2 1963 2 5-v. juhlan um.ero 22 VUOSIKERTA SUOMEN LUONTO
Tilattaessa mainitkaa haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Sivun ylälaidassa kuvattu SLY:n merkki on saatavissa myös kaumina ja arvokkaana hopeisena rintamcrkkinä. R ei no K a 11 i o I a, kand. Martti Linko I a (toimitussihteeri). Tilaushinta v. Pau lin : Kurkien keväthuuto 44 Otto-1. Vuosi jäsenmaksu Opiskelijat ja koululai set Ainaisjäsen SUOMEN LUONTO Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yht eydessä. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. 22. N i i I o S ö y r i n k i (vastaava), toht. 4 mk 3 mk 80 mk Toimitus: prof. Merkin hinta on 2 mk 50 p .. SISÄLTÄÄ: 33 Niilo Söyrinki: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys 25 vuotta 40 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen 25vuotisjuh Ja 42 A. B. Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyk• .sen jäsenille jäsenmaksua vastaan. T euvo Suominen SUOMEN LUONNON SUOJELUYHDI STYS Helsinki , Lapinlahdenkatu 29. Meurman: Rakentaminen ja luonto 56 Peitsa Mikola: Neljännesvuosisata luonnonsuoj elutyötä 81 Seppo Sulkava: Kanahaukan tulevaisuudesta kulttuurimaisemassa 91 Väinö Koivisto: Käytännön lu onnonhoitoohjelmaa kaivataan !!6 Valter Keltikangas: Suomalaisesta aarniometsästä 101 Urho Mäkirinta: Ormio ai noa vesisaniaisemme 111 Rei no Kalliola: "Koko kansan hyödyksi ja iloksi" 120 Anto Leikola: Vesilisko 12!! Mikko Laakso: Tarinaa Karkalinniemestä 134 Reima Pietilä: Miten Suomi rakentaa 138 Matti Helminen: Sinipyrstö taigametsien laulaja 145 Martti Linkola: Ultima Thulen maisema 150 Seppo Eurola: Suomen keidassoista 166 Pentti Linkola: Petoeläimet ja riistanhoito 176 Luonnonsuojelun työmaalta 188 ]äsenhankintakilpailu 1962 ja uusien jäsenten hankinta 1963 189 Kirjallisuutta 190 Summary Kansikuva: Kuovi (Num eniw arquatw) Jlalok. Puh elin 643 719 Postisiirto 6882 J äseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. 1963 5 mk
Tänä aikana tapahtunut ennen näkemätön teknillinen kehitys on antanut ihmiselle aivan uudet mahdoUisuudet bonnon raaka-aineiden ja voimavarojen hyväksikäyttämiseen ja kokonaisten maanosien maisemakuvan muuttamiseen. Tämä on selvästi näkynyt Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ensi taipaleella. Yhdistyksen piirissä tehty työ on tapahtunut pääasiassa harrastuksena hyvän yhteisen .asian puolesta, ilman korvausta tai aivan vähäisestä palkkiosta. Eihän silmittömän vihan ja hävityksen sen enempää kuin sodan jälkien umpeen lakaisemisen kesitäessäkään tahdota omistaa huomiota kasvija eläinkunnan säilyttämiseen tai maiseman kauneusarvojen vaalimiseen. Kukapa tosiaan uskoisi, että Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisesta on jo kulunut kaksikymmentä vuotta. Näin ihminen on astunut pitemmän askeleen kuin koskaan aikaisemmin luonnon herruutta kohti. Tällaisiin välitöntä taloudellista hyötyä vailla oleviin pyrkimyksiin ei riitä aikaa eikä varoja taisteltaessa kansakunnan aineellisista elinehdoista. Ensi näkemältä tuntuu siltä, kuin Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen perustaminen olisi sattunut mahdollisimman sopimattomaan aikaan. Vaikka yhdistys on rohkeasti ottanut koko vahakuntamme työkentäkseen, sen on pitänyt toimia äärimmäisen niukkojen rahavarojen puitteissa. N:02 1963 SUOMEN LUONTO 22 VUOSIKERTA SUOMEN LUONNONSUOJELU Y HDIST Y K SEN JULKAISU Suomen Luonnonsuojeluyhdistys 2 5-vuotias Niilo Söyrinki Juhlapuhe Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen 25-vuotisjuhlassa Ajan nopea katoaminen y,llättää meidät yhä uudelleen taaksepäin silmäillessämme. Tämä selittää 33. Koskaan aikaisemmin ei neljännesvuosisadan kuluessa ole ,koe~tu niin hirvittävää sodan hävitystä eikä toisaalta niin valtavaa jälleenrakennusta ja taloudellista nousua. Tämä aika kuuluu runsassisältöisimpiin niin meidän kansamme kuin koko ihmiskunnankin historiassa
Tällainen tilanne vaikuttaa tosiaan paradoksaaliselta maassa, jossa sentään samanaikaisesti on liiennyt julkisia va roja monen maalaiskylän maisemakuvaa rikkaruohon vallassa koristamaan jääneeseen urheilukenttärakennelmaan tai jossa yksityiset kansalaiset saattavat uhrata suuria summia kokeakseen kunnian ja nautinnon talvipesästään herätetyn puolustuskyvyttömän karhuperheen teurastamisesta. Nyt tilanne on ,täysin muuttunut. Tällä alueella saavutettiinkin kaunis tulos, kun ensimmäiset luonnonja kansaUispuistomme 34. Onpa luonnonsuojelu päässyt jo yliopistojen ja muiden korkeakoulujen opetusohjelmaankin. myös sen, miksi yhdistyksemme ei ole paassyt sellaisiin ulkonaisesti näyttäviin tuloksiin kuin esim. Mutta niin epäkiitollisena aikana kuin Suomen Luonnonsuojeluyhdistys joutuikin lähtemään taipaleelleen sen oman kehityksen kannalta, sitä merkittävämpää on oHut, että se on ollut muokkaamassa mieliä ja vaikuttamassa asioiden kulkuun juuri näinä vaikeina vuosikymmeninä, jolloin ihminen on muuttanut perint-eeUistä luontoamme ja maisemakuvaamme tehokkaammin kuin mitkään aikaisemmat sukupolvet. Tuskinpa on näytettävissä toista alaa, jolla olisi niin vähin varoin saatu aikaan vastaavanlainen tulos. Tosin vieläkin saattaa tavata henkilöitä, joirta luonnonsuojelu ei kiinnosta tai jotka eivät ymmärrä sen pyrkimyksiä, mutta nyt voidaan sanoa, että juuri he ovat jääneet yleisestä kehityksestä jälkeen eivätkä tajua ajan vaatimuksia. Omalla yhdisty,ksellämme sitä vastoin ei tähän mennessä vielä ole ollut varaa edes pää-toimisen sihteerin palkkaamiseen. Ruotsin luonnonsuojeluyhdistys, jolla on ollut valtiovallan runsas aineellinen tuki takanaan ja sen takia mahdollisuus monipäisen henkilökunnan ylläpitämiseen. Ennen yhdistyksemme perustamista vapaa luonnonsuojelutyö keskittyi maassamme ensi sijassa luonnonsuojelualueiden perustamiseen. Useimmille kansalaisille koko luonnonsuojelun käsite oli vielä täysin outo; se ymmärrettiin ,lähinnä kasvija eläinkunnan harvinaisuuksia vartioivien tiedemiesten ja luonnollista taloudellista kehitystä jarruttamaan pyrkivien entisten aikojen ihaiEjoiden harrastukseksi, jolla ei ollut u:kemistä nykyajan käytännöllisen elämän ja kansakunnan hyvinvoinnin kanssa. Luonnonsuojelusta on todella tullut yleinen puheenaföe niin sanomalehdistössä kuin muissak,in julkaisuissa, ja l,uonnonsuojeluaiheisia esitelmiä pidetään mitä erilaisimpien järjestöjen tifaisuuksissa. Nyt jos koskaan luonnonsuojelutyötä on todella tarvittu. Neljännesvuosisata sitten puhuttiin ja kirjoitettiin luonnonsuojelusta maassamme vasta sangen vähän. Kysyntä on tällä alalla kasvanut niin suureksi, että sen tyydyttäminen on käynyt ylivoimaiseksi niille harvoiUa luonnonsuojelun asiantuntijoille, jotka ovat joutuneet varsinaisen ammattinsa ohella huolehtimaan ,luonnonsuojeluvalistuksesta maassamme. Ja niin vaatimattomaksi kuin työn laajuus on ulkonaisten edellytysten puutteessa jäänytkin, voidaan kuitenkin todeta, että luonnonsuojelun asema on maassamme tällä hetkellä sentään aivan toinen kuin kaksikymmentäviisi vuotta takaperin
Saarnijoki. Kasvija eläinlajien rauhoitus ja luonnonvaraisten lajien elinehtojen turvaaminen kuuluvat samaten oleellisesti luonnonsuojelun ja tieteellisen tutkimuksen yhteis,iin pyrkimyksiin. Jalavia Lempäälässä. Täitä työtä on ollut jatkettava edelleen pitihän jo sotien johdosta menetettyjen luonnonsuojelualueiden tilaJle saada uusia. Monessa tapauksessa eletään jo rauhoituksen toteuttamisen yhdettätoista hetkeä ellei sitäkin ehkä jo ole ylitetty. Ilves on maastamme jo käytännöllisesti ottaen tuhottu, ja karhukantammekin elää pääasiassa rajan takaa tulevan täydennyksen turvin. Myös yksityi,smaille syntyi joukko arvokkaita luonnonsuojelualueita ja muita rauhoituskohteita. Valok. 35. Vuonna 1956 perustettiinkin sitten seuraavat luonnonja kansallispuistomme. Ajatelkaamme vain esim. S. lihavia korpia ja runsa~lajistoisia lettosoita, joiden viimeistenkin luonnontilaisten kasvustojen päivät ovat kohta luetut nykyaikaisten oja-aurojen tultua käyttöön. 1938. Tässäkään työssä ei näy loppua. Näin tuhoutuu tieteellisen tut,kimuksemme arvokkainta aineistoa, jonka perustalla luonnontieteemme ovat saavuttaneet kansainvälisesti arvokkaita tuloksia. Vielä on kuitenkin paljon tekemistä, ennenkuin on saatu riittävästi rauhoitusalueita turvaamaan luonnonkuvamme erilaisten piirteiden säilymisen tuleviin aikoihin. Sama Luonnonvaraiset jalot lehtipuut ovat arvokkaita maiseman kaunistajia. vahvistettiin v. Myös biologinen ja siihen pohjautuva maatalousja metsätieteellinen tutkimus kaipaavat tulevaisuudessa yhä enemmän häiriintymättömässä luonnontilassa säilyneitä havaintokohteita. Suurten nisäkkäidemme häviäminen uhkaa yhä lähempänä
Kuu5amon koskien rauhoittaminen ja joutsenen pelastaminen lo puHiselta tuholta m aassamme, ovatkin tehneet luonnonsuojelua tunnetuksi ja tuoneet sille runsaa~ ti uusia kannattajia, ei tämä luonnonsuojelun alkuperäinen ohjelma yksinään olisi riittänyt tekemään siitä sellaista yleistä kulttuurivirtausta kuin luonnonsuojelu jo meidänkin maassamme on. Korvaamattoman arvokkaa,nkin luon36. Mutta luonnonalueiden p -muistomerkkien rauhoittaminen on vain yksi vaikkakin yhä ensiarvoisen tärkeä lu onnonsuojelutyön kohde. Niin l,aajalti ku in eräät tähän luonnonsuoj elun alueeseen kuuluvat kysymykset, es,im. Joutsen on saatu varjelluksi voimakkaan propagandan avulla, mutta sitäkin surmataan ja tkuvasti joka vuosi. H arvinaisten jalojen lehtip nidemme kasvupaikka toisensa jälkeen otetaan vilj elykseen, ja yksinpä Lapin tu n tureiden kasviharvinaisuudet poljetaan vuosi vuodelta kasvavan matkailij atulvan jalkoihin. Kurki ja muut suolinnut ovat saa neet väistyä yhä kauemmaksi pohjoista kohti sitä mukaa n kuin ni,iden asuinsij at on ojitettu ja raivattu. Tehostunut metsänhoito on muuttanut tiaisten, tikkoj en ja muiden metsien alkuperäis•ten eläin ten elinympäristöt. Ves,istöjen kuiva tus ja säännöstely, vesien likaantuminen ja rantamaat vallannut huvilaasutus karkoittavat kalat ja muut vesien as ukkaat. kohtalo odottaa ennen pitkää ko tkaa ja huuhkaj aa, ellei suhtautuminen niihin täys in muutu. Tässä muutamia esimerkkejä alkuperäistä eläinja kasvilajistoamme ihmisen taholta uhkaavista, jatkuvas ti lisääntyvistä vaaroista ja vaikeuksista
Jatkuvasti li&ääntynyt soran, hiekan ja sepelin käyttö, teiden rakentaminen, vesistöjen säännöstel y, koskien perkaaminen, voima laitosten ja sähkölinj ojen rakentaminen, soiden kuivatus, järvien lasku, vesien likaantuminen ja mo:1et m m 1t teho'stuvan talouselämän ilmiöt ja niiden moninaiset seura ukset ovat tosiaan tehneet luonnonsuojelun ajankohtaiseksi sangen m onelle kansa laiselle. Samalla tulevat yhä useammat kan37. Valok. Paulin. Sitä mukaan kuin yhä uusia seutuj a joutuu tehostuneen talouselämän piiriin ja muuttuu luonnonmaisemasta kuJ.ttuurimaisemaksi, kasvaa myös maisemanhoidon osuus luonnonsuojelun työkentässä. Näin on m yös sangen monessa tapauksessa kirjaimellisesti käyn yt. Omien pihakoivujen typistäminen puhelintai sähköla nkoj en tieltä tai kotikylän kuvaan perinteellisesti kuuluneen kukkulan tai harjumaiseman pirstaaminen tientekoaineeksi ja muut samankaltaiset tapahtumat ovat herättäneet monen aikaisemmin välinpitämättömän taju amaa n luonnonsuojelun välttämättömyyden. vas.: Pei tsa Mikola. oik.: A. Vasta kun vaara uhkaa omalla kotiportill a, asia tul ee hei ll e ajankohtaiseksi. Viimeisten leh tometsien ja lihavien korpien rauhoittamisella on jo kiire. Valok. non kohteen tuhoutuminen ei valitettavasti vielä nykyään liikuta useimpia ihmisiä, varsinkin jos he itse elävät kylliksi etäällä siitä
Luonnonsuojelu on siis tässäkin suhteessa tyypillinen kulttuuri-ilmiö, joka kehittyy ja voimistuu muun kulttuuritoiminnan mukana. Luonnonsuojelun on kuitenkin jatkuvasti seurattava myös näiden kysymysten kehitystä ja tarpeen vaatiessa puututtuva niiden järjestelyyn perustelemattomien ja yksipuolisten rntkaisu jen estämiseksi. Niin yllättävältä kuin se ehkä tuntuukin, tulee luonnonsuojelu yhä tärkeämmäksi ja vaaitii yhä enemmän huomiota mitä vähemmän luontoa on jäljelHi. salaiset omakohtaisesti kokemaan luonnonsuojelun merkityksen. Myös metsänhoitomme on kehittyneempää kuin useimmis,sa muissa maissa. Viime aikojen laajat paljaaksihakkuut erityisesti Pohjois-Suomessa_ saa,ttavat kuitenkin ajan mittaan kostautua tässäkin mielessä. Myös ihmisen omat toimeentulon edellytykset muubtuvat hänen puuttuessaan perinteelliseen luonnon asioiden kulkuun. Meillä on vesistöjen likaantuminen tästä tuoreena esimerkkinä. suojelusta on tullut kansainvälisessä mielessä keskeinen luonnonsuojelun tehtävä, joka on vetänyt myös maatalouden, ,tekniikan ym. Saksassa, Tshekkoslovakiassa tai jossakin muussa taajaan asutussa Keski-Euroopan maassa. Meidän tasaisessa, vähäsateisessa maassamme vaara ei onneksi ole tässä suhteessa yhtä suuri. Lisääntyvä sivistystaso osaltaan vaikuttaa, että opitaan entistä enemmän antamaan arvoa luonnon rikkaudeHe ja maiseman kauneusarvoille ja kaivataan luonnon läheisyyttä. Monissa vanhoissa kulttuurimaissa on mets,ien hävityksestä ja sitä seurannees,ta eroosiosta tullut ihmisen toimeentulon vakava este. Tämä näkyy havainno11isesti, jos vertaamme luonnonsuojeluun käytettyjä varoja ja sen palveluksessa oJevaa ,henkilöstöä toiselta puolen meillä ja toiselta puolen esim. Puhtaat luonnonvedet ovat kuitenkin niin välttämätön edellytys jo pelkästään talouselämälle, että niiden varjelemiseksi on ryhdyttävä suuriinkin uhrauksiin. Meillä ei tähän ole ollut samaa tarvetta, koska näistä asioista huolehditaan pääasiassa toista tietä. Ihmisen muuttaessa luontoa ei tapahdu muutoksia yksistään maisemakuvassa ja kasvien ja eläinten elinehdoissa. Ihmiselle välttämättömien luonnon hyödykkeiden: ruokamullan, veden ja ilman puhtauden, riistan jne. Virkistysalueiden järjestämisestä kaupunkien ja muiden asutustaajamien ,äestölle on tullut nykyajan yhteiskunnassa oma usein varsin vaikea pulmansa. Lisäksi kaikkialla suunnitellaan kaupungit aivan liian lyhyellä tähtäimellä ymmärtämä 1 ttä jättää 38. palveluksessa olevaa henkilöstöä luonnonsuojelun piiriin. Nyt voimmekin sanoa olevamme hyvällä tiellä vesistöjemme suojelussa, vaikka siinä on vielä paljon ja suuria kustannuksia vaativaa työtä jäljellä. Luonnonsuojelu on monissa maissa näin laajentunut pitkälle talouselämän alueelle alkuperäisen toimintasäteensä ulkopuolelle. Luonnonsuojelu on tässäkin elintärkeässä kysymyksessä ollut ensimmäisiä herättäjiä. Kulttuuri-ihminen ,kaipaa luontoa sekä henkisen että fyysisen kuntonsa kohentamiseksi, mutta suurten ihmisjoukkojen vieminen maastoon puolestaan heLposti turmelee luonnon aitouden, joka juuri on siinä tärkeintä
Yhdistyksemme perustamisen aikoina sen Qhjelma näytti vielä paljon yksinkertaisemmalta. Luonnonsuojelun työkenttä laajenee sitä mukaan kuin inhimillinen kulttuuri ja talouselämä edistyvät. Tähän vyyhteen föttyy vielä kaupunkilaisten kesämökkikysymys tekisi mieli sanoa -villitys -, jonka järjestämätön toteuttaminen on jo lopullisesti pilannut suuren osan kauneimmista rantamaisemistamme. Tarvitaan ennen kaikkea jatkuvaa, tehokasta valistus-työtä, ennenkuin tähän päästään. Leirintäalueiden sijoittaminen vaatii myös runsaasti enemmän harkintaa ja asiantuntemusta kuin siihen tähän mennessä useinkaan on käytetty. Tämän laajan juhlanumeron painattaminen on ollut mahdollista Opetusministeriön myön· nettyä sitä varten erityisen määrärahan. riittäviä luonnonalueita väestön käyttöön, ja usein on etukäteen rönsyillyt hajaasutus pilannut mahdollisuudet tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Nämä pulmat aiheuttavat meidänkin maassamme vielä paljon työtä, jossa tarvitaan n.i in luonnonsuojelun asiantuntijoita kuin arkkitehtejä ja sosiologejakin. 39. Luonnonsuojelu kuuluu oleellisesti kulttuurikansan elämänmenoon; ilman sitä se ei pysty hankkimaan jäseniUeen sellaista elinympäristöä kuin omasta olemuksestaan tietoiselle kulttuuri-ihmiselle kuuluu. Tässä työssä se toivoo jokaisen jäsenensä apua. Puhe epäkäytännöllisistä, intomielisistä haaveilijoista, jotka tuijottavat menneisyyteen näkemättä nykyajan vaatimuksia, on jo kauan sitten joutunut romukoppaan luonnonsuojelun osalta. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys lähtee kulkemaan toista neljännesvuosisataansa päämääränään kansamme k,aikkien kerrosten herättäminen ymmärtämään luonnonsuojelun merkitystä ja työskentelemään sen päämäärien toteuttamiseksi. Tästä huolimatta luonnonsuojelu ei vielä ole saavuttanut maassamme sellaista asemaa kuin sen merkitys vaatisi
Päivö Oksala, metsänhoitaja Pekka Sainio ja ev.luutn. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys vietti 25-vuotisjuhlaansa Vuosijuhlapäivän aamuna yhdistyksen johtokunta kävi laskemassa kukkia entisten puheenjohtajiensa, prof. Söyrinki ja prof. Meurman aiheesta "Luonto ja rakentaminen". N. Ehrnrooth, metsänhoi,taja Veli-Matti Kauhanen, fil. Söyrinlki. 40. Söyrinki ja sihteerinä toimi varatuomari EP. Laitakarin tilalle fil. lis. Virtanen. Lihtosen haudoille. O-I. Mauri Soikkanen ja Suomen Maa ntietee1lisen Seuran edustajana prof. maist., metsänhoitaja Pasi Lehmusluoto, luonnont. V. Tilaisuutta juhlisti komea kurk,iaura, joka kunniakäynnin aikana matkasi hautausmaan yli kirkkaalla kevättaivaalla kohti pohjoista. Hopeinen ansiomerkki myönnettiin seuraaville henkilöille: lakit. Paavolainen. Tämän jälkeen jaettiin ansioituneille luonnonsuojelutyön tekijöille ansiomerkkejä ja kunniakirjoja. 4. Lihtosen muistolle tri Kalliola. K. I. Malmström, prof. Yhdistyksen kultaisen ansiomerkin saivat valtion luonnonsuojelunvalvoja, fil. Per-Olof Morelius, Espoo, lääket. Kalevi K. Georg C. 4. Professori Linkolan muistolle puhui prof. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous pidettiin sunnuntaina 28. Linkolan ja prof. tri Tahvo Kontuniemi. Johtokunnan erovuoroisista jäsenistä valittiin maanviljelysneuvos A. Helsingissä Säätytalolla. kand. Juhlaesitelmän piti prof. maist. Kokouksessa, johon oli saapunut runsaasti osanottajia, johti puhetta professori N . 28. A. Osmo K<uivala,inen, Joensuu, rak.mest. T ava,ila uudelleen, metsäneuvos Linnamiehen tilalle valittiin fil. tri Reino Kalliola, metsäneuvos J arl Lindfors, professori Niilo Söyrinki (vastusteluistaan huolimatta) sekä Suomen Akatemian jäsen, professori A. lis. Juhani Poijärven jousitrion musiikkiesityksen jälkeen kokouksen avajaispuheen piti yhdistyksen puheenjohtaja prof. Välittömästi vuosikokouksen jälkeen pidetitiin yhdistyksen 25-vuotisjuhlakokous. evp., toimitusjohtaja Yrjö Vasama, kaikki Helsingistä, sekä pastori Jorma Kauko, Kuhmo, maist. Eero Koroma, fil
ja kir. 0. Yhdistyksen johtokunnan juhlavastaa notoll a 27. Seppo Sulkava, Oulu, lehtori Ilmari Vainio, Vaasa ja lehtori Heikki Wuorenrinne, Toijala. lis. Suomen Luonnonsuoj elu yhdistyksen perustajajärjestöjen, Societas pro Fauna et Flora Fennican, Suomalaisen Eläinja Kasvitieteellisen Seuran Vanamon, Suomen Maantieteellisen Seuran ja Suomen Metsätieteellisen Seuran tervehdyksen esitti dos·entti K. olivat seu raavat järjestöt j~1 yhteisöt esittäneet onnittelunsa: Delegationen för Hembygdsvård, Kusta nnusosa keyhtiö Otava, Kymenlaakson Luonnonystäväin Yhdistys, Luonnonhisturian ja maantieteen opettajain liitto, Luonto-Liitto, Metsähallitus, Metsäntutkimuslaitos, Maalaisk untien Liitto, Maatalouskerholiitto, Opintotoiminnan Kesk usl iitto, Oulun Luonnonystäväin Yhdistys, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Maantieteellinen Seura, Suomen Matkailijayhdistys, Suomen Metsänhoitajain Liitto, Suomen Metsäyhd istys, Suomen Riistanhoit05äätiö ja Riistantutkimuslaitos, Turun Eläinja Kasvitieteellinen Seura, Varsinais-Suomen Maakuntaliiton luonnonsuojelujaosto, sekä Vesiensuojelun ,euvottel ukunta. Lisäksi onnittelvat lukuisat järjestöt ja yksityiset Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä adressein ja sähkein. Donner. tri Sten Stenius, Kotka, fil. 41. Klemola, joka totesi, että vai;kka Suomen Luonnonsuojeluyhdistvksellä kuluneen neljännesvuosisadan ajalta jo on monia huomattavia saavutuksia esite~tävänään, on s,illä vielä edessäpäin laaja työkenttä ja luonnonsuojeluvalistuksen tarve kasvaa jatkuvasti yhteiskunnan koneellis,tuessa. Ill alla oli Hotelli H elsingissä järjestetty juhlapä ivä lliset. Ku.nniakirjan saivat rouva La ura Colliander, rouva Raija Kulju ja vahtimestari Yrjö Suinuniemi, kaikki Helsingistä. 4. Valtiovallan tervehdyksen juhlivalle yhdistykselle esitti opetusmi nisteriön esitte 1 lij ä H
A. KURKIEN KEVÄTHUUTO Valok. Pau lin.
M aa nvilj ely ja metsänho ito puuttuiva t jo voim akkaasti luontoon, mutta ne pyrki vä t toisaa lta edistämään kasvillisuutta, joten niiden jättämä jälki , mik äli ei luiskahdettu ryöstöviljelyyn, loi maisemaa n luontoa, tosin mu unnettua; ku lttuurimaisemaa. Seura uksena on ka ikki all a kulttuurimaissa väestön voima kas sii rtyminen ta ajamiin , joissa on tarj oll a mon i n verroin enemmän toi meen tul omahdollisuuksia kuin maa5eudull a. Toisaall a m aa n aa rteiden ryöstäminen on voinut johtaa mon enlaisiin va ikeuksiin, kuten suu rill a teollisuusseuduilla, esim. J o näiden tarpeittensa tyyd yttämisehi ihmisen on p uutu ttava luo:1toon, ja m ikäli sell ain en on tapa htu n ut h äik äi lem ättömäs ti , on seura uksena ollut kasm attomyys kehittym ään pyrkivälle ihmiskunn aMe. Rakentaminen Ja lu on to Otto-!. Meurman Esitel mä Suomen Luon nonsuojeluyhdistyksen 25-vuotisjuhlassa Ihmin en kuuluu osa na luomakuntaa n ja on siihen sidottu. T eollisu us, kauppa ja nykyisin yhä lisää ntyvät pal veluelinkeinot, joiden sij ainti pa ikko ina taajamat paaasiassa ova t, tai jotka itse muodo tavat ympärill een taajami a, ed elly ttävät hyvää yhtey ttä ympäristöönsä va ikutusalueilleen ja muu a•ll e m aailmaan, mistä liikenneyhteyksien tarve puolestaan on seurauksena. Ilman luonnon antimia, elin tarvikkeita ja raa ka-aineita ihmisen elämä ei olisi mahdollista. Ruhrilla , jossa maa n pain anteet soistuvat ja teollisuu den kaas ut tuhoava t m etsiä ja kasv illisuutta. Luonnonsuojelun kannalta muodostaa siten rakentamin en erään pahimmista vaa roista. N äm ä villisuud en tuho utumin en ja eroosion eli 1 1keinot eivä t kuitenkaa n enää riitä aiheuttama maa n mahou tum inen. Kuitenkin rakentaminen on välttätarjoa m aa n työtä ja ansiota yhä kasvava lle ihmiskunnalle, mihin vielä tehostun eet tuota ntokeinot ja koneistuminen osa ltaa n va ikuttavat. Aikamme entistä monin verroin voimakkaampi urbanisoit um inen ja valtavat tierakennukset puuttu va t erittäin kovakouraisesti lu ontoon ja jättävät siihen valtavi a arpi a. Ka upunkimain en asutus a nastaa yhä suu rempi a tilo ja ja levittäytyy kute n pa hanl ainen ihottuma laajoill e luonnon alueille. Ennen oli maa liikenne varsin vähäistä, ja meriliikenne ei puolestaan jättä nyt jälkiä luonnon maisemiin, mutta nyttemmin edell yttää maaliikenteen, jo. Enimmin kuitenkin ihmisen ra kentamistoimenpiteet ovat omi aan h ävittäm ää n luo ntoa
metsän ja pellon rajaa, laakson ääriviivaa jne. Luontevuut·ta edistää mitä suurimmassa määrin siirtyminen yhä enemmän alueittaiseen rakentamiseen, mikä merkitsee laajahkon kaupunkialueen suun45. Kaupunkeja ja taajamia rakennettaessa koettaa nykyaikainen kaavoitus entistä enemmän ottaa luonnon huomioon. Velj . Koko asutus pyritään Valok. Tässä suhteessa onkin paljon parantamisen varaa. Rakennukset sovitetaan korkeuskäyrien suuntaisiksi myötäilemään rinteitä ja korostamaan maiseman erikoispiirteitä, kruunaamaan kukkuloita tai rivillään tehostamaan esim. Karhumäki Oy. pa ilmaliikenteenkin kehitys väyliä ja lähtöpaikkoja, jotka vaativat osalleen suuria luonnonalueita. Niinhän tavallaan onkin, yhä enemmän maata vallataan luonnolta, mutta paljon voi olla eroa siinä, miten luontoon rakennetaan ja minkäfaiseksi jälki jää. Suunnitelmattomasti ja rumasti leviävää asutusta. Kun näin on, voi luonnon ihailija vajota toivottomuuteen ja ajatella, ettei asian pelastamiseksi ole mitään tehtävissä. mukaannuttamaan maaston muotoihin niin, ettei luonnon kokonaisuuksia pilkota luonnottomalla tavalla. Kaikkea tätä rakentamista ei voida välttää; ilman sitä olisi ihmiskunnan kehitys tuomit,tu pysähtymään paikalleen, kalkkeutumaan ja kuolemaan. Kun rakennukset on vapautettu orjallisesti seuraamasta katulinjaa, samalla kuin on luovuttu rakennusten kaavamaisesta yhteenrakentamisesta tonttien rajalla; voidaan rakennukset sijoittaa tonteilleen niin että otetaan huomioon kauniit puut sekä maanpinnan oikuttelevat muodotkin
Kaupunkien ra·kentamisessa näkyy tämä seikka suuressa määrin unohtuneen. Silloin eivät tonttien jäykät rajat enää vaikeuta rakennusten vapaata sijoittelua. Tällaiseen ei meillä ole edes tarvettakaan, onhan Suomessa onneksi vielä tilaa, eikä sellaisella rakentamisella saavuteta mainittavan arvoista taloudellistakaan tulosta. Luontoon verrattaessa tällaiset talomöhkäleet ovat suorastaan rikki lyöviä. On voitu todeta, että kerrostalojen väleihin jätetyt puut .eivät useinkaan kestä asutusta, vaan nämä välit ja yhteiset luonnonalueet on puisc0-teknillisesti uusittava i,stuttamalla lehtipuita, jotka paremmin sietävät asumista vierellään. nittelua ja rakentamista yhtenä yrityksenä. Lähiöitä toisistaan nykyisin erottavat vihervyöhykkeet säästävät luontoa ja maaseutumaistavat kaupunkia. Yleisesti on siirrytty soluttaiseen kaavoitustapaan siten, että asutus hajautetaan erillisiksi asumalähiöiksi eikä kaupungin anneta kuten ennen kasvaa yhtäjaksoiseksi "maalitauluksi", jossa uudet asutusvyöhykkeet vuosirenkaina liittyivät kiinni aikaisemmin rakennettuihin kaupunginosiin. Nyt talojen ahdinkoon jääneinä ne pikemminkin vaikuttavat hennoilta rikkaruohoilta, jotka huolimattoman kitkemisen jälkeen ovat paneet niille tui,ki vieraalle paika.Jle. Joka tapauksessa ei varsinaisia puistoiksi tarkoitettuja alueita ole suunniteltava pieniksi. Sellaisillakin paikkakunnilla koetetaan entistä enemmän varata alueita puistoiksi virkistystä varten. joitakin viimeisiä tällaisten korkeiden tornitalojen väleihin jääneitä mäntyjä, jotka aikaisemmin metsässään olivat mittavia ilmestyksiä. Niinpä meillä pienissäkin yhdyskunnissa on alettu rakentaa korkeita , ympäristöönsä nähden jättimäisiä taloja, jotka jo kaukaa paikkakuntaa lähestyttäessä piirtyvät taivaanrantaa vasta•an. Katsotaanpa esim. Vain suhteellisuus voi kaikessa rakentamisessa johtaa kauneuteen. Eräs tärkeä ja tuloksen onnistumiseen suuresti vaikuttava seikka on oikean mittakaavan säi,Iyttäminen. Olisiko ehkä parempi pitää rakennettavaa aluetta jonkin verran tiiviimpänä, tietenkin huolehtien riittävästä väljyydestä aurinkoisuuden sekä leikkija viherpintojen suhteen, ja sen sijaan koota puistot ja luonnonalueet suuremmiksi yhtenäisiksi alueiksi, joitten piirissä alkuperäisellä 46 kasvillisuudella olisi paremmat säilymisen edellytykset. Pulmana on kuitenkin se, ettei meikäläinen luonto, varsinkaan havupuinen metsä, kestä paljoa liikkumista puittensa juurella etenkin jos se jaetaan kapeihin suikaleisiin. Myös ihmisparka sen äärellä luulee tulleensa. Silloin myös voidaan korttelien sisustoihin varata suhteellisen laajoja yhtenäisiä maastonosia ja säilyttää ne mahdollisimman suuressa määr,in alkuperäisen luonnon hallinnassa. Tällaista alueitten rakentamista ei kuitenkaan ole hei ppo toteuttaa pienissä oloissa, missä samalla kertaa tarviuava asuntojen lisämäärä jää suppeaksi eikä tee mahdolliseksi rahoittaa ja yhdellä kertaa rakentaa suurehkoa rakennusmäärää, vaan missä rakentaminen edelleenkin on pakko toteuttaa tontti tontilta. Rakennus, joka ylittää ympäröivän metsän korkeuden, ei sopeudu hyvänä naapurina luonnon seuraan, vaan vaikuttaa häikäilemättömä1tä diktaattorilta
Mittakaava on siten pidettävä mielessä ja säilytevtävä. Asuminen paperiroskan seassa, jota valitettavasti saa meillä kaupunkien kaduilla ja yleisön kokouspaikoilla inhottavuuteen asti nähdä, ei liene kenellekään mieluista. "Rakennus, joka ylittää ympäröivän metsän korkeuden , ei sopeudu hyvänä naapurina luonnon seuraan." jättiläisten valtakuntaan, missä hän voi joutua sellaisen hirviön taHaHavaksi. Maati.Jojen rakennuspaikat ovat meillä kuitenkin isojaon vaikutuksesta hajaantuneet eflilleen toisistaan. Tässä tapauksessa sitäkin suuremmalla syyllä, kun ylikorkeat rakennukset särkevät näkymiä penikulmien alueella. Rakentamisen suunnitelmaUinen ryhmittäminen onkin eräs luontoa parhaimmin saastava toimenpide. Jos suuret rakennukset voiva>t haitallisesti turmella maisemaa, saattaa se onnistua pienillekin. Niinpä olisi haja-asutuksestakin vapauduttava, koskapa se on kallein asutusmuoto, ja koska se on epäkäytännöllinen enimmille ihmisille maaseudullakin, maanviljelijöitä ehkä lukuunottamatta. Maaseudullakin olisi siis asutus koottava yksiin ryhmiin eikä siroteltava sitä pitkin "maita mantereita". Esikaupunkimme ja kylämme haja-asutuksineen vaikuttavat ilmasta katsottuina siltä, kuin olisi jokin sieltä käsin siroitellut paperilappusia maisemaan ja siten aikaansaanut epäjärjestystä. Ainakin olisi sellaiset siten ryhmitettävä, että ne muodostaisivat oman kokonaisuutensa ja tekijänsä silhuetissa. Vähäiset kesämajat ja saunamökit uhkaavat suuPlen kaupunkien äärellä kaikkia rantoja, joiden kuitenki-n pitäisi olla suomassa virkistystä muillekin kaupunkilaisille kuin vain näiden mökkien omistajille. Tä,1laisten kesäpaikkojen merkitys asukkailleen on epäilemättä tunnustettava suurena virkistysja onnentekijänä, mut,ta suurten asutuskeskusten äärellä nekin olisi suunnitelmallisesti ryhmitettävä omille alueilleen. Semmoisina ne saattavat monesti muodostaa kauniin tekijän maisemassa, milloin talon kaikki rakennukset on koottu verraittain kiinteäksi ryhmäksi, jota vielä kotipihan puut sitovat kauniisti yhteen. Peltojensa keskellä matal-ahkollakin kummulla tälla,i47. Kauempanakin olisi sellaiset paikat, missä luonto on onnistunut luomaan erikoisen kauniita ja herkkätuntuisia maisemia järviemme rannoille, kokonaan rauhoi-tettava rakentamiselta yhteiseksi iloksi ja luonnon nähtävyyksiksi
Tämän tulisi olla meilläkin vallitsevana tapana. Kuitenkin pitäisi ihmiskäden työ sovittaa luontoon siten, että se mahdollisuuden mukaan näyttäisi siihen luonno~taan kuuluvaka, ja sitä pikemmin kohottaisi kuin rumentaisi. Nykyaikaisessa kaupungissa ei katu ole enää rakennuksen seinästä toiseen ulot<tuva kiviaineella peitetty pinta, vaan siihen liittyvät varsinkin asuntoalueilla sään. Väärät mittasuhteet: havupuut ovat kuin kurjia rikkaruohoja talojättiläisten juurella. Turkkilainen sananpa-rsi sanoo: "missä rakennetaan, siellä istutetaan puita". Valitettavaa on, että meiHä rakennettaessa ,kaadetaan puita ja uurrellaan maastoa. R akennusten ryhmittelyllä ja niitä toisiinsa miellyttävästi sitovalla puustolla ja pensastolla on mitä suurin vaikutus kokonaiskuvaan. Toiminnan pitäisi olla päin48 vastainen. Sen sijaan voi toisinaan nähdä, miten pientä asumusta varten metsänreunasta saatu palsta on metsään työntyvältä osaltaan kokonaan hakattu paljaaksi, ja siten lyöty metsään ammottava, ruma kolo. Kadut ja tiet uurtavat maisemaan erittäin selvästi näkyviä viivoja. Vanhan perinteellisen maalaistalon asuinrakennuksen kapea ja pitkähkö muoto sitoutuukin perustaansa kiinteästi, ikään kuin yhtaikaa maastonsa kanssa luotuna ja muodostaa vastakohdan myöhemmin yleiseksi tulleelle ullakkohuoneelliselle, lyhyelle ja korkealle, tönömäiselle rakennustyypille, joka jää maisemassa paljon irrallisemmaksi. Pohjois-Haaga. neo maanviljelystalo voi muodostaa mitä kauneimman silhuetin ja taivasta vastaan piirtyen oikeuttaa pohjalaisen kansanlaulun sanonnan: "talo niinkuin linna"
-~~49. • I ~. Yllä 1930-lu vun T ukholmaa, alla 1950-luvun Tapiolaa. Oikeat mittasuh teet: puut pääsevät oikeuksiinsa. •
Sen tulee, kuten v-iime vuosisadalla rakennetut kanavamme, esiintyä kulttuuritekijänä, uutena kauneusmomenttina. Sitä tärkeämpää on, että se suunni:teHaan ja rakennetaan maisemaan soveltuvaksi ja kauniiksi. nöllisesti kapeat viherkaistat. Sitäpaitsi tulee nykyai,kaisen pikaja moottoritien saada kum50 maUekin sivulleen suojaava eristysvyöhyke estämään liikenteen häiritsemistä ja suojaamaan tien ympärysalueita liikenteen tuottamilta vaaroilta ja haitoilta. Ts. Ei niiden myöskään välttämäittä tarvitsisi olla tasaleveitä. Suurten moottoriteiden alueen leveys kohoaa 40 ja 60 metriin, joten tiestä tulee uusi haUitseva piirre maisemaan. Taitavasti suunniteltuna tämä onkin sille mahdollista. Kun tiet vielä kaarretaan maaston muotojen mukaan, rikastuvat näkymät ja yksitoikkoisuuden sijaan saadaan vaihtelevuutta. Timo Miettinen. Tie, pieni tai suuri, on ensinnäkin suunniteltava niin, että sillä ja maisemalla on "sama aaltopituus". Teitä, samoin kuin rautateitä rakennet:taessa ei voi välttyä leikkauksilta ja pengermiltä. Siten niissä säilyisi rytmiä ja vaihtelevuutta, mikä loisi v,iihtyisyy,ttä kotien äärelle. Tosin pyritään tiet mahdollisimman hyvin suunnittelemaan korkeuskäyriin sopeutuviksi, mutta kuta tärkeämmästä ja nopeammin liikennö~tävästä tiestä on kysymys, sitä enemmän on nousuja kaarresuhteista pidettävä kiinni. Valitettavan usein nämä kaistat va,in mielikuvituksettomasti tasataan nurminauhoiksi sen sijaan, että ni-iUä säilytettäisiin luonnon puut, pensaat ja muu kasvil,Lisuus sekä kauniit jäkäläiset kivet. laakeasti aaltoilevassa maastossa tiekin on tehtävä suurin kaartein ja loivin nousuin, jota vastoin kumpuilevassa, pienimuotoisessa maastossa kaarteet tulevat jyrkemmiksi ja nousut samoin. •·vanhan perinteellisen maalaistalon kapea ja pitkähkö muoto sitoutuu perustaansa kiinteästi, iki1änkuin yhtaikaa maastonsa kanssa luotuna ." Valok. Viivasuorista, yksitoikkoisen nukuttavis