omen Uusi metsästuslakiehdotus Ilmeitä lnärin kasvoilla Nokkonen hyötukasvina Pellot ja linnut Metsästuslaki ja luonnonsuojelu Metsien linnut ja metsänhoito N:o 2 19 VUOSIKERTA 1960
5700 mk. Teksti on eloisaa ja hauskaa, sitä ahmii kuin romaania. 13 monlvärikuvaa. Kuva-aineisto on valtaosaltaan ennen Julkaisematon ja kotimainen; suuri osa valokuvista on otettu nimenomaan tätä teosta varten. 642 tekstikuvaa Ja karttaa. 2200 mk, ns. SUOMEN ELÄINKUVASTO 1. WSOY. Hintayhteensäkangask. Toinen, uusittu painos. 4700 mk, nahkaselk. Kk. 688 siv. Matelljat, sammakkoeläimet, kalat Ja selklrangattomat. 2. 3000 mk. r »Kirja, jonka tulisi kuulua jokaiseen kotiin» (Savo) Dosentti PEKKA NUORTEVAN luonnontieteellinen suurteos esittelee kahdessa muhkeassa osassaan sanoin ja loistavin kuvin Suomen koko luonnonvaraisen eläimistön • . 552 sivua, 8 värlkuvaliltettä. Kk. 2500 mk, ns. Nisäkkäät Ja linnut. 832 tekstikuvaa ja karttaa, 21 monivärikuvaa liitteenä. 2700 mk. Myös osamaksuehdoin
Uusi metsästyslakiehdotus Niilo Söyrinki Valok. Kaikki luomakunnan jäsenet kiirehtivät käyttämään hyväkseen kesän suotuisia päiviä olemassaolon jatkumisen turvaamiseksi. Ja kasvimaailman monilukuiset edustajat kilpailevat kasvuennätyksistä ja kukkaloistosta. Tämä periaate on saanut yhä enemmän kannatusta sivistysmaissa. Viimeimeisetkin muuttolinnut ovat saapuneet, ja varhaisimmat opettavat jo poikasilleen lentämisen kadehdittavaa taitoa. 1960 Tätä kirjoitettaessa eletään Pohjolan lyhyen kesäkauden kauneinta aikaa. Valoa, lämpöä ja elämää on pimeän, kylmän ja kuolleen talvenkin edestä. Tysk. G. SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU N:o 2 19 VU OSIKERTA K ettu urheilumetsästäjien vihaama maanviljelijän apu1aine11. Yleisellä valistustoiminnalla ja lain määräyksillä koetetaan saada tämä 33. Kesä on kuin luonnon pyhäpäivää, jolloin sille pitäisi suoda mahdollisimman häiriintymätön rauha ihmisen taholta
Asiaa ei paranna se, että kctu,1 ja mäyrän luolametsästyksessä saadaan lakiehdotuksen mukaan käyttää sekä >>tuohusta tai muuta valaistusta>> että >>aineita, jotka kemiallisesti synnyttävät savua tai kaasua>>, niinkuin juridinen sanonta kuuluu. Jotkin vanhat käsitykset näyttävät kuitenkin sitkeästi säilyvän hengissä, vaikka nii tä ei nykyisissä oloissa enää voidakaan millään käytännöllisillä syillä puolustaa, niiden moraalisesta oikeutuksesta puhumattakaa,1. Asian luonteeseen tietysti kuuluu, että >>pedon>> p esään saadaan tunkeutua ainakin rautaka.nkien ja lapioiden avulla. Huomattavaa edistystä onkin tapahtunut tässä suhteessa meidänkin maassamme erity isesti niiden parin vuosikymmenen aikana, jotka ovat kuluneet Suomen Luonnonsuojeluyhdistykse,1 toiminnan alkamisesta. Metsästyksen elinkeinollisen arvon vähäisyydestä huolimatta lakiehdotuksessa kuitenkin esitetään, että mm. Hiljattain valmistunu t ehdotus uudeksi metsästyslaiksi, joka kuuluu pi rhaillaan olevan Eduskunnan lakija talousvaliokunnan käsiteltävänä, sisältää useita esimerkkejä tästä. Milläpä ne savun tai kaasun myrkyttämät, kahden34. Silloin olisi asiantuntemattomauk in havaittavissa, kuinka vähäisiin kohteisiin turkiseläinten metsästyskin nykyään pääasiassa joutuu turvautumaan aikaisemmin todellisena turkisriistan kotimaana tunnetussa ja vielä tälläkin haavaa Euroopan metsävaltaisimpana maana mainitussa Suomessa. Vaikka nwsittain surmattaisiin vain kymmenen tuhatta kettua, tulisi siitä siis jo kaksikymmentä miljoonaa markkaa summa, jolla voitaisiin palkata esim. pyrkimys toteutetuksi käy tännössä. Se on muutei1kin jokaista luonnon ystävää vavahduttava näyte siitä, kuinka alkukantaisen piittaamattomalla tavalla vielä katsotaan voitavan kohdella eräitä luonnonvaraisen eläimistömme jäseniä, jotka syystä tai toisesta voidaan lukea >>vahinkoeläimii]l)), huolimatta siitä, että ne eivät millään tavoin pysty vaarantamaan ihmisen toimeentuloa. Kasapanoksia ja liekinheittimiä ei sentään mainita. Ne on siis tahdottu leimata sellaisiksi urheilumetsästystä uhkaaviksi vaarallisiksi tuhoeläimiksi, että niille ei voida suoda edes lisääntymi,:;l<auden kesäistä rauhaa kulttuuri-ihmisen taholta. Ketun osalta on vielä menty niin pitkälle, että oikein laissa jo esitetään sen t appamisesta maksettavaksi valtion varoista kahdentuhanneil markan suuruinen palkkio. sellaiset eläimet kuin mäyrä ja kettu jäisivät ympäri vuoden täysin lainsuojattomiksi. Lakiehdotuksen johdantona olevissa perusteluissakin jo myönnetään, että >>metsästystä turkisriistan pyyntiä lukuun ottamatta on suurimmassa osassa maatamme pidettävä nykyään urheiluna. Ei turhaan lauleta »On maamme köyhä, siksi jää>>, kun tällaisella järjellä rahat käytetään. toistakymmentä yliopiston professoria. Mutta nekin tuntuisivat olevan so p,usoinnussa tämänkaltaisen >>luola1netsästyksen>> hengen kanssa siinä tuntuu tosiaan melkoinen annos luolaihm.isen aikakauden henkistä perinnettä. Ilman piskuista oravaa ja 1920-luvulla Amerikasta tullutta piisamia, joka turkkinsa korvaukseksi on jo tehnyt arvaamatonta vahinkoa vesistöissämme, ei turkisriistankaan taloudellisesta merkityksestä enää kannattaisi puhua. Monenlaiset siis ovat urheilun välineet. Myöskin maan pohjoisimmissa osissa ja muilla erämaaseuduilla voidaan yksityistalouteen vaikuttavasta metsästyksestä enää puhua enintään sivuelinkeinona.>> Tuo komealta kajahtava nimitys >>turkisriista>> olisi vielä varsin hyvin voitu korvata sanoilla orava ja piisami
Mainittakoon, että Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on äskettäin tehnyt Valtion luonnonsuojelunvalvoj alle esityksen tämän sukupuuttoon häviämässä olevan ainoan kissaeläimemme rauhoittamisesta. J a kukapa tietää, milloin kettu taas nousee arvoon turkiseläimenäkin. Ei kaksituhatta markkaa ole paljon. Jos >>metsästyksen>> jouduttamiseksi sitten käytetään dynamiittiakin, ei sitä suinkaan enää voida synniksi lukea. Muuten >>vahinkoeläim-käsite on kyllä viety niin pitkälle, että siihen sisältyy pihamaalle tai puistoon tullut orava tai kalanviljelyslammikolle tullut rauhoitettu vesilintu vaikkapa sinisorsa. Sitä ihmeellisemmältä tuntuu, että siitä sitten vielä määrättiin maksettavaksi tapporaha 12. Jo viimetalvinen naisten t urkislakkimuoti enteili ehkä sitä. Kuvitelkaa tosiaan, hyvät lukijat, jos kykenette, miltä tuntuu nähdä jänis raudoissa ehkä jalkaluut murskana. Ketun synnit eivät siihen riitä. tuhannen mark-'.tn arvoiset ketunpojat muuten esille saataisiin. Lakiehdotuksessakaan kettua ei mainita >>vahinkoeläinten>> joukossa, ainoastaan riistaeläinten . Lisäksi juuri kettu on todellisen urheilumetsästyksen parhaita kohteita. Tappamisen iloa jää siis muillekin kuin varsinaisille metsästäjille. Ilves on lakiehdotuksessa edelleen luettu rauhoittamattomien lajien joukkoon, vaikka siitä ei määrätäkään maksettavaksi tapporahaa. luvussa >>Erinäiset säännökset>>. Karhun pyynti talvipesältä sallitaan myös, ja maakotka on jatkuvasti lainsuojaton poronhoitoalueella, vaikka senkin kohtalon päätös maassamme on jo vähemmän kuin hiuskarvan varassa. Vaikka se olisikin metsästäjän kilpailij a riistamailla joiden niukoilla antimilla se ei nykyisenä aikana lähimainkaan pystyisi pysymään hengissä ja lisääntymään se toiselta puolen eittämättömästi kuuluu maanviljelyksen ja metsänhoidon hyötyeläimiin. Elämme villieläinten kohtelussa vielä samalla moraalisella tasolla kuin inkvisition ja sotavankien kidutuksen aiko ina. pykälässä puhutaan 73. Sen näille elinkeinoille tuottamat miljoonat joita kukaan ei ole vaivautunut edes arvioimaan ovat monin verroin lukuisammat kuin sen aiheuttamat riistanhoidolliset tappiot. Raudat ja myrkkysyötit kuuluvat lakiehdotuksen mukaan myös ketunmetsästyksen välineisiin, Koko keskiaikainen arsenaali on siis vyörytetty kentälle. Ei nykyinen kanta kykene millään tavoin poronhoitoa uhkaamaan. pykälässä mainitusta metsästysasiain neuvottelukunnasta, jota ei tässä pykälässä esnnny. Täytyy olla jo erittäin painavat syyt, kun jotakin villin luonnon eläintä, joka tuntee kivun samalla tavoin kuin koira tai muut kotieläimemme, voidaan esittää tällä tavoin kidutettavaksi. Lakiehdotusta laadittaessa näyttää olleen kova kiire, sillä 77. Kaiken kukkuraksi saa puutarhaan tulleen jäniksen pyydystämiseen käyttää myös rautoj a. Samassa yhteydessä on ehdotettu muutettavaksi eräitä luonnonsuojelulain pykäliä. Ympäri vuoden olisivat rauhoittamattomia korppi, varis, naakka, harakka, närhi, kuuk35. Niinpä äskettäin kirjoitettiin erään pääkaupunkilaisen päivälehden riistanhoitopalstalla ketun puolesta. Tämä aletaan tajuta jo muuallakin. Ihmeellistä kyllä, Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen mielipidettä ei ole lainkaan kysytty, vaikka lakia laadittaessa sanotaankin pyydetyn useiden järj estöjen lausunnot. Ehkäpä tästäkin syystä muutosehdotukset eivät vastaa luonnonsuojelun vaatimuksia. Puhuiko joku luonnon kesäisestä rauhasta1 Tarvitseehan maaseudun nuorisokin toki jotakin yllykettä luonnossa retkeilyyn
36. Jo vuosia sitten esitin metsästäjäpiirien edustajille, että metsästyskortti antaisi oikeuden vain tiettyjen riistaeläinten pyyntiin luvallisena aikana, mutta ei muiden eläinten surmaamiseen ja hätyyttämiseen. Täysin lain turvaa vaille jäävien lintujen pitkä luettelo jättää siis halullisille ylli,1 kyllin tilaisuutta pyssyjen käyttöön ja pesien hävittämiseen kesän aikana niin metsissä ja vesillä kuin pihamaillakin. Karuja järvenselkiämme harvalukuisena koristava mustasiipinen selkälokkikin olisi sen mukaan pesineen ja poikasineen täysin ihmisen mielivallassa, muista lajeista puhumattakaan. Onkohan kysytty Lintutieteellisen Yhdistyksenkään asiantuntemusta tässä monen lintulajin olemassaololle ratkaisevan tärkeässä asiassa. Tietysti sekin voi joskus vahingossa käydä kuvarautoihin, mutta sen rauhoittamatta jättäminen on anteeksiantamaton synti Lapin muutenkin kovasti harvennutta linnustoa kohtaan. Maatalousministeriö voisi kuitenkin rauhoittaa huuhkajan ja piekanan valtion metsämailla. Myös kanahaukan tuhot ovat paikallisia. Sen huhuilun mukana häviää muuten korvaamattoman paljon suomalaisen metsäluonnon tunnelmasta. Toisessa paikassa lehdessämme painetussa Valtion luonnonsuojelunvalvojan lausunnossa on lisää metsästyslakiehdotuksesta. Huuhkajan, piekanan, kanahaukan ja jopa pienen varpushaukankin sisällyttäminen niiden joukkoon lisäksi takaa, että kaikki rauhoitetutkin haukat ja pöllöt ovat käytännössä kuolemaan tuomittuja. Luonnonsuojelun taholla on vaadittava huuhkajan täydellistä rauhoittamista. keli, varpunen, kesykyyhky, räkättirastas, huuhkaja, kanahaukka ja varpushaukka, lokit paitsi kalalokki, piekana Lapin läänissä ja maakotka poronhoitoalueella, Pesimärauhaa ei siis näille linnuille jäisi. >>Vahinkoeläinten>> jotka saattavat olla maanviljelyksen ja metsänhoidon kannalta parhaita >>hyötyeläimiä>> mahdollinen hävittäminen tarvittaessa kuuluisi riistapäälliköiden, eräpoliisien ja muiden viranomaisten tai siihen erityisesti valtuutettujen henkilöiden tehtäviin. Luonnonsuojelun taholla toivotaan, että tämä periaate toteutetaan uudessa metsästyslaissa, samoin, että villin luonnon eläimille suodaan mahdollisimman täydellinen kotirauha niiden lisääntymisaikana ja että kulttuuri-ihmiselle sopimattomat epäinhimilliset metsästystavat poistetaan käytännöstä. Myös korppi on suuresta osasta maatamme jo niin vähentynyt, ettei sillä ole käytännöllistä merkitystä tuhoeläimenä. Tämä toisi kaivattua kuria ja järjestystä riistamaille ja ainoastaan tällä tavoin voidaan taata, että rauhoitetut haukat ja pöllötkin, joita monikaan metsästyskortin omistaja ei riittävästi tunne, saavat todella nauttia niille tarkoitettua lain suojaa, ja estää näiden lintumaailmamme uljaiden jäsenten jatkuva vähentyminen. Jos jokin lokkilaji lisääntyy liikaa meren rannikoilla, voidaan sen lrnilnan vähentämisee~ käyttää kulloinkin sopivia keinoja. Lokkien sijoittaminen kalalokkia lukuun ottamatta täysin rauhoittamattomien lintujen joukkoon osoittaa niin kerrassaan säälittävää asiantuntemattomuutta, et tei sitä olisi osannut lakiehdotuksen laatijoilta odottaa. Lisäksi sallittaisiin monille rauhoitetuillekin haukoille erittäin kohtalokkaitten kuvarautojen käyttö, vaikka ne jo on hyljätty valistuneissa metsästäjäpiireissä ja korvattu haukkahäkillä. Piekana puolestaan on ravintonsa puolesta verrattavissa hiirihaukkaan
Mutta Uudenmaan lääniä suurempi sen piiri on vieläkin ei näet paljon puutu, ettei pohjoisessa yltäisi Varangivuonoon saakka. Ennen muinoin se sieppasi syliinsä Saariselänkin suurpäät, mutta on ne nyt luovuttanut Sodankylän herroj en hallittaviksi. Kuusikkomaita Lounais-Inarissa, Pokan polun varressa. Ilmeitä Inarin kasvoilla Martti Linkola Inari pikemmin maa, valtakunta kuin pell,kä pitäjä. alaisimpaan kolkkaansa Kitisen latvamaiden kuusikkokorpiin ja räähkärääseikköihin. Valok. Yhdessä sen kanssa se sitten ujuu kohti etelää ja länsietelää Peltotunturiu vedenjakajille. Se kahmaisee kainaloonsa vielä suuren Lismau lapinkylän ennenkuin painuu eteläisimpään. Matkallaan kohti pohjoista pitäjän raja kahmaisee palan Paatsjokeakin kuin muinaista mahtavuuttamme muistellen, tavoittaa jääm.erisen Munkkivuonon perukoita ja kohoaa viimein korkeimpaan lakipisteeseensä Kolmishoaivin tundroille. Se ylittää vielä Muotkatunturien ruskeanharmaan autiomaan ja putoaa Stuorra-Avdshin synkeään kuruun ennenkuin viimein saavuttaa Inarinjoen ja samalla Norjan rajan. Sen raja alkaa etelässä Kitisen latvahaarojen lomista, kulkee sieltä itään Raututunturien selitse, menee Luttojoen yli Rajajoosepin tienoilla ja kääntyy pohjoiseen vasta kun Venäjän raja on vastassa. Riittää kuusikkokorpea etelän 37. Sieltä se viilettää suorana viivana kaakkoon Iijärven taigojen taitse, utsjokelaista skaidimaa.ta leikaten, painaltaa Petsikon selänteen vanhojen maineikkaiden autiotupien välitse kohti Kaamasjoen laajoja jänkiä. Christian Carpelan f,, Martti Linkola. Ivalojoen lähteille, aina euontekiöisen Nunnasen kylän kuulumille kunnes lopullisesti käännähtää kohti kaakkoa, vesietelää. Paljonhan toki mahtuu tuollaisen rn.ja.linjan sisään
Eikä tässä ka.ikki, pieni palanen pääpiirteitä vain. . Luoteen suunnalla kohoaa Muotkatunturien keilahuippujen rintama, harmaanpuhuva ja juhlallinen, ja siitä itään leviää Kaamasen takainen taiga, suomalainen siperia. , .,. . ... Sevetin seudun hongikkoihin, järvenrantamille on noussut kolttien puuhakas punapirttineP suurkylä. kuin muitten Lapin-pitäjiemme summa., laaja ja monipuolinen luonnonihailijan ja eräretkeilijän toivemaa. Skietsimtunturien ja Pobn polun väliin jää melkoinen taival Lapin ankeinta kairaa: tasaista männikkölakeutta., kuusikkokangasta, väliin vain läpipääsemättömäksi pajupöheil<öksi muuttuvaa. .. Viimeisenä on vastassa Sevettijärven vesistöjen hilpeä helminauha, jonka takaa alkavat skaidit ja tasaiset, tundraiset tunturiylänteet Utsjoen maailma, joka haa.roo ja tungettclee Inarin puolelle saakka. Maanteitä risteilee kaikkiin ilmoihin: yksi kulkee etelään yli Raututunturien, toinen viilettää itään Rajajooseppiin, kolmas Virtaniemeen; muinainen Petsamon valtaväylä, neljäs kaartaa Kaamasesta Karigasniemeen ja viides, uusin, suuntaa yli Petsikon koivikkomaiden Utsjoelle ylväästi vain ohi vanhojen postitupien. Aitoja Inarin asukkaita. , . Talot ovat suurenneet, porotokat pienenneet, lehmäkarja. . kulmilla, riittää petäjikköä keskimailfo , riittää tunturikoivikkoa pohjoisen perillä. Valok. Inari on rikas m3,a. Pitäjään sopii vielä Inarinjärven satasokkeloinen sai.maa Ivalojoen jylhä, kohisevakoskinen kuru, Juutuanjoen kuohut ja Lemmenjoen heleät lampiperät ylhäisten tunturimaailmoiden saarroksissa, kultakenttien k-altailla. Martti Linkola. w •• .. .. Tietenkin on pitäjä paljon muuttunut niistä päivistä, jolloin edellä ki1vatnt rajalinjat vedettiin. .,, _ , . lisääntynyt ja suomalaisväki. 38. Menesjärvellekin pääset jo autolla, ohikin, mutta Sevetin suunnalla on vielä vanhaa tuntua ota vain ja kävele! Joenkielisen lumilaikkuinen laki, jonka paikkakuntalaiset kertovat Finnilän huimalla tutkimusmatkallaan vuosisadan vaihteessa ikuistaneen filmille ensi kertav koko maailmassa, on nyt sadan saksala.iskameran satoa
Pitäjän piiriin mahtuu vielä ioutsenkin, joukhainen, pesimään; runsaan 15 tuhannen neliökilometrin sisään sopii niinkin rauhaisia jänkämaita ja ru oholompoloita. Karhu kiertelee vielä varovaisena rauhoituståan odotellen kiveliöitä, joskus viipoittaa tunturista su si poroelon kin tereille ja. Millainen olisi sitten se Inari, jonkalaisena sen luonnonystävä toivoisi näkevänsä 1 On hetikohta tunnustettava, että se muistuttaisi vanhaa Inaria paljolti enemmän kuin uutta. Toiveethan ovat jokaisella peräti omakohtaisia ja subj ektiivisia, huomiot ja näkemykset samoin. Tai yksinäisen kullankaivajan tai erämiehen nuotiotulta outamaass0 aution jängän laidassa ojavarressa. Tätä on paljon, Inari on laaja, syrjäkubnilla elää vanha, entinen Inari. keväthangen helmipinnasta löytää hurjan ahman tarmokkaat jäljet. Valok. On satapäisten porotokkien jyminää, paimenten huutoa, porolrnirien kiihkeää haukku a, kataj0.tulen savuja tunturissa. On Inarissa edistystä, on monenlaista: on kouluja, on kirjoja, on myös pikabaareja ja huoltoasemia; Ivalossa lainehtii mahtavien rekka-autojen meri, ja Perum-Ämmirin vanhalla postituvalla, Utsjoen uuden tien ulottuvilla, astuu vesipaikalle mennessään paljaan kantapäänsä rikottuun pullonpohja.an. Juhani J omppasen joutuisasta t uri timoottoriveneestä 11äpättynä. Ei voi rehellisesti olla myöntämättä, että omanlaatuistaan tenhoa on mielestäni >>modernismillakin>> Inarin piirissä, missä ilmasto purif'taa nykyajan elämäntavan etnograJisesti kiintoisalla tavalla ou39. Ja on muut0lintuvaltaa sen mukaista. Parakkikulttuurin Socfankylän ki rkon kylässä. * Edellä on kertoiltu näkymistä sekä vanhan että uuden ja nykyaikaisen Inarin tienoilta. On suurten selkosten rikkumatonta rauhaa, tuntua siitä, että >>täällä ei kukaan lmlje». Christian Carpehin. Metsä:rntotien saattaa kulkija kohdata siellä, missä kartalla on pelkkää saloa; kuuluu moottorisahan räikettä ja hakkuujätteet peittävät maa.n porojen surmiksi! Vielä enemmältä osalta on Inarissa kuitenkin vallan toisenlaisia kuvia
Martti Linkola. Ja niinpä muualta tullut kulkija havaitsee tämän kauniiksi ja pitäjän arvoa kohottavaksi piirteeksi. >>Lapin jenkka>> ja >>Mambo ltalianm> soivat rinnakkain. Tiettyjä turhanaikaisuuksia on myös hänen maallisesta vaelluksestaan unohtunut tai pikemmin jäänyt kehittymättä. Katselet ympärillesi, innostut ja viihdyt. Koillis-Inarin talvisia maisemia. On loppujen lopuksi niin, että metallinhohtoisuuteen pyrkivän aikakautemme peräti modernista kulttuurielämästä nykyiset I valon kaltaiset näytteet vähintäänkin riittävät samantapaistahan ovat sittenkin täynnään koko muun Pohjois-Suomen tienvarret. I valon ruokalassa lyövät vanha ja uusi toisilleen kättä, ja kuppiloiden tunnelmissa on huikaisevaa monen laatuisuutta. >>Maisemien metsästäjälle>> ja >>elämyst~n etsijälle>> ovat niiden väliset vivahduserot. ihmeitä sen sijaau saattaisi tarkkailla koko ikänsä. Seuraavana päivänä on jo kuitenkin mielellään lähdössä vallan toisenlaisiin seutuihin. Silb , joka on kiinnostunut kaikista arkti3ista elämänilmiöistä on varmasti isokin elämys sellainen pohjanperäinen parakkislummi kuin Ivalo, jonka vero ista ei löydä muista pohjoismaista. I valon ihme on pian koettu, vanhan Inarin 40 Valok. Viima käy u 1kona, ja tuulen huminassa :;ioi myös toinen sävel: rekka autojen loputon jyrinä ja hyrräys. Rannattomuutta huokuu vielä maisemanäkyrnistä, ja juoheutta on sen mukaisesti oikean inarilaisen astunnassa. toihin, vääristyneihin muotoihin. !valoistaan huolimatta on näet Inarissa kuitenkin enemmän kuin missaan muua.lla Suomessa elämänkentän pääpaino alkuperäisessä luonnossa. Vanha lapikasjallrninen jätkä kyyhöttelee itsekseen jupisten nurkassa uunin.kupeessa poroksi muuttuminen on juuri alkamassa , ovipuolessa sukii sukk~lailmeinen pärinäpoika Tarzan-tukkaansa. Raitilla kuulet parhaana kesäpäivänä kaikkia viittä kotimaista kieltä: tunturilappia, inarinlappia, koltankieltä, suomea ja ruot ia; lisäksi vielä sanan saksaa ja toisen espanjaa. Sellaimn on sangen harvinaista nykyään. Parhaansa mukaan ihminen tietenkin >>asuu ja rakentel':le>> Inarin maisemia, mutta ihmiskouraa suuremmalla kädellä pitäjän historiaa sentään enimmälti kirjoitetaan
Luonnonkauneutta ja luonnollista elämää kalliimpaa voi ihminen tuskin menettää. Etelä-Lapin pitäjiä on kovasti saateltu nykyaikaisen talouden piiriin viime vuosina: teitä on tehty ja metsät hakattu. Paljon ja loppujen lopuksi miltei kaikki on Inarissa sellaista, että se on parempi niinkuin on, eikä niinkuin eräät talousmiehet tuumivat. Voikohan moniJ;aan vakavin mielin toivoa Inarin ihmisasutuksen ratkaisevaa lisääntymistä. Valok. toki pienemmät ja köyhemmät kuin alkuperäisen luonnon tarjoamat; ajatelkaamme vain esim. Kauneudesta ja samalla elämän karun arjen tarkoituksenmukaisesta viihtyisyydestä kertovat vanhat inarilaispirtit asukkeineen jokireittiensä ja järvenselkiensä partailla. Runsas metsänhakkuu merkitsee myös ankaraa iskua vanhalle, itse seudusta elimellisesti kasvaneelle elinkeinolle, Ahman jäljet I :1arin erämaissa. Eikä niillä seuduilla olla sen autuaampia kuin Inarissa. Inarin metsien varalta on nyt laadittu suuria suunnitelmia. Inarin voi koko sydämestään toivoa jäävän ikuisiksi ajoiksi suurten erämaiden valtakunnaksi. Se on pieni muisto luomisen aamun ajoilta. Kerran riistettyjä arktisia luonnonvaroja ja luonnonkauneuksia ei saada nopeasti takaisin usein ei lainkaan. J a tämähän on nurii1kurista: milteipä jokainen oikea inarilainen on toki rn ieluummin pororikas kuin metsätyömie:,,. Saako se sellaiseksi jäädä, riippuu vain meistä, ihmisistä. Inarihan on sitäpaitsi asutuksensa harvuudesta huolimatta taloudellisesti melkeinpä täystiheä; runsas asutus joutuisi siellä elämään ja jo osittain elää luonnott )malla tavalla: etelästä tulevan palkkioavustuksen varassa. toisaalta Sompion aapamaailman ja toisaalta Inarin tunturimaan ilmeitä ia ilmiöitä. Köykäisin perustein on siis aiottu lähteä Inarin ikimetsiä nitistämään, varsinkin näissä pohjoisissa olosuhteissa, missä kaatuneen puuvanhuksen tilalle ei vielä ihmisiässä täysikokoista kasva, pieni karhakka vain. Suojametsäaluetta on supistettu, ja Norjan selluloosatehdas Kirkenesissä odottaa ahneena saalistaan tehdas, jonka parhaimmillaan lasketa.an >>pääsevän omilleen» ja jonka tarkoituksena on vain työttömyyden tilapäinen helpottaminen. Sodankylän kirkonkylän ja Ivalon ihmiskäden uljaimmat luomukset samoilla seuduilla välinen eroavuus on toki surkean pieni tällaisen luonnon tarjoaman vastakohtaja vivahderikkauden rinnalla. 41. llhrtti Linkola. Se on pyhiinvaelluksen maa monelle etelän kylien ja kaupunkien miehelle. Se on todistus luonnon suurivaltaisuudesta ja mittaamattomuudesta. poronhoidolle. Tähän kuvaan ei jokin uudisasukkaan talolaatikko tuo paljon mitään uutta, ainakaan silmää ilahduttavaa ihminen ei arkielämässään ole sellainen sävyjen ja 1ikkauden mestari kuin luonto
Näitä nimityksiä pidetään todisteena siitä että jo suomalais-ugrilainen kantakansa on käyttänyt nokkosta kehruuaineena. Ilmeisesti on tämä sana alunperin tarkoittanut sitä esinettä, jolla ommeltiin. 187) perustaen väitteensä Paasosen tutkimuksiin sanan alkuperästä. saksan >>nähen>>). Kielitutkimusten tuloksista päätellen nokkosella lienee kehruukasvina vieläkin vanhemmat perinteet indo-eurooppalaisten kansojen parissa. On merkittävää, että vaikka nokkosta jo ammoisista ajoista lähtien on Itä-Euroopan ja siihen liittyvien Aasian osien suomalaisugrilaisten kansoj en parissa käytetty kehruuaineena, ei Itämeren suomalaisheirn.oj en kielissä ole nokkosella mitään nimeä, joka viittaisi sen kehruuominaisuuksiin. Manninen on sanonut nokkosta >>Suomen suvun vanhimmaksi tekstiilikasviksi>> (Suomen Suku III 1934 s. Myös slaavilaisten kielten >>krapi va>> viittaa näihin nokkosen ominaisuuksiin eikä sen kehruukelpoisuuteen, vaikka nämä kansat ovat tunteneet sen jo ammoisista ajoista asti. Karjalaiset hautalöydöt osoittavat, että nokkoskangasta on käytetty 42 meidänkin maassamme ainakin myöhemmällä rautakaudella. Näihin voidaan vielä lisätä nokkosen käyttö värikasvina ja lääkekasvina sekä sen merkitys muinaisina aikoina taikakasvina saadaksemme käsityksen sen kaikista eri käyttömahdollisuuksista. vanhinta. Nokkonen hyöty kasvina Bror Pettersson Nokkonen on ollut ja on edelleenkin hyvin monikäyttöinen hyötykasvi. Eräässä tunnetussa Juonikassa kerrotaan purjekankaasta, joka on valmistettu nokkoslangasta. Vielä nykyäänkin kehräävät Obin varrella asuvat ugrilaiset heimot nokkoslankaa ja muutamia vuosikymmeniä sitten kutoivat ostjakit ja vogulit kankaansa siitä ja vielä 1860-luvulla ersa-mord valaiset perheenäidit valmistivat juhlapukunsa nokkoskankaasta. Tutkimuksen mukaan on tätä nimitystä käytetty samasta kehruuaineesta, jota mordvalaiset kutsuvat nimellä >>palaks>>, mikä puolestaan on hampun ja nokkosen yhteisnimitys, vogulien kielessä on sama sana muodossa >>ponäl, polna.>> ja ostjakkien kielessä >>polin>>. Parhaiten tätä kuvaavat muutamat skotlantilaisen runoilijan Campbellin säkeet (Letters from the South>>, 1837), jotka vapaasti käännettynä kertovat hänen syöneen nokkosia pöydän ääressä, joka oli katettu nokkoslangasta kudotulla liinalla ja nukkuneen vuoteessa, jonka lakanat oli valmistettu tästä samasta langasta. Ruotsin >>nässla>>, saksan >>Nessel», tanskan >>naelde>> ja englannin >>nettle>>, joka merkitsee solmia, sitoa (sanskriitin nah, naddha) eräs >>ne>>-verbin muoto, joka on yleinen indoeurooppalailissä merkityksessä kehrätä, neulaa (esim. >>Nokkonen>>, >>viholainen>>, >>polttiainen>> tai Gregorin Itä-Karjalasta ilmoittama >>poltikainen>> viittaavat kaikki sen polttaviin ja pistäviin ominaisuuksiin. Kasviin siirrettynä tämä merkinnee, että nokkosesta on saatu se lanka, jota KeskiEuroopan ja Skandinavian germaaniheimot muinaisina aikoina ovat käyttäneet sekä ompelemiseen, kudonnaisiin että verkkoihin (vrt
Valok. ' -okkonen on monikäyttöinen hyötykasvi. . Liliebladin >>Svensk flora>>ssa (3. Jo Albertus Magnits mainitsee 1200-luvulla tämän nokkosen ominaisuuden ja skotlanlantilainen kiri ailij a W esmacott kirj oittaa teoksessaan >>Scripture Herbah> vuodelta 1694: >>Scotch cloth is only the housewifery of the nettle>> (Skotlantilainen verka on vain naisten muokkaamaa nokkosta). Edelleen elää koko joukko hyönteisiä ja hyönteistoukkia, etenkin päiväperhosten toukkia ( V anessaja Pyrameis-sukuj en lajeja) nokkosella mainitaksemme muutamia tärkeimpiä tuhohyönteisiä. 1870-luvulla yritettiin uudelleen elvyttää tätä vanhaa elinkeinoa perustamalla erityinen >>N okkostoimikunta>>, mutta vasta ensimmäisen maailmansodan aikoihin nokkonen sai kehruukasvina kokea arvaamattoman renessanssin. ruotsalaista nimitystä netta, nettel-, nässelduk, nät, not), mikä myös ilmenee toistuvista kiri allisuusmaininnoista. painos 1816) mainitaan myös nokkosen käyttö >>som Iin till spånad>> (pellavana kehruussa). Väitetään, ettei karj a koske kasvaviin nokkosiin vaikka se mielellään 43. Vuonna 1916 saatiin kaikista kerätyistä nokkosista 2.000.000 kiloa kuivattuja varsia. Ensiksi on mainittava ruostesieni Puccinellia caricis, joka aiheuttaa varsiin mutkia ja paisumia, jotka on helppo tuntea niiden ruosteenkeltaisen värin perusteella. Sen islanninkielinen nimi >>nöthr, nothragras>> ja Fär-saarten >>natur>> vahvistavat vielä sen mitä edellä on esitetty nokkosen merkityksestä ikivanhana kehruukasvina Pohjolassa. Oli jopa ehditty erottaa useita tekstiiliteollisuuden raaka-aineeksi erityisen hyvin soveltuvia nokkosrotuj a sekä kehitetty jalostettuja lajikkeita kuten E gener'in ja Tullnerin jalonokkoset, joita viljeltiin suuressa mittakaavassa. Keski-Euroopassa nokkosen käyttö kehruukasviksi kuitenkin on säilynyt kauimmin ja ajoittain sitä on harjoitettu jopa tehdasmaisesti. Tässä yhteydessä lienee paikallaan muutama sana nokkosen tuholaisista, jotka nokkosen viljelyskaudella saivat melkoisen merkityksen. Vielä 1700-luvun alussa mainitaan Leipzigissä olleen >>N esselmanufaktur>> (nokkostehdas), jonka toiminta ilmeisesti kuitenkin päättyi vuosisadan loppuun mennessä. Tilanne näyttää olleen sama Norjassakin vielä pitkälti 1700-luvulla Niinkin myöhään kuin vuonna 1786 kirjoitti norjalainen pappi Hans Jukal Ville >>Beskrivelse över Sillejords Praestegjeld>>issä, että hänen aikanaan Telemarkissa vielä viljeltiin nokkosta kehruutarkoituksiin. P . . Silloin ei tyydytty pelkästään keräämään villiä nokkosta kehruuaineiksi vaan perustettiin ja ylläpidettiin myös huomattavia nokkosviljelyksiä huolimatta niistä suurista vaikeuksista joita sotatila aiheutti. Pitkänen
Mitä tulee nokkosen lääkitsevään vaikutukseen, väitetään maavarren ja hedelmien olevan tehokkaampia kuin kasvin muiden osien ja niillä väitetään myös olevan tiettyjä erikoisvaikutuksia. Lopuksi täytynee mainita muutama sana nokkosen merkityksestä taikakasvina. On ilman muuta selvää, että tällainc:1 pauntuminen useissa tapauksissa riippuu enemmän uskosta kuin poltinkarvoissa olevien aineiden suoranaisesta vaikutuksesta, vaikka toisaalta onkin kyetty poistam:1an syvemmällä tuntuvaa kipua tilapäisesti ja joskus jopa pysyvästi. Kasvista on eristetty lesitiiniä, joka kuuluu glykosideihin, mutta jonka kemiallinen koostumus on toistaiseksi tuntematon, muur.1haishappoa, karotiinia, fytostcro11.i.a sekä aikaisemmin mainittua eritettä, lisäksi limaa, Aja C-vitamiinia, runsaasti kaliumja kalsiumnitraattia, piihappoa ja lehdistä valmistetusta uuttee ta jopa metylialkoholia. Vielä nykyäänkin pidetään nokkosilla vihtomista hyvänä reumatismija kihtilääkkeenä ja väitetään sen jopa voivan vaikuttaa suotuisasti tulija tuhkarokkoon. lisää maidontuotantoa. Marzell: >>Geschichte und Volkskunde der deutschen Heilpflanzen>>).. Hammassärkyä on myös parannettu nokkosen avulla. N okkoskimpun olut tynnyrin reunalla katsottiin suojaavan olutta ukkosen tuhoisalta vaikutukselta ja sen voima on ollut suuri ehkäistäessä ja parannettaessa kotieläinten sairauksia (ks. Esimerkiksi mordvalaisilla esiintyy nokkonen loitsuissa, joilla ·tätä kiusanhenkeä on karkoitettu. Kaikista taikauskoisista liioitteluista huolimatta on nokkosella tosiaan osoittautunut olevan vertapuhdistava ja verenvuotoa tyrehdyttävä vaikutus. Fysiologiset kokeet haimalla ja vatsarauhasilla ovat osoittaneet, että nokkosen vaikutusaine kuuluu tehokkaimpiin tunnettuihin sisäeritystä kiihdyttä viin vaikutusaineisiin. Nykyään on voitu osoittaa, että nokkonen todella sisältää aineita, jotka monella tavalla vaikuttavat terveyttä edistävästi ja vahvistavasti. Lisäksi se on tehokkaan lääkkeen maineessa, jolla voi(iaan parantaa useita sairauksia koiranpuremista ja paiseista alkaen aina nenäverenvuotoon, astmaan ja rupiin saakka. Hedelmiä esimerkiksi annetaan matolääkkeeksi lapsille ja nokkosuutteen väitetään parantavan allergiaihottumaa, jota toisinaan ilmestyy kun on syönyt rapuja tai muita senkaltaisia eläimiä. syö niitä kuivattuina, mikä kuulemma mm. Sitä kerätään keväällä ja valmistetaan tuoreeltaan, mutta sitä voidaan myös kuivata ja näin säilyttää pitempään. Ravintokasvina nokkonen on jo vanhastaan tunnettu ja arvostettu. Ennen kaikkea on nokko1ien voimakas atropeoni t.s. Niinpä on todettu sen sisältävän ainetta, joka on täysin verrattavissa pinaatin vaikutusaineeseen. Nykyisessä tieteellisessä kirjallisuudessa on hyvin vähän tietoja siitä, mitä ;iämä nokkosen vaikuttavat aineet oikeastaan ovat. Ne kirvelevät muistot, jotka siitä saa usein jo ensi tutustumise11 yhteydessä, ovat tehneet sen erityisen soveliaaksi tällaisiin tarkoituksiin ja sen vaikutukset ovat ulottuneet oluen suojelemisesta ukkoselta (Donnernessel) aina hedelmällisyyden häviämiseen naisilta, jotka vahingossa tai mahdollisesti tahallaan ovat virtsanneet tämän kasvin päälle. Nokkosuutetta ja nokkosetikkaa on kautta aikojen pidetty tehokkaina hiustenkasvua edistävinä a1ne1na. taikamainen torjuntaväline
Näistä on eräiden määrä peltoalan lisääntyessä kasvanut melkeinpä räjähdyksenomaisesti. Pohjimmiltaan johtuvat em. Kottaraisparvi laskeutumassa pellolle. . Havisevin 45. Tapahtuneen seurauksena on biologinen tasapaino järkkynyt pahoin. Pellot ja linnut Lintujen maataloudelle aiheuttamat tuhot ja niiden torjunta Leo Lehtonen Ihmisten mieliin on kaikkialla syöpynyt voimakkaana ajatus, että linnut eräitä lajeja lukuunottamatta ovat talouselämän luontaisia liittolaisia. Valtaisat erämaaseudut on raivattu pelloiksi, joilla traktori t möyryävät ja asutus on keskitetty taajamiin. tapaukset ihmisestä itsestään. Mitä pitemmälle aika on kulunut, sitä suuremmiksi ovat eräiden kulttuuriseutujen lintuj en, kuten kottaraisten, rastaiden, varpusten, sepelkyyhkyjen ja varislintujen aiheuttamat vahingot kasvaneet. Lintuj en viljelmille aiheuttamat tuhot keskittyvät kesäaikaan, jolloin poikueet kerääntyvät parviksi ja suunnistavat kulkunsa pelloille ja puutarhoihin. ... ... Sen eräänä seurausilmiönä ovat erämaalinnut joutuneet väistymään ihmisen tieltä ja kulttuuria suosivat lintulajit ovat vallanneet niiden entiset elinpiirit. Luodakseen taloudelliselle toiminnalleen suotuisat edellytykset on hän muuttanut luonnonmaisemia kaikkialla maapallolla. Leo Lehtonen. \·alok. Siksi herättikin tämän vuosisadan alussa suurta huomiota, kun lintuj en todettiin joillakin seuduilla aiheuttavan tuhoa viljelmille
Parin viikon päästä saattaa viljelijä todeta sadon syödyksi kokonaan tai osittain. Hanhiin tehosi atrapin hidas liikkuminen parhaiten kun taas sorsat pakenivat tehokkaimmin liikuteltaessa vihollismall i a _nopeasti. s11vm laskeutuvat sankat parvet marjapensaisiin ja hedelmäpuihin tai hakeutuvat pellon kätköihin, joista viljelijän on vaikea huomata niitä. J älempänä selvitetään eräitä tähän mennessä saavutettuj a tutkimustuloksia, joilla on taloudellisessakin suhteessa huomattava merkitys. Käyttäytymistutkimuksen eli etologian tulosten perusteella tiedetään, että enimmät linnut pakenevat vihollisen ilmaantuessa näköpiiriin. Sensijaan ripeästi kehittynyt ornitologia tarjoaa kokonaan toisenlaisia mahdollisuuksia, joita viime aikoina onkin ahkerasti kokeiltu. IUAO on edennyt toiminnassaan varovaisesti perustaen jatkuvat kokeet saatuihin kokemuksiin. Smk:n vahingot. DM:n ( = 650 -800 milj . Rahallisestikin arvioiden ovat lintuj en maataloudelle aiheuttamat tuhot varsin merkittävät. Hätyytettäessä linnut poistuvat, mutta palaavat ensi tilaisuuden tullen takaisin. Pöllöä muistuttava atrappi ai. Vuonna 1954 kokoontui joukko ornitologeja Baseli8sa pohtiakseen 1uitä voitaisiin tehdä lintujen aiheuttamien tuhojen. Näitä asetettiin pelloille ja puutarhoihin sekä tarkastettiin niiden vaikutusta. Päätehtäväksi katsottiin alusta pitäen lintujen aiheuttamien tuhojen estäminen keinoin , jotka eivät olennaisesti järkytä luonnon tasapainoa. Näihin aikoihin asti on meillä kuten muuallakin turvauduttu vanhanaikaisiin pelättimiin; puuristikon varaan rakennettuihin ryysyläiskuvatuksiin tai kaliseviin peltisuikaleisiin. Smk.). Petolinnut esimerkiksi aiheuttavat herkästi hälytyksen ja siksi valmistettiin petolintuja muistuttavia pahvikuviota kokeita varten. He perustivat kansainvälisen _elimen IUAO:n ( = Internationale Union för Angewandte Ornithologie) eli Kansainvälisen sovelletun ornitologian liiton. Pian saatiin selville, että pahvimallit vaikuttivat eri lintulajeihin eri tavoin. Smk.) ja Tunisiassa 700 milj. Niinpä aiheuttaa yksinomaan kottarainen vuosittain Hollannissa 2-3 miljoonan guldenin ( = 170-260 milj. Näiden teho ei ole kui-tenkaan vastannut odotuksia. Haluttiin välttää ihmisen aikaisempia erehdyksiä, kun hän suoranaisin tuhoamistoimenpitein rajoitti radikaalisesti eläinkantoja tai hävitti lajeja sukupuuttoon. K ansa in vä lin en sove ll et un o r n i t o 1 o g i a n 1 i i t t o. esl!ämiseksi. Eräiden kulttuuria suosivien lintujen ylettömästä lisääntymisestä on muodostunut vilj elijöille visainen probleema. Englannissa lasketaan mustavaristen syövän vuosittain viljaa 26 000 tonnia ja Hollannissa aiheuttaa jokai110n sepelkyyhky-yksilö aterioillaan vuosittain 5-6 guldenin (450-600 Smk.) vahingon. Valitettavasti näiden teho ei vastaa toiveita, sillä vuosi vuodelta on tuhojen määrä jatkuvasti lisääntynyt. Länsi-Saksassa 810 milj. Pyrkiessään torjumaan tuhot he ovat turvautuneet vanhoihin menetelmiin: ripustaneet putarhoihinsa ja pelloilleen pelättimiä. V ih o 11 i s a t r a p i t p e 1 ä t t imi n ä. Hedelmät, vihannekset, juurekset ja jyvät katoavat tuokiossa nälkäisiin suihin
et ja harakat karkoitti kanahaukka-atrappi 50 metrin säteellä kerrassaan kolmen kuukauden ajaksi. 1939 heräsi ajatus käyttää ilotulitusvälineitä lintujen häätämiseen viljelysmailta. Valok. Toisen maailmansodan aattona v. lajeille. Hömötiainen pesällään. Tiaisiin ei petolintuatrapeilla ole vaikutusta. Kun tämä osoittautui perin säyseäksi palailivat ne jo 23 viikon päästä vähin erin takaisin. Jokioisissa vuosina 195859 suoritetuissa kokeissa käytettiin menestyksellä mustiksi, valkeiksi ja kirjaviksi maalattuja kissaatrappeja, jotka karkoittivat naakat, varikset, rastaat ja varpuset viljelyksiltä. Lintujen tottuessa yhteen saadaan ne karkoitetuksi uuden avulla muutamiksi päiviksi. Ilmassa räjähtävillä raketeilla on kottaraisparviin valtava vaikutus. Parhaaseen tulokseen atrapin käytössä päästään vaihtamalla mallia mahdollisimman usem. Leo Lehtonen. Kirjoittaja on omissa kokeissaan todennut vihollista muistuttavat pahvimallit yleensäkin varsin tehottomiksi ko. Tutkimuksissa on käytetty suuruudeltaan neljää mallia, joista pienimmän kantosäde on vain 50 metriä ja muiden 300, 600 sekä kokonaista 1 000 metriä. Merkillepantavaa on, että linnut käyvät jo rakettia ammuttaessa 47. tiaiset täysin rauhallisina pöllöatrapin välittömässä läheisyydessä. Kottaraiset, kuhankeittäjät ja rastaat pysähtyivät kovasti varoitellen jo muutaman metrin päähän >>vihollista>> tarkkailemaan. Mikäli pahvikuvioita pidetään jatkuvassa kiertoliikkeessä, lisääntyy teho entisestään. Erikoisen tehokkaaksi osoittautui ulkolaisissa kokeissa kanahaukka-atrappi. heutti usein paon ilman liikettäkin. Kun pahvi.malli asetettiin paikalleen pyrähtivät kottaraiset, kuhankeittäjät, rastaat, varikset ja naakat viipymättä lentoon väistyen sivummalle. Sensijaan tikat enempää kuin tiaisetkaan eivät välittäneet siitä vähääkään. Vaikutussädekin on poikkeuksellisen laaja, sillä kottaraisen on todettu yksi:aäisillä hedelmäviljelmillä paenneen räjähdystä jopa kilometrin päästä. Varik. Pysyväthän esim. Suursodan syttyminen ehkäisi jatkuvatkokeet ja vasta muutaman viime vuoden kuluessa on menetelmää tutkittu seikkaperäisesti erään saksalaisen tehtaan valmistaessa kokeilumielessä erilaisia tarkoitukseen soveltuvia raketteja. R a k e t i t k o t t a r a i s t e n j a v a rp u s t e n k a r k o i t t a j i n a. Näin menetellen on kirsikkapuistojen arvokas sato saatu kerta toisensa jälkeen pelastetuksi Hollannissa
Monien eri äänivivahteiden joukossa oli erään vaikutus suorastaan järkyttävä: se sai parven pakenemaan paniikinomaisesti silmänräpäyksessä. Alkukokeilujen jälkeen ryhdyttiin tuloksia soveltamaan käytäntöön keräämällä havaintomateriaalia viljelysmailta ja yöpymi, paikoilta. Niinpä pitkän aikaa yhtämittaisesti kaikuvilla hätä-äänillä on suurempi teho kuin yksit. Myöskään emme toistaiseksi tiedä millaisiksi pyrooptisten karkoitusvälineiden teho lopullisesti muodostuu. Magnetofonin käytön teho moninkertaistui kun samanaikaisesti lähetettiin useita hätä-ääniä. Pienimmätkin mallit ovat osoittautuneet varsin soveliaiksi hedelmäpuutarhoissa. Verrattuina aikaisempiin kokeiluihin antoivat hätä-äänet ylivoimaisen tuloksen. Niinpä esimerkiksi puoli minuuttia kestänyt hätä-äänien toisto karkoitti kaikki varikset 100 400 metrin säteellä. Tämä äärimmäistä hätää kuvastava huuto oli sama, jota lintu käyttää kuolinkouristuksissaan tai vihollisen saaliiksi jouduttuaan. Ilotulitusvälineillä tähän mennessä saavutetut kokemukset ovat rohkaisevia. Vastaavanlaiset tutkimukset on ulotettu myös kahden suurissa parvissa yöpyvän lintulajin, nimittäin kottaraisen ja variksen, massayöpymispaikkoihiu. Oikea menetelmä lintuj en karkoittamiseksi keksittiinkin ennen pitkää. K ottaraisiinkin hätä-äänet vaikuttivat yhtä tehokkaasti, sillä suinpäin tiehensä lentäneet linnut saatiin pysymään poissa siksi kunnes sato pelloilta oli korjattu. Pian 48 alkoi kuitenkin kantautua toisenkinlaisia viestejä. Arviolukuja siitä, millaisia taloudellisia arvoja on pelastettu tuholta, ei ole käytettävissä. Ruokailevat linnut ovat reagoineet varsin vaihtelevalla tavalla eri ääniin. Kottaraiset hakeutuivat kokonaan uusille biotoopeille ja suuret taloudelliset arvot saatiin pelastetuiksi. Viime vuosina on USA:ssa, Länsi-Sakassa, H ollannis a, Tsekkoslovakiassa ja Tunisiassa suoritettu laajasuuntaisia kokeita erilaisten linnunäänien vaikutuksesta lajikumppaneihin. Suurempien teho on kuitenkin moninkertainen edellisiin verraten. Tulos oli masentava, mutta tiedemiehet eivät lannistuneet, vaan uurastivat entistä uutterammin kokeillen erehtyen ja edistyen. Toisaalta on käynyt ilmi selvästi myös se, että summittaista rakettien räjähdyttämistä tulee välttää, sillä kottaraiset ovat tottuneet verraten pian pienten nallien jatkuvaan räiskyttelyyn. Suoritetuissa kokeissa on todettu monia muitakin kiintoisia yksityisseikkoj a. levottomiksi, mutta pakenevat paniikinomaisesti vasta räjähdyksen ja valonleimahduksen tapahduttua. Lajikumppaneihin oli äänien vaikutus niin kammottava, että linnut hylkäsivät lopullisesti suositun yöpymiskeskuksensa, jota 3 000 5 000 yksilöä oli säännöllisesti käyttänyt. V arikset, rastaat ja kottaraiset kaikkosivat matkojen taa ja pysyttelivät poissa monia päiviä. Tshekkolovakiassa kerrottiin hälytyssignaalien soiton jääneen vaille tehoa kottaraisten yöpymiskeskuksessa. M a g n e t o f o n i ä ä ne t m a a n v i 1j e 1 i j ä n a p u n a. Ryhdyttäessä tutkimaan magnetofoniäänien merkitystä lintuparvien karkoittamiseksi vilj elysmailta saatiin aluksi mitä rohkaisevimpia tuloksia. Niitä käyttäen on kottaraiset saatu karkoitetui ksikriitillisimmäksi viinirypäleiden ja kirsikoiden kypsymisja korjuuajaksi vilj elmiltä
Velvollisuutemme on suorittaa tehtävä jos se eteemme ilmaantuu moraalisesti ja luonnonsuojelullisesti hyväksyttävin keinoin, toisin sanoen vahingoittamatta linnustoamme esimerkiksi suoranaism tuhoamistoimenpitein. Eteläinen linnustoaines leviää paraikaa kohti pohjoista. Tshekkiläisten tiedemiesten taholla on herätetty ajatus, että ihminen voisI myös supistaa kantaa luonnollista tietä. Jos kottarainen aiheuttaa vahinkoa, tekee se toisaalta arvokasta työtä hävittämällä tuhohyönteisiä. Vedotaan siihen, että kottaraisten nopea lisääntyminen johtuu ennen kaikkea. tavataan vuosittain. Smk.). äänien sekoittaminen hätäääniin yhä lisää paon tehokkuutta. Luontaisia kolojahan ei ole tarjolla läheskään kysyntää vastaavassa määrässä. Jos magnetofonin käyttö tässä mielessä rajoitetaan vain kriitillisimpään ajankohtaan sadon kypsymisvaiheessa, muodostuu tulos suotuisaksi. Kul tt uuri a lu ei d en li ntuj e n lukum äärän rajoittamin en K ottaraisten ja monien muidenkin viljelysmailla joukkotuhoa aiheuttavien lintulajien lukumäärän kasvu johtuu ihmisen toiminnasta. Voidaan vain kysyä miten. DM:n ( = 32 milj . H yvänä esimerkkinä ovat tiedot Elben alajuoksun hedelmänvilj elysalueelta, jossa 0,4 milj . Variskanta on meillä voimakas ja naakka yleistyy hälyttävän nopeasti. täin ja pitkin välein kuuluvilla. siitä, että pönttöjä ripustetaan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Magnetofonilla soitettujen hätä-äänien merkitystä lintujen karkoittamiseksi viljelysmailta tutkitaan yhä. H eikossa valossa äänien teho on vähäisempi kuin kirkkaassa valossa. Emme kuitenkaan voi sanoa, milloin oma maamme joutuu samoj en pulmien eteen kuin Euroopan suuret viljelyskeskukset tällä hetkellä. Lintujen pako tapahtuu tehokkaimmin jos äänen kajahtaessa os·a parvesta tai edes muutama yksilö on lennossa. J os tulevaisuudessa estetään populaation kasvu vähentämällä pesimismahdollisuuksia siis hävittämällä pöntöt supistuvat vahingotkin nykyisestään. Mitalilla on kuitenkin kaksi puolta. Eräät havainnot viittaavat siihen, että joidenkin lajien esimerkik,i lokkien reaktioherkkyys hätä-ääniin vähenee asteittain kun vihollista ei hälytyksestä huolimatta ilmaannu näkyviin. monta tuhohyönteisten massaesiintymistä juuri suuret kottaraisparvet ovat estäneet. Suomessa on kiinnitetty vain vähän huomiota li11tujen maataloudelle aiheuttamaan uhkaan. Atrappeihin ja muihin pelättimiin verraten on magnetofoni kuitenkin ylivoimainen ase lintujen karkoittamisessa. Seuratkaamme kuitenkin tarkoin kehitystä ollaksemme tarpeen tullen valmiit torjuntamenetelmiin. E nnen h arvinaiset lajit yleistyvät ja uusia. jollaiset ovat Keskija Etelä-Euroopan vitsauksena. Luultavasti varsinaisten vihellysym. Alkusyksyn kottaraisparvissa saattaa tavata yli 10 000 yksilöä, ja satapäiset sepelkyyhkyparvet laskeutuvat yhä yleisemmin korjuuajan edellä viljapelloille. Suomi on toistaiseksi säästynyt lintujen aiheuttamilta suurilta tuhoilt::i. H ätäääniä tulee kuitenkin soittaa säästeliäästi. Smk:n) arvoinen sato saatiin pelastetuksi uhraamalla kottaraisten karkoittamiseen tähtääviin toimenpiteisiin tutkimustyöhön ja karkoituskeinoihin 160 000 DM ( = 12 milj. 49'
Lakiehdotuksen 13 §:n mukaan metsästysalueen tulee olla tarkoitukseen soveltuva ja 16 §:n mukaan metsästysaluetta koskeva sopimus tai perustamiskirja on alistettava lääninhallituksen tarkastettavaksi. On tärkeätä, että metsästysalueen tarkoituksenmukaisuutta arvosteltaessa otetaan huomioon myös luonnonsuojelunäkökohdat. Metsästyslaki ja luonnonsuojelu Uusi metsästyslakiehdotus ja siihen liittyvät eräät luonnonsuojelulain pykälät ovat parhaillaan Eduskunnan käsiteltävinä. Luonnonsuojelun kannalta on mitä tärkeintä, ettei metsästysaluetta missään tapauksessa muodosteta niin, että metsästystä tultaisiin harjoittamaan vastoin metsästysoikeuden haltijan suostumusta. Niiden luetteleminen olisi kuitenkin välttämätöntä mm. Kaikelta metsästykseltä olisi rauhoitettava sellaiset alueet, jotka sijaitsevat niin lähellä asutusta, että metsästys niillä tuottaisi häiriöitä asukkaille ja herättäisi mielipahaa niissä metsästäjien joukkoja verrattomasti laajemmissa kansalaispiireissä, jotka haluavat tarkata luonnon elämää sitä tuhoamatta. 5. V ah i n k o e 1 ä i n t e n h ä v i t t ä m in e n (3 luku). Mutta missään ei mainita, mitkä eläinlajit ovat riistaeläimiä. Julkaisemme seuraavassa valtion luonnonsuojelunvalvojan 12. Karhunkierroksista on ruvettu maksamaan niin suuria summia, että se houkuttelee hävittämään liiaksi tätä eläintä. sen vuoksi, että lakiehdotuksen 46 §:ssä jätetään riistaeläimiin kuulumattomien eläinlajien pyyntiä ja rauhoittamista koskevat säännökset luonnonsuojelulain ja sen nojalla annettujen asetusten varaan. Lakiehdotuksessa on ymmärrettävästi hyvin tärkeä sija käsitteillä riista, riistakanta, riistaeläin ja riistanhoito. 1960 Eduskunnan lakija talousvaliokunnalle jättämän muistion: Metsästyslaki R i i s t a e 1 ä i m e t. M e t s ä s t y s a 1 u e (2 luku). 32 §. Tyydytyksellä on todettava, että lakiehdotus 50 on tehty tällä pohjalla vastoin aikaisempia suunnitelmia, jotka edellyttävät myös pakollisen metsästysalueen perustamista. Jos pesältä tappamista ei voida kieltää, niinkuin luonnonsuojelun kannalta olisi toivottavaa, olisi kierroksista määrättävä valtiolle menevä maksu ja näin kertyneet varat käytettävä karhun aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen.