omen on Uutta luonnonsuojelulakia kaivataan Jalohaukan kohtalo Suomessa Lepakoiden päiväpiiloista Luonnonsuojelun työmaalta Kirjallisuutta N:O 2 18 VUOSIKERTA 1959
allruperäisten luonnonpiirteiden ja luonnon kauneusarvojen vaaliminen ja kehittäminen kaikessa kulttuurimaiseman käsittelyssä, samoin sopivien alueiden varaaminen yleisön ulkoiluelämän tarpeita silmällä pitäen (sosiaalinen luonnonsuojelu). SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU N:o 2 18 VUOSIKERTA 19S9 Uutta luonnonsuojelulakia kaivataan Voimassa oleva luonnonsuojelulakimme säädettiin v. myrkkyjen käytön haitalliset seuraukset, liikenteen aiheuttama tien varsien roskautuminen jne. Tätä taustaa vastaan sekä nykyinen luonnonsuojelulakimme, joka sisältää maisemanhoidon alalta vain liikeilmoitusten sijoittamista koskevan rajoituksen, että muu lainsäädäntömme on hyvin puutteellinen ja kaipaa täydentämistä. Sen sijaan, että luonnonsuojeluun aikaisemmin kat3ottiin kuuluvan vain luontonsa puolesta erityisen huomattavien alueiden ja muodostumien sekä harvinaisten kasvien ja eläinten suojeleminen, siihen nykyään sisällytetään tärkeänä osana myös maisemanhoito, so. Luonnonsuojelun piiriin on tällöin noussut yhä enemmän sellaisia käytännöllisiä kysymyksiä kuin esim. teiden ja asutuksen sijoitus luontoon, soranotto ja harjujemme kohtalo, puhelinja sähkölinjojen vetäminen, teiden levitys ja tienvarsipuut, asutuskeskusten ja teollisuuslaitosten jätteet ja vesien likaantuminen, vesivoimien rakentamisesta ja vesien säännöstelystä aiheutuva maisemien ja luonnon muuttuminen, kasvinsuojeluym. Se oli hyvin huomattava saavutus, ja laki muodostaa edelleen vankan perustan viralliselle luonnonsuojelutoiminnalle. On kuitenkin todettava, että laki nykyään on jo monessa kohdassa vanhentunut. Samalla olisi tarkistettava myös luonnon33. 1923. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että luonnonsuojelu.n merkitys on viime vuosikymmeninä huomattavasti kasvanut ja luonnonsuojelun ala laajentunut
Ajatuskin. Asiasta on maatalousministeriö tämän jälkeen hankkinut lausunnon valtion luonnonsuojelunvalvojalta, metsäntutkimuslaitokselta, metsähallitukselta ja sisäasiainministeriöltä, ja kaikissa lausunnoissa on asetuttu puoltamaan lain uudistamista. Lisäksi on maaherrain työvaliokunta ja Hämeen Heimoliitto ehdottaneet ryhdyttäväksi lain uudistamistoimenpiteisiin. Asia ei kuitenkaan enää siedä viivyttelyä. J alohaukan kohtalo Suomessa (jatkoa) PenUi Linkola Tuhoutumisen syyt Poikkeusvuoden mahdollisuus Tuhoutumisen syitä tarkasteltaessa on ehkä hyvä ensiksi eliminoida se mahdollisuus, että inventoinnin vuosi 1958 olisi on34 nettomaksi sattumaksi ollut jalohau.kan pesimisessä poikkeusvuosi, että linnut olisivat väliaikaisesti luopuneet pesimisestä ja ehkä myös pesäpaikoille saapumisesta. K-la. Aloitteen luonnonsuojelulain uudistamiseksi ovat tehneet Suomen Luonnonsuojeluyhdistys, Kotiseutuliitto ja Hembygdsvårdens Samarbetskommitte. Helmikuussa 1956 maatalousministeriölle jättämässään kirjelmässä nämä järjestöt ehdottavat, että tätä tehtävää varten asetettaisiin erityinen valtionkomitea. Tässä mielessä on luonnonsuojelulainsäädäntöä jo uudistettu muissa pohjoismaissa, Tanskassa 1937, Ruotsissa 1952 ja Norjassa 1954. suojeluun vanhastaan luettuja puolia koskevat säännökset sekä luonnonsuojelutoiminnan organisaatio, joka nykyisellään ei vastaa tälle tärkeälle alalle asetettavia vaatimuksia. Luonnonsuojelulakikomitean asettaminen on viime keväänä jälleen ollut esillä maatalousministeriössä, mutta siirtynyt valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan kielteisen suhtautumisen perusteella tuonnemmaksi. Kaikkialla maailmassa on nykyään pyrkimyksenä avartaa luonnonsuojelutoimintaa edellä viitatulla tavalla ja yhdistää luonnon kulttuurija sosiaalisten arvojen suojelu luonnonvarojen järkiperäiseen käyttöön. R. Tarvittaessa Suomen Luonnonsuojeluyhdistys tulee jälleen kääntymään niiden tieteellisten järjestöjen puoleen, joiden arvovaltaisella tuella luonnonja kansallispuistokysymyksemmekin käsittely saatiin käyntiin. Valittaen on todettava, että asia tästä huolimatta on yhä kuolleessa pisteessä
A. Sitä vastaan puhuu myös yhdistelmä, jossa 1950-luvulta tarkasti ajoiteValok. Kullo. Ratkaisevan selviä huipputai aallonpohjavuosia ei siis ainakaan 1930-luvulla ole 35. Paulin & V. Vartioiva jalohaukkaemo keksii liikkuvan ihmisen jo kaukaa ja nostaa korviahuumaavan metelin osoittaakseen mieltään erämaan rauhan häiritsemisestä. on hypoteettinen, mitään tällaiseen mahdollisuuteen viittaavaa ei jalohaukasta tiettävasti tunneta. Korkolainen tut tiedot pesimisestä on jaoiteltu vuosittain
1 9 5 1 u v u n p e s i m i s i 1 m o i t u s t e n j a k a a n t u m i n e n e r i VUO S i}} e. 20 menetetyksi laskettavaa pesimäpaikkaa edustaisi n. Päinvastoin on luultavaa, että ainakin eteläsuomalaiset jalohaukat olisivat ravintotalouden kohdalta voineet hyötyä ihmisen vaikutuksesta, onhan eräiden entisen erämaaluonnon varmasti (käki, tikat, 36 luonnonvaraisten soiden kahlaajat) tai mahdollisesti (teeri, tiirat, vesilinnut kokonaisuutena) vähentyneiden ravintolajien sijalle tullut useita jalohaukalle hyvin edullisia, kulttuurin ansiosta suuresti lisääntyneitä saalistuskohteita (naurulokki, töyhtöhyyppä, isokuovi, varislinnut, kyyhkyt, räkättirastas, kottarainen). Sen srJaan tästäkin yhdistelmästä on luettavissa tämän vuosikymmenen äkillinen taantuminen: perustuuhan vuoden 1957 ja 1956 numeroista suuri osa sellaisten eiornitologien viimeiseen kyselyyn antamiin tietoihin, joilla ei ole säännöllisiä muistiinpanoja ja jotka yleensä muistavat ja ilmoittavat tarkkoja havaintoja korkeintaan parilta kyselyä edeltäneeltä vuodelta. Vuoden 1958 poikkeusluonteen mahdollisuuden kumoaa sekin huomio, että 20:stä tarkastetusta edellisenä vuonna 1957 asut usta pesäpaikasta oli nytkin 11 varmasti ja 4 mahdollisesti asuttuja sekä vain 5 asumattomia. Siitä huolimatta numerot osoittavat jopa pientä laskua vertaa taulukon n:o 1 näennäiseen voimakkaaseen noususuuntaukseen. 15 %:a kaikista ja n. Erittäin hälyttävältä tilanne ei tämän mukaan vielä tällä hetkellä näyttäisi. Tällä. Ainoastaan täsmälliset vuosiluvut otettu lukuun . Ilmoituksia >>1950luvun alussa•> 5 kpl.) 1950 21 1951 31 1952 28 1953 34 1954 32 1955 28 1956 30 1957 27 1958 28 ollut: havaitaan vain tilastollisesti luonnollista pikku vaihtelua. Ravintop ulan mahdollisuus Näyttää ilmeiseltä, että jalohaukka vapaan ilman ja erityisesti aukeiden maiden keskisuuriin lintuihin erikoistuneena lajina ei ole voinut kärsiä ravintoeläimistönsä viimeaikaisista muutoksista. M a a s t on turmeltu m i se s t a j o htu va p es imi sma hdolli s uuks i en kav e ntumin en Vuoden 1958 tarkastustyön kohteiksi valituista 125:stä entisestä jalohaukan pesimäpaikasta todettiin kaikkiaan 8 täydellisesti turmeltuneiksi (suo kuivattu ja metsittynyt, kallio jäänyt asutuksen jalkoihin jne.) ja lisäksi 12:lla olennaisen vakavia häiriöitä (kesähuviloita läheisyydessä, voimalaitostyömaa tai varuskunta liepeellä yms.). Huom. On kuitenkin huomattava, kuten edellä on todettu, että tarkastuskäynnit tilastollisesti hyljeksivät vanhimpia pesimisilmoituksia, joissa maaston muutoksen mahdollisuus on suurin. Eräissä tapauksissa ei myöskään tarkastajan into nimenomaan ole riittänyt sellaisen hänen alueelleen sattuvan pesäpaikan muodolliseen kontrolliin, joka t iettävästi on jo kauan sitten turmeltu. ilmoituksia tyyppiä >>noin vuoteen •> seuraavasti: 1951 1, 1952 1, 1953 4, 1954 1, 1955 1, 1956 3, 1957 1. Jos näitä lukuja pidettäisiin kannan vähenemisnopeutta kuvastavina, niin tämä tuskin ylittäisi edellisvuosien nopeutta. T a u 1 u k k o n : o 4. (Lisäksi esim. 22 %:a asumattomiksi todetuista
tavoin saadut luvut ovat tietysti muutenkin asiallisesti hataria nehän on koottu aivan heterogeenisesta, sekä vanhoja että tuoreimpia havaintoja yhdistellen saadusta ainehistosta mutta antavat sentään jonkinmoista kiinteää pohjaa arvioille, joiden mukaan jo erittäin suuri osa jalohaukkojemme entisistä pesäpaikoista on maaston puolesta käyttökelvottomiksi turmeltunut. Pohja. Tarvitsee viitata vain kesähuvilaruton valtauksiin pian jo kaikkien isojen vesien rantakallioita uhkaavana tahi koneellisen suo37. Hyvin monissa pitäjissä tämä koskenee kaikkea sopivaa pesimämaastoa, jolloin pesimäpaikan vaihtokin käy mahdottomaksi. Christian Carpelan 1958. masti niin arkana, että ihmisasutus näköetäisyydellä tai ihmisten vakituinen liikkuminen lähiympäristössä ei liene ajateltavissa. Järvien rantakalliot ovat ialohaukoille kaikkein ra.kkaimpia pesimäpaikkoja ja niillä ne ovat samalla kaikkein eniten ihmisten silmätikkuna. Jalohaukkaa tuntemattomalle on ehkä selitykseksi kerrottava, että lintu, ainakin Suomessa, pysyy pesimäpaikoillaan auttamattaValok . Voiko jalohaukka sopeutua sentään verraten vilkkaaseen liikenteeseen samaan tapaan kuin eräät lokit, joilla on pitkä >>hälytyssäde>> ihmiseen, ei ole täysin tiedossani. Joka tapauksessa sillä on tämä haitta luultavasti jo enimmillä Etelä-Suomen kalliopesäpaikoilla: Selvää on, että biotooppien tuhoutumisen vauhti on nykyaikana jyrkästi kiihtymässä
Taulukko n:o 5 osoittaa, kuinka suuresti >>tieteellinen>> munienkeruu kaikeksi onneksi on jäänyt pois muodista viimeisinä aikoina joille siitä huolimatta kannan pahin romahdus on keskittynyt. Lukuun ottamatta munakokoelmia ovat säilyneet tiedot pesien hävityksistä vanhoilta ajoilta aivan harvinaisia ja sattumanvaraisia, eivätkä ne yllämainituista syistä tuoreimmiltakaan vuosilta edusta kuin pientä osaa todellisesta. Kaiken kaikkiaan aineisto, joka osoittaa pesäpaikoilla tapahtunutta ilkivaltaista tai jonkinlaisten riistanhoitonäkökohtien aiheuttamaa hävitystä, ei tosin ole kovinkaan suuri. Ornitologien toimesta huolellisesti ja vuosikausia tarkattuja pesäpaikkoja sen sijaan on harvoja. Lukuisia epämääräisesti ajoitettuja hävitystietoja on jätetty pois. Tätä vertailuaineistoa kaikessa heterogenisuudessaan ja epälukuisine virhelähteineen on valitettavasti aivan mahdotonta saada tilaston muotoon. Tällä kohden tilastollisen esityksen mahdollisuudet ovat siis perin heikot; ylläoleva tilasto on sentään esitetty, jotta lukija ei joutuisi kokonaan vain luottamaan kirjoittajan näkemykseen näkemykseen, joka on synkkä. Perustuvathan näet pesäpaikkojen valtaosaa koskevat tiedot kerran vuodessa tehtyihin tilapäiskäynteihin, jolloin ei ole ollut mahdollisuutta seurata pesän vaiheita. ojituksen alkamiseen vasta näinä vuosina; tosin jalohaukalle mieluisimmat suuret rimpinevat eivät kaikeksi onneksi ole ojitussuunnitelmissa ensi sijalla. Sukupuuttoon saakka tuhoutuminen ei kuitenkaan olisi pelkästään tätä tietä odotettavissa ainakaan lähimmässä tulevaisuudessa. Se sinänsä järkyttävä seikka, että jalohaukka ei tähän päivään saakka ole ollut rauhoitettu, on jonkin verran helpottanut tietojen saamista siihen kohdistetusta vainosta. Tämä suuri luku kauhistuttanee monia lukijoita, ja on sanottava, että se on vasta >>osa kun otetaan huomioon sivuilla 4-5 mainitut aineiston rajoitukset. Kaiken kaikkiaan saa luonnonystävä varautua siihen, että ihmisasutus ja elinkeinoelämä jo sinänsä tulevat aivan ratkaisevasti huonontamaan jalohaukan kuten kaikkien arkojen ja sopeutumattomien suureläimistömme edustajien elinmahdollisuuksia. Se on syntynyt raaka-aineiston yksittäisiä esimerkkejä tutkimalla, mm. vertailemalla niitä pitkäaikaisia pesäpaikkojen historioita, jotka tietävät kertoa pesimisen häiriintymättömästä menestymisestä, ja. Taulukko n:o 5:ssä ovat koottuina maininnat erityyppisistä ihmisen tekemistä tuhotöistä pesäpaikoilla. Esimerkiksi tarkastuskäynneillä 1958 saatiin useissa tapauksissa paikkakuntalai38 silta avomielinen selonteko pesäpaikoilla vuosien mittaan harjoitetusta hävitystoiminnasta. Uskoisin kuitenkin voivani päätellä, että luultavasti useammalle. Ihmis en tarkoituksellinen hävitystyö kotimaassa Aineisto, johon on hankittu tiedot maan huomattavimmista linnunmunakokoelmista, käsittää 170 >>tieteellisessä>> keräilytarkoituksessa otettua jalohaukan munapesyettä (nelisensataa munaa). Silti on munien keräilyn vaikutus kannan tuhoutumiseen voinut tuntua vain vähäisenä lisätekijänä, erityisesti siksi, että se on ollut yleisintä aikana, jolloin jalohaukkakanta säilyi runsaana. Siihen on liitetty ne vähät tieteellisiin kokoelmiin pesäpaikoilla ammutut linnut, joista tiedot on kerätty. niitä, joita koristavat hävityskertomukset
Pesälöytö yhtä lukuun ottamatta joka vuosi n. Leppäharju). Pesinyt ajoittain vuosikymmeniä. ........... Uskela, pesimäpaikka B. (Kertoja oli siinä toivossa, että lintu palaisi kalliolle, käynyt tämän jälkeen joka vuosi sitä turhaan etsimässä, nyt varmasti varautuneena ampumaan vain toisen puolison.) (Hj. (K. Taulukko n :·o 5. (Y. . 1951 nähtiin täyskasvuiset poikaset pesään luku 32 30 15 9 18 35 11 6 (4) (1) (1) (1) (1) (5) (15) (33) 2 1 2 11 32 1 2 16 4 10 12 12 2 2 4 2 4 3 12 6 n.2 1 4 tapettuina, sittemmin poissa. Jos ja kun sellainen käytäntö on yleistä eri puolilla maata, että vanhoja lintuja vuodesta vuoteen verotetaan suosituimmilla pesimispaikoilla (joille tavallisesti toinen puoliso jätetään tai jää houkuttimeksi), täytyy tämän ennen pitkää järkyttää kannan olemassaoloa. Esimerkeiksi olen runsaasta valikoimasta valinnut niitä, jotka kertovat myös emolintujen säälimättömästä verotuksesta. Aro, R. Ne vähät nuoret linnut, jotka joillakin rauhallisilla pesäpaikoilla ovat päässeet maailmalle ja onnistuneet varttumaan pesimäikään, joutuvat ensi sijassa hyviä reviirejä hallitsevien parittomiksi jääneiden haukkojen puolisoiksi (leski-jalohaukkojen puolisonetsinnän tehokkuudesta 39. Muutamat valaisevat esimerkit lienevät paikallaan. Mäkinen.) Lappi T.l. p a i k o i II a. 1 1 2 1 1 emolintu surmattu .. .. Uskela, pesimäpaikka A. Koivisto.) Kärkölä. Viimeksi n. . 1 Molemmat emolinnut surmattu .... 5 Poikaset tapettu tai otettu ............. Aineiston tuntemat ihmisen suorittamat hävitykset p e s ä. .. Kertoja ampunut eri vuosina 3 emolintua sekä eräänä vuonna 1950lu vun alussa ensin naaraan ja loppukesällä harkitsemattomasti sekä uuden naaraan että uroksen. Juuri tämä on epäilemättä kaikkein tuhoisinta vastaahan yhden lisääntymisikään selviytyneen kokeneen linnun tuhoaminen populaation tappion kannalta monen poikaslinnun surmaa. Pesä löytyi ensi kerran n. n.2 kuin toiselle puolelle maan jalohaukan pesäpaikoista on viimeisinä aikoina riittänyt paikkakunnalta tarmokkaita hävittäjiä jatkuvasti vuosittain. 1933 ja sen jälkeen monena vuonna, sai aluksi yleensä olla rauhassa, mutta sotien jälkeen hävitettiin säännöllisesti joka vuosi ja ainakin 2 emolintuakin ammuttiin. . Poikaset tapettu joka vuosi paitsi ehkä korkeintaan 1-2:na vuonna. ... Kertojan tiedossa 4 ammuttua emolintua, kaikki eri vuosilta, mutta mahdollisesti ammuttu useampia, sillä kalliolla saattoi kevätsunnuntaisin olla pitkä rivi riistamiehiä passissa. .... 1940-54. 18001840-50 -60 -70 -80 -90 190010 ~20 -30 -40 -50-57 vuosiluku sata Munat kokoelmiin 4 6 1 3 ( Munapesälöytö ilman mainintaa hävityksestä) Pesä hävitetty tarkemmin tuntemattomalla tavalla .. Pesinyt vuosikymmeniä vuoteen 1956 tai 1957. Hävitetty usein ja emolintuja ammuttu, joskus välillä sentään saanut poikasia
Korpilahti. Valok. 40 Jalohaukankin alku on vaatimaton, hassunkurinen untuvamytty, mutta jo muutaman viikon päästä se temmeltä.ä ilmassa Pohjolan nopeimpana siivekkäänä. Jaakko Reenpää.
Löydöistä tulee kotimaan osalle 9, Ranskan 41. jopa samana pesimäkautena on paljonpuhuvia havaintoja) ja sitä tietä nekin ammutuiksi. ......... .......... Neljännessä tapauksessa hylkääminen ilmeisesti johtui siitä, että emolintua yritettiin onnistumatta ampua. .. . .. Jalohaukk o j em me verotus ulkomailla Keski-Euroopasta, etenkin Ranskasta ja Belgiasta, kantautuu toisinaan uutisia jalohaukkojen vainosta, jota varsinkin kyyhkyjen metsästäjät ja kuulemma varsin populäärit kirjekyyhkysseurat lietsovat. ... . 29 paria 4 » lähemmät tiedot pesimisestä puuttuvat . munapesä tuhottiin (5 + 2 X X munaa) . . Eräissä muissa tapauksissa emolinnun surmaaminen on hyvin mahdollfoen selitys pesyeen hylkäämiselle. . Huom. ................... .... Laskelman mukaan olisi sentään lähes puolet pariskunnista onnistunut ainakin suuriin pesäpoikasiin asti poikueet tosin murheellisen pieniä , mutta on muistettava myös papereissa 'luultavina pesimisinä' esiintyvät 3 tapausta, joissa kaikissa lienee todellakin pesinyt, mutta pesänsä menettänyt pariskunta takana. .. . ...... Yksittäiset esimerkit, enempää kuin esitetty tuhotilastokaan, eivät puhu sen seikan Pesimäpaikkojen ulkopuolella kotimaassa tapahtuvasta verotuksesta ei ole tietoja koottu, mutta sekin on etenkin syysmetsästyksen yhteydessä tapahtuva ampuminen varsin paljon merkitsevä tappiotekijä. . . . 2 >) asusti pesimättömänä ............ . Kuten on kaikkien muuttolintujemme laita, ei luonnonsuojelullinen ongelma tässä olekaan yksinomaan kotimainen. lentopoikasia varttui (7 poikasta) ...... . 16 munaa) ....................................... Kysymykseen, missä määrin meikäläistä jalohaukkakantaa muissa maissa hävitetään, voi antaa valaistusta ainoastaan suppeahko rengaslöytöaineisto. . . ........ 1913-57 rengastetusta suomalaisesta jalohaukasta ilmoitettu tavatuiksi 31, niistä valtaosa surmattuina (25) tai haavoitettuina löydettyinä (3). ......... ...... . ................................ ...... . .... T a u 1 u k k o n : o 6. . ............. .............. ..... . . 1 pari 6 paria 4 paria 1 pari 6 paria 4 paria 1 pari hylkäsi munapesän (yht. ......... . . Tosin varsinaisten ornitologien kohdalla suhtautuminen on muuttunut mikä kuvastuu munakokoelmaluvuissa , mutta sillä on kokonaisuuden kannalta vähän merkitystä. . puolesta, että luonnonsuojeluvalistus olisi vielä vähääkään parantanut tilannetta jalohaukan osalta viimeisinä aikoina. .. . . pesä nähtiin vain munavaiheessa (yht. . P e s i m i s t u I o s k e s ä 11 ä 1 9 5 8. .. 3 munaa) .................. . ...... . . . . ... . munapesä tuhottiin, uusintapesyeestä varttui poikasia ( 2 poikasta) ........... .. Pesii.paikoilla tavattuja yht. ................. . . ......... . . ........ ainakin suuria poikasia varttui (9 poikasta) ............ . Pieni yhteenveto tarkastuskesän 1958 pesähavainnoista (joihin nyt on luettu mukaan myös tarkastusverkoston ulkopuoliset tiedot) ei ole liioin rohkaiseva. Silmäänpistävän monet pesyeiden hylkäämiset eivät johtuneet ainakaan tarkastajan käynnistä; niinpä 3:ssa tapauksessa munapesä tavattiin ensimmäisellä tarkastuskäynnillä jo hylättynå. ....... . munatai poikaspesä tuhottiin (X munaa) ......... .. Sen mukaan on 149:stä vv. . .. .....
Resuinen on vielä tämäkin rengastettu jalohaukan poikanen, mutta jalohaukoille ominaisen suuren tumman silmän valppaudessa ei enää ole parantamisen varaa. Jos hätiköivä lukija tekisi luetellun perusteella johtopäätöksiä kotija ulkomaisen verotuksen suhteesta, hän antaisi kotimaiselle hävitykselle varsin vaatimattoman osuuden. Se että jalohaukkakanta on tällä hetkellä romahtanut vielä paljon perusteellisemmin kuin kanahaukkakanta, on tämän vertailun huomioon ottaen selvänä osoituksena siitä, kuinka hävitykset pesillä ovat olleet ratkaisevampia kuin muu verotus. Rangaslöytöaineiston mukaan ei ulkomainen verotus näytä viimeisinä aikoina kiihtyneen: 1945-57 rengastetuista 29:stä jalohaukasta on ilmoitettu 6 (3 ulkomailla, 3 kotimaassa) = sama 21 %. Huomattakoon kuitenkin, että rengaslöytöjen kokonaisprosentti 21 on vaikkakin se on korkeimpia linnustossamme sittenkin huomattavasti alhaisempi kuin kanahaukan kohdalla. Sitä paitsi arvelen, että kansan valistuneisuudesta (ja luonteesta) riippuva rengaslöytöjen ilm.oittamisprosentti on meillä pienempi kuin useissa muissa Euroopan maissa. Luopioinen. P . Kesällä 1958 rengastetuista 11:stä poikasesta on tosin jo. Joka tapauksessa ulkomaisella verotuksella varmasti on jalohaukkojemme tuhossa Valok. Miettinen 1954. & T . osuutensa. samoin 9, Ruotsin ja Saksan 4, Tanskan 2, Latvian, Tsekkoslovakian ja Jugoslavian kunkin 1. Huomautettakoon siis, että rengaslöytöaineisto sivuuttaa paitsi pesyeiden hävityksiä pesäpaikan lähettyvillä ensimmäisenä kesänä surmatut lentopoikaset
Saksassa on ilmestynyt kaksi hyvin mielenkiintoista tiedonantoa, joihin maist. neet säännönmukaisiksi. Ruotsissa on ymmärretty olla huolestuneita Falsterbon lintuasemalla ohimuuttavan yksilömäärän jatkuvasta supistumisesta. päivätyt Pohjois-Suomen osalta. Schasiepen synkkiä lukuja pesimistuloksesta Hannoverin piirissa ja AlaSaksissa: 67 seurattua pesimistä (7:llä eri pesäpaikalla 1945-55) tuotti kaikkiaan vain 27 lentopoikasta. P. Lisääntymistehon heikkeneminen 1950-luvulla on jalohaukkojen nopeaan vähenemiseen kiinnitetty huomiota muissakin maissa. 2. Jopa 4munaisia maksimipesyeitä esiintyy edelleen suht. 1. päivätyt pesyeet Eteläje Keski-Suomen sekä 10. Luvut osoitt.avat pesyeiden lukumäärää, sulkeissa olevat prosenttilukua ajanjakson pesyeiden kokonaismäärästä. yleisesti. 43. Samanlaisia merkillisiä seikkoja on havainnut myös C. V. Munaluku 1 2 3 4 18501899 3 (6) 11 (22) 17 (35) 18 (37) 19001929 6 (16) 17 (46) 14 (38) 19301939 1 (3) 2 (6) 16 (52) 12 (39) 19401949 2 (15) 8 (62) 3 (23) 19501954 8 (38) 10 (48) 3 (14) 19551958 2 (9) 6 (28) 8 (36) 6 (28) Kirjoituksessa >>Åm Felsenhorst des Wanderfalken>> (>>Wild und Hund>> 59: 5, Hamburg 1956) esittää H . helmikuuhun mennessä ilmoitettu 2 ammutuiksi Ranskassa. Ja 1 o haukan muna p e s y e i d en suuruus 1950 195 8. Koko muninnasta luopuminen on paljon yleisempää kuin ennen (jopa puolella pesistä vuosittain). Kun toisten tutkimusten mukaan vain 25 % nuorista linnuista selviytyy yli 1. V.-10. Ajoittamattomat tiedot on sivuutettu . VI. 2-munaisten pesyeiden lisääntymistendenssi 1950-luvulla on taulukosta luettavissa, mutta selvästikään ei tilannetta voida verrata saksalaisiin olosuhteisiin. VI. Jotta minuntavaiheen vajaat pesyeet ja toisaalta myöhäisimmät uusintapesyeet eivät pääsisi hämmentämään, on aineistosta koottu yhdenmukaisesti vain 5. Vähätkin menestykselliset pesimiset keskittyivät ensimmäisille sodanjälkeisille vuosille. Huom . Joskuslinnutjättävät jopa muninnan kokonaan.>> Kirjoittaja viittaa edelleen muiden yhtäpitäviin havaintoihin muissa osissa Saksaa ja Sveitsissä sekä mainitsee pesimistuloksen huonouden huippuna Unkarin, jonka kaikista tunnetuista pesistä kesällä 1954 vain 1 ainoa tuotti yhden lentopoikasen.! Taulukko n:o 7. ikävuoden, saadaan lisääntymiskykyiseksi jälkikasvuksi tuskin 1 yksilö pesää kohti 10:ssä vuodessa. Kantamme rippeiden lisääntymistehoa on joka tapauksessa tulevina vuosina kiintoisaa pitää silmällä. Merkittävin on huomio, että entisten 3ja 4-munaisten pesyeiden sijasta ovat 2-munaiset nykyisin käyYlläoleva tilasto munapesyeiden suuruudesta valaisee kysymystä, onko kuvatunlainen lisääntymistehon lasku havaittavissa myös Suomessa. Huom. Demandt (>>Wanderfalkendämmerung?>>, Ornithologische Mitteilungen 7: 1, Stuttgart 1955): >>On silmäänpistävää, että vastakohtana kirjallisuustiedoille, jotka itsekin vuoteen 1942 saakka saatoin täysin vahvistaa, ei munamäärä ole 3-4, vaan melkein poikkeuksetta 1-2. -5. Seiskari on ystävällisesti kiinnittänyt huomioni
esim. Saksalaisissa oloissa, joissa tuhoista pääosaksi huolehtivat munavarkaat, mutta joissa näh. Tällainen lisääntymisteho tarmokkaine uusintapesimisineen olisi näin pitkänä ajanjaksona ilmeisesti nyky-Saksassa jokseenkin mahdottomuus. taulukkoa n:o 6 sekä taulukkoa n:o 2, jossa huomattavan monet >>tuskin pesivä lintw>tai >>luultavasti pesi>>tapaukset voivat merkitä lintujen oleskelua pesimättöminä pesäpaikalla. Että eräät jalohaukat joka tapauksessa yhä ovat moitteettoman elinvoimaisia, osoittaa havaintosarja Luopioisten pariskunnasta (ovatko vanhat linnut koko ajan olleet samoja, on tosin epätietoista), jota ornitologivoimin on huolellisesti seurattu: 1951 X munaa ryöstetty, 1952 4 munaa ryöstetty, uusintapesässä 2 munaa/1 poikanen, 1953 X munaa ryöstetty, uusintapesä, 3 munaa, 44 Valok. Yli-ikäisyydestä johtuvasta lisääntymistehon laskusta en ole petolintukirjallisuudessa tavannutkaan mitään muita mainintoja, joten ilmiö ja sille esitetty selitys sittenkin ovat varsin hämmästyttäviä. Tammela. Lauri Vuorisalo 1958. Ainoa luonteva selitys kuvatunlaiselle lisääntymistehon heikkenemiselle on kannan yli-ikäisyys, josta molemmat referoidut saksalaiset kirjoittajat puhuvatkin varauksetta. ennen kuin varsinainen fysiologinen vanhuus alkaa vaivata. Ks. Oman tietämäni mukaan pitänee petolintujen kuitenkin olla tosiaan ylettömän iäkkäitä, Yksimunaiset tai eri tavoilla epäonnistuneet pesyeet näyttävät Suomessakin yleistyneen merkkinä jalohaukkakannan yli-ikäisyydestä ehkä lopullisen tuhon enteenä. tuhoutui, 1954-58 2+2+3+2+2 lentotai ainakin suurta poikasta (2:na vuonna munamäärän tarkistus, 3+3). Pesyeiden hylkäämistä koskevia tahi koko pesimisestä luopumiseen viittaavia havaintoja on raaka-aineistossa epäilyttävän paljon juuri viime vuosilta, joskin tavallisesti on ollut mahdotonta eliminoida ihmisten suorittaman hävityksen mahdollisuutta, kun tarkkailu pesäpaikoilla ei ole ollut jatkuvaa
Eräänä vuonna >>suohaukka olisi sillä kertaa saanut pitää poikasensa, mutta se tärveli itse asiansa>>: oltiin käymässä mui sa asioissa suolla ja jo pois tulossa suon laidassa, kun haukkaemo ryhtyi hyökkäämään mukana olleen koiran kimppuun viheltäen sen korvissa ja lopulta iskien erehdyksessä mättääseen sen eteen. tävästi emolintuja ei juuri surmata (ne ovat siellä myös etupäässä paikkalintuja eivätkä siten talvellakaan joudu ranskalaiselle vaaravyöhykkeelle), haukkojen selviäminen rappeutuviksi vanhuksiksi saakka ehkä on sittenkin todella mahdollista. On nähtävästi aivan säännöllistä, että pesäpaikalle tuotu koira joutuu häikäilemättömän hyökkäyksen kohteeksi. Vihjeen siitä, miten siivekkäiden tungettelijoiden käynee jalohaukan pesällä, on K. Kertojien kotitaloon oli vuosikymmenien aikana otettu samalta suolta kymmeniä (!) jalohaukan poikasia pitämään kurissa variksia elopelloilla sekä koska ne olivat tavattoman hauskoj a, etenkin opetellessaan pyydystämään: >> uoret pojat vahtasivat päiväkausia variksia ja kun sitten lopulta saivat ensimmäisensä kiinni, niin kyllä ne sitä möykkyyttivät.>> Syksyllä ne päästettiin säännöllisesti vapaasti lentämään. Pohjolainen, Heinävesi.). Luonnossa tämä merkitsee tietysti sitä, että ketullakaan ei ole mitään asiaa jalohaukan pesäalueelle, ei edes muuten uhanalaisille suopesille. Pesään vietiin eläviä variksenpoikia, kun lintuja ei muuten saatu tulemaan pesälle. Vanha koira, joka tunsi haukan hyvin ja tiesi sen pesänkin eikä tavallisesti ollut sille vihamielinen, oli nyt niin sydämistynyt, että tappoi ensin emon ja lähti saman tien juoksemaan takaisin yli kilometrin matkan suon poikki, ui rimmikkojen yli suoraan pesälle ja tappoi sieltä vielä haukanpojatkin. Vanhoja lintuja uhkaa ainoastaan huuhkaja, mutta senkin kajoaminen jalohaukkaan näyttää harvinaiselta poikkeukselta, vaikka lajit usein asustavat naapureina samassa maastossa. Samoin ei liene meikäläisen kannan laita, koska sen vanhojakin ikäluokkia verotetaan ankarasti sekä kesällä että muuttomatkoilla. Ja pesänsä vartioijana jalohaukka näyttää olevan tehokkuudessaan vertaansa vailla: ihminen lienee ainoa vihollinen, johon emo ei pesällä käy suoranaisesti käsiksi. Tämän mukaan havaittu ero munapesyeiden suuruudessa Saksaan verrattuna olisi luonnollinen. Nämä kertomukset ansaitsevat jännittävyytensä vuoksi tässä selostuksen, vaikka takeet kaikkien kohtien todenmukaisuudesta lienee parasta jättää antamatta. Joskus puolustautumisinto tosin koituu jalohaukan turmioksi, kuten Rolf Palmgrenin kertomassa tapauksessa Kokemäellä 1919, jolloin naaraslintu haavoittui törmäyksessä koiran kanssa (mahdollisesti sen kaulapannasta) tahi tapauksessa, joka sisältyy viime kesänä kuulemiini Pudasjärven vanhojen muisteloihin. Muut viholliset kuin ihminen Jalohaukan muut vaaralliset viholliset kuin ihminen voitaisiin kuitata lyhyellä maininnalla, että niitä ei ole. Hanskin selonteko sinänsä arveluttavasta kokeesta nuijamaalaisella pesällä 1949: >>Pesässä 2 munaa. Kun variksen pojat vietiin pesään, tulivat linnut heti pesään, kun ihminen oli mennyt hiukan kauemmaksi, ja iskivät heti variksiin ja tappoivat ne.>> Vain yhden ainoan tiedon muun otuksen kuin ihmisen suorittamasta jalohaukan pesän hävityksestä tunnen koko maasta: >>Kerran tullessamme 1930-luvulla taiteilija Karppasen kanssa pesäpaikalle oli korppi pesällä ja oli rikkonut yhden munan, vaikka naarashaukka oli paikalla.>> (L
Yhteenveto häviön s y istä J alohaukkojemme nopea häviäminen näyttää johtuvan monista tekijöistä, jotka kaikki osoittavat onnettoman perusteellista sopeutumattomuutta maan valloittaneeseen inhimilliseen kulttuuriin. Suurehkona petolintuna se jo ilman muuta on saanut suoranaisen vainon osakseen, ja sitä ovat kärjistäneet useat onnettomat ominaisuudet: pesäpaikalla jalohaukka on näkyvämpi ja meluisempa kuin tuskin mikään muu lintu ja etenkin poikasaikana se suorastaan vetää kaukanakin kulkevan ihmisen pesälle raivokkailla mielenosoituksillaan. Lauri Vuorisalo. Tällä etelähämäläisellä suolla pesi muuan viimeisistä jalohaukkapareistamme vielä vuonna 1958 Tammelassa. Poikkeuksetta aukea ja näkyvä pesimismaasto tekee lajin piilossa pysymisen mahdottomaksi ja pesän löytämisen vaivattomaksi: ei voi kyllin korostaa sitä valttia, mikä metsän kätkössä pesivillä petolinnuilla vaikkapa kotkallakin on siihen verrattuna. Asutuimmilla seuduilla ovat yhä nopeammassa tahdissa kaikki luonnostaan pesimäpaikoiksi soveltuvat maastokohdat käyneet aralle jalohaukalle mahdottomiksi. Hyvänä täydennyksenä on vielä lintujen am. Edelleen sillä on vielä tapana esitellä 46 Valok. Ja ennen kaikkea on koitunut kohtalokkaaksi sen uskollisuus näitä pesäpaikkojaan kohtaan, mikä on tehnyt mahdolliseksi pesien jatkuvat hävitykset vuosikausia ja yhä uusien emolintujen surmaamisen samoilla tunnetuilla pesäpaikoilla. riistavaliotaan laajana pesäkalliota tai -suota peittävänä saalisjätenäyttelynä, johon jokainen paikalle osuva iskee silmänsä. Juuri pesiminen on jalohaukan ratkaisevan heikko kohta, ja koko maassa ylt'yleisessä vainossa pesäpaikoilla on nähdäkseni katastrofin ydin
Ennen sotia vallinneeseen normaaliaikaan verrattuna on muutos myös valtava, elinkeinoelämän suuren tehostumisen, >>maaston valloituksen>> ohella vaikuttavat sellaiset tekijät kuin asutustiheyden suuri kasvu sekä ampuma-aseiden käytön yleistyminen. On ilmeistä, että ihmisyhdyskunnassa normaaliolot merkitsevät sellaisten harrastusten kuin riistanhoidon, retkeilyn ja kaikkinaisen maastossa liikkumisen lisääntyrrustä, ja normaaliolojen palautuminen sotien jälkeen sattuukin yksiin jalohaukan romahduksen kanssa. Mutta täsmällisyyden nimessä on sanottava, että pääosa hävityksistä on pantava kansan ja metsästäjien yleisen, valikoimattoman petolintuvihan tilille: paljon harvemmin tuhotyöt kohdistuvat tiedettyyn ja tunnettuun jalotai muuttohaukkaan kuin >>haukkaan>> tai >>kanahaukkaan>>. Lukija ehkä nyt vain ihmettelee, miten romahdus sittenkään pystyy tapahtumaan niin äkillisesti kuin 1950-luvun havainnot osoittavat. Vaikka jalohaukan rauhoitushankkeet aikanaan silloin kun se ehkä ei olisi ollut vielä myöhäistä ovat kaatuneet riistanhoitonäkökohtiin, niin tällä hetkellä näyttää rauhoituksen läpi47. Ne vähäiset edut, joita jalohaukan puolella kamppailussa ihmistä vastaan voi havaita, kuten luonnonystävien sympatia, joidenkin pesien vaikeapääsyisyys sekä se, etteivät vanhat linnut pesien ulkopuolella kovinkaan helposti antaudu ammuttaviksi, eivät paina vaa'assa paljonkaan. Kaikkien luonnonharrastajien yksimielisesti ihailema lempilintuhan jalohaukka on ollut jo kauan, mutta myös valistuneet ja määräävät riistamiespiirit, joita Riistantutkimuslaitoksen tiedonantaja verkostokin edustaa, tuntuvat nykyisin jo suurin piirtein olevan jalohaukan puolella. A. puminen syksyisin sekä ulkomailla ennen muuta Ranskassa muuttomatkalla. Valo, Vihto.) Pesii jokavuotisesti ympäristöllä suurilla soilla aina samois paikois vaikka hävitetään niin seuraavana vuonna on uusi pari ja pesäpaikat on täysiä lintuje hautuu maita.>> (Maanvilj. Tragiikan tuntua jalohaukan häviöön tuo se, että se entisessä erämaaluonnossa on ollut ylivoimainen ja vihollisia vailla oleva >>valtiaslintw>. I . Joitakin hyvin negatiivisia kannanottoja tapaa: >>Erikois Haukkoja on eräs laiji jota näillä paikkakunnilla nimitetään Falkki Haukka en tiedä onko se oikea nimi sille Haukka rotulle sellainen Haukka on pienempi kun kun tavallinen Kana Haukka sellainen Haukka on monin kerroin tuhoisimpi tappamaan metsän riistaa kun Kanahaukka sen lento on monin verroin nopeampi kun Kanahaukan se ottaa ilmassa saaliinsa armotta kiinni ja silloin on sen Linnun tuho Metsot ja teeret ja Sorsat ovat sen jokapäiväistä ruokaa Falkkihaukka tekee pesänsä jyrkän vuoren rinteelle jonka luokse monasti on mahtoton päästä ihmisen sillä on aina kaksi poikasta tätä Haukka laijia esiintyy hyvin runsaasti näillä seutuilla.>> (Maanvilj. Mitä, luonnonsuojelun harrastaja voi oppia jalohaukkojen tuhosta1 Ihmisten nykyinen suhtautum inen jalohaukkaan Väestön suhtautumisesta jalohaukkaan luulisi edellisen kappaleen >>hävityksen kauhistuksen>> antavan kyllin tyhjentävän kuvan. Asennoitumisesta siellä, missä jalohaukka osataan erottaa omaksi >>persoonallisuudekseen>>, antavat SLY:n kyselyn vastaukset jonkinmoisen läpileikkauksen. Heikkilä, lsokyrö.) Enemmän esiintyy kuitenkin positiivista mieltä
Toim. Toiseksi petolintukysymys kerta kaikkiaan ja ehdottomasti on yksi ja jakamaton. A. Valok. >>Oppositiota>> heikentänee sekin, että viime kesän inventaarin yhteydessä kerätty laaja saalisj äteaineisto, jonka analyysin on >>luueksperttimme>> fil. Selvityksen tulokset on tarkoitus julkaista >>Suomen Riistan>> tulevassa numerossa. J alohaukka näin makselee takaisin tilivelkojaan sorsa.kannalle. Jalohaukan suopesä on aukean nevan keskellä rimpisilmäkkeiden tuntumassa . huom. Tekisipä mieleni sanoa, että jalo1. Valok. *) Kirjoitus on laadittu jo viime talvena ja jalohaukka rauhoitettiin asetuksella viime keväänä. Paulin & V. Ensinnäkin luonnonsuojelulaki. Kullo. yhä on vain paperilla esiintyvä laki, jonka noudattaminen ja valvonta on alapuolella kaiken arvostelun. Korkolainen meno riistamiespiirien myötävaikutuksella hyvin luultavalta parhaassa tapauksessa asetuksella jo tämän kevätkauden aikana*). .. 48 P e 1 a s t u s t o i m ·e n p i t e e t Niille, jotka asioita tuntemattomina luulevat rauhoituksen merkitsevän asioiden korjautumista ja jalohaukkojen jäännöksen pelastumista, on minun tuotettava täydellinen pettymys. Seppo Sulkava ottanut suorittaakseen, on ilahduttavasti osoittanut riistalintujen osuuden ainakin nykyisen jalohaukkakannan ravinnossa paljon luultua vähäisemmäksi (päinvastoin kuin kanahaukan kohdalla!). lis. A. muuttohaukkalajin erityisrauhoituksesta on tuskin muuta iloa kuin luonnonsuojeluja riistamiesten omantunnon rauhoittaminen. Paulin & V. joskus parinkymmenen metrin päässä sinisorsasta, joka hautoo taatussa turvassa variksilta. Korkolainen.
Korvayökkö Valok. Pitkän kylmän ajan ne ovat t':Llvihorroksessa, jossakin suojaisessa paikassa kallion halkeamassa, suurissa kiviröykkiöissä, navetoissa tai maanalaisissa luolissa, minne niitä voi kokoontua satoja samaan paikkaan. Meiltä taas luolat melkein tyystin puuttuvat, vain joitakin kaivoksia on, joista lepakoita 49. Nyholm Lepakot viettävät suurimman osan elämästään horrostilassa. Varsinkin Keski-Euroopassa luolat ovat suosittuja talvehtimispaikkoja. Teuvo Suominen Lepakoiden päiväpiiloista Erik S
Herberg esittelee lepakoille tosin talvehtimispönttöä, mutta meillä se tuskin kovien talvipakkasien vuoksi on käyttökelpoinen. Päiväpiilo on tavallisesti lämmin paikka ja sitä varten lepakot käyttävät usein täällä pohjoisessa ihmisasumuksia. Saksalainen tutkija M. Tällaisissa paikoissa tapaavat oleskella varsinkin vesisiipat (Myotis daubentoni) ja useasti myös viiksisiippa ja pohjanlepakko. Lepakoittemrne suosimia päiväpiilopaikkoja ovat ensinnäkin erilaiset rakennukset ja rakennelmat, joista ne hakevat vuorilaudan aluksia, peltipäällysteisiä savupiippuja, venttiilejä, muurinrakoja, nurkkavuorilaudan suomia koloja, hirsien välirakoja, lautatapuleja, jopa linnunpönttöjä. Korvayökkö on ainoa lepakkolajimme, joka pystyy lentämään •>paikallaan>>. Oksanlahoamat ja puiden eri haarojen väliset runkolahot ovat myös käyttökelpoisia päiväpiiloja. 50 Jokioisten kartano, Kastelholman linna ja Rautalammin kirkontorni. Vanhojen kartanoiden vinnit ovat suosittuja sekä kirkonvinnit, mikäli kellotapulirakennus on erillään, ja linnojen tornit. Luonnollisista päiväpiiloista lepakot suosivat maannousemaonttoja, mutta myös kaarnanhalkeamia ja rakoja sekä joskus tikankoloja. Kun lepakot maassamme suurimman osan kesästä lentävät saalistusmatkoillaan yöllä, ne viettävät päivät piilossa päivähorroksessa, jonka syvyys ja yhtäjaksoisuus on suuressa määrin riippuvainen ulkoisista olosuhteista. on tavattu talvehtimasta. Tällaisista paikoista löytää tavallisimmin korvayökköä (Plecotus auritus), pohjanlepakkoa (Eptesicus nilssoni ) ja viiksisiippaa (Myotis mystacinus). Paikkoja, joista olen löytänyt suuria lepakkoyhdyskuntia ovat esim. Olen mitannut viiksisiippojen päiväpiilosta + 48°0 lämpötiloja. Verenkierto lenninräpylässä estää sen kuivumisen ja lepakon itsensä suo__J Pohjanlepakko ja viiksisiippa lennossa.. Siipat ovat tällöin alttiita kuivumiselle, mutta terveinä ollessaan ne kuitenkin säilyvät tältä vaaralta. Tavallisesti lepakot oleilevat päiväpiilossa edellämainituissa melko ahtaissa koloissa, savupiippujen luona, kattojen välissä ja lähtevät lentoon vasta yöaktiivisuuden alkaessa
Monesti ei edes suuren yhdyskunnan olemassaolosta tiedetä vähääkään. Tällöin on lepakoita melko helppo vangita päiväpiilosta tutkimuksia varten. Lepakoiden päiväpiiloissa on oma erikoinen hajunsa, joka johtuu ulostuksesta ja kuivuneesta virtsasta. Jokioisissa todettiin kaikki neljä lajia ja lisäksi kolme suurta yhdyskuntaa. Lepakoista tiedetään paikkakunnalla yleensä aika vähän. Kun lepakot ovat rauhoitettuja eläimiä, on tätä varten kuitenkin muistettava hankkia lain sallima erikoislupa. Toisinaan tapaa päiväpiilosta myös erilaisia hyönteisten jätteitä. Hajun tuntee jo hyvän matkan päähän. Ja lisäksi on myös olemassa se vaara, että lepakoiden viholliset voivat ottaa niitä kiinni. Konnekoskella totesin viiksisiippojen erikoisesti hakeutuneen lämpimimmälle paikalle, jonka vuoksi ne kiersivät savupiippua auringon mukaan. Päiväkirjaotteeni antavat hyvän kuvan lepakoiden salaperäisyydestä ja siitä miten piilossa suuretkin yhdyskunnat voivat pysyä. Useasti suurissa yhdyskunnissa on ulostetta paljon. Lepakoiden päiväpiilo on usein niin suojaisessa paikassa, että sieltä johtaa vain yksi ulospääsytie. Somerolla kävi samoin, minkä lisäksi löysin yhden uuden lajin, isolepakon (Nydalus noctula) ja kaksi suurta yhdyskuntaa. Lounais-Hämeessä ei ennakkotietojen mukaan pitänyt olla tavallista enemmän lepakoita, mutta esimerkiksi Urjalan Raikosta löytyivät kaikki yllämainitut neljä lepakkolajia. Kastelholman linnan lepakkotorni, jossa asustaa suuri lepakkoyhdyskunta . Yhdyskunnista sijaitsi kolme asuinrakennuksissa sekä kaksi ontossa puussa. rittama lenninnahkan muokkaus lisää räpylän notkeutta. Suuret ulostusmäärät ilmentävät aina yhdyskunnan pitkäaikaisuutta ja suuruutta samalla kun ne paljastavat yhdyskunnan lähemmän sijaintipaikan. Lepakoiden vihollisista on pahimpia kissa, sitten 51