V A R IS LI N T U K O U LU . Sydäntalven retki Sallan korkeimmille tuntureille Tuntsaan. Sydäntalven retki Sallan korkeimmille tuntureille Tuntsaan. JE N N I R Ä IN Ä . V A E LL U S T U N T S A N T U N T U R E IL L A . Esitt elyssä varislinnut: Korppi, harakka, naakka, kuukkeli, varis, mustavaris, närhi ja pähkinähakki. Esitt elyssä varislinnut: Korppi, harakka, naakka, Lintujemme älymystö?. K Y T T Y R Ä LO H I T U LI T E N O O N . VUODEN TURHAKE ON VALITTU IRTONUMERO 9?€ 10/2021 S U O M E N LU O N T O 10 | 2 2 1 M IK A H O N K A LI N N A N L Ä H IM E T S Ä T. V U O D E N T U R H A K E . R E T K I S A A R IS T O N Y Ö S S Ä . MIKA HONKALINNAN LÄHIMETSÄT närhi ja pähkinähakki. Itärajan tuntureilla VUODEN TURHAKE ON VALITTU UHKAAKO KYTTYRÄLOHI TENON LOHTA
Pähkinähakeilla, kuten muillakin linnuilla, on tarkka nokkimisjärjestys. 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I A LK U TA LV I Jonoon järjesty! RUOKINTAPAIKALLA ei sovi sooloilla. Sitä selvitellään pienellä kahakoinnilla. KUVA JARI MATTILA TEKSTI HEIKKI VASAMIES
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
M AR KU S VA RE SV U O Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 14 Tämä muuttui 58 Homo sapiens: Jenni Räinä 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Riikka Kaihovaara 74 Luonnoksia: Paula Humberg 26 Suomen Luonto 10/2021 Kun luonnossa tapahtuu jotain, varis on yleensä pian paikalla.. Selviääkö luonnonlohi. 34 Kyttyrälohi tuli Tenoon Vuonna 2021 kyttyrälohia nousi Tenojokeen enemmän kuin alkuperäisiä lohia. 52 Tuntsan tuntureilla Markus Sirkka retkeili aivan itärajan pinnassa metsien ja tuntureiden Tuntsassa. 42 Vuoden 2021 turhake on valittu Lue, mikä on Suomen Luonnon valinta vuoden turhakkeeksi. Kävimme Saaristomeren Örössä etsimässä oikeaa pimeyttä. Seuraava rynnistys on tulossa kahden vuoden päästä. Päätöksessä painoivat tällä kertaa sekä ilmasto että terveys. Alueella ovat Sallan korkeimmat tunturit. 26 Viisas kuin varis Korppi isoveli, varis jokapaikanhöylä, naakka hienohelma, närhi tyyliniekka, kuukkeli sopeutuja ja harakka älypää – varislinnuista on moneksi. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 16 Lähiluonnon kosketus Mika Honkalinna asuu PohjoisPohjanmaalla metsän keskellä. 46 Kaivattu, kamala pimeys Valoa on luonnossa saasteeksi asti, ja pimeys on käynyt harvinaiseksi. Kotipihaa ympäröivä luonto tarjoaa elämyksiä kaamosaikaankin
ämällä tuo. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Panu Orell, tutkija Panu on Oulussa asuva intohimoinen vaelluskalatutkija, jonka keskeiset tutkimusalueet sijaitsevat Jäämereen laskevilla lohijoilla, Tenolla ja Näätämöllä. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. ely A. Lisätietoa saat syö. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Atlantinlohia. Hän on ympäristöministe riön kovakuoriaistyöryhmän jäsen ja kiinnostunut erityisesti siitä, miten eri eliölajien yhteisöt toimivat yksityiskohtineen ja vuorovaikutuksineen. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. i. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. KUVA: MARKUS SIRKKA 80. avissa osoi. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Heli Vainio, opiskelija, luonnontieteiden kandidaatti Kovakuoriaiset veivät Helin mennessään jo yhdeksän vuotta sitten. Aiemmin tutkimuskohteena oli vain yksi lohilaji, mutta nyttemmin niitä onkin kaksi. KU VA T TA PI O KU JA LA JA PE KK A TU U RI 62 34 Sorsatunturilta aukeaa komea näkymä tykkykuusten yli Takkaselälle. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo. i Tilaa diginä: suomenluonto. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. e Kar. Vieraslaji kyttyrälohi vaatii muuttuneessa tilanteessa aivan uudenlaista huomiota, tutkimuspanostusta ja yhteistyötä. Retkeilemme itärajan erämaassa sivuilla – . vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. unen ja Marika Eerola Toimi. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. Viime vuosina lohitutkijan rooli on entistä enemmän muuttunut kyttyrälohitutkijaksi, vieraslajin määrien räjähtäessä aivan uudelle tasolle. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. y Pohjoismainen ympäristömerkki. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. o Kroonpressille on myönne. Jaakko Erkinaro, tutkimusprofessori Jäämereen laskevia lohijokia yli 30 vuotta tutkinut Jaakko on oululainen kalabiologi, joka tekee paljon yhteistyötä muiden Atlantin alueen maiden lohitutkijoiden kanssa. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. Eurasta kotoisin oleva biologian opiskelija vastaa Kysy luonnosta -palstan kovakuoriaiskysymyksiin. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt
SIELLÄ NE EIVÄT voi olla kohtaamatta minkkejä, jotka ovat mellastaneet luodoilla saukon taantumisen vuosina. 6 suomenluonto.fi AURINKOISENA ILTAPÄIVÄNÄ Hangossa seurasin saukkopoikuetta, joka kalasteli rehevällä lahdella emon johdolla. Yksinäiset urossaukot sen sijaan vaeltelevat appeen perässä hiekkarannoilla, rantavesissä ja jopa ulkoluodoilla. Tapaamiset tuskin ovat kovinkaan ystävällismielisiä. Häätääkö saukko minkin. Voisiko saukko karkottaa minkit lintuluodoilta. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T LA U RI M ÄE N PÄ Ä JA AN N A RI IK O N EN Saukko on palannut saaristoon.. SAUKKOJA TUTKINUT Risto Sulkava ei äkkiseltään usko saukon ryhtyvän minkin tavoille. SAUKKOJEN JA MINKKIEN tiedetäänkin käyvän verisiä kamppailuja, ja Iso-Britanniassa on todettu, että saukon paluu vähensi minkkien määrää jokivarsilla. Pelästyivätkö ne saukkoja vai kenties niiden minkkimäistä olemusta. Näin talven kynnyksellä pentueet ruokailevat puronsuilla ja rehevissä poukamissa. Saukkoemo haki pinnan alta useita sorvan näköisiä kaloja, liepeillään kaksi leikkisää saukonpentua. SE MITÄ näiden lajien suhteista tiedetään antaa syitä arvella, että näin voi todella tapahtua. Saukkojen sukkulana veden pintaa rikkovat selät saivat linnut välillä kavahtamaan kauemmaksi. Ruokavaliotutkimuksissa meillä ja maailmalla lintujen osuus sen ravinnossa on ollut häviävän pieni, toisin kuin minkillä. Se ei toki tarkoita, etteivätkö linnunmunat satunnaisesti maistuisi nälkäiselle saukolle. Päätoimi. Saukko on kuitenkin moniruokainen, voisiko se periä minkin paikan saaristolintukantojen verottajana. SAUKOT OVAT LEVITTÄYTYNEET etelärannikolla kaikkialle. Vieressä ruokailevat joutsenet, telkät, tukkasotkat ja sinisorsat tarkkailivat vähän huolestuneen oloisena saukkojen puuhia. Saukko on hyvin paatunut kalojen ja vesieläinten syöjä. Molemmat ovat kookkaita näätäeläimiä, jotka jättävät hajumerkkejä elinpiirilleen
Välillä on taas otettava loikalla vauhtia. Nyt suomenluonto.fi 7 Luonto piirtää lumeen tarinansa. Kirjoitukset hangella muuttuvat sen mukaan, miten luonnolla menee. Yleensä kulkijan on hyvä pysyä hangen pinnalla. Lämpimän ilmaston lajeja kirjatessaan hanki ottaa vastaan oman häviämisensä ennusmerkkejä. Sitä varten esimerkiksi riekolla on jalassaan lumikengät. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA TI M O VU O RI AI N EN / VA ST AV AL O SUOMEN TALVI kertoo eläjiensä tarinan. Ketun helminauhat nousevat yhä ylemmäs tunturiin, ja kauriiden sorkanpainalluksia on äkkiä kaikkialla. Saukolle lumi on joskus kulkuväline, sillä jos vain luistoa on, se heittäytyy mielellään liukumaan ja jättää jälkeensä uran. Saukko oli pitkään rannikolla kadoksissa, mutta nyt sen jälkijonot ja mahakelkkailu ovat läsnä. ”Riekon jalka kun jättävi merkin, sitä jäljennä ei käsi herkin”, lauloi Tapio Rautavaara ja kuvasi siinä hyvin, miten tuuhea höyhenpeite jaloissa kannattelee läpi pohjoisen talven
8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi JOULUN AJAN METSÄSSÄ kuuluu vain vähän ääniä. Se on etu, mutta mahdollistaa huijauksen: On huomattu, että lintulaudalle kärkkyvä talitiainen saattaa varoittaa haukasta syyttä suotta. Tutkimusten mukaan linnut tuntevat muidenkin lajien varoitusäänet. Metsäretkellä ja lintulaudan elämää seuratessa kannattaa höristää korvia ja kiinnittää huomiota lintujen arkisiin puuhiin ja ääniin.. Havisevat lehdet ovat pudonneet ja linnut säästävät säkeensä kevätkarkeloihin. VINK KI Poikkeavat tapahtumat huomaa sitä helpommin, mitä tutumpaa lintujen tavallinen ääntely on. Näitä ääniä ihminenkin voi opetella tunnistamaan. Siten voi päästä näkemään petolinnun, joka muuten olisi jäänyt löytämättä. Aivan äänetöntä ei kuitenkaan ole. Birdlife Suomen suojeluasiantuntija Aapo Salmela kertoo, että esimerkiksi talvehtivien mustarastaiden metakka kuuluu kauas, jos ne ovat huomanneet päiväpiilossaan torkkuvan pöllön. Kun varpushaukka ilmestyy taivaalle, pienimpien kannattaa pysytellä näkymättömissä. Kun varpuset ja muut linnut lehahtavat matkoihinsa, se hyökkää apajille. Kun varis hätyyttää haukkaa, sen tavallinen raakkuminen muuttuu nopeatempoiseksi ronkkuvaksi sarjaksi. Säksättävä varoitusääni on monille tuttu, mutta pöllön niskaan niitä syydetään ryöppynä, joka ei jää huomaamatta. Linnuilla on monenlaisia ääniä eri tarkoituksiin, kuten vaikkapa petolinnusta varoittamiseen. Ruokaa etsivät tiaiset hälisevät sekaparvissaan ja varis raakkuu. ”Sinitiaisella on kimeä varoitusääni, joka hiljentää kaikki linnut kerralla.” Kun linnut ääntelevät poikkeuksellisella tavalla, kannattaa katsoa tarkkaan, olisiko paikalla jokin petolintu. Myös varikset nostavat äläkän huomatessaan pöllön tai vaikkapa kanatai varpushaukan. Lintujen äänet ovat erilaisia riippuen siitä, onko peto tarkoitus hätistää tiehensä, vai onko parasta sukeltaa suojaan. Melkoinen kelmi! Seuraa lintujen varoittelua TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Hiljentyneessä metsässä voi löytää petolinnun ja opetella ymmärtämään lintujen kieltä
Tietenkin se vaatii aluetuntemusta, ettei mene virtapaikkoihin tai syvän veden alueelle. Joskus myös kehä syntyy yläpilvissä. ilistä, kuin leijuisi ilmassa. Menen koiran kanssa rannalle kävelemään ja seuraan meren jäätymistä. Mitä teet joulu– tammikuussa, Harri Tarvainen. Vuodenvaihde on valokuvaajan ja ehkä retkeilijänkin näkökulmasta rauhallisempaa aikaa, jolloin siirtyy vähän enemmän säästöliekille. Maa taivaltaa avaruudessa geminideiksi nimetyn meteoriparven halki, ja ilmakehään osuessaan kappaleet syttyvät palamaan. 3 lä koko maisema värjäytyy vaaleanpunaiseen sävyyn. 3 VALOKUVA AN K A AMOK SEN TAIANOMAISIA HETKIÄ. Kansanperinteessä tulevaa säätä ennustettiin erilaisista luonnon merkeistä, kuten raakkuvista variksista tai revontulista. Ohut jää on hyvin kirkasta, joten kaikki kasvit ja kivet ja hiekan muodot näkyvät, ja edellä voi mennä vaikka haukia. joulukuuta, jolloin voi parhaimmillaan nähdä kymmeniä tähdenlentoja tunnissa. Kaikki enteet eivät tieteellistä tarkastelua kestä, mutta oli monissa niistä jotain perääkin. Jo seuraavana päivänä taivaalta saattaa tupruta lunta. Välillä se yrittää raapia, jos jäästä löytyy jotain mielenkiintoista. 2 NAUTIN JÄÄTYVÄSTÄ MERESTÄ. Se on erikoinen valoilmiö. Halo syntyy, kun harsomaiset yläpilvet verhoilevat taivaan ja kuun valo heijastuu tai taittuu pilvien sisältämistä jääkiteistä. Meteoriparvi huipentuu 14. Silloin jää on ohutta, mutta tiivistä. Tämä aika on monesti vähän pilvisempää ja sesonki on lyhyt, mutta aina niitä hetkiä pyrkii metsästämään. ilistä, kuin leijuisi ilmassa. Täällä Oulunsalossa meri on lähellä ja rannat ovat pitkiä ja matalia. Joulukuun alkupuolella tiedossa on tähdenlentojen ryöppy. Ennusta tuleva lumipyry Geminidien meteoriparvi huipentuu VINK KI Päiväsaikaan sadetta voi ennakoida jalaspilvistä. Nämä ilmiöt saattavat tosiaan ennustaa lähestyvät sateet. suomenluonto.fi 9 1 LATAAN AKKUJA. 14.12.. Tämä aika on monesti vähän pilvisempää ja sesonki on lyhyt, mutta aina niitä hetkiä pyrkii metsästämään. Eri elementeissä ääni saattaa kulkeutua mystisellä tavalla, ja välillä tuntuu, että se lähtee suoraan jalkojen alta. Ohut jää on hyvin kirkasta, joten kaikki kasvit ja kivet ja hiekan muodot näkyvät, ja edellä voi mennä vaikka haukia. Siitä lähtee hieno, joskus kovakin ääni. Se on synkroniassa luonnonkin kanssa. Parvi on nimetty Kaksosten tähdistön mukaan, sillä meteorit näyttävät tulevan sen suunnasta. Erään sanonnan mukaan kuuta ympäröivä kehä tietää lumipyryä. Jos sattuu olemaan muutama kovempi pakkasyö ennen kuin lunta tulee, niin merijäällä voi retkiluistella. Siinä on jotenkin sellaista . Ja tietenkin talviyöt, silloin pääsee näkemään tähtitaivaan ja revontulet. Siinä on jotenkin sellaista . Ja tietenkin talviyöt, silloin pääsee näkemään tähtitaivaan ja revontulet. Kun aurinko ei enää yllä horisontin yläpuolelle, kirkkaalla kelillä koko maisema värjäytyy vaaleanpunaiseen sävyyn. Koukkupäiset yläpilvet kertovat, että lämmin rintama mahdollisine sateineen lähestyy. Silloin koirakin kallistelee päätään. tapaikkoihin tai syvän veden alueelle. Yläpilvien muodostuminen taas voi olla merkki siitä, että matalapaine on lähestymässä. Valokuvaaja retkeilee paljon koiransa Kaffen kanssa. Myös maksimia edeltävinä öinä meteoreja kannattaa bongailla, mutta sen jälkeen ne vähenevät jyrkästi. Kuun ympärillä voi nähdä sekä rengasmaisia haloja että värikkäitä kehiä. Se on erikoinen valoilmiö. Lisää Instagramissa @kaffegram
Natura-alueilla suojelun perusteena on metsäisiä luontotyyppejä, joita voidaan pitkälle ottaa huomioon metsien käytössä ilman suojelualueen perustamista.” Jos kantelu johtaa muutoksiin toimintatavoissa, on sillä suuria vaikutuksia kaikkien Natura-harjumetsien käsittelyyn koko maassa. Piilosensärkät sijaitsevat liki itärajan pinnassa. Maastokäyntinsä perusteella Antti Ylitalo toteaa suuren osan hakatuista kuvioista olleen suhteellisen iäkästä. Silti suurin osa särkkien harjumetsistä on Natura-päätösten jälkeen hakattu nurin tavallisin metsänkäsittelymenetelmin. Silti Natura-harjualue on hakattu talousmetsille hyvin tavallisin metsänkäsittelymenetelmin. Biologi Antti Ylitalon mielestä Natura-harjumetsien suojelu Suomessa vain maa-aineslain mukaisesti, talousmetsäkäsittelyt sallien, ei kestä juridista tarkastelua. Piilosensärkkien osalta näin ei ole arvioitu käyvän. Piilosensärkistä ennakkotapaus. YLITALO TOTEAA ELY-keskuksen myös jättäneen huomiotta 20.1.2020 annetun KHO:n vuosikirjaratkaisun, joka koski Metsähallituksen velvoitetta Natura-arvioinnin tekoon Oulunjärven Natura-alueen saarilla ennen hakkuita. ”Jos arvioidaan, että hakkuilla voidaan heikentää tai hävittää suojeltavia luontotyyppejä, tai lajeja, pyritään neuvotellen saamaan aikaan ratkaisu niiden säästämiseksi”, hän sanoo. Niiden metsistä osa on aiemmin kuulunut Metsähallituksen aarnialueisiin, ja koko 257 hehtaarin suuruinen harjualue on suojeltu Euroopan Unionin Naturaohjelmassa arvokkaana harjualueena. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi KUOPIOLAINEN BIOLOGI Antti Ylitalo pitää EU:n luontodirektiivin suojaamien Natura-harjumetsien rajua metsänkäsittelyä Suomessa lainvastaisena. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen Luontoja alueidenkäyttö -yksikön päällikkö Sirkka Hakalisto kertoo ”yleisellä tasolla”, että Natura-arviointi tehdään, jos on syytä olettaa, että hakkuilla heikennetään alueen luontoarvoja. An. ”Harju-Naturan taustalla on usein harjujensuojeluohjelman alue, jolla turvataan geologisia muodostumia maa-aineslain perusteella. Ylitalo on kannellut Lieksan Piilosensärkkien hakkuista eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hänen mielestään ELY-keskus on ”laiminlyönyt virkavelvollisuutensa ja käyttänyt huonoa hallintotapaa Natura-alueeseen kohdistuvien metsänkäyttöilmoitusten käsittelyssä”. TE KS TI JA KU VA IS M O TU O RM AA L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Hakkuiden jälki pienipiirteisellä soiden, lampien, purojen ja harjun kirjomalla alueella on karua. ”Pohjois-Karjalan ELY-keskus on menetellyt lainvastaisesti, koska se on sallinut harjumetsien laaja-alaisen metsä talouskäytön ja avohakkuut ilman vaikutusten Natura-arviointia”, Ylitalo sanoo eduskunnan oikeusasiamiehelle lähettämässään kantelussa. i Ylitalo kanteli Natura-harjumetsän hakkuista ilman Natura-arviointia
Tutkimuksen tärkeä johtopäätös on, että luonto on ”kriittistä infrastruktuuria”. AH Pikkuväen dna sai oman kirjaston A RVOK K A A N PERIM Ä N KIRJASTO Dna-viivakoodikirjaston luominen perustuu näyteyksilön valitsemiseen jokaisesta lajista ja tämän yksilön perimän sekvensointiin. Kyse on lyhyestä standardoidusta perimän jaksosta, jonka perusteella laji voidaan tunnistaa samaan tapaan kuin tuote tunnistetaan kaupan kassalla. ”Pohjois-Karjalan ELY-keskus on viranomaisvastuussa siitä, että tällä Natura-alueella ei heikennetä merkittävästi sen suojeluperusteena olevia luonnonarvoja. Silloin auttaa DNA-viivakoodi. Onko Suomessa tulkittu virheellisesti EU:n lain säädäntöä. Suomen eliölajiston DNA-viivakoodaus otti suuren harppauksen, kun hyönteisja hämähäkkitutkijat julkistivat marraskuussa DNA-tunnisteet yli 11 000:lle maamme lajille. Raakkuja on osana Freshabit LIFE IP -hanketta viety neljästä eri joesta Konnevedelle lisääntymään. ”Viranomaisen on korostetun tärkeää säilyttää riippumattomuus ja noudattaa hyvän hallinnon periaatteita. Isojoen, Ähtävänjoen ja Mustionjoen raakut on saatu lisääntymään jo aiemmin, mutta heikossa kunnossa olleet Karvianjoen simpukat pitivät jännitystä yllä tähän saakka. Karvianjoen raakkujen toukkia on jo istutettu Rautalammen reitin taimeniin ja Nevan merilohiin. Silviya Korpilon, Marketta Kytän ja muiden kirjoittajien mukaan eniten etsiydyttiin kohteisiin, joissa oli paljon puita, toisin sanoen metsiin. Lajien erottaminen toisistaan pelkästään ulkoisten tuntomerkkien perusteella on joskus vaikeaa tai liki mahdotonta. PIIA AHONEN . Miksi teit kantelun Lieksan Piilosensärkkien hakkuista, Antti Ylitalo. ”Kun Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luonnonarvoihin kohdistuu toimenpiteitä, vaikutukset on pääsääntöisesti arvioitava Naturaarvioinnissa luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain säännösten perusteella.” . Nyt viranomaisen toiminnassa ilmeni mielestäni vakavia laiminlyöntejä, minkä vuoksi asia oli syytä saattaa oikeusasiamiehen ratkaistavaksi.” . Jos kaikki menee hyvin, toukat kehittyvät kalojen matkassa pikkusimpukoiksi, jotka pääsevät kotijokeensa kasvamaan. Glokidiot tarvitsevat isännäkseen taimenen tai lohen, jonka kiduksissa ne loisivat. PIIA AHONEN Karvianjoen raakkujen lemmenloma onnistui Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalta kantautui lokakuussa hyviä uutisia: asemalla lemmenlomaa vuodesta 2017 asti viettäneet Karvianjoen jokihelmisimpukat ovat vihdoin tuottaneet glokidiotoukkia. Onko ympäristöhallinnolla ja valvottavilla Suomessa liian läheiset suhteet. Ulkoiset paineet eivät saa johtaa viranomaisvastuista lipsumiseen.” ”Riippumatto muus toimijoista tärkeää.” TE KS TI IS M O TU O RM AA KU VA T IS M O TU O RM AA , IS TO CK JA JO U N I TA SK IN EN / JY VÄ SK YL ÄN YL IO PI ST O Antti Ylitalo on biologi ja eläkkeellä oleva virkamies.. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Korona vei helsinkiläiset metsiin Helsinkiläiset hakeutuivat pandemian aikana yhä useammin metsiin, ilmenee Frontiers in Sustaible Cities -lehdessä julkaistusta artikkelista. Näytteeksi riittää usein pieni sulka, karva tai hiukkanen
”Eri järvialtaiden saimaanorppien asia”, sanoi Petri Auvinen. monimuotoisuutensa Koko perintöaineksen tutkimus on varmistanut sen jo aiemmin tunnetun asian, että Saimaan eri altaiden norpat poikkevat perinnöllisesti toisistaan. Vesisateet kuitenkin romahduttavat apukinoksetkin. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Saimaannorpasta yhä ainutlaatuisempi Saimaannorpan koko genomi on selvitetty, ja se osoittautui erityisemmäksi kuin luultiin. Jos jonkin alueen norpat menetettäisiin, saimaannorpan geneettisestä monimuotoisuudesta häviäisi samalla osa. Vuonna 2018 ja 2020 sellaisiin syntyi kuutit, kertoo Mervi Kunnasranta. Jos jonkin alueen norpat menetettäisiin, saimaannorpan geneettisestä monimuotoisuudesta häviäisi samalla osa. Talvesta 2022 alkaen kinoksia kolataan hylkeille tarpeen mukaan joka vuosi. Järvialtaissakin oma monimuotoisuutensa Koko perintöaineksen tutkimus on varmistanut sen jo aiemmin tunnetun asian, että Saimaan eri altaiden norpat poikkevat perinnöllisesti toisistaan. Itä-Suomen yliopiston Mervi Kunnasranta kyselikin, voiko saimaannorppa olla alalajin sijaan laji. Myös Saimaan eteläja pohjoisosan norOn alkanut apukinosten ja keinopesien aika Saimaannorpille on Metsähallituksen Miina Auttilan mukaan tehty vuodesta 2014 jo 1300 apukinosta, ja 71 prosenttia saimaannorpan kuuteista on syntynyt niihin. Itä-SuoMervi Kunnaskyselikin, voiko saimaannorppa olla alalajin sijaan laji. Myös Saimaan eteläja pohjoisosan norpat poikkesivat toisistaan. ”Eri järvialtaiden saimaanorppien suojeleminen on keskeinen asia”, sanoi Petri Auvinen. ävän ainutlaatuinen ja avun tarpeessa 12 suomenluonto.fi. Saimaannorpasta yhä Saimaannorpan koko genomi on selvitetty, ja se osoittautui erityisemmäksi kuin luultiin. HYLKEE T HYLKEE T APUKINOK SE T TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA JU H A TA SK IN EN Saimaannorppa on yllä. ”Saimaannorpalla on itämerennorppaan verrattuna kymmenkertainen määrä ainutlaatuista perintöainesta”, arvoivat Joensuussa saimaannorppasymposioon osallistuneet Helsingin yliopiston tutkijat Petri Auvinen ja Jukka Jernvall. Saimaalla kokeillaankin nyt keinopesiä. ”Saimaannorpalla on itämerennorppaan verrattuna kymmenkertainen määrä ainutlaatuista perintöainesta”, arvoivat Joensuussa saimaannorppasymposioon osallistuneet Helsingin Petri Auvi
Liiton kannan esitt i marraskuun lopulla Orivedellä kokoontunut liitt ovaltuusto. Joka kahdeskymmenes Euroopan pajulintu pesii Suomessa. Britannian ero vei EU:sta 60 miljoonaa ihmistä ja 160 miljoonaa lintua eli paljon vähemmän kuin luonnon köyhtyminen. kansallispuistonsa Sallaan. Maaja metsätalousministeriö ase i 24.11. Puistoon otett iin jo ennestään suojeltua metsäja tunturiluontoa. Suomalaisten valtaosa pitää näitä arvoja metsissä taloutt a tärkeämpinä – silti suurin osa valtion omistamista metsistä on talouskäytössä. Sallatunturin kansallispuisto perustett iin Suomi on saanut 41. Alueen linnustoon kuuluvat muun muassa pohjantikka, helmipöllö ja kuukkeli. Eteläisessä Suomessa valtion metsät ovat ratkaisevia metsien suojelulle. Puiston koko on sata neliökilometriä. Jopa pajulintu on taantunut paljon, eikä jäljellä ole kuin noin 130 miljoonaa aikuista yksilöä. kilpailevan työryhmän. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T EUROOPAN UNIONIN maista on hävinnyt 600 miljoonaa lintua, ja lintuja on vajaa viidennes vähemmän kuin 40 vuotta sitten. AH ROTTA Rattus rattus ”Rotan näkeminen aiheuttaa puistatuksen” (Juuso Kallio Turun Sanomissa 22.11.2021). Rajuimmin ovat romahtaneet maatalousympäristöjen, tundran ja soiden lintukannat, linturyhmistä etenkin kahlaajat ja muut rantalinnut. Laji on Suomessakin todennäköisesti menettänyt runsaimman pesimälinnun aseman vakaampana säilyneelle peipolle, joita elää Euroopassa kolminkertaisesti pajulintuihin verrattuna. Liitt o esitt ää, ett ä valtion metsien tuott otavoitt eesta luovutaan. EU:N LINTU M Ä Ä R Ä on noin 2,5 miljardia ja ihmismäärä on 450 miljoonaa. Valtion metsien käytt öön halutaan muutosta Suomen luonnonsuojeluliitt o esitt ää, että valtion metsien käytössä pitäisi jatkossa painott ua luontokadon ja ilmastokriisin torjunta. Paikkalinnut ovat pärjänneet suhteellisesti paremmin kuin pitkän matkan muuttajat. Ympäristöministeriö ja luonnonsuojelujärjestöt jäivät pois tästä työryhmästä. ”Rotta yllätti kuopiolaisnaisen taloyhtiön saunassa” (Otsikko Viikko Savo -lehdessä 1.9.2021) ”Rotta on hyvin leikkisä, aktiivinen ja hyvin älykäs lemmikki, jolle kaipaa paljon erilaista puuhasteltavaa voidakseen hyvin.” (Faunatar-kaupan kotisivut 25.11.2021) AH POLIIT TINEN ELIÖ TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA T O SS I IL VO N EN / VA ST AV AL O JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y. PERTTI KOSKIMIES Pajulintu taantuu koko Euroopassa ”Kansallispisto Evolle olisi äärimmäisen tärkeä juttu.” Niko Nappu Twi erissä 24.11. Luonnonsuojelujärjestöt olisivat toivoneet puiston perustamista paljon laajempana. Toisaalta jokaista suomalaista kohti elää kolme pajulintua, mutta EU:ssa kuusi ihmistä joutuu tyytymään yhteen yhteiseen pajulintuun. Kanta-Hämeen Evolle on suunniteltu tiedekansallispuistoa, josta valmistui alustava esitys kesäkuussa. Laajennusmahdollisuuksia on etelässä 26 kilometrin päässä olevan Oulangan kansallispuiston suuntaan ja länteen, jossa on jo valmiiksi suojelualueita. Huolestuttavinta on, että monet yleiset ja runsaslukuisetkin lajit taantuvat jatkuvasti. Se valmistelee alueen käy öä retkeilyalueena, jossa muun muassa hakkuut olisivat salli uja
Kaikki se mitä vielä on, odottaa.” Niin runoili Ilpo Tiihonen Suomen Luonnon vuoden 1990 viimeisessä numerossa. Jo 1940-luvulla Yrjö Kokko kirjoitti Suomen Luontoon, ja siitä on tultu esimerkiksi Anni Kytömäen aikaan. 14 suomenluonto.fi TÄ M Ä M U U T T U I – V Ä L Ä H D Y K S I Ä M E N N E E S TÄ ”Kosketat naavaa huulillasi ja parahdat itkuun” TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA SU O M EN LU O N N O N AR KI ST O ”METSÄ ON realisoitu silloin, kun sitä ei enää ole. Numerossa / vuorossa oli Ilpo Tiihonen ( – ). Taiteilijat ovat ammentaneet luonnosta aina, ja se on näkynyt lehdessä. Heidän ohellaan kuvittajat ja kirjailijat tuovat luonnonystävien tuntemukset näkyviksi. 1990. Tämä muuttui -sarja päättyy tähän numeroon. Huomaan olevani samaa mieltä. Runon nimi on Metsässä. Suomen Luonnossa on ollut moneen o eeseen kirjailija kolumneja. Siellä ollaan ilakoiden, kunnes ennen metsän realisointia paikalle astuu suru: Kosketat naavaa huulillasi ja parahdat itkuun Samana vuonna Anja Kauranen otti kolumnissaan kantaa näin: ”Minä ainakin olen valmis sanoista tekoihin sen puolesta että meillä ja varsinkin lapsillamme on vielä ensi vuosituhannella jäljellä luontoa muuallakin kuin sukunimissämme.” Seuraavana vuonna Arto Paasilinna kehotti luontoväkeä itkun ja hammasten kiristyksen sijaan panemaan töpinäksi. 58) todetessaan, että kaikkein tärkeintä luonnon kokemisessa on ”humahdus”. Luontokuvaajista monet ovat samalla valokuvataiteen nimiä. Niin kuin Jenni Räinä tässä numerossa (s
16 suomenluonto.fi Oravat kuljett avat ruokinnalta pähkinöitä metsäkätköihinsä.. 16 suomenluonto.fi Lähiluonnon kosketus TEKSTI JA KUVAT MIKA HONKALINNA Lähiluonnon tarkkailu sydäntalven pitkän pimeän ja hämärän keskellä piristää ja taittaa terää kaamosväsymykseltä
En saa silmiini pikkupöllön siluettia latvustosta ja pian äänikin loittonee kauemmas metsään. Pohjoisimmassa Suomessa on täysi kaamos, mutta eipä päivän mitta jouMetsä on talvi-illan hämyssä salaperäinen.. Mietin, että pöllön huudossa on vuodenaikaan nähden kummallisen levoton kiihko, että siinä on jokin epäsuhta suhteessa talvilepoon vaipuneeseen maisemaan. Samalla ääni tuntuu suhteettoman voimakkaalta noin pienelle linnulle. Aamun valo saapuu sitkaasti ryömien pihapiiriä ympäröivän metsänreunan yli piha-aukealle. suomenluonto.fi 17 On vielä pimeää kun paimennan lapset metsätietä pitkin koulubussipysäkille ja ulkoilutan samalla koiran. Astun sisään aamupalalle. Ulkoa alkaa hiljalleen erottaa yksityiskohtia. Kun palaan pihamaalle, pysähdyn kuuntelemaan viereiseltä mäntykankaalta kantautuvaa kimakan pontevaa ääntä: varpuspöllö huutaa loppua kohden nousevaa ja tihenevää skaalahuutoaan. Myöhäissyksyn ja alkutalven ääni, jonka olen viime aikoina monesti kuullut aamuja iltahämärissä
Lähiluonto piristää kaamoksessa.. Kauan ei tarvitsekaan odottaa kun ensimmäiset huiskahännät jo maajalassa loikkien kiirehtivät kohti pähkinäapajaa. Maassa on ohuelti lunta, pikkupakkanen on rakennellut oksistoon kauniin kuurakuorrutuksen, ja pihalampikin on jo tukevasti jäässä. Pyitä on pyörinyt pihamaalla pitkin syksyä ja alkutalvea, mutta nyt on puissa nätisti pari päivää sitten satanutta lunta. Keltasirkut ja punatulkut pudottautuvat alas ympäröivistä puista ja koko joukko närhiä sekä muutama pähkinähakki hamstraavat pähkinöitä ja siemeniä kurkkupusseihinsa rahdaten niitä lähimetsään. Harmaapäätikat saapuvat monena aamuna nakuttamaan rasvaa jo syvässä hämärässä, niin varhain, ettei punapäistä koirasta erota naaraasta. Otan kameLumisade on kuorrutt anut vanhan pellonpohjakoivikon puut. 18 suomenluonto.fi lukuussa Suomi-neidon lanteidenkaan korkeudella ole pituudella pilattu. Valon hissukseen lisääntyessä tiaiset alkavat erottua toisistaan tali-, sini-, hömö-, töyhtöja kuusitiaisiksi. Talo luonnon keskellä. Piharuokinnalla näkyy jo liikettä, pieniä ja hieman suurempia siivekkäitä, jotka pyrähtelevät ja lehahtelevat siemenautomaattien ja rasvatankojen ympärillä. Ruokintapaikan viereen säästetyn suojavitikon keskelle lumeen on painunut pienten käpälien tallaamia jälkiä ja oravanpolkuja, jotka hajoavat sinne tänne lähimetsään. Unohdun tuijottelemaan ruokintapaikan vilskettä ja pihalammen vastarannan metsää alkutalven hämäränharmaassa valossa, kunnes havahdun: työhuone ja päivän työt kutsuvat. Metsän kutsu Vilkaisen työhuoneeni ikkunasta lumiseen maisemaan: pihalepässä ruokailee pyykukko
Lähiluonto kaikille On kaunis ajatus, että jokaisella olisi kotinsa läheisyydessä lähiluontokohde, johon voisi piipahtaa aina sopivan hetken tullen. Kevään tullen jänisten touhuja pääsee seuraamaan paremmin niiden ilmaantuessa aamuja iltahämärissä syömään maahan varisseita siemeniä. Takalammilla tutkin olisiko jäällä tuoreita saukonjälkiä. Lauon kepillä kopautellen lumisten oksien jännitteitä ja puikkelehdin eteenpäin lumipöllyn keskellä. Lumijäljet kertovat metsäjänisten olleen vilkkaasti liikkeellä. Valokuvaajan vilkkaan reissuelämän vuoksi paljon kotipihan tapahtumia jää havainnoimatta. Paikka, joka ei ensisijaisesti ole kauLumeen on painunut pienten käpälien tallaamia oravanpolkuja jotka vievät lähimetsään. suomenluonto.fi 19 ran ja napsin kuvat pois ennen kuin kukko ehtii vaihtaa paikkaa ja kadota näköpiiristä. Lumi on painanut lehtipuuvesakon ja pajukon mehukkaat kärkioksat ristiturpien ulottuville. Pihlajanmarjat maistuvat taviokuurnille. Öisin jänikset vierailevat piharuokinnalla, mutta pitkä kaamosyö kätkee niiden vierailut talonväen katseilta. Syystalven aikana olen nähnyt joitain pieniä tilhiparvia ja mietin, että nekö ovat putsanneet muutamat pihapihlajamme marjoista. Kun pyy on mennyt, käännyn takaisin tietokoneen ääreen. Kuurnista ajatukseni siirtyy tilhiin ja saa pyöräyttämään katsetta pihamaalla. Varpuspöllö ilmestyy usein ruokinnan äärelle jyrsijöiden ja pikkulintujen toivossa. Pyitä hurisee lentoon Lupen loikkiessa ja säntäillessä punaisena nuolena niiden perään, ennen kuin tajuaa työnsä turhaksi. Lumisade on kuorruttanut suuret pajupuskat ja lehtipuuvitikon, ja taivuttanut ne luokeille traktoriuran yli. Vilkuilen ulos. Valinnanvaraa on kaikkiin neljään ilmansuuntaan, minkä vuoksi samoja polkuja ei tarvitse kulkea turhan tiheään. Pihamaalla arvon suuntaa ja reittiä. Närhet hakevat pihalta ruokaa varastoihinsa.. Nämä lammet ovat kanavan kautta yhteydessä pihalampeemme ja silloin tällöin saukot, joskus yksin, joskus kaksin, kulkevat öisillä retkillään lampiketjun halki. Vai rastaat. Pakkasilma kantaa haikean soinnikkaita vihellyksiä jostain yläilmoista – pieni taviokuurnaparvi kiirehtii ylitseni. Päätän lähteä kohti etelää, ohi takalampien, halki vanhan pellonpohjakoivikon, ja siitä syvemmälle metsään. Parin päivän sisätyöt alkavat jo puuduttaa ulkoilmaihmistä, joten freelancerin vapaudella päätän lähteä Lupe-setterimme kanssa päiväpatikalle metsään tuulettumaan
Koen olleeni onnekas siinä suhteessa, että olen saanut asua paikoissa, joissa portti monimuotoiseen lähiluontoon on aina ollut auki, jopa silloin kun asuin kerrostalossa kaupungin laidan lähiössä; metsä alkoi sadan metrin päästä parkkipaikan takaa. Luonnossa mieliala kohenee, verenpaine ja stressihormonien tuotanto laskee, ja lyhytkin luonnossa oleskelu saa ihmisen tuntemaan olonsa paremmaksi ja terveemmäksi. Kaikkea on kovin niukalti. Asfaltin rajalla oli polun pään ja hiihtouran levyinen reikä metsään, josta kantautui pyiden viheltely ja hömötiaisten jankutus. Sen lisäksi, että piipahdukset lähiluonnossa virkistävät ja voimaannuttavat, pitkä ja hidas katse tiettyyn paikkaan ja sen alkuperäisasukkaisiin tutustuminen ympäri vuoden erilaisissa oloissa on perin opettavaista ja palkitsevaa, ja jotain ihan muuta kuin hätäinen turistikatse. Kuljeskelemme Lupen kanssa pitkin metsäpolkuja ja lumen peittämiä traktoriuria ohi tuoreiden hakkuuaukkojen, taimikoiden, rämeiden ja muutamien vanhemman metsän kaistojen, joiden oksistoissa pitkät komeat naavaparrat heiluvat kevyessä tuulessa. Paikkoja, joihin lähteäkseen ei tarvitse erikseen varustautua, siirtyä autolla tai muilla kulkuneuvoilla, kohteita, jotka ovat jokapäiväisen elinpiirin luontevana osana ja jatkona. Hiljaista hämärää Joulukuun päivä on hiljainen. Ajattelen paikkoja, joissa ihmistoiminnan ohella myös luonnolla on tilaa kasvaa, rönsyillä, lisääntyä, kaatua ja maatua – toteuttaa omaa villiä itseään: kaistale puolivilliä lähimetsää, taajaman tai kaupunkilähiön keskelle säästetty luonnontilainen suopotikko, pätkä rakentamatonta joen-, järventai merenrantaa ja vastaavia. Käpytikka nakuttaa pajallaan ja silloin tällöin ilma kantaa korppien huutoja. Tilhet ruokalevolla.. Erinäisten muuttojen jälkeen ja kun olin siirtynyt asumaan 500 kilometriä aiempaa pohjoisemmas, löysin itseni rakennuttamastani hirsitalosta metsän keskellä ja ymmärsin, että tämän lähemmäs luontoa en pääsisi asumaan. Lähiluonnossa pitkä ja hidas katse tiettyyn paikkaan on opettavaista ja palkitsevaa. Kevään ja alkukesän vimmaisen elon ja valon aika on vielä kaukana edessäpäin. Piharuokinnan vieraiden lisäksi korppi on sydäntalvisen lähimetsämme tavallisimpia siivekkäitä, jota näkee päivittäin. 20 suomenluonto.fi pungin puisto tai muu tiukasti muotoon viherrakennettu alue, joilla niilläkin on toki oma arvonsa. Joutilas kuljeskelu kaamoshämärässä pitkin poikin hiljaista metsää on tavattoman elähdyttävää ja rauhoittavaa