 83 84 Metsätiedotustoimisto, Tapio Väinölä Teuvo Suominen Matti A. Ulkomaan uutisia . Pekka Borg Juha Hämäläinen Pekka Nuorteva Anna-Riitta Wallin Taitto: Timo Tanttu T AMAN NUMERON KANSI esittaa apolloperhosta (Parnassius apollo) joka on yksi monista harvinaistuvista hyönteisistämme. .
Mutta samalla ryhdyttiin oikoteiden etsintä än . va rattava lähivuosina nykyistä hu omattavas ti enemmän varoja. Myös valtion tilintarkastajia "asiantuntijat" ovat onnistuneet harhauttamaan: "tulisi erityisesti raJOlttaa ja välttää sellaisten luonn onpuis tojen perustamista, joilla mm. Häiriintymättömien ekosysteemien arvo on huimassa nousussa. Luonnontieteilijöiden suppea ryhmä oivalsi, että yhden lajin, ihmisen, rooli maailmassa oli käynyt tuhoisaksi. Varoja ei tarvi ta vain oikean ekologisen tiedon jakamiseen, vaan paljon syvemmän luonnontieteellisen ajattelun levittämiseen, niin laajalti, että tieto saavuttaa myös vakion tilintarkast ajat. Konferenssi käsitti alkuperäiseen luontoon sisältyvän perinnöllisen monimuotoisuuden rikkaudeksi, josta void aan ammentaa ratkaisuja tulevaisuuden ongelmiin. jos synteettisiä lannoitteita t äydennetään komp os tilla ja puhdistamolietteellä, jos kestävät myrkyt korvataan kestävillä viljelykasveilla, hajoavilla myrkyillä ja biologisen torjunnan menetelmillä. Luonnonvaraisten eliöiden perintöaineksen suojelu vo id aan toteuttaa vain riittävän laaJO!Il aluerauhoituksi n ; puutarhat, eläintarhat ja spermapakasteet ovat korkeintaan äärimmäisiä hätäratkaisuja. Pidettiin eettisesti tuomittavana tuhota luontoa "tarpeettomasti". Koskematon luonnonalue on se takuusum ma, joka on maksettava, jotta muualla voitaisiin harjoittaa intensiivistä t aloustoimintaa. T ämän oivaltaen Tukholman ympäristökonferenssi kehoitti YK:n jäsenmaita kiireesti selvittäm ään omat eliöstönsä ja niiden suojelutarpeet. Suomen Luonto N:o 2 1974 Myös geenejä on suojeltava Luonnonsuojelu alkoi luonnon itseisarvojen puolust amises ta. . Se saattaa häpe ään omatekoiset ekologit, joiden mukaan luonnonsuojelua ja metsän taloudellista hyödynt ämis tä voidaan harjoittaa samoilla alueilla. D 53. . Syntyi ajattelutapa, jonka mukaan viljelyalojen kasvu, lajien ja lajikkeiden yksipuolistuminen ja metsien muuttuminen puupelloiksi eivät haittaa, jos viljelymen etelmät vain muutetaan "ekologisemmiksi", ts. 2. 254) . Alkaa olla puutetta siitä luonnosta, jonka avulla tutkitaan ekologiaa, kehitetään ympäristöystävällisiä keinoja ja josta saadaan kantamuodot uusille viljelykasveille, biologisen torjunnan keinoille ja muille tulevaisuuden h yö t ye liöille. Geenipankkijaoksen mietinnöstä erottuu kaksi selkeää pääperiaatetta: 1. Niillä ei ole vain tieteellistä, esteettistä ja vi rkistyksellistä arvoa, vaan ne ovat myös aineellisen toimeentulomme perusta. Siksi tilintarkastajien tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä. Syynä olivat "taloudelliset realiteetit" kuten juuri nyt "energiakriisi", joka uhkaa soita ja ikimetsiä. Suomen Akatemian tieteen keskustoimikunta asetti asiantuntijaryhmän selvittelemään Suomen geneettisten luonnonvarojen suojelutarvetta. Muuten on vaarana, että niin geneettiset kuin muutkin luo nnonva ramme tuhoutuvat nä ennäistieteellisten "teknoekologien" puoskarointiin. Tämä edellyttäisi järjestöille annettavien val ti onapujen tuntuvaa korotit.amista." Maamme kulttuurihistoria llisesta perinteestä johtuu, että juuri luonnontieteellinen yleissivistys on luvattom an heikko. Se ehkä riittäisi maailmassa, jossa viljelyksiä ymp äröisi laaja koskematon luonto . . Tällä h etkellä on mahdotonta tietää, mitä eliöitä tulevaisuus tarvitsee, joten on suojeltava kaikkia. Mutta nyt erilaiset viljelmät valtaavat lähes kaiken käyttökelpoisen pinta-alan. Syntyi käsite " geneettinen luonnonvara". Jo nyt on päivänselvää, että tämä ei riitä. Geenipankkijaos on nyt saanut työnsä va lmiiksi ja sitä esitellään tässä numerossa Suomen Luonnon luk ijoille. Keksittiin taikasana "ekologia . Vuosikymmenten varrella tuli yhä " tarpeellisemmaksi" tuhota luontoa. Kaloja koskeva osa o n esitelty jo aikaisemm in (Suomen Luonto 6/ 1973, s. Geenipankkijaoksen m1etmtö antaa uutta taustaa vaatimuksille, että edustavat kappaleet maamme eri osien koskematonta luontoa o n säilytettävä kansallispuistoina ja muunlaisina suojelualueina. . Lääkkeeksi esitettiin, että ekologiset lainalaisuudet tuntemalla luontoa voitaisiin käsitellä oikein. kaikki h akkuutoiminta o n kiellet,~y." Toisaalla tilintarkastajat esittävät, että "ymp äristönsuojelun valistustoimi11J':aan olisi
Perinnöllinen informaatio sisäl1tyy geenien DNA:han; viime kädessä geenit säätelevät kaikkien elävien olentojen biologisen rakenteen laadun. 1681. eri,-:yisesti Elton 1958). Olennaista ei ole esimerkiksi tuotettujen munien, siementen tai syntyneiden jälkeläisten maara, vaan lisääntyviksi yksilöiksi kehittyvien jälkeläisten luku. Luonnon valinnalla tarkoitetaan tunnetusti sitä, er.':.ä lajin toiset muodot saavat seuraavaan sukupolveen suhteellisesti enemmän jälkeläisiä kuin toiset. Luonnon populaatioiden perintöaineksen suojelu "Luonnon kasvit ja eläimet ovat mittaamattoman arvokas perinnöllisen aineksen varasto ja ihmiskunnan tulevaisuuden takeena yhtä tärkeitä kuin viljelyskasvit ja kotieläimet." Virolainen luonnonsuojelija ja tutkija E. Helpoimmin kenties tulee ajatelleeksi sellaisia suurilmaston muutoksia, JOita seuraavat jäätiköiden, kasvill i,L suuden jne. Euroopasta on lajeja hävinnyt vähemmän kuin muista maanosista siksi, että muutokset, jotka muualla tapahtuivat vuosisadassa tai kahdessa, ke~tivät Euroopassa parituhatta vuotta (Dorst 1970: 42). muutokset. Osa niistä on yksinkertaisesti kehittynyt yhdeksi tai useammaksi uudeksi lajiksi. Ympäristön muutoksia on monenlaisia. Vavahduttavia ovat myös Björn Kurtenin (1972) Jääkausi-teoksen tiedot nykyihmisen metsästäjäkulttuurien syntyessä tapahtuneesta suureläimistön tuhosta. Erilaisissa ympäristöissä samat geenit voivat tuottaa erilaisia lopputuloksia, mutta kaikissa ,tapauksissa geenit asettavat rajat erilaisten mahdollisuuksien toteutumiselle. Häviöön on ollut syynä ympäristön niin voimakas muuttuminen, ettei lajien enää ole onnistunut sopeutua uusiin oloihin. Tämä johtuu siitä, että kullekin lajille on kehittynyt sille ominainen, hyvin monien geen ien ja, mikä tärkeintä, erilaisten geenijaksojen ja -yhdistelmien suh. Lajin penma, geemsto, on miltei aina syntynyt hyvin monen sukupolven ajan jatkuneessa muutosten ketjussa, jossa keskeisenä voimana on luonnon valinta. Osa lajeista on hävinnyt sammuttaen elämän sukupuun jonkin oksan. Hävinneitä lajeja on ennen ihmisen aikaa astunut miltei aina korvaamaan vähintään saman verran uusia. LAJIT OVAT AINUTKERTAISIA Lajien säilymisen välttämättömiä edellytyksiä on kaksi: lajin perimän (geenien, "DNA-informaation") säilyminen ja lajille soveliaan ympanston säilyminen. Nimenomaan muutoksen nopeus on tärkeä. Arviot ihmisen tuhoamien eliölajien lukumäärästä vaihtelevat tuntuvasti. Esimerkik si sopii ihmisen ja ihmisen toimesta levinneiden lajien maailman valloitus, jonka seuraukset ovat olleet kohtalokkaat etenkin useille eristyneiden saarten alkuperäisille lajei lle, mutta myös manneralueiden eläimille ja kasveille (ks. Syynä oli metsästys sekä rottien Ja sikojen villiintyminen saarelle. Koska maa pallolla t ällä hetkellä elää puolisentoista miljoonaa tieteen tuntemaa ja kenties saman verran t un tem attomia lajeja (etenkin pieniä selkärangattomia), lajie n sukupuuton taajuus on keskimäärin yksi laji vuodessa. 54 Mitä hävinneille lajeille on tapahtunut. Ympärist ö muuttuu myös silloin, kun alueelle asettuu uusia, tavalla tai toisella lajin eläm än kannalta merkityksellisiä eliöitä. Dorstin (1970) mukaan noin 150 lintulajia tai -rotua ja 120 nisäkäsmuotoa on saanut loppuma ihmisen toimesta viime vuosisatojen aikana. Kaikkiaan elämänmuotojen runsaus on useimpina ajanjaksoina kasvanut. Luonnon valinnan seurauksena tietyt geenit runsastuvat toisten kustannuksella tietyssä populaatiossa. Nisäkkäistä ja linnuista on parhaat tiedot, koska ne toisaalta saavat eniten huomiota osakseen, toisaalta suuren kokonsa vuoksi elävät usein pieninä, häviämiselle alttiina populaatioina. Poikkeustapauksia lukuun ottamatta tietyn lajin perimää ei millään käytännöllisellä keinolla saada kehitetyksi toisten lajien perimästä. Sitten kambrikauden noin 500 miljoonaa vuotta sitten on maapallolla elänyt arviolta 500 miljoonaa eliölajia. Kumari (1973: 778). Tähän on syynä elinympäristöjen lakkaamattoman muuttumisen edellyttämä lajien jatkuva muuttuminen. Olli Järvinen Mauritiuksen lentokyvytön jättiläiskyyhky dodo hävitettiin sukupuuttoon v. Ihmisen aiheuttamat sukupuutot ovat luonteeltaan erilaisia, koska h ävinneet lajit ovat vain sammuttaneet eri kehityslinjoja. Suurimpina syinä miuavaan lajisurmaan ovat olleet luontaisten elinympäristöjen h äv itys ja metsästys. SUKUPUUTTO Sukupuuton luontaisen esiintymistiheyden voimme arvioida tarkastelemalla geologisesti pitkiä ajanjaksoja
Itse asiassa lajin · ··-:.S: ... Tässä muuntelevassa perimässä muutoksia voi tapahtua useasta syystä edellä jo todettiin luonnon valinnan vaikutus . Kumari 1973). Mutaatioiden esiintymistiheys on hyvin pieni: tieu:y geeni on muuttunut rakenteeltaan toisenlaiseksi ehkä yhdessä sukupuolisolussa sadastatuhannesta. Eräiden rotujen taloudellinenkin merkitys on suuri. Tämä ei mitenkään ole ristiriidassa sen kanssa, että koko eliökunta on aivan ilmeisesti samaa sukujuurta evoluutio vain on ihmisen kannalta epäkäytännöllisen verkkainen. Järkevästi hyödyntäen tämä luonnonvara olisi voinut tuottaa jatkuvasti. Tämä merkitsee, että rotujen säilyttäminen on varsin hyvin verrattavissa lajien säilyttämiseen, joskin koko lajin häviäminen merkitsee geeniaineksen suojelun kannalta mittavampaa tappiota. Olemassa olevat mutaatiotaajuudet ovat lajien kannalta luultavasti ainakin lä55. Meillä ei ole mitään keinoa arvioida, onko juuri tietyn kasvilajin perimän säilyttäminen• taloudellisesti kannattavaa, mutta kuten Tinker (1973) niistä toteaa: "Sen sijaan on tilastollisesti varmaa, että 20 000 kasvin joukossa on satoja ihmistä suoranaisesti hyödyttäviä kasveja." Lajien säilyttämisellä on muutakin merkitystä. Viime kädessä kaikki muuntelu on peräisin mutaatioista, geenien DNA:ssa tapahtuneista kemiallisista muutoksista. Saman populaation yksilöt eroavat toisistaan usein hyvin monen geenin suhteen. Tämä luku vaihtelee sekä eliölajista, eliöyksilöstä että geenistä riippuen varsin paljon . Lajien säilyttämistä on eettisesti puolustettu elämän kunnioituksen periaatteella (esim . luonto on sekä aineellisten arvojen lähde että korvaamaton terveyden, ilon, elämänrakkauden ja henkisen rikkauden lähde" (Haila 1973). Rodut ovat toisistaan suhteellisen paljon poikkeavia lajin "alayksiköitä". Sen monimiljardiset muuttoparvet olivat ~ häikäilemättömän metsästyksen koh···· · Ii<'.". GEENIT JA GEENISTOT MUUTTUVAT Lajien perimässä tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Kasvilajeista on 20 000:n arvioitu olevan uhanalaisia. Pohjoisamerikkalainen muuttokyyhky kuoli sukupuuttoon v. Luonnon rikkaus on tärke ää myös ihmismielen luonnon moninaisuuteen kohdistuvan kiintymyksen vuoksi : " ... Eliöyhteisöjen monimuotoisuuden säilyttäminen voi edistää eliöyhteisön vakautta . " . seena ja tuhannet ihmiset saivat elan-~ tonsa siitä. Ellei mutaatioita tapahtuisi, eliöpopulaatiot eivät saisi uutta perinnöllistä ainesta, joka on välttämätön sopeuduttaessa alati muuttuvaan ympäristöön. 1914. ,, -·perimä ei ole tiukasti määriteltävissä oleva ilmaus toisestakaan syystä: ainakin miltei kaikkien suvullisesti lisääntyvien lajien miltei kaikki populaatiot ovat perimältään huomattavan muuntelevia. R odut ovat kuitenkin tärkeitä esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen kannalta. teen toisista lajeista jyrkästi poikkeava kokonaisuus. Äärimmäisiä esimerkkejä ovat erikoisiin olosuhteisiin sopeutuneet rodut, kuten Itämeren murtovedessä elävä sillin rotu silakka ja PohjoisSuomessa vallitseva kuusen alalaji siperiankuusi. LAJIEN JA ROTUJEN HAVIAMINEN ON KORVAAMATON TAPPIO Lajien ainutkertaisuuden vuoksi jokainen hävinnyt laji merkitsee korvaamatonta tappiota. Mutaatioiden määrää säätelee ainakin osittain luonnon valinta
Haitallisuus johtuu siitä, että lajit ov;,1; pitkällisen kehityksen tuloksia, joten mutaatiot täysin umpimähkäiset tapahtuma.~ useimmiten heikentävät kokonaisuuden toimintakykyä. Vuositu\a nsiin ei ole tapahtunut muutoksia, ja kaikkinaiset mutaatiot >vat vain pahasta. Konservatiiviset futurologit sanovat, että ihminen on valmis. Vasemmalta: keuhkojäkälä, varpuspöllö, raidan tuoksulääpä.. PIENISSK POPULAATIOISSA GEENIAINESTA HKVIAK Kaikissa populaatioissa tapahtuu sattumanvaraisia ilmiöitä. Tilannetta verrataan usein kelloon: vain harvoin kellonkoneiston rakenteeseen kohdistuva umpimähkäinen muutos parantaa kellon toimintakykyä. Pienissä populaatioissa eivät uudet mutaaUseimpien populaatioiden perintöainesta voidaan suojella vain suojelemalla kokonaisia elinympäristöjä. Tilanne on periaatteessa samanlainen kuin se, että muutaman umpimähkään valitun suomalaisen ihmisen ammattijakauma voi olla hyvinkin erikoinen, mutta kun näytettä suurennetaan, saadaan tulokseksi paljon lähempänä todellista jakaumaa oleva arvio. Enin osa ehkä 99 prosenttia elinkykyyn vaikuttavista mutaatioista on haitallisia. Erona kellon ja eliöiden välillä on kuitenkin eliöiden ympäristön muuttuminen. hellä kaikkein edullisimpia. Erityisesti on suojeltava niitä ekosysteemejä, jotka ihmisen vaikutuksesta vähenevät . Kyllä ihmistä Jn jatkuvasti muutettava eteenpäin, jotta hän kykenisi sietämään sen elinympäristön, jonka hän itselleen on laatinut." Lajien perimän suojelun kannalta on olennaista, että pitkän evoluution tuloksena syntyneitä geeniyhdistelmiä ei aseteta alttiiksi enentyvien mutaatioiden aiheuttamalle vaaralle. Suomessa tarvitsevat suojelua mm. Mutaatioita lisääviä tekijöitä ovat esimerkiksi säteily ja monet luonnolle vieraat kemikaalit (saasteet), jotka lisäksi asettavat eliöt alttiiksi uudenlaisille valintapaineille. Ihmisen aikaansaamat äärimmäisen sukusiitetyt jalostuskannat voivat olla poikkeus, mutta näissä ei olekaan kysymys luonnon populaatioista. Tämä väite lienee perustunut siihen, että mutaatioiden tapahtuminen on onnettomasti käsitetty rahanheittoon verrattavaksi tapahtumaksi (Patoharju 1971: 73): " Kes kisnääräisesti joka toinen mut aatio on hyvään ja joka toinen huonoon suuntaan. Suurissa populaatioissa sattumanvaraiset muutokset käytännössä tasapainottavat t oist ensa vaikutukset. Pienten populaatioiden alttius sattumanvaraisille muutoksille merkitsee paljon geeniaineksen suojelun kannalta. Pienissä populaatioissa ne ovat merkittävämpiä kuin suurissa. Sattumanvaraiset muutokset hävittävät perinnöllistä muuntelua, mistä seuraa populaatioiden perintöaineksen yksipuolistuminen. vanhat metsät, joissa on erikoislaatuinen, runsas lajisto. PERIMKK EI VOI PEUKALOIDA Jopa luonnonsuojelukirjallisuudessa on esitetty "mutaatioradikalistisia" väitteitä, joiden mukaan säteilyn ja saasteiden vaikutuksesta kasvavaa mutaatioiden määrää ei pitäisi varoa. Pienissä pnpulaatioissa lopputulos määräytyy vain piene~':ä JOUkosta tapahtumia, joiden keskimääräinen vaikutus voi olla varsin yllättävä. Pohjimmiltaan on kysymys todennäköisyyslaskennan avulla käsiteltävistä satunnaisilmiöistä. Mutaatioiden suuntaan ei voida vaikuttaa, eikä niiden tapahtumista minkään lajin po56 pulaatioissa voida säädellä siten, että sopeutumiskyky lisääntyisi. Sattumanvaraiset perinnölliset muutokset ovat sellaisia, joissa jokin tyyppi satunnaisesti lisääntyy tehokkaammin tai vähemmän tehokkaasti kuin voisimme odottaa keskiarvoihin perustuvan ennusteen pohjalta. Kysymys on perimän peukaloinnin ehkäisemisestä . Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että eliöiden perimän muutokset pyntta1snn estamaan. Tämän vuoksi eliöiden perinnöllisen rakenteen on jatkuvasti muututtava, vaikka hintana onkin koko joukko kehnoja muutoksia. Samat tekijät voivat, kuten tunnettua, aiheuttaa populaatioiden vaarantumisen ja häviämisen ilman perinnöllisiä vaikutuksiakin, joten syyt luonnon saastumisen vastustamiseen ovat moninkertaiset
57
Tästä todistavat esimerkiksi Suomen voimassa olevat luonnonsuojelumääräykset, jotka heijastavat voimakkaimmin juuri klassisen luonnonsuojelun sinänsä arvokkaita päämääriä. Hämmentävyys johtuu siitä, että Seiskarikin on ollut kiinnostunut geeniaineksen, "DNA-informaation" suojelusta, ilmeisesti päinvastoin kuin tilintarkastajat. ELINYMPARISTOJEN SUOJELU ON KESKEINEN TEHTAVA Klassisen luonnonsuojelun tärkeimpänä päämääränä on ollut harvinaisten lajien rauhoitus. Yhden populaation geeniaineksen muuntelevuuden turvaamiseksi populaation asuttaman ympäristön monipuolisuus on olennaista, koska ympäristön monipuolisuus ylläpitää perinnöllistä muuntelua (Levins 1968). Elinympäristöjen suojelu on monella tavalla tehokkain keino uhanalaisen geeniaineksen suojelussa. Mikäli elinympäristöjen suojeluun ei kiinnitetä kaikkea mahdollista huomiota, saattavat kokonaiset eloyhteisöt hävitä eivätkä vain yksittäiset lajit. Eri58 laisten ääripopulaatioiden geeniaineksen suojelu on siis välttämätöntä. Geeniaineksen suojelu edellyttää paikallisen muuntelun säilyttämistä. Ym päristön muuntelevuuden turvaaminen edellyttää kunkin lajin biologian hyvää tuntemusta. Tilintarkastajien ehdotus muistuttaa hämmentävästi luonnonsuojeluväelle liian tuttua seiskarointia. Jos tämä näkökohta yhdistetään edellisessä kappaleessa esitettyyn, voimme todeta, että tulee pyrkiä säilyttämään suhteellisen suuria populaatioita usealla alueella toisin sanoen tarvitaan sekä suuria että lukuisia suojelualueita. Edelleen monet äärialueillaan esiintyvät yhteisöt saattavat olennaisesti köyhtyä, mikäli niitä suojellaan vain niukoin rauhoituksin. Sattumanvarainen perinnöllinen köyhtyminen lisää populaation sopeutumiskykyä tuskin koskaan, mutta useinkin se vähentää sitä. Vaikka jättäisimme huomiotta ympäristön muutosten vaikutukset, muutaman kymmenen yksilön populaatiot tuhoutuvat paljon helpommm aivan sattumanvaraisista syistä kuin suuremmat populaatiot. Luonnonsuojeluliikkeen ja Seiskarin mielenkiinnon kohteet tosin poikkeavat toisistaan. Dorst 1970, Taro & Häyrinen 1970, Kumari 1973). Näin ainakin jotkin osapopulaatiot säilyvät, vaikka osa häviäisikin. Samalla kuitenkin hävitetään ne lukuisat lajit, jotka eivät selviä missään muualla kuin "kunnon metsissä". Geeniaineksen suojelun kannalta on niin muodoin välttämätöntä turvata populaatioiden riittävä koko. Erot eri alueiden populaatioiden välillä eivät tavallisesti ole kovin suuria, kun tarkastellaan lajin yhtenäistä levinneisyysaluetta. Minkä tahansa uhanalaisen lajin suojaus edellyttää kokonaisen elinympäristön suojausta.Monet lajit voivat elää vain hyvinkin erikoislaatuisissa ympäristöissä esimerkkeinä monet ikimetsien linnut ja hyönteiset (ks. Sen sijaan eristyneet populaatiot, joita esiintyy 'varsinkin lajin levinneisyysalueen reunamilla, ovat usein perinnöllisesti kovin omaleimaisia. tiotkaan juuri paase estamaan _geenistön köyhtymistä. Mikäli yhteisöjä kuris.tetaan liiaksi, on odotettavissa, että myös jäljelle jääneet muuttuvat köyhiksi. SEISKAROINTI JA GEENIAINEKSEN SUOJELU Elinympäristöjen suojelun välttämattomyyttä eivät lainkaan ole ymmärtäneet hakkuiden välttämattomyyttä kansallispuistoissa korostaneet, useimmiten ensi sijassa puupulasta huolestuneet henkilöt viimeksi valtion tilintarkastajat, jotka toivovat, ettei hakkuika suojattuja alueita perustettaisi (HeSa 16.3.1974, s. Mahdollisia esimerkkejä ovat eteläisen Suomen iäkkäiden metsien lajista, josta jäljellä on vain pirstoja, sekä eteläisen Suomenselän alueen, varsinkin nevojen, linnusto, jota luonnehtivat monet levinneisyysalueensa eteläisellä rajalla olevat lajit. Luonnonsuojeluväkeä kiinnostavat etenkin uhanalaiset lajit ja yhteisöt. Lajin eri populaatioiden perintöaineksen erilaistumista voidaan nykyisin mitata täsmällisellä tavalla. Seiskari (Suomen Luonto 4/ 1972, s. Tyhjentyneet paikat täyttyvät ajan mittaan jäljelle jääneiden osapopulaatioiden yksilöistä. 138) on taas kiihtynyt siitä, että "koivu, leppä ja haapa" ovat vähentyneet geeniaineksen suojelun kannalta huolestuttavasti; "muuttohaukan, merikotkan ja kämmekät" voimme Seiskarin mielestä sen sijaan jättää oman onnensa nojaan kummallista geeniaineksen suojelua, joka on Seiskarilta saanut nimen "aktiivinen suojelu".. Ihmistoiminnan ulottuessa yhä laajemmill~ alueille klassisen luonnonsuojelun keinot ovat vanhentuneet: katkerien tappioiden vuoksi sekä kasviston että eläimis.tön suojelussa korostetaan nyt suojeltavien lajien elinympäristöjen säilyttämisen välttämättömyy.ttä (ks. Muuntefun häviämisen seurauksia populaation menestymiselle ei täsmällisesti tiedetä. Populaatiot ovat yleensä sopeutuneet hiukan eri tavoin, kukin sille ominaiseen elinympäristöönsä. Mikkola 1974). Taloudellisesti merkityksellisintä tämä lienee metsäpuidemme osalta; myös esimerkiksi hillan eri soilla elävät populaatiot voivat poiketa toisistaan hyvin paljon lajin lisään.tymistavan vuoksi (ks. PAIKALLINEN MUUNTELU ON TARKEAA Populaatioiden vakautta lisää erityisesti se, että osapopulaatioita on useassa paikassa (esim. Geeniaineksen säilymistä ei takaa muutaman yksilön tai muutaman kymmenen yksilön turvaaminen. Popul aatioiden riittävä koko torjuu m yijs muunlaisia sattumanvaram v aikutuksia. May 1973: 7). 16): "Kunnon metsät on saatava tilintarkastajien mielestä tuotantotoimintaan." "Kunnon metsien" siirtäminen tuotantoon ei tietysti siinä mielessä ole peruuttamatonta, etteikö alueelle vuosikymmenten kestäessä varttu1s1 uusi männikkö tai kuusikko. Haapala & Väisänen 1971)
Sivut 63-89 teoksessa: J. Elton, C. Tammi, Helsinki. Haapala, H. GEENIEN SKILÖNT.i\ Geeniainesta voidaan suojella myös spermaa säilömällä ja uhanalaisten lajien yksilöiden tarhauksella. Munasolujen pakastaminenkin on ratkaisuvaiheessaan. Geneettinen luonnonsuojelu. Mikkola, K. Geeniaineksen säilyttämisen kannalta tärkein suomalainen kohde on epäilemättä suhteellisen kehittyneiden ekosysteemien mm. &. 1974. Monimuotoisten eliöyhteisöjen turvaaminen takaa tehokkaimmin eliöyhteisön yksittäisten lajien säilymisen pitkälläkin tähtäyksellä. Säilöttyjen geenien merki.tystä rajoittaa ympäristön jatkuva muuttuminen, mutta ensisijaista on tietenkin säilyttää laji edes jollakin tavalla. Kolmannen alan tehtäviin kuuluisi tutkia muita populaatioiden säilymiseen ja luonnon monipuolisuuteen liittyviä kysymyksiä. KIRJALLISUUS Dorst, J. 1973. The ecology of invasions by animals ano plants. Looduskaitse. 1973. Luonnonsuojelu. Tärkeimmät toisiaan täydentävät alat lienevät luontoon joutuvien kemikaalien ym. "Nollakasvu" ja ympäristönsuojelu. Kasvien uhanalaista geemamesta voidaan jo hyvinkin suojella siemeniä säilömällä (Thompson 197 4 ). Conservation 6, 15-19. M. Tässä suhteessa Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton esimerkiksi muuttohaukkaa koskevat selvitykset ovat korvaamattomia. 1973. Tinker, J. 1973 . Haila, Y. Dorst 1970: 334 -338; Kumari 1973: 415-421). S. Uhanalaiset kasvit. A. vanhojen metsien säilytys, koska nimenomaan näitä on niukasti. 1970. Thompson, P. Princeton University Press, Princeton. 1971. D 59. Maailman ensimmäisen geenipankin perusti tiettävästi Ukko Noa . Vielä on mainittava tutkimusala, jonka välttämättömyys on ilmeinen: on jatkuvasti selvitettävä uhanalaisen lajistomme kohtaloita. Kirjayhtymä, Helsinki. Hänen menetelmäänsä, kahden yksilön säilyttämistä, ei kuitenkaan nykyisin pidetä riittävänä, koska pienessa populaatiossa ei ole riittävää perintöaineksen vaihtelua, mikä kuitenkin olisi välttämätön lajin vastaiselle sopeutumiskyvylle. Suomen Luonto 33(2), 78-81. Bio!. Evolution in changing environments. Levins, R. Soihtu 37 (1), 40-51. Taro, R. Met' · •ien, London. rasituksen vaikutusta populaatioiden geenistöihin, so. Ennen kuin luonto kuolee. lähinnä selvittää ihmisen aiheuttamien uusien valintapaineiden laatu ja voimakkuus. Patoharju, 0. & Häyrinen, U. Sitwell (toim .), Uhanalainen villi luonto. 1974. 1971. 1968. Jääkausi. Stability and complexi,~y in model ecosystems. "Valgus", Tallinn. Suomen Luonto 30(2-3), 55-61. Hyönteistemme peri,ptöaineksen suojelu. May, R. Pakkanen (toim.), Lisälehdet luonnontietoon. Princeton University Press, Princeton. 1958. Eräät häviämässä olevat maaseutukulttuurin tuottamat luonnontyypit lienevät toinen tärkeä kohde. Tammi, H:ki. Mistä sähkö tulee. WSOY, Porvoo, Helsinki. (toim.) 1970. mutaatioita aiheuttavan ja geenito1mmtaa muuttavan vaikutuksen selvitys ("saastegenetiikka"), luonnon populaatioiden geneettisten muutosten selvitys seurantatutkimukseen soveltuvin menetelmin (erityisesti elektroforeesimenetelmä, jonka avulla voidaan seurata hyvin monia muutoksia samanaikaisesti) sekä luonnon populaatioiden koon säätelyyn ja eliöyhteisöjen monimuotoisuuteen liittyvä tutkimus. Ensimmäisen mainitsemani tutkimusalan tehtäviin kuuluisi selvittää ihmistoiminnan välitön vaikutus eliöiden geeneihin ja niiden toimintaan. Kurten , B. WSOY, Porvoo-Helsinki . Kumari, E. Ainakin usein eliöyhteisöjen monimuotoisuus ja vakaus kulkevat käsi kädessä. Toisen alan tehtäviin kuuluisi tutkia populaatioihin kohdistuvan hyvin moninaisen saastumisym. 1972. Sivut 116-119 teoksessa: N . Väisänen, R. Monen lajin suojeluun tarhaus ei valitettavasti sovellu: joka tapauksessa on kysymys hätäratkaisusta, joka ei mitenkään voi täysin korva.~a lajin säilyttämistä luonnossa (ks. TUTKIMUSTA TARVITAAN Useat biologiset tutkimusalat ovat olennaisia luonnon populaatioiden geeniaineksen suojelussa. A. The use of seed-banks for conservation of populations of species and ecotypes
YK:n YLEISKOKOUS KEHOTTI Tukholman v. geenikokoelmien perustamista sekä eriasteisten suojeluja rauhoitusalueiden muodostamista. Tämän elimen toimintaa on sittemmin jatkanut Pohjoismaiden Ministerineuvoston alainen virkamieskomitea, Nordiska ämbetsmannakommitten för miljövårdsfrågo r (näistä tarkemmin mm. Kalle Maijala, dos. Tämä edellytdä inventointija tutkimustyötä, tutkimuksen käyttäminen aineistojen säilyttämistä, geem60 pankkien tms. Luonnossa tama yksipuolistuminen uhkaa ekosysteemien toimintaa ja tasapainoa. Kaikki toimenpiteet tulisi suorittaa kansainvälisenä tai alueellisena yhteistyönä. Environmental aspects of natural rescources management, paragraphs 68-120; United Nations General Assembly, resolution 15 . Pohjoismaissa kysymykseen on kiinnittänyt huomiota pohjoismainen ympäristönsuojelun yhteistyöelin (Nordiska kontaktorganet för miljövårdsfrågor), joka perusti asiaa selvittämään erityisen geenipankkiryhmän. Suomen Luonto 6/ 1973). Sittemmin YK:n yleiskokous hyväksyi suositukset toimenpiteiksi, joihin valtioiden tulisi ryhtyä maapallon arvokkaan geeniaineksen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi (tarkemmin kokousasiakirja A Conf. 48 /7. Jaoston puheenjohtajana toimi suunnittelija Olli Paasivirta, jäseninä ja asiantuntijoina FL Gunnel Carlberg, FT Ilkka Koivisto, prof. Elollisten luonnonvarojen suojelussa on siis kiinnitettävä huomiota siihen, että kullekin eliölle ominainen perintöaines säilyy sellaisena, että lajin toimeentulo ja sopeutumiskyky säilyvät. Niiden olemassaolo ja uusiutuminen riippuvat perintötekijöistä, geeneistä, jotka määräävät kunkin eliön biologiset ominaisuudet. 12.1972 "Action Pian for the Human Environment", recommendations 37-45 for international action) . vetta ja -mahdollisuuksia, tehdä asiaa koskevia toimenpideehdotuksia, sekä kartoittaa alan jatkoinventointija tutkimustarvetta ." YLEISPERIAATTEET Eri eliöryhmiä on syytä käsitellä erillisinä, koska ryhmiä käytetään eri tarkoituksiin eri ryhmien suojelu vaatii erilaisia toimenpiteitä ryhmät ovat myös kansainvälisesti eri ohjelmien kohteina Käytännön syistä geenipankkijaosto päätyi seuraavaan jakoon: kotieläimet koe-eläimet mikrobit vesien hyötylajit hyötykasvit luonnonvaraiset korkeammat eläimet h yön teiset luonnonvaraiset kasvit Eri ryhmien suojelusta ja säilömisestä tulee tehdä erikseen päätös. Luonnonvaraisten eliöiden sekä kotieläinten ja viljelyskasvien perinnöllinen monimuotoisuus on huomattavasti pienentynyt; ajateltakoon vain monien maatiaislajikkeiden häviämistä tai kotieläintemme yhä selvempää polveutumista äskettäin maahamme tuoduista kannoista. Näiden suositusten pohjalta pyntaan säilyttämään uhanalaisten eliölajien ja -kantojen geneettinen vaihtelu sekä niiden elinympäristöt. Samoin geenivarastojen kartoitus, seuranta ja tätä koskeva tiedonvälitys tulee hoitaa kunkin alan viranomaisten ja yhteistyöjärjestöjen toimesta. Geneettisellä monimuotoisuudella on lisäksi korvaamaton esteettinen, koulutuksellinen ja tieteellinen arvo. uudistuvina luonnonvaroina. Peter Tigerstedt, FL Kai Westman sekä sihteereinä FK Heikki Toivonen ja FK Pentti Vanamo. Jokaiselle geeniaineksen hoitoon ja säilyttämiseen liittyviä asioi ta käsittelevälle viranomaiselle tulisi antaa riittävät ohjeet korvaamattomien geneettisten luonnonvarojen säilyttämisestä.". Marja Sorsa, prof. Heikki Toivonen Suomen geneettisten luonnonvarojen kartoitus ja suojelu Ihmisen toiminta aiheuttaa huomattavaa perintöaineksen, geneettisen materiaalin, vähenemis,~ä. Kauri Mikkola, dos. Jaoston tehtävä nä oli "kartoittaa Suomessa olevat geeniaineksen varastot ja verrata näiden edustavuutta maassa esiintyviin populaatioihin sekä käsitellä geneettisesti korvaamattoman aineksen suojeluja säilyttämistarEläimiä ja kasveja pidetään ns. SUOMEN AKATEMIA KAYNNISTI Suomen akatemian tieteen keskustoimikunta asetti keväällä 1973 määräaikaisen geenipankkijaoston selvittämään Suomessa oleva n uhanalaisen geeniaineksen varastoa ja tekemään asiaa koskevia ehdotuksia. "Suojeluja tutkimusaktiviteetin kehittämisen ja suuntaamisen tulisi tapahtua nykyisen toimialajaon puitteissa ja toimintaa tulisi edistää osoittamalla tähän tarkoitukseen riittävästi määrärahoja. 1972 ympäristönsuojelukonferenssi kiinnitti erityistä huomiota geneettisen materiaalin suojeluun ja säilyttämiseen
Geenipankkijaosto esittikin tutkimuslaboratorion perustamista kehittämään sperman ja munasolujen käsittelvmenetelmiä . Viime aikoina hedelmöitettyjen munasolujen pakastaminen on myös huomattavasti edi~tynyt. Muiden eliöryhmien säilömistarpeesta ja -keinoista saa tietoja geenipankkijaoston mietinnöstä ja sen liitteistä sekä eräistä Suomen Luonnon kirjoituksista (Mikkola 2/ 197 4, Tigerstedt 2/ 197 4, Wes.~man 6/ 1973). Kumpikin säilytyskeino on tärkeä: edellinen painottaa geneettisten luonnonvarojen hyödynnysmahdollisuuksia, jälkimmamen turvaa nämä mahdollisuudet pitkällä tähtäimellä sekä palvelee tämän lisäksi luonnonsuojelun päämääriä. Lisäksi kotimainen tarhausk~pasiteetti on selvästi riittämätön täiErityinen vastuu Suomella on luonton sa ainutlaatuisten eliöitten, kuten saimaannorpan ja metsäpeuran säilyttämisestä . Näitä ovat ainakin metsäpeura, susi ja saimaanorppa. Tämä osoittaa, että säilömistoiminnalla pyritään pääasiassa valikoivasti säilyttämään taloudellisesti merkittävää eliöstöä. LUONNONVARAISET ELÄIMET: LUONNONSUOJELUTOIMET Mikään Suomessa luonnonvaraisena tavattava nisäkästai lintulaji ei liene tällä hetkellä vaarassa kuolla lajina sukupuuttoon. Luonnonvaraisten nisäkäsja lintulajien geenivarastojen säilyminen tapahtuu parhaiten yleisten ja alueellisten luonnonsuojelutoimenpiteiden avulla. laiseen toimintaan. LUONNONVARAISET KASVIT Ihmisen luonnonvaraisten kasvien geneettistä vaihtelua vähentävä vaikutus on joko välitöntä (kasvi hävitetään keräämällä tai muuten hävittämällä kasvupaikaltaan) tai välillisti, kasvin kasvupaikkoja muuttavaa tai pilaavaa. Sen sijaan maassamme tavataan eräistä lajeista rotuja, jotka edustavat ainutlaatuista ja omatyyppistä geeniainesta. Pa ras keino eläinten ja kasvien olemassaolon turv aamiseksi on riittävän suurten luonnonpopulaatioiden säilyttäminen. Seuraavassa tarkastelen eliöiden geeniaineksen säilömistä luonnonsuojelun kannalta, siis pääasiassa luonnonvaraisten eläinten ja kasvien osalta. Näitä toteutettaessa tulisi kiinnittää huomiota useiden lajien häiriötöntä ympäristöä vaativiin elintapoihin. jalostustoiminnan, biologisen torjunnan ja tutkimuksen kannalta ,käytt9kelpoista geeniainesta. SAILOMISMAHDOLLISUUKSISTA YK:n suosituksissa on maailman ravintoja elintarvikejärjestölle FAO :lie annettu päävastuu geneettisen materiaalin säilömisestä. Myös vesikko ja saukko ovat vähentyneet huolestuttavan nopeasti. naali ja tammihiiri ). Kotieläinten siemennestettä on jo pitkään pakastettu. KAKSI SAIL YTTAMIST AP AA Geneettisen materiaalin säilyminen voidaan turvata kahdella tavalla: perustamalla geeni aineksen varastoja säilyttämällä geeniaines. Tulevaisuudessa tämä tutkimustoiminta voisi kohdistua myös luonnonvaraisiin korkeampiin eläimiin sekä kaloihin. susi, ahma, vesikko, saukko, halli, saimaannorppa, metsäpeura, tammihiiri, merikotka ja muuttohaukka. TARHAUS JA PAKASTUS Villieläinten tarhaamiseen liittyy kuitenkin huomattavia vaikeuksia. Biotooppien säilyttäminen puolestaan turvaa eliöiden luonnonkantojen säilymisen. Luonnonpopulaatioiden säilyttäminen on käytännössä varmin ja usein ainoa keino luontaisen geneettisen vaihtelun säilyttämiseksi. ole saatu vankeudessa lisääntymään. Joidenkin lajien osalta voidaan lisäksi pyrkiä säilyttämään geenivarastoja myös riittavan tarhaustoiminnan avulla. Samoin on laita eräiden lajien paikallispopulaatioiden (esim. Kasvupaikkoihin 61. Sukusolujen säilyttäminen yhdessä tarhaamisen kanssa voisi jo tarjota vakavasti otettavan keinon luonnonvaraisten eliöiden geeniaineksen suojeluun. Edellisessä tapauksessa häviävät yksittäisten lajien paikalliset kannat. Tällaisia lajeja ovat mm. luonnonpopulaatioina omilla biotoopeillaan Geeniaineksen säilöminen sopu lähinnä kotieläinten, koe-eläinten, vesien hyötylajien, hyötykasvien ja mikrobien sekä kaikkien ryhmien tutkimusja koekantojen säilyttämiseen. Taloudellisuus on tässä yhteydessä ymmärrettävä laajasti; paitsi hyötykasveja ja -eläimiä, korostetaan potentiaalisesti merkittävää geemamesta, esim. Mahdollinen tarhaus tulisikin suorittaa kansainvälisenä yhteistyönä, jolloin kustakin lajista pidettäisiin kantakirjaa eri lajien maanti~teellisten rotujen puhtaana pitämiseksi. Lisäksi geneettinen monimuotoisuus nähdään sinänsä merkittävänä luonnonvarana. Useita lajeja ei esim. Tarhaukseen soveltuisivat parhaimmin laajat, osittain luonnontilaiset tarhat
Seuraavilla alueilla geeniaines säilyy tavallista paremmin: Luonnonsuojelulain perusteella rauhoitetut alueet:. Myös maisemanhoidollisesti tämä olisi hyvin terve toimenpide (tarkemmin esim. Kasvitieteellisten puutarhojen säilytysmahdollisuudet ovat toki raJ01tetut: ristisiittoisten lyh y t ikäisten kasvien vaihtelun säilyttäminen on niissä mahdotonta. Rajoituksistaan huolimatta kasvitieteellisiä puutarhoja voitaisiinkin käyttää uhanalaisten sekä ihmisen kannalta hyödyllisten tai mahdollisesti h y ödyllisiksi osoittautuvien kasv ilajien suojeluun. Vanhojen viljelyskasvilajikkeiden sekä niiden geneettisesti usein varsin erikoistuneen seuralaislajiston (esim. Näitä ovat ennen muuta kotimaiset marjakasvit ja niiden paikalliset kannat, lääkekasvit, kotimaiset 62 nurmikasvit sekä vanhat mausteja koristeym. Ruotsissa on dos. T ärkeid en metsäpuid en säil ö mi ses tä ja säil yttämisestä hu olehtii IUFRO (International U ni on o f Fo rest Research Organ isa tio n s), jok a on p eru stanut erit y is en t yö ryhmän " conservation of gene rescources". Tämä koskee erity ises ti laidunketojen, ahojen, pih ojen, sat ama-alueiden ja ratava rsien k asv istoa. säännös ei turvaa kasvien kasvupaikkoja vahingoittavalta maankäytöltä. KASVIEN SIIR TOISTUTUKSET Kontrolloidut siirtoistutukset voisiv at olla myös eräs suojelukeino. Klooneja muodostav ille kasveille tämä keino tuntuisi sopivan erityisen hyvin. PUUTARHAT Laajamittaiseen luonnonvaraisten kasvien suojelussa geenipankkitoimin.~a on tuskin mahdollista. J. Edelleen peltojen usein hyvin erikoistunut rikk akasvil aj isto on merkittäv ästi hupenemassa (tarkemmin mm . Orjan Nillsson ehdottanut kasvitieteellisten puutarhojen käyttämistä uhanalaisten kasvilajien suojeluun ja säilyttämiseen (Projekt Linne, tarkemmin Sveriges Natur 3/ 1972). ekologisesta viljelystä, jolloin laji siirretään kontrolloidusti mah dollisimman tarkkaan alkuperäistä vastaavaan kasvupaikkaan ja sen annetaan muodostaa siellä luonnonkasvustoja. Tähänastinen sinänsä laaja rauhoitustoiminta (mannerSuomessa on rauhoitettu 108, Ahvenanmaalla 30 lajia) ei ole kuitenkaan turvannut riittävästi lajien säilymistä, koska ko. kohdistuva toiminta voi sen sijaan hävittää lajin laajoilta alueilta ja muuttaa samalla kasvillisuuden luonnetta ja sen lajiston runsaussuhteita. Tämä toiminta edelly ttää kasvitieteellisten puutarhojen henkilökunnan lisäämistä sekä niiden toiminnan uudelleensuuntaamista: perustettavien puutarhojen tulisi esitellä ja säilyttää paikallista ja sitä vastaavien alueiden kasvistoa. hyötykasvit. Suomessa asias t a hu olehtii metsäntutkimuslaitoksen m atsänjal os tuk sen tutkimu sosas to, jossa o n myös metsägeneettin en rekisteri . Tähänastisessa rauhoitustoiminnassa ei ole kiinnitetty kovinkaan suurta huomiota alueiden geneettiseen diversiteettiin. pikkulajeiksi erikoistuneita itsesiittoisia kantoja). KASVUPAIKKA ON SUOJELTAVA Kasvien säilyttämiseksi tulisikin pyrkiä niiden kasvuympäristöjen suojaamiseen. Sen sijaan itsesiittoisesti tai kasvullisesti lisääntyvien kasvien kannalta säil y tysmahdollisuudet ovat huomattav asti p aremmat. Blixt & Kraft, Lund botaniska förening, medlemsblad 1/ 1973). Erityisesti rehevien soiden, erilaisten niittyjen, lähteiden, lähdepurojen ja puhtaiden v esien sek ä lehtojen lajisto on t äll ä h etkell ä v ähenem ässä. pellavan seuralaislajisto) säilyttämistä voitaisiin turvata siten, että erilaisin r.ukitoimenpitein saataisiin jotkut maanviljelijät viljelemään ja/ tai laiduntamaan maitaan vanhojen luontaistalouden aikaisten käyttömuotojen (niitto, lehdestys, kaskeaminen) mukaan. Ihmistoiminta vähentää myös kulttuuribiotooppeja, mikä vaikuttaa t aannuttavasti kulttuuriv aikutusta vaativaan ihmisen seur alaislajistoon . Luonnonvaraisen eliöstön suojelu edellyttää riittävän laajojen, biotoopeiltaan monipuolisten alueiden säilyttämistä luonnontilassa tai tietynasteisen kulttuurivaikutuksen piirissä. Rauhoitussuojasta huolimatta kasvistostamme on hävinnyt äärimmäisen harvinainen siperianlillukka ja mahdollisesti maailman ainoa visapihlaja. SUOJELUJA RAUHOITUSALUEET Luonnonvaraisten kasvien ja eläinten suojelu voidaan parhaiten toteuttaa niiden elinympäristöjen laajamittaisella säilyttämisellä. Harvinaisten kasv ien kasvupaikat voitaisiin lainsäädännössä rinnastaa muinaismuistoihin, jolloin ne voitaisiin väliaikaisesti rauhoittaa ennen varsinaisen luonnonsuojelualueen muodostamista. Tällöin tulisi ottaa huomioon luonnon vyöhykkeellinen vaihtelu sekä eteläpohjoisettä itä-länsisuunnassa. Voidaankin puhua ns. Suuria v iljapankkeja ov at m m . H YÖTYKASVIT G eenipankkitoimintaa on hyötyk asvien kohdalla suoritettu jo k au an . perinnöllisesti esim. Tutkimusta varten voitaisiin lisäksi säilyttää usein pienialaisia apomiktejä kantoja (so. Usein täm ä voisi tap ahtua muodostamalla pienialaisia luonnonsuojelualueita. USDA :n viljapankki Beltsvill essä M ar ylandissa sekä Vav ilovinstituutin v ilj apankki Lenin gr adi ssa. Tähän olisi nyt ilmeisen hyvät mahdollisuudet, koska parhaillaan on vireillä Joensuun ja Jyväskylän kasvitieteellisten puutarhojen perustaminen sekä Oulun y liopiston kasv itieteellisen puutarhan siirto uuteen paikkaan. KASVIEN RAUHOITTAMINEN EI YKSIN RIIT.i\ Luonnonsuojelulain perusteella on Suomessa rauhoitettu harvinaisia kasveja. Suomin en, Suomen Luonto 5-6/ 1970, Mitä-Missä-Milloin 1973)
Seuraavassa mainitaan sellaisia alueita ja biqtooppeja, joiden ekosysteemien suojeluja säilyttämistarve on tällä hetkellä kaikkein ilmeisin. Lisä ksi Etelä-Suomessa tulisi säilyttää karuja y li-ikäis iä kank ai ta sekä koko maassa erilaisia viljavien maiden metsätyyppejä sekä harjuja ka skimetsiä. Su ojeluja rauhoitustoiminnassa tulisi kiinnittää riittävästi huomiota sekä sukkessioettä kliimaksvaiheiden säilyttämiseen. Alueiden luonnonelementtien alueellisesta tai tyypittäises tä edustavuudesta on niinikä än esitetty toistaiseksi vain muutamia pintapuolisia arviota. SUOT Kiireellisimmin suojeltavia suoyh_ distymätyyppejä ovat SaaristoSuomen keidassu ot, RannikkoSuomen kermikeitaat sekä SisäSuomen keidassuot. Näitä ovat mm. Suotyy peistä Suomalaisen maaseutumaiseman muuttuminen Ja rappeutuminen aihrnttaa väistämättä myös geneettisten luonnonvarojen hupenemista. (Es im . Häyrinen & Ruuhijärvi, Suomen Luonto 2/ 1966 ja 4/ 1969, Toivonen & Vuokko 1972, Luonnon Tutkija 4/ 1972, Ympäristönsuojelun neuvo ttelukunnan ehdotus Suomen kansallispuistoverkon kehittämiseksi, Suomen Luonto 3/ 1973). luonnonpuistot (yleisiä luonnonsuojelualueita) kansallispuistot ( erityisiä luon nonsuojelualueita) muut luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut alueet (yleensä yksityismailla) Edellisiin verrattavia ovat metsähallituksen päätöksellään rauhoittamat alueet: aarnialueet luonnonhoitometsät ojitusrauhoitukset Edellämainittujen luonnonsuojelualueiden lisäksi on muita intensiivisen taloustoiminnan ulkopuolella olevia alueita, jotka turvaavat myös ta va llista paremmin geeniaineksen säilymistä. Näitä ovat: saariston linnustonsuojelualueet suojaja talousmetsien lakialueet metsänjalostusja tutkimusmetsät Eräät ministeriöt ja keskusvirastot ovat edelleen varanneet alueita. Sukkessiovaiheiden esiintymisen turvaamiseksi ei nykyisiä luonnonsu ojelualueiden mets1a kuitenka an pidä käsitellä. Vanhat viljelytavat, kauppareitit ja käytöstä jo hylätyt viljelykasvit merkitsivät kulttuuriympäristön monimuotoisuutta. METSAT Luonnontilaiset hemija eteläboreaalisen vyöhykkeen lehtija havumetsät tarvitsevat erityisesti suojelua. , Nykyisiä ja myös suunniteltuja rauhoitusja suojelualueita koskevat tiedot ovat hajanaisia ja summittaisia, mistä syystä niiden edustavuutta maamme eläimistön tai kasviston kannalta on vaikea arvioida. kalastuslain mukaiset rauhoituspiirit sekä riistalinnuston pesimäaikaiset suojelualueet. 63
Erityisesti tarvitsevat suojelua Ahvenanmaan kulttuuribiotoopit, varsinkin lehtonii,':.yt , Kuusamon paiseniityt, laidunnetut hakamaat ja ahot sekä kulttuuriperäinen kalliokasvillisuus. Päävastuu tästä tyosta kuuluu luonnonvaroista huolehtiville viranomaisille. Kivinen) TUTKIMUSTA TARVITAAN Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu tarvitsee inventointia ja tutkimusta. Maankohoaminen aiheuttaa lisäksi jatkuvaa ekosysteemien sukkessiota. Nykyisin kunnostuksen yhteydessä usein hävitetään vuosisatoja paikalla ollut kulttuurilajisto. Genet. Suojelutarpeessa ovat Lounais-Saariston luonto sekä etelärannikon sisäsaaristo, josta vain pieniä alueita on enää luonnontilassa. Uhanalaisten eliölajien seuraamista voitaisiin suorittaa mm. J A.RVET Maamme järviluonnon suojelu on kansainvälisestikin merkittävä tehtävä, johon tulisi vastaisessa suojelutoiminnassa kiinnittää erity1sta huomiota. Myös vanhat kulttuurimuistomerkit ovat usein kasvistonsa ja eläimistönsä kannalta mielenkiintoisia, mistä syystä säilytysja kunnostustyössä tulisi ottaa riittävästi huomioon myös tällaisten alueiden ja muistomerkkien kulttuurivaikutteinen luonnonympäristö. Se!. Maijala 1970, Ann. Edelleen pitäisi säilyttää näytte1ta maankohoamisrannikon sekä suistoja hietikkoalueiden ekosysteemeistä (mm. Tämän voisivat ilmeisesti muodostaa paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset, erilaiset kerhot ym. Ohjelmaa olisi kiireellisesti täydennettävä valtakunnalliseksi vesiekosysteemien suojeluohjelmaksi, jolloin olisi kiinnitettävä riittävää huomiota myös virtaavien vesien ekosysteemien säilyttämiseen. Geeniaineksen suojelun kannalta tulisi selvittää myös se, missä määrin ihminen on tuonut maamme eliöstöön uutta geeniainesta ja missä määrin tämä on syrjäyttänyt tai sekoittunut alkuperäiseen. Tärkeimmät suojelukohteet ovat toisaalta suuret reittivetemme sekä toisaalta erilaiset niukkaravinteiset sekä luontaisesti runsasravinteiset järvityypit. KULTTUURIBIOTOOPIT Useiden eliölajien esiintyminen ja runsaus riippuvat määrätynlaisesta kulttuurivaikutuksesta. Hankoniemellä). Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan ehdotus Suomen kansållispuistoverkon kehittämiseksi (Suomen Luonto 3/ 1973) Pohjoismaisen tason suojeluohjelma (Suomen Luonto 6/ 1973) Project AQUA; (Luther & Rzoska 1971, IBP Handbook 21) Tätä IBP:n, IUCN:n ja kansainvälisen limnologiliiton aloittamaa vesien suojeluohjelmaa toteuttaa Suomessa vesihallitus ja Suomen limnologinen yhdistys. 64 SUOJELUTOIMINTAA EDISTA.VA.T OHJELMAT Monet luonnonsuojelulliset ja tieteelliset ohjelmat edellyttävät erilaisten suojeluja rauhoitusalueiden muodostamista. oikein aktivoituina. Nykyään kulttuuribiotooppiemme suojelutarve lisääntyy nopeasti tuotantotoiminnan rationalisoitumisen seurauksena. Hyötyeläimiä ja -kasveja koskeva tutkimustoiminta on suhteellisen helposti tehostettavissa lisääm ällä jo olemassaolevien tutkimusyksikköjen (maatalouden tutkimuskeskus, riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, metsäntutkimuslaitos) resursseja. Anim. Esim. MERI JA SAARISTO Suomen rannikkoalueet ovat murtovesiekosysteemiensä takia ainutlaatuisia: pienellä alueella voidaan havaita muutos makean veden eliöstöstä murtovesilajistoksi. 2: 403-415), mutta luonnonvaraisen eliöstön osalta tilanne lienee kokonaisuudessaan huonosti tunnettu. Project MAR ja siihen liittyvä pohjoismainen ja valtakunnallinen lintuvesien inventointi ja arvoluokitus (Lintumies 3-4/ 1973, Suomen Luonto 6/ 1973) Project SILVA -ohjelma palvelee sekä metsäntutkimusta että luonnonsuojelua. Luonnonvaraisten kasvien ja eläinten osalta tilanne on huomattavasti hankalampi: tutkimusta suorittaneet viranomaiset (aiemmin valtion luonnonsuojeluvalvoja toimistoineen, nyttemmin luonnonvarainhoitotoimisto) eivät ole voineet tehdä paljoakaan riittämättömien resurssiensa takia, eivätkä yliopistotkaan ole liiemmälti näitä kysymyksiä käsitelleet. Esimerkiksi kasvistossam. uhanalaisimpia ovat rehevät korvet, nevat ja letot, erityisesti Etelä-Suomessa. Tätä tOISla metsäalueita täysin luonnontilaisena säilyttävää ja toisilla tiukasti rajattuja hoitotoimenpiteitä sallivaa tutkimusohjelmaa toteuttaa Suomessa metsäntutkimuslaitos Project TELMA ja siihen liittyen valtakunnallinen soidensuojeluohjelma (Eteläja Pohjois-Suomen soidensuojelusuunnitelmat, Suomen Luonto 2/ 1966 ja 4/ 1969, Ruuhijärvi 1972, Finnish Peatlands and their Utilization, toim. Kotieläinten ja hyötykasvien osalta tilanne on jossain määrin tunnettu (esim. Suominen & Isoviita, Luonnon Tutkija 3/ 1969) mahdollistavat lajiston ja sen levinneisyyden muutosten seuraamista. Ongelmana ovatkin lähinnä toimintaan tarvittavien varojen puute sekä riittävän havainnointiverkon puuttuminen. yliopistojen biologisten museoiden toimesta. Nimenomaan kasvimuseoiden kokoelmat ja niiden suorittama kasviston levinneisyyden kartoitus (esim. riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tulisi suori.':.taa uhanalaisten lajien ja kantojen seurantaa ja niitä koskevaa tutkimusta. Lisäksi yliopistojen tulisi entistä enemmän osallistua tähän tutkimustyöhön. Seuraavassa mainitaan tärkeimmät ohjelmat, jotka tulisi kiireellisesti täydentää ja toteuttaa
Erityisesti tarvitaan itiökasvien tutkimus-~a, inventointia ja suojelua. Soc. Monien ekosysteemien säilyminen vaatii jatkuvaa kulttuurivaikutusta, minkä takia eräitä suojelualueita tulisi hoitaa sopivalla tavalla. Suojelualueiden sm~nnitteluun ja perustamiseen liittyy huomattava inventointitarve. Hintikka, Suomen Luonto 5-6/ 1970). Suojeluja rauhoitusalueiden hoito onkin nähtävä yhtenä tutkimuksen painopisteenä. Vaikka esim. Edellä hahmotellusta mventointija sel vitys t yöstä kuuluu vastuu luontevimmin luonnonvarainhoitotoimistolle, mutta tutkimusten käyntiinsaamiseksi tulisi käyttää mvös yliopistojen tutkimusmahdollisuuksia. me on havaittu selviä ku!ttuuriperalSla introgressiotapauksia, mutta ilmiötä, kuten muitakin luonnontilaisten kasvien geneettisen variaation muutoksia on tutkittu riittäm ättö mast1 (esim . Fennica 48 : 35-44). Jalas, Luonnon Tutkija 2/ 1960 ; Mem. Sienten tutkimusta puoltaa vielä niiden keskeinen merkitys ekosysteemissä sekä m1den monet käyttömuodot. Fl. ltiökasvien häviämiseen on meillä kiinnitetty vähän huomiota, vaikka ihmisen toiminta on aiheuttanut niille usein suurempaa vahinkoa kuin kukkakasveille (esim. häiriöt öntä elinympäristöä vaativan lajiston, esim. 65. Selvitystä vaatisi mm . ns. vesien rehevottyminen suosii tiettyjä lajeja, se vaarantaa niukkaravinteista ympäristöä vaativien lajien toimeentulon . Edelleen tulisi laatia selvitys maamme luonnonja kulttuuriekosysteemeistä sekä niiden suojeluja säilytystarpeesta ja -mahdollisui.'iksista. Suomen akatemian määrärahoja. Vesien saastuminen ja ympäristön muunlainen muuttuminen muuttavat la jistoa . "yli-ikäisten" metsien itiökasvien biologia ja levinneisyys. F. Olemassaolevien ja suunniteltujen alueiden kasvisto, eläimistö sekä niiden biotoopit tulee kiireellisesti inventoida. Rahoituksessa voidaan t ällöin käy ttää hyväksi esim. Monille geneettisten luonnonvarojen kannalta arvokkaille alueille kohdistuu eri maankäyttömuotojen taholta lisääntyvä paine
A . Tapahtuu geeniaineksen kaventumista eli geneettistä eroosiota. Tämä johtuu siitä, että ollaan vasta tapahtumien alussa. On syntynyt kokonainen uusi tieteenala, ekologinen genetiikka, jonka tiedoilla toivottavasti pystytään estamaan suurempien katastrofien syntyminen tulevaisuudessa. Tämän ansiosta ekosysteemien häiriöiden syitä on voitu paikantaa geneettisiin tekijöihin. Samansuuntainen eroosio on meneillään myös luonnonvaraisessa kasvija eläinlajistossamme, kuten Suomen Luonnon tästäkin numerosta ilmenee. MAA TIAISLAJIKKEET SOPEUTUVAT HYVIN Varsinaisten viljelykasvien, esim. Tällä tavoin syntyy helposti vaurioituva populaatio, jonka yksilöt ovat lisäksi keskenään sukua. Täll:isesta metsänviljelystä on vakavia seurauksia, sillä n ämä populaatiot ovat sekä geneettisesti että ekologisesti tasapainottomia. Toistaiseksi Keski-Euroopan metsissäkään ekologiset h aittavai kutukset eivät ole olleet tuhoisia. niiden "kesyttäminen" on vasta alullaaan. Mm. Ensimmäiseksi olisikin luovuttava tästä vimmasta ja otettava sen tilalle optimointiajattelu, jossa otetaan huomioon sekä tuotannon jatkuvuus (Kuusela 197 4) että puulajien sopeutumiskyky. P. Ylläoleva koskee erityisesti metsäpuiden "kesyttämistä". Puut tarjoavatkin ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia tätä tapahtumaa juuri ekologis-geneettiseltä kannalta. On kuitenkin selvää, että samat ekologis-geneettiset lait pätevät myös pitkäikäisiin metsäpuihin. Toisaalta tuotannon maksimoint1v1mma aiheuttaa meille vaikeita pulmia. Puulajistomme on suppea, mutta kunkin la jin sopeutum ista monenlaisiin olosuhteisiin on helpottanut se, että on syntynyt suuri joukko paikallisia, tiettyyn biotooppiin tai ilmastoon sopeutuneita rotuja. JALOSTEET SOPEUTUVAT HUONOSTI Viljelykasvien geneettisestä erosiosta ja sen seurauksista on viime vuosina suoritettu koko joukko tutkimuksia. Jalostustyö ja siirtyminen viljelymetsätalouteen voiva t kaventaa vaarallisesti sitä perintöainesta, johon perustuu puittemme sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin. Viljelykasvit ovat pitkällisen, intuitiivisen jalostustyön tulosta . Kukin puulaji on hakeutunut juuri sille sopivalle k asvupaikalle. Näin syntyneille maatiaiskannoille on luonteenomaista suuri geneettinen vaihtelu ja suuri heterotsygotia. Tarvittavat tiedot on saatu oikeastaan vasta viime vuosien aikana yhdistämällä ekologiset ja geneettiset näkökohdat. Tigerstedt Metsäpuittemme perintöaineksen tulevaisuus Viime aikoihin asti Suomen metsäpuut ovat enimmäkseen saaneet kasvaa omia aikojaan. EKOLOGINEN GENETIIKKA Uusi tehokas kasvien ja kotieläinten jalostus ei valitettavasti ole aJ01ssa ottanut huomioon vaaroja, J01ta perintöaineksen köyhtymisestä seuraa. MILLAISTA METSKNVILJEL YK SUOMEEN Mihin suuntaan kehittyy metsänviljely. riisin, vehnän, maissin, ja kauran "kesyttämiseen" eli domestikaatioon liittyvä jalostusprosessi on jo tapahtunut. Puusukupolvi on pitkä ja ekologiset seuraukset ilmenevät hitaasti. M. V ali tetta vasti metsiä uudistettaessa on usein suoritettu siemensiirtoja, joten varsinaisia luontaisia metsäpopulaatioita on vain hyv in vähän jäljellä. Tietomme vuoksi olemme onnellisemmassa asemassa kuin tuhansia vuosia sitten eläneet kasvinjalostajat. Metsien ekosysteemin tapahtumien hitauden vuoksi tilannetta on arvioitava lyhytikäisemmillä kasveilla saatujen kokemusten valossa. nykyisen Thaimaan ja Lähi-Idän alueelta on löydetty yli 10 000 vuoden 66 tak aisia todisteita ihmisen suorittamasta jalostustyöstä. Nämä kokemukset on otettava vakavasti huo. Metsäpuut ovat viljelyn kannalta luonnonvaraisten ja kauan viljeltyjen kasvien välimailla, ts. Jo nyt vo idaan osoittaa täll aista ekosys teemien vaurioitumista. Miten voimme vaikuttaa siihen siten, että se kehittyisi sekä ekologisesti että geneettisesti oikeaan suuntaan. Ensiksi haittavaikutukset ilmenevät tautien muuttumisena epidemiatyyppisiksi. Esimerkiksi muuan kotelosieni (Rhabdocline pseudotsu gae) on aiheuttanut tuhoja Keski-Euroopan douglaskuusikoissa. Muihin Euroopan maihin verrattuna Suomi on sikäli edullisessa asemassa, että meillä vielä kasvaa luontaista metsää hyvin suurilla pinta-aloilla. Siihen on kuulunut jatkuvaa valintaa, sattumanvarama risteytymiä Ja jälleen valintaa. Perinteellisten viljelyskasvien ja kotieläinten perintöaines köyhtyy tällä hetkellä vaarallisesti. Tämä selittää maatiaislajikkeiden hyvän sopeutuvuuden uusiin olosuhteisnn. Sen sijaan Keski-Euroopan metsät ovat suureksi osaksi ihmistyön tulosta. Metsiä on perustettu vain muutaman yksilön siemenestä eikä siis ole otettu huomioon perintöaineksen eroosion vaaroja
Ne ovat tuottoisia vain silloin kun ympäristöä, esim. Maksimointivimmassa siv uutetaan helposti metsäpuittemme perintöaineksen suojelun tarve . LOISTA UDIT LIS.i\.i\NTYV .i\ T Luonnontilassa isännän ja loisen välillä vallitsee varsin vakaa tasapainotila, koska loiselle ei ole edullista rasittaa liikaa isäntää. Jalostettujen muotojen korkeampi tuotto johtuu perintötekijöiden ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. M aksimointiajattelun tilalle on otettava optimointiajattelu. 3. 2. veden ja ravinteiden saantia, säädellään tarkasti. Pääo man kuluttaminen huonontaisi loisen omia toimeentulomahdollisuuksia. 1972, Frankel & Bennet 1970): 1. 5. 4. Alkuperäinen, luontainen suhde, joka on saavuttanut 67. Pitkälle jalostettujen, korkeatuottoisten lajikkeiden sopeutuneisuus luontaiseen ekosysteemiin on lähes olematon. J alosteet eivät sopeudu luontaiseen ekosysteemiin, mikä näkyy ensimmäiseksi loisten aiheuttamina tasapainohäiriöinä. J aloiuen ekologinen sietoky ky on yleensä heikko, koska jalostajan tavoitteena on tasainen, perinnöllisesti yhtenäinen lajike. Metsätaloutemme tavoitteenasettelu pohjautuu aivan liiaksi yrityksiin maksimoida puuntuotanto. Voimaperäisen metsänhoidon ja -jalostuksen piirissä voidaan erottaa kolmenlaisia isännän ja loisen välisiä suhteita: 1. Taudinaiheuttaja elää tavallaan isäntäkasvin "koroilla", mutta ei koske pääomaan. J alosteen perintöaineksen köyhyys johtaa evolutiiviseen umpikujaan, ts. Käytännössä tämä johtaa siihen, .että uudet, yksipuolisten tavoitteiden määräämät jalosteet sopeutuvat huonosti uusiin olosuhteisiin ja ne joutuvat alttiiksi tuholaisille ja loisille. lajike ei pysty sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön perinnöllisesti. mioon seurattaessa metsäpuiden domestikaatiota (NAS pubi
Niiden jalostusmenetelmissä on otettu varsin tarkkaan huomioon geneettiset näkökohdat. Sen sijaan erästä metsänjalostuksen viimeaikaista suuntausta kannattaa tarkastella lähemmin. Jo nyt saadaan viljelymetsien taimiaines rodullisesti parhaista siemenkeräysmetsistä. Tällaisia ns. SUVUTTOMAN MONISTUKSEN VAARAT Viime aikoina on kehitetty me,netelmiä puuvartisten kasvien monistamiseksi solukkoviljelyksillä ja muilla kasvullisilla keinoilla, jolloin voidaan käyttää hyväksi ns. SIEMENVILJEL YN VAIKUTUKSET Käytettäessä ensimmäisen asteen ns. Vieraita puulajeja ei yleensä kannata tuoda Suomeen. Siemenviljelymenetelmä ei siis juuri vähennä perintöaineksen monipuolisuutta eikä aiheuta ekologisia haittoja. Ainakin kuusen ja männyn siemenmetsät peittävät edustavana, säännöllisenä verkkona koko Suomen metsäalan. Lisäksi kussakin siemenviljelyksessä on niin laajaa perinnöllistä vaihtelua, että varsinaista sukurasituksen vaaraa ei ole. 68 Esimerkiksi Siperian lehtikuusta voidaan käyttää menestyksellisesti Lapin metsänviljelyssä sen hyvän talvenkestävyyden vuoksi. Yhteensä näitä metsiköitä on toistakymmentä tuhatta ha. Sen sijaan lasketaan, että 1980-luvulla tullaan saamaan kaikki viljelyn tarvitsema siemen joko valikoiduista siemenkeräysmetsistä tai kotimaisesten puulajien siemenviljelyksistä. 250 000 300 000 ha viljelemällä. Valiosiemenviljelyksiin suunnitellaan otettavan noin 10 0/o parhaista ns. Nykyiset kokeilut johtavat todennäköisesti niiden viljelyn yleistymiseen, jolloin suurimpia vaaroja voidaan odottaa juuri uusien isäntä-loissuhteiden syntymisestä. On selvää, että suhde on tasapainoton. 2. Risteyttämällä voidaan valmistaa muutamia edullisia heteroottisia yksilöitä ja sitten monistaa niistä tuhansia yksilöitä, joiden perintöainekset ovat täsmälleen samanlaiset. Vierasperäisissä lajeissa voi myös olla muotoja, jotka saattavat täydentää edullisella tavalla poikkeuksellisen köyhää metsäekosysteemiämme. Jälleen kannattaa tutustua maatalouden parissa tehtyyn tutkimustyöhön.. Tämän vuosisadan lopulla aiotaan perustaa ns. Niiden käyttö ei s11s tule sanottavasti vaikuttamaan metsiemme ekologis-perinnöllisen rakenteeseen. Vierasperäisten lajien viljelyä on kuitenkin ohjattava niin, että ne eivät pääse häiritsemään luontaisia ekosysteemejä. On selvää, että kaikki nämä systeemit ovat tasapainottomia. klooneja on saatu aikaan ainakin kuusesta, lehtikuusesta ja monista lehtipuista. heteroosi-ilmiötä eli ensimma1sen polven risteytymän elinvoimaisuutta. Vierasperäisen 1sal)nän ja vierasperäisen loisen suhde. kantatai pluspuista, joita meillä on valittu lähes 10 000 kpl. Niitä käytettäköön vain siellä, missä luontainen systeemi on jo muutenkin rikkoontunut. 3. yllämainitun tasapainotilan luonnon valinnan seurauksena. fenotyyppisiä siemenviljelyksiä on tilanne jokseenkin sama kuin siemenmetsämenetelmässä. SIEMENMETSIEN VAIKUTUKSET Suomessa suunnitellaan metsitettävän 1980-luvulla vuosittain n. Loinen ja isäntä voivat myös olla ennestään "tuntemattomia" toisilleen. On jokseenkin varmaa, että metsien perintöaineksen monimuotoisuus ei tule sanottavasti kaventumaan siemenmetsien käytön takia. Alkuperäisen isännän ja muualta tuodun loisen (tai päinvastoin) suhde. Joissakin tapauksissa tämä saattaa johtaa suoranaiseen viljelykieltoon, mutta joskus taas vieraan lajin viljely voi olla niin edullista, että riskit otetaan. Eräs mahdollinen poikkeus on Siperian lehtikuusi, joka kestää hyvin Lapin talvea. Populaatiogeneettisesti on laskettu, että sukurasitusriski vältetään, jos samassa siemenviljelyksesä on noin 50 erilaista heterotsygoottista genotyyppiä perinnöllisesti toisistaan tuntuvasti poikkeavaa risteytymätyyppiä. Vilkkaan siemenvaihdon ja lajikokeilun vuoksi tällaiset tilanteet yleistyvät nykyisin nopeasti. VIERAAT PUULAJIT Viime aikoina Suomessa on keskusteltu paljon nopeakasvuisten, vierasperäisten puulajien, kuten lehtikuusten, poppelien, haapojen ja pohjoisamerikkalaisen kontortamännyn (Pinus contorta), kasvattamisesta. Sovellettaessa tätä menetelmää käytäntöön tulisi ottaa tarkasti huomioon ekologis-geneettiset näkökohdat, sillä yhden ainoan kloon1n muodostama viljelmä olisi ilmeisesti erittäin altis häiriöille. valiosiemenviljelyksiä, joiden perintöaines on testattu. Olisikin käytettävä useita, toisistaan riittävästi poikkeavia klooneja, jotta sopeutuvuus ja vakaus olisivat hyvät. Voidaan arvioida, että vierasperäisten puulajien osuus tästä tulee olemaan korkeintaan muutama prosentti. Siemenviljelyksiä perustettaessa on puulajien maantieteellinen perinnöllinen erilaistuminen otettu huomioon mahdollisimman tarkkaan. Monessa tapauksessa voidaan jopa odottaa geneettisen pohjan laajentuvan, koska luontaisessa uudistumisessa muutamat puuyksilöt saattavat siementää varsin laajoja alueita. geneettinen drifti. Edellämainitussa douglaskuusi-kotelosieni-esimerkissä isäntä ja loinen olivat ennestään "tuttuja", mutta ympäristö oli uusi. Niiden populaatiot tullaan pitämään niin suurina, että vältetään pienten populaatioiden perintöaineksen sattumanvaraisen köyhtymisen vaara, ns
vakaampia kuin yhden kloonin viljelykset. Kuvassa Lemmenjoen metsää. Tämä on hyvä käytännön esimerkki ekologian tunnetusta diversiteetin ja stabiliteetin välisestä suhteesta eli si~~ä, että monimuotoiset järjestelmät pysyvät hyvin tasapainossa. Näistä kokeista voi myös metsänjalostaja ja -viljelijä tehdä tärkeitä päätelmiä: 1. Yksittäisiä puhtaita linjoja käytettäessä variaatiokerroin oli 11.6 0/o. Lisäksi klooniseokset tuottivat keskimäärin 3 5 0/o enemmän kuin vastaavat puhtaat linjat keskimaarm (Simmonds 1962). VEHNKNVILJEL YN OPETUS Eräässä Englannissa tehdyssä kokeessa todettiin, että vehnän tuotto vaihteli vähemmän vuodesta toiseen (variaatiokerroin oli 7.3 0/o), kun kysymyksessä oli usean kloonin seos. Monen kloonin muodostamat seokset ovat fenotyyppisesti Takavuosien ikävät kokemuk set osoittivat, että eteläsuomalainen siemen ei kelpaa Lapin metsien viljelyyn. Pohjoiset puut ovat sopeutuneet perinnöllisesti paikalliseen ilmastoon ja vain niiden siemen kestää sikäläisiä olosuhteita. Monen kloonin viljelykset 69. 2
Näitä alueita ovat pohjoiset metsäraja-alueet, lakimetsäalueet sekä saariston rajapopulaatiot. louteen siirryttäessä on kuitenkin syytä olla varovainen, jotta vältyttäisiin tuhoilta. 1962: Variabili:~y in crop plants, its use and conservation. KUUSELA, K. Erityisesti olisi lopuksi kiinnitettava huomiota rajametsäalueiden säilyttämiseen ja hoitoon. "gene-forgene" -periaatetta, ts. Ilmeisesti joudutaan entistä huolellisemmin arvioimaan näin syntyvien lajikkeiden sopeutumiskykyä. Luonnonvalinta on yleensä näillä alueilla niin ankaraa, että metLuonn onsuojelua lueiden m etsissä säilyy monipuolinen perintöaines, jota myös tulevaisuuden rodunjalostajat voiva t käyttää hyväkseen. D. ovat ekologisesti turvallisempia ja sietävät paremmin häiriötekijöitä kuin yhden kloonin viljelykset. siä uudistettaessa olisi turvauduttava luontaiseen uudistukseen, jossa valinta saa tilaisuuden vaikuttaa populaatioiden geneettiseen rakenteeseen. eds. Luonnonsuo jelualueiden m etsissä säilyy monip uolinen perintöaines, jota m yös tulevaisuuden rodunjalostajat voiva t käyttää hyväkseen. K uvassa K oilliskairaa. On hyvin vaikeata laskea tarkoin, miten monta kloonia olisi vähintään oltava tällaisessa seoksessa, mutta juuri isännän ja loisen välisiä suhteita koskevien tietojen perusteella voidaan suorittaa karkea arvio. Ellei luontainen uudistaminen ota onnistuakseen, olisi näillä alueilla turvauduttava kylvämällä suoritettuun keinolliseen uudistamiseen, jossa luonnonvalinnalle jää lopullinen ratkaisuvalta. Luonnonsuojelualuet ovat paras tae siitä, että arvokasta perintöainetta ei men etetä. loisen tuhovaikutus perustuu yhteen geeniin ja isännän sietokyky samoin yhteen geeniin. Tämä koskee etenkin isännän ja loisen välisiä suhteita, jotka hyvin usein noudattavat ns. H. Mitä en emm än viljelymetsät alous edistyy ja tehostuu, sitä enemm än on lisättävä m yös luonnonpopul aa tioid en suojaustoim enp1te1ta. Luonnonsuojelu liittyy t ässä saum attomasti met säpuiden jalos tukseen . and BENNET E. Näiden tuhojen ei suoranaisesti tarvitse johtua geneettisen vaihtelun kaventumisesta, vaan merkittävämpänä tekijänä voi olla kokonaisten ekosysteemien muuttuminen yksinkertaisemmiksi ja tästä syystä herkemmin vaurioituviksi. Täydelliseen metsien viljelyta. D .C. IBP Handbook No. Monen kloonin seokset pystyvät todennäköisesti tuottamaan parempia satoja kuin yhden kloonin viljelykset, koska niiden ekologinen lokeroituminen tapahtuu paremmin. On kuitenkin huomattava että karut kankaat tai rajametsäalueet luonnostaankin muodostuvat "monokulttuurimaisiksi" yksinkertaisesti siitä syystä, että ekologinen lokerovaihtelu on näillä alueilla hyvin vähäistä. On selvää, että juuri raja-alueilla olisi myös erikoisen tarkoin huolehdittava luontaisten ekosysteemien säilyttämisestä suojelualueiden avulla. 1974: Metsätalous teollistuvassa Suomessa. 11. SIMMONDS, N .W. SITRA julkaisu, Sarja B, N:o 12. LUONNONTILAISTEN METSIEN MERKITYS Yhteenvetona todettakoon, että mitä luonnonvastaisemmiksi metsänjalostajan ja -viljelijän menetelmät käyv ät, sitä tarkemmin hänen on otettav a huomioon ekologis-genee ttiset näkökohdat. Blackwell Pubi. Vaihtelevilla kasvualustoilla olisi siirryttävä entistä enemmän sekametsien suosimiseen. NAS pubi. Luonnollisen varotoimenpiteen erehd yk sien varalta tarjoavat luonnontil aiset mets äpuu populaatiot . Jalostajan tulee lisäksi toimia niin, että kasvin geneettinen pohja säilytetään niin laajana, että hänen toimenpiteensä eivät vaaranna lajin normaalia suvullista lisääntymistä. Suom en metsäpuiden geneettin en edust av uus säil yy v arsin hyvin t äm änhetkist en jalostus70 ' · toimenpiteiden sekä erilaisten luonnonsuojelualueiden ansiosta. Tässä suhteessa tulee metsänhoidon tulevaisuudessa ottaa oppia yleisen ekologian tiedoista ja tutkimuksista. Puiden kasvullinen monistaminen tulevaisuudessa aiheuttaa siis hyvin vakavia ekologis-geneettisiä ongelmia. National Academy of Science, workin g group report, NAS, Wash . 3. Laajat yhden puulajin viljelyt, jotka lisäksi ovat tasaikäisiä ovat luonnollisesti ekologiselta kannalta helpommin häiriintyviä kuin monimuotoiset luonnonmetsät monine lajeineen ja eri-ikäisine puineen. KIRJALLISUUS FRANKEL . Taimien istuttamiseen ei näillä alueilla olisi ryhdyttävä muuta kuin poikkeustapauksissa, sillä menetelmä ei anna luonnonvalinnalle vaikutusmahdollisuuksia. Sen mukaan tarvittaneen muutamia kymmeniä erilaisia klooneja. 1970: Genetic resources in plants their exploration and conservation. 1972: Genetic vulnerability of major crops