Revontulien näkemiseen on tänä talvena hyvät mahdollisuudet. V U O D E N 2 2 2 T U R H A K E . K Ä V Y N A S U K K A A T. S U O R E T K E IL Y N A IK A K A U D E T. Taivas puhuu MUOTKATUNTURIN ERÄMAASSA KÄPY ON MONEN KOTI PYYN JA LEPÄN LIITTO ELÄINTEN VÄRIPOIKKEAMAT S U O M E N LU O N T O 10 | 2 2 2 K Y Y N JA S IS IL IS K O N TA LV I. TA LV IR E T K I M U O T K A T U N T U R IL LE . IRTONUMERO 9,70?€ 10/2022. Joskus valon leikkiä rytmittää ääni. Revontulien näkemiseen on tänä talvena hyvät mahdollisuudet. P Y Y. Lämpöä harakoille Vuoden turhake tuhlailee energiaa. E LÄ IN T E N V Ä R IP O IK K E A M A T. R E V O N T U LI E N Ä Ä N E T. Joskus valon leikkiä rytmittää ääni
Salomailta on helppo löytää ravintoa, jos tyytyy kitukasvuisen männyn neulasiin. A LK U TA LV I. 2 suomenluonto.fi Puisevat eväät KUVA MIKA HONKALINNA TEKSTI HEIKKI VASAMIES KEN TIETÄÄ, joutaako metsokukko nauttimaan ruokapöydästään aukeavista näkymistä. Aamupalan kylkiäiseksi tarvitaan vain tienpenkalta noukittuja pikkukiviä, jotka auttavat neulasmassan hienontamisessa
suomenluonto.fi 3
24 Mitäs me käpyilijät Käpy on yllättävän monen hyönteisen talviasumus. kerran. Hänelle on selvää, mikä soissa on arvokasta. 16 Repojen konsertti Vasta nyt alkaa olla todistettu, että revontuliöinä syntyy myös ääniä. 38 Harmaaleppä on pyyn elämänpuu Pyyn talviravinto on paljolti yhden puulajin varassa. 52 Suohon kätketty aarre Jorma Luhta on retkeillyt soilla kymmeniä vuosia. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S Suomen Luonto 10/2022 Kuusenkäpy tarjoaa monelle hyönteiselle oivallisen talvehtimispaikan. 32 Muotkatunturin erämaassa Talviretki pohjoisimman Lapin kumpuilevaan tunturimaastoon. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Karno Mikkola 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Riikka Kaihovaara 74 Luonnoksia: Paula Humberg. 14 Peto ja saalis siskonpedissä Kyy ja sisilisko talvehtivat toisinaan yhdessä. 42 Kiehtovan väriset Nisäkkäiden ja lintujen valkeat yksilöt herättävät huomiota. 48 Vuoden turhake 2022 on ... Toimituksen raati valitsi turhakkeen lukijoiden ehdotuksista jo 23. 30 Elämä eväsrasiassa Jokaisella kuusen kävyn kehitysvaiheella on omat vieraansa. Mitä on ilmiön taustalla. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O 24 62 Kysy luonnosta: Mikä vei talipallon yöllä
Vuosia sitten juhannusyön hämärässä valkoinen hirvisonni juoksi metsätiellä hänen autonsa edestä. Siitä alkoi kiinnostus kiehtovan värisiin, etenkin valkoisiin, eläimiin ja kasveihin. ely A. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu). Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. ES A RI N GB O M TI M O -H EI KK I VA RI S M IN N A JA KO SU O 38 32 42 Revontulia voi nyt havaita, kun Aurinko on aktiivinen. Minna Jakosuo, vaellusopas Erämaat ovat Minnalle rakkaita, sillä siellä saa kokea rauhaa ja etsiä itse parhaat paikat. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. i Tilaa diginä: suomenluonto. Lisätietoa saat syö. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Timo-Heikki Varis, luontokuvaaja ja kirjoittaja Viitasaarelainen Timo-Heikki teki työuransa paikallislehden toimittajana. Kuvauskokemusten innoittamana hän on pyrkinyt hahmottamaan toimia, joilla lajin hyvinvointiin voitaisiin vaikuttaa talousmetsissä. avissa osoi. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Nykyisin hän työstää laajempaa kokonaisuutta, jonka teemana on suuret linnut. Aina kuvia ei tarvitse saada, vaan tärkeää on luonnon havainnointi sekä luonnonsuojelulliset tekijät. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. e Kar. KUVA: HARRI TARVAINEN 81. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. i. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Pyyt hän sai kameran tähtäimeen toissa talvena. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. o Kroonpressille on myönne. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. ämällä tuo. vuosikerta Esa Ringbom, eläkkeellä oleva aktiivinen luontokuvaaja Luontokuvaus on ollut mukana Esan elämässä jo lapsesta. unen ja Marika Eerola Toimi. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Markus Molenius 041 3131295 markus.molenius@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Vaellusopas herättelee ihmiset huomaamaan, miten tärkeää on säilyttää luonnon upea monimuotoisuus. Ju u revontulien äänistä sivuilla – . Viime vuonna ilmestyi Petteri Saarion kanssa kirjoitettu ja Meeri Koutaniemen kuvittama Rakkauskirjeitä luonnolle. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar
Siellä voit viranomaishavaintojen selaamisen lisäksi ilmoittaa omat havaintosi. Jään päälle kertyy nopeasti kerros lunta. Seuraa järven jäätymistä TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Jääkansi on järvelle kuin peitt o, jonka alla veden asukkaat käyvät lepoon. Leudot ja tuuliset säät pitävät avoimia alueita kuitenkin sulana. Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön vesistöasiantuntija Anna Hakala kertoo, että jäätyminen alkaa usein tyynestä pakkasyöstä. Silloin hapekas vesi kulkeutuu pohjaan asti. Maan pinta voi peittyä lumeen selvästi ennen järvenselän jäätymistä. Jäätymistä edeltää veden täyskierto. Samalla veteen sekoittuu ilmasta yhä enemmän happea. Tuuli myllertää pohjaan painuneita ravinteita takaisin veden vietäväksi ja heikko talvipäivän valo riittää pitämään levät toiminnassa. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi JÄRVEN VESIMASSA säilöö tehokkaasti lämpöä. Ensimmäisiä merkkejä järven jäätymisistä löytyy suojaisilta lahdilta. ”Seuraavan kevään ja kesän leväkukinnat ovatkin sitten aikamoisia”, Hakala kertoo. ”Se muuttaa systeemiä kokonaisuudessaan. VINK KI Voit seurata järvien jäätilannetta osoitteessa jarviwiki.fi/wiki/ Jäätilanne. ”Hyvä puoli on se, että happikatoa tuskin pääsee syntymään, jos jäätä ei muodostu.” Vähäjäisen talven haitat voivat näkyä seuraavana keväänä, kun pitenevä päivä ja lämpö herättelevät järven uuteen kasvukauteen. ”Meidän nykyiset syksyt ovat sellaisia, että jäätyminen voi tapahtua monta kertaa”, Hakala sanoo. Talvikausi on uinuva aika, jolloin kaikki tavallaan lepää.” Jos järvien jäätyminen venyy yhä pidemmälle talveen, valo ja tuulet pääsevät vaikuttamaan vesiin. Kun olosuhteet ovat sopivat, pinta peittyy ohuen jääkannen alle melko nopeasti. Sen alla alkaa kaamos ja yhteyttäminen loppuu. Veden lämpötila vaikuttaa sen tiheyteen, joten pinnasta jäähtyvä vesi ja syksyn tuulet sekoittavat kesällä kerrostuneen veden. Ilmatieteen laitoksen sivuilta taas löydät tietoa merijäästä.
Mitkä retket sopivat joululomaan, Mikko Oivukka?. Asun täällä pohjoisessa, missä lajisto on talvella aika suppea, mutta lunta on paljon. 2 LÄHDE JÄLJILLE. Erikoisempia varusteita ei tarvita, sillä kaikilla on kännykät mukana. 3 KUUNTELE Ä ÄNIÄ . Siten tapa yleistyy. Säikähtäneenä eläin on altis onnettomuuksille ja kuluttaa energiaa, jota talvikaudella ei liikene tuhlattavaksi. Ilotulitteet räiskyvät taivaalla uudenvuodenaattona. Käpytikkaa on myös helppo tarkkailla, tikan naputtelua kuuluu usein. Helppo ravinto on linnuille niin suuri etu, että luonnonvalinta alkaa suosia lintulaudoilla käyviä yksilöitä. Ennemmin lähdetään päiväsaikaan katsomaan, mitä yöllä on ollut liikkeellä. Vuosien varrella lintulaudoille on ilmestynyt myös sellaisia lajeja, joita ei aiemmin juuri pihojen liepeillä nähty. Tällaisia lajeja ovat esimer kiksi pyrstötiainen ja puukiipijä. Kuumenevan ilmaston lauhduttamat talvet antavat monille muuttolinnuille mahdollisuuden yrittää talvehtimista Suomessa. Siksi lintulaudoilla nähdään yhä useammin muun muassa mustarastaita ja punarintoja. Jälkiä löytyy kyllä, jos on vähänkin lunta. suomenluonto.fi 7 Lintulauta on monelle pienelle siivekkäälle elämän ja kuoleman kysymys. Älä hae kuuta taivaalta, vaan kuvaa luonnon ja sään antamien olosuhteiden mukaan. Bongaa lintulaudan tulokas VINK KI Pidä lintulauta puhtaana, että loiset ja taudit eivät tartu linnusta toiseen. Koeta löytää uusi lähestymistapa, vaikka kohde olisi tuttu ja sellainen, jota olet ennenkin kuvannut. Jos menee oikein metsään, siellä tulee havainnoitua hömötiaista ja talitiaista. Kimalluksen varjopuolista puhutaan usein lemmikkien kannalta, mutta raketit säikäyttävät myös villit eläimet. Tutuimpia ruokintapaikkojen asiakkaita ovat tiaiset ja varpuset. Valitse tuttu kohde, kuten puu tai kivenlohkare, ja koeta löytää uusi etäisyys tai kuvakulma, ettei ottaisi kuvaa aina suoraan silmien korkeudelta. Mikko Oivukka on Kuusamossa asuva lintu ja luonto kuvausopas. Usein talvella kuvaan pelkkiä jälkiä, jäniksen tai vaikkapa riekon polkuja löytyy usein. Itse eläimiä näkyy harvoin, koska ne liikkuvat usein eri aikaan. Suomen Luonto valitsi ilotulitteet vuoden turhakkeeksi vuonna 2009. 1 KUVAA TUTTU KOHDE UUDELLA TAVALLA. Talvisessa luonnossa ruokaa voi olla vaikea löytää riittävästi. Säästä eläimet säikähdyksiltä 31.12. Luonnon äänet täällä ovat pikkulintupainotteisia, sillä moni isompi lintu muuttaa pois talveksi. Käytä ruokinta-automaattia, jossa linnut eivät seiso ruoan seassa, ja siivoa ruokintapaikan alunen säännöllisesti. Onkin jälleen sopiva hetki pohtia, löytyisikö perinteelle luontoystävällistä korvaajaa
Vuoden 2022 turhake paljastuu sivulla 48.. Mitä se kertoo tavaroiden tuottajista, meistä kuluttajista ja koko markkinoiden säätelystä. 8 suomenluonto.fi SUOMEN LUONTO -lehti on jo 23 kertaa valinnut Vuoden turhakkeen. Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H AR RI TÖ H Ö N EN / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN Vuoden 2011 turhake huuhtohylsy porskuttaa yhä markkinoilla. KESTÄVÄN TALOUDEN tulisi huomioida ihmisen biologian sanelemat käyttäytymismallit. Ihmisen biologia ja asenteet eivät hetkessä muutu, mutta tuotevalikoimaa, asettelua, hinnoittelua, tuuppaamista ja tuotantorakenteita kehittämällä voimme muokata kulutustamme oikeasti kestävämmäksi. Esimerkiksi luomutuotantoa kyllä tuetaan, mutta viimeistään kauppiaat ja keskusliikkeet hinnoittelevat tuotteet pois useimpien kaduntallaajien ulottuvilta. KIRJASSAAN VALAS LASIMALJASSA (Atena 2022) Maria Katajavuori kohdistaa kritiikin valtioihin, jotka eivät hänen mielestään ole tarpeeksi tukeneet ekologisen tuotannon kasvua. Turhakkeet ovat ikuisia. Kuluttajat kuitenkin antavat kestävillä valinnoillaan meille lisäaikaa paremman yhteiskuntajärjestelmän kehittämiseen. Me voimme olla tiedon tasolla viisaita, mutta toimimme arjessa enimmäkseen tunteiden ja vaistojen varassa, arvotamme asioita ja perustelemme toimiamme epärationaalisesti ja toistamme ikiaikaisia toimintapoja nopeaa henkilökohtaista etua tavoitellen. Onko järkevää lennättää Suomeen koristekäpyjä Kiinasta. Katajavuoren mukaan valtiot ovat ”langenneet vapaan talouden lupauk seen: oletukseen siitä, että markkinoiden näkymätön käsi kyllä huolehtii tuotannon vihertymisestä, kunhan kuluttajat – valistuneita ja älykkäitä kun ovat – luovat kysynnän ekologisemmille tuotteille.” KYSYNTÄÄ ON LUOTU jo 30 vuotta, mutta yhä ekologisia, lähellä tuotettuja ja pitkäikäisiä tuotteita on vähän ja ne ovat kalliimpia kuin toiselta puolelta maapalloa rahdatut tuontituotteet periaatteella ”laadusta pitää maksaa”. VASTUULLISESTI KÄYTTÄYTYVÄT kuluttajat edistävät ansiokkaasti ilmastonmuutoksen ja lajikadon torjuntaa, mutta heidän osuutensa on niin pieni, että se ei ainakaan vielä riitä pelastamaan maailmaa. Sitäkin pitäisi pystyä edes jonkin verran säätelemään, mitä ylipäätään tuotetaan ja tuodaan maahan. Valituista tuotteista vain kaksi on poistunut markkinoilta, vaikka tavalliset kuluttajat ovat moniäänisesti äänestäneet ne ”turhiksi”
Kymmenestä marraskuisesta lämpöennätyksestä peräti seitsemän on kirjattu 2000-luvulla. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N Rypäleputkinen -limasienen itiöemät nousivat pähkinäpuun pinnalle marraskuisen lämpöaallon myötä. Lämpötila kohosi 14,3 lämpöasteeseen. Hangon lintuasemalla joutsenten muutto ajoittui vuosina 1979–1999 keskimäärin marraskuun toiseen päivään, kun vuosina 2011–2017 se on ajoittunut kuun viidenteentoista päivään. HELSINGIN KAISANIEMESSÄ sijaitsee Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva sääasema, jossa lämpötilatilastot yltävät 179 vuoden taakse. Lauhtuva sää näkyy esimerkiksi erityisen myöhäisenä sienisatona, jonka myöhäisyyteen vaikutti myös kesän ja alkusyksyn kuivuus. Syksyllä saatiin viimein vettä, mutta myös lämpöä riitti. Loppusyksyt lämpenevät HELSINGIN KAISANIEMESSÄ sijaitsee Suomen lämpenevät TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA ESA ERVASTI. Edelliset ennätykset ovat vuosilta 2015 (13,4 astetta) ja 2020 (12,9 astetta). päivä Kaisaniemessä tehtiin uusi marraskuinen lämpöennätys, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen Poimintoja säätutkijalta -blogissaan Suomen Luonnon verkkosivuilla. Lauha sää vaikuttaa myös lintujen muuttoon. Marraskuun 12
Kultasakaali onkin taitava hyödyntämään ihmisen tarjoamaa ravintoa ja voi olla jopa siitä riippuvainen. Tutkimus on vahvistanut, että kultasakaali eli Euroopan laitamilla jo kivikaudella. Lajin leviäminen perustuu näiden yksinäisten kertymiseen ja lopulta parien muodostumiseen. Nyt lisääntyvä populaatio ulottuu Baltiaan, Puolaan, Itävaltaan ja Pohjois-Italiaan. Lokakuussa Unkarissa pidetyssä sakaalitutkijoiden kokouksessa esitetyn mallinnuksen mukaan jopa 74 prosenttia Euroopasta on sakaalille suotuisaa elinaluetta. TEKSTI SUVI VIRANTA KUVAT ISTOCKPHOTO JA HEIKKI HENTTONEN L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Suurin osa Eurooppaa olisi kultasakaalille sopivaa elinympäristöä.. Kultasakaali Sodankylässä Kultasakaali leviää Euroopassa ihmisen ja ilmaston lämpenemisen avulla. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi SODANKYLÄSSÄ AMMUTTIIN keväällä kultasakaali. Ryhmä aikoo vielä selvittää dna:n avulla mistä sakaali oli alunperin kotoisin. Kultasakaali on tullut Eurooppaan jäädäkseen ja tulevaisuus näyttää sille lupaavalta. Yksinäisiä sakaaleja on pyydetty myös Venäjällä. Yksittäisiä sakaaleja ja harvalukuisia pareja on jo Saksassa ja Belgiassa. Hyväkuntoinen aikuinen uros jäi ketulle asetettuun jalkanaruun ja poliisi lopetti sen. Viime talvena Arkangelin alueella ammuttiin teurastamon ympärillä liikkunut uros. Etenkin laumasta lähteneet nuoret yksilöt voivat kulkea satoja kilometrejä etsiessään kumppania ja reviiriä. Sodankylässä ammutun sakaalin mahalaukusta löytyi kalanruotoja. Nykyinen kannankasvu ja leviäminen Euroopan sisäosiin alkoi 1970-luvulla, kun sakaalien ja muiden villieläinten myrkyttämisestä luovuttiin. Sodankylässä pyydetyn sakaalin lisäksi Suomesta on tehty kahden viime vuoden aikana muutamia luotettavia riistakameraja näköhavaintoja. Susireviirit rajoittavat kultasakaalin aluetta, mutta sakaali viihtyy lähempänä ihmisasutuksia kuin susi. Professori Jouni Aspin genetiikan tutkimusryhmä Oulun yliopistosta on varmistanut eläimen kultasakaaliksi. Euroopassa saatujen riistakamerahavaintojen perusteella tiedetään, että yksinäiset sakaalit voivat asettua suotuisille alueille vaikkei paria löytyisikään. Maastoon jätetty metsästysjäte on paikoin merkittävä ravinto. Sakaali käyttää myös kasviravintoa. Luonnossa kultasakaali syö pikkunisäkkäitä ja haaskoja. Pohjoisin sakaalihavainto on Norjan Finnmarkista kesältä 2020
Viron rannikolla on viitteitä supikoiran häviämisestä sakaalialueilla. ”Kultasakaali on tulokaslaji, ei vieraslaji.” Saimaannorppa hyväksyy tekopesän Tunturikiurun kanta elpyy Norjassa Simojoessa runsaasti lohenpoikasia Riistaekologian dosentti Kaarina Kauhala, Luonnonvara keskus Simojoessa laskettiin runsaasti lohenpoikasia, Luonnonvarakeskus tiedottaa. Kultasakaali on Suomessa suojeltu laji. Mahdollisesti se myös tappaa supikoiria. Luken arvion mukaan Tornionjoesta lähtee vaellukselle noin 1,5 miljoonaa poikasta vuodessa, Simojoesta 30 000–40 000. PERTTI KOSKIMIES VE SA H U TT U N EN Eteläisessä Suomessa lohen tilanne on huono. Keväällä 2021 jopa yli 90 prosenttia kuuteista syntyi kolattuihin kinoksiin. Kesällä syntyneiden poikasten määrä oli yksi parhaimmista 2000-luvulla, mutta vuoden vanhoja poikasia löydettiin keskimääräistä vähemmän. Norppia kävi lisäksi lepäilemässä lähes joka toisessa tekopesässä. . Kaikkiaan tarjolla oli yhteensä 34 tekopesää, jotka tehtiin turvelevystä, pajusta, vanerista tai muovista. Pesäkammio täytettiin osaksi lumella, ja tekopesän alle jäähän tehtiin noin 40-senttinen avanto. Kultasakaali kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteeseen viisi, jonka mukaan metsästys voidaan sallia vain, kun kanta on arvioitu kestäväksi. . RK Suomessa tunturikiuruja pesi vuosisata sitten tuhansia pareja Tunturija MetsäLapissa, mutta 1970-luvun jälkeen on varmistettu vain yksi pesintä, Inarissa 2001. Suomessa eduskunta äänesti kultasakaalin luonnonsuojelulakiin kuuluvaksi keväällä 2019. Se on kaikkiruokainen. Kymijoessa poikastuotanto oli heikointa viiteen vuoteen, eikä muissa Etelä-Suomen joissa juuri synny poikasia lukuisien vaellusesteiden takia.. Tunturikiurun parimäärät ovat kolminkertaistuneet 1980–1990-luvuilta sekä Etelä-Norjan Hardangerviddan että Varangin niemimaan alueilla, kertoo Ornis Norvegicassa julkaistu tutkimus. Kultasakaali ei ole vieraslaji. Suomesta puuttuu keskikokoinen koiraeläin. Vähälumisina talvina noin 200 vapaaehtoista on kolannut norpille kinoksia, joissa on syntynyt vuodesta 2014 alkaen 60 prosenttia kuuteista. Meiltä puuttuu koiraeläin suden ja ketun välistä, joten kultasakaalille voisi löytyä tilaa. Talvialueilla Pohjanmeren rannikoilla tunturikiuruja on enemmän kuin aiemmin, syynä luultavasti lajin ravintokasvien elpyminen, kun tulvavallien rakentaminen ja laidunnus ovat vähentyneet. Se on tulokaslaji, koska se tulee omin jaloin uusille alueille alkuperäisiltä levinneisyysalueiltaan. Tästä huolimatta poikasia havaittiin hieman normaalia vähemmän. Jään sulettua tekopesät kelluvat vedessä. Tekopesä on kooltaan hieman alle neljä neliömetriä ja 60–90 senttiä korkea. PERTTI KOSKIMIES Saimaannorppa on synnyttänyt kaksi kuuttia tekopesiin Haukivedellä vuosina 2016–2021. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Niitä kiinnitettiin jäälle luotojen viereen vuosittain 2–10. Aquatic Conservation -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan isoja nisäkkäitä ei aiemmin ole missään autettu tekopesin. Euroopan sakaalikanta on sekoitus Kaukasukselta Ukrainan kautta, Kreikasta ja Balkanilta vaeltaneista yksilöitä. Todennäköisesti kultasakaali kilpailee ravinnosta supikoiran ja ketun kanssa. Simojoessa poikasten säilymistä elossa pyritään parantamaan kunnostamalla valuma-aluetta. Suomen parhaassa lohijoessa Tornionjoessa kutulohien määrä on kasvanut
Tutkijat kaipaavat yleisön havaintoja liejutaskuravuista: vieraslajit.fi/ilmoita Opas haitallisten vieraskasvien torjuntaan Luonnonvarakeskus on julkaissut oppaan haitallisten vieraskasvilajien torjuntaan. Tutkimus tehtiin tekopesien avulla. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Hajut eivät huijaa supikoiraa Turun yliopiston tutkijat selvittivät voisiko taantuvia vesilintuja auttaa levittämällä niiden pesimäympäristöön lisää linnunhajua. Liejutaskurapu löydettiin ensimmäisen kerran Naantalista 2009, josta se on levinnyt laajasti Saaristomerelle ja Rauman vesille saakka. Näin pedot eivät voisi löytää linnunpesiä hajun avulla, kun lintujen hajuja on kaikkialla. Supikoira löytää pesät kun se kuljeskelee paljon maastossa. Ketun kohdalla huijaus toimi, mutta supikoiran ei. Tehokkaassa vieraskasvien torjunnassa tulee huomioida kasvin siementäminen ja siementen leviämistapa, maanalaiset osat ja se, onko kasvi yksivai monivuotinen. Opas kertoo parhaat keinot muun muassa jättipalsamin, jättiputken ja kurtturuusun torjuntaan. Liejutaskurapu levisi pääkaupunkiseudulle Vieraslaji liejutaskurapu löydettiin loppukesällä ensimmäistä kertaa Helsingistä, Espoosta ja Kirkkonummelta, Suomen ympäristökeskus tiedottaa. EKOLOGIA LEVIÄMINEN TORJUNTA TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA NIKO PEKONEN / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi. Opas löytyy osoitteesta jukuri.luke.fi. Monet vieraslajit ovat haitallisia alkuperäiselle lajistolle, mutta niiden torjunta tehostuu tutkimuksen avulla
Toisaalta tiaiset saattavat peittää munansa ja piilottaa siepoilta tiedon hyvästä pesimäpaikasta. Linnut siis suosivat samoja pesimäpaikkoja sen sijaan että ne välttäisivät toisiaan ja kilpailua. Rauman merialueella suurimmat troolatut muoviroskat olivat yli sata metriä pitkät haamuverkot sekä ämpärit ja pressut. RK Linnut hakeutuvat yhteen Keväällä reviiriä etsivät kirjosiepot voivat tarkistaa tiaisten munamäärän. Ajan myötä positiiviset vuorovaikutukset voivat johtaa evolutiivisiin muutoksiin. Videoiden avulla pyritään kuvaamaan keräimeen päätyneet roskat toimivuuden varmistamiseksi. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T MISSÄ ON runsaasti tiaisia, on runsaasti muitakin metsälintuja, kertoo tuore Oulun yliopistolla valmistunut Mira Kajanuksen väitöskirjatutkimus. Nykyisin vapaa-ajankalastajia ei velvoiteta ilmoittamaan saaliita uhanalaisista lajeista. Pari metriä leveään ja metrin korkuiseen keräimeen on kiinnitett y lamppu ja vedenalainen kamera, jolla laitt een etupuolella olevaa merenpohjaa videoidaan. Lentämällä linnut pääsevät pakenemaan saalistajia ja hakeutumaan suojaan, mikä voi parantaa niiden selviytymistä. Tiedonpuute hankaloittaa kalastuksen säätelyä. Meriroskien keruuta troolaamalla Suomen ympäristökeskus on kehitt änyt merenpohjan roskien troolausmenetelmän syksyinä 2021–2022 toteutt amassaan pilott iprojektissa. RK Pienpetojen tappamisen SM-kilpailuissa Suomussalmella tapetuista pienistä ja keskikokoisista pedoista 4/32 oli vieraslajeja, eli 87,5% tapetuista eläimistä oli alkuperäislajeja. ”Alun perin lähdimme tutkimaan kilpailua ja eri elinympäristöjen vaikutusta lintutiheyteen, mutta emme löytäneetkään kilpailua, vaan lajien välisiä positiivisia assosiaatioita”, Kajanus kertoo. Lintujen pitää muistaa muutt oreitt ejä ja niiden lentolihasten tulee olla kunnossa, ett ä ne jaksavat pitkät muutt omatkat. Tietokirjailija ja valokuvaaja An i Haataja kommentoi pienpetopyynnin SM-kisoja Twi erissä 21.11.2022. JESSICA HAAPKYLÄ Miksi linnut elävät niin vanhoiksi. BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O. Tutkijat arvelevat, ett ä vanhaksi eläminen liitt yy lentokykyyn. RK ANKERIAS Anguilla anguilla Kalastuslakiin esitetään muutosta, joka velvoittaisi vapaa-ajankalastajia ilmoittamaan saaliinsa tietyistä uhanalaisista lajeista. Korkea munamäärä voi viitata parempaan pesimäympäristöön. Näitä voisivat olla muun muassa ankerias, lohi ja Vuoksen nieriä. Britt itutkijat havaitsivat, ett ä linnut elävät 2–3 kertaa pidempään kuin samankokoiset nisäkkäät, Audubon-lehti kertoo. Ruotsissa ja Tanskassa pohjaroskia kerätään kalastustroo lausten sivusaaliina, mutt a Suomessa ei ole aiemmin tutkitt u pohjaroskien määrää. Hallituksen lakiesitys oli etenemässä eduskunnan käsittelyyn marraskuussa. POLIIT TINEN ELIÖ Tiaisten suuri pesimäaikainen tiheys voi olla saapuville muutt olinnuille signaali hyvästä pesimäympäristöstä. Kajanus tutki lintujen runsauden vaihtelua Suomessa ja Ranskassa ja havaitsi, että lintuja esiintyy runsaasti tiettyinä vuosina tietyillä paikoilla
Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllättäviäkin suhteita. Jos lämpötila laskee nopeasti, se voi oksentaa aiemmin syömänsä ravinnon. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Kyy ei syö kylmällä säällä. S u h t e e l l i s t a
Viilenneiden säiden kangistamista käärmeistä ei kuitenkaan ole liskoille vaaraa, sillä kyyt tarvitsevat lämpöä pystyäkseen sulattamaan sisiliskon kokoisen eläimen. Sopiva paikka on syksyn märkyyden ja talven roudan ulottumattomissa. Peto ja Sisilisko kerrytt ää häntäänsä vararavintoa, jonka turvin se selviää talven yli.. Horroksessa kyyn elintoiminnot lähes pysähtyvät. Samaan onkaloon saattaa luikerrella kymmeniä kyitä. Yhdessä niiden kehot tasaavat lämpötilojen vaihtelua ja helpottavat talvesta selviytymistä. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Peto ja saalis siskonpedissä K yyt ovat piilossa talvelta maan alla. Kyiden tavoin sisiliskot tarvitsevat viileän ja kuivan talvipiilon. Ne vetäytyvät kivikoiden uumeniin tai kantojen koloihin. Kyiden lisääntymiskausi alkaa keväällä heti horroksesta virkoamisen jälkeen, joten heilat löytyvät läheltä. Käärmeiden perässä koloihin voi kömpiä myös muita vaihtolämpöisiä eläimiä, kuten sisiliskoja. Sisiliskot kestävät pakkasta paremmin kuin kyyt, joten kyiden suosima onkalo on niille varmasti sopiva. Hyvät talvehtimispaikat voivat olla harvassa, ja niiden perässä kyyt voivat kulkea jopa yli kilometrin, vuodesta toiseen. Myöhään syksyllä tai varhain keväällä ne eivät saalista tai syö mitään. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HÅKAN SÖDERHOLM / VASTAVALO JA ANASTASIA BULANOVA / SHUTTERSTOCK Sisilisko kerrytt ää häntäänsä vararavintoa, jonka turvin se selviää talven yli. Siskonpedistä eriskummallisen tekee se, että sisiliskot löytyvät kyiden ruokalistalta. Sisiliskot saattavatkin horroksesta herättyään jäädä joksikin aikaa lämmittelemään kyiden kanssa samaan aurinkolaikkuun. Lämpötila ei saa myöskään nousta liian korkeaksi
H AR RI TA RV AI N EN. Kun viritys purkautuu, energia vapautuu valona. 16 suomenluonto.fi REPOJEN KON SERTTI 16 suomenluonto.fi Revontulet syntyvät, kun aurinkotuulen hiukkaset päätyvät ilmakehään ja virittävät molekyylejä ionosfäärissä
suomenluonto.fi 17 TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HARRI TARVAINEN JA RAISA-KYLLIKKI RANTA Tutkija törmäsi luonnonilmiöön, jota ei pitänyt olla olemassa. KON SERTTI suomenluonto.fi 17 KUUNTELE REVONTULIEN ÄÄNIÄ Äänitteitä jutun nettiversiossa: suomenluonto.fi DIGITILAAJILLE. 20 vuotta myöhemmin moni mysteeri on saanut selityksen
Tarina alkaa vuoden 1990 Saariselän Kaamosjazzeilta. Mysteeri 1: Revontulet ovat liian korkealla Ensimmäiset Sodankylässä äänitetyt yöt eivät tarjonneet vastauksia. 75-vuotias professori valmistautuu luovuttamaan huoneen tarvittaessa eteenpäin, vaikka toivookin saavansa pitää sen vielä jonkin aikaa. Esa Turunen on hyvin nokkela kaveri, iloinen ja positiivinen. Laineen ja hänen ystäviensä festivaali-ilta jatkui kirpeässä pakkasyössä revontulien näytöksellä, kun joukkion yläpuolelta alkoi kuulua erikoista ääntä. Miten tutkia ilmiötä, jonka pitäisi olla mahdottomuus. “Tunsin piston sydämessäni, kun näin, miten äänten havaitsijoita kohdeltiin. Laineen työhuone Aalto-yliopiston kampuksella näyttää vähän autiolta. Eihän tämä ole tiedettä, että tutkimatta luokitellaan ihmisiä, että sulla on pipiä päässä.” Laine otti yhteyttä Sodankylän geofysiikan observatorion tutkijoihin Esa Turuseen ja Jyrki Manniseen. Mitä enemmän revontulia tutkittiin, sitä epätodennäköisemmältä alkoi vaikuttaa, että niistä voisi kuulua ääniä. Laine avasi nettiin lomakkeen, johon ihmiset 75-vuotisjuhlansa kunniaksi Laine tilasi muotokuvan, joka henkii hänen edeltäjiensä tyyliä, huumorilla höystettynä. Kummastellen he kuuntelivat hiljaisia suhinoita ja poksahduksia, jotka vaikuttivat olevan peräisin revontulista. Yhdeksän vuotta myöhemmin reissu samalle festivaalille palautti äänet Laineen mieleen. Laine kuvailee itseään helposti innostuvaksi, uteliaaksi kuin lapsi. Siinä käydään läpi, että kuulkaas ihmiset, revontulet ovat normaali luonnonilmiö, eikä niitä tarvitse pelätä. ”Oli aika ratkaisevaa, että he suhtautuivat myönteisesti. Hän istuutuu työpöytänsä ääreen ja alkaa kertoa, miten revontulia on tutkittu Euroopassa jo satoja vuosia sitten. Päivätyönsä häni teki puhesynteesin ja akustiikan parissa, mutta illaksi hän suuntasi kakkoskotiinsa Fiskariin virittelemään äänilaboratoriotaan revontuliyötä varten. Laine kertoo norjalaisista tutkijoista, jotka 1900-luvun alussa selvittivät revontulien korkeuksia valokuvien avulla. Ilmeinen ristiriita oli revontulien korkeus. ”Ensimmäinen kunnon tiedepaperi tästä oli jo 1500-luvun lopulla. Laineella on takana jo yli kaksi vuosikymmentä luonnonilmiön parissa. Projekti lähti liikkeelle hapuillen. Hän piirtää käsillään ilmaan puhelinlinjan, jonka päissä tutkijat ottivat kuvat yhtä aikaa. Kuvia taustan tähtiin ja keskenään vertaamalla he laskivat, että revontulet hohtelivat alimmillaan 80 kilometrin korkeudessa. Ne eivät ole jumalallisia ilmestyksiä.” Revontulien äänistä kirjoitettiin ennen luontevasti aihepiirin osana, suomalaisissakin sanomalehdissä. Silti äänet olivat näyttäneet mukailevan revontulien liikkeitä. 18 suomenluonto.fi nto K. Hänellä ei ole sellaista tulppaa, etteikö jotain asiaa voisi vähän ihmetellä”, Laine naurahtaa. Miten tutkia ilmiötä, jonka pitäisi olla mahdottomuus. Äänihavainnot olivat harvinaisia, mutta eivät tavattomia. Ristiriidoista huolimatta äänet eivät lakanneet kuulumasta. RA IS A KY LL IK KI RA N TA. ”Luin jo silloin, että alkuperäiskansojen historiassa on monia kertomuksia näistä äänistä, mutta tiede pitää niitä tarinoina ilman todellisuuspohjaa.” Perusteena vakiintuneelle käsitykselle oli se, ettei äänten syntyä kyetty selittämään. Tutkijat päättelivät äänilähteen sijaitsevan korvien välissä, ja keskustelu havainnoista tukahtui. Tulokset kyseenalaistivat äänihavainnot, joten tutkijoiden keskuudessa niiden olemassaolo kiistettiin. Virallisesti Laine on eläkkeellä, mutta revontulien äänten tutkijaa se ei ole pysäyttänyt. Hän etsi tietoa aiheesta ja alkoi selvittää, mistä on kyse. Jos jokin alkaa kiinnostaa, sitä täytyy lähteä selvittämään. ”Sen jälkeen revontulien äänet pantiin pannaan myös sanomalehdissä, ja lausunnot äänihavainnoista loppuivat.” Toinenkin ongelma revontulien korkeuteen liittyy: Ne loimottavat korkeuksissaan niin ohuessa ilmassa, että ääniaallot vaimenevat nopeasti. Tuolta korkeudelta valo ennättää maahan alle millisekunnissa, mutta ääniaallolta kestää minuutteja päästä perille. ”Ja se on kyllä totta, ettei ollut mitään selitystä”, Laine kertoo
Ääni on enemmänkin hidasta paineen vaihtelua, joka syntyy, kun revontulet kuumentavat ohutta yläilmakehää. Usein äänet ovat hyvin hiljaisia, mutta kovimmillaan äänitteelle tallentunut pamahdus on ylittänyt 60 desibeliä, mikä vastaa keskustelun äänenvoimakkuutta. Lämpö synnyttää paineen, joka voidaan mitata myös maan pinnalla. Revontulista itsestään syntyy infraääniä, joita ihminen ei pysty kuulemaan. Inversiokerroksessa syntyviä ääniä voi Laineen mukaan kuvailla muun muassa näin: • kaukainen vesiputous kohisee • nippu ohuita tikkuja katkaistaan • vesipisara hyppii kuumalla hellan levyllä • lippu liehuu kovassa tuulessa • ohutta metallilevyä heilutetaan Laine on tutkinut eniten lyhyitä, paukahtavia ääniä, sillä niiden ajoittumista on helpoin tutkia. suomenluonto.fi 19 H AR RI TA RV AI N EN. Samalla tavalla salaman kuumuus saa aikaan jyrinän, joskin silmänräpäykseen tiivistettynä. suomenluonto.fi 19 Millaisia ääniä revontulista kuuluu
Laine kertoo opettaneensa muun muassa psykoakustiikkaa ja sitä, miten kuuleminen tapahtuu. Tyynellä säällä kerrokset eivät sekoitu. Edes maan pisimmät puunlatvat eivät yllä vastaaville korkeuksille. Tutkija kertoo, että revontulien äänille oli jo paljon aiemmin ehdotettu syyksi sähköpurkausta, kuten salaman iskussa, mutta sen aiheuttajaa ei tunnettu. ”Jaaha, ei ole”, hän mäiskäyttää kirjan kiinni. Tieto on joskus meille myös seinä. Ilmiö syntyy kirkkaana yönä, kun lämpö karkaa säteilynä taivaalle. Kuinka he kaikki voisivat olla väärässä. Mysteeri 2: Syntyykö ääni tyhjästä. Kun vuosien tutkimisen jälkeen apuraha myönnettiin ja hän sai ostettua tehokkaan tietokoneen, tuki oli ennen kaikkea henkinen voitto. ”Maanpinnan tuntumassa on aina negatiivisesti varautuneita ioneja, sillä maassa on aina myös pientä radioaktiivista säteilyä, jonka vaikutuksesta niitä syntyy. Sellaisen matkan ääniaalto pyyhältää sekunnin murto-osassa. Ensimmäisten vuosien aikana joitain ääniä päätyi nauhalle, mutta läpimurtoa ei syntynyt. ”Ihmiset ovat havainneet, että ääni tulee ylhäältä. ”Nyt on niin hauskasti, että ne ovat kyllä yhteyksissä toisiinsa, mutta eivät syy ja seuraus.” Sama aurinkotuuli, joka aiheuttaa revontulet, saa Maan magneettikentän heilahtelemaan. Kävi ilmi, että äänten lähde sijaitsi suurin piirtein 70 metrissä 80 kilometrin sijaan. Jännitteet johtuvat sulkukerroksesta eli inversiosta. Vastaanotto pysyi tylyn torjuvana. Laineen mittaustulokset olivat läpimurto, mutta vastaus johti suoraan seuraavaan pulmaan. Hän alkoi mitata äänten ohella paikallisia, nopeita magneettikentän pulsseja. 20 suomenluonto.fi saattoivat ilmoittaa kokemuksiaan ja havaintojaan. Jälleen yksi on se, että fyysikot olivat jo paljon ennen minua laskeneet, ettei mahtavinkaan magneettimyrsky voi synnyttää niin suuria energioita ja potentiaalia, että kipinöitä voisi syntyä luonnon rakenteissa, kuten puiden latvoissa.” Laineen laskelmat äänilähteen korkeudesta puhuivat myös luonnon rakenteita vastaan. Täytyy uskaltaa ottaa kirja pois ja katsoa sen taakse, mitä siellä näkyy”, Laine kurkistaa kirjahyllyyn. Jäähtynyt maa jäähdyttää ilmakehän alaosan, ja kylmä ilma jää nalkkiin lämpimämmän kerroksen alle. Kerta toisensa jälkeen hän haki rahoitusta tutkimusprojektilleen, jotta voisi hankkia parempaa välineistöä ja yrittää ratkaista mysteerin. Se voisi olla syy äänekkäiden sähköpurkausten takana. Heiluminen tuottaa sähköisen potentiaalin. Vertauskuvallisesti hän esittää, miten lähtee tunnetun huippututkijan pakeille kysymään, onko revontulissa ääniä. Laine asettuu tunnetun tutkijan rooliin, kurkottaa seuraavaksi kohti kirjahyllyä ja poimii sieltä järkälemäisen kirjan. Laine huomasi, että äänet esiintyvät Ilmatieteen laitoksen mittaamien magneettimyrskyjen aktiivisimmissa vaiheissa. ”Hän ottaa valtavan teoksen, se on kansainvälinen geofysiikan oppikirja. ”Venäläiset ovat löytäneet ilmasta kerroksia, joissa on hurjan isoja jännitevaihteluita”, Laine sanoo. ”Siinä jäi kiistanalaiseksi se, ovatko äänet puussa vai maassa”, hän sanoo. Hän hankki äänilaboratorioonsa kolme mikrofonia, ja norjalaisten tapaan laski äänilähteen korkeuden. Mysteeri 3: Miten magneettimyrsky toimii. Jäähtyvä maan pinta luovuttaa kuitenkin hiukan lämpöä suoraan yläpuoliseen ilmaan. Avain magneettimyrskyn mysteeriin löytyi lopulta naapurimaassa tehdystä tutkimuksesta. ”Tässä on ollut monta isoa mysteeriä. Laine ihmettelee tiedeyhteisön asennetta ja toteaa, että tieteen tarkoitus on haastaa itseään. Vastauksissa oli paljon yhteisiä piirteitä: äänten kuvaukset, ajoittuminen yksiin valon tanssin kanssa sekä tyynet ja kirkkaat yöt. Koska lämmin ilma on kevyempää kuin kylmä, se alkaa nousta. Hän katsoo täältä, aurora, aurora sounds…” Laine on lehteilevinään hakemistoa. ”Ja pöly lentää. Oikea tutkimus on sitä, että siihen seinään täytyy porata reikiä. ”Ei ole ihme, että iso osa ei havaitse mitään viivettä”, Laine sanoo. Lämmin ilma vie niitä kohti sulkukerrosta.” Laine nostaa kättään kuvaamaan ioneja. Inversiokerroksen voi joskus nähdä, kun piipuista nouseva savu alkaa yhtäkkiä levitä kuin törmäisi näkymättömään kattoon. ”Huone on oikein hieno, tumma ja historiallinen, pölyinen vähän.” Omassa työhuoneessaan Unto K. Välillä Laine aikoi jo hylätä projektinsa, mutta kun hän lähti uudelleen liikkeelle, hän päätti, että tutkimukseen on panostettava kunnolla. Olen pitänyt sitä aika vahvana argumenttina, kun havainto toistuu niin usein ja tiedän, että meidän suuntakuulomme pystyy aika tarkkaan arvioimaan äänen suunnan.” Epäilijöistä ja pilkanteosta huolimatta Laine oli varma siitä, että äänet olivat todellisia. Kävi ilmi, että pulssit ja taivaalta kuuluvat poksahdukset osuvat yksiin. Tulokset osoittivat, että revontulien äänet eivät tarkalleen ottaen johtuneetkaan revontulista. 70 metrin korkeudella ei näkynyt mitään, mikä voisi aiheuttaa havaitut äänet. Mittausten jälkeen ei enää tarvinnut pohtia, miten ääni pääsisi revontulista maan pinnalle. Tulokset osoittivat, että revontulien äänet eivät tarkalleen ottaen johtuneetkaan revontulista.