omen Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen 20-vuotisjuhla »Rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla» Kololintujen konferenssi Luonnonsuojelun työmaalta Kirjallisuutta N:O 2 17 VUOSIKERTA 1958
3400: -, nahkaselk. 750 kookasta sivua, 25 monivärikuvaa ja 337 tekstikuvaa. 111 SUURI HYÖNTEISKIRJA »Olemme suuresti kiitollisia Tahvo Kontuniemelle siitä, että tällainen suurteos on saatu suomenkielellä aikaan ja yhdymme hänen teoksen alkusanoissa esittämäänsä toivomukseen, että tämä teos herättäisi rakkautta luontoon ja lisäisi kiinnostllsta hyönteisten ihmeellistä maailmaa kohtaan.•> (Aamulehti) 655 sivua, 16 värikuvaa ja 374 tekstikuvaa. Kangask. Teoksen tlllisi ehdottomasti kwtlua jokaisen kodin tietokirjastoon alansa ullsimpana, laajimpana ja parhaana Slloma/aisena teoksena.>> ( Ilta-Sanomat). Kangask. 2700: -, nahka selk. Paavo Suomalainen, US). 3300: . >> (Prof. 800 sivua, 25 monivärikuvaa ja 793 tekstikuvaa. 'SUOMEN LUONTO• sa r1 a 1 uonnontutt.i m ut.semm e ainoalaatuinen saavutus 1 SUURI LINTUKIRJA »Teoksen toimittajat, Olavi Hilden ja Pentti Linkola ovat toimitustyössään oleellise ti käyttäneet runkona monivuotista havaintoaineis/oaan ja -kokemllstaan, ja se j llllri antaa teokselle sen omintakeisen ja nalltittavan sävyn, joka saa fllkijan täysin llppolltllmaan lintllmaailman mitä moninaisimpiin salaiSllllksiin . Kangask. 4000: -. 4000: -. 11 SUURI NISÄKÄSKIRJA >>Se on kotimaisen lllonnontlltkimllksemme todellinen virstanpylväs, monilta olennaisilta osiltaan toimittajansa, toht. Suomen Juonto=sarjassa ilmestyy vielä kolmi= osainen SUUR./ KASVI= KIR.JA OTAVA. 3400: -, nahkaselk. Lallri Siivosen ja hänen oppilaittensa pitkäaikaisen tlltkimustyön tlllos Se llllee varmasti innostamaan nisäkästutkimustamme uusiin saavutuksiin
SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU N:o 2 17 VUOSIKERTA Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen 20:;vuotisjuhla 1958 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen 20-vuotisjuhlassa Tieteellisten seuroJen talossa nähtiin yliopiston, keskusvirastojen, tieteellisten seurojen, monien järjestöj en sekä luonnontieteilijäväen edustajia, minkä lisäksi tilaisuus oli koonnut runsaasti luonnonystäviä ja muuta yleisöä. 33
prof. Tervehdyssanat ja katsauksen yhdistyksen toimintaan esitti sen puheenjohtaja, apul.•prof. Sihteeriksi valittiin tämän esittäjä ja apulaissihteeriksi tri Hustich. Vasta vuonna 1938, kun valtiollisen itsenäisyytemme saavuttamisesta jo oli kulunut 20 vuotta, asia sitten lopullisesti toteutettiin eräiden yksityisten luonnonsuojelun harrastajien sekä Societas pro Fauna et Flora Fennican, Suomalaisen Apul. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen syntyminen ei suinkaan tapahtunut vain hetkellisestä innostuksen läikähdyksestä. Kokouksen puheenjohtajana toimi kasvitieteen professori K. Pian nähtiin, että laajemman yleisömäärän mukaan saamiseen tarvittaisiin välttämättä oma julkaisu. Kaksikymmentä vuotta ei tosin vielä ole pitkä aika tämänkaltaisen yhtymän iäksi, mutta sen saavuttaminen osoittaa kuitenkin, että on kysymys varteenotettavasta yrityksestä, joka ilmeisesti on kunnialla selviytynyt lapsuusja nuoruusvuosiensa karikoista ja voi toivoa jatkuvasti vaurastuvansa. Jäsenmaksuksi määrättiin 25 markkaa vuodessa. Perustava kokous pidettiin Säätytalossa toukokuun 27 päivänä 1938. Hänet valittiin myös ensimmäisen johtokunnan puheenjohtajaksi. Jo vuonna 1904, siis aikana, jolloin Hugo Conwentz julkaisi kaukonäköisen luonnonsuojeluohjelmansa Saksassa, tunnettu eläintieteilijämme J . Söyrinki puhuu. Perustavan kokouksen innostunutta mielialaa kuvaa, että siinä heti liittyi yhdistykseen 62 jäsentä. Niilo Söyrinki: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on tänään rohjennut vuosikokouksensa yhteydessä kutsua kokoon tämän arvovaltaisen joukon juhliakseen yhdistyksen kahdennenkymmenen toimintavuoden päättymistä. Ensimmäisenä työnä oli tietysti jäsenten ja varojen hankinnan järjestäminen. Palmen esitti ajatuksen erityisen luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisesta Suomen Maantieteellisen Seuran vuosikokouksessa selostaessaan esitelmässään Conwentzin ohjelmaa kotimaasta otetuin esimerkein. 34. Eläin-ja Kasvitieteellisen Seuran Vanamon, Suomen Maantieteellisen Seuran ja Suomen Metsätieteellisen Seuran edustajien kesken käytyjen neuvottelujen tuloksena. Nyt oli vain ryhdyttävä käytännöllisen toiminnan suuntaviivojen luomiseen. A. Linkola, joka oli ollut keskeisenä henkilönä yhdistystä suunniteltaessa. Vuosikymmenien takainen suunnitelma luonnonsuojeluyhdistyksestä oli siis vihdoinkin toteutunut
Sota-aikana sattui kuitenkin korvaamaton menetys, kun yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja professori Linkola pitkän sairauden jälkeen poistui luotamme huhtikuun 26 päivänä 1942 ainoastaan 53 vuoden ikäisenä. Linkolan ja V. tohtori Martti Tertti, ja Jatkosodan kestäessä kuoli yhdistyksen varapuheenjohtaja, metsäneuvos, fil. Johtokunnankin jäsenistä oli jo talvisodassa kaatunut metsätiet. Kerran alkuun päästyä vuosikirjat toimitettiin seuraavinakin vuosina, vaikka uuden sodan liekit jo kesällä 1941 roihusivatkin maamme yllä. Hän ennätti kuitenkin toimia puheenjohtajana vain toista vuotta, kun odottamaton sairaus katkaisi hänen elämänsä. Uudeksi puheenjohtajaksi professori Linkolan jälkeen valittiin professori Viljo Kujala, jonka tukevissa käsissä yhdistyksen ohjakset olivat yhdeksän seuraavan vuoden ajan. Elettiin rauhallista hyvinvoinnin aikaa ja uskottiin pian päästävän tasaisesti kehittyvään taimintavauhtiin. Nuori yhdistys ei siis ollut sortunut sodan jalkoihin, vaikka sen varsinainen toiminta olikin joutunut jotakuinkin pysähdyksiin, kun useimmat toimihenkilötkin olivat asepalveluksessa. Mutta yleisen maailmantilanteen uhkaava jännitys alkoi pian tihentyä meidänkin maamme yllä, ja varat tarvittiin toisiin tarkoituksiin. 35. tohtori 0. Prof. Vuoden 1943 päättyessä se oli 627 ja vuoden 1944 yli 950. Kuvassa johtokunta prof. Niin päätettiin ryhtyä painattamaan vuosikirjaa ja anoa sitä varten määrärahaa Maatalousministeriöltä, joka antoi hyviä toiveita sen saannista. Kaikki näytti siis käyvän onnellisesti. Lakari, joka myös kuului yhdistyksen pätevimpiin voimiin. Kalela puhumassa. J. P almenin, K. A. ollut osannut odottaa, vaikka sotakin otti osansa jäsenistöstä. Linkolan haudalla. Sota-ajasta huolimatta jäsenmääräkin vähitellen kohosi vuosikirjojen ja henkilökohtaisen värväystyön ansiosta. Tällaista iskua ei kukaan Juhlapäivän aamuna kävi yhdistyksen johtokunta laskemassa kukkia prof:ien J. Puheenjohtajan tehtävät siirtyivät niin taas tämän esittäjälle. Yhdistys oli näin jälleen menettänyt ensimmäisen miehensä, hartaan luonnonsuojelun ystävän, ja Suomen metsien erinomaisen tuntijan, jonka oli odotettu ennättävän tehdä vielä paljon sen hyväksi. Hänen keskeinen asemansa Helsingin yliopiston rehtorina oli antanut hänelle erinomaisen tilaisuuden vaikuttaa luonnonsuojelun hyväksi koko sillä hartaalla kiintymyksellä, jota hän tunsi kotimaan luontoa ja sen tutkimusta ja suojelua kohtaan. Hänen pyydettyään vapautusta vuonna 1951 tuli puheenjohtajaksi tämän esittäjä ja vuonna 1955 professori V. Lihtosen haudoille, jolloin prof:t Kujala, Kalela ja metsäneuvos Linnamies puhuivat vainajien muistolle. Talvisodan jälkeen toivottu avustus kuitenkin saatiin, ja yhdistyksen ensimmäinen vuosikirja Suomen Luonto ilmestyi painosta jo vuonna 1941 , samoin myös sen ruotsinkielinen sisar Finlands Natur. Lihtonen. K. K
Jo vuonna 1942 Opetusmir.isteriö oli myöntänyt 10.000 markkaa vuosikirjan toisen niteen painattamiseen, ja seuraavana vuonna yhdistys otettiin raha-arpajaisten voittovaroista vakinaisesti osallisiksi tulevien kulttuurijärjestöjen joukkoon. Ne saavuttivat heti alun perin suuren suosion sekä nuorison että varttuneiden henkilöiden keskuudessa. Niissä on käsitelty sekä luonnonsuojeluun että kotimaan ja muiden maiden luontoon liittyviä kysymyksiä. Viime vuonna perustettiin tätä sekä pääkaupungissa suoritettavaa kurssitoimintaa hoitamaan erityinen Helsingin piirijohto lehtori Vilho Vaarnan puheenjohdolla. Tämä toiminta on sitten ulotettu myös muihin kaupunkeihin ja kauppaloihin aina Rovaniemeä myöten, sikäli kuin päteviä ohjaajavoimia on ollut saatavissa. Varsinkin kaunein väri.valokuvin valaistut esitelmät ovat koonneet tämän salin täyteen kiitollista kuulijakuntaa. Eniten innostuneita osanottajia ovat keränneet lintukurssit, mutta myös on järjestetty kasvi-, hyönteisja ki\·ikursseja. 1941 Hortlingin Lintukirjan. Tähän mennessä ovat jo kymmenettuhannet henkilöt maassamme saaneet yhdistyksen kursseilla ja retkeilyillä tyydytystä kaipuulleen kotimaan luonnon tuntemiseen. Tärkeänä osana yhdistyksen suuren yleisön keskuudessa harjoittamassa valistustoiminnassa on ollut retkeilyillä ja kursseilla. Tämä vaikutus tuntuu myös kirjamarkkinoilla. Tämä Opetusministeriön ymmärtävä suhtautuminen yhdistyksen pyrkimyksiä kohtaan on jatkunut edelleenkin, vaikka kulttuurimäärärahat valitettavasti eivät olekaan pysyneet tasoissa jatkuvan rahan arvon heikentymisen kanssa. Erityisesti harrastus lintujen ja niiden elämän seuraamiseen on koko maassa tämän ansiosta kasvanut moninkertaisesti. E. ja monet muutkin järjestöt ovat ottaneet lintukurssit ohjelmaansa. Vasta sotien päätyttyä toiminta alkoi todella päästä vauhtiin. jota silloin myytiin alennusmyynnissä. Vuodesta 1952 lähtien on pääkaupungissa pidetty Tieteellisten seurojen talossa lukukausien aikana kerran kuussa yleisiä esitelmätilaisuuksia yleisölle. Ei edes toimistotyöhön ollut alkuvuosina apua käytettävissä, vaan sihteeri sai hoitaa itse myös puhtaaksikirjoituksen ja muut teknilliset tehtävät. 1945 ryhdyttiin sitten panemaan toimeen erityisiä luonnontuntemuskursseja. Joitakin vuosia myöhemmin oli tästäkin kirjasta jo ilmestynyt toinen ja kolmaskin painos, kun lintukurssit olivat herättäneet yleisen lintuharrastuksen, ja sen jälkeen on ilmestynyt koko joukko uusiakin lintukirjoja, joilla on ollut hyvä menekki. Vuoden 1945 aikana jäsenmäärä kasvoi yli kaksinkertaiseksi ja oli vuoden lopussa yli 2200. Finlands Natur ilmestyy jatkuvasti yhtenä niteenä vuosittain. Tähän vaikutti osaltaan Taidehallissa Werner Söderström Oy:n toimesta järjestetty professori K. Kivirikon lintukokoelmien näyttely, jossa yhdistys oli osallisena, mutta huomattava ansionsa jäsenten lisääntymiseen oli myös vuosikirjalla. Niinpä tämän esittäjä osti v. 19,j.3 järjestää keväisin ja syksyisin retkeilyjä lähinnä lintuja kasvimaailmaan tutustumista varten. Siihen saakka kaikki työ oli tapahtunut palkkiotta pell<ästä a ianharrastuksesta. 36. Vuonna 1945 yhdistys oli valtionavun ja jäsenmaksujen turvin jo niin paljon päässyt jaloilleen, että vuosikirjan kirjoittajille ja toimihenkilöille voitiin suorittaa pieni korvaus. Pääkaupungissa alettiin v. V. Vuonna 1956 ryhdyttiin vuosikirjan sijasta julkaisemaan neljästi vuodessa ilmestyvää aikakauslehteä Suomen Luonto, jonka katsottiin paremmin kuin vuosikirjan pystyvän pysyttämään jäsenistö ajankohtaisten luonnonsuoj elukysymysten tuntumassa
Skult, Linnamies, Vaarna, siht. Kalliola, Söyrinki, Laitakari, Kujala, Kalela, takarivissä Paavolainen, Tavaila. Keskeisenä ohjelmakohtana vuosikymmenen ajan oli kysymys uusien luonnonsuojelualueiden perustamisesta valtion maille. Helsingin yliopistossa on jo useita vuosia annettu luonnonsuoj elun opetusta lVIatemaattis-luonnontieteellisessä osastossa ja viime vuodesta lähtien se on liitetty metsänhoitajien opintosuunnitelmaan. Luonnonsuojelun saaminen kiinteästi eri opetuslaitosten ohjelmaan tietysti vasta takaa sille yleistä ymmärtämistä eri kansalaispiireissä. Tässä suhteessa meillä on vielä paljon tehtävää. opistossa. Eteenpäin on kuitenkin päästy. 1958. Kanervo ja Luther. Kuvasta puuttuvat johtokunnan jäsenet prof. Luentosarjoja on myös pidetty Teknillisessä korkeakoulussa, Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja Jyväskylän kesä yliSuomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunta ja toimihenkilöt v. Pääkaupungin opettajille on kansakouluj en tarkastajan ja kaupungin metsänhoitajan myötävaikutuksella järj estetty useita luentoje retkeilytilaisuuksia. Niiden taso on jatkuvasti noussut. 1938 vahvistetuista 10:stä alueesta oli viisi mene37. Viime tammikuussa järjestettiin valtakunnallisten nuorisoj ärj estöj en edustajille luonnonsuoj elukurssit pääkaupungissa. Eturivissä vas. Seminaarien ja opettajakorkeakoulujen oppilaille on jo muutamana vuonna järjestetty Kouluhallituksen avulla luonnonsuojeluaiheiset kirjoituskilpailut. V. siht. Yhdistyksen toimihenkilöt ovat lisäksi pitäneet luentoja ja esitelmiä eri puolilla maata kansanopistoissa, työväenopistoissa ja muissa oppilaitoksissa, kansakoulunopettajien ja luonnonhistorian opettajien kokouksissa jne. Opetusministeriöstä on lisäksi äskettäin saatu määräraha toiminnan laajentamiseksi erityisesti kansakoulun piirissä. apul. Sen tehtävänä on muutenkin tehdä aloitteita pääkaupungin luonnornmojelukysymyksissä, kun varsinaista luonnonsuoj elulautakuntaa ei ole monista aloitteista huolimatta vieläkään perustettu pääkaupungin toimesta. Keltikangas ja metsäneuvos Lindfors
Toimikunnan puheenjohtajana on ollut yhdistyksen puheenjohtaja sekä jäseninä toht. Yhdistys järjesti asiassa yleisen kokouksen Metsätalossa, ja seurojen yhteinen lähetystö kävi selvittämässä asiaa eri puolueiden eduskuntaryhmille. Vesistöjen säännöstelyt liittyvät maisemanhoitokysymyksiin, joita kulttuurin edetessä esiintyy yhä runsaammin. Yhdistys painatti Ruotsista saatujen lahjavarojen turvin kauniisti kuvitetun esittelylehtisen ehdotetuista alueista. Uusien luonnonja kansallispuistojen toteuttaminen on kulttuuriteko, joka on huomattu kaikkialla sivistyneessä maailmassa. Tämä tutkimus tulee ilmeisesti antamaan tuloksia, joilla on pysyvä arvo koko Lapin luonnonolojen ja talouselämän selvittelylle. Järviemme likaantumista taas on käsitelty mm. Lisäksi on asetettu toinen komitea valmistelemaan valtakunnallista eri suotyyppien rauhoitusohjelmaa, koska koneellistunut soiden ojitus uhkaa lyhyessä ajassa tuhota vielä jäljellä olevat paremmanlaatuiset suot varsinkin maan eteläosissa. Koskikysymyksen ohella ovat vesien likaantuminen ja säännöstelyt tulleet meilläkin yhä ajankohtaisemmiksi. Tauno Mäki. Esa H yyppä, prof:t H. tetty rauhanteossa ja Porkkalan kansallispuisto oli joutunut vuokratulle alueelle. Jo keväällä 1939 yhdistyksen johto kävi Tieja Vesirakennushallituksen pääjohtajan puheilla esittämässä luonnonsuojelunäkökohtien ja maiseman kauneusarvoj en huomioonottamista tierakennustöiden yhteydessä. Ne antavat tiedemiehille erinomaisen tilaisuuden suomalaisen erämaaluonnon t utkimiseen häiriintymättömissä olosuhteissa. Yhdistys onkin asettanut komitean suunnittelemaan luonnonsuoj elualueiden tutkimusta. Yhdistyksen lähetystö kävi vielä helmikuussa 1957 hänen puheillaan, kun voimayhtiöiden suunnitelmat näyttivät yhä uhkaavan Oulangan alueen koskemattomuutta. Komitea on laatinut laajan eri aloja käsittävän ohjelman ja tutkimusten on määrä alkaa jo tänä kesänä. Tuloksena oli, että Kiutaköngäs saatiin pelastetuksi, ainutlaatuisen komea Jyrävä sen sijaan jäi Oulangan luonnonsuojelualueen ulkopuolelle. 1945 toteuttamaan uutta suunnitelmaa yhdessä Taideakatemian ja luonnontieteellisten seurojen kanssa. Suomen Metsätieteellisen Seuran toimesta laaditun alustavan ohjelman puitteissa lähdettiin v. Ne takaavat myös retkeilijöille ja luonnon ystäville mahdollisuuden virkistävään samoiluun koskemattoman salomaan rauhassa. Yhdistyksen edustaja on säännöllisesti ottanut osaa Pohjoismaisen öljyvahinkokomitean työhön. Tutkijoiden tehtävänä on nyt vain suunnitella niiden monipuolinen tieteellinen inventointi ja hyväksikäyttö. vaikka sitä on koetettu kiirehtää yhdistyksenkin taholta maatalousministerin kanssa neuvoteltaessa. Erityisen sitkeästi saatiin käydän taistelua Oulangan kansallispuistosta, jonka koskia voimateollisuus halusi käyttöönsä. Uudet luonnonsuojelualueet tulivat kahta lukuunottamatta Metsähallituksen valvontaan, koska ne oli erotettu sen omistamista maista. rnetsäpäivien yhteydessä ja yhdistyksen edustajat ovat olleet asiantuntijoina kuultavina Vesistönsuojelukomiteassa. J ärnefelt, Aarno Kalela, Olavi Kalela, Valter Keltikangas ja maist. Viime joulukuussa asetettiin komitea tekemään suunnitelma Kemijoen säännöstelytoimenpiteiden yhteydessä tapahtuvien muutosten ja tuhoutuvien luonnonarvojen tutkimiseksi. Lain täytäntöönpanoasetusta ei vahinko kyllä ole vieläkään saatu. Samoin lähetettiin Valtion puhelinkomitealle yksityiskohtaiset ohjeet puhelinlankojen vetämisestä niin, ettei tienvarsipuita 38. Joulukuussa 1956 Tasavallan presidentti vahvisti lain uusista 12 luonnonpuistosta ja 7 kansallispuistosta
Myös pikkulintujen ja pönttölintujen suoj elu on yhdessä lintuharrastuksen yleisen nousun kanssa suuresti lisääntynyt. Erityisesti juuri maisemanhoidollisten kysymysten hoitoa varten yhdistys perusti yhdessä Kotiseutuliiton kanssa v. Toimikunnassa on jo käsitelty monia maaseudun luonnonsuoj elulle ja kylämaisemien hoidolle ensiarvoisia kysymyksiä rumista ja kirjavista kioskeista tienvarsimetsien hoitoon ja erilaisten luonnonmuistomerkkien rauhoittamiseen saakka. ja -maisemia tarpeettomasti turmeltaisi. En ta4do liioitella sen taloudellista ja metsänhoidollista merkitystä, mutta sitäkin asialla varmaan on. Muutamia pahimmin turmeltuja harjunosia on siellä rekostruoitukin entiseen muotoonsa. Saksassa on tapahtunut. Saksassa taas on esim. Meilläkin olisi aika ainakin voimakkaan taloustoiminnan luonnehtimilla seuduilla suorittaa soraja hiekkavarastojen perinpohjainen inventointi ja niiden käytön suunnittelu siten, että edustavimmat harjut ehdottomasti voitaisiin säilyttää. Kovin vaikea on myös suurten petolintujenmme asema tällä hetkellä. Toivottavaa olisi, että myös metsäalan miehet ottaisivat kololintujen asian omakseen, niinkuin esim. Eläimistä ovat erityisesti olleet esillä häviämässä olevat suuret nisäkkäät ja linnut. Tässä on erityisesti Maatalouskerholiiton taholla tehty erinomaisen ansiokasta työtä. Näin on saatu maisemanhoidollinen ja muu luonnonsuojeluvalistustyö ulotetuksi satojen kotiseutuyhdistysten piiriin yli koko maan. Ilman tehokasta suojelua niidenkin kohtalo on pian ratkaistu. Siksi yhdistys on ryhtynyt suorittamaan perusteellista ja varoja kysyvää inventointia aluksi kolmen lajin kotkan, jaloeli muuttohaukan ja huuhkajan esiintymisestä maassamme, että saataisiin riittävä pohja rauhoitustoimenpiteiden perustelemiseen. meidän harjujamme vastaavat päätemoreenit julistettu laajoilla alueilla maisemansuojelualueiksi, joilla kaikki turmeleva soran kaivaminen ja rakennustoiminta on kielletty. Karhusta on tapporaha poistettu, mutta sitä saadaan edelleen hätyyttää talvilevon aikanakin ja kierroksista maksetut korkeat taksat ja paliskuntien suorittamat tapporahat ovat riittävänä kannustimena sen metsästämiseen. Viime aikoina, kun uusien pikateiden rakentaminen on yhä laajentunut, on tiekysymys käynyt yhä polttavammaksi ja siitä on pidetty erikoiskokouksiakin. Yhdessä Suomen Metsästäjäliiton kanssa tehty rauhoitusehdotus ei johtanut tulokseen. Rauhoitustoiminta on tietysti kuulunut oleellisena työmuotona ohjelmaan yhdistyksen perustamisesta allmen. Ennen kaikkea kuitenkin meidän olisi pidettävä huoli siitä, etteivät metsiemme luontaiset asukkaat kuole kulttuuri-ihmisen silmien edessä ja hänen toimenpiteidensä seurauksena, vaikka jo hyvin tiedämme, millä tavoin voimme pelastaa niiden jatkuvan säilymisen metsäluonnossamme. Tällaisessa asiassa ei sovi kaihtaa pieniä taloudellisia uhrauksiakaan, jos ne ovat tarpeen. Siihen liittyy oleellisesti harjujen suojeleminen ja soranoton suunnittelu. Saimaan hylje on jo rauhoitettu viime hetkellä, mutta ilvekselle säädettiin uudestaan tapporaha, jonka johdosta se uhkaa lopullisesti hävitä maastamme. 1956 yhteistoimikunnan, jonka sihteeri samalla on yhdistyksen sihteerinä. Joutsenen suoj elemiseksi on tehty laajalti propagandaa ja loukkaantuneita talvehtivia lintuja on ryhdytty yhdistyksen pyynnöstä hoitamaan useilla paikkakunnilla tohtori Branderin esimerkin mukaisesti. Ruotsissa, jossa luonnonsuojeluyhdistyksellä on virallinen asema, tämä työ on suoritettu sen toimesta valtion myöntämillä varoilla. 39
Ruotsista ja Tanskasta ja Keski-Euroopan maista, joissa valtio antaa tuntuvia summia luonnonsuojelutyölle, tai itävyöhykkeen maista pitkälle kehitettyine luonnonsuojeluorganisatioineen. Nykyään sen harrastus ei suinkaan rajoitu vain yhdistyksen piiriin, vaan. 1952. Se ei sisällä vain alkuperäisen luonnonkuvan ja eliömaailman suojelua sekä maisemankauneuden vaalimista ja luonnonalueiden varaamista yhä kauemmaksi luonnosta etääntyvän kulttuuri-ihmisen henkistä ja ruumiillista virkistymistä varten. Työkentän jatkuva laajeneminen vaatii yhä enemmän varoja ja työvoimaa. Päin vastoin se tahtoo ohjata sitä sellaisella tavalla, että mahdollisimman suuri jatkuva hyöty saavutetaan mahdollisimman pienillä menetyksillä, niin että myös tulevaisuuden ihmisen elinympäristössä säilyy tilaisuus päästä ihmisen terveelle kehitykselle välttämättömään luonnon läheisyyteen ja luonnonvarojen järkevä käyttö takaa riittävän toimeentulon. Vieläkin enemmän tuloksia on saavutettu Lounais-Hämeessä, jonka Kotiseutuja Museoliiton luonnonsuojelutoimikunnasta on kehittynyt itsenäinen Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys museoineen ja arkistoineen. Tässä suhteessa olemme kaukana jäljessä esim. Vuodelta 1923 peräisin oleva luonnonsuojelulakimme on jo monessa kohdin vanhentunut eikä anna varsinkaan maisemanhoidollisille toimenpiteille riittävää tukea. siitä on tullut todellinen yleinen kulttuuriharrastus, jonka monet eri aloilla työskentelevät järjestöt ovat ottaneet ohjelmaansa. Meillä työ tapahtuu vielä suurelta osalta yksityisten henkilöiden innostuksen ja uhrautuvaisuuden varassa. Paljon on siis jo saavutettu, mutta enemmän on vielä tehtävänä. Nyt asia onkin edistynyt niin pitkälle, että valtion luonnonsuojeluvalvojalle on annettu tehtäväksi suunnitelma uutta luonnonsuojelulakia varten. Jos me emme hyväksy sitä, että jokaiseen koskeen rakennetaan voimalaitos, viimeinenkin suo seutukunnalla ojitetaan tai kauneinkin harju kaivetaan sorakuopaksi, ei se johdu talouselämän vaatimusten väheksymisestä, vaan siitä, että meidän mielestämme kulttuurikansan on nähtävä muitakin kuin taloudellisia arvoja. monien maakuntaliittojen ohjelmassa. Luonnonsuojelu ei siis suinkaan pyri niinkuin varsinkin meillä vielä saatetaan esittää joistakin nykyajan käytännölliselle elämälle vieraista katsomuksista kiinni pitäen estämään taloudellista kehitystä ja luonnon hyväksikäyttöä. Luonnonsuojelu on yhdistyksen perustamisesta lähtien mennyt maassamme hyvän askeleen eteenpäin. Maatalouskerholiiton ja Kotiseutuliiton lisäksi sillä on jo luja sija mm. Työn rahoittaminen onkin tämänkin hetken tärkein kysymys. vain yhden kerran päässyt osalliseksi yleisistä arpajaisista, silloinkin vasta puheenjohtajan vedottua henkilökohtaisesti sisäministeriin. Tämä on selvästi oivallettu niissä taajaan asutuissa maissa, joissa luonnonsuojelua varten on perustettu tutkimuslaitoksia tai akateemisia oppituoleja. Luonnonsuojelun työkenttä laajenee jatkuvasti. Maisemaekologinen suunnittelu on siellä saamassa yhä tärkeämmän sijan. Olisi ehkä aika suunnitella perustettavaksi säätiö, jonka 40. Luonnonsuojelun tehtävänä on löytää tasapaino yhä teollistuvan yhteiskunnan taloudellisten vaatimusten ja luonnonmaiseman säilyttämispyrkimyksen välillä. Siihen se onkin erittäin sopiva, koska se antaa niin nuorille kuin varttuneillekin tilaisuuden monenlaiseen käytännölliseen puuhailuun. Olemme moneen otteeseen esittäneet maatalousministerille sen uusimisen välttämättömyyttä. Pisimmälle on päästy Hämeessä, jossa Hämeen Heimoliiton luonnonsuojelutoimikunta perustettiin v. Mainittakoon, että yhdistyksemme on esim
Tunnustuksensa osoittamiseksi yhdistys on perustanut kultaisen ja hopeisen ansiomerkin sekä kunniakirjan, joita ensi kerran jaetaan tässä tilaisuudessa. Kun ensimmäinen jako tapahtuu yhdistyksen toimittua jo 20 vuotta, on ansioituneita henkilöitä paljon. Kunnioitettavat vieraamme, hyvä naiset ja herrat! Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pyytää toivotta Teidät sydämellisesti tervetulleiksi tähän 20-v-juhlaan. turvin voitaisiin pelastaa ainakin uhatuimmat luonnonarvot, niinkuin Skotlannin National Trust tai Ruotsin hiljattain perustettu organisaatio Sverges Naturvårdsfond. Sen vuoksi on tällä kertaa rajoituttu pääasiassa vanhempaan polveen, elleivät aivan erityiset ansiot ole olleet kysymyksessä. Johtokunta on kokonaisuudessaan halunnut pysyä jaon ulkopuolella. Inhimilliset laitokset alkavat työnsä uskossa ja vanhenevat sitten konemaisuudessa. Sen vuoksi ei edes entiselle puheenjohtajalle ja luonnonsuojelutyössä monipuolisesti ansioituneelle professori Kujalalle jaettu ansiomerkkiä tällä kertaa. Tämä onkin paras tae jatkuvasta eteenpäin menosta. Ärade gäster, mina damer och herrar! Finlands Naturskyddsförening ber att få önska Eder hjärtligt välkomna till detta t jugoårsjubileum. Ilman erityistä huolenpitoa tuhoutuu luonnostamme paljon sellaista, mikä helposti voitaisiin säilyttää ja minkä säilyttäminen on lopulta talouselämänkin etujen mukaista. Nykyään rationalitoitu maaja metsätalous, teollisuus, vesivoimien rakentaminen ja vesien säännöstely sekä kasvava liikenne supistavat jatkuvasti luonnonmaiseman aluetta. Luonnonsuojelu on vielä niin nuori asia, ettei se ainakaan meidän maassamme pitkään aikaan ennätä tuolle hengettömälle vanhenemisen asteelle. Harrastusta asiaan on meilläkin jo ilmennyt. Luonnonsuojelun tehtävänä on valvoa, ettei korvaamattomia luonnonpiirteitä turhaan hävitetä tai uhrata hyödyn vuoksi, joka on niiden arvoa pienempi. Tämä on usein tapahtunut täysin ilmaiseksi tai siitä on voitu suorittaa vain vähäinen korvaus. tri Reino Kalliola Esitelmöitsijä hahmotteli aluksi kuvan Suomen luonnosta sellaisena kuin se oli vielä vuosisadan vaihteessa, jolloin vanhasta erämaasta oli vielä paljon jäljellä ja talonpoikaisessa kulttuurimaisemassakin runsaasti tilaa vapaan luonnon muodostumille ja aineksille. J uhlaesitelmän piti valtion luonnonsuojelunvalvoja fil. Ranskalainen kirjailija Paul Guth sanoo kouluopetuksesta puhuessaan: Les institutions humaines debutent dans la foi, puis vieillissent dans l'automatism. Söyrinki ansiomerkkien ja kunniakirjojen jaon luonnehtien ansiomerkkien saajien työtä luonnonsuojelun alalla: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on toiminnassaan saanut arvokasta apua monilta henkilöiltä. Ansiomerkkejä ja kunniakirjoja myönnetään myös yhdistyksen ulkopuolella suoritetusta työstä luonnonsuojelun hyväksi. Tämän jälkeen suoritti prof. 41
42. Esko Suomalainen, Helsinki; Prof. Raikko Ruotsalo, Helsinki; Aluemetsänhoitaja Väinö Sandström, Rovaniemi; Yli-ins. Reinilä, Oulu; Fil.lis. Olli Heikinheimo, Helsinki; Prof. Skogström, Helsinki; Rehtori Jorma Soveri, Helsinki; Agronomi Johan Standertskjöld, Helsinki; Prof. Prof Väinö Auer, Helsinki; Lääket. Ragnar Bäck, Vaasa; Kouluneuvos Kurt Enwald, Kuopio; Dosentti Viljo Erkamo, Helsinki; Arkkitehti Otto Flodin, Helsinki, Dosentti Lars v. Brander, Matku; Prof. Erkki Laitakari, Helsinki; Maisteri Olavi Leivo, Helsinki; Fil.tri K. Mattsson, Hämeenlinna; Prof. Heldt, Helsinki; Prof. Yrjö Ilvessalo, Helsinki; Kirjailija Yrjö Kokko, Helsinki; Prof. Alexander Luther, Helsinki; Maaherra S. J. Hymander, Kuopio; Neiti Eila Högqvist, Helsinki; Maanvilj. Huuskonen, Helsinki, Prof. Paavo Kallio, Turku; Metsänhoitaja Ilmari Karvonen, Lieksa; Prof. Peitsa Mikola, Helsinki; Rehtori Paavo Nederström, Kuopio; Lehtori Börje Olsoni, Porvoo; Prof. tri T. Armas Houkuna, Tammela; Metsänhoitaja J. Kunniakirja on myönnetty 47:lle henkilölle: Preparaattori Pentti Alaja, Vesanto; Preparaattori John Grönwall, Helsinki; Emäntä Tilda Haapanen, Relletti; Eräpoliisi Eino Halmetoja, Mikkeli; Maisteri Olavi Hilden, Helsinki; Maanvilj. Kalle Kaksonen, Punkaharju; Maanviljelijänpoika Niilo Kokko. Osara, Helsinki; Prof. E. Kultainen ansiomerkki on päätetty myöntää kotimaassa 10 henkilölle ja yhdelle ulkomaalaiselle. ja kirurg. Ilmari Hustich, Helsinki; Tarkastaja, fil.tri A. Meurman, Helsinki; Pääjohtaja, prof. Järvinen, Rovaniemi; Prof. A. V. Haartman, Helsinki; Metsänhoitaja Paavo Harve, Helsinki; Dipl.ins. Paavo Suomalainen, Helsinki; Fil. tri Lauri Teivainen, Pälkäne; Maisteri Tauno Toivonen, Somerniemi; Agronomi Mauno Tuomola, Helsinki. Hopeinen ansiomerkki on myönnetty seuraaville 37: lie henkilölle: Prof. Esko Aaltonen, Turku; Dosentti Göran Bergman, Helsinki; Metsänhoitaja Leo Björkman, Kuru; Fil.maist. Metsävainio, Oulu; Prof. Heikki Järnefelt, Helsinki; Ylimetsänhoitaja A. Otto-1. N. Pauli Perimaa, Tampere; Ylimetsänhoitaja Torsten Rancken, Tammisaari; Pormestari K. Professori Auer vastaanottaa kultaisen ansiomerkin. Alvar Palmgren, Helsinki; Lisäksi on myönnetty kultainen ansiomerkki fil.tri Nils Dahlbeckille, Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen entiselle sihteerille. T. Pontus Palmgren, Helsinki; Dipl.ins
Osara, joka puheessaan luonnehti sekä metsänhoidon että luonnonsuoj elun alalla tapahtunutta rinnakkaiskehitystä suojelusta metsän ja luonnon hoitoon. Lehtonen, Hamina; Rouva Eila Leppisalo, Helsinki; Ylioppilas Pentti Linkola, H elsinki; Talollinen Matti Luoma, Jalasjärvi; Puutarhuri Ahto Luutonen, Jäm.inkipohja; Yliopp. Kaarlo Putkonen, Lohja; Tilanhoitaja E. A. Öhqvist, Kotiteollisuusliiton prof. Raatikainen. V. Sarvas, Societas pro Fauna et Flora Fennican fil.tri Joakim Donner, Delationen för Hembygdsvårdin agronomi Johan Standertskiöld, Nordenskiöld-Samfundetin kenraali H. Pertti Meckhn, Lieksa; Metsätekn. Vielä puhuivat Kuopion Luonnon Ystävien Yhdistyksen puolesta kouluneuvos K. Yrjö J . V alleala, Sippola; Maisteri Tapani Valtonen, Somero; Konsulentti Viljo Varkila, Helsinki; Maisteri Kirjailija Yrjö Kokko hymyilee ansiomerkki ja ctiploomi kädessään. Mikko Rasinen, Humppila; Ylikostaapeli Leo Rautava, Kitee; Metsänhoitaja M. Luumäki; Maanviljelijä Arvo Kytölä, Urjala; Opettaja Aarre Laaksonen, Heinola; Herra Sulo J. V. Roine, Helsinki; Yliluutn. N . Kuopio; Maanvilj. J. R. . Merikallio, Suomen Matkailijayhdistyksen puolesta johtaja Jorma 1'olonen.Maatalouskerholiiton puolesta maanviljelysneuvos Aatos Tavaila ja Luonnonhistorian ja maantiedon opettajien liiton puolesta lehtori Vilho Vaarna. Salonen, Tampere; Tilanomistaja Igor Sandman, Öja; Maanvilj. Kirjein ja sähkein olivat onnittelunsa esittäneet: Pankinjoht. Vuorisalo, Helsinki; Tervehdysten ja onnittelujen sarjan aloitti metsähallituksen pääjohtaja, prof. Pertti Viitanen, Somero; Toimittaja Esko Viljanen, Forssa; Maisteri Heikki Vuorenrinne, Helsinki; Ylioppilas L. Enwald, Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen puolesta rehtori E. Kujala ja A . Rautkari, Helsinki; Metsänhoitaja P. Metsätyönjohtaja Samuel Nevala, Matku; Maanviljelijänpoika Risto Nyström, Somero; Ylioppilas Pekka Pitkänen, Helsinki; Metsänhoitaja Armas Pohjola, Forssa; Toimittaja Antti Prusi, Vammala; Eräpol. Veijo Törnroos, Oulu; Metsänhoitaja E. Arrela, Pello; Maa43. Taivalmaa, Jalasjärvi; Koululainen Veikko Tiainen, Närsäkkälä; Fil.kand. Martti Saariste, Kerava; Preparaattori Veikko Salkio, Rovaniemi; Ylipostimies A. Luonnonsuoj elualueiden hoidosta huolehtivan Metsäntutkimuslaitoksen onnitteluadressin esitti sen johtaja, prof. Suomalaista Taideakatemiaa edustanut prof. Eino Jutikkala, Suomalaisen eläin ja kasvitieteellisen seuran Vanamon professorit V. Mikko Mielonen, Palokki; Ylimetsänhoitaja Leevi Miettinen, Helsinki. Auer korosti onnittelusanoissaan kulttuuriyhteiskunnan eetillistä tarvetta suojella luontoa aineellisia arvoja tavoittelevalta ihmiseltä sekä toi esille luonnonsuoj elun rakentavan ja yhdistävän merkityksen nykyisessä eripuraisuuden maailmassa. Kalela ojentaen samalla adressin. Mannermaa, Oulu; Liikeapul
Sulo J . herra S. Brander, Matku; Prof. Erik Johansson, Porvoo mlk; Maanvilj. Otto Eriksson, Askola; Apul.joht. Igor Sandman, Öja; Turun Eläinja Kasvitieteellinen Seura, Turku; Öja Jaktklubb och Naturskyddsförening, Öja; Kansakoulun Nuorisotyön Päätoimikunta, Helsinki; Lahden Luonnonystävien Yhdistys, Lahti; Pohjois-Pohjanmaan Maakuntaliitto, Oulu; Raittiuskansan Kirjapaino, Helsinki; K eskusmetsäseura Tapio ja metsänhoitolautakunnat, Helsinki; Metsänhoit. Rancken, Inkoo; Dipl.ins. Toivo Lamminaho, Porvoo mlk; M~anvilj. A. Hjalmar Tallgren, Sipoo; Tohtorinna Jenny Silen, Sipoo; Tilanom. Alex Le Bell, Siuntio; Ab Nothamn, Snappertuna; Snappertunan kunta; Tammisaaren kaupunki; Rouva Aina Aschan'in perik., Tammisaari mlk; Helsingin Yliopisto, Tvärminne; Tilanom. rva Helga Söderholm, Pernaja; Pernajan seurakunta; Kalastaja Ivar Holmström, Pernaja; Kalastaja Verner Andersson, Pernaja; Kalastaja Vilhelm Stenstrand, Pernaja; Maanvilj. Anna Varsa, Pohja; Porvoon kaupunki; Amanda Stjernberg'in perik., Porvoo mlk; Tilanom. Anton Kohtala, Honkajoki; Viljakkalan seurakunta, Hämeenkyrö; Tilall. A. Holger Österman, Pernaja; Tilanomistaja, tri Gösta Ehrnroth, Pernaja; Tjusterbyn kartanoyhtiö; Prof. Lars Tallberg, Porvoo mlk; Maanvilj. tri Kaarlo Metsävainio, Oulu; Varastonhoit. Lauri Jäntti, Askola; Fil.tri Kai Donner ja rouva Greta Donner, Bromarv; Kreivi J. Frans Ollila, Kerava; Turun ja Porin lääni: Agr. Pohjola, Tampere; Metsänhoitaja S. Artur Wahlström, Sipoo; lns. T. Sven Hougberg, Sipoo; Sipoon kunta; Tilall. J . Toivonen, Somerniemi; Metsänhoit. Haaramo, Vanhakylä; Lehtori Börj e Olsoni, Porvoo; Etelä-Karjalan Maakuntaliitto, Lappeenranta; Suomen Partiotyttöjärjestö, Helsinki; Fil.tri E. Valter Printz, Vihti; Rouva Mirja Virtanen, Mäntsälä; Maanvilj. Lauri Jäntti, Malmi. Herman ja Johan Sandvik, Pernaja, Loviisan kaupunki; Vuorineuvoksetar Hjördis Baumgartner, Pernaja; Kreivitär Nan Creutz, Pernaja; Oy Fiskars Ab, Pohja; Tilall. A. Eevert Lyytinen, Kannonkoski; Opettaja 0. ins. Martti Airilan perill., Lohja; Tilanomist. Esko Aaltonen, Turku; Maist. J. Jaakko Kontnla, Pukkila; Maanvilj. Väinö Mikkola, Pukkila; Maanvilj. Karl Karlsson, Sipoo; Maanvilj. Björkman, Kuru; Opettaja Aarre Laaksonen, Heinola; Dipl. Hymander, Kuopio; Op. evp. Knorring, Halikko; Maanvilj . Valovirta, Jyväskylä, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys, Forssa; Hämeen Heimoliitto, Hämeenlinna; Maanvilj. Lehtonen, Hamina; Rehtori Paavo Nederström, Kuopio; Fil.tri Lauri Teivainen, Pälkäne; Metsänh. Ståhle, Espoo; Rouva Anita Grönlund, Espoo; Rautatievirkam, Veikko Leino, Espoo; Ab Svenska Småbruk och Egna Hem, Espoo; Espoon kunta; Axel Klefströmin kuolinpesä, Espoo; Hangon kaupunki; Lauttasaaren kartano; Helsingin kaupunki; Svenska Odlingens Vänner i Helsinge r.f., Helsinki mlk; Keskusosuusliike Hankkija, Helsinki mlk; Hyvinkään kauppala; Arkkitehti A. Valto Mäkinen, Pusula; Tilanom. Erik Pouru, Liljendal; Varatuomari Martti Olsson, Lohja; Prof. Juho Numme, Hinnerjoki; Metsänhoitajan rva Märtha Sofia Hoffström, Hiittinen; Maanvilj. Järvinen, Rovaniemi; Lääket. Aminoff'in perik., Bromarv; Johtaja Santeri Salomaa, Espoo; Dalsvik Gård Ab, Espoo; Maanvilj. Arne Backström, Sipoo; Tilall. Ilmari Yli-Jama, 44. Harry Tallsten, Myrskylä; Oiva ja Kirsti Holm, Mäntsälä; Vapaaherratar Elsa v. Uudenmaan lääni: Maanvilj. Pauli Perimaa, Tampere; Fil. tri T. Matti ja Hilda Toriseva, Kokemäki; Maanvilj. Ragnar Kreuger, Inkoo; Karjaan seurakunta; Taloll. E . F. Mattsson, Hämeenlinna; Maanvilj. Born, Pernaja; Tilall. Tämän lisäksi yhdistys on myöntänyt noin 300 kunniakirjaa kaikkien niiden yksityistilojen omistajille, joiden maille on heidän sukunsa omistuksen aikana suoritettu luonnonm~istomerkkien rauhoituksia. Holger v. Karl Lindvall (Magnusson), Liljendal; Tilall. ja kirurg. W. R. Edvard ja Hilda Steffansson, Sipoo; Tilall. Birger Andersson, Porvoo mlk; Tilanom. W. Johan Nyman, Liljendal; Tilall. Eino Kivekäs, Alastaro; Agr. Anders Karlsson, Porvoo mlk; Rajaylikers. V
Väinö ja Esteri Siiki, Tammela; Maanvilj. Emil :!:Iujala, Masku; Tilall. Edvin Påvall (Mattsson), Geta; Tilall. Viljo ja Saimi Vekuna, Luopioinen; Maanvilj. Alma ja Jalmari Viljanen, Somero; Maanvilj. , Korpilahti; Taloll. Albert Veijon perill. ja fome Brander, Urjala; Yhtyneet Paperitehtaat Oy., Valkeakoski; Vanajan seurakunta; Maanvilj. Alpo Salo, Kuru; Ekon. Kalle ja Saara Mikkola, Somero; Tilanom. Karl Helin, Föglö; Tilall. Karin Lindqvist, Urjala; Maanvilj. , Längelmäki; G. Erik ja Magnus Sundberg, Kökar; Tilall. Arvo Niittymäki, Koijärvi; Tilall. Matti Kopsa, Vesilahti; Maanvilj. Kustaa Elsilän perikunta, Laitila; Loi.maan kunta; Maanvilj. Kalle Välimäki, Koij ärvi; Tilall. Nikolai Siivola, Tammela; Taloll. Heikki Ilola, Urjala; Tilall. Viljo Isotalo, Urjala; Emäntä Edla Hiukkamäki, Urjala; Tilall. Armas Sillanpää, Tammela; Rauha Pajunen, Tammela; Aino Seppälä, Tammela; Sylvi Pinni, Tammela; Kerttu Pinni, Tammela; Maanvilj. Olga Salminen, Vilppula; Maanvilj. V. Antti Pirttilahden perik., Pohjaslahti; Maanvilj. 0. Selin, Oripää; Maanvilj. Tilda Kytölä, Urjala; Tilanom. Paavo Toivonen, Somerniemi; Maanvilj. Tammela; Rouva _ Helmi Teeri, Tampere; Maanvilj. Kaisa ja Kaino Kärki, Somerniemi; Maanvilj. Lahtinen, Ruovesi; · Maanvilj. Esko ja Kerttu Mäkelä, Loimaa; Tilall. Johannes ja Martta Äikäs, Jämsä; Metsänhoit, Kurt Palmroth, Kalvola; Tilall. Korpilahti; Taloll. Kalle Lehtinen, Urjala; Maanvilj. Suoma Heinilä. Jaakko ja Hulda Sundberg, Somero; Maanvilj. Anni Kämppi, Pälkäne; Emäntä Anni Romu, Pälkäne; Maanvilj. E. Pirkko Pouttu, Hauho; Tai.neuvos Iisakki Ojanperä, Humppila; Hämeenlinnan kaupunki; Kunn.neuvos Erik Grenman , Hämeenlinna; Maat .neuvoja Arvo Vehmanen, Jokioinen; Maanvilj. Heikki ja Maria 45. Kauko Koskenalusta, Kalvola; Maanvilj. A. Kauko Puhtila, Tammela; Tilall. Kalle ja Laina Klemola, Pälkäne; Maanvilj. Juho Annila, Sääksmäki; Maanvilj. Toivo ja Impi Viikari, Tammela; Maanvilj. Otto Talosen perik., Tammela; Maanvilj , Kustaa Yli-Rekola, Tammela; Maanvilj. Urho Ojala, Loppi; Maanvilj. Niilo, Viljo ja Mauno Verkkala, Somerniemi; Maanvilj . Seppo Salo, Kuru; Maanvilj. Karl Hellsten'in perik., Raisio; Lehtori Einari Kovero, Rauma mlk; Taivassalon seurakunta; Muurlan kunta; Maanvilj. Kalle ja Aino Hiissa, Pälkäne; Rouva Annikki Söyrinki, Ruovesi; Rouva Aino Lampen, Ruovesi; Maisteri Raw1i Väinölä, Ruovesi; Sahanom. Ahvenanmaan maakunta: Tilall. Alex Jokinen, Korpilahti; Taloll. Nokia; LänsiPäijänteen Osuusliike il., Padasjoki; Maanvilj. de Pont, Somero; Emäntä Ida Lindberg, Somero; Maanvilj. Paavo Isotalo (Veckman), Urjala; Neiti Mary Brander, Urjala; Maanvilj. Kalle Juntun perik., Nokia; Nokia Oy, Nokia; Ristin Voitto ry .. Mauno Seppälä, Somerniemi; Maanvilj. Väinö Ylhäinen, Kalvola; Maanvilj. Yrjö Lehtiö, Muurla; Taivassalon kunta. Väinö Heikkilä, Kangasala; Tilanom. Allan ja Toini Korpela, Somero; Maanvilj. Lauri Veikkola, Somerniemi; Maanvilj. August Hakala, Koijärvi; Maanvilj. Hämeen l,ä,äni: Oy Finlayson-Forssa Ab, Forssa; Rouva Fanny Sohlman, Hattula; Hauhon seurakunta; Vitsiälän kyläkunta, Hauho; Agr. Kuusjoki; Maanvilj. A. Heikki Sasi, Urjala; Tri T. Albert Kulmala, Ypäjä; Dipl.ins. August ja Olga Mäkilä, Tammela; Maanvilj. Arvi Kolu, Urjala; Tilall. Hannes ja Lyyli Kivilä, Tammela; Maanvilj. Heimo ja Helga Uusitalo. Artturi Kylä-Rekola, Tammela; Maanvilj. Kalle Hakola, Korpilahti; Tilall. Fridolf Mattsson, Jomala. Villiam Nieminen, Urjala; Tilall. Otto Yli-Tuomola, Metsämaa·; Maanvilj. Matti Eskola, Asikkala; Maanvilj. Aino Lumme, Somero; Maanvilj. Juho Majanen, Me~sämaa; Maanvilj. Martti Käpynen, Urjala; Maanvilj. Toivo Hihkio, Ruovesi; · Metsätekn. Erland Nuijanmaan perik. Aatu Luomajärvi, Kuru; Lammin kunta; Tilall. Eino Suonpää, Somero; Agr. Viljo Vasama, Somern.iemi; Maanvilj. Eino Niittymäki, Koijärvi, Maanvilj. Eero ja Liisa Salunen, Pohjaslahti; Maanvilj . Siivola, Tammela; Maanvilj. Lauri ja Aune Jaakkola, Tammela; Maanvilj. Iida Karkee, Korpilahti; Agr. J. Helga Lehtinen, Koijärvi; Maanvilj. Sipi ja Laimi Tuohimäki, Somero; Maanvilj. Juho Lunden, Tammela; Maanvilj. Sulo Hytti, Somerniemi; Somerniemen kunta; Maanvilj . Serlachius Oy, Mänttä; Maanvilj. Yrjö Yli-Laurila, Laitila; Maanvilj. Erkki Hintta, Jämsä; Matti. Wäinö Kilo, Somerniemi; Maanvilj. Erkki Hemilä, Koijärvi; Maanvilj. Nestor Vähä-Herttua, Tammela; Maanvilj
Viljam Pylkkänen, Juva; Maanvilj. Albin Manninen, Juva. Lars Haga, Pietarsaari; Seinäjoen kunta; Opettaja Valter Norrback, Siipyy; Maanvilj, Impi ja Antti Kentta, Teuva; Maanvilj. » Rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla» Reino Kalliola Luonnonsuojelun tunnetuimpia ja tehokkaimpia muotoja on erityisten luonnonsuojelualueiden perustaminen ja yksittäisten luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen. Otto Sivonen, Tuupovaara. Lempi Kainulainen, Kuhmo; Tilonom. Mikkelin lääni: Pienvilj. Uuno Kainulainen, Kuhmo; Rosenlew & Co Ab, Kärsämäki; Maanvilj. Rauhoitustoiminnan virallisena pohjana. Ferdinand Parkkinen, Mikkeli mlk; S. Oskari Vanhamaa, Rovaniemi; Tornion kaupunki; Ylitornion kunta; Maanvilj. Pauli Saksa, Kangasniemi; Vapaussodan Invaliidien Liitto r.y., Mikkeli mlk; Taloll. Matti Ylioikarainen, Rovaniemi; Maanvilj. Kaarlo Basilier'n perill., Parikkala; Fil.tri Väinö Krohn, Vehkalahti. Yksityinen maanomistaja voi itse erottaa jonkin alueen omaksi luonnonsuojelualueekseen. Martti Lukkari, Sotkamo; Lapin lääni: Maanvilj. Henttinen, Luopioinen; Maanvilj. Seuraavassa tarkoitetaankin luonnonsuojelualueella vain luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua aluetta. Vaasan lääni: Björköbyn kunta; Keuruun seurakunta; Maanvilj. Yrjö Kontio, Juva; Taloll. Martti Niinimäki, Kalvola; Maanvilj. Jos maanomistajana on sellainen yhteisö kuin kunta, rauhoituspäätös on jo paljon merkittävämpi; samoin valtionmaiden osalta aluetta hallitsevan ja hoitavan viraston päätös. Kauko Haapamäki, Virrat; Maanvilj. Juho Lehtonen, Virrat; Maanvilj. Tauno ja Aili Silvennoinen, Rantasalmi; Maanvilj. Valto Leveelahti, Virrat; Laukaan Kotiseutuyhdistys; Taloll. Helmi Taskinen, Nilsiä; Maanvilj. Erkki Niska, Pello; Maanvilj. Karl Widd, Oravainen. Kuopion lääni: Kuopion kaupunki; Kymin Osakeyhtiö, Kuopion mlk; Kuopion Luonnon Ystävien Yhdistys, Maaninka; Kuopion Matkailijayhdistys, Maaninka; Maanvilj. Oulun lääni: Maakrunni Säätiö, Ii; Talonom. Eino Mähönen, Siilinjärvi; Taloll. Luonnonsuojelualue on alue, johon luonnontilan säilyttämiseksi ei uloteta mitään taloustoimia tai jossa nämä toimet tarkoituksenmukaisella tavalla rajoitetaan. Väinö Heikkari, Somerniemi; Emäntä Aili Tamminen ja nuori-isäntä Erkki Lehtonen, Humppila; Tilanomistaja Eeva Myllykylä, Ypäjä. Johannes Virtanen, Heinola mlk; Hackman & Co, Heinävesi; Maanvilj. Matti Karhala, Leivonmäki; Maanvilj. Nikolai Toivosen perill., Tuupovaara; Tilall. Ville Kreeta, Matti, Jalmari ja Toivo Rompasaari, Rovaniemi; Maanvilj. Hilding ja Sigvard Björman, Lapväärtti; Taloll. Kymen lääni: Pankinjoht. Väinö ja Hilja Kumpuniemi, Simo. Eljas Mulari, Ristijärvi; Maanvilj. Kalle Tapola, Hauho; Maanvilj. Bovallius döfstumhem, Pieksämäki; Maisteri Bertta Korhonen, Rantasalmi; Tilall. Alli Kokkonen, Nilsiä; Maa.nvilj. Aleksi Uusi-Tyrkkö, Virrat; Maanvilj. Aarne, Annikki ja Eero Rulja, Luopioinen; Kurun seurakunta; Maanvilj. Anselm Poukan perill., Virrat; Tilall. Onni Poukka, Virrat; Maanvilj. Viljo Kokkonen, Nilsiä; Maanvilj. Vahvin mahdollinen ja usein ainoa riittävän luja suoja saadaan luonnonsuojelulain avulla. mutta tämä ei tietenkään virallisesti mil46 lään tavalla muuta alueen asemaa. och A
Alueen täytyy olla tavalla tai toisella koko maan, maakunnan tai ainakin ko. Sivuutamme tällä kertaa luonnonja kansallispuistot sekä valtionmaille suunnitellut muut luonnonsuojelualueet. Liljendal, Andersby, Falkberget. Alueella täytyy lisäksi olla huomattava yleinen merkitys. seudun kannalta edustava: luonnonkaunis tai luonnonmaantieteellisesti mielenkiintoinen tai molempia samalla kertaa. on luonnonsuojelulaki (71/1923), osittain muutettuna: 301/1927 ja 399/1941). Vähimmäisvaatimwrset muodostuvat erilaisiksi eri seuduilla. Sen nmkaan voidaan valtionmaille perustaa kahdenlaisia luonnonsuojelualueita: 1) ensi sijassa tieteellistä tutkimusta varten erotettuja (yleisiä luonnonsuojelualueita eli) luonnonpuistoja ja 2) yleisiksi kotimaan luonnon nähtävyyksiksi tarkoitettuja (erityisiä luonnonsuojelualueita eli) kansallispuistoja. 47. Näistä seikoista joutuu valtion luonnonsuojelunvalvoja antamaan lausuntonsa lääninhallitukselle, joka antaa päätöksen asiassa. >>Luonnonkaunis tai muuten luontonsa puolesta huomattava>> on suppeudessaan kovin väljä ilmaisu, mutta tietää kuitenkin sitä, ettei mikä tahansa luonnonmuodostuma tai maisema voi tulla kysymykseen. Mitä vaatimuksia luonnonsuojelualueelle on asetettava1 Yksityiselle kuuluvalla alueella kunnan, seurakunnan, laitoksen tai säätiön omistama maa katsotaan luonnonsuojelulaissa yksityiselle kuuluvan maan veroiseksi voidaan >>luonnonkauniin tai muuten luontonsa puolesta huomattavan paikan säilyttämiseksi vastaisuutta varten sellaisenaan taikka jonkin eläinja kasvilajin rauhoittamiseksi» muoK aksi hiidenkirnua. 1956 säädettiin laki uusien luonnonsuojelualueiden perustamisesta valtionmaille. Perustavaa laatua oleva luonnonja kansallispuistokysymyksemme saatiin ilahduttavalla tavalla ratkaistuksi, kun v. Rauhoitettu 1925. dostaa lääninhallituksen päätöksellä luonnonsuojelualue. Toimeenpanoasetus on kuitenkin valitettavasti viivästynyt. Rajoitumme tarkastelemaan kysymyksiä, jotka liittyvät luonnonsuojelualueiden perustamiseen yksityismaille sekä yksittäisiin luonnonmuistomerkkeihin, jollaisia voidaan rauhoittaa ja on rauhoitettu sekä yksityisettä valtionmailla. Kun se on saatu ja eri alueille laadittu järjestyssäännöt, on vuorossa niiden 50:tä hehtaaria pienempien alueiden rauhoittaminen, joihin ei tarvita erityistä lakia, vaan jotka voidaan perustaa asetusteitse
Tämä sosiaalinen näkökohta on hyvin tärkeä tiheään asutuissa maissa. Tämähän on yksi kuntien tehtäviä. Esimerkiksi sellaisen harjutai järvi.maiseman, joka Lounais-Suomessa tai Pohjanmaalla ansaitsisi hyvin tulla rauhoitetuksi, muodostamista luonnonsuojelualueeksi jossain J ärvi-Suomessa saattaa olla vaikeata puoltaa. Jos vesilintujen metsästys halutaan kieltää kuten ymmärrettävää ja toivottavaa on jossak'in asutuksen piirissä olevalla 'kyläj ärvellä', on tarkoitukseen käytettävä metsä tyslakia, ellei järvi ole huomattava, biologisesti tärkeä 'lintujärvi', jolloin kyllä luonnonsuojelulain käyttäminen on paikallaan. Luonnonsuojelussa pyritään siihen, että myös tavallista 'arkista' luontoa suoj ellaan se juuri on lopulta kaikkein tärkeintä. Usein ne, esim. linn.avuoret tai pronssikautiset hautarauniot, ovat samalla luontonsa puolesta huomattavia ja oveltuvat hyvin luonnonsuojelualueiksi. Rauhoitettu 1958. kulttuuriarvojen merkitykseen yhteiskunnalle, mutta se voi olla myös sosiaalinen. On hylättävä esimerkiksi sellainen anomus, jossa luonnonsuojelualueen muodostaminen merkitsisi vain yksityisen huvila-alueen rauhan turvaamista. Jos luonnonsuojelulain noj alla rauhoitet48 tavaksi kelpaavaan alueeseen liittyy jokin historiallinen muisto, on sen arvo sitä suurempi. Toinen esimerkki. Tavallisen luonnon suojelu ja hoito on järjestettävä 'yleisten' lakien puitteissa. uojelualueelle lain edellyttämän yleisen merkityksen, perustuu tavallisesti luonnontieteellisten, opetuksellisten, historiallisten, esteettisten ym. Mutta ei joka maatilalla eikä kaikissa kylissäkään ymmärrettävästi ole sellaisia alueita tai luonnonmuodostumia, että ne täyttäisivät edellä esitetyn vaatimuksen ja kelpaisivat siis luonnonsuojelualueiksi. Luonnonsuoj elutai tielainsäädäntöön olisi sisällytettävä asiasta yleisiä määräyksiä. Sorakuopat rumentavat nykyisin pahasti tienvarsiamme ja epäkohtaan olisi saatava korjaus. Kiinteät muinaisjäännökset ovat ilman muuta lain suojeluksessa, mutta ei niiden ympäristö. Tanskan luonnonsuoj elulainsäädännössä se on läpikäyvä piirre, ja Ruotsin uusi. Se lainkohta, että luonnonsuoj elualueen muodostamisen tulee edistää huomattavaa yleistä etua, merkitsee sitä, ettei luonnonsuoj elulakia voida käyttää vain yksityisten intressien hyväksi. On mitä tärkeintä, että asutuskeskusten väestölle varataan kauniita ja rauhallisia alueita ulkoiluelämää varten. Mutta vain soran käyttämisen estämiseksi ei voida erottaa luonnonsuojelualueeksi sellaista aluetta, joka ei ole luontonsa puolesta millään tavalla erikoinen eikä siis täytä edellä mainittuja vaatimuksia. Sen sijaan luonnonsuojelulakia voi olla joskus vaikeata käyttää, jos kysymyksessä on alue tai luonnonesine, jonka merkitys on pelkästään historialli -ta laatua. Se tekijä, joka antaa luonnon. Jättiläismäinen siirtolohkare, Humppilan Huhdin kylässä Mikkolan tilalla oleva >>Halkivaha»
49. RAUWOIT(TUT ALU((T • • • ...._______.,_ __ _ Kansallispuistot, luonnonpuistot, muut luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit toukokuussa 1958
Toisaalta olisi mahdollisimman monille varattava tilaisuus luonnosta nauttimiseen, toisaalta olisi luontoa suojeltava juuri näiden nauttijain aiheutta50 125 4 17 13 37 28 36 394 Luonnonsuojelualueen rauhoitussäännökset. Alue voidaan rauhoittaa enemmän tai vähemmän täydellisesti, mutta luonnonsuojelu voi olla myös osittaista. Luonnonja ::, E l-0, < :c :,:' :,:' > ..J kan allispuistot 1 2 3 1 1 2 4 10 23 Muut luonnonsuojelualueet (pinta-ala vähintään 1 ha) 33 4 4 15 1 4 4 6 1 2 74 Luonnonm.uistomerkit 54 30 7 107 3 12 8 29 23 24 297 Yhteensä 88 36 11 tavaa luontoa, on eräitä luonnonsuojelualueita perustettu ensi sijassa juuri sosiaalisista syistä. 1958) .~_; ' C: C: C: r:,..: C: C: .... Se saattaa koskea vain eläimistöä tai kasvillisuutta taikkapa vain kallioperäii.. "' C ' C: uc: c:., "' "' "'. uojelualue-muotoa, mutta kun yleisön vapaaja loma-aikojen käyttöön pyritään tietysti varaamaan ensi sijassa juuri kaunista tai muuten huomatmilta vahingoilta, sekä tahattomalta 'kulutukselta' että tahalliselta kurittomuudelta. Edellä sanotusta käy jo selville, että luonnonsuojelualueen rauhoitussäännökset vaihtelevat tapauksen ja tarkoituksen mukaan. Tällaisia luonnonsuojelualueita koskevat säännöt kohdistuvat sekä maanomistajaan (yleisön vapauksien turvaaminen, alueen muunlaisen käytön estäminen) että yleisöön (moitteeton käyttäytyminen luonnossa). Rauhoitust.en lukumäärä (toukok. Sosiaalinen luonnonsuojelu on muutoin luonnon suojelun ja hoidon tärkeimpiä, mutta samalla vaikeimpia puolia. luonnonsuojelulaki erottaa yhden luonnonsuojelualuetyypin (>maturpark»), jonka tarkoitus on puhtaasti sosiaalinen. ·g--: .. Lain perusteluissa sanotaan nimenomaan, ettei alueen tarvitse täyttää muille suojelualueille asetettuja luonnon kauneuden tai erikoisuuden vaatimuksia. Sekin mahdollisuus on ajateltavissa, että tällaisella alueella on yleisölle sallittu myös sellaisia oikeuksia, jotka maanomistaja voi muilla alueilla kieltää. Siihen sisältyy kaksi enemmän tai vähemmän vastakkaista tehtävää, joita ei ole aina helppo pitää tasapainossa. 2-c !/ E E-' E . Laki määrää, että lääninhallituksen päätöksessä on tarkoin mainittava, missä suhteessa alue on oleva rauhoitettu. >,.>: C: :::, -; ...: ~E "i= .. ..:~...: ::1 j_: :,os :::, .c ... Meidän luonnonsuojelulakimme ei tunne tällaista . C C 'O .